diff --git "a/data_all_eng_slimpj/shuffled/split2/finalzzscut" "b/data_all_eng_slimpj/shuffled/split2/finalzzscut"
new file mode 100644--- /dev/null
+++ "b/data_all_eng_slimpj/shuffled/split2/finalzzscut"
@@ -0,0 +1,5 @@
+{"text":" \n3 PARA  \nMOUNT LONGDON\n\nThe Bloodiest Battle\n\n3 PARA  \nMOUNT LONGDON\n\nThe Bloodiest Battle\n\nWritten and edited by\n\nJ O N C O O K S E Y\n\nwith contributions from:\n\nJohn-Hughes Wilson \u2022 Tim Lynch \u2022 Terry Peck\n\nNick Rose \u2022 Michael Savage\n\nPen & Sword\n\n**MILITARY**\nFirst published in Great Britain in 2004 and reprinted in 2009 by  \nPen & Sword Military an imprint of  \nPen & Sword Books Ltd  \n47 Church Street  \nBarnsley  \nSouth Yorkshire  \nS70 2AS\n\nCopyright \u00a9 Jon Cooksey, 2004, 2009\n\nISBN 1-84415-115-8\n\nThe right of Jon Cooksey to be identified as Author of this Work has  \nbeen asserted by him in accordance with the Copyright, Designs and Patents  \nAct 1988.\n\nA CIP catalogue record for this book is  \navailable from the British Library\n\nAll rights reserved. No part of this book may be reproduced or transmitted in any  \nform or by any means, electronic or mechanical including photocopying, recording  \nor by any information storage and retrieval system, without permission from the  \nPublisher in writing.\n\nPrinted and bound in Thailand by  \nKyodo Nation Printing Services Co., Ltd\n\nPen & Sword Books Ltd incorporates the Imprints of Pen & Sword Aviation, Pen  \n& Sword Maritime, Pen & Sword Military, Wharncliffe Local History, Pen and  \nSword Select, Pen and Sword Military Classics and Leo Cooper.\n\nFor a complete list of Pen & Sword titles please contact  \nPEN & SWORD BOOKS LIMITED  \n47 Church Street, Barnsley, South Yorkshire, S70 2AS, England  \nE-mail: enquiries@pen-and-sword.co.uk  \nWebsite: www.pen-and-sword.co.uk\nCONTENTS\n\nACKNOWLEDGEMENTS\n\nINTRODUCTION\n\n1. THE POLITICAL PROBLEM\n\n2. THE TASK FORCE\n\n3. THE LANDING\n\n4. THE 'TAB'\n\n5. THE PREPARATIONS\n\n6. THE PLAN\n\n7. THE ARGENTINES\n\n8. THE WEAPONS\n\n9. THE BATTLE\n\n10. THE LEGACY\n\nNOTES\n\nINDEX\nACKNOWLEDGEMENTS\n\nI owe a great debt of thanks to the contributors who have all thrown their wholehearted support behind the project. The written and oral accounts of John Hughes-Wilson, Tim Lynch, Terry Peck, Nick Rose and Michael Savage have helped to provide a much greater depth to the final product than I initially envisaged. All of them served during or immediately after the Falklands War and all have been unfailingly helpful and punctual in producing their accounts and accompanying illustrations. I know it was difficult at times for some of them to speak with me and I appreciate their patience during my questioning.\n\nThanks are also due to Major General Julian Thompson, Commander of 3 Commando Brigade during the war, who, despite a busy schedule, found time to respond promptly and with candour to several requests for information and opinion. I am grateful that he also found time to read a draft on the section on 'The Preparations' for the battle.\n\nJon Wilkinson's eye for design and his skill in presenting the illustrative material in order to enhance and support the text, never fails to amaze me. I thank him for his talent and his patience.\n\nFinally, my thanks go to my family; my wife Heather and my daughter, Georgia, who, as always, have supported me during those times when, 'daddy has gone to write about soldiers.'\n\nJon Cooksey\n\nReading 2004\nINTRODUCTION\n\nT **hink Falklands, think Parachute Regiment, think Goose Green. The connection is understandable. It is twenty-two years since the 2nd Battalion of the Parachute Regiment fought the Argentine defenders of the Falkland Islands settlements of Darwin and Goose Green and achieved a morale boosting victory at a heavy price - 15 dead, including their Commanding Officer Lieutenant Colonel 'H' Jones, and 32 wounded. Lieutenant Colonel Jones was later awarded a posthumous Victoria Cross for his actions during the battle**.\n\nIt has been said that the battlefield of Darwin-Goose Green is now the most famous British battlefield of the second half of the twentieth century - most of the more than 40,000 tourists who journey to the islands each year visit it - and that the battle itself, the first set-piece battle of the Falklands war, is 'the most studied and analyzed battalion sized action in military history.' This fact is undeniable as is its significance. Politically and strategically it brought the scramble for a peaceful comprise to a halt with a bloody jolt and cast the first shadow of defeat over the Argentine effort both in Buenos Aires and at their HQ in Port Stanley. For the rest of the British forces on the ground the victory at Goose Green set a morale boosting precedent for the four battalion sized battles to come. But the later battles each had their own particular 'texture' and intensity. Is Goose Green the most famous and the most studied simply because it was the first and because a commanding officer was killed in a charge against enemy positions, an action for which he later received a VC?\n\nOn the day that 2 Para was making its final preparations for the attack on Goose Green its sister battalion, 3 Para had moved out from its positions on the beachhead at Port San Carlos in a Tactical Advance to Battle or 'TAB' across East Falkland. On a miserable and spirit sapping journey, the news of 2 Para's victory a day later filled the men of 3 Para with pride. Twenty year-old Private Nick Rose of 6 Platoon in Major Mike Argue's B Company, recalled his feelings on hearing the news:\n\n> _'They'd been committed and 'bang' they'd done it and it was \"well done the blokes, well done Para Reg.\" We were so proud, but then sad because of the guys killed - and then scared! But hey, look, they've done it, we can do it and we're going to do it very soon so focus. Clean your weapon, keep your weapon dry if you can, sort yourself out and try and get your 'admin' done as much as possible. 99.9% of paratroopers hate 'admin', they're combat soldiers - they want to get on, do the job and let somebody else tidy up afterwards. We'll go on and do the next thing you want us to do but don't make us do all the shit afterwards.'_\n\nRose and his comrades were highly trained, professional soldiers, determined to emulate the deeds of their sister battalion when their time came to prove themselves on the battlefield. And, just as they sensed, their time would come, two weeks later. Their battlefield would be in and among the long, frost shattered spines of rock which stabbed the air from the summit of Mount Longdon, one of the peaks that studded the outer ring of the Port Stanley defences. The battle for Mount Longdon deserves a place alongside Goose Green in the history of this illustrious regiment for it was a battle which tested the discipline, comradeship and professionalism of the paras to the limit; it was a battle which witnessed another posthumous para VC; it turned out to be the bloodiest battle of the entire Falklands campaign.\n\n[**F A L K L A N D S  \nM O U N T L O N G D O N**](05_toc.html#ch1)\n\n[THE POLITICAL  \nPROBLEM](05_toc.html#ch1)\n\nI **n August 1914 Britain went to war over a 'scrap of paper', in April 1982 it was 'scrap metal'. On March 19th that year a group of Argentine scrap metal merchants led by Senor Constantino Sergio Davidoff strode ashore at Leith on the island of South Georgia, a British dependency in the South Atlantic, some 8,000 miles from the British mainland. Their presence eventually led to Britain becoming embroiled in its first major conflict since the end of the Korean War**.\n\n##### **BRITANNIA STANDS ALONE**\n\nBy John Hughes-Wilson\n\n**Author and broadcaster Colonel John Hughes-Wilson, served as an Intelligence Officer in the Falklands after the Argentine surrender in June 1982**.\n\nIn 1982, everyone knew that the era of Britain going to war on her own was a thing of the past. The very thought that a full-scale sea, air and land battle could be fought thousands of miles from home was almost unthinkable. The idea that television screens could be full of ships boiling with flame, aeroplanes tumbling from the sky with screaming pilots trapped inside them, and black faced infantrymen trying to rip each others bellies open with bayonets was just beyond belief. Things like that just didn't happen any more, or so the armchair pundits said.\n\nThey were wrong in 1982 and, are probably wrong today. The Falklands war remains one of the defining moments of British post-colonial history. It showed once and for all that general war was not a thing of the past for western democracies. It showed that British politicians and the people still had the stomach to fight. Above all it showed that the British armed forces, although small, were a formidable foe. After 1982, nothing was quite the same again. A deeply unpopular Prime Minister went from being an insignificant politician to an almost totemic figurehead, prepared to stand and fight on any controversial issue.\n\nThe roots of the Falklands conflict ran deep and lay in the disputed ownership of a remote group of islands in the South Atlantic, four hundred miles from Argentina. They were first recorded by a Dutch navigator in 1600 and named by the British in 1690 in honour of Viscount Falkland, a navy minister.\n\nThe first settlers were actually French. In 1764 they built a fort, Port Louis, on East Falkland and called the group les Malouines after the islands off St Malo - hence the Spanish, 'los Malvinas'. A year later the British landed on West Falkland without even knowing that the French were holding the eastern island. It was a fine old eighteenth century colonial muddle, and was eventually solved by the British agreeing to give up their settlement and sail away after the French ceded the islands to their ally, Spain, in 1767. By 1790 all that remained of British presence was a bronze plaque.\n\n* * *\n\n**'I tarry in this miserable desert suffering everything for the love of God.'**\n\n* * *\n\nWith the collapse of the Spanish empire the islands became derelict. In 1832 a US warship, the USS _Lexington_ , cleared the Falkands\/Malvinas of pirates and brigands and declared them 'free of all government.' Into this vacuum sailed the Royal Navy in 1837 with a battleship, declaring the Falkland Islands to be part of the British Crown's territories despite the government in Buenos Aires insisting that all the Spanish territories in the New World now belonged to the successor states - in this case, Argentina. The British - who had landed settlers - claimed that the tiny population of the islands was British and they stubbornly wished to remain so.\n\nAnyone who has visited the islands cannot fail to be surprised by their remoteness and bleakness. In 1760 a Royal Marine (RM) officer said, 'I tarry in this miserable desert suffering everything for the love of God.' Two centuries later, in 1981, another RM officer described the islanders, or Kelpers as they call themselves, as 'a mainly drunken...and indolent collection of drop outs'. This was a harsh judgement. By 1982 the islanders were relying entirely on the British government and one single company, Coalite, for their economic survival. A British Trade Union MP even called them 'company slaves'. This small population - some 1,800 strong in 1982 - had only one unifying attribute: an understandable loyalty to the British Crown. From the point of view of Britain's Foreign and Commonwealth Office (FCO) this was a major irritant. A tiny handful of islanders were standing in the way of Britain's good relations with 28 million Argentines and 250 million South Americans.\n\nFor years the FCO's policy had been to divest itself of this colonial relic. Unfortunately for the world-weary bureaucrats of Whitehall, the Islanders thought differently. And the Islanders had a trump card. Under Article 73 of the UN Charter, the Falklanders were guaranteed the right to self-determination of government. Looking at the dubious politics of Argentina since 1945 it is hard to fault the Kelpers' choice.\n\nFor the wily bureaucrats of King Charles' Street this was just another intellectual challenge, the more so once the UN passed Resolution 2065 in 1965 calling on Britain and Argentina to find a negotiated settlement. For nearly twenty years the talks dragged on, the Argentines demanding, 'nuestras islas Malvinas', and the FCO trying to find more and more complex leaseback procedures to cede sovereignty to the Argentine without antagonising the stubborn Kelpers.\n\nBy 1981 the negotiations were in serious trouble on two fronts. In New York the talks were on the verge of breaking down in the presence of implacable Islanders' resistance. Even massive Argentine bribes of 'a million dollars a family' were allegedly rejected by the suspicious Kelpers who one source claims were insisting on 'a million dollars a head... but only for real Kelpers.'\n\nThe second fault line was the arrival of a new military Junta in Argentina in December 1981. Confronted by the aftermath of the 'dirty war' and the rising anger over 'los desaparecidos', the 'disappeared', General Galtieri's regime had to find a fast track to national unification. Like so many regimes before and since the Junta elected to use an external grievance to divert attention from domestic difficulties. Admiral Anaya, the Naval member of the Junta had a solution: reconquer the Malvinas. The Junta, facing rebellion on the streets, economic meltdown in the market place and with American assurances of 'standing together against communism in South America' saw an opportunity to boost their position and win popularity at home. Unfortunately they totally misjudged Britain's likely reaction.\n\nEarly in January 1982, Admiral Anaya's planning staff went to work on a secret operational plan to seize the islands. The strategic basis was to be a Goa-like operation, using naval operational assets to effect a swift _coup de main_ that would evict the tiny British garrison and take the islands for Argentina. Once seized, at 8,000 miles range the islands were too far from UK to be re-captured, said the planners. It was to be a diplomatic, political and military fait accompli.\n\nThere were even hints from the British that such a solution would not be an unthinkable turn of events. After all, the Argentine diplomats pointed out, had not the British elected to dispose of HMS _Endurance_ , the Falkland Islands guard ship? Had not the British Defence secretary, John Nott announced that the Royal Navy was to be run down, and the carriers sold off? All that remained, reasoned the Junta, was to test the British nerve.\n\n**_HMS_ Endurance, _guardian of the Falkland Islands. British hints that she was to be decommissioned gave the Argentines confidence that they could occupy the Islands unhindered_.**\n\n**_Members of the Buzo Tactico, shortly after the attack on the Royal Marine Garrison at Port Stanley_.**\n\nSouth Georgia, a set of islands some 800 miles to the East, deep in the South Atlantic, became the litmus test of Whitehall's resolve. On 19th March 1982 Senor Constantino Davidoff led his forty scrap metal merchants ashore at Leith on South Georgia, ostensibly to fulfil an old contract to dismantle the rusting whaling station. As Senor Davidoff's team was transported in an Argentine naval auxiliary, the _Bahia Buen Suceso_ and as they marched in step up the beach to salute the Argentinian flag which had been raised on one of the derelict buildings, few believed that they were peaceful civilians. Admiral Lombardo, Commander in Chief of the Argentine Atlantic Fleet was allegedly furious at this brazen provocation: but, as promised by his boss Admiral Anaya, no friend of the British, the British government reacted timidly. On 22nd March the 'scrap team' re-embarked and it looked as if the crisis was over. In fact, Davidoff's scrap merchants had already lit the fuze of war for not all the Argentines had left South Georgia. A small team had stayed behind. Exasperated, the FCO ordered HMS _Endurance_ to arrest them. Like some great chess game the Argentine navy promptly deployed war ships to 'protect their citizens'. Captain Nick Barker of _Endurance_ , an old South Atlantic hand - who had reported to the Admiralty as early as 25th January that, 'the Argies were up to something' - wisely took to his heels and on 26th March began playing cat and mouse with three Argentine frigates deep in the watery wastes of the Southern Ocean. The clock was now ticking.\n\nAstonishingly, the British government was still not ready for a war. Despite hard intelligence that the Argentine Navy's only carrier and submarines were at sea, despite reports that aircraft were on alert, that a Marine battalion was embarked and a SEAL team headed for Port Stanley, Whitehall's Latin American Current Intelligence Group - led by the ever-emollient FCO - blithely advised the Prime Minister that the Argentines were only sabre rattling and that 'no invasion was imminent'. It was a breathtaking miscalculation.\n\nOn 2nd April 1982, Commandos of the Argentine Marine Infantry supported by special forces of the _Buzo Tactico_ poured ashore at Port Stanley shortly after 6.00 a.m. and after a brief skirmish captured the tiny Royal Marine garrison who were outnumbered ten to one and without any fire support. The Falkland Islands Governor, Sir Rex Hunt, formally surrendered Government House at 9.30 a.m. The images of the surrendered British Royal Marines, face down in the dirt with Argentine rifles held by black balaclava clad Argentine Commandos pointing at them, sent shock waves round the world and shook the foundations of the Palace of Westminster.\n\nBut it was not just the British who had miscalculated. Faced by an angry House of Commons baying for blood, Prime Minister Thatcher did the only thing she could to ensure her government's survival. Buoyed up by the counsel of the First Sea Lord, Sir Henry Leach - who, cynics said, seized a chance to save his beloved Navy from John Nott's defence cuts -Thatcher elected to make a fight of it. Within a week a Task Force had sailed, with orders to regain the Falklands for the British Crown, by force if necessary. Operation Corporate was underway.\n\n**_Scenes that shook Westminster. Face down in the dirt Royal Marines are searched after the surrender of Government House_.**\n\n[**F A L K L A N D S  \nM O U N T L O N G D O N**](05_toc.html#ch2)\n\n[THE TASK  \nFORCE](05_toc.html#ch2)\n\nT **hree days after the Argentine capture of Port Stanley the first ships of the British Task Force - the aircraft carriers _Hermes_ and _Invincible_ \\- sailed from Portsmouth against a background of frenetic diplomatic activity. Initially the Task Force was a primarily naval effort, cobbled together without any real staff appreciation of the force levels and resources required to complete the mission. At this stage, no one actually envisaged a real shooting war. The swift - and undoubtedly rushed - departure of the carriers was dictated more by symbolism than reality. The message intended for Buenos Aires, and also at Britain's array of protagonists vying for a place at the top table of international relations, was clear. Britain would respond and respond forcefully. Britannia was brandishing her trident**.\n\nWithin a week of the high visibility departure of the aircraft carriers, the first units of the land based element of the Task Force sailed from Southampton. Naval and air power were essential to the mission but barring a diplomatic settlement or an Argentine withdrawal the British would eventually have to get 'boots ashore' in order to retake and clear the Islands. That would necessitate an amphibious assault the like of which had not been attempted by Britain - acting alone - since the Second World War. Given the nature of the task ahead, 3 Commando Brigade Royal Marines, (40, 42 and 45 Commandos) under Brigadier Julian Thompson were at the core of the land element. The 2nd Battalion of the Parachute Regiment, (2 Para) then on five days notice to move and its sister unit the 3rd Battalion (3 Para), then acting as 'Spearhead' and ready for immediate deployment, were extracted from the newly formed 5 Brigade and attached to 3 Commando Brigade. These five units, along with the Special Air Service (SAS) and Special Boat Squadron (SBS) were, in 1982, probably the most highly trained, efficient and physically conditioned troops in the British Army. Their reputation as tough, professional, highly motivated and experienced soldiers - the units had all seen active service in Northern Ireland - was recognised and respected worldwide.\n\n**_Soldiers of the Argentine invasion force pose for the camera._** John Hughes-Wilson\n\n**_The British Task Force sets sail from Portsmouth to retake the Falklands_.**\n\n3 Para and most of 3 Commando Brigade sailed from Southampton on board the 45,000 ton requisitioned cruise liner S.S. _Canberra_ on Good Friday 9th April amidst emotional scenes on the quaysides not witnessed for decades.\n\n###### DOWN SOUTH ON THE 'GREAT WHITE WHALE'\n\nBy Nick Rose\n\n**Nick Rose was a twenty year-old private in B Company, 3 Para in April 1982. Here he recalls the events surrounding the news of the Argentine invasion and the voyage to war**.\n\nWe were on notice as the 'Spearhead' battalion. There was always one Para battalion on 'Spearhead' - ready to go at short notice. I was on extra duties. I don't know what I'd done wrong but I was given 'extras' in the Sergeants' Mess, doing the dixies. A real dick job. I had extras the week before and I hadn't been home for more than three weeks. That was the deal. We near Andover, so me and some of the 'Barnardo's Boys' - the blokes who hadn't really got a home to go to - went out on the piss and started getting caned. Especially when they said we'd be confined to camp.\n\nI think rumour started which said you'd best go and look at detail - special detail, daily orders amendment. 'Khandahar', that was the code word I think - bringing everybody back that went out to the railway stations. It was '3 Para Khandahar' and that was the recall word. We were on 'spearhead', which was why we had a recall word. I can't remember who told me but it was word of mouth with blokes saying - 'F****** H***, we're going to the Falklands'.\n\nAll we heard was that Argentina had invaded South Georgia and the Falklands and some blokes were going, 'where the **** are the Falklands. Are they in Scotland?' It was like that. The Shetlands? The Falklands? For a simple 'squaddie' there's no great need for them to have a knowledge of world geography. I'm not slating the blokes at all but they'd probably sooner go and have a drink. Then I thought hang on where are they? We got an intelligence briefing, probably the day after. This was when it really had 'hit the fan' and the button had been pushed - we were definitely going. It was decision made there and then upstairs at Number 10 and Northwood because the turnaround time from when the Argentines first landed in South Georgia and the Falklands was quick. We were down there within eight weeks, which is pretty good going.\n\nYou must bear in mind the average age [of the paras]. I was 20. I didn't really know if it was 'Monday or the zoo'. I was naive in many ways of the world but I'd been well trained to do my job. I'd been to Ireland so I'd had experience of carrying loaded weapons and their potential and I'd 'savvied' up professionally. Everyone was like, 'Well OK but we've got to do it'. That's what you had to say. If it comes to doing it you've got to do it. But the further south we got and because the peace process was going on - they were really going for it - in a way everyone was hoping that well, maybe they'd cancel it. And this is when people started to think, 'look at us' and you look at the situation you're in, sitting on a massive cruise liner in the middle of the South Atlantic Ocean, sailing off 8,000 miles to fight an enemy that outnumbers you by x, y, z to one, firmly dug in and entrenched in perfect defensive positions. If it had been us defending those mountains no one would have been going anywhere. They would not have got past - would not have got through to Stanley - at least not via the mountains. Perfect defensive positions. So I was scared but I was excited with the adrenalin. There were some very intelligent people around and as we sailed on we used to sit and chat and after a while we'd think, 'it's really is going to happen. We really are going to war', so I was scared and I was excited but I was caught up in the belief that we'd have to do it so let's just get on with it and do the best we can. I think that was the general consensus. I am sure the overwhelming majority would say the same.\n\nSome people called the _Canberra_ 'The Great White Whale' but we just used to call it 'the boat' which used to piss the Marines off. Ships carry boats! We had the greatest respect for each other but we used to call them 'cabbage heads, 'leathernecks' and things like that. They called us 'cherry berets'.\n\nThe first week was just chaos. There was stuff on the ship that shouldn't have been where it was and it had to be moved elsewhere. There were tons and tons of ammunition and food to be moved. The logistics were unbelievable. It took a couple of days but they squared it.\n\nThere were four men in a four-man room - each man had his own bed. In a twoman room - like the one Stew Grey had - he had a water tap - water that you could drink and it was comfy enough. After the first week we established a pattern. Obviously ship's husbandry - that's what they called it - the washing up, the cleaning, still had to be done. The _Canberra_ had lost a lot of staff who'd done all these jobs, so we were given jobs. I used to work in the laundry. Me and my pals had the best pressed kit on the ship. I used to wear baggy OG's [olive greens] issued around the time of the Suez crisis I think. You had to be a bit of an old sweat to wear them but by that time I was a bit of a sweat because I had a 'badge', I'd been to Ireland.\n\n**_Task Force South. Private Nick Rose on the deck of the Canberra off Freetown harbour, Sierra Leone May 7th 1982. Note the training shoes. The Paras were not allowed to wear boots on deck._** Nick Rose\n\nUp at 7.00 a.m., queue up for your scoff at various times - A Company at 7.00, B Company at 7.15 - so that's 120 men, the full complement of a company with all its supporting arms. But you got through. 8 o'clock was muster. What to wear? Get your trainers on and your sweat top on and it was 'bang, bang, bang' round the promenade deck - a quarter of a mile each time. You used to get platoons of blokes just going 'bump, bump, bump bump', and the ship used to shake and vibrate. We could feel it when the Marines were doing their turn because it was the Para Regiment at x, y, z time and the Marines at another time. Sub units would be practising all over the ship. On the forward deck the anti-tank platoon would be doing demos on the Milan and the Wombat with the GPMGs doing their bit on the 'forward, sub aft deck of the overhead underhang!' But we eventually found our way around.\n\nIt was an emphasis on weapons familiarisation. Just going back over and over and over things - a sensible move - with a lot of fitness thrown in. That was the main thing, sensible fitness, and a lot of admin'- getting yourself squared up.\n\nWe got briefs about possible ways of going in the nearer we got. We knew we were not going to be airlifted in and that there was going to be an amphibious landing. I think this was established on day one at Northwood or somewhere else that the actual assault was going to be via landing craft from HMS _Fearless_ and _Intrepid_ and that some of the people who were going to be doing it would be the Parachute Regiment \\- the 3rd Battalion - so better get some training in on cross-decking at Ascension Island.\n\n**_3 Para lifejacket drill on Ascension Island. Left to right: Private Nick Rose, Private Harry Gannon, Private Steve Holland, Private Pete Partridge._** Nick Rose\n\nWe berthed at Ascension Island and I was on the _Intrepid_. We were practising with their LCU's (Landing Craft Utility). An LCU holds a platoon, the front goes down and its 'charge'. So we were practising getting in off the side of the _Canberra_ and if you look at the _Canberra_ its a huge great thing. Ten foot above the water line there's a big door - 10 foot high by 8 wide - which was one of the loading doors - an area where you can store stuff but obviously blokes can gather there as opposed to stores. This is where we learned how to get on this LCU and you've got to time it correctly because of the swell - massive ship, small ship - it's not rocket science. If you time it wrong 'bang' you're in there. Someone fell in between the ship and an LCU-he bust his hip or his pelvis - and the urban myth grew that he had been attacked by trigger fish - like sea piranhas. We used to catch them in our 'cam' nets, beat them up and throw them back in and watch the feeding frenzy that followed.\n\nAnd then you start getting company briefs and later start getting ammunition issued - 'divvying' up the 'link' for the 'Gimpys' [GPMGs - General Purpose Machine Guns] - that man's got the '66s' and you're given two mortars to carry onto the landing beach from the LCU. That's when you finally think to yourself 'this is a 'go'.\n\nDenuded of 2 and 3 Para, 5 Infantry Brigade, consisting solely of 1st\/7th Gurkha Rifles, was made up to strength with the addition of the 1st Battalion the Welsh Guards and the 2nd Battalion of the Scots Guards fresh from ceremonial duties at Windsor Castle and Buckingham Palace. 5 Brigade was considered an ad hoc formation, designed initially as a reinforcing garrison unit once 3 Commando Brigade had done their job. As the Task Force sailed south from Ascension Island however, and diplomacy trickled into the sand, a grimmer reality emerged and as that reality set in, so the Task Force began to look woefully inadequate for the job at hand. For a start, with only 36 Harriers, there were too few planes. At no time did Rear Admiral Woodward, Commander of the Carrier Battle Group, have anything like total air superiority. With his two carriers acting as the Task Force's only airfields, Woodward prudently kept them well to the East, earning the derisive comment from some wag that he deserved the 'East Africa Star' not the South Atlantic Medal at the war's end. However, he was, like Jellicoe at Jutland, 'the only man who could have lost the war in an afternoon.' Unlike Jellicoe, Woodward won.\n\n**_HMS_ Intrepid. _One of the two assault ships with the Task Force. 3 Para practised cross-decking to the_ Intrepid _from the_ Canberra _in readiness for the amphibious assault_.**\n\nThe Task Force was finally committed to battle on 1st May 1982, following the failure of the US Secretary of State Al Haig's diplomatic efforts to get the Argentines off of the islands. The British slapped a 200 mile Total Exclusion Zone (TEZ) around the Falklands and flew an astonishing Vulcan bomber mission - with no less than seventeen air to air refuellings - from Ascension to crater the runway at Stanley. It failed but the war had started in earnest. If the Argentines wouldn't leave voluntarily, then Whitehall would blockade them on their ill-gotten gains.\n\n**_Crippled. HMS_ Sheffield _falls victim to the first successful Argentine Exocet attack_.**\n\nBlow followed blow in quick succession. On 2nd May the elderly cruiser General Belgrano, which in a previous incarnation as the USS _Phoenix_ , had escaped destruction by the Japanese at Pearl Harbor, was sunk by a British nuclear submarine HMS _Conqueror_ , effectively closing off the southern prong of the Argentine Navy's pincer attack on the Task Force. In the north, the carrier _Veinticinco de Mayo_ , fled back to harbour. Whatever else, the Royal Navy's nuclear submarines had secured supremacy at sea.\n\nThere only remained the air threat; and on 4th May two land-based Mirages riposted with the first successful Exocet attack, crippling HMS _Sheffield_. The shock wave reverberated throughout the Royal Navy. Suddenly the Task Force looked very vulnerable indeed. Years of Treasury penny pinching and cost cutting suddenly looked like risking every ship afloat, as fire boiled through _Sheffield_ 's flimsy hull feeding off cheap plastic electrical trunking and melting sailors' acrylic trousers into their very flesh.\n\nFor the next two weeks the Navy's tactics changed to a series of night bombardments designed to put pressure on Argentine positions ashore. At dawn the Task Force would make a rapid withdrawal to the East to re-supply at sea and continue the nerve-wracking lookout for the next Argentine air attacks. Time was not on the Task Force's side. The steady loss of key ships, particularly the Type 42 destroyers, sapped the nerves of the crews and the crippling lack of any early warning radar meant that the ships were always vulnerable to air attack. The truth was that as a strategic deployment to create the conditions for an amphibious landing, the Task Force had achieved little. The Commando Brigade and the rest of General Jeremy Moore's soldiers were not ashore, and the Argentine Air Force still remained, formidable and dangerous.\n\nTHE AIR WAR OVER THE FALKLANDS\n\n[**F A L K L A N D S  \nM O U N T L O N G D O N**](05_toc.html#ch3)\n\nTHE LANDING\n\nI **n London, at Joint Headquarters Northwood and afloat in HMS _Hermes_ , the war planners' options were running out. The British needed a new war strategy, and fast. As the Navy's demonstration of force had failed to frighten the Argentines off the islands, it seemed that only a full-blooded amphibious assault and land battle could clinch a decisive victory. On 21 st May - D-Day - the British forces went ashore at Port San Carlos, San Carlos and Ajax Bay on East Falkland in what was, with hindsight, an extraordinarily bold, three phase operation. Brigadier Thompson's 'design' for battle involved a silent attack by landing craft during the hours of darkness with all high ground being secured by dawn**.\n\n3 Para were to be 'cross decked' from the _Canberra_ to the assault ship _Intrepid_ and landed near Sand Bay and Port San Carlos - codenamed Green Beaches One and Two - by landing craft during the second phase of the operation to secure Port San Carlos to the north. Led by B Company, whose task was to secure the beach itself, the rest of the battalion were then to push through and dig in on the reverse slopes of the high ground at Windy Gap and Settlement Rocks to secure the beachhead. Scimitar and Scorpion Light tanks of 4 Troop, the Blues and Royals were to accompany them to soften up any Argentine resistance. If everything had gone according to plan all 671 men of 3 Para, including a forty man attachment of 9 (Parachute) Squadron RE, would have been loaded onto the landing craft by 4.15 a.m. and ashore by 6.05 a.m. but the first wave landings were delayed. With first light at around 6.30 local time, this meant that 3 Para would now go ashore at around 7.30 a.m. in daylight. Australian director Peter Weir's film 'Gallipoli', had already been screened on the voyage south and in order to counteract any complacency on the part of his men, Lieutenant Colonel Hew Pike, their commanding officer, had already warned that the landing might have more than a whiff of the ill-fated assault on the beaches of Gallipoli 67 years earlier. He also came on the _Intrepid_ 's 'pipes' and paraphrased the words of Brigadier James Hill, Commander of 3 Parachute Brigade, who had addressed his men on the eve of the Normandy landings in June 1944: 'Do not be daunted if chaos reigns, because it undoubtedly will.'\n\n**A. _Assault ships_ Intrepid _and_ Fearless _move into position. Troops transferred to Landing Craft_. B. _3 SBS dropped by helicopter and attack Argentine unit on Fanning Head_. C. _Troops land and push on to secure high ground_. D. _Argentine Combat Team 'Eagle' shoot down two Gazelle helicopters as they retreat from Port San Carlos_.**\n\n* * *\n\n**'Do not be daunted if chaos reigns, because it undoubtedly will.'**\n\n* * *\n\nAs the convoy of assault ships nosed into San Carlos Water the sound of a firefight could be heard off to their left from the direction of high ground of Fanning Head accompanied by naval gunfire support from HMS _Antrim_. Here a patrol of 3 SBS, which had been airlifted ashore earlier, were engaging an Argentine combat team known as 'The Fanning Head Mob' in order to secure the approaches to San Carlos Water. Another Argentine combat team - 'Eagle' - were also in the area of Port San Carlos, and although in the event the landings were unopposed as the Argentines withdrew to the north, the small force of 41 men could have caused mayhem on Green Beach. This point was demonstrated to lethal effect after the landings as that same Argentine combat team, moving away from Port San Carlos, fired on and brought down two Gazelle helicopters and damaged a third. Three crewmen died.\n\n**_3 Para get 'boots on the beach' at San Carlos Bay after an 8,000 mile journey. At this point they are most vunerable to Argentine attack_.**\n\n**_3 Para RSM Lawrie Ashbridge, is received with a warm cup of tea and an even warmer welcome by a Falkland Islands family at Port San Carlos._** Tom Smith, Daily Express\n\nAt this point the landings were at their most vulnerable from air strikes but after an uncomfortable and nerve wracking run in, which seemed to take an age, the bow ramps of most of the landing craft crunched down onto the beach. 3 Para were ashore at last. But as 3 Para dug in their troubles were only just beginning. Eight thousand miles from home, with limited logistic and ammunition stocks and without air superiority the assault from the sea was at risk from the moment it was launched. Most of all it was at risk from the air.\n\nThe Argentine counterattack was swift in coming. Flying at suicidally low altitudes to attack the targets anchored in the sound, the Argentine pilots hurled themselves against the ships offshore. Despite a blizzard of anti-aircraft fire the young pilots pushed home their attacks with great bravery. Many were shot down, but to the British soldiers ashore trying to build up their positions, the vital shipping in San Carlos Water seemed to be being badly mauled.\n\n##### **HITTING THE BEACH**\n\n**Ashore at Port San Carlos - D-Day 21st May 1982**\n\nBy Nick Rose\n\nWe'd got a standing platoon in the landing craft I'd say. This was supposed to be a night landing. Major problems somewhere along the line and by the time we'd jumped on to these little boats it was daylight. Great news! This is supposed to be a night assault and we had no direct support as such. As we started to turn to go in there was a big firefight going on at Fanning Head - Special Forces guys taking on these forward recce' Argies. From the intelligence that filtered back we thought the landing would be unopposed. That's why Special Forces were over there. If they hadn't taken on those guys on Fanning Head then it would have been an opposed landing. But then would it? The Argentines were forward recce' guys and they wouldn't have wanted to engage a battalion sized assault as a small platoon, or 20 man, section strength fighting patrol. Good job Special Forces took them out though. They saw them off and then we went in but it was broad daylight and it was, 'Oh God' because there was air raid warning 'red' all the time. They'd tried it before and they were going to try it again soon. It was a serious situation and then to get wet boots and freezing nuts on top of it.\n\nWhen we actually came to do it for real the front of our landing craft wouldn't go down so we went over the side. There's two marines, one on either side at the top of the landing craft with two GPMGs going 'get the fuck out of here.' Not a great start - wet boots and freezing nuts! We were only about four or five feet out but it was up to your nuts.\n\nI was carrying my bergen with everything you need for three or four days - cold weather kit, ammunition - when we went in we probably had 500 rounds linked for the guns - and each man had a mortar tube - 81mm SLR [self-loading rifle], webbing stuffed with ammunition, water, survival kit. You wanted to carry as much as you possibly could.\n\nThere have been vast exaggerations about the weight carried - honestly some of the claims would be just physically impossible to do - but on average each man was carrying 140 lbs, which is a ten stone man. O.K. it's distributed across your shoulders because it's designed that way and it's a very good way of carrying a lot of weight for a long time. Webbing likewise if you've got it correctly fitted. I used to sew my water bottle pouches together - sew it up with fishing line - so there was no 'jacking' around, padded it out on the inside, then' cam'd' it all up. The blokes who 'savvied' up were a lot more comfortable than the guys who didn't. You've got to pack a bergen correctly as well. If you went down on your back you had to be pulled up by another bloke, you had to, you could not physically do it yourself. You were just like a tortoise on its back.\n\nWe all had pre-designated areas at Port San Carlos so there was a lot of talking about the landing and a lot of orders. This is happening - now we are going to war. We are going to close with and destroy the enemy, no messing about. The Special Forces guys were over there and patrols had been in the night before and had marked out where we were going to go with a markalite path. Then we advanced up to the top of this bare-arsed, featureless hill - horrible - but we had to get up there because you've got your view and you can see quite some way. 'Bang', get in there - dig in - get yourself squared up. Dig in - that was it and that was a nightmare because it was bog where we were. You dug down a foot and you hit water so the idea was to try and build your position up a bit and pack the bottom of your 'hole' with moss and heather. We were on the reverse slopes at Windy Ridge. We tried to establish a routine, we couldn't advance too far because we were waiting on others to come in.\n\nThen the aircraft started coming in and that's quite scary. Every ten minutes you'd get, aircraft warning 'red' or air raid warning 'red' because we had Rapier [surface to air missiles] and the climate down there does not lend itself to sensitive equipment as was the Rapier then, electronically speaking - a lot of the stuff is now obsolete and the electronics can be duplicated on something the size of your watch but the Rapier was a great big thing. I'm not slagging it off - if it helps save my life, thank you very much - but it was very sensitive. So every ten minutes the alarm would go off on the Rapier and we'd stand to and people just became complacent. Like crying wolf. But there was a part of me which was always wary. On occasions these Skyhawks would come over and its quite shocking because wherever you are, when you look at one, it looks as if it's coming directly at you. It's something of an optical illusion, albeit it's 200\u2013300 feet above you. It's going about 5\u2013600 m.p.h. and its just loosed off a load of 'shit' at the boats in the Sound - that's quite a scary thing but then, 'da-da-da-da-da' blokes are having some, despite being specifically told, 'do not engage aircraft with small arms fire', because - well, there's blokes over here, blokes over there, blokes everywhere - there was the risk of hitting your own blokes. But everyone starts 'lamming' it up there.\n\n**_A soldier from the Parachute Regiment in full battle dress. The Paras had to carry heavy bergens weighing up to 140lb containing everything they needed to survive and fight in extreme weather conditions._** Illustrated by Jon Wilkinson\n\n**_The Rapier (surface to air missile) in action. The weather played havoc with its sensitive electronics making it prone to give off false air raid alarms. Although a potential life saver, this tended to make the troops complacent_.**\n\nThere was a guy with a GPMG and he gave it 'the max' from the hip. Mark Hamill - a big bloke was Mark, a PTI and a very hard but a very fair man - a good soldier - was on a Milan and he fired at a Skyhawk and missed it. Now there's \u00a310,000 every time you fire one of those down the range. So Hamill just fired this and he missed the aircraft. Can you imagine? He got a major bollocking but imagine if he'd hit it? - Victoria Cross, 'well done'. So yes we'd give it some rattle when these things came over but it was very scary, because we did feel we'd lost momentum. I'm sure word was coming down from Brigadier Thompson or whoever to start pushing on. We had to start moving on. It just felt that we'd been there a while. The Argentines knew we were in this position, they knew where we were displaced so it did feel we'd been there too long. So let's get on and start the advance.\n\nAs with so many air battles however, the decisive fighting was taking place well away from the surface observers and in reality RAF and RN Harrier pilots were catching many of the Argentine attackers both inbound and outbound from their bombing runs on the ships. The Harrier, like its feathered namesake, was turning out to be a deadly close quarters aerial killer. The British pilots were using new American Sidewinder missiles, - although one pilot shot down a Skyhawk with his cannons at a range of less than 100 yards - and the air kills ratio was firmly in the British favour. By the end of the first day the Argentines had lost 16 attacking aircraft: an unsustainable loss. For the next three days the air assault continued, but slowly ebbed away. By 25th May there was even talk of having 'beaten the air threat'.\n\nAll that changed on 25th May, Argentina's National Day. At first, the British thought that they had defeated the early waves of attacking aircraft. Then the Argentine pilots delivered a decisive and crippling double blow to the Task Force, sinking another Type 42, HMS _Coventry_ , and, much more ominously, the most important supply ship afloat, the 13,000 ton _Atlantic Conveyor_ , which went down, taking with it ten Wessex and three Chinook helicopters. Brigadier Thompson would later record the 25th as 'a black day.' The British strategy was now in serious jeopardy and from that most serious of military factors: logistics.\n\nThe war now became a race against time. In London enormous pressure was put on the commanders ashore to 'do something'. Fears of a UN imposed cease fire with the Task Force still sitting on the beach head, and public clamour for results after the Navy's heavy shipping losses, forced Brigadier Thompson, and his commander, Jeremy Moore - against all their instincts and training - to embark on a series of rushed and poorly supported ground operations. This entailed 2 Para being ordered to attack the Argentine defenders of Darwin-Goose Green while the rest of his force embarked on the first stage of the 'investment' of the capital Port Stanley on the other side of the island. The breakout would soon be under way. With the loss of most of his helicopter transport Thompson's original plan to airlift the majority of his brigade forward was now in tatters. There was now only one way to get 3 Brigade forward and for 3 Para that would mean 'tabbing' it - walking every step of the way. Even so they were more than ready for a change of scene. Graham Colbeck, a Sergeant in the Milan anti-tank platoon, concluded his diary entry for 26th May with a sentence which summed up the feelings of his comrades. 'Everyone here just wants to get to Stanley and finish it off.'\n\n**_Royal Navy Sea Harriers on patrol. The Harriers were the saviours of many ships as they intercepted Argentine airfcraft bent on inflicting damage to the Task Force_.**\n\n[**F A L K L A N D S  \nM O U N T L O N G D O N**](05_toc.html#ch4)\n\nTHE 'TAB'\n\nT **he order to move out of the Port San Carlos beach head came on 27th May. It was D + 6. Instead of waiting for the arrival of 5 Brigade as they had expected, 3 Para were now told to advance and capture Teal Inlet, a settlement some 25 miles east of their present positions. This area had been earmarked as a forward logistics base for the final phase of operations to capture Port Stanley and had already been reconnoitred by the SBS. The axis of the advance chosen by Brigadier Thompson lay north of the spine of high ground that ran across East Falkland from San Carlos Water in the west almost to the outskirts of Stanley in the east. 2 Para had already moved out from their beach head on the other side of San Carlos Water on the first leg of their fateful journey to Goose Green and now it was 3 Para's turn**.\n\n* * *\n\n###### THE 'TAB' ACROSS EAST FALKLAND 27th\u201331st MAY 1982\n\nShortly after dawn, 45 Commando set out to 'yomp' - heavily laden with all their kit like pack animals - along a recognised track to Douglas settlement via New House, followed shortly afterwards by 3 Para who were to 'tab', in 'light order' - no bergens, no sleeping bags, no tripods for the sustained fire role GPMGs - in their wake as far as Douglas, before passing through to take the lead. Lieutenant Colonel Pike, had, however, discussed the route to Teal with Mr. Alan Miller, the civilian manager of the Port San Carlos settlement and had learned of a more direct route, albeit not using recognised tracks. The mortar section also hitched a lift on Mr. Miller's two tractors, one of them driven by his son Philip. Even so, they would have to rely on the now tenuous logistics support to 'chopper' their kit forward to prearranged locations. And so it fell to 3 Para to blaze the trail. The march was a supreme test of 3 Para's physical and mental stamina across more than twenty miles, in just two stages, of some of the most featureless and spirit-sapping terrain, in what some men could only described as 'bizarre' climatic conditions. Men called on inner reserves of personal pride and networks of mutual support: they drew heavily from the well of their tough training regime and regimental _esprit de corps_ as the weather threw everything at them over mile after endless mile of stumbling over tussocks of pale grass and foot snagging heather. The 'tab' was no respecter of previous achievement. Men seen as some of the fittest in the battalion, due to their scores in the British Army's conditioning tests, became exhausted and there were several who turned their ankles as sodden socks slid around in the universally loathed and equally soaked DMS [direct moulded sole] ankle boots. Trench foot, a condition well known to the men of the British Army of 14\u201318, now beckoned to these men of '82.\n\nThe battalion reached its objective on 29th May, secured it and stayed there for twenty-four hours before embarking on the next stage of their odyssey on 30th May. The objective was Estancia House, a tiny settlement consisting of the eponymous house itself, a barn and a few outbuildings that were reached on the night of 31st May\/1st June. Intelligence had warned of up to 300 Argentine troops in the area but by the time 3 Para arrived they had disappeared towards Stanley. Several Argentine prisoners were picked up on the way as 3 Para finally caught up with stragglers from Combat Team Eagle who had withdrawn from the area of Port San Carlos on D - Day. Also picked up on the way, and a most welcome addition to the ranks of 3 Para, was Terry Peck, the former Falkland Islands Chief Police Officer, member of the Falkland Islands Defence Force and member of its Legislative Council, vehemently opposed to any moves legitimising Argentine sovereignty over the Islands. Peck had already witnessed one Argentine invasion of sorts, when, in September, 1966, a civilian Dakota airliner was hijacked by armed Peronist youths over Patagonia and landed on Stanley racecourse. As Chief Police Officer Peck became involved and at one point had a gun pointed in his direction. Now, during this invasion he had determined not to remain impotent in Stanley as the Argentines swarmed around town and so escaped on a motorbike. Riding west he eventually made contact with elements of 3 Para left behind at Port San Carlos after the rest of the battalion had set off for Teal Inlet. Airlifted forward he became an honorary member of D Patrol Company, whose members used his intimate knowledge of East Falkland's geography to their advantage in the days ahead.\n\n* * *\n\n**All you're thinking of is 'I'm carrying a 10 stone man on my back** ,\n\n* * *\n\nThe importance of securing Estancia House and the high ground of Mounts Estancia - (occupied by A Company) and Vernet (C and elements of B Company) which lay to the north east, was essential in building a seven mile long, north - south platform of high ground - a platform which included the strategically valuable and already occupied heights of Mount Kent - from which 3 Commando Brigade could launch the assault on the outer ring of the Stanley defences. The Estancia position itself was situated on the shore of one of the fingers of several inlets, which branched off southeast from Teal and which pointed towards Stanley, now only 15 miles away as the shell flies. It was essential as it reduced the supply line from San Carlos by almost a fifth, as a round trip from Teal to 3 Para's area of operations was now only 15 miles as opposed to 100 from San Carlos. In addition, the Estancia\/Vernet position was vital in anchoring the northern axis of Brigadier Thompson's plan for a two-pronged 'investment of Stanley'. Its importance was further enhanced as the Argentine commander Menendez became ever more convinced - particularly after 2 Para's victory at Goose Green - that the eventual British assault would be unleashed along the Fitzroy - Stanley track to the south.\n\nThe first snows of the South Atlantic winter fell on 1st June and in the momentary lulls between bouts of bad weather and poor visibility, 3 Para observers on the higher ground caught glimpses of Stanley a tantalising fifteen miles to the east and first set eyes on a feature bristling with jagged outcrops of rock jutting out at a crazy angle and rising to just under 500 feet high and about 500 yards across. It barred the way to Stanley and dominated the northern claw of Thompson's pincer as far back as the Estancia position and even to Teal Inlet beyond. Looking at the map 3 Para checked its name. Mount Longdon.\n\n###### **'DRY FAG, WARM BOOTS AND A CHEESE AND ONION SANDWICH.'**\n\n**Memories of the 'Tab' across East Falkland**\n\nBy Nick Rose\n\nThe march was a nightmare. This was our planned route to Stanley. I know it was supposed to be something like 60 kilometres but somebody 'guesstimated' that we probably did about 400 because we were doing a lot of forward patrols - not just D Patrol Company. You've got to dominate the ground so you have to have fighting patrols. Going cross-country was the worst terrain in the world. It was that clumpy moss and grass. People are falling down and ankles are going and once you're down on your back you've got to wait for the next guy to come up to help. And it is a tactical advance. 'Tabbing' is a name that comes from the letters TAB - Tactical Advance to Battle, - and we tabbed and carried everything with us. It may be that you have arrowhead formation going across, we had extended formation. We had picketing with guys on the high ground to either side. The terrain dictated exactly how we advanced. A lot of the time if we've going along on tracks - what few tracks we did go on - we used Indian file, which is staggered file on either side of the track, like a zigzag. But there are great rivers of rocks [stone runs] - big white boulders - and you have to cross them and then there's the heather and the gorse and its constantly wet. So the wind chill factor was - I think somebody said - 40\u00b0 - and storm force winds and horizontal rain - a nightmare scenario. People got sunburn one day - no air pollution - bizarre! It was a terrible advance - a mind numbing, bone-jarring advance. What do people think of? It was just head down, thumb up your bum, mind in neutral and 'go'. You've got to carry it. All you're thinking of is 'I'm carrying a 10 stone man on my back, I'm carrying a 10 stone man on my back'. Some of the guys, like the anti-tank or probably the mortars hitched lifts. They're 'blaggers' but fair play to them, there's no way you can lump base plates and that over that terrain. Even the GPMG guys in a sustained fire role - with the tripods.\n\n**_On the 'TAB'. Nick Rose's best friend, Tony 'Fester' Greenwood brews up under their 'basha'. Note the large boulders of the stone run behind them; a feature which helped to make the march extremely difficult._** Nick Rose\n\n**_6 platoon B Company dig in and take a break. Left to right: Corporal 'Granny' Paterson, Private Den Dunn, Private Tony Greenwood and Nick Rose._** Nick Rose\n\nThere were some Scimitars and Scorpions with us. Once we were doing an advance or a recce' patrol and we were coming back on a track. We were Indian file - remember, we're still tactical paras, we're switched on - and this Scimitar pulls up and it's the bloke in charge. We are all horrible, we're miserable as sin, all of us - we're missing home, want a dry fag, warm, dry boots, a cheese and onion sandwich and a bottle of blue top milk. I used to dream of these. Anyhow this bloke pulls up and pops out, 'what, what', and says would you like a lift. Oh yes please! So eight of us jump on and there are these vents at the front of the Scorpions and Scimitars blowing out hot air and we all just sat on there and we literally dried out. This bloke took pity on us and got his lads to make us a brew, because the Scorpions and Scimitars carry a massive boiler and they've always got constant hot water. It was no odds to him to give us some to make a cup of tea. He said he'd give us a lift back a little way. Turns out his name was the Lord Robin Innes Kerr. A genuine, nice bloke. I'd like to thank him for that. What a lovely gesture. I remember another thing - literally a lifesaver - on the other side of the Murrell River. It was a guy called Lawrie Ashbridge, the RSM, who sanctioned it. We were advancing in the dark and had been marching for 24 hours, we had to get up to the start line, or the preparation for moving on to the final start line - the FUP [Forming Up Position] - we were soaking wet and this was the most inhospitable weather we'd had since we'd been there. It was a nightmare - 'tramp', 'tramp' - blokes just moving inches at a time but an entire long snake of blokes doing exactly the same. You can imagine the speed of advance was minimal and the weather was horrible so Lawrie Ashbridge made a decision and told us to get into the side of the road - because we were still tactical, this was night time - get down by the side of the track, find as much cover as you can, get your ponchos out and get a brew on. So every man just got down, poncho out and brewed up. That, I am sure, saved people's lives, I'm sure of it. As a morale booster it was the best thing he could have done. If they are going to see us it doesn't matter if they smell us as well. So blokes are having a fag under their armpits. But such a simple thing as that can change the fortunes of war, or battles anyway. This was at the stage just before where we went across [the Murrell River] and started the advance. Perhaps two days before the battle.\n\n**_Lord Robin Innes Kerr (right) and crew aboard their Scimitar_.**\n\nOn one occasion we were on a LRRP-Long Range Recconnaisance Patrol, just four men watching - supposed to be relieved after 24 hours. We were out there for two days. We'd got no food so we were eating our sugar - sachets of sugar - dried milk, scrabbling around desperately trying to find something to eat.\n\nWe were then told to stop. We'd advanced too far which is all very 'gung ho'. This was on the way in to the final destination. We were told to 'go firm' because the Marines couldn't keep up. I'm not saying that because the Marines are wankers because they're not - far from it - but I think they had a logistical problem so they couldn't advance and if we'd have carried on at the pace of advance that we were doing, our only option would have been to attack - just carry on going, just roll. But we were so over extended - we had no artillery support at that time - so I think Hew Pike got a bit of a bollocking for being a bit naughty but I think it had just got to the stage where they thought - let's just go for it!\n\nI think we knew from the outset that our final objective would be Longdon after reaching Teal Inlet and then Estancia House. It was advance to contact because we didn't know if the Argentines had pulled back, we didn't know if Estancia was occupied because SAS had given word that maybe there were 4 men there. I can remember lying in the FUP now, at this tree line - a fir tree, big bushy thing - looking out over towards Estancia, just waiting.\n\n###### **A 'CIVVY' IN 3 PARA**  \n **Patrolling Towards Estancia House with D Company**\n\nBy Terry Peck\n\nTouching down at Teal Inlet, I was taken to 3 Para HQ and introduced to Lieutenant Colonel Pike. The HQ had been set up in the settlement store. There were several Officers and NCO's present and most were just finishing a brew. Someone kindly provided me with a 'mixed' meal of 'compo' and I was then introduced to Major Pat Butler, OC D (Patrol) Company. He explained that we would be moving out very soon. During the next few weeks I would get to know Major Butler quite well. He was a man of great courage and stamina, whose first consideration was for the men in his command. I was aware that my presence was the cause of some curiosity among many of the soldiers but there was little time to sit and chat as orders were being given to start their move. I heard a few angry words being expressed about someone who had had a 'negligent discharge' and the guy had been 'casevac'd' with a gunshot wound to his foot.\n\n**_Terry Peck joins D (Patrol Company) of 3 Para for the battle on Longdon, seen here in the background._** Terry Peck\n\nTeal Inlet was now the front line for 3 Brigade. The settlement was alive with Paras and Royal Marines, together with their Support Companies. Major Butler detailed me to 42 Alpha Patrol, one of the many 4 man teams which constantly carried out reconnaissance ahead of the battalion. Before I could join them a Royal Navy Officer came up to me and wanted to know if the enemy had mined anywhere in Salvador Waters. He had known of my motorbike journey in the preceding weeks and my contacts at Rincon Grande. I explained that to my knowledge the waters were safe. No one in Rincon Grande or Salvador Farm had seen any signs of the enemy operating in the Waters. I had to assume it safe. By now 3 Para had already set off on the gruelling 'tab' to Estancia Farm which would be the next objective. In single file the Battalion were strung out for over a mile. The ground was white with a covering of snow about two inches deep. Each followed in the tracks of the man ahead. Racing along the flanks of the column were a couple of Scorpion tanks giving cover to the advancing troops. Everyone was given a 'ten minute' break every hour or so. Although the pace was slow we were covering the ground very steadily. Fortunately the weather remained kind; an overcast sky and little wind. From time to time, the sound of gunfire could be heard in the distance. I heard from some of the lads that several Argentines had been captured and were being passed down the line.\n\nI had been attempting to make radio contact with Brookfield Farm and Estancia Farm but my batteries had gone flat on me. Obviously they were past their best and were unable to hold a charge for long.\n\nDuring my second 'break', halfway up the north side of the Mallow Hill, I sat down with a few of the lads and began talking about the recent events. I realised that these were the same chaps whom I had met on my arrival at Port San Carlos a few days ago. I was introduced again to 'Blue' Harding, Pete 'Six Feet' Harden, Joe McKeown, Taff Davis, Dickie Bishop, Raj Rajput and Pete Deakins. I explained that I was a local and had left Stanley several weeks ago, hiding out in the hills. Having learnt that the British Forces had landed, I had made my way to Port San Carlos where I had been invited to join 3 Para. \"That's some story\", said Blue, \"We reckon you're one of the boys who've been having themselves some fun.\" I laughed and told them that I really was a local, and not part of the Special Forces. Did I really look like an SAS or SBS man? It was several days before they accepted that I really was a local.\n\nIt was now late afternoon and we had to make the Mallow Bridge before dark. I was still trying to make radio contact with the Estancia Farm and I would leave the column of troops and make for the high ground in order to get a more direct line of sight to transmit my signal. No doubt the lads thought this strange and probably added weight to their suspicions. Just on dusk we topped the hill and could see the bridge below us. We rested up for an hour at the bridge and everyone set about making a brew. Darkness had fallen and orders were being issued to restart our advance. Everyone formed up in the various units and we set out on the next phase of the march. We knew that the enemy had troops on Mount Vernet, Mount Kent and the Estancia Mountain. I was aware that an enemy patrol would sometimes visit the Estancia Farm. We would be very exposed to the enemy as we advanced across the low ground, as each of the mountains overlooked the land to the west, from where our approach was being made. Through the broken cloud the moon would appear, bathing the ground in a pale light. Everything was going to favour the Argentines. But no, in typical Falklands fashion the weather changed and we found ourselves battling against driving hail and sleet. I had eventually made contact with Trudy Morrison at Brookfield Farm. The transmission was very broken, making it difficult to copy. I gathered that the enemy had visited Estancia Farm the previous day. They were seen to remain for some considerable time in an area east of the farm. She thought they had been sowing 'tatties' (mine laying).This turned out not to be the case.\n\nProgress had slowed, not surprising given the terrible conditions. In the best of weather the terrain we were marching over was some of the worst land in the Falklands. Small steep hills covered in rocks, 'diddle dee' bush and ferns. The deep valleys were mostly flooded or covered in huge bogs. Every man was fully laden, carrying approximately 100 lbs or more. Those carrying the radio equipment far exceeded this weight. I realised that those leading the column were well off course and that if they continued in this direction we would find ourselves cut off by the sea. If one had looked in the direction of Estancia Farm one could have been forgiven for thinking it was a straightforward march but it is deceiving. The land is broken for miles around by tidal waters with many inlets. Long peninsulars stretch towards the sea and there are very few short cuts if the tide is high.\n\nEveryone had gone to ground and apart from a few muffled curses and the occasional 'clink' from someone's kit, all was very quiet. A figure appeared out of the darkness, asking, 'Anyone seen Terry, the civvy? The Boss wants him up front.\" I clambered to my feet and made myself known. I followed the lad to the front of the column, where I saw several chaps hunched over a map laid out on the ground. \"Can you give us some idea where our present position is?\" someone asked. In the light of a small torch I pointed out where we were, explaining that we were some 3 miles too far east. We would have to do a sharp right and head west, then turn due south. We would then avoid the inlets and make a crossing at the head of Long Creek. \"Would you mind taking over the lead?\" This was the first task I had been invited to undertake so I thought I had better get it right. The word was passed back through the troops that there would be a change of direction, which I'm sure wasn't well received. From memory I visualised our position. We were well down the peninsular and to get back on track we had to move right, making our way along the steep slopes of the peninsular, then swing left towards the distant hills, then left again to bring us near Long Creek. It was a tough detour in the dark, made worse by the steep slippery peat banks, which were 3\u20134 feet high. Slippery rocks and water filled holes added to the problem. At one point I found myself face down in the mud. I had been walking along the top of a peat bank and tumbled over the edge, knocking the wind out of myself. Someone grabbed me by my bergen, and pulled me to my feet and, having managed to get my wind back, we were off again. There must have been many a lad that night who experienced that same horrible feeling of falling down into a black abyss. It may have been only a few feet, but it felt like fifty and with the added weight, the landing was extremely painful.\n\nA few times the word was passed for me to 'slow down'. The sleet and hail had eased off but it was freezing cold. At last I found the vehicle track. Although it was wet and muddy it did make the going easier and I'm sure many were glad to get on to a recognisable route again. The tracked route led towards a creek and making good time we headed down towards the beach. The tide was low so I informed JP (Sergeant John Pettinger) that we could safely cross over the creek, which would cut at least another mile or more off our journey. We finally made base at the head of Double Creek, about two and a half miles south west of Estancia Farm.\n\n**_Corporal John Graham and Terry Pock patrol towards Mount Longdon_. John Graham.**\n\nThe weather had deteriorated very quickly and everyone was totally exhausted but this didn't stop Major Butler issuing orders for our Patrol to carry out a reconnaisance of Estancia Farm. I was to accompany them. Our 8 man patrol was made up of Corporals Dickie Bishop, Joe McKeown, 'Blue' Harding and Pete 'Six Feet' Harden and Privates Pete Deakins, Raj Rajput, 'Taff' Davis, and Dickie Absolon. Leaving the area of Long Creek the patrol spread out in single file with Pete Deakins and myself leading. The wind had dropped but thick snow was still falling. We had covered about half the distance to Estancia Farm when all hell let loose to our front. Bursts of automatic gunfire had opened up ahead. Going to ground we waited until the firing had stopped. Nothing could be seen and the fire had not been directed at our patrol. Using his IWS (individual weapon sight), Pete was unable to pick up any signs of movement so Corporal Bishop gave the order to move on. Being familiar with the layout of the farm, Pete passed his IWS to me. We had now come within a quarter mile of the farm. There had been no further shooting. Lying up on a small ridge I studied the layout of the farm. Apart from a few flurries of snow the worst of the storm seemed to have passed and it was easy to make out the buildings. I could observe no movement - everything looked OK. We had to climb over a couple of wire fences before reaching the first of the outbuildings.\n\n**_Private Richard Absolon. Sniper of D Company, killed the day after the battle for Longdon. Absolon's exploits prior to and during the battle earned him a posthumous MM_.**\n\nThe first, a large Nissen hut used as a shearing shed, was checked out by three lads. They emerged after some minutes, giving it an all clear. The rest of the patrol had taken up an all round defensive role during the search. Next it was on to the smaller sheds and having checked them out we made our way to the main house. Two other store sheds adjacent to the house had to be cleared but these were found locked. The patrol took up various defensive positions around the house, which was in total darkness. There was an eerie silence about the place. Sometimes the moon would break through the cloud, bathing the place in a pale light. Corporal Bishop and I made our way to the house. I indicated that I would knock on a window. The patrol were aware that several civilians had been occupying the house, one a tiny baby. I knocked gently. Silence. I tried a heavier knock. \"Who's there? What the fuck do you want?' called a voice I knew well. \"It's me, 'Rubber Duck'. Are there any Argies about?\" I answered. \"No, but the fucking SAS have been - shot the fuck out of my shed. Hang on, I'll let you in\". Moments later the door opened and Tony Heathman appeared, having pulled on trousers and shirt but no footwear. Corporal Bishop, having questioned Tony and satisfied himself that there were no Argentines within the area, called the patrol together and briefed them. Tony had gone back inside and we could hear him talking to other people in the house. The patrol was reorganised to allow each of them an opportunity to have a hot drink and a quick warm up in the house. Going inside I saw Tony's wife, Ailsa, shaking up the Rayburn stove. There was a huge smile on everyone's face, these being the first British troops they had seen. Ailsa, still smiling, pushed a large saucepan onto the hot plate and invited everyone to have some stew. \"I bet you're starving. I've got plenty of stew left over from dinner. It'll only take a few minutes to heat up.\" Typical of Ailsa and Tony, the Guest Book was produced and the lads were invited to sign it! Despite these light moments there was no relaxing and the hot drink and stew were devoured quickly. The rest of the patrol received the same welcome and hospitality. Then it was time to move out. It was colder than ever outside and the ground was beginning to freeze solid. It was agreed that we would lie up for a few hours and make our way back to the battalion to report shortly before dawn.\n\n**_A four man 'recce' patrol from D Company. Left to right: 'Raj' Rajput, Corporal Dickie Bishop, Private Pete Deakins and Corporal Joe McKeown_. Terry Peck.**\n\n[**F A L K L A N D S  \nM O U N T L O N G D O N**](05_toc.html#ch5)\n\n[THE  \nPREPARATIONS](05_toc.html#ch5)\n\nW **ith the British now established on the line of high ground stretching from Mounts Estancia and Vernet in the north through Mount Kent to Mount Challenger in the south, it was essential that Brigadier Thompson and the commanders of 3 Para, 42 and 45 Commandos gathered as much intelligence as possible about the strength and dispositions of the Argentine forces defending Port Stanley in order to inform their planning**.\n\nLieutenant Colonel Pike had already been told that his likely objective would be Mount Longdon, the peak now glowering down on his battalion from the east. Thompson had set the problem and Pike was now left to ponder it. How best to go about cracking this tough nut on the northern flank of the Argentine line which bulged towards 3 Commando Brigade?\n\n**_Lieutenant Colonel Hew Pike_**\n\nPike established 3 Para just north of the Estancia - Stanley track, some 4km west of the Murrell Bridge which crossed the river of the same name, with A Company forward, B Company just over a mile to the west and C Company on Mount Estancia. A patrol base was established near the track on some low bluffs overlooking the Murrell Bridge. 3 Para observers had already picked up movements on Longdon during the hours of daylight, but long distance observation was not enough. More detailed information about the strength and depth of specific positions, not least about the weaponry available to the Argentines, would have to be gathered. This meant that 3 Para would have to 'go out and find out' and that meant sending out patrols - not only the twelve, four man patrols of D (Patrol) Company under Major Pat Butler but fighting patrols from the rifle companies - to poke and pry amidst the rugged nooks and crannies of Mount Longdon. The problem was the intervening ground. From the Mount Estancia position to Mount Longdon it is some three miles as the shell flies but there is no high ground in between which could conceal an approach from prying eyes on Longdon. Instead, a wide, featureless valley covered with pale yellow grass opens out and this created a broad No Man's Land between the British and Argentine lines. And so, just as the British had sought to dominate No Man's Land between the opposing lines of trenches on the Western Front during World War One with a philosophy of treating the German wire as the British front line, now Thompson urged his subordinates to dominate the ground, thus retaining the initiative and maintaining momentum. Any 3 Para patrols venturing out onto the bare, bleached backdrop of the valley during daylight would have stood out like a line of black ants on recently laid concrete. Everything would have to be done at night.\n\nLieutenant Colonel Pike ordered the first probing attack on Mount Longdon to go in on 3rd June but it ran into well-placed Argentine artillery fire and was forced to pull back. It was the first of many. It was difficult for patrols to get out, complete their tasks and get back before first light so patrols went out and stayed out for two and sometimes three nights, lying up during daylight hours and completing their tasks in darkness. Using the forward patrol base as a staging post meant that the distance the patrols had to travel from the Estancia position was reduced but such a position so close to Longdon also drew unwanted attention as Argentine units were also out and about in No Man's Land gathering intelligence. In fact there were so many units - both British and Argentine army and special forces units - squeezed into a comparatively small area that Major David Collett commanding A Company complained that there were '...too many guys out front wandering around recce-ing... strategic troops operating alongside tactical troops which is not the best way of doing it.' After a sharp firefight with Argentine Special Forces of Compania de Commando 601 and Compania de Fuerzas Especiales 601 de Gendarmerie Nacional, the patrol base was withdrawn on 4th June. Nevertheless the patrols had done some excellent work - work which Brigadier Thompson recognised as being of a 'very high standard indeed' - and had penetrated deep into the Argentine positions. Patrols still went out, albeit over a much greater distance now, and little by little over the following six days the pieces of the Argentine defensive jigsaw on Longdon began to fall into place and a picture began to emerge. This was translated into a scale model of Longdon that became festooned with white tape, white markers and twigs representing Argentine minefields, bunkers and machine gun positions respectively, as more and more information was gathered.\n\nBrigadier Thompson's blueprint for the investment of Stanley had begun to take shape from 6th June. Resisting pressure for a 'narrow front' attack along the Fitzroy-Stanley track, which the Argentine commander Men\u00e9ndez had expected until as late as 24th May, Brigadier Thompson developed a three-phase operation, each phase peeling away the three successive layers of Argentine defences until Stanley itself was revealed. The first, and perhaps with hindsight, the most crucial phase, was the 3 Commando Brigade assault on the outer defence zone - the outer ring marked by the peaks of Mount Longdon to the north through Two Sisters and down to Mount Harriet in the south.\n\nIt was important to seize and secure all three first phase objectives but the capture of Mount Longdon was vital to the success of Brigadier Thompson's overall scheme in that artillery, ammunition and all supplies required to support the entire operation would have to pass north of Mount Kent on their way from the forward logistics base at Teal Inlet. Equally important was securing the route for heliborne traffic in the opposite direction.\n\n> _'The significance of Longdon was its key position dominating the supply route to Teal Inlet. It was proved vital during the battle, and at times on the following days and nights when the low cloud on the high ground prevented helicopter casevac to Fitzroy. My Brigade Forward Dressing Station at Teal was the only FDS able to accept casualties - for example the Scots Guards casualties were dealt with at Teal and not by their own Brigade FDS at Fitzroy. Incidentally the Divisional Medical Officer wanted to close Teal, but I objected and Jeremy Moore Major General Jeremy Moore, Divisional Commander and Brigadier Thompson's immediate superior] supported my objection.'_[ 3\n\nLieutenant Colonel Pike was briefed on the plan on 10th June. The assault would be a night attack and was to be 'silent to contact' - that is without the support of a preliminary bombardment to 'soften up' the Argentine positions. Brigadier Thompson's reasoning for this was twofold:\n\n> _'I was keen for all attacks on night 11th\/12th June to be silent in order to:_\n> \n> _a. preserve surprise as to our objectives and axes_.\n> \n> _b. preserve ammunition, bearing in mind the problems with bringing it forward. In the end, after the night's battle, the ammunition on the gun lines was down to a handful per gun on some battery positions. It was this that made any exploitation on to Tumbledown in daylight unwise, so I stopped 45 Commando from advancing from Two Sisters. It became even more important to have the Longdon and Two Sisters assaults silent once I had allowed the attack on Harriet to be 'noisy', as part of the CO of 42 Commando's deception plan, as I hoped the 'noise' in the south would convince the enemy that our axis was along the Fitzroy-Stanley track from the southwest (which he expected), and conceal our approach from the northwest.'_ 4\n\nIn addition, the experiences of 2 Para at Goose Green had proved how a battle during daylight across open slopes could become stalled and ultimately costly in terms of casualties. Brigadier Thompson's faith in the abilities of his Brigade to carry out a night assault was unshakeable. The possibility of confusion during a night attack on Mount Longdon, a very complex operation fraught with difficulties, would be more than offset by the skill, the discipline, the motivation and leadership of 3 Para.\n\nLieutenant Colonel Pike now passed down Brigade orders through his own battalion chain of command; first to his company commanders, who would brief their platoon commanders, who in turn would inform their section commanders and the rest of the men, until everyone was aware of their role in the coming battle.\n\n###### **'WORK HARD.'**  \n **Longdon Preparations**\n\nBy Nick Rose ex 6 Platoon, B Company 3 Para.\n\nWe'd seen Longdon before because we'd been up and done recce' patrols. We'd been in and out for the week before - a lot of patrolling done. They were having a good old look. They did very well. SAS were definitely playing up there and by that time it had all been plotted, mortar planned, DF'd [defensive fire - pre-registered fire from a variety of weapons - usually by defensive troops] and NGFS [Naval Gun Fire Support]\n\nThe general plan was given to us. 'This is what we need to do and your part will be....'\n\nI remember seeing models and getting the 'execution, general outline'. You're given the complete briefing as per orders along the lines of, 'patrol platoon have found a position here that we believe to be a 50mil machine gun and there's going to be another one of those in defilade or enfilade or whatever because a forward recce patrol from A Company bumped into one' etc. etc. So there's all the intelligence side but I can recall the thing that was drilled into us was the fact that you just had to keep going because if you don't the whole thing just breaks down. You just cannot have a clinical sort of approach on a feature like Longdon. You know exactly what it looks like but when you go past features there could be hidden trenches and you might not see them and remember its night time as well. There could be threats coming from any area so you're advancing all the time.\n\nWe had a few company briefings about the current situation - what the greater plan was - and then it obviously broke down into platoon briefings with Jon Shaw, [6 Platoon CO]. A good man. He was very thorough about what we needed to do. It was quite a stirring thing. I remember his final point. It was simple - 'work hard'.\n\nSixty-six years on from the preliminaries prior to the Battle of the Somme in the rear areas of Picardy, the scenes were repeated as British soldiers once more gathered around scale models of their objectives to discuss opposition strong points, terrain and tactics but this time they were 8000 miles away from the battlefields of northern France. When his turn came, Major Peter Dennison, the widely respected commanding officer of the 3 Para Support Company, strode up to the fifty strong sustained fire role machine gunners, mortar men and Milan anti-tank teams clustered around the model of Mount Longdon and commenced his briefing. 'Gents' he said, 'this is it.'\n\n[**F A L K L A N D S  \nM O U N T L O N G D O N**](05_toc.html#ch6)\n\nTHE PLAN\n\nL **ieutenant Colonel Pike's plan for the Longdon attack was based on the sum of his knowledge gained by the British patrols regarding the strength and depth of the Argentine positions and the overall scheme involving 3 Commando Brigade. Intelligence was, by necessity incomplete as the Argentine defenders had been on Longdon since 18th April and so had had almost two months in which to establish themselves on its craggy fastness. Inevitably there would be positions that had not been logged**.\n\nIt was already a given that his attack would go in during the hours of darkness and that the advance to contact would be 'silent' but Pike had other considerations as he mulled over his options for an operation the like of which had not been 'undertaken by the battalion for a generation'. Longdon, although not a great height in itself, dominated the surrounding low lying and open ground for 1km in all directions, whilst known minefields to the south and the presence of Argentine forces on Wireless Ridge to the east effectively ruled out any possibility of a flanking attack. The shape and orientation of Longdon - a narrow, west-east feature consisting of two unequal summits with a saddle like depression separating them - dictated that no more than a force amounting to a single company could operate along its spine at any one time. Pike thus determined to assault the mountain frontally from its western extremity with two of his three rifle companies 'up'.\n\nUsing nicknames plucked from the sports fields on which the Rugby Union code is played, to denote key features on the field of battle, A and B Companies would move up from the Estancia position in darkness and cross the 'start line' (codename 'Free Kick') - a stream 1km west of Longdon, flowing north towards the Furze Bush Pass and at right angles to the intended line of advance - at 8.01 local time. A Company, (Major David Collett), was to advance on the left, northerly flank, to attack and secure a spur to the northeast (codename 'Wing Forward') and establish a fire base from which it could support B Company, (Major Mike Argue), fighting its way up to and through the forward, western summit of the main feature (codename 'Fly Half') and on to tackle the rear, eastern summit (codename 'Full Back').\n\nThe remaining rifle company, C Company (Major Martin Osborne), was to remain on the line of 'Free Kick' as battalion reserve with orders to reinforce the forward platoons should Argentine resistance crumble and the possibility of further exploitation onto Wireless Ridge present itself. This flexibility was built into the overall plan but it was also dependent on 45 Commando taking all its first phase objectives and pushing onto and occupying Tumbledown to the southeast. Also on the start line were the sustained fire role GPMG and Milan anti-tank teams of Support Company (Major Peter Dennison) who were also to hold on 'Free Kick' ready to go forward when the call came. The Mortar Platoon (Captain Julian James) had also established a mortar line nearby. In charge of casevac and ammunition resupply by means of Volvo BV tracked vehicles was battalion second in command Major Roger Patton.\n\nReady, and on priority call to provide additional, 'heavier' direct support, Lieutenant Colonel Pike could draw on the services of the six, 105mm light field guns of 79 (Kirkee) Battery, 29 Commando Regiment Royal Artillery and dedicated Naval Gun Fire Support from HMS _Avenger_ 's formidable 4.5inch gun, guided in by specialist Naval Gun Fire Observer, Captain Willie McCracken of 148 Battery R.A.\n\nMajor Argue's B Company, which would first have to ascend Longdon's western wall and then engage known key points of resistance along the entire length of its craggy spine, faced a daunting task. Although Pike's appreciation of the narrow nature of the Longdon summit had led him to the conclusion that only one company could fight on it at any one time, there was still the possibility that that company might not have sufficient numbers to comb out all the Argentine sangars if some men were held in reserve. To counter this possible scenario, Major Argue hit upon a bold and, some would say, rather risky, model. He decided to advance all his three platoons in line abreast and use them to roll like a tidal wave, up towards 'Fly Half' to break its resistance before sweeping on along the crest of Longdon, swamping the remaining Argentine positions as they went. Running from north to south 4 Platoon (Lieutenant Andrew Bickerdike) was handed the responsibility of clearing the northern face, 5 Platoon (Lieutenant Mark Cox) were to drive up and fight along the spine in the centre, whilst 6 Platoon (Lieutenant Jon Shaw) would sweep up and seize the southern slopes.\n\n**_British 105mm light field gun._**\n\nIt should be noted that the various plans, developed both at battalion and company level, were not without their detractors. There were some - officers and senior NCOs amongst them - who felt that it was worth dispensing with the element of surprise offered by a silent night attack, in order to have secured the possible benefits of a preliminary bombardment. Longdon had, they reasoned, been subject to harassing fire from 29 Commando Regiment since 3rd June. Further shelling may not have given the game away when the time came to attack. Later the thought, doubtless strengthened by Brigadier Thompson's own admission in his memoir of the war, that the repeated success of D Company patrols in penetrating the Argentine defences and returning unscathed had somehow lulled Lieutenant Colonel Pike and Brigadier Thompson into the mistaken belief that Longdon could be disposed of quickly, perhaps without any prior 'softening up', gained ground. Strategically, however, there could have been serious consequences if HQ 3 Commando Brigade had been too prodigal of artillery ammunition during the initial phase of the final battles for Stanley. With Longdon still defiant, the supply line to Teal was not yet secure and even without a preliminary bombardment, ammunition on the gun lines was later found to have dipped to just a handful of rounds per battery in some cases at the end of the first night's fighting. Brigadier Thompson felt he had to concentrate on the broader picture and conserve artillery stocks for the latter phases as well as deceiving the Argentines into believing his main thrust would come from the south with a 'noisy' operation on Mount Harriet.\n\n###### **THE PLAN - BATTLE FOR MOUNT LONGDON**\n\n* * *\n\n[**F A L K L A N D S  \nM O U N T L O N G D O N**](05_toc.html#ch7)\n\n[THE  \nARGENTINES](05_toc.html#ch7)\n\nI **nitial British estimates of the strength of the Argentine forces on Mount Longdon proved over generous. At one stage during the probing phase between 1st June and the eve of battle on 11th June, a figure of 800 Argentines in the area of Mount Longdon and Wireless Ridge was being suggested. In fact, by the time 3 Para were ready to attack there was only one company of infantry - reinforced by two 'grupos' of Marine Infantry machine gunners and riflemen (24 men in total) with six, Browning 12.7mm heavy machine guns - and a reserve platoon of engineers in position on the mountain**.\n\n##### **ARGENTINE FORCES ON MOUNT LONGDON**\n\n11TH\/12TH JUNE 1982\n\n**R.I.7**\n\n**Regimiento de Infanteria Mecanizado 7 (7th Mechanised Infantry Regiment)**\n\nBased - La Tablada, Buenos Aires Province\n\nCO - Lieutenant Colonel Omar Gimenez\n\n2 i\/c - Major Carlos Carrizo - Salvadores\n\nArrived Falkland Islands 14th April 1982\n\nDeployed 17th April to Sector Plata (Silver) - Mount Longdon, Wireless Ridge, Moody Brook. HQ Moody Brook.\n\nCarrizo-Salvadores given command of Sector Silver 2 (Longdon) on 17th April\n\nThe men belonged to B Company of the 7th Regimiento de Infanteria de Mecanizado - 7th Mechanized Infantry Regiment (R.I.7) - of X Mechanized Infantry Brigade, which had arrived in the Falklands on 14th April. R.I.7 had been deployed to Sector Plata (Silver) Including Mount Longdon, Wireless Ridge and Moody Brook and became part of a force of 8,500\u20139,000 men of 6 infantry units which eventually faced the seven British infantry units which converged on Stanley.\n\nR.I.7 was based at La Tablada in the province of Buenos Aires and was made up of some 700 recalled reservists and men in their second year of their two years' compulsory service. They were certainly not 'raw' recruits, although some, like Anglo-Argentine 'colimba' - conscript - Michael Savage, would admit to being vastly ill-prepared to meet the likes of the men of 3 Para on a bitter winter's night on an inhospitable mountain top on East Falkland. The only 'military training he had received had occurred 16 months before and had consisted mainly of marching, saluting and cleaning toilets. He had spent just two days training with a rifle and had 'served' at a desk' in an office for a year. Michael at least felt like a 'civilian' when he took his position with C Company R.I.7 on a feature called 'Rough Diamond' just north east of Longdon towards Wireless Ridge.\n\n* * *\n\n**These men would soon have to fight others who 'were as good as family'**.\n\n* * *\n\nSavage's grandmother had been born to British parents who had migrated to Argentina in the nineteenth century and the family remained deeply proud of its British heritage. Such had been the pull that his grandfather, although Argentine by birth, had served with the R.A.F. during World War Two. Michael spoke fluent English and British traditions and customs were observed in the Savage household. He had played cricket with British friends at boarding school in Buenos Aires. There were others with the same background and with English surnames. He shared a trench with a friend called Alan Craig. These men would soon have to fight others who 'were as good as family'.\n\nThe defence of Longdon was entrusted to R.I.7 Second-in-Command, Major Carlos Carrizo-Salvadores who first set foot on Longdon on 17th April. The next day the three platoons of B Company set to work on building their defences in anticipation of an attack from the north. They had the best part of the next eight weeks to dig into the peat banks, hew positions out of the unforgiving rock, cover bunkers with corrugated iron and put stone slabs and peat turves on top, making sure that all approaches up the mountain towards the western and eastern summits were covered with interlocking arcs of fire. Major Carrizo-Salvadores would switch his positions after 24th May so that they faced west, with a concentration of sangars among and around the western summit 'Fly Half'. There they waited.\n\n**_The grandfather of Michael Savage wearing his RAF uniform during World War Two._** Michael Savage\n\n**_'Colimbas'. Michael Savage (first on left) and fellow conscripts pose for the camera near their base in Argentina prior to the war_. Michael Savage.**\n\n* * *\n\n**Many, including Michael Savage, consider themselves the 'forgotten army'**\n\n* * *\n\nThere has been much debate surrounding the fate of these men in the mountains of the outer defence zone. Many, including Michael Savage, consider themselves the 'forgotten army', abandoned by their officers and left to survive on a diet of thin, lukewarm soup, pasta and _mat\u00e9_ , a bitter herbal tea. Some took to walking miles and risking heavy penalties to steal from the supply dumps near Stanley, while others shot and roasted sheep on old bedframes. There are others who maintain that these men were helped to make themselves as comfortable as possible under the circumstances and that their officers tried hard to bolster morale. Michael Savage's weight dipped to 55 kilos after two months on Longdon and nothing had prepared him for the terrain he found there. As the weather deteriorated he became more and more 'terrified'. Nevertheless, when the time came, the Argentine soldiers would stand and fight.\n\n[**F A L K L A N D S  \nM O U N T L O N G D O N**](05_toc.html#ch8)\n\nTHE WEAPONS\n\n3 **Para embarked on the Falklands campaign with an array of weaponry which combined to produce a formidable level of firepower. The most ubiquitous weapon was the standard issue rifle carried by British infantrymen at the time - the 7.62mm calibre LIAIS.L.R. or self loading rifle. This rifle was a British adaptation of an original Belgian F.N., F.A.L.(fusil automatique leger) design. The British variant, arrived at after an extensive series of field trials and modifications, eliminated the automatic fire feature of the original design and thus only fired single shots, the theory being that this encouraged men to consider their targets and fire with greater accuracy, rather than wasting ammunition in general and sustained bursts. Nonetheless, during the fighting on Longdon, such had been the training with this reliable and well manufactured weapon, that the paras were able to lay down a considerable level of co-ordinated fire on suspected Argentine positions**.\n\nThe L1A1 bayonet, which was designed to be fitted to the S.L.R., had a blade of 204mm (8 inches) and, due to the nature of the close quarters fighting, in and around Argentine bunkers, became an invaluable weapon in its own right.\n\nAnother weapon which was widespread throughout the battalion was the fully automatic, 7.62mm calibre G.P.M.G., the General Purpose Machine Gun, universally known as the 'Gimpy'. Again this was based on a Belgian F.N. design and was employed both as a section fire support weapon-one per section-and in a sustained fire (S.F.) role. In the section support role the Gimpy was mounted on a lightweight bipod but when grouped together in the Machine Gun platoon it was fitted with an S.F. kit consisting of a heavy tripod, at least three heavier barrels - two of these were spares in case of overheating - and a dial sight which enabled it to fire sustained bursts on pre-registered targets otherwise obscured from view. The weapon was used in this role in Major Dennison's Support Company and several teams pushed up into advanced positions near 'Fly Half' on Longdon to provide fire support for the beleagured rifle companies\n\nFor those men such as radio operators or senior Non Commissioned Officers whose tasks or duties made it difficult for them to carry an S.L.R., the option was the 9mm calibre L2A3 Sterling submachine gun. This compact - the stock could be folded to reduce stowage space - and fully automatic weapon, fired pistol ammunition from a curved 34 round magazine inserted on the left. R.S.M Lawrie Ashbridge was famously photographed in Port San Carlos carrying a Sterling S.M.G.\n\nAlso providing much needed support for the rifle companies during the battle was the 'state of the art' Euromissile MILAN wire-guided, anti-tank weapon system just entering service with the British Army in 1982. The MILANS, consisting of a control\/firing post and missile in a launch tube, were grouped together in the antitank platoon under Captain Tony Mason, along with the WOMBAT 120mm recoilless anti-tank guns. The WOMBAT was not used on Longdon but the MILAN teams were ordered up on to the western slopes where the high explosive missiles were brought into action to engage Argentine sangars in a 'bunker busting' role. The MILAN teams obviously became prime targets for the Argentine defenders and three men from one MILAN team Privates Hedicker, West and McCarthy, were amongst the last fatalities of the battalion.\n\nThe mortar deployed in the Mortar Platoon of Support Company under the command of Captain Julian James, was the standard issue British 81mm infantry weapon in an indirect fire role. The range of the 81mm, when firing high explosive shells, was more than 5000 metres and a well trained team could expect to put at least twelve rounds a minute onto the target.\n\nThose men designated as specialist snipers were armed with the 7.62mm calibre L42A1 rifle, a weapon used only in this role. The L42A1 used the basic Lee Enfield manual bolt mechanism which had changed little since the 1890s and was a conversion of the World War Two .303 calibre rifle. The important conversions concerned a new barrel and new magazine adapted to take 7.62mm ammunition, along with changes to the trigger mechanisms and fixed sights. The old World War Two Mark 3 telescopic sight and mounting was retained. This weapon was used by Private Richard Absolon of D (Patrol) Company during his extensive patrolling, sniping and escort duties prior to and during the battle. Absolon was killed on the morning after Longdon had been taken but his exemplary service was recognised with the award of a posthumous Military Medal.\n\n7.62MM GENERAL PURPOSE MACHINE GUN\n\nBRITISH LIAI - SLR\n\nSNIPER RIFLE L42AI\n\nL2A3 STERLING SUB-MACHINE GUN\n\nMILAN ANTI-TANK GUIDED WEAPON\n\nLIAI - SLR BAYONET\n\nLI6A2 81MM MORTAR\n\nBROWNING FN HIGH POWER PISTOL\n\n###### **TECHNICAL SPECIFICATIONS**\n\n  **7.62MM GENERAL PURPOSE MACHINE GUN**\n\n**Calibre** : 7.62mm \u2022 **Weight** : 13.85kg (gun plus 50 round belt)\n\n**Length** : 1230mm (light role) \u2022 **Barrel length** : 629mm\n\n**Muzzle velocity** : 838m\/s \u2022 **Feed** : 100-round disintegrating-link belt\n\n**Effective range** : 800m light role, 1800m sustained fire role (tracer burn out at 1100m)Cyclic rate of fire 750 rounds per minute\n\n  **BRITISH L1A1 - SLR**\n\n**Calibre** : 7.62mm \u2022 **Weight** : 5kg loaded\n\n**Length** : 1143mm \u2022 **Barrel length** : 554mm\n\n**Muzzle velocity** : 838m (2,750ft) per second \u2022 **Magazine** : 20 round box\n\n**Effective range** : 30\u201340 rpm (single shot)\n\n  **SNIPER RIFLE L42A1**\n\n**Calibre** : 7.62mm \u2022 **Weight** : 4.43 kg loaded **Length** : 1181mm \u2022 **Barrel length** : 699mm\n\n**Muzzle velocity** : 838m (2,750ft) per second \u2022 **Magazine** : 10 rounds\n\n  **L2A3 STERLING SUB-MACHINE GUN**\n\n**Calibre** : 9mm \u2022 **Weight** : 3.47 kg loaded\n\n**Length** : 690mm extended stock - 483mm folded \u2022 **Barrel length** : 198mm\n\n**Muzzle velocity** : 390m (2,750ft) per second \u2022 **Magazine** : 10 or 34 round **Cyclic rate of fire** : 550 rpm\n\n  **MILAN ANTI-TANK GUIDED WEAPON**\n\n**Dimensions** : length 0.769m, diameter 9cm, span 26.5cm\n\n**Launch weight** : missile 6.65kg, complete unit 16.5kg\n\n**Propulsion** : Solid-propellant booster\/sustainer rocket\n\n**Performance** : range 2,000 m \u2022 **Warhead** : 2.98 kg hollow charge HE\n\n**Armour penetration** : 650mm (25.6 in)\n\n  **L1A1 - SLR BAYONET**\n\n**Blade length** : 204mm (8 inches)\n\n  **L16A2 81MM MORTAR**\n\n**Calibre** : 81mm \u2022 **Weight** : 37.94 kg \u2022 **Barrel length** : 1280mm\n\n**Muzzle velocity** : 225m\/s \u2022 **Magazine range HE** : 5,650m \u2022 **Rate of Fire** : 15 rpm\n\n  **BROWNING FN HIGH POWER PISTOL**\n\n**Calibre** : 9mm \u2022 **Weight** : 1.04 kg loaded\n\n**Length** : 200mm \u2022 **Barrel length** : 118mm\n\n**Muzzle velocity** : 350m (1,148ft) per second \u2022 **Magazine** : 14 rounds\n\n[**F A L K L A N D S  \nM O U N T L O N G D O N**](05_toc.html#ch9)\n\nTHE BATTLE\n\nI **1th June 1982 - a little before 8.15 pm local time. Back home in Britain it was almost the height of summer but on East Falkland down in the South Atlantic it was the middle of winter. Now, pausing at a line of white mine marker tape laid by D Company on the eastern banks of a stream flowing north towards the Murrell River at Furze Bush Pass, the assaulting platoons of A and B Companies gathered their thoughts as NCOs moved up and down the lines giving their final words of encouragement. This was their 'start line' - codename 'Free Kick'. It was dark, it was bitterly cold and icy water had penetrated the boots and socks of some who had fallen thigh deep in the stream they had just forded. The sweat - the combined result of anxiety and extreme exertion - which had lathered their bodies on the tab across country from the Estancia position, was now doing its work; lowering body temperatures as the biting wind penetrated SAS windproofs**.\n\nThey were late, but not by much. It was to 3 Para's credit that, as the seconds ticked by, they were coming up to being just fourteen minutes behind schedule. The approach had been difficult. Each man carried a personal load in the region of 100 lbs, a colossal weight to carry into an attack, that consisted of their personal stocks of food and water, rifle, bayonet, spare magazines stuffed into every pouch of webbing and smock pockets, 400\u2013600 rounds of linked ammunition for the GPMGs and several fragmentation or phosphorous grenades. Some men carried three plastic 66mm LAWs and a couple of 84s for the Carl Gustav Rocket Launchers. Others in Support Company carried tripods for the sustained fire role GPMGs and Milan missiles strapped below radios on their backs. They had already marched for more than three hours, held up by delays in crossing the Murrell River and confusion resulting from Support Company 'cutting up' and separating the advancing platoons of B Company. They still had some way to go to reach the lowers slopes of their objective.\n\nIt would soon be time. High up in his command post towards the rear summit - 'Full Back' - of the Argentine defences on Longdon, Major Carizzo-Salvadores and some of his HQ staff tuned in their small receiver to hear the voice of Pope John Paul II, who had arrived in Argentina that day, celebrating Mass at the National Shrine at Lujan. As the blessing began Salvadores' three platoon commanders called in. They had nothing to report. 1,500 metres away down the slopes of the mountain to the west CSM John Weeks was also pointing his men in the direction of The Almighty only his delivery was rather more prosaic than that of the Pontiff. 'If any of you fuckin' want to pray then here's your chance to really fucking talk to the man upstairs because you'll need him throughout the night.' Section commanders were also doing their best to invoke divine intervention. Corporal Trevor Wilson's brief to Private Nick Rose and the rest of 3 Section was short and to the point; 'say your prayers lads.'\n\n* * *\n\n**'The sound of 120 plus bayonets clicking into place seemed to carry for miles on the swirling wind.'**\n\n* * *\n\nMajor Carrizo-Salvadores had already ordered the Rasit ground surveillance radar, sited on Longdon's western slopes with Lieutenant Baldini's forward 1st platoon, to be switched off, fearing that its signal would be picked up by the British. The decision was to help Shaw's B Company during the initial stages of its advance. Nevertheless between 'Free Kick' and Longdon there was still a minefield to negotiate.\n\nWhen the order came to 'fix bayonets' the men of B Company finally realised that they had reached the point of no return. In the deafening silence before battle, the sound of 120 plus bayonets clicking into place seemed to carry for miles on the swirling wind. Would the Argentines hear? This was it.\n\nAt 8.15 p.m., several hundred men of A and B Companies stepped over the white tape and into the unknown. A Company headed for First Sergeant Gonzales's 2nd Platoon defending the north western slopes and 'Wing Forward', whilst 4, 5 and 6 platoons of B Company advanced at a steady pace and shook out into assault formation as the rising moon began to illuminate the crags and the narrow, steep sided rock runs which seamed the lower slopes. Further up, the splintered outcrops of rock that marked the western summit of Fortress Longdon loomed above them. There was 'Fly Half'. There was their destination.\n\nOn the right flank of B Company, 6 Platoon made for the southern approaches to 'Fly Half', guided by Corporal Jerry Phillips of D Company, veteran of several Longdon patrols, and after about an hour, hit the forward slopes and began their ascent. They had crossed the 1000 metres of intervening ground in silence save for the rhythmic 'swish, swish' of their boots brushing against the grass. Private Nick Rose checked his position in his four-man team and followed his section commander, Corporal Trevor Wilson, -'... perfect as a section commander. He was a real soldier's soldier and knew the score' - up the hill. The overpowering smell of human faeces invaded Rose's nostrils as he went on - a hint of slack Argentine organisation in the field? 'They _did not know_ we were there.' Still silence. Were they really going to pull this off?\n\nSuddenly and violently, Nick Rose heard the silence ripped apart somewhere off to his left as the left forward section commander of 4 Platoon, Corporal Brian Milne, stepped on a mine and screamed out in agony. The mountain exploded into life as the Argentine forward bunkers and Rasit section under Sergeant Nista of Baldini's 1st Platoon came into action, spraying 4 and 5 Platoons on the western slopes with fire interspersed with green tracer rounds. Argentine mortar and artillery batteries were called up and rounds were soon thumping the ground behind the paras. The battle for Longdon had been joined. Ahead lay ten hours of the most unimaginable and bloody, hand-to-hand gutter fighting.\n\n* * *\n\n**'They don't know we are here, we can still get up there and do the job.'**\n\n* * *\n\nIn spite of the Argentine fire, 6 Platoon under Lieutenant Jon Shaw continued its climb up the southern flanks towards 'Fly Half' virtually unopposed. Private Nick Rose glanced left and saw the flashes of British red and Argentine green tracer dancing up and down the hillside. He remembers thinking it looked just like a two-way firing range. He knew they were now moving through Argentine positions; he could see their sangars for himself.\n\n> ' _When we went up we weren't really sussed until we'd got at least halfway up the side of Longdon. Jerry Phillips took us up there and he ended up shot in the arm. 'Meccano Man' we used to call him - he had his arm pounded. Every bone was broken and he had sort of 'meccano' built into it and it grew again. We're still going up and Jerry says, \"They don't know we are here, we can still get up there and do the job.\" So we did. There was myself, the Platoon Sergeant Pete Grey, Tony Greenwood and 'Baz' Barratt who advanced as a four-man, half section on the left hand side as we approached and breasted the top, going through a fire position. We went into sort of extended line and took cover and, 'bang, bang, bang,' just unloaded. We just 'laced' the place - laid it down thick and heavy, hard and fast and started moving forward into whatever cover we could get. It was massive, rapid fire - suppressive fire - into our general area of our responsibility. We just flooded the place, 'stonked' it. When the dust started to clear we looked for likely enemy positions and then put some rounds into those. It was 'recce' by fire' but we were doing it intelligently. Then the training kicks in. It does take over. You know where you should go. You think, \"If I go there, 'bang' I'm going to get done, because it's just such a likely place for a GPMG to be covering\". So we work on movement with covering fire. We're shouting to each other now, \"O.K. we're going left.\" And so you move forward. You move where you think it's the right place to go and it is - most of the time. Sometimes it doesn't work. But then it started to break down because there were snipers with night sights, which was extremely damaging.'_\n\n* * *\n\n###### **MOUNT LONGDON - BATTLE ON THE WESTERN SLOPES 11th\u201312th JUNE 1982**\n\n* * *\n\n**'I could hear my men being killed. They had only just woken up and now they were dying.'**\n\n* * *\n\nThe men were into and through Corporal Oscar Carrizo's section of Lieutenant Neirotti's 3rd Platoon before some of the Argentines had had time to rouse themselves from their slumbers. It was a vulnerable time for the Argentines as new sentries had just been posted.\n\n' _I'd got three men around me_ \\- remembered Rose, - _Pete Grey, 'Baz' Barratt and Tony Greenwood - and there's another eight guys in the middle section of our area and then another six to eight guys on the far right hand side - among them were Den Dunn, Trev Wilson, a bloke called Shaw, he was a craftsman_ [R.E.M.E. attached 3 Para], ' _Taff_ ' _Power, and Stu Gray_.'\n\nCorporal Carrizo recalled how his section was quickly engulfed by Rose and his comrades,\n\n> _'Outside the English were running past, screaming to each other and firing into tents and bunkers. I could hear my men being killed. They had only just woken up and now they were dying. I could hear muffled explosions followed by cries, helpless cries. I knew grenades were being thrown into the bunkers in the follow-up. The Sergeant and I discussed surrendering, but decided we'd wait until it was over. All we could do was wait. The English were all around us. They had arrived within seconds, like lightning. I prayed and prayed a grenade wouldn't come into our bunker. The sheer mental pressure exhausted me.'_ 3\n\nNow, galvanised by the will to survive, the Argentine defence in 6 Platoon's area bristled into life. Sections under Corporals Diaz and Pedemonte, backed up by the fire from one of the six, heavy Browning 12.7mm machine gun of the Marine Infantry under Corporal Lamas on the right of Neirotti's position, joined in sweeping the western and southwestern slopes with fire. Lieutenant Neirotti was wounded so Captain Lopez took over to organise the defence as the first of the British shells called up by Major Argue began to fall towards 'Full Back'.\n\nOver to Rose's left and further down the slope, Lieutenant Mark Cox's 5 Platoon had been fighting hard for almost an hour. Already deep amidst the Argentine sangars by the time Corporal Milne had stepped on the mine, 5 Platoon had borne the brunt of the first Argentine fusillade that had effectively checked its advance. The route to the summit here was channelled with the steep sided, west-east orientated rock runs and jagged outcrops that served to funnel the paras into pre-registered killing zones. Now 5 Platoon faced a long and painful struggle if they were to haul themselves to the summit. As their training too 'kicked in', so they broke down into smaller 'fire and movement units'; groups working forward independently, some men drenching sangars with rifle, 66mm LAW or 84mm rocket fire before others rushed forward to take it with bomb and bayonet. Then there would be a pause whilst another objective was identified only for the entire process to be repeated a little further up the hill. It was painstaking and hazardous work made all the more deadly as the Argentines tossed grenades down the stone runs up which the paras were obliged to advance, raining searing fragments of metal and lethal stone chips down on them. Metre by metre 5 platoon clawed its way upward and finally silenced a GPMG position which had pinned them down just below the summit.\n\n* * *\n\n**Metre by metre 5 platoon clawed its way upward and finally silenced a GPMG position**\n\n* * *\n\nBack on the southern slopes, 6 platoon, which had succeeded in establishing a precarious toehold on the summit of 'Fly Half', had by now run into trouble. Corporal Steggles had led his 1 Section up towards the summit to hunt down an Argentine mortar which lay beyond whilst Corporal Wilson and Lance Corporal Murdoch had directed their sections east to winkle out the Argentine sangars just below the crest. In the darkness and confusion 6 Platoon had bypassed a bunker holding at least seven men. Dotted elsewhere on the mountain were snipers with state of the art second-generation passive night sights. As Corporal Murdoch's section worked forward, they veered north, working towards the reverse slopes of 'Fly Half' which marked the western rim of the broad saddle of lower ground between 'Fly Half' and 'Full Back' and known as 'The Bowl'. As they crossed a strip of open ground they came in range of an Argentine sniper further east along the crest towards 'Full Back'. Lance Corporal Murdoch was hit and fell to the ground. Still alive, he lay exposed in the open.\n\n> _'When you go past things there could be hidden trenches but you just do not see them and remember, it's night time as well. There's a threat coming from any area so you're advancing all the time and when you're going past, 'bang' there's blokes who are shooting at you from behind because you haven't seen the defensive position. But we were being opened up on from the sides as well. We'd moved forward and were behind a rocky outcrop. Pete Grey stood up and went to throw a '42' grenade and he was shot by a sniper in his right forearm. We thought the grenade had gone off. We punched his arm down into the ground to staunch the bleeding, believing he'd lost half his right forearm and hand, but it was still there and his arm bent at the forearm instead of at the elbow- a horrible thing to watch. We were laying fire down because by this time Trev and the guys - including 'Doc' Murdoch - had been pinned down by a sniper. There's 'incoming' everywhere, loads of stuff going down the range and then 'bang' my pal 'Fester'_ [Tony Greenwood], _gets it just above his left eye, only a yard away from me. That was a terrible thing. 'Fester' was such a lovely guy. Then it was 'Baz' Barratt. 'Baz' had gone back to try and get field dressings for Pete Grey and as he was coming back 'bang' he got it in the back. This was when we just stalled as a platoon. There was no further we could go. The snipers were just picking people off. It was very difficult and we suffered. It was a sniping battle in that respect. So it was like 'go firm'. Every time I went to engage - I knew where these people were- it was 'zzzum'. That deters you from sticking your head around the rocks too often. There was green tracer as well, which was all wrong. Hey! our tracer's not green! Course it's not, its theirs, its coming at you and in between every one of those_ [tracer rounds] _there's another two or three or four, so you keep your head down. So you've got all this noise, you've got men howling and screaming and five or six yards away there's an abandoned Argentine radio set chattering away in Spanish! 'Doc' Murdoch was killed there. Oh man! I really think he was being toyed with by that guy. Shot him in the thigh first of all, then he shot him in the arm; shot him in the side of the head which blinded him. 'Doc' was telling us all this. We could hear him dying. It was terrible - a horrible way to die, a haunting way. A brave man_.'\n\n**_The battle errupts. As B Company advance towards their objective, 'Fly Half' Coporal Brian Milne steps on an anti-personnel mine. The explosion alerts the Argentine soldiers and Longdon explodes in a blizzard of tracer. This image was taken from the left of 4 Platoon's forward left section._** Military Picture Library International\n\n* * *\n\n**There's 'incoming' everywhere, loads of stuff going down the range and then 'bang' my pal 'Fester' gets it just above his left eye**\n\n* * *\n\n**_Two helmets and rifles break the skyline, marking the spots where Corporal Murdoch and Private Stewart 'Geordie' Laing were shot dead by an Argentine sniper._** Military Picture Library International\n\n**_A British sniper in_ a _ghillie suit._** Illustrated by Jon Wilkinson\n\n* * *\n\n**'It was like a football match when you want to join in and help your side.'**\n\n* * *\n\n6 Platoon B Company, 3 Para, were indeed suffering. To add to 6 Platoon's misery, the weight and accuracy of the Argentine fire and subsequent attempts to locate the sources, had altered its axis and it had strayed north, into the crossfire of a heavy machine gun firing on Lieutenant Cox's 5 Platoon. As medics frantically moved amongst the rocks trying to tend the wounded, others decided they could not leave their comrades out in the open to suffer any longer. Responding to Corporal Murdoch's cries, Private Stewart Laing broke cover and dashed out to rescue Murdoch only to be struck three times in the chest. He died instantly. This level of casualties - 5 dead and eight wounded, almost 50% of Lieutenant Shaw's command - could not be sustained. Shaw asked for and got permission from Major Argue to 'go firm' - to consolidate and hold the ground taken on the northern slopes.\n\nOver on the left flank of B Company's attack, 4 Platoon had managed to edge forward up Longdon's northern face, hitting the right hand sections of Lieutenant Baldini's command. The right hand section of Lieutenant Andrew Bickerdike's platoon had also been forced into the treacherous rock gullies, which diverted them into 5 Platoon's sector but on the left their approach had been across 'dead ground' concealed from the Argentines. With some of 4 Platoon now working up behind 5 Platoon the men on the left pushed on, eventually reaching a position just forward of the summit and began to penetrate the Argentine positions held by First Sergeant Gonzales's 2nd Platoon. Here they found themselves co-mingled with the leading edge of 5 Platoon. One remaining 12.7mm heavy machine gun on the lip of 'The Bowl', which sloped away over relatively open ground towards 'Full Back' to the east and holding up the final push for the summit, was silenced when Privates Gray and Gough (5 Platoon), under covering fire from Lance Corporal Carver and Private Juliff, took the bunker at the point of the bayonet. Having cleared the way this far, the mixed force of 4 and 5 Platoons were now sheltering among the rock outcrops on the rim of 'The Bowl' trying to identify the next line of defence before descending through the rocky alleyways leading to the relatively open moorland of 'The Bowl' itself and then on to their final objective, 'Full Back'. That next line of defence was to prove formidable. Sited in depth, in a classic reverse slope position, were at least two 7.62mm GPMG positions, one heavy Marine Infantry machine gun supported by Marine Infantry riflemen with night sights and a 105mm anti-tank, recoilless rifle.\n\nThe battle had been raging now for some two hours. As soon as the paras began to move down from the crest, the accumulation of Argentine firepower, much of it pre-plotted, from sangars in and around 'The Bowl' rocked their advance every time they tried to move. Lieutenant Bickerdike's Platoon HQ came under heavy fire and Bickerdike was hit in the thigh whilst Private Cullen, his radio operator, was caught in the mouth by the same burst. There were at least four other casualties, including Private Neil Grose who had turned eighteen that day. These men badly needed medical aid and fire support but the planned fire support base that should by now have been established by A Company and Support Company on 'Wing Forward' had not materialised. Major Collett's Company and the sustained fire GPMG and Milan sections under Major Dennison's command, had reached 'Wing Forward' but had come under sustained and accurate fire from several snipers in Sergeant Gonzalez's 2nd Platoon area whilst Argentine 155mm and 105mm howitzer rounds fell amongst them. Sheltered behind low peat banks most of the men had gone to ground and were trying to engage the snipers whenever they had the opportunity. Corporal Vincent Bramley remembers seeing the firefight erupt on the mountain and his feelings of frustration at being unable to influence the outcome, 'It was like a football match when you want to join in and help your side.'\n\n* * *\n\n**...the paras fought through with rifle and bayonet and moved towards the crest of the ridge...**\n\n* * *\n\nBoth A and Support Companies could see what was happening, but pinned down as they were, they were not in a position to intervene effectively. In any event those few who were in a position to engage the Argentines on the mountain were afraid of hitting their own men fighting from right to left across their immediate line of fire. It was clear that the Argentines were not packing up and running to Stanley. They were, in the main, standing and making a fight of it. At some point during the battle on the western slope, Lieutenant Juan Baldini had fired a GPMG on the western slopes until it jammed and he was charged by a group of paras. Drawing a pistol he fired 13 shots in their direction before they reached him. He was later found dead half in, half out of sangar with his pistol in his hand and no boots on his feet.\n\nThe advance, it seemed, was stalling at all points. The struggle was being distilled into a bloody battle of attrition. In order to secure victory the men on both sides would have to dig deep and call on hidden depths of determination and the ability to endure to the end. There could be no 'draw' on this mountain. Something out of the ordinary was required if the initiative was to be regained.\n\nLieutenant Bickerdike's Platoon Sergeant, Ian McKay, now assumed command of the composite force from his own platoon and the left section of 5 Platoon under Corporal Bailey, clinging to the lip of 'The Bowl'. Conferring with Corporal Bailey, Sergeant McKay identified a heavy machine gun at the heart of the Argentine defences that was thwarting any attempt to move along the central spine of the ridge. The next cover was thirty-five metres away and there were several layers of protective bunkers between the paras and the heavy machine gun emplacement. Gathering together Corporal Bailey and three more men - Privates Burt, Jones and McLarnon - and calling for suppressive fire, McKay's group charged across the open to be met by a hail of fire. Private Burt was killed almost immediately and Private Jones was hit but McKay, Bailey and McLarnon, covered the thirty-five metres into cover. Pausing momentarily, they charged again, grenading and firing into a sangar without stopping until Corporal Bailey, shot in the hip, staggered and fell, as Private McLarnon ducked and dived for cover. The last person to see Sergeant McKay alive was Corporal Bailey who watched from his supine position as he ran on alone towards the Argentine machine gun nest until he disappeared. Bailey was then hit twice more. The machine gun fell silent. After the battle Sergeant Ian McKay's body was found lying amongst the human wreckage of an Argentine bunker. For his actions on Longdon that night Sergeant McKay was awarded a posthumous Victoria Cross, the second such award to the Parachute Regiment in two weeks.\n\n**SERGEANT McKAY**  \n **Sergeant Ian John McKay was awarded the Victoria Cross for his action on Mount Longdon. His citation reads:** ' _It was clear that instant action was needed if the advance was not to falter and increasing casualties to ensue. Sergeant McKay decided to convert this reconnaissance into an attack in order to eliminate the enemy positions...He issued orders and taking three men with him, broke cover and charged at the enemy position. The assault was met by a hail of fire. The corporal was seriously wounded, a private killed and another wounded. Despite these losses, Sergeant McKay continued to charge the enemy position alone. On reaching it he despatched the enemy with grenades, thereby relieving the position of beleaguered 4 and 5 Platoons...Sergeant McKay, however, was killed at the moment of victory, his body falling on the bunker. Without doubt Sergeant McKay's action retrieved a most dangerous situation and was instrumental in ensuring the success of the attack. His was a coolly calculated act, the dangers of which must have been too apparent to him beforehand. With a complete disregard for his own safety, he displayed courage and leadership of the highest order, and was an inspiration to all those around him_.'\n\nWith the hard core of resistance broken, 4 and 5 Platoons could now move once more although the Argentine fire from further positions towards 'Full Back' was still intense. With 'Sunray 21' (Bickerdike) and 'Sunray Minor' (McKay) down, Major Argue sent Sergeant Des Fuller forward to coordinate the command of 4 Platoon. Moving up the western slopes of the mountain Sergeant Fuller first established the situation on reaching Lieutenant Bickerdike and then, with the aid of Corporal McLaughlin, decided on a 'simple' plan. They would carry on moving forward. And that is what they did. In a series of audacious, ferocious assaults, they moved down the reverse slope and into 'The Bowl', sangar by sangar, taking casualties until they too could go no further. Just as 6 Platoon had done earlier Sergeant Fuller, his position now bolstered by the steady and uncompromising presence of CSM Weeks, who began to organise the evacuation of the wounded, 'went firm'. Major Argue had by now moved his HQ in among the rocks on the summit of 'Fly Half' and although the situation was far from clear, Major Argue knew enough to appreciate that his company, as it stood, was not going to get much further along the crest of the mountain. 'Fly Half' was, for the moment, secure, but the battalion was only half way to its final objective. Sometime around midnight Major CarrizoSalvadores ordered the 45 men of his reserve - the 1st Platoon of the 10th Engineer Company under Lieutenant Quiroga - forward from its positions around the command post and 'Full Back'. Moving along the crest in the darkness they did not shirk their duty as they headed towards the fighting but they probably did little more than help to shore up a buckling defence just east of 'Fly Half' and extricate the survivors of isolated bunkers. They did not succeed in knocking the paras from their precarious perch on the summit. This was a critical stage in the battle, the outcome of which now hung in the balance.\n\n**_Private Jim 'Scouse' Pritchard on the morning after the battle for Mount Longdon summit. In the background his colleagues round up Argentine prisoners shrouded in smoke from their burning sangars._** Terry Peck.\n\n**_Lance Corporal Graham Tolson and comrades take a break after the battle on 14 June, as they prepare for the next phase of the war - the advance on Port Stanley._** Terry Peck.\n\n**_Private 'Baz' Barrett is evacuated from Mount Longdon on the morning after the battle. Barrett went into action just yards away from Nick Rose and was struck in the back by a bullet just above the sciatic nerve._** Tom Smith, Daily Express\n\nBy about 2.30 a.m. Lieutenant Colonel Pike had managed to move his HQ up onto 'Fly Half' to join Major Argue. He quickly assessed the situation. Fire from Argentine positions on 'Full Back' had checked the frontal assault of 4 and 5 Platoons and every attempt by 6 Platoon to get around the flanks, whilst A Company - still relatively intact - were still being pinned down on 'Wing Forward' to the north east. C Company under Major Osborne was still on 'Free Kick' and would take too long to get into the battle. A radical solution would be necessary if 3 Para were to secure 'Full Back'. Some of the fire support GPMG and Milan teams were already arriving in B Company positions. Working the problem Pike ordered A Company and the remaining teams of Support Company, to double back to the western end of Longdon, climb up through the ground captured by B Company and then launch their attack on 'Full Back' along the same axis, bursting through the leading elements of 4 and 5 Platoons. It was a bold scheme.\n\nAs A Company made its way back to the lower western slopes Major Argue called down artillery and Naval Gunfire Support from HMS _Avenger_ as he pulled his men back from their forward positions and reorganised his battered company for one last effort to break through 'The Bowl'. Leading a composite force from 4 and 5 Platoons and fire support teams, Lieutenant Cox moved along the northern slopes in a flank attack under cover of _Avenger_ 's 4.5 inch barrage, towards the spot where Sergeant McKay had last been seen charging the Argentine machine gun. Cox managed to get his team some way along the track but as the naval gunfire lifted they ran into the same volume of fire that had previously halted B Company's advance. This time, however, the defenders included forty-six fresh reservists of First Lieutenant Raul Fernando Castaneda's 2nd Platoon of C Company, 7 Infantry Regiment which had recently arrived on Longdon from Wireless Ridge. They had arrived a little before 3 a.m. in response to Major Carrizo-Salvadores' request for reinforcements at 1.30 a.m. Castaneda's men joined with those of First Sergeant Gonzalez in resisting Cox's advance but the paras fought through with rifle and bayonet and moved towards the crest of the ridge where they exposed themselves to fire from the bunkers of Lieutenant Neirotti's 3rd platoon and those clustered around Carrizo-Salvadores' HQ. B Company strength was now down by 50%. They could get no further. It was time for A Company to take up the sword.\n\n**_The British flag flies once again in Port Stanley. Men of 3 Para triumphantly hold their banner for the camera at the end of their campaign._**\n\nWith fire support teams ensconced on the eastern slopes of 'Fly Half' as a combined firebase, Major Collett deployed his men for the assault. Covered by five sustained fire GPMGs, a light machine gun and 3 Milan posts acting as 'bunker busters' and the British artillery, Major Collett-drawing lessons from B Company's experiences - ordered his platoons to conduct a slow and methodical advance from sangar to sangar through 'The Bowl', moving one platoon forward at a time. It was time consuming but it was effective as metre by metre the paras searched out and destroyed the Argentine bunkers on their relentless sweep towards 'Full Back'. But although some Argentine troops abandoned their posts many more clung to their positions and held fast on the eastern summit and around Carrizo-Salvadores' HQ. Fire from Mount Tumbledown to the south added further to the paras' difficulties.\n\nThe Argentine commander was obliged to move when a Milan scored a near miss and it was men of the Milan teams who became some of the last para fatalities of the battle. It was an artillery round, or a round from a Czekalski 105mm recoilless rifle operated by Corporal Manuel Medina, one of First Lieutenant Castaneda's men, firing along the length of the ridge towards 'Fly Half', that scored a direct hit on the Milan team operated by Corporal Keith McCarthy and Privates Peter Hedicker and Phillip West. Privates Hedicker and West were killed immediately and Corporal McCarthy died a short time later.\n\nWith daybreak just a little over an hour away it looked as though Brigadier Thompson's fears of the battle spilling over into daylight hours were about to be realised but A Company's assault gathered pace and as dawn broke Major Collett's men had breached the Argentine defences around 'Full Back' and were almost onto the summit. Major Carrizo-Salvadores' men had fought the paras all night but now, at a little after 6.30 a.m., he finally disengaged and withdrew towards Port Stanley in the half light and mists of dawn with just 78 of the 287 men who had begun the fight. A Company finally moved on 'Full Back' and combed out the last of the Argentine bunkers whilst 3 Platoon went beyond to secure and guard the long slope down to Wireless Ridge. A Company casualties, during the two hours or more it had taken to reach 'Full Back', amounted to one man - Private Coady - wounded by fragments from his own grenade.\n\nLongdon finally belonged to the paras. The battle might have been over but at a dreadful cost. 3 Para's losses amounted to 18 killed and more than 40 wounded, Argentine losses were thought to be 31 killed, 120 wounded and 50 taken prisoner. But as the evacuation of wounded, consolidation and reorganisation got into full swing the first of the Argentine rounds from the direction of Stanley crashed amongst the rocks searching for their targets. This was just the start of the most sustained artillery barrage suffered by any unit of the British Army since Korea in the summer of 1953. More men were yet to die on Longdon. The suffering was not over.\n\n[**F A L K L A N D S M O U N T  \nL O N G D O N**](17_chapter10.html#ch10)\n\nTHE LEGACY\n\nW **ith the coming of the dawn on the morning of 12th June, the immediate aftermath of the Battle for Mount Longdon became apparent. Lieutenant Colonel Hew Pike later recalled the scene which greeted 3 Para as the dawn broke; a scene which provided perhaps the most haunting memory of that long, cold and bitter fight. 'Groups of young soldiers, grim faced, shocked but determined, moved through the mist with their bayonets fixed to check the enemy dead. The debris of battle was scattered along the length of the mountain, encountered round every turn in the rocks, in every gully. Weapons, clothing, rations, blankets, boots, tents, ammunition, sleeping bags, blood soaked medical dressings, web equipment and packs had all been abandoned along with the 105mm recoilless rifles, 120mm mortars, Browning heavy machine guns and the sophisticated night vision binoculars and sights with which Argentinian snipers had given us so much trouble during the long night. The sour and distinctive odour of death lingered in the nostrils as we began to dig temporary graves for some of the enemy dead. But it was a slow job, and eventually the task was abandoned when enemy artillery and mortars started again.'** 1\n\nOne of the most painful tasks was the ongoing care of the wounded and the collection and identification of the 3 Para dead. CSM Weeks, who had moved up and down the mountain all night chivvying B Company on and carrying wounded back down the mountain to Colour Sergeant Brian Faulkner's Regimental Aid Post, now faced a task that no one wanted.\n\n> _'The following morning, when it was light, in between artillery and mortar coming down, we had to go and sort out the bodies and do the documentation. Although it sounds stupid, in battle you still have to account for everything and everybody and you have to fill in the bloody paperwork. I went round to the lads who were left and I asked if any of them would come and help me remove the bodies. I didn't particularly want to do it. I found it terribly hard to ask the guys and they found it terribly hard to say no outright. They tried to make an excuse that they were too busy doing other things rather than say they didn't want to go down to their friends and bring their bodies up. Lewis and Clarkson-Kearsley were the only ones who said they'd come. Sammy Docherty_ (sic) _also came because it needed four to carry a body on a poncho and get them all down to a central place.'_ 2\n\nThe process of searching the dead for personal effects, removing wedding rings, leaving one dog tag on and filling in forms indicating where wounds had been inflicted was indeed grim but was absolutely essential. Even experienced soldiers like\n\n**_The grim aftermath of battle. British soldiers inspect the body of a fallen Argentine, an unpopular but necessery task which has to be undertaken during any conflict._** John Hughes-Wilson.\n\nCSM Weeks, who admitted to having seen 'loads of dead bodies' during his soldiering, were visibly shaken when tending the bodies of men - men like Sergeant Ian McKay - that they had known well and had come to respect. Colour Sergeant Faulkner's team removed the bodies and all personal effects were handed to the Padre.\n\nAs the mist dispersed and Longdon came into view of Argentine artillery observers on Mount Tumbledown, the shelling intensified. With such a level of casualties and with ten hours fighting behind them there would be no further exploitation towards Wireless Ridge. 3 Para would have to sit it out on Longdon and wait for the next move.\n\nThe capture of Mount Longdon was of pivotal importance in that it secured and obscured the supply route back towards Teal Inlet, enabling ammunition and supplies to be brought up for phase two of Brigadier Thompson's plan, the assaults on Mount Tumbledown and Wireless Ridge. Just as important, for the wounded of the Longdon battle and those that would follow, its capture meant that they could be casevac'd out without coming under fire. This proved invaluable later as the low cloud on the high ground during the following two days disrupted the evacuation of wounded to Fitzroy. All the Scots Guards casualties evacuated from the Battle of Tumbledown were treated at 3 Commando Brigade Forward Dressing Station at Teal Inlet.\n\n* * *\n\n**'With hindsight I would have used naval gunfire to engage enemy batteries throughout.'**\n\n* * *\n\nSo could anything have been done differently? In his book published to coincide with the twentieth anniversary of the outbreak of the war, Graham Colbeck, a Sergeant in charge of a Milan section on Longdon in 1982, questioned both the lack of artillery preparation in the overall Brigade plan and the use of all three platoons of B Company being used together in 'line abreast' in the battalion plan. Colbeck and other Longdon veterans have pointed to the reliance on surprise rather then firepower as the reason for the battle grinding on for so long at such a heavy price in killed and wounded. The decision to take on a company strength defence with a company (B) - rather than stacking the odds in 3 Para's favour by using more men and the lack of a dedicated 'reserve' platoon for that company once it became engaged by the Argentine's is another source of contention. All three platoons of B Company became stalled almost simultaneously in the face of heavy, well-sited and increasingly accurate firepower, hence there were too few men left with which to 'reinforce success' at any point on the western slopes. There were, as has already been discussed previously, very good reasons why the Brigade and battalion plans were developed as they were. Both Lieutenant Colonel Pike and Brigadier Thompson admitted to have been lulled into an overoptimistic assessment of the nature of the Argentine defences and their ability to defend Longdon due to the runaway success of 3 Para's preparatory patrolling. This goes a long way to explaining why there was such a reliance on surprise rather than firepower. However, and it is essential here to embrace the entire canvas on which the strategy of 3 Commando Brigade was painted and extend the picture beyond the outer crust of the phase one Stanley defences. It was deemed essential for Longdon to be silent so as to mask the northern axis of approach and to conserve vital stocks of ammunition for a war which, for all Brigadier Thompson knew, may well have taken weeks more rather than the days as it turned out. If there was one thing Brigadier Thompson would employ differently, if he were to plan phase one all over again, it would be naval gunfire, as opposed to artillery support, for which there was precious little excess ammunition available anyway.\n\n> _'With hindsight I would have used naval gunfire to engage enemy batteries throughout. Also I would have suggested that night harassing tasks by naval gunfire was a waste of ammunition, and kept it for a really concentrated crack at the enemy artillery.'_ 5\n\nThe debate will go on. Perhaps if Brigadier Thompson had used his naval gunfire support en masse to engage the Argentine batteries from the four ships available to him, rather than dispersing it between the attacking formations, then there is the possibility that some of the batteries which began to fire defensively on Longdon almost as soon as it became clear to the Argentines that the mountain had been lost, may have been neutralised. It is yet another in the long line of military history's 'what ifs'.\n\n**_A member of 3 Para Regimental Police leads away an Argentinian captive._**\n\nAs it was from around 8.00 a.m. on the morning of 12th June the Argentine artillery pounded 3 Para for the next 36 hours and claimed the lives of a further 5 members of the battalion, including Corporal Stewart McLaughlin and Private Richard Absolon (Military Medal), both of whom had assumed prominent roles during the night's fighting. In all, 23 men were killed during the battle for Mount Longdon and the subsequent shelling. 47 men were wounded, some of them with terrible injuries, including the loss of limbs. For those who had emerged unscathed - physically at least - they would watch as their sister battalion, 2 Para, seized Wireless Ridge to the east on the night of 13th\/14th June, before charging into Port Stanley hard on 2 Para's heels for the honour of being the first Para battalion to reach the capital after the formal Argentine surrender on 14th June. It was in billets in deserted sheds, houses and in the grandstand of the racecourse to the west end of Stanley that 3 Para's war ended, officially at least.\n\n**_Argentine POWs march towards a ship which will take them home after the Falklands campaign._**\n\nBut men cannot live through a battle like Longdon and not be affected. 14th June 1982 was just the date when the real fighting ended. For many the internal battle, the mental battle - as they grappled to comprehend what they had seen, heard and felt - had only just begun, although in the euphoria of staying alive to witness victory they could not know it.\n\nJust over a decade after the end of the campaign, as men began to record their personal accounts and experiences of the war, allegations of war crimes and atrocities committed against the Argentine dead and prisoners of war, and of the summary execution of 'American' mercenaries surfaced in a book called _Excursion to Hell_ by Vincent Bramley. Bramley had been a corporal in Major Dennison's Support Company during the battle. The revelations contained in its pages eventually attracted the attention of politicians and investigative journalists. Such was the controversy surrounding them that an investigation headed by detective superintendent Alec Edwards of the Serious and International Crimes section of New Scotland Yard was initiated in 1992. Even as early as 1982, those responsible for screening Argentine prisoners prior to repatriation in 1982, had found no evidence to substantiate the claims that American mercenaries had taken part in the Longdon battle. After two years of the enquiry during which time, key witnesses were taken back to Longdon, the Director of Public Prosecutions ruled that the findings of the investigation were inconclusive and that no charges were to be brought. Nevertheless, for those struggling to come to terms with life after the war, be they still in the regiment or trying to earn a living on 'civvy street', it was a time of deep unease. That night on Longdon would never be forgotten - it was, it is, still with them, every night for some, vividly recalled in the recurring nightmares they were and are experiencing - and their sense of regimental and personal pride and the memory of their dead comrades had somehow been tarnished. Was an investigation necessary? Most certainly. Once the revelations had passed from the realm of British Army folklore and into the public domain with the help of the media, there was never any question that the veracity of the claims would not be tested. Any nation that respects the rule of law, actively promotes justice and upholds human rights cannot ignore such serious allegations. War, however, is quite literally, a bloody and brutal business that extracts its own price from those engaged in it. Personalities are hammered out on the anvil of battle and the supercharged mixture of aggression, ruthlessness, adrenalin and fear cannot simply be switched on and off like a tap. Some crumble, others come through; all are changed and not always for the better. There can be no excuse for the execution of unarmed prisoners of war in cold blood but the battlefield, by its very nature, is a world set apart from the rest of civilised society for the duration of the struggle. The very nature of combat flies in the face of rationality while instinct and the personal 'red mist' that so often descends and drives the soldier on coalesces with the 'fog of war' to cloud the judgment and blur the boundaries. As Graham Colbeck summed up after almost twenty years of considering what happened that night:\n\n> _'Battle is a delicate business between extremes of human behaviour - selfish cowardice and selfless sacrifice, brutality and humanity, callousness and pity - and the virtuous must be made to outweigh the dishonourable, both in the individual and the unit, if either is to survive with any pride.'_ 8\n\nTwelve years on from the enquiry and some of the men of Longdon are still battling with their memories. It will stay with them forever. Organisations like Combat Stress, the ex-servicemen's mental welfare association, has provided support and advice for men like Nick Rose who, at the age of twenty, witnessed the death of several close friends on the southern slopes of Longdon.\n\n> _'I do have this PTSD thing but then I think everybody's got it; its just how it manifests itself and how folk deal with it. It's a normal reaction to an abnormal event. But I've suffered with nightmares and I know other people who've gone through the same. It lives with people, especially around Remembrance Day, obviously. But its also a pride thing, I'll always come back to that. The Falklands War was our last colonial war if you like and I fought in it and we won it. I'm proud of that. Extremely so and I'm proud to say I was there. It's sad sometimes but I talk about it with other like-minded people and I get a bit of help. I don't know if I want to go back down yet. I don't think I've got that many ghosts that would warrant me going back down there. I'd like to see it and one day of course, I will. I'd like to take my sons there when they're old enough to understand but it's not about laying ghosts to rest. I think I've done that from here. I like_ _to think so anyway'_\n\nNick Rose has recently decided to try to raise funds by enlisting the aid of Ken Peers and the Band of the Royal Marines along with several personalities who have offered to record war poetry on CD in aid of the organisation which has helped him to make sense of what happened. He knows he still has some way to go but by getting involved in a project which will help raise public awareness of the organisation's work and much needed funds to help men like him, who gave so much, he hopes that he can at least begin to 'give something back'.\n\n###### THE EVOLUTION OF A SOLDIER\n\nBy Tim Lynch\n\n**Tym Lynch served in the Falklands with 159 Army Air Corps. He returned to the Islands for the first time in twenty years in 2002 on the 20th anniversary pilgrimage organised by the South Atlantic Medal Association.**\n\nFormer US Marine James Jones calls it 'the evolution of a soldier'. It is the moment in combat when you know, with absolute certainty that you are going to die. It is the moment that all the training has been leading to. You go forward to the objective, to help your mates, to do what you are supposed to do but you know that the next step you take will be your last Those who don't feel that fear aren't heroes, real heroes are those who feel it but go on anyway. For every one of the tired young men on the summit of Mount Longdon, that moment had arrived and they had faced it. Now, as the sun rose over the rocks of East Falkland, they were alive.\n\nThe men of 3 Para were exhilarated. This had been the moment they had been waiting for. They had fought their first real battle and won. They had passed what they considered their ultimate test. A US Army study published after WW2 by Colonel S.L.A. Marshall looked into the effectiveness of US infantrymen in the period 1943\u201345 and found only 15% of trained combat riflemen used their weapons in battle - the rest did not run away, but even under attack they would not kill. 'The thing is simply this,' wrote Marshall 'that out of an average one hundred men along the line of fire during the period of an encounter, only fifteen men on average would take any part with the weapons. This was true whether the action was spread over a day, or two days or three. In the most aggressive infantry companies, under the most intense local pressure, the figure rarely rose above 25% of total strength from the opening to the close of an action'. Training of infantrymen changed as a result of this. Modern combat training was about teaching the recruit to fear letting his mates down more than anything else. The Paras had trained to value aggression and to some, the bayonet fighting on Longdon had been 'a joy'.\n\nSo what was the deciding factor in the fight for Longdon? Undoubtedly the long exposure to the elements, coupled with heavy bombardments had taken its toll. Poor re-supply arrangements had increased the misery for the defenders but, as we have seen, the attackers were also cold, wet, tired and hungry. The major difference between the two forces was about leadership.\n\nConscripts are capable of fighting extremely well and have done so many times. In the Falklands war, though, two factors came into play. One was that the Argentine military underestimated the speed and nature of the response and had assumed that it would be supplying a garrison force. Consequently, the defenders included a relatively high proportion of logistical and supply troops made up of conscripts who had been poorly prepared for that role which then hampered the supply lines. Secondly, and far more importantly, class distinctions were strictly enforced throughout the military. After the war, for example, Argentine officers and NCOs were bemused by the spectacle of their British counterparts lining up for food behind the ordinary soldiers. Very clear and strict boundaries existed between the conscripts and regular troops and between ranks. Among conscripts, initiative and personal responsibility were neither recognised nor encouraged and this had a significant bearing on their behaviour in combat.\n\nFor the Paras aggression is built into training and is highly prized. The problem for them was not that of firing their weapons but of supplying enough ammunition to keep doing so. By contrast, some Argentine veterans report taking shelter and hearing British troops passing literally over the tops of their bunkers. There were reports of conscripts having been disabled by their own officers to prevent them from retreating and the lack of officers and NCOs among Argentine casualties is notable (of 36 Argentines killed on Longdon and Wireless Ridge, one lieutenant and two corporals are listed. The rest were privates. Of the British casualties on Longdon alone, 10 of the 23 killed were NCOs).\n\n**_Mount Longdon. The remains of an Argentine sangar covering the western slope of the mountain. Note how the position is sited to cover the killing zone as 3 Para were funnelled into the channel between the rocks below._** Tim Lynch\n\nThe battle won, 3 Para began to relax. In _Excursion to Hell_ , Vincent Bramley recalls what happened next. 'We all hit the ground...as the shell landed. No sooner had I started to pick myself up when a high-pitched scream rushed into my ears, a deadly sound. I can still hear it today.' A few metres away, an incoming mortar round had exploded among a group of Paras. Running to help, Bramley 'only saw Denzil, Denzil the character we all loved. I wrenched my eyes to his legs: one was hanging off, ripped to shreds, the bone clearly visible.' Denzil Connick was the only survivor of the group. 'It took nearly a year after this war for Craig's [Jones] face to go before I slept, nearly a year to wipe out Denzil's smock on fire and his scream. Until I die, it will remain a part of me.'\n\nValuable military lessons were learned from the Longdon battle. Lessons about adequate fire support and about strategy. But the survivors also learned about themselves. As S.A. Stouffer, in a survey of two thousand American troops in the Pacific theatre in 1944, looked at how fear manifested itself. It showed that 84% said they experienced a violent pounding of the heart, others felt sick. About half said they felt faint. A quarter said they had vomited and 21% admitted to having lost control of their bowels. Since this figure is based on voluntary admissions, we could perhaps expect the true figure to be higher. Among themselves, the veterans of 3 Para could privately admit that some things about war had not changed. To outsiders, though, they were Paras. That meant maintaining a reputation. On the way to the South Atlantic, British journalists Patrick Bishop and John Witherow had observed training sessions with some disquiet. They described one in their book _The Winter War_ : \"What do you do if you find a wounded Argie?\" asked a Para corporal, rhetorically, to a platoon weapons talk. \"You blow his f\u2014ing head off. What do you do if there's a TV crew watching? You treat him as one of your own\". Many of the Toms, as the Para officers called their men with a mixture of affection and contempt, enjoyed their image as emotionless, efficient killers, one step away from being psychopaths. I asked one what he would do if he found a wounded Argie.\"Kill him with me bayonet, rip his gold teeth out and cut off his fingers to get his rings\", he replied. Of course, they did nothing of the sort when the hypothesis became real. But they would like you to think they would.'\n\n**_A rust encrusted 105mm Recoilless Rifle, stands in an abandoned Argentine position twenty years after the battle for Mount Longdon._** Tim Lynch\n\nIt came as no surprise, then, to the rest of the Task Force when rumours of the murder of prisoners on Longdon began to circulate. The stories, which even reached the Falkland Islands newspaper _Penguin News_ , were roundly ignored by the many journalists on the Islands, until the same allegations became part of a war crimes investigation over ten years later.\n\nTrained to see themselves as emotionless killers, praised for their aggression and having come to see themselves as dead men, the teenagers of Longdon were ready to go home. Trying to make sense of his own experiences in the Pacific campaigns of WW2, Jones described this evolution as a special kind of moment. 'It is absolutely true' he wrote 'that when you think, when you know, you are going off to die somewhere soon, every day has a special, bright, delicious, poignant taste to it that normal days in normal times do not have. Some men like to live that way all the time. Some are actually sorry to come home and see it end. Even those of us who hated it found it exciting sometimes. That is what civilian people never understand about their returning soldiers. They cannot understand how we could hate it, and still like it; and they do not realise they have a lot of dead men around them, dead men who are walking around and breathing. Some men find it hard to come back from their evolution of a soldier. Some never come back at all, not completely.' Facing the survivors of 3 Para was a problem that had affected generations of soldiers before them. How do you live a life you've already given up on?\n\nReturning Paras, cooped up on board the MV _Norland_ , celebrated Airborne Forces Day, 1982 with a drink fuelled riot that continued into the early hours. Sent on leave with the advice to 'get drunk and forget it', they went home to their families. 'Instead of talking about it' remembered Jones of the men who came home in 1945, 'most men didn't talk about it. It was not that they didn't want to talk about it; it was that when they did, nobody understood. It was such a different way of living, and of looking at life even, that there was no common ground for communication in it.' Brought up to believe that returning soldiers 'didn't want to talk about it', the teenage veterans kept quiet. 'I was 19 when I got home' says one, 'and I felt older than my dad. He'd been in the army for years but never heard a shot fired. What could I talk to him about?'. Others, 17 or 18 years old when they got back found that tabloid propaganda had built up public sympathy that lay with the 'young kids' they had faced. Much was made in the British press at the time of the war about the age of the Argentinean troops but in fact, most were drawn from the 'Class of '62' - men born in 1962 and coming to the end of their period of national service. The Task Force, too, was a young unit, the youngest sailor aboard HMS _Invincible_ was just 16. Among 3 Para's losses during the attack on Mount Longdon, were three seventeen year-old privates who had only recently joined the battalion. After the war, British veterans found a great deal of sympathy back home for the 'poor Argentine kids' they had faced in battle but a great many returned still too young to buy a legal drink in a pub to celebrate their survival or to vote for the government which had sent them to fight.\n\nThe return to ordinary soldiering was not easy and many veterans found themselves disillusioned when 'shiny arses' were promoted over those who had fought well. One by one, they began to leave the army to return to civilian life.\n\nIn 1974, the American psychologist Robert Lifton wrote about the case of 'Skip' Johnson, a Vietnam veteran and Medal of Honor winner. Johnson, awarded the medal for hunting down and killing a Vietnamese anti-tank team, found himself unable to cope with having been honoured for, as he saw it, having lost control and killing in a rage. He was killed during an armed robbery in New York. His mother told the press 'sometimes I wonder if he just got tired of living and wanted someone else to pull the trigger'. Just as in the aftermath of Vietnam, from the mid 1980's, stories begin to emerge in the media of Falklands veterans. Tales of alcoholism, drug use, involvement in crime and suicide surfaced on a regular basis and, five years after the war, a study by a Parachute regiment medical officer found that 50% of those veterans still serving were experiencing some or all of the symptoms of Post Traumatic Stress Disorder. If the figure among this group was so high, what was happening to those who had left the army?\n\nThe British Ministry of Defence prided itself that the Falklands War had produced very few psychiatric casualties. The short duration of the campaign and high level of training meant that neither army suffered significant losses through 'shell shock'. This was true, only 16 psychiatric casualties were recorded, 2% of the total. Unfortunately, whether by ignorance or design, military psychiatrists, particularly those attached to the Army, failed to grasp the concept of psychological consequences surfacing after combat and continued to concern themselves only with breakdown in combat itself, a very different matter.\n\nVeterans and health care professionals have criticised the MOD for this. Roderick Orner, a psychologist working with Falklands veterans, has described the MOD's failure to recognise the effects of Post Traumatic Stress as 'inexcusable' and criticises its 'shameful record' of providing support to ex-servicemen. The existence of the disorder had been recognised for many years following work among survivors of natural disasters, accidents and particularly among veterans of the Vietnam war and was formally identified by the American Psychiatric Association in 1980, two years before the Task Force set sail. With the honourable exception of Navy Psychiatrist Commander Morgan O'Connell, no attempt was made to address the problem or even to consider it. Interviewed a few months after the war, O'Connell told _The Guardian_ that whilst there had been only 16 psychiatric casualties during the war, in the aftermath he had already treated over a hundred. Having left the Navy in frustration over the way it had treated its veterans, Dr. O'Connell argues that the 'government's uncaring attitude and its policy of ignoring the fact that PTSD is affecting their soldiers, is inflicting more damage on their own men than any foreign power or terrorist organisation could hope to achieve'. It was not until 1986 that the army acknowledged the existence of PTSD and even then argued that civilian resources should be used to treat veterans who had left the forces. Unfortunately, as Dr. O'Connell puts it; 'The NHS has no adequate system for treating [these] men because they usually need to be with their peer group and relate to people who understand the realities of war and service life'.\n\nStudies of Post Traumatic Stress in combat veterans across the world showed that they were 50% more likely to commit suicide and 48% more likely to die in car accidents than those who had not served. They were over represented in the prison system and the British homeless charity SHELTER claimed that 25% of the long-term homeless were ex-servicemen. Twenty years after Longdon, it was estimated that more veterans had died by their own hand than were killed in action. Yet, almost uniquely, Britain refused to accept that its war veterans deserved any special recognition. In answer to this, the veterans began to turn to each other for the help they needed to come to terms with their experiences. Fifteen years after the end of the war, the South Atlantic Medal Association (SAMA) was launched. It was the brainchild of 3 Para veteran Denzil Connick, the man who lost a leg in the mortar attack Bramley witnessed on Longdon on 12th June 1982.\n\n**_The granite memorial on Mount Longdon array with iron poppies. Each poppy represents one of the Paras killed during the battle. The corner is deliberately broken symbolizing the Battalion's loss._** Tim Lvnch\n\nWith the help of the people of the Falkland Islands, SAMA set out to mark the 20th anniversary of the end of the war with a pilgrimage by veterans. Refused help by the Ministry of Defence, an aircraft was chartered privately to take 200 survivors back to the battlefields to try to find some answers and some peace. For all the veterans, this was a personal journey to revisit their part of the war and, hopefully, to lay ghosts that had haunted them for years. It was an opportunity to walk again over ground last covered under fire. For some, decisions they had made at the time had earned them criticism and this was a chance to look again at what happened and why. For the common soldier, war is reduced to what happens in his immediate vicinity and he relies on historians to tell him what he did later. For the SAMA veterans, marines mixed with paras and guardsmen to talk about their war and to help fill in the details. It was the debriefing they had never been given. Perhaps most importantly, it was a chance to find the answer to the question that had been uppermost in all our minds since 1982 - was it worth it?\n\nOn 11th November 2002, a group gathered on top of Mount Longdon for an act of remembrance. Among them, and now an honorary paratrooper, was former Islands policeman Terry Peck, who had guided them across the islands to this bleak hilltop overlooking Port Stanley. Quietly they made their way up the hillside, following the route they had taken all those years ago. Almost unerringly finding the rocks they had sheltered behind in a landscape burned into their memories, gently placing wreathes on spots where friends had died.\n\nDenzil Connick had never been baptised. He decided it was the right time and that this was the right place. On the way to the Islands in 1982, he had befriended a Marine, David Devenney. Today, Devenney is an ordained minister and proudly conducted a service among the rocks atop Longdon near the spot where Denzil had taken his last real steps. For a moment, the wind eased and silence fell. For the first time in twenty years, the survivors of 3 Para had found peace.\n\n**_SAMA pilgrimage 2002. Ex-Marine Reverend David Devenney baptizes Denzil Connick on the summit of Mount Longdon._** Tim Lynch\n\n**_3 Para veterans pose tor the camera in front of the Mount Longdon memorial Cross._** Tim Lynch\n\n#### **HEALING THE SOUL THE ARGENTINE PERSPECTIVE**\n\nBy Michael Savage\n\nMichael Savage belonged to C Company of the Argentine 7th Infantry Regiment positioned on a feature just north east of Longdon called 'Rough Diamond.' His mortar supported Lieutenant Casta\u00f1eda's unit during its counter attack along Longdon's crest and the subsequent hand-to-hand fighting. After the Paras had cleared 'Full Back' by the morning of the 12th, he and his comrades were trapped in their positions by the British artillery until dusk that evening. The rest of his company had retreated earlier that day. Eventually he managed to escape towards Stanley. Eighteen years later he returned to the Falklands in the company of James Peck, son of Terry, the Islander who had escaped from Stanley and had joined up with 3 Para at Teal Inlet.\n\nOur trip to the Falklands\/Malvinas was planned as a way of drawing the curtain on a sad story. I had to go back to the islands to lay the ghosts to rest; I had to return to the scene but I had to see it in normal times, without the horror.\n\nWe had the help of a great friend, James Peck, his wife, Carol and his son Joshua. After many failed attempts to buy air fares, James offered to make our reservations and pay for them in the islands and all this was done ten days before our departure. They also offered to put us up in their home, so little by little we completed the jigsaw. It was a long trip to the military base in Mount Pleasant, with stops in Santiago de Chile, Puerto Montt and Punta Arenas.\n\nIt was very important but exhausting to take the family: I travelled with my wife Andrea and my two children, Patricio and Maggie. The weather wasn't on our side, as if to remind us at every moment how hard it was to put up with the atrocious, wet conditions and the hunger of those days of war in 1982. It now seems hard to believe that we survived at all.\n\n**_Approaching the summit of Mount Longdon from the west. Twenty years on Mike Savage and Terry Peck walk towards the craggy feature on the summit to lay a wreath to the fallen of both sides._** Terry Peck\n\n**_View from the summit in 2002 looking east. Port Stanley is in the distance with Mount Tumbledown to the right. The rock features to the left and centre were used as sniper positions. From these positions snipers were able to pick off the advancing men of 3 Para._** Terry Peck\n\n**_View overlooking the 'Bowl' and the sniper positions. In the middle foreground was the Argentine Command Post and heavy mortar positions._** Terry Peck\n\n**_Michael Savage inspects the corroded remains of his cooker._** Michael savage\n\nWe stayed with James Peck, an islander and an artist who opened his home and his heart to us. And although the lashing rain continued and it was very windy, the first day there James and I climbed from Moody Brook to our position. The first thing we spotted from a distance was something brown and square, which turned out to be our old cooker.\n\nAnd right beside it, in the same spot we had left it 18 years ago, as if waiting for me, was a stainless steel cauldron, with two shrapnel holes in it. I used to cook. I think we used to take it in turns, doing weekly shifts that's when we were able to get more food. But it was a terrible thing to go about serving others in the cold, so my mate Roberto Maldonado and I would fill three canteens with ' _mat\u00e9 cocido_ ' to use as hot water bottles and we'd have something warm to drink each morning.\n\nAt night we'd leave the cauldron just outside the tent. Field mice would often get into it and they'd freeze to death trying to get out. For meals we had ' _mat\u00e9 cocido_ ' in the morning, no sugar or bread; a watery soup at midday and at night a thin broth and nothing else. There was never any bread or fruit. We'd get water with our canteens from nearby ponds. We had no option but to pilfer our own provisions. The booty was hidden in empty munition cases that's how we'd fool the officers.\n\nThere were also groups of 'sheep hunters', so you could say that there was a primitive form of bartering going on. Even so, I lost 17 kilos. I came home weighing only 55 kilos and to this day I have been unable to forgive the Argentine officers who were in charge of us. It is still possible to make out a depression in the ground where my tent once was. The 'tent' consisted of two canvas cloths which you had to put together to make an improvised shelter. It is impossible to imagine what it was like to be in this rickety structure in a windstorm. Several times in the night it would blow away, leaving us crying and praying in the rain out of sheer desperation.\n\n**_Remnants of the Argentine Mortar Platoon's stainless steel cauldron which Michael used to convey food to his colleagues._** Terry Peck\n\n**_The weathered remains of Michael's shelter still standing twenty years on._** Terry Peck\n\n**_Michael is able to find other relics of the occupation, such as this canteen, next to the rubble of a stone wall, built for protection against weather and British fire._** Michael Savage\n\nAlan Craig, my Argentine trenchmate, remembers that 'once wet, there was no way you could dry your clothes other than to keep them on and dry them with the heat of your body'.\n\nThe slabs that held the tent are now covered with peat. The shovel, canteens and canvas are still intact. At first only the important things stood out, but then it was possible to find all sorts of things, partially buried in the peat. I found a tube of toothpaste, a boot brush, a rucksack and razor blades and shrapnel all over the place. The bomb craters are everywhere and are really impressive. Besides, the grass doesn't grow in them, they're black and I wonder how long they will be there to remind those of us who survived how close we had been to death.\n\nAround three metres away was the position of Alan Craig, Adri\u00e1n G\u00f3mez Scher and Sergeant Alcaide. With the passage of time the stone wall that used to be quite big is now only 80 cms high. Here we found a melted ballpoint pen and some shaving cream.\n\nI didn't want to dig about too much, because I felt respect for the place and I wanted to leave it as it was for the day my friends can visit it. I also found the remainings of a twisted kettle and a plate with the insignia 'EA' Argentine Army. The base of a machine-gun was surrounded by shell holes. Anyone who had been there at the time wouldn't have survived.\n\nWe also found two 105mm anti-tank guns. It was amazing one of them was carried by me and six other 'colimbas' (conscripts) by hand uphill from Moody Brook, four kilometres away. It took us four days to do it. Now they lie there like dinosaur skeletons; in fact, this place is like an open air museum and it's hard to believe that so much is still intact.\n\n**_Left to right: Terry Peck, Michael Savage and James Peck sitting in the 'Bowl' discussing the events of 11\/12 June 1982. Michael had been a member of the mortar platoon that had fired on 3 Para from the feature known as 'Rough Diamond'._** Terry Peck\n\n**_Michael Savage's children play amongst the trenches which once protected their father. Many Argentines were killed and wounded in this area. Mount Longdon is in the background._** Terry Peck\n\n**_The snow capped mountain range barring the way to Port Stanley. Photograph taken looking west from a position across the bay from Port Stanley._** Terry Peck\n\nA few days later, James invited his father around. That's how we discovered that Terry is an institution in Stanley. During the Argentine invasion he fled to the hills on his motorbike. For five weeks he lived alone in the open, hiding and eating dried fruit and nuts. Later he joined the 3 Parachute Regiment and guided them to Mount Longdon, where they fought the VII Regiment of LaPlata, which was my regiment. This is where it became really interesting.\n\nWe went up the mountain together. We had something in common, that only veterans would understand. We spoke sincerely about what happened on that horrible night of the 11th June, 1982. We filled in the gaps in our stories, exchanging facts and anecdotes.\n\nTerry told me that three days before the battle at Mount Longdon the British were already very close when they saw a group of six men heading for an estancia beyond the Murrell river. An officer suggested kiling them, but the regiment commander stopped them, because this would have alerted the Argentines and they would have lost the surprise element for the attack which was to be carried out the following day. I was among those six men, acting as interpreter.\n\nOn the night of the 11th June, B company of the VII Regiment La Plata was awakened when a British soldier stepped on a mine, which gave them some time to prepare. They were on the summit of Mount Longdon; that battle was the fiercest and bloodiest, because it involved 150 men against 150 men.\n\nJust thinking about the battle chills my blood. The English came up a very steep slope towards the Argentine positions; the British mistake was costly and they suffered many losses, so much so that today the battle is analysed and studied in military tactics courses.\n\nFrom my position I could hear shouting in English and Spanish, tracer bullets, everything. In the confusion, C Company of the VII Regiment La Plata, where I was, fired two flares, lighting up the hills. Sub Lieutenant Casta\u00f1eda organised support for Company B which was under heavy attack.\n\n**_Port Stanley today. Mount Longdon and Two Sisters in the background._** Tim Lynch\n\n**_Falklands Summer, Terry and James Peck stand beside the 3 Para memorial._** Terry Peck\n\n**_Terry Peck lays a wreath on the anniversary of the battle each year to remember the Paras who fell in 1982._** Terry Peck\n\nCasta\u00f1eda's support was considered by the British to have been one of the most heroic events in the ground fighting on the Malvinas, prompting Brigadier Julian Thompson to say: \"I was on the point of withdrawing my paras from Longdon. We couldn't believe that these teenagers disguised as soldiers were causing us to suffer so many losses.\"\n\nAlan Craig remembers that \"that night B company wasn't using radars because they were trying to save batteries.\"\n\nAs for me, I was there when they organised the group, but as I belonged to a mortar support group I wasn't picked. I saw 46 men leave and head straight for Longdon, of whom only 21 returned. They headed out in the dead of night straight into a bloody battle. The heroism of these kids was incredible; those of who remained behind were praying and I couldn't stop trembling.\n\nThe next morning as two of the 21 survivors were giving us their account of what had happened, a mortar shell fell two metres from our trench, killing one of them instantly and wounding the other while Roberto, my mate, took a shrapnel wound in the intestines.\n\n\"When the artillery started pounding on us, we jumped into this hole, dug into the peat bank. It was constructed by a conscript that was an engineer. It was 2 metres down, and 2 metres into the bank. During the time we were waiting for the attack, it was a very hard job keeping it dry but the reward was great!\n\nThis hole saved my life. In the middle of the night the _colimbas_ came to ask me how to say \"me rindo\" (I surrender) in English and they left for their dugouts repeating the words \"I surrendo, I surrendo.\"\n\n**_A gaunt but happy Michael Savage returns from the Falklands to the loving embrace of his mother. His lack of nourishment is clearly evident._** Michael Savage\n\n**_An emotional return. Now promoted to Major-General, Hew Pike OBE, returns to Mount Longdon for the first time in ten years to salute the men of his battalion who fell on Mount Longdon. December 1992._** Terry Peck\n\n**_A plaque in the grounds of Government House, Port Stanley, to mark the 150th anniversary of its establishment. It was important that this was recaptured alter the Argentine occupation, as it was a symbol of British sovereignty on the Falkland Islands._** Tim Lynch\n\nSome of them tried to make white flags but by then we didn't have anything left that was that colour because all our clothes were filthy, black with soot from cooking with helicopter fuel. Getting to know another war veteran, and especially Terry, who was on the other side, was very special. We had both been through the same experience in the war. As we climbed Longdon in a four-wheel-drive vehicle, Terry listened in almost complete silence as I told him how we had spent 60 days in those holes.\n\nAt first the British had wanted Terry to guide the regiment to Stanley, but as he is very able with guns, they relented and gave him one and he fought at Longdon on 11th June.\n\nIt was very interesting to hear the British side of things. They are very conscious of the battle at Longdon because 23 Britons died there. On the summit there is a cross and a plaque with names. I don't know exactly how many Argentines died there, but we do know it was one of the bloodiest battles.\n\nThere are wreathes of poppies to honour the dead, one of them from Prince Charles, who was taken there by Terry. It is so windy on the summit that one can't stay there very long. We moved lower down and had a meal and some brandy from Terry's flask, with its 3 Para insignia engraved on it. And we began to reveal what we didn't know about each other.\n\n**_A memorial cross on Longdon marks the spot where Ian McKay was killed charging an Argentine machine gun position._** Tim Lynch\n\n**_Major General Hew Pike OBE visits Blue Beach cemetery, 1992._** Terry Peck\n\n**_Blue Beach cemetery. Major General Pike pays his respects at the grave of fellow battalion commander of 2 Para, Lieutenant Colonel 'H' Jones._** Terry Peck\n\nThere was a rumour that during the battles the Gurkhas had been slitting throats to instil terror. According to Terry there were no Gurkhas in 3 Para, but it is possible that mutilations were caused by artillery; perhaps that is how the confusion arose. Although we joked a bit, we could sense the spectre of death that haunts the place. Terry goes up every 11 June because he made a promise and he keeps it, regardless of the weather. Life has given us the opportunity to meet and be friends and we won't waste it. When Terry came to say goodbye, we embraced as friends.\n\nHow absurd all war is. It is incredible that, in the times we live in, anyone should think of forcing change on other people's lives. And it's unbelievable that young conscripts should have had to bear the brunt of this epic jaunt, whose prime motivation was nationalist sentiment. It was like plucking people off the street and forcing them to fight a professional army. We have all thanked God that it wasn't our time.\n\nThis trip has healed my soul. Spending those 15 days with the Pecks, to be a part of their life, was fundamental. The ghosts of war have gone, only to be replaced by a great friendship. I can't find the words to thank those who opened their homes and their hearts to us.\n\n###### **3 P A R A M O U N T L O N G D O N**\n\n11th\/12th June 1982\n\n###### ________________ ROLL OF HONOUR ________________\n\nPrivate  \nR. J. ABSOLON, MM | Private  \nP. J. HEDICKER | Corporal  \nK. J. MCCARTHY  \n---|---|---  \nPrivate  \nG. BULL | Lance Corporal  \nP. D. HIGGS | Sergeant  \nI. J. McKAY, VC  \nPrivate  \nJ. S. BURT | Corporal  \nS. HOPE | Corporal  \nS. P. F. McLAUGHLIN  \nPrivate  \nJ. D. CROW | Private  \nT. R. JENKINS | Lance Corporal  \nJ. H. MURDOCH  \nPrivate  \nM. S. DODSWORTH | Private  \nC. E. JONES | Lance Corporal  \nD. E. SCOTT  \nPrivate  \nA. D. GREENWOOD | Private  \nS.I.LANG | Private  \nI. P. SCRIVENS  \nPrivate  \nN. GROSE | Lance Corporal  \nC. K. LOVETT | Private  \nP. A. WEST\n\n###### ______________ ATTACHED ______________\n\nCraftsman  \nA. SHAW  \nRoyal Electrical & Mechanical Engineers | Corporal  \nS WILSON  \n9 Parachute Squadron Royal Engineers  \n---|---\n\n###### GALLANTRY AWARDS\n\nSergeant I. J. McKay, B Coy: V.C. posthumous  \nLieutenant Colonel H. W. R. Pike, MBE: D.S.O.  \nMajor M. H. Argue, B Coy: M.C.  \nMajor D. A. Collett, A Coy: M.C.  \nColour Sergeant B. Faulkner, Regimental Aid Post: D.C.M.  \nSergeant J. S. Pettinger, D Patrol Coy: D.C.M.  \nPrivate R. J. de M. Absolon, D (Patrol) Coy: M.M. posthumous  \nCorporal I. P. Bailey, B Coy: M.M.  \nSergeant D. Fuller, B Coy: M.M.\n\n###### ________ ATTACHED ________\n\nCaptain W. A. McCracken, 29 Commando Regiment Royal Artillery: M.C.\n\nNOTES\n\n###### **INTRODUCTION**\n\n1. Duncan Anderson, 'Let's Remember Arnhem' 2 Para and the Battle of Darwin-Goose Green, _Battlefields Review_ , 19, 2002, pp. 51.\n\n###### **THE LANDING**\n\n1. Graham Colbeck, _With 3 Para to the Falklands_ (London: Greenhill Books, 2002) p. 85. See also Julian Thompson, _No Picnic_ (London: Cassell, 2001) p. 49.\n\n2. Martin Middlebrook, _The Falklands War 1982_ (London: Penguin, 2001) pp. 214\u2013215\n\n3. Colbeck op.cit. p. 95\n\n###### **THE TAB**\n\n1. Middlebrook, op.cit. p. 274\u2013277. See also Vincent Bramley, _Excursion to Hell_ (London: BCA, 1991) pp.45\u201346 and Christian Jennings and Adrian Weale, _Green Eyed Boys_ (London: Harper Collins, 1996) p.99.\n\n2. Vincent Bramley, op.cit, pp. 45\u201356. Jennings and Weale, op.cit, pp. 99\u2013102.\n\n3. Duncan Anderson, _The Falklands War 1982_ (Oxford: Osprey, 2002) p. 56.\n\n###### **THE PREPARATIONS**\n\n1. Jennings and Weale, op.cit. p.p. 110\u2013114\n\n2. Julian Thompson. op.cit, p. 112.\n\n3. Major General Julian Thompson, C.B., O.B.E. E-mail response to editor's query. January 2004. See also Nicholas van der Bijl, _Nine Battles to Stanley_ (Barnsley: Leo Cooper, 1999) pp. 164\u2013165.\n\n4. Major General Julian Thompson, C.B., O.B.E. E-mail response to editor's query. January 2004.\n\n5. Vincent Bramley op.cit. p.77.\n\n###### **THE PLAN**\n\n1. Colonel Hew Pike D.S.O. M.B.E., _With Fixed Bayonets, Elite Magazine_ , vol. 2, 20, 1985. pp. 381\n\n2. Graham Colbeck op.cit. pp. 179\u2013180. See also Jennings and Weale, op.cit. pp.122\u2013123 and Julian Thompson op.cit. p.112.\n\n###### **THE BATTLE**\n\n1. Jennings and Weale, op.cit. pp. 126\u2013127. See also David Aldea, _Mount Longdon The Argentinian Story_ (www.britains-smallwars.com\/Falklands\/David\/Longdon) Nicholas van der Bijl, op.cit. pp. 171\u2013172, and Max Arthur, _Above All Courage_ (London: Sphere) 1987, p.300\n\n2. Vincent Bramley, _Two Sides of Hell_ (London: Bloomsbury, 1994) p.137.\n\n3. Ibid. p. 140.\n\n4. Colonel Hew Pike, op.cit. p.384.\n\n5. Vincent Bramley, (1991) op.cit. p. 90.\n\n6. There is some debate regarding the circumstances surrounding Baldini's death. Some accounts maintain that he was asleep when 3 Para's attack went in, whilst others suggest that his boots were removed by one of the paras to replace the universally loathed British regulation issue DMS boots. Criticised by some of his subordinates after the war, Baldini was posthumously recommended for the Heroic Valour Cross, Argentina's highest military decoration. He was in fact awarded the Gallantry in Combat Medal, and his regiment's parade square was named after him. See Jennings and Weale, op.cit.. p.129, van der Bijl, op.cit. p. 173 and David Aldea, op.cit.\n\n7. Sergeant Ian McKay's VC was the first to be awarded to a man in 3 Para and the last of the eleven post World War Two awards. Will his be the last ever VC? For an extended account of Ian McKay's pre-Falklands service with the Paras and the circumstances surrounding his actions see Mark Adkin, _The Last Eleven_ (London: Leo Cooper 1991)\n\n8. Duncan Anderson, op.cit. pp. 65\u201366.\n\n###### **THE LEGACY**\n\n1. Colonel Hew Pike op.cit. p. 391.\n\n2. Max Arthur, op.cit. p. 306.\n\n3. Graham Colbeck op.cit. pp. 179\u2013182.\n\n4. See also Jennings and Weale, op.cit. pp. 187\u2013188.\n\n5. Major General Julian Thompson, E mail to editor op.cit.\n\n6. Nicholas van der Bijl, op.cit. p. 173.\n\n7. Jennings and Weale op.cit. pp. 177\u2013191.\n\n8. Graham Colbeck op.cit. p. 185.\nFURTHER READING\n\nGraham Colbeck, _With 3 Para to the Falklands_ (London: Greenhill Books, 2002)\n\nMartin Middlebrook, _The Falklands War 1982_ (London: Penguin, 2001)\n\nMartin Middlebrook, _The Argentine Fight for the Falklands:_ (Barnsley: Pen and Sword Military Classics, 2003)\n\nJulian Thompson, _No Picnic_ (London: Cassell, 2001)\n\nVincent Bramley, _Excursion to Hell_ (London: BCA, 1991)\n\nChristian Jennings and Adrian Weale, _Green Eyed Boys_ (London: Harper Collins, 1996)\n\nDuncan Anderson, _The Falklands War 1982_ (Oxford: Osprey, 2002)\n\nNicholas van der Bijl, _Nine Battles to Stanley_ (Barnsley: Leo Cooper, 1999)\n\nNicholas van der Bijl, _Argentine Forces in the Falklands_ (London: Osprey, 1992)\n\nMax Arthur, _Above All Courage_ (London: Sphere 1987)\n\nVincent Bramley, _Two Sides of Hell_ (London: Bloomsbury, 1994)\n\nMark Adkin, _The Last Eleven_ (London: Leo Cooper 1991)\n\nWilliam Fowler, _Battle for the Falklands (I) Land Forces_ (London: Osprey, 1982)\n\n**WEBSITES:**\n\nwww.britains-smallwars.com\n\nwww.sama82.org.uk\n\nwww.naval-history.net\/F541ongdon.htm\nINDEX\n\nAbsolon, Private Richard , ,\n\nAjax Bay\n\nAnaya, Admiral \u2013\n\nArgentine Ground Forces\n\nCompania de Commando 601\n\nCompania de Fuerzes Especiales 601 de\n\nGendarmerie Nacional\n\nCompania de Ametrallodoras 12.7\n\nInfanteria Marina , \u2013\n\nCompania de Ingenieros X ,\n\nRegimiento de Infanteria Mecanizado\n\n(7th Mechanised Infantry Regiment) \u2013, , , , .\n\nArgentine Ships\n\n_Bahia Buen Suceso_\n\n_General Belgrano_\n\n_Veinticinco de Mayo_\n\nArgue, Major Mike , \u2013, \u2013, , , \u2013\n\nAscension Island \u2013\n\nAshbridge, R.S.M. Lawrie ,\n\nBailey, Corporal \u2013\n\nBaldini, Second Lieutenant Juan , , \u2013\n\nBarker, Captain Nick\n\nBarratt, Private 'Baz' ,\n\nBickerdike, Lieutenant Andrew , \u2013\n\nBishop, Corporal Dickie ,\n\nBramley, Lance Corporal Vincent , , ,\n\nBritish Army\n\n5 Infantry Brigade ,\n\n2nd Battalion, the Parachute Regiment,\n\n(2 Para) , , , , ,\n\n3rd Battalion, the Parachute Regiment,\n\n(3 Para) _passim_\n\n1st Battalion, The Welsh Guards\n\n2nd Battalion, The Scots Guards , ,\n\n1\/7 Gurkha Rifles\n\nBlues and Royals\n\n29th Commando Regiment, Royal Artillery \u2013\n\nRoyal Engineers, 9th (Parachute) Squadron\n\nSpecial Air Service, (S.A.S.) , ,\n\nBritish Ships\n\nH.M.S. _Antrim_\n\nH.M.S. _Avenger_ ,\n\nH.M.S. _Conqueror_\n\nH.M.S. _Coventry_\n\nH.M.S. _Endurance_\n\nH.M.S. _Fearless_\n\nH.M.S. _Hermes_ ,\n\nH.M.S. _Intrepid_ ,\n\nH.M.S. _Invincible_ ,\n\nH.M.S. _Sheffield_ ,\n\n_Atlantic Conveyor_\n\nM.V. _Norland_\n\nS.S. _Canberra_ ,\n\nBurt, Private\n\nButler, Major Pat, , ,\n\nCarrizo, Corporal Oscar\n\nCarrizo-Salvadores, Major Carlos \u2013, , , \u2013\n\nCarver, Lance Corporal Lenny\n\nCasta\u00f1eda, First Lieutenant Raul , \u2013, ,\n\nCoady, Private\n\nColbeck, Sergeant Graham , ,\n\nCollett, Major David , , ,\n\nConnick, Denzil ,\n\nCox, Lieutenant Mark , , ,\n\nCraig, Alan , ,\n\nCullen, Private\n\nDavidoff, Constantine, Sergio ,\n\nDavis, 'Taff'\n\nDeakins, Private Pete ,\n\nDennison, Major Peter , , , ,\n\nDevenney, David\n\nDunn, Private 'Den'\n\nEstancia House (Farm) \u2013, , \u2013,\n\nFaulkner, Colour Sergeant Brian \u2013\n\n'Fly Half' \u2013, , , \u2013, , ,\n\n'Free Kick' , \u2013\n\n'Full Back' , , , , \u2013\u2013\n\nFuller, Sergeant Des\n\nGaltieri, General\n\nGimenez, Lieutenant Colonel Ortiz\n\nGonzalez, First Sergeant Raul , , \u2013,\n\nGoose Green , \u2013, ,\n\nGough, Private Ben\n\nGray, Private Dominic\n\nGray, Private Stew\n\nGreenwood, Private Tony ,\n\nGrey, Sergeant Pete ,\n\nGrose, Private Neil\n\nHarden, Corporal Pete ,\n\nHarding, Corporal 'Blue' ,\n\nHarrier\n\nHeathman, Ailsa\n\nHeathman, Tony\n\nHedicker, Private Peter ,\n\nHunt, Governor Rex\n\nInnes-Kerr, Lord Robin\n\nJames, Captain Julian ,\n\nJones, Lieutenant Colonel 'H'\n\nJones, Private Craig\n\nJones, Private\n\nJuliff, Private\n\nLaing, Private Stewart\n\nLombardo, Admiral\n\nMalvinas \u2013,\n\nMcCarthy, Corporal Keith ,\n\nMcCracken, Captain Willie\n\nMcKay, Sergeant Ian , ,\n\nMcKeown, Corporal Joe ,\n\nMcLarnon, Private\n\nMcLaughlin, Corporal Stewart 'Scouse' ,\n\nMedina, Corporal Manuel\n\nMen\u00e9ndez, Brigadier General ,\n\nMilan anti-tank weapon system , , , , , , , , \u2013\n\nMiller, Alan\n\nMilne, Corporal Brian ,\n\nMoore, Major General Jeremy , ,\n\nMorrison, Trudy\n\nMount Challenger\n\nMount Estancia , ,\n\nMount Harriet ,\n\nMount Kent , , ,\n\nMount Longdon _passim_\n\nMount Tumbledown , , ,\n\nMount Vernet ,\n\nMurdoch, Lance Corporal 'Doc' \u2013, .\n\nNeirotti, Second Lieutenant Enrique , ,\n\nNott, John \u2013\n\nOperation Corporate\n\nOsborne, Major Martin ,\n\nPatton, Major Roger\n\nPeck, Terry , , , , , ,\n\nPettinger, Sergeant John\n\nPhillips, Corporal Jerry \u2013\n\nPike, Lieutenant Colonel Hew , , , \u2013, \u2013, \u2013, ,\n\nPort San Carlos , \u2013, \u2013, ,\n\nPort Stanley \u2013, , , , \u2013, , ,\n\nPower, Private 'Taff'\n\nQuiroga, Lieutenant Hugo ,\n\nRajput, Private Raj ,\n\nRapier \u2013\n\nRose, Nick , , , , , \u2013, , \u2013\n\n'Rough Diamond' ,\n\nRoyal Marines\n\n3 Commando Brigade , , , \u2013, , ,\n\n40 Commando\n\n42 Commando , ,\n\n45 Commando , , , ,\n\nSpecial Boat Squadron, (S.B.S.) ,\n\nSavage, Michael \u2013,\n\nSelf-Loading Rifle (S.L.R.) ,\n\nShaw, Craftsman Alex\n\nShaw, Lieutenant Jon , , \u2013,\n\nSkyhawk \u2013\n\nSouth Atlantic Medal Association, (S.A.M.A.)\n\nSouth Georgia ,\n\nSteggles, Corporal ,\n\nSterling submachine gun ,\n\nTeal Inlet \u2013, \u2013, , , ,\n\nThatcher, Margaret\n\nThompson, Brigadier Julian , , \u2013, , \u2013, \u2013, , \u2013,\n\nTwo Sisters\n\nWeeks, C.S.M. John , , \u2013\n\nWest, Private Philip ,\n\nWilson, Corporal Trevor , \u2013.\n\n'Wing Forward' , ,\n\nWireless Ridge , \u2013, \u2013, \u2013,\n\nWombat anti-tank weapon system ,\n\nWoodward, Rear Admiral Sandy \n","meta":{"redpajama_set_name":"RedPajamaBook"}}
+{"text":"\n\nT\u00e4m\u00e4n teoksen kirjoittamiseen on saatu tukea kirjastoapurahalautakunnalta sek\u00e4 WSOY:n kirjallisuuss\u00e4\u00e4ti\u00f6lt\u00e4.\n\nISBN 978-951-31-8631-9\n\nKannen suunnittelu: Laura Lyytinen ja Riikka Turkulainen  \nSarja-asun suunnittelu: Eevaliina Rusanen  \nRaapaisuj\u00e4lki etupaperissa \u00a9 Shutterstock  \n\u00a9 2015 Elina Rouhiainen ja Kustannusosakeyhti\u00f6 Tammi\n\nKansi: Eevaliina Rusanen  \nKannen kuvat: iStockphoto\n\nTeoksen jakelu ja osittainen kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ilman tekij\u00e4noikeuden haltijan lupaa on korvausvastuun ja rangaistuksen uhalla kielletty.\n\nKustannusosakeyhti\u00f6 Tammi 2015\n\nSinulle, joka l\u00e4hdit kanssani susirajalle\nPROLOGI\n\nMit\u00e4 tekisit, jos olisit juuri saanut el\u00e4m\u00e4si rakkauden takaisin?\n\nMin\u00e4 nimitt\u00e4in itkin.\n\nTapasin Mikael Sarrin ensimm\u00e4isen kerran puolitoista vuotta sitten. Siit\u00e4 l\u00e4htien h\u00e4nen siniset silm\u00e4ns\u00e4 ovat olleet mieless\u00e4ni.\n\nOlin pitk\u00e4\u00e4n ollut varma, ettemme voisi koskaan olla yhdess\u00e4. Liian monet asiat erottivat meit\u00e4. H\u00e4n oli ihmissusi, ja min\u00e4 taas daimon. Minulle oli vasta v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten alkanut selvit\u00e4, mit\u00e4 se edes tarkoitti. Siin\u00e4 miss\u00e4 min\u00e4 olin asunut koko ik\u00e4ni kaupungissa, Mikael oli kotonaan Kainuun metsiss\u00e4. Min\u00e4 rakastin taidetta, kun taas h\u00e4nen intohimonsa oli l\u00e4\u00e4ketiede. Min\u00e4 olin hellep\u00e4iv\u00e4, h\u00e4n pakkasy\u00f6.\n\nMin\u00e4 olin j\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4net viime kes\u00e4n\u00e4, juuri kun h\u00e4nen koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli mullistunut t\u00e4ysin: h\u00e4nest\u00e4 oli tullut Hukkavaaran, Suomen ainoan ihmissusilauman, johtaja. Tilanne oli k\u00e4ynyt ylivoimaiseksi, ja pian sen j\u00e4lkeen h\u00e4n oli l\u00e4htenyt Hukkavaarasta. Kukaan ei ollut kuullut h\u00e4nest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, kunnes pari kuukautta sitten h\u00e4n palasi el\u00e4m\u00e4\u00e4ni \u2013 hetkell\u00e4, jolloin olin tarvinnut h\u00e4nt\u00e4 kaikkein eniten. H\u00e4n auttoi minua pelastamaan veljeni daimoneilta, jotka olivat saaneet p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 toisi tuhon koko tuntemallemme maailmalle.\n\nH\u00e4n tappoi minun vuokseni, vaikka se vaaransi koko lauman. Vaikka me olimme pelkki\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4 ja h\u00e4nell\u00e4 oli jo uusi tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4.\n\nEnk\u00e4 min\u00e4 ollut miss\u00e4\u00e4n vaiheessa lakannut rakastamasta h\u00e4nt\u00e4.\n\nMenin Mikaelin asunnolle aikomuksenani kertoa h\u00e4nelle tunteistani ennen kuin h\u00e4n l\u00e4htisi maasta tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa. Olin hermoraunio. Kun Mikael avasi ovensa, en saanut sanaa suustani. Joten puhumisen sijaan suutelin h\u00e4nt\u00e4 \u2013 ja h\u00e4n vastasi suudelmaan.\n\nSen j\u00e4lkeen tapahtui paljon muutakin kuin suutelemista. Se ei ollut niin kuin p\u00e4iv\u00e4unelmissani. Se ei ollut niin kuin elokuvissa. Se oli parempaa, sill\u00e4 mielikuvitukseni ei ollut koskaan onnistunut her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n henkiin Mikaelin kosketusta, tuoksua, sit\u00e4 milt\u00e4 h\u00e4nen ihonsa tuntui sormieni alla. Halusin, ett\u00e4 se kest\u00e4isi ikuisesti, vaikka samaan aikaan en uskonut voivani kest\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kauempaa. Juuri kun olin ajatellut, ett\u00e4 kuolisin siihen paikkaan, maailma kipunoi.\n\nJa silloin aloin itke\u00e4.\n\nEik\u00e4 se ollut mit\u00e4\u00e4n herkk\u00e4\u00e4 itkua, vaan totista vollotusta. Kaikki j\u00e4nnitys, kaikki tunteet vy\u00f6ryiv\u00e4t minusta ulos sellaisella voimalla, ett\u00e4 pel\u00e4styin itsekin.\n\n\"Hei, mik\u00e4 nyt?\" Mikael kysyi.\n\nH\u00e4n pyyhk\u00e4isi hiukset naamaltani ja yritti ottaa katsekontaktia. Kun h\u00e4nelle selvisi, ettei minusta ollut puhumaan, h\u00e4n k\u00e4\u00e4ri minut peittoon ja veti kainaloonsa. Painauduin h\u00e4nen rintaansa vasten.\n\nMikael silitti hiuksiani. Jossain vaiheessa h\u00e4n alkoi puhua minulle pehme\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4, mutten kiinnitt\u00e4nyt sanoihin huomiota. En ennen kuin yksi sana kiinnitti huomioni.\n\nNousin istumaan. \"Shaun? En min\u00e4 itke Shaunin takia.\" Min\u00e4 ja poika nimelt\u00e4 Shaun olimme alkaneet viett\u00e4\u00e4 aikaa yhdess\u00e4, kun olin viel\u00e4 kuvitellut menett\u00e4neeni Mikaelin lopullisesti. H\u00e4n oli pyyt\u00e4nyt minua l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kanssaan Aasiaan, mutta olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4\u00e4d\u00e4 Helsinkiin. Minun ei ollut tarvinnut edes sanoa h\u00e4nelle, ett\u00e4 olin valinnut Mikaelin.\n\n\"Miksi sitten?\"\n\nOlin kuvitellut, ett\u00e4 juuri tapahtunut olisi voinut johtaa vain yhdenlaiseen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Mikaelilla ei kuitenkaan n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan aavistustakaan, mit\u00e4 tunsin. Se olisi voinut olla hullunkurista, ellen olisi alkanut heti hermoilla. Kenties \u00e4skeinen ei ollut tarkoittanut h\u00e4nelle samaa kuin minulle. Oli siis tullut aikaisemmin valmistelemani puheen aika.\n\nSiirryin kauemmaksi Mikaelista. Minun t\u00e4ytyi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oikeat sanat, eik\u00e4 h\u00e4nen kosketuksensa auttaisi asiaa. K\u00e4vin patjalle polvi-istuntaan. Pidin peiton ymp\u00e4rill\u00e4ni. \"Tulin, koska kuulin, ett\u00e4 sin\u00e4 olet l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4. En kest\u00e4nyt ajatusta, ett\u00e4 l\u00e4htisit ennen kuin saisin kertoa, mit\u00e4 min\u00e4 tunnen sinua kohtaan.\"\n\n\"Mit\u00e4 tarkoitat?\" Mikael kysyi.\n\nH\u00e4n ei totisesti tee t\u00e4t\u00e4 minulle helpoksi, ajattelin.\n\nEi ollut kuin yksi tapa sanoa se. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa vertauskuvat ja vihjailut eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 riitt\u00e4neet. \"Min\u00e4 rakastan sinua.\"\n\nOlin aina ajatellut, ett\u00e4 se oli suomen kielen rumimmalta kuulostava lause siksi, ettei kukaan sanoisi sit\u00e4 turhaan. Sill\u00e4 hetkell\u00e4 se ei kuitenkaan kuulostanut yht\u00e4\u00e4n rumalta. P\u00e4in vastoin, se kuulosti kauneimmalta asialta koko maailmassa.\n\n\"Min\u00e4 rakastan sinua\", toistin. \"Olisin kertonut sen sinulle vuosi sitten Hukkavaarassa, jos et olisi ehtinyt l\u00e4hte\u00e4. Mutta min\u00e4 kerron nyt. Min\u00e4 rakastan sinua ja haluan olla sinun kanssasi. Haluan, ett\u00e4 valitset minut. Tied\u00e4n, ettei minulla varmaan ole oikeutta pyyt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 \u2013 olen tehnyt tyhmi\u00e4 juttuja, ajoitus on huono ja sin\u00e4 olet Reginan kanssa ja kaikkea \u2013 mutta minun oli vain pakko sanoa se \u00e4\u00e4neen.\"\n\nMikael ei vastannut mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4n vain tuijotti minua t\u00e4ysin liikkumattomana. Sit\u00e4 jatkui niin kauan, etten ollut varma, hengittik\u00f6 h\u00e4n.\n\nH\u00e4nen t\u00e4ytyi pit\u00e4\u00e4 minua hulluna.\n\nJa silti, osa minusta oli ollut aivan varma, ett\u00e4 kaikki v\u00e4lill\u00e4mme palaisi ennalleen. Eik\u00e4 vain ennalleen, vaan paremmaksi, enemm\u00e4ksi kuin koskaan ennen. Olin ajatellut, ett\u00e4 kun vain ker\u00e4isin rohkeuteni ja saisin suuni auki, kaikki p\u00e4\u00e4ttyisi hyvin.\n\n\"Ja he eliv\u00e4t onnellisina el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun asti.\" Tiesin, ett\u00e4 vain harvat saivat kokea sen. Olin kuvitellut minun ja Mikaelin olevan niin onnekkaita. Nyt se tuntui typer\u00e4lt\u00e4.\n\nHapuilin vaatteitani kohti. Vedin topin p\u00e4\u00e4ni yli \u2013 en edes v\u00e4litt\u00e4nyt l\u00f6yt\u00e4\u00e4 rintsikoitani. Pujotin jalkani farkunlahkeisiin ja kahmaisin loput vaatteet syliini. Olin ehtinyt ottaa askeleen ovea kohti, kun Mikael her\u00e4si transsistaan.\n\n\"Minne sin\u00e4 olet menossa?\"\n\n\"Kotiin\", sain sanotuksi. En voinut sanoa, mit\u00e4 ajattelin: etten ollut varma, minne menisin. Tiesin, ett\u00e4 Mitja ja Caoimhe olisivat kotona, ja sill\u00e4 hetkell\u00e4 halusin olla yksin.\n\n\"Odota, odota!\"\n\nH\u00e4n hyp\u00e4hti s\u00e4ngylt\u00e4 ja oli \u00e4kki\u00e4 vieress\u00e4ni. En pystynyt edes katsomaan h\u00e4nt\u00e4. Puristin vaatemytty\u00e4 rintaani vasten ja teeskentelin tuijottavani ovea. Todellisuudessa en n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n.\n\nMikael koski olkap\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Aivan kuin h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4olossaan ei olisi ollut kylliksi. Aivan kuin h\u00e4nen luotaan l\u00e4hteminen puolipukeisena ei olisi ollut tarpeeksi n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4\u00e4.\n\n\"Kiitos kivasta illasta, mutta taitaa olla parasta, ettei oteta uusiksi\", sanoin. En edelleenk\u00e4\u00e4n katsonut h\u00e4neen.\n\n\"Kuulin kyll\u00e4, mit\u00e4 sanoit, mutten tainnut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.\"\n\nAstuin askeleen eteen niin, etteiv\u00e4t h\u00e4nen sormensa en\u00e4\u00e4 koskeneet minua. Mikael ei pist\u00e4nyt vastaan.\n\n\"Mit\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 siin\u00e4 on?\" kysyin synk\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4. \"Min\u00e4 kerroin sinulle juuri rakastavani sinua, etk\u00e4 sin\u00e4 vastannut. Tilanne tuli ainakin minulle ihan riitt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4ksi.\"\n\nMinun t\u00e4ytyi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 todella uhkaavalta, sill\u00e4 h\u00e4n nosti k\u00e4tens\u00e4 ilmaan. \"Ei, sen osan min\u00e4 kyll\u00e4 ymm\u00e4rsin. Ehk\u00e4\", h\u00e4n lis\u00e4si. \"Mutta sin\u00e4 mainitsit Reginan ja ett\u00e4 min\u00e4 olisin l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 h\u00e4nen kanssaan jonnekin.\"\n\nRegina oli h\u00e4nen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Upea, kuollut tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4: Regina oli nimitt\u00e4in vampyyri.\n\n\"Niin\", sanoin. Mit\u00e4 osaa h\u00e4n ei voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4? Mikael ei yleens\u00e4 ollut n\u00e4in hidasj\u00e4rkinen.\n\n\"Min\u00e4 en ole l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n, ja jos olisinkin, niin en taatusti Reginan kanssa.\"\n\n\"Mutta te olette yhdess\u00e4.\"\n\nMikael oli pitk\u00e4\u00e4n hiljaa. \"Emmek\u00e4 ole.\"\n\nViimeinkin katsoin h\u00e4nt\u00e4. Minua vastassa olivat l\u00e4mpim\u00e4t, tunteikkaat silm\u00e4t. Meni hetki, ennen kuin ymm\u00e4rsin, mik\u00e4 tunne niist\u00e4 v\u00e4littyi: toivo.\n\nEn ymm\u00e4rt\u00e4nyt en\u00e4\u00e4 mist\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. \"Mutta Regina tuntuu ajattelevan niin. Kaikki ajattelevat niin. Te olette aina yhdess\u00e4 klubilla.\" Mieless\u00e4ni v\u00e4l\u00e4hti heti puolenkymment\u00e4 kuvaa Mikaelista ja Reginasta. Aina l\u00e4hekk\u00e4in. Mutta olinko n\u00e4hnyt heid\u00e4n koskaan suutelevan?\n\n\"Olen n\u00e4hnyt sinun koskevan h\u00e4nt\u00e4\", sanoin lopulta. Tajusin heti, miten naurettavalta se kuulosti.\n\n\"Usko pois, me emme ole yhdess\u00e4. Luulisin tiet\u00e4v\u00e4ni, jos olisimme.\"\n\n\"Mutta miksi Regina sitten sanoi niin...?\" Annoin \u00e4\u00e4neni hiipua.\n\n\"Regina ja min\u00e4 olemme yst\u00e4vi\u00e4. Tapasin h\u00e4net reissuillani.\"\n\n\"Mutta h\u00e4n on j\u00e4\u00e4nyt Helsinkiin, vaikka muut vampyyrit l\u00e4htiv\u00e4t jo aikoja sitten.\" Suomi oli mit\u00e4 ihanteellisin maa vampyyreille \u2013 talvisaikaan. Sen sijaan Suomen valoisa kes\u00e4 teki heid\u00e4n olonsa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hes mahdottomaksi.\n\n\"H\u00e4n on l\u00e4\u00e4k\u00e4ri. H\u00e4n on jo vuosia tehnyt omia tutkimuksiaan erilaisten yliluonnollisten parissa. H\u00e4n halusi kokeilla uusinta teoriaansa siit\u00e4, voiko vampyyrien valonarkuutta madaltaa. Kerroin h\u00e4nelle susista, ja h\u00e4n lupasi auttaa minua l\u00e4\u00e4kiksen p\u00e4\u00e4sykokeisiin valmistautumisessa.\" H\u00e4n piti tauon. \"En todellakaan tied\u00e4, miksi h\u00e4n valehteli sinulle.\" Sitten h\u00e4n naurahti. \"Tai itse asiassa taidankin tiet\u00e4\u00e4. H\u00e4n halusi n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 tekisit, jos kuvittelisit minun olevan h\u00e4ipym\u00e4ss\u00e4. Se olisi juuri h\u00e4nen tapaistaan.\"\n\n\"Mutta miksi h\u00e4n haluaisi minun tekev\u00e4n jotain?\"\n\n\"Koska h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 rakastan sinua.\"\n\nOli minun vuoroni tuijottaa Mikaelia. Olin luullut koko ajan, ett\u00e4 Mikaelilla oli tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4. Ett\u00e4 h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ssyt yli minusta ja jatkanut el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Olin varonut sanomasta tai tekem\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, pit\u00e4nyt syd\u00e4meni visusti piilossa...\n\n\"Hitto\", sanoin. Painoin k\u00e4teni suuni p\u00e4\u00e4lle.\n\n\"Hei, \u00e4l\u00e4 itke\", Mikael sanoi. \"Kaikki on hyvin.\"\n\n\"Hyvin?\" sanoin. Saattoihan asian ilmaista niinkin.\n\n\"Ent\u00e4... Ent\u00e4 Shaun?\" Mikael oli \u00e4kki\u00e4 melkein ujo.\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. \"Emme me koskaan olleet mik\u00e4\u00e4n oikea pari. Ja sekin mit\u00e4 oli, on nyt ohi. H\u00e4n on l\u00e4htenyt.\" Tuskin edes tiesin, mit\u00e4 sanoin. Halusin uskoa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli totta. Mutta minua pelotti.\n\n\"Raisa, ei ole ket\u00e4\u00e4n muuta\", Mikael sanoi. \"Sin\u00e4 olet ainoa, nyt ja aina.\"\n\nNyt ja aina. Hetki oli niin valtava, ett\u00e4 se oli tyrm\u00e4t\u00e4 minut kanveesiin. Kaikki esteet, jotka olin kuvitellut mieless\u00e4ni... olivat poissa. Meid\u00e4n v\u00e4liss\u00e4mme ei ollut en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\n\nEn tied\u00e4, kuinka kauan me vain seisoimme siin\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stellen juuri valjennutta todellisuutta. Lopulta Mikael selvitti kurkkuaan. \"Meid\u00e4n pit\u00e4isi varmaan yritt\u00e4\u00e4 nukkua. Minulla on kuitenkin ne p\u00e4\u00e4sykokeet huomenna.\"\n\n\"Hitto. Anteeksi.\" Olin pit\u00e4nyt h\u00e4net valveilla aamuy\u00f6n puolelle.\n\nMikael hymyili. \"\u00c4l\u00e4 huoli. Min\u00e4 voisin valvoa koko y\u00f6n ja olisin silti el\u00e4m\u00e4ni kunnossa. Mik\u00e4\u00e4n ei voi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minua nyt.\"\n\nTiesin tismalleen, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti. Nyt kun minulla on sinut.\n\nMikael suuteli minua pehme\u00e4sti, ja minua huimasi hiukan. H\u00e4n tarttui k\u00e4teeni ja johdatti minut takaisin s\u00e4ngylle.\n\nH\u00e4n vilkaisi y\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 olevaa puhelintaan. \"Outoa. Kello on vasta puoli kaksitoista.\"\n\n\"Tulinko min\u00e4 muka vartti sitten?\" kysyin. Tuo vartti oli uuvuttanut minut t\u00e4ysin.\n\n\"En tied\u00e4\", Mikael sanoi. H\u00e4nen otsansa rypistyi.\n\nTajusimme asian tismalleen samaan aikaan.\n\nRynt\u00e4simme ikkunaan. Mikael oli nopeampi, vaikka min\u00e4 olin l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4.\n\nNojasin ikkunalautaan ja tuijotin ulos. Katu oli hiljainen. T\u00f6\u00f6l\u00f6 ei ollut mik\u00e4\u00e4n Kallio, jossa kes\u00e4isin juhlittiin aina. Kaikki vaikutti olevan kohdillaan, mutta lopulta silm\u00e4ni l\u00f6ysiv\u00e4t etsim\u00e4ni: lokki, joka n\u00e4ytti aivan silt\u00e4 kuin se olisi niitattu kiinni taivaaseen. Se oli j\u00e4hmettynyt kesken lennon.\n\nPysyin vain vaivoin pystyss\u00e4. Mit\u00e4 kauemmin katsoin, sit\u00e4 enemm\u00e4n katu n\u00e4ytti kulissilta t\u00e4ysin luonnottomalle n\u00e4ytelm\u00e4lle. N\u00e4ytelm\u00e4lle, johon min\u00e4 ja Mikael olimme joutuneet vasten tahtoamme.\n\nAika oli pys\u00e4htynyt.\n\nMikaelin oli t\u00e4ytynyt tulla samaan johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, sill\u00e4 h\u00e4n astui pois ikkunan luota ja veti minut mukanaan. \"Daimonit ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4\", h\u00e4n sanoi. \"Meid\u00e4n t\u00e4ytyy l\u00e4hte\u00e4.\"\n\nAloin t\u00e4rist\u00e4. Mikael puristi minua entist\u00e4 lujemmin.\n\n\"He eiv\u00e4t tehneet t\u00e4t\u00e4\", sain sanotuksi.\n\n\"Kuka sitten?\"\n\nOlin toivonut, ett\u00e4 hetki jatkuisi ikuisesti. Naurahdin. \"Luulen, ett\u00e4 min\u00e4.\"\n\nJa sitten py\u00f6rryin.\nENSIMM\u00c4INEN LUKU\n\n\"Yrit\u00e4 viel\u00e4 kerran\", sanoin.\n\nVeljeni istui jalat ristiss\u00e4 nurmella ja tuijotti minua ilmeett\u00f6m\u00e4n\u00e4. Minun ei tarvinnut turvautua yhteyteemme tiet\u00e4\u00e4kseni, ettei h\u00e4n halunnut yritt\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kertaa. Ei, vaikka h\u00e4nen kykyjens\u00e4 hintana ei ollut tajuttomuutta, pahoinvointia tai edes p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky\u00e4 niin kuin minulla. H\u00e4n oli yksinkertaisesti kyll\u00e4stynyt.\n\nAurinko paahtoi kovempaa kuin kertaakaan aikaisemmin t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4. En pannut sit\u00e4 pahakseni, sill\u00e4 merelt\u00e4 puhaltava tuuli piti l\u00e4mp\u00f6tilan juuri sopivana harjoittelullemme.\n\nOlimme tulleet t\u00e4lle samalle nurmikent\u00e4lle Kaivopuistoon l\u00e4hes joka p\u00e4iv\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun lomani oli alkanut. Ulkopuolisista n\u00e4ytti varmasti silt\u00e4, ett\u00e4 tulimme monien muiden tapaan tekem\u00e4\u00e4n lihaskuntoharjoituksia. He eiv\u00e4t olleet t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4: t\u00e4ll\u00e4kin kertaa olimme ensin juosseet viiden kilometrin lenkin ja tehneet sen j\u00e4lkeen varsin vakuuttavat sarjat punnerruksia ja vatsalihasliikkeit\u00e4. Ne olivat kuitenkin olleet vain alkul\u00e4mmittely\u00e4. T\u00e4rkein osa treenist\u00e4mme j\u00e4i muilta piiloon.\n\n\"En oikeasti usko, ett\u00e4 voin oppia pys\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ajan\", Mitja sanoi. Heti sen j\u00e4lkeen h\u00e4n vilkuili ymp\u00e4rilleen. Pidimme aina huolen, ettei kuuloet\u00e4isyydell\u00e4 ollut ket\u00e4\u00e4n, mutta veljeni ei koskaan tuntunut luottavan siihen, ett\u00e4 olimme turvassa. Ei, vaikka puhuimme varmuuden vuoksi kreikkaa.\n\n\"Min\u00e4 taas luulen, ettet vain ole viel\u00e4 hoksannut, miten se kuuluisi tehd\u00e4\", vastasin.\n\n\"Sin\u00e4k\u00e4\u00e4n et tiennyt, miten se kuului tehd\u00e4, ja silti onnistuit siin\u00e4\", h\u00e4n muistutti. \"Ehk\u00e4 se on taito, joka joillakin daimoneilla vain on ja joillakin ei ole.\"\n\nAluksi en ollut itsek\u00e4\u00e4n ollut lainkaan varma, pystyisink\u00f6 toistamaan kuukausi sitten tapahtunutta. Melko pian olin kuitenkin alkanut n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 aika oli oikeasti verkko, joka eli ja muuttui koko ajan. Mieleni saattoi takertua siihen, ja kunhan vain puristin riitt\u00e4v\u00e4n lujaa, verkko lakkasi liikkumasta. Olin yritt\u00e4nyt parhaani mukaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen Mitjalle yhteytemme kautta.\n\nKatsoin, kun turistibussi huristeli ohitsemme. Minun oli my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 motiivini veljeni opettamiseen olivat ennen kaikkea itsekk\u00e4\u00e4t. En halunnut olla yksin kykyjeni kanssa. Pieni osa minusta oli pel\u00e4nnyt, miten Mitja reagoisi saadessaan tiet\u00e4\u00e4 uudesta kyvyst\u00e4ni. Oli ollut huojentavaa, ettei h\u00e4n ollut alkanut suhtautua minuun mitenk\u00e4\u00e4n eri tavalla. Ja ennen kaikkea: oli ollut huojentavaa, ettei h\u00e4n ollut maininnut ennustusta.\n\n\"Ehk\u00e4 meid\u00e4n on parempi lopettaa t\u00e4lt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4\", sanoin lopulta. Se piti paikkansa. Itse asiassa minun olisi pit\u00e4nyt jo olla kotona. Odotimme vieraita.\n\nEn kuitenkaan tehnyt elett\u00e4k\u00e4\u00e4n noustakseni, ja Mitja kallisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Vasta silloin tajusin verhon j\u00e4\u00e4neen raolleen harjoitustemme j\u00e4ljilt\u00e4. \"Sinua j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4\", h\u00e4n huomioi. H\u00e4n kuulosti yll\u00e4ttyneelt\u00e4.\n\n\"Ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n\", tunnustin. \"H\u00e4n on minun paras yst\u00e4v\u00e4ni. Tai siis oli.\"\n\nEn ollut puhunut Nikon kanssa yli nelj\u00e4\u00e4n kuukauteen. Viel\u00e4 pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten olin ollut varma, ettei v\u00e4lej\u00e4mme voisi en\u00e4\u00e4 parsia \u2013 mit\u00e4\u00e4n ei olisi en\u00e4\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4. Eilen oli kuitenkin tapahtunut ihme, sill\u00e4 kolmen viikon yritt\u00e4misen j\u00e4lkeen Niko oli vihdoin suostunut tapaamaan minut.\n\n\"H\u00e4n ei voi olla en\u00e4\u00e4 vihainen nyt kun saa tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 teit kaiken h\u00e4nen omaksi parhaakseen\", Mitja sanoi.\n\nNousin yl\u00f6s ja pyyhin kuivaa ruohoa trikoohousuistani. \"Toivotaan niin\", sanoin.\n\nKun p\u00e4\u00e4sin kotiin, menin suoraan suihkuun. Annoin viile\u00e4n veden kastella hiukseni ja lievitt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky\u00e4, joka oli alkanut sykki\u00e4 ohimoillani. Siit\u00e4 oli tullut minulle jo niin tuttu seuralainen, etten aina edes huomannut sit\u00e4.\n\nSeisoin veden alla pitk\u00e4\u00e4n. Kun viimein suljin hanan, kuulin oven k\u00e4yv\u00e4n. Kiedoin pyyhkeen ymp\u00e4rilleni ja menin eteiseen.\n\nMikael seisoi edess\u00e4ni aurinkolasit p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Jalat olivat paljaat, sill\u00e4 h\u00e4n oli jo ehtinyt riisua sandaalinsa. Toisessa k\u00e4dess\u00e4 roikkui muovikassi.\n\nViime viikkoina olimme viett\u00e4neet paljon aikaa ulkona \u2013 puistoissa, rannoilla ja saaristossa \u2013 ja se n\u00e4kyi: me molemmat olimme ruskettuneita. En muistanut, milloin viimeksi kumpikaan meist\u00e4 olisi laittanut p\u00e4\u00e4lleen muita vaatteita kuin haalistuneita printtiteepaitoja ja shortseja. Hiukseni eiv\u00e4t olleet n\u00e4hneet harjaa moneen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja Mikaelkin oli antanut itsens\u00e4 lipsua p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 parranajosta. S\u00e4nki ei n\u00e4ytt\u00e4nyt h\u00e4nen kasvoillaan lainkaan pahalta.\n\nMe olimme kes\u00e4el\u00e4imi\u00e4 \u2013 v\u00e4h\u00e4n kesytt\u00f6mi\u00e4 ja syv\u00e4sti tyytyv\u00e4isi\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n\n\"Moi\", sanoin aavistuksen heng\u00e4styneesti.\n\n\"Moi\", Mikael vastasi. Ja virnisti.\n\nJoskus \u2013 huolestuttavan usein \u2013 h\u00e4nen hymyns\u00e4 sai pulssini kiihtym\u00e4\u00e4n. Niin kuin nyt.\n\nH\u00e4nt\u00e4 sain kiitt\u00e4\u00e4 eilisest\u00e4 ihmeest\u00e4. Olin yritt\u00e4nyt soittaa Nikolle lukemattomia kertoja sen j\u00e4lkeen, kun oli k\u00e4ynyt selv\u00e4ksi, ett\u00e4 daimonit eiv\u00e4t olleet tulossa tappamaan minua ja kaikkia l\u00e4heisi\u00e4ni. H\u00e4n ei ollut vastannut. Mikael oli kuitenkin yh\u00e4 h\u00e4nen laumanjohtajansa, eik\u00e4 Niko ollut voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 vastaamatta h\u00e4nelle. H\u00e4nen oli ollut pakko kuunnella, kun Mikael oli selitt\u00e4nyt tilanteen.\n\nSe ei tietenk\u00e4\u00e4n tarkoittanut, ett\u00e4 Niko antaisi minulle anteeksi. Se minun oli saatava itse aikaan.\n\n\"Ajattelin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 meid\u00e4t helpolla ja hain nepalilaista\", h\u00e4n sanoi ja nosti muovikassin p\u00f6yd\u00e4lle.\n\n\"Hyvin ajateltu\", sanoin. Kumpikaan meist\u00e4 ei ollut erityisen ihmeellinen kokki.\n\nMakuuhuoneessa avasin kaapin ja pitk\u00e4n aikaa vain tuijotin siell\u00e4 olevia vaatteita. Ajattelin ensin pukea ylleni jotain Nikon tekem\u00e4\u00e4, mutta pelk\u00e4sin, ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4isi sit\u00e4 mielistelyn\u00e4. Valitsin siis lopulta siisteimm\u00e4n kes\u00e4mekkoni, joka tuskin saisi keness\u00e4k\u00e4\u00e4n aikaan kovin kummoista reaktiota. Kuivasin hiukseni ja meikkasin nopeasti ennen kuin p\u00e4\u00e4stin Mikaelin kylpyhuoneeseen. Odottaessani p\u00e4\u00e4tin kattaa p\u00f6yd\u00e4n valmiiksi. Siihen ei mennyt kauaakaan, sill\u00e4 tiesin tarkalleen, miss\u00e4 mik\u00e4kin oli t\u00e4ss\u00e4 keitti\u00f6ss\u00e4.\n\nAsetellessani suuria valkoisia lautasia p\u00f6yd\u00e4lle ajattelin Mikaelin p\u00e4\u00e4sykokeiden aamua. Olimme seisoneet eteisess\u00e4 sirpaleiden keskell\u00e4 ja nauraneet tuholle, jonka olimme saaneet aikaan edellisen\u00e4 iltana. Kolmesta kehystetyst\u00e4 valokuvasta vain yksi roikkui en\u00e4\u00e4 sein\u00e4ll\u00e4.\n\nSilloin Mikael kurotti sirpaleiden yli kohti lipastoa ja avasi ylimm\u00e4n laatikon. H\u00e4n painoi k\u00e4teeni jotain pient\u00e4 ja metallista. Kun avasin nyrkkini, n\u00e4in, ett\u00e4 se oli avain.\n\n\"Oletko varma?\" kysyin.\n\nJa Mikael vastasi: \"Kaikki mik\u00e4 on minun, on my\u00f6s sinun.\"\n\nH\u00e4n sai sen kuulostamaan maailman luonnollisimmalta asialta. En sanonut enemp\u00e4\u00e4, laitoin vain avaimen taskuuni. Ja taskussa se oli kulkenut aina siit\u00e4 asti, sill\u00e4 viimeisen kuukauden olin nukkunut kaikki y\u00f6ni t\u00e4\u00e4ll\u00e4, T\u00f6\u00f6l\u00f6ss\u00e4.\n\nJuuri silloin summeri soi. Kuulin Mikaelin vastaavan ja p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4n sitten vieraat sis\u00e4\u00e4n. Odotin hermostuneena keitti\u00f6ss\u00e4.\n\nOlin juuri alkanut pohtia, olisiko minun sittenkin pit\u00e4nyt laittaa jotain muuta p\u00e4\u00e4lle, kun ovikello soi.\n\nMikael avasi oven.\n\nKuulin vaimeita \u00e4\u00e4ni\u00e4 eteisest\u00e4. Muutamia ep\u00e4selvi\u00e4 sanoja, sitten kenkien riisuntaa. Onnistuin viimein irtautumaan paikaltani ja menem\u00e4\u00e4n eteiseen.\n\nSiell\u00e4 minua vastassa olivat vaaleat hiukset, siniset silm\u00e4t, mutrussa oleva alahuuli. Sarkastinen ote universumista.\n\nNiko J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen.\n\nH\u00e4n oli juuri ottanut keng\u00e4t pois jalastaan. H\u00e4n suoristautui hitaasti ja katsoi minua. H\u00e4nen ilmeens\u00e4 ei paljastanut mit\u00e4\u00e4n.\n\nRistin k\u00e4det rinnalleni ja nojasin ovenkarmiin. Asentoni oli ehk\u00e4 rento, mutta pulssini hakkasi. Yksi vilkaisu Nikoon riitti antamaan vihi\u00e4 siit\u00e4, miten pitk\u00e4lle h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ssyt kuluneen puolen vuoden aikana. H\u00e4n n\u00e4ytti todella hyv\u00e4lt\u00e4. H\u00e4n oli pukeutunut mustiin housuihin ja mustaan l\u00f6ys\u00e4\u00e4n paitaan, vaikka ulkona oli yli kaksikymment\u00e4 astetta. Joka tapauksessa h\u00e4nen asunsa n\u00e4ytti \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tyylikk\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja kalliilta ja samaan aikaan hyvin Nikolta. H\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 ep\u00e4r\u00f6inyt n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muille sisint\u00e4\u00e4n.\n\n\"Moi\", sain sanotuksi. Tiesin, ett\u00e4 Niko saattoi haistaa pelkoni.\n\n\"Moi\", Niko vastasi. H\u00e4n ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n hymyillyt.\n\n\"Terve, min\u00e4 olen Taneli\", \u00e4\u00e4ni sanoi Nikon vieress\u00e4.\n\nOlin n\u00e4hnyt Tanelin kerran aikaisemminkin, mutta siit\u00e4 oli aikaa, enk\u00e4 olisi viel\u00e4 hetki sitten osannut kuvailla h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4net oli kuitenkin helppo tunnistaa. Vaikka Niko ei ollut mik\u00e4\u00e4n j\u00e4ttil\u00e4inen, Tanelin vieress\u00e4 seisoessaan h\u00e4n alkoi \u00e4kki\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aika bodatulta. Se ei tarkoittanut, etteik\u00f6 Taneli olisi ollut komea. Kaikki h\u00e4ness\u00e4 oli hyvin poikamaista: vaaleat, sivujakaukselta silmille valuvat hiukset ja suuret siniset silm\u00e4t, pehme\u00e4t huulet. H\u00e4nell\u00e4 oli yll\u00e4\u00e4n l\u00f6ys\u00e4 valkoinen paita, jonka hihat oli k\u00e4\u00e4ritty kyyn\u00e4rp\u00e4ihin. H\u00e4nt\u00e4 saattoi helposti sanoa yhdeksi yst\u00e4v\u00e4llisimm\u00e4n n\u00e4k\u00f6isist\u00e4 ihmisist\u00e4, joita olin tavannut.\n\nAsiaan saattoi vaikuttaa my\u00f6s se, ett\u00e4 h\u00e4n oli ihminen. Ja koska olin viimeisen vuoden aikana ollut tekemisiss\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 synkki\u00e4 salaisuuksia kantavien yliluonnollisten kanssa, tuntui h\u00e4nen ihmisyytens\u00e4 virkist\u00e4v\u00e4lt\u00e4 vaihtelulta.\n\n\"Moi, min\u00e4 olen Raisa\", sanoin. \"Me taisimme tavata kerran.\"\n\n\"Muistan\", Taneli sanoi ja hymyili leve\u00e4sti. H\u00e4n vilkaisi Nikoa. Sin\u00e4 iltana he olivat tavanneet ensimm\u00e4isen kerran. Sitten h\u00e4n n\u00e4ytti muistavan k\u00e4dess\u00e4\u00e4n olevan viinipullon. \"Niin, t\u00e4m\u00e4 on teille.\" H\u00e4n ojensi pullon minulle.\n\nKiitin ja johdatin vieraamme katetun p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen. Mikaelin keitti\u00f6, ruokailutila ja olohuone olivat yht\u00e4 suurta avaraa tilaa, ja Niko ja Taneli katsoivat ymp\u00e4rilleen. Saatoin n\u00e4hd\u00e4, kuinka Niko arvioi mieless\u00e4\u00e4n jokaista yksityiskohtaa.\n\nTanelilla ei ollut vaikeuksia ilmaista mielipidett\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4neen. \"Teill\u00e4 on todella upea koti\", h\u00e4n sanoi.\n\n\"Kiitos\", Mikael vastasi.\n\n\"Sin\u00e4 siis asut nykyisin t\u00e4\u00e4ll\u00e4\", Niko kommentoi. H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4vyns\u00e4 oli melkein syytt\u00e4v\u00e4.\n\nKatsoin nopeasti Mikaelia. \"En mitenk\u00e4\u00e4n virallisesti. Suurin osa tavaroistani on edelleen Viidennell\u00e4 linjalla.\"\n\nNikon kulmat kohosivat. \"Onko Viides linja tyhjill\u00e4\u00e4n?\"\n\n\"Ei tietenk\u00e4\u00e4n. Mitja asuu siell\u00e4 tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa.\"\n\n\"Niin tosiaan. Veljesi, jota et viitsinyt edes mainita ennen kuin annoit h\u00e4nen muuttaa minun huoneeseeni.\"\n\nHalusin sanoa, ett\u00e4 h\u00e4n liioitteli. Siin\u00e4 vaiheessa, kun min\u00e4 ja Mitja olimme palanneet saarelta, Niko ei ollut nukkunut huoneessaan en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Mitja oli saanut h\u00e4nen huoneensa vain siksi, ett\u00e4 Niko itse oli l\u00e4htenyt ovet paukkuen. Mutta tiesin, ett\u00e4 Niko oli vihainen, ja olin valmis nielem\u00e4\u00e4n kaikki vastalauseet jos se vain tarkoitti, ett\u00e4 minulla oli viel\u00e4 toivoa saada h\u00e4net takaisin. Halusin tulkita kettuilun niin, ett\u00e4 h\u00e4n yh\u00e4 v\u00e4litti.\n\nSek\u00e4 Taneli ett\u00e4 Mikael avasivat suunsa tarkoituksenaan ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 aloittaa alkusammutus ennen kuin Nikon kiukku ehtisi roihahtaa kunnolla. Niin kiitollinen kuin olinkin heid\u00e4n valmiudestaan rient\u00e4\u00e4 h\u00e4tiin, vaimensin heid\u00e4t k\u00e4dell\u00e4ni.\n\n\"Tied\u00e4n, Niko. Usko pois, min\u00e4 tied\u00e4n. Olen pahoillani.\"\n\n\"Sin\u00e4 vain h\u00e4ivyit.\" Se ei ollut pahin syyt\u00f6s, jonka olin kuullut \u2013 ja samaan aikaan se kuitenkin oli. Tiesin, millaista oli, kun joku katosi ennen kuin oli saanut sanoa sanottavansa. Tiesin, miten syv\u00e4lle h\u00e4nen loukkaantumisensa ulottui.\n\n\"Ehk\u00e4 sinun pit\u00e4isi kertoa koko tarina\", Mikael ehdotti.\n\nKatsoin Mikaelia tavalla, joka sanoi: Et ole tosissasi. H\u00e4nen oma katseensa vastasi: Olen kuin olenkin.\n\nEn voinut kertoa kaikkea Tanelin edess\u00e4. Olin varma, ettei Niko ollut kertonut Tanelille mit\u00e4\u00e4n ihmissusista tai muista yliluonnollisista. Se, ett\u00e4 Taneli oli edelleen maisemissa, oli siit\u00e4 kohtalaisen pit\u00e4v\u00e4 todiste.\n\nMikael tiesi t\u00e4m\u00e4n kaiken. Mit\u00e4 min\u00e4 en siis tajunnut?\n\nVastaus oli lopulta hyvin yksinkertainen. Katsoin Nikoa. \"Min\u00e4 kerron mit\u00e4 tapahtui heti, kun te olette ottaneet ruokaa. Se j\u00e4\u00e4htyy.\"\n\nNiko ei ollut viel\u00e4 koskaan ollut niin vihainen, ett\u00e4 olisi kielt\u00e4ytynyt ruuasta, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kerta tehnyt siihen poikkeusta. Vilkaistuaan minua nopeasti kulmiensa alta h\u00e4n alkoi lappaa riisi\u00e4 ja kanakormaa lautaselleen ja pian suuhunsa. H\u00e4n p\u00e4\u00e4sti tyytyv\u00e4isen \u00e4\u00e4nen, enk\u00e4 ihmetellyt \u2013 min\u00e4 ja Mikael olimme k\u00e4yneet samassa ravintolassa monta kertaa ja siit\u00e4 oli tullut yksi suosikeistamme.\n\nVaihdoimme Mikaelin kanssa nopean katseen. Pid\u00e4tin hymy\u00e4. Varmistin, ett\u00e4 Nikon suu oli t\u00e4ynn\u00e4 naanleip\u00e4\u00e4 ennen kuin aloitin. \"Kuulin kaksoisveljest\u00e4ni Mitjasta ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa jo Hukkavaarassa, mutta minulla ei silloin ollut mit\u00e4\u00e4n keinoa selvitt\u00e4\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n asui, eik\u00e4 suoraan sanottuna suurta haluakaan. Kun Konsta palasi takaisin Suomeen viime syksyn\u00e4, h\u00e4n antoi minulle Mitjan osoitteen.\"\n\nOikeastaan Konstan antama osoite ei ollut Mitjan osoite, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei tuolloin ollut kotia, vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tilap\u00e4isi\u00e4 nukkumapaikkoja erin\u00e4isten kavereidensa sohvilla. Se ei kuitenkaan ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4. \"Konsta oli matkoillaan t\u00f6rm\u00e4nnyt tyyppiin, jonka h\u00e4n ep\u00e4ili olevan sukulaisemme. T\u00e4m\u00e4 tyyppi halusi vied\u00e4 minut ja Mitjan Kreikkaan tapaamaan is\u00e4mme sukua.\"\n\nNikon pureskelu oli hidastunut. Tiesin, ett\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n hyrr\u00e4si miljoona kysymyst\u00e4, mutta minun piti saada kertoa kaikki alusta loppuun. K\u00e4\u00e4nnyin siis Tanelin puoleen. \"Min\u00e4 en koskaan tuntenut is\u00e4\u00e4ni\", sanoin. Kuulostin aivan silt\u00e4 kuin olisin ollut pahoillani, ja olinkin \u2013 en vain ehk\u00e4 siit\u00e4 syyst\u00e4, kuin olisi voinut kuvitella. Se, etten ollut tuntenut is\u00e4\u00e4ni, oli nimitt\u00e4in johtanut melkoiseen sotkuun. El\u00e4m\u00e4ni \u2013 ja Mitjan el\u00e4m\u00e4 \u2013 olisi ollut hyvin erilaista, jos olisin aina tiennyt, kuka ja ennen kaikkea mik\u00e4 is\u00e4ni oli.\n\nEn ollut katkera. Olin saanut el\u00e4\u00e4 tavallista el\u00e4m\u00e4\u00e4, vaikka olinkin jollain tasolla tiennyt, ett\u00e4 olin kaikkea muuta kuin normaali. Mitja ei ollut aivan yht\u00e4 onnekas, mutta uskoin puhuvani meid\u00e4n molempien puolesta sanoessani, ett\u00e4 oli ihan hyv\u00e4, ett\u00e4 vanhempamme olivat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet suojella meit\u00e4. Me, toisin kuin he, olimme nimitt\u00e4in yh\u00e4 elossa.\n\n\"Me siis l\u00e4hdimme Kreikkaan. Meille ei kerrottu juuri mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, minne olimme menossa, ja paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 meille selvisi, miksi. Saarella, jonne meid\u00e4t vietiin, asuu er\u00e4\u00e4nlainen... lahko. Ja verisukulaisuus on heille t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Is\u00e4mme oli aikoinaan l\u00e4htenyt sielt\u00e4, mutta muut sukulaiset olivat koko ajan toivoneet l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja tuovansa meid\u00e4t saarelle, jotta he voisivat opettaa meille kaiken heid\u00e4n uskonnostaan. Me emme olleet samaa mielt\u00e4, mutta... meille ei oikeastaan annettu vaihtoehtoa.\"\n\n\"Tarkoitatko, ett\u00e4 sinut ja veljesi kidnapattiin?\" Taneli kysyi.\n\nKidnappaus ei ollut edes l\u00e4hell\u00e4 totuutta. Mutta my\u00f6nt\u00e4minen oli helpoin tapa antaa edes jonkinlainen k\u00e4sitys siit\u00e4, mit\u00e4 oli tapahtunut.\n\n\"Tavallaan\", sanoin nopeasti. \"Saarella ei ollut kentt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 interneti\u00e4, joten emme voineet ottaa kehenk\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4. Saaren yhteis\u00f6 el\u00e4\u00e4 todella vanhanaikaisesti.\"\n\nNikon kulmakarvat olivat kohonneet jo melkein hiusrajaan. Kukaan, edes h\u00e4n, ei en\u00e4\u00e4 kiinnitt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n huomiota ruokaan. Olin tuskallisen tietoinen kaikkien tuijotuksesta.\n\n\"Jonkin ajan kuluttua me totuimme asumaan saarella. Se ei en\u00e4\u00e4 tuntunut vankilalta, sill\u00e4 meist\u00e4 pidettiin hyv\u00e4\u00e4 huolta ja saimme molemmat tehd\u00e4 asioita, joista nautimme. Taide on osa heid\u00e4n uskontoaan. Min\u00e4 maalasin ja Mitja soitti ja kaikki oli oikeastaan ihan hyvin, kunnes tajusin, ett\u00e4 meid\u00e4n on oikeasti l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4.\" Vedin henke\u00e4. Seuraava osuus oli kaikkein pahin. \"Saarella oleva yhteis\u00f6 kuvittelee, ett\u00e4 jompikumpi, min\u00e4 tai Mitja, on jonkinlainen maailmanlopun l\u00e4hettil\u00e4s. Ja he haluavat est\u00e4\u00e4 maailmanlopun, eli toisin sanoen saada ainakin toisen meist\u00e4 hengilt\u00e4. Joten p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 meid\u00e4n oli parempi ottaa hatkat. Syy, miksi en koskaan soittanut sinulle takaisin tai edes vastannut puheluihisi oli se, ett\u00e4 yksi lahkolaisista l\u00e4hti per\u00e4\u00e4mme. En halunnut ottaa mit\u00e4\u00e4n riskej\u00e4. H\u00e4n olisi saattanut keksi\u00e4 jotain... hullua. Mutta nyt kukaan ei en\u00e4\u00e4 uhkaa meit\u00e4.\"\n\nUskaltauduin viimein vilkaisemaan muiden ilmeit\u00e4. Taneli oli ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti j\u00e4rkyttyneen n\u00e4k\u00f6inen. Saatoin vain kuvitella, milt\u00e4 h\u00e4n olisi n\u00e4ytt\u00e4nyt, jos olisin kertonut aivan kaiken. Toisinaan totuus oli tarua ihmeellisemp\u00e4\u00e4.\n\n\"Tuo kuulostaa aivan kamalalta. En tiennyt, ett\u00e4 tuollaista voisi oikeasti tapahtua\", h\u00e4n sanoi. \"Kai te ilmoititte poliisille?\"\n\n\"No, me emme oikeastaan kertoneet kenellek\u00e4\u00e4n. T\u00e4ll\u00e4 hullulla lahkolla on nimitt\u00e4in paljon rahaa ja suhteita. Mutta asia on onneksi nyt kunnossa.\" Vilkaisin tahtomattani Mikaelia. H\u00e4n oli pelastanut meid\u00e4t. Olin varma, ett\u00e4 daimonit olivat luopuneet kostostaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t laumaa. Sudet olivat tiet\u00e4\u00e4ksemme ainoita, jotka pystyiv\u00e4t tappamaan daimonin.\n\n\"Oletko varma?\" Taneli kysyi. \"Ehk\u00e4 teid\u00e4n kannattaisi silti kertoa jollekin. Tuollaiset skitsot pit\u00e4\u00e4 saada oikeuteen.\"\n\n\"Jos Raisa sanoo, ett\u00e4 kaikki on kunnossa, silloin kaikki on kunnossa\", Niko sanoi.\n\n\"Siin\u00e4p\u00e4 se tarina oikeastaan oli\", sanoin. Ja se piti paikkansa: olin j\u00e4tt\u00e4nyt kertomatta ainoastaan kaiken yliluonnollisen. Ja sen, ett\u00e4 Mikael oli tappanut Alekin.\n\nHetket kuluivat, ja ainoa \u00e4\u00e4ni kuului ruokailuv\u00e4lineist\u00e4. Hiljaisuuden venyess\u00e4 aloin pel\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 mahdollisuuteni lipuisi ohi, joten yritin keksi\u00e4 puheenaiheen.\n\n\"Kuulin, ett\u00e4 te olette muuttamassa Pariisiin.\" Se ei ehk\u00e4 ollut kaikkein turvallisin puheenaihe, mutta halusin tiet\u00e4\u00e4 siit\u00e4 lis\u00e4\u00e4.\n\n\"Jos p\u00e4\u00e4sen kouluun\", Niko vastasi. \"Odotan viel\u00e4 viimeist\u00e4 vahvistusta. Mutta joo, todenn\u00e4k\u00f6isesti olemme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4.\"\n\n\"Miksi Pariisiin? Luulin, ett\u00e4 sin\u00e4 halusit Aaltoon.\"\n\nNiko mulkaisi minua. \"Se oli sinun keksim\u00e4si suunnitelma, ei minun.\"\n\nIdea Nikon Aalto-yliopistoon hakemisesta oli alunperin ollut minun, mutta olin kuvitellut, ett\u00e4 h\u00e4n oli alkuep\u00e4ilyjen j\u00e4lkeen ollut siit\u00e4 yht\u00e4 innoissaan kuin min\u00e4.\n\nMinulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 loukkaantua h\u00e4nen kommentistaan, ja omasta mielest\u00e4ni onnistuin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tunteeni kasassa. Niko oli kuitenkin ihmissusi, ja toisinaan se tarkoitti, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi tunteeni paremmin kuin min\u00e4. H\u00e4nen seuraavat sanansa kuulostivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon tunnustukselta. \"Min\u00e4 hain Aaltoon. En p\u00e4\u00e4ssyt sis\u00e4\u00e4n.\" H\u00e4n vilkaisi minua. \"\u00c4l\u00e4 katso minua noin s\u00e4\u00e4liv\u00e4sti. Kaikki eiv\u00e4t ole samanlaisia ihmelapsia kuin sin\u00e4.\"\n\n\"En min\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n ihmelapsi\", sanoin nopeasti. Jos Taneli ei olisi ollut paikalla, olisin viel\u00e4 lis\u00e4nnyt, ett\u00e4 taide oli minun yliluonnollinen kykyni. Minun taidekoulussa opiskelemiseni oli sama kuin jos joku ihmissusista olisi osallistunut ihmisten urheilukisoihin. Mutta saatoin vain sanoa: \"Min\u00e4 olin ihan surkea Kuvataideakatemiassa.\"\n\nEnsimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Niko antoi huolellisesti esitetyn piittaamattomuutensa horjua. \"Surkea? Vaikka p\u00e4\u00e4sit sis\u00e4\u00e4n ilman yo-papereita? Mit\u00e4 ei varmaan ollut tapahtunut moneen vuoteen ennen sinua?\"\n\n\"Ensimm\u00e4iset p\u00e4iv\u00e4t olivat ihan kauheita\", sanoin. \"Sain heti murskapalautetta opettajalta, joka vastaa maalaustaiteen koulutusohjelmasta. Kaikki muut opiskelijat olivat minua paljon vanhempia ja parempia. Minulla ei ole hajuakaan, miksi minut otettiin sis\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Oletko varma, ettet v\u00e4h\u00e4n ylireagoinut?\"\n\n\"Varmasti ylireagoin. Mutta sitten min\u00e4 ja Mitja l\u00e4hdimme Kreikkaan, ja kun tulimme takaisin, en pystynyt kuvittelemaan palaavani kouluun. Me olimme tukalassa tilanteessa, enk\u00e4 edes tiennyt, voisimmeko j\u00e4\u00e4d\u00e4 Suomeen. Tarvitsimme rahaa ja min\u00e4 sain paikan tatuointiliikkeest\u00e4 ja...\"\n\n\"Oletko sin\u00e4 nykyisin t\u00f6iss\u00e4 tatuointiliikkeess\u00e4?\"\n\nOlin unohtanut, miten paljon oli ehtinyt tapahtua sen j\u00e4lkeen, kun Niko ja min\u00e4 olimme lakanneet puhumasta. Ny\u00f6kk\u00e4sin.\n\n\"Seh\u00e4n on aika... siisti\u00e4?\" H\u00e4n ei n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan aivan varma asiasta.\n\n\"Kiitos.\"\n\n\"J\u00e4titk\u00f6 sin\u00e4 siis Kuvataideakatemian kesken?\"\n\n\"Aluksi ajattelin niin. T\u00e4m\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ylipuhui minut yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n uudestaan.\" Ny\u00f6kk\u00e4sin Mikaelin suuntaan. Puristin h\u00e4nen polveaan p\u00f6yd\u00e4n alla.\n\nSamaan aikaan kun Mikael oli ollut yliopistolla tekem\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4sykoetta, min\u00e4 olin koputtanut Sirpa Kojon huoneen ovelle. H\u00e4n ei n\u00e4ytt\u00e4nyt yll\u00e4ttyneelt\u00e4 n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n minut. Min\u00e4 sen sijaan yll\u00e4tyin monestakin eri asiasta: siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n istui jalat p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 ja luki Harry Potteria. Siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen kenk\u00e4ns\u00e4 olivat punaiset Converset. Siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n muisti, kuka olin.\n\n\"Raisa Oja\", h\u00e4n sanoi. \"Otaksun, ett\u00e4 haluat keskustella opintojesi tulevaisuudesta.\"\n\n\"Niin haluan\", sanoin. Ja koska halusin p\u00e4\u00e4st\u00e4 ulos h\u00e4nen huoneestaan niin nopeasti kuin mahdollista, m\u00f6l\u00e4ytin ajatukseni ulos. \"Haluan tiet\u00e4\u00e4, kannattaako minun jatkaa t\u00e4ss\u00e4 koulussa.\"\n\nSirpa sulki viimein kirjansa ja laski jalkansa lattialle. \"Tuohon kysymykseen ei voi vastata kukaan muu kuin sin\u00e4.\"\n\n\"Mutta sinun mielest\u00e4si\", intin. \"Tuhlaanko min\u00e4 aikaani, jos aloitan uudestaan ensi syksyn\u00e4?\"\n\nH\u00e4nen vastauksensa m\u00e4\u00e4rittelisi pitk\u00e4lti p\u00e4\u00e4t\u00f6kseni. Olin nimitt\u00e4in t\u00e4ysin kahden vaiheilla. Olin aika varma, ettei Sirpa Kojolla olisi mink\u00e4\u00e4nlaisia vaikeuksia sanoa niin kuin asia oli.\n\n\"Vastaus riippuu t\u00e4ysin siit\u00e4, mit\u00e4 sin\u00e4 haluat n\u00e4ilt\u00e4 opinnoilta.\"\n\nAvasin suuni vastatakseni, mutta totta puhuakseni en tiennyt, mit\u00e4 sanoa. Mit\u00e4 min\u00e4 todella halusin? Olin aina kuvitellut haluavani taiteilijaksi, mutta ehk\u00e4 se johtui enemm\u00e4n \u00e4idist\u00e4ni kuin mist\u00e4\u00e4n muusta. H\u00e4n ei ollut pit\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n taiteilijana vaan graafikkona, ja h\u00e4n oli aina arvostanut ihmisi\u00e4, jotka olivat olleet riitt\u00e4v\u00e4n rohkeita valitsemaan ep\u00e4kaupallisen polun. Nyt ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 olin halunnut tulla joksikin, jota h\u00e4n ja muut ihailisivat.\n\n\"Jos sin\u00e4 kuvittelet, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 koulu antaa sinulle ammatin niin kuin l\u00e4\u00e4ketieteellinen tai oikeustieteellinen, sin\u00e4 todellakin tuhlaat aikaasi\", Sirpa jatkoi. \"Jos taas haluat kehitty\u00e4 taitelijana ja ihmisen\u00e4, niin siin\u00e4 tapauksessa suosittelen, ett\u00e4 nielet ylpeytesi ja yrit\u00e4t uudestaan.\"\n\nTiesin olevani teknisesti taitava. Ilmeisesti en vain osannut luoda mit\u00e4\u00e4n kovin omaper\u00e4ist\u00e4 tai syv\u00e4llist\u00e4. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni oli t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 niin monta hyv\u00e4\u00e4 asiaa ja mahtavaa ihmist\u00e4, ett\u00e4 vietin aikani mieluummin niiden kanssa kuin puuduin hitaasti pettymysten tiell\u00e4. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 Kuvataideakatemia saisi minut ajan oloon vain vihaamaan taidetta. Mik\u00e4\u00e4n unelma ei olisi sen arvoinen.\n\nAjattelin tunnetta, joka minulla oli ollut saarella joka p\u00e4iv\u00e4 astuessani sis\u00e4\u00e4n omaan ateljeeseeni. En keksinyt parempaa sanaa kuin n\u00e4lk\u00e4 \u2013 pahimmillaan n\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4, mutta parhaimmillaan todella innostava tunne. Innostava, koska tiesin, ett\u00e4 saisin kohta sy\u00f6d\u00e4 kyllikseni.\n\n\"Haluan tehd\u00e4 taidetta\", sanoin Sirpalle. \"En vain ole en\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin varma, onko t\u00e4m\u00e4 koulu siihen oikea paikka.\" Oli helpottavaa sanoa se \u00e4\u00e4neen.\n\n\"Siin\u00e4 tapauksessa sinun ei varmaankaan kannata jatkaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Moni muu olisi valmis antamaan paljon saadakseen sinun paikkasi.\"\n\nLuulin olleeni valmis hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n mit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 Sirpa sanoisi minulle. Tajusin kuitenkin, etten ollut kuvitellut h\u00e4nen olevan lopettamiseni kannalla. En ollut halunnut kuulla h\u00e4nen sanovan niin, mik\u00e4 tietenkin tarkoitti, ett\u00e4 minulla oli kuin olikin oma mielipiteeni asiasta.\n\n\"Eli minulla ei ole lupaa olla ep\u00e4varma?\" kysyin. \"Olla tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, mit\u00e4 ajattelen tai mit\u00e4 haluan, mit\u00e4 kohti olen menossa? Jos haluan jatkaa t\u00e4ss\u00e4 koulussa, minun kuuluisi jo tiet\u00e4\u00e4 kaikki?\" Kun Sirpa ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, jatkoin: \"Se on t\u00e4ydellinen vastakohta sille, miksi aloin tehd\u00e4 taidetta.\"\n\nOlin jo ottanut askeleen kohti ovea, kun Sirpa kysyi: \"Haluatko, ett\u00e4 kerron sinulle, mit\u00e4 min\u00e4 n\u00e4en sinussa?\"\n\nViel\u00e4 minuutti sitten olisin halunnut tismalleen sit\u00e4. Nyt en v\u00e4litt\u00e4nyt tippaakaan.\n\n\"Sinun ongelmasi ei ole se, etteik\u00f6 sinulla olisi lahjoja tai teknist\u00e4 osaamista. Sinun ongelmasi on se, ett\u00e4 sin\u00e4 yrit\u00e4t aivan liikaa.\"\n\nAjattelin itse aivan p\u00e4invastoin. En antanut taiteelle tarpeeksi. En osannut antaa tarpeeksi. Toisin kuin monet muut, min\u00e4 en el\u00e4nyt ja hengitt\u00e4nyt taidetta joka sekunti, jonka olin valveilla.\n\n\"Taiteessa ei ole oikeaa ja v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Sin\u00e4 toivot, ett\u00e4 olisi, sill\u00e4 se tekisi el\u00e4m\u00e4st\u00e4si helpompaa. Jos taide olisi pelkk\u00e4\u00e4 tekniikkaa, sinulla ei olisi mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 olla ep\u00e4varma. Sin\u00e4 tiet\u00e4isit tismalleen miss\u00e4 seisot ja mit\u00e4 osa-alueita sinun pit\u00e4isi parantaa, jotta tulisit parhaaksi. Mutta loppujen lopuksi en usko, ett\u00e4 sinua vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 mittaaminen ja kilpaileminen. Muuten et olisi koskaan tarttunut pensseliin.\"\n\n\"En niin\", my\u00f6nsin. Uskaltauduin viimein katsomaan Sirpaa. H\u00e4n katsoi minua tavalla, jota saattoi melkein sanoa omahyv\u00e4iseksi.\n\n\"Me voimme tehd\u00e4 n\u00e4in: sinulla on t\u00e4m\u00e4 kes\u00e4 aikaa tutustua uudestaan itseesi taiteilijana. Unohda kaikki, mit\u00e4 sinulle on opetettu. Ja kun sanon kaikki, tarkoitan ihan kaikkea. Leiki. Kokeile. Ennen kaikkea nauti.\"\n\nNauti? Sit\u00e4 sanaa en ollut odottanut kuulevani Sirpan suusta, ja hetken aikaa uskoin kuvitelleeni kaiken. H\u00e4n vaikutti niin ilottomalta ihmiselt\u00e4. Mutta ehk\u00e4 olin j\u00e4lleen v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4.\n\nH\u00e4n jatkoi: \"Kun kes\u00e4 on ohi, tuo minulle n\u00e4ytille kaikki, mit\u00e4 olet saanut aikaiseksi. Me keskustelemme ja jos vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 olet ymm\u00e4rt\u00e4nyt tarpeeksi, otan sinut suoraan maalaustaiteeseen. Jos siis haluat.\"\n\n\"Voitko sin\u00e4 muka tehd\u00e4 niin?\" kysyin \u00e4llistyneen\u00e4. H\u00e4n oli valmis antamaan minulle puolen vuoden opinnot ilmaiseksi.\n\n\"Min\u00e4 voin tehd\u00e4 mit\u00e4 haluan\", h\u00e4n sanoi.\n\nMuistin yh\u00e4 h\u00e4nen virneens\u00e4. Aivan kuin h\u00e4n olisi juuri onnistunut ved\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n vastustajaansa pokerip\u00f6yd\u00e4ss\u00e4, ja tuo vastustaja olisi ollut min\u00e4. Sill\u00e4 hetkell\u00e4 sek\u00e4 ihailin ett\u00e4 paheksuin Sirpa Kojoa.\n\n\"Min\u00e4 sain kes\u00e4ksi erityisteht\u00e4v\u00e4n\", sanoin Nikolle samalla kun otin lis\u00e4\u00e4 ruokaa. Olin aloittanut sy\u00f6misen my\u00f6hemmin kuin muut, ja huomasin olevani ainoa, joka ei ollut viel\u00e4 valmis. \"Tienaan sill\u00e4 tavalla itselleni puuttuvia opintopisteit\u00e4. Eli min\u00e4 opiskelen edelleen Kuvataideakatemiassa.\"\n\nKun olimme kaikki saaneet sy\u00f6ty\u00e4, siirryimme sohvalle. Taneli istui viereeni, mik\u00e4 sopi paremmin kuin hyvin. Olin hyvin utelias tutustumaan ihmiseen, joka pystyi viem\u00e4\u00e4n Niko J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen syd\u00e4men.\n\nH\u00e4n paljastui juuri niin herttaiseksi kuin milt\u00e4 n\u00e4ytti. H\u00e4nen kanssaan oli hyvin helppo puhua, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt haittaavan, ett\u00e4 uteliaisuuteni otti minusta voiton ja esitin aivan liian monta henkil\u00f6kohtaista kysymyst\u00e4. Sain selville, ett\u00e4 h\u00e4n oli aina asunut Helsingiss\u00e4. Nuoresta ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n huolimatta h\u00e4n oli Nikoa kaksi vuotta vanhempi. H\u00e4n kertoi p\u00e4\u00e4tyneens\u00e4 baariin t\u00f6ihin jouduttuaan lopettamaan parturi-kampaajan ty\u00f6t allergioiden takia.\n\n\"Rakastin tukan laittamista, mutta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ei saa kaikkea\", h\u00e4n sanoi hymyillen.\n\n\"Tuo on todella surullista\", sanoin. En voinut kuin ihailla h\u00e4nen asennettaan. En tiennyt, pystyisink\u00f6 samaan, jos maalaaminen viet\u00e4isiin minulta. \u00c4kki\u00e4 olin paljon kiitollisempi mahdollisuudestani palata Kuvataideakatemiaan.\n\nKun k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 me molemmat pidimme tanssimisesta, h\u00e4n ehdotti heti, ett\u00e4 menisimme joskus yhdess\u00e4 tunnille. En keksinyt mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 olla suostumatta.\n\nJuttelimme my\u00f6s suunnitelmistamme kes\u00e4n varalle. Niko olisi enimm\u00e4kseen t\u00f6iss\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 ja Tanelilla oli viikko yhteist\u00e4 lomaa, mutta koska heid\u00e4n t\u00e4ytyi s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 rahaa, he pysyisiv\u00e4t kaupungissa.\n\nViimein Niko ja Taneli kertoivat, ett\u00e4 heid\u00e4n oli aika l\u00e4hte\u00e4. Saatoimme heid\u00e4t ovelle ja sanoimme moit.\n\nKun ovi oli sulkeutunut, palasin sohvalle. Huokaisin ja nosti jalkani kahvip\u00f6yd\u00e4lle. Ilta oli sujunut paremmin kuin olin osannut odottaa. Huomasin hymyilev\u00e4ni.\n\nEl\u00e4m\u00e4 oli pelottavan l\u00e4hell\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4. Tiesin, kenen ansiota se oli. K\u00e4\u00e4nsin p\u00e4\u00e4ni Mikaelin suuntaan vain huomatakseni, ett\u00e4 h\u00e4n katsoi minua.\n\nEn koskaan kyll\u00e4styisi h\u00e4nen silmiins\u00e4.\n\n\"Mit\u00e4?\" h\u00e4n kysyi lopulta.\n\n\"Kiitos\", sanoin.\n\n\"En tehnyt mit\u00e4\u00e4n\", h\u00e4n sanoi.\n\nHengitin hitaasti sis\u00e4\u00e4n ja ulos. Osa minusta pelk\u00e4si, ett\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kun h\u00e4n tajuaisi, miten upea h\u00e4n oli, h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4isi minut. Mutta se pelko oli t\u00e4ysin mit\u00e4t\u00f6n kaiken muun rinnalla.\n\n\"Min\u00e4 taidan pit\u00e4\u00e4 sinut\", sanoin.\n\nMikael nauroi. \"Sitten minun t\u00e4ytyy varmaan tyyty\u00e4 osaani.\"\n\n***\n\nSeuraavana y\u00f6n\u00e4 her\u00e4sin kummalliseen tunteeseen. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 tajusin, ettei se oikeastaan ollut tunne, vaan sen puute: Mikael ei ollut vieress\u00e4ni.\n\nKohottauduin kyyn\u00e4rp\u00e4iden varaan. Pimennysverhot olivat kiinni ja meni hetki, ennen kuin Mikaelin hahmo piirtyi esiin h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4.\n\nH\u00e4n oli noussut istumaan s\u00e4ngylle. Saatoin n\u00e4hd\u00e4 vain h\u00e4nen paljaan selk\u00e4ns\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n oli painanut p\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00e4siin.\n\nIhmiset k\u00e4rsiv\u00e4t unettomuudesta. He saattoivat her\u00e4ill\u00e4 erin\u00e4isist\u00e4 syist\u00e4, nousivat vessaan tai kirjoittivat yl\u00f6s juuri n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 kiinnostavan unen.\n\nMikael ei ollut ihminen, ja sudet nukkuivat paremmin kuin ketk\u00e4\u00e4n toiset tuntemani kuolevaiset maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 \u2013 vampyyreja ei siis laskettu. Tiesin heti, ett\u00e4 Mikaelin her\u00e4\u00e4miselle oli oltava syy.\n\n\"Onko jokin h\u00e4t\u00e4n\u00e4?\" kysyin.\n\nPelk\u00e4sin vastausta, enk\u00e4 edes ollut varma, miksi.\n\n\"Ei oikeastaan\", h\u00e4n sanoi ikuisuuden kuluttua. Tajusin heti, ettei \"ei oikeastaan\" ollut sama kuin \"ei\". En viel\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt h\u00e4nen kasvojaan, ja se hermostutti minua. Jos h\u00e4n olisi k\u00e4\u00e4ntynyt ja hymyillyt minulle, olisin ehk\u00e4 voinut vain kier\u00e4ht\u00e4\u00e4 toiselle kyljelle ja jatkaa uniani. Ehk\u00e4. Mutta nyt en tiennyt yht\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 tehd\u00e4.\n\nMikaelin t\u00e4ytyi aistia huoleni, sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: \"Susi on vain v\u00e4h\u00e4n levoton.\"\n\nSe oli ensimm\u00e4inen kerta, kun kuulin jotain sellaista Mikaelin suusta. Nikolla oli ollut ongelmia sutensa kanssa ennen kuin olimme tajunneet, ett\u00e4 h\u00e4n oli niit\u00e4 harvoja susia, jotka eiv\u00e4t sopeutuneet laumaan.\n\nMutta Mikael... H\u00e4n ja h\u00e4nen sutensa olivat aina pelanneet yhteen.\n\n\"Onko mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 voisin tehd\u00e4?\" kysyin.\n\nOlin varma, ett\u00e4 h\u00e4n sanoisi ei. Sen sijaan h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi viimeinkin hitaasti ymp\u00e4ri. Ehdin n\u00e4hd\u00e4 vain vilahduksen h\u00e4nen kasvoistaan ennen kuin h\u00e4n painoi ne kiinni vatsaani.\n\n\"Sinun tuoksusi auttaa\", h\u00e4n mumisi.\n\nAvasin suuni kysy\u00e4kseni, mit\u00e4 h\u00e4n tarkalleen ottaen tarkoitti. Auttoi mihin? Mutta sitten tulin toisiin aatoksiin. Mikael nimitt\u00e4in ty\u00f6nsi k\u00e4tens\u00e4 minun ja patjan v\u00e4liin niin, ett\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4sivartensa olivat lopulta lantioni ymp\u00e4rill\u00e4. Ne muodostivat ter\u00e4svanteen, josta en olisi p\u00e4\u00e4ssyt irti vaikka olisin yritt\u00e4nyt.\n\nEn uskaltanut liikkua, tuskin edes hengitt\u00e4\u00e4. En pel\u00e4nnyt Mikaelia tai h\u00e4nen suttaan. Pelk\u00e4sin h\u00e4nen puolestaan. H\u00e4nell\u00e4 oli ilmiselv\u00e4sti jokin h\u00e4t\u00e4n\u00e4, enk\u00e4 osannut auttaa h\u00e4nt\u00e4. Ainoa, mit\u00e4 keksin, oli antaa h\u00e4nelle tilaa, mutta t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 se oli poissa laskuista.\n\nMikael hengitti kiihtyneesti. Silloin vihdoin tajusin, mit\u00e4 olin tekem\u00e4ss\u00e4. Minun pelkoni ruokki h\u00e4nen sutensa hermostuneisuutta. Hengitin hitaasti sis\u00e4\u00e4n ja ulos. Pakotin jokaisen lihakseni rentoutumaan. Annoin h\u00e4nen ja h\u00e4nen sutensa aistia, ettei ollut mit\u00e4\u00e4n pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4.\n\nMikaelin hengitys tasaantui ja h\u00e4nen k\u00e4sivartensa hellittiv\u00e4t hieman otettaan. Uskaltauduin silitt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen hiuksiaan. Hyvin nopeasti ajatukseni alkoivat harhailla siihen, milt\u00e4 h\u00e4nen vartalonsa tuntui omaani vasten. Miten lihaksikkaat h\u00e4nen k\u00e4sivartensa olivat. H\u00e4n oli paljon vahvempi kuin milt\u00e4 n\u00e4ytti, eik\u00e4 h\u00e4nen kropassaan ollut montaakaan pehme\u00e4\u00e4 kohtaa. L\u00e4mmin tunne luikerteli vatsanpohjaani.\n\nLuoja. Mikael tarvitsi tukeani, ja min\u00e4 ajattelin vain seksi\u00e4. Olin maailmankaikkeuden huonoin tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4.\n\nTai sitten en: Mikael nimitt\u00e4in kohotti p\u00e4\u00e4ns\u00e4. H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 leiskuivat.\n\nH\u00e4n pystyi vainuamaan haluni.\n\nMinulta p\u00e4\u00e4si henk\u00e4ys, sellainen yht\u00e4 aikaa ep\u00e4toivoinen ja toiveikas, Eth\u00e4n kiltti muuta mielt\u00e4si min\u00e4 menet\u00e4n j\u00e4rkeni kohta -tyyppinen sanaton rukous.\n\nMikael liikahti, ja seuraava asia, jonka tiedostin, oli se, ett\u00e4 h\u00e4n suuteli minua. P\u00e4\u00e4ni upposi tyynyyn, ja kaikki mit\u00e4 saatoin tuntea olivat h\u00e4nen huulensa ja k\u00e4tens\u00e4, jotka olivat puristuneet ranteideni ymp\u00e4rille.\n\nSitten h\u00e4n liukui alas, alas, alas s\u00e4ngyll\u00e4, ja lopulta en pystynyt edes sanomaan h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n.\nTOINEN LUKU\n\nEn ajatellut Mikaelin outoa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 en\u00e4\u00e4 aamulla. Se nimitt\u00e4in alkoi juuri niin kuin jokainen aamu viimeisen kuukauden aikana: her\u00e4sin siihen, kun Mikael suuteli kaulaani.\n\nEn ollut aamuihmisi\u00e4, mutta olin nopeasti t\u00e4ysin hereill\u00e4.\n\n\"Olen niin iloinen, ett\u00e4 me olemme l\u00f6yt\u00e4neet sinulle kofeiininkorvikkeen\", h\u00e4n naurahti korvaani.\n\n\"Mmmm\", oli kaikki, mit\u00e4 suustani tuli ulos.\n\nToivoin, ett\u00e4 Mikael ajatteli samoin kuin min\u00e4 senp\u00e4iv\u00e4isist\u00e4 suunnitelmistamme: pysytell\u00e4 s\u00e4ngyss\u00e4 niin paljon kuin mahdollista.\n\nH\u00e4nell\u00e4 oli kuitenkin mieless\u00e4\u00e4n jotain ihan muuta.\n\n\"Sain viestin valmennuskurssikaveriltani\", h\u00e4n sanoi. \"Nimet ovat netiss\u00e4 ja laitoksen ilmoitustaululla.\"\n\nTiesin heti, mist\u00e4 h\u00e4n puhui. L\u00e4\u00e4ketieteellisen valinnan tulokset. Hakijoille l\u00e4hetettiin my\u00f6s kirje, mutta aina ne eiv\u00e4t ehtineet perille ennen tulosten julkistamista.\n\nKier\u00e4hdin ymp\u00e4ri ja katsoin h\u00e4nen puoliksi hermostunutta, puoliksi innostunutta ilmett\u00e4\u00e4n. Viel\u00e4 vuosi sitten h\u00e4n ei olisi n\u00e4ytt\u00e4nyt tunteitaan minulle niin avoimesti.\n\n\"Katsoitko jo?\" kysyin, vaikka tiesin ettei h\u00e4n ollut katsonut. Otaksuin, ett\u00e4 Mikael oli pyyt\u00e4nyt kavereitaan olemaan kertomatta ennen kuin h\u00e4n voisi tarkistaa asian itse.\n\nMikael pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Ajattelin, ett\u00e4 menen katsomaan listan laitokselle. Haluatko tulla mukaan?\"\n\nTietenkin halusin. Minua j\u00e4nnitti v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin yht\u00e4 paljon kuin Mikaelia. Tiesin, kuinka paljon h\u00e4n oli tehnyt t\u00f6it\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen sis\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4n todella ansaitsisi sen. Todenn\u00e4k\u00f6isyydet eiv\u00e4t olleet h\u00e4nen puolellaan, mutta onneksi yliopistoon p\u00e4\u00e4seminen ei ollut kiinni todenn\u00e4k\u00f6isyyksist\u00e4.\n\nPukiessani vaatteet p\u00e4\u00e4lle ajattelin, ettemme olleet puhuneet lainkaan siit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuisi jos h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4sisi sis\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 kertaa. Ep\u00e4ilin, ett\u00e4 h\u00e4n muuttaisi takaisin Hukkavaaraan ainakin siksi, kunnes hakisi taas uudestaan. Lauma tarvitsi h\u00e4nt\u00e4, ja mik\u00e4li h\u00e4n ei aloittaisi l\u00e4\u00e4kiksess\u00e4, h\u00e4nell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 olla palaamatta.\n\nPesin nopeasti hampaani. Aamiainen saisi odottaa \u2013 en uskonut edes pystyv\u00e4ni sy\u00f6m\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, ennen kuin ep\u00e4tietoisuus olisi viimein ohi. Pujotin jalkani sandaaleihin ja astuimme viile\u00e4\u00e4n rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n.\n\nL\u00e4\u00e4ketieteellinen tiedekunta sijaitsi Meilahdessa, eik\u00e4 sinne ollut T\u00f6\u00f6l\u00f6st\u00e4 pitk\u00e4 matka. Nappasimme kioskilta take-away-kahvit ja Mikaelin ehdotuksesta l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n bussin odottamisen sijaan. Taivas oli kirkas ja kaupunki p\u00f6lyinen, ihmiset aurinkorasvan tuoksuisia. Mikael tarttui k\u00e4teeni, ja hetken aikaa vain ajattelin miten luontevalta se tuntui, h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 minun k\u00e4dess\u00e4ni. Askeleemme l\u00f6ysiv\u00e4t helposti yhteisen rytmin.\n\nK\u00e4velimme sen verran hitaasti, ett\u00e4 olimme perill\u00e4 vasta kolmessa vartissa. L\u00e4\u00e4ketieteellisen rakennukset n\u00e4yttiv\u00e4t tismalleen silt\u00e4, milt\u00e4 niiden kuvitteli n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n: kliinisilt\u00e4 ja mielikuvituksettomilta. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4 oli tyhj\u00e4 lukuun ottamatta kahta poikaa, jotka odottivat vaitonaisina opintotoimiston edustalla. Toimistossa oleva tytt\u00f6 oli kaikkea muuta kuin vaitonainen: saatoin kuulla k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n asti, kuinka h\u00e4n toisti uudestaan ja uudestaan, ett\u00e4 h\u00e4nen kokeensa arvostelussa oli tapahtunut virhe ja kuinka h\u00e4n aikoi valittaa niin kauan, kunnes asia korjattiin.\n\nHuutaminen oli tietenkin typer\u00e4\u00e4, mutta huomasin tuntevani tytt\u00f6\u00e4 kohtaan pikemminkin sympatiaa kuin my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4\u00e4. H\u00e4nen tulevaisuutensa oli t\u00e4st\u00e4 kiinni. Aivan kuten Mikaelin ja minun.\n\nMikael pys\u00e4htyi \u00e4kisti, ja kun seurasin h\u00e4nen katsettaan, huomasin meid\u00e4n seisovan ilmoitustaulun edess\u00e4.\n\n\"Oletko valmis?\" kysyin.\n\nMikael ei n\u00e4ytt\u00e4nyt valmiilta, mutta h\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si silti. Puristin h\u00e4nen k\u00e4tt\u00e4\u00e4n. Astuimme molemmat kohti paperia, jossa luki L\u00e4\u00e4ketieteen koulutusohjelma 2014 ja alempana Hyv\u00e4ksytyt. Hassua, miten yksi aanelonen saattoi muuttaa niin monen ihmisen el\u00e4m\u00e4n.\n\nTunsin Mikaelin ja minun yhteisen pulssin k\u00e4dess\u00e4ni. Nimet oli jaettu kolmeen sarakkeeseen, ja kahlasin niit\u00e4 hetken katseellani ennen kuin l\u00f6ysin S-kirjaimella alkavat. Ja siell\u00e4, Salosen ja Sarkkisen j\u00e4lkeen, luki Sarri, Mikael.\n\nTarkistin, etten ollut n\u00e4hnyt v\u00e4\u00e4rin. Mutta jokainen kirjain t\u00e4sm\u00e4si yhteen h\u00e4nen nimens\u00e4 kanssa.\n\nMikaelin oli jo t\u00e4ytynyt n\u00e4hd\u00e4 sama. H\u00e4n t\u00e4risi vieress\u00e4ni. Ei \u2013 h\u00e4n nauroi.\n\n\"Sin\u00e4 teit sen! P\u00e4\u00e4sit sis\u00e4\u00e4n!\" En ollut kiljujatyyppi\u00e4, mutta minullakin oli hetkeni. Hypin tasajalkaa. En v\u00e4litt\u00e4nyt, vaikka vaitonaiset pojat tuijottivat minua ja sandaalieni l\u00e4psynt\u00e4 kaikui k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\n\nHypp\u00e4sin Mikaelin kaulaan. H\u00e4n py\u00f6r\u00e4ytti minua ymp\u00e4ri, ja minulta p\u00e4\u00e4si taas kiljahdus. Samassa h\u00e4n jo suuteli minua.\n\nJos onnellisuuteen saattoi kuolla, olin p\u00e4\u00e4ssyt hyvin l\u00e4helle. En pystynyt ajattelemaan, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tuntemaan. Se ei ollut mik\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4dyllinen julkisella paikalla annettava suudelma, vaan sellainen, joiden j\u00e4lkeen tiesin, ettei sieluni en\u00e4\u00e4 kuulunut minulle.\n\nMikael laski minut alas, enk\u00e4 voinut lopettaa virnist\u00e4mist\u00e4. \"Min\u00e4 olen niin ylpe\u00e4 sinusta! Sin\u00e4 olet ihan mielet\u00f6n.\"\n\nToimiston ovi avautui, ja ulos astui v\u00e4syneen n\u00e4k\u00f6inen nainen. H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan, mist\u00e4 kaikki el\u00e4m\u00f6inti johtui, ja Mikael v\u00e4l\u00e4ytti h\u00e4nelle nopean hymyn. Saatoin n\u00e4hd\u00e4 ett\u00e4 se tehosi, sill\u00e4 nainen n\u00e4ytti heti v\u00e4hemm\u00e4n voipuneelta. H\u00e4nen ilmeess\u00e4\u00e4n oli jotain kaihoisaa, mink\u00e4 ymm\u00e4rsin vallan hyvin. Mikael oli nuori, komea ja p\u00e4\u00e4ssyt juuri l\u00e4\u00e4kikseen. Kaiken lis\u00e4ksi h\u00e4n oli rakastunut. Sit\u00e4 upeampaa n\u00e4ky\u00e4 ei voinut olla.\n\nNainen hymyili hiukan ennen kuin kutsui toisen odottavista pojista sis\u00e4\u00e4n. Tytt\u00f6, joka oli huutanut toimistossa, k\u00e4veli ohitsemme. H\u00e4n ei katsonut meit\u00e4.\n\n\"Miten me aiomme juhlia?\" kysyin nopeasti Mikaelilta.\n\n\"Minulla on idea\", Mikael vastasi.\n\n\"Ai? Anna kuulua.\"\n\nK\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 Mikaelilla todellakin oli idea. Pari puhelinsoittoa my\u00f6hemmin meille oli varattu p\u00f6yt\u00e4 illaksi yhdest\u00e4 kaupungin suosituimmista ravintoloista. En tiennyt, miten Mikael oli onnistunut siin\u00e4, mutten todellakaan aikonut valittaa. Pujahdin lempipikkumustaani \u00e0 la Niko samaan aikaan kun Mikael veti p\u00e4\u00e4lleen kauluspaitaa. Meikkasin hillitysti, mutta panostin kenk\u00e4osastoon.\n\nRavintola ei ollut kaukana, mutta menimme silti ratikalla pari pys\u00e4kinv\u00e4li\u00e4. Kun p\u00e4\u00e4simme perille, kuulimme puheensorinan jo ovelle asti. Paikka oli t\u00e4ynn\u00e4. Se ei n\u00e4ytt\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n hienostelevalta, mik\u00e4 oli iloinen yll\u00e4tys. P\u00f6yd\u00e4t olivat l\u00e4hell\u00e4 toisiaan, mutta niiden v\u00e4liss\u00e4 oli l\u00e4pikuultavat verhot, jotka loivat illuusion yksityisyydest\u00e4. Meid\u00e4t ohjattiin p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, ja tarjoilija toi heti ruokalistat. H\u00e4n selitti, kuinka kaikki annokset oli tarkoitettu jaettaviksi ja esitteli p\u00e4iv\u00e4n erikoiset. P\u00e4\u00e4dyimme tilaamaan maistelumenut sopivilla viineill\u00e4, ja vaikka hinta hirvitti, en antanut sen h\u00e4irit\u00e4 itse\u00e4ni kuin korkeintaan pari sekuntia. Mikael oli p\u00e4\u00e4ssyt l\u00e4\u00e4kikseen. En tiennyt parempaa syyt\u00e4 juhlia.\n\nRuoka oli t\u00e4ydellist\u00e4. Suustani p\u00e4\u00e4si paljon \u00e4\u00e4ni\u00e4, joita ei kuulunut p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 suustaan julkisella paikalla. Mikael nauroi minulle suurimman osan ajasta. En usko, ett\u00e4 olimme koskaan kertoneet toisillemme yht\u00e4 tyhmi\u00e4 juttuja \u2013 eik\u00e4 meill\u00e4 ollut koskaan ollut yht\u00e4 hauskaa.\n\nOlin niin, niin rakastunut Mikael Sarriin.\n\n\"Haluaisin vied\u00e4 sinut jonnekin lomalle\", h\u00e4n sanoi yht\u00e4kki\u00e4.\n\n\"Meh\u00e4n olemme lomalla\", sanoin.\n\n\"Tarkoitan ulkomaita.\"\n\n\"Ai.\" Tajusin kuulostavani kaikkea muuta kuin innostuneelta, joten jatkoin nopeasti: \"Se olisi mahtavaa. Minne haluaisit menn\u00e4?\"\n\n\"Sin\u00e4 saat p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4.\"\n\n\"Hmm. On niin monia maita, joissa en ole k\u00e4ynyt.\"\n\n\"Siin\u00e4 tapauksessa meid\u00e4n t\u00e4ytyy tehd\u00e4 lista.\"\n\nKoko j\u00e4lkiruuan ajan Mikael yritti arvuutella minulta maita. Nuoltuani viimeisetkin suklaanrippeet lusikastani olin melkein haikea, ett\u00e4 ateria oli ohi.\n\n\"\u00c4l\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 noin surulliselta\", Mikael sanoi. \"Me voimme tulla t\u00e4nne uudestaan.\"\n\n\"Emme kovin usein\", vastasin. Ja juuri silloin tarjoilija toi laskun. En edes vilkaissut sit\u00e4 ennen kuin otin korttini esiin. \"Min\u00e4 tarjoan.\"\n\n\"Et.\"\n\n\"Etk\u00f6 ole kuullut? Min\u00e4 olen nyky\u00e4\u00e4n menestyv\u00e4 bisnesnainen.\" Olin aloittanut oman toiminimen, enk\u00e4 siis ollut tatuointiliikkeess\u00e4 en\u00e4\u00e4 palkollisena, vaan vuokralaisena. Sana ty\u00f6ni j\u00e4ljest\u00e4 oli alkanut levit\u00e4, ja asiakkaita riitti enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 pystyin tekem\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4 huolimatta oli ollut helppo p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 hein\u00e4kuu lomaa. El\u00e4m\u00e4ni oli ollut liian hullua liian pitk\u00e4\u00e4n, ja loma tuli tarpeeseen. Tiesin, ett\u00e4 syksyst\u00e4 tulisi kiireinen sek\u00e4 minulle ett\u00e4 Mikaelille, ja halusin viett\u00e4\u00e4 aikaa h\u00e4nen kanssaan nyt, kun se oli mahdollista.\n\n\"Ai? No, siit\u00e4 huolimatta min\u00e4 kielt\u00e4ydyn kunniasta. Minun juhlani, min\u00e4 maksan.\"\n\n\"Meh\u00e4n sovimme, etten ala el\u00e4\u00e4 sinun kustannuksellasi\", sanoin. Se oli periaate, josta en tinkinyt. Se johtui tietenkin ylpeydest\u00e4ni, mutta asiaan liittyi muutakin. Ei yksinkertaisesti tuntunut oikealta, ett\u00e4 Mikael tuhlaisi rahojaan minuun.\n\n\"Tarkoittaako t\u00e4m\u00e4 sinun s\u00e4\u00e4nt\u00f6si, etten saa antaa sinulle lahjoja?\" Mikael kysyi.\n\nAjattelin asiaa. Lahjojen kielt\u00e4minen tuntui aika julmalta. Minulla itsell\u00e4ni oli aina hauskaa yritt\u00e4ess\u00e4ni keksi\u00e4 yst\u00e4villeni annettavaa.\n\n\"Lahjojen antaminen on sallittua\", sanoin lopulta.\n\n\"Ent\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 ateria on lahja?\" Mikael kysyi. H\u00e4n pid\u00e4tti hymy\u00e4, mutta tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n testasi asettamiani rajoja.\n\n\"Ei se toimi noin\", sanoin kulmat kurtussa.\n\nMikael nauroi murjotukselleni. \"Kai min\u00e4 saan edes yritt\u00e4\u00e4.\"\n\nYritin j\u00e4lleen kerran selitt\u00e4\u00e4. \"Min\u00e4 en ole tehnyt mit\u00e4\u00e4n ansaitakseni sinun rahojasi.\"\n\n\"Sep\u00e4 se: min\u00e4k\u00e4\u00e4n en ole tehnyt mit\u00e4\u00e4n ansaitakseni niit\u00e4.\" H\u00e4nen s\u00e4vyns\u00e4 oli yh\u00e4 leikkis\u00e4, mutta tunsin h\u00e4net riitt\u00e4v\u00e4n hyvin tiet\u00e4\u00e4kseni, ett\u00e4 asia oikeasti vaivasi h\u00e4nt\u00e4.\n\n\"Enp\u00e4 tied\u00e4\", sanoin. \"Sin\u00e4 kestit Danielia yli kahdeksantoista vuotta. Minusta se on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n muutaman miljoonan arvoinen suoritus.\" Mikaelin is\u00e4 Daniel oli joutunut j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n lauman sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4nelt\u00e4 oli kaapattu valta. Lopulta Mikaelista oli tullut uusi laumanjohtaja. Kukaan ei tiennyt, miss\u00e4 Daniel oli.\n\nMikael palkitsi minut vinolla hymyll\u00e4. Se, ettei h\u00e4n korjannut liioiteltua arviotani h\u00e4nen omaisuudestaan sai minut ajattelemaan, ett\u00e4 h\u00e4n saattoi olla viel\u00e4 rikkaampi kuin olin pel\u00e4nnyt. \"My\u00f6nn\u00e4 pois. Sin\u00e4 pid\u00e4t is\u00e4st\u00e4ni.\"\n\n\"Yht\u00e4 paljon kuin h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minusta\", puuskahdin.\n\n\"\u00c4l\u00e4 nyt. Sinunkin on pakko tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on aivan hulluna sinuun.\"\n\n\"Mit\u00e4? Ei todellakaan ole.\"\n\n\"Totta kai on! Sinulla ei siis ole aavistustakaan. H\u00e4n kohtelee sinua aivan eri tavalla kuin ket\u00e4\u00e4n muuta. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n sin\u00e4 olet mahtava.\"\n\n\"Siin\u00e4 tapauksessa h\u00e4nell\u00e4 on ollut v\u00e4h\u00e4n erikoinen tapa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 se.\" Daniel oli heti ensi kohtaamisestamme l\u00e4htien saanut minussa aikaan kylmi\u00e4 v\u00e4reit\u00e4. Sitten h\u00e4n oli hy\u00f6k\u00e4nnyt kimppuuni, ja vaikka se ei en\u00e4\u00e4 ollutkaan kauhukokemusteni top viidess\u00e4, en silti muistellut sit\u00e4 l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4.\n\nTarjoilija tuli takaisin maksup\u00e4\u00e4tteen kanssa, ja Mikael suostui viimein puolittamaan laskun. Taivas oli himme\u00e4, kun k\u00e4velimme kohti ratikkapys\u00e4kki\u00e4. \"En halua menn\u00e4 viel\u00e4 kotiin\", sanoin.\n\n\"Ajattelin juuri samaa. Tied\u00e4n, mit\u00e4 me voimme tehd\u00e4.\"\n\n\"No?\"\n\n\"Menn\u00e4\u00e4n klubille.\"\n\nPys\u00e4hdyin siihen paikkaan. \"En usko, ett\u00e4 se on hyv\u00e4 ajatus.\"\n\nT\u00e4h\u00e4n asti min\u00e4 ja Mikael olimme pysytelleet omissa oloissamme. Se tarkoitti, ettemme olleet n\u00e4ytt\u00e4ytyneet yhdess\u00e4 susien edess\u00e4. Hitto, emme olleet kertoneet kenellek\u00e4\u00e4n muulle kuin Nikolle ja veljelleni, ett\u00e4 olimme yhdess\u00e4. Ja vaikka moni tytt\u00f6 olisi varmaan ollut n\u00e4rk\u00e4stynyt siit\u00e4, ettei h\u00e4nen poikayst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ollut heti julistamassa suhdetta jokaiselle vastaantulijalle, min\u00e4 olin ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tyytyv\u00e4inen. T\u00e4ll\u00e4 tavoin olin saanut pit\u00e4\u00e4 Mikaelin itsell\u00e4ni edes hetken aikaa. Katoamistemppunsa j\u00e4lkeen Mikaelin asema susien keskuudessa ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n kiveen kirjoitettu. H\u00e4nt\u00e4 alettaisiin vaatia tilille heti, kun tieto meist\u00e4 kahdesta alkaisi levit\u00e4, enk\u00e4 voinut edes pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kohtuuttomana. Min\u00e4 olin riski. Viimeksi, kun olin k\u00e4ynyt klubilla, olin ollut v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 saattaa useamman kuin yhden suden sairaalakuntoon, enk\u00e4 uskonut, ett\u00e4 siell\u00e4 oltaisiin erityisen iloisia j\u00e4lleenn\u00e4kemisest\u00e4.\n\nEnnen kaikkea en tiennyt, olinko itse valmis. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 aika Mikaelin kanssa oli ollut puhdasta unelmaa. En halunnut avata ovea todellisuudelle, joka yritti p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4\u00e4n.\n\nMikaelin kulmat kohosivat. \"H\u00e4vett\u00e4\u00e4k\u00f6 sinua n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 seurassani?\" h\u00e4n kysyi.\n\nAjatus oli niin absurdi, ett\u00e4 m\u00f6l\u00e4ytin seuraavan ajatukseni \u00e4\u00e4neen. \"Ei, mutta sinun kyll\u00e4 kannattaisi h\u00e4vet\u00e4 minua.\"\n\n\"Mit\u00e4?\" H\u00e4n n\u00e4ytti j\u00e4rkyttyneelt\u00e4, mik\u00e4 tuotti minulle pient\u00e4 tyydytyst\u00e4.\n\n\"Niin kuin varsin hyvin tied\u00e4t, klubilla minut tunnetaan nimell\u00e4 'sekop\u00e4\u00e4narttu'. Jotenkin en usko, ett\u00e4 sinun maineesi paranee viett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 aikaa minun kanssani.\"\n\nMikael naurahti. \"Minulle on aivan sama, mit\u00e4 he ajattelevat. He eiv\u00e4t koskaan tule ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 meid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4mme on. Sill\u00e4 ihan rehellisesti sanottuna en usko hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n muulla voi olla t\u00e4llaista.\"\n\nJos minulla oli sit\u00e4 ennen ollut ep\u00e4ilyksi\u00e4, ne katosivat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Totuus nimitt\u00e4in oli, ett\u00e4 menisin h\u00e4nen kanssaan minne tahansa.\n\nAstuin l\u00e4hemm\u00e4s ja suutelin h\u00e4nt\u00e4 keskell\u00e4 katua. Sitten tartuin h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dest\u00e4. \"Menn\u00e4\u00e4n, ennen kuin muutan mieleni.\"\n\n***\n\nKun her\u00e4sin, Mikael oli poissa.\n\nT\u00e4ll\u00e4 kertaa h\u00e4n ei istunut s\u00e4ngyll\u00e4. H\u00e4n ei ollut makuuhuoneessa laisinkaan, mik\u00e4 sai heti h\u00e4lytyskelloni soimaan.\n\nKertasin mieless\u00e4ni illan tapahtumia saadakseni jonkin vihjeen siit\u00e4, mik\u00e4 saattoi olla vialla. Iltamme oli ollut onnistunut. Enemm\u00e4n kuin onnistunut \u2013 se oli ollut mahtava. Kun olin lakannut v\u00e4litt\u00e4m\u00e4st\u00e4 susien tuijotuksista ja pel\u00e4styneist\u00e4 ilmeist\u00e4, olin alkanut todella nauttia siit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 ja Mikael saatoimme viett\u00e4\u00e4 aikaa yhdess\u00e4 julkisesti. Olimme istuneet suurimman osan illasta minulle ennest\u00e4\u00e4n tuntemattomien susien p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 samppanjaa juoden ja nauraen. Mikaelia ei ollut tuntunut vaivaavan mik\u00e4\u00e4n.\n\nNousin yl\u00f6s ja kietaisin pussilakanan ymp\u00e4rilleni.\n\nOlohuone ja keitti\u00f6 olivat tyhji\u00e4, eik\u00e4 kylpyhuoneen oven alta n\u00e4kynyt valoa. Hetken luulin Mikaelin l\u00e4hteneen ulos. Sitten tunsin tuulenvireen pohkeissani ja keksin katsoa toiseen suuntaan, parvekkeelle.\n\nVerhot heiluivat hieman ilmavirrassa. Erotin Mikaelin siluetin niiden l\u00e4pi. H\u00e4nell\u00e4 oli yll\u00e4\u00e4n pelk\u00e4t bokserit.\n\nOvi oli raollaan, ja luikahdin \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti viile\u00e4\u00e4n ulkoilmaan. Puulattia tuntui kylm\u00e4lt\u00e4 paljaiden varpaideni alla. Mikaelin t\u00e4ytyi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olin tullut, mutta h\u00e4n ei liikahtanutkaan. H\u00e4n piteli molemmin k\u00e4sin kiinni kaiteesta ja tuijotti kuudennesta kerroksesta avautuvaa maisemaa. Nouseva aurinko oli laveerannut osan taivaasta haalean vaaleanpunaiseksi. Lokit kiljahtelivat aina silloin t\u00e4ll\u00f6in, mutta muuten oli hiljaista.\n\n\"Hei, kaikki kunnossa?\" Tiesin, miten hy\u00f6dyt\u00f6n kysymys se oli. Siihen oli hyvin vaikea vastata muuten kuin my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti. Muistin hetki\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni, jolloin joku oli kysynyt minulta saman ja my\u00f6nt\u00e4v\u00e4n vastaukseni j\u00e4lkeen olin n\u00e4hnyt, miten helpottunut kysyj\u00e4 oli ollut saatuaan velvollisuutensa hoidettua. Siit\u00e4 huolimatta kysyin niin nyt itse.\n\n\"On\", Mikael vastasi. Aivan niin kuin olin itse aina vastannut.\n\n\"Menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 takaisin nukkumaan?\" kuiskasin.\n\n\"Mene sin\u00e4. Min\u00e4 tulen ihan kohta.\"\n\nH\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4vyns\u00e4 oli niin outo, ett\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n silloin tiesin jonkin olevan pahasti vialla. Jalkapohjani liimautuivat entist\u00e4 tiukemmin lattiaan. Mikael ei ollut koskaan tuntunut yht\u00e4 tavoittamattomalta, ja \u00e4kki\u00e4 rintani kumisi tyhjyytt\u00e4\u00e4n. Tein siis ainoan, mit\u00e4 osasin p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni l\u00e4hemm\u00e4s h\u00e4nt\u00e4.\n\nAstuin eteenp\u00e4in ja suutelin h\u00e4nen olkap\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Ele oli pieni, mutta sen tarkoitus selv\u00e4.\n\n\"Oletko ihan varma, ett\u00e4 haluat minun j\u00e4tt\u00e4v\u00e4n sinut rauhaan?\" kysyin niin viettelev\u00e4sti kuin pystyin.\n\nKun h\u00e4n ei reagoinut mitenk\u00e4\u00e4n, kiedoin k\u00e4teni h\u00e4nen vy\u00f6t\u00e4r\u00f6ns\u00e4 ymp\u00e4rille.\n\nSe ei suinkaan saanut h\u00e4nt\u00e4 rentoutumaan. P\u00e4invastoin tunsin kuinka h\u00e4nen lihaksensa nytk\u00e4htiv\u00e4t niin kuin olisin antanut h\u00e4nelle s\u00e4hk\u00f6iskun. \"Ole kiltti ja mene takaisin sis\u00e4\u00e4n.\"\n\nMinulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin totella. Pakitin ovelle, ja kun minulla ei en\u00e4\u00e4 ollut tilaa minne per\u00e4\u00e4nty\u00e4, pujahdin takaisin sis\u00e4lle.\n\nMikael ei ollut koskaan torjunut minua. H\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut koskaan sanonut minulle \"ole kiltti\" \u00e4\u00e4nell\u00e4, joka oli l\u00e4hell\u00e4 murinaa.\n\nTiesin, ettei se v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarkoittanut mit\u00e4\u00e4n. Kaikilla oli joskus huonoja hetki\u00e4. Minun ei tarvinnut olla huolissani.\n\nMinulla oli kuitenkin aavistus, joka kerran mieleeni luikerreltuaan ei l\u00e4htenyt pois. Pian se ei en\u00e4\u00e4 olisi mahtunutkaan samaa reitti\u00e4 takaisin, sill\u00e4 ep\u00e4ilys alkoi kasvaa ja kasvaa, kunnes en en\u00e4\u00e4 pystynyt teeskentelem\u00e4\u00e4n, ettei sit\u00e4 ollut olemassa.\n\nMikaelin susi oli alkanut hylki\u00e4 minua.\n\n***\n\nAjattelin kuluneita viikkoja. Piknikkej\u00e4, s\u00e4ngyss\u00e4 vietettyj\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4, yhteisi\u00e4 suihkuja.\n\nSeksi\u00e4. Mahtavaa, tajunnanr\u00e4j\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 seksi\u00e4.\n\nNyt istuessani aamiaisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 tajusin, ett\u00e4 minun olisi ehk\u00e4 pit\u00e4nyt kiinnitt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n huomiota pieneen sis\u00e4iseen \u00e4\u00e4neeni, joka oli sanonut, ett\u00e4 me etenimme liian nopeasti. Olimme liian kiinni toisissamme. Mikaelin susi tiesi sen, vaikka me emme. Min\u00e4 olin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 muuttanut Mikaelin luokse sill\u00e4 sekunnilla, kun meist\u00e4 oli vihdoin tullut oikea pari. Se ei ollut normaalia. Me emme olleet normaaleja.\n\nEhk\u00e4 oli aika painaa jarrua.\n\nMikaelin oli t\u00e4ytynyt huomata vaitonaisuuteni, mutta h\u00e4n oli ilmeisesti p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt olla sanomatta mit\u00e4\u00e4n, ja viimeist\u00e4\u00e4n se sai minut pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pahinta.\n\nMikael ei ollut niit\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka v\u00e4ltteliv\u00e4t ongelmista puhumista. H\u00e4n oli kertonut meist\u00e4 is\u00e4lleen melkein heti, ja vasta paljon my\u00f6hemmin olin alkanut tajuta, miten paljon rohkeutta se oli vaatinut. Se, ettei Mikael ottanut t\u00e4m\u00e4naamuista puheeksi, saattoi tarkoittaa vain yht\u00e4 asiaa: tilanteelle ei ollut teht\u00e4viss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\n\nEi niin, ett\u00e4 Mikael olisi halunnut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 minut. Mutta jos h\u00e4nen sutensa ei ollut l\u00e4sn\u00e4, ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ollut. Ei t\u00e4ysin. Kuinka kauan menisi, ennen kuin h\u00e4nen t\u00e4ytyisi oikeasti l\u00e4hte\u00e4? Kuinka kauan kannatti yritt\u00e4\u00e4 taistella vastaan?\n\nMikaeliin sattuisi paljon ennen kuin h\u00e4n edes alkaisi harkita asiaa. Minun teht\u00e4v\u00e4kseni j\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 h\u00e4net menem\u00e4\u00e4n.\n\nOli kuin joku olisi hangannut syd\u00e4nt\u00e4ni raastinraudalla.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 haluat tehd\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n?\" Mikael kysyi.\n\n\"Luulen, ett\u00e4 menen k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Viidennell\u00e4 linjalla\", mumisin.\n\n\"Mihin aikaan tulet takaisin? Voin k\u00e4yd\u00e4 taas hakemassa meille ruokaa.\"\n\n\"En tied\u00e4. Saattaa olla, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4n y\u00f6ksi.\"\n\n\"Ai.\"\n\nYksi seuraus siit\u00e4, ett\u00e4 Mikael oli nykyisin niin avoin kanssani oli se, ett\u00e4 tiesin tasan tarkkaan, kun h\u00e4nt\u00e4 painoi jokin. Siit\u00e4 huolimatta h\u00e4n suuteli minua ovella ja toivotti mukavaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei koskaan purkanut huonoa fiilist\u00e4\u00e4n minuun, mik\u00e4 teki h\u00e4nest\u00e4 yhden vahvimmista tuntemistani ihmisist\u00e4.\n\nVakuutin itselleni, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nen omaksi parhaakseen.\n\nKun saavuin Viidennelle linjalle, en todellakaan halunnut en\u00e4\u00e4 olla siell\u00e4. Kolistelin eteisess\u00e4 kovaan \u00e4\u00e4neen silt\u00e4 varalta, etteiv\u00e4t Mitja ja Caoimhe olleet huomanneet oven k\u00e4yv\u00e4n. En ainakaan kuullut mit\u00e4\u00e4n h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4\u00e4, joten uskaltauduin peremm\u00e4lle.\n\nCaoimhe istui olohuoneessa lukemassa lehte\u00e4. \"Hei Raisa! Enp\u00e4 ole n\u00e4hnyt sinua pitk\u00e4\u00e4n aikaan.\"\n\n\"Moi Ciao. Onko Mitja kotona?\"\n\n\"H\u00e4n nukkuu. H\u00e4n oli viime y\u00f6n t\u00f6iss\u00e4.\"\n\nVilkaisin suljetun oven suuntaan. Minun olisi pit\u00e4nyt arvata, ettei veljeni ollut viel\u00e4 hereill\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n teki y\u00f6vuoroja. Halusin todella jutella h\u00e4nen kanssaan, mutten her\u00e4tt\u00e4isi h\u00e4nt\u00e4 vain sen takia.\n\n\"Eik\u00f6 sinulla ole t\u00f6it\u00e4?\" Tiesin kuulostavani ep\u00e4kohteliaalta, joten lis\u00e4sin: \"Yleens\u00e4h\u00e4n sin\u00e4 olet ollut aamup\u00e4iv\u00e4t poissa.\"\n\n\"Minun ty\u00f6sopimukseni p\u00e4\u00e4ttyi viime viikolla. Kaikki kukat ovat jo kaupoissa.\" Caoimhe oli ty\u00f6skennellyt kasvihuoneella.\n\n\"Ai.\" Minun teki mieli kysy\u00e4, miten h\u00e4n p\u00e4rj\u00e4si taloudellisesti, jos h\u00e4n ei k\u00e4ynyt en\u00e4\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Mutta jotenkin en uskonut, ett\u00e4 se oli h\u00e4nelle mik\u00e4\u00e4n ongelma. H\u00e4nh\u00e4n oli kuninkaallisesta keijuperheest\u00e4.\n\nJoka tapauksessa ei ollut kovin soveliasta kysy\u00e4. Valitsin siis toisen aiheen. \"Miten musakuviot?\"\n\n\"Hyvin. Itse asiassa erinomaisesti. Demo on valmis ja l\u00e4hetetty muutamalle eri taholle. Latasimme pari biisi\u00e4 my\u00f6s nettiin. Ja Mitjalle tietenkin riitt\u00e4isi keikkoja hamaan tulevaisuuteen, jos h\u00e4n vain suostuisi ottamaan niit\u00e4 vastaan.\"\n\nIstuin h\u00e4nen viereens\u00e4. \"Mit\u00e4 tarkoitat?\"\n\nCaoimhe laski lehden kahvip\u00f6yd\u00e4lle. \"H\u00e4n ei siis ole kertonut? Se Vitali-tyyppi, joka soitti kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 klubilla, on suositellut Mitjaa. Ilmeisesti h\u00e4n tuntee paljon ihmisi\u00e4. T\u00e4rkeit\u00e4 ihmisi\u00e4.\"\n\nEn tiennyt, mit\u00e4 ajatella siit\u00e4, ett\u00e4 Vitali oli kehunut velje\u00e4ni. H\u00e4n oli ollut pelottavin vampyyri jonka olin koskaan tavannut, ja vaikka tapaamani vampyyrit saattoi laskea yhden k\u00e4den sormilla, en silti ep\u00e4illyt, etteik\u00f6 h\u00e4n olisi p\u00e4rj\u00e4nnyt laajemmassakin vertailussa. H\u00e4n ei ollut vaikuttanut tyypilt\u00e4, joka olisi tehnyt toisille palveluksia.\n\nKysyin sen t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4n kysymyksen: \"Miksi ihmeess\u00e4 Mitja menisi kielt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n dj-keikoista?\" Tiesin, ettei veljeni ollut yht\u00e4 kunnianhimoinen kuin tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, mutta h\u00e4n rakasti musiikkia enemm\u00e4n kuin kukaan. Oli sulaa tyhmyytt\u00e4 kielt\u00e4yty\u00e4 t\u00f6ist\u00e4, joita rakasti.\n\n\"H\u00e4nen nykyinen ty\u00f6sopimuksensa sanoo, ettei h\u00e4n saa tehd\u00e4 kilpailijoille t\u00f6it\u00e4 ilman lupaa. H\u00e4n ei ole saanut sellaista.\"\n\n\"Mutta Konsta\u2013\"\n\n\"Konsta ei ole Suomessa\", Caoimhe muistutti.\n\n\"Eli kuka ikin\u00e4 t\u00e4m\u00e4nhetkinen pomo onkin, h\u00e4n haluaa torpedoida Mitjan uran.\"\n\n\"Juuri niin min\u00e4 sanoin h\u00e4nelle. Ja h\u00e4n tajuaa sen kyll\u00e4 itsekin. Mutta h\u00e4n ep\u00e4r\u00f6i luopua vakituisesta ty\u00f6st\u00e4.\"\n\nSe kuulosti veljeni tapaiselta. \"H\u00e4n pelk\u00e4\u00e4, ettei keikkoja olisikaan tarpeeksi\", sanoin \u00e4\u00e4neen.\n\n\"Niin.\" Caoimhe nousi yl\u00f6s ja vilkaisi keitti\u00f6t\u00e4. \"Haluatko jotain juotavaa?\"\n\nOli omituista tulla kohdelluksi vieraana omassa kodissaan. \"Vett\u00e4 kiitos.\"\n\nCaoimhen puuhatessa keitti\u00f6ss\u00e4 katselin ymp\u00e4rilleni. Asunto oli paljon paremmassa kunnossa kuin se olisi ollut minun j\u00e4ljilt\u00e4ni, mutten ollut yll\u00e4ttynyt. Mitja oli siistimpi kuin min\u00e4.\n\nOlohuone oli kokenut pienen muodonmuutoksen. Kaikki taidetarvikkeeni olivat tiess\u00e4\u00e4n, ja tilalle oli ilmestynyt soittimia. Oli mahdotonta kuvitella, ett\u00e4 vasta v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten Mitja oli omistanut vain yhden, l\u00e4hes soittokelvottoman kitaran. Nyt kitaroita oli ainakin kolme, muista soittimista puhumattakaan. Lattialla n\u00e4kyi vahvistimia, piuhoja ja muita esineit\u00e4, joista en uskaltanut menn\u00e4 sanomaan, mit\u00e4 ne olivat.\n\nN\u00e4ky sai minut hieman nostalgiseksi. T\u00e4m\u00e4 asunto oli ollut pitk\u00e4\u00e4n minun ja \u00e4itini koti. Sen j\u00e4lkeen se oli ollut minun ja Nikon koti, ja katsellessani sit\u00e4 nyt tajusin, ett\u00e4 siit\u00e4 oli vihdoin tullut Mitjan.\n\nCaoimhe palasi sohvalle kahden vesilasin kanssa. \"N\u00e4yt\u00e4t silt\u00e4 ett\u00e4 sinulla on jotain mielesi p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Tied\u00e4n, ett\u00e4 tulit puhumaan veljesi kanssa, mutta ehk\u00e4 min\u00e4 voisin auttaa.\"\n\nPurin huultani. Caoimhe ei ollut susi. Mik\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 kerroin h\u00e4nelle, ei voinut vahingoittaa Mikaelin asemaa.\n\nLopulta huokaisin. \"Kyse on Mikaelista ja minusta\", aloitin.\n\nCiao h\u00f6rpp\u00e4si lasistaan ja odotti.\n\n\"Luulen, ett\u00e4 Mikael j\u00e4tt\u00e4\u00e4 minut\", sanoin.\n\n\"Mik\u00e4 saa sinut ajattelemaan niin?\"\n\nKerroin h\u00e4nelle susista ja pariutumisesta. \"H\u00e4n ei ole l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 huomenna eik\u00e4 ylihuomenna, mutta jossain vaiheessa. Ja jos h\u00e4n ei j\u00e4t\u00e4 minua, niin sitten minun pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 h\u00e4net menem\u00e4\u00e4n. Mikaelin susi tarvitsee suden kumppanikseen.\"\n\n\"En tied\u00e4 paljoakaan susista\", Caoimhe aloitti, \"mutta tied\u00e4n, ett\u00e4 Mikael tulee tekem\u00e4\u00e4n kaikkensa, jotta saisi olla sinun kanssasi.\"\n\n\"En vain tied\u00e4, riitt\u00e4\u00e4k\u00f6 se\", sanoin.\n\n\"Kuinka teill\u00e4 sujuu makuuhuoneessa?\"\n\nOlin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 l\u00e4ikytt\u00e4\u00e4 vett\u00e4 lasistani. En ollut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tottunut siihen, miten h\u00e4pe\u00e4m\u00e4t\u00f6n Caoimhe oli.\n\n\"Hyvin. Ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n liiankin hyvin.\"\n\n\"Kerro toki lis\u00e4\u00e4. En ole koskaan kuullut suhteesta, jossa hyv\u00e4 seksi olisi ollut ongelma.\"\n\n\"Me aina keskitymme enemm\u00e4n minuun kuin h\u00e4neen. Olen tietysti yritt\u00e4nyt ottaa ohjat k\u00e4siin, mutta... Jotenkin siin\u00e4 vain aina k\u00e4y niin.\" Se kuulosti \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen typer\u00e4lt\u00e4, joten kiiruhdin eteenp\u00e4in. \"Joka tapauksessa h\u00e4n saa minut unohtamaan, ett\u00e4 meill\u00e4 on ongelma.\" En sanonut, ett\u00e4 toisinaan tunsin huonoa omaatuntoa. Joskus Mikaelin kanssa oleminen tuntui loputtomalta kilpailulta siin\u00e4, kumpi pystyi antamaan toiselle enemm\u00e4n, ja h\u00e4n asetti riman aika pirun korkealle.\n\n\"Se ei voi olla kovin suuri ongelma, jos se on kerta niin helppo unohtaa\", Ciao sanoi. Ja hymyili. \"Sit\u00e4 paitsi meill\u00e4 kaikilla on omat ongelmamme. Sit\u00e4 kutsutaan el\u00e4m\u00e4ksi.\"\n\nH\u00e4n oli tietenkin oikeassa. Kenellek\u00e4\u00e4n meist\u00e4 ei ollut olemassa takuita.\n\n\"Sin\u00e4 et saa kertoa t\u00e4st\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n\", sanoin.\n\n\"\u00c4l\u00e4 ole huolissasi. Min\u00e4 olen hyv\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n salaisuuksia.\"\n\nEn j\u00e4\u00e4nyt odottamaan Mitjan her\u00e4\u00e4mist\u00e4. Palasin kotiin mietteli\u00e4\u00e4n\u00e4, mutta paljon rauhallisempana. Olin l\u00e4hett\u00e4nyt Mikaelille viestin ennen Kalliosta l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni, ja kuinka ollakaan, p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 odotti valtava laatikollinen sushia.\n\nMikael seisoi p\u00f6yd\u00e4n vieress\u00e4. Hymyilin h\u00e4nelle. \"Kiitos\", sanoin.\n\n\"Se on vain ruokaa\", h\u00e4n sanoi.\n\nH\u00e4n on niin kiltti, ajattelin. H\u00e4n hemmottelee minut viel\u00e4 piloille.\n\nJuuri silloin Mikaelin puhelin soi.\n\n\"Moi\", h\u00e4n vastasi.\n\nH\u00e4n kuunteli hetken. \"Nyt on ihan hyv\u00e4 hetki.\"\n\nH\u00e4n kuunteli taas. Jossain vaiheessa h\u00e4n alkoi k\u00e4vell\u00e4 edestakaisin, mist\u00e4 tiesin, ettei h\u00e4n pit\u00e4nyt kuulemastaan.\n\nH\u00e4n pys\u00e4htyi. \"En usko, ett\u00e4 Konsta voi auttaa. H\u00e4n on maapallon toisella puolella.\"\n\nSe kiinnitti huomioni. Minulla ei ollut aavistustakaan, mist\u00e4 he puhuivat, mutta sudet eiv\u00e4t yleens\u00e4 maininneet Konstaa kovin mielell\u00e4\u00e4n.\n\nMikael huokaisi. \"Minulla ei ole h\u00e4nen nykyist\u00e4 numeroaan, mutta kysyn Raisalta. En kuitenkaan l\u00e4htisi laskemaan Konstan varaan.\"\n\nToisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sanottiin jotain. Muodostin huulillani kysymyksen: kuka? \"Juha\", Mikael mumisi.\n\n\"Ai olemmeko min\u00e4 ja Raisa nyky\u00e4\u00e4n puhev\u00e4leiss\u00e4? Niinkin voisi sanoa. Viime aikoina puhuminen on tosin j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4hemm\u00e4lle, kun olemme keskittyneet toisenlaisiin asioihin.\"\n\n\"Mikael!\" sanoin. En voinut uskoa, ett\u00e4 h\u00e4n oli mennyt sanomaan jotain sellaista. Ja varsinkaan Juhalle.\n\nH\u00e4n virnisti \u00e4llistykselleni. \"Odota, laitan sinut kaiuttimeen niin ett\u00e4 Raisakin kuulee.\" Mikael n\u00e4pp\u00e4ili puhelintaan ja laittoi sen eteemme p\u00f6yd\u00e4lle. H\u00e4n istui viereeni ja laittoi k\u00e4tens\u00e4 niskaani. Rakastin sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n koski minua silloinkin, kun h\u00e4nen ajatuksensa olivat jossain muualla, niin kuin minun koskettamiseni olisi h\u00e4nelle kaikkein luontaisin tila.\n\n\"Moi Juha\", sanoin aavistuksen nolona.\n\n\"Moi\", h\u00e4n sanoi ja ysk\u00e4isi heti per\u00e4\u00e4n. \"Te sitten olette taas... yhdess\u00e4?\"\n\nAsian kanssa oli aivan turha kierrell\u00e4. \"Niin olemme\", sanoin. \"Mit\u00e4 sin\u00e4 oikein halusit kysy\u00e4?\"\n\nMikael ehti ensin. \"Hukkavaarassa on ongelma. Juha soitti kysy\u00e4kseen, tied\u00e4mmek\u00f6 ket\u00e4\u00e4n yliluonnollisia, jotka voisivat auttaa laumaa samaan tapaan kuin Konsta.\"\n\nMeni hetki, ennen kuin tajusin, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti sill\u00e4. \"Ai te tarvitsette jonkun, joka pystyy sorkkimaan mieli\u00e4?\" Konstan teht\u00e4v\u00e4 oli ollut perin yksinkertainen: h\u00e4net oli palkattu suojelemaan kyl\u00e4n salaisuutta. Vahinkojen satuttua h\u00e4n oli saanut ihmisturistit unohtamaan kaiken sellaisen, mik\u00e4 olisi her\u00e4tt\u00e4nyt liikaa ep\u00e4ilyksi\u00e4 kyl\u00e4n asukkaiden todellisesta luonteesta.\n\n\"Joo, mielell\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Nyt on koko vuoden valoisin aika. Kaikki vampyyrit ovat tiess\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Tiedet\u00e4\u00e4n. Siksi meill\u00e4 onkin t\u00e4m\u00e4 ongelma. Me olemme p\u00e4rj\u00e4nneet yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin sen j\u00e4lkeen, kun Konsta l\u00e4hti. On ollut mahdotonta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 toista vampyyria, joka suostuisi tulemaan meille t\u00f6ihin, mutta me onnistuimme selviytym\u00e4\u00e4n koko edellisen sesongin ilman kommelluksia. Ehk\u00e4 me k\u00e4vimme sen j\u00e4lkeen v\u00e4h\u00e4n laiskoiksi ja ylimielisiksi.\"\n\n\"Millainen ongelma teill\u00e4 oikein on siell\u00e4?\"\n\n\"L\u00e4hikunnassa on n\u00e4hty viime viikkoina susi er\u00e4\u00e4n talon pihassa. Kunnanjohtaja syytt\u00e4\u00e4 meit\u00e4, koska luulee meid\u00e4n houkutelleen sen alueelle ruokkimalla susia turistien toivossa. He haluavat lopettaa koko susiturismin. Pelk\u00e4\u00e4mme, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4tyy viel\u00e4 uutisiin.\"\n\n\"He ovat aloittamassa susijahdin\", Mikael sanoi.\n\n\"Mutta... ette kai te anna heid\u00e4n?\" kysyin.\n\n\"Meill\u00e4 ei ole hirve\u00e4sti keinoja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. He ovat jo hakeneet kaatolupaa, ja vaikka sen saaminen on ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, aika monet heist\u00e4 ovat jo siin\u00e4 pisteess\u00e4, ettei heit\u00e4 kiinnosta, onko susien mets\u00e4st\u00e4minen laitonta vai ei.\"\n\n\"Tavalliset luodit eiv\u00e4t voi tappaa teit\u00e4.\" Heti kun olin sanonut sen, tunsin oloni huojentuneeksi. Hukkavaaralaiset eiv\u00e4t olleet hengenvaarassa.\n\n\"Eiv\u00e4t, mutta en sanoisi, ett\u00e4 ammutuksi tuleminen on koskaan kivaa. Suurempi ongelma on se, ett\u00e4 jahti jatkuu niin kauan, kunnes jotain saadaan kiinni.\"\n\n\"He haluavat n\u00e4hd\u00e4 ruumiin\", sanoin.\n\n\"Niin.\"\n\n\"\u00c4lk\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00f6 heit\u00e4 lauman reviirille.\"\n\n\"Suomessa on valitettavasti jokamiehenoikeudet. Ei meill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n keinoa pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 ulkona.\"\n\n\"Minun pit\u00e4\u00e4 mietti\u00e4 t\u00e4t\u00e4 hetki\", Mikael sanoi. \"Soitan sinulle takaisin heti, kun tied\u00e4n, mit\u00e4 teen.\"\n\n\"En tied\u00e4, miten sanoisin t\u00e4m\u00e4n, mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 aletaan olla aika kyll\u00e4styneit\u00e4 siihen, ettei laumanjohtajaa n\u00e4y eik\u00e4 kuulu. Monen mielest\u00e4 olisi reilumpaa, jos sin\u00e4...\"\n\n\"Luopuisin laumanjohtajuudesta?\" Mikael arvasi.\n\n\"Niin.\"\n\n\"Kyll\u00e4 sen saa sanoa \u00e4\u00e4neen. Kiitos kun soitit. Niin kuin sanoin, mietin hetken ja soitan sinulle sitten.\" H\u00e4n pudotti puhelimensa sohvalle ja katsoi sitten minua. \"T\u00e4llaista ongelmaa ei ole ollut koskaan aikaisemmin. En tied\u00e4, miksi t\u00e4m\u00e4 tapahtuu nyt. Susia ei edes kannata yritt\u00e4\u00e4 mets\u00e4st\u00e4\u00e4 sulan maan aikaan.\"\n\n\"Min\u00e4 voin auttaa\", sanoin.\n\nMikael ei sanonut mit\u00e4\u00e4n.\n\n\"Min\u00e4 en ole vampyyri, eiv\u00e4tk\u00e4 daimonit varsinaisesti hallitse mieli\u00e4, mutta...\" En tiennyt, miten muotoilla asia. Treenit Mitjan kanssa olivat viel\u00e4 tuoreessa muistissa. Olin p\u00e4\u00e4ssyt kyvyiss\u00e4ni paljon pidemm\u00e4lle kuin olin koskaan kuvitellut, ja se oli hieman pelottanut minua. Nyt ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa tajusin, ett\u00e4 kykyj\u00e4ni voisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muiden hyv\u00e4ksi.\n\n\"Daimonit hallitsevat todellisuutta\", Mikael lopetti puolestani. \"Se on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sama kuin jos te hallitsisitte mieli\u00e4.\" H\u00e4n katsoi pois, sitten taas minua. \"Tekisitk\u00f6 sin\u00e4 sen?\"\n\nRypistin otsaani. \"Miksi en tekisi? Tietenkin min\u00e4 autan jos vain pystyn.\"\n\n\"Sinua ei siis haittaisi menn\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Hukkavaarassa? Min\u00e4 menen sinne joka tapauksessa, mutta\u2013\"\n\n\"Min\u00e4 haluan tulla mukaan\", sanoin. \"T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 min\u00e4 taidan olla lauman paras ja ainoa vaihtoehto.\" Mikael n\u00e4ytti viel\u00e4kin aivan liian huolestuneelta, joten jatkoin: \"Meh\u00e4n jo puhuimme yhteisest\u00e4 lomamatkasta. Eih\u00e4n Hukkavaara ole mik\u00e4\u00e4n Bora Bora, mutta lasketaan se silti.\"\n\nMikaelin kulmat kohosivat. \"Bora Bora? Ai sinne sin\u00e4 olisit halunnut menn\u00e4? Pidet\u00e4\u00e4n mieless\u00e4.\"\n\nEn sanonut Mikaelille, mit\u00e4 ajattelin: Hukkavaaraan meneminen oli her\u00e4tt\u00e4nyt minussa toivon kipin\u00e4n. Mikaelin susi tarvitsi laumaa. Jos kaupungissa asuvat sudet eiv\u00e4t olleet tarpeeksi, ehk\u00e4 Hukkavaarassa oleilu auttaisi h\u00e4nen suttaan hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n minut. Ehk\u00e4 Hukkavaaraan meneminen oli juuri sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n tarvitsi.\n\nEhk\u00e4 kaikki olisi taas hyvin.\nKOLMAS LUKU\n\nToivo on ihmeellinen asia. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olin nimitt\u00e4in loistavalla tuulella. Minua ei harmittanut edes se, ettei Mitja ollut kertonut minulle saamistaan keikkatarjouksista. H\u00e4nen tilanteensa antoi minulle vain lis\u00e4pontta pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4net mukaan Hukkavaaraan.\n\n\"Minulla on sinulle keikka\", sanoin heti kuin Mitja vastasi puhelimeen. \"Ei musiikki-, vaan daimonkeikka. Hyv\u00e4 palkka, mahtavat edut. Tied\u00e4n, ett\u00e4 olet odottanut tekosyyt\u00e4 ottaa loparit. Onneksi olkoon: t\u00e4ss\u00e4 se nyt on.\"\n\nToisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli hetken hiljaista. \"Mist\u00e4 tiesit?\" h\u00e4n kysyi lopulta.\n\n\"Ciao kertoi. Voin antaa anteeksi sen, ett\u00e4 salasit t\u00e4m\u00e4n minulta, mutta vain, jos tulet mukaani Hukkavaaraan.\"\n\n\"Mit\u00e4 jos en tienaa freelancerina tarpeeksi? Minun pit\u00e4\u00e4 maksaa laskut.\"\n\n\"Sen takia sinulla on kuninkaallinen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4.\"\n\nH\u00e4n murahti, ja minun oli pakko purra huulta, etten olisi nauranut \u00e4\u00e4neen.\n\nKerroin h\u00e4nelle kaiken, mit\u00e4 tiesin Hukkavaaran tilanteesta. H\u00e4n ei sanonut paljoa, mutta lupautui tulemaan mukaan, kunhan vain Caoimhe suostuisi l\u00e4htem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kanssaan. Meid\u00e4n kummankaan ei tarvinnut sanoa \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 olimme Mikaelille velkaa. H\u00e4n lopetti puhelun lyhyeen, sill\u00e4 h\u00e4nen piti soittaa pomolleen ja ilmoittaa irtisanoutuvansa. H\u00e4n kuulosti melkein silt\u00e4 kuin olisi odottanut sit\u00e4 innolla.\n\nKun olin saanut hoidettua puhelun pois alta, oli jo aika laittautua valmiiksi. Minulla oli nimitt\u00e4in tanssitreffit Tanelin kanssa.\n\nTapasimme keskustassa ja k\u00e4velimme yhdess\u00e4 tanssikoululle, jossa tunti pidettiin. Vasta silloin minulle selvisi, ett\u00e4 Taneli oli oikeasti kilpaillut kilpatanssissa.\n\n\"\u00c4l\u00e4 huoli yht\u00e4\u00e4n, olen ihan varma, ett\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4t hienosti\", h\u00e4n sanoi heti n\u00e4hty\u00e4\u00e4n ilmeeni.\n\n\"En min\u00e4 itsest\u00e4ni ole huolissani, vaan sinun varpaistasi\", nauroin.\n\nOlin ollut hieman ep\u00e4luuloinen, kun Taneli oli kertonut, mille tunnille h\u00e4n halusi menn\u00e4. En ollut koskaan tanssinut jivea, mutta k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 rakastin sit\u00e4. Se oli leikkis\u00e4\u00e4 ja hyv\u00e4ntuulista, ja vaikka tempo oli v\u00e4lill\u00e4 aika hurja, Taneli oli niin hyv\u00e4 viej\u00e4, ett\u00e4 pysyin kuin pysyinkin mukana suurimman osan ajasta. Huomasin hymyilev\u00e4ni koko ajan.\n\nTanssi vaati kuitenkin hyv\u00e4\u00e4 kuntoa, ja tunnin j\u00e4lkeen olin hiest\u00e4 m\u00e4rk\u00e4. Olin iloinen, ett\u00e4 olin tajunnut ottaa vaihtovaatteet mukaan.\n\n\"Meid\u00e4n t\u00e4ytyy ehdottomasti menn\u00e4 uudestaan!\" sanoin kun tulin ulos pukuhuoneesta ja n\u00e4in Tanelin jo odottavan minua. \"Siis vain, jos kest\u00e4t tanssia minunkaltaiseni aloittelijan kanssa.\"\n\nH\u00e4nen hymyns\u00e4 oli leve\u00e4 ja aito. \"Se olisi mahtavaa. Miten olisi jo ensi viikolla?\"\n\nOlin jo vastata my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti, kun muistin, etten ehk\u00e4 olisi kaupungissa. \"Min\u00e4 ja Mikael l\u00e4hdemme huomenna Hukkavaaraan, enk\u00e4 tied\u00e4, milloin tulemme takaisin.\"\n\nL\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti Rautatientoria. Taneli ty\u00f6nsi k\u00e4det shortsiensa taskuihin. \"Minusta on niin kivaa, ett\u00e4 sin\u00e4 ja Niko olette saaneet v\u00e4linne kuntoon. Asia vaivasi h\u00e4nt\u00e4 niin paljon.\"\n\nEn tiennyt, mit\u00e4 vastata, joten toivoin, ett\u00e4 hymy riitti. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 h\u00e4n alkaisi kysell\u00e4 tarkempia yksityiskohtia.\n\n\"Haluaisin kysy\u00e4 sinulta jotain.\"\n\nNo niin, ajattelin. \"Kysy pois.\"\n\n\"Niko ei koskaan k\u00e4y kotipaikkakunnallaan\", h\u00e4n aloitti. \"Sin\u00e4 taidat olla h\u00e4nen nykyisist\u00e4 kavereistaan ainoa, joka on tuntenut h\u00e4net ennen kuin h\u00e4n muutti t\u00e4nne.\"\n\n\"Nikon perhesuhteet ovat v\u00e4h\u00e4n ongelmalliset\", sanoin. Tajusin, ettei Taneli ollut varsinaisesti kysynyt mit\u00e4\u00e4n, mutta ajattelin ett\u00e4 minun olisi silti hyv\u00e4 selitt\u00e4\u00e4. \"H\u00e4nell\u00e4 ei ole \u00e4iti\u00e4 ja is\u00e4 on juoppo. H\u00e4nen iso\u00e4itins\u00e4 kasvatti h\u00e4net\"\n\n\"H\u00e4n on puhunut v\u00e4h\u00e4n mummistaan\", Taneli sanoi. \"H\u00e4n on huolissaan t\u00e4m\u00e4n terveydest\u00e4.\"\n\nSe oli minulle t\u00e4ysin uutta tietoa. \"Onko Annille tapahtunut jotain?\"\n\n\"Ei tiet\u00e4\u00e4kseni, mutta h\u00e4nell\u00e4 on jo ik\u00e4\u00e4. Niko sanoi, ett\u00e4 sen on alkanut huomata h\u00e4nest\u00e4.\"\n\nAnni py\u00f6ritti kauppaansa yksin ja oli muutenkin huolehtinut aina kaikesta. H\u00e4n oli yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 ihmisist\u00e4, jotka olin tavannut Hukkavaarassa, ja olin pit\u00e4nyt h\u00e4nest\u00e4 ensihetkist\u00e4 l\u00e4htien. Hukkavaara oli mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin h\u00e4nen kotinsa, mutta en ollut varma, oliko h\u00e4nell\u00e4 siell\u00e4 ket\u00e4\u00e4n, joka tarjoaisi h\u00e4nelle apuaan. En tiennyt, kuinka hyvin sudet ymm\u00e4rsiv\u00e4t, millaista oli olla ihminen. Millaista oli olla fyysisesti heikko.\n\n\"Nikon pit\u00e4isi menn\u00e4 tapaamaan h\u00e4nt\u00e4 ennen kuin te l\u00e4hdette.\"\n\n\"Olen sanonut h\u00e4nelle samaa. Sanoin, ett\u00e4 l\u00e4htisin mielell\u00e4ni mukaan. H\u00e4n ei pit\u00e4nyt ajatuksesta.\" H\u00e4n piti tauon. Aavistelin, ett\u00e4 oli vihdoin tullut kysymyksen aika. \"Onko Niko kertonut kenellek\u00e4\u00e4n... Tai siis, luulen tajuavani, miksi h\u00e4n ei ehk\u00e4 halua vied\u00e4 minua tapaamaan ket\u00e4\u00e4n sukulaisiaan.\"\n\nAloin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 kiikasti. \"Kaikki Hukkavaarassa kyll\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n on homo\", sanoin suoraan. \"H\u00e4n ei h\u00e4pe\u00e4 sinua, vaan p\u00e4invastoin. Jos h\u00e4n jotain h\u00e4pe\u00e4\u00e4 niin Hukkavaaraa.\"\n\n\"On tosi kiva tavata joku, joka tuntee h\u00e4net.\" H\u00e4nen helpotuksensa oli niin ilmiselv\u00e4, ett\u00e4 minun teki mieli irvist\u00e4\u00e4. Pahuksen Niko, ajattelin. Tiesin kyll\u00e4, miksi h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt erottaa Tanelin ja menneisyytens\u00e4 Hukkavaarassa piikkilanka-aidalla, mutta samaan aikaan en ollut lainkaan varma, oliko h\u00e4n tullut pohtineeksi sen seurauksia. Niko ei aina osannut ajatella, milt\u00e4 h\u00e4nen tekonsa tuntuivat muista.\n\nEnnen kuin edes tajusin, mit\u00e4 olin tekem\u00e4ss\u00e4, sanoin: \"Jos teit\u00e4 kiinnostaa tulla huomenna mukaan, p\u00e4\u00e4sette meid\u00e4n kyydiss\u00e4mme. Olen varma, ett\u00e4 me saamme teid\u00e4t majoitettua jonnekin. Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ehdottomasti k\u00e4yd\u00e4 Kainuussa, ennen kuin l\u00e4hdette Ranskaan.\"\n\n\"Se olisi tosi kivaa.\" H\u00e4n hymyili korvasta korvaan, enk\u00e4 usko, ett\u00e4 olin koskaan n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n yht\u00e4 suloista.\n\n***\n\nEn ollut ehtinyt olla kotona tuntiakaan, kun puhelimeni soi.\n\n\"OLETKO SIN\u00c4 HULLU?!\"\n\nIrvistin ja siirsin puhelimen kauemmas korvastani.\n\n\"Luultavasti\", kerroin Nikolle. \"En voi kuitenkaan antaa varmaa vastausta ennen kuin tarkennat hieman.\"\n\n\"Sin\u00e4 kutsuit Tanelin Hukkavaaraan.\"\n\nAi se, ajattelin. \"Niin taisin tehd\u00e4. Koska et ole esitellyt h\u00e4nt\u00e4 poikayst\u00e4v\u00e4n\u00e4si kenellek\u00e4\u00e4n muulle kuin minulle, h\u00e4n ep\u00e4ili, ett\u00e4 olet yh\u00e4 kaapissa. Sanoin, ett\u00e4 kaikki kotopuolessasi kyll\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4t. H\u00e4n oli my\u00f6s huolissaan siit\u00e4, mit\u00e4 Annille tapahtuu sitten, kun te muutatte niin kauas. Tulin ehdottaneeksi, ett\u00e4 k\u00e4visitte h\u00e4nen luonaan edes kerran ennen kuin l\u00e4hdette.\"\n\nKuulin kun ovi avattiin ja hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 Mikael ilmestyi olohuoneeseen. Hymyilin ja ny\u00f6kk\u00e4sin h\u00e4nelle. Osoitin puhelintani, ja h\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si takaisin. Katsoin, kun h\u00e4n meni keitti\u00f6\u00f6n ja avasi j\u00e4\u00e4kaapin.\n\nNiko oli hiljaa toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4. \"H\u00e4n sanoi sinullekin Annista?\" h\u00e4n kysyi lopulta.\n\n\"Se poika oikeasti v\u00e4litt\u00e4\u00e4.\"\n\nHetkeen ei kuulunut mit\u00e4\u00e4n, sitten hyvin vaimeaa muminaa. Olin erottavinani sanat \"voi helvetin helvetti\".\n\n\"Min\u00e4 en ole koskaan varsinaisesti kertonut mummille.\"\n\nMeni hetki, ennen kuin tajusin, mihin h\u00e4n oikein viittasi. Niin kuin olin sanonut Tanelille, kaikki Hukkavaarassa tiesiv\u00e4t Nikosta. Ja vaikka Anni ei ollutkaan susi, h\u00e4n oli ter\u00e4v\u00e4 nainen. \"Tietenkin h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4\", sanoin. \"Ei sinun tarvitse sanoa mit\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Ent\u00e4 miten ajattelit ratkaista sen pikkuongelman, ett\u00e4 minun suteni sekoaa muiden susien seurassa?\"\n\n\"Sinun ei tarvitse hengailla susien kanssa. Me j\u00e4rjest\u00e4mme teille majoituksen m\u00f6kkiin tai jonnekin, miss\u00e4 saatte olla rauhassa.\" Samalla kun lupasin niin Nikolle, katsoin Mikaelia anovasti. H\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si.\n\n\"Jos sin\u00e4 aiot olla Tanelin kanssa, sinun on pakko alkaa jakaa edes joitain osia el\u00e4m\u00e4st\u00e4si. Sanoisin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on juuri sopivan harmiton alku.\"\n\n\"Katsotaan, mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tulee\", Niko mumisi. \"Min\u00e4 kun satun olemaan mik\u00e4 olen.\"\n\n\"My\u00f6nn\u00e4t siis olevasi m\u00e4nttip\u00e4\u00e4?\"\n\n\"En! Tarkoitan sit\u00e4, ett\u00e4 olen ihmissusi. Enk\u00e4 tied\u00e4 ket\u00e4\u00e4n, jota maailman pahuus olisi turmellut yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin Tanelia. Se on aika outoa kun ottaa huomioon, ett\u00e4 h\u00e4n on juhlinut enemm\u00e4n kuin min\u00e4. Se poika on helvetin enkeli.\"\n\n\"Helvetin enkeli?\"\n\n\"Tied\u00e4t, mit\u00e4 tarkoitan.\"\n\n\"H\u00e4n on kuin p\u00f6rr\u00f6inen koiranpentu\", tunnustin. \"Tai pupujussi. Tai karitsa siin\u00e4 vessapaperimainoksessa. Joka tapauksessa sy\u00f6t\u00e4v\u00e4n s\u00f6\u00f6tti.\" Pidin tauon. \"En tiennyt, ett\u00e4 sin\u00e4 pid\u00e4t s\u00f6\u00f6tist\u00e4.\"\n\n\"Mist\u00e4 sin\u00e4 sitten kuvittelit minun pit\u00e4v\u00e4n?\"\n\n\"En tied\u00e4. Jostain synkemm\u00e4st\u00e4.\"\n\n\"Miksi min\u00e4 pit\u00e4isin synk\u00e4st\u00e4? Min\u00e4 viet\u00e4n kaiken aikani itseni kanssa, siin\u00e4 on jo ihan riitt\u00e4v\u00e4sti kest\u00e4mist\u00e4.\"\n\nSiin\u00e4 oli, kumma kyll\u00e4, j\u00e4rke\u00e4. \"Aika mahtavaa, ett\u00e4 Taneli on valmis muuttamaan Ranskaan sinun takiasi.\"\n\n\"No, h\u00e4n on sent\u00e4\u00e4n k\u00e4ynyt Ranskalaisen koulun. H\u00e4n kirjoitti kaikki hakemukseni.\"\n\n\"H\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4tilt\u00e4, tanssii ja puhuu ranskaa? Sinun on pidett\u00e4v\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 kiinni jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 voin lainata h\u00e4nt\u00e4.\"\n\nNiko naurahti kuivasti.\n\n\"Miten sin\u00e4 olet selviytynyt t\u00e4ysikuista?\" Olin utelias. He olivat asuneet yhdess\u00e4 jo monta kuukautta, joten Nikon oli t\u00e4ytynyt keksi\u00e4 ongelmaan jokin ratkaisu.\n\n\"Jos Taneli ei ole ollut t\u00f6iss\u00e4, olen onnistunut kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n jonkun riidan, jonka takia olen voinut l\u00e4hte\u00e4 ovet paukkuen ja vastata puhelimeen vasta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\"\n\n\"Tosi ilke\u00e4\u00e4.\"\n\n\"Ehk\u00e4, mutta korvaan sen h\u00e4nelle aina j\u00e4lkik\u00e4teen.\"\n\n\"Miten?\"\n\n\"Taidan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kohdan tyhj\u00e4ksi. Eik\u00f6h\u00e4n sinun mielikuvituksesi riit\u00e4 keksim\u00e4\u00e4n vastauskentt\u00e4\u00e4n jotain sopivaa.\"\n\nSe h\u00e4mmensi minua siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 vaihdoin nopeasti aihetta. \"L\u00e4htisitte nyt Hukkavaaraan meid\u00e4n kanssamme. Mitja ja Ciaokin ovat tulossa. Voin luvata, ettei kukaan tule heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n tyhm\u00e4\u00e4 homol\u00e4pp\u00e4\u00e4. Paitsi tietenkin jos heit\u00e4tte sit\u00e4 itse.\"\n\n\"Me heit\u00e4mme pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 homol\u00e4pp\u00e4\u00e4. Ett\u00e4s tied\u00e4t.\"\n\n\"Joo joo\", sanoin. \"Mitja ja Ciao ovat menossa junalla, joten te mahdutte meid\u00e4n kyytiin.\"\n\n\"Kuvitteletko, ett\u00e4 me kest\u00e4mme seitsem\u00e4n tuntia teid\u00e4n kyydiss\u00e4nne? Ei tule onnistumaan.\"\n\n\"Mik\u00e4 meid\u00e4n kyydiss\u00e4mme on muka vikana?\"\n\n\"Te. Olette niin \u00e4ll\u00f6tt\u00e4vi\u00e4. Hymyilettekin koko ajan. Tied\u00e4n, ett\u00e4 te yrititte hillit\u00e4 itsenne silloin illallisella, mutta hei ihan oikeasti. Ei kukaan halua katsoa sit\u00e4 vierest\u00e4.\"\n\nYritin muistella k\u00e4yt\u00f6st\u00e4mme silloin, kun Niko ja Taneli olivat olleet k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4, enk\u00e4 muistanut mit\u00e4\u00e4n erityisen \u00e4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4. Yritin yleens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 jonkun rajan siin\u00e4, mit\u00e4 teimme julkisesti, ja vaikka Mikael toisinaan saikin minut lipsumaan, en todellakaan uskonut meid\u00e4n olevan pahimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4. Siit\u00e4 huolimatta kuvittelin ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ni, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti.\n\nNiko jatkoi: \"Te olette juuri niit\u00e4 pareja, jotka hankkivat samanlaiset tuulipuvut ja alkavat sauvak\u00e4vell\u00e4 yhdess\u00e4.\"\n\nKuulin Mikaelin yskiv\u00e4n keitti\u00f6ss\u00e4. \"T\u00e4ss\u00e4 kohtaa on varmaan hyv\u00e4 ilmoittaa, ett\u00e4 Mikael on t\u00e4\u00e4ll\u00e4\", sanoin samalla kun yritin olla nauramatta. Kuvittelinko minut ja Mikaelin samanlaisissa tuulipuvuissa? En. Mutta ei se toisaalta ollut kamalin mahdollinen asia, jonka saatoin kuvitella.\n\n***\n\nSeuraavana aamuna min\u00e4 ja Mikael l\u00e4hdimme ajamaan kohti Hukkavaaraa. Tai Mikael ajoi, min\u00e4 istuin pelk\u00e4\u00e4j\u00e4npaikalla ja s\u00f6in mansikoita istuin taakse vedettyn\u00e4, toinen jalka kojelautaan nojaten. Nilkassani kimmelsi kultainen ketju, jonka olin saanut Mikaelilta. Stereoissa soi jokin radiokanava, josta tuli enemm\u00e4n mainoksia kuin musiikkia. Tiesin, ett\u00e4 ulkona oli kuuma \u2013 tiell\u00e4 n\u00e4kyi jopa kangastuksia \u2013 mutta ilmastoinnin ansiosta l\u00e4mp\u00f6tila autossa oli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n miellytt\u00e4v\u00e4.\n\n\"Minun on ollut tarkoitus kysy\u00e4 sinulta jotakin\", Mikael aloitti. \"T\u00e4m\u00e4 on todella ennenaikaista, mutta ajattelin, ett\u00e4 sinun on hyv\u00e4 mietti\u00e4 rauhassa.\"\n\n\"No?\" Vihasin sit\u00e4, ett\u00e4 pelk\u00e4sin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti pahinta.\n\nH\u00e4n vilkaisi minua. \"Kun valmistun l\u00e4\u00e4kiksest\u00e4, haluaisin tutkia sinua. Sinun perim\u00e4\u00e4si. Se auttaisi sek\u00e4 susia ett\u00e4 sinua itse\u00e4si. Meh\u00e4n emme viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tied\u00e4, miksi sinun \u00e4itisi ei koskaan muuttunut.\"\n\n\"Min\u00e4 en tosiaan taida tiet\u00e4\u00e4 kauheasti itsest\u00e4ni\", sanoin. \"Luulin, ett\u00e4 kunhan vain p\u00e4\u00e4sen jyv\u00e4lle kyvyist\u00e4ni, kaikki olisi selv\u00e4\u00e4. Mutta ei se mennyt ihan niin.\" Huokaisin. En halunnut sanoa enemp\u00e4\u00e4. Jos alkaisin ajatella asiaa, ahdistuisin vain suotta. Oli parempi el\u00e4\u00e4 hetkess\u00e4.\n\nMikael laittoi k\u00e4tens\u00e4 polvelleni.\n\nNielaisin nopeasti. \"Miten luulet hukkavaaralaisten suhtautuvan meid\u00e4n tuloomme?\"\n\nEn tiennyt, oliko Juha kertonut kenellek\u00e4\u00e4n minun ja Mikaelin olevan yhdess\u00e4. Joka tapauksessa he saisivat sen selville hyvin pian. Laumalle ei ollut ihan sama, kenen kanssa heid\u00e4n johtajansa seurusteli. Kuvittelin meid\u00e4n suhteemme olevan kuitenkin paljon pienempi asia kuin se, ett\u00e4 Mikael oli j\u00e4tt\u00e4nyt lauman oman onnensa nojaan liki vuodeksi. En tuntenut lauman historiaa kovin tarkasti, mutta olin silti aika varma, ettei sellaista ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin.\n\n\"En oleta, ett\u00e4 kaikki hoituisi ihan mukisematta. Min\u00e4 j\u00e4tin heid\u00e4t pulaan.\" H\u00e4n vilkaisi minua. \"En ihmettelisi, jos minut haastettaisiin sill\u00e4 sekunnilla, kun saavun paikalle.\"\n\nSe ei ollut k\u00e4ynyt mieless\u00e4ni. Mikaelia oli aina l\u00e4hes palvottu Hukkavaarassa. En tiennyt ket\u00e4\u00e4n, joka olisi tullut edes l\u00e4helle h\u00e4nen valta-asemaansa. \"Kuka sinut muka haastaisi?\" kysyin.\n\n\"En tied\u00e4. Ehk\u00e4 Iivo.\" Iivo Salakka oli entisen Lupinin laumanjohtaja ja Mikaelin eno. Mikael oli tavannut h\u00e4net ensimm\u00e4isen kerran vasta viime kes\u00e4n\u00e4, kun olimme selvitt\u00e4neet Danielin katoamista. J\u00e4ljet olivat johtaneet meid\u00e4t Ven\u00e4j\u00e4n puolelle Karjalaan lupinilaisten luo, ja he olivat est\u00e4neet Hukkavaaraa suistumasta Martin k\u00e4siin. Suurin osa lupinilaisista oli muuttanut Hukkavaaraan.\n\nEn voinut uskoa, ett\u00e4 Iivo k\u00e4\u00e4ntyisi omaa sukulaistaan vastaan \u2013 varsinkaan, kun h\u00e4nen onnistumisensa oli hyvin ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4.\n\n\"Hyv\u00e4ksyisiv\u00e4tk\u00f6 hukkavaaralaiset entisen lupinilaisen johtajaksi?\" kysyin.\n\n\"Eiv\u00e4t kyll\u00e4 hyv\u00e4ksyisi\", Mikael my\u00f6nsi. \"En kuitenkaan tied\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu, kun lauma kuulee, ett\u00e4 aion j\u00e4\u00e4d\u00e4 Helsinkiin.\"\n\n\"Sin\u00e4 menet l\u00e4\u00e4kikseen\", sanoin tiukasti. \"He joutuvat hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n sen. Ei kai lauma v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse samanlaista johtajaa kuin edelt\u00e4j\u00e4si. Yksinvaltiaan sijaan sin\u00e4 voisin olla v\u00e4h\u00e4n niin kuin presidentti.\"\n\n\"Presidenttikin tarvitsee enemmist\u00f6n luottamuksen puolelleen. Pahoin pelk\u00e4\u00e4n, ettei poissaoleva johtaja her\u00e4t\u00e4 suurta luottamusta.\"\n\n\"Vaikka asut lukukaudet Helsingiss\u00e4, j\u00e4\u00e4 sinulle silti monta kuukautta vuodessa, jolloin voit olla Hukkavaarassa. Kes\u00e4loma tietenkin. Ja talvella sin\u00e4 tietysti haluat k\u00e4yd\u00e4 siell\u00e4 niin usein kuin mahdollista, jotta p\u00e4\u00e4set laskettelemaan.\"\n\nMikael vilkaisi minua hassulla tavalla.\n\n\"Mit\u00e4? Mit\u00e4 tuo katse tarkoittaa?\"\n\n\"Ei mit\u00e4\u00e4n. Tai sit\u00e4 vain, ett\u00e4 sin\u00e4 olet ensimm\u00e4inen, joka on oikeasti minun puolellani. Jota kiinnostaa, mit\u00e4 min\u00e4 haluan ja mist\u00e4 min\u00e4 pid\u00e4n. Se on aika... kivaa.\"\n\nLaskin jalkani kojelaudan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja nousin polvieni varaan. Kurottauduin h\u00e4nt\u00e4 kohti, kunnes huuleni melkein koskivat h\u00e4nen korvaansa. \"Arvaa mit\u00e4?\"\n\n\"Niin?\"\n\n\"Luulen, ett\u00e4 se on sinusta v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n kuin vain kivaa\", sanoin. N\u00e4ykk\u00e4sin h\u00e4nen korvanlehte\u00e4\u00e4n ja vet\u00e4ydyin takaisin omalle penkilleni.\n\n\"Miksi min\u00e4 ajan t\u00e4t\u00e4 autoa?\" h\u00e4n kysyi maailmankaikkeudelta.\n\nNauroin. \"Meid\u00e4n olisi ehk\u00e4 sittenkin pit\u00e4nyt suostutella Niko ja Taneli tulemaan samassa kyydiss\u00e4. Sinun ei olisi tarvinnut ajaa koko matkaa.\"\n\n\"Ei haittaa. Min\u00e4 pid\u00e4n ajamisesta.\" H\u00e4n tarttui k\u00e4teeni ja vilkaisi minua. \"Jokin sanoo, ett\u00e4 sin\u00e4kin pit\u00e4isit. Pystyn hyvin kuvittelemaan sinut punaisen Ferrarin rattiin.\"\n\n\"Luultavasti\", my\u00f6nsin.\n\nH\u00e4n risti sormensa minun sormieni lomaan. Ennen kuin huomasinkaan, h\u00e4n oli laittanut k\u00e4teni vaihdekepin p\u00e4\u00e4lle ja k\u00e4ytt\u00e4nyt sit\u00e4 vaihteen vaihtamiseen.\n\nVirnistin, ja Mikael vastasi siihen omallaan. Niko oli oikeassa: me hymyilimme nyky\u00e4\u00e4n paljon.\n\n\"Tied\u00e4tk\u00f6, pid\u00e4n t\u00e4st\u00e4 lomasta Hukkavaarassa koko ajan enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n\", sanoin.\n\n\"Pahoin pelk\u00e4\u00e4n, ettei ensi viikosta tule ihan niin rentouttavaa kuin toivoisit\", Mikael vastasi. \"Muistat kai, ett\u00e4 meill\u00e4 on perill\u00e4 jotain tekemist\u00e4.\"\n\n\"Ehk\u00e4, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa me olemme tekemisiss\u00e4 pelkkien ihmisten kanssa\", sanoin. \"Kuinka vaikeaa heid\u00e4n suostuttelemisensa voi muka olla?\"\n\n***\n\nTulimme perille my\u00f6hemmin kuin meid\u00e4n oli ollut tarkoitus. Olimme pys\u00e4htyneet vain kaksi kertaa, mutta kes\u00e4n m\u00f6kkiliikenne ei ollut antanut Mikaelille mahdollisuutta p\u00e4\u00e4stell\u00e4 aivan niin lujaa kuin h\u00e4n olisi halunnut.\n\nMikael ei vaivautunut ajamaan autoaan talliin asti, vaan j\u00e4tti sen talon edustalla olevalle k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikalle.\n\nNousin yl\u00f6s autosta ja katseeni siirtyi heti m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle Sarrien taloon. Se oli suuri, valkoinen ja kuin suoraan jostain arkkitehtuurikilpailusta. Taivas oli tummunut juuri sen verran, ett\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4 loistavat valot saivat koko talon hohtamaan. Korkeat puut ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t pihaa kuin vartiokaarti.\n\nJossain vaiheessa kes\u00e4\u00e4 olin unohtanut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli Mikaelin oikea koti. En ollut koskaan ollut erityisen tervetullut t\u00e4nne.\n\nTuijotin portaita, jotka kohosivat kalliota pitkin yl\u00f6s etuovelle. Jostain syyst\u00e4 Viidennen linjan hissitt\u00f6myys tuntui paljon pienemm\u00e4lt\u00e4 pahalta kuin Sarreille kapuaminen.\n\nMikaelin t\u00e4ytyi arvata ajatukseni, sill\u00e4 h\u00e4n kysyi: \"Haluatko, ett\u00e4 kannan sinut yl\u00f6s?\"\n\n\"En\", sanoin nauraen. H\u00e4n ei voinut olla tosissaan.\n\nMikaelin silm\u00e4t v\u00e4lk\u00e4htiv\u00e4t.\n\n\"Ei, en todellakaan halua!\" S\u00e4nt\u00e4sin juoksuun. Harpoin portaita yl\u00f6s kaksi kerrallaan niin lujaa kuin pystyin. Tunsin pikemmin kuin kuulin Mikaelin takanani, l\u00e4hes tarttumiset\u00e4isyydell\u00e4. Kiristin tahtiani, vaikka kaikki lihakseni kiljuivat. Ehdin ovelle juuri, kun Mikael oli saamassa minut kiinni. K\u00e4\u00e4nnyin ymp\u00e4ri t\u00e4ynn\u00e4 voitonriemua \u2013 harmi vain, ett\u00e4 juuri silloin joku p\u00e4\u00e4tti avata oven.\n\nOvi l\u00f6i minua suoraan olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n. Ennen kuin huomasinkaan, kaaduin sivuttain. Mikaelin k\u00e4si tarttui ranteeseeni, mutta se oli my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 \u2013 olin jo menossa lonkkaluu edell\u00e4 kohti betonia.\n\nK\u00e4det tarttuivat minua vy\u00f6t\u00e4r\u00f6lt\u00e4. Katsoin yl\u00f6s \u2013 ja sitten viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ylemm\u00e4s. Juha Karvonen oli pitk\u00e4. Todella pitk\u00e4. Jossain vaiheessa h\u00e4nest\u00e4 oli my\u00f6s tullut todella lihaksikas: olin tukea ottaessani tarttunut h\u00e4nt\u00e4 hauiksista, ja sormeni tuskin ylsiv\u00e4t edes puoliksi niiden ymp\u00e4rille.\n\n\"Juha! Vau, sin\u00e4 olet kasvanut isoksi!\" Rutistin h\u00e4nt\u00e4 lujaa. En ollut n\u00e4hnyt poikaa pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Olin alkanut pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 todella paljon viime kes\u00e4n\u00e4. H\u00e4n oli ollut yksi harvoista, jotka olivat olleet Sarrien puolella ja tehneet kaikkensa, jotta lauma palautuisi heid\u00e4n alaisuuteensa. H\u00e4nell\u00e4 oli toki ollut my\u00f6s henkil\u00f6kohtainen syy: h\u00e4nen iso\u00e4itins\u00e4 oli kuollut Martin lyhyen valtakauden seurauksena.\n\nJuha p\u00e4\u00e4sti \u00e4kki\u00e4 irti ja astui ei vain yhden, vaan per\u00e4ti kolme askelta taaksep\u00e4in. H\u00e4n n\u00e4ytti pikkupojalta, joka oli juuri j\u00e4\u00e4nyt kiinni jostain paljon pahemmasta kuin karkkipurkilla k\u00e4ynnist\u00e4. Olisin pit\u00e4nyt reaktiota koomisena, ellen olisi juuri silloin vilkaissut taakseni.\n\nMikaelin leuka oli laskenut aavistuksen, ja n\u00e4in h\u00e4nen purevan leukojaan yhteen. H\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n v\u00e4lkkyi kulta, ja vaikka se saattoikin johtua aikaisemmasta pelleilyst\u00e4mme, pelk\u00e4sin syyn\u00e4 olevan jonkin aivan muun. Kaikki leikkisyys oli tipotiess\u00e4\u00e4n.\n\nK\u00e4\u00e4nnyin hitaasti takaisin kohti Juhaa, joka piti katseensa visusti muualla.\n\nT\u00e4m\u00e4k\u00f6 oli esimakua siit\u00e4, millaista oli olla laumanjohtajan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4?\n\nSeisoimme hetken aikaa eteisess\u00e4 eritt\u00e4in kiusaantuneissa tunnelmissa.\n\nSitten \u00e4\u00e4ni kysyi Juhan takaa: \"Etk\u00f6 aio halata minua?\" ja j\u00e4\u00e4 murtui. Esiin astui pieni vaalea tytt\u00f6, jonka ter\u00e4v\u00e4 katse sai Juhan vaikuttamaan lauhkealta lampaalta.\n\nEn yll\u00e4ttynyt n\u00e4hdess\u00e4ni Jenni Niemen. Vaikka h\u00e4n opiskeli nyky\u00e4\u00e4n Oulussa, h\u00e4n tuli Hukkavaaraan aina, kun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapahtui jotakin. Mikael ja Jenni olivat olleet pitk\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4, mutta eronneet lopullisesti sen j\u00e4lkeen, kun min\u00e4 olin tullut mukaan kuvioihin. He olivat onnistuneet pysym\u00e4\u00e4n yst\u00e4vin\u00e4, ja jotenkin my\u00f6s min\u00e4 olin v\u00e4hitellen p\u00e4\u00e4ssyt yli mustasukkaisuudestani.\n\nHalasin h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4sti. Mikael sen sijaan ei tuhlannut aikaa kohteliaisuuksien vaihtoon. H\u00e4n l\u00e4hti k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti olohuonetta, eik\u00e4 meill\u00e4 ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata per\u00e4ss\u00e4. Olin melkein kiitollinen, etten voinut n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen ilmett\u00e4\u00e4n. Toivoin h\u00e4nen onnistuvan saamaan itsens\u00e4 hallintaan. H\u00e4nen mielialansa roikkui yll\u00e4mme, eik\u00e4 kukaan uskaltanut sanoa mit\u00e4\u00e4n.\n\n\"Mik\u00e4 tilanne?\" h\u00e4n kysyi lopulta.\n\n\"Ei hyv\u00e4\", Juha tunnusti.\n\n\"Min\u00e4 suomennan: tilanne on niin perseest\u00e4 kuin voi olla\", Jenni sanoi.\n\nOlin aika varma, ettei Jennin kotikasvatus antanut h\u00e4nelle lupaa kiroilla aivan v\u00e4h\u00e4st\u00e4.\n\n\"Kertokaa\", sanoin. Istuin alas, ja anovan katseeni my\u00f6t\u00e4 Mikael seurasi esimerkki\u00e4ni.\n\n\"Naapurikunnassa on n\u00e4hty susi\", Juha aloitti. \"Se k\u00e4vi aivan talon pihassa keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Joltain on my\u00f6s kadonnut kotiel\u00e4in, ja suden ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n napanneen sen. Asukkaat ovat peloissaan ja tietenkin syytt\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 kaikesta. He tulivat metsiimme etsim\u00e4\u00e4n todisteita kasvaneesta susikannasta. Meid\u00e4n oli pakko ajaa heid\u00e4t pois, etteiv\u00e4t he olisivat l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Eik\u00f6 kukaan tied\u00e4, miten n\u00e4in on p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4ym\u00e4\u00e4n?\" kysyin. \"Kukaan ei siis ole tunnustanut k\u00e4yneens\u00e4 kielletyill\u00e4 alueilla suden muodossa?\" Jopa min\u00e4 tiesin, ettei asutusalueiden l\u00e4helle saanut menn\u00e4 sutena. Jos susi oli n\u00e4hty jonkun pihassa, se tarkoitti, ett\u00e4 joku oli mokannut ja pahasti.\n\nJuha pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Me kyll\u00e4 tiet\u00e4isimme, jos joku meist\u00e4 olisi syyllinen. Kuulustelimme kaikkia.\" H\u00e4n uskaltautui vilkaisemaan Mikaelia. \"Kaikkia on kielletty toistaiseksi vaihtamasta muotoa, mutta t\u00e4ysikuun aikaan se ei tietenk\u00e4\u00e4n auta.\"\n\nKukaan ei sanonut sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen, mutta me kaikki tiesimme, ett\u00e4 ongelma olisi ratkaistava ennen seuraavaa t\u00e4ysikuuta.\n\n\"Onko Hukkavaarassa koskaan oikeita susia?\" kysyin. En ollut koskaan tullut pohtineeksi asiaa.\n\n\"Hyvin harvoin\", Juha vastasi. \"Ne haistavat meid\u00e4t ja yritt\u00e4v\u00e4t pysytell\u00e4 kaukana. Ne tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 reviiri on varattu.\"\n\nPeriaatteessa naapurikuntalaiset olivat siis saattaneet n\u00e4hd\u00e4 ihan oikean suden. Sill\u00e4 ei kuitenkaan tainnut olla suurta v\u00e4li\u00e4 hukkavaaralaisten kannalta. T\u00e4rkeint\u00e4 oli saada ihmiset rauhoittumaan.\n\n\"Jos he saavat kaatoluvan, voivatko he lain mukaan tulla t\u00e4nne noin vain ammuskelemaan?\" kysyin. Katsoin Mikaelia, mutta h\u00e4n ei n\u00e4ytt\u00e4nyt kuulleen koko kysymyst\u00e4. Yritimme kaikki teeskennell\u00e4, ettemme huomanneet h\u00e4nen kireytt\u00e4\u00e4n, mutta se oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 koko ajan vaikeammaksi.\n\nJuha vastasi h\u00e4nen puolestaan. \"He tarvitsevat maanomistajan luvan.\"\n\n\"Silloinhan teill\u00e4 ei pit\u00e4isi olla mit\u00e4\u00e4n ongelmaa. Niin kauan, kuin pysytte Hukkavaarassa, he eiv\u00e4t voi teille mit\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Uskotko todella, ett\u00e4 he muka noudattaisivat mets\u00e4styslakeja?\" Jenni kysyi. \"Me emme voi valvoa kaiken aikaa mahdollisten mets\u00e4st\u00e4jien varalta. Ja mit\u00e4 me teemme sitten, kun n\u00e4emme mets\u00e4st\u00e4jien tulevan? Soitamme poliisille? Jos poliisi katsoo, ett\u00e4 tilanne on niin vaarallinen kuin naapurikuntalaiset sanovat, he voivat kaataa suden itse.\"\n\n\"Lauma ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n omista kovin valtavaa maa-aluetta\", Mikael sanoi. Olin helpottunut, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytti viimein saaneen hermonsa kuriin. \"Me k\u00e4ymme usein sen rajojen ulkopuolella. Me tulemme hulluiksi, jos joudumme pysyttelem\u00e4\u00e4n koko ajan t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Varsinkin nyt, kun meit\u00e4 on paljon enemm\u00e4n.\"\n\nLupinin ja Hukkavaaran laumojen yhdist\u00e4minen oli helpottanut susia ikuisesti vaivaavaa lis\u00e4\u00e4ntymisongelmaa, mutta samalla se oli tuonut mukanaan monta uutta pulmaa.\n\n\"Miksi nyt?\" Mikael ihmetteli \u00e4\u00e4neen. \"T\u00e4ss\u00e4 ajoituksessa ei ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4. En muista, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4in oltaisiin koskaan onnistuttu kaatamaan sutta kes\u00e4aikaan. En ymm\u00e4rr\u00e4, mit\u00e4 he kuvittelevat saavuttavansa.\"\n\n\"Koko juttu taitaakin olla l\u00e4hinn\u00e4 parin tyypin p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttym\u00e4\", Juha my\u00f6nsi. \"Valitettavasti parikin tyyppi\u00e4 voi saada paljon meteli\u00e4 aikaan. Jos heid\u00e4n joukossaan on yksikin, joka tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 etsi\u00e4, he kyll\u00e4 l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t Hukkavaarasta todisteita susista. Paljon todisteita.\"\n\nMikael huokaisi. \"Ilmoita kaikille, ett\u00e4 kokoonnumme huomenna kent\u00e4ll\u00e4 kolmelta. Minun pit\u00e4\u00e4 mietti\u00e4 asiaa.\"\n\nJuha ja Jenni nousivat seisomaan. Vasta silloin tajusin ihmetell\u00e4, ketk\u00e4 eiv\u00e4t olleet paikalla.\n\n\"Miss\u00e4 Mitja ja Ciao ovat? P\u00e4\u00e4siv\u00e4tk\u00f6 he ongelmitta perille?\" Mikael oli luvannut huolehtia heid\u00e4n majoittumisestaan.\n\n\"Hotellilla\", Jenni sanoi. \"Niin kuin Niko ja Tanelikin. He asuvat sviitiss\u00e4.\"\n\nKohotin kulmiani. \"Miksi sviitiss\u00e4? Kyll\u00e4 heille olisi kelvannut v\u00e4hempikin.\" Olin melkoisen varma, ett\u00e4 majoittuminen meni Mikaelin piikkiin.\n\n\"Ne olivat ainoat vapaat huoneet. Me olemme t\u00e4yteen buukattuja\", Juha selitti.\n\nMikaelkin oli ihmeiss\u00e4\u00e4n. \"Keskell\u00e4 kes\u00e4\u00e4? En muista, ett\u00e4 sit\u00e4 olisi tapahtunut koskaan aikaisemmin.\"\n\nJuha yritti peitell\u00e4 ylpeytt\u00e4\u00e4n, mutta ep\u00e4onnistui. \"Me olemme onnistuneet houkuttelemaan yrityksi\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 virkistystilaisuuksia. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Hukkahovissa on meneill\u00e4\u00e4n konferenssi.\"\n\nEnsimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Mikael katsoi Juhaa ilman hitustakaan vihamielisyytt\u00e4. \"Sin\u00e4 olet pit\u00e4nyt firmoista paljon parempaa huolta kuin mihin min\u00e4 olisin koskaan pystynyt.\"\n\n\"Meill\u00e4 on ollut hyv\u00e4 tuuri\", Juha mumisi. \"Mutta juuri konferenssin takia olisi hyv\u00e4, jos me selvitt\u00e4isimme t\u00e4m\u00e4n sotkun mahdollisimman nopeasti.\"\n\nJuha ja Jenni olivat jo eteisess\u00e4, kun Juha k\u00e4\u00e4ntyi ymp\u00e4ri. \"Ai niin. Unohdin yhden asian.\"\n\nMin\u00e4 ja Mikael odotimme. Juha oli v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti vaivaantunut. \"Te ette pid\u00e4 siit\u00e4\", h\u00e4n aloitti.\n\n\"Kakista nyt vain ulos\", sanoin.\n\n\"Joni on pyyt\u00e4nyt lupaa palata laumaan etuajassa.\"\n\nJoni oli yksi niist\u00e4 susista, jotka olivat hy\u00f6k\u00e4nneet kimppuuni viime kes\u00e4n\u00e4. H\u00e4n oli ollut mukana vehkeilem\u00e4ss\u00e4 Mikaelia ja h\u00e4nen is\u00e4\u00e4ns\u00e4 vastaan, ja vaikka h\u00e4n ei ollutkaan kuulunut p\u00e4\u00e4tekij\u00f6ihin, ei h\u00e4nt\u00e4 oltu voitu j\u00e4tt\u00e4\u00e4 rangaistuksetta. H\u00e4net oli karkotettu laumasta m\u00e4\u00e4r\u00e4ajaksi. En tiennyt, kuinka pitk\u00e4 h\u00e4nen tuomionsa oli, mutta ilmeisesti se oli h\u00e4nen omasta mielest\u00e4\u00e4n liian pitk\u00e4.\n\nSaatoin yh\u00e4 el\u00e4v\u00e4sti tuntea, kuinka minut oli paiskattu maahan, kuinka kynnet olivat painuneet selk\u00e4\u00e4ni, kuinka olin huutanut \u2013\n\nKiedoin k\u00e4sivarret ymp\u00e4rilleni.\n\nMikaelin leukaper\u00e4t kiristyiv\u00e4t. \"Voit ilmoittaa h\u00e4nelle, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4mme asiasta huomenna.\"\n\nJuha ny\u00f6kk\u00e4si. H\u00e4n ja Jenni l\u00e4htiv\u00e4t, ja min\u00e4 ja Mikael j\u00e4imme kahdestaan olohuoneeseen.\n\nMikael oli yh\u00e4 ajatuksissaan. Katselin ymp\u00e4rilleni. Olin ollut Sarrien luona muutaman kerran, mutta en koskaan kahdestaan Mikaelin kanssa. Toisten l\u00e4hdetty\u00e4 aloin v\u00e4hitellen k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 minun oli tarkoitus olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 y\u00f6t\u00e4.\n\n\"Haluatko talokierroksen?\" Mikael kysyi \u00e4kki\u00e4.\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin.\n\nAloitimme keitti\u00f6st\u00e4 ja ruokasalista. Mikael teki omia tarkastuksiaan samalla kun yritti esitell\u00e4 minulle miss\u00e4 oli mit\u00e4kin. J\u00e4\u00e4kaappi oli t\u00e4ynn\u00e4. Keitti\u00f6nkaapit olivat t\u00e4ynn\u00e4. Kaikesta p\u00e4\u00e4tellen talo oli siivottu huolellisesti ennen tuloamme.\n\n\"Onko joku asunut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sill\u00e4 aikaa, kun sin\u00e4 olet ollut poissa?\"\n\n\"On. Iivo ja h\u00e4nen perheens\u00e4\", Mikael vastasi.\n\nKatsoin h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4mmentyneen\u00e4. Mikael kohautti olkiaan. \"He tarvitsivat jonkun paikan siksi aikaa, kun rakennuttivat omaa taloaan.\"\n\nJa siit\u00e4 huolimatta Mikael ep\u00e4ili Iivon haluavan syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4net. No, ainakin h\u00e4n ja h\u00e4nen vaimonsa olivat j\u00e4tt\u00e4neet talon t\u00e4ysin moitteettomaan kuntoon.\n\nKierroksen edetess\u00e4 k\u00e4vi selv\u00e4ksi, etten ollut koskaan aikaisemmin tajunnut, kuinka iso talo oli. Alakerrassa oli kokonainen puoli, jossa en ollut koskaan k\u00e4ynyt. Kaikki huoneet olivat todella siistej\u00e4 ja huolellisesti mietittyj\u00e4, ja yll\u00e4tyin, miten monessa tilassa oli taidetta. Itse asiassa olin melko varma, ett\u00e4 \u00e4itini olisi kadehtinut Sarrien taidekokoelmaa. Siit\u00e4 huolimatta huomasin vierastavani taloa. Yritin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi. Mikaelin T\u00f6\u00f6l\u00f6n asunto oli muuttunut kodiksi hyvin huomaamattomasti. Jotenkin en uskonut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n talon kanssa k\u00e4visi samoin.\n\nTulimme tilaan, jota Mikael kutsui takkahuoneeksi. Pys\u00e4hdyin jo ovella.\n\nMikael tietenkin huomasi ep\u00e4r\u00f6intini. \"Mik\u00e4 on vialla?\"\n\nTuijotin sein\u00e4ll\u00e4 olevaa grafiikkavedosta. \"Tuo on minun \u00e4itini tekem\u00e4\", sanoin lopulta. Otin askeleen l\u00e4hemm\u00e4s, ja sitten viel\u00e4 toisen. Totta tosiaan, oikeassa kulmassa oli \u00e4itini vedosmerkinn\u00e4t ja signeeraus.\n\nMikael katsoi taulua, ja sitten taas minua. \"En tiennyt sit\u00e4. Tuo taulu on ollut meill\u00e4 jo aika kauan.\" Kun en sanonut mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n jatkoi: \"Se tietenkin kuuluu sinulle, jos haluat. Jos se h\u00e4iritsee sinua, voimme ottaa sen pois sein\u00e4lt\u00e4 vaikka heti.\"\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. \"Daniel maksoi siit\u00e4 k\u00e4yv\u00e4n hinnan.\" Uskoin tiet\u00e4v\u00e4ni, miten teos oli p\u00e4\u00e4tynyt t\u00e4nne. Muistin p\u00e4iv\u00e4n, jolloin \u00e4iti oli tullut kotiin ja kertonut, ett\u00e4 galleria oli myynyt yhden h\u00e4nen t\u00f6ist\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli ollut niin innoissaan. Olimme juhlistaneet tapahtunutta j\u00e4tskiannoksilla.\n\n\"Sit\u00e4 paitsi taulu sopii t\u00e4nne. Olisi s\u00e4\u00e4li siirt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n.\" Sisutus oli selv\u00e4sti suunniteltu sen ymp\u00e4rille. Onnistuin hymyilem\u00e4\u00e4n Mikaelille.\n\n\"En tietenk\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4 taiteesta mit\u00e4\u00e4n, mutta olen aina pit\u00e4nyt tuosta taulusta\", h\u00e4n sanoi.\n\nMikael oli kasvanut katsellen \u00e4itini ty\u00f6t\u00e4. Se oli mukava ajatus.\n\nH\u00e4n puristi k\u00e4tt\u00e4ni. Sanaakaan sanomatta h\u00e4n johdatti minut yl\u00e4kertaan. Odotin Mikaelin suuntaavan omaan huoneeseensa, mutta h\u00e4n jatkoikin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin aina vanhempiensa makuuhuoneeseen asti. S\u00e4nkyyn oli pedattu muhkeaakin muhkeammat peitto ja tyynyt. Vuodevaatteet olivat vitivalkoiset.\n\nAnnoin k\u00e4teni liukua viile\u00e4\u00e4 kangasta pitkin. Materiaalista ei voinut erehty\u00e4. \"Kuka nukkuu silkkilakanoissa?\" ihmettelin \u00e4\u00e4neen.\n\n\"Me\", Mikael sanoi.\n\nEn keksinyt siihen mit\u00e4\u00e4n sanottavaa. Salatakseni h\u00e4mmennykseni avasin vaatekaapin oven. Muistin \u00e4kki\u00e4 edellisen kerran, kun olin avannut saman oven: silloin kaapissa oli ollut Martin vaimon Ritvan vaatteita. Joku oli poistanut ne, mutta Mikaelin vanhempien vaatteet olivat yh\u00e4 tallella.\n\n\"Jos niiss\u00e4 on mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 sin\u00e4 tai Niko haluatte, ottakaa vapaasti. Loput pit\u00e4isi varmaan pakata ja lahjoittaa jonnekin.\"\n\nH\u00e4n kuulosti apealta. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa tajusin, mit\u00e4 yhteist\u00e4 minulla ja Mikaelilla oli: meill\u00e4 kummallakaan ei ollut en\u00e4\u00e4 vanhempia.\n\nKatsoin h\u00e4nt\u00e4. \"Sinun vanhempasi ovat yh\u00e4 elossa. He eiv\u00e4t vain ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\" Olin tarkoittanut sanani lohdullisiksi, mutta pian tajusin, ett\u00e4 joku olisi voinut tulkita ne katkeruudeksi. Mik\u00e4 ei ollenkaan pit\u00e4nyt paikkansa.\n\nMikaelin ilme pehmeni. \"Tied\u00e4n.\"\n\nOlin ajatellut, ett\u00e4 Mikael olisi ollut valmis sy\u00f6m\u00e4\u00e4n nopean iltapalan ja menem\u00e4\u00e4n sitten nukkumaan, mutta sain huomata olevani t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Seurasin h\u00e4nt\u00e4 kun h\u00e4n meni toimistoon. Olin ollut siell\u00e4 aikaisemminkin \u2013 itse asiassa mik\u00e4\u00e4n toinen huone talossa ei ollut tullut minulle yht\u00e4 tutuksi kuin t\u00e4m\u00e4. Muistin yh\u00e4 kassakaapin yhdistelm\u00e4n ulkoa. Kaapissa olleet paperit olivat auttaneet meid\u00e4t Lupinin lauman j\u00e4ljille.\n\nT\u00e4ll\u00e4 kertaa p\u00f6yd\u00e4lle oli j\u00e4tetty isoja pinoja papereita ja kirjoja.\n\n\"Mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat?\" kysyin.\n\n\"Lauman historiaa. Pyysin Iivoa j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n ne esille.\" H\u00e4n alkoi k\u00e4yd\u00e4 pinoa l\u00e4pi. \"J\u00e4senluettelot. Is\u00e4n p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6j\u00e4. Lakikirja.\"\n\n\"Lakikirja? \"ihmettelin.\n\nH\u00e4n kohotti katseensa. \"Niin. Kaikki s\u00e4\u00e4nn\u00f6t siit\u00e4, mik\u00e4 on rangaistavaa ja miten. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 on kaikki saatavilla oleva tieto laumasta ja ihmissusista.\"\n\n\"Ai.\" Tuijotin pinoa aivan uudella mielenkiinnolla. Tajusin nimitt\u00e4in, ett\u00e4 siit\u00e4 saattaisi hyvinkin l\u00f6yty\u00e4 vastaus Mikaelin suden ongelmiin. \"Saanko katsoa niit\u00e4?\" kysyin.\n\n\"Jos haluat.\"\n\nKurotin kohti l\u00e4hint\u00e4 kirjaa. Mikael nappasi sen ennen kuin ehdin koskea sit\u00e4. \"Itse asiassa tarvitsen nyt juuri sit\u00e4. Mutta katsele vain rauhassa kaikkea muuta.\"\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 etsit?\" kysyin.\n\n\"Jotain, mik\u00e4 auttaisi meit\u00e4.\"\n\nMinun oli pakko kysy\u00e4. \"Mit\u00e4 sin\u00e4 aiot tehd\u00e4 Jonin suhteen?\"\n\n\"Suoraan sanottuna en tied\u00e4.\"\n\n\"Eik\u00f6 ole mit\u00e4\u00e4n muuta rangaistusta kuin karkottaminen?\"\n\n\"Lauman s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan meill\u00e4 on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 kolme eri rangaistusta, mutta oikeasti vain kaksi. Tai ainakin minun k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni.\"\n\n\"Mit\u00e4 ne ovat?\"\n\n\"Sill\u00e4, jota vastaan on rikottu, on oikeus haastaa rikoksen tekij\u00e4 kaksintaisteluun. Muussa tapauksessa rangaistuksena on karkotus.\"\n\n\"Ja se kolmas?\"\n\n\"Kuolemantuomio.\" Minun olisi pit\u00e4nyt arvata h\u00e4nen vastauksensa. Martti ei nimitt\u00e4in ollut yht\u00e4 hell\u00e4mielinen kuin Mikael. H\u00e4n oli teloittanut Juhan iso\u00e4idin Maritan. Olin ollut paikalla, ja joutuisin kantamaan muistoa mukanani lopun ik\u00e4\u00e4ni.\n\nJatkoin nopeasti: \"Periaatteessa sin\u00e4 siis voisit haastaa Jonin ja se k\u00e4visi rangaistuksesta?\"\n\n\"Min\u00e4 en voi haastaa ket\u00e4\u00e4n, koska min\u00e4 olen laumajohtaja. Jos h\u00e4vi\u00e4n, menet\u00e4n laumanjohtajuuden, eik\u00e4 laumanjohtajuuden haluta siirtyv\u00e4n kenellek\u00e4\u00e4n sellaiselle, joka ei halua sit\u00e4.\" H\u00e4n hymyili hiukan, mik\u00e4 paljasti, ett\u00e4 h\u00e4n ymm\u00e4rsi sanojensa ironian.\n\nMikael vietti l\u00e4hes koko y\u00f6n ty\u00f6huoneessa. H\u00e4nen t\u00e4ytyi olla v\u00e4synyt pitk\u00e4n ajomatkan j\u00e4ljilt\u00e4, mutta ymm\u00e4rsin olla ehdottamatta h\u00e4nelle nukkumaan menemist\u00e4. Sen sijaan valvoin itsekin. Tein meille vahvaa kahvia ja istuin ty\u00f6huoneen nurkassa nojatuolissa lueskellen milloin mit\u00e4kin papereita. En tiennyt laumasta paljoakaan, ja lukeminen selvitti minulle monia asioita. Minulle esimerkiksi selvisi, ettei kukaan susista syntynyt automaattisesti laumanj\u00e4seneksi. Laumataika oli sidoksissa vereen, mutta hyvin konkreettisessa mieless\u00e4: oli olemassa rituaali, jonka kaikki laumassa olevat olivat joutuneet k\u00e4ym\u00e4\u00e4n l\u00e4pi.\n\nUlkopuolisena minun oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 riippuvuutta, joka sitoi sudet laumaansa. Mutta tekstien my\u00f6t\u00e4 aloin ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 Mikaelin oireilu saattoi hyvinkin johtua lauman puutteesta eik\u00e4 minusta.\n\nJa siit\u00e4 sain vihdoin idean.\nNELJ\u00c4S LUKU\n\nSeuraavana aamuna s\u00f6imme aamiaista v\u00e4synein\u00e4 mutta p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isin\u00e4. Mit\u00e4 nopeammin asia saataisiin kuntoon, sit\u00e4 helpommaksi Mikaelin asema k\u00e4visi laumassa. Kenenk\u00e4\u00e4n ei tarvinnut sanoa \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 ihmisten kanssa syntyneen ongelman ratkaiseminen oli testi. Toivoin meid\u00e4n voivan viel\u00e4 palata rentoon kes\u00e4nviettoon, jos ja kun kaikki vain sujuisi hyvin.\n\n\"Menn\u00e4\u00e4n hakemaan Niko hotellilta\", Mikael sanoi, kun istuimme jo autossa.\n\n\"Luulen, ett\u00e4 Mitjan olisi my\u00f6s hyv\u00e4 tulla mukaan\", sanoin.\n\nMikael vilkaisi minua ennen kuin katsoi taas tiet\u00e4. \"Olet oikeassa. H\u00e4nkin on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 lauman takia.\"\n\nKun tulimme hotellin parkkipaikalle, Mitja seisoi tyypilliseen tapaan huonoryhtisen\u00e4 k\u00e4det taskussa. Niko taas n\u00e4ytti silt\u00e4 kuin olisi odottanut paparazzien ilmestyv\u00e4n paikalle hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 \u2013 se oli ainoa selitys sille, ett\u00e4 h\u00e4n oli vaivautunut sonnustautumaan helteell\u00e4 kokomustaan ja isoihin roikkuviin kaulaketjuihin. Enemm\u00e4n minut kuitenkin yll\u00e4tti se, ett\u00e4 he n\u00e4yttiv\u00e4t keskustelevan kesken\u00e4\u00e4n. Mitjan ja Nikon ensikohtaaminen ei ollut sujunut parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta ilmeisesti he olivat p\u00e4\u00e4sseet vaivautuneisuuden yli.\n\nAjoimme lyhyen matkan kohti vaaraa, joka kohosi hotellin takana. Mikael pys\u00e4k\u00f6i tienvarteen, ja nousimme autosta. L\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n jonossa mets\u00e4polkua pitkin.\n\nSiristelin silmi\u00e4ni. Valvominen oli saanut ne valonaroiksi, ja vasta kun aurinko vet\u00e4ytyi pilveen, uskalsin katsoa muualle kuin jalkoihini. Hukkavaaran metsiss\u00e4 oli samanaikaiasesti jotain viatonta ja v\u00e4h\u00e4n villi\u00e4. En kuitenkaan pystynyt t\u00e4ysin nauttimaan ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4ni, sill\u00e4 vatsanpohjassani kiemurteli ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4 aavistus. Mikael oli ilmiselv\u00e4sti j\u00e4nnittynyt, mik\u00e4 ei enteillyt hyv\u00e4\u00e4.\n\nAstuimme aukiolle.\n\nSudet olivat jo ker\u00e4\u00e4ntyneet sinne ympyr\u00e4nmuotoiseksi rykelm\u00e4ksi. Tiesin, ett\u00e4 monilla oli kes\u00e4aikaan tapana tulla kokoontumisiin suden muodossa, mik\u00e4 tarkoitti, ett\u00e4 osallistujien vaatetus saattoi olla olematonta, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa kaikki n\u00e4yttiv\u00e4t olevan t\u00e4ysiss\u00e4 pukeissa. Muistin Juhan mainitseman muodonmuutoskiellon, ja olin siit\u00e4 salaa kiitollinen.\n\nHe olivat j\u00e4tt\u00e4neet keh\u00e4n keskelle tyhj\u00e4n alueen ja selv\u00e4sti odottivat jonkin tai jonkun ottavan tilan haltuun. Tajusin heid\u00e4n odottavan meit\u00e4.\n\nMikael tarttui k\u00e4teeni. Niko ja Mitja j\u00e4iv\u00e4t seisomaan muiden joukkoon, mutta Mikael astui piirin keskelle. H\u00e4n ei irrottanut otettaan k\u00e4dest\u00e4ni, joten minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin seurata per\u00e4ss\u00e4.\n\nKaikki katsoivat meit\u00e4. Olin saanut tottua susien tuijotukseen klubilla, mutta kokonaisen lauman tuijotuksessa oli jotain erilaista. He eiv\u00e4t arvostelleet minua \u2013 eiv\u00e4t ainakaan viel\u00e4. He pikemminkin n\u00e4yttiv\u00e4t odottavilta, aivan kuin minun ja Mikaelin oletettaisiin korjaavan jokainen laumaa kohdannut ongelma pelk\u00e4ll\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olollamme. Se oli oikeastaan pahempaa kuin klubin halveksivat katseet.\n\n\"Kiitos kaikille, ett\u00e4 tulitte\", Mikael aloitti.\n\nKukaan ei sanonut mit\u00e4\u00e4n. Annoin katseeni kiert\u00e4\u00e4 ringiss\u00e4. Panin merkille, ett\u00e4 Karjalasta tulleet sudet olivat omalla puolellaan, alkuper\u00e4iset hukkavaaralaiset toisella laidalla. Kulunut vuosi ei ollut onnistunut yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n laumaa.\n\n\"Meill\u00e4 on t\u00e4n\u00e4\u00e4n monta asiaa k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4n\u00e4, joten yritet\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 puheenvuorot lyhyin\u00e4.\" H\u00e4n selvitti kurkkuaan. \"Aloitetaan naapurikunnan kanssa syntyneist\u00e4 ongelmista. Siell\u00e4 on n\u00e4hty susi ja paikalliset asukkaat ovat alkaneet etsi\u00e4 mailtamme todisteita, jotta voisivat aloittaa t\u00e4ysimittaisen susijahdin. T\u00e4m\u00e4nhetkinen k\u00e4sitys on se, ett\u00e4 kukaan laumanj\u00e4senist\u00e4 ei ole syyllistynyt rikkomukseen, mutta se ei tietenk\u00e4\u00e4n poista itse ongelmaa.\" H\u00e4n piti tauon. \"Onko kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 kohdassa jotain sanottavaa, jonka haluaisi tuoda tietooni?\"\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 aiot tehd\u00e4?\" En ehtinyt n\u00e4hd\u00e4, kuka esitti kysymyksen. S\u00e4vy oli kuitenkin tiukempi kuin olin osannut odottaa.\n\nT\u00e4m\u00e4 ei ala hyvin, ajattelin.\n\nMikael teeskenteli, ettei ollut kuullut uhmaa. \"Meill\u00e4 on vaihtoehtoja\", h\u00e4n sanoi. \"T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saada tilanteesta niin paljon tietoa kuin mahdollista, ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 vasta sen j\u00e4lkeen, mik\u00e4 on oikea menettelytapa.\"\n\nMikael kuulosti aivan poliitikolta, ajattelin. Saman tien tajusin, ett\u00e4 h\u00e4nh\u00e4n oli poliitikko. T\u00e4m\u00e4 ei ehk\u00e4 ollut television vaaliv\u00e4ittely, eik\u00e4 kukaan tekisi h\u00e4nen kannatuksestaan gallupeja, mutta h\u00e4nen t\u00e4ytyi silti saada enemmist\u00f6n tuki puolelleen.\n\nH\u00e4nen vastauksensa ei kuitenkaan tyydytt\u00e4nyt kaikkia. \"Eik\u00f6 sinun pit\u00e4isi hankkia meille uusi vampyyri?\" joku kysyi.\n\nMikael vilkaisi nopeasti minua. En halunnut antaa itsest\u00e4ni liikaa ilmi, joten annoin katseeni harhailla. Se osui tummahiuksiseen mieheen. Iivo Salakka seisoi muiden joukossa. H\u00e4n ei ollut sanonut viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, tarkkaillut vain. Siit\u00e4 huolimatta olin aistivinani h\u00e4ness\u00e4 jotain sellaista, mit\u00e4 keness\u00e4k\u00e4\u00e4n muussa, Mikaelia lukuun ottamatta, ei ollut. Uskoin, ett\u00e4 mik\u00e4li h\u00e4n olisi vain avannut suunsa, h\u00e4nt\u00e4 oltaisiin kuunneltu.\n\nIivo oli alfa. Ja vaikka h\u00e4n oli luopunut asemastaan vapaaehtoisesti siskonpoikansa hyv\u00e4ksi, kukaan ei voinut kielt\u00e4\u00e4, etteik\u00f6 h\u00e4n ollut Mikaelia vanhempi ja kokeneempi.\n\n\u00c4kki\u00e4 Mikaelin ep\u00e4ilyt pahimmasta uhkaajastaan eiv\u00e4t tuntuneetkaan tuulesta temmatuilta.\n\nTunsin, kuinka kokoontumisen tunnelma alkoi v\u00e4hitellen muuttua odottavasta pettyneeksi ja jopa \u00e4rtyneeksi. Mikaelin vastaukset eiv\u00e4t olleet sit\u00e4, mit\u00e4 he halusivat kuulla. Se oli tietenkin t\u00e4ysin ep\u00e4reilua, ja ihmettelin, ettei Mikael sanonut sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen. H\u00e4n olisi voinut pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kysymysten virran. H\u00e4n olisi voinut tehd\u00e4 niin ilman, ett\u00e4 h\u00e4nen olisi tarvinnut edes korottaa \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n: yksi sana ja kaikki olisivat ymm\u00e4rt\u00e4neet, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei kannattanut ryhty\u00e4 haastamaan. Silti h\u00e4n antoi kysymysten jatkua.\n\nJa h\u00e4n vastasi niist\u00e4 jokaikiseen. H\u00e4n oli osannut odottaa nuivaa vastaanottoa. Min\u00e4 olin odottanut sellaista vain itse\u00e4ni, en Mikaelia kohtaan.\n\nSanalla sanoen h\u00e4n oli uskomaton. H\u00e4net oli ilmiselv\u00e4sti kasvatettu t\u00e4h\u00e4n. Oma k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteni ei olisi kest\u00e4nyt kahta minuuttia kauempaa.\n\n\"Miksi sin\u00e4 edes palasit, jos et tied\u00e4, mit\u00e4 tehd\u00e4?\"\n\nMikaelin ote k\u00e4dest\u00e4ni tiukkeni, mutta h\u00e4n pysyi rauhallisena. \"Min\u00e4 tulin, koska min\u00e4 olen laumanjohtaja.\"\n\n\"Oletko? Miksi sinua ei sitten ole n\u00e4kynyt melkein vuoteen?\"\n\nEnsimm\u00e4ist\u00e4 kertaa olin aistivinani h\u00e4ness\u00e4 ep\u00e4varmuutta. \"Haluan pyyt\u00e4\u00e4 teilt\u00e4 kaikilta anteeksi l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni ja siit\u00e4 seurannutta vaivaa. Te olette p\u00e4rj\u00e4nneet todella hienosti.\"\n\n\"Eip\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ollut juuri vaihtoehtoa\", joku mutisi.\n\n\"Niin kuin olette ehk\u00e4 kuulleetkin, min\u00e4 olen p\u00e4\u00e4ssyt opiskelemaan Helsinkiin. Aion asua siell\u00e4 suurimman osan vuodesta siihen asti, kunnes valmistun.\"\n\n\"Aiotko sin\u00e4 johtaa meit\u00e4 Helsingist\u00e4 k\u00e4sin?\"\n\n\"Te olette osoittaneet, ett\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4tte paremmin kuin hyvin ilman minua. Tulen tietenkin Hukkavaaraan niin usein kuin mahdollista.\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 anna meid\u00e4n h\u00e4irit\u00e4 sinun henkil\u00f6kohtaista el\u00e4m\u00e4\u00e4si.\"\n\nEn voinut en\u00e4\u00e4 hillit\u00e4 itse\u00e4ni. \"Ettek\u00f6 te tajua, miten iso asia Mikaelin kouluttautuminen voi olla? Vihdoin teill\u00e4 olisi joku, joka omistaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 lauman lis\u00e4\u00e4ntymisongelman ratkaisemiseksi ja te hangoittelette vastaan. V\u00e4it\u00e4ttek\u00f6, te, aikuiset ihmiset, ettette selvi\u00e4, ellei h\u00e4n ole koko ajan t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\"\n\nSain vastaani \u00e4rtynytt\u00e4 mutinaa.\n\n\"Ymm\u00e4rr\u00e4n, ettei t\u00e4m\u00e4 keskustelu ole viel\u00e4 ohi, mutta meill\u00e4 ei ole aikaa loputtomiin, ja siksi meid\u00e4n on parempi siirty\u00e4 k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n seuraavaa ongelmaa\", Mikael sanoi. H\u00e4nen katseensa osui Joniin.\n\nEn ollut huomannut h\u00e4nt\u00e4 aikaisemmin v\u00e4kijoukossa. Nyt kun tiesin, miss\u00e4 h\u00e4n seisoi, en voinut olla tuijottamatta. Kun olin n\u00e4hnyt h\u00e4net ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, olin pit\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4h\u00e4n tyhm\u00e4n\u00e4 mutta kuitenkin etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 hyv\u00e4ntahtoisena lihaskimppuna. Viime kes\u00e4 oli kuitenkin muuttanut kaiken. Olin valmistautunut tuntemaan raivoa h\u00e4nt\u00e4 kohtaan, mutta en\u00e4\u00e4 en tiennyt, mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 olisi pit\u00e4nyt ajatella. H\u00e4n oli edelleen iso, mutta karkotusaika ei ollut selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n tehnyt h\u00e4nelle hyv\u00e4\u00e4. Vaatteet roikkuivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja silmiss\u00e4 oli jotain pelokasta.\n\nSilti: h\u00e4n oli hy\u00f6k\u00e4nnyt kimppuuni. Mahtaisinko pysty\u00e4 antamaan sit\u00e4 koskaan anteeksi.\n\n\"Haluat varmaankin sanoa jotakin\", Mikael sanoi Jonille.\n\nJoni nielaisi. Hetken aikaa jo ajattelin, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4nist\u00e4isi, mutta sitten h\u00e4n astui askeleen edemm\u00e4s. \"Min\u00e4 anon armahdusta.\"\n\nYmp\u00e4rill\u00e4 sek\u00e4 naureskeltiin ett\u00e4 muristiin. Mikael ei ehk\u00e4 ollut kaikkien suosiossa, mutta Joniin verrattuna h\u00e4nt\u00e4 kohdeltiin kuin hemmoteltua puudelia. Joni oli niit\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka meniv\u00e4t aina vahvimman puolelle, enk\u00e4 \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n keksinyt mit\u00e4\u00e4n yht\u00e4 halveksittavaa. Kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tuntunut olevan vaikeuksia osoittaa avoimesti vihamielisyytt\u00e4\u00e4n.\n\nVilkaisin Mikaelia. H\u00e4nen ilmeens\u00e4 ei paljastanut mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei ollut kertonut minulle, mihin tulokseen oli tullut, joten olin aivan yht\u00e4 ep\u00e4tietoinen kuin kaikki muutkin.\n\n\"Min\u00e4 lupaan tukea sinua ja noudattaa kaikkia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4\", Joni mutisi. \"Min\u00e4 vain haluan palata takaisin kotiin.\"\n\nEn usko, ett\u00e4 olin koskaan n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n yht\u00e4 s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4\u00e4. Jo h\u00e4nen katsomisensa teki pahaa. Mikael ei voisi olla suostumatta.\n\n\"Olen pahoillani\", Mikael sanoi. \"En voi armahtaa sinua. Haastaisin sinut, jos voisin, mutta...\"\n\n\"Joni Puustinen\", kuulin itseni sanovan, \"haastan sinut kaksintaisteluun.\"\n\nOdotin kohahdusta. Sen sijaan sanojani tervehti t\u00e4ydellinen hiljaisuus.\n\nHitsi. Olin juuri onnistunut yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n paitsi itseni, my\u00f6s laumallisen ihmissusia.\n\nNiko oli ensimm\u00e4inen, joka puhui. \"Huono l\u00e4pp\u00e4, Raisa.\"\n\n\"Ei se ollut mik\u00e4\u00e4n l\u00e4pp\u00e4.\" Vedin henke\u00e4 samalla kun yritin muistella, mit\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 sanottiin haasteen esitt\u00e4misest\u00e4. \"Vetoan siihen, ett\u00e4 Joni hy\u00f6kk\u00e4si minun kimppuuni viime kes\u00e4n\u00e4 ilman provokaatiota. Minulla on oikeus vaatia h\u00e4nelle rangaistusta.\"\n\nMikaelin katse imi minut itseens\u00e4. Ymp\u00e4rill\u00e4mme seisova lauma, mets\u00e4 ja vaara lakkasivat olemasta, kun k\u00e4vimme \u00e4\u00e4net\u00f6nt\u00e4 keskustelua. Vasta silloin tajusin, ett\u00e4 h\u00e4n oli v\u00e4ltellyt katsomasta minuun eilisest\u00e4 l\u00e4htien.\n\nEn tiennyt, mille kannalle Mikael oli kallistumassa, ennen kuin h\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si.\n\n\"Mikael, sin\u00e4 et voi olla tosissasi!\"\n\nMikael j\u00e4tti Nikon kommentin huomiotta. \"Haaste on oikeutettu\", h\u00e4n sanoi. \"Joni, sinun pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, otatko sen vastaan.\"\n\n\"Mit\u00e4 tapahtuu, jos sanon kyll\u00e4?\" Joni kysyi.\n\n\"Sin\u00e4 ottelet Raisaa vastaan ja osa rikoksistasi kuittaantuu\", Mikael vastasi. \"Koska rangaistustasi on j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 alle puolet, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se tarkoittaa, ett\u00e4 saat palata.\"\n\n\"Mutta eih\u00e4n minun tarvitse tappaa h\u00e4nt\u00e4?\"\n\nMikaelin silm\u00e4t kapenivat. \"S\u00e4\u00e4nn\u00f6t ovat aina samat: otellaan siihen saakka, kunnes jompikumpi kuolee tai luovuttaa.\"\n\n\"Mutta sin\u00e4 et ole vihainen, jos suostun? H\u00e4n on sinun tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4si.\" H\u00e4nen ilmeens\u00e4 oli yh\u00e4 h\u00f6lmistynyt, mutta uskoin sen johtuvan l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4, ettei h\u00e4n voinut uskoa onneaan.\n\n\"Ei, min\u00e4 en ole vihainen.\" Mikaelin \u00e4\u00e4nens\u00e4vy kertoi kuitenkin toista. N\u00e4in heti h\u00e4nen itsehillint\u00e4ns\u00e4 olevan todellisella koetuksella. Tunnin hiillostus ei ollut saanut h\u00e4nt\u00e4 edes r\u00e4p\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n silm\u00e4\u00e4ns\u00e4, mutta Joni sai.\n\nSitten h\u00e4n vilkaisi minua ja tajusin, ett\u00e4 h\u00e4n halusi minun n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n Jonille. Eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Jonille, vaan koko laumalle. Joni saisi kyseenalaisen kunnian toimia demonstraatiov\u00e4lineen\u00e4.\n\nJonia ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n haitannut ajatus minun kimppuuni k\u00e4ymisest\u00e4. Aikaisempi s\u00e4\u00e4lini oli mennyt siis hukkaan, ja se korvautuikin hyvin nopeasti inholla.\n\nDaimon minussa alkoi olla tulevasta ottelusta aika innoissaan.\n\nNiko sen sijaan ei ollut. \"Te molemmat olette t\u00e4ysin sekaisin!\" Niko huusi. \"Joni on puolta isompi! H\u00e4n tekee Raisasta jauhelihaa.\"\n\nH\u00e4n irtautui piirist\u00e4 ja tuli minua kohti. Rakas Niko \u2013 h\u00e4n oikeasti kuvitteli voivansa suojella minua raahaamalla minut v\u00e4kisin pois paikalta. Minun teki mieli halata h\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4.\n\nHalaamisen sijaan vilkaisin velje\u00e4ni. Mitja huokaisi, mutta tarttui Nikoa kiinni ensin hartioista ja lopulta vy\u00f6t\u00e4r\u00f6lt\u00e4. Nikon silm\u00e4t levisiv\u00e4t hiukan, kun h\u00e4n tajusi, ettei pystyisi pyristelem\u00e4\u00e4n irti Mitjan otteesta.\n\n\"Min\u00e4 saan valita muodon, eik\u00f6 niin?\" Joni kysyi.\n\n\"Ei tarvitse valita\", Mikael sanoi. \"Raisa ei voi muuttua ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 molempien t\u00e4ytyy olla samassa muodossa.\"\n\nSe oli helpotus. Suden muodossa Joni olisi nimitt\u00e4in pystynyt tappamaan minut. En ollut ottanut koko asiaa huomioon haastaessani Jonin.\n\nKatsoin Mikaelia. Mit\u00e4 tahansa tapahtuisikin, h\u00e4n ei antaisi minulle k\u00e4yd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4 olin varma. Ja \u00e4kki\u00e4 oli paljon helpompi hengitt\u00e4\u00e4.\n\n\"Ahaa, okei\", Joni sanoi. \"Milloin ottelu pidet\u00e4\u00e4n?\"\n\nMikael katsoi minua. Hetken aikaa olin niin sinisen lumoissa, etten hoksannut h\u00e4nen odottavan minun vastaustani. \"Min\u00e4 tekisin sen mieluiten nyt\", sanoin. Ennen kuin ehtisin alkaa py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 mieless\u00e4ni filmi\u00e4 kaikista mahdollisista kauhuskenaarioista. Niko oli nimitt\u00e4in ollut oikeassa: Joni oli paljon isompi kuin min\u00e4. Itse asiassa en ollut koskaan otellut ket\u00e4\u00e4n yht\u00e4 isoa vastaan.\n\n\"Siis... nyt?\" Joni kysyi.\n\n\"Jos vain sopii.\"\n\nMikael ny\u00f6kk\u00e4si. \"S\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan haasteen ja ottelun v\u00e4liss\u00e4 saa olla korkeintaan vuorokausi. Me kuitenkin olemme kaikki nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja olisi hyv\u00e4 hoitaa t\u00e4m\u00e4 pois alta saman tien.\" H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 oli liioitellun tasainen. En kuitenkaan ollut varma, huomasiko sit\u00e4 kukaan muu kuin min\u00e4.\n\nN\u00e4in, ett\u00e4 Joni olisi mieluusti lyk\u00e4nnyt ottelua. Mutta h\u00e4nell\u00e4 ei ollut pokkaa alkaa v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Mikaelille vastaan.\n\n\"Eik\u00f6 Mikael ole v\u00e4h\u00e4n j\u00e4\u00e4vi toimimaan tuomarina?\" joku kysyi.\n\n\"Todellakin olen\", Mikael puuskahti. Se oli ensimm\u00e4inen merkki siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oikeasti ajatteli minun ottelemisestani. \"Leski, otatko ohjat k\u00e4siisi?\"\n\nHetken kuluttua vanha nainen astui esiin piirist\u00e4. Muistin h\u00e4net viime kes\u00e4lt\u00e4, jolloin Mikael oli otellut Marttia vastaan. \"Enp\u00e4 uskonut joutuvani todistamaan t\u00e4llaistakin p\u00e4iv\u00e4\u00e4\", h\u00e4n mumisi. \"No, Joni Puustinen. Kenet sin\u00e4 kutsut sekundantiksesi?\"\n\nJoni ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n ollut ajatellut asiaa. H\u00e4n silm\u00e4ili yleis\u00f6\u00e4, mutta sai vastaansa pelkki\u00e4 kylmi\u00e4 katseita.\n\nKukaan ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Se ei ollut suuri yll\u00e4tys, mutta hankaloitti omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni.\n\n\"Jos sinulla ei ole sekundanttia, et voi otella\", leski sanoi.\n\nKatsoin velje\u00e4ni. \"Sinun pit\u00e4\u00e4 ilmoittautua\", sanoin h\u00e4nelle kreikaksi. Minua katsottiin sen takia pahasti, mutta en v\u00e4litt\u00e4nyt. \"Kukaan muu ei suostu.\"\n\n\"Miksi min\u00e4 niin tekisin?\" h\u00e4n kysyi kulmat kurtussa. Saatoin tuntea h\u00e4nen turhautumisensa monen metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. \"Mit\u00e4 se edes tarkoittaa?\"\n\n\"Ei se tarkoita mit\u00e4\u00e4n. Se on pelkk\u00e4 muodollisuus. Min\u00e4 huolehdin kaikesta muusta.\"\n\n\"Ihan sama\", h\u00e4n mutisi suomeksi. H\u00e4n kohotti k\u00e4tens\u00e4. \"Joo, min\u00e4 ilmoittaudun. Tai miten se pit\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n sanoa.\"\n\nKaikki n\u00e4yttiv\u00e4t tyrmistyneilt\u00e4, Joni mukaan lukien. Minun ei kannattaisi kertoa h\u00e4nelle, ett\u00e4 Mitja oli luultavasti paras ottelija kaikista l\u00e4sn\u00e4olijoista. Ep\u00e4ilin vahvasti, ett\u00e4 ainoastaan Mikael olisi saattanut tarjota h\u00e4nelle vastusta.\n\n\"Ja kukahan sin\u00e4 olet?\" leski kysyi.\n\n\"Mitja Kovasin.\"\n\n\"H\u00e4n on minun kaksoisveljeni\", sanoin. Ilmeist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen tieto tuli suurelle osalle laumasta t\u00e4yten\u00e4 yll\u00e4tyksen\u00e4.\n\n\"Ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6, ett\u00e4 saatat joutua ottelemaan siskoasi vastaan?\" leski kysyi Mitjalta.\n\n\"Ihan kuin en olisi tehnyt niin koskaan aikaisemmin.\"\n\nTarkkakorvaisimmat saattoivat jo aavistella, ett\u00e4 saatoin ehk\u00e4 sittenkin tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 olin tekem\u00e4ss\u00e4. Siihen joukkoon taisi kuitenkin kuulua korkeintaan pari sutta. Loput olivat autuaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 tulisi tapahtumaan.\n\n\"Raisa Oja. Kenet kutsut sekundantiksesi?\"\n\nHalusin kutsua Mikaelin, mutta se ei tietenk\u00e4\u00e4n k\u00e4ynyt p\u00e4ins\u00e4. Annoin katseeni kiert\u00e4\u00e4 v\u00e4kijoukossa ja poimin joukosta ne, joiden kuvittelin edes harkitsevan suostumista. Sekundanttini ei mit\u00e4 luultavimmin joutuisi tekem\u00e4\u00e4n yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, mutta halusin pelata varman p\u00e4\u00e4lle. Niko ei tullut kysymykseen. Eik\u00e4 Jenni. H\u00e4n oli pienikokoinen, ja vaikka h\u00e4nen asenteensa olikin oikea, en tiennyt, oliko h\u00e4nell\u00e4 kokemusta mist\u00e4\u00e4n muusta kuin sanaharkoista. Sitten n\u00e4in Iivon. Houkutus pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 oli hyvin suuri. Jos h\u00e4n ei suostuisi, tiet\u00e4isin, ettei h\u00e4n ollut Mikaelin puolella. H\u00e4nen suostumisensa taas viestitt\u00e4isi laumalle, ett\u00e4 h\u00e4n oli, mik\u00e4 auttaisi Mikaelia.\n\nOngelma ratkesi, kun Jenni kiskoi Juhaa k\u00e4sivarresta ja t\u00e4m\u00e4 kumartui niin, ett\u00e4 Jenni saattoi kuiskata h\u00e4nen korvaansa. Juha n\u00e4ytti h\u00e4mmentyneelt\u00e4, ja Jennin ilme tuimeni. Lopulta Juha suoristi itsens\u00e4. \"Raisa, min\u00e4 ilmoittaudun vapaaehtoiseksi.\"\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin h\u00e4nelle kiitollisena ja k\u00e4\u00e4nnyin takaisin lesken puoleen.\n\n\"Saanko min\u00e4 l\u00e4mmitell\u00e4?\" Joni kysyi.\n\n\"L\u00e4mmittele pois\", sanoin. \"Min\u00e4 olen valmis heti kun sin\u00e4 olet.\"\n\nJoni j\u00e4i paikoilleen kuin odottaen, ett\u00e4 kertoisin koko jutun olleen pelkk\u00e4 vitsi, mutta lopulta h\u00e4n l\u00e4hti liikkeelle. Avasin hiukseni ponnarilta ja aloin tehd\u00e4 niist\u00e4 tiukkaa letti\u00e4 samalla kun seurasin vierest\u00e4 Jonin h\u00f6lkk\u00e4\u00e4. Mikael tuli eteeni ja peitti n\u00e4kym\u00e4n.\n\n\"H\u00e4n on oikeak\u00e4tinen\", h\u00e4n sanoi. \"Vasen jalka on parempi, sit\u00e4 kannattaa varoa.\"\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin ja jatkoin letityst\u00e4. Kiedoin kumilenkin tiukasti tupsun ymp\u00e4rille.\n\nNiko ei en\u00e4\u00e4 yritt\u00e4nyt k\u00e4yd\u00e4 minuun kiinni, mutta se ei tarkoittanut, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ollut valmis hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n tilanteen. H\u00e4n seisoi parin metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 p\u00e4lyillen vimmatusti. \"Raisa kiltti, \u00e4l\u00e4 tee t\u00e4t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4ysin hullua.\" Kun en reagoinut h\u00e4nen toivomallaan tavalla, h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi toivonsa Mikaeliin. \"Mikael! H\u00e4n on tytt\u00f6, ja kaiken lis\u00e4ksi viel\u00e4 ihminen. Ei h\u00e4n voi otella.\"\n\nNyrpistin nen\u00e4\u00e4ni. Otin muutaman askeleen kauemmas ja Mikael seurasi per\u00e4ss\u00e4ni.\n\nRiisuin kenk\u00e4ni. Maa jalkojen alla rauhoitti minua. Olin heti paljon keskittyneempi. Panin merkille, ett\u00e4 maaper\u00e4 oli kuivaa ja kiinte\u00e4\u00e4 \u2013 liikkuminen ei siis tulisi olemaan mik\u00e4\u00e4n ongelma.\n\nMinulla oli yll\u00e4ni teepaita ja pellavashortsit, jotka eiv\u00e4t onneksi kirist\u00e4neet yht\u00e4\u00e4n. Ei mitenk\u00e4\u00e4n ideaali kamppailuasu, mutta v\u00e4ltti paremman puutteessa.\n\nJoni h\u00f6lkk\u00e4si takaisin kent\u00e4lle ja alkoi tehd\u00e4 jonkinlaisia kyykk\u00e4yksi\u00e4. Katsoin vierest\u00e4 n\u00e4enn\u00e4isen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4. Todellisuudessa nimitt\u00e4in suoritin jo omaa l\u00e4mmittely\u00e4ni: kurotin mieless\u00e4ni kohti ideoiden maailmaa. Vaikka en ollut tehnyt sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan, tuttu tietoisuus humisi heti sis\u00e4ll\u00e4ni. Yhteys oli auennut niin vaivattomasti, ett\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa huomasin sen olevan yht\u00e4 luonnollista kuin hengitt\u00e4minen.\n\nOlin niin pitk\u00e4\u00e4n pyrkinyt olemaan muuta kuin olin, pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itseni piilossa. Aluksi olin tehnyt niin tiedostamattani, ja my\u00f6hemmin silkasta pelosta. Suljin silm\u00e4ni ja hetken ajan vain nautin tunteesta. T\u00e4lt\u00e4 tuntui olla vapaa.\n\nViimeist\u00e4\u00e4n silloin tiesin, ett\u00e4 halutessani ottelu olisi ohi hyvin nopeasti. Joni oli ehk\u00e4 isompi kuin min\u00e4, mutta minulla oli... t\u00e4m\u00e4. Valta tuhota ja rakentaa uudelleen. Lopettaa ja aloittaa alusta.\n\nAvasin silm\u00e4ni. En tied\u00e4, mit\u00e4 Joni n\u00e4ki kasvoillani, mutta mit\u00e4 ikin\u00e4 se olikin, se sai h\u00e4net kalpenemaan hiukan.\n\nLiian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4, ajattelin. Sin\u00e4 suostuit t\u00e4h\u00e4n jo. Nyt saat maksaa.\n\nMikael kosketti olkap\u00e4\u00e4t\u00e4ni viimeisen kerran ennen kuin siirtyi muiden joukkoon piirin laidalle.\n\nK\u00e4teni puristui nyrkkiin ja avautui taas ilman, ett\u00e4 olisin antanut sille mink\u00e4\u00e4nlaista k\u00e4sky\u00e4. Daimon oli innokas. Enemm\u00e4n kuin innokas: viime kerrasta oli jo aikaa, ja se janosi toimintaa.\n\nTarkistin, ett\u00e4 l\u00f6ysin verhon ja tunsin Mitjan sen takana.\n\n\u00c4l\u00e4 anna minun tappaa h\u00e4nt\u00e4, sanoin Mitjalle. H\u00e4n oli ainoa, joka voisi tehd\u00e4 asialle mit\u00e4\u00e4n.\n\nVeljeni ei n\u00e4ytt\u00e4nyt iloiselta, mutta ny\u00f6kk\u00e4si.\n\n\"Ottelu alkakoon!\" leski julisti.\n\nJoni alkoi liikkua. Se oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n kevyen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 kun otti huomioon, miten iso h\u00e4n oli.\n\nSeisoin paikallani k\u00e4sivarret kylki\u00e4 pitkin. Se n\u00e4ytti h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n Jonia, mutta arvasin, ettei h\u00e4nen h\u00e4mmennyksens\u00e4 pid\u00e4ttelisi h\u00e4nt\u00e4 kovin kauan. H\u00e4nell\u00e4 oli paljon enemm\u00e4n peliss\u00e4 kuin minulla.\n\nHalusin, ett\u00e4 h\u00e4n joutuisi hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n puolustautumatonta vastaan. Aivan niin kuin viime kes\u00e4n\u00e4.\n\nLopulta h\u00e4nen ensimm\u00e4inen potkunsa l\u00e4hti. Odotin kunnes h\u00e4nen jalkansa oli ehtinyt l\u00e4hes kasvojeni tasolle. Kohotin k\u00e4teni.\n\nMaailma j\u00e4hmettyi.\n\nHiljaisuus laskeutui koko kummallisen kohtauksen ylle ja huuhteli kaiken kiihkon pois.\n\nJoni seisoi edess\u00e4ni toinen jalka koomisesti ilmassa. Kallistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. H\u00e4nen naamaansa oli v\u00e4\u00e4ntynyt keskittymisest\u00e4 ja voimanponnistuksesta, ja minua huvitti ajatella, ett\u00e4 h\u00e4n oli ladannut kaiken ensimm\u00e4iseen hy\u00f6kk\u00e4ykseens\u00e4. H\u00e4nen aikeensa oli ollut t\u00e4ysin tuhoon tuomittu. Ehk\u00e4, ehk\u00e4, jos h\u00e4n olisi s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt parhaan potkunsa my\u00f6hemm\u00e4ksi, h\u00e4nell\u00e4 olisi voinut olla pieni mahdollisuus voittaa minut. Luultavasti kuitenkaan ei.\n\n\"Laumanjohtajana minun pit\u00e4isi varmaan pit\u00e4\u00e4 tuota ep\u00e4reiluna, mutta poikayst\u00e4v\u00e4n\u00e4si ajattelen, ett\u00e4 tuo kusip\u00e4\u00e4 ansaitsee aivan kaiken, mit\u00e4 vain pystyt tekem\u00e4\u00e4n h\u00e4nelle.\"\n\nKatsoin olkani yli. Mikael seisoi takanani k\u00e4det ristiss\u00e4 rinnalla. H\u00e4n oli ottanut mahdollisimman rennon asennon, vaikka se tuskin meni l\u00e4pi kovinkaan monelle. Kullanv\u00e4rinen katse paljasti h\u00e4nen todellisen tunnetilansa. H\u00e4n oli lis\u00e4kseni ainoa toinen animoitu hahmo t\u00e4m\u00e4n elokuvan leikkausp\u00f6yd\u00e4ll\u00e4, enk\u00e4 voinut olla ajattelematta, ett\u00e4 n\u00e4in sen kuuluikin olla: Me muuta maailmaa vastaan.\n\nEn ollut koskaan kuullut Mikaelin kutsuvan ket\u00e4\u00e4n kusip\u00e4\u00e4ksi. Olin kuitenkin samaa mielt\u00e4: Joni oli kusip\u00e4\u00e4. Toiveissani oli, ett\u00e4 h\u00e4n olisi pian entinen kusip\u00e4\u00e4, eik\u00e4 se toivottavasti vaatisi h\u00e4nen henkens\u00e4 viemist\u00e4. Halusin uskoa, ett\u00e4 ihmiset saattoivat oppia virheist\u00e4\u00e4n. Tulla paremmiksi. Luoja tiesi, ett\u00e4 itse ainakin yritin.\n\n\"N\u00e4en t\u00e4\u00e4lt\u00e4 asti, ett\u00e4 h\u00e4nen kulmansa on aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4\", Mikael sanoi. H\u00e4n alkoi k\u00e4vell\u00e4 minua kohti.\n\n\"Uskotko, ett\u00e4 voisin voittaa h\u00e4net pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4?\" kysyin.\n\n\"Tietenkin. Olen otellut h\u00e4nt\u00e4 vastaan useasti ja tied\u00e4n, ett\u00e4 sin\u00e4 olet parempi. En usko, ett\u00e4 h\u00e4n on treenannut viime kuukausina.\"\n\nKatsoin taas Jonia. \"H\u00e4n on iso\", ajattelin \u00e4\u00e4neen.\n\n\"Niin on. Mutta h\u00e4n on hidas ja k\u00f6mpel\u00f6. Kun h\u00e4n on maassa, h\u00e4n pysyy siell\u00e4.\"\n\nOtin pari askelta taaksep\u00e4in ja k\u00e4\u00e4nnyin kohti Mikaelia, puoleen, joka oli ty\u00f6nt\u00e4nyt k\u00e4det taskuihinsa. Katsoin ymp\u00e4rill\u00e4ni olevia susia. Nikon kasvot olivat kalpeat ja kauhun kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4t. Mitja yritti parhaansa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kyll\u00e4styneelt\u00e4, mutta h\u00e4nen aavistuksen levinneet silm\u00e4ns\u00e4 paljastivat, ett\u00e4 h\u00e4n oli tuntenut jotain hetke\u00e4 ennen kuin olin lukinnut ajan.\n\nKiersin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni ensin toiselle, sitten toiselle puolelle. Niskanikamani naksuivat.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 haluat minun tekev\u00e4n?\" kysyin samalla kun aloin py\u00f6ritell\u00e4 hartioitani.\n\n\"En voi antaa sinulle neuvoja\", Mikael sanoi. \"T\u00e4m\u00e4 ottelu m\u00e4\u00e4rittelee hyvin pitk\u00e4lti sinun asemasi laumassa. Sinun pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse, miten haluat heid\u00e4n n\u00e4kev\u00e4n sinut.\"\n\nKiersin vy\u00f6t\u00e4r\u00f6\u00e4ni puolelta toiselle, ja aloin sitten py\u00f6ritell\u00e4 k\u00e4sivarsiani. Uskoin ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ni, mit\u00e4 Mikael tarkoitti. Voisin olla k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kykyj\u00e4ni ja kaikki pit\u00e4isiv\u00e4t minua edelleen ihmisen\u00e4. Tai sitten voisin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikille, mihin oikeasti pystyin.\n\n\"Jos n\u00e4yt\u00e4n heille, mihin pystyn, he alkavat pel\u00e4t\u00e4 minua\", sanoin.\n\n\"Luultavasti\", Mikael my\u00f6nsi.\n\n\"Mutta jos pid\u00e4n kykyni salassa ja he saavat tiet\u00e4\u00e4 niist\u00e4 vasta my\u00f6hemmin, he tuntevat itsens\u00e4 petetyiksi.\"\n\nMikael ei sanonut mit\u00e4\u00e4n. Venyttelin takareisi\u00e4ni samalla kun punnitsin vaihtoehtojani. Tiesin jo, mit\u00e4 halusin tehd\u00e4. Halusin vain olla varma, ett\u00e4 se olisi oikein ja tapahtuisi oikeista syist\u00e4.\n\nLopulta suoristauduin. \"En koskaan ajatellut, ett\u00e4 perheesi el\u00e4m\u00e4 olisi t\u00e4llaista.\"\n\nOlin n\u00e4hnyt Sarrien el\u00e4m\u00e4st\u00e4 etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 sen loisteliaan puolen: hienot autot ja vallan. Olin pitk\u00e4\u00e4n kuvitellut, ett\u00e4 Daniel teki mit\u00e4 huvitti, ja vaikka viime kes\u00e4n\u00e4 olin tajunnut h\u00e4nen asemaansa kuuluvan muutakin kuin muiden k\u00e4skytt\u00e4mist\u00e4, vasta nyt aloin n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 se oli todella maksanut.\n\nMikaelin ilme pehmeni. H\u00e4n otti k\u00e4det pois taskuista ja tuli l\u00e4hemm\u00e4s. \"En aio valehdella: minun el\u00e4m\u00e4ni tulee aina olemaan t\u00e4llaista. Jatkuvaa neuvottelemista, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa ja esill\u00e4 oloa. T\u00e4m\u00e4 ei tule loppumaan \u2013 yksi ongelma korvautuu aina uudella.\" H\u00e4n puristi olkap\u00e4\u00e4t\u00e4ni. \"\u00c4l\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 v\u00e4\u00e4rin: min\u00e4 en valita. Olen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen etuoikeutettu. Etuoikeutettu el\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ole aina sellaista, kuin monet kuvittelevat. Haluan vain, ett\u00e4 tied\u00e4t, ettei kanssani tule aina olemaan helppoa.\"\n\nAivan kuin h\u00e4n olisi halunnut tehd\u00e4 maailmasta t\u00e4ydellisen vain minua varten. Mutta h\u00e4n ei ollut luvannut minulle mit\u00e4\u00e4n ruusutarhaa, enk\u00e4 min\u00e4 ollut pyyt\u00e4nyt sit\u00e4. Riitti, ett\u00e4 minulla oli h\u00e4net.\n\nOlin nimitt\u00e4in alkanut ajatella, ettei el\u00e4m\u00e4n ollut tarkoituskaan olla helppoa. Ehk\u00e4 sen tuli olla juuri sen verran vaikeaa, ett\u00e4 siit\u00e4 selviytyisi vain yhdess\u00e4 t\u00e4rkeiden ihmisten kanssa. Ja se itsess\u00e4\u00e4n oli aivan mielet\u00f6n lahja.\n\n\"Sinun ei tarvitse tehd\u00e4 kaikkea yksin. Ei nyt, eik\u00e4 tulevaisuudessa\", lupasin. K\u00e4\u00e4nnyin katsomaan Jonia. \"Luullakseni minulla on ottelu oteltavana.\"\n\n\"Tied\u00e4tk\u00f6, mit\u00e4 teet?\"\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin. \"T\u00e4m\u00e4 kyl\u00e4 on k\u00e4rsinyt jo ihan tarpeeksi salassa pidettyjen kykyjen takia.\"\n\nMikael ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, mutta saatoin tuntea h\u00e4nen hyv\u00e4ksynt\u00e4ns\u00e4.\n\nOlin jo ottanut paikkani Jonin edess\u00e4, kun kuulin Mikaelin sanovan: \"Min\u00e4 en mene minnek\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 tapahtuukin, sinulla on minun tukeni. Aina. Kukaan ei satuta sinua.\"\n\nR\u00e4p\u00e4ytin silmi\u00e4ni. Kaikki el\u00e4m\u00e4 humahti taas p\u00e4\u00e4lle. Jonin potku l\u00e4hestyi ohimoani, mutta se oli helppo v\u00e4ist\u00e4\u00e4. Odotin h\u00e4nen seuraavaa liikett\u00e4\u00e4n, mutta sit\u00e4 ei tullut.\n\nKuulin yleis\u00f6n kohahduksen ja vasta sen j\u00e4lkeen tajusin, mit\u00e4 oli tapahtunut: min\u00e4 en ollut en\u00e4\u00e4 Raisa Oja, yhdeks\u00e4ntoistavuotias helsinkil\u00e4inen taideopiskelija. Minulla ei ollut en\u00e4\u00e4 yll\u00e4ni shortseja ja teepaitaa, vaan soturiasu, jonka olin pukenut niin monta kertaa ylleni saarella. Nyt se ei ollut en\u00e4\u00e4 pelkk\u00e4 vaate, vaan siit\u00e4 oli tullut osa minua. Olin daimon, joka piteli kaikkia t\u00e4m\u00e4n maailman avaimia k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Yksi ajatus, ja todellisuus olisi toinen.\n\nKoskin olkaani. Nahkahihna kulki sen yli. Tunsin veitset sel\u00e4ss\u00e4ni. En kuitenkaan tuntenut mink\u00e4\u00e4nlaista halua tarttua niihin. T\u00e4m\u00e4 kamppailu hoidettaisiin paljain k\u00e4sin.\n\nJoni oli per\u00e4\u00e4ntynyt aivan kent\u00e4n toiseen laitaan. Hetken aikaa vain tuijotimme toisiamme, ja n\u00e4in kuinka h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 levisiv\u00e4t pelosta. Vino hymy kohosi huulilleni. Leikki alkakoon, ajattelin, ja sitten aloin juosta h\u00e4nt\u00e4 kohti.\n\nJoni oli niin kauhuissaan, ettei h\u00e4n liikahtanutkaan. Ponnistin aivan viime hetkell\u00e4. K\u00e4ytin Jonin reitt\u00e4 astinlautanani ja k\u00e4\u00e4nnyin ilmassa juuri ajoissa; jalkani kiertyiv\u00e4t h\u00e4nen yl\u00e4vartalonsa ymp\u00e4rille ja samassa jo sukelsin kohti maata. Jonilla ei ollut mit\u00e4\u00e4n muuta vaihtoehtoa kuin kaatua kanssani. Kier\u00e4hdin takaisin jaloilleni, ja hetken kuluttua Jonikin onnistui nousemaan pystyyn.\n\nAnnoin h\u00e4nen tehd\u00e4 niin. Olin nimitt\u00e4in jo saanut tiet\u00e4\u00e4 kaiken tarvittavan. Mikael oli ollut oikeassa: min\u00e4 olin Jonia parempi. Mik\u00e4li halusin, ottelu olisi ohi ennen kuin se oli alkanutkaan.\n\nPienen hetken ajan harkitsin sit\u00e4. Daimon piti ajatuksesta. Joni oli satuttanut minua, ja nyt oli minun aikani kostaa. Pist\u00e4\u00e4 h\u00e4net maksamaan korkojen kera.\n\nVoisin tappaa Jonin. Minulla oli siihen oikeus. Kukaan ei voisi tuomita minua.\n\nK\u00e4velin edestakaisin kent\u00e4ll\u00e4. Ulkopuolisten silmiss\u00e4 se n\u00e4ytti varmaan silt\u00e4 kuin olisin vaaninut Jonia, mutta todellisuudessa yritin vain saada hermoni kuriin. \"Rauhoitu\", mutisin itselleni kreikaksi. \"Et halua tappaa h\u00e4nt\u00e4. Et oikeasti.\"\n\nKun Joni teki innottoman yrityksen heikommalle puolelleni, v\u00e4istin vasemmalle. Py\u00f6r\u00e4hdin ymp\u00e4ri ja kohotin jalkani.\n\nSe oli ennen kaikkea n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 potku, eik\u00e4 siis mitenk\u00e4\u00e4n j\u00e4rin tehokas. Se sattui my\u00f6s oleman yksi Mikaelin lempiliikkeist\u00e4, ja pienest\u00e4 kohahduksesta p\u00e4\u00e4ttelin, ett\u00e4 ainakin osa h\u00e4nen entisist\u00e4 kamppailututtavistaan oli tunnistanut sen.\n\n\"En halua tappaa sinua\", sanoin Jonille. Minun piti sanoa se uudestaan, kun tajusin puhuneeni kreikkaa.\n\nJoni ei vastannut, mutta se saattoi johtua my\u00f6s siit\u00e4, ettei h\u00e4n pystynyt sanomaan mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen otsansa kiilsi ja paitaan oli ilmestynyt hikilaikkuja. Itse en ollut miss\u00e4\u00e4n vaiheessa edes heng\u00e4stynyt.\n\n\"Luovuta\", sanoin.\n\nH\u00e4n yritti hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4. Toisin kuin h\u00e4n kuvitteli, keskittymiseni ei suinkaan herpaantunut puhumisen takia. Annoin h\u00e4nen melkein tarttua minuun \u2013 en siksi, ett\u00e4 h\u00e4n kuvittelisi voivansa voittaa minut, vaan ainoastaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni h\u00e4nelle, miten helppoa minun oli torjua h\u00e4net.\n\nSe oli kuitenkin virhe. Daimon oli nimitt\u00e4in alkanut ajatella, ettei kamppailu ollut erityisen kiinnostava. Ennen kuin huomasinkaan, Joni oli otteessani. Yksinkertainen liike, ja h\u00e4nen niskansa olisivat nurin.\n\n\"Min\u00e4 luovutan\", Joni sanoi. Ja koska en reagoinut heti mitenk\u00e4\u00e4n, h\u00e4n toisti lujempaa: \"Min\u00e4 luovutan!\"\n\nRaisa, kuulin veljeni \u00e4\u00e4nen p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4. Raisa, p\u00e4\u00e4st\u00e4 irti.\n\n\"Min\u00e4 hyv\u00e4ksyn\", sanoin nopeasti ja p\u00e4\u00e4stin irti. Mitja oli hetkess\u00e4 edess\u00e4ni ja ty\u00f6nsi minua k\u00e4mmenell\u00e4 taaksep\u00e4in. Daimon ei pit\u00e4nyt siit\u00e4 ollenkaan. Daimon halusi kuulla, kuinka luut rusahtelisivat...\n\n\"Nyt ihan rauhallisesti\", Mitja sanoi kreikaksi. Yritin katsoa h\u00e4nen ohitseen, mutta ruskeat silm\u00e4t tulivat itsepintaisesti tielleni. \"Hengit\u00e4.\"\n\nJa min\u00e4 hengitin. Leski astui esiin ja sanoi jotain, mutta en kuunnellut. Suljin silm\u00e4ni. Yritin palauttaa itseni takaisin todellisuuteen. Olin vaarallisen l\u00e4hell\u00e4 kadottaa koko ihmisyyteni. T\u00e4m\u00e4 maailma vaikutti niin hauraalta, kuin kartonkikyh\u00e4elm\u00e4lt\u00e4. Sen saisi potkittua kumoon aivan liian helposti.\n\nMitjan t\u00e4ytyi tuntea, kuinka taistelutahto alkoi viimein h\u00e4ipy\u00e4 lihaksistani, sill\u00e4 h\u00e4n laski k\u00e4tens\u00e4.\n\n\"Mik\u00e4 helvetti sin\u00e4 olet?\" joku kysyi.\n\nAvasin silm\u00e4ni. Katselin ymp\u00e4rill\u00e4ni olevia kasvoja. Pelokkaita ja ep\u00e4uskoisia katseita. Oli tullut aika vastata kysymyksiin.\n\n\"Min\u00e4 olen daimon\", aloitin. \"Daimonin ja suden tyt\u00e4r.\"\n\nSe ei tietenk\u00e4\u00e4n sanonut heille mit\u00e4\u00e4n. Ep\u00e4usko alkoi pikkuhiljaa vaihtua vihaan ja loukkaantumiseen.\n\n\"Te sanoitte haluavanne uuden vampyyrin. No, min\u00e4 ja veljeni olemme tulleet auttamaan. Itse asiassa\", kurotin selk\u00e4\u00e4ni ja otin veitsen k\u00e4teeni. Kohotin oikeaa k\u00e4tt\u00e4ni. \"Min\u00e4 pyyd\u00e4n saada liitty\u00e4 osaksi laumaa.\" En ollut aivan varma, miten t\u00e4m\u00e4n oli tarkoitus toimia. Lukemani perusteella kuitenkin uskoin, ett\u00e4 tarkoitus oli t\u00e4rke\u00e4mpi kuin varsinaiset sanat. Painoin ter\u00e4n k\u00e4mmeneeni. \"Min\u00e4 Raisa Oja, laumaan kuuluneen Tuire Ojan tyt\u00e4r, jumalten siunaama daimon ja ideoiden maailman portinvartija, vannon uskollisuuttani Hukkavaaran laumalle niin kauan kuin se on Mikael Sarrin alaisuudessa.\"\n\nHalusin heid\u00e4n tiet\u00e4v\u00e4n, mit\u00e4 he menett\u00e4isiv\u00e4t, jos he p\u00e4\u00e4tt\u00e4isiv\u00e4t k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 selk\u00e4ns\u00e4 Mikaelille. Se ei ollut uhkailua, vaan totuus.\n\nTilanne oli taas saanut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n k\u00e4\u00e4nteen, mutta tuskin kukaan oli siit\u00e4 yht\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stynyt kuin Mikael. Tiesin, ett\u00e4 minun olisi pit\u00e4nyt varoittaa h\u00e4nt\u00e4 etuk\u00e4teen, mutta silloin h\u00e4n olisi yritt\u00e4nyt est\u00e4\u00e4 minua.\n\nJo toista kertaa saman p\u00e4iv\u00e4n aikana k\u00e4vimme tahtojen kamppailua. N\u00e4in heti, ettei Mikael halunnut ottaa minua laumaan. Itse asiassa olin varma, ett\u00e4 h\u00e4n sai vain vaivoin pidetty\u00e4 suuttumuksensa kurissa.\n\nViilt\u00e4m\u00e4ni haava oli paljon syvempi kuin olin tarkoittanut. Maahan oli jo ehtinyt muodostua lammikko, ja olin viitt\u00e4 vaille valmis panikoimaan.\n\n\"Min\u00e4 hyv\u00e4ksyn\", Mikael sanoi, \"ehdolla, ett\u00e4 voin erottaa Raisa Ojan laumasta milloin tahansa ilman erillist\u00e4 ilmoitusta tai selityst\u00e4.\"\n\nTakaportti, ajattelin. Mikael halusi suojella minua ja j\u00e4tti siksi itselleen takaportin. Muita selityksi\u00e4 en edes ehtinyt harkita, sill\u00e4 minua oli alkanut heikottaa.\n\n\"Hyv\u00e4ksyn\", sanoin, ja kurotin saman tien kohti ideoiden maailmaa. Suuntasin kaikki ajatukseni k\u00e4teeni. Pakokauhuisen hetken ajan pelk\u00e4sin, ettei minulla ollut en\u00e4\u00e4 tarpeeksi voimia j\u00e4ljell\u00e4 parantaakseni haavaa. Sitten viilto alkoi kuroutua umpeen ja saatoin taas hengitt\u00e4\u00e4. Purin hammasta, kun ihoa pisteli, mutta se oli nopeasti ohi. Annoin k\u00e4teni pudota sivulleni ja k\u00e4velin kohti Mikaelia. Soturipukuni katosi ja olin taas se Raisa Oja, johon sudet olivat tottuneet. Ainoa todiste \u00e4skeisist\u00e4 tapahtumista oli kent\u00e4n keskell\u00e4 oleva tumma lammikko.\n\n\"Kokoontuminen on p\u00e4\u00e4ttynyt\", Mikael julisti. H\u00e4n nappasi minua kiinni vy\u00f6t\u00e4r\u00f6lt\u00e4 ja l\u00e4hdimme yhdess\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n nopeasti pois paikalta.\n\nKatseeni osui Iivoon. K\u00e4\u00e4nnyin ymp\u00e4ri. \"Viel\u00e4 yksi asia. Jos teist\u00e4 kukaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 vahingoittaa ket\u00e4\u00e4n ulkopuolista vain n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen minulle tai Mikaelille, h\u00e4n tapaa minut t\u00e4ll\u00e4 kent\u00e4ll\u00e4.\"\n\nEn j\u00e4\u00e4nyt odottamaan vastausta. Olin jo alkanut t\u00e4rist\u00e4. Mikael k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 raahasi minut mukanaan autolle, miss\u00e4 h\u00e4n viimein pys\u00e4htyi.\n\nOdotin, ett\u00e4 h\u00e4n olisi alkanut huutaa minulle. Sen sijaan h\u00e4n painoi minut autonovea vasten koko kehollaan. H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 olivat ymp\u00e4rill\u00e4ni, enk\u00e4 olisi pysynyt pystyss\u00e4 ilman niit\u00e4. En n\u00e4hnyt h\u00e4nen kasvojaan, sill\u00e4 h\u00e4nen leukansa oli p\u00e4\u00e4lakeani vasten. H\u00e4n ei suudellut minua, ja hetken kuluttua k\u00e4sitin, ettei h\u00e4n aikonutkaan. H\u00e4n vain seisoi j\u00e4hmettyneen\u00e4 paikallaan.\n\nEn halunnut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 olisi pahentanut h\u00e4nen tunnekuohuaan, mutta lopulta minun oli sanottava jotain. \"Kaikki on hyvin.\" \u00c4\u00e4neni oli k\u00e4he\u00e4. Mikael ei vastannut. Tartuin h\u00e4nt\u00e4 kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4st\u00e4. Kun sek\u00e4\u00e4n ei saanut aikaan mit\u00e4\u00e4n, kiersin k\u00e4sivarteni h\u00e4nen ymp\u00e4rilleen.\n\n\"Min\u00e4 olen kunnossa, kaikki on kunnossa.\" En varmaankaan ollut kovin vakuuttava, sill\u00e4 hampaani kalisivat. P\u00e4\u00e4h\u00e4ni sattui, ja vedet nousivat silmiini.\n\n\"Miten sin\u00e4 tiesit?\" h\u00e4n kysyi, ja vastasi sitten omaan kysymykseens\u00e4: \"Sin\u00e4 luit eilen illalla, miten laumaan liityt\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Niin.\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 tee t\u00e4llaista en\u00e4\u00e4\", h\u00e4n kuiskasi.\n\n\"En\", lupasin.\n\nH\u00e4n huokaisi ja pujotti toisen k\u00e4tens\u00e4 niskaani. \"Kerro minulle heti, jos haluat eroon laumasta.\"\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin h\u00e4nen olkaansa vasten. \"Min\u00e4 k\u00e4ytin sinun potkuasi\", sain sanotuksi.\n\n\"Min\u00e4 huomasin. Kiitos kunnianosoituksesta.\"\n\n\"Et voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettenk\u00f6 olisi romanttinen.\"\n\nH\u00e4n naurahti. H\u00e4n kohotti leukaani ja katsoi minua silmiin. \"Mit\u00e4 ihmett\u00e4 min\u00e4 teen sinun kanssasi?\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 sano noin. Sano mieluummin: mit\u00e4 ihmett\u00e4 min\u00e4 tekisin ilman sinua?\"\n\n\"Olet oikeassa.\" H\u00e4n suuteli otsaani. Sitten h\u00e4n avasi autonoven ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 nosti minut sis\u00e4\u00e4n istuimelle.\n\n\"Niko ja Mitja...\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 huolehdi heist\u00e4\", Mikael sanoi ja paiskasi oven kiinni.\nVIIDES LUKU\n\nVietin loppup\u00e4iv\u00e4n kylpyhuoneen lattialla oksentamassa. En py\u00f6rtynyt, mink\u00e4 olisi ehk\u00e4 pit\u00e4nyt olla helpotus, mutta todellisuudessa olisin mieluummin viett\u00e4nyt koko illan niin, ettei siit\u00e4 olisi j\u00e4\u00e4nyt minulle mit\u00e4\u00e4n muistoja. Hoin itselleni, ett\u00e4 mik\u00e4li olin viel\u00e4 tajuissani, p\u00e4\u00e4kipuni oli pakko olla siedett\u00e4v\u00e4n rajoissa, mutta se ei tuntunut erityisen vakuuttavalta. Vedet valuivat jatkuvana virtana silmist\u00e4ni enk\u00e4 muistanut, koska oireeni olisivat viimeksi olleet n\u00e4in pahat.\n\nLopulta v\u00e4symys vei voiton. Nukuin, kunnes Mikael her\u00e4tti minut seuraavana aamuna. Juha oli ilmoittanut, ett\u00e4 naapurikunnan johtaja oli lupautunut tapaamaan meid\u00e4t jo saman p\u00e4iv\u00e4n aikana. Tapaaminen oli sovittu aivan Hukkahovin naapurissa sijaitsevalle kunnantalolle, joka, kuten Mikael selitti minulle ajomatkan aikana, toimi oikeasti Sarrien lauman toimistona.\n\nAjomatkan aikana ehdin viimein ajatella, mit\u00e4 oikein olin tullut tehneeksi edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. P\u00e4\u00e4tt\u00e4ess\u00e4ni liitty\u00e4 laumaan en ollut varmuudella tiennyt, olisiko se edes mahdollista sellaiselle, joka ei ollut susi. Nyt, kun en en\u00e4\u00e4 voinut pahoin, saatoin tuntea eron. Kaikki oli tismalleen samanlaista, mutta kuitenkin uutta \u2013 aivan kuin tuuli olisi puhaltanut id\u00e4n sijaan l\u00e4nnest\u00e4.\n\nJa Mikael... Jouduin nytkin vastustamaan halua painautua h\u00e4nt\u00e4 vasten. H\u00e4nen tuoksunsa sai oloni hieman humalaiseksi. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa huomasin, miten susi sekoittui h\u00e4nen tuoksuunsa silloinkin, kun h\u00e4n oli ihmisen muodossa, eik\u00e4 yhdistelm\u00e4 ollut lainkaan huono. Siin\u00e4 oli maata ja mets\u00e4\u00e4 ja ainakin ripaus pihkaa. En ollut koskaan kokenut oloani yht\u00e4 turvalliseksi. \u00c4kki\u00e4 ymm\u00e4rsin paljon paremmin, miksi kyl\u00e4l\u00e4iset suhtautuivat Mikaeliin niin ihaillen.\n\nMit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s kunnantaloa tulimme, sit\u00e4 pingottuneemmaksi Mikael k\u00e4vi. Tiesin, ettei se johtunut niink\u00e4\u00e4n tulevasta tapaamisesta kuin tarpeesta kertoa minulle jotakin.\n\nMikael pys\u00e4k\u00f6i auton l\u00e4helle p\u00e4\u00e4ovia. Silloin h\u00e4n alkoi viimein puhua. \"En halua, ett\u00e4 sin\u00e4 k\u00e4yt\u00e4t viel\u00e4 kykyj\u00e4si. Katsotaan, onnistummeko me hoitamaan t\u00e4m\u00e4n ilman yliluonnollisia keinoja.\"\n\n\"Miksi?\" kysyin ihmeiss\u00e4ni.\n\n\"Se tapa, jolla sinun kroppasi reagoi sinun kykyihisi... En usko, ett\u00e4 se on ihan vaaratonta.\"\n\n\"Se on vain pahoinvointia\", sanoin. Tosiasiassa olin hieman j\u00e4rkyttynyt. Mikael oli juuri sanonut \u00e4\u00e4neen yhden pahimmista peloistani.\n\nH\u00e4n ei katsonut minuun. \"\u00c4l\u00e4 huoli. Mit\u00e4 suurimmalla todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 pelko on turha. Min\u00e4 vain haluan pelata varman p\u00e4\u00e4lle. On turha pist\u00e4\u00e4 sinua k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n ennen kuin olemme varmoja, ett\u00e4 se on ainoa vaihtoehto.\"\n\n\"Niin kai\", sanoin. En ollut varma, johtuiko my\u00f6ntymiseni laumaan liittymisest\u00e4 vai siit\u00e4, ett\u00e4 uskoin h\u00e4nen olevan oikeassa.\n\nKun menimme sis\u00e4\u00e4n rakennukseen, Juha ja Jenni istuivat aulassa odottamassa. He nousivat yl\u00f6s n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n meid\u00e4t.\n\nHeid\u00e4n seurassaan oli mies, jota en ollut n\u00e4hnyt koskaan aikaisemmin. H\u00e4nen t\u00e4ytyi olla kunnanjohtaja \u2013 ainakin h\u00e4n n\u00e4ytti kunnanjohtajalta. Pieni, kaljuuntuva mies, jolla oli yll\u00e4\u00e4n huonosti istuva puku ja kirjava solmio, jonka kuosi toi mielen edellisen\u00e4 iltana vessan lattialla vietetyt hetket. Vatsaani alkoi v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4 ajatuksesta.\n\nMies katseli ymp\u00e4rilleen kunnes h\u00e4nen tuijotuksensa j\u00e4m\u00e4hti Mikaeliin. Kun Mikael astui huoneeseen, oli l\u00e4hes mahdotonta katsoa minnek\u00e4\u00e4n muualle. Eik\u00e4 se koskenut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n minua.\n\n\"Haluan tavata kunnanjohtaja Daniel Sarrin\", h\u00e4n sanoi lopulta. En ollut tiennyt, ett\u00e4 Daniel oli ollut virallisesti Hukkavaaran kunnanjohtaja, mutta se k\u00e4vi j\u00e4rkeen. En tiennyt, oliko mies koskaan tavannut Danielia, mutta ep\u00e4ilin sit\u00e4. Kukaan, joka oli tavannut h\u00e4net, ei lausuisi h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n niin huolettomaan s\u00e4vyyn.\n\nEnnen kaikkea halusin kuitenkin tiet\u00e4\u00e4, miten Mikael selitt\u00e4isi Danielin poissaolon.\n\n\"Se ei valitettavasti ole mahdollista\", Mikael sanoi. \"Is\u00e4lleni tuli \u00e4killinen meno ja h\u00e4n joutui matkustamaan pois. Yksityisasia\", h\u00e4n lis\u00e4si kun n\u00e4ki miehen avaavan suunsa. \"Uskon kuitenkin voivani auttaa. Min\u00e4 olen Mikael Sarri. Min\u00e4 ja minun yritykseni vastaa kyl\u00e4n susimatkailusta.\"\n\nKunnanjohtaja katsoi h\u00e4nt\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Mikaelilla oli yll\u00e4\u00e4n lumilautamerkin teepaita ja farkut. Minun oli tunnustettava, etten ehk\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n olisi aivan heti arvannut h\u00e4nt\u00e4 yritysjohtajaksi. Toisaalta en varmaan auttanut asiaa: yll\u00e4ni oli l\u00f6ys\u00e4 toppi ja farkkushortsit, jotka purkautuivat lahkeista.\n\n\"Sin\u00e4 olet liian nuori\", mies sanoi.\n\nJa sin\u00e4 olet aivan liian typer\u00e4 ik\u00e4iseksesi, ajattelin. Saatoin antaa anteeksi sen, ett\u00e4 h\u00e4n teki oletuksia i\u00e4n perusteella, mutten sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n syytti Mikaelia valehtelijaksi vain siksi, ettei t\u00e4m\u00e4 sopinut h\u00e4nen ennakkoluuloihinsa.\n\n\"Olen ehk\u00e4 nuori, mutta se ei tarkoita, ettenk\u00f6 tiet\u00e4isi, mit\u00e4 teen. Ja sin\u00e4 olet?\"\n\nMinulle tuli kylm\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n katsoessani Mikaelin silmi\u00e4. Ihmisenkin olisi tullut tajuta, ettei h\u00e4nen kanssaan pelleilty. En tiennyt, oliko herra kunnanjohtaja rohkea, huonon\u00e4k\u00f6inen vai sittenkin vain tyhm\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n ei per\u00e4\u00e4ntynyt sentti\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n\n\"Esko Kukkonen.\" He k\u00e4tteliv\u00e4t j\u00e4yk\u00e4sti. Mikael esitteli pikaisesti muut huoneessa olijat. Panin merkille, ettei h\u00e4n katsonut minua kun h\u00e4n kertoi Eskolle, kuka olin. Yritin olla vet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, mutta se oli vaikeaa, kun otti huomioon, ett\u00e4 h\u00e4n oli pit\u00e4nyt minuun et\u00e4isyytt\u00e4 siit\u00e4 l\u00e4htien, kun olimme tulleet huoneeseen. Tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n halusi hoitaa puhumisen, mutta pelk\u00e4sin, ett\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6kselleen oli olemassa toinen selitys.\n\nKaikesta huolimatta yritin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mahdollisimman lauhkealta. En ollut varautunut lainkaan siihen, ett\u00e4 suurin haasteemme olisi saada Esko vakuutetuksi siit\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 oli valtuudet keskustella asiasta.\n\n\"Jotkut teid\u00e4n asukkaanne ovat est\u00e4neet miehi\u00e4mme tulemasta alueellenne\", Esko aloitti. \"Se rikkoo jokamiehenoikeuksia.\"\n\n\"Heill\u00e4 oli syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n miehenne aikoivat salakaataa susia meid\u00e4n alueellamme\", Mikael sanoi rauhallisella \u00e4\u00e4nell\u00e4. \"He halusivat ainoastaan est\u00e4\u00e4 rikoksen.\"\n\n\"Te olette houkutelleet pedot t\u00e4nne. Ne hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t meid\u00e4n lastemme ja lemmikkiemme kimppuun. Ne pit\u00e4\u00e4 kaataa, ennen kuin mit\u00e4\u00e4n pahaa tapahtuu.\"\n\nEn voinut olla vilkaisematta Juhan ja Jennin ilmeit\u00e4. Heid\u00e4n pokkansa piti ihailtavasti.\n\n\"Meid\u00e4n elinkeinomme on riippuvainen susista\", Mikael sanoi. \"Me emme voi antaa teid\u00e4n romuttaa koko talouttamme irrationaalisten pelkojen takia.\"\n\n\"Meid\u00e4n pelkomme eiv\u00e4t ole irrationaalisia.\" H\u00e4nen naamansa oli punainen, aivan kuin pelkk\u00e4 puhuminen olisi heng\u00e4stytt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4. \"Meill\u00e4 on todisteita suden liikkumisesta asuinalueiden l\u00e4hettyvill\u00e4.\"\n\n\"Mist\u00e4 te tied\u00e4tte, ett\u00e4 susi tuli nimenomaan Hukkavaarasta?\" kysyin.\n\n\"Kyll\u00e4h\u00e4n sen nyt arvaa. Te ruokitte niit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\"\n\nEn voinut est\u00e4\u00e4 tuhahdustani.\n\n\"Ja ent\u00e4 meid\u00e4n elinkeinomme?\" Esko jatkoi. \"Joillakin on karjaa.\"\n\n\"Tek\u00e4\u00e4n ette voi kielt\u00e4\u00e4, etteik\u00f6 Hukkavaara olisi yksi vireimmist\u00e4 alueista koko Kainuussa\", Mikael sanoi. \"Me ved\u00e4mme alueelle turisteja, joista monet k\u00e4yv\u00e4t my\u00f6s teid\u00e4n kunnassanne ostoksilla. Teid\u00e4n asukkaanne vuokraavat m\u00f6kkej\u00e4\u00e4n meid\u00e4n hiihtokeskuksemme asiakkaille. Jos te teette meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme hankalaksi, se kolahtaa ennen pitk\u00e4\u00e4 teid\u00e4n omaan nilkkaanne.\"\n\n\"Yrit\u00e4ttek\u00f6 te uhkailla minua?\" Esko kysyi.\n\n\"Emme me mit\u00e4\u00e4n uhkaile. Me sanomme niin kuin asia on. Meill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 uskoa, ett\u00e4 sudet ovat vaaraksi ihmisille tai ett\u00e4 meid\u00e4n liiketoiminnastamme olisi teid\u00e4n kunnallenne mit\u00e4\u00e4n haittaa.\"\n\n\"Meid\u00e4n asukkaamme n\u00e4ki suden kirkkaassa p\u00e4iv\u00e4nvalossa. Toiselta on kadonnut lammas. Eik\u00f6 siin\u00e4 ole ihan riitt\u00e4v\u00e4sti todisteita?\"\n\nEi taatusti, ajattelin. Min\u00e4 jos joku tiesin, ett\u00e4 ihmiset n\u00e4kiv\u00e4t, mit\u00e4 itse halusivat. Mikaelilla oli j\u00e4rke\u00e4 olla sanomatta sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen. \"Sudet ovat uhanalaisia. Yht\u00e4k\u00e4\u00e4n sutta ei tule tappaa ilman hyv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4.\"\n\n\"Me aiomme hankkia tarvittavat luvat\", Esko mutisi. He eiv\u00e4t siis olleet viel\u00e4 tehneet sit\u00e4. Juhan ja Mikaelin mukaan poikkeuskaatoluvan saaminen oli hyvin ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ja toivoin, ett\u00e4 naapurikuntalaiset odottaisivat p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, ennen kuin he l\u00e4htisiv\u00e4t mets\u00e4lle. Se antaisi meille aikaa suostutella heid\u00e4t luopumaan koko hankkeesta.\n\n\"Te varmasti tied\u00e4tte, ett\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 sudenmets\u00e4stys on hyvin vaikeaa\", Mikael sanoi.\n\n\"Me teemme, mit\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyy perheidemme turvallisuuden vuoksi. Kuntien sopuisan naapuruuden kannalta toivon, ett\u00e4 te puhutte maanomistajille siihen malliin, ett\u00e4 he p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t miehemme mailleen.\"\n\nOli ollut alusta asti selv\u00e4\u00e4, ettei neuvottelusta tulisi mit\u00e4\u00e4n. Eskolla oli valitettavasti laki puolellaan, eik\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 Mikael olisi voinut sanoa h\u00e4lvent\u00e4\u00e4kseen pelkoja. Faktoista ei ollut hy\u00f6ty\u00e4. Naapurikuntalaiset olivat jo p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet kantansa, ja meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ksemme j\u00e4isi keksi\u00e4, miten est\u00e4isimme heit\u00e4 ampumasta ket\u00e4\u00e4n lauman j\u00e4senist\u00e4.\n\n\"Min\u00e4 suostuisin seuraavanlaiseen j\u00e4rjestelyyn: jos sudesta n\u00e4kyy teid\u00e4n pihoillanne viel\u00e4 pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n merkki\u00e4, tuen teit\u00e4 kaikissa kaatoyrityksiss\u00e4. Itse asiassa ilmoittaudun vapaaehtoiseksi mukaan. Mutta sit\u00e4 ennen antakaa meid\u00e4n tutkia itse omat maamme j\u00e4lkien varalta.\"\n\nEhdotus taisi yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 Esko Kukkosen, sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytti jopa harkitsevan asiaa. \"No, sovitaan niin. Mutta sanon jo nyt, ett\u00e4 meid\u00e4n kunnassa asuu sellaisia oikein vanhan koulukunnan miehi\u00e4. He ovat valmiit ottamaan oikeuden omiin k\u00e4siins\u00e4 kun kyse on heid\u00e4n perheidens\u00e4 turvallisuudesta. Ei ole kunnan vika, jos jotkut meid\u00e4n asukkaistamme sortuvat mets\u00e4stysrikokseen.\"\n\n***\n\n\"Mist\u00e4 voit tiet\u00e4\u00e4, ettei susi en\u00e4\u00e4 liiku asuinalueella?\" kysyin autossa matkalla takaisin Sarrien talolle.\n\n\"En mist\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 yritin vain pelata meille aikaa\", Mikael tunnusti.\n\n\"Mit\u00e4 seuraavaksi?\"\n\n\"Seuraavaksi me yrit\u00e4mme selvitt\u00e4\u00e4, miten t\u00e4m\u00e4 tilanne on saanut alkunsa. Jonkun on ment\u00e4v\u00e4 tutkimaan j\u00e4lki\u00e4. Jos t\u00e4\u00e4ll\u00e4 liikkuu oikea susi, voimme yritt\u00e4\u00e4 ajaa sen pois. Jos se ei onnistu, joudumme kaatamaan sen. Jos se taas oli yksi meist\u00e4, on meill\u00e4 edess\u00e4mme j\u00e4lleen yksi oikeudenk\u00e4ynti.\" H\u00e4n selv\u00e4sti piti ensimm\u00e4ist\u00e4 vaihtoehtoa paljon mieluisampana kuin j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4.\n\n\"Ent\u00e4 jos se ei ollut kumpikaan?\" kysyin. \"He ovat aivan hyvin voineet lavastaa koko jutun.\"\n\nH\u00e4n mietti asiaa. \"En usko, ett\u00e4 he vajoaisivat sent\u00e4\u00e4n niin alas. Vaikka onhan se tietenkin mahdollista.\" H\u00e4n huokaisi. \"Joka tapauksessa me saamme sen selville. Tai ainakin olisimme saaneet, jos j\u00e4lki\u00e4 olisi alettu tutkia ajoissa. Nyt saattaa olla liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4.\"\n\n\"He eiv\u00e4t halunneet ottaa riski\u00e4\", sanoin.\n\n\"Tied\u00e4n.\"\n\n\"Viime p\u00e4ivin\u00e4 ei ole onneksi satanut.\"\n\n\"Ei niin\", Mikael my\u00f6nsi. H\u00e4nen ilmeens\u00e4 kirkastui hieman.\n\n***\n\nKukaan ei esitt\u00e4nyt eri\u00e4v\u00e4\u00e4 mielipidett\u00e4\u00e4n, kun Mikael ilmoitti p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4\u00e4n tutkia naapurikunnan maita suden muodossa. Juha ja Jenni ilmoittautuivat heti vapaaehtoisiksi mukaan, ja Mikael suostui. Selv\u00e4\u00e4 oli, ett\u00e4 tutkimusretki oli teht\u00e4v\u00e4 y\u00f6ll\u00e4. He joutuisivat liikkumaan l\u00e4hell\u00e4 ihmisten koteja, eik\u00e4 kukaan saanut n\u00e4hd\u00e4 heit\u00e4. He tietenkin j\u00e4tt\u00e4isiv\u00e4t hajuj\u00e4lki\u00e4 koirien haistettaviksi, mutta sille ei oikein voinut mit\u00e4\u00e4n.\n\nKun Juha ja Jenni saapuivat talolle, he toivat mukanaan uutisia.\n\n\"Joni haluaa tulla mukaan\", Juha sanoi.\n\n\"Ei\", Mikael sanoi oitis. En todellakaan ihmetellyt h\u00e4nen tylyytt\u00e4\u00e4n. En itsek\u00e4\u00e4n halunnut n\u00e4hd\u00e4 Jonia v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan, saati sitten tehd\u00e4 h\u00e4nen kanssaan mink\u00e4\u00e4nlaista yhteisty\u00f6t\u00e4.\n\n\"H\u00e4n haluaa pest\u00e4 kasvonsa kaikkien edess\u00e4\", Juha selitti. En yll\u00e4ttynyt lainkaan siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 oli tullut rauhanv\u00e4litt\u00e4j\u00e4, mutta t\u00e4ll\u00e4 nimenomaisella hetkell\u00e4 h\u00e4n \u00e4rsytti minua. \"H\u00e4nt\u00e4 n\u00f6yryytettiin eilen oikein kunnolla.\"\n\nAvasin suuni, mutta Juha ehti ensin. \"Tied\u00e4n, sinulla oli t\u00e4ysi oikeus ja niin edelleen. Mutta se ei muuta sit\u00e4, ett\u00e4 Jonille tullaan nauramaan hyvin pitk\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 tytt\u00f6 pieksi h\u00e4net.\"\n\n\"Voin piest\u00e4 aika monta muutakin t\u00e4ss\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4, jos se auttaa asiaa\", murisin.\n\n\"Joni nyt kuitenkin sattuu olemaan esimerkki siit\u00e4, miten Mikael k\u00e4sittelee ongelmatapauksia. On meid\u00e4n etumme mukaista, ett\u00e4 h\u00e4n sulautuu taas osaksi laumaa.\"\n\nSe sai minut harkitsemaan uudelleen. Minun oli my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 kaunani oli j\u00e4rkev\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon tiell\u00e4. Tiesin Juhan olevan oikeassa. Luottamus oli vastavuoroista. Jos Jonin haluttiin olevan luottamuksen arvoinen, t\u00e4ytyi h\u00e4nelle antaa mahdollisuus todistaa se.\n\n\"\u00c4h. Annetaan h\u00e4nen menn\u00e4 mukaan\", sanoin. Mikael katsoi minua. \"P\u00e4\u00e4t\u00f6s on tietenkin sinun\", lis\u00e4sin nopeasti.\n\n\"Hyv\u00e4 on\", Mikael sanoi. \"Nelist\u00e4\u00e4n meid\u00e4n pit\u00e4isi selvit\u00e4 teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 kohtalaisen nopeasti. N\u00e4hd\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 illalla kello kymmenen. Ehdimme suunnitella hieman, ennen kuin aurinko laskee. Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ainakin jakaa alueet kesken\u00e4mme.\"\n\n\"Onko sinulla suunnitelmia t\u00e4lle p\u00e4iv\u00e4lle?\" kysyin Juhan ja Jennin l\u00e4hdetty\u00e4.\n\n\"Haluan viel\u00e4 tarkistaa is\u00e4n arkistoista muutaman jutun ennen iltaa.\"\n\n\"Voisitko heitt\u00e4\u00e4 minut hotellille? Haluaisin menn\u00e4 tapaamaan Jaskaa, ja Mitjankin on jo aika tavata h\u00e4net.\"\n\nMikael suostui. H\u00e4n oli mietteli\u00e4s koko ajomatkan ajan, ja aloin uskoa tehneeni oikein, kun olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt antaa h\u00e4nen olla rauhassa muutaman tunnin. H\u00e4nell\u00e4 oli selv\u00e4sti paljon ajateltavaa.\n\n\"Soita minulle, jos tarvitset kyyti\u00e4\", h\u00e4n sanoi kun tulimme Hukkahovin eteen.\n\nLupasin soittaa. Suljin auton oven ja k\u00e4velin sis\u00e4\u00e4n hotellin vastaanottoon. Olin l\u00e4hett\u00e4nyt matkalla Mitjalle viestin, ja h\u00e4n istui jo aulassa odottamassa. Niin kuin nyky\u00e4\u00e4n aina, h\u00e4nell\u00e4 oli kuulokkeet kaulallaan. Olisin voinut aivan hyvin tatuoida ne h\u00e4nen ihoonsa.\n\nMinut n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n h\u00e4n nousi sanaakaan sanomatta yl\u00f6s.\n\n\"Onko Caoimhe tulossa?\" kysyin.\n\nVeljeni pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Pyysin h\u00e4nt\u00e4 kyll\u00e4, mutta h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 on perheasia.\"\n\nCaoimhe oli ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 ajatellut, ett\u00e4 Mitjan oli parempi tavata enonsa ensin ilman h\u00e4nt\u00e4. Olin salaa samaa mielt\u00e4. En edes tiennyt, puhuiko Jaska englantia.\n\nL\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n verkkaiseen tahtiin. Kun p\u00e4\u00e4simme varsinaiselle kyl\u00e4nraitille, huomasin alkaneeni osoitella rakennuksia kuin mik\u00e4kin turistiopas selitt\u00e4en, mik\u00e4 mik\u00e4kin oli. Vastaantulijat tunnistivat minut, mutta kukaan ei tullut juttelemaan. Uskoin sen johtuvan Mitjasta, sill\u00e4 h\u00e4n sai osakseen uteliaita katseita.\n\nTulimme Jaskan talon pihaan. Vilkaistuani Mitjan ilmett\u00e4 muistin taas, milt\u00e4 paikka oli mielest\u00e4ni vaikuttanut ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla. Se oli n\u00e4ytt\u00e4nyt kodilta, muttei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 omaltani. Nyt sen tuttuus yll\u00e4tti minut, sill\u00e4 en ollut asunut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Kukkalaatikot olivat vanhoilla paikoillaan, ja t\u00e4n\u00e4 vuonna niihin oli istutettu lobelioita.\n\nNousin askelmat yl\u00f6s ja soitin ovikelloa. Odotimme hetken, mutta sis\u00e4lt\u00e4 ei kuulunut mit\u00e4\u00e4n. Yritin uudestaan.\n\nKaikesta p\u00e4\u00e4tellen Jaska ei ollut kotona. Auto oli pihassa, joten h\u00e4n ei ollut voinut l\u00e4hte\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n kauas. Avasin oven omilla avaimillani ja menimme sis\u00e4\u00e4n.\n\n\"Oletko varma, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ihan ookoo?\" Mitja kysyi.\n\n\"Tietenkin on\", sanoin. Johdatin h\u00e4net keitti\u00f6\u00f6n. \"Otatko kahvia?\" En odottanut h\u00e4nen vastaustaan, vaan avasin kaapinoven. Kahvipurkki l\u00f6ytyi tutulta hyllylt\u00e4.\n\nIstuimme p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen. Seurasin Mitjan katsetta kun h\u00e4n katseli ymp\u00e4rilleen. P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 oli edelleen sama muovinen p\u00f6yt\u00e4liina. Sanomalehti, Tekniikan Maailma ja kasa mainoksia olivat tutulla paikallaan p\u00f6yd\u00e4nkulmalla. Sein\u00e4ll\u00e4 oli Hukkavaaran mainoskalenteri.\n\nKahvinkeitin oli juuri lakannut korahtelemasta, kun ovelta kuului \u00e4\u00e4ni\u00e4. Istuimme paikoillamme ja odotimme. N\u00e4in mieless\u00e4ni, kuinka Jaska pys\u00e4htyi eteisess\u00e4 analysoidakseen hajuja.\n\n\"Raisa?\" h\u00e4n kysyi.\n\n\"Keitti\u00f6ss\u00e4\", sanoin, vaikkei olisi tarvinnut. Jaska ilmestyi oviaukkoon.\n\nEnoni oli kaikin tavoin tavallisen oloinen suomalainen mies. Ei vanha, ei nuori. Ei pitk\u00e4, ei lyhyt. Hiukset olivat maantienv\u00e4riset, silm\u00e4t siniset. Joku muu olisi ehk\u00e4 kuvaillut h\u00e4nt\u00e4 luotettavan n\u00e4k\u00f6iseksi, mutta minulla oli ollut alussa vaikeuksia uskoa h\u00e4nen vilpitt\u00f6myyteens\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n otaksuin jo tiet\u00e4v\u00e4ni kaikki h\u00e4nen salaisuutensa.\n\n\"Moi\", sanoin.\n\nJaskan katse lipui nopeasti minusta Mitjaan.\n\n\"Onko tuo h\u00e4n?\" Mitja kysyi kreikaksi. Aivan niin kuin tulija olisi voinut olla joku muu kuin Jaska.\n\n\"Kyll\u00e4. H\u00e4n on meid\u00e4n enomme.\"\n\nJaska tuijotti yh\u00e4 Mitjaa. \"Jaska, t\u00e4ss\u00e4 on minun kaksoisveljeni Mitja\", sanoin suomeksi. \"Sinun siskonpoikasi.\"\n\nH\u00e4nen kasvoillaan k\u00e4v\u00e4isi tunteita, joita en tunnistanut. Hetken aikaa jopa luulin, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyisi ja l\u00e4htisi talosta. Jaska ei ollut maailman paras k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 tilanteita.\n\nNousin yl\u00f6s ja aloin kaataa kahvia kuppeihin. Kun k\u00e4\u00e4nnyin takaisin Jaskan puoleen, n\u00e4in, ettei h\u00e4n ollut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin toipunut sokistaan. Rauhoittaakseni tilanteen p\u00e4\u00e4tin istuttaa meid\u00e4t kaikki olohuoneeseen. Asetuttuamme sohville Mitja katseli ymp\u00e4rilleen ja yritti selv\u00e4sti v\u00e4ltell\u00e4 Jaskan katsetta. Jaska turvautui kahvikuppiin, jonka olin tuonut mukanani keitti\u00f6st\u00e4.\n\nSukuni miehet. Minun teki mieli nauraa.\n\n\"Min\u00e4 en tiennyt\", Jaska sanoi lopulta. \"Tuire ei koskaan kertonut mit\u00e4\u00e4n muuta kuin ett\u00e4 oli raskaana.\"\n\n\"Kukaan muu kuin Daniel ei tiennyt\", vastasin.\n\nJaska katsoi taas Mitjaa. \"Sin\u00e4 n\u00e4yt\u00e4t aivan h\u00e4nelt\u00e4.\"\n\nH\u00e4n olisi voinut viitata johonkin muuhunkin, mutta olin varma, ett\u00e4 h\u00e4n tarkoitti is\u00e4\u00e4mme.\n\n\"Sin\u00e4 siis tapasit h\u00e4net?\" Emme olleet koskaan puhuneet is\u00e4st\u00e4ni. Jostain syyst\u00e4 olin luullut, ett\u00e4 Jaska tiesi yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin min\u00e4.\n\n\"H\u00e4n k\u00e4vi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kerran.\" N\u00e4in, ett\u00e4 h\u00e4n oli varuillaan.\n\n\"H\u00e4n on kuollut, joten ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 varoa sanoja\", t\u00f6ks\u00e4ytin. Kaduin sit\u00e4 heti, kun n\u00e4in Jaskan ilmeen. \"Se on pitk\u00e4 tarina, jota ei kannata kertoa juuri nyt. Ajattelin vain, ett\u00e4 sin\u00e4 olisit voinut kertoa h\u00e4nest\u00e4 jotain. Mit\u00e4 tahansa.\"\n\n\"Jos totta puhutaan, h\u00e4n vaikutti lyhytpinnaiselta. Luulen, ett\u00e4 h\u00e4nen oli tarkoitus sovitella asioita Tuiren ja lauman v\u00e4lill\u00e4, mutta h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyikin riitelem\u00e4\u00e4n Danielin kanssa. H\u00e4n on ainoa, jonka olen koskaan kuullut sanovan vastaan Danielille\", h\u00e4n sanoi. \"Siis ennen sinua.\"\n\nOmalla kohdallani niskoittelu ei ollut p\u00e4\u00e4ttynyt hirve\u00e4n hyvin. Olinkin hyvin kiinnostunut is\u00e4ni menestyksest\u00e4. \"Mit\u00e4 h\u00e4n sanoi?\"\n\n\"Ett\u00e4 h\u00e4n ei tarvitse lauman apua, mit\u00e4 se sitten tarkoittikin. Ja ett\u00e4 tappaa Danielin, jos t\u00e4m\u00e4 koskaan yritt\u00e4\u00e4 etsi\u00e4 \u00e4itisi \u2013 \u00e4itinne \u2013 k\u00e4siins\u00e4 tai ottaa h\u00e4neen yhteytt\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavalla.\" H\u00e4n puristi kahvikuppia molemmilla k\u00e4sill\u00e4\u00e4n. \"Muistan ajatelleeni, ett\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyi joko olla hullu tai todella rakastaa Tuirea.\"\n\nTajusin \u00e4kki\u00e4, ett\u00e4 Jaska oli tunnekuohun vallassa. Vaikka olin aivan alussa udellut h\u00e4nelt\u00e4 \u00e4idist\u00e4ni, kaikki h\u00e4nen kertomansa oli ollut hyvin neutraalia. Mik\u00e4li luin h\u00e4nt\u00e4 ollenkaan oikein, h\u00e4n n\u00e4ytti viimein joutuneen kasvotusten katumuksensa kanssa. Joku oli pysynyt \u00e4itini puolella, ja se joku ei ollut h\u00e4nen veljens\u00e4. Jaska oli antanut h\u00e4nen menn\u00e4, eik\u00e4 ollut n\u00e4hnyt h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan.\n\nTiesin, etten voinut sanoa tai tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, joten j\u00e4tin h\u00e4net rauhaan. Otin tyhj\u00e4t kahvikupit p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 ja vein ne keitti\u00f6\u00f6n. Tyhjensin tiskikoneen ja laitoin kupit yl\u00e4koriin. Kun palasin olohuoneeseen, Jaska oli alkanut puhua Mitjalle.\n\n\"Oletko sin\u00e4 jossain koulussa?\" kuulin h\u00e4nen kysyv\u00e4n.\n\n\"En, vaan t\u00f6iss\u00e4.\"\n\n\"Ahaa.\"\n\n\"Mitja on dj\", selitin. \"H\u00e4n oli t\u00f6iss\u00e4 Konstan klubilla ja keikkailee b\u00e4ndins\u00e4 kanssa. He tekiv\u00e4t juuri demon.\"\n\nSeuraavaksi kyselin Jaskalta hieman h\u00e4nen ty\u00f6st\u00e4\u00e4n \u2013 en niink\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 minua olisi hirve\u00e4sti kiinnostanut tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 teknisi\u00e4 t\u00f6it\u00e4 laskettelukeskuksessa tehtiin keskell\u00e4 kes\u00e4\u00e4, vaan saadakseni h\u00e4net rentoutumaan hiukan Mitjan edess\u00e4. Se auttoi, sill\u00e4 Mitja ja Jaska onnistuivat lopulta puhumaan toisilleen melkein kuin normaalit ihmiset. Jaska jopa kysyi Mitjalta t\u00e4m\u00e4n tatuoinnista ja yll\u00e4ttyi melkoisesti, kun sai kuulla, ett\u00e4 min\u00e4 olin tehnyt sen.\n\nVein Mitjan yl\u00e4kertaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni h\u00e4nelle huoneeni, vaikka siin\u00e4 ei ollut erityisen paljon n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4\u00e4. Huone oli aika pitk\u00e4lti sellainen, kuin muistin \u2013 Mikaelin luona asumisen j\u00e4lkeen kaikki vain vaikutti aavistuksen pienemm\u00e4lt\u00e4 ja nuhjuisemmalta.\n\nMitja istui alas s\u00e4ngylle. H\u00e4n alkoi nyppi\u00e4 shortsiensa lahjetta, ja hetken aikaa h\u00e4n n\u00e4ytti ihan pikkupojalta. Odotin h\u00e4nen sanovan jotain Jaskasta, joten koin asiakseni varoittaa h\u00e4nt\u00e4. \"H\u00e4n sitten kuulee meid\u00e4t.\"\n\n\"T\u00e4h?\"\n\n\"Jaska. H\u00e4n kuulee kaiken, mit\u00e4 sanot.\"\n\n\"En min\u00e4 siit\u00e4 v\u00e4lit\u00e4\", veljeni mumisi.\n\nOlin siis arvannut v\u00e4\u00e4rin. Olisin tietenkin voinut avata verhon ja tutkia, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli mieless\u00e4\u00e4n, mutta halusin, ett\u00e4 h\u00e4n kertoisi itse.\n\nLopulta h\u00e4n kohotti katseensa. \"Min\u00e4 aion kosia Caoimhea\", h\u00e4n sanoi.\n\n\"Siis mit\u00e4?\"\n\nMitja Kovasin ei ollut huoleton syd\u00e4mens\u00e4 suhteen. H\u00e4n ei h\u00e4tik\u00f6inyt ihmissuhteissa. H\u00e4n p\u00e4invastoin odotti, kunnes joku toinen tekisi aloitteen. Usein siis turhankin kauan.\n\nT\u00e4lle t\u00e4ytyy olla todella hyv\u00e4 selitys, ajattelin.\n\nAinoa, mink\u00e4 keksin, oli: \"Onko Ciao jotenkin painostanut sinua?\"\n\nPidin Caoimhesta. H\u00e4n oli yst\u00e4v\u00e4ni. Jos minun kuitenkin t\u00e4ytyi valita puoleni veljeni ja Caoimhen v\u00e4lill\u00e4, ratkaisu oli helppo.\n\n\"Ei. H\u00e4n ei ole edes suostunut muuttamaan kokonaan Viidennelle linjalle, vaikka pyysin.\"\n\n\"Anteeksi ett\u00e4 kysyn, mutta mit\u00e4 ihmett\u00e4, Mitja? Miten ihmeess\u00e4 sin\u00e4 kuvittelet kosinnan auttavan asiaa?\"\n\nMitja huokaisi. \"Keijut ovat todella vanhanaikaisia. Caoimhen is\u00e4 ei anna meid\u00e4n tapailla, saati sitten asua yhdess\u00e4, ellei minulla ole aikomusta naida h\u00e4nt\u00e4.\"\n\nMitjalla siis oli kuin olikin hyv\u00e4 selitys aikeilleen. Olin yll\u00e4ttynyt, sill\u00e4 Caoimhe itse ei vaikuttanut erityisen konservatiiviselta. Itse asiassa h\u00e4n oli joidenkin asioiden suhteen h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n avomielinen.\n\nMitja ja Caoimhe eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n olleet tavanneet aivan \u00e4sken, mutta en silti pit\u00e4nyt heid\u00e4n seurusteluaan maailman vakuuttavimpana pohjana avioliitolle.\n\n\"Te olette tunteneet ehk\u00e4 nelj\u00e4 kuukautta\", sanoin \u00e4\u00e4neen. Min\u00e4 ja Mikael olimme tunteneet toisemme paljon kauemmin.\n\n\"Tied\u00e4n, mit\u00e4 ajattelet\", Mitja sanoi. \"T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ole mik\u00e4\u00e4n tyhm\u00e4 teinirakkaus. Ja mit\u00e4 sitten, vaikka olisikin? Tied\u00e4n jo, ettei meill\u00e4 tule aina olemaan helppoa. Mutta mieluummin minulla on vaikeaa Caoimhen kanssa kuin ilman h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n on rohkein ihminen, jonka tied\u00e4n. En halua ket\u00e4\u00e4n muuta. H\u00e4n saa minut yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n parhaani.\"\n\nTiesin tismalleen, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti. Tunsin nimitt\u00e4in samoin Mikaelin suhteen.\n\nVietimme Jaskalla noin tunnin, ennen kuin aloimme tehd\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Ilta ei ollut ehtinyt viel\u00e4 kovin pitk\u00e4lle, mutta tiesin, ettei Mitja halunnut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Caoimhea yksin kovin pitk\u00e4ksi aikaa. My\u00f6s omat ajatukseni alkoivat harhailla kohti Mikaelia ja h\u00e4nen tutkimusretke\u00e4\u00e4n naapurikunnan maille.\n\n\"Te voitte olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 y\u00f6t\u00e4, jos haluatte\", Jaska sanoi.\n\n\"Mitjalla on huone Hukkahovissa tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa\", sanoin. \"Ja min\u00e4 asun tietenkin Sarreilla. Mikael tulee hakemaan minua hotellilta.\"\n\nJaskan ilme ei muuttunut juurikaan, mik\u00e4 riitti kertomaan minulle, ettei h\u00e4n pit\u00e4nyt kuulemastaan. Olin jo noussut yl\u00f6s, kun h\u00e4n sanoi: \"Sin\u00e4 et varmaan n\u00e4hnyt minua, mutta min\u00e4kin olin aukiolla.\"\n\nPys\u00e4hdyin. H\u00e4n oli oikeassa: en ollut n\u00e4hnyt h\u00e4nt\u00e4 susien joukossa. Itse asiassa mieleeni ei ollut juolahtanutkaan, ett\u00e4 h\u00e4n olisi voinut olla paikalla, vaikka laumakokoukset oli tarkoitettu koko laumalle.\n\nEn tiennyt, mit\u00e4 ajatella. Ennen kaikkea en tiennyt, mit\u00e4 Jaska ajatteli minusta sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n oli n\u00e4hnyt minun ottelevan Jonia vastaan. En ollut en\u00e4\u00e4 sama tytt\u00f6, joka oli asunut h\u00e4nen kanssaan.\n\n\"Se oli hyv\u00e4 kokous\", sanoin niin tyynesti kuin osasin.\n\nK\u00e4velimme takaisin hotellille. Olin edelleen ajatuksissani, kun tulimme sviitin ovelle. Kiinnitin sis\u00e4lt\u00e4 kuuluvaan musiikkiin huomiota vasta, kun Mitja koputti.\n\nTaneli tuli avaamaan sen. \"Hei, Raisa ja Mitja tulivat!\" h\u00e4n huusi olkansa yli. H\u00e4n n\u00e4ytti olevan oikeasti innoissaan saapumisestamme.\n\nN\u00e4in heti, ett\u00e4 sviitti oli suuri. Katto oli huiman korkealla, ja antiikkisen sohvaryhm\u00e4n yl\u00e4puolella kimalteli kattokruunu.\n\nNiko istui nojatuolissa toinen jalka k\u00e4sinojalla ja n\u00e4pp\u00e4ili Caoimhen kitaraa niin kuin olisi muka osannut soittaa sit\u00e4.\n\nJa Caoimhe itse? H\u00e4n hyppi s\u00e4ngyll\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli yll\u00e4\u00e4n kes\u00e4mekko, joka kohosi h\u00e4nen pomppimisensa tahdissa. Saatoin aina v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 vilahduksen vaaleanpunaisista alushousuista.\n\nEn voinut olla ajattelematta aikaisempaa keskustelua Mitjan kanssa. Tuleva k\u00e4lyni, ajattelin.\n\n\"Hei Raisa!\" h\u00e4n sanoi. H\u00e4n ei keskeytt\u00e4nyt hyppimist\u00e4\u00e4n.\n\nSelvitin kurkkuani. \"Mit\u00e4 te oikein teette?\"\n\n\"Mit\u00e4 nyt rikkaat ja kuuluisat yleens\u00e4 tekev\u00e4t\", Niko sanoi. \"Biletet\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Kuka teist\u00e4 on rikas tai kuuluisa?\"\n\nNiko osoitti kohti s\u00e4nky\u00e4. \"Oletko kuullut heid\u00e4n demonsa? Tuo tytt\u00f6 on varma t\u00e4hti. Ja niin, sin\u00e4 olet tietysti se rikas.\"\n\n\"Min\u00e4?\"\n\n\"Niin. Sinun piikkiisih\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 elet\u00e4\u00e4n.\" H\u00e4n tarttui p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 olevaan pulloon ja kohotti sit\u00e4. \"Ett\u00e4 kippis vain.\"\n\nEn vaivautunut selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 lasku menisi Mikaelille eik\u00e4 minulle. Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n se oli tietenkin sama asia.\n\n\"\u00c4lk\u00e4\u00e4 sanoko, ett\u00e4 minibaari on jo tyhj\u00e4.\"\n\n\"Ei ole, mutta tilasimme huonepalvelusta skumppaa. Olemme p\u00e4\u00e4sseet sill\u00e4 ihan hyvin k\u00e4yntiin.\"\n\nMulkaisin Nikoa. Tiesin kuitenkin, ett\u00e4 taisto oli jo h\u00e4vitty, joten p\u00e4\u00e4tin olla valittamatta.\n\n\"Miten Annin kanssa meni?\" kysyin. Samaan aikaan kun min\u00e4 ja Mitja olimme olleet Jaskalla, Nikon ja Tanelin oli ollut tarkoitus menn\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Nikon mummin luona.\n\n\"Hyvin. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin\", Niko lis\u00e4si. \"Mummi vaikutti pit\u00e4v\u00e4n Tanelista enemm\u00e4n kuin minusta.\"\n\n\"Se ei ole mik\u00e4\u00e4n yll\u00e4tys\", sanoin.\n\n\"Hehheh. H\u00e4n sanoi olevansa iloinen, ettei minun tarvitse muuttaa yksin vieraaseen maahan ja kaupunkiin.\"\n\n\"Sin\u00e4 olet onnekas\", my\u00f6nsin. Ajattelin Mikaelia. Minun oli my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 itselleni, ettei h\u00e4nen viimeaikainen k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 enteillyt hyv\u00e4\u00e4. Tavallaan toivoin, ett\u00e4 meid\u00e4n riesanamme olisivat olleet vanhempien odotukset tai edes se, ett\u00e4 toinen meist\u00e4 joutui salaamaan yliluonnollisen puolensa. Silloin olisin tiennyt, mit\u00e4 tehd\u00e4. Olin selvinnyt jo monesta liemest\u00e4, mutta mik\u00e4\u00e4n kokemani ei ollut valmentanut minua voittamaan Mikaelin suden puolelleni. Olin t\u00e4ysin neuvoton.\n\n\"Miss\u00e4 Mikael on?\" Taneli kysyi.\n\n\"H\u00e4n meni tutkimaan, l\u00f6yt\u00e4isik\u00f6 jotain j\u00e4lki\u00e4 sudesta, jonka on v\u00e4itetty liikuskelevan jossain t\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hell\u00e4\", sanoin. Selitin Tanelille nopeasti pulman, joka oli syntynyt naapurikunnan kanssa, paljastamatta tietenk\u00e4\u00e4n liikaa ongelman todellisesta luonteesta.\n\n\"H\u00e4n l\u00e4hti mets\u00e4\u00e4n keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4?\"\n\nEn keksinyt siihen mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 vastausta. En voinut sanoa, ett\u00e4 h\u00e4n oli mennyt y\u00f6ll\u00e4 siksi, ettei h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4ht\u00e4isi, sill\u00e4 se olisi johtanut viel\u00e4 vaikeampiin jatkokysymyksiin.\n\n\"Eik\u00f6 h\u00e4nt\u00e4 pelota?\" Taneli jatkoi ihmettely\u00e4\u00e4n.\n\n\"Ei varmaan. Luulen, ett\u00e4 h\u00e4n on tottunut susiin, h\u00e4nh\u00e4n on aina asunut t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\"\n\nNiko tuhahti. \"N\u00e4m\u00e4 ihmiset ovat niin saakelin juntteja. Sudet eiv\u00e4t ole tappaneet ihmist\u00e4 Suomessa yli sataan vuoteen. Koiratkin ovat vaarallisempia. Ja arvaa, mik\u00e4 on Suomen vaarallisin el\u00e4in?\"\n\n\"No?\"\n\n\"Hirvi. Miksi kukaan ei j\u00e4rjest\u00e4 miekkareita hirvi\u00e4 vastaan? Ne ovat saatanan tyhmi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4. Aina, kun kohtaan hirven mets\u00e4ss\u00e4, ne vain tuijottavat kuin eiv\u00e4t tajuaisi, ett\u00e4 niiden henki on l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 ihan kohta.\"\n\nTaneli nauroi. \"Milloin sin\u00e4 muka olet t\u00f6rm\u00e4nnyt hirveen mets\u00e4ss\u00e4? Ja miksi ne eiv\u00e4t toljottaisi? Sinunhan henkesi on paljon suuremmassa vaarassa.\"\n\nMulkaisin Nikoa. H\u00e4n tajusi sent\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nololta. Alkoholi ja salaisuudet eiv\u00e4t olleet paras mahdollinen yhdistelm\u00e4.\n\n***\n\nKun Taneli meni vessaan, Niko veti minua hihasta.\n\n\"Ei voitto, vaan vastustajan t\u00e4ydellinen n\u00f6yryytys.\" H\u00e4nen oli varmaan tarkoitus kuiskata, mutta h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 oli aivan yht\u00e4 kuuluva kuin ennenkin. H\u00e4n alkoi olla humalassa.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 h\u00f6piset?\"\n\n\"Puhun tietenkin Jonista\", h\u00e4n sanoi kulmat kurtussa. Sitten h\u00e4nen ilmeens\u00e4 kirkastui. \"Vai oletko sin\u00e4 antanut muillekin turpaan?\"\n\n\"En tietenk\u00e4\u00e4n\", vastasin. En sanonut, ett\u00e4 harjoittelin veljeni kanssa ja olin siten paljon tottuneempi h\u00e4vi\u00e4m\u00e4\u00e4n kuin voittamaan.\n\nNiko ei n\u00e4ytt\u00e4nyt t\u00e4ysin vakuuttuneelta. \"Joka tapauksessa se oli sairaan siisti\u00e4. Ei haittaisi n\u00e4hd\u00e4 uudestaan.\"\n\nMinun oli pakko hymyill\u00e4. H\u00e4n oli ensimm\u00e4inen, joka sanoi niin. Oli mukavaa, ett\u00e4 joku vihdoin antoi minulle tunnustusta. \"Kiitos.\" En voinut olla lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4: \"Itse asiassa siistein osuus meni sinulta t\u00e4ysin ohi. Voin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinulle joskus.\"\n\nOlin sviitiss\u00e4 aamuy\u00f6h\u00f6n asti. Minun oli tunnustettava, ett\u00e4 niin paljon kuin nautinkin Mikaelin seurasta, olin huomaamattani kaivannut hauskanpitoa yst\u00e4vieni kanssa. Olin jo p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4\u00e4d\u00e4 sohvalle y\u00f6ksi, kun Mikael tuli hakemaan minua. Sanoin muille heit ja l\u00e4hdin h\u00e4nen kanssaan autolle. Odotin, ett\u00e4 istuimme molemmat autossa ennen kuin kysyin: \"No? Miten meni?\"\n\nMikaelin kulmat kurtistuivat hieman. \"Me emme l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Ettek\u00f6?\" Siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 olin arvellut naapurikuntalaisten keksineen koko jutun, en ollut itse uskonut siihen. Vaikka Esko Kukkonen olikin \u00e4rsytt\u00e4nyt minua, tiesin, ettei h\u00e4nen huolestuneisuutensa ollut teeskentely\u00e4. Ja vaikka h\u00e4n olisi ollut kuinka hyv\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4, Mikael olisi vainunnut h\u00e4nen ep\u00e4rehellisyytens\u00e4.\n\nPettymykseni oli kuitenkin paljon suurempi kuin olin osannut odottaa. Viimeinen asia, jota halusin, oli n\u00e4hd\u00e4 Mikael n\u00e4in huolestuneena.\n\nH\u00e4n huokaisi. \"On tietenkin mahdollista, ett\u00e4 j\u00e4ljet olivat jo kuluneet pois, tai ettemme etsineet oikeasta paikasta. Haravoimme kuitenkin alueen niin hyvin kuin pystyimme, joten olen v\u00e4h\u00e4n ihmeiss\u00e4ni.\"\n\nYritin sanoa jotain rakentavaa, mutta v\u00e4symys puuroutti ajatukseni enk\u00e4 totuuden nimess\u00e4 uskonut, ett\u00e4 olisin muutenkaan keksinyt mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 olisi auttanut tilannetta.\n\nMikaelin ajatukset my\u00f6t\u00e4iliv\u00e4t omiani. \"T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa emme oikein voi muuta kuin odottaa.\" H\u00e4n ei ollut siit\u00e4 lainkaan iloinen. Huomasin l\u00e4hett\u00e4v\u00e4ni murhanhimoisia ajatuksia Esko Kukkosta kohti. Mikaelin teht\u00e4v\u00e4 oli kenties pit\u00e4\u00e4 huolta laumasta, mutta minun teht\u00e4v\u00e4ni oli huolehtia h\u00e4nest\u00e4. Mit\u00e4 ikin\u00e4 se vaatisikin.\n\n***\n\nSeuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nukuimme pitk\u00e4\u00e4n. Lopulta min\u00e4 nousin ensimm\u00e4isen\u00e4 ja menin keitti\u00f6\u00f6n laittamaan aamiaista. Mikael liittyi pian seuraani. H\u00e4n oli aina el\u00e4nyt ylt\u00e4kyll\u00e4isyyden keskell\u00e4, mutta siit\u00e4 huolimatta h\u00e4nt\u00e4 ei tarvinnut juuri koskaan pyyt\u00e4\u00e4 auttamaan siivoamisessa tai ruuanlaitossa, mik\u00e4 nosti entisest\u00e4\u00e4n muutenkin suurta arvostustani h\u00e4nt\u00e4 kohtaan.\n\nSe ei ollut ainoa asia, mik\u00e4 sai minut hyv\u00e4lle tuulelle. Lev\u00e4nnyt Mikael oli nimitt\u00e4in rennompi Mikael. Menness\u00e4\u00e4n ohitseni j\u00e4\u00e4kaapille h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 k\u00e4vi vy\u00f6t\u00e4r\u00f6ll\u00e4ni. En uskonut, ett\u00e4 h\u00e4n edes ajatteli sit\u00e4, ja juuri se kertoi minulle, ett\u00e4 kaikki oli kunnossa.\n\nKoska ilma oli mit\u00e4 parhain, katoimme astiat ulos. S\u00f6imme t\u00e4ydellisen aamiaisen: munakasta, jogurttia ja mysli\u00e4, hedelmi\u00e4, tuoremehua ja tietenkin paljon kahvia.\n\nTakapiha n\u00e4ytti upealta. Katselin tuhatta ja sataa eri vihre\u00e4n s\u00e4vy\u00e4, jotka kaikki muodostuivat keltaisista ja sinisist\u00e4 niin, ett\u00e4 olisin voinut pilkkoa niit\u00e4 ikuisesti mieless\u00e4ni aina pienempiin ja pienempiin osasiin. Kun suljin silm\u00e4ni, saatoin erottaa ilmassa monta eri tuoksua: ruohon ja koivun ja havupuut, \u00f6ljytyn pation ja poreammeen kloorin. Nostin paljaat varpaani tuolin reunalle ja nojasin taaksep\u00e4in. Venyttelin j\u00e4seni\u00e4ni, ja koska se tuntui niin hyv\u00e4lt\u00e4, annoin venytyksen jatkua niin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Mikaelia alkoi naurattamaan.\n\n\"Mit\u00e4 te teitte eilen Mitjan kanssa?\" h\u00e4n kysyi.\n\nAjattelin eilisi\u00e4 keskustelujamme. Ei ollut vaikea valita niist\u00e4 merkitt\u00e4vint\u00e4. \"Me puhuimme kosimisesta.\" En ollut ajatellut ollenkaan, milt\u00e4 se kuulosti ennen kuin olin sanonut sen \u00e4\u00e4neen. R\u00e4v\u00e4ytin silm\u00e4ni auki.\n\nEn usko, ett\u00e4 olin koskaan n\u00e4hnyt Mikaelia yht\u00e4 \u00e4llistyneen\u00e4. Minun oli pakko nauraa. \"\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, en min\u00e4 aio kosia ket\u00e4\u00e4n. Mutta ilmeisesti Mitja aikoo.\"\n\nH\u00e4n toipui nopeasti. \"En min\u00e4 sit\u00e4. Min\u00e4 vain haluan kosia sinua, eik\u00e4 toisin p\u00e4in.\"\n\nOli minun vuoroni tuijottaa h\u00e4nt\u00e4 silm\u00e4t sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Ja h\u00e4nen vuoronsa naurahtaa. \"Ai tuolta sin\u00e4 n\u00e4yt\u00e4t silloin, kun olet kauhuissasi. En ole n\u00e4hnytk\u00e4\u00e4n tuota ilmett\u00e4 aikaisemmin.\"\n\nH\u00e4nen t\u00e4ytyy liioitella, ajattelin.\n\n\"\u00c4l\u00e4 huoli. Min\u00e4 odotan, kunnes sin\u00e4 olet valmis.\"\n\nMinun t\u00e4ytyi edelleen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 j\u00e4rkyttyneelt\u00e4, sill\u00e4 Mikael armahti minut vaihtamalla aihetta. \"Mit\u00e4 sin\u00e4 haluat tehd\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n?\" h\u00e4n kysyi.\n\nMikael olisi siis t\u00e4n\u00e4\u00e4n vapaa velvollisuuksista. Onnistuin viimein hymyilem\u00e4\u00e4n.\n\nHalusin oppia n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Hukkavaaran h\u00e4nen silmiens\u00e4 kautta. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, kotinsa ja lapsuutensa oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4, enk\u00e4 uskonut ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 saattoi todella tuntea ilman, ett\u00e4 tunsi Hukkavaaran. Aivan niin kuin minua ei voinut t\u00e4ysin tuntea tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n taustastani, Helsingist\u00e4 ja Kreikasta.\n\nSitten Mikael sanoi: \"Voisin laittaa poreammeen valmiiksi\", ja tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n oli ylitt\u00e4nyt kaikki odotukseni.\n\nH\u00e4n ryhtyi tuumasta toimeen. Min\u00e4 korjasin sill\u00e4 aikaa astiat ja k\u00e4vin vaihtamassa bikinit p\u00e4\u00e4lleni.\n\nKun olin palaamassa patiolle, pys\u00e4hdyin hetkeksi oviaukkoon. Mikael oli juuri vet\u00e4nyt paidan p\u00e4\u00e4ns\u00e4 yli.\n\nH\u00e4nen katsomisensa silloin, kun h\u00e4n ei huomannut, oli yksi lempipuuhiani. Ei niin, ett\u00e4 Mikael olisi ollut miss\u00e4\u00e4n tilanteessa ujo kropastaan. En uskonut sen johtuvan niink\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli niin treenattu, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli ihmissusi. H\u00e4n oli tottunut olemaan alasti. H\u00e4n oli my\u00f6s tottunut luottamaan omaan ruumiiseensa, ja h\u00e4nen varmuutensa oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen seksik\u00e4st\u00e4.\n\nEn ollut itse ylt\u00e4nyt viel\u00e4 t\u00e4ysin samaan, mutta Mikael teki asian paljon helpommaksi kuin olisi voinut kuvitella. Ensinn\u00e4kin h\u00e4n tuntui jumaloivan vartaloani. Eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n niit\u00e4 kaikkein ilmeisimpi\u00e4 kohtia, vaan my\u00f6s varpaita, nilkkoja, polvitaipeita ja vy\u00f6t\u00e4r\u00f6n kaarta. Ranteita ja olkap\u00e4it\u00e4 ja korvalehti\u00e4.\n\nH\u00e4n sai minut kiinni tuijottamisesta. En voinut sille mit\u00e4\u00e4n: punastuin. H\u00e4nen katseellaan oli aina kummallinen vaikutus. Varpaitani kihelm\u00f6i.\n\nAstuimme veteen. Mikael juoksutti sormiaan selk\u00e4nikamiani pitkin. Tunsin h\u00e4nen kosketuksensa monessa paikassa yht\u00e4 aikaa, enk\u00e4 voinut olla taivuttamatta selk\u00e4\u00e4ni hieman kaarelle.\n\nPuhelimeni soi jossakin sis\u00e4ll\u00e4.\n\n\"Min\u00e4 menen\", sanoin nopeasti.\n\nMikaelin kulmat kohosivat. H\u00e4n taisi tiet\u00e4\u00e4, miten h\u00e4kellyksiss\u00e4ni olin. H\u00e4nen katseensa seurasi minua, kun astuin harvinaisen k\u00f6mpel\u00f6sti pois altaasta. Mit\u00e4 ihmett\u00e4 jaloilleni oli tapahtunut?\n\n\"Raisa\", h\u00e4n sanoi.\n\nK\u00e4\u00e4nnyin ymp\u00e4ri. Mikael nousi yl\u00f6s altaasta ja otti askeleen l\u00e4hemm\u00e4s. H\u00e4n suuteli minua, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa kaikkea muuta kuin pehme\u00e4sti. Vesipisarat valuivat meid\u00e4n huulillemme ja tunsin auringon kasvoillamme. Kostea iho tuntui viile\u00e4lt\u00e4 kaikkialla muualla paitsi niiss\u00e4 kohdissa, joissa vartalomme koskivat.\n\nKun avasin silm\u00e4ni, olin varma, ett\u00e4 puolet aivosoluistani olivat juuri karanneet jonnekin.\n\n\"Parasta kiirehti\u00e4, jos ajattelin ehti\u00e4 vastata\", h\u00e4n sanoi vakavana.\n\nNiin kuin ennustettua, puhelin lakkasi soimasta juuri, kun ehdin lasiovista sis\u00e4lle. Minun oli pakko nauraa. Nauruni hyytyi kuitenkin pian, kun huomasin, etten ollut yksin. En ollut kuullut mit\u00e4\u00e4n, mutta olohuoneessa minua oli vastassa Juha.\n\nH\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 levisiv\u00e4t kun h\u00e4n tajusi, ettei minulla ollut p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni muuta kuin bikinit.\n\nJa sitten tilanne meni kertaheitolla satakertaa pahemmaksi. Minun ei tarvinnut k\u00e4\u00e4nty\u00e4 ymp\u00e4ri tiet\u00e4\u00e4kseni, ett\u00e4 Mikael oli ilmestynyt taakseni. Ylitseni vy\u00f6ryv\u00e4 myrsky teki sen kyll\u00e4 selv\u00e4ksi. Tunne oli niin voimakas, ett\u00e4 olin menn\u00e4 polvilleni. Juhan ansioksi oli sanottava, ettei h\u00e4n juossut saman tien ulos talosta. Sen sijaan h\u00e4n laski p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja k\u00e4\u00e4ntyi kohti sein\u00e4\u00e4. Kuulin, kun h\u00e4n mutisi jotain itsekseen.\n\nSanaakaan sanomatta Mikael kietoi pyyhkeen tiukasti ymp\u00e4rilleni. Liikkeet olivat niin j\u00e4nnittyneit\u00e4, ett\u00e4 oli mahdoton kuvitella h\u00e4nen olleen leikkis\u00e4 viel\u00e4 muutamaa hetke\u00e4 aikaisemmin. Minua sek\u00e4 h\u00e4vetti ett\u00e4 kiukutti. Ja silti: ket\u00e4 muka saatoin syytt\u00e4\u00e4?\n\nVasta silloin tajusin, ett\u00e4 Juhan tuloon t\u00e4ytyi olla jokin syy. \"Mit\u00e4 on tapahtunut?\" kysyin. Vihasin sit\u00e4, miten pienelt\u00e4 \u00e4\u00e4neni kuulosti.\n\nKesti, ennen kuin Juha sai kasattua itsens\u00e4. \"Meill\u00e4 on uusi ongelma.\"\n\n\"No?\"\n\n\"Eilen, kun me k\u00e4vimme tutkimassa niit\u00e4 j\u00e4lki\u00e4... Yksi meist\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi videolle.\"\nKUUDES LUKU\n\n\"Miten?\" Mikael kysyi samaan aikaan kun itse tivasin: \"Kuka?\"\n\nJuha ei vastannut kummallekaan, vaan veti l\u00e4pp\u00e4rin esiin suojapussistaan. Ker\u00e4\u00e4nnyimme sohvap\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen. Mikael istui minun ja Juhan v\u00e4liin ja kiersi k\u00e4sivarren ymp\u00e4rilleni. Ilmapiiri oli edelleen j\u00e4nnittynyt, mutta me kaikki yritimme parhaamme mukaan olla piittaamatta siit\u00e4.\n\nJuha naputteli jotain hakukentt\u00e4\u00e4n. \"T\u00e4m\u00e4 on paikallisten susijahtaajien sivusto. Meik\u00e4l\u00e4iset ovat p\u00e4\u00e4sseet oikein etusivulle.\"\n\nH\u00e4n suurensi videon koko n\u00e4yt\u00f6n suuruiseksi ja klikkasi sen p\u00e4\u00e4lle.\n\nVideo ei ollut erityisen hyv\u00e4laatuinen, sill\u00e4 se oli kuvattu puhelimella ja ilmeisesti ikkunan l\u00e4pi. Silmi\u00e4 siristellen saattoi puiden takaa erottaa tumman l\u00e4isk\u00e4n, joka liikkui. Hengitin syv\u00e4\u00e4n. Ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen hahmo mets\u00e4ss\u00e4 ei viel\u00e4 tarkoittanut mit\u00e4\u00e4n.\n\nJuuri silloin susi astui esiin puiden k\u00e4tk\u00f6st\u00e4 ja tuli suoraan kohti kameraa.\n\nKatsoin kauhuissani, kun susi tallusteli muina miehin\u00e4 \u2013 susina? \u2013 muutaman askeleen aivan n\u00e4k\u00f6s\u00e4ll\u00e4 ja ravisteli sitten itse\u00e4\u00e4n. H\u00e4nt\u00e4 heilahti viimeisen\u00e4. Suden toinen korva nytk\u00e4hti ylemm\u00e4s, ja p\u00e4\u00e4 kallistui kun se kuunteli jotakin, mik\u00e4 ei n\u00e4kynyt videolla.\n\n\"Ja kehtaavat viel\u00e4 v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei susista ole vaaraa!\" kameran takaa tuleva \u00e4\u00e4ni kommentoi juuri ennen kuin kuva pys\u00e4htyi.\n\nNojasin huokaisten taaksep\u00e4in.\n\nAsiasta ei ollut ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n. Lapsikin olisi tiennyt, ett\u00e4 videolla n\u00e4kyv\u00e4 el\u00e4in oli susi.\n\nTuijotin ruudulla yh\u00e4 pys\u00e4htyneen\u00e4 kuvana olevaa sutta. Kiinnitin huomiota turkin v\u00e4riin. Se oli samaa harmaata kuin Mikaelilla.\n\n\"Onko tuo..?\"\n\n\"En min\u00e4\", Mikael sanoi nopeasti.\n\nTiesin heti, ettei susi ollut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Juha. H\u00e4nen sutensa oli tummempi ja suurempi. Jennin susi oli puolestaan vaalea. J\u00e4ljell\u00e4 oli siis...\n\n\"Helvetin Joni\", mutisin.\n\nMikael loi minuun varoittavan katseen, muttei sanonut mit\u00e4\u00e4n.\n\n\"Nyt on paha menn\u00e4 v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ettei sudesta ole todisteita\", Juha sanoi.\n\nMets\u00e4st\u00e4j\u00e4t olisi pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 t\u00e4ysikuuhun ollut kuin pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n\n\"Ei olisi pit\u00e4nyt antaa h\u00e4nen l\u00e4hte\u00e4 mukaan\", sanoin. Todellisuudessa en tiennyt, kumpaa syytt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n, Jonia vaiko itse\u00e4ni. Min\u00e4 olin puhunut h\u00e4nen puolestaan Mikaelille. Ilman minua h\u00e4n ei edes olisi kyl\u00e4ss\u00e4.\n\n\"T\u00e4lle ei en\u00e4\u00e4 mahda mit\u00e4\u00e4n. Voimme vain yritt\u00e4\u00e4 korjata vahingot. Yritet\u00e4\u00e4n sopia uusi tapaaminen Esko Kukkosen kanssa\", Mikael sanoi. H\u00e4n oli kumman rauhallinen, kun otti huomioon, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 olimme onnistuneet saavuttamaan, oli juuri nollattu. Olimme takaisin alkupisteess\u00e4. Itse asiassa olimme pahemmassa liriss\u00e4 kuin tullessamme. Videotodiste oli tuhat kertaa vakuuttavampi kuin yksitt\u00e4isten ihmisten n\u00e4k\u00f6havainnot.\n\n\"Mit\u00e4 aiot sanoa h\u00e4nelle?\" kysyin.\n\n\"Rehellisesti sanottuna? Ei aavistustakaan.\"\n\nKosketin h\u00e4nen k\u00e4sivarttaan. En sanonut \u00e4\u00e4neen, mit\u00e4 ajattelin: etteiv\u00e4t mitk\u00e4\u00e4n sanat riitt\u00e4neet kumoamaan videota. Minun oli my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 Eskon asemassa min\u00e4kin olisin ollut huolissani asukkaiden turvallisuudesta. Me tiesimme, ettei videolla oleva susi aiheuttaisi vaaraa kenellek\u00e4\u00e4n, muttei ollut mit\u00e4\u00e4n keinoa saada Esko vakuutetuksi asiasta. Ei ilman, ett\u00e4 paljastaisimme koko kyl\u00e4n salaisuuden, mik\u00e4 johtaisi ainoastaan uusiin, huomattavasti nykyist\u00e4 massiivisempiin ongelmiin. Meid\u00e4n oli ehk\u00e4 pakko tunnustaa tappiomme ja vain rukoilla, etteiv\u00e4t Eskon mets\u00e4st\u00e4j\u00e4t onnistuisi saamaan ket\u00e4\u00e4n hukkavaaralaisista kiinni.\n\nPaitsi jos..?\n\n\"Mit\u00e4 jos me voisimme todistaa heille, ettei videolla ole susi, vaan koira?\"\n\n\"Miten me sellaista todistaisimme?\" Juha kysyi.\n\nKatsoin ensin Juhaa, ja sitten Mikaelia. Lopulta he tuntuivat tajuavan, mit\u00e4 ajoin takaa.\n\n\"Et kai tarkoita sit\u00e4, mit\u00e4 luulen sinun tarkoittavan?\" Juha kysyi. H\u00e4n kuulosti niin kauhistuneelta, ett\u00e4 minun oli pakko purra huultani, etten olisi nauranut h\u00e4nelle. \"Tarkoitan, ett\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyy n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heille, ett\u00e4 videolla on karannut koira eik\u00e4 susi. Koira, joka on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n paljon suden n\u00e4k\u00f6inen, mutta t\u00e4ysin vaaraton.\"\n\nMolemmat pojat tuijottivat minua t\u00e4ysin ep\u00e4uskoisina. Viimeinkin olin tullut keksineeksi jotain, mik\u00e4 sai heid\u00e4t unohtamaan kukkoilunsa.\n\nKatsoin Mikaelia. \"No\", sanoin iloisesti, \"oletko koskaan haaveillut n\u00e4yttelij\u00e4nurasta?\"\n\n***\n\nMikael ei ollut koskaan haaveillut n\u00e4yttelij\u00e4nurasta. H\u00e4n ei pit\u00e4nyt suunnitelmastani yht\u00e4\u00e4n sen enemp\u00e4\u00e4 kuin kukaan muukaan susista, mutta parempien ideoiden puutteessa h\u00e4n suostui uhrautumaan lauman puolesta. Tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n koki velvollisuudekseen korvata Jonin suhteen tekem\u00e4ns\u00e4 virhearvioinnin. H\u00e4nen sutensa oli niin paljon Jonin suden n\u00e4k\u00f6inen, ettei kukaan pelk\u00e4n videon n\u00e4hnyt pystyisi erottamaan niit\u00e4 toisistaan.\n\nKutsuimme Esko Kukkosen Hukkavaaraan. Se vaati melkoista maanittelua, mutta viestimme olivat sen verran vihjailevia ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4, ett\u00e4 lopulta h\u00e4nen uteliaisuutensa oli t\u00e4ytynyt her\u00e4t\u00e4.\n\nMikael muutti muotoa ennen kuin muut saapuivat paikalle. Istuin nurmella takapihalla ja katsoin, kun susi-Mikael tutki huolellisesti siell\u00e4 olevia hajuja. Katsoin ja katsoin, enk\u00e4 saanut tarpeekseni. H\u00e4nen n\u00e4kemisens\u00e4 suden muodossa t\u00e4ytti minut oudolla pelonsekaisella riemulla ja ripauksella kateutta. H\u00e4n oli niin vapaa, niin elossa. H\u00e4nen liikkumisensa oli kevyemp\u00e4\u00e4 kuin ajatus, ja vaikka ihmis-Mikael oli kaukana k\u00f6ntyksest\u00e4, oli suden liikkeiss\u00e4 eleganssia, jota ei voinut saavuttaa, kun k\u00e4veli kahdella jalalla.\n\nEl\u00e4inten kauneus on niin mutkatonta, niin taloudellista, ajattelin. Sill\u00e4 oli tarkoitus.\n\nKatsoin omia sormiani. Ihmisten kynnet ovat t\u00e4ysin hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4t, ajattelin. Ja hampaat. Jalkojakaan ei kannattanut verrata suden k\u00e4p\u00e4liin, jotka jaksoivat juosta satoja kilometrej\u00e4, p\u00e4iv\u00e4 toisensa j\u00e4lkeen. Ihmisten kyvykkyys piili k\u00e4siss\u00e4 ja aivoissa. Ehk\u00e4 hitusen my\u00f6s silmiss\u00e4.\n\nMaalaaminen oli k\u00e4den, p\u00e4\u00e4n ja silm\u00e4n yhteisty\u00f6t\u00e4. Se oli ihmism\u00e4isin asia, jonka tiesin. Ehk\u00e4 siksi pidin siit\u00e4 niin paljon.\n\nTalon suunnalta kuului \u00e4\u00e4ni\u00e4. Kohotin katseeni k\u00e4sist\u00e4ni juuri parahiksi n\u00e4hd\u00e4kseni, kun Jenni ja Juha tulivat takapihalle. He pys\u00e4htyiv\u00e4t \u00e4kisti. Seurasin heid\u00e4n katsettaan.\n\nMikael n\u00e4ytti heille hampaitaan.\n\nOlin n\u00e4hnyt h\u00e4nen tekev\u00e4n niin aikaisemminkin, mutta en koskaan kenellek\u00e4\u00e4n, jota me pidimme yst\u00e4v\u00e4n\u00e4. Asialle saattoi olla vain yksi selitys: syyst\u00e4 tai toisesta Mikael oli t\u00e4n\u00e4\u00e4n sataprosenttisesti susi.\n\nTiesin heti, ett\u00e4 mik\u00e4li Mikael olisi tiennyt etuk\u00e4teen sutensa ottavan ohjat, h\u00e4n ei olisi suostunut vaihtamaan muotoa ja esiintym\u00e4\u00e4n Esko Kukkosen edess\u00e4. Jokin oli pahasti vialla, enk\u00e4 tiennyt, mik\u00e4.\n\nJoka tapauksessa en voinut luottaa h\u00e4nen arvostelukykyyns\u00e4. Aloin pel\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli paljon huonompi idea kuin olin kuvitellut.\n\nOli kuitenkin my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 per\u00e4\u00e4nty\u00e4. En voinut antaa Mikaelin sudelle t\u00e4ysin periksi.\n\nH\u00e4n oli alkanut liikkua kohti ovelle j\u00e4hmettyneit\u00e4 Jenni\u00e4 ja Juhaa p\u00e4\u00e4 alhaalla, korvat pystyss\u00e4.\n\n\"Paikka!\"\n\nH\u00e4n pys\u00e4htyi, mutta oli selv\u00e4\u00e4, ettei se johtunut k\u00e4skyst\u00e4ni. Minulla ei ollut ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, kuka oikeasti oli tilanteen herra. Jos kuitenkin olin oppinut jotain t\u00e4h\u00e4nastisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni niin sen, ett\u00e4 teeskentely riitti usein yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4lle. Esitin siis, etten ollut lainkaan tietoinen h\u00e4nen hallitsevasta tuijotuksestaan tai \u00e4\u00e4nist\u00e4, joita kuului h\u00e4nen kurkustaan.\n\nK\u00e4velin Mikaelin luokse ja napsautin sormiani h\u00e4nen kuononsa edess\u00e4. \"Mikael, keskity.\" H\u00e4n katsoi minua varsin kylm\u00e4\u00e4v\u00e4sti hetken ennen kuin viimein istui viereeni.\n\nJenni ja Juha eiv\u00e4t olleet liikahtaneet milli\u00e4k\u00e4\u00e4n. \"Okei, Mikael on v\u00e4h\u00e4n hermona\", sanoin heille. \"Ei kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4: niin kauan kuin ette tule meid\u00e4n v\u00e4liimme, kaiken pit\u00e4isi sujua ihan hyvin.\" Toivoin todella, ett\u00e4 se piti paikkansa.\n\n\"Oletko varma?\" Juha kysyi. \"H\u00e4n on oikeasti aika vauhkona.\"\n\n\"Olen varma\", sanoin. Mikael ei satuttaisi ket\u00e4\u00e4n.\n\nEik\u00f6?\n\nJuuri silloin kuulin ovikellon soivan. Esko Kukkonen oli saapunut.\n\n\"Menk\u00e4\u00e4 vastaanottamaan Eskoa\", sanoin muille.\n\nOdotin pihalla syd\u00e4n pamppaillen sill\u00e4 aikaa kun Juha ja Jenni meniv\u00e4t sis\u00e4\u00e4n ja avasivat Eskolle oven.\n\n\"Miss\u00e4 Sarri on?\" kuulin Eskon kysyv\u00e4n. H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuulosti hyvin ep\u00e4ilev\u00e4lt\u00e4. Vilkaisin vieress\u00e4ni olevaa sutta.\n\n\"H\u00e4nelle tuli \u00e4killinen meno\", Jenni vastasi. \"H\u00e4n on hyvin pahoillaan. Mutta \u00e4lk\u00e4\u00e4 huoliko, asiamme ei edellyt\u00e4 h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4oloaan. T\u00e4m\u00e4 tapaaminen on hyvin vapaamuotoinen.\"\n\n\"En ymm\u00e4rr\u00e4, mit\u00e4 neuvoteltavaa meill\u00e4 voisi en\u00e4\u00e4 olla t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa. Meill\u00e4 on todisteet siit\u00e4, ett\u00e4 vaarallinen peto liikkuu pihojen ja my\u00f6s koulun l\u00e4heisyydess\u00e4.\"\n\n\"Se ei ollut susi\", Juha sanoi. \"Susi, jonka n\u00e4itte, oli oikeasti koira. Koulutettu ja t\u00e4ysin vaaraton.\"\n\n\"Mit\u00e4 se sitten teki Hannukaisten pihassa?\"\n\n\"Se pel\u00e4styi kovaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja karkasi.\"\n\n\"Kyll\u00e4 min\u00e4 tunnistan suden kun n\u00e4en sellaisen.\"\n\n\"Siin\u00e4 koirassa on toki suden verta\", Juha sanoi. \"Se on kuitenkin tavallista sutta isompi.\" En tiennyt tavallisista susista mit\u00e4\u00e4n, mutta muistin Nikon kertoneen minulle, ett\u00e4 ihmissudet olivat suden muodossakin isompia kuin tavalliset sudet.\n\n\"Haluatteko n\u00e4hd\u00e4 sen?\" Jenni kysyi.\n\n\"Mink\u00e4?\"\n\n\"Suden. Tai siis koiran.\"\n\nKirosin mieless\u00e4ni Jennin virhett\u00e4. Ilmeisesti Esko kuitenkin suostui ehdotukseen, sill\u00e4 seuraavaksi lasiovi ty\u00f6nnettiin syrj\u00e4\u00e4n ja Jenni astui ulos. Juha seurasi h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4\u00e4n.\n\nN\u00e4in heti, ett\u00e4 he molemmat olivat niin varuillaan, ett\u00e4 uskalsivat tuskin hengitt\u00e4\u00e4. Mikaelin l\u00e4sn\u00e4olo oli kuin ydinvoimala. Ehdin k\u00e4yd\u00e4 mieless\u00e4ni l\u00e4pi noin tusinan verran syit\u00e4, miksi t\u00e4m\u00e4 oli huono idea.\n\nHe pys\u00e4htyiv\u00e4t monen metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, ja lopulta Esko tuli esiin heid\u00e4n takaansa. H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 levisiv\u00e4t.\n\nMikael istui vieress\u00e4ni ja tuijotti Eskoa. Kun katsoin Mikaelia, olin varma, ett\u00e4 koko yrityksemme oli t\u00e4ysin tuhoon tuomittu. Kukaan ei voisi uskoa, ett\u00e4 Mikael oli kesy, askartelemastani pannasta huolimatta. H\u00e4n oli saalistaja ja me olimme saaliita. Tilanne oli h\u00e4nen hallussaan, ei meid\u00e4n.\n\nKuvittelin mieless\u00e4ni, kuinka h\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4isi Eskon kimppuun yhdell\u00e4 loikalla ja repisi h\u00e4nen kaulavaltimonsa auki. Se toki olisi mahdollinen ratkaisu ongelmaan, muttei ehk\u00e4 kaikkein suotavin.\n\n\"T\u00e4m\u00e4n koiran te n\u00e4itte videolla\", sanoin. \"Olen pahoillani, ett\u00e4 se p\u00e4\u00e4si karkaamaan, se ei yleens\u00e4 tee niin. Pid\u00e4mme huolen, ettei niin tule tapahtumaan jatkossa.\"\n\nLiikahdin sill\u00e4kin uhalla, ett\u00e4 Mikael alkaisi murista. H\u00e4n ei tehnyt niin, mik\u00e4 rohkaisi minua kyykistym\u00e4\u00e4n ja laskemaan k\u00e4den h\u00e4nen turkilleen. Ei h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, sill\u00e4 se olisi ollut valta-aseman haaste, vaan h\u00e4nen lonkalleen. Mikael ei tuntunut kiinnitt\u00e4v\u00e4n kosketukseeni mit\u00e4\u00e4n huomiota. H\u00e4nen katseensa oli edelleen Eskossa.\n\nSusi oli valpas. Toisin sanoen vaarallinen.\n\n\"Onko t\u00e4m\u00e4 siis teid\u00e4n koiranne?\"\n\nNousin hitaasti seisomaan. Minun t\u00e4ytyi varoa, mit\u00e4 sanoin. \"Kyll\u00e4, mutta se on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vain tilap\u00e4isesti.\" Esko ei saanut luulla, ett\u00e4 koira olisi kyl\u00e4ss\u00e4 aina, kun h\u00e4n tulisi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen ei toivon mukaan tarvitsisi tulla t\u00e4nne en\u00e4\u00e4 koskaan, mutta en ollut valmis ottamaan riski\u00e4.\n\n\"Miksi ette kertoneet t\u00e4st\u00e4 heti?\" Esko kysyi.\n\n\"Se on hieman arkaluontoista\", aloitin. Olin hiljaa ja tuijottelin paljaita varpaitani juuri niin kauan, ett\u00e4 tyhm\u00e4kin tajuaisi minun olevan h\u00e4peiss\u00e4ni. Eskon kanssa ei ollut ylin\u00e4yttelemisen vaaraa, pikemminkin p\u00e4invastoin.\n\nKumarruin l\u00e4hemm\u00e4s ja madalsin \u00e4\u00e4nt\u00e4ni. \"Katsos kun me olemme k\u00e4ytt\u00e4neet t\u00e4t\u00e4 koiraa osana markkinointistrategiaamme.\"\n\nEskon \u00e4\u00e4ni oli l\u00e4hes voitonriemuinen. \"Te olette huijanneet asiakkaitanne.\"\n\n\"Ei, ei\", sanoin j\u00e4rkyttyneen\u00e4. Minun ei tarvinnut edes n\u00e4ytell\u00e4. En ollut miettinyt asiaa aivan loppuun asti. Hukkavaaran kannalta olisi eritt\u00e4in huono asia, mik\u00e4li Esko alkaisi levitt\u00e4\u00e4 huhua, ett\u00e4 turistien n\u00e4kem\u00e4t sudet olivatkin oikeasti koiria ja ett\u00e4 kyl\u00e4n vetovoima perustui silkkaan huijaukseen.\n\n\"Susista on vain vaikea saada hyvi\u00e4 kuvia\", selitin. En tiennyt luontokuvauksesta juuri mit\u00e4\u00e4n, mutta tiesin, ettei se voinut olla helppoa.\n\nEsko tuijotti Mikaelia kuin yritt\u00e4en p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, uskoako tarinaamme vai eik\u00f6. Sitten h\u00e4n kohotti k\u00e4tens\u00e4 ja otti m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisen askeleen kohti Mikaelia.\n\nVoi ei, ajattelin.\n\nOlisin tietenkin voinut kielt\u00e4\u00e4 Eskoa. Olin kuitenkin juuri vakuuttanut h\u00e4nelle, ett\u00e4 Mikael oli t\u00e4ysin vaaraton, ja kielt\u00e4minen tekisi kaiken tyhj\u00e4ksi.\n\nKuulin jonkun takanani vet\u00e4v\u00e4n nopeasti henke\u00e4. Tunsin, kuinka Mikael j\u00e4ykistyi vieress\u00e4ni. H\u00e4n oli nuoli, joka sinkoaisi itsens\u00e4 ilmaan hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.\n\nMikael ole kiltti, rukoilin mieless\u00e4ni. Mieleni teki piilottaa kasvoni k\u00e4siini.\n\nEskon k\u00e4si laskeutui Mikaelin p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. Pala oli noussut kurkkuuni, ja \u00e4kki\u00e4 pelk\u00e4sin, ett\u00e4 saattaisin oksentaa.\n\nMikael ei hievahtanutkaan. Esko taputti p\u00e4\u00e4lakea kerran pari k\u00f6mpel\u00f6sti ennen kuin veti k\u00e4tens\u00e4 pois. \"Jos tuo koira kerran on teille arvokas, pit\u00e4k\u00e4\u00e4 se paremmin kytkettyn\u00e4. Susi voi k\u00e4yd\u00e4 senkin kimppuun.\"\n\nPian sen j\u00e4lkeen Esko l\u00e4hti. Juha ja Jenni saattoivat h\u00e4net ulos. Kun kuulin k\u00e4ynnistyv\u00e4n moottorin \u00e4\u00e4nen, annoin itseni j\u00e4lleen hengitt\u00e4\u00e4 vapaasti. Minusta tuntui aivan silt\u00e4 kuin olisin ollut varttitunnin veden alla.\n\nOdotin viel\u00e4 pitk\u00e4n tovin sen j\u00e4lkeen, kun \u00e4\u00e4net olivat kaikonneet. Sitten lys\u00e4hdin istumaan nurmelle.\n\nK\u00e4\u00e4nnyin Mikaelin puoleen. \"Jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 viel\u00e4 aiheutat minulle syd\u00e4nkohtauksen.\"\n\nH\u00e4n tuijotti minua. Sitten h\u00e4n loikkasi minua kohti ja t\u00f6n\u00e4isi minut kumoon.\n\nOnnistuin pehment\u00e4m\u00e4\u00e4n laskuani niin, ettei kaatuminen tehnyt lainkaan kipe\u00e4\u00e4, mutta keuhkoni tyhjentyiv\u00e4t silti hetkellisesti. Tassut naulasivat hartiani maahan. Makasin sel\u00e4ll\u00e4ni ja tuijotin kultaisia silmi\u00e4.\n\nPienen hetken ajan ajattelin kuolemista. Se ei vaatisi paljon. Kuvittelin, kuinka h\u00e4nen hampaansa uppoaisivat ihooni. Alekin Mikaelin hampaista saama haava ei ollut ollut mitenk\u00e4\u00e4n erityisen syv\u00e4 tai edes vaarallisessa paikassa. Riitti, ett\u00e4 Mikaelin susi leikkisi kanssani turhan rajusti. Se voisi tappaa minut aivan vahingossa ja Mikael tajuaisi sen vasta j\u00e4lkeenp\u00e4in.\n\nSe ei kuitenkaan ollut suurin pelkoni.\n\nRakasta minua, anelin \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti h\u00e4nen sudeltaan. \u00c4l\u00e4 j\u00e4t\u00e4 minua.\n\nViikset kutittivat naamaani, kun h\u00e4nen kuononsa laskeutui haistelemaan hiuksiani.\n\n\"Hei, nyt\", sanoin, mutten voinut olla nauramatta. \"Tuli selv\u00e4ksi. Min\u00e4 olen sinun, niin kuin aina.\"\n\nH\u00e4n alkoi nuolla naamaani.\n\n***\n\n\"Luulen, ett\u00e4 saimme Eskon vakuutettua\", sanoin Mikaelille autossa seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. J\u00e4\u00e4kaappimme sis\u00e4lt\u00f6 oli viimein alkanut huveta, ja olimme matkalla l\u00e4himp\u00e4\u00e4n markettiin. \"Ainakin h\u00e4n joutuu miettim\u00e4\u00e4n tilanteen uusiksi.\"\n\n\"Min\u00e4 en muista siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n\", Mikael tunnusti. Oli mennyt monta tuntia, ennen kuin h\u00e4n oli vaihtanut muotoa. Olimme tuskin puhuneet tapahtuneesta ennen nukkumaanmenoa. \"En kai... pel\u00e4stytt\u00e4nyt sinua?\"\n\n\"Et. No, n\u00e4ytit v\u00e4h\u00e4n hampaita, mutta lopulta kaikki meni hyvin.\"\n\nMikaelin ilme oli paljon j\u00e4rkyttyneempi kuin olisin osannut aavistaa. Olin iloinen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4ni olla kertomatta h\u00e4nelle tarkempia yksityiskohtia. \"Mit\u00e4\u00e4n ei tapahtunut\", vakuutin. \"Uskon oikeasti, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Esko-episodi oli nyt t\u00e4ss\u00e4.\"\n\n\"Toivottavasti\", h\u00e4n sanoi. Saatoin kuitenkin kuulla, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vaivasi jokin.\n\n\"Oliko idea sinun mielest\u00e4si huono?\"\n\n\"Ei\", h\u00e4n sanoi lopulta. \"Sin\u00e4 et tehnyt mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Minun olisi pit\u00e4nyt itse tajuta tilanne ajoissa.\"\n\nEn ollut varma, mit\u00e4 \"tilanne\" piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Olisin kysynyt, mutta sitten Mikael sanoi: \"P\u00e4\u00e4asia, ett\u00e4 sin\u00e4 olet kunnossa, eik\u00e4 sinun tarvinnut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kykyj\u00e4si.\"\n\n\"Tied\u00e4n er\u00e4\u00e4n, joka ei ole kanssasi samaa mielt\u00e4\", vastasin. Kun Mikael katsoi minut kysyv\u00e4sti, jatkoin: \"Niko. Olisitpa kuullut, miten h\u00e4n vaahtosi ottelusta silloin kun k\u00e4vin hotellilla.\"\n\nKurvasimme huoltoaseman pihaan. \"Niko ei n\u00e4hnyt, miten sairaaksi tulit.\"\n\n\"Olen tottunut siihen\", vastasin. Mutta Mikaelin huomio ei ollut en\u00e4\u00e4 minussa. Seurasin h\u00e4nen katsettaan.\n\nEsko Kukkonen oli saapunut taas Hukkavaaraan. Tuijotimme h\u00e4nt\u00e4 auton ikkunasta. Minun oli ollut vaikea kuvitella h\u00e4net mets\u00e4lle, ja nyt universumi tarjoili minulle n\u00e4yn, jota en unohtaisi aivan pian. H\u00e4n oli sonnustautunut maastokuosiin ja kirkkaanoranssiin lippalakkiin. Vy\u00f6t\u00e4isill\u00e4 roikkui jonkinlainen panosvy\u00f6.\n\nMikael toipui ensin. H\u00e4n alkoi n\u00e4pp\u00e4ill\u00e4 puhelintaan.\n\n\"Esko Kukkonen\", kuului toisesta p\u00e4\u00e4st\u00e4. Mikael oli laittanut puhelun kaiuttimeen.\n\n\"Esko, t\u00e4ss\u00e4 on Mikael Sarri. Sin\u00e4 ja pari muuta miest\u00e4 olette ilmeisesti Hukkavaarassa.\"\n\nEsko seisoi k\u00e4si lanteilla ja tuijotti juuri p\u00e4invastaiseen suuntaan kuin miss\u00e4 olimme. \"Mist\u00e4 sin\u00e4 sellaisen tiedon sait?\"\n\nMikael puri leukojaan yhteen ennen kuin vastasi. \"N\u00e4en teid\u00e4t autostani.\"\n\nEsko kohotti katseensa ja l\u00f6ysi meid\u00e4t lopulta parkkipaikalta.\n\nMikael lopetti puhelun sanaakaan sanomatta ja nousi autosta. Seurasin h\u00e4nen esimerkki\u00e4\u00e4n.\n\n\"Luulen, ett\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyy puhua\", Mikael aloitti.\n\nEsko katsoi Mikaelia h\u00f6lmistyneen\u00e4 ja vasta sitten tajusi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli yh\u00e4 puhelin korvallaan. H\u00e4n antoi sille vihaisen mulkaisun ennen kuin pujotti sen taskuunsa, aivan niin kuin puhelin olisi tarkoituksella nolannut h\u00e4net.\n\n\"Et sitten kuitenkaan voinut uskoa, ett\u00e4 susi oli koira.\"\n\nEsko punehtui, mutta onnistui silti kuulostamaan uhmakkaalta. \"Teid\u00e4n koiranne ei kuittaa ensimm\u00e4ist\u00e4 susihavaintoa. Me tulimme vain tutkimaan tilannetta.\"\n\n\"Huomaan sen\", Mikael vastasi. H\u00e4n risti k\u00e4sivartensa. \"Otitte varmaan pyssyt mukaan ihan vain kaiken varalta?\"\n\n\"Esko, soisitko meille hetken?\" kysyin. Ennen kuin h\u00e4n ehti vastata, tartuin Mikaelia hihasta ja kiskoin h\u00e4nt\u00e4 per\u00e4ss\u00e4ni, kunnes kuvittelin meid\u00e4n olevan kuuloet\u00e4isyyden ulkopuolella.\n\n\"T\u00e4m\u00e4 on ihan naurettavaa\", sanoin. \"Anna minun hoitaa asia.\"\n\nMikael kiristeli hampaitaan. \"Min\u00e4 yritt\u00e4isin viel\u00e4 puhua h\u00e4nelle j\u00e4rke\u00e4.\"\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. \"Puhuminen ei n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n auta. Lopetetaan t\u00e4m\u00e4 pelleily nyt kun se viel\u00e4 onnistuu. Min\u00e4 selvi\u00e4n kyll\u00e4.\"\n\n\"Hyv\u00e4 on\", h\u00e4n sanoi lopulta. \"Mutta pyyd\u00e4 Mitjan apuun!\"\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin. Palasimme takaisin autolle.\n\n\"Me haluamme pahoitella aikaisempaa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4mme\", sanoin Eskolle. \"Te olette t\u00e4ysin oikeassa.\"\n\n\"Olenko?\" h\u00e4n kysyi.\n\n\"Olette oikeassa siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4lle tilanteelle t\u00e4ytyy tehd\u00e4 jotakin.\" K\u00e4velin l\u00e4hemm\u00e4s. \"Sin\u00e4 ja min\u00e4 teemme sille jotain, juuri nyt. Hypp\u00e4\u00e4 kyytiin.\"\n\n\"Enp\u00e4 tied\u00e4\", Esko sanoi.\n\n\"Tied\u00e4tp\u00e4s\", vastasin.\n\nP\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyteni toimi, sill\u00e4 h\u00e4n nousi autoon. Ajoimme lyhyen matkan kunnantalolle. Sen aikana l\u00e4hetin Mitjalle, Nikolle ja Juhalle viestin, jossa kerroin Esko Kukkoselle k\u00e4yv\u00e4n kohta kalpaten. Kun tulimme kunnantalon aulaan, meit\u00e4 olivat jo vastassa Niko ja Mitja. Niko n\u00e4ytti olevan yht\u00e4 innoissaan kuin jos olisin ilmoittanut, ett\u00e4 Hukkahovissa j\u00e4rjestett\u00e4isiin Vivienne Westwoodin uusimman kokoelman n\u00e4yt\u00f6s pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 varten. Minun n\u00e4kemiseni tositoimissa oli h\u00e4nelle ilmeisesti parasta viihdett\u00e4.\n\nMitja oli luonnollisesti huomattavasti varautuneempi. T\u00e4m\u00e4n takiahan h\u00e4n oli tullut Hukkavaaraan, mutta olin joka tapauksessa helpottunut, ett\u00e4 h\u00e4n oli paikalla. H\u00e4n auttaisi minua. Asioiden ei tarvinnut menn\u00e4 t\u00e4ysin katastrofaalisesti.\n\nMenimme sis\u00e4\u00e4n neuvotteluhuoneeseen.\n\n\"Kahvia tai teet\u00e4?\" kysyin Eskolta. Ja sitten minun oli ihan pakko lis\u00e4t\u00e4: \"Tai ehk\u00e4 jotain vahvempaa?\" H\u00e4n nimitt\u00e4in tulisi tarvitsemaan sit\u00e4.\n\n\"Vain vett\u00e4, kiitos\", Esko mumisi.\n\nEsko oli ainoa, joka istui. Kaikki muut seisoivat. Siit\u00e4 Eskokin alkoi v\u00e4hitellen tajuta, ett\u00e4 tilanteessa oli jotain outoa.\n\nEn antanut h\u00e4nelle aikaa ajatella liikoja. Ojensin k\u00e4teni sivulle ja veljeni tarttui siihen. Astuimme yht\u00e4 aikaa kohti Esko Kukkosta.\n\nAvasin ikkunan ideoiden maailmaan. Tai niin minun oli ollut tarkoitus tehd\u00e4. Todellisuudessa se tuntui samalta kuin tuulitunnelin k\u00e4ynnist\u00e4minen. Painottomuus. Kaikki, mit\u00e4 olin aina pit\u00e4nyt itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4, lakkasi olemasta.\n\nKun olin tottunut tunteeseen, suuntasin huomioni seittiin, joka oli aika. Kaikki pys\u00e4htyi. Yht\u00e4 helposti kuin ajatus.\n\nMitja vilkaisi olkansa yli. Mikael oli ainoa, joka ei ollut j\u00e4hmettynyt paikoilleen. H\u00e4n tuijotti minua ja ny\u00f6kk\u00e4sin h\u00e4nelle merkiksi siit\u00e4, ett\u00e4 olin ihan kunnossa.\n\n\"Miksi h\u00e4n on t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\" Mitja kysyi minulta kreikaksi.\n\nVastasin totuudenmukaisesti. \"En tied\u00e4.\"\n\n\"Mit\u00e4 seuraavaksi?\"\n\nKatsoin Eskoa. Otin askeleen l\u00e4hemm\u00e4s, ja Mitja seurasi per\u00e4ss\u00e4ni. Kumarruin Eskon puoleen.\n\nTarkastelin hetken aikaa h\u00e4nen punoittavaa ihoaan. Hikipisaraa, joka oli j\u00e4m\u00e4ht\u00e4nyt keskelle niskaa. H\u00e4nell\u00e4 oli korvan alla hyttysenpurema, jota h\u00e4n oli raapinut vastik\u00e4\u00e4n. Partaveden alta saattoi haistaa edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nautitun alkoholin. Silm\u00e4t olivat haaleansiniset ja vetist\u00e4v\u00e4t. Yritin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 h\u00e4n tuli. Miksi susista oli tullut h\u00e4nelle niin suuri pakkomielle? Mit\u00e4 h\u00e4nen pelkonsa peitti alleen?\n\nSuljin silm\u00e4ni hetkeksi. Totuus Esko Kukkosen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 alkoi juosta silmieni edess\u00e4.\n\nEskolla oli monia ongelmia el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen vaimonsa oli j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 h\u00e4net. H\u00e4nen lapsensa olivat aikuisia, mutta h\u00e4n ei tiennyt heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n juuri mit\u00e4\u00e4n \u2013 toinen oli muuttanut Yhdysvaltoihin ja toinen Helsinkiin. He soittivat toisilleen pari kertaa vuodessa ja silloinkin keskustelu k\u00e4sitteli l\u00e4hinn\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4. Eik\u00e4 siin\u00e4 kaikki: Esko oli tuskallisen tietoinen vanhenemisestaan ja huononevasta terveydentilastaan.\n\nH\u00e4n pelk\u00e4si kuolevansa yksin. H\u00e4n tiesi kuolevansa yksin. Kaikki, mit\u00e4 h\u00e4n oli saavuttanut el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana, oli loppujen lopuksi ollut t\u00e4ysin turhaa.\n\nH\u00e4nell\u00e4 oli iso palkka, iso talo ja iso auto, mutta h\u00e4n oli yksi onnettomimmista tapaamistani ihmisist\u00e4.\n\nVakuutin itselleni, ettei se, mit\u00e4 tulisin tekem\u00e4\u00e4n, lis\u00e4nnyt h\u00e4nen taakkaansa mill\u00e4\u00e4n tavalla. P\u00e4invastoin, t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4nell\u00e4 olisi yksi murhe v\u00e4hemm\u00e4n. Koetin ter\u00e4st\u00e4yty\u00e4 ja pit\u00e4yty\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n susissa. Muut asiat eiv\u00e4t kuuluneet minulle. En voinut korjata jokaisen el\u00e4m\u00e4\u00e4, joten oli parempi, etten koskaan edes l\u00e4htisi sille tielle. Min\u00e4 olin yhdeks\u00e4ntoistavuotias ja minulla oli t\u00e4ysi ty\u00f6 pysytell\u00e4 oman el\u00e4m\u00e4ni ruorissa.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 kuhnailet?\" Mitja kysyi.\n\n\"Kunhan viivyttelen\", huokaisin. Kumarruin l\u00e4hemm\u00e4s ja aloin puhua Eskon korvaan matalalla \u00e4\u00e4nell\u00e4. Vasta my\u00f6hemmin tajusin, ett\u00e4 olin puhunut kreikkaa, mutta kielell\u00e4 ei ollut lopputuloksen kannalta v\u00e4li\u00e4: puhe oli pelkki\u00e4 \u00e4\u00e4niaaltoja, joiden avulla kutsuin ideat t\u00f6ihin.\n\nOtin vastaan Eskolta saamiani muistoja, sekoitin niihin omia ideoitani, ja sy\u00f6tin ne h\u00e4nelle takaisin. Huone katosi. Tilalle ilmestyi mets\u00e4. Se oli ensin t\u00e4ysin hiljainen, mutta katsottuani kysyv\u00e4sti Mitjaa, h\u00e4n sulki hetkeksi silm\u00e4ns\u00e4. Linnut alkoivat laulaa ja tuuli kohista puissa. Ny\u00f6kk\u00e4sin h\u00e4nelle hyv\u00e4ksyv\u00e4sti ja jatkoin ty\u00f6t\u00e4ni.\n\nKohta kaksi sudenpentua rynt\u00e4si esiin. Ne leikkiv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n kiinnitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 meihin lainkaan huomiota.\n\n\"T\u00e4m\u00e4n sin\u00e4 n\u00e4et, kun ajattelet susia\", kerroin Eskolle.\n\nKaivoin esille h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n jokaisen hetken, joka liittyi mill\u00e4\u00e4n tavalla susiin. Suoraan sanottuna en tiennyt, kuinka pitk\u00e4lle minun piti menn\u00e4, jotta saisin aikaan mit\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4\u00e4 vaikutusta. Mutta halusin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n sattuman varaan.\n\nViisivuotias Esko, jota is\u00e4 varoittaa menem\u00e4st\u00e4 yksin mets\u00e4\u00e4n. Esko talvella moottorikelkan kyydiss\u00e4 pys\u00e4htyneen\u00e4 suden j\u00e4lkien viereen. Esko tuijottamassa kateellisena juuri rakennettua Hukkahovia.\n\nSitten t\u00f6rm\u00e4sin johonkin odottamattomaan.\n\nEsko katsomassa ikkunasta, kun susi tulee h\u00e4nen omalle pihalleen. Paitsi etten voinut n\u00e4hd\u00e4 sutta \u2013 tiesin vain, ett\u00e4 Eskon mielest\u00e4 se oli siell\u00e4.\n\nRypistin kulmiani. Tiesin, ettei minulla ollut aikaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n. Siirryin seuraavaan muistoon.\n\nOli mahdotonta sanoa, kuinka kauan aikaa kului. Katosin Esko Kukkosen maailmaan, ja ilman Mitjan nyk\u00e4isy\u00e4 en ehk\u00e4 olisi muistanut palata koskaan takaisin itseeni.\n\nTodellisuus napsahti takaisin paikoilleen kuin \u00e4\u00e4rimmilleen venytetty kuminauha, josta p\u00e4\u00e4stettiin \u00e4kisti irti. Horjahdin, ja otin tukea jostakin. Esko Kukkonen r\u00e4pytteli silmi\u00e4\u00e4n. Sitten h\u00e4n katsoi minua, ja \u00e4llistynyt ilme levisi h\u00e4nen kasvoilleen. Tajusin p\u00e4\u00e4tyneeni polvilleni h\u00e4nen eteens\u00e4. Eik\u00e4 siin\u00e4 kaikki: toinen k\u00e4teni puristi h\u00e4nen polveaan. P\u00e4\u00e4stin irti, mutten p\u00e4\u00e4ssyt yl\u00f6s omin voimin. Onneksi Mitja ymm\u00e4rsi ahdinkoni ja tempaisi minut kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4st\u00e4 jaloilleni.\n\n\"Anteeksi, k\u00e4yn haukkaamassa v\u00e4h\u00e4n raitista ilmaa\", sanoin hymyillen. Luultavasti jokseenkin mielipuolisen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4. Silm\u00e4ni olivat alkaneet vetist\u00e4\u00e4 kivusta, joka sykki p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni. Aivan kuin kalloni olisi \u00e4kki\u00e4 alkanut kutistua, eiv\u00e4tk\u00e4 aivoni en\u00e4\u00e4 olisi mahtuneet sen sis\u00e4\u00e4n. Hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 ne turskahtaisivat ulos.\n\nKompastelin ulos neuvotteluhuoneesta. Esko kaipaisi mit\u00e4 luultavammin viel\u00e4 lis\u00e4vakuutteluja, mutta muut pystyisiv\u00e4t hoitamaan sen. En n\u00e4hnyt en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Tunsin kuinka vedet valuivat silmist\u00e4ni pitkin naamaani, mutta muut aistit eiv\u00e4t toimineet normaalisti. Oksentaisin aivan kohta.\n\nMitja \u2013 ainakin uskoin sen olevan h\u00e4n \u2013 k\u00e4veli per\u00e4ss\u00e4ni ja johdatti minut vessaan. H\u00e4n nosti kannen yl\u00f6s ja polvistui viereeni. Onnekseni h\u00e4n piti minusta kiinni, sill\u00e4 muutoin olisin varmaan vajonnut p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 p\u00f6ntt\u00f6\u00f6n. H\u00e4n piteli my\u00f6s hiuksiani.\n\nPikemminkin tunsin kuin n\u00e4in hetken, jolloin Mikael ilmestyi oviaukkoon.\n\n\"Mene pois\", sanoin y\u00f6kk\u00e4\u00e4misen v\u00e4liss\u00e4.\n\n\"En\", h\u00e4n vastasi.\n\n\"Mene takaisin ja pid\u00e4 huoli, ettei t\u00e4m\u00e4 mene hukkaan!\" Asian olisi tietenkin voinut muotoilla kohteliaamminkin. Se oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vaikeaa, kun p\u00e4\u00e4 oli p\u00f6nt\u00f6ss\u00e4.\n\n\"Raisa on oikeassa\", Mitja sanoi. \"Ei sinusta ole nyt hy\u00f6ty\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\"\n\nEn k\u00e4\u00e4ntynyt katsomaan, mutta hiljaisuus sai minut uskomaan, ett\u00e4 Mikael oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4sti ja mennyt takaisin neukkariin. Toivoin todella, ett\u00e4 h\u00e4nen itsehillint\u00e4ns\u00e4 riitt\u00e4isi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4net ihmisen muodossa. Muuten Esko Kukkonen saisi kokea el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 yll\u00e4tyksen.\n\nPahoinvointi ei ollut viel\u00e4 ohi, joten keskityin laskemaan kymmeneen joka sis\u00e4\u00e4n- ja uloshengityksell\u00e4. Kuulin juoksevan veden \u00e4\u00e4nen, ja sitten Mitja ojensi minulle tukun kosteaa k\u00e4sipaperia. Pyyhin sill\u00e4 otsaani ja niskaani.\n\nVatsani kouristeli, vaikka mit\u00e4\u00e4n ei ollut en\u00e4\u00e4 tulossa yl\u00f6s. Tai niin ainakin luulin, kunnes huomasin oksentavani j\u00e4lleen.\n\nTiesin, ett\u00e4 jotain oli vialla. Jokin minussa oli rikki. En nimitt\u00e4in oksentanut en\u00e4\u00e4 vatsanesteit\u00e4. Oksensin verta.\n\nMitja kiroili. Nojasin taaksep\u00e4in ja keikahdin suoraan h\u00e4nt\u00e4luulleni.\n\nNojasin sein\u00e4\u00e4n ja t\u00e4risin. En ollut koskaan n\u00e4hnyt varsinaisia harhoja, mutta nyt katsoin alas ja kuvittelin n\u00e4kev\u00e4ni suurenevan veritahran paidassani. Hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 veri alkaisi tihkua ihoni l\u00e4pi.\n\n\"Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 saada sinut sairaalaan\", Mitja sanoi.\n\n\"Ei sairaalaan\", onnistuin sopertamaan.\n\n\"Raisa, sin\u00e4 voit oikeasti kuolla.\"\n\nEn halua kuolla sairaalassa, ajattelin, eik\u00e4 se edes tuntunut omalta ajatukseltani. En ollut koskaan pel\u00e4nnyt l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 tai sairaaloita \u2013 ehk\u00e4 siksi, etten ollut koskaan joutunut tekemisiin niiden kanssa.\n\nVeri oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt pysy\u00e4 suonieni sis\u00e4ll\u00e4 ainakin toistaiseksi. Omituista kyll\u00e4 pahin pelkoni oli, ett\u00e4 menett\u00e4isin tajuntani. Aivan kuin olisin tiennyt kroppani pett\u00e4v\u00e4n minut sill\u00e4 sekunnilla, kun en ollut valvomassa sit\u00e4.\n\nMieleeni juolahti, ett\u00e4 kuka tahansa saattaisi k\u00e4vell\u00e4 sis\u00e4\u00e4n ja n\u00e4hd\u00e4 minut ja Mitjan verilammikossa. \"Meid\u00e4n t\u00e4ytyy l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4\", sanoin.\n\nPieni \u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4ni sanoi, etten keskittynyt olennaiseen, mutta samaan aikaan ep\u00e4ilin, ett\u00e4 todellisuuden v\u00e4lttelylle oli olemassa hyv\u00e4 syy.\n\n\"Oletko j\u00e4rjilt\u00e4si? Eth\u00e4n sin\u00e4 pysty edes istumaan.\"\n\nMinua ei voinut syytt\u00e4\u00e4 j\u00e4rjen \u00e4\u00e4nen turhan tarkasta kuuntelemisesta. Annoin Mitjan auttaa minut pystyyn. Nojasin h\u00e4neen koko painollani. Olin ylpe\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 jalkani yh\u00e4 koskettivat lattiaa, sill\u00e4 muuten olisin joutunut my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 veljeni kantoi minua.\n\nJuuri silloin ovelta alkoi kuulua \u00e4\u00e4ni\u00e4.\n\n\"Min\u00e4 haistan veren!\"\n\n\"Mikael. Kun naispuolinen henkil\u00f6 menee vessaan, ei ole hirve\u00e4n tahdikasta...\"\n\n\"MIKSI T\u00c4\u00c4LL\u00c4 HAISEE VERELT\u00c4?\"\n\nOvi lensi auki \u2013 tai ainakin tunsin ilmavirran. P\u00e4\u00e4ni tuntui liian painavalta pit\u00e4\u00e4kseni sit\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut aivan varma, miss\u00e4 suunnassa ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli. Hiukset peittiv\u00e4t kasvoni, ja hetken aikaa olin kuin j\u00e4nis, joka ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pensaaseen luullen, ett\u00e4 olisi siten piilossa pedolta.\n\nHetken oli t\u00e4ysin hiljaista.\n\n\"H\u00e4n oksensi\", Mitja sanoi lopulta, \u00e4\u00e4nell\u00e4, joka kuulosti hyvin asialliselta. Mitja oli juuri muistuttanut minua siit\u00e4, mik\u00e4 \u00e4idiss\u00e4ni oli ollut sek\u00e4 hienoa ett\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4: h\u00e4n k\u00e4vi sit\u00e4 loogisemmaksi ja rauhallisemmaksi, mit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 yritettiin provosoida.\n\nUskaltauduin kurkistamaan hiusverhoni takaa.\n\n\"Verta\", Mitja lis\u00e4si hieman vastahakoisesti.\n\nKuin todisteeksi keuhkoni p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t, etteiv\u00e4t halunneet en\u00e4\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4. Aloin yski\u00e4. Pyyhk\u00e4isin suupielt\u00e4ni, ja kun katsoin sormiani, n\u00e4in, ett\u00e4 ne olivat veren tahrimat.\n\nMikaelin silm\u00e4t olivat kadottaneet sinisyytens\u00e4 jo aikaa sitten, mutta nyt niihin syttyi liekki, joka ei ennustanut kuin yht\u00e4 asiaa.\n\n\"No helkkari\", Niko sanoi.\n\nMikael ei sanonut pitk\u00e4\u00e4n aikaan mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen katseensa sanoi: Uskaltakaakin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 ylireagoin.\n\n\"L\u00e4htik\u00f6 Esko jo?\" veljeni kysyi.\n\n\"Tiesin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli huono idea\", Mikael sanoi. H\u00e4nen sanansa kuulostivat enemm\u00e4n murinalta kuin puheelta. \"Tiesin, ettei minun olisi pit\u00e4nyt antaa sinun puuttua asiaan.\"\n\n\"Jos h\u00e4n on viel\u00e4 rakennuksessa...\"\n\n\"H\u00e4n l\u00e4hti\", Niko sanoi nopeasti. H\u00e4n ty\u00f6nsi k\u00e4det taskuihin ja v\u00e4ltti katsomasta ket\u00e4\u00e4n kohti.\n\n\"Min\u00e4 paskat v\u00e4lit\u00e4n Eskosta!\"\n\n\"Miksi sin\u00e4 huudat Raisalle?\" Mitja kysyi.\n\n\"En min\u00e4 Raisalle huuda!\"\n\n\"No kenelle sitten?\"\n\nSe tuntui saavan Mikaelin ymm\u00e4lleen. \"Olen vain niin vihainen. T\u00e4t\u00e4 ei olisi pit\u00e4nyt tapahtua.\"\n\nH\u00e4n oli oikeassa. Konstan teorian mukaan terveysongelmani olivat johtuneet siit\u00e4, etten osannut viel\u00e4 hallita kykyj\u00e4ni. Nyt kun ajattelin asiaa, oireet eiv\u00e4t olleet suinkaan loppuneet, vaan pahentuneet sen j\u00e4lkeen, kun olimme p\u00e4\u00e4tyneet saarelle Callistan oppiin.\n\n\"Mikael\", sanoin. Vaikka \u00e4\u00e4neni oli olematon, h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi heti. Joskus arvelin, ett\u00e4 h\u00e4n olisi kuullut \u00e4\u00e4neni vaikka toiselta puolelta maapalloa. \"Voisimmeko me menn\u00e4 kotiin?\"\n\nEhk\u00e4 se johtui siit\u00e4, ett\u00e4 olin k\u00e4ytt\u00e4nyt sanaa \"koti\". Tai ehk\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli Mikael, joka rakasti minua. Kaikki viha katosi h\u00e4nen kasvoiltaan. \"Tietenkin.\"\n\nH\u00e4n tuli luokseni ja otti Mitjan paikan. H\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n tyytynyt retuuttamaan minua kainalosta, vaan nappasi minut helposti syliins\u00e4.\n\n\"Takaovi\", sanoin. Jos kyl\u00e4n sudet n\u00e4kisiv\u00e4t minut, koko lauma saisi tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 \u00e4sken oli tapahtunut. Heid\u00e4n silmiss\u00e4\u00e4n olin vahva. En halunnut luopua siit\u00e4.\n\nMikael ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, mutta l\u00e4hti p\u00e4invastaiseen suuntaan. Onneksemme h\u00e4n oli j\u00e4tt\u00e4nyt auton kohtalaisen kauas p\u00e4\u00e4ovista.\n\nMeist\u00e4 kumpikaan ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, kun Mikael istutti minut autoon ja p\u00e4\u00e4tyi lopulta laittamaan turvavy\u00f6n puolestani, kun k\u00e4vi selv\u00e4ksi, etteiv\u00e4t k\u00e4teni toimineet. H\u00e4n ei katsonut minuun. Uskoin sen johtuvan siit\u00e4, ett\u00e4 minun n\u00e4kemiseni sai h\u00e4net vihaiseksi, ja h\u00e4n yritti parhaansa mukaan pit\u00e4\u00e4 hermonsa kurissa.\n\nYritin keksi\u00e4 jotain lohduttavaa sanottavaa, mutta mieleeni ei tullut mit\u00e4\u00e4n. Lopulta vain kysyin: \"Miten... Eskon kanssa meni?\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 murehdi siit\u00e4\", h\u00e4n t\u00f6ks\u00e4ytti. H\u00e4nenkin t\u00e4ytyi tajuta, miten tylylt\u00e4 oli kuulostanut, sill\u00e4 pian h\u00e4n huokaisi ja sanoi: \"Hyvin. Sin\u00e4 onnistuit t\u00e4ydellisesti. H\u00e4n ei ainoastaan suostunut j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n susia rauhaan, vaan ehdotti my\u00f6s yhteisty\u00f6t\u00e4 kuntien v\u00e4lille.\" H\u00e4n viimein vilkaisi minua. \"Kiitos. En tied\u00e4, mit\u00e4 olisi tapahtunut ilman sinua.\"\n\n\"Se oli outoa\", mumisin. \"Eskohan sanoi meille, ett\u00e4 joku kuntalainen oli n\u00e4hnyt suden. Kuitenkin, kun k\u00e4vin l\u00e4pi h\u00e4nen muistojaan, suden n\u00e4ki h\u00e4n itse.\"\n\n\"Meid\u00e4n ei tarvitse ajatella sit\u00e4 en\u00e4\u00e4.\" H\u00e4n puri leukojaan yhteen.\n\n\"Minulta menee kohta taju\", varoitin. Naamani tuntui puutuneelta. Satatuhatta tulik\u00e4rp\u00e4st\u00e4 tanssi silmieni edess\u00e4.\n\n\"Tied\u00e4n\", kuulin h\u00e4nen sanovan.\n\nSen j\u00e4lkeen kumpikaan meist\u00e4 ei sanonut mit\u00e4\u00e4n.\n\nSarrien talo oli juuri tullut n\u00e4kyviin, kun Mikael jarrutti \u00e4kisti. Iskeydyin turvavy\u00f6t\u00e4 vasten, ja hetken aikaa luulin, ett\u00e4 olimme osuneet johonkin.\n\n\"Minun on pakko menn\u00e4\", kuulin h\u00e4nen sanovan. \"Jos en l\u00e4hde nyt, min\u00e4... Minun on vain pakko.\"\n\nOdotin. Kun h\u00e4n ei jatkanut, tajusin, ett\u00e4 h\u00e4n oli jo avannut oven ja l\u00e4htenyt autosta.\n\nPuristin silm\u00e4ni kiinni.\n\nKuuntelin hiljaisuutta, enk\u00e4 ollut koskaan pel\u00e4nnyt sit\u00e4 yht\u00e4 paljon kuin nyt.\n\nTuuli k\u00e4vi sis\u00e4\u00e4n avoimesta autonovesta. Olin yksin. Susi oli kadonnut mets\u00e4\u00e4n.\nSEITSEM\u00c4S LUKU\n\n\"Et ole tosissasi. Raisa, se on polyesteria! Jos laitat tuon p\u00e4\u00e4llesi, saat hikoilla kuin pieni sika.\"\n\nAnnoin k\u00e4siss\u00e4ni olevan mekon pudota takaisin s\u00e4ngylle. Pid\u00e4ttelin hymy\u00e4ni. Min\u00e4 ja Niko olimme k\u00e4yneet l\u00e4pi Kristina Sarrin vaatteita vasta hetken, mutta h\u00e4nelle oli muodostunut niist\u00e4 jo hyvin selke\u00e4 mielipide.\n\nEn ollut ottanut mit\u00e4\u00e4n varsinaisia bilevaatteita mukaan, ja Niko oli luvannut tuunata minulle nopeasti jotain sopivaa t\u00e4ksi illaksi. T\u00e4ysikuu olisi vasta ensi viikolla, mutta aivan yht\u00e4 hyvin se olisi voinut olla huomenna \u2013 niin innoissaan sudet olivat saamastaan luvasta vaihtaa taas muotoa. Minulla oli vaikeuksia ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mutta en ollut vastustellut, kun Jenni ja Juha olivat ehdottaneet voitonjuhlia.\n\nOlin ollut useammin kuin kerran paikalla todistamassa, kun sudet juhlivat kuun t\u00e4yttymist\u00e4, joten tiesin, mit\u00e4 tuleman piti. Olin kutsunut yst\u00e4v\u00e4ni ja veljeni etkoille. Mikael oli mennyt hakemaan joitain vieraita autolla. Alakerrasta kuului ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen bassojytke, v\u00e4lill\u00e4 selke\u00e4mmin, v\u00e4lill\u00e4 vaimeammin. Mitja siell\u00e4 s\u00e4\u00e4ti \u00e4\u00e4nentoistoa iltaa varten. Jennin, Juhan ja Caoimhen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli huolehtia tarjoilusta.\n\nNiko kaivoi vaatekasasta esille jotain oranssia.\n\n\"Katsotaan, milt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mekko n\u00e4ytt\u00e4\u00e4\", Niko sanoi minulle. \"Vaatteet pois.\"\n\nNousin yl\u00f6s tuolista ja aloin riisua. Niko piteli mekkoa edess\u00e4ni, ja astuin siihen. H\u00e4n veti vetoketjun kiinni ja n\u00e4perteli hetken niskassa olevien nappien kanssa.\n\nSeuraavaksi h\u00e4n otti sakset esiin. H\u00e4n kumartui ja alkoi leikata helmaa lyhyemm\u00e4ksi. Seisoin hievahtamatta paikoillani. En voinut olla ajattelematta, miten l\u00e4hell\u00e4 reisi\u00e4ni ter\u00e4t liikkuivat.\n\nNiko ei ollut maininnut eilist\u00e4 romahtamistani, mist\u00e4 olin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kiitollinen. En itsek\u00e4\u00e4n halunnut muistella sit\u00e4. Olin her\u00e4nnyt aamulla s\u00e4ngyst\u00e4 virke\u00e4n\u00e4, eik\u00e4 minua ollut edes h\u00e4irinnyt se, etten muistanut, kuinka olin sinne p\u00e4\u00e4tynyt. Mikael oli ilmestynyt kylpyhuoneesta hiukset m\u00e4rk\u00e4n\u00e4, ja olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt olla sanomatta mit\u00e4\u00e4n. Lauman ongelma oli ratkennut ajoissa, eik\u00e4 muulla ollut v\u00e4li\u00e4.\n\nNiko h\u00e4\u00e4r\u00e4si edelleen helman parissa. Sitten h\u00e4n siirtyi selk\u00e4\u00e4n, ja tunsin, kuinka kangas v\u00e4heni merkitt\u00e4v\u00e4sti. H\u00e4n alkoi pistell\u00e4 nuppineuloja saumoihin.\n\nLopulta h\u00e4n antoi minulle luvan riisua. Yritin varoa nuppineuloja, mutta onnistuin silti pist\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni kahdesti. Niko otti heti mekon minulta ja l\u00e4hti huoneesta. Vedin aamutakin p\u00e4\u00e4lleni ja menin h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4\u00e4n toimistoon, jonka p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 jo odotti pikkuruinen ompelukone. Vaikka minun oli vaikea kuvitella Kristinan harrastaneen k\u00e4sit\u00f6it\u00e4, en silti ollut yll\u00e4ttynyt, kun kysytt\u00e4ess\u00e4 Mikael oli kertonut koneen olemassaolosta. Sarreilla oli kaikkea.\n\nNiko alkoi ommella saumoja raivoisaan tahtiin. Minulla ei ollut muuta teht\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin istua aloillani ja h\u00f6rppi\u00e4 olutta t\u00f6lkist\u00e4. Taneli jo nosteli omia tarvikkeitaan kassista. H\u00e4n oli luvannut laittaa hiukseni.\n\nPian Niko pyysi minua j\u00e4lleen sovittamaan. Pujotettuani mekon p\u00e4\u00e4lleni tiesin heti, ettei sit\u00e4 voinut en\u00e4\u00e4 sanoa samaksi vaatteeksi kuin hetki sitten. Kankaasta oli j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 vain noin puolet, ja Niko oli tehnyt eteen muotoleikkaukset niin, ett\u00e4 malli oli nyt t\u00e4ysin tyk\u00f6istuva. Selk\u00e4rankaa pitkin kulkevan vetoketjun metallihampaat tuntuivat kylmilt\u00e4 paljasta ihoa vasten.\n\nH\u00e4n tarkasteli minua k\u00e4det puuskassa. H\u00e4nen kulmansa kurtistuivat.\n\nTaneli tuli seisomaan h\u00e4nen viereens\u00e4. Kumpikaan heist\u00e4 ei sanonut pitk\u00e4\u00e4n aikaan mit\u00e4\u00e4n.\n\nLopulta hermoni pettiv\u00e4t. \"Mit\u00e4 nyt?\"\n\n\"Ei mit\u00e4\u00e4n\", Niko sanoi.\n\n\"Jonkin on pakko olla vialla, jos sin\u00e4 et keksi mit\u00e4\u00e4n sarkastista sanottavaa\", huomautin.\n\n\"Olet oikeassa. Ongelma on se, ett\u00e4 tuo mekko n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aivan liian hyv\u00e4lt\u00e4 ollakseen varttitunnissa kyh\u00e4tty tekele.\"\n\nHymyilin. \"Sin\u00e4 vain olet liian hyv\u00e4.\"\n\n\"Ei. Sin\u00e4 n\u00e4yt\u00e4t nyky\u00e4\u00e4n ihan sudelta.\"\n\nTajusimme h\u00e4nen virheens\u00e4 yht\u00e4 aikaa.\n\n\"Tarkoitin suvelta\", Niko korjasi nopeasti. \"Hyvin kes\u00e4iselt\u00e4!\"\n\nEn uskaltanut edes katsoa Tanelia.\n\nOnneksi h\u00e4n ei vaikuttanut huomanneen mit\u00e4\u00e4n. \"T\u00e4st\u00e4 illasta tulee hauska\", h\u00e4n sanoi. \"Min\u00e4 ja Niko olemme k\u00f6k\u00f6tt\u00e4neet ihan liikaa hotellihuoneessa. Kiva p\u00e4\u00e4st\u00e4 tapaamaan paikallisia ihmisi\u00e4.\"\n\n\"Ei kannata odottaa mit\u00e4\u00e4n ihmeit\u00e4\", Niko sanoi. \"Asukkaat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat todella sis\u00e4\u00e4np\u00e4in l\u00e4mpi\u00e4vi\u00e4. Veikkaan, ett\u00e4 jo parin tunnin j\u00e4lkeen toivot, ettemme olisi tulleet.\"\n\n\"Kaikki hotellin ty\u00f6ntekij\u00e4t ovat olleet mukavia\", Taneli vastasi.\n\n\"Kai nyt, kun heille maksetaan siit\u00e4! Sel\u00e4n takana he vain juoruilevat meist\u00e4.\"\n\nTaneli katsoi poisp\u00e4in. Tunsin h\u00e4net jo sen verran hyvin, ett\u00e4 ymm\u00e4rsin h\u00e4nen olevan loukkaantunut.\n\n\"Niko, menep\u00e4s tarkistamaan, onko alakerrassa kaikki hyvin\", sanoin tiukasti.\n\nNiko totteli. Avasin suuni vasta kun h\u00e4n oli t\u00f6mistellyt portaat alas.\n\n\"\u00c4l\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 Nikosta\", sanoin Tanelille. \"Kun h\u00e4n on tuolla tuulella, h\u00e4net kannattaa vain j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta.\"\n\n\"Tied\u00e4n\", h\u00e4n sanoi samalla kun ty\u00f6nsi suoristusraudan t\u00f6pselin sein\u00e4\u00e4n. \"Olen asunut h\u00e4nen kanssaan melkein vuoden.\"\n\n\"Sori. En tarkoittanut, ettet sin\u00e4 tuntisi h\u00e4nt\u00e4. Hukkavaara vain aina saa h\u00e4nen hermonsa kiristym\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 se johdu sinusta.\"\n\nH\u00e4n viittoili minut istumaan toimistotuoliin, enk\u00e4 voinut kuin totella. \"En vain ymm\u00e4rr\u00e4 t\u00e4t\u00e4\", Taneli sanoi. H\u00e4n alkoi kammata tukkaani tavalla, josta huomasi, ett\u00e4 h\u00e4n oli ammattilainen. \"H\u00e4n ei suostu kertomaan minulle, mik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 paikassa nyppii h\u00e4nt\u00e4 niin paljon.\"\n\nEn voinut sanoa siihen mit\u00e4\u00e4n.\n\n\"Onko sinulla toivomuksia?\" Taneli kysyi sormet yh\u00e4 hiuksissani.\n\n\"Ei\", sanoin pehme\u00e4sti. \"Tee mit\u00e4 haluat.\"\n\nH\u00e4n suihkutti hiuksiini jotain ainetta ja alkoi sitten vet\u00e4\u00e4 suoristusrautaa niiden l\u00e4pi.\n\nH\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi tekem\u00e4\u00e4n hiuksiini muhkeat kiharat. En ollut itse koskaan onnistunut sellaisten tekemisess\u00e4, mutta Tanelilta se k\u00e4vi k\u00e4denk\u00e4\u00e4nteess\u00e4.\n\nLopulta h\u00e4n suihkutti hiusteni p\u00e4\u00e4lle viel\u00e4 lakkaa.\n\n\"Kiitos\", sanoin.\n\n\"Sinun ja Mikaelin lapsilla tulee olemaan upeat hiukset\", h\u00e4n huokaisi.\n\nAlakerrasta kuului jo pient\u00e4 puheensorinaa, ja otaksuin, ett\u00e4 vieraat olivat alkaneet saapua. Pujotin jalkani mustiin korkoihin ja tyhjensin t\u00f6lkkini.\n\nKuulin miten joku takanani selvitti kurkkuaan. K\u00e4\u00e4nnyin. Mikael tuijotti minua tavalla, josta ei niin vain p\u00e4\u00e4sty selville.\n\n\"Menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 alas?\" h\u00e4n kysyi. Ny\u00f6kk\u00e4sin.\n\nJenni ja Juha olivat puhuneet pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n pienist\u00e4 pirskeist\u00e4, mutta olin jo alkanut ep\u00e4ill\u00e4 juhlien todellista luonnetta. Varsinainen mittakaava alkoi kuitenkin hahmottua minulle vasta kun min\u00e4 ja Mikael laskeuduimme yhdess\u00e4 portaita alas. Viimeisen tunnin aikana olohuone oli t\u00e4yttynyt kyl\u00e4l\u00e4isist\u00e4, ja meid\u00e4n saapuessamme heist\u00e4 jokainen kohotti katseensa ja unohti keskustelunsa.\n\nEn ollut koskaan toiminut em\u00e4nt\u00e4n\u00e4 miss\u00e4\u00e4n edes muodollista muistuttavassa tilanteessa, enk\u00e4 ollut tiennyt yht\u00e4\u00e4n, mihin varautua. Kukaan ei tuijottanut suoraan meihin, mutta melkein toivoin, ett\u00e4 olisi. Mik\u00e4\u00e4n ei nimitt\u00e4in ollut vaivaannuttavampaa kuin tietoisuus siit\u00e4, ett\u00e4 jostain t\u00e4ysin p\u00e4hk\u00e4hullusta syyst\u00e4 kaikki kuvittelivat minun olevan heid\u00e4n yl\u00e4puolellaan.\n\nMikaelin sanat kaikuivat p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni: En aio valehdella. El\u00e4m\u00e4ni tulee aina olemaan t\u00e4llaista.\n\nVilkaisin Mikaelia. H\u00e4n puristi k\u00e4tt\u00e4ni ja min\u00e4 puristin takaisin.\n\nPortaiden alap\u00e4\u00e4ss\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 meit\u00e4 vastassa oli Jenni. \"Hyv\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4\", h\u00e4n sanoi hymyillen.\n\n\"Samoin\", vastasin.\n\nJa ennen kuin huomasinkaan, meid\u00e4t pyyhk\u00e4istiin ensimm\u00e4iseen keskusteluun, ja sen j\u00e4lkeen aina seuraavaan. Lopulta min\u00e4 ja Mikael erkanimme toisistamme voidaksemme vaihtaa muutaman sanan kukin tahoillamme.\n\nKaikki nimitt\u00e4in halusivat jutella kanssani. Tai pikemminkin he halusivat kuulla minun puhuvan, sill\u00e4 monestakaan en saanut irti juuri muuta kuin my\u00f6nt\u00e4vi\u00e4 vastauksia. Mielipiteeni tuntui \u00e4kki\u00e4 merkitsev\u00e4n enemm\u00e4n kuin muiden, ja ellen olisi varovainen, tyrehdytt\u00e4isin sanomisillani koko keskustelun ennen kuin se oli alkanutkaan.\n\nT\u00e4m\u00e4 on vaikeampaa kuin uskoinkaan, ajattelin. Ja surullisinta oli, ett\u00e4 Mikael oli tehnyt t\u00e4t\u00e4 koko ik\u00e4ns\u00e4. Jokaikiset juhlat... Kuinka yksin\u00e4inen h\u00e4nen oli t\u00e4ytynyt olla?\n\nHuomasin pian, ett\u00e4 ven\u00e4l\u00e4iset sudet ja alkuper\u00e4iset hukkavaaralaiset oleilivat t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin omissa leireiss\u00e4\u00e4n. Se ei ollut mik\u00e4\u00e4n suuri yll\u00e4tys, mutta sai minut silti huolestumaan. Tiesin, ettei ket\u00e4\u00e4n voinut pakottaa laajentamaan tuttavapiiri\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 oli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n luonnollista haluta viett\u00e4\u00e4 aikaa kaltaistensa kanssa, mutta pitk\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ht\u00e4imell\u00e4 lauman kahtiajaosta ei seuraisi mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. Meid\u00e4n olisi keksitt\u00e4v\u00e4 jotain.\n\nYritin j\u00e4lleen t\u00e4hyill\u00e4 Mikaelin per\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli kadonnut kauan sitten ihmisjoukkoon. Yritin p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, oliko h\u00e4nen ik\u00e4v\u00f6imisens\u00e4 silloin, kun tiesin h\u00e4nen olevan samassa talossa, romanttista vai pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4\u00e4.\n\nP\u00e4\u00e4tin etsi\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni. Heid\u00e4n l\u00f6yt\u00e4misens\u00e4 osoittautui helpoksi, sill\u00e4 he kaikki olivat ker\u00e4\u00e4ntyneet olohuoneen sohville. Aivan ensimm\u00e4iseksi panin merkille, ett\u00e4 Niko ja Taneli istuivat vierekk\u00e4in. Minun teki mieli huokaista helpotuksesta. Niko oli siis p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt olla haastamatta riitaa.\n\nVasta sitten kiinnitin huomiota kolmen supattelevan tyt\u00f6n ryhm\u00e4\u00e4n, joka l\u00e4hestyi juuri sit\u00e4 sohvaa, jolla Niko ja Taneli istuivat.\n\nRohkein heist\u00e4 astui eteen. \"Hei Niko\", h\u00e4n sanoi. \"Sinulla on tosi kivat vaatteet.\"\n\nNikon kulmat kurtistuivat. H\u00e4n ei vastannut mit\u00e4\u00e4n.\n\n\"Voisitko sin\u00e4 tehd\u00e4 minun vanhojen pukuni?\" tytt\u00f6 kysyi niin nopeasti, ett\u00e4 sanoja saattoi tuskin erottaa. \"Min\u00e4 tietenkin maksan\", h\u00e4n lis\u00e4si. \"Olen s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt rahaa jo kaksi vuotta!\"\n\nNikon kulmat eiv\u00e4t olleet en\u00e4\u00e4 kurtussa \u2013 nyt ne olivat kadonneet h\u00e4nen hiuksiensa alle. \"Se mekko, jonka teit Raisalle, oli tosi, tosi hieno\", h\u00e4n jatkoi.\n\n\"Mukavaa, ett\u00e4 pyysit. H\u00e4n harkitsee asiaa\", Taneli vastasi Nikon puolesta ja v\u00e4l\u00e4ytti enkelihymyns\u00e4. Tytt\u00f6 punastui hieman, mutisi \"okei\" ja katosi nopeasti.\n\nMe kaikki yritimme olla virnuilematta, mutta Nikon ilme teki sen mahdottomaksi. Est\u00e4\u00e4kseni itse\u00e4ni purskahtamasta nauruun annoin katseeni kiert\u00e4\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4. Juha istui nojatuolissa meist\u00e4 vasemmalla. Caoimhe oli istuutunut toiseen nojatuoliin, ja Mitja k\u00e4vi lattialle h\u00e4nen jalkojensa juureen.\n\n\"Hei Raisa\", Juha sanoi.\n\nMuistin ajan, jolloin Juha ei olisi koskaan rohjennut sanoa nime\u00e4ni \u00e4\u00e4neen, saati sitten tehd\u00e4 niin huoneessa, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 susia.\n\n\"No?\" kysyin.\n\n\"Toivoisin, ett\u00e4 voisit auttaa minua yhdess\u00e4 asiassa.\"\n\n\"Tietenkin, jos vain osaan.\"\n\n\"Olen ajatellut ottaa tatuoinnin\", h\u00e4n aloitti.\n\nHymyilin. \"Millainen kuva sinulla on mieless\u00e4?\"\n\n\"Sen kanssa tarvitsenkin apuasi. En oikeastaan yht\u00e4\u00e4n tied\u00e4. Tied\u00e4n vain, mit\u00e4 haluan sen merkitsev\u00e4n.\"\n\n\"Kerro niin paljon kuin voit ja katsotaan, mit\u00e4 min\u00e4 saan luonnosteltua silt\u00e4 pohjalta.\"\n\n\"Haluaisin ottaa tatuoinnin isovanhempieni muistoksi.\"\n\nSe sai minut vakavoitumaan. Maritta oli ollut Martin uhri. Ja vaikka en ollut miss\u00e4\u00e4n vaiheessa pit\u00e4nyt h\u00e4nest\u00e4, se, mit\u00e4 h\u00e4nelle oli tapahtunut, oli ollut v\u00e4\u00e4rin.\n\n\"Tied\u00e4n, ett\u00e4 he olivat outoja ja lopussa hullujakin, mutta he kasvattivat minut.\"\n\n\"Ei sinun tarvitse selitell\u00e4 asiaa mitenk\u00e4\u00e4n\", sanoin niin lempe\u00e4sti kuin osasin.\n\n\"Haluaisin jonkun kuvan, en mit\u00e4\u00e4n teksti\u00e4.\"\n\n\"Mukava kuulla. \u00c4l\u00e4 kerro asiakkailleni, mutta minusta tekstitatuoinnit ovat usein tosi juntteja. Onko sinulla mit\u00e4\u00e4n ideaa paikasta?\"\n\nH\u00e4n pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.\n\n\"No, uskoisin, ett\u00e4 tietyt paikat ovat ainakin poissuljettuja. Itse en ainakaan ottaisi muistotatuointia esimerkiksi pakaraan. Jotenkin ep\u00e4ilen, ettei Maritta arvostaisi sit\u00e4.\"\n\nNiko, Jenni ja pari muuta n\u00e4yttiv\u00e4t \u00e4kki\u00e4 vaivaantuneilta. Oli paljon ihmisi\u00e4, joiden mielest\u00e4 kuolemalla ei saanut vitsailla, mutta yleens\u00e4 se vaivasi eniten heit\u00e4, jotka eiv\u00e4t olleet koskaan menett\u00e4neet ket\u00e4\u00e4n l\u00e4heist\u00e4. Kuoleminen ei tehnyt kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n pyh\u00e4\u00e4.\n\nJuha nauroi. \"Tuleeko sinulle paljon miesasiakkaita, jotka haluavat tatuoinnin pakaraan?\"\n\n\"Joitakin\", sanoin. K\u00e4vin yl\u00e4kerrassa hakemassa laukustani tussin.\n\nPalattuani kumarruin l\u00e4helle Juhaa niin, ettei Taneli kuulisi. \"Jos haluat, voin... kaivella v\u00e4h\u00e4n. Se kyll\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 saatan n\u00e4hd\u00e4 joitain henkil\u00f6kohtaisia juttuja.\"\n\n\"Se sopii kyll\u00e4.\"\n\nJenni nousi seisomaan niin, ett\u00e4 saatoin istua sohvalle Juhan viereen. Suljin silm\u00e4ni. Vasta kun avasin yhteyden ideoiden maailmaan, tajusin, ettei minun olisi ehk\u00e4 kannattanut tehd\u00e4 sit\u00e4. Vasta edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olin maannut omassa veress\u00e4ni pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 olin puskenut kykyni \u00e4\u00e4rirajoille ja ylikin. Ja silti olin ollut valmis tekem\u00e4\u00e4n sen taas.\n\nNappasin kiinni ensimm\u00e4isest\u00e4 mahdollisesta kuvasta. \"Kun olit lapsi, sin\u00e4 ja sinun isovanhempasi k\u00e4vitte usein kalastamassa.\"\n\n\"Niin k\u00e4vimme\", Juha sanoi.\n\nAvasin silm\u00e4ni. Tiesin, mit\u00e4 tehd\u00e4.\n\n\"Paita pois\", komensin. Juha totteli.\n\nPaidan alta paljastui selk\u00e4, joka oli silkkaa lihasta. \"Joku on treenannut oikein kunnolla\", sanoin ihailevasti.\n\n\"Voisin sanoa samaa sinulle.\"\n\n\"Kiitti.\"\n\nAloin luonnostella h\u00e4nen ihoonsa japanilaistyylist\u00e4 kalaa. Otso, toinen mentoreistani, oli erikoistunut japanilaisiin tatuointeihin, joten aihe ei ollut minulle vieras. Keskityin ty\u00f6h\u00f6n niin t\u00e4ysill\u00e4, ett\u00e4 kesti aika kauan, ennen kuin tajusin, ett\u00e4 meid\u00e4n ymp\u00e4rillemme oli alkanut ker\u00e4\u00e4nty\u00e4 yleis\u00f6\u00e4.\n\nViimein sain kuvan valmiiksi.\n\n\"Voit toki vied\u00e4 t\u00e4m\u00e4n idean jollekulle muulle, jonka tyylist\u00e4 pid\u00e4t enemm\u00e4n. En suutu sellaisesta.\" Toivoin kuitenkin salaa, ett\u00e4 saisin tehd\u00e4 sen itse. Kuva nimitt\u00e4in n\u00e4ytti todella hyv\u00e4lt\u00e4 ja sopi t\u00e4ydellisesti siihen kohtaan, johon se oli tehty.\n\n\"\u00c4l\u00e4 turhaan\", Mikael sanoi. \"Raisa on paras.\"\n\nK\u00e4\u00e4nnyin ymp\u00e4ri. Mikael seisoi suoraan minua vastap\u00e4\u00e4t\u00e4. En ollut huomannut h\u00e4nen ilmestyneen paikalle.\n\n\"Mist\u00e4 sin\u00e4 sen tied\u00e4t?\" kysyin. H\u00e4nen luottamuksensa sek\u00e4 huvitti ett\u00e4 l\u00e4mmitti minua.\n\n\"Etk\u00f6 muista? Min\u00e4 olen lukenut arvostelujasi.\"\n\nOlimme lukeneet niit\u00e4 yhdess\u00e4 kun olin tajunnut, ett\u00e4 sellaisia edes oli olemassa. Aluksi minua oli j\u00e4nnitt\u00e4nyt n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 ihmiset kirjoittivat, ja olin pyyt\u00e4nyt Mikaelin tuekseni. Arvostelut olivat olleet hyvi\u00e4, vaikka joku olikin mielest\u00e4\u00e4n saanut erilaisen kuvan kuin mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n oli ollut mieless\u00e4. Muistin tuon kirjoituksen paljon paremmin kuin muut, eik\u00e4 omaksi mielikuvakseni ollut j\u00e4\u00e4nyt se, ett\u00e4 arvostelijoiden mielest\u00e4 olisin ollut paras. Mikael oli selv\u00e4sti kiinnitt\u00e4nyt huomiota eri asioihin kuin min\u00e4.\n\n\"H\u00e4nt\u00e4 my\u00f6s kutsutaan kaupungin kuumimmaksi tatuointitaiteilijaksi.\" Eik\u00e4 h\u00e4n voinut olla lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4: \"Mik\u00e4 tietenkin selitt\u00e4\u00e4 ne pakaramiehet.\" H\u00e4nkin oli siis kuullut sen. Hitto.\n\n\"Kuulostaa silt\u00e4, ett\u00e4 joku on mustasukkainen\", Niko sanoi. H\u00e4n n\u00e4ytti melkein tyytyv\u00e4iselt\u00e4.\n\n\"Miksi olisin? Minun ei tarvitse varata h\u00e4nelt\u00e4 aikaa takapuoltani varten.\" H\u00e4n katsoi minua, ja uskoin, ett\u00e4 olin ainoa, joka tajusi h\u00e4nen olevan oikeasti huvittunut.\n\nSeurasi mykistynyt hiljaisuus. Sitten Niko tyrsk\u00e4hti. \"Ihmeit\u00e4 tapahtuu. Sarrillakin voi olla huumorintaju.\" H\u00e4n kohotti kuppiaan ja kippisti Mikaelin kanssa.\n\n\"Harkitse asiaa\", sanoin Juhalle. \"Jos et pid\u00e4 tuosta kuvasta, voin kehitell\u00e4 jotain muuta. Minulla on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 jonossa aika monta asiakasta, mutta enk\u00f6h\u00e4n saa ujutettua sinut johonkin v\u00e4liin.\"\n\n\"Kiitos\", h\u00e4n sanoi.\n\n\"Ei kest\u00e4.\" K\u00e4\u00e4nnyin vied\u00e4kseni tussin pois \u2013 tai sitten vain paetakseni tilanteen aiheuttamaa h\u00e4mmennyst\u00e4.\n\nOlohuoneeseen oli pakkautunut melkoinen joukko susia. Olin jo alkanut pujotella kohti yl\u00e4kertaan vievi\u00e4 portaita, kun katseeni osui vaaleaan tytt\u00f6\u00f6n. Muistin h\u00e4nen kuuluvan niihin, jotka olivat muuttaneet kyl\u00e4\u00e4n Karjalasta. H\u00e4n n\u00e4ytti ujolta. Ei sellaiselta tyt\u00f6lt\u00e4, jonka pojat tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kukaan huomaisi ensimm\u00e4isen\u00e4. Kuitenkin mit\u00e4 kauemmin katsoin h\u00e4nt\u00e4, sit\u00e4 n\u00e4timp\u00e4n\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidin. H\u00e4nell\u00e4 oli kaunis vaalea iho \u2013 tatuointitaiteilijana sellaiseen kiinnitti huomiota.\n\nMenin h\u00e4nen luokseen. \"Hei. Mik\u00e4 sinun nimesi on?\"\n\nTunsin, kuinka kaikkien huomio siirtyi hitaasti meihin. Vilkaisin nopeasti kohti paikkaa, jossa Mikael oli seisonut viel\u00e4 hetki sitten, mutta h\u00e4n oli jo ehtinyt kadota.\n\n\"Elvi\", tytt\u00f6 sanoi lopulta.\n\n\"Kiva nimi. Haluaisitko, ett\u00e4 luonnostelisin sinullekin jotain?\"\n\nH\u00e4n r\u00e4pytteli pitki\u00e4 ripsi\u00e4\u00e4n.\n\n\"Ihan vain huvin vuoksi. Ei sinun tarvitse oikeasti haluta tatuointia. Tussi l\u00e4htee muutaman pesun j\u00e4lkeen pois.\"\n\nPitk\u00e4n ajan kuluttua h\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si.\n\n\"K\u00e4yk\u00f6 nilkka?\"\n\nElvi ny\u00f6kk\u00e4si taas. Istuin sohvan eteen risti-istuntaan. Kuulin kuinka joku henk\u00e4isi \u2013 ilmeisesti minunkin oletettiin noudattavan hallitsevien susien k\u00e4yt\u00f6skoodia eik\u00e4 laskeutuvan koskaan toisia susia alemmalle tasolle. En piitannut siit\u00e4. Elvi pudotti ballerinansa lattialle, ja asetin h\u00e4nen jalkansa reitt\u00e4ni vasten. Katsoin hetken aikaa nilkan muotoja ja yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 niist\u00e4 idean. Nopeasti sen sainkin: hahmottelin ensin kuvan \u00e4\u00e4riviivat, ja v\u00e4hitellen esiin alkoi piirty\u00e4 feeniks-lintu.\n\n\"Vau, tosi upea!\" Elvi sanoi kun sain sen valmiiksi.\n\nMyh\u00e4ilin tyytyv\u00e4isen\u00e4. En siksi, ett\u00e4 olisin pel\u00e4nnyt h\u00e4nen palautettaan, vaan siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli unohtanut pelkonsa minua kohtaan. \"Sinun pit\u00e4\u00e4 odottaa viel\u00e4 muutama vuosi, ennen kuin voit hankkia tatuoinnin\", sanoin. \"Hyvin aikaa mietti\u00e4.\"\n\nNousin yl\u00f6s ja pyyhk\u00e4isin nihke\u00e4t k\u00e4teni reisiini. Olin tuskin ehtinyt p\u00e4\u00e4st\u00e4 jaloilleni, kun Elvin nilkkaa ihailemaan tulleet sudet olivat jo vieneet paikkani. Huomasin joukossa my\u00f6s ainakin pari alkuper\u00e4ist\u00e4 hukkavaaralaista.\n\nKoko porukka n\u00e4ytti unohtaneen minut, mik\u00e4 sopi minulle paremmin kuin hyvin. Per\u00e4\u00e4nnyin niin huomaamattomasti kuin kykenin, yh\u00e4 itsekseni virnistellen.\n\nSilloin n\u00e4in Jonin juhlijoiden joukossa. H\u00e4n oli yksin. H\u00e4nen ymp\u00e4rilleen oli j\u00e4tetty parin metrin turvavy\u00f6hyke, aivan kuin h\u00e4nen kokemansa n\u00f6yryytys voisi tarttua muihinkin.\n\nEn tied\u00e4, mik\u00e4 minuun meni, mutta huomasin k\u00e4velev\u00e4ni h\u00e4nt\u00e4 kohti. Kun h\u00e4n huomasi minut, h\u00e4n alkoi vilkuilla ymp\u00e4rilleen \u2013 joko etsi\u00e4kseen selityst\u00e4 l\u00e4hestymiselleni tai sitten jotain, joka voisi suojella h\u00e4nt\u00e4 minulta. Molemmat vaihtoehdot tuntuivat yht\u00e4 varteenotettavilta.\n\n\"Haluatko sin\u00e4kin tatuoinnin?\" t\u00f6ks\u00e4ytin.\n\nH\u00e4n ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, tuijotti vain jonnekin alaviistoon. Saatoin n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 minun n\u00e4kemiseni nolotti h\u00e4nt\u00e4.\n\n\"Ojenna k\u00e4tesi\", sanoin.\n\nH\u00e4n totteli. H\u00e4n s\u00e4ps\u00e4hti hieman, kun tartuin siihen tukevalla otteella ja k\u00e4\u00e4nsin sis\u00e4puolen kohti itse\u00e4ni. Aloin kirjoittaa h\u00e4nen ihoonsa.\n\nKun olin valmis, h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi k\u00e4sivarttaan niin, ett\u00e4 saattoi lukea tekstin. Olin kirjoittanut sen muinaiskreikaksi, joten h\u00e4n kysyi: \"Mit\u00e4 siin\u00e4 sanotaan?\"\n\n\"Vapaasti suomennettuna: 'Anteeksianto vapauttaa'.\"\n\n\"Onko se jotain Aristotelesta?\"\n\n\"Ei, vaan Raisa Ojaa.\"\n\nH\u00e4n ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n tiennyt, vitsailinko vai en.\n\n\"Minulla on sinulle ilmainen neuvo\", aloitin.\n\nH\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si.\n\n\"Yrit\u00e4 yst\u00e4vysty\u00e4 lupinilaisten kanssa. Koska et ole varsinaisesti hukkavaaralaisten suosiossa, he ovat sinun ainoa vaihtoehtosi.\"\n\nOlin jo l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4, kun h\u00e4n yll\u00e4tti minut sanomalla: \"Kuulin kyll\u00e4 kun sanoit Juhalle, ett\u00e4 tekstitatuoinnit ovat juntteja.\"\n\nHymyilin niin herttaisesti kuin osasin ja liukenin paikalta.\n\nParemman tekemisen puutteessa l\u00f6ysin itseni keitti\u00f6st\u00e4. Py\u00f6rittelin k\u00e4dess\u00e4ni olevaa muovimukia ja katsoin ikkunasta juuri ja juuri valoisaa taivasta vasten erottuvaa kuuta. Se oli ehtinyt jo viimeiselle nelj\u00e4nnekselleen \u2013 t\u00e4ysikuuhun oli en\u00e4\u00e4 viikko.\n\nOli mukavaa olla yksin, mutta samalla se muistutti minua siit\u00e4, ett\u00e4 minun kuuluisi tuntea olevani t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kotonani, eik\u00e4 se pit\u00e4nyt paikkansa. Niko, Taneli, Mitja ja Caoimhe palaisivat kaikki ylihuomenna takaisin Helsinkiin, ja totta puhuakseni tuntui oudolta olla se, joka j\u00e4isi Hukkavaaraan. Min\u00e4 olin aina ollut ensimm\u00e4isen\u00e4 l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n\n\"Tied\u00e4n, mit\u00e4 sin\u00e4 yrit\u00e4t\", \u00e4\u00e4ni sanoi takanani. Tiesin heti, kenelle se kuului. K\u00e4\u00e4nnyin ymp\u00e4ri ja pujotin k\u00e4sivarteni Mikaelin kaulalle.\n\n\"Minulla ei ole aavistustakaan, mist\u00e4 sin\u00e4 puhut\", sanoin.\n\n\"\u00c4l\u00e4 esit\u00e4 viatonta\", h\u00e4n vastasi. \"Min\u00e4 n\u00e4in sinun piirt\u00e4v\u00e4n sen lupinilaistyt\u00f6n nilkkaan. Ja Jonin k\u00e4sivarteen\", h\u00e4n lis\u00e4si melkein vastahakoisesti.\n\n\"Hei, min\u00e4 vain markkinoin yrityst\u00e4ni.\" Huuleni olivat vain parin sentin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen omistaan.\n\nJoku selvitti kurkkuaan. Otin asiakseni palauttaa itseni takaisin t\u00e4h\u00e4n aikaan ja paikkaan.\n\nMikael oli jo k\u00e4\u00e4ntynyt katsomaan ovelle, ja kumarruin n\u00e4hd\u00e4kseni h\u00e4nen ohitseen.\n\nJenni seisoi muutaman metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pullo k\u00e4dess\u00e4\u00e4n. \"Minut l\u00e4hetettiin etsim\u00e4\u00e4n teit\u00e4. Mitja ja Ciao alkaisivat olla valmiita.\"\n\nMikael, rakas Mikaelini, n\u00e4ytti oikeasti \u00e4rtyneelt\u00e4. Minua l\u00e4hinn\u00e4 nauratti. Astui kauemmas ja nappasin mukini p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4.\n\nEmme olleet ehtineet ottaa kahtakaan askelta keitti\u00f6n ulkopuolella, kun joku pys\u00e4ytti Mikaelin ja pyysi saada puhua t\u00e4m\u00e4n kanssa. Huokaisin ja seurasin Jenni\u00e4.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 oikein olet tehnyt h\u00e4nelle?\" h\u00e4n kuiskasi heti kun olimme p\u00e4\u00e4sseet tarpeeksi et\u00e4\u00e4lle.\n\nSyd\u00e4meni tuntui valahtavan jonnekin jalkojeni juureen. \"Ai sin\u00e4kin huomaat sen?\"\n\n\"Tietenkin huomaan. En ole koskaan n\u00e4hnyt h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4in... onnellisena.\"\n\nH\u00e4n ei siis puhunutkaan Mikaelin sudesta. Helpotukseni oli niin suuri, ett\u00e4 hetken minua huimasi.\n\n\"En vain oikein tajua, mit\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4ss\u00e4si liikkuu\", h\u00e4n lis\u00e4si.\n\n\"Miten niin?\"\n\n\"Sin\u00e4 et varsinaisesti k\u00e4ytt\u00e4ydy niin kuin laumanjohtajan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4n kuuluu.\"\n\n\"Mit\u00e4 min\u00e4 olen muka tehnyt v\u00e4\u00e4rin?\"\n\nH\u00e4n katsoi minua. \"L\u00e4\u00e4pit puolialastonta Juhaa Mikaelin edess\u00e4. Aika moni sanoisi, ett\u00e4 sin\u00e4 \u00e4rsyt\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ihan tahallaan.\"\n\n\"Enk\u00e4 \u00e4rsyt\u00e4\", sanoin. Heti sen j\u00e4lkeen aloin kuitenkin pohtia, olinko alitajuisesti yritt\u00e4nyt saada Mikaelin mustasukkaiseksi.\n\nJa miksei Mikael ollut sanonut mit\u00e4\u00e4n?\n\nLuultavasti siit\u00e4 samasta syyst\u00e4, jonka takia min\u00e4k\u00e4\u00e4n en ollut sanonut h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n peloistani h\u00e4nen sutensa ja tulevaisuutemme suhteen. Me molemmat pelk\u00e4simme toisen reaktiota.\n\nHalusin vaihtaa aihetta. \"Mit\u00e4 sinun oululaiselle syd\u00e4nk\u00e4pysellesi kuuluu?\" kysyin.\n\n\"Ei mit\u00e4\u00e4n\", h\u00e4n sanoi. \"Se juttu ei toiminut.\"\n\n\"Ai. Olen pahoillani.\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 ole. Olen sinkku ja vakaa aikomukseni on pysy\u00e4kin sellaisena.\"\n\n\"Oletko onnistunut korjaamaan v\u00e4lej\u00e4si vanhempiesi kanssa?\" kysyin.\n\n\"En varsinaisesti\", Jenni tunnusti.\n\n\"Miss\u00e4 sin\u00e4 sitten asut t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\"\n\n\"Juhan luona.\"\n\nSiin\u00e4 oli j\u00e4rke\u00e4. Juhalla oli kokonainen talo yksin asuttavanaan, ja h\u00e4n ja Jenni vaikuttivat olevan nyky\u00e4\u00e4n hyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4. \"H\u00e4n on niin kiltti\", ajattelin \u00e4\u00e4neen. Juha oli selv\u00e4sti rohkeampi kuin viel\u00e4 vuosi sitten, mutta h\u00e4n ei ollut silti luopunut avuliaisuudestaan.\n\n\"Tied\u00e4n.\" Jenni huokaisi. \"Taidan tarvita shotin. T\u00e4ss\u00e4: min\u00e4 kaadan sinullekin.\"\n\nH\u00e4n avasi pullon ja kaatoi muovimukiini, ennen kuin ehdin toppuutella h\u00e4nt\u00e4.\n\nKun ehdimme olohuoneeseen, muut olivat jo kokoontuneet sinne. Hukkavaara ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n iso paikka, mutta joskus sen asukasm\u00e4\u00e4r\u00e4 yll\u00e4tti minut. Kaikki eiv\u00e4t olleet edes mahtuneet sis\u00e4\u00e4n, mutta patiolle avatut lasiovet mahdollistivat sen, ett\u00e4 ulkonakin seisovat kuulivat, mit\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 tapahtui. Toivoin n\u00e4kev\u00e4ni vilauksen Mikaelista, mutta h\u00e4n oli jumittunut jonnekin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n ihmismassan taakse.\n\nMitja seisoi p\u00f6yd\u00e4n takana kuulokkeet kaulallaan. H\u00e4nen huomionsa oli l\u00e4pp\u00e4rin n\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt kiinnostavan p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 h\u00e4nen yleis\u00f6ns\u00e4 seisoi kirjaimellisesti puolen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nest\u00e4.\n\nOlohuonekeikan soittaminen oli tietenkin ollut Caoimhen idea, ja yll\u00e4tyksekseni veljeni oli suostunut. He halusivat kiitt\u00e4\u00e4 Mikaelia h\u00e4nen vieraanvaraisuudestaan, enk\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n olisi keksinyt parempaa tapaa.\n\nMenimme h\u00e4nen luokseen. Sanoin kreikaksi: \"Koita olla t\u00f6peksim\u00e4tt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 yleis\u00f6 on vaativaa.\" Se oli tietenkin p\u00f6ty\u00e4 \u2013 hukkavaaralaiset olisivat olleet haltijoissaan, vaikka h\u00e4n olisi soittanut heille Ukko Nooaa nokkahuilulla.\n\nCaoimhe ilmestyi veljeni viereen. Taneli oli suoristanut h\u00e4nen hiuksensa, ja ne n\u00e4yttiv\u00e4t h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n pitkilt\u00e4 ja kiilt\u00e4vilt\u00e4. Olisi ollut mahdotonta olla huomaamatta l\u00e4hell\u00e4 seisovien miespuolisten susien ihailevia katseita. Mitja ei kuitenkaan tuntunut \u00e4kk\u00e4\u00e4v\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Yll\u00e4tyin n\u00e4hdess\u00e4ni, ett\u00e4 Ciaolla oli k\u00e4dess\u00e4 mikrofoni, mutta sitten tajusin h\u00e4nen ja Mitjan tuoneen \u00e4\u00e4nivehkeet mukanaan hotellilta.\n\nMin\u00e4 ja Jenni siirryimme kauemmaksi. Melkein heti Caoimhe alkoi puhua.\n\n\"Hei kaikki, min\u00e4 ja Mitja soitamme teille nyt pari kappaletta\", h\u00e4n sanoi.\n\nOlisi voinut ajatella, ett\u00e4 kotibileet olisivat jotenkin hankalampi ymp\u00e4rist\u00f6 kuin klubi, mutta olin v\u00e4hitellen alkanut tulla siihen tulokseen, ettei Mitjalle ollut mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4 sill\u00e4, oliko paikalla kaksi vai kaksisataatuhatta ihmist\u00e4. Kunhan h\u00e4n vain p\u00e4\u00e4si oikealle taajuudelle ideoiden maailman kanssa. Silloin kaikki muu lakkaisi olemasta.\n\nEn ollut kuullut Mitjan ja Caoimhen demoa. Syyst\u00e4 tai toisesta Mitja oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt olla soittamatta sit\u00e4 minulle. Huomasin pid\u00e4tt\u00e4v\u00e4ni hengityst\u00e4 ensimm\u00e4isten tahtien ajan. Sitten minut viskattiin t\u00e4ysin toiseen todellisuuteen, enk\u00e4 kyennyt olemaan tietoinen jostain niinkin arkisesta asiasta kuin keuhkojeni toiminnasta.\n\nBiisit eiv\u00e4t olleet lainkaan sit\u00e4, mit\u00e4 odotin. Caoimhen irkkutaustan tuntien olin odottanut hempe\u00e4\u00e4 ja surullista folkia tai jopa kantria. T\u00e4m\u00e4 oli rajua ja mystist\u00e4 ja ennen kaikkea synkk\u00e4\u00e4. Siit\u00e4 huolimatta huomasin jalkani nytk\u00e4htelev\u00e4n niin kuin se olisi halunnut l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 sekunnilla tanssilattialle.\n\nBiitti oli nimitt\u00e4in hyvin tarttuva. Mitja oli laittanut peliin kaiken, mit\u00e4 h\u00e4n tiesi elektronisesta musiikista ja Ciao lauloi paremmin kuin olin koskaan kuullut h\u00e4nen laulavan, v\u00e4lill\u00e4 pehme\u00e4sti, v\u00e4lill\u00e4 maanisesti, ja v\u00e4lill\u00e4 vain hyvin kovaa ja korkealta. En olisi kuolemaksenikaan kyennyt nime\u00e4m\u00e4\u00e4n genre\u00e4, johon kuulemani musiikki kuului, ja olin aika varma, ettei kukaan muukaan olisi siihen pystynyt. Joka tapauksessa Mitjan biitit ja Caoimhen laulu toimivat t\u00e4ydellisesti yhteen.\n\nSe oli ohi aivan liian pian. \"Kiitos! Me olemme Mist & Snow!\" Caoimhe sanoi. Ilo paistoi h\u00e4nen kasvoiltaan. Kun katselin ymp\u00e4rilleni, oli helppo n\u00e4hd\u00e4 miksi: viiden biisin aikana koko huone oli muuttunut j\u00e4hme\u00e4st\u00e4 massasta hikiseksi ja riehakkaaksi.\n\nKaikkialta satoi kehuja ja selk\u00e4\u00e4ntaputuksia, kun Caoimhe teki tiens\u00e4 minun ja Jennin luokse.\n\nN\u00e4ytin Mitjalle peukaloa. H\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si, mutta jatkoi soittamista. Osa tyt\u00f6ist\u00e4 oli juuri intoutunut tanssimaan. Bileet olivat vasta alkamassa.\n\n\"Me taisimme vied\u00e4 sinun poikayst\u00e4v\u00e4si\", Jenni sanoi Caoimhelle.\n\n\"Ei se haittaa. H\u00e4n on paljon tyytyv\u00e4isempi kun saa soittaa eik\u00e4 tarvitse jutella ventovieraiden kanssa.\"\n\nJuha liittyi seuraamme, ja pian l\u00f6ysin Nikon ja Tanelin ihmisjoukosta. Viittil\u00f6in heid\u00e4t luoksemme. Me tanssimme, juttelimme ja nauroimme, eik\u00e4 sill\u00e4 hetkell\u00e4 mik\u00e4\u00e4n olisi voinut olla pieless\u00e4. Mitjan musiikki humisi sis\u00e4ll\u00e4ni ja sai p\u00e4\u00e4ni ja kaikki j\u00e4seneni tuntumaan kevyilt\u00e4.\n\nT\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4... Niin j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 kuin se olikin, oli se my\u00f6s aika mahtavaa.\n\nLopulta minun oli ment\u00e4v\u00e4 keitti\u00f6\u00f6n hakemaan juotavaa. Ennen kuin olin ehtinyt astua huoneeseen, kuulin sis\u00e4lt\u00e4 kantautuvan keskustelua.\n\n\"N\u00e4itk\u00f6 sen tatuoinnin, jonka Raisa piirsi Elville? Tosi siisti.\"\n\n\"Joo, olen niin kateellinen. Mutta kuulitko, kun Sanna kysyi Nikoa tekem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen vahojen pukunsa? Min\u00e4 en olisi koskaan uskaltanut.\"\n\n\"Ja Niko on muuttamassa Pariisiin! Joku oikeasti menestyy, vaikka on t\u00e4\u00e4lt\u00e4 kotoisin.\"\n\n\"Raisa on se, joka aloitti kaiken.\"\n\n\"Minun mielest\u00e4ni h\u00e4n on tosi pelottava.\"\n\n\"Ehk\u00e4, mutta h\u00e4n pokasi Mikaelin.\"\n\nHihityst\u00e4.\n\n\"H\u00e4nen veljens\u00e4 on tosi hyv\u00e4nn\u00e4k\u00f6inen. Ja cool.\"\n\nEn voinut vain seist\u00e4 ovensuussa. Astuin sis\u00e4\u00e4n ja sanoin: \"Onhan veljeni ihan cool. Ainakin niin kauan kunnes h\u00e4n avaa suunsa.\"\n\nHuoneessa oli kolme tytt\u00f6\u00e4. Yl\u00e4kouluik\u00e4isi\u00e4, ajattelin. Toivoin heid\u00e4n kuvittelevan minun kuulleen ainoastaan viimeisimm\u00e4n kommentin, sill\u00e4 en halunnut nolata heit\u00e4. En ollut varma, olinko onnistunut vai en, sill\u00e4 kaikki tuijottivat p\u00f6yt\u00e4\u00e4. Puna alkoi hiipi\u00e4 heid\u00e4n kasvoilleen.\n\nAvasin j\u00e4\u00e4kaapin ja teeskentelin etsiv\u00e4ni sielt\u00e4 jotain, jotta he ehtisiv\u00e4t toipua. Lopulta nappasin vissypullon ja k\u00e4\u00e4nnyin tytt\u00f6j\u00e4 kohti.\n\nHe eiv\u00e4t viel\u00e4k\u00e4\u00e4n uskaltaneet katsoa minuun p\u00e4in. Ristin nilkkani ja nojasin tiskip\u00f6yt\u00e4\u00e4n.\n\n\"En ole tainnut tavata teit\u00e4 aikaisemmin\", sanoin niin yst\u00e4v\u00e4llisesti kuin osasin. \"Mitk\u00e4 teid\u00e4n nimet ovat?\"\n\n\"Lilli\", sanoi ensimm\u00e4inen. H\u00e4n jopa uskaltautui vilkaisemaan minua kerran ennen kuin katse hakeutui taas h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4. \"Kaisa\", vastasi toinen. Kolmas ei sanonut mit\u00e4\u00e4n.\n\n\"No, miten teid\u00e4n iltanne on mennyt?\"\n\nEi vastausta, pelkk\u00e4\u00e4 p\u00f6yd\u00e4n tuijottelua ja pikaisia katseita toisten suuntaan.\n\n\"Minulla on ainakin ollut ihan hauskaa. Kiva, ett\u00e4 niin moni on tullut paikalle.\"\n\nEi viel\u00e4k\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Otin h\u00f6rpyn piilottaakseni oman h\u00e4mmennykseni.\n\nOlin vaarassa punastua pian itsekin. N\u00e4iden juhlien em\u00e4nt\u00e4n\u00e4 ty\u00f6nkuvaani kuului pit\u00e4\u00e4 huoli, ett\u00e4 kaikilla oli kivaa ja ett\u00e4 kaikki tulivat toimeen. Jos n\u00e4iden tytt\u00f6jen reaktioita saattoi pit\u00e4\u00e4 min\u00e4\u00e4n mittarina, en tosiaankaan ollut kovin hyv\u00e4 siin\u00e4.\n\nPelastava ritari saapui juuri silloin paikalle. Mikael livahti omaan keitti\u00f6\u00f6ns\u00e4 sen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4, ett\u00e4 oli etsinyt piilopaikkaa jo hyv\u00e4n tovin. Helpotus, joka n\u00e4kyi h\u00e4nen kasvoillaan heti, kun h\u00e4n n\u00e4ki minut, sai minut salaa hyvin iloiseksi.\n\nKohotin kulmiani. \"Ai niin kamalaa?\"\n\nH\u00e4n tuli l\u00e4hemm\u00e4s. Vapaa k\u00e4teni meni heti h\u00e4nen hiuksiinsa ja alkoi sukia niit\u00e4.\n\n\"Olen puhunut viimeisen tunnin tonttiasioista ja mets\u00e4nhoidosta\", h\u00e4n mumisi kaulaani vasten.\n\n\"Voi raukkaa\", sanoin. Hieroin h\u00e4nen olkap\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. En pit\u00e4nyt siit\u00e4, miten v\u00e4syneelt\u00e4 h\u00e4n vaikutti. Laskin pulloni p\u00f6yd\u00e4lle.\n\n\"Taitaa olla aika j\u00e4tt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 juhlat ja menn\u00e4 kotiin.\"\n\nHuvittunut ilme levisi h\u00e4nen kasvoilleen. \"Mik\u00e4li muistat, me asumme t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\"\n\nNiin, se oli tietenkin juhlien j\u00e4rjest\u00e4misen varjopuoli. Ei voinut vain l\u00e4hte\u00e4.\n\nJa kuka muka sanoo, ettei voi?\n\n\"Sit\u00e4 paitsi sinulla tuntuu olevan hauskaa\", Mikael jatkoi.\n\n\"Ehk\u00e4, mutta minulla tulee olemaan hauskempaa sinun kanssasi.\"\n\nTartuin h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 ja l\u00e4hdin johdattamaan pois huoneesta. Vasta silloin muistin, ettemme olleet kahdestaan. Kolme tytt\u00f6\u00e4 tuijottivat meit\u00e4 niin kuin eiv\u00e4t olisi el\u00e4ess\u00e4\u00e4n n\u00e4hneet mit\u00e4\u00e4n niin h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Pys\u00e4hdyin. \"Jos joku kysyy, sanokaa, ettette tied\u00e4 miss\u00e4 me olemme\", sanoin heille. Ehdin jo ottaa askeleen, ennen kuin muistin, etteiv\u00e4t sudet voineet valehdella. Joten lis\u00e4sin: \"Se ei ole mik\u00e4\u00e4n vale: te ette tied\u00e4 miss\u00e4 me olemme, koska emme itsek\u00e4\u00e4n viel\u00e4 tied\u00e4. Mutta sit\u00e4 teid\u00e4n ei tarvitse kertoa.\"\n\nOlin aika varma, ett\u00e4 Mikael nauroi minulle, mutten k\u00e4\u00e4ntynyt katsomaan. Sen sijaan kuikuilin nopeasti puolelle ja toiselle varmistaakseni, ettei kukaan kiinnitt\u00e4nyt meihin huomiota. \"Hajaannutaan\", sanoin. \"N\u00e4hd\u00e4\u00e4n autolla. Min\u00e4 varmistan selustan.\"\n\n\"Sin\u00e4 saat t\u00e4m\u00e4n kuulostamaan aivan joltain salaiselta operaatiolta.\"\n\n\"T\u00e4m\u00e4 on salainen operaatio: pelastakaa laumanjohtaja Sarri. N\u00e4hd\u00e4\u00e4n pian.\"\n\nKatsoin, kun h\u00e4n livahti ovesta ennen kuin k\u00e4\u00e4nsin huomioni olohuoneeseen. En halunnut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 taloa t\u00e4ysin vaille vartiointia. Ja niin hauskaa kuin olisikin ollut vain h\u00e4ipy\u00e4, tiesin, ett\u00e4 minun pit\u00e4isi kertoa edes jollekin.\n\nPys\u00e4hdyin ovensuuhun. Juha ja Jenni tanssivat toisella puolella huonetta. Juhan k\u00e4det olivat Jennin lanteilla.\n\nHetken vain tuijotin heit\u00e4. Sitten ynn\u00e4sin hitaasti mieless\u00e4ni kaiken Jennin kertoman sek\u00e4 havaintoni viime p\u00e4ivilt\u00e4. Olin kuvitellut Juhan olevan ihastunut minuun. Nyt tajusin olleeni t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Tavasta, jolla h\u00e4n katsoi ilmeisen humalaista Jenni\u00e4, oli nimitt\u00e4in vaikea erehty\u00e4. H\u00e4n ei totisesti ollut koskaan katsonut minua niin.\n\nJenni oli vakuuttanut haluavansa pysy\u00e4 sinkkuna, ja ymm\u00e4rsin sen hyvin. Ymm\u00e4rsin my\u00f6s, ett\u00e4 humalassa omista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4\u00e4n kiinni pit\u00e4minen ei ollut ykk\u00f6sasia.\n\nEi ole minun ongelmani, ajattelin. En silti voinut vastustaa kiusausta. Kirjoitin mieless\u00e4ni muistilapun: Min\u00e4 ja Mikael l\u00e4hdemme. Pid\u00e4 talo pystyss\u00e4 ja k\u00e4det kurissa! L\u00e4im\u00e4isin kuvalla Juhaa.\n\nH\u00e4n s\u00e4ps\u00e4hti silminn\u00e4hden, ja sitten h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 nytk\u00e4hti suuntaani. Kohta h\u00e4nen katseensa l\u00f6ysi minut ovensuusta. Virnistin h\u00e4nelle ja katosin kohti autotallia.\nKAHDEKSAS LUKU\n\nKun p\u00e4\u00e4sin autotalliin, Mikael istui ratin takana.\n\n\"Kaikki selv\u00e4\u00e4? Harhautus onnistui?\" H\u00e4nt\u00e4 selv\u00e4sti huvitti tempaukseni.\n\n\"Kaikki selv\u00e4\u00e4\", vastasin. \"Paina kaasua.\"\n\nMikael teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4 \u2013 kirjaimellisesti. Nauroin kun h\u00e4n antoi renkaiden kirskahtaa betonilla.\n\n\"Minne me olemme menossa?\" h\u00e4n kysyi.\n\n\"Niin, en ajatellut asiaa ihan niin pitk\u00e4lle. Miss\u00e4 me voisimme olla rauhassa?\"\n\n\"Me voimme vain ajella\", Mikael ehdotti.\n\nEn ollut koskaan vain ajellut kenenk\u00e4\u00e4n kanssa, ja ajatus tuntui jotenkin suloiselta. Me kaksi, matkalla ei minnek\u00e4\u00e4n. Ilmavirta tuli sis\u00e4\u00e4n avoimesta ikkunasta, pujahti hiusteni l\u00e4pi ja piiloutui takapenkille. Kaikki lempituoksuni olivat l\u00e4sn\u00e4: mets\u00e4, kes\u00e4y\u00f6, Mikael. Muistin, miten ensimm\u00e4isen\u00e4 koulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4ni Hukkavaarassa olin nimennyt lempituoksuikseni pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Helsinkiin liittyvi\u00e4 asioita. Jokin oli selv\u00e4sti muuttunut.\n\n\"Tied\u00e4tk\u00f6, miksi ne tyt\u00f6t keitti\u00f6ss\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t niin? En saanut heist\u00e4 irti muuta kuin heid\u00e4n nimens\u00e4.\"\n\nMikael naurahti.\n\n\"Ai mit\u00e4?\"\n\n\"Sinulla ei siis ole aavistustakaan?\"\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni.\n\n\"Sin\u00e4 olet nyky\u00e4\u00e4n kuuluisa\", h\u00e4n sanoi. \"Siis Hukkavaaran mittakaavassa. Heit\u00e4 luultavasti j\u00e4nnitti niin paljon, etteiv\u00e4t he saaneet sanaa suustaan.\"\n\nEn tiennyt, mit\u00e4 ajatella. En ollut mik\u00e4\u00e4n julkkis. En ollut edes kovin cool, vaikka Nikon stailaus ja eksoottiset piirteeni edesauttoivatkin asiaa hieman.\n\nVilkaisin Mikaelia. \u00c4kki\u00e4 aloin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 mainettani paljon paremmin. Se, ett\u00e4 Mikael rakasti minua, oli minunkin mielest\u00e4ni kohahduttavaa.\n\n\"Keksinkin yhden paikan, jonne haluaisin menn\u00e4\", sanoin.\n\n***\n\nMikael pys\u00e4k\u00f6i auton tuttuun paikkaan. Riisuin keng\u00e4t ja j\u00e4tin ne jalkatilaan.\n\nTaivas oli liukuv\u00e4rj\u00e4tty vaaleansinisest\u00e4 petrolin kautta tummansiniseen. L\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n polkua pitkin, min\u00e4 edell\u00e4, Mikael per\u00e4ss\u00e4. Kuulin omat askeleeni, mutten h\u00e4nen. Koko matkan ajan vastustin kiusausta k\u00e4\u00e4nty\u00e4 ymp\u00e4ri varmistaakseni, ett\u00e4 h\u00e4n seurasi minua.\n\n\"T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollaan\", sanoin levitt\u00e4en k\u00e4teni.\n\nOlimme tulleet pienelle mets\u00e4aukealle. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 olin n\u00e4hnyt Mikaelin ensimm\u00e4isen kerran, vaikka en ollutkaan tiennyt sit\u00e4 silloin. H\u00e4n oli ilmestynyt eteeni suden muodossa. En ollut tiennyt silloin viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ihmissusista, vampyyreista, keijuista tai edes daimoneista. \u00c4itini oli kuollut vasta pari kuukautta aikaisemmin, ja muistin yh\u00e4 el\u00e4v\u00e4sti, miten paljon minuun oli sattunut.\n\nEn ollut tuntenut niin en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Paljon oli ehtinyt tapahtua, ja silti me olimme taas t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Oli lohdullista ajatella, ettei joidenkin asioiden tarvinnut koskaan muuttua.\n\nMikael katseli ymp\u00e4rilleen. \"Mit\u00e4 sin\u00e4 ajattelit silloin?\"\n\n\"Ett\u00e4 sin\u00e4 olit kauneinta, mit\u00e4 olin koskaan n\u00e4hnyt.\" En edes ajatellut sanojani ennen kuin sanoin ne, mutta ne olivat totta.\n\nMikaelin ilme oli ep\u00e4uskoinen. Istuin maahan, ja hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 Mikael seurasi esimerkki\u00e4ni. H\u00e4n n\u00e4ytti odottavan ett\u00e4 selitt\u00e4isin, mit\u00e4 me oikein olimme tekem\u00e4ss\u00e4, ja kun en sanonut mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n kysyi: \"Ent\u00e4s nyt?\"\n\n\"Nyt me katsomme t\u00e4hti\u00e4\", sanoin.\n\nLaskeuduin maahan sel\u00e4lleni ja ristin k\u00e4det vatsalleni. Mikael k\u00e4vi viereeni ja k\u00e4ytti toista k\u00e4tt\u00e4\u00e4n tyynyn\u00e4. K\u00e4\u00e4nsin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni juuri sen verran, ett\u00e4 saatoin n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen profiilinsa.\n\nTaivas ehtisi olla tumma vain hetken, joten makasimme vain hiljaa aloillamme aistit valppaina. Linnut olivat hiljentyneet ja puiden latvat muodostivat pitsisen reunan taivaalle. T\u00e4llainen ei olisi ollut mahdollista Helsingiss\u00e4, jossa paloi aina jokin valo. Sill\u00e4 hetkell\u00e4 en kaivannut kaupungista mit\u00e4\u00e4n.\n\n\"Min\u00e4 taidan n\u00e4hd\u00e4 yhden\", sanoin lopulta.\n\n\"Raisa...\" Mikael kohottautui toisen kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4ns\u00e4 varaan. H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 oli paksu puhumattomuudesta \u2013 tai sitten jostakin sellaisesta tunteesta, josta en p\u00e4\u00e4ssyt perille. Ehk\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si, mit\u00e4 h\u00e4nen sanansa voisivat saada aikaan.\n\n\"Mm-hmm?\"\n\n\"Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 puhua.\"\n\n\"Hyv\u00e4 on.\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 nyt suutu, mutta minusta sinun kannattaisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kykyj\u00e4si niin v\u00e4h\u00e4n kuin mahdollista. Enk\u00e4 tarkoita pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n isompia juttuja, niin kuin sit\u00e4, mit\u00e4 teit Eskolle.\"\n\nNielaisin. Tiesin kyll\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti. Tatuoimista. Piirt\u00e4mist\u00e4. Maalaamista. Kaikkia asioita, joita rakastin. Samaan aikaan en kuitenkaan voinut syytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli huolissaan. Jos nimitt\u00e4in olin t\u00e4ysin rehellinen, olin itsekin huolissani.\n\n\"T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 sinulla ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 harjoitella Mitjan kanssa. Daimonit ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t rauhaan. Lauma p\u00e4rj\u00e4\u00e4 ilman sinua.\"\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin kohti taivasta. Ilmeisesti Mikael n\u00e4ki sen, sill\u00e4 h\u00e4n puhui taas. \"Haluaisin my\u00f6s pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi.\"\n\nSe yll\u00e4tti minut. Ja sai oudon vaivaantuneeksi. Pelk\u00e4sin nimitt\u00e4in tiet\u00e4v\u00e4ni, mihin keskustelu viel\u00e4 johtaisi. \"Ei sinun tarvitse\", mumisin.\n\n\"Kyll\u00e4 tarvitsee. Tied\u00e4n, ett\u00e4 sin\u00e4 s\u00e4ik\u00e4hdit eilen.\"\n\nN\u00e4pr\u00e4sin kaulakoruani. \"En varsinaisesti.\" Olin s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4nyt jo paljon aikaisemmin.\n\n\"Ehk\u00e4 et, mutten tarkoita vain eilist\u00e4\", h\u00e4n sanoi vahvistaen aikaisemman pelkoni keskustelun todellisesta aiheesta. \"Tied\u00e4n, etten ole k\u00e4ytt\u00e4ytynyt erityisen... huomaavaisesti. Sinun on t\u00e4ytynyt ihmetell\u00e4, mist\u00e4 se on johtunut.\"\n\nOli minun vuoroni kuulostaa silt\u00e4, kuin olisin juuri polttanut askin tupakkaa. \"Olen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ettei sill\u00e4 ole v\u00e4li\u00e4.\"\n\n\"Oletko?\"\n\n\"Olen.\"\n\n\"Se on hyv\u00e4\", h\u00e4n sanoi lopulta. \"Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ongelma on yksin minun enk\u00e4 halua, ett\u00e4 sin\u00e4 murehdit siit\u00e4 turhaan.\" Kun en sanonut mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n lis\u00e4si: \"Sinun t\u00e4ytyy luottaa minuun.\"\n\nUskalsin viimein katsoa h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 n\u00e4yttiv\u00e4t paljon tummemmilta kuin ne todellisuudessa olivat. Siit\u00e4 huolimatta oli helppo n\u00e4hd\u00e4, miten tosissaan h\u00e4n oli. Oli helppo n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net.\n\n\"Min\u00e4 luotan sinuun.\"\n\nAurinko ei nousisi viel\u00e4 hetkeen, mutta h\u00e4m\u00e4r\u00e4 oli taas alkanut hiipi\u00e4 esiin horisontista, ja paras aika t\u00e4htien katseluun oli mennyt ohi. Minulla alkoi my\u00f6s olla kylm\u00e4.\n\nEn sanonut siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mutta Mikael tietenkin huomasi sen. H\u00e4n nousi seisomaan ja tarjosi minulle k\u00e4tt\u00e4\u00e4n. Annoin h\u00e4nen auttaa minut jaloilleni. K\u00e4velimme takaisin Jaskan talon pihaan, jonne olimme j\u00e4tt\u00e4neet auton.\n\nKatsoin talolle p\u00e4in. \"Jaskan auto ei ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Miss\u00e4k\u00f6h\u00e4n h\u00e4n on?\"\n\n\"T\u00f6iss\u00e4\", Mikael sanoi. \"Jonkun piti p\u00e4ivyst\u00e4\u00e4 hotellilla, ja h\u00e4n ilmoittautui vapaaehtoiseksi.\"\n\nKaikki muut olivat tietenkin talolla bileiss\u00e4, joiden ep\u00e4ilin olevan viel\u00e4 t\u00e4ydess\u00e4 vauhdissa. Minua ei huvittanut palata sinne. \"Haluatko menn\u00e4 sis\u00e4\u00e4n?\" kysyin.\n\nMikael ny\u00f6kk\u00e4si, ja nousimme askelmat ovelle. Kun p\u00e4\u00e4simme sis\u00e4lle, menin olohuoneeseen ja napsautin jalkalampun p\u00e4\u00e4lle. Sitten rojahdin sohvalle. Mikael istui viereeni ja ennen kuin huomasinkaan, h\u00e4n oli ottanut jalkani syliins\u00e4 ja alkanut hieroa sit\u00e4.\n\nSe tuntui niin hyv\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 voihkaisin \u00e4\u00e4neen. Monen tunnin koroilla seisominen oli tehnyt teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. \"Jos vain jatkat tuota, lupaan rakastaa sinua ikuisesti\", sanoin.\n\n\"No siin\u00e4 tapauksessa...\" H\u00e4n jatkoi hieromista, ja jokin l\u00e4mmin pyrki kaivautumaan rintalastani alle ja tekem\u00e4\u00e4n sinne pes\u00e4n.\n\n\"Sin\u00e4 tyydyt tosi v\u00e4h\u00e4\u00e4n\", h\u00e4n sanoi.\n\n\"En tarvitse kovin paljoa\", vastasin.\n\n\"Olen huomannut sen.\" H\u00e4n kuulosti oudolta.\n\nMinun teki mieli kysy\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oli kuvitellut minun haluavan h\u00e4nelt\u00e4. Tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n ajatteli ep\u00e4onnistuneensa, jos olin onneton tai poissa tolaltani. Se ei kuitenkaan pit\u00e4nyt paikkansa. H\u00e4nen ainoa ep\u00e4onnistumisensa olisi se, jos h\u00e4n uhraisi minun vuokseni jotain, mit\u00e4 ilman h\u00e4n ei itse voisi el\u00e4\u00e4. Koska sit\u00e4 en antaisi h\u00e4nelle anteeksi.\n\nMikael siirtyi hieromaan vasenta p\u00e4ki\u00e4\u00e4ni. Lopulta vedin jalkani h\u00e4nen sylist\u00e4\u00e4n. \"Kiitos, tuo oli mahtavaa. Haittaako, jos vaihdan vaatteet?\"\n\n\"Miksi ihmeess\u00e4 minua haittaisi?\"\n\nKun olin antanut Tanelin laittaa hiukseni ja Nikon ommella mekkoni, olin ajatellut ennen kaikkea h\u00e4nt\u00e4 ja sit\u00e4, miten saisin h\u00e4nen huomionsa. H\u00e4nen viime p\u00e4ivien k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 oli tehnyt pienen loven itsetuntooni, mutten ikimaailmassa my\u00f6nt\u00e4isi sit\u00e4 h\u00e4nelle.\n\nMenin yl\u00e4kertaan, ja Mikael seurasi per\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n istui alas s\u00e4ngylleni kun yritin rimpuilla itseni ulos mekosta.\n\n\"Voisitko auttaa?\"\n\nMikael alkoi selvitt\u00e4\u00e4 niskassa olevia nappeja. Siin\u00e4 meni ikuisuus, ja lopulta meid\u00e4n molempien oli pakko nauraa.\n\nOtin kaapista ensimm\u00e4isen paidan, joka osui silmiini ja menin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n toisella puolella olevaan kylpyhuoneeseen. Pyyhin enimm\u00e4t meikit pois naamalta ja yritin selvitt\u00e4\u00e4 hiuksiani harjalla. Lopulta minun oli tunnustettava, ett\u00e4 niist\u00e4 oli tullut vain entist\u00e4kin suurempi takkupehko.\n\nAnnoin mekon pudota ylt\u00e4ni lattialle ja vedin teepaidan p\u00e4\u00e4ni yli. Se oli punainen, ja hetken ihmettelin, miten se oli p\u00e4\u00e4tynyt kaappiini. Sitten muistin: Mikael oli lainannut sen minulle kauan sitten ollessamme y\u00f6t\u00e4 h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 m\u00f6kill\u00e4. Minun oli pakko hymyill\u00e4. Olin unohtanut koko paidan. Teksti 665 ja Neighbor Of The Beast oli niin mauton, etten uskonut hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ostaneen paidan itse. Sen oli pakko olla lahja joltain.\n\nMenin takaisin huoneeseeni.\n\nMikael makasi sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n s\u00e4ngyss\u00e4ni, mutta nousi nopeasti istumaan. H\u00e4n tuijotti minua.\n\n\"Mit\u00e4?\"\n\n\"Sin\u00e4 n\u00e4yt\u00e4t...\" H\u00e4n haki sopivaa sanaa, muttei ilmeisesti l\u00f6yt\u00e4nyt sit\u00e4. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4n nosti k\u00e4det hiuksiinsa ja nauroi.\n\nOlin aika nolostunut. Sen t\u00e4ytyi n\u00e4ky\u00e4 kasvoiltani, sill\u00e4 Mikael vakavoitui heti. \"Mit\u00e4? Ei, en min\u00e4 sinulle naura. Ei en todellakaan. Nauran itselleni.\"\n\n\"Miksi?\"\n\n\"Koska min\u00e4 olen niin onnekas, ettei siin\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4. Sin\u00e4 n\u00e4yt\u00e4t...\" H\u00e4n levitti k\u00e4tens\u00e4. \"Sin\u00e4 olet jokaisen kundin m\u00e4rk\u00e4 uni.\"\n\n\"Ai.\"\n\nKatsahdin alas. Paita peitti vain v\u00e4h\u00e4n reisi\u00e4, ja s\u00e4\u00e4reni olivat paljaat. Otin hieman ryhdikk\u00e4\u00e4mm\u00e4n asennon ja kohotin kulmani. Sanoin muka-viettelev\u00e4sti: \"Ai? Sin\u00e4kin n\u00e4yt\u00e4t ihan...\"\n\nSe sai Mikaelin virnist\u00e4m\u00e4\u00e4n. N\u00e4in heti, ett\u00e4 susi oli hereill\u00e4.\n\nH\u00e4n alkoi liikkua minua kohti, hitaasti ja n\u00e4enn\u00e4isen rennosti. Peitetty\u00e4 tai ei, tunnistin vaanimisen.\n\nSe oli tietenkin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n leikki\u00e4. Silti se sai minut v\u00e4risem\u00e4\u00e4n pelonsekaisesta innosta. Astuin askeleen taakse. Mikael astui askeleen eteen.\n\nEn voinut olla ajattelematta Jennin sanoja juhlissa. Kuinka kaikkien mielest\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ydyin piittaamattomasti Mikaelia kohtaan. Niin kuin olisin rikkonut s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4.\n\nMin\u00e4 ja Mikael emme olleet puhuneet mist\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. Se ei ollut juolahtanut mieleeni. Ehk\u00e4 olisi pit\u00e4nyt.\n\nViel\u00e4 ei ollut liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4. Mikaelin aukiolla esitt\u00e4m\u00e4 anteeksipyynt\u00f6 rohkaisi minua avaamaan suuni. \"Minusta meid\u00e4n pit\u00e4isi viel\u00e4 puhua yhdest\u00e4 jutusta\", aloitin.\n\nH\u00e4n sipaisi hiuskiehkuran poskeltani, ja hetkeen en onnistunut sanomaan mit\u00e4\u00e4n. \"Toivottavasti sin\u00e4 et suuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 piirsin Juhalle sen tatskan\", sopersin. \"H\u00e4n on yst\u00e4v\u00e4ni, samalla tavalla kuin Niko ja Taneli. Ei mit\u00e4\u00e4n muuta.\"\n\n\"Tied\u00e4n\", Mikael vastasi. En ollut t\u00e4ysin varma, kuinka suuri osa h\u00e4nest\u00e4 kuunteli minua.\n\n\"Haluaisin vain, ett\u00e4 meille molemmille olisi selv\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on toisen mielest\u00e4... ookoo muiden kanssa ja mik\u00e4 ei.\"\n\nH\u00e4n r\u00e4p\u00e4ytti silmi\u00e4\u00e4n kerran pari kuin selvitt\u00e4\u00e4kseen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Sopii minulle. Sin\u00e4 voit aloittaa.\"\n\nSit\u00e4 en ollut osannut odottaa. En ollut oikeastaan koskaan ajatellut, miss\u00e4 raja kulki omasta mielest\u00e4ni. Oli paljon helpompaa my\u00f6nty\u00e4 toisten pyynt\u00f6ihin kuin esitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 itse. Saatoin siis vain olla rehellinen. \"En halua, ett\u00e4 sin\u00e4 katsot ket\u00e4\u00e4n niin kuin sin\u00e4 katsot minua. En halua, ett\u00e4 ajattelet kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n muusta samalla tavalla. En halua, ett\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n muun tuoksu saa sinua menett\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4rkesi. Mutta tied\u00e4n, ettei sellaista voi oikeasti pyyt\u00e4\u00e4.\"\n\n\"Miksi ei?\"\n\n\"Koska... Koska sin\u00e4 saat ajatella ja tuntea ihan mit\u00e4 tahansa. Ainoa, mik\u00e4 kuuluu minulle on se, miten sin\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ydyt. Joten pyyt\u00e4isin, ettet suutelisi muita tytt\u00f6j\u00e4. Tai siis ket\u00e4\u00e4n.\" Minua nolotti toden teolla.\n\nEhk\u00e4 siksi h\u00e4n valitsi juuri sen hetken painaa k\u00e4tens\u00e4 alaselk\u00e4\u00e4ni vasten ja suudella minua piinaavan hitaasti. Syd\u00e4meni tuntui irtoavan rinnastani ja kimpoilevan vimmatusti kroppani sis\u00e4ll\u00e4.\n\n\"Min\u00e4 lupaan\", h\u00e4n sanoi. \"Kaiken sen, mit\u00e4 sanoit \u00e4sken. Se kaikki kuuluu jo sinulle.\"\n\nHetken ajan kuulin vain oman pulssini.\n\n\"E-ent\u00e4 sin\u00e4?\" kysyin lopulta.\n\n\"Vain yksi asia.\" H\u00e4n veti henke\u00e4. \"Lupaa, ett\u00e4 kerrot minulle ensimm\u00e4isen\u00e4, jos rakastut johonkin toiseen.\"\n\nAivan kuin h\u00e4n olisi tiennyt, ett\u00e4 ennemmin tai my\u00f6hemmin toinen meist\u00e4 l\u00e4htisi. Mutta h\u00e4n on minun kanssani nyt, muistutin itse\u00e4ni. T\u00e4m\u00e4 hetki oli meid\u00e4n, enk\u00e4 suostunut pilaamaan sit\u00e4 peloillani.\n\nAioin sanoa, etten koskaan tulisi rakastumaan kehenk\u00e4\u00e4n toiseen. Ett\u00e4 se oli mahdotonta. Mutta h\u00e4n oli pyyt\u00e4nyt minua lupaamaan. Ja jos t\u00e4m\u00e4 oli se asia, johon h\u00e4n halusi lupaukseni, minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 olla antamatta sit\u00e4 h\u00e4nelle.\n\nEik\u00e4 Mikael antanut minulle siihen edes mahdollisuutta. H\u00e4n suuteli minua kunnes en muistanut en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin h\u00e4nen huulensa.\n\nMikaelin kosketus ei ollut koskaan vaativa. Siihen ei sis\u00e4ltynyt mit\u00e4\u00e4n taka-ajatusta. Se vain oli, ja siksi luotin siihen niin t\u00e4ysin. Olin t\u00e4ysin valmis nopeuttamaan asioita, mutta h\u00e4n ei taipunut tahtooni. H\u00e4n pid\u00e4tteli itse\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4nyt miksi.\n\nLiu'utin k\u00e4tt\u00e4ni alemmas. Se tuntui rikkovan jonkin lumouksen, sill\u00e4 Mikael per\u00e4\u00e4ntyi. \"Mit\u00e4 nyt?\" kysyin.\n\n\"Ei mit\u00e4\u00e4n\", h\u00e4n vastasi. Mutta luulin vihdoin ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ni.\n\n\"On er\u00e4s asia, jota sin\u00e4, Mikael Sarri, et ole viel\u00e4 oppinut.\"\n\n\"Ja mik\u00e4h\u00e4n se mahtaa olla?\"\n\n\"Sinun ei tarvitse jarrutella minun takiani. Min\u00e4 en mene rikki.\"\n\nSe riitti. Mikaelin k\u00e4det ja huulet olivat \u00e4kki\u00e4 kaikkialla. N\u00e4ykk\u00e4sin kohtaa, jossa kaula muuttuu olkap\u00e4\u00e4ksi, ja aloin kiskoa h\u00e4nen vy\u00f6t\u00e4\u00e4n. Mikaelin luomet valahtivat ja h\u00e4n taivutti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n aavistuksen taakse. Pieni ele, mutta merkitsi minulle paljon. Rakastin sit\u00e4, ett\u00e4 saatoin tuottaa h\u00e4nelle samanlaista mielihyv\u00e4\u00e4 kuin h\u00e4n minulle.\n\nTiesin, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kerrassa oli jotain erilaista, eik\u00e4 se johtunut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 olimme minun huoneessani.\n\nKun en en\u00e4\u00e4 kest\u00e4nyt, annoin v\u00e4rien huuhtoa minut t\u00e4htitaivaalle.\n\nAjattelin: min\u00e4 rakastan sinua. Ja ehk\u00e4 my\u00f6s sanoin sen \u00e4\u00e4neen.\n\n***\n\nHer\u00e4sin siihen, ett\u00e4 Mikael koski olkavarttani.\n\n\"En sano t\u00e4t\u00e4 mielell\u00e4ni, mutta sinun kannattaisi laittaa vaatteet p\u00e4\u00e4lle.\"\n\nSiristin kysyv\u00e4sti silmi\u00e4ni. Kello ei voinut olla viel\u00e4 paljon, sill\u00e4 auringons\u00e4teet eiv\u00e4t ylt\u00e4neet ikkunasta sis\u00e4\u00e4n. Saatoin kuulla lintujen kujertavan jossain aivan l\u00e4hell\u00e4.\n\n\"Kuulen auton l\u00e4hestyv\u00e4n\", h\u00e4n sanoi. \"Jaska on tulossa kotiin.\"\n\nSe riitti vakuuttamaan minut siit\u00e4, ett\u00e4 oli aika her\u00e4t\u00e4. Vedin nopeasti jotain kaapista p\u00e4\u00e4lle ja kampasin hiukset sormilla poninh\u00e4nn\u00e4lle.\n\nMikael katsoi minua niin kuin h\u00e4n olisi todistamassa jotain ainutlaatuista. Tunne siit\u00e4, ett\u00e4 jotain suurta oli tapahtunut edellisy\u00f6n\u00e4, voimistui entisest\u00e4\u00e4n.\n\nPala nousi kurkkuun. En tiennyt, mit\u00e4 tehd\u00e4 kaikella t\u00e4ll\u00e4 onnella. Sit\u00e4 oli liikaa.\n\nOnneksi oli arkisempia asioita, joihin keskitty\u00e4 \u2013 pienempi\u00e4, helpommin k\u00e4sitelt\u00e4vi\u00e4 iloja.\n\nNiin kuin ruoka.\n\n\"Min\u00e4 olen n\u00e4\u00e4ntym\u00e4isill\u00e4ni\", sanoin.\n\nMenimme alakertaan. Hymyilin juuri typer\u00e4sti Mikaelille, kun Jaska tuli sis\u00e4\u00e4n. Ilman sekaisin olevia hiuksia ja h\u00e4t\u00e4isesti p\u00e4\u00e4lle vedettyj\u00e4 vaatteitakin olisi ollut hyvin selv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 talossa oli tapahtunut h\u00e4nen poissa ollessaan.\n\n\"Moi, toivottavasti ei haittaa, ett\u00e4 min\u00e4 ja Mikael tultiin t\u00e4nne y\u00f6ksi\", sanoin.\n\nJaska oli pitk\u00e4\u00e4n hiljaa. \"Ei haittaa\", h\u00e4n sanoi lopulta.\n\nSen j\u00e4lkeen kukaan ei sanonut v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan mit\u00e4\u00e4n.\n\n\"Min\u00e4p\u00e4s laitan kahvia.\" Aloin h\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 keitti\u00f6ss\u00e4 v\u00e4ltty\u00e4kseni kiusalliselta tunnelmalta. Saatoin tuntea takanani tapahtuvan kyr\u00e4ilyn, enk\u00e4 voinut olla ihmettelem\u00e4tt\u00e4, mist\u00e4 se johtui. Mikael ja Jaska olivat tunteneet toisensa kauemmin kuin he olivat tunteneet minut. Kumpikaan heist\u00e4 ei ollut sanallakaan vihjannut, ett\u00e4 heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n olisi ollut jotain skismaa.\n\nMuistin taas, miten vaikeaselkoinen Jaska oli ollut edellisell\u00e4 vierailulla kun olin sanonut asuvani Mikaelin kanssa. Selvitin kurkkuani. Tuntui kuin jotain olisi j\u00e4\u00e4nyt sinne jumiin. Kun istuin alas, Mikaelin k\u00e4si l\u00f6ysi heti omani p\u00f6yd\u00e4n alla.\n\nJoimme kahvimme enn\u00e4tysvauhdissa. Aikaisemmin mainostamani n\u00e4lk\u00e4 sai v\u00e4isty\u00e4 tukalan tunnelman tielt\u00e4, ja sanattomasta sopimuksesta nousimme yl\u00f6s l\u00e4hte\u00e4ksemme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n aamiaista Sarrien talolle. Olin jo alkanut k\u00e4yd\u00e4 mieless\u00e4ni l\u00e4pi kaikkia houkuttelevia vaihtoehtoja, joita hyvin varusteltu j\u00e4\u00e4kaappi tarjosi, kun Jaska pys\u00e4ytti meid\u00e4t ovella.\n\n\"Mikael, haluaisin jutella sinun kanssasi.\"\n\n\"Onko asia kiireellinen?\" h\u00e4n kysyi.\n\n\"On.\"\n\n\"No, anna tulla.\"\n\nJaska tajusi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hivenen nololta. \"Sinun kanssasi, en Raisan.\"\n\nAavistelin pahaa. \"Miksi?\"\n\n\"Koska asia koskee sinua\", h\u00e4n t\u00f6ks\u00e4ytti.\n\nEn keksinyt mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 olisi koskenut minua ja josta Jaskan piti saada puhua Mikaelin kanssa. Ellei sitten...\n\n\u00c4kki\u00e4 olisin voinut kuolla kiukusta ja h\u00e4pe\u00e4st\u00e4. \"Min\u00e4 olen aikuinen\", sanoin. \"Ei sinun tarvitse pit\u00e4\u00e4 Mikaelille mit\u00e4\u00e4n... luentoa. Se on muutenkin jo v\u00e4h\u00e4n my\u00f6h\u00e4ist\u00e4.\" Viimeisen lauseen sanoin hammasta purren.\n\nJaska kohotti aavistuksen leukaansa, muttei vastannut.\n\n\"Kyll\u00e4 se sopii\", Mikael sanoi. \"Raisa, voisitko menn\u00e4 autoon odottamaan siksi aikaa, kun min\u00e4 ja Jaska juttelemme?\"\n\nAvasin suuni v\u00e4itt\u00e4\u00e4kseni vastaan, mutta jokin Mikaelin ilmeess\u00e4 sai minut muuttamaan mieleni. Mikael ei nimitt\u00e4in n\u00e4ytt\u00e4nyt lainkaan yll\u00e4ttyneelt\u00e4 Jaskan pyynn\u00f6st\u00e4. H\u00e4n heitti minulle avaimensa. Nappasin ne ilmasta kiinni ja sanaakaan sanomatta l\u00e4hdin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n autolle. Askeleeni saattoivat ehk\u00e4 olla tavallista hitaampia. Kumpikaan heist\u00e4 ei sanonut mit\u00e4\u00e4n ennen kuin olin kuuloet\u00e4isyyden ulkopuolella.\n\nAvasin autonovet napin painalluksella. Istuin pelk\u00e4\u00e4j\u00e4npaikalle ja vedin oven kiinni. Hautasin kasvot k\u00e4siini.\n\nT\u00e4llaistako oli silloin, kun oli normaalit, elossa olevat vanhemmat? Siin\u00e4 tapauksessa olin ihan tyytyv\u00e4inen siihen, ett\u00e4 olin orpo. T\u00e4m\u00e4 oli l\u00e4hes absurdia.\n\nUskaltauduin katsomaan tuulilasin l\u00e4pi kuistille. Jaskan huulet liikkuivat. Mikael oli t\u00e4ysin ilmeet\u00f6n. H\u00e4nen vastauksensa ei kest\u00e4nyt kovin pitk\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 tiennyt yht\u00e4\u00e4n, oliko se miellytt\u00e4nyt Jaskaa vai ei. Lopulta Mikael tarjosi k\u00e4tt\u00e4\u00e4n, ja hetken ep\u00e4r\u00f6innin j\u00e4lkeen enoni tarttui siihen.\n\nMikael k\u00e4veli takaisin autolle.\n\n\"Voi luoja\", mumisin.\n\nMikael avasi oven.\n\n\"Mit\u00e4 h\u00e4n sanoi?\" kysyin ennen kuin h\u00e4n oli edes ehtinyt istua alas.\n\n\"H\u00e4n on huolissaan sinusta.\"\n\n\"En tiennyt, ett\u00e4 h\u00e4n v\u00e4litt\u00e4\u00e4 niin paljon\", sanoin.\n\nMikael ei h\u00e4m\u00e4\u00e4ntynyt katkerasta s\u00e4vyst\u00e4ni. \"Sin\u00e4 olet h\u00e4nen perheens\u00e4. H\u00e4n on menett\u00e4nyt kaikki muut paitsi sinut.\"\n\nEn ollut koskaan ajatellut asiaa siit\u00e4 kulmasta. Tiesin, ett\u00e4 Daniel oli pakottanut h\u00e4net ottamaan minut luokseen asumaan, ja l\u00e4hdetty\u00e4ni Hukkavaarasta en ollut uskonut, ett\u00e4 h\u00e4n kaipaisi seuraani. Saman aikaan kuitenkin tiesin, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut sukulaisia eik\u00e4 oikein yst\u00e4vi\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n\nH\u00e4n mahtaa olla yksin\u00e4inen, ajattelin.\n\n\"Mutta miksi ihmeess\u00e4 h\u00e4n olisi huolissaan minusta?\"\n\n\"Minun takiani\", Mikael vastasi. \"H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n min\u00e4 asetan sinut vaaraan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sinua oman asemani p\u00f6nkitt\u00e4miseen.\"\n\n\"Miten niin?\"\n\n\"Sin\u00e4 olet kiistaton etu laumalle. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sinun kykysi riitt\u00e4isiv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n sinusta korvaamattoman, mutta sen lis\u00e4ksi sin\u00e4 voit viel\u00e4 saada lapsia\", h\u00e4n mumisi.\n\nEn tiennyt, mit\u00e4 sanoa.\n\n\"Jaska on oikeassa\", Mikael jatkoi. \"Ilman sinua minun asemani olisi todella paljon huterampi. Ilman sinua Esko hengitt\u00e4isi viel\u00e4kin niskaamme. Ja olen aika varma, ett\u00e4 ilman sinua minut olisi haastettu jo moneen kertaan.\" H\u00e4n vilkaisi minua. \"En koskaan tarkoittanut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinua hyv\u00e4kseni. Olen siit\u00e4 pahoillani, mutten pysty katumaan. Olen liian kiitollinen kaikesta, mit\u00e4 se on mahdollistanut.\"\n\nYritin p\u00e4\u00e4st\u00e4 selville, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti. Moni muu olisi ollut valmis luovuttamaan laumanjohtajan teht\u00e4v\u00e4n jollekulle muulle. Jollekulle vanhemmalle. Mikaelilla oli liian paljon omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 elett\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n alkaakseen huolehtia muiden asioista.\n\n\"Min\u00e4 tied\u00e4n mit\u00e4 sin\u00e4 ajattelet\", Mikael sanoi. \"Usko pois, min\u00e4 mietin joka p\u00e4iv\u00e4, mik\u00e4 oikeus minulla on olla t\u00e4ss\u00e4 asemassa. Ehk\u00e4 joku toinen olisi parempi laumanjohtaja kuin min\u00e4.\"\n\n\"En usko, ett\u00e4 olisi.\"\n\n\"Kuka min\u00e4 olisin, jos en olisi laumanjohtaja?\" h\u00e4n kysyi hiljaa.\n\nL\u00e4\u00e4ketieteenopiskelija. Poikayst\u00e4v\u00e4, snoukkari, viiden danin mustavy\u00f6 taekwondossa. Yritysjohtaja. Tulevaisuudessa varmaankin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, aviomies, is\u00e4. H\u00e4n saattoi olla ihan mit\u00e4 tahansa h\u00e4n halusi, ajattelin, mutta tietenkin sellaisia asioita oli paljon vaikeampi n\u00e4hd\u00e4 itse. Kuka min\u00e4 olisin, jos en olisi taiteilija? Monella tapaa ajatus tuntui samalta kuin olisi katsonut kehyksi\u00e4, joissa ei ollut maalausta. Eik\u00e4 syy ollut se, ett\u00e4 minut olisi pakotettu valitsemaan taide. P\u00e4\u00e4t\u00f6s oli koko ajan ollut minun.\n\nEhk\u00e4 Mikaelkin oli alkanut tajuta, ett\u00e4 h\u00e4n todella halusi olla laumanjohtaja. Ja se sai h\u00e4net tuntemaan syyllisyytt\u00e4.\n\n\"Sin\u00e4 tulet tekem\u00e4\u00e4n virheit\u00e4\", sanoin. \"Aivan kuin kuka tahansa muukin. Mutta sin\u00e4 haluat olla hyv\u00e4, ja se on ainoa asia, jolla on v\u00e4li\u00e4.\"\n\nMikael ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, mutta tunsin h\u00e4nen kiitollisuutensa. Olin valinnut juuri oikeat sanat.\n\n\"No. Mit\u00e4 sin\u00e4 vastasit Jaskalle?\" kysyin.\n\n\"Ett\u00e4 jos minun koskaan t\u00e4ytyy valita sinun ja lauman v\u00e4lill\u00e4, valitsen sinut.\"\n\nH\u00e4n olisi tuskin voinut sanoa mit\u00e4\u00e4n vaarallisempaa. Jos sana alkaisi levit\u00e4 siit\u00e4, ettei h\u00e4n ollut ehdottoman uskollinen laumalle, h\u00e4net voitaisiin syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 helposti.\n\nSilti h\u00e4n oli sanonut niin. Jos h\u00e4n olisi ollut ihminen, olisin ajatellut h\u00e4nen vain yritt\u00e4neen rauhoitella enoani. Sudet eiv\u00e4t kuitenkaan voineet valehdella toisilleen, joten h\u00e4nen sanojensa t\u00e4ytyi olla t\u00e4ytt\u00e4 totta. Se tarkoitti vain yht\u00e4 asiaa: niin paljon kuin h\u00e4n halusikin johtaa laumaa, h\u00e4n halusi jotain viel\u00e4kin enemm\u00e4n.\n\n***\n\n\"Oletko varma, ett\u00e4 haluat j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4nne yksin? Voisin k\u00e4yd\u00e4 hakemassa Mitjan ja Caoimhen. Tai vied\u00e4 sinut hotellille. Ihan mit\u00e4 vain haluat.\"\n\nMikael oli menossa mets\u00e4lle muiden susien kanssa. He olivat olleet muuttamatta muotoa niin kauan, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n yksik\u00e4\u00e4n susi ei j\u00e4tt\u00e4isi tilaisuutta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Mikael oli sanonut menev\u00e4ns\u00e4 mukaan velvollisuudesta, mutten ep\u00e4illyt hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n, etteik\u00f6 \u00f6inen juoksu mets\u00e4ss\u00e4 tekisi h\u00e4nelle hyv\u00e4\u00e4 \u2013 Helsinki oli rajoittanut h\u00e4nen sutensa el\u00e4m\u00e4\u00e4 jo ihan tarpeeksi.\n\n\"Usko tai \u00e4l\u00e4, mutta min\u00e4 olen ollut joskus aikaisemminkin yksin kotona\", sanoin. \"Min\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4n kyll\u00e4.\" Tiesin yst\u00e4vill\u00e4ni olevan suunnitelmia t\u00e4lle illalle. Niko oli vienyt Tanelin koko p\u00e4iv\u00e4ksi Kajaaniin hyvitell\u00e4kseen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n ja ennen kaikkea p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen pois susien l\u00e4heisyydest\u00e4. Mitja taas oli vihjannut, ett\u00e4 h\u00e4n ehk\u00e4 mahdollisesti kosisi Caoimhea t\u00e4n\u00e4 iltana, joten tiesin pysytell\u00e4 poissa.\n\n\"T\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen kerta, kun minua ei oikeasti huvita yht\u00e4\u00e4n l\u00e4hte\u00e4\", Mikael tunnusti.\n\n\"He ovat sinun laumasi. Sit\u00e4 paitsi sinullahan on aina niin hauskaa mets\u00e4ll\u00e4. Min\u00e4 laitan aamiaisen valmiiksi siksi, kun palaat. Silloin meid\u00e4n ei tarvitse poistua kotoa koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\"\n\nMikael piteli kasvojani molemmilla k\u00e4sill\u00e4\u00e4n ja suuteli minua. Sitten h\u00e4n antoi k\u00e4siens\u00e4 valua k\u00e4sivarsiani pitkin kunnes h\u00e4nen sormensa tavoittivat omani. H\u00e4n astui askeleen taakse.\n\n\"Rakastan sinua\", h\u00e4n sanoi.\n\n\"Min\u00e4kin rakastan sinua.\"\n\nAuto t\u00f6\u00f6tt\u00e4si.\n\n\"Mene\", sanoin. \"Jotta voit palata.\"\n\nH\u00e4n v\u00e4l\u00e4ytti minulle nopean hymyn ja l\u00e4hti h\u00f6lkk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n portaita alas. Kiedoin hupparin paremmin ymp\u00e4rilleni ja nojasin ovenpieleen. Katselin, kun h\u00e4n ehti auton luokse ja avasi pelk\u00e4\u00e4j\u00e4npaikan puoleisen oven. Kuulin naurua, ja pudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Saatoin vain kuvitella, mink\u00e4laista keskustelua autossa k\u00e4ytiin. Mikael saisi mit\u00e4 luultavasti kuulla olevansa t\u00e4ysin tossun alla \u2013 paitsi ett\u00e4 sanasto olisi paljon karkeampaa. Ennen kuin h\u00e4n astui sis\u00e4\u00e4n, h\u00e4n katsoi viel\u00e4 kerran minua. Nostin k\u00e4teni. Ennen kuin olin ehtinyt edes vilkuttaa kunnolla, oli auto kaasuttanut tiehens\u00e4.\n\nPalasin sis\u00e4\u00e4n.\n\nLaitoin lis\u00e4\u00e4 kahvia. Pistin musiikkia soimaan. Kesti hetken, ennen kuin osasin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Sarrien hienoja stereoita, mutta lopulta minut palkittiin samettisella \u00e4\u00e4nentoistolla. Avasin ovet patiolle ja istuin hetken p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 vain juoden kahviani ja tuijottaen mets\u00e4\u00e4. Sitten menin sis\u00e4\u00e4n ja hain kaikki kotoa tuomani taidetarvikkeet.\n\nIlta-aurinko oli niin l\u00e4sn\u00e4, ett\u00e4 tuntui kuin olisin hengitt\u00e4nyt valoa. En pit\u00e4nyt akvarelleja omimpana juttunani, mutta t\u00e4n\u00e4\u00e4n halusin kokeilla jotain uutta, ja ne sattuivat my\u00f6s olemaan ainoat maalit, jotka minulla oli mukana. Kastoin siveltimen veteen ja aloin jahdata auringon v\u00e4ri\u00e4.\n\nKun ilta ehti h\u00e4m\u00e4r\u00e4n puolelle, ker\u00e4sin kaikki tavarani ja varmistin, ettei tuuli veisi patiolla kuivuvia t\u00f6it\u00e4 mukanaan. Menin keitti\u00f6\u00f6n ja laitoin nopean illallisen. En muistanut, koska viimeksi olisin sy\u00f6nyt yksin, ja vaikken ollut ennen ajatellut siin\u00e4 olevan mit\u00e4\u00e4n vikaa, tuntui se nyt t\u00e4ysin h\u00f6lm\u00f6lt\u00e4. P\u00e4\u00e4dyinkin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n niin nopeasti kuin suinkin ja j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n yksin\u00e4iset astiani tiskialtaaseen. Nappasin kirjan kirjahyllyst\u00e4 ja menin takkahuoneeseen.\n\nIstuin sohvalla kirjan kanssa, mutten avannut sit\u00e4. Sen sijaan tuijotin \u00e4itini grafiikkavedosta. Se n\u00e4ytti samaan aikaan sek\u00e4 todella tutulta ett\u00e4 vieraalta. Tunnistin h\u00e4nen viivansa, mutten teoksen tunnelmaa. En muistanut pit\u00e4neeni sit\u00e4 ensi vilkaisulla mitenk\u00e4\u00e4n surullisena ty\u00f6n\u00e4, mutta nyt en n\u00e4hnyt siin\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n muuta. T\u00e4m\u00e4 kuva ei ollut mik\u00e4\u00e4n sotahuuto, se oli t\u00e4ydellinen luovuttaminen. Irti p\u00e4\u00e4st\u00e4minen. En ollut koskaan n\u00e4hnyt yht\u00e4 melankolista keltaista.\n\nPohdin, miksi Daniel oli valinnut kaikista \u00e4itini t\u00f6ist\u00e4 juuri t\u00e4m\u00e4n. Oliko h\u00e4n n\u00e4hnyt siin\u00e4 saman kuin min\u00e4? En ymm\u00e4rt\u00e4nyt, miksi h\u00e4n olisi halunnut tulla muistutetuksi naisesta, jota oli rakastanut muttei saanut. Ja oliko Kristina tiennyt taulua katsoessaan, kenen kyyneleet h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt kotiinsa?\n\n***\n\nKun avasin silm\u00e4ni, valon m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli sama. Olin nukahtanut sohvalle. Haukottelin ja menin yl\u00e4kertaan. Riisuin vaatteeni ja annoin niiden pudota lattialle. Joku oli pedannut s\u00e4ngyn \u2013 en min\u00e4, joten sen jonkun t\u00e4ytyi olla Mikael. En edes vaivautunut menem\u00e4\u00e4n peiton alle, sill\u00e4 oli niin l\u00e4mmin. Sen sijaan k\u00e4vin kippuraan keskelle s\u00e4nky\u00e4 ja halasin Mikaelin tyyny\u00e4. Toivoin, ett\u00e4 kun seuraavan kerran avaisin silm\u00e4ni, h\u00e4n olisi vieress\u00e4ni.\n\nNukuin levottomasti. N\u00e4in painajaisia, mutta se oli kaikki, mik\u00e4 ehti rekister\u00f6ity\u00e4 tajuntaani, sill\u00e4 her\u00e4tty\u00e4ni en muistanut niist\u00e4 en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Ne kuitenkin n\u00e4\u00e4nnyttiv\u00e4t minut siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 kun lopulta nousin yl\u00f6s, kello oli ehtinyt l\u00e4helle puolta p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n\nVedin aamutakin p\u00e4\u00e4lleni ja k\u00e4velin olohuoneeseen. \"Mikael?\" kysyin, vaikka tiesin jo, ettei h\u00e4n ollut palannut.\n\nVilkaisin puhelintani. Ei puheluita tai viestej\u00e4.\n\nOutoa.\n\nMenin keitti\u00f6\u00f6n ja aloin laittaa lupaamaani aamiaista, vaikka minulla ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista ruokahalua.\n\nOven suunnasta kuului \u00e4\u00e4ni\u00e4. Kohotin katseeni paahtoleivist\u00e4 ja h\u00f6ristin korviani. Pienikin rasahdus tuntui metelilt\u00e4 hiljaisuudessa vietettyjen hetkien j\u00e4lkeen. Jo hetken tuntemani riemu vaihtui h\u00e4mmennykseksi, kun tajusin, ettei tulija ollutkaan Mikael.\n\nJ\u00e4tin leip\u00e4paketin p\u00f6yd\u00e4lle ja astuin eteiseen juuri kun Jenni ja Juha repesiv\u00e4t nauruun. He selv\u00e4sti pelleiliv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n, ja mieleeni pomppasi kuva siit\u00e4, miten Juhan k\u00e4det olivat olleet Jennin lanteilla.\n\n\"Miss\u00e4 Mikael on?\" kysyin.\n\nMolemmat lakkasivat nauramasta. \"Me luulimme, ett\u00e4 h\u00e4n on t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\"\n\nRistin k\u00e4sivarteni. \"Ei ole. H\u00e4n ei ole viel\u00e4 palannut.\"\n\nJennin nen\u00e4 nyrpistyi. \"Kummallista. Me tulimme takaisin jo tunteja sitten, vaikka j\u00e4imme tavallista pidemm\u00e4ksi aikaa.\"\n\nOlin ymm\u00e4ll\u00e4ni. \"Eik\u00f6 Mikael ollut teid\u00e4n kanssanne?\"\n\n\"H\u00e4n katosi porukastamme jossain vaiheessa. Luulimme, ett\u00e4 h\u00e4nelle tuli sinua ik\u00e4v\u00e4.\"\n\nJenni ja Juha vaihtoivat katseita, jotka sek\u00e4 \u00e4rsyttiv\u00e4t ett\u00e4 huolettivat minua. He olivat olleet vuorenvarmoja, ett\u00e4 Mikael oli palannut luokseni. Kummankaan mieless\u00e4 ei ollut k\u00e4ynyt, ett\u00e4 kyse saattaisi olla jostain muusta.\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Jokin oli vialla. Olin aavistanut sen jo her\u00e4tess\u00e4ni, mutta olin j\u00e4tt\u00e4nyt tunteen huomiotta kun en ollut tiennyt, mist\u00e4 se oli voinut johtua.\n\nJotain oli tapahtunut. Jotain todella, todella pahaa. \nYHDEKS\u00c4S LUKU\n\nOdotimme. Tunti tunnilta k\u00e4vi selvemm\u00e4ksi, ettei kaikki ollut kunnossa. Tunti tunnilta kirosin enemm\u00e4n omaa typeryytt\u00e4ni. Juha ja Jenni tarjoutuivat muutaman muun kanssa l\u00e4htem\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n Mikaelia, mutta jossain syv\u00e4ll\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4ni tiesin, ett\u00e4 kaikki odotus ja etsint\u00e4 oli vain hukattua aikaa.\n\nHeti kun he olivat l\u00e4hteneet, soitin Nikolle.\n\n\"Sinun t\u00e4ytyy tulla heti Sarreille.\"\n\n\"En voi. Taneli...\"\n\n\"Tule t\u00e4nne heti. \u00c4l\u00e4k\u00e4 ota Tanelia mukaan.\"\n\nEn antanut h\u00e4nelle mahdollisuutta kielt\u00e4yty\u00e4. Lopetin puhelun. Istuin olohuoneessa odottamassa, kunnes kuulin h\u00e4nen tulevan sis\u00e4\u00e4n.\n\n\"Kiitos sinun, minulla ja Tanelilla oli juuri vuosisadan mehevin riita\", h\u00e4n huikkasi jo ovelta.\n\nOdotin, kunnes h\u00e4n ilmestyi olohuoneeseen. H\u00e4n oli silminn\u00e4hden vihainen. Se ei kuitenkaan riitt\u00e4nyt saamaan minua katumap\u00e4\u00e4lle.\n\nEn tied\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki minun kasvoillani, mutta h\u00e4nen ilmeens\u00e4 pehmeni aavistuksen. \"Mik\u00e4 on vialla?\" h\u00e4n kysyi.\n\n\"Kerron sinulle, jos et kerro kenellek\u00e4\u00e4n\", vastasin. \"Varsinkaan susille.\"\n\n\"Kenelle min\u00e4 muka kertoisin?\"\n\nVedin henke\u00e4. \"Luulen, ett\u00e4 Mikaelin susi on alkanut hylki\u00e4 minua\", tunnustin.\n\nKerroin h\u00e4nelle viime viikkojen tapahtumista. Niko kohotteli hieman kulmiaan, muttei vaikuttanut erityisen yll\u00e4ttyneelt\u00e4.\n\n\"Onko h\u00e4n... satuttanut sinua tai jotain?\" h\u00e4n kysyi.\n\n\"Ei tietenk\u00e4\u00e4n\", sanoin. \"Mutta sinun t\u00e4ytyy kertoa minulle, onko mahdollista, ett\u00e4 h\u00e4nen sutensa saisi h\u00e4net tekem\u00e4\u00e4n jotain, mit\u00e4 h\u00e4n ei muuten ikimaailmassa tekisi.\"\n\nNiin kuin l\u00e4htem\u00e4\u00e4n omille teilleen sanomatta kenellek\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. En kuitenkaan sanonut sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen.\n\n\"Mist\u00e4 min\u00e4 voisin tiet\u00e4\u00e4?\" Niko kysyi.\n\n\"Koska sinun sutesi hylkii muita susia. Sin\u00e4 tied\u00e4t, millaista se on.\"\n\nMe emme olleet koskaan puhuneet asiasta, emme ainakaan n\u00e4in suoraan. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa alkaa pehmitt\u00e4\u00e4 laskua.\n\nH\u00e4n oli pitk\u00e4\u00e4n hiljaa. En tiennyt yht\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4n ajatteli.\n\n\"En usko, ett\u00e4 Mikaelin tilanne on sama kuin minun.\"\n\n\"Miksei muka? Sinun t\u00e4ytyy selitt\u00e4\u00e4 minulle v\u00e4h\u00e4n tarkemmin.\" En edes yritt\u00e4nyt verhota k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4ni. Tarve ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ohitti kaiken muun.\n\nNiko istui sohvanreunalle. Katsomatta minuun h\u00e4n sanoi: \"Susi ei voi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 asioista yksin, ei edes silloin, kun ollaan suden muodossa. Ainakin minun kohdallani se, ett\u00e4 suteni hylkii muita susia, on vain jatkoa sille, mit\u00e4 muutenkin tunnen kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 kohtaan. Minulla ja Hukkavaaralla on aina ollut ongelma.\" H\u00e4n naurahti kuivasti.\n\n\"Mikael sanoi, ett\u00e4 h\u00e4nen sutensa ottaa v\u00e4lill\u00e4 ohjat.\"\n\n\"En silti usko, ett\u00e4 Mikaelin susi voisi noin vain pakottaa h\u00e4net j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n sinut, jos sit\u00e4 tarkoitat.\"\n\nEn tiennyt, mit\u00e4 ajatella. En halunnut uskoa, ett\u00e4 Mikael j\u00e4tt\u00e4isi minut omasta tahdostaan. Samaan aikaan tiesin, ett\u00e4 lauman kannalta olisi paljon parempi, jos Mikael olisi l\u00e4htenyt siksi, ettei h\u00e4nen sutensa voinut siet\u00e4\u00e4 minua.\n\nMuut vaihtoehdot olivat huomattavasti pelottavampia.\n\n\"Raisa...\"\n\nTajusin liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4nen ilmeens\u00e4 tarkoitti. H\u00e4n aikoi sanoa jotain lohduttavaa. En kest\u00e4nyt sellaista juuri nyt.\n\n\"\u00c4l\u00e4. En kaipaa mit\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4li\u00e4.\"\n\n\"En min\u00e4 sinua s\u00e4\u00e4li.\"\n\nSe tuntui lopulta l\u00e4p\u00e4isev\u00e4n kuoreni. Minun oli pakko painaa kasvot k\u00e4siini. \"En tied\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 teen\", tunnustin enemm\u00e4n itselleni kuin Nikolle.\n\n\"No, on yksi vaihtoehto, jota et ole ehk\u00e4 harkinnut\", h\u00e4n sanoi.\n\nSe yll\u00e4tti minut. Kohotin katseeni. \"Mik\u00e4?\"\n\n\"Voisit antaa Mikaelin ottaa itselleen toisen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4n. Suden.\"\n\nOlin kauhuissani. \"\u00c4l\u00e4 vitsaile.\"\n\n\"En vitsaile\", Niko sanoi. \"Polyamoria on nykyisin ihan tavallista.\"\n\nHiljaisuuden aikana pakotin itseni harkitsemaan Nikon sanoja, vaikka tiesin jo, mihin tulokseen tulisin. \"En pystyisi siihen\", sanoin lopulta. \"Suostuisitko muka itse sellaiseen?\"\n\n\"Ehk\u00e4. Jos saisin itsekin n\u00e4hd\u00e4 muita.\"\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. \"Valehtelija. En tajua, mit\u00e4 sin\u00e4 yrit\u00e4t esitt\u00e4\u00e4.\" Tiesin, ettei Niko ollut hyv\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tunteitaan \u2013 varsinkaan, jos ne olivat positiivisia. Silti en voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi h\u00e4nen t\u00e4ytyi v\u00e4h\u00e4tell\u00e4 suhdettaan Tanelin kanssa.\n\n\"Taneli on ihminen\", Niko sanoi. \"En voi ajatella meit\u00e4 min\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4n\u00e4. En ole niin tyhm\u00e4.\"\n\n\"Mutta haluaisit olla.\"\n\n\"Meill\u00e4 on siis sama ongelma.\"\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Meid\u00e4n ongelmamme olivat hyvin kaukana toisistaan. \"Sin\u00e4 olet susista ainoa, joka on vapaa valitsemaan kumppanikseen kenet haluaa. Sin\u00e4 olet onnekas.\"\n\n\"Lopeta jo!\" h\u00e4n oli oikeasti vihainen. \"On ihan riitt\u00e4v\u00e4n vaikeaa tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 minun ja Tanelin juttu tulee kusahtamaan. Parhain mahdollinen skenaario on se, jossa kumpikaan ei kuole, vaan l\u00e4hdemme siististi vastakkaisiin suuntiin.\"\n\n\"Anteeksi. En halua tapella\", sanoin.\n\n\"En min\u00e4k\u00e4\u00e4n.\"\n\nHuokaisin. \"Voisitko j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4nne siksi aikaa, ett\u00e4 Jenni ja Juha tulevat takaisin? En haluaisi olla yksin.\"\n\nNikon oli viimein t\u00e4ytynyt p\u00e4\u00e4st\u00e4 perille mielentilastani. \"Raisa, mit\u00e4 oikein on tapahtunut?\"\n\nMin\u00e4 rakastan sinua. Viimeiset sanat, jotka Mikael oli sanonut minulle ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Eiv\u00e4tk\u00e4 ne olleet kuulostaneet lainkaan hyv\u00e4steilt\u00e4, vaan lupaukselta.\n\nOli tullut aika sanoa se \u00e4\u00e4neen. \"Mikael on siepattu.\"\n\n***\n\nKun Jenni ja Juha palasivat takaisin yht\u00e4 neuvottomina kuin olivat l\u00e4hteneet, olin jo ehtinyt muodostaa tilanteesta oman teoriani.\n\nOlin varsin ylpe\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 olin pysynyt rauhallisena ja harkinnut kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Olin jopa antanut Nikon kehitell\u00e4 teorioita kanssani, vaikka h\u00e4nen tietonsa olivat hyvin vajavaisia. Lopulta olin l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4net noutamaan velje\u00e4ni.\n\nIstuimme kaikki olohuoneessa. En voinut olla huomaamatta, ett\u00e4 jokainen oli valinnut tismalleen saman paikan kuin kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten. Jopa min\u00e4 istuin samassa sohvannurkassa. Se muistutti minua turhankin kipe\u00e4sti siit\u00e4, mik\u00e4 oli erilaista: Mikael ei seissyt vieress\u00e4mme, enk\u00e4 tuntenut h\u00e4nen katsettaan ihollani.\n\n\"Ihmiset\", Juha sanoi. \"Susivihaajat. Heid\u00e4n on pakko olla t\u00e4m\u00e4n takana.\"\n\nTuijotin tyhjyyteen. Niko oli ehdottanut tismalleen samaa. \"Ei.\"\n\n\"Kuka muukaan?\"\n\nKatsoin velje\u00e4ni, joka katsoi minua. H\u00e4nen ilmeens\u00e4 vahvisti pelkoni. \"Miksi nyt? Miksi t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\" h\u00e4n kysyi hiljaa kreikaksi.\n\nPudistin j\u00e4lleen p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Minulla ei ollut vastauksia. Silti tiesin, tunsin, ettei Mikaelin katoamisella ollut mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 ihmisten kanssa.\n\n\"H\u00e4n ei ole ollut poissa viel\u00e4 kovin kauan. Ehk\u00e4 h\u00e4n aikoo j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 sinulle yll\u00e4tyksen tai jotain\", Jenni sanoi.\n\n\"Ei.\"\n\n\"Tai h\u00e4n on joutunut paikkaan, jossa liikkuu paljon ihmisi\u00e4 ja odottaa pime\u00e4\u00e4, ennen kuin uskaltaa l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle. Ei se ole mitenk\u00e4\u00e4n ep\u00e4tavallista.\"\n\n\"Oletteko te kuuroja? Min\u00e4 sanoin ei!\" huusin. Ei Raisa, vaan daimon oli noussut yl\u00f6s ja veitsi oli l\u00e4htenyt h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4\u00e4n. Se t\u00f6m\u00e4hti takanreunukseen ja j\u00e4i t\u00f6rr\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n siihen kiinni.\n\nHaukoin henke\u00e4. En ollut tarkoittanut niin tapahtuvan, mutta soturipukuni oli tullut esiin. Jouduin keskittym\u00e4\u00e4n kauan, ennen kuin se h\u00e4visi ja olin taas oma itseni.\n\nKaikki muut olivat kammenneet itsens\u00e4 pel\u00e4styneen\u00e4 jaloilleen.\n\n\"Minun olisi pit\u00e4nyt tiet\u00e4\u00e4, ettei meit\u00e4 p\u00e4\u00e4stet\u00e4 n\u00e4in helpolla\", mutisin.\n\n\"Mit\u00e4 ihmett\u00e4 sin\u00e4 h\u00f6piset?\" Niko kysyi.\n\nHengitin syv\u00e4\u00e4n. \"Minun pit\u00e4\u00e4 kertoa teille jotain, mutta teid\u00e4n t\u00e4ytyy luvata, ettette kerro kenellek\u00e4\u00e4n muulle laumassa. T\u00e4m\u00e4 ei saa vaikuttaa Mikaelin asemaan.\"\n\nSyntyi kiusaantunut hiljaisuus. \"Raisa, laumassa asiat eiv\u00e4t oikein toimi niin. Jos joku kysyy...\"\n\n\"Minua ei kiinnosta hiton vertaa, miten asiat laumassa toimivat. Luvatkaa.\"\n\nJenni ny\u00f6kk\u00e4si.\n\n\"Mikael tappoi daimonin ja nyt he ovat tulleet kostamaan.\" Sanat sy\u00f6ksyiv\u00e4t ulos suustani sellaista vauhtia, etten ollut lainkaan varma, oliko kukaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt niit\u00e4. Sitten tajusin, ett\u00e4 heid\u00e4n hiljaisuutensa johtui tyrmistyksest\u00e4. \"H\u00e4n teki sen minun takiani. H\u00e4n pelasti henkeni. Se ei ollut... Jos se oli jonkun vika niin minun.\"\n\n\"Paskat oli. Se oli Alekin vika, eik\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n muun.\" Mitjan ei ollut tarvinnut pohtia lainkaan sanojaan, mik\u00e4 oli h\u00e4nelt\u00e4 ep\u00e4tavallista. Kiitollisuuteni velje\u00e4ni kohtaan oli niin suurta, ett\u00e4 jouduin nieleskelem\u00e4\u00e4n kyyneli\u00e4.\n\n\"Mikael tappoi jonkun sinun takiasi? Ei mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 te palasitte yhteen. H\u00e4n totisesti osaa hurmata.\"\n\nEn ollut varma, vitsailiko Niko vai ei, mutta pelk\u00e4sin j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4. Niko oli varmasti ainoa, joka l\u00f6ysi tappamisesta mit\u00e4\u00e4n romanttista. Tai ehk\u00e4 ei sent\u00e4\u00e4n: Mikael oli tehnyt sen takiani, kamalan, pahimman mahdollisen teon. Vain siksi, ett\u00e4 min\u00e4 voisin jatkaa olemassaoloani. Se kertoi kaiken h\u00e4nen tunteistaan minua kohtaan.\n\n\"Jos daimonit ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4, he ottavat minuun ja Raisaan yhteytt\u00e4\", Mitja sanoi. \"Tavalla tai toisella.\"\n\nMitja oli oikeassa. Joten me odotimme. Tiesin, ett\u00e4 minun olisi pit\u00e4nyt ker\u00e4t\u00e4 voimia, sy\u00f6d\u00e4 ja nukkua, mutten pystynyt. Tuntui silt\u00e4 kuin sis\u00e4ll\u00e4ni olisi ollut pommi, joka voisi r\u00e4j\u00e4ht\u00e4\u00e4 hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. En halunnut odottaa. En halunnut ajatella. Halusin l\u00e4hte\u00e4 saman tien daimonien per\u00e4\u00e4n ja antaa heid\u00e4n tuntea, millaista oli tulla jahdatuksi. Millaista oli paeta henkens\u00e4 edest\u00e4 tiet\u00e4en, ett\u00e4 meni minne tahansa, j\u00e4isi lopulta kiinni.\n\nSeuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saimme kaipaamamme yhteydenoton.\n\nKello oli ehk\u00e4 viisi aamulla, kun hypp\u00e4sin yl\u00f6s s\u00e4ngyst\u00e4 ja juoksin portaat alas. Vedin hetken henke\u00e4 eteisess\u00e4 ennen kuin avasin oven ja astuin ulos paljain varpain.\n\nV\u00e4symyksen harsonkin l\u00e4pi saatoin panna merkille, ett\u00e4 aamu oli mit\u00e4 kaunein: kuulas ja t\u00e4ynn\u00e4 linnunlaulua. Pit\u00e4en yh\u00e4 ovesta kiinni toisella k\u00e4dell\u00e4ni k\u00e4\u00e4nnyin hitaasti ymp\u00e4ri.\n\nUlko-oveen oli ilmestynyt y\u00f6n aikana viesti. Paperi oli kiinni nuolella, enk\u00e4 ep\u00e4illyt hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n, etteik\u00f6 nuoli olisi kuulunut Alekille ennen h\u00e4nen kuolemaansa.\n\nJohtajan talo. Tulkaa. Ei susia.\n\nTeksti oli kirjoitettu muinaiskreikaksi.\n\nReaktioni oli pikemminkin odottamani r\u00e4j\u00e4hdyksen vastakohta. Olin t\u00e4ysin tyyni, kun irrotin viestin ovesta ja vein sen sis\u00e4lle veljeni n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi.\n\n\"Tied\u00e4tk\u00f6, mit\u00e4 sill\u00e4 tarkoitetaan?\" Mitja kysyi. H\u00e4n oli j\u00e4\u00e4nyt talolle y\u00f6ksi silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 daimonit ottaisivat yhteytt\u00e4. Nyt kun niin oli todella tapahtunut, h\u00e4nkin vaikutti ennen kaikkea h\u00e4mmentyneelt\u00e4.\n\nViestiss\u00e4 ei ollut j\u00e4rke\u00e4. Meh\u00e4n olimme parhaillaan johtajan eli Mikaelin talolla. K\u00e4sitykseni mukaan Sarrit olivat asuneet samassa paikassa aina.\n\nSoitin Juhalle. \"Onko Sarreilla jossain joku toinen talo?\"\n\nH\u00e4n mietti hetken. \"Heid\u00e4n firmallaan on kiinteist\u00f6j\u00e4, mutta ei heill\u00e4 tiet\u00e4\u00e4kseni ole mit\u00e4\u00e4n varsinaista kakkoskotia. Miten niin?\"\n\nKatsoin k\u00e4dess\u00e4ni olevaa nuolta. \"Me saimme postia.\"\n\nToisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli hetken hiljaista. \"\u00c4l\u00e4 tee mit\u00e4\u00e4n. Me tulemme sinne.\"\n\n***\n\nOdotin susien saapumista, vaikken uskonut, ett\u00e4 heist\u00e4 olisi apua.\n\nJuha tuntui heti aavistavan, mit\u00e4 ajattelin. \"Me voimme j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t\", h\u00e4n sanoi.\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. \"Ette voi. He pystyv\u00e4t katoamaan.\"\n\n\"Siis mit\u00e4?\" Niko sanoi.\n\n\"Te ette tied\u00e4, mit\u00e4 meill\u00e4 on vastassamme.\"\n\nSudet yrittiv\u00e4t kuitenkin. Lopulta hekin joutuivat tunnustamaan, ettei rakennuksen ymp\u00e4rill\u00e4 ollut mink\u00e4\u00e4nlaisia hajuj\u00e4lki\u00e4.\n\nKukaan ei ollut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n keksinyt, mihin taloon viestiss\u00e4 viitattiin. Olin ajatellut toiveikkaasti, ett\u00e4 edes Jenni olisi tiennyt, mit\u00e4 se tarkoitti. Mutta h\u00e4n oli aivan yht\u00e4 ymm\u00e4ll\u00e4\u00e4n kuin kaikki muutkin. Sarreilla oli vain yksi koti.\n\nMin\u00e4, Juha ja Niko kiersimme l\u00e4pi kaikki Sarrien yritysten omistamat rakennukset, ja lopulta my\u00f6s kaikki, jotka he omistivat edes osittain. Se tarkoitti l\u00e4hes jokaista kyl\u00e4ss\u00e4 olevaa liiketilaa.\n\n\"Minulla ei ollut aavistustakaan, ett\u00e4 he omistavat n\u00e4in paljon\", tunnustin Nikolle.\n\n\"Eiv\u00e4t he, vaan te\", Niko vastasi. \"Kaikki t\u00e4m\u00e4 on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s sinun.\"\n\nAjatus olisi kauhistuttanut minua, ellei mieless\u00e4ni olisi py\u00f6rinyt paljon synkempi\u00e4 ajatuksia. Halusin ajatella, ett\u00e4 tunsin Mikaelin paremmin kuin kukaan. Tunsin my\u00f6s daimonit, joten minun olisi pit\u00e4nyt tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 heid\u00e4n viestins\u00e4 tarkoitti. Olin siis liev\u00e4sti ilmaistuna turhautunut palattuamme kierrokseltamme.\n\n\"Jos he haluavat meid\u00e4n tulevan luokseen, miksi he eiv\u00e4t vain voi sanoa suoraan, minne?!\" sanoin ehk\u00e4 sadatta kertaa. Olin jo kauan sitten menett\u00e4nyt kykyni pysytell\u00e4 aloillani.\n\n\"Keskityt\u00e4\u00e4n nyt vain arvoituksen ratkaisemiseen, ei tiuskimiseen\", Mitja sanoi. H\u00e4n oli ainoa, joka en\u00e4\u00e4 uskalsi puhua minulle.\n\nEn n\u00e4hnyt veist\u00e4ni takanreunassa. Joku oli irrottanut ja varmaan piilottanut sen. Luultavasti ihan hyv\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4.\n\nSilloin muistin. \"Olen idiootti\", sanoin \u00e4\u00e4neen. \"Lappi. Sarrit menev\u00e4t joka joulu Lappiin.\" Hain varmistusta teorialleni Juhan ja Jennin kasvoilta. He vilkaisivat toisiaan, mutteiv\u00e4t sanoneet heti mit\u00e4\u00e4n. K\u00e4rsiv\u00e4llisyyteni ei riitt\u00e4nyt odottamiseen. \"Jenni, sinun t\u00e4ytyy tiet\u00e4\u00e4. Heill\u00e4 on Lapissa talo, eik\u00f6?\"\n\n\"En tied\u00e4\", h\u00e4n tunnusti.\n\n\"Etk\u00f6 sin\u00e4 ole ollut siell\u00e4?\"\n\nH\u00e4n pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Minua ei koskaan kutsuttu mukaan.\"\n\n\"Mutta Mikael varmaan kertoi sinulle jotain? L\u00e4hetti kortin tai toi tuliaisia?\"\n\nH\u00e4nen suunsa mutristui aavistuksen, ja tiesin h\u00e4nen muistelevan. \"Ei postikortteja. Eik\u00e4 oikeastaan tuliaisiakaan. H\u00e4n soitti minulle aina joskus, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 siell\u00e4 on kentt\u00e4\u00e4, mutta se ei varsinaisesti rajaa aluetta. Tied\u00e4n, ett\u00e4 he k\u00e4viv\u00e4t aina laskettelemassa. Mutta muuten... En oikeasti tied\u00e4, omistivatko he talon vai vuokrasivatko. Luulen, ett\u00e4 he viettiv\u00e4t joulun aina samassa paikassa, mutta siit\u00e4k\u00e4\u00e4n en voi olla t\u00e4ysin varma.\"\n\nKaiken tuon tiesin entuudestaan. \"Lappi on valtava\", sanoin.\n\n\"Olen pahoillani, etten tied\u00e4 enemp\u00e4\u00e4.\"\n\n\"Meid\u00e4n t\u00e4ytyy k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi Danielin arkistot.\" Tiesin jo, ett\u00e4 se tulisi olemaan turhaa. Olin lukenut tarpeeksi tiet\u00e4\u00e4kseni, ettei Daniel ollut kirjoittanut mit\u00e4\u00e4n henkil\u00f6kohtaisista asioistaan. Ja koska Lapin m\u00f6kki ei ollut kenenk\u00e4\u00e4n tiedossa, h\u00e4n oli halunnut pit\u00e4\u00e4 sen salassa.\n\nHemmetin Daniel ja h\u00e4nen yksityisyytens\u00e4. Kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut aavistustakaan, miss\u00e4 h\u00e4n oli ja miten h\u00e4neen voisi saada yhteyden. H\u00e4n saattoi olla miss\u00e4 p\u00e4in maailmaa tahansa.\n\nH\u00e4nen tai Mikaelin oli kuitenkin ollut pakko kertoa jollekin. Jos ei Jennille, niin kenelle?\n\n\"Niko, sinun pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 kuskikseni.\"\n\n\"Minne me menemme?\"\n\n\"Tapaamaan er\u00e4st\u00e4, joka toivottavasti tuntee Sarrit paremmin kuin min\u00e4.\"\n\n***\n\n\"Raisa, kukaan muu kuin sin\u00e4 ei ole edes kuullut mist\u00e4\u00e4n Mikosta\", Niko sanoi kerrottuani h\u00e4nelle suunnitelmani.\n\nMinun oli tunnustettava, etteiv\u00e4t h\u00e4nen ep\u00e4ilyns\u00e4 olleet aivan perusteettomia. Olin itsekin n\u00e4hnyt Mikon vain kerran. Se oli tapahtunut aikana, jolloin Mikael ja min\u00e4 olimme olleet vasta aivan alussa, ja t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 se tuntui kokonaan toiselta aikakaudelta. Mikael oli kertonut h\u00e4nest\u00e4 harmillisen v\u00e4h\u00e4n, ja mit\u00e4 enemm\u00e4n pinnistelin muistaakseni yksityiskohtia, sit\u00e4 enemm\u00e4n aloin ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 olin kuvitellut koko p\u00e4iv\u00e4n.\n\n\"Me molemmat olemme olleet Mikon m\u00f6kill\u00e4\", sanoin. Se auttoi v\u00e4h\u00e4n.\n\n\"Niin olemme, mutta ei siell\u00e4 silloin asunut ket\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 kaveri ei voi kuulua laumaan, enk\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4, miksi h\u00e4nen annettaisiin asua sen mailla.\"\n\n\"V\u00e4it\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4, ettei h\u00e4nt\u00e4 ole olemassa?\"\n\n\"L\u00e4hinn\u00e4 nyt vain huvittelin ajatuksella, ett\u00e4 kenties se sinun ah-niin-t\u00e4ydellinen poikayst\u00e4v\u00e4si ei ole kertonut sinulle ihan kaikkea.\"\n\nNielaisin. Tiesin hyvin, ettei Mikael ollut kertonut minulle kaikkea. Oli paljon asioita, joista min\u00e4 ja Mikael emme olleet viel\u00e4 ehtineet puhua. Ja pahin pelkoni oli, ettemme koskaan saisi mahdollisuutta tehd\u00e4 asialle mit\u00e4\u00e4n.\n\nNikokin taisi tajuta sen. \"Sori. Ei ollut tarkoitus.\"\n\n\"Ei se mit\u00e4\u00e4n\", sanoin.\n\nLoppumatkan tuijotin ikkunasta ulos. Taivas ei ollut t\u00e4n\u00e4\u00e4n osannut p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, sataako vai ei, ja seurasin katseellani yksitt\u00e4isi\u00e4 vesipisaroita, jotka juoksivat viistosti auton ikkunaa pitkin. Lopulta tulimme m\u00f6kin pihaan. Se n\u00e4ytti r\u00e4nsistyneemm\u00e4lt\u00e4 kuin muistin. Ja pienemm\u00e4lt\u00e4 \u2013 oli vaikea kuvitella, ett\u00e4 min\u00e4, Mikael, Juha, Jenni ja Niko olimme viett\u00e4neet siell\u00e4 monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja y\u00f6t\u00e4. N\u00e4ytti silt\u00e4, ettei siell\u00e4 oltu asuttu sitten viime kes\u00e4n.\n\n\"En usko, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on ket\u00e4\u00e4n. En haista mit\u00e4\u00e4n.\"\n\nSe ei tietenk\u00e4\u00e4n enteillyt hyv\u00e4\u00e4, mutten ollut valmis luovuttamaan.\n\n\"Mikko\", kokeilin. Sitten lujempaa: \"Mikko!\"\n\nEi vastausta. Pelkk\u00e4\u00e4 tuulen huminaa puiden latvoissa. Aurinko v\u00e4lk\u00e4hteli vihreyden keskell\u00e4 ja l\u00e4hetti kirkkaita pisteit\u00e4 meit\u00e4 kohti osuessaan puiden lehdill\u00e4 oleviin vesipisaroihin. Ilma oli raikas. Silkkaa puhdasta happea, jota meid\u00e4n keuhkomme oli luotu rakastamaan.\n\n\"Mikko!\" huusin. \"Raisa t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sin\u00e4 ehk\u00e4 muistat, kun Mikael toi minut t\u00e4nne. Sin\u00e4 teit minulle tatuoinnin. Suden, jonka piirsin itse?\"\n\nKuulostelin. Ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Aloin k\u00e4vell\u00e4 rakennuksen toiselle puolelle. \"Sinun j\u00e4lkesi on parempaa kuin aluksi tajusinkaan. Min\u00e4 olen nyky\u00e4\u00e4n tatuointitaiteilija, joten tied\u00e4n. Kiitos siit\u00e4.\"\n\nPys\u00e4hdyin. \"Min\u00e4 tulin pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n sinun apuasi. Asia koskee Mikaelia.\" Pelko sai minut kuulostamaan heng\u00e4styneelt\u00e4.\n\nH\u00e4n ei ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ajattelin. H\u00e4n ei koskaan palannut viimekes\u00e4isen j\u00e4lkeen.\n\nHuokaisin. \"L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n\", sanoin Nikolle.\n\nK\u00e4velimme takaisin autolle. Niko oli juuri avaamassa ovia, kun h\u00e4n j\u00e4hmettyi.\n\n\"Raisa.\"\n\nSeurasin Nikon katsetta. Ensin en erottanut mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 h\u00e4n maastoutui hyvin puiden sekaan. Mikko seisoi kuusien v\u00e4liss\u00e4 ja tuijotti meit\u00e4 liikahtamatta. H\u00e4nell\u00e4 oli yll\u00e4\u00e4n flanellipaita, harmaat housut ja kumisaappaat. Yritin keksi\u00e4, mik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 oli muuttunut, ja sitten tajusin h\u00e4nen kasvattaneen parran.\n\n\"Moi\", kokeilin.\n\nEi vastausta.\n\n\"Olen pahoillani, ett\u00e4 h\u00e4iritsemme, mutta tarvitsen apuasi.\"\n\n\"Sin\u00e4 olet se Mikaelin tytt\u00f6\", Mikko tokaisi.\n\n\"Niin olen\", vastasin. En tiennyt, kummasta olin helpottuneempi, siit\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4n muisti minut, vai siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n vihdoin sanoi jotakin.\n\nSitten h\u00e4n katsoi Nikoa. \"Ja sin\u00e4 olet se poika.\"\n\nNiko katsoi Mikkoa kysyv\u00e4sti. H\u00e4n ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n kuvitellut Mikon voivan tarkoittaa h\u00e4nt\u00e4.\n\n\"Se, joka tykk\u00e4\u00e4 pojista.\"\n\nNiko katsoi minua kuin olettaen minun voivan selitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ihmett\u00e4 oli meneill\u00e4\u00e4n.\n\n\"\u00c4l\u00e4 nyt n\u00e4yt\u00e4 noin nolostuneelta\", Mikko murahti. H\u00e4n astui kaatuneen puunrungon yli ja tuli seisomaan eteemme. \"Se oli ihan tavallista minunkin aikanani.\"\n\nNiin paljon kuin minua kiinnostikin tiet\u00e4\u00e4, mihin aikaan h\u00e4n tarkalleen ottaen viittasi, ei minulla ollut aikaa tyydytt\u00e4\u00e4 uteliaisuuttani. \"Tulin kysym\u00e4\u00e4n sinulta jotain. Lapissa on paikka, johon Sarrit menev\u00e4t joka joulu. Tied\u00e4tk\u00f6, miss\u00e4 se on?\"\n\n\"Tied\u00e4n.\"\n\nHelpotus oli niin valtava, ett\u00e4 horjahdin.\n\n\"Ei teid\u00e4n kannata menn\u00e4 sinne\", h\u00e4n jatkoi. \"Se talo on pelkk\u00e4 r\u00f6ttel\u00f6.\"\n\nYritin olla kuulostamatta ep\u00e4toivoiselta, mik\u00e4 oli hyvin vaikeaa, sill\u00e4 en ollut koskaan el\u00e4m\u00e4ni aikana ollut yht\u00e4 ep\u00e4toivoinen.\n\n\"Tilanne on nyt sellainen, ett\u00e4 meid\u00e4n on pakko menn\u00e4 sinne. Meid\u00e4n t\u00e4ytyy l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Mikael, ja se m\u00f6kki on ainoa johtolanka.\"\n\n\"Mikael on siis kadonnut.\"\n\n\"Niin. Luulemme, ett\u00e4 h\u00e4n on siell\u00e4.\" En sanonut, ett\u00e4 ep\u00e4ilin h\u00e4nen olevan siell\u00e4 vasten tahtoaan. Nyt ei ollut sopiva hetki kertoa Mikolle daimoneista.\n\n\"M\u00f6kille ei mene ollenkaan tiet\u00e4\", Mikko sanoi.\n\nEi tiet\u00e4? Ensin luulin, ett\u00e4 olin kuullut v\u00e4\u00e4rin. Kun olin keksinyt, miss\u00e4 Mikaelia pidettiin, olin heti kuvitellut mieless\u00e4ni suuren hirsihuvilan tunturin kupeessa, l\u00e4hell\u00e4 laskettelurinteit\u00e4. Se olisi sopinut Sarrien tyyliin.\n\n\"Miten sinne sitten p\u00e4\u00e4see?\"\n\n\"Ei sinne ole l\u00e4himm\u00e4lt\u00e4 tielt\u00e4 kuin v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4lle peninkulma. Kyll\u00e4 teid\u00e4n nuorilla ja terveill\u00e4 jaloillanne p\u00e4\u00e4see perille puolessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.\" Saatoin olla v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4kin, mutta \u00e4kki\u00e4 h\u00e4n vaikutti l\u00e4hes innostuneelta. \"Jos odotatte hetken, haen sis\u00e4lt\u00e4 kartan. Voin merkit\u00e4 siihen paikan.\"\n\n\"Kiitos.\" Minun teki mieli halata h\u00e4nt\u00e4, mutta tajusin sent\u00e4\u00e4n olla tekem\u00e4tt\u00e4 niin. \"Et tied\u00e4, miten paljon juuri autoit!\"\n\nMikko palasi pian kartan kanssa, kuten oli luvannut. Oli tullut aika l\u00e4hte\u00e4, mutta huomasin ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4ni. En halunnut tunnustaa h\u00e4nelle, millaiseen kiipeliin olin onnistunut j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n koko kyl\u00e4n, mutta samaan aikaan koin velvollisuudekseni varoittaa h\u00e4nt\u00e4.\n\nLopulta sanoin vain: \"Ole varuillasi. Kyl\u00e4ss\u00e4 saattaa tapahtua pian jotain pahaa.\"\n\n\"Voi tytt\u00f6, \u00e4l\u00e4 ole huolissasi minusta. Jos myrsky onkin tulossa t\u00e4nne, se seuraa sinun kintereill\u00e4si.\"\n\n***\n\nMikon kartta oli niin vanha, etten uskonut teiden pit\u00e4v\u00e4n en\u00e4\u00e4 paikkansa, mutta voisimme helposti siirt\u00e4\u00e4 Mikon piirt\u00e4m\u00e4n ruksin toiseen, uudempaan karttaan. Annoin kuitenkin itseni riemuita vain hetken. Kaikki keskittymiseni oli suunnitelman toteuttamisessa.\n\nSuunnitelma oli hyvin yksinkertainen: aioin tehd\u00e4 tismalleen niin kuin daimonit halusivat. Ei ollut muuta vaihtoehtoa.\n\nValitettavasti sudet olivat asiasta eri mielt\u00e4.\n\n\"Me kaikki l\u00e4hdemme yhdess\u00e4\", Juha sanoi. \"T\u00e4m\u00e4 on lauman asia.\"\n\nPaitsi ettei ollut. Jos t\u00e4m\u00e4 oli jotain niin perheasia. Minun ja Mitjan.\n\n\"Te ette ole mill\u00e4\u00e4n tavalla valmistautuneita kohtaamaan edes yht\u00e4 daimonia, saati sitten useampaa\", sanoin.\n\n\"Me p\u00e4rj\u00e4\u00e4mme kyll\u00e4. Sin\u00e4h\u00e4n sanoit, ett\u00e4 sudet ovat ainoita, jotka pystyv\u00e4t vahingoittamaan heit\u00e4. Sit\u00e4 suuremmalla syyll\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tulla mukaan\", Juha vastasi.\n\nViel\u00e4 vuosi sitten Juha ei olisi uskaltanut asettua poikkiteloin. Se, ett\u00e4 h\u00e4n pystyi siihen nyt, paljasti, kuinka paljon luultua hallitsevampi h\u00e4n oli. Minun olisi tietenkin pit\u00e4nyt olla iloinen, ett\u00e4 h\u00e4n oli onnistunut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n luonteenlujuutensa, mutta juuri nyt oli minun kannaltani pahin mahdollinen hetki.\n\n\"Kerroin sen siksi, ett\u00e4 minun poissa ollessani teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 olla valmiita kaikkeen\", vastasin. \"T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa kukaan ei voi olla varma, mit\u00e4 daimonit haluavat. He saattavat hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 t\u00e4nne.\"\n\n\"Ette usko, miten harvoin sanon n\u00e4in, mutta Raisa on oikeassa. Teill\u00e4 ei ole aavistustakaan, mink\u00e4 kanssa te olette tekemisiss\u00e4\", Mitja sanoi hiljaa.\n\n\"Jos he ovat niin ylivoimaisia, miksi he eiv\u00e4t uskalla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 naamaansa?\" Jenni kysyi.\n\nHengitin kerran syv\u00e4\u00e4n. Kun se ei viel\u00e4 tuntunut auttavan, jatkoin kunnes viimein tulin siihen tulokseen, etten tulisi yht\u00e4\u00e4n rauhallisemmaksi. \"Daimonit rakastavat pelej\u00e4. He haluavat saada meid\u00e4t pois tolaltamme. Tehd\u00e4 meist\u00e4 ep\u00e4varmoja ja vainoharhaisia. Sen j\u00e4lkeen heid\u00e4n on helppo iske\u00e4.\"\n\nMinua katsottiin tavalla, joka olisi normaalioloissa saanut minut per\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n. Tiesin, ett\u00e4 olin laumassa pelkk\u00e4 tulokas. Minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n oikeutta alkaa m\u00e4\u00e4r\u00e4ill\u00e4 susia.\n\nMutta nyt ei ollut kyse heist\u00e4, vaan Mikaelista. Minun Mikaelistani. Ja vaikka heill\u00e4 kaikilla saattoi ehk\u00e4 olla omat palasensa h\u00e4nest\u00e4, he eiv\u00e4t olleet vastuussa siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli vaarassa.\n\nKatsoin Juhaa silmiin. H\u00e4n vastasi tyynesti katseeseeni. Hitto. Asiaa ei auttanut sek\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n oli minua p\u00e4\u00e4t\u00e4 pidempi.\n\n\"O-ou. Kreikkalainen veri taitaa kohta kuohahtaa\", Niko sanoi.\n\n\"Kuka johtaa laumaa?\" kysyin Juhalta.\n\n\"Mikael\", Juha vastasi.\n\n\"Kuka on seuraava? Kun Mikael on poissa, kuka s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan on seuraava?\"\n\n\"Me emme ole varsinaisesti m\u00e4\u00e4ritt\u00e4neet j\u00e4rjestyst\u00e4 viimekes\u00e4isen j\u00e4lkeen. Veikkaisin, ett\u00e4 joko Iivo tai min\u00e4.\"\n\n\"Mik\u00e4 on minun numeroni?\" tivasin.\n\nKaikki olivat hiljaa.\n\n\"Mik\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelee naaraan aseman t\u00e4ss\u00e4 laumassa?\"\n\n\"Uroksen asema\", Jenni vastasi. H\u00e4n oli ristinyt k\u00e4tens\u00e4 rinnalleen. \"Is\u00e4 tai puoliso.\"\n\n\"Kysyn uudestaan: mik\u00e4 on minun numeroni?\"\n\n\"Raisa taitaa tarkoittaa, ett\u00e4 koska h\u00e4n on Mikaelin kanssa, h\u00e4n on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ykk\u00f6nen\", Niko sanoi tyytyv\u00e4isen\u00e4.\n\nSeurasi hiljaisuus, joka paljasti, mit\u00e4 mielt\u00e4 toiset olivat ajatuksesta, ett\u00e4 min\u00e4 olin johdossa.\n\n\"Sin\u00e4 et voi menn\u00e4 yksin\", Juha sanoi lopulta.\n\n\"Mitja, tuletko mukaan? Sinun ei tarvitse jos et halua.\"\n\nYritin kuulostaa silt\u00e4 kuin en olisi v\u00e4litt\u00e4nyt, vastasi Mitja mit\u00e4 tahansa. Todellisuudessa en tiennyt, mit\u00e4 tekisin jos h\u00e4n kielt\u00e4ytyisi. En halunnut asettaa velje\u00e4ni vaaraan, mutta tiesin tarvitsevani h\u00e4nt\u00e4. Olin luvannut lopettaa h\u00e4nen suojelemisensa. H\u00e4nen kuului saada p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse.\n\n\"Tietenkin min\u00e4 tulen\", h\u00e4n sanoi. H\u00e4n ei ollut tuhlannut kahtakaan sekuntia asian pohtimiseen. Se oli aikamoinen kunnianosoitus, kun otti huomioon, ettei Mitja todellakaan luottanut helposti.\n\nOlin jo l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4, kun Juha avasi suunsa. \"Raisa... Niko kertoi, mit\u00e4 sinulle tapahtui sen kunnanjohtajan tapaamisen j\u00e4lkeen.\"\n\nPys\u00e4hdyin.\n\n\"Se kuulosti vaaralliselta. Min\u00e4... En usko, ett\u00e4 sinun kannattaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kykyj\u00e4si. Mikaelkaan ei selv\u00e4sti halunnut sit\u00e4.\"\n\nOlin iloinen, etten ollut k\u00e4\u00e4ntynyt kokonaan ymp\u00e4ri. Se tarkoitti, ettei h\u00e4n voinut n\u00e4hd\u00e4 ilmett\u00e4ni. \"Ei se ole mit\u00e4\u00e4n vakavaa\", sanoin.\n\nL\u00e4hdin huoneesta ennen kuin kukaan ehtisi sanoa, ett\u00e4 he olivat haistaneet valheeni.\n\n***\n\nEn pystynyt olemaan yksin Sarrien talolla, joten vietin y\u00f6ni sviitin sohvalla. En nukkunut. Odotin, ett\u00e4 kello tuli kahdeksan, ennen kuin nousin yl\u00f6s ja k\u00e4vin nopeasti l\u00e4pi kaikki tavarat, jotka meid\u00e4n oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 otettava mukaan. Niit\u00e4 ei ollut paljon. En antanut itseni ajatella kaikkia mahdollisia skenaarioita ja niiden vaatimaa v\u00e4lineist\u00f6\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 reissulla luottaisin kykyihini ja kroppaani.\n\nKun olin valmis, menin koputtamaan Mitjan ja Caoimhen makuuhuoneen oveen. Caoimhe tuli avaamaan. H\u00e4n n\u00e4ytti niin kamalalta, kuin todella kaunis ihminen saattoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Silm\u00e4t olivat punaiset ja lasittuneet, huulet liian vaaleat. Poskissa ja nen\u00e4ss\u00e4 oli punertavia kohtia niist\u00e4misen j\u00e4ljelt\u00e4. H\u00e4nen oli t\u00e4ytynyt itke\u00e4 koko y\u00f6.\n\n\"Sin\u00e4 voit viel\u00e4 muuttaa mielesi\", sanoin suomeksi Mitjalle, kun h\u00e4n ilmestyi Caoimhen takaa. En tavallisesti halunnut puhua suomea silloin kun Caoimhe oli paikalla, mutta nyt koin tarkoituksen pyhitt\u00e4v\u00e4n keinoni. Oikeasti olin nimitt\u00e4in varsin j\u00e4rkyttynyt. En ollut ajatellut lainkaan sit\u00e4, mit\u00e4 mielt\u00e4 Ciao olisi t\u00e4st\u00e4 kaikesta.\n\nMitja pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"H\u00e4n p\u00e4rj\u00e4\u00e4 kyll\u00e4.\"\n\n\"En usko, ett\u00e4 h\u00e4n on huolissaan omasta p\u00e4rj\u00e4\u00e4misest\u00e4\u00e4n.\"\n\nJ\u00e4tin heid\u00e4t kuiskimaan toisilleen eteiseen ja menin hissill\u00e4 alas. Ei mennyt kauan, kun Mitja ilmestyi aulaan reppunsa kanssa.\n\nNousin sohvalta ja sanaakaan sanomatta k\u00e4velimme entiselle koululleni. Vaati aikamoista mielikuvaharjoittelua, jotta saatoin n\u00e4hd\u00e4 itseni sen oppilaana \u2013 muistot olivat toki tallella, mutta niiss\u00e4 tuntui el\u00e4v\u00e4n joku toinen.\n\nEtuovien luona seisoi poikajoukko. He olivat ilmeisesti p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet tuhlata kes\u00e4lomansa hengailemalla koulunsa pihalla, vaikkei rehtori tai edes kukaan opettajista ollut paikalla paheksumassa heid\u00e4n tupakointiaan ja syljeskely\u00e4\u00e4n.\n\nEhk\u00e4 heill\u00e4 ei ollut muuta paikkaa, mihin menn\u00e4. Vaikka he vihasivat koulua, se oli silti kotoisin paikka jonka he keksiv\u00e4t.\n\nSe sai minut surulliseksi. Tiesin, millaista oli, kun p\u00e4iv\u00e4t tuntuivat valuvan hukkaan. He odottivat, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 vihdoin alkaisi. Kun niin tapahtuisi, he ihmettelisiv\u00e4t, miksi olivat odottaneet sit\u00e4 niin kovasti. Sill\u00e4 \u00e4kki\u00e4 asioita tapahtuisi aivan liikaa ja liian nopeasti, jotta niist\u00e4 olisi voinut pysy\u00e4 kartalla.\n\nJa oli onnekas, jos siin\u00e4 vaiheessa oli joku, joka saisi ajan pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n \u2013 enk\u00e4 tarkoittanut kykyj\u00e4ni. Joku, jonka kanssa pystyi luomaan kimpun t\u00e4ydellisi\u00e4 hetki\u00e4, joiden avulla selvi\u00e4isi niist\u00e4 toisenlaisistakin.\n\nSytk\u00e4reiden vertailu keskeytyi, kun he \u00e4kk\u00e4siv\u00e4t meid\u00e4t. Vasta silloin tajusin ajatella, milt\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n silmiss\u00e4\u00e4n. Kukaan koulun henkil\u00f6kunnasta ei nimitt\u00e4in olisi saanut aikaan samanlaista reaktiota. Ei edes koulun vahtimestari, jolle yritettiin virnistell\u00e4 p\u00e4in naamaa, mutta jota todellisuudessa pel\u00e4ttiin ja v\u00e4lteltiin parhaan mukaan.\n\nIlmeist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen kukaan ei olisi uskaltanut virnistell\u00e4 minulle ja Mitjalle, vaikka heille olisi tarjottu kahta sixpacki\u00e4. Olimme ratsanneet Sarrien vaatekaapit ja tulos oli varsin vaikuttava. Mitjalla oli maastohousut ja maiharit. Pitk\u00e4hihainen paita oli harmaa ja hiukset olivat l\u00e4hes kokonaan piilossa pipon alla. Minullakin oli maiharit ja reisitaskuhousut, joiden lahkeet oli tungettu kenkiin. Musta toppi ja aurinkolasit. Olin letitt\u00e4nyt poninh\u00e4nt\u00e4ni, joka heilahteli k\u00e4velless\u00e4ni olalta toiselle.\n\nMe olimme kahden hengen erikoisjoukot.\n\nNiko nojasi Annin vanhaan Toyotaan k\u00e4det taskuissa ja hihat k\u00e4\u00e4rittyn\u00e4. H\u00e4n suoristautui kun n\u00e4ki meid\u00e4t.\n\nH\u00e4n avasi takakontin, ja heitimme reppumme sinne. Mitja suuntasi takapenkille ty\u00f6nnetty\u00e4\u00e4n ensin etuistuimen pois tielt\u00e4. Juuri kun olin itse astumassa autoon, kuulin takaa tutun \u00e4\u00e4nen.\n\n\"Minne te olette menossa?\"\n\nJ\u00e4hmetyin. Jenni ja Juha olivat halunneet tulla saattamaan meit\u00e4, mutta olin kielt\u00e4nyt heit\u00e4. Oli kuitenkin joku, jota en ollut tajunnut edes kielt\u00e4\u00e4.\n\nJaska.\n\nH\u00e4n seisoi edess\u00e4ni. Jokin h\u00e4nen ilmeess\u00e4\u00e4n sai aikaan sen, ett\u00e4 pala nousi kurkkuuni. Yritin nielaista sen alas. Ei onnistunut.\n\n\"Me menemme mets\u00e4lle.\" Se oli paras peitetarina jonka keksin, sill\u00e4 se sattui olemaan totta. Omalla tavallaan.\n\n\"Ei ole mets\u00e4stysaika\", h\u00e4n huomioi.\n\nHetken aikaa vain tuijotimme toisiamme.\n\n\"Miss\u00e4 Mikael on?\" h\u00e4n kysyi \u00e4kki\u00e4.\n\nEn vastannut. Sen sijaan ty\u00f6nsin aurinkolasit otsalle.\n\nEn ole ihan varma, mit\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki, mutta h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 levisiv\u00e4t hieman.\n\nSilloin k\u00e4velin l\u00e4hemm\u00e4s ja halasin h\u00e4nt\u00e4. Mieless\u00e4ni halasin jokaikist\u00e4 Hukkavaaran asukasta, jokaista yst\u00e4v\u00e4\u00e4, jota olin kielt\u00e4nyt saattamasta meit\u00e4 matkaan, jolta en ehk\u00e4 palaisi.\n\n\"Kiitos kaikesta. Ja anteeksi. Kaikesta.\"\n\nJaska oli yht\u00e4 yll\u00e4ttynyt kuin min\u00e4, ja lopulta h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 kohosivat. En kuitenkaan antanut h\u00e4nen vastata halaukseeni, vaan p\u00e4\u00e4stin irti ennen kuin h\u00e4n ehti koskea minua.\n\nEn j\u00e4\u00e4nyt odottamaan, mit\u00e4 h\u00e4n sanoisi, vaan laskin lasit takaisin silmilleni ja menin autoon.\n\n\"Menn\u00e4\u00e4n\", sanoin Nikolle. Kielsin itse\u00e4ni katsomasta sivulle.\n\nNiko ja Mitja tutkivat Mikon karttaa ja tulivat johonkin tulokseen ajoreitist\u00e4 ja siit\u00e4, mihin Nikon kannattaisi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t. En seurannut heid\u00e4n keskusteluaan tarkkaan. Sen sijaan yritin nukkua \u2013 tuloksetta.\n\nLopulta luovutin. Siristelin kuivia silmi\u00e4ni. \"Mit\u00e4 sin\u00e4 sanoit Tanelille?\" kysyin Nikolta. Tiesin, ettei h\u00e4nen mukaantulonsa ainakaan helpottanut h\u00e4nen ja Tanelin v\u00e4lej\u00e4. Silti en voinut v\u00e4itt\u00e4\u00e4 toivovani kenenk\u00e4\u00e4n muun l\u00e4hteneen kuskiksemme.\n\n\"Sanoin, ett\u00e4 minulla on jotain perhedraamaa meneill\u00e4\u00e4n.\" H\u00e4n huokaisi. \"Olin ennen katkera, etten voinut laumassa valehdella kenellek\u00e4\u00e4n. Nyt kun voin valehdella Tanelille, vihaan sit\u00e4.\"\n\nLoppumatkan yritin katsella maisemia. J\u00e4lkik\u00e4teen ajatellen en muista havainneeni maisemassa mink\u00e4\u00e4nlaista muutosta pohjoista kohti menness\u00e4, vaikka niin oli t\u00e4ytynyt tapahtua. Tuntui kuin koko matkaa ei olisi ollut olemassa, ei oikeasti.\n\nHidastimme ensin vauhtia ja pys\u00e4hdyimme viimein kokonaan. En empinyt hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n, kun avasin turvavy\u00f6n ja astuin ulos autosta.\n\n\"Ehk\u00e4 minun pit\u00e4isi sittenkin tulla mukaan\", Niko sanoi.\n\n\"Ei. Sinun pit\u00e4\u00e4 palata Helsinkiin ja takaisin t\u00f6ihin. Takaisin omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4si.\"\n\nH\u00e4n oli aikeissa v\u00e4itt\u00e4\u00e4 vastaan, mutta hiljensin h\u00e4net. \"Mene kotiin ja halaa Tanelia minunkin puolestani.\"\n\n\"Sin\u00e4 olet edelleen minun paras yst\u00e4v\u00e4ni\", h\u00e4n sanoi.\n\n\"Tied\u00e4n, ja sin\u00e4 olet minun. Mutta me emme ole en\u00e4\u00e4 lukiossa. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, me olemme nyt aikuisia. Eik\u00e4 aikuisten yst\u00e4vyys ole samanlaista kuin lasten. Meill\u00e4 on omat el\u00e4m\u00e4mme eik\u00e4 voi en\u00e4\u00e4 olettaa, ett\u00e4 tekisimme kaiken yhdess\u00e4. Mutta se ei tarkoita, ettetk\u00f6 sin\u00e4 olisi minulle t\u00e4rke\u00e4.\"\n\nHalasin h\u00e4nt\u00e4 paljon lujempaa kuin Jaskaa. \"N\u00e4hd\u00e4\u00e4n viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4.\"\n\nNiin paljon aikaa minulla ja Mitjalla oli. Niin paljon aikaa oli t\u00e4ysikuuhun. Jos emme olisi tulleet takaisin siihen menness\u00e4, lauma saisi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 he halusivat tehd\u00e4 ja toimia sen mukaisesti.\n\nJos Niko haistoi pelkoni, h\u00e4n ei sanonut mit\u00e4\u00e4n. Sellaisissa tilanteissa oli niin selv\u00e4\u00e4, miksi h\u00e4n oli paras yst\u00e4v\u00e4ni.\n\nP\u00e4\u00e4stin h\u00e4nest\u00e4 irti ja katsoin velje\u00e4ni. \"Valmis?\"\n\nH\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si ja ojensi minulle reppuni.\n\nAstuimme tielt\u00e4 mets\u00e4\u00e4n yht\u00e4 aikaa. \nKYMMENES LUKU\n\nMets\u00e4ss\u00e4 aika toimii eri tavalla kuin muualla. Olin huomannut sen ensimm\u00e4isen kerran vuosi sitten, kun min\u00e4 ja Mikael olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n Danielia Ven\u00e4j\u00e4n puolelta.\n\nMin\u00e4 ja veljeni emme puhuneet mit\u00e4\u00e4n. Puut olivat harvemmassa kuin mihin olin tottunut, ja v\u00e4ripaletissakin oli jotain, mik\u00e4 sai minut ajattelemaan t\u00e4m\u00e4n mets\u00e4n olevan paljon vanhempaa kuin Hukkavaarassa. Ei ollut erityisen l\u00e4mmint\u00e4, eik\u00e4 viel\u00e4 voinut tiet\u00e4\u00e4, millainen p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tulisi. Se oli minulle samantekev\u00e4\u00e4. Tuskin huomasin edes hyttysi\u00e4, jotka olivat kimpussamme. Keskityin vain eteenp\u00e4in kulkemiseen. Olin aina ollut liian rauhaton meditoimaan yksin aloillani, mutta t\u00e4m\u00e4 toimi. Askel toisensa per\u00e4\u00e4n.\n\nPystyimme liikkumaan nopeasti ja l\u00e4hes \u00e4\u00e4neti. En ollut v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan ajatellut, miten pitk\u00e4lle olimme p\u00e4\u00e4sseet kykyjemme kanssa, mutta nyt huomasin, miten vahvoja meist\u00e4 oli tullut kuluneen puolen vuoden aikana. Pys\u00e4htelimme silloin t\u00e4ll\u00f6in, mutta l\u00e4hinn\u00e4 tarkistamaan, ett\u00e4 olimme yh\u00e4 oikealla reitill\u00e4.\n\nLopulta meid\u00e4n oli kuitenkin pakko tehd\u00e4 pidempi pys\u00e4hdys. Istuimme maahan juomaan ja sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4tin heti, ett\u00e4 se olisi ainoa tauko, jonka pit\u00e4isimme. Matkaa oli j\u00e4ljell\u00e4 ehk\u00e4 kolme tuntia. Kolme tuntia oli lyhyt tuokio, mutta pelk\u00e4sin, ett\u00e4 todellisuudessa se oli aivan liian pitk\u00e4 aika. Siin\u00e4 ehtisi tapahtua paljon. Paljon pahoja asioita, joita min\u00e4 en ollut est\u00e4m\u00e4ss\u00e4, koska olin t\u00e4\u00e4ll\u00e4, keskell\u00e4 ei-mit\u00e4\u00e4n. Joissain muissa olosuhteissa olisin varmaan osannut nauttia maisemasta, mutta juuri nyt vihasin jokaista puuta, jokaista kive\u00e4.\n\n\u00c4kki\u00e4 en niin v\u00e4litt\u00e4nyt omista ajatuksistani, joten k\u00e4\u00e4nnyin Mitjan puoleen.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 ajattelet?\"\n\n\"Tupakkaa\", veljeni tunnusti.\n\n\"Viel\u00e4kin? Sin\u00e4h\u00e4n lopetit monta kuukautta sitten.\"\n\n\"Sin\u00e4 et selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n riippuvuuksista.\"\n\nSe oli varmaankin totta. Katselin ymp\u00e4rilleni. Maa kumpuili t\u00e4\u00e4ll\u00e4 enemm\u00e4n kuin Hukkavaarassa, mutta onneksemme reitillemme ei osunut ainuttakaan tunturia. Vihreys oli melkein ylitsevuotavaa, ja oli vaikea kuvitella, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sama maisema maalautuisi jo kahden kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 kokonaan toisin v\u00e4rein.\n\n\"En uskonut, ett\u00e4 Caoimhe reagoisi sinun l\u00e4ht\u00f6\u00f6si ihan noin voimakkaasti\", sanoin.\n\n\"H\u00e4n p\u00e4\u00e4see siit\u00e4 yli.\"\n\nPaitsi jos Mitjalle k\u00e4vi jotain. Tajusin olla sanomatta sit\u00e4.\n\nMitja ei katsonut minuun kun h\u00e4n sanoi: \"Minun t\u00e4ytyy kertoa sinulle jotain.\"\n\n\"No?\" Muistin, mit\u00e4 h\u00e4nen oli ollut tarkoitus tehd\u00e4 sin\u00e4 iltana, kun Mikael katosi. H\u00e4n ei ollut lainkaan maininnut sit\u00e4. \"Liittyyk\u00f6 t\u00e4m\u00e4 kosimiseen?\"\n\n\"Tavallaan\", h\u00e4n sanoi.\n\n\"Mit\u00e4 Ciao vastasi?\"\n\n\"En kysynyt viel\u00e4.\"\n\n\"Ai.\"\n\nVeljeni veti henke\u00e4 ja aloitti. \"Yksi syy siihen, miksi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n aion kosia, on se, ett\u00e4 Caoimhe on Suomessa vain t\u00e4m\u00e4n kes\u00e4n. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 palata Irlantiin.\"\n\nPy\u00f6rittelin h\u00e4nen sanojaan mieless\u00e4ni. Ymm\u00e4rsin, miksi asia huoletti h\u00e4nt\u00e4. \"Eik\u00f6 h\u00e4n voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4nne?\" kysyin. \"Vaikka h\u00e4n ei saisikaan t\u00f6it\u00e4, teille varmasti riitt\u00e4isi keikkoja. Sin\u00e4 tienaat ihan kohtuullisesti, eik\u00e4 teill\u00e4 olisi vuokraakaan maksettavana.\"\n\nMitja pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Caoimhe ei tule selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n talvesta. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on liian kylm\u00e4\u00e4 ja pime\u00e4\u00e4. Ja vaikka h\u00e4n selvi\u00e4isikin, en halua, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4rsii takiani.\"\n\n\"En tajua, mit\u00e4 tekemist\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 on minun kanssani.\"\n\n\"Kun Caoimhe l\u00e4htee, min\u00e4 l\u00e4hden mukaan.\"\n\nOlin tiennyt vastauksen jo ennen kuin h\u00e4n sanoi sen \u00e4\u00e4neen. Totuus oli, ettei Mitjaa pidellyt Suomessa monikaan asia. Ratkaisu oli siis t\u00e4ysin j\u00e4rkev\u00e4, mutta se sai minut silti surulliseksi. En halunnut h\u00e4nen l\u00e4htev\u00e4n. H\u00e4n oli yst\u00e4v\u00e4ni ja perheeni. Enemm\u00e4n: h\u00e4n oli kykyjeni toinen puoli. H\u00e4nen l\u00e4htemisens\u00e4 tulisi sattumaan aivan helkkaristi.\n\nVaikutti vahvasti silt\u00e4, ett\u00e4 kaikkein rakkaimmat ihmiseni olivat l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4.\n\nEi Mikael, muistutin itse\u00e4ni. Ja kaduin sit\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Sill\u00e4 en voinut olla siit\u00e4 lainkaan varma.\n\n\"Miten luulet, ett\u00e4 he saivat Mikaelin kiinni?\" Mitja kysyi.\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. \"Se ei ole t\u00e4rke\u00e4\u00e4. T\u00e4rke\u00e4mpi kysymys on, miten he onnistuvat pit\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4net vangittuna.\"\n\nSiihen ongelmaan oli olemassa hyvin helppo ratkaisu: hopea. En halunnut ajatella tai sanoa sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen, joten jatkoin: \"En k\u00e4sit\u00e4, miten tyhmi\u00e4 me olimme. Koko t\u00e4m\u00e4n ajan olimme huolissamme vain jostain naapurikuntalaisista ja heid\u00e4n susifobiastaan, kun meid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt pel\u00e4t\u00e4 henkemme edest\u00e4.\"\n\nNyt kun minulla oli ollut riitt\u00e4v\u00e4sti aikaa ajatella asiaa, luulin tiet\u00e4v\u00e4ni, mit\u00e4 oli oikeasti tapahtunut. Olin k\u00e4ynyt mieless\u00e4ni l\u00e4pi jokaisen sekunnin siit\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien, kun Juha oli soittanut meille ja kertonut Hukkavaaran ongelmasta.\n\nEsko Kukkonen ei ollut valehdellut \u2013 h\u00e4n oli uskonut n\u00e4hneens\u00e4 suden. Ennen kaikkea h\u00e4n oli uskonut, ett\u00e4 sudet olivat vaaraksi h\u00e4nen kyl\u00e4lleen ja ett\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyi tehd\u00e4 kaikkensa sen asukkaiden suojelemiseksi.\n\nToisin sanoen h\u00e4n oli uskonut juuri sen, mink\u00e4 daimonit olivat halunneet h\u00e4nen uskovan.\n\nEn tiennyt, miten daimonit olivat saaneet sen aikaan, mutta sill\u00e4 ei ollut v\u00e4li\u00e4. Esko oli ollut sy\u00f6tti, jonka me olimme nielleet kokonaisena alas sill\u00e4 hetkell\u00e4 kun olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet tulla Hukkavaaraan.\n\nKetk\u00e4 olivat hyvi\u00e4 istuttamaan pelkoja ihmisten mieliin? Daimonit. Ketk\u00e4 eiv\u00e4t koskaan antaneet anteeksi ja vannoivat verikoston nimeen? Daimonit, daimonit. Enk\u00e4 min\u00e4 ollut pys\u00e4htynyt kertaakaan ajattelemaan, miten outoa oli, ett\u00e4 he olivat antaneet Alekin kuoleman olla, tai ett\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 naapurikunta koki sudet ongelmaksi. Ensin olin ollut liian onnellinen ja my\u00f6hemmin liian huolissani Mikaelin sudesta tajutakseni mit\u00e4\u00e4n.\n\nToisaalta: daimonit olivat ovelia, ja min\u00e4 olin vasta alkanut n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 se tarkoitti.\n\n\"En usko, ett\u00e4 olisimme voittaneet mit\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4\", Mitja sanoi.\n\n\"Mikael sanoi, ettei susijahdin ajoituksessa ollut mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4. Susia ei koskaan mets\u00e4stet\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4. Ja siit\u00e4 huolimatta en osannut ep\u00e4ill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 syyt\u00e4 itse\u00e4si. Yritet\u00e4\u00e4n ajatella jotain rakentavampaa. Niin kuin esimerkiksi mietti\u00e4, miksi he valitsivat Lapin.\"\n\n\"En tied\u00e4. He eiv\u00e4t luonnollisestikaan halunneet ottaa yhteen Hukkavaarassa, joka on t\u00e4ynn\u00e4 susia. En ymm\u00e4rr\u00e4, miksi he n\u00e4kiv\u00e4t kaiken t\u00e4m\u00e4n vaivan saadakseen minut ja Mikaelin tulemaan sinne Helsingist\u00e4.\"\n\nOli lukemattomia asioita, joihin en keksinyt vastausta. Oli luultavasti turhaa edes pohtia niit\u00e4, mutten voinut muutakaan.\n\nOlin niin ajatuksissani, etten huomannut, mit\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4mme tapahtui. Mitja oli enemm\u00e4n hereill\u00e4. H\u00e4n p\u00e4lyili ymp\u00e4rilleen ja sanoi sitten: \"Raisa.\" Siin\u00e4 vaiheessa min\u00e4kin olin alkanut h\u00f6rist\u00e4\u00e4 korviani. Jossain l\u00e4hell\u00e4 kahisi.\n\nNousin yl\u00f6s. Pidin kaikki liikkeeni mahdollisimman rauhallisina. Susista ja muistakin villiel\u00e4imist\u00e4 oli hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 yksi asia: ne eiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4ytyneet ihmisille ilman syyt\u00e4. Ja yleens\u00e4 syy oli, ett\u00e4 ne olivat viitt\u00e4 vaille valmiita k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kimppuun.\n\nOtin veitsen esiin. N\u00e4in silm\u00e4kulmastani, kuinka oksat heilahtivat. K\u00e4\u00e4nnyin niit\u00e4 kohti, mutta seuraavaksi \u00e4\u00e4ni kuului jo toisesta suunnasta.\n\n\"Mik\u00e4 se on?\" Mitja kuiskasi kreikaksi. Aivan niin kuin \"se\" olisi voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, jos h\u00e4n olisi puhunut suomea.\n\n\"Se h\u00e4rn\u00e4\u00e4 meit\u00e4\", vastasin suomeksi ja ihan normaalilla \u00e4\u00e4nell\u00e4. Ei ollut mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 kuiskia. Susi kyll\u00e4 tiesi meist\u00e4.\n\nSe nimitt\u00e4in oli susi. Olin varma, vaikken n\u00e4hnyt siit\u00e4 vilahdustakaan. Mutta kuka se oli?\n\n\"N\u00e4yt\u00e4 itsesi\", sanoin.\n\nRapina lakkasi. En n\u00e4hnyt miss\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n liikett\u00e4, mutta tiesin, ettei susi ollut mennyt minnek\u00e4\u00e4n. Se odotti.\n\n\"Olisi tietenkin mukava tiet\u00e4\u00e4, kuka sin\u00e4 olet ennen kuin tapan sinut, mutta onnistuu se ilmankin.\" Se ei ollut kovin suurta liioittelua, sill\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 tuurilla onnistuisin osumaan siihen veitsell\u00e4ni sokkonakin.\n\nSusi tuli esiin p\u00e4invastaisesta suunnasta kuin olin odottanut. S\u00e4ik\u00e4hdin hieman, mutta yritin parhaani mukaan peitt\u00e4\u00e4 sen ja pit\u00e4\u00e4 veitsik\u00e4teni vakaana. Susi katsoi minua tavalla, joka luullakseni viestitti, etten ollut onnistunut huijaamaan sit\u00e4.\n\nSe taisi pilkata minua.\n\nEn ollut ehtinyt pohtia, kuka susista oli kaikkein potentiaalisin ehdokas l\u00e4htem\u00e4\u00e4n per\u00e4\u00e4mme kiellostani huolimatta. Joka tapauksessa veikkaukseni olisi osunut takuuvarmasti v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n.\n\nOlisin tunnistanut t\u00e4m\u00e4n suden miss\u00e4 ja milloin tahansa.\n\n\"Mitja, heit\u00e4 housut ja paita.\" Sudelle sanoin: \"\u00c4l\u00e4 kuvittelekaan muuttavasi muotoa minun n\u00e4hteni.\"\n\nSusi haukahti. Naurakoon vain, ajattelin. En halunnut n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 alastomana.\n\nMitja heitti vaatteensa minulle ja min\u00e4 heitin ne eteenp\u00e4in sudelle. H\u00e4n nappasi ne ilmasta kiinni ja jolkutteli siihen suuntaan, josta oli tullut. Ei mennyt kauaakaan, kun h\u00e4n palasi ihmisen muodossa.\n\nMitjan collegehousut olivat h\u00e4nelle sek\u00e4 hieman liian pitk\u00e4t ett\u00e4 liian tiukat. Paita kiristyi rintalihasten ja hauisten ymp\u00e4rille.\n\nH\u00e4nen hiuksensa olivat tummemmat kuin kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n toisella tuntemallani. Ja silm\u00e4t? Ne olivat siniset, vain muutamaa astetta lempis\u00e4vy\u00e4ni haaleammat.\n\n\"Mitja, saanko esitell\u00e4: Daniel hemmetin Sarri.\"\n\n***\n\nH\u00e4n oli menett\u00e4nyt kotinsa, perheens\u00e4 ja omaisuutensa, mutta siit\u00e4 huolimatta h\u00e4n n\u00e4ytti ylimieliselt\u00e4. H\u00e4n katsoi minua niin kuin h\u00e4nell\u00e4 olisi ollut valta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni. Toisin sanoen h\u00e4n ei ollut muuttunut tippaakaan.\n\nTiesin, ett\u00e4 minun olisi pit\u00e4nyt suuttua, mutta Danielin l\u00e4sn\u00e4olo sai minut hermostuneeksi. H\u00e4nen ylimielisyydess\u00e4\u00e4n kaikkein huolestuttavinta oli se, ett\u00e4 yhdeks\u00e4ss\u00e4 tapauksessa kymmenest\u00e4 sille oli erinomaiset perusteet. H\u00e4n oli hyv\u00e4 todella monessa asiassa, mukaan lukien rahan tienaaminen, ihmisten pelottelu ja niskan taittaminen paljain k\u00e4sin.\n\nYhdenn\u00e4k\u00f6isyys Mikaeliin oli niin selv\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen kohtaamisensa olisi voinut kuvitella kasvattavan kaipausta. Mutta minun mieless\u00e4ni Daniel ei ollut koskaan ollut niin kuin poikansa, ja kaikkein v\u00e4hiten h\u00e4n muistutti Mikaelia juuri nyt. Mit\u00e4 paremmin jonkun tunsi, sit\u00e4 paremmin osasi kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota niihin kohtiin toisen ulkon\u00e4\u00f6ss\u00e4, joista persoonallisuus paistoi kaikkein kirkkaimmin l\u00e4pi. Olin viett\u00e4nyt koko kes\u00e4n Mikaelin kanssa ja n\u00e4in heti, ettei Danielin katseessa ollut samaa l\u00e4mp\u00f6\u00e4. H\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n hymyillyt vain siksi, ett\u00e4 min\u00e4 olin paikalla.\n\n\"T\u00e4m\u00e4 on siis se mulkero, joka hy\u00f6kk\u00e4si kimppuusi.\" Mitja olisi voinut sanoa sen kreikaksi, mutta h\u00e4n ei tehnyt niin.\n\nDanielin suupieli kohosi. Olin ehtinyt unohtaa, ett\u00e4 h\u00e4n hymyili aina v\u00e4\u00e4riss\u00e4 kohdissa.\n\n\"Ja sama mulkero tiesi sinusta, muttei kertonut minulle tai \u00e4idille mit\u00e4\u00e4n.\"\n\nSuu palasi takaisin viivaksi. \"Raisa Oja\", h\u00e4n sanoi. H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 oli vahva ja matala ja nostatti minussa heti muistoja. En voinut sille mit\u00e4\u00e4n: vilunv\u00e4reet laskeutuivat niskastani k\u00e4sivarsiani ja lapaluitani pitkin ja poukkoilivat ties minne.\n\n\"Sin\u00e4 olet hukannut minun poikani\", h\u00e4n jatkoi.\n\nSe ei kuulostanut lainkaan silt\u00e4, mit\u00e4 oli tapahtunut, mutta en silti keksinyt hyv\u00e4\u00e4 vastav\u00e4itett\u00e4. Sen sijaan kysyin: \"Mist\u00e4 sin\u00e4 sen tied\u00e4t?\"\n\nLauman s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan Daniel ei saanut astua jalallakaan lauman maille tai olla yhteydess\u00e4 sen j\u00e4seniin. Ei etenk\u00e4\u00e4n Mikaeliin. Ja silti h\u00e4n tiesi Mikaelin kadonneen ja meid\u00e4n l\u00e4hteneen etsim\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 Lapista.\n\n\"Olet ilmeisesti unohtanut, ett\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n kaiken.\"\n\nMitja vilkaisi minua. Kohotin kulmiani. N\u00e4etk\u00f6 nyt? H\u00e4n on tismalleen sellainen, kuin olen kertonut. \u00c4\u00e4neen sanoin: \"Sin\u00e4 voit palata sinne, mist\u00e4 tulitkin. \u00c4l\u00e4 kuvittele, ett\u00e4 me kutsuisimme sinut mukaan.\"\n\nSe tuntui huvittavan Danielia entist\u00e4kin enemm\u00e4n. \"Ette kutsu minua mukaan minne? Omaan talooni?\"\n\nH\u00e4n todella tuntui tiet\u00e4v\u00e4n kaiken, eik\u00e4 minulla ollut aavistustakaan, miten.\n\n\"Minun pit\u00e4isi varmaan kutsua teid\u00e4t mukaani\", h\u00e4n jatkoi. \"N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 te tarvitsette apuani.\"\n\n\"Me p\u00e4rj\u00e4\u00e4mme ihan hyvin, kiitos vain.\" Poimin reppuni maasta ja k\u00e4\u00e4nnyin l\u00e4hte\u00e4kseni liikkeelle.\n\n\"Sin\u00e4 olet menossa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan.\"\n\nMin\u00e4 ja Mitja vilkaisimme taas toisiamme.\n\n\"Te haluatte p\u00e4\u00e4st\u00e4 perille niin nopeasti kuin mahdollista\", Daniel jatkoi. \"Ja te haluatte pelastaa Mikaelin. Meill\u00e4 on sama matka ja sama tavoite.\"\n\nHeitin repun selk\u00e4\u00e4ni ja Mitja teki samoin. L\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n suuntaan, joka t\u00e4ll\u00e4 kertaa oli toivoakseni oikea. Danielilla ei ollut vaikeuksia pysytell\u00e4 rinnallamme, vaikka h\u00e4nell\u00e4 ei ollut edes kenki\u00e4 jalassa.\n\nK\u00e4velimme pitk\u00e4\u00e4n hiljaisuuden vallitessa. Aurinko oli mennyt pilveen, ja melkein toivoin, ett\u00e4 alkaisi sataa. Ehk\u00e4 sadekuuro onnistuisi huuhtomaan minusta paitsi hien ja hyttyset, my\u00f6s tuntemani kiukun.\n\nYritin parhaani mukaan teeskennell\u00e4, ettei Danielia ollut olemassa, mutta sill\u00e4 ei ollut toivomaani vaikutusta. Tunsin h\u00e4nen huvittuneen katseensa.\n\n\"Jos sin\u00e4 kerta tied\u00e4t kaiken, niin sitten sinun pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4, ettemme voi ilmesty\u00e4 daimonien eteen suden kanssa\", murahdin lopulta. En viel\u00e4k\u00e4\u00e4n katsonut h\u00e4neen. \"He tappavat Mikaelin heti, kun n\u00e4kev\u00e4t sinut.\"\n\n\"Kuvitteletteko te todella, ett\u00e4 te voitte voittaa pelaamalla heid\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4\u00e4n?\"\n\nAlle vartti Danielin seurassa, ja h\u00e4n oli jo alkanut m\u00e4\u00e4r\u00e4ill\u00e4 meit\u00e4. Olin luvannut itselleni, etten antaisi h\u00e4nen koskaan pelotella minua.\n\n\"Meill\u00e4 ei ole vaihtoehtoja\", kivahdin. Ja aloin heti ep\u00e4ill\u00e4 sanojani. Daniel oli oikeassa: me nimitt\u00e4in tuskin saisimme Mikaelia el\u00e4v\u00e4n\u00e4 takaisin, jos pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tyytyisimme tekem\u00e4\u00e4n niin kuin daimonit sanoivat.\n\nDanielin oli kuitenkin pakko sanoa se \u00e4\u00e4neen. \"Aina on olemassa vaihtoehto. Me voimme aloittaa muuttamalla s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 mieleiseksemme.\"\n\nHoukutus heitt\u00e4\u00e4 ohjat h\u00e4nelle ja vain seurata vierest\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n saisi aikaan, oli todella suuri. Mutta en voinut tehd\u00e4 sit\u00e4. En, kun kyse oli Mikaelista.\n\n\"Sin\u00e4 et ole en\u00e4\u00e4 johtaja\", sanoin.\n\n\"Ja sin\u00e4k\u00f6 olet?\"\n\nKun h\u00e4n sanoi sen niin, koko ajatus tuntui t\u00e4ysin typer\u00e4lt\u00e4. Minulla ei ollut ollut vaikeuksia uskoa siihen silloin, kun olin uhitellut Juhalle. Daniel Sarrilla oli kuitenkin kyky saada minut tuntemaan itseni todella pieneksi.\n\nMe olemme samalla puolella, muistutin itse\u00e4ni. Ehk\u00e4 jos hokisin sit\u00e4 itselleni joka toinen sekunti, halu kuristaa h\u00e4net hengilt\u00e4 lakkaisi. Ehk\u00e4.\n\n\"Kyll\u00e4. Min\u00e4 olen johtaja. Min\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4n, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. En tarvitse sinun lupaasi mihink\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"T\u00e4m\u00e4 tyt\u00f6lt\u00e4, joka nukkuu minun silkkilakanoissani.\"\n\nSuuni loksahti auki. Pys\u00e4hdyin ja k\u00e4\u00e4nnyin katsomaan h\u00e4nt\u00e4. Se oli virhe: Danielin omahyv\u00e4isen ilme oli raivostuttavinta, mit\u00e4 olin koskaan n\u00e4hnyt. \"Mist\u00e4 sin\u00e4 senkin tied\u00e4t?\" tiukkasin.\n\n\"Minulla on l\u00e4hteeni.\"\n\nSe alkoi olla jo aika karmivaa. Daniel tiesi, miten ihmiset pidettiin varpaillaan. Se oli h\u00e4nen erikoistaitonsa. Siin\u00e4 mieless\u00e4 h\u00e4n oli Mikaelin vastakohta. Mikaelin erikoistaito oli rauhoittaa ja valaa ihmisiin luottamusta. Eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 kohtaan, vaan heihin itseens\u00e4. Sen takia niin moni oli valmis tekem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen puolestaan melkein mit\u00e4 tahansa. Ei siksi, ett\u00e4 heid\u00e4n t\u00e4ytyi, vaan siksi, ett\u00e4 he halusivat. Koska he tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 Mikael tekisi heid\u00e4n vuokseen saman.\n\nMitja naurahti.\n\n\"Mit\u00e4?\" kysyin kreikaksi.\n\n\"Onhan t\u00e4m\u00e4 nyt aika hauskaa\", h\u00e4n vastasi.\n\n\"Naura vain. Et ole viel\u00e4 edes tavannut omaa tulevaa appeasi.\"\n\nTunsin pient\u00e4 tyydytyst\u00e4, kun n\u00e4in h\u00e4nen s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4neen ilmeens\u00e4. Samalla aloin kuitenkin pohtia, mit\u00e4 Mikael ajattelisi jos tiet\u00e4isi meid\u00e4n solmivan liittoumaa. Ja mit\u00e4 h\u00e4n ajattelisi, jos tapattaisin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen vuokseen?\n\nIlmassa oli kirpeytt\u00e4, jollaista en ollut koskaan kokenut Helsingiss\u00e4 hein\u00e4kuussa.\n\nVedin keuhkoni t\u00e4yteen. Tuijotin keloutunutta m\u00e4nty\u00e4. Loppujen lopuksi kantani oli selv\u00e4. Meill\u00e4 ei ollut varaa olla ottamatta Danielin apua vastaan. Ja h\u00e4n oli oikeassa siin\u00e4, ettemme voineet voittaa daimoneita heid\u00e4n omassa peliss\u00e4\u00e4n. Ennen kuin voisimme kuitenkaan muuttaa peli\u00e4, meid\u00e4n t\u00e4ytyisi p\u00e4\u00e4st\u00e4 selville siit\u00e4, mik\u00e4 heid\u00e4n pelins\u00e4 oikeastaan edes oli. En viel\u00e4 tiennyt, mit\u00e4 tekisimme Danielin suhteen sitten, kun p\u00e4\u00e4sisimme perille. Olin edelleen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen pelkk\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olonsa vaarantaisi Mikaelin hengen \u2013 olettaen tietenkin, ett\u00e4 Mikael oli viel\u00e4 elossa.\n\nJ\u00e4\u00e4 valahti suoniini. Torjuin ajatuksen niin nopeasti kuin pystyin. Jos Mikael olisi kuollut, tiet\u00e4isin siit\u00e4. Tuntisin sen. En edes kysynyt itselt\u00e4ni, miten se muka olisi mahdollista. Jotkut asiat vain olivat.\n\nIhmettelin j\u00e4lleen kerran, mit\u00e4 daimonit halusivat. Jos kyse olisi ollut pelk\u00e4st\u00e4 takaisinmaksusta Mikaelille, heid\u00e4n ei olisi tarvinnut n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4llaista vaivaa. Olimme viett\u00e4neet koko alkukes\u00e4n onnellisen piittaamattomina kaikista mahdollisista uhista. Kertaakaan emme olleet vilkuilleet olan yli. Kysymys siis kuului: miksi nyt? Ja miksi t\u00e4\u00e4ll\u00e4, susien kotikent\u00e4ll\u00e4? Susien, jotka ainoina saattoivat haastaa daimonit.\n\nSiit\u00e4 syyst\u00e4 he olivat tietenkin kielt\u00e4neet tuomasta susia mukanamme. Vaatimus, jota olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet rikkoa.\n\n***\n\n\"Min\u00e4 tunnen n\u00e4m\u00e4 mets\u00e4t yht\u00e4 hyvin kuin oman takapihani. Me ehdimme perille aikaisintaan iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4\", Daniel sanoi. Olimme pys\u00e4htyneet jo toista kertaa sen j\u00e4lkeen, kun Daniel oli liittynyt joukkoomme. Mitja istui reppunsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta min\u00e4 olin siihen liian rauhaton ja tyydyin vain nojailemaan puuhun.\n\n\"Ja sitten?\" kysyin. En halunnut my\u00f6nt\u00e4\u00e4, kuinka pahasti oma aika-arvioni oli ollut pieless\u00e4.\n\n\"Sitten me pelastamme Mikaelin ja painumme hiiteen t\u00e4\u00e4lt\u00e4.\"\n\nSe kuulosti yksinkertaiselta.\n\nKatsoin, kun Daniel tutki jalkapohjiaan. H\u00e4nen olisi helpompaa liikkua suden muodossa, ja ep\u00e4ilin h\u00e4nen pysyv\u00e4n ihmisen\u00e4 vain kiusatakseen minua. H\u00e4n ei vaikuttanut olevan lainkaan huolissaan Mikaelista, mik\u00e4 oli sek\u00e4 helpotus ett\u00e4 huolenaihe. Jos kyse olisi ollut keist\u00e4 tahansa muista kuin daimoneista, olisin pit\u00e4nyt h\u00e4nen huolettomuuttaan aiheellisena. Hitto, h\u00e4n oli Daniel Sarri. Voittajan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4. H\u00e4nest\u00e4 olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4 videopeli ja action-leluja. Koulun liikuntatunneilla olisin valinnut h\u00e4net joukkueeseeni ennen ket\u00e4\u00e4n muuta, lajista riippumatta. Mutta t\u00e4m\u00e4 ei ollut koululiikuntaa tai edes tappeluvideopeli, t\u00e4m\u00e4 oli totta ja vastassamme olivat daimonit, jumalista seuraavat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Pahoin pelk\u00e4sin, ettei Danielkaan olisi tarpeeksi.\n\nH\u00e4n v\u00e4itti tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kaiken, mutta ep\u00e4ilin, ettei h\u00e4n tiennyt mit\u00e4\u00e4n daimoneista. Auttaisin Mikaelia parhaiten tekem\u00e4ll\u00e4 Danielille selv\u00e4ksi, mihin h\u00e4n oli sekaantumassa. Siit\u00e4 huolimatta huomasin ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4ni.\n\n\"Sinun pit\u00e4\u00e4 kertoa h\u00e4nelle, ett\u00e4 sudet voivat tappaa meid\u00e4t\", Mitja sanoi kreikaksi.\n\nHuokaisin. \"Tied\u00e4n... En vain haluaisi.\" En luottanut Danieliin. Vaikken uskonut, ett\u00e4 h\u00e4n oli aikeissa k\u00e4\u00e4nty\u00e4 meit\u00e4 vastaan, en halunnut antaa h\u00e4nelle aseita siihen.\n\n\"H\u00e4n ei voi auttaa meit\u00e4, jos ei tied\u00e4 tarpeeksi.\"\n\n\"\u00c4lk\u00e4\u00e4 antako minun h\u00e4irit\u00e4\", Daniel sanoi.\n\n\"Sinun on varmaan hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 daimonit ovat l\u00e4hes kuolemattomia\", aloitin.\n\n\"L\u00e4hes?\" Daniel kysyi.\n\n\"Daimonit voivat yleens\u00e4 parantaa itsens\u00e4, mutta on kuitenkin yksi poikkeus. Sudenpurema.\"\n\nMinun ei tarvinnut selitt\u00e4\u00e4 tarkemmin \u2013 h\u00e4nen katseensa paljasti, ett\u00e4 h\u00e4n oli ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mit\u00e4 se tarkoitti.\n\n\"Kertokaa lis\u00e4\u00e4.\"\n\nMitja ehti ensin. \"Ensinn\u00e4kin on Callista. H\u00e4n on johtaja. Kukaan ei tied\u00e4, miten vanha h\u00e4n on, ja mihin kaikkeen h\u00e4n kykenee. Kaikki daimonit pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, mik\u00e4 oikeastaan kertoo paljon siit\u00e4, miten vaarallinen h\u00e4n on.\"\n\n\"Tietenkin nainen.\"\n\nMitja sivuutti huomautuksen, viisas kun oli. \"Sitten on Vlassis. Callistan k\u00e4tyri, turvamies ja mit\u00e4 kaikkea. H\u00e4n panee toimeen kaiken, mit\u00e4 Callista vain keksii.\"\n\n\"H\u00e4n on saaren paras taistelija\", sanoin. \"Ja h\u00e4n vihaa meit\u00e4. Sill\u00e4 on jotain tekemist\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme kanssa.\"\n\n\"Ei mik\u00e4\u00e4n yll\u00e4tys.\"\n\nOlisin voinut kysy\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n tarkalleen ottaen tarkoitti. En kysynyt. Mik\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4n oli kertonut minulle is\u00e4st\u00e4mme t\u00e4h\u00e4n asti, ei ollut mairittelevaa. Totuus oli, etten halunnut n\u00e4hd\u00e4 is\u00e4\u00e4ni Danielin silmin. H\u00e4n ansaitsi enemm\u00e4n.\n\n\"Ent\u00e4 te?\" Daniel kysyi.\n\n\"Mit\u00e4 meist\u00e4?\"\n\n\"Mihin te sitten pystytte?\"\n\nMin\u00e4 ja Mitja vilkuilimme toisiamme. En halunnut paljastaa h\u00e4nelle kaikkia salaisuuksiamme. Niin paljon kuin vihasinkin daimoneita, olin oppinut heilt\u00e4 yhden asian: yliluonnolliset kyvyt olivat asia, josta kannatti uskoutua vain kaikkein l\u00e4heisimmille ihmisille. Olin p\u00e4\u00e4tynyt Hukkavaaraan vain, koska Daniel oli kuvitellut voivansa hy\u00f6ty\u00e4 kyvyist\u00e4ni. H\u00e4n ei ollut en\u00e4\u00e4 laumanjohtaja, mutta niin kuin viimeinen tunti oli osoittanut, h\u00e4n ei suinkaan ollut t\u00e4ysin poissa el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni.\n\n\"Min\u00e4 olen hyv\u00e4 kuvien kanssa, ja Mitja taas \u00e4\u00e4nen\", sanoin lopulta. \"Mutta en usko, ett\u00e4 se on kovin t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Meid\u00e4t molemmat on opetettu taistelemaan, ja seh\u00e4n kai on p\u00e4\u00e4asia.\"\n\n\"Kuvitteletko muka, ett\u00e4 tuo tieto riitt\u00e4\u00e4 minulle?\" Daniel kysyi.\n\n\"Ajattele se n\u00e4in: Min\u00e4 olen v\u00e4l\u00e4hdys, Mitja on jylin\u00e4. Yhdess\u00e4 me muodostamme aikamoisen ukkosmyrskyn.\"\n\nMitja ysk\u00e4isi, ja ep\u00e4ilin h\u00e4nen yritt\u00e4v\u00e4n pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 naurua. P\u00e4\u00e4tin vaihtaa aihetta ennen kuin kukaan ehtisi sanoa mit\u00e4\u00e4n. \"Miksi hitossa sinulla edes on m\u00f6kki Lapissa keskell\u00e4 mets\u00e4\u00e4?\" kysyin. \"Ja miksei kukaan tunnu tiet\u00e4v\u00e4n siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n?\"\n\n\"Koska en halunnut kenenk\u00e4\u00e4n tiet\u00e4v\u00e4n siit\u00e4.\" H\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 katsonut minuun, ja ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa koko keskustelumme aikana h\u00e4n kuulosti l\u00e4hes normaalilta ihmiselt\u00e4. Aivan kuin h\u00e4nell\u00e4 olisi jopa ollut tunteita. Pelkoja ja toiveita.\n\nMuistin \u00e4kki\u00e4, ett\u00e4 Mikael oli sanonut is\u00e4ns\u00e4 todellisuudessa pit\u00e4v\u00e4n minusta. Olisi ollut helpompaa, jos en olisi muistanut sit\u00e4.\n\nOlimme jo tuhlanneet aivan liikaa aikaa jaaritteluun. Nostin repun selk\u00e4\u00e4ni toivoen, ett\u00e4 toiset seuraisivat esimerkki\u00e4ni.\n\nMitja oli valmis parissa sekunnissa, ja lopulta Danielkin nousi jaloilleen. En kuitenkaan ehtinyt ottaa kuin kaksi askelta, kun tunsin v\u00e4reily\u00e4 ilmassa.\n\nPys\u00e4hdyin niille sijoilleni.\n\n\"Tunnetko sin\u00e4 t\u00e4m\u00e4n?\"\n\n\"Mink\u00e4?\" Mitja kysyi.\n\n\"Luulen... Luulen, ett\u00e4 h\u00e4n on t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\"\n\n\"M\u00f6kille on viel\u00e4 matkaa\", Daniel murahti.\n\nKohotin k\u00e4teni. \"Odottakaa hetki\", sanoin.\n\nJa silloin kuulin h\u00e4net.\n\nRaissa.\n\n\u00c4\u00e4ni oli tuttu \u2013 liian tuttu. Aivan kuin sen kuulemisesta ei olisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n\nNielaisin. \"Joku on t\u00e4\u00e4ll\u00e4\", kuiskasin niin hiljaa kuin pystyin. Mik\u00e4 oli tietenkin naurettavaa \u2013 vasta hetke\u00e4 aikaisemmin olimme puhuneet normaalilla \u00e4\u00e4nell\u00e4.\n\nMitjan p\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyili puolelta toiselle. Ilmeisesti h\u00e4n ei kuitenkaan aistinut mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4n katsoi taas minua ja kysyi: \"Mit\u00e4 ihmett\u00e4 sin\u00e4 selit\u00e4t?\"\n\n\"Callista\", henk\u00e4isin. \"H\u00e4n on... minun p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4.\"\n\nJa \u00e4kki\u00e4 olin jossain toisaalla.\n\nK\u00e4velin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin. Vaaleansininen linoleumilattia oli selv\u00e4sti vahattu \u00e4skett\u00e4in, sill\u00e4 se heijasti ik\u00e4v\u00e4sti katossa olevien halogeenilamppujen valoa. Keskikes\u00e4n aurinkoon verrattuna valo oli niin keinotekoista, etteiv\u00e4t silm\u00e4ni aluksi siet\u00e4neet sit\u00e4. Siristelin ja katsoin seini\u00e4. Kreikankielisess\u00e4 julisteessa mainostettiin ehk\u00e4isyv\u00e4lineit\u00e4.\n\nSairaala, ajattelin.\n\nEdess\u00e4ni k\u00e4veli mies, joka oli minua melkein p\u00e4\u00e4t\u00e4 pidempi. Tummanruskeat hiukset ja leve\u00e4t, nahkatakin verhoamat hartiat. H\u00e4nen katseensa seurasi hetken aikaa kahden ohi kulkevan valkoisiin pukeutuneen naisen mukana ja n\u00e4in vilahduksen h\u00e4nen kasvoistaan.\n\nHenk\u00e4isin \u00e4\u00e4neen. H\u00e4n n\u00e4ytti tismalleen veljelt\u00e4ni, vain v\u00e4h\u00e4n vanhemmalta. Se saattoi tarkoittaa vain yht\u00e4 asiaa: mies oli is\u00e4mme.\n\nYht\u00e4kki\u00e4 h\u00e4n avasi oven. Onnistuin vain juuri ja juuri pujahtamaan h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n, ennen kuin h\u00e4n veti sen kiinni. Ovi t\u00f6m\u00e4hti takapuoleeni, mutta is\u00e4ni ei huomannut minua. H\u00e4nen katseensa oli kiinnittynyt valkotakkiseen naiseen, joka oli juuri k\u00e4\u00e4ntynyt h\u00e4mmentyneen\u00e4 ymp\u00e4ri.\n\n\"Anteeksi, mutta t\u00e4nne ei saa tulla viel\u00e4...\"\n\nIs\u00e4ni tarttui naiseen ja painoi k\u00e4tens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n suun p\u00e4\u00e4lle. Ehdin n\u00e4hd\u00e4 v\u00e4l\u00e4hdyksen jostain kiilt\u00e4v\u00e4st\u00e4, ennen kuin h\u00e4n taivutti naisen p\u00e4\u00e4t\u00e4 taakse ja viilsi t\u00e4m\u00e4n kurkun auki.\n\nNaisen ruumis m\u00e4tk\u00e4hti lattialle.\n\n\"Raisa!\" Veljeni \u00e4\u00e4ni.\n\nOlin polvillani maassa.\n\nT\u00e4risin. K\u00e4teni haparoivat varpuja. Ne olivat todellisia. Min\u00e4 olin oikeasti t\u00e4\u00e4ll\u00e4, en siell\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n pahaa ei ollut tapahtunut.\n\nEi ehk\u00e4 nyt eik\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta tiesin, ett\u00e4 se, mit\u00e4 olin n\u00e4hnyt oli ollut totta. Is\u00e4ni oli murhannut l\u00e4\u00e4k\u00e4rin. Noin vain.\n\n\"Raisa, mit\u00e4 oikein tapahtui?\"\n\nJokin Mitjan ilmeess\u00e4 sai minut aavistamaan pahaa. Pyyhk\u00e4isin nen\u00e4\u00e4ni. Kun katsoin sormiani, n\u00e4in, ett\u00e4 ne olivat veress\u00e4.\n\n\"Jatketaan matkaa\", sanoin.\n\n***\n\nMinua pommitettiin kauheuksilla. Ne eiv\u00e4t olisi toimineet l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n niin tehokkaasti ellen olisi tiennyt, ett\u00e4 ne kaikki olivat totta.\n\nIs\u00e4ni oli murhannut paljon ihmisi\u00e4. En tiennyt, keit\u00e4 he olivat ja mit\u00e4 he olivat tehneet, mutta loppujen lopuksi sill\u00e4 ei ollut v\u00e4li\u00e4. Kukaan ei ansainnut tulla tapetuksi.\n\nTulipalo oli pahin. Kuulin sis\u00e4ll\u00e4 olevien ihmisten huudon korvissani viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n sen j\u00e4lkeen, kun kuva oli kadonnut.\n\nMiten ihmeess\u00e4 \u00e4itini oli koskaan voinut kuvitella rakastavansa h\u00e4nt\u00e4?\n\nAina v\u00e4lill\u00e4 tuli hetki\u00e4, jolloin en pystynyt jatkamaan k\u00e4vely\u00e4. Paniikki huuhtoi minut upoksiin. Koko kroppani j\u00e4hmettyi kylm\u00e4st\u00e4 ja hetken aikaa saatoin vain t\u00e4rist\u00e4 ja hikoilla. Sitten Mitja auttoi minut takaisin jaloilleni.\n\n\"Sinun t\u00e4ytyy pist\u00e4\u00e4 vastaan\", Mitja sanoi minulle. Halusin sanoa h\u00e4nelle, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut aavistustakaan, mist\u00e4 h\u00e4n puhui, mutta jomotus esti minua avaamasta suutani.\n\nKipu k\u00e4vi niin pahaksi, ett\u00e4 kyyneleet alkoivat taas valua poskiani pitkin ja minun oli painauduttava kaksinkerroin. \"Min\u00e4 en ole varma, pystynk\u00f6 jatkamaan\", tunnustin.\n\nTunsin, kun h\u00e4n yritti avata verhoa. Pys\u00e4ytin h\u00e4net. \"Pahoinvointi ei puolitu sill\u00e4, ett\u00e4 sin\u00e4kin olet sairas. Ei siin\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4, ett\u00e4 me molemmat joutuisimme k\u00e4ym\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n l\u00e4pi.\"\n\nJonkin ajan kuluttua aloin jo tottua n\u00e4kyihin. Olin n\u00e4hnyt is\u00e4ni murhaavan jo niin monta kertaa, ett\u00e4 olin turtunut. Tai ainakin kuvittelin niin ennen seuraavaa n\u00e4ky\u00e4.\n\nJoku itki.\n\nEn tunnistanut h\u00e4nt\u00e4 heti. \u00c4itini oli ollut nuori kuollessaan. Mutta edess\u00e4ni oleva tytt\u00f6... En ollut koskaan ajatellut, ett\u00e4 \u00e4itini oli joskus ollut niin nuori.\n\nH\u00e4nen kyyneleens\u00e4 olivat valuneet jo hyv\u00e4n aikaa, mutta h\u00e4n ei tehnyt elett\u00e4k\u00e4\u00e4n niiden pyyhkimiseksi.\n\n\"Min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n sinut\", is\u00e4ni sanoi. H\u00e4nen katseensa oli t\u00e4ysin periksiantamaton. H\u00e4n seisoi ikkunan edess\u00e4 niin, ett\u00e4 h\u00e4nen varjonsa lankesi suoraan \u00e4itini p\u00e4\u00e4lle.\n\n\"Et tied\u00e4, mit\u00e4 sanot\", \u00e4itini sanoi.\n\n\"Luuletko todella, ett\u00e4 minusta on aviomieheksi? T\u00e4m\u00e4 oli alusta asti huono idea.\" H\u00e4n sylk\u00e4isi sanat suustaan.\n\n\"Eik\u00e4 ollut. Sin\u00e4 rakastat minua!\"\n\nStefanos k\u00e4\u00e4nsi katseensa pois. \"En ole siit\u00e4 en\u00e4\u00e4 niin varma.\"\n\n\"Ent\u00e4 lapset? Aiotko j\u00e4tt\u00e4\u00e4 heid\u00e4tkin?\"\n\n\"En. Min\u00e4 otan pojan.\"\n\n\"Vain kuolleen ruumiini yli!\"\n\n\"Saat valita: joko min\u00e4 otan heid\u00e4t molemmat, tai sitten vain Demetriosin.\"\n\n\"Ei!\" oli kaikki, mit\u00e4 \u00e4itini pystyi sanomaan.\n\nJuuri silloin kaksi lasta ilmestyi ovensuuhun. Tytt\u00f6 ja poika. Min\u00e4 ja Mitja.\n\n\"\u00c4iti\", kuulin itseni sanovan.\n\n\u00c4itini rynt\u00e4si meit\u00e4 kohti, mutta Stefanos oli nopeampi. H\u00e4n ty\u00f6nsi \u00e4itini tylysti pois tielt\u00e4 ja tarttui veljeeni.\n\nPieni Raisa alkoi itke\u00e4, ja \u00e4itini halasi h\u00e4nt\u00e4. Stefanoksen syliss\u00e4 oleva Mitja ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt \u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tuijotti siskoaan suurilla silmill\u00e4\u00e4n.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 haluat? Rahaa? Min\u00e4 annan sinulle rahaa\", is\u00e4ni sanoi.\n\n\u00c4itini pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Min\u00e4 en halua sinun rahojasi.\"\n\n\"Luulen, ett\u00e4 haluat. Sin\u00e4 olet ty\u00f6t\u00f6n ja kouluttamaton. Ajattele Raissan parasta.\"\n\nH\u00e4n lausui nimeni samalla tavalla kuin Callista. Ehk\u00e4 kreikkalaisversio olikin oikea, alkuper\u00e4inen nimeni.\n\nN\u00e4in, kuinka \u00e4itini taistelutahto mureni silmieni edess\u00e4. H\u00e4n oli polvillaan maassa ja puristi minua. \"\u00c4l\u00e4 tee t\u00e4t\u00e4, min\u00e4 rukoilen.\" H\u00e4nen sanoistaan sai tuskin selv\u00e4\u00e4.\n\nMutta vain min\u00e4 olin en\u00e4\u00e4 kuulemassa h\u00e4nen rukouksensa. Is\u00e4ni ja veljeni olivat l\u00e4hteneet.\n\nL\u00f6ysin itseni sel\u00e4lt\u00e4ni maasta. Aurinko oli tullut esiin pilvien takaa ja paistoi suoraan silmiini. Saatoin edelleen kuulla \u00e4itini itkun korvissani. Olisi voinut luulla, ett\u00e4 kaiken sen j\u00e4lkeen, mit\u00e4 olin n\u00e4hnyt, t\u00e4m\u00e4 ei olisi tuntunut en\u00e4\u00e4 miss\u00e4\u00e4n. Kaikista n\u00e4kemist\u00e4ni asioista perheeni hajoaminen oli nimitt\u00e4in pienin tragedia. Mutta en voinut olla surematta \u00e4itini ja meid\u00e4n kaikkien vuoksi. En tiennyt, miten h\u00e4n oli koskaan onnistunut nousemaan lattialta ja jatkamaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. En voinut kuvitella h\u00e4nen antaneen Stefanosille anteeksi. Itse en ainakaan pystyisi.\n\nPyyhin h\u00e4t\u00e4isesti kosteuden kasvoiltani, ettei kukaan n\u00e4kisi.\n\n\"Sin\u00e4 hidastat meit\u00e4\", Daniel sanoi. Yritin kohottaa itseni kyyn\u00e4rp\u00e4iden varaan. Kun siit\u00e4 ei ollut tulla mit\u00e4\u00e4n, veljeni riensi h\u00e4tiin. Onnistuttuani p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n konttausasentoon vilkaisin Danielia. Jos olin kuvitellut h\u00e4nen h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4v\u00e4n tilaani, sain petty\u00e4 pahasti. Se ei n\u00e4ytt\u00e4nyt kiinnostavan h\u00e4nt\u00e4 lainkaan, korkeintaan \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4n.\n\nJ\u00e4lleen kerran en voinut kuin ihmetell\u00e4, miten Mikaelista oli tullut Mikael. H\u00e4n ei tiennyt sit\u00e4, mutta h\u00e4n oli itse oma suurin saavutuksensa.\n\n\"Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sinut t\u00e4nne ja tulla hakemaan my\u00f6hemmin\", h\u00e4n murahti.\n\n\"Ei\", sek\u00e4 min\u00e4 ett\u00e4 Mitja sanoimme samaan aikaan.\n\n\"Kasaa sitten itsesi, tai saat j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4h\u00e4n\", Daniel sanoi.\n\n\"Pikkuisen my\u00f6t\u00e4tuntoa, kiitos\", sihisin samalla kun yritin p\u00e4\u00e4st\u00e4 pystyyn. Sill\u00e4 hetkell\u00e4 evoluution ratkaisu nostaa ihminen kulkemaan kahdella jalalla tuntui \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen typer\u00e4lt\u00e4.\n\n\"Nyt ei ole oikea hetki alkaa kalastella s\u00e4\u00e4lipisteit\u00e4.\"\n\nEhk\u00e4 Danielin tarkoitus oli olla niin raivostuttava, ett\u00e4 unohtaisin p\u00e4\u00e4ns\u00e4ryn ja kuvotuksen ja keskittyisin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4neen; siin\u00e4 tapauksessa h\u00e4n oli hyv\u00e4\u00e4 vauhtia saavuttamassa tavoitettaan.\n\nOnnistuin viimein seisomaan suorassa. \"T\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n helpotu sill\u00e4, ett\u00e4 sin\u00e4 pid\u00e4t koko juttua jonain vitsin\u00e4. Tiedoksesi: sinun poikasi on hengenvaarassa.\"\n\n\"Ai. Tilanne parani heti, kun sin\u00e4 vain sanoit sen \u00e4\u00e4neen.\"\n\n\"Sinun mielest\u00e4si tilanteen vakavuuden tunnustaminen antaa sille lis\u00e4\u00e4 valtaa. Mutta arvaa mit\u00e4? Asia on juuri p\u00e4invastoin. Miten ihmeess\u00e4 kell\u00e4\u00e4n voisi olla riitt\u00e4v\u00e4sti rohkeutta tehd\u00e4 ongelmalle jotain, jos ei ole edes rohkeutta tunnustaa koko ongelman olemassaoloa?\"\n\nH\u00e4n otti askeleen l\u00e4hemm\u00e4s. Sitten toisen. H\u00e4n oli niin l\u00e4hell\u00e4, ett\u00e4 saatoin tuntea h\u00e4nen hengityksens\u00e4 kasvoillani. Kaikki vaistoni sanoivat, ett\u00e4 minun kannattaisi per\u00e4\u00e4nty\u00e4, tai edes laskea katseeni. Mutta en tehnyt niin.\n\nSivusilm\u00e4ll\u00e4 n\u00e4in, ett\u00e4 my\u00f6s Mitja oli tullut l\u00e4hemm\u00e4s. H\u00e4n pelastaisi minut jos Daniel k\u00e4visi kimppuuni. Toivottavasti.\n\n\"Luuletko, ett\u00e4 min\u00e4 onnistuin olemaan vallassa satakahdeksankymment\u00e4 vuotta joutumatta kertaakaan n\u00e4in vaikeaan tilanteeseen? \u00c4l\u00e4 katso taakse \u00e4l\u00e4k\u00e4 sivuille. \u00c4l\u00e4k\u00e4 helvetti soikoon koskaan, koskaan paru.\"\n\nHetken aikaa kuulin vain meid\u00e4n molempien kiihtyneen hengityksen. Sitten aloin oksentaa, ja kakomisen \u00e4\u00e4ni t\u00e4ytti mets\u00e4n.\n\nDaniel kirosi.\n\n\"Miksi Callista tekee t\u00e4m\u00e4n sinulle?\" Mitja kysyi kreikaksi.\n\nKoska h\u00e4n oli sadisti, oli ensimm\u00e4inen reaktioni. Koska h\u00e4n halusi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, etten ollut mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nen rinnallaan. Koska h\u00e4n halusi tappaa minut hitaasti ja tuskallisesti.\n\nOli kuitenkin vain yksi tapa p\u00e4\u00e4st\u00e4 selville Callistan suunnitelmasta. Ja se oli perille p\u00e4\u00e4seminen.\n\nVasta silloin tajusin ajatella, ett\u00e4 ehk\u00e4 peli oli jo alkanut, ja t\u00e4m\u00e4 oli sen ensimm\u00e4inen vaihe.\n\nSe auttoi. Mik\u00e4li t\u00e4m\u00e4 olisi vain ensimm\u00e4inen vaihe, se tarkoitti, ett\u00e4 se loppuisi jossain vaiheessa. Jos tarkoitus oli saada minut luovuttamaan, vaikutus oli siis p\u00e4invastainen.\n\nOnnistuimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n taas hetken, kunnes pahoinvointini otti uudelleen vallan ja minun oli pakko pys\u00e4hty\u00e4 oksentamaan. Mikon arvio puolen p\u00e4iv\u00e4n patikoinnista alkoi tuntua koko ajan huonommalta vitsilt\u00e4.\n\nDanielkaan ei en\u00e4\u00e4 keksinyt mit\u00e4\u00e4n nerokasta sanottavaa. Sen sijaan h\u00e4n kohotti nen\u00e4ns\u00e4 kohti tuulta.\n\n\"Me olemme l\u00e4hell\u00e4\", h\u00e4n sanoi. Luulin jo hetken, ett\u00e4 h\u00e4n sanoi sen lohduttaakseen minua. Samaan tapaan kuin vanhemmat kertoivat lapsille matkan olevan ihan pian ohi, vaikka todellisuudessa ei oltu viel\u00e4 saavutettu edes puoliv\u00e4li\u00e4. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa tunsin kiitollisuutta h\u00e4nt\u00e4 kohtaan.\n\nJa sitten t\u00e4ysin odottamatta me astuimme puiden seasta aukealle. Aukean keskell\u00e4 seisoi rakennus.\nYHDESTOISTA LUKU\n\nEn tiennyt, miksi rakennusta olisi pit\u00e4nyt kutsua. Se ei ollut talo. M\u00f6kkik\u00e4\u00e4n ei kuulostanut oikealta. Se oli l\u00e4hes yht\u00e4 pikkuruinen kuin leikkim\u00f6kki Jaskan talon pihalla, mutta siit\u00e4 huolimatta se n\u00e4ytti uhkaavalta, v\u00e4h\u00e4n kuin sill\u00e4 olisi ollut oma tahto. Hirret, joista se oli rakennettu, n\u00e4yttiv\u00e4t vanhemmilta kuin mets\u00e4 sen ymp\u00e4rill\u00e4. Katolla kasvoi sammalta.\n\n\"En haista mit\u00e4\u00e4n\", Daniel murahti. H\u00e4n n\u00e4ytti pettyneelt\u00e4, ja hetken ajattelin h\u00e4nen olevan niin sekaisin, ett\u00e4 h\u00e4n oli oikeasti toivonut p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 taistelemaan daimoneita vastaan. Sitten tajusin h\u00e4nen huolensa olevan sama kuin minun: jos h\u00e4n ei haistanut mit\u00e4\u00e4n, se tarkoitti, ettei Mikael ollut t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja jos h\u00e4n ei ollut t\u00e4\u00e4ll\u00e4, olimme tuhlanneet arvokasta aikaa.\n\nYritin olla ajattelematta \u00e4idin katsomia poliisisarjoja ja niiss\u00e4 toistunutta ajatusta, ett\u00e4 panttivanki- ja kidnappaustapauksissa kuolonuhrien todenn\u00e4k\u00f6isyys kasvoi sit\u00e4 suuremmaksi, mit\u00e4 kauemmin tilanne jatkuisi. T\u00e4m\u00e4 ei ollut mik\u00e4\u00e4n tavallinen sieppaustilanne. En tiennyt, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli.\n\n\"Menn\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n\", Daniel sanoi.\n\nSeurasimme h\u00e4nt\u00e4. Mitja joutui kumartumaan, jottei olisi ly\u00f6nyt p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ovenkarmiin. Kun h\u00e4n astui tielt\u00e4ni pois, katsoin ymp\u00e4rilleni. Koko tuvan saattoi n\u00e4hd\u00e4 yhdell\u00e4 silm\u00e4yksell\u00e4. P\u00f6yt\u00e4 ja sen molemmilla puolilla penkit, uuni, sohvas\u00e4nky. Ei muuta. Kaikki muu Sarrien omistama oli niin virheet\u00f6nt\u00e4 ja tyylik\u00e4st\u00e4, etten pystynyt kuvittelemaan heit\u00e4 t\u00e4nne. Ainoa sana, jonka keksin, oli pelkistetty, mutta sekin tuntui viittaavaan johonkin harkittuun. Sit\u00e4 m\u00f6kki ei todellakaan ollut. En olisi yll\u00e4ttynyt, jos ketut ja myyr\u00e4t olisivat ottaneet sis\u00e4tilan haltuun.\n\nLopulta minun oli pakko ilmaista ihmetykseni \u00e4\u00e4neen. \"Tek\u00f6 oikeasti olette asuneet t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jouluisin?\"\n\nDaniel hymyili vinosti. \"Kaupunkilaistytt\u00f6 ei ole ilmeisesti koskaan n\u00e4hnyt oikeaa hirsim\u00f6kki\u00e4.\"\n\n\"Olenpas\", sanoin. Vaikka tosiasiassa en ollut aivan varma.\n\n\"T\u00e4\u00e4ll\u00e4 me saamme olla rauhassa.\" H\u00e4n vilkaisi minua. \"Luulisi sinunkin jo v\u00e4hitellen osaavan arvostaa sit\u00e4.\"\n\nJatkoin tarkastustani. M\u00f6kiss\u00e4 ei n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan juoksevaa vett\u00e4, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n s\u00e4hk\u00f6\u00e4. Seuraavaksi p\u00e4\u00e4sinkin seuraamaan hyvin kummallista esityst\u00e4, jonka nimi oli \"Daniel Sarri sytytt\u00e4\u00e4 tulen uuniin\". H\u00e4n oli hyv\u00e4 siin\u00e4. Kaikista liikkeist\u00e4 n\u00e4ki, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nen m\u00f6kkins\u00e4.\n\nT\u00e4m\u00e4 oli Danielin salaisuus, tajusin. Puoli, jota h\u00e4n ei paljastanut kenellek\u00e4\u00e4n muulle kuin vaimolleen ja pojalleen.\n\nKukaan meist\u00e4 ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, luultavasti siksi, ett\u00e4 meit\u00e4 kaikkia vaivasi sama kysymys, eik\u00e4 kell\u00e4\u00e4n meist\u00e4 ollut siihen hyv\u00e4\u00e4 vastausta. Kysymys kuului: mit\u00e4 seuraavaksi? Me olimme tulleet perille. Sen olisi pit\u00e4nyt riitt\u00e4\u00e4. Olimme ajatellut kaiken tasan t\u00e4h\u00e4n pisteeseen asti.\n\nDaniel oli rauhallisempi kuin olin koskaan n\u00e4hnyt h\u00e4nen olevan. \"Meid\u00e4n on paras sy\u00f6d\u00e4 ja lev\u00e4t\u00e4 nyt kun voimme. Huomenna on uusi p\u00e4iv\u00e4.\"\n\nM\u00f6kiss\u00e4 oli kaksi s\u00e4nky\u00e4. Koska minulla ei ollut aikomustakaan nukkua Danielin kanssa samassa s\u00e4ngyss\u00e4 ja toisaalta en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n hennonut pakottaa Mitjaa moiseen, min\u00e4 ja veljeni p\u00e4\u00e4dyimme parivuoteeseen. Danielille j\u00e4i kapea sohvas\u00e4nky tuvan puolella. En voinut olla ajattelematta, ett\u00e4 tavallisesti Mikael nukkui siin\u00e4.\n\nMakasimme kyljill\u00e4mme kasvotusten yll\u00e4mme samat vaatteet, joissa olimme kolunneet mets\u00e4n l\u00e4pi. Puristava tunne rinnassani oli vain pahentunut viimeisten tuntien aikana, enk\u00e4 kuvitellut pystyv\u00e4ni nukkumaan en\u00e4\u00e4 koskaan.\n\nHapuilin kohti sanoja, joilla kertoa veljelleni, milt\u00e4 minusta tuntui. Mitja ei ollut koskaan kommentoinut minun ja Mikaelin suhdetta. En tiennyt, johtuiko se siit\u00e4, ettei h\u00e4n katsonut asian kuuluvan h\u00e4nelle, vai siit\u00e4, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut siit\u00e4 mielipidett\u00e4. Tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n tulisi mielt\u00e4m\u00e4\u00e4n minut aina omana yksikk\u00f6n\u00e4ni, ja se oli helpottavaa. Samalla h\u00e4n oli niit\u00e4 harvoja, jotka tajusivat, mit\u00e4 olin valmis tekem\u00e4\u00e4n Mikaelin puolesta.\n\nEi ollut v\u00e4li\u00e4, saisinko pit\u00e4\u00e4 Mikaelin viikon vai viisi vuosisataa. P\u00e4\u00e4asia oli se, ett\u00e4 h\u00e4n hengitti, ja jatkoi hengitt\u00e4mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa.\n\n\"Me l\u00f6yd\u00e4mme h\u00e4net\", Mitja lupasi.\n\n***\n\nSeuraavana aamuna Daniel l\u00e4hti etsim\u00e4\u00e4n j\u00e4lki\u00e4 daimoneista. Odottaessamme h\u00e4nen paluutaan min\u00e4 ja Mitja kannoimme vett\u00e4 l\u00e4heisest\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4. Keitimme sen varmuuden vuoksi. Olin jo illalla katsonut kaappeihin ja n\u00e4hnyt, ett\u00e4 ruokavarastomme oli varsin pieni. Mitja laittoi kuivat herneet kattilaan kiehumaan ja min\u00e4 avasin puukolla pari tonnikalat\u00f6lkki\u00e4. Ensin ihmettelin, miten Sarrit p\u00e4rj\u00e4siv\u00e4t t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta sitten muistin, ett\u00e4 he olivat susia. Sudet eiv\u00e4t tarvinneet supermarkettia.\n\nKun Daniel tuli takaisin ja ilmoitti, ettei ollut l\u00f6yt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n, en yll\u00e4ttynyt. H\u00e4\u00e4r\u00e4tess\u00e4mme vaatimattoman ateriamme parissa olin jo alkanut aavistella, ettei Mikael ollut miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ollutkaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Se tarkoitti, ett\u00e4 h\u00e4n oli jossain muualla. Ja joka sekunti jonka tuijotin kattilassa poukkoilevia herneit\u00e4, h\u00e4n oli vaarassa. Ehk\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kidutettiin. Ehk\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 hiipui juuri t\u00e4ll\u00e4 nimenomaisella hetkell\u00e4.\n\nOli helpotus, kun Daniel keskeytti ajatukseni. \"Miten te saitte tiet\u00e4\u00e4 m\u00f6kist\u00e4?\" H\u00e4n oli istunut p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen veljeni viereen.\n\nMieleni teki muistuttaa, ett\u00e4 omien sanojensa mukaan h\u00e4n tiesi kaiken, mutta \u00e4kki\u00e4 olin haluton v\u00e4ittelem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kanssaan. Minun oli tunnustettava, ett\u00e4 pidin t\u00e4st\u00e4 Danielista enemm\u00e4n kuin siit\u00e4 versiosta, joka oli minulle tutumpi.\n\n\"Mikko kertoi meille\", sanoin.\n\n\"Tietysti\", Daniel hym\u00e4hti.\n\nUteliaisuuteni her\u00e4si. \"Mist\u00e4 h\u00e4n sitten tiet\u00e4\u00e4?\"\n\n\"H\u00e4n rakensi m\u00f6kin.\"\n\nOlin ymm\u00e4ll\u00e4ni. \"Miksi se sitten kuuluu sinulle?\"\n\n\"H\u00e4n antoi sen minulle.\"\n\n\"H\u00e4n antoi sen sinulle\", toistin. Sitten: \"Miksi?\"\n\n\"Koska min\u00e4 kasvoin t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\"\n\n\"Sin\u00e4 olet kotoisin Lapista?\" Olin luullut, ett\u00e4 Daniel oli el\u00e4nyt koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Hukkavaarassa.\n\n\"Niin. Asuin t\u00e4\u00e4ll\u00e4, kunnes is\u00e4ni ja min\u00e4 l\u00e4hdimme liikkeelle ja asetuimme lopulta Hukkavaaraan.\"\n\n\"Hetkinen. Perustiko sinun is\u00e4si lauman?\"\n\nDaniel katsoi minua tavalla, jonka oli varmaan tarkoitus haastaa minut yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n langanp\u00e4tk\u00e4t.\n\nJa viimein sainkin rusetin solmittua. \"Mikko on sinun is\u00e4si.\" Sitten: \"Mikko on Sarrajuoksa.\"\n\nHitto.\n\nMinun oli istuttava alas. Ensinn\u00e4kin: en pystynyt kuvittelemaan, ett\u00e4 Danielilla oli is\u00e4\u00e4. Olin aina pit\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin jumalana. Pelottavana ja toisten tuskasta nauttivana jumalana, mutta jumalana yht\u00e4 kaikki. Se, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli is\u00e4, tarkoitti, ett\u00e4 h\u00e4n oli ollut joskus lapsi, siis heikko ja viaton.\n\nMieleeni nousi kuva tummatukkaisesta pikkupojasta, joka repii perhoselta siivet.\n\nMy\u00f6s k\u00e4sitykseni koko lauman historiasta oli juuri mennyt uusiksi. Olin lukenut Hukkavaaran synnyst\u00e4 kertovan Hukkapojan ja ajatellut kaiken tapahtuneen satoja vuosia sitten. Ja ehk\u00e4 se olikin. Olin vain olettanut Danielin i\u00e4n v\u00e4\u00e4rin.\n\n\"Luulin, ett\u00e4 Hukkavaarassa on ollut jo ties kuinka monta laumanjohtajaa\", sanoin. En uskonut harhaluuloni olevan sattumaa. Jostain syyst\u00e4 Daniel oli halunnut kaikkien uskovan niin.\n\nPenkki narahti Danielin alla, kun h\u00e4n vaihtoi asentoa. \"Luulit v\u00e4\u00e4rin.\"\n\nJotain juolahti mieleeni. \"Mikko on Mikaelin isois\u00e4.\" Pyh\u00e4 Sylvi! ajattelin mieless\u00e4ni. \u00c4\u00e4neen sanoin: \"H\u00e4n ei koskaan sanonut minulle mit\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Se ei johtunut sinusta. H\u00e4nell\u00e4 ei ole lupaa puhua siit\u00e4.\" Puolusteliko h\u00e4n poikaansa? En ollut varma.\n\n\"Eik\u00f6 kukaan siis tied\u00e4 Mikosta?\"\n\n\"Ei.\"\n\n\"Miten h\u00e4n voi olla elossa?\"\n\n\"H\u00e4n on sinnik\u00e4s k\u00e4pp\u00e4n\u00e4.\" H\u00e4n selvitti kurkkuaan ja k\u00e4\u00e4ntyi Mitjan puoleen. \"Sinulla on siis tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4\", h\u00e4n sanoi. En ollut yht\u00e4\u00e4n varma, mist\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa tuuli, ennen kuin tajusin, ett\u00e4 Daniel oli tahallaan vaihtanut puheenaihetta.\n\n\"Niin. Caoimhe.\"\n\n\"H\u00e4n ei siis ole suomalainen.\"\n\n\"H\u00e4n on irlantilainen.\"\n\n\"Keiju\", lis\u00e4sin ennen kuin ehdin purra kielt\u00e4ni. Caoimhe ei varmaankaan pannut pahakseen sit\u00e4, ett\u00e4 kerroin h\u00e4nest\u00e4 Danielille, mutta vainoharhaisuudessani pelk\u00e4sin Danielin voivan jotenkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tietoa hyv\u00e4kseen.\n\n\"Kappas. Olen kuullut, ett\u00e4 he ovat kauniita.\" Aivan kuin se olisi ollut p\u00e4\u00e4asia. H\u00e4nen ilmeest\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tellen veljeni oli juuri noussut arvoasteikossa yl\u00f6sp\u00e4in.\n\nMitja ei sanonut mit\u00e4\u00e4n. Syntyi kiusaantunut hiljaisuus. En voinut kuin ihmetell\u00e4, miksi Daniel oli \u00e4kki\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt yritt\u00e4\u00e4 olla mukava. Se istui h\u00e4nelle yht\u00e4 huonosti kuin Tarjoustalosta ostettu puvuntakki.\n\n\"Puhutteko te kesken\u00e4nne englantia?\"\n\n\"Tai iiri\u00e4.\"\n\n\"Ja sitten puhut viel\u00e4 kreikkaakin. Silti et onnistunut k\u00e4ym\u00e4\u00e4n peruskoulua loppuun.\"\n\n\"Hei!\" protestoin. \"Kenenk\u00f6h\u00e4n vika on, ettei Mitjalla ole mennyt kaikki ihan putkeen?\" En pystynyt hillitsem\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni, vaan jatkoin: \"Ja mist\u00e4 l\u00e4htien sin\u00e4 olet muka arvostanut koulutusta? Mikael uskalsi alkaa haaveilla l\u00e4\u00e4kiksest\u00e4 vasta sen j\u00e4lkeen, kun sin\u00e4 h\u00e4ivyit hiillostamasta h\u00e4nt\u00e4. Tiesitk\u00f6 edes, ett\u00e4 h\u00e4n on niin fiksu?\"\n\n\"Tiesin\", h\u00e4n vastasi.\n\n\"Mikset sitten koskaan kannustanut h\u00e4nt\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n?\" kysyin.\n\n\"Lauma tulee ensin. Mikael on ottanut turhia riskej\u00e4. H\u00e4nen asemansa on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 todella hutera. H\u00e4nen t\u00e4ytyy pysy\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4 ja k\u00e4yd\u00e4 koulut vasta sitten, kun asiat ovat paremmalla tolalla.\"\n\n\"Arvaa mit\u00e4? Voit ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 mielipiteesi takaisin sinne, mist\u00e4 ne ovat per\u00e4isin.\"\n\nVeljeni p\u00e4\u00e4tti siin\u00e4 kohtaa nousta ja menn\u00e4 tutkimaan herneit\u00e4. Tai sitten h\u00e4n meni ulos \u2013 huomioni pysyi nimitt\u00e4in Danielissa. \"Min\u00e4 puolustan Mikaelia niin kuin parhaiten pystyn, my\u00f6s silloin, kun h\u00e4nen oma is\u00e4ns\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 hallita h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. \u00c4l\u00e4 ep\u00e4ile sit\u00e4 hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n.\"\n\nDaniel myh\u00e4ili. Vasta silloin muistin, ett\u00e4 ilman h\u00e4nt\u00e4 min\u00e4 ja Mikael emme olisi koskaan p\u00e4\u00e4tyneet yhteen. Se oli ollut h\u00e4nen suunnitelmansa alusta asti.\n\n\"Sen kun sanot \u00e4\u00e4neen\", sanoin. \"Sin\u00e4 sait kaiken, mink\u00e4 halusitkin.\"\n\n\"Ei, Raisa. Sin\u00e4 sait kaiken, mink\u00e4 halusit.\"\n\nJa tietenkin h\u00e4n oli oikeassa.\n\nKiukkuni liukeni sit\u00e4 mukaa kun ajatukseni siirtyiv\u00e4t Danielista Mikaeliin ja minuun. Kuukausi oli lyhyt aika. Silti siin\u00e4 ajassa ehti oppia toisen tavat ja mukautua niihin. Ja enemm\u00e4n kuin mukautua: siin\u00e4 ajassa ehti jo tulla hivenen toisen kaltaiseksi. Nykyisin aina, kun vanhus nousi ratikkaan, annoin h\u00e4nelle paikkani ilman tietoista p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4. Vain, koska Mikaelkin teki niin.\n\nKuukaudessa ehti luoda yhteisen kielen. Sanoja, jotka tarkoittivat jotain vain meid\u00e4n kesken. Kuukaudessa ehti oppia ne kohdat, joista kutittaa ja ne, joiden suuteleminen johti automaattisesti toisiin suudelmiin.\n\nKuukaudessa ehti rakentaa mieless\u00e4\u00e4n koko yhteisen tulevaisuuden. Kokonaisen maailman, jonka perusyksikk\u00f6 ei ollut min\u00e4 vaan me.\n\n\"Ei kannata odottaa h\u00e4\u00e4kutsua ihan heti.\" En ollut tarkoittanut paljastaa h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n minun ja Mikaelin tilanteesta. Kun kuulin oman \u00e4\u00e4neni, tajusin kuitenkin heti, ett\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4isi jonkin olevan vialla. En kuulostanut l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n niin \u00e4rtyneelt\u00e4 kuin olin halunnut. Pikemminkin surulliselta.\n\n\"Ryppyj\u00e4 rakkaudessa jo n\u00e4in pian?\" Daniel kysyi.\n\n\"Niinkin voisi sanoa\", mutisin. Ja sitten yll\u00e4tin itseni kertomalla h\u00e4nelle koko tarinan. \"Kun sain h\u00e4net takaisin, vannoin, etten antaisi mink\u00e4\u00e4n vied\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 minulta pois. Mutta ket\u00e4\u00e4n ei voi pit\u00e4\u00e4 v\u00e4kisin.\" Laskin p\u00e4\u00e4ni k\u00e4siini.\n\n\"Rukoileminen ei auta\", Daniel sanoi.\n\n\"En min\u00e4 rukoillut\", sanoin. Danielin katse paljasti, ettei h\u00e4n uskonut minua.\n\nYritin keksi\u00e4 jotain, mill\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. \"Miss\u00e4 Kristina on?\"\n\n\"Viimeksi kun puhuin h\u00e4nen kanssaan, h\u00e4n oli Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4.\"\n\n\"Oletteko te... eronneet?\"\n\n\"Sudet eiv\u00e4t eroa.\"\n\nMinun mielest\u00e4ni se, ettei tiennyt, miss\u00e4 vaimo oli ja milloin n\u00e4kisi h\u00e4net seuraavan kerran kuulosti erolta. Mutta ilmeisesti olin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4.\n\n\"Kaikki rakkaus ei ole samanlaista\", Daniel sanoi. \"Ei sellaista kuin sinulla ja Mikaelilla juuri nyt. Sin\u00e4 olet viel\u00e4 niin nuori, ettet tied\u00e4.\"\n\nMin\u00e4 ja Daniel Sarri keskustelimme rakkaudesta? Voi luoja.\n\nDanielinkin t\u00e4ytyi tajuta sama asia, sill\u00e4 h\u00e4n nousi penkilt\u00e4. \"Min\u00e4 vaihdan muotoa.\"\n\n***\n\nAjan kuluminen ei ollut koskaan ollut niin kivuliasta. Vaikka olimme olleet Sarrajuoksan m\u00f6kiss\u00e4 vasta kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4, tuntui silt\u00e4 kuin olisimme asuneet siell\u00e4 ikuisesti. N\u00e4ill\u00e4 leveysasteilla aurinko pysytteli itsepintaisesti taivaalla koko ajan, eik\u00e4 milloinkaan tiennyt, mit\u00e4 kello oli. Muu maailma tuntui olevan jossain hyvin kaukana \u2013 liian kaukana. Halusimme l\u00e4hte\u00e4, mutta emme uskaltaneet. Daimonit olivat halunneet meid\u00e4n tulevan t\u00e4nne ja siihen t\u00e4ytyi olla syy. Emme voineet antaa itsemme rentoutua. Toistelin itselleni, ett\u00e4 se oli osa heid\u00e4n peli\u00e4\u00e4n \u2013 peli\u00e4, jonka oli tarkoitus saada meid\u00e4t s\u00e4ikkym\u00e4\u00e4n.\n\nJa totuus oli, ett\u00e4 min\u00e4 s\u00e4ikyin.\n\n\"Ent\u00e4 jos he ovat t\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lin hy\u00f6k\u00e4nneet Hukkavaaraan?\" kysyin ties kuinka monetta kertaa. Puhelimeni akku oli loppunut illalla. Puoli piinallisen pitk\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ilman mink\u00e4\u00e4nlaista viesti\u00e4 Hukkavaarasta. Viimeisimm\u00e4ss\u00e4 viestiss\u00e4 Jenni oli kertonut Nikon ja Tanelin palanneen Helsinkiin. Caoimhe oli j\u00e4\u00e4nyt Hukkavaaraan odottamaan Mitjan paluuta. Juha ja Jenni yrittiv\u00e4t parhaansa mukaan viihdytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, mutta rivien v\u00e4list\u00e4 oli voinut lukea, ett\u00e4 h\u00e4n oli tolaltaan Mitjan l\u00e4hd\u00f6st\u00e4.\n\n\"He ovat susia\", Daniel vastasi. \"Sin\u00e4 kerroit heille kaiken tarvittavan, jotta he osaavat puolustautua.\"\n\n\"T\u00e4m\u00e4 tuntuu niin... v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4. Olla tekem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Viel\u00e4 yksi p\u00e4iv\u00e4. Sitten me l\u00e4hdemme.\"\n\nKumpikaan meist\u00e4 ei sanonut \u00e4\u00e4neen sit\u00e4, mit\u00e4 ajattelimme: meill\u00e4 ei ollut aavistustakaan, minne meid\u00e4n kannatti menn\u00e4.\n\nKun sin\u00e4 iltana menin nukkumaan, nukahdin l\u00e4hes heti. Unessani seisoin rantabaarissa. Kaikki n\u00e4ytti hieman oudolta, vaikka en aivan heti tajunnutkaan, miksi. Ihmiset olivat pukeutuneet hassusti. Aivan kuin olisin ollut keskell\u00e4 naamiaisia, paitsi ett\u00e4 kaikki tuntuivat pit\u00e4v\u00e4n asujaan aivan tavallisina. Hiusmallit ja silm\u00e4lasit ja... ai niin. Yhdeks\u00e4nkymment\u00e4luku.\n\nKatselin ymp\u00e4rilleni. Teksteist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen olin Kreikassa. Tarkemmin sanottuna jollakin sen saarista. En ollut n\u00e4hnyt paikkaa aikaisemmin, mutta ilmanala ja edess\u00e4 levitt\u00e4ytyv\u00e4 meri olivat riitt\u00e4vi\u00e4 vihjeit\u00e4.\n\nIstuin yhteen terassin vapaista p\u00f6ydist\u00e4. Yritin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mahdollisimman huomaamattomalta samalla kun tarkkailin ohi kulkevia ihmisi\u00e4. Katseeni osui viereiseen p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, jonka \u00e4\u00e4ress\u00e4 istui kaksi poikaa.\n\nH\u00e4tk\u00e4hdin. Vlassis. Paitsi ett\u00e4 h\u00e4n oli paljon nuorempi. Ja h\u00e4nen vieress\u00e4\u00e4n istui...\n\n\"Stefanos\", Vlassis sanoi.\n\nH\u00e4n n\u00e4ytti nuoremmalta kuin n\u00e4yiss\u00e4ni, silotellummalta ja uhmakkaammalta. Ennen kaikkea h\u00e4n n\u00e4ytti kyll\u00e4styneelt\u00e4. H\u00e4n tuskin edes vilkaisi Vlassisia, vaikka t\u00e4m\u00e4 oli selv\u00e4sti hyvin innokas saamaan h\u00e4nen huomionsa.\n\n\"Ent\u00e4s tuo?\"\n\nVlassis osoitti kohti rantaviivaa. Aivan vesirajassa seisoi tytt\u00f6 yll\u00e4\u00e4n mit\u00e4 kamalimmat r\u00f6yhel\u00f6bikinit. Joukosta h\u00e4n erottui kuitenkin siksi, ett\u00e4 oli niin vaalea \u2013 h\u00e4n ei ollut voinut olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kauemmin.\n\n\"Liian viaton\", is\u00e4ni sanoi lopulta. Mutta h\u00e4n ei katsonut pois.\n\n\"Kyll\u00e4h\u00e4n sen tiet\u00e4\u00e4, miksi n\u00e4m\u00e4 tyt\u00f6t ovat tulleet t\u00e4nne.\"\n\n\"Samasta syyst\u00e4 kuin mekin olemme tulleet t\u00e4nne\", Stefanos vastasi.\n\nVlassis naurahti. \"Kukaan muu kuin sin\u00e4 ei olisi voinut suostutella Callistaa kahteen per\u00e4kk\u00e4iseen bileviikonloppuun.\"\n\nTajusin h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti, ett\u00e4 he puhuivat nykykreikkaa, eik\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 puhuttiin saarella ja jota edelleenkin puhuin Mitjan kanssa.\n\nKun is\u00e4ni ei vastannut Vlassisille, h\u00e4n kysyi: \"Mist\u00e4 luulet h\u00e4nen olevan?\"\n\n\"Kuka tiet\u00e4\u00e4.\"\n\n\"Min\u00e4 veikkaan, ett\u00e4 h\u00e4n on ruotsalainen.\" Kun is\u00e4ni ei sanonut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, Vlassis kysyi: \"Pit\u00e4isik\u00f6 minun menn\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n?\"\n\nStefanosin p\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi, ja ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa h\u00e4n katsoi Vlassisia. \"Ei\", oli kaikki, mit\u00e4 h\u00e4n sanoi.\n\nKatsoin tytt\u00f6\u00e4 tarkemmin. Pitk\u00e4t, vaaleat hiukset valuivat h\u00e4nen rinnalleen. Kun h\u00e4n sipaisi ne korvansa taakse, erotin ter\u00e4v\u00e4n leuan ja py\u00f6re\u00e4t poskip\u00e4\u00e4t.\n\n\u00c4itini.\n\nTuijotin h\u00e4nt\u00e4 niin pitk\u00e4\u00e4n, etten ollut huomannut is\u00e4ni nousseen yl\u00f6s.\n\nVlassis seurasi h\u00e4nen esimerkki\u00e4\u00e4n, ja he l\u00e4htiv\u00e4t k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Hetken ajan vain istuin paikoillani ennen kuin tajusin, ett\u00e4 mik\u00e4li halusin seurata heit\u00e4, minun olisi noustava yl\u00f6s ja oikeasti ment\u00e4v\u00e4 heid\u00e4n per\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n\nTavoitin heid\u00e4t juuri, kun he olivat astuneet kivetylt\u00e4 alueelta hiekalle.\n\nSamaan aikaan \u00e4itini oli alkanut k\u00e4vell\u00e4 poisp\u00e4in merest\u00e4, mutta joukko poikia pys\u00e4ytti h\u00e4net.\n\n\"Anteeksi, en puhu kreikkaa\", \u00e4itini sanoi heille englanniksi.\n\nMutta min\u00e4 puhuin. Valitettavasti.\n\n\"N\u00e4tti pimu.\"\n\n\"Hyv\u00e4 runko.\"\n\nIs\u00e4ni ja Vlassis olivat pys\u00e4htyneet. He seurasivat k\u00e4ynniss\u00e4 olevaa v\u00e4likohtausta, Vlassis virnistellen, is\u00e4ni vakavana.\n\n\"J\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4 h\u00e4net rauhaan\", is\u00e4ni sanoi lopulta. H\u00e4n ei korottanut \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 oli selv\u00e4 merkki siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi pystyv\u00e4ns\u00e4 saattamaan heid\u00e4t kaikki liikuntakyvytt\u00f6miksi hyvin nopeassa aikataulussa. Ilmeisesti olin kuitenkin ainoa, joka tajusi t\u00e4m\u00e4n, sill\u00e4 kukaan pojista ei liikahtanutkaan.\n\n\"Onko h\u00e4n sinun tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4si?\" yksi heist\u00e4 kysyi.\n\n\"Ei. Mutta teid\u00e4n sijassanne l\u00e4htisin nyt.\"\n\nYksi heist\u00e4 nauroi, mutta kun h\u00e4n vilkaisi is\u00e4ni vakavaa ilmett\u00e4, h\u00e4nen naurunsa sammui. H\u00e4n l\u00e4im\u00e4isi kaveriaan selk\u00e4\u00e4n kuin viestitt\u00e4en, ett\u00e4 leikki oli nyt ohi. He l\u00e4htiv\u00e4t. Is\u00e4ni ei vilkaissutkaan \u00e4iti\u00e4ni ennen kuin jo jatkoi k\u00e4vely\u00e4 kohti rantaa my\u00f6t\u00e4ilev\u00e4\u00e4 katua. Vlassis seurasi per\u00e4ss\u00e4 vilkuillen aina v\u00e4lill\u00e4 taakseen.\n\nStefanos kaivoi taskuaan ja hetken kuluttua h\u00e4n sytytti tupakan.\n\n\"Heit\u00e4 yksi\", Vlassis sanoi.\n\n\"Enk\u00e4 heit\u00e4. K\u00e4y ostamassa omat.\" H\u00e4n osoitti kohti pient\u00e4 kauppaa, jonka ulkopuolelle oli aseteltu niin vesimeloneja kuin vesileluja.\n\nVlassis taisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 olla riitelem\u00e4tt\u00e4 is\u00e4ni kanssa, sill\u00e4 h\u00e4n livahti sis\u00e4\u00e4n kauppaan hartiat kyyryss\u00e4.\n\n\"Hei!\"\n\nMin\u00e4 ja is\u00e4ni k\u00e4\u00e4nnyimme yht\u00e4 aikaa. \u00c4iti juoksi meit\u00e4 kohti. H\u00e4n liukastui, mutta onnistui kuin onnistuikin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tasapainonsa.\n\n\"Hei\", h\u00e4n sanoi heng\u00e4styneen\u00e4. \"Kiitos sinulle. En tied\u00e4, mit\u00e4 sin\u00e4 sanoit niille pojille, mutta luulen, ett\u00e4 sin\u00e4 puolustit minua.\"\n\n\u00c4itini englanti oli h\u00e4vett\u00e4v\u00e4n huonoa, eik\u00e4 is\u00e4ni vastannut mit\u00e4\u00e4n. En tiennyt, oliko h\u00e4n edes ymm\u00e4rt\u00e4nyt sanoja. \u00c4itini kuitenkin yll\u00e4tti meid\u00e4t molemmat ojentamalla k\u00e4tens\u00e4 ja sanomalla: \"Tuire.\"\n\nHetken aikaa Stefanos vain tuijotti k\u00e4tt\u00e4 kuin yritt\u00e4en keksi\u00e4, mit\u00e4 sill\u00e4 kuului tehd\u00e4. Lopulta h\u00e4n kuitenkin tarttui siihen. \"Stefanos.\"\n\n\"Voinko tarjota sinulle oluen?\" \u00e4itini kysyi. En muista koskaan n\u00e4hneeni \u00e4itini kasvoilla samanlaista hymy\u00e4.\n\nStefanos nauroi. \u00c4itini n\u00e4ytti loukkaantuneelta. \"Mik\u00e4 naurattaa?\"\n\n\"Sin\u00e4 haluat tarjoa minulle oluen?\" H\u00e4n kysyi hymyillen. \"Taitaa olla ensimm\u00e4inen kerta, kun tytt\u00f6 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tuota repliikki\u00e4 minuun eik\u00e4 toisin p\u00e4in.\" Stefanos puhui englantia paremmin kuin \u00e4itini, enk\u00e4 voinut olla ajattelematta, ett\u00e4 Mitja oli perinyt kielip\u00e4\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4.\n\n\u00c4itini suu asettui minulle niin tutuksi viivaksi.\n\n\"Luota minuun\", Stefanos sanoi. \"Et varmasti halua olla miss\u00e4\u00e4n tekemisiss\u00e4 minun kaltaiseni kaverin kanssa.\"\n\n\u00c4iti risti k\u00e4sivartensa. \"Millainen kaveri sin\u00e4 sitten olet?\"\n\nStefanos naurahti ja pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.\n\n\"Raiskaaja?\"\n\nIs\u00e4ni vakavoitui. \"En.\"\n\n\"Naistenhakkaaja?\"\n\n\"Pahoittelen.\"\n\n\"Kirvesmurhaaja?\"\n\n\"En aivan sek\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Sitten minulla ei pit\u00e4isi olla mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4. Sit\u00e4 paitsi, olen aika varma ett\u00e4 pystyn juomaan enemm\u00e4n kuin sin\u00e4.\"\n\nStefanos nauroi taas. H\u00e4n ei vaikuttanut tyypilt\u00e4 joka nauroi kovin usein, ja silti h\u00e4n oli nauranut jo kahdesti t\u00e4m\u00e4n keskustelun aikana.\n\n\"Ei se ollut mik\u00e4\u00e4n vitsi. Min\u00e4 olen Suomesta. Ja sin\u00e4 olet... No...\"\n\n\"Mik\u00e4?\"\n\n\u00c4itini ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, katsoi vain merkitsev\u00e4\u00e4n s\u00e4vyyn. Se oli suorastaan nerokasta: kukaan ei kehdannut per\u00e4\u00e4nty\u00e4 haasteesta silloin, kun oli ensin tullut loukatuksi lempe\u00e4sti.\n\n\"Me molemmat tulemme katumaan t\u00e4t\u00e4. Paljon.\"\n\n\"Ehk\u00e4 huomenna, muttei t\u00e4n\u00e4\u00e4n\", \u00e4itini sanoi.\n\nStefanos n\u00e4ytti harkitsevan asiaa. En usko, ett\u00e4 \u00e4itini tajusi, millainen saavutus se jo oli. \"Miss\u00e4 sinun yst\u00e4v\u00e4si ovat?\" h\u00e4n kysyi lopulta.\n\n\"Minulla ei ole yst\u00e4vi\u00e4.\"\n\n\"Sin\u00e4 tulit t\u00e4nne yksin?\" Stefanos oli h\u00e4mmentynyt, ellei jopa huolissaan.\n\n\u00c4itini ny\u00f6kk\u00e4si.\n\n\"Tuo on hullua. Sinun kaltaisesi tytt\u00f6...\"\n\n\"Mit\u00e4?\"\n\n\"Taisin olla v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4\", h\u00e4n mutisi. \"Minun kaltaiseni tyyppi on sittenkin juuri oikea valinta. Menn\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Ent\u00e4 sinun yst\u00e4v\u00e4si? H\u00e4n voi tietenkin tulla mukaan, jos...\"\n\nStefanos keskeytti h\u00e4net. \"Ei, me emme todellakaan pyyd\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 mukaan.\"\n\n\"No, haluat varmaan k\u00e4yd\u00e4 kertomassa h\u00e4nelle, ett\u00e4 olet l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4.\"\n\nStefanos vilkaisi kaupan oven suuntaan. Vlassis jutteli parhaillaan kassalla joidenkin tytt\u00f6jen kanssa. Ilmeist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen h\u00e4n oli hyv\u00e4\u00e4 vauhtia tekem\u00e4ss\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n idioottia.\n\n\"Ei tarvitse\", is\u00e4ni sanoi.\n\n***\n\nHer\u00e4sin siihen, ett\u00e4 joku kuiskasi korvaani. Tai ainakin olin kuvitellut niin \u2013 kun nousin istumaan, Mitja vasta avasi silm\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 huoneessa ollut ket\u00e4\u00e4n muuta.\n\nTiesin heti, ett\u00e4 jotain oli tapahtunut. Me molemmat hypp\u00e4simme yl\u00f6s ja s\u00e4nt\u00e4simme tupaan.\n\nDaniel oli jo t\u00e4ysin hereill\u00e4. H\u00e4n seisoi ikkunan \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja tuijotti ulos. \"Jotain on meneill\u00e4\u00e4n\", h\u00e4n sanoi.\n\nSe, ettei h\u00e4n osannut nimet\u00e4 uhkaa, ei ollut hyv\u00e4 merkki. Daniel ei yleens\u00e4 ilmaissut itse\u00e4\u00e4n ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti.\n\nEnnen kuin kukaan ehti est\u00e4\u00e4, tempaisin ulko-oven auki.\n\nAamu-usva oli piiritt\u00e4nyt m\u00f6kin ja mets\u00e4n. Ilma oli niin kylm\u00e4, ett\u00e4 jouduin vastustamaan halua kietoa k\u00e4det ymp\u00e4rilleni. Valo tuntui tulevan joka suunnasta niin, ett\u00e4 minulta meni hetki ennen kuin l\u00f6ysin auringon taivaalta.\n\n\"Kuuntele\", Mitja sanoi. H\u00e4n seisoi vasemmalla puolellani.\n\nKuuntelin. En erottanut mit\u00e4\u00e4n, kunnes tajusin, ett\u00e4 juuri sit\u00e4 h\u00e4n oli tarkoittanut. Ei ainuttakaan lintua, hyttysen inin\u00e4\u00e4 tai lehtien kahahdusta. Pelkk\u00e4 oma hengityksemme ilmassa. T\u00e4ydellinen hiljaisuus.\n\nTuijotin usvaan. Annoin katseeni liikkua hitaasti vasemmalta oikealle ja sitten takaisin.\n\nDaniel ilmestyi oikealle puolelleni suden muodossa. Niskakarvat olivat pystyss\u00e4, ja kurkusta l\u00e4hti vaimea murina.\n\nJa silloin he saapuivat usvasta. Ensin yksi, sitten toinen, kolmas ja pian niin monta, etten pysynyt en\u00e4\u00e4 laskuissa mukana.\n\nEhk\u00e4 meid\u00e4n tuli olla otettuja. Heit\u00e4 oli pienen armeijan verran. He olivat kaikki pukeutuneet niin kuin soturien kuuluu, enk\u00e4 ep\u00e4illyt hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n, etteiv\u00e4tk\u00f6 he olleet aseistautuneet p\u00e4\u00e4st\u00e4 varpaisiin. Heid\u00e4n oli t\u00e4ytynyt ajatella, ett\u00e4 me tarjoaisimme kunnon vastuksen.\n\nJa mit\u00e4 meill\u00e4 todellisuudessa oli? Minun kuusi veist\u00e4ni.\n\nSitten n\u00e4in Vlassisin ilmeen ja ajattelin, ettei armeijan tuominen ollut ainakaan h\u00e4nen ideansa.\n\n\u00c4kki\u00e4 tajusin, miten typeri\u00e4 me olimme olleet. Kuinka valmistautumattomia. Niin paljon kuin olin hokenut susille, etteiv\u00e4t he tienneet, mit\u00e4 heill\u00e4 oli vastassa, olin astunut tismalleen samaan ansaan. Olin antanut itseni unohtaa, keit\u00e4 daimonit olivat. Ja nyt me joutuisimme maksamaan siit\u00e4.\n\nLopulta erotin Callistan muiden joukosta.\n\nH\u00e4nell\u00e4 oli yll\u00e4\u00e4n viininpunainen mekkonsa. Hiukset oli letitetty kruunuksi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle. Vaikka vieress\u00e4ni oleva Daniel oli kaiken j\u00e4rjen mukaan meist\u00e4 suurin uhka, h\u00e4nen katseensa oli minussa.\n\nAikaisemmin minun oli ollut vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi h\u00e4n oli valinnut Lapin. Se oli osittain johtunut siit\u00e4, etten ollut pystynyt kuvittelemaan h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4nne. Nyt kun h\u00e4n seisoi edess\u00e4ni, tajusin, ettei minulla ollut ollut aavistustakaan, kuka ja mik\u00e4 h\u00e4n todellisuudessa oli.\n\nH\u00e4n n\u00e4ytti silt\u00e4 kuin omistaisi koko mets\u00e4n. Ei \u2013 koko maailman. Me olimme pelkki\u00e4 statisteja n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4, jota h\u00e4n ohjasi. Eik\u00e4 kukaan koskaan saisi tiet\u00e4\u00e4, millainen esitys Lapin korvessa n\u00e4yteltiin.\n\nTaistella vai ei?\n\nSusi-Daniel sy\u00f6ksyi ohitseni kohti daimoneita.\n\nSiis taistelisimme.\n\nVeitseni olivat jo valmiina. Annoin ensimm\u00e4isen lent\u00e4\u00e4 kohti Vlassisia ennen kuin k\u00e4\u00e4nnyin ja juoksin kohti l\u00e4hint\u00e4 daimonia.\n\nMitja vierell\u00e4ni seurasi esimerkki\u00e4ni. En tiennyt, mit\u00e4 Daniel teki, mutta mik\u00e4li \u00e4\u00e4nist\u00e4 saattoi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n aiheutti tuhoa daimonien keskuudessa. Kuulin daimonien huutavan varoituksia toisilleen, mutten keskittynyt niihin. Kamppailu nielaisi minut kokonaan. T\u00e4m\u00e4 ei ollut kunniallista ottelemista, jossa oltaisiin testattu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n fyysisi\u00e4 kamppailukykyj\u00e4. Kun daimonit tajusivat, mit\u00e4 tapahtui \u2013 ja heilt\u00e4 meni siihen v\u00e4hemm\u00e4n kuin silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4ys aikaa \u2013 mieleeni tulvi kaikenlaisia kuvia, \u00e4\u00e4ni\u00e4, hajuja ja makuja. Torjuin ne yksi kerrallaan. Jouduin keskittym\u00e4\u00e4n t\u00e4ysill\u00e4, jotta sain itseni pysym\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 ajassa ja paikassa ja puolustautumaan hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 vastaan.\n\nKaikkea oli aivan liikaa kerralla, ja halusin vain saada sen loppumaan. Vasta silloin p\u00e4\u00e4h\u00e4ni juolahti, ett\u00e4 voisin pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajan.\n\nEn kuitenkaan onnistunut siin\u00e4. Hyvin pian sain nimitt\u00e4in huomata, etten pystynyt irrottamaan keskittymist\u00e4ni taistelusta riitt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4ksi aikaa. Kaiken lis\u00e4ksi daimonit tekiv\u00e4t kaikkensa sulkeakseen ideani ulos, aivan niin kuin min\u00e4 tein heid\u00e4n ideoilleen.\n\nK\u00e4\u00e4ntyess\u00e4ni n\u00e4in, ett\u00e4 veljeni oli saarrettu kahdelta puolelta. H\u00e4nen kaulalleen oli painettu veitsi. Kun katsoin alas, huomasin samanlaisen ter\u00e4n l\u00f6ytyv\u00e4n oman leukani alta.\n\nKohotin k\u00e4teni ja annoin veitseni pudota maahan. Mitja teki saman.\n\n\"Vaihda muotoa tai h\u00e4n kuolee\", Vlassisin \u00e4\u00e4ni sanoi aivan korvani juuressa. Tietenkin juuri h\u00e4n oli se, joka oli pakottanut minut antautumaan.\n\nDaniel murisi, mutta totteli.\n\nTuttu hahmo astui eteeni. \"Raissa\", Callista sanoi. H\u00e4n ei edes vilkaissut Mitjaa tai Danielia. En tiennyt, mit\u00e4 se tarkoitti, mutta min\u00e4 olin tullut vain ja ainoastaan Mikaelin takia.\n\n\"Miss\u00e4 h\u00e4n on?\" kysyin.\n\n\"Kuka?\" Callista kysyi. Tyynesti, aivan liian tyynesti.\n\n\"Tied\u00e4t varsin hyvin. Miss\u00e4 h\u00e4n on?\"\n\nVlassis puuttui puheeseen. \"Yleens\u00e4 sen, jota osoitetaan aseella, ei kannata esitt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4.\" H\u00e4n oli irrottanut otteensa minusta, mik\u00e4 olisi ollut hyv\u00e4 asia, ellen olisi heti alkanut ajatella, miten harmittomana h\u00e4nen t\u00e4ytyi pit\u00e4\u00e4 minua uskaltaakseen tehd\u00e4 niin. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 h\u00e4nen arvionsa oli oikea.\n\n\"Jos min\u00e4 en saa kysy\u00e4 kysymyksi\u00e4, niin te voitte ainakin kertoa, miksi me olemme t\u00e4\u00e4ll\u00e4\", sanoin.\n\nCallista tarkasteli minua niin kuin kertaalleen karannutta teurasel\u00e4int\u00e4. S\u00e4\u00e4lill\u00e4 ja toruen. \"H\u00e4n ei ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4\", h\u00e4n sanoi lopulta.\n\nMeni hetki, ennen kuin tajusin h\u00e4nen puhuvan Mikaelista. \"Siin\u00e4 tapauksessa min\u00e4k\u00e4\u00e4n ei aio olla.\" K\u00e4\u00e4nnyin ja l\u00e4hdin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n m\u00f6kin suuntaan.\n\nKaksi daimonia astui heti eteeni.\n\nK\u00e4\u00e4nnyin. Callista oli tullut seisomaan aivan liki. En ollut kuullut h\u00e4nen liikkuvan, joten h\u00e4tk\u00e4hdin h\u00e4nen l\u00e4heisyytt\u00e4\u00e4n.\n\n\"H\u00e4n tappoi daimonin. Ymm\u00e4rr\u00e4t, ettemme me voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 moista rikosta rankaisematta.\" H\u00e4n kuulosti liian lempe\u00e4lt\u00e4. En voinut kuin ihmetell\u00e4, mit\u00e4 sen taakse k\u00e4tkeytyi.\n\nNielaisin. \"Mit\u00e4 te olette tehneet h\u00e4nelle?\"\n\n\"Emme mit\u00e4\u00e4n, mihin h\u00e4n ei olisi itse suostunut.\"\n\nKurtistin kulmiani.\n\n\"Me pyysimme h\u00e4nt\u00e4 valitsemaan yhden omistaan\", Callista sanoin. \"Toisin kuin Alek, h\u00e4n sai valita.\" Tiesin, mit\u00e4 h\u00e4n tulisi sanomaan ennen kuin h\u00e4n sanoi sen. \"H\u00e4n valitsi itsens\u00e4.\"\n\nPuristin silm\u00e4ni kiinni. Tietenkin Mikael oli tehnyt niin. H\u00e4n ei olisi antanut kenenk\u00e4\u00e4n muun k\u00e4rsi\u00e4 tekojensa seurauksia. Ei, vaikka h\u00e4n olikin laumanjohtaja ja siten t\u00e4rke\u00e4mpi kuin yksik\u00e4\u00e4n toinen laumassa. H\u00e4n oli mennyt vapaaehtoisesti, koska se oli ainoa keino est\u00e4\u00e4 daimoneita tulemasta Hukkavaaraan.\n\nAjattelin kaikkia hukkavaaralaisia. Yst\u00e4vi\u00e4ni. Lupinilaisia ja heid\u00e4n lapsiaan. Mikael oli uhrautunut kaikkien heid\u00e4n vuokseen.\n\nH\u00e4n ei voinut olla kuollut. Ei voinut.\n\nT\u00e4ydelliseksi j\u00e4rkytyksekseni Daniel avasi suunsa.\n\n\"Minua ei kiinnosta kuunnella teid\u00e4n mongerrustanne. Min\u00e4 tulin hakemaan poikani ja sitten h\u00e4ivyn.\"\n\n\u00c4kki\u00e4 olin eritt\u00e4in iloinen, ett\u00e4 Daniel seisoi rinnallamme. Normaalisti vihasin h\u00e4nen ylimielist\u00e4 ilmett\u00e4\u00e4n, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa se oli minun lempiominaisuuteni h\u00e4ness\u00e4.\n\nVlassisin nen\u00e4 nyrpistyi. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa tuo ilme ei liittynyt mill\u00e4\u00e4n tavalla minuun.\n\nTai ehk\u00e4 liittyi sittenkin. Vlassisin katse nimitt\u00e4in l\u00f6ysi minut ja tiesin heti, ett\u00e4 h\u00e4n syytti minua aivan kaikesta, my\u00f6s Danielin l\u00e4sn\u00e4olosta. Oli oikeastaan imartelevaa, ett\u00e4 h\u00e4n kuvitteli minulla olevan niin paljon valtaa. Niin kuin kaikki, mit\u00e4 tein, olisikin ollut todella laskelmoitua eik\u00e4 pelkki\u00e4 impulsiivisia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ja tuurilla r\u00e4mpimist\u00e4. Saatoin vain haaveilla p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jolloin todella tiet\u00e4isin, mit\u00e4 tein.\n\n\"T\u00e4m\u00e4 on hyvin valitettavaa\", Callista sanoi minulle. \"Viestimme oli selv\u00e4: ei susia.\"\n\nV\u00e4lill\u00e4 en ollut varma, viittasiko Callista itseens\u00e4 me-muodossa, vai yrittik\u00f6 h\u00e4n vain vihjata, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6sten tekemiseen olisi osallistunut muitakin kuin h\u00e4n.\n\n\"Me emme kutsuneet h\u00e4nt\u00e4 mukaamme\", sanoin. Tiesin kuulostavani lapselliselta.\n\n\"Tilanne on nyt n\u00e4in\", Daniel aloitti, \"T\u00e4m\u00e4 nainen saa kertoa, mit\u00e4 on tehnyt Mikaelille. Ja jos me emme saa h\u00e4nt\u00e4 ehj\u00e4n\u00e4 takaisin, voin vannoa, ett\u00e4 daimonien aika on ohi. Min\u00e4 j\u00e4ljit\u00e4n heid\u00e4t yksitellen, kunnes ainoatakaan ei ole en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4.\"\n\nCallista katsoi Mitjaa. \"Kerro, mit\u00e4 h\u00e4n sanoi.\"\n\nMitjan kasvoilla k\u00e4vi irvistys ennen kuin h\u00e4n tulkkasi Danielin sanat kreikaksi. H\u00e4n ei silotellut Danielin sanomaa mill\u00e4\u00e4n tavalla. Olin sek\u00e4 ylpe\u00e4 ett\u00e4 kauhuissani.\n\nMik\u00e4li kyse ei olisi ollut Mikaelin hengest\u00e4, olisin voinut jopa nauttia n\u00e4kem\u00e4st\u00e4ni.\n\nMitja vilkaisi minua. H\u00e4nen t\u00e4ytyi ajatella samaa kuin min\u00e4. Todistimme mit\u00e4 luultavammin maailmankaikkeuden eeppisint\u00e4 tahtojen taistoa.\n\nKunnes Callista katsoin minua ja sanoi: \"H\u00e4n on elossa. Min\u00e4 voin vied\u00e4 sinut h\u00e4nen luokseen.\"\n\nKuullessani sen tajusin, etten ollut hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n uskonut Mikaelin voivan olla kuollut. Siit\u00e4 huolimatta huomasin t\u00e4risev\u00e4ni. Kun viimein sain hengitykseni j\u00e4lleen hallintaan, aloin ihmetell\u00e4, mit\u00e4 tarjouksen taakse k\u00e4tkeytyi. Koko tilanne huusi: liian helppoa!\n\nMitja oli ehtinyt suomentaa Callistan sanat Danielille. Daniel otti askeleen eteenp\u00e4in niin kuin ei olisi voinut odottaa sekuntiakaan kauempaa.\n\n\"Vain Raissa\", Callista sanoi. L\u00e4mp\u00f6tila putosi v\u00e4hint\u00e4\u00e4n viisitoista astetta aina, kun h\u00e4n puhui jollekulle muulle kuin minulle.\n\nOlin kahden vaiheilla. Tiesin t\u00e4m\u00e4n olevan ansa \u2013 olin tiennyt koko ajan. En kuitenkaan n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4 sen yli tai ymp\u00e4ri. Olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt jo kauan sitten, ett\u00e4 seuraisin Mikaelia minne tahansa.\n\n\"Rakastettusi kohtalo on sinun k\u00e4siss\u00e4si\", Callista sanoi.\n\n\"Min\u00e4 suostun\", kuulin itseni sanovan.\n\n\"Sin\u00e4 teit oikean p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen.\" H\u00e4n ojensi k\u00e4tt\u00e4\u00e4n minua kohti. \"Tule.\"\n\nVilkaisin Mitjaa. \"Olen pahoillani.\"\n\n\"Raisa, \u00e4l\u00e4!\" H\u00e4nen paniikkinsa heijasteli omia ep\u00e4ilyksi\u00e4ni siit\u00e4, mit\u00e4 kaikkea voisi tapahtua, jos l\u00e4htisin Callistan mukaan. Mutta minulla ei ollut vaihtoehtoa.\n\nAstuin askeleen edemm\u00e4s ja tartuin Callistan k\u00e4teen. H\u00e4nen otteensa oli niin tiukka, ett\u00e4 huomasin pid\u00e4tt\u00e4v\u00e4ni hengityst\u00e4ni.\n\n\"Tappakaa heid\u00e4t\", h\u00e4n sanoi. Kaikki daimonit liikahtivat yhten\u00e4 miehen\u00e4 kohti Mitjaa ja Danielia.\n\n\"Ei!\" huusin. Mutta oli liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4. Maailma py\u00f6r\u00e4hti, ja mets\u00e4 katosi ymp\u00e4rilt\u00e4ni. Paiskauduin maahan. \nKAHDESTOISTA LUKU\n\nAvasin silm\u00e4ni.\n\nAllani oleva maa oli sile\u00e4\u00e4 kive\u00e4 ja se tuntui kylm\u00e4lt\u00e4 k\u00e4mmeni\u00e4ni vasten \u2013 aurinko oli vasta alkanut l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Kun kohotin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni, saatoin n\u00e4hd\u00e4 pylv\u00e4iden jalustat molemmilla puolillani. Ne olivat tutut \u2013 ja pelottavan todelliset.\n\nJa tuoksu. Siit\u00e4 ei voinut erehty\u00e4.\n\nOlin saarella.\n\nEi. Eieieieiei.\n\nPaniikin aalto hy\u00f6kyi ylitseni. Kun olin luvannut l\u00e4hte\u00e4 Callistan mukaan, en ollut hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n ajatellut, minne h\u00e4n minut veisi. Niin paljon kuin jokainen soluni yritti torjua ajatusta, ymp\u00e4rist\u00f6ni pysyi paikoillaan. Min\u00e4 olin t\u00e4\u00e4ll\u00e4, Mitja ja Daniel toisaalla. En voinut tehd\u00e4 asialle mit\u00e4\u00e4n.\n\nPuristin huolen mielest\u00e4ni kuin mehun appelsiinista. He pystyisiv\u00e4t pakenemaan. Minun oli pakko luottaa siihen.\n\nVasta silloin tajusin, mit\u00e4 saarella oleminen tarkoitti: Mikaelin t\u00e4ytyi olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Se rauhoitti minua hieman. Antoi minulle tarkoituksen kohottaa itseni k\u00e4sien varaan.\n\nCallista seisoi samassa paikassa, jossa olin n\u00e4hnyt h\u00e4net ensimm\u00e4isen kerran. H\u00e4n n\u00e4ytti silt\u00e4 kuin olisi seissyt siin\u00e4 jo kauan, ehk\u00e4 ikuisesti.\n\n\"Tervetuloa takaisin\", h\u00e4n sanoi. Takaisin tajuihini vai takaisin saarelle, en ollut varma.\n\nTuntui kuin olisin pudonnut taivaalta, vaikka todellisuudessa en ollut liikkunut mihink\u00e4\u00e4n. Saari oli tullut minun luokseni. Oloni ei ollut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n niin varma, ett\u00e4 olisin uskaltanut nousta jaloilleni. Olin maassa nelinkontin kuin mik\u00e4kin uskollinen palvelija. No, t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 olin tehnyt kaiken, mit\u00e4 Callista oli halunnut. Olin pelannut h\u00e4nen peli\u00e4\u00e4n.\n\nAavistus alkoi hiipi\u00e4 mieleeni. T\u00e4ll\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 Mikaelin kanssa. T\u00e4m\u00e4 kaikki oli minua varten.\n\n\"Sin\u00e4 olet aiheuttanut paljon harmia, tyt\u00e4r\", Callista sanoi.\n\n\"Min\u00e4 en ole tehnyt mit\u00e4\u00e4n\", sanoin. Ainakaan en ollut tehnyt mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 olisi uhannut daimoneita. Alek oli tullut minun per\u00e4\u00e4ni eik\u00e4 toisin p\u00e4in. Siit\u00e4 huolimatta olin j\u00e4tt\u00e4nyt heid\u00e4t rauhaan, toivoen ett\u00e4 he soisivat minulle saman.\n\n\"Ennustukset ovat puhuneet sinusta jo tuhansien vuosien ajan\", Callista sanoi.\n\nMyrsky seuraa per\u00e4ss\u00e4si, Mikko oli sanonut.\n\nPuristin silm\u00e4ni kiinni. Aavistukseni oli osunut oikeaan. T\u00e4ll\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 edes Alekin kuoleman kanssa. Kaikki johtui minusta. Siit\u00e4 saamarin ennustuksesta.\n\nJokin Callistan \u00e4\u00e4ness\u00e4 paljasti, ett\u00e4 niin oli ollut aivan alusta asti. \"Sin\u00e4 siis tiesit koko ajan, ett\u00e4 ennustus kertoo minusta eik\u00e4 Mitjasta. Silloinkin, kun Alek l\u00e4hti meid\u00e4n per\u00e4\u00e4mme. Etk\u00e4 tehnyt mit\u00e4\u00e4n.\" Annoin \u00e4\u00e4neni hiipua.\n\nCallista ei vastannut, mutta tiesin, ett\u00e4 olin arvannut oikein. En ollut varma, ymm\u00e4rsink\u00f6 en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sen, ett\u00e4 minun oli pelastettava Mikael.\n\nKohottauduin polvilleni. \"Minun t\u00e4ytyy saada n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net\", sanoin.\n\n\"Kaikki aikanaan\", h\u00e4n sanoi.\n\nKaksi daimonia ilmestyi takaap\u00e4in ja tarttui minua k\u00e4sivarsista. Kohosin tahtomattani jaloilleni.\n\n\"Todista minulle, ett\u00e4 h\u00e4n on t\u00e4\u00e4ll\u00e4!\" huusin.\n\nDaimonit alkoivat raahata minua selk\u00e4 edell\u00e4 pois.\n\n\"Callista!\"\n\nAinoa vastaus jonka sain, oli \u00e4killinen pimeys, kun p\u00e4\u00e4ni peitettiin kankaalla.\n\nOlin pelannut h\u00e4nen s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4\u00e4n. Ja olin juuri h\u00e4vinnyt.\n\n***\n\nYritin laskea askelia ja saada jotain k\u00e4sityst\u00e4 suunnista, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, minne minua vietiin. Vasta kun ilma viileni ymp\u00e4rill\u00e4ni ja \u00e4\u00e4net alkoivat kuulostaa oudoilta tajusin, ett\u00e4 olimme tulleet sis\u00e4tilaan.\n\nMinut johdatettiin alas portaita. Hetken aikaa ehdin jo kuvitella, ett\u00e4 minut viet\u00e4isiin samaan paikkaan, jossa Mikaelia pidettiin. Olin tietenkin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4.\n\nDaimonit k\u00e4viv\u00e4t l\u00e4pi taskuni. En tiennyt, mit\u00e4 veitsilleni oli tapahtunut, sill\u00e4 Vlassis oli ottanut ne minulta jo Lapissa. He eiv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n, ja lopulta huppu vedettiin pois p\u00e4\u00e4st\u00e4ni.\n\nEn ollut tiennyt, ett\u00e4 saarella edes oli tyrmi\u00e4. Oven kolahtaessa kiinni takanani tajusin kuitenkin olevani sellaisessa. Tuskin oli olemassa yht\u00e4 lohdutonta ja lopullista \u00e4\u00e4nt\u00e4, ja se sai minut s\u00e4ps\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n\nVankilani ei ollut aivan niin synkk\u00e4 tai pime\u00e4 kuin mit\u00e4 sana \"tyrm\u00e4\" sai minut ajattelemaan, sill\u00e4 sein\u00e4t olivat valkoiseksi kalkittua kive\u00e4. Mutta nopea vilkaisu paljasti mukavuuksien rajoittuvaan lattialla olevaan vilttiin ja nurkassa olevaan \u00e4mp\u00e4riin.\n\nKuulostelin hetken aikaa k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n suuntaan, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, ett\u00e4 olin yksin. Se olisi ollut hyv\u00e4 asia, elleiv\u00e4t ajatukseni olisi olleet niin huonoa seuraa.\n\nAjattelin velje\u00e4ni. Kuvittelin h\u00e4net makaamassa kuolleena keskell\u00e4 korpea kenenk\u00e4\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, mit\u00e4 oli tapahtunut. Kuinka kauan menisi, ennen kuin sudet tulisivat etsim\u00e4\u00e4n meit\u00e4? Ja Caoimhe.... Voi luoja. Miten h\u00e4n voisi koskaan antaa minulle anteeksi? Miten voisin koskaan antaa itselleni anteeksi?\n\nPuristin silm\u00e4ni kiinni. H\u00e4n on elossa, kerroin itselleni. Mitja oli selviytyj\u00e4. Ja Daniel oli isoin ja pahin susi koko maassa \u2013 luultavasti koko planeetalla.\n\nYritin vaientaa mieleni.\n\nIstuin lattialle selk\u00e4 sein\u00e4\u00e4 vasten. Selliss\u00e4ni oli pieni ikkuna-aukko l\u00e4hell\u00e4 katonrajaa. Siit\u00e4 ei olisi mahtunut ulos, mutta ainakin se tarjosi hivenen valoa ja keinon yritt\u00e4\u00e4 pysytell\u00e4 selvill\u00e4 ajan kulumisesta.\n\nMit\u00e4 kauemmin istuin aloillani, sit\u00e4 selvemm\u00e4ksi suunnitelmani tuli. Minun piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 ulos sellist\u00e4. Minun piti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Mikael. Sitten meid\u00e4n piti paeta saarelta.\n\n***\n\nTunnit juoksivat eteenp\u00e4in. Valo pakeni pienest\u00e4 ikkunasta ja sis\u00e4\u00e4n astui pimeys, joka sai ilman tuoksumaan entist\u00e4 vahvemmin merelt\u00e4. Minulla oli n\u00e4lk\u00e4 ja jano, mutta koska en pystynyt tekem\u00e4\u00e4n kummallekaan mit\u00e4\u00e4n, yritin olla ajattelematta niit\u00e4. K\u00e4vin makaamaan taitellun viltin p\u00e4\u00e4lle. Kiedoin k\u00e4sivarret ymp\u00e4rilleni ja suljin silm\u00e4ni.\n\nSeisoin keskell\u00e4 kapeaa katua. Olin niin keskittynyt ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ni, etten huomannut auton tulevan minua kohti. Loikkasin viime hetkell\u00e4 jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle.\n\nTuijotin vieress\u00e4ni olevaa avointa ovea samalla kun tasasin hengityst\u00e4ni, ja hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 ymm\u00e4rsin sen kuuluvan ravintolalle. P\u00f6ydill\u00e4 oli muoviset p\u00f6yt\u00e4liinat ja lasiset suolasirottimet. Keitti\u00f6st\u00e4 kantautui paistuvan lihan k\u00e4ry. Kukaan ei ollut ruokailemassa, mutta kaksi miest\u00e4 istui p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 katsomassa televisiota. Siell\u00e4 oli meneill\u00e4\u00e4n jalkapallopeli, ja selostus oli laitettu niin kovalle, ett\u00e4 sen t\u00e4ytyi kuulua koko kortteliin.\n\nK\u00e4\u00e4nnyin hitaasti ymp\u00e4ri. Katua varjostivat appelsiinipuut, mutta niiss\u00e4 ei n\u00e4kynyt viel\u00e4 hedelmi\u00e4. Rakennukset olivat viisikerroksisia ja n\u00e4yttiv\u00e4t aika tavanomaisilta asuintaloilta. Pyykit kuivuivat parvekkeille ripustetuilla naruilla.\n\nKerrostalojen v\u00e4list\u00e4 n\u00e4kyi kukkula, jonka tunnistin heti. Akropolis. Olin Ateenassa.\n\nJa juuri silloin tuttu hahmo paineli ohitseni.\n\nS\u00e4ik\u00e4hdin niin, ett\u00e4 olin huudahtaa. \u00c4itini. T\u00e4ll\u00e4 kertaa h\u00e4nen hiuksensa olivat minulle kovin tuttua punaisen s\u00e4vy\u00e4. H\u00e4n ei n\u00e4ytt\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n vanhemmalta kuin edellisell\u00e4k\u00e4\u00e4n kerralla. Ja t\u00e4ll\u00e4 kerralla h\u00e4nen vatsansa oli valtava.\n\nL\u00e4hdin seuraamaan h\u00e4nt\u00e4.\n\nJalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 makasi kaksi mustaa kissaa, jotka nousivat tassuilleen kun n\u00e4kiv\u00e4t \u00e4itini l\u00e4hestyv\u00e4n. \u00c4itini askeleet hidastuivat ja h\u00e4n pys\u00e4htyi niiden kohdalle. H\u00e4n kumartui ja ojensi k\u00e4tt\u00e4\u00e4n l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 seisovaa kissaa kohti. H\u00e4n sanoi jopa: \"Kiskiskis.\"\n\nEn usko, ett\u00e4 se on koskaan toiminut ainoankaan kissan kohdalla, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n kerta poikennut s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Kissan karvat nousivat pystyyn ja se s\u00e4hisi. Sitten se luikahti piiloon viereisen auton alle.\n\n\u00c4itini suoristautui. H\u00e4n n\u00e4ytti aidosti loukkaantuneelta, ja minun oli pakko nauraa. Varsinkin, kun h\u00e4n sanoi: \"Hyv\u00e4\u00e4 huomenta vain sinullekin.\"\n\nH\u00e4nen myrtyneisyytt\u00e4\u00e4n kesti kuitenkin vain puoli sekuntia. Sitten h\u00e4n painoi k\u00e4den vatsalleen ja kaikki muuttui. H\u00e4n hymyili, muttei sellaista hymy\u00e4 kuin valokuvissa tai edes silloin, kun oltiin hyv\u00e4ss\u00e4 seurassa. T\u00e4m\u00e4 hymy oli k\u00e4\u00e4ntynyt sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Huulet tuskin edes liikahtivat, mutta silti olin varma, etten ollut n\u00e4hnyt h\u00e4nt\u00e4 koskaan niin onnellisena.\n\nJoku huusi h\u00e4nelle parvekkeelta ja yll\u00e4tyin hieman, kun h\u00e4n tervehti kreikaksi. H\u00e4n tuntui olevan niin kotonaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n\nH\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi kohti er\u00e4st\u00e4 ulko-ovea ja otti esiin avaimen. Ovi kuitenkin lenn\u00e4hti auki ennen kuin h\u00e4n ehti ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 avainta lukkoon.\n\nIs\u00e4ni kasvot ilmestyiv\u00e4t oviaukkoon. \"Miss\u00e4 sin\u00e4 olet ollut?\"\n\nH\u00e4n ei ollut iloinen.\n\n\"Torilla\", \u00e4itini vastasi.\n\nStefanos vilkaisi nopeasti kadulle ennen kuin tarttui h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 ja alkoi johdattaa h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin.\n\nKun n\u00e4in heid\u00e4n pys\u00e4htyv\u00e4n hissin ovelle, ep\u00e4r\u00f6in. En mill\u00e4\u00e4n mahtuisi heid\u00e4n kanssaan hissiin.\n\nEi ollut aikaa hukattavana. Kun hissin ovi sulkeutui, k\u00e4\u00e4nnyin nopeasti ja l\u00e4hdin juoksemaan yl\u00f6s portaita.\n\nHissi jatkoi ensimm\u00e4isen kerroksen ohi, ja kiihdytin kiroillen vauhtiani. Toisessa se onneksi pys\u00e4htyi.\n\n\"Olin todella huolissani\", kuulin is\u00e4ni sanovan juuri kun ehdin oikealle tasanteelle. H\u00e4n avasi p\u00e4\u00e4tyhuoneiston oven.\n\nVasta silloin h\u00e4n huomasi \u00e4itini kantaman kassin. H\u00e4n otti sen h\u00e4nelt\u00e4. \"Miksi sin\u00e4 kannat jotain n\u00e4in painavaa?\" Kun \u00e4itini ei vastannut, h\u00e4n meni sis\u00e4\u00e4n ja jatkoi: \"N\u00e4in sinut parvekkeelta. Sin\u00e4 yritit taas silitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kissaa, etk\u00f6 yritt\u00e4nytkin?\"\n\nOnnistuin seuraamaan \u00e4iti\u00e4ni eteiseen ennen kuin ovi sulkeutui. N\u00e4in, kun h\u00e4n laittoi k\u00e4tens\u00e4 puuskaan.\n\n\"Tuire, ne ovat katukissoja\", Stefanos sanoi. \"Niill\u00e4 voi olla ties mit\u00e4 tauteja. Sinun tilassasi...\"\n\n\u00c4itini sai viimeinkin suunsa auki. \"Minulle huutaminen ei auta minun 'tilaani'!\"\n\n\"Anteeksi\", is\u00e4ni mumisi. \"Olen vain v\u00e4h\u00e4n hermostunut.\"\n\nJokin \u00e4itini olemuksessa muuttui. H\u00e4nen vaitonaisuutensa ei ollut johtunut siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli ajatellut olevan riitelemisen yl\u00e4puolella. H\u00e4n salasi jotain. \"Itse asiassa min\u00e4kin olen\", h\u00e4n tunnusti. \"Minun on pit\u00e4nyt kertoa sinulle jotain.\"\n\nUskoin tiet\u00e4v\u00e4ni, mit\u00e4 oli tulossa, ja huomasin pid\u00e4tt\u00e4v\u00e4ni hengityst\u00e4. Ei ollut helppoa tapaa kertoa tulevan lapsen is\u00e4lle, ett\u00e4 lapsen kaikki sukulaiset muuttivat muotoaan t\u00e4ysikuun aikaan.\n\nIs\u00e4ni tutki h\u00e4nt\u00e4 katseellaan. \"Menn\u00e4\u00e4n istumaan\", h\u00e4n sanoi lopulta.\n\n\u00c4itini totteli. H\u00e4n valitsi sohvan, ja Stefanosille j\u00e4i nojatuoli.\n\nTuire selvitti kurkkuaan. \"Minun perheeni... Se paikka, jossa asuin....\"\n\nH\u00e4n ei ilmeisesti tiennyt, miten jatkaa, sill\u00e4 h\u00e4n vain tuijotti Stefanosia kuin odottaen t\u00e4m\u00e4n lukevan ajatuksensa. Katsoessani is\u00e4ni t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ilmett\u00e4 tiesin, ettei h\u00e4nen lahjansa voinut liitty\u00e4 ainakaan ennustamiseen. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut hajuakaan.\n\nMinun k\u00e4vi h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4\u00e4liksi.\n\nSitten tajusin, ettei h\u00e4n varmaankaan ollut viel\u00e4 kertonut \u00e4idille mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, mik\u00e4 itse oli, ja s\u00e4\u00e4lini muutti nopeasti \u00e4itini luo.\n\n\u00c4itini tuijotti vatsaansa. Kun h\u00e4n kohotti katseensa, oli h\u00e4n selv\u00e4sti tehnyt p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4. H\u00e4n hoitaisi t\u00e4m\u00e4n pois alta, hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.\n\n\"Kaikki minun suvussani ovat ihmissusia. Kaikki paitsi min\u00e4.\"\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 juuri sanoit?\"\n\n\"Kerroin totuuden. Mutta mink\u00e4\u00e4n ei tarvitse muuttua, me voimme edelleen...\"\n\n\"Ei\", is\u00e4ni sanoi. Pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei katsonut \u00e4iti\u00e4ni. \"T\u00e4m\u00e4 ei voi olla mahdollista. T\u00e4t\u00e4 ei voi tapahtua.\"\n\n\"Tied\u00e4n, ett\u00e4 sit\u00e4 on vaikea uskoa.\"\n\nStefanos nousi yl\u00f6s. \"Helvetti soikoon, min\u00e4 tied\u00e4n ihmissusista! Mutta kerro minulle miten t\u00e4m\u00e4 tapahtui.\"\n\n\"Kyll\u00e4 sin\u00e4 tied\u00e4t, miten t\u00e4m\u00e4 tapahtui. Satuit olemaan paikalla.\"\n\nIs\u00e4ni p\u00e4\u00e4sti turhautuneen \u00e4\u00e4nen. Ymm\u00e4rsin hyvin. Olin pikkuhiljaa alkanut hahmottaa, miten raivostuttavaa minun kanssani keskusteleminen saattoi joskus olla. Miten Mikael mahtoikaan kest\u00e4\u00e4 minua?\n\nIs\u00e4ni ei sanonut mit\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n aikaan. En pystynyt edes kuvittelemaan, mit\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n liikkui.\n\n\"Mik\u00e4\u00e4n ei muutu. Me emme kerro kenellek\u00e4\u00e4n\", h\u00e4n mutisi itsekseen kreikaksi.\n\n\"Mit\u00e4?\" \u00e4itini kysyi.\n\n\"Meid\u00e4n pit\u00e4isi muuttaa\", is\u00e4ni sanoi.\n\nSe oli ilmeest\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen viimeinen asia, jonka \u00e4itini oli odottanut kuulevansa. \"Minne muka?\"\n\n\"Suomeen.\"\n\n\"Miksi me emme voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4nne?\"\n\nIs\u00e4ni ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, katsoi vain \u00e4iti\u00e4ni.\n\nEp\u00e4ilys hiipi \u00e4itini kasvoille. \"Kuka sin\u00e4 oikein olet?\" h\u00e4n ihmetteli.\n\n\"Joku, joka rakastaa sinua\", is\u00e4ni vastasi.\n\n***\n\nHer\u00e4sin auringon mukana. Koko kroppani oli kipe\u00e4 ja uupunut, ja siksi h\u00e4mm\u00e4styin kun huomasin, ett\u00e4 joku oli tuonut ruokaa minun her\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siihen. K\u00e4vin sen kimppuun. Se oli aivan samaa ruokaa mihin olin tottunut saarella, joten minulla ei ollut valittamista. Sy\u00f6dess\u00e4ni yritin ajatella positiivisesti: jos minua sy\u00f6tettiin n\u00e4inkin hyvin, minua ei luultavasti aiottu tappaa ihan heti. Ja aikaa min\u00e4 nimenomaan tarvitsin. Aikaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 selville asioista ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jokin heikko kohta, jota k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseni.\n\nTiesin jo, mist\u00e4 aloittaa. Seuraavan kerran kun joku daimoneista tulisi selliini, k\u00e4ytt\u00e4isin h\u00e4neen kykyj\u00e4ni ja kalastelisin h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n kaiken, mit\u00e4 vain voisin saada irti. Suurella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 tulija olisi valmistautunut ja onnistuisi torjumaan minut, mutta minun t\u00e4ytyi yritt\u00e4\u00e4.\n\nMinulle ei kuitenkaan annettu siihen mahdollisuutta. En n\u00e4hnyt ket\u00e4\u00e4n aikana, joka tuntui monelta tunnilta. Siit\u00e4 huolimatta olin varma, ett\u00e4 minua vahdittiin koko ajan. Jossain aistieni ulottumattomissa seisoi v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yksi daimon vahdissa.\n\nYritin avata keskustelun heid\u00e4n kanssaan, tuloksetta. Kukaan ei vastannut minulle. Ottaen huomioon, miten huonoa kreikkani oli ilman velje\u00e4ni ja etenkin oltuani monta kuukautta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4 muuhun kuin Mitjan piikittelyyn, en ollut varma, ymm\u00e4rsiv\u00e4tk\u00f6 he edes, mit\u00e4 sanoin.\n\nJuuri kun olin alkanut ajatella, ett\u00e4 minun annettaisiin m\u00e4d\u00e4nty\u00e4 selliss\u00e4, Callista tuli luokseni.\n\nKuulin, kun h\u00e4n k\u00e4ski k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 olevia daimoneita astumaan ulos, mutta siit\u00e4 huolimatta yll\u00e4tyin, kun h\u00e4n tuli selliini yksin ja ainakin p\u00e4\u00e4llisin puolin aseettomana. T\u00e4n\u00e4\u00e4n h\u00e4n oli pukeutunut siniseen, ja kultakorut kimmelsiv\u00e4t h\u00e4nen ranteissaan, kaulallaan ja hiuksissaan.\n\nNousin seisomaan. \"Min\u00e4 haluan n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net\", sanoin. Tiesin toistavani itse\u00e4ni, enk\u00e4 odottanutkaan Callistan my\u00f6ntyv\u00e4n. Tarkoitukseni oli nimitt\u00e4in vain h\u00e4m\u00e4t\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Avasin yhteyden ideoiden maailmaan niin lev\u00e4lleen kuin osasin ja kurotin h\u00e4nt\u00e4 kohti.\n\nMinun olisi pit\u00e4nyt tiet\u00e4\u00e4 paremmin: Callista oli p\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n muuri, johon t\u00f6rm\u00e4sin p\u00e4istikkaa. Horjahdin taaksep\u00e4in, ja jouduin ottamaan sein\u00e4st\u00e4 tukea. Tunsin jotain kosteaa nen\u00e4ni alla ja kun pyyhk\u00e4isin sit\u00e4, sain vahvistuksen ep\u00e4ilylleni. Nen\u00e4st\u00e4ni oli taas alkanut vuotaa verta.\n\nCallista k\u00e4ytt\u00e4ytyi aivan kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi tapahtunut. \"Sin\u00e4 tulet viel\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n h\u00e4net\", h\u00e4n vastasi.\n\nPuristin nen\u00e4\u00e4ni sormillani. H\u00e4n oli niin rauhallinen, niin l\u00e4p\u00e4isem\u00e4t\u00f6n. Vihasin h\u00e4nt\u00e4.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 haluat?\" kysyin.\n\nH\u00e4n ei sanonut mit\u00e4\u00e4n aivan heti. Kun h\u00e4n puhui, tajusin, ettei h\u00e4n aikonut vastata kysymykseeni. \"Kaikki t\u00e4ll\u00e4 saarella pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t sinua\", h\u00e4n aloitti. \"Voi miten he pelk\u00e4\u00e4v\u00e4tk\u00e4\u00e4n! He tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 sin\u00e4 tulet joka p\u00e4iv\u00e4 vain vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Aika alkaa loppua kesken.\"\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 tarkoitat?\"\n\n\"Sinut t\u00e4ytyy tappaa sinut ennen kuin sinusta on tullut niin vahva, ett\u00e4 voit nousta ideoiden maailmaan. Se on ainoa keino kumota ennustus. Siksi saarella pidet\u00e4\u00e4n pian seremonia. T\u00e4rkein uhraus, joka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on n\u00e4hty.\"\n\nPelk\u00e4sin pahoin tiet\u00e4v\u00e4ni, mit\u00e4 h\u00e4n sill\u00e4 tarkoitti. Minun oli kuitenkin varmistettava. \"Minutko uhrataan?\"\n\n\"Niin.\"\n\nAinoa mit\u00e4 pystyin ajattelemaan oli se, ett\u00e4 kuolisin. Kaiken j\u00e4lkeen sen ei olisi pit\u00e4nyt tulla yll\u00e4tyksen\u00e4, mutta se tuli.\n\n\"Ja sin\u00e4 siis aiot antaa heid\u00e4n tehd\u00e4 niin?\"\n\n\"Min\u00e4 en ole paikalla est\u00e4m\u00e4ss\u00e4 heit\u00e4.\"\n\nH\u00e4nen oli aina pakko puhua arvoituksin. Se oli raivostuttavaa. Minulle ei ollut koskaan ollut yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tulisi tapahtumaan, ja h\u00e4n vain kierteli ja kaarteli.\n\nEhk\u00e4 h\u00e4n tiesi ajatukseni, sill\u00e4 h\u00e4n jatkoi: \"Anna minun n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinulle jotakin.\"\n\nEp\u00e4r\u00f6in. Minulle ei kuitenkaan annettu aikaa vastata, sill\u00e4 selli ymp\u00e4rilt\u00e4ni katosi.\n\nOlimme valkoisessa huoneessa. Se oli kuution muotoinen, eik\u00e4 siin\u00e4 ollut ovia tai ikkunoita.\n\nOlin ollut kerran aikaisemminkin samassa tilanteessa, ja se tuntui nyt aivan yht\u00e4 luonnottomalta. Tunsin vanhan paniikin nostavan p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.\n\nCallista seisoi edess\u00e4ni. \"T\u00e4m\u00e4 on pelkk\u00e4 harjoitus\", h\u00e4n sanoi. \"Tarkoitus on, ett\u00e4 sin\u00e4 oppisit jotain hy\u00f6dyllist\u00e4.\"\n\nEn tiennyt, mihin t\u00e4m\u00e4 kaikki viel\u00e4 johtaisi, mutta \u00e4kki\u00e4 olin peloissani siit\u00e4, ett\u00e4 todella oppisin jotain. Oppiminen oli nimitt\u00e4in vaarallista silloin, kun toivoi kaiken pysyv\u00e4n ennallaan. Oppiminen oli muuttumista, eik\u00e4 kaikki muutos ollut hyv\u00e4st\u00e4.\n\n\"Ideoiden maailma on kuin tyhj\u00e4 taulu\", Callista aloitti. \"Kaikki on sinun hallittavissasi. Mutta vain vahvat pystyv\u00e4t siihen.\"\n\nKatsoin seini\u00e4. Huone tuntui el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 ja hengitt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 olennolta, joka voisi hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 kimppuuni. En uskonut, ett\u00e4 se antaisi tehd\u00e4 itselleen mit\u00e4\u00e4n.\n\n\"Jos haluat pois, sinun t\u00e4ytyy luoda ovi\", Callista jatkoi.\n\nHalusin ulos. Kurkkuani kuristi hetki hetkelt\u00e4 enemm\u00e4n.\n\nKurotin ep\u00e4r\u00f6iden sein\u00e4\u00e4 kohti. Koskin sit\u00e4 sormillani. Pinta ei tuntunut lainkaan silt\u00e4, mit\u00e4 olin kuvitellut \u2013 se ei ollut viile\u00e4 ja kova, vaan tismalleen k\u00e4teni l\u00e4mp\u00f6inen ja jousti hieman, kun painoin lujempaa.\n\nK\u00e4mmen yh\u00e4 sein\u00e4\u00e4 vasten suljin silm\u00e4ni. Kuvittelin mieless\u00e4ni oven. Ajattelin jokaista yksityiskohtaa, materiaalia ja sen tuntua. Kun olin mielest\u00e4ni valmis, avasin silm\u00e4ni.\n\nEteeni oli ilmestynyt tismalleen kuvittelemani kaltainen ovi.\n\nAvaa se, Callistan \u00e4\u00e4ni sanoi p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4.\n\nJa min\u00e4 avasin.\n\nOven takaa paljastunut huone oli pieni ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4. Valonl\u00e4hteen\u00e4 oli pelkk\u00e4 kynttil\u00e4, ja ainoat kalusteet olivat s\u00e4nky ja kirjoitusp\u00f6yt\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4isen \u00e4\u00e4ress\u00e4 istui joku. Tunnistin h\u00e4net heti: is\u00e4ni.\n\nEn ensin uskaltanut astua sis\u00e4\u00e4n huoneeseen, sill\u00e4 pelk\u00e4sin mit\u00e4 tapahtuisi. Lopulta uteliaisuus voitti. Kurkistin h\u00e4nen olkansa yli n\u00e4hd\u00e4kseni, mit\u00e4 h\u00e4n oikein teki.\n\nH\u00e4n kirjoitti kirjett\u00e4. Se oli odottamatonta. Kyn\u00e4 tuntui t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 esineelt\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4.\n\nYritin poimia silmill\u00e4ni edes yhden lauseen, josta olisin saanut selv\u00e4\u00e4.\n\nJumalat eiv\u00e4t tunne kipua.\n\nEn ehtinyt lukea pidemm\u00e4lle, sill\u00e4 h\u00e4n kirjoitti viimeiselle riville nimens\u00e4 ja nosti sitten arkin p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4. H\u00e4n antoi kynttil\u00e4n liekin koskea paperin kulmaa. Tuli tarttui paperiin nopeasti ja k\u00e4pristi sen mustaksi rullaksi, joka hajosi liekin edetess\u00e4. H\u00e4n ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt paperista irti edes silloin, kun tuli poltti h\u00e4nen sormiaan. Pian paperista oli j\u00e4ljell\u00e4 vain tuhkaa ja pieni kulmapala palaneiden sormien v\u00e4liss\u00e4. Stefanos katseli k\u00e4tt\u00e4\u00e4n niin kuin h\u00e4n ei olisi aivan ymm\u00e4rt\u00e4nyt, miksi iho kupli kirkkaanpunaisena, mutta olisi pit\u00e4nyt sit\u00e4 hyvin kiehtovana. Vasta pitk\u00e4n ajan j\u00e4lkeen palovammat alkoivat parantua ja h\u00e4n antoi paperinkulman pudota lattialle.\n\nIs\u00e4ni oli varsinainen tapaus. Huh. Ja min\u00e4 kun olin pit\u00e4nyt itse\u00e4ni v\u00e4h\u00e4n hulluna.\n\nAstuin askeleen taakse ja katsoin Callistaa. \"Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa?\" Oli raivostuttavaa joutua turvautumaan h\u00e4neen, mutta mik\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 olin n\u00e4hnyt matkalla Sarrajuoksan m\u00f6kille, ei ollut her\u00e4tt\u00e4nyt minussa yht\u00e4 paljon kysymyksi\u00e4.\n\n\"T\u00e4m\u00e4 on sinun ovesi, ei minun.\" H\u00e4n sanoi sen melkein vastahakoisesti. H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi niin, ett\u00e4 peitti is\u00e4ni n\u00e4kyvist\u00e4ni. \"Luulen, ett\u00e4 me olemme saavuttaneet tarpeeksi t\u00e4lle p\u00e4iv\u00e4lle.\" H\u00e4n johdatti minut ulos huoneesta ja sulki oven. Sill\u00e4 sekunnilla huone katosi ja selli ilmestyi ymp\u00e4rillemme.\n\nMinusta ei tuntunut silt\u00e4, ett\u00e4 olisimme saavuttaneet jotakin. En ollut yht\u00e4\u00e4n valmiimpi tulemaan uhratuksi t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n asian vuoksi. Callistan sanat saivatkin minut ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni. Aivan kuin h\u00e4n olisi saanut tapaamisesta jotain, mik\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt minulta tajuamatta.\n\n***\n\nOlin kuvitellut, ett\u00e4 daimonien suunnitelman tiet\u00e4minen olisi helpottanut mielt\u00e4ni, mutta k\u00e4vikin tismalleen p\u00e4invastoin. Suunnitelma oli niin hullu, etten olisi koskaan voinut keksi\u00e4 sit\u00e4 itse, ja se pelotti minua. Pelotti todella paljon. En tiennyt, miten joukko ihmisi\u00e4 saatiin luopumaan uskonnollisesta murhasta, sill\u00e4 en tajunnut, miten jotkut saattoivat alun perink\u00e4\u00e4n uskoa niin sokeasti. Aloin ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 daimonit olivat valmiita mihin tahansa.\n\nK\u00e4velin selliss\u00e4ni edestakaisin pit\u00e4\u00e4kseni itseni toimintakykyisen\u00e4. Pystyin ottamaan nelj\u00e4 askelta yhteen suuntaan ennen kuin jouduin k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n ja palaamaan takaisin. Ikkunaa kohti k\u00e4velless\u00e4ni aurinko paistoi suoraan naamaani. Lopulta minun t\u00e4ytyi lopettaa ja istua alas, jotten tuhlaisi liikaa arvokasta energiaa. Minulle ei oltu tuotu ruokaa ensimm\u00e4isen aamun j\u00e4lkeen, enk\u00e4 halunnut edes l\u00e4hte\u00e4 arvailemaan sen syit\u00e4. Nestehukka tuntui jomotuksena ohimoilla.\n\nJoku oli ovella.\n\nEn ollut kuullut k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n suunnasta mit\u00e4\u00e4n, joten h\u00e4mm\u00e4styin n\u00e4hdess\u00e4ni kaltereiden takana hennon tyt\u00f6n. Katsottuani h\u00e4nt\u00e4 hieman pidemp\u00e4\u00e4n tunnistin h\u00e4net.\n\nH\u00e4n oli kasvanut pituutta sitten viime n\u00e4kem\u00e4n. Se sai h\u00e4net n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n entist\u00e4kin hoikemmalta, ja vaikka h\u00e4nen vaatteensa olivat l\u00f6ys\u00e4t, n\u00e4in, ett\u00e4 h\u00e4n oli saavuttanut sen kiusallisen vaiheen, jossa kroppa ei kuulunut lapselle eik\u00e4 aikuiselle. Mutta silm\u00e4t: ne olivat suuret ja kirkkaat. Ne saivat ajattelemaan, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi paljon enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 daimonit halusivat h\u00e4nen tiet\u00e4v\u00e4n.\n\nNousin yl\u00f6s ja menin l\u00e4hemm\u00e4s. \"Adriane\", sanoin \u00e4\u00e4neen. H\u00e4n oli ainoa palvelija, jonka nimen olin tajunnut kysy\u00e4. En tiennyt, mitk\u00e4 h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 olivat saarella tai mit\u00e4 h\u00e4n ajatteli minusta. Oliko h\u00e4n siivonnut j\u00e4lki\u00e4ni, pessyt pyykkej\u00e4ni tai kantanut minulle vett\u00e4? Hyvin mahdollista.\n\nH\u00e4n piteli toisessa k\u00e4dess\u00e4\u00e4n \u00e4mp\u00e4ri\u00e4. Tietysti. H\u00e4net oli l\u00e4hetetty vaihtamaan niin kutsuttu vessani.\n\n\"Onko sinulla lupa puhua minulle?\" kysyin.\n\nH\u00e4n ei vilkaissut k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n suuntaan, mik\u00e4 sai minut uskomaan, ettei siell\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa ollut ket\u00e4\u00e4n vahdissa. H\u00e4n pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.\n\n\"Ei se haittaa\", sanoin. \"Sinun ei tarvitse tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, jos et halua, mutta toivoisin, ett\u00e4 voisit vastata pariin kysymykseen. Riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ny\u00f6kk\u00e4\u00e4t tai pudistat p\u00e4\u00e4t\u00e4si.\"\n\nH\u00e4n katsoi minua silmiin. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa koskaan, tajusin.\n\nH\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si.\n\nOlin niin helpottunut, ett\u00e4 seuraavat sanat tulivat suustani aivan liian nopeasti. \"Saarella on toinenkin vanki. Tied\u00e4tk\u00f6 yht\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n?\"\n\nIlmeisesti h\u00e4n oli ymm\u00e4rt\u00e4nyt, sill\u00e4 h\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si.\n\nHengitin hitaasti sis\u00e4\u00e4n ja ulos. \"K\u00e4ytk\u00f6 sin\u00e4 vaihtamassa h\u00e4nenkin \u00e4mp\u00e4rins\u00e4?\"\n\nH\u00e4n ep\u00e4r\u00f6i hetken, mutta ny\u00f6kk\u00e4si sitten taas.\n\nSyd\u00e4meni j\u00e4tti ly\u00f6nnin v\u00e4list\u00e4. Voisin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Mikaelille sanan. \u00c4kki\u00e4 tuntui silt\u00e4 kuin h\u00e4n olisi ollut paljon, paljon l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4.\n\nTodellisuus tietenkin sai minut kiinni haaveilusta. Adrianella ja Mikaelilla ei ollut yhteist\u00e4 kielt\u00e4, ja vaikka olisinkin saanut jostain kyn\u00e4n ja paperia, kirjeen l\u00e4hett\u00e4minen Adrianen mukana olisi ollut aivan liian riskialtista.\n\nOnneksi oli toinen keino. \"Voisitko... Voisitko antaa k\u00e4tesi minulle?\"\n\nAdrianen kasvoille ilmestyi kummallinen ilme. \"\u00c4l\u00e4 huoli, en satuta sinua\", sanoin nopeasti. \"Eik\u00e4 sinun tarvitse tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin jatkaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4si suunnitellusti.\"\n\n\"En k\u00e4y h\u00e4nen luonaan joka p\u00e4iv\u00e4\", Adriane sanoi. Se oli pisin lause, jonka olin koskaan kuullut h\u00e4nen sanovan.\n\n\"K\u00e4ytk\u00f6 siell\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n?\"\n\nH\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si. Ja ojensi k\u00e4tens\u00e4 kalterien l\u00e4pi.\n\nEn tiennyt paljoakaan susien hajuaistista, ja nyt kaduin, etten ollut ottanut siit\u00e4 selv\u00e4\u00e4. Hankasin k\u00e4si\u00e4ni k\u00e4sivarsiani vasten niin, ett\u00e4 ne olivat v\u00e4h\u00e4n hikiset ja tartuin sitten edess\u00e4ni seisovan pikkaraisen tyt\u00f6n sormiin.\n\nEi ollut mit\u00e4\u00e4n takeita siit\u00e4, ett\u00e4 Adriane menisi riitt\u00e4v\u00e4n l\u00e4helle Mikaelia, jotta t\u00e4m\u00e4 voisi haistaa minut. Ja jos temppuni onnistuisikin, en suoraan sanottuna tiennyt, miten Mikael reagoisi. Mit\u00e4 h\u00e4n ajattelisi kun saisi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olin saarella? Auttaisiko se h\u00e4nt\u00e4 sinnittelem\u00e4\u00e4n, vai antaisiko se h\u00e4nelle vain uuden syyn huoleen? H\u00e4n ei voinut tiet\u00e4\u00e4, olinko kunnossa vai en. Olinko tullut saarelle omasta vapaasta tahdostani vai pakosta niin kuin h\u00e4n. En oikeastaan ollut itsek\u00e4\u00e4n varma.\n\nMit\u00e4 kauemmin ajattelin, sit\u00e4 enemm\u00e4n aloin katua. Oli tietenkin liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4. Per\u00e4\u00e4nnyin mahdollisimman kauaksi ovesta, jotta Adriane saattoi avata sen ja vaihtaa \u00e4mp\u00e4rin toiseen. Kun katsoin h\u00e4nen hoikkia s\u00e4\u00e4ri\u00e4\u00e4n, en voinut olla ajattelematta, miten helppoa h\u00e4nen tainnuttamisensa olisi. Ehk\u00e4 puolen sekunnin ajan jopa harkitsin sit\u00e4. Tiesin kuitenkin heti, etten pystyisi siihen.\n\nLoppujen lopuksi kalteriovi oli ongelmistani v\u00e4h\u00e4isin. En tiennyt, miss\u00e4 Mikaelia pidettiin. Koska en tiennyt, miss\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n olin, toiveet h\u00e4nen nopeasta l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t olleet kovin kummoiset. Umpim\u00e4hk\u00e4\u00e4n juoksentelu ei johtaisi mihink\u00e4\u00e4n. Kyvyist\u00e4nikin olisi hy\u00f6ty\u00e4 vain hyvin rajallisen ajan, sill\u00e4 en pystynyt pit\u00e4m\u00e4\u00e4n aikalukkoa kovin pitk\u00e4\u00e4n.\n\nSaatoin vain yritt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 pahimmat pelkoni kurissa. Olin paennut t\u00e4lt\u00e4 saarelta kerran. Pystyisin siihen uudestaan.\n\nVaikka ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla minun ei ollut tarvinnut paeta lukitusta sellist\u00e4.\n\nVaikka ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla minulla ei ollut vastassani kaikkia saaren daimoneita.\n\n***\n\nSeuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Adriane ilmestyi selliini j\u00e4lleen yht\u00e4 huomaamattomasti kuin varjo. H\u00e4n asetti lattialle vesikupin ja suuren lehden, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli leip\u00e4\u00e4. Kohotin katseeni. Olin aika varma, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut lupaa tuoda minulle ruokaa.\n\nAvasin suuni kiitt\u00e4\u00e4kseni h\u00e4nt\u00e4, mutta h\u00e4n nosti sormen huulilleen. Pitk\u00e4n aikaa me molemmat vain seisoimme j\u00e4hmettynein\u00e4 paikoillamme. Sitten kuulin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4 loittonevia askelia ja tajusin.\n\n\"Sy\u00f6 nyt, kun min\u00e4 olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4. He voivat tulla koska vain takaisin.\"\n\nMinua ei tarvinnut k\u00e4ske\u00e4 kahdesti. Sulloin suuni niin t\u00e4yteen leip\u00e4\u00e4, etten hetken aikaa ollut varma, saisinko nielty\u00e4 kaikkea alas.\n\nLopulta onnistuin hillitsem\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni sen verran ett\u00e4 sain kysytty\u00e4: \"Miksi?\"\n\n\"Kaikki sanovat, ett\u00e4 se poika on peto\", Adriane kuiskasi. \"Mutta min\u00e4 en usko heit\u00e4.\"\n\n\"Mikset?\"\n\n\"H\u00e4n kiitti minua.\"\n\n\"Englanniksi?\"\n\n\"Ei. Meid\u00e4n kielell\u00e4mme.\"\n\nMin\u00e4 olin opettanut sen Mikaelille. T\u00e4rkein sana, h\u00e4n oli sanonut.\n\n\"Se on ainoa sana, jonka h\u00e4n osaa\", sanoin. Ja vasta silloin tajusin, miten nurinkurista oli kiitt\u00e4\u00e4 silloin kun oli vankina. Naurahdin. Vain Mikael oli niin kohtelias.\n\n\"Miten h\u00e4n voi? Onko h\u00e4n... kunnossa?\" Oikeasti halusin tiet\u00e4\u00e4, miten pahasti h\u00e4nt\u00e4 oli pahoinpidelty. Mutten pystynyt kysym\u00e4\u00e4n sit\u00e4.\n\n\"H\u00e4n taistelee\", Adriane sanoi. \"He eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 siit\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sen h\u00e4nelle. Mutta viel\u00e4 he eiv\u00e4t ole onnistuneet murtamaan h\u00e4nt\u00e4.\"\n\n\"Tied\u00e4tk\u00f6, mit\u00e4 he suunnittelevat h\u00e4nen varalleen?\"\n\nH\u00e4n pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"En, mutta luulen, ett\u00e4 he aikovat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 jotenkin seremoniassa.\"\n\nK\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Mikaelia seremoniassa? Se ei varmasti voinut tarkoittaa mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4.\n\n\"Te rakastatte toisianne\", Adriane huomioi.\n\n\"Niin.\" En tiennyt, oliko h\u00e4n kuullut meist\u00e4 vai p\u00e4\u00e4tellyt sen itse, mutta en ikimaailmassa olisi mennyt kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n. \"Miss\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n?\"\n\n\"Tied\u00e4tk\u00f6 sen rakennuksen, jossa s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n jousia ja muita aseita?\"\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin.\n\n\"Siin\u00e4 rakennuksessa on kellari.\"\n\nSe antoi minulle toivoa. Paikka ei ollut saaren vilkkaimpia. Mik\u00e4 parasta, rakennus ei sijainnut liian kaukana laiturista. Olisi ehk\u00e4 jopa mahdollista kulkea asevarastolta laiturille niin, ettei kukaan huomaisi.\n\n\"Kiitos\", sanoin.\n\nAdriane hymyili minulle. Se oli kaunis hymy, ja ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa ajattelin, miten erilaista h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 olisi, jos h\u00e4n ei olisi koskaan joutunut saarelle.\n\nMeill\u00e4 oli siis jotain yhteist\u00e4.\n\n***\n\nV\u00e4hitellen toiveikkuuteni alkoi hiipua. Minulla oli koko ajan n\u00e4lk\u00e4 ja jano, eik\u00e4 p\u00e4ivisin seinien l\u00e4pi tunkeva kuumuus helpottanut asiaa. Mit\u00e4\u00e4n ei tapahtunut aikana, joka tuntui monelta p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4, mutta joka ikkunastani tulevan valon mukaan oli kest\u00e4nyt ainoastaan puolitoista vuorokautta. Kaikista ep\u00e4toivoisimpina hetkin\u00e4ni ep\u00e4ilin, ett\u00e4 jopa aurinko valehteli minulle.\n\nSuurimman osan ajasta torkuin. Jossain vaiheessa minun oli pit\u00e4nyt nukahtaa, sill\u00e4 her\u00e4sin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4 kuuluviin askeliin.\n\n\"Her\u00e4\u00e4\", joku kuiskasi, ja sitten ilmavirta pyyhk\u00e4isi ohitseni.\n\nNousin s\u00e4ps\u00e4ht\u00e4en. En ollut varma, mik\u00e4 oli unta ja mik\u00e4 totta, joten h\u00e4mm\u00e4stykseni oli suuri, kun huomasin, ett\u00e4 joku oli k\u00e4ynyt vaihtamassa \u00e4mp\u00e4rini.\n\nMutta se ei ollut mit\u00e4\u00e4n verrattuna \u00e4llistykseeni, kun tajusin, ett\u00e4 ovi oli auki.\n\nSen ei olisi pit\u00e4nyt olla mahdollista. Ensimm\u00e4inen ajatukseni oli, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n t\u00e4ytyi olla ansa. J\u00e4lleen yksi uusi yritys sekoittaa p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Sitten muistin, kuka oli k\u00e4ynyt selliss\u00e4ni viimeksi ja aloin ihmetell\u00e4, olinko kenties saanut liittolaisen.\n\nJos Adriane oli todella j\u00e4tt\u00e4nyt oven auki ja min\u00e4 pakenisin, h\u00e4n joutuisi pulaan. Mutta luultavasti h\u00e4n joutuisi pulaan, vaikkei olisikaan tehnyt sit\u00e4.\n\nTyhm\u00e4, urhea tytt\u00f6, ajattelin. En ollut tehnyt mit\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 vuoksi h\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt olla valmis asettamaan itsens\u00e4 hengenvaaraan takiani. H\u00e4n ei pystynyt auttamaan edes itse\u00e4\u00e4n, joten miksi h\u00e4n auttoi minua?\n\nTy\u00f6nsin itseni hitaasti yl\u00f6s sellin lattialta ja menin ovelle. Katsoin kalterien l\u00e4pi k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n. Ei ket\u00e4\u00e4n.\n\nLiikutin hitaasti k\u00e4tt\u00e4ni kohti kaltereita, kunnes sormeni puristuivat yhden ymp\u00e4rille. Ovi ei ollut narahtanut kertaakaan sin\u00e4 aikana, jonka olin ollut selliss\u00e4, mutta siltik\u00e4\u00e4n en luottanut siihen, ettei se narahtaisi juuri nyt.\n\nOvi ei narahtanut. Astuin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n.\n\nHetken aikaa vain seisoin sellini ulkopuolella. Odotin kuulevani juoksuaskeleita, jotain merkki\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 pakoni olisi huomattu ja daimonit olisivat rynt\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 minua kohti. En kuitenkaan kuullut mit\u00e4\u00e4n.\n\nOtin varovaisen askeleen toisensa per\u00e4\u00e4n, kunnes uskalsin kasvattaa vauhtia. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 jo juoksin.\n\nPys\u00e4hdyin portaiden keskivaiheilla. En voinut tiet\u00e4\u00e4, seisoisiko joku vahdissa portaiden yl\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Vedin keuhkoni t\u00e4yteen, kuin olisin ollut sukeltamassa veteen ja rynt\u00e4sin auringonvaloon.\n\nKukaan ei k\u00e4ynyt kimppuuni. Sen sijaan \u00e4killinen valo hy\u00f6kk\u00e4si n\u00e4k\u00f6hermojani vastaan ja hetken aikaa tulipallot tanssivat silmiss\u00e4ni. Nojasin sein\u00e4\u00e4 vasten ja yritin saada n\u00e4k\u00f6ni taas toimimaan. Heti, kun aloin erottaa rakennusten \u00e4\u00e4riviivoja, pakotin itseni liikkeelle.\n\nSiristelty\u00e4ni silm\u00e4ni hetken uskoin tiet\u00e4v\u00e4ni, miss\u00e4 olin. Helpotuksekseni olin l\u00e4hell\u00e4 sek\u00e4 laituria ett\u00e4 asevarastoa.\n\nOlin varma, ett\u00e4 joku huomaisi minut. Hetken aikaa harkitsin k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ni kykyj\u00e4ni. Mutta minun piti s\u00e4\u00e4stell\u00e4 voimiani. En tavallisestikaan pystyisi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n aikalukkoa yll\u00e4 kovin kauan, ja oloni oli kaukana tavanomaisesta. Kylm\u00e4 hiki kohosi iholleni paahteesta huolimatta. Muistutin itse\u00e4ni, ettei minulla ollut aikomustakaan j\u00e4\u00e4d\u00e4 kiinni. Jos kaikki sujuisi niin kuin kuvittelin, min\u00e4 ja Mikael olisimme pian matkalla kohti auringonlaskua.\n\nP\u00e4\u00e4sin livahtamaan helposti alas laiturille. Ehdin riemuita vain hetken, ennen kuin tajusin, mist\u00e4 se oli johtunut: vene oli poissa.\n\nYritin ajatella. T\u00e4h\u00e4n asti kroppani oli toiminut automaattiohjauksella, ja aivoni vaativat maanittelua ennen kuin ne suostuivat k\u00e4ynnistym\u00e4\u00e4n. Venett\u00e4 k\u00e4yttiv\u00e4t paitsi daimonit, my\u00f6s palvelijat.\n\nCallista oli korostanut seremonian t\u00e4rkeytt\u00e4. Se tarkoitti, ett\u00e4 kaikki olisivat paikalla. Palvelijoilla olisi t\u00e4ysi ty\u00f6 daimonien kestitsemisess\u00e4. Se taas tarkoitti, ett\u00e4 my\u00f6s kaikki palvelijat olisivat paikalla.\n\nJa se tarkoitti, ett\u00e4 vene olisi paikalla l\u00e4hes sadan prosentin varmuudella.\n\nOli haastavampaa kivuta portaat yl\u00f6s kalliolle kuin tulla ne alas, mutta onnistuin p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n asevarastolle kenenk\u00e4\u00e4n huomaamatta. Kyyristyin kivien taakse ja t\u00e4hyilin pient\u00e4, hiekkakent\u00e4n vieress\u00e4 seisovaa rakennusta. Erotin heti kaksi daimonia, jotka seisoivat oven edess\u00e4. Kun pinnistin kuuloni \u00e4\u00e4rimmilleen, saatoin erottaa heid\u00e4n sanansa.\n\nEnsimm\u00e4inen sanoi: \"Minulla on paha aavistus t\u00e4st\u00e4.\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 sano noin\", toinen vastasi. \"Kerj\u00e4\u00e4t vain vaikeuksia.\"\n\nEnsimm\u00e4inen daimon pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Vain Callista, Vlassis ja pari muuta palasivat takaisin saarelle. Tied\u00e4t, mit\u00e4 se tarkoittaa.\"\n\nHetken aikaa p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni l\u00f6i tyhj\u00e4\u00e4. Sitten tajusin, mihin h\u00e4n viittasi: daimonit, jotka olivat tulleet Sarrajuoksan m\u00f6kille ja jotka oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty tappamaan Mitja ja Daniel \u2013 l\u00e4hes kukaan heist\u00e4 ei ollut palannut. Jotain oli tapahtunut heille kaikille.\n\nMitja ja Daniel olivat elossa.\n\nEn ollut tajunnut, kuinka huolissani olin ollut, ennen kuin tunne l\u00e4hti kropastani. Painoin k\u00e4mmenen suuni p\u00e4\u00e4lle ja rutistin riemuni tiukaksi palloksi. Minulla ei ollut varaa juhlia. Minut l\u00f6ydett\u00e4isiin hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.\n\nEi olisi pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n mahdollisuutta saada Mikaelia ulos kenenk\u00e4\u00e4n huomaamatta ja pysy\u00e4 saarella piilossa niin kauan, ett\u00e4 vene palaisi.\n\nSamalla tajusin toisen aukon suunnitelmassani. En ollut koskaan kipparoinut venett\u00e4, mutten uskonut sen olevan kovin vaikeaa. Suurempi ongelma oli avaimien hankkiminen. En tiennyt, miss\u00e4 niit\u00e4 pidettiin. Ne saattoivat olla kenell\u00e4 tahansa.\n\nTein p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen. L\u00e4hdin h\u00f6lkk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n takaisin. Odottaisin seremoniaa, jolloin Mikael ja minut tuotaisiin ulos selleist\u00e4mme. Minun tarvitsi vain pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aika, ja me voisimme paeta veneelle.\n\nTulin portaiden yl\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Juoksin ne alas ja jatkoin kapeaa k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin tutun sellin ovelle.\n\nOvi kolahti kiinni takanani. Odotin, ett\u00e4 joku olisi kuullut sen ja tulisi pian tarkistamaan, mit\u00e4 oikein tapahtui, mutta niin ei k\u00e4ynyt.\n\nKlaustrofobia tuntui heti paljon pahempana, kun vapaus oli ollut niin l\u00e4hell\u00e4.\n\nN\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4isi, oliko t\u00e4m\u00e4 kaikkien aikojen nerokkain vai typerin temppuni.\nKOLMASTOISTA LUKU\n\nSeuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toivoin n\u00e4kev\u00e4ni Adrianen. Halusin varmistua, ett\u00e4 h\u00e4n oli kunnossa, mutta my\u00f6s kysy\u00e4, tiesik\u00f6 h\u00e4n, miss\u00e4 veneen avaimia s\u00e4ilytettiin. Lis\u00e4ksi halusin selitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle, miksi olin j\u00e4tt\u00e4nyt k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 h\u00e4nen luomansa tilaisuuden.\n\nOlin siis toiveikas, kun k\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4 kuului \u00e4\u00e4ni\u00e4. Mutta tulija ei ollutkaan Adriane, vaan Callista.\n\nR\u00e4pyttelin. H\u00e4nen ajoituksensa tuntui pahaenteiselt\u00e4. Hetken ajan olin varma, ett\u00e4 olin j\u00e4\u00e4nyt kiinni. Joku oli n\u00e4hnyt minut, tai Adriane oli kannellut.\n\nH\u00e4n ker\u00e4si hameenhelman k\u00e4teens\u00e4. T\u00e4ydelliseksi tyrmistyksekseni h\u00e4n istui viereeni lattialle. Kovalle, tomuiselle lattialle.\n\n\"Sin\u00e4 et tiennyt t\u00e4t\u00e4 is\u00e4st\u00e4si, mutta h\u00e4net tunnettiin parhaana soturina, jonka t\u00e4m\u00e4 saari on n\u00e4hnyt\", h\u00e4n aloitti. \"H\u00e4n oli hyvin ihailtu.\"\n\nNielaisin. En halunnut paljastaa h\u00e4nelle, miten paljon jo tiesin is\u00e4st\u00e4ni. T\u00e4m\u00e4 Callista pelotti minua enemm\u00e4n kuin kylm\u00e4 ja laskelmoiva.\n\nSiit\u00e4 huolimatta \u2013 tai juuri sen takia \u2013 en voinut olla kysym\u00e4tt\u00e4: \"Kerroitko h\u00e4nelle, ett\u00e4 aiot tappaa h\u00e4nen lapsensa?\"\n\nH\u00e4n huokaisi itselleen ep\u00e4tyypillisesti. \"Min\u00e4 en aio tappaa sinua.\"\n\nMinun olisi pit\u00e4nyt olla iloinen, ett\u00e4 edes joku saarella ajatteli niin, mutta ennen kuin huomasinkaan, olin jo avannut suuni. Ja sielt\u00e4 p\u00e4\u00e4si ulos kohtalaisen typeri\u00e4 asioita. \"Miksei? Kaikki ongelmat poistuvat, jos minua ei ole en\u00e4\u00e4 olemassa.\"\n\n\"P\u00e4invastoin.\"\n\n\"Mit\u00e4?\"\n\nH\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan minua. \"Min\u00e4 olen odottanut sinua jo hyvin kauan. Nyt se vihdoin tapahtuu.\"\n\nK\u00e4vin sanat monta kertaa l\u00e4pi mieless\u00e4ni ennen kuin olin varma, ett\u00e4 olin ymm\u00e4rt\u00e4nyt oikein. \"Mik\u00e4 ihmeen 'se'?\" kysyin.\n\n\"Loppu\", Callista vastasi. \"Ja samalla kaiken alku. Me tuhoamme t\u00e4m\u00e4n maailman, jotta voimme aloittaa uuden.\"\n\nH\u00e4n on hullu, ajattelin. Mutta kun katsoin h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n ei n\u00e4ytt\u00e4nyt hullulta. Olisi voinut luulla, ett\u00e4 l\u00e4heisyys olisi paljastanut h\u00e4nen inhimillisemm\u00e4n puolensa, mutta istuessaan siin\u00e4 vieress\u00e4ni h\u00e4n p\u00e4invastoin tuntui mahtavammalta kuin koskaan. H\u00e4n tiesi tismalleen, mist\u00e4 puhui.\n\n\"En voi olla paikalla seremoniassasi, koska j\u00e4t\u00e4n t\u00e4m\u00e4n maailman ennen sit\u00e4\", h\u00e4n sanoi.\n\nYritin keksi\u00e4, mit\u00e4 se tarkoitti. Siis mit\u00e4 muuta kuin kuvittelin sen tarkoittavan. Lopulta minun oli pakko sanoa ep\u00e4ilykseni \u00e4\u00e4neen. \"Sin\u00e4 siis... kuolet. Vapaaehtoisesti.\"\n\nOdotin h\u00e4nen lytt\u00e4\u00e4v\u00e4n ep\u00e4ilyni. H\u00e4n ei tehnyt niin. \"Min\u00e4 astun ideoiden maailmaan. Minun teht\u00e4v\u00e4ni on menn\u00e4 edelt\u00e4 varmistamaan, ettet sin\u00e4 koskaan p\u00e4\u00e4se portista l\u00e4pi. Mutta he eiv\u00e4t tied\u00e4, ettei minulla ole aikomustakaan est\u00e4\u00e4 sinua p\u00e4\u00e4sem\u00e4st\u00e4 ideoiden maailmaan. P\u00e4invastoin, min\u00e4 aion olla saattamassa sinut perille.\"\n\nKuuntelin outoa huminaa p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4. Odotin ett\u00e4 reagoisin jotenkin, mutta mit\u00e4\u00e4n ei tapahtunut. En tiennyt, mit\u00e4 ajatella. \"Miksi?\" sain kysytyksi.\n\n\"T\u00e4m\u00e4 maailma ei ole en\u00e4\u00e4 pelastettavissa. Jumalat ovat k\u00e4yneet saamattomiksi. He eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 hoida teht\u00e4vi\u00e4\u00e4n. Yhdess\u00e4 me sy\u00f6ksemme nykyiset jumalat vallasta ja rakennamme uuden maailman. Paremman maailman.\"\n\n\"Min\u00e4 en usko mihink\u00e4\u00e4n jumaliin\", sanoin.\n\nHymy levisi h\u00e4nen kasvoilleen. \"Hyv\u00e4. Hek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t usko sinuun.\"\n\nH\u00e4nen innostuksensa yll\u00e4tti minut. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa h\u00e4n kuulosti yht\u00e4 nuorelta kuin milt\u00e4 n\u00e4ytti. \"En ole paljastanut suunnitelmaani kenellek\u00e4\u00e4n muulle kuin Vlassisille.\"\n\n\"Miksi Vlassis? Miksei joku muu?\" Luulin kuitenkin tiet\u00e4v\u00e4ni vastauksen. H\u00e4n vihasi is\u00e4\u00e4ni. H\u00e4n ei tuntenut mink\u00e4\u00e4nlaista s\u00e4\u00e4li\u00e4 minua kohtaan.\n\n\"H\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka paljon meill\u00e4 on peliss\u00e4. Ja h\u00e4n on l\u00e4p\u00e4issyt jokaisen testini.\" Kun en sanonut mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n jatkoi: \"Tiesitk\u00f6, ett\u00e4 is\u00e4si pyysi h\u00e4nen apuaan? H\u00e4nen piti vied\u00e4 veljesi pois Euroopasta. Kielsin h\u00e4nt\u00e4 tekem\u00e4st\u00e4 niin.\"\n\nSill\u00e4 tavalla Mitja oli siis p\u00e4\u00e4tynyt kasvamaan kanssani samassa kaupungissa.\n\n\"Suurimmalle osalle t\u00e4ll\u00e4 saarella on mahdotonta hyv\u00e4ksy\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4\", Callista sanoi. \"He ovat siihen liian itsekk\u00e4it\u00e4.\"\n\n\"Oletko ihan varma? Vaikea kuvitella, ett\u00e4 kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n olisi mit\u00e4\u00e4n maailmanloppua vastaan.\" Sarkasmini oli vain puolittaista. Vaikutti nimitt\u00e4in silt\u00e4, ett\u00e4 oli paljonkin ihmisi\u00e4, joita ei kiinnostanut est\u00e4\u00e4 tulevien sukupolvien tuhoa. Ainoa ero oli tietenkin siin\u00e4, ett\u00e4 Callista aikoi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaiken t\u00e4ss\u00e4 ja nyt.\n\n\"He ovat lyhytn\u00e4k\u00f6isi\u00e4. Min\u00e4 ajattelen meit\u00e4 kaikkia, meid\u00e4n kaikkien tulevaisuutta. Tuhansiksi vuosiksi eteenp\u00e4in.\" Callista alkoi silitt\u00e4\u00e4 hiuksiani. Se j\u00e4rkytti minua enemm\u00e4n kuin mik\u00e4\u00e4n muu. \"Min\u00e4 olen n\u00e4hnyt, miten kohtalot ohjailevat ihmisi\u00e4. Mit\u00e4 enemm\u00e4n yrit\u00e4t paeta kohtaloasi, sit\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4mm\u00e4ksi se k\u00e4y. Ja sit\u00e4 tuskallisemmaksi.\" H\u00e4n otti yhden hiussuortuvan sormiensa v\u00e4liin. \"T\u00e4ss\u00e4 maailmassa ei ole sinulle mit\u00e4\u00e4n\", h\u00e4n sanoi. \"Sin\u00e4 et vain ole ymm\u00e4rt\u00e4nyt sit\u00e4 viel\u00e4.\"\n\nMiten niin ei muka ollut? T\u00e4ss\u00e4 maailmassa minulla oli kaikki. Enemm\u00e4n kuin koskaan aikaisemmin el\u00e4m\u00e4ni aikana. Enemm\u00e4n kuin olin uskaltanut edes unelmoida.\n\n\"Tyt\u00e4r. Sinua ei koskaan tarkoitettu t\u00e4h\u00e4n maailmaan. Sinun ruumiisi ei sied\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 olet. Sinun t\u00e4ytyy tuntea se. Ruumiisi k\u00e4y sotaa itse\u00e4\u00e4n vastaan. Susi vastaan daimon. Arkkiviholliset. Aina kun toinen puoli vahvistuu, toinen hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 sen kimppuun. Sinun kaltaisesi ei pit\u00e4isi olla edes olemassa, mutta siin\u00e4 sin\u00e4 olet.\"\n\nOireeni olivat alkaneet silloin, kun olin tullut ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Hukkavaaraan. Ne olivat pahentuneet sen j\u00e4lkeen kun olin oppinut k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kykyj\u00e4ni, ja voimistuneet entisest\u00e4\u00e4n, kun olin liittynyt laumaan.\n\nMutta jos minussa oli susi, miksi en tuntenut sit\u00e4?\n\nTuntui kuin Callista olisi luikerrellut p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4lle paljon taidokkaammin kuin Konsta, enk\u00e4 voisi edes tiet\u00e4\u00e4, mitk\u00e4 ajatukset olivat omiani ja mitk\u00e4 eiv\u00e4t.\n\nMikael. Vaikka kaikki muu johtaisi harhaan, h\u00e4n ei koskaan. Niin kauan kuin pidin h\u00e4net ajatusteni ja suunnitelmieni keski\u00f6ss\u00e4, kaikki olisi hyvin.\n\nMinulla ei ollut hajuakaan, miten saisin tilanteen k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n puolelleni. Mutta varmaa oli, ett\u00e4 minun t\u00e4ytyi saada tiet\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n. Ja parhaat mahdollisuudet siihen olisi, jos Callista kuvittelisi minun olevan puolellaan.\n\nSanoin siis: \"E-en tied\u00e4, pystynk\u00f6 auttamaan sinua niin kuin haluat. En ymm\u00e4rr\u00e4, mit\u00e4 sin\u00e4 uskot minun voivan tehd\u00e4.\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 huolehdi siit\u00e4. Ensin sinun t\u00e4ytyy luopua ruumiistasi.\"\n\nH\u00e4n sai sen kuulostamaan yht\u00e4 helpolta kuin vaatteiden riisumisen.\n\n\"Sattuu vain hetken, kun ihmisel\u00e4m\u00e4si pyyhkiytyy pois. Saat tilalle jotain parempaa, jotain todellisempaa. Sinun t\u00e4ytyy antaa tyhjyyden tulla.\"\n\nTajusin h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti, ett\u00e4 h\u00e4n luuli minun olevan poissa tolaltani siksi, ett\u00e4 pelk\u00e4sin kuolemisen sattuvan. Mutta minulla ei ollut aikomustakaan kuolla. Vaikka h\u00e4nen sanansa olisivatkin olleet totta, olin hyvin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen el\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, jonka tunsin, ja ottamaan siit\u00e4 kaiken irti.\n\nEnsimm\u00e4ist\u00e4 kertaa h\u00e4n arvioi minut t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4rin, ja tajusin heti, ett\u00e4 minun t\u00e4ytyi pyrki\u00e4 hy\u00f6tym\u00e4\u00e4n siit\u00e4 \u2013 tehd\u00e4 parhaani, jotta railo levenisi entisest\u00e4\u00e4n.\n\n\"Sin\u00e4 haluat tulla jumalaksi\", sanoin. Toivoin kuulostavani h\u00e4mm\u00e4styneelt\u00e4, ihailevalta \u2013 milt\u00e4 tahansa mik\u00e4 saisi h\u00e4net vakuuttumaan siit\u00e4, ett\u00e4 uskoin h\u00e4nt\u00e4.\n\n\"Ei. Min\u00e4 olen jo jumala.\" P\u00e4\u00e4ni k\u00e4\u00e4ntyi niin nopeasti, ett\u00e4 meni hetken, ennen kuin n\u00e4k\u00f6ni ter\u00e4v\u00f6ityi.\n\n\"Minut karkotettiin\", h\u00e4n sanoi. \"Olen ollut saarella siit\u00e4 l\u00e4htien. Mutta sinun avullasi min\u00e4 voin viimein palata kotiin.\"\n\n\"Min\u00e4 en usko sinua\", sanoin.\n\n\"Kyll\u00e4 sin\u00e4 uskot.\"\n\nEn pystynyt katsomaan h\u00e4nt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n pidemp\u00e4\u00e4n. Tuijotin edess\u00e4ni olevaa sein\u00e4\u00e4 ja toivoin, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00e4htisi.\n\n\"\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, tyt\u00e4r. Yhdess\u00e4 me teemme viel\u00e4 ihmeellisi\u00e4 asioita.\"\n\nH\u00e4n l\u00e4hti.\n\nKun on yksin suljetussa tilassa ilman mink\u00e4\u00e4nlaisia virikkeit\u00e4, aistit ter\u00e4v\u00f6ityv\u00e4t.\n\nYritin kuulla meren \u00e4\u00e4nen. Pinnistin kuuloni \u00e4\u00e4rimmilleen. Lopulta uskoinkin kuulevani jotain, mutta en voinut en\u00e4\u00e4 olla varma, kuvittelinko kaiken.\n\nAjattelin sit\u00e4, kuinka susilla ja merell\u00e4 oli jotain yhteist\u00e4: ne molemmat kuulivat kuun kutsun. Vuorovedet nousivat ja laskivat kuun voimasta, aivan kuten sudet muuttuivat sen k\u00e4skyst\u00e4.\n\nKatsoin kun auringons\u00e4teet tulivat sis\u00e4\u00e4n pikkuruisesta ikkunastani. Lopulta l\u00e4mmin, lohdullinen oranssi levitt\u00e4ytyi koko selliini. Aivan kuin ruumiinikin olisi hiljentynyt hetkeksi, sill\u00e4 en kuullut hengityst\u00e4ni, pulssiani, mit\u00e4\u00e4n. Maailma ymp\u00e4rill\u00e4ni oli hauta ja min\u00e4 kuollut.\n\nVedin polvet leukaani ja kiedoin Mikaelin kuvan ymp\u00e4rilleni kuin torkkupeiton.\n\nOli ihmeellist\u00e4, miten t\u00e4llaisen kaaoksen keskelt\u00e4 saattoi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 rauhan. Tai ehk\u00e4 rauha syntyikin juuri kaaoksen kaikuna, v\u00e4h\u00e4n niin kuin meri pyyhkii rannalta kaikki j\u00e4ljet niin, ett\u00e4 hetken aikaa hiekka on t\u00e4ysin koskematon.\n\nAuringonlaskuun menness\u00e4 uutinen kantautui viimein selliini asti.\n\nCallista oli kuollut.\n\n***\n\nIs\u00e4ni seisoi kalliolla. H\u00e4n n\u00e4ytti vanhemmalta kuin aikaisemmin. Kuluneelta ja risaiselta kuin loppuun k\u00e4vellyt keng\u00e4t.\n\nEn tunnistanut paikkaa. Se ei n\u00e4ytt\u00e4nyt milt\u00e4\u00e4n sellaiselta maalta, jossa olin k\u00e4ynyt. Se ei n\u00e4ytt\u00e4nyt edes milt\u00e4\u00e4n sellaiselta planeetalta, jossa olisin k\u00e4ynyt, mutten sent\u00e4\u00e4n uskonut is\u00e4ni ehtineen Kuuhun asti. Kalliota jatkui silm\u00e4nkantamattomiin, ja taivas n\u00e4ytti olevan hurjan korkealla. Sen sini kalpeni korkeuksiin kohotessaan. Taustalta kuului \u00e4\u00e4nt\u00e4, jota en tunnistanut.\n\nH\u00e4n otti takin taskusta askin ja sytytti tupakan. Liikkeet olivat niin tutut, ett\u00e4 miltei unohdin, etten ollut oikeasti koskaan tavannut is\u00e4\u00e4ni.\n\n\"Sin\u00e4 olet varmaankin tullut tappamaan minut\", h\u00e4n sanoi tuuleen. \"Et ole ensimm\u00e4inen etk\u00e4 viimeinen.\" Kesti hetken, ennen kuin \u00e4lysin h\u00e4nen sanojensa merkityksen.\n\nAlek seisoi viistosti is\u00e4ni takana ja osoitti h\u00e4nt\u00e4 jousella.\n\nOlin unohtanut, miten nuorelta h\u00e4n oli n\u00e4ytt\u00e4nyt. Miten palavasilm\u00e4iselt\u00e4 ja vakavalta. Nielaisin kurkkuuni juuttuneen palan alas.\n\nStefanos ei katsonut h\u00e4neen p\u00e4ink\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 tiennyt, miten h\u00e4n oli tiennyt Alekin l\u00e4sn\u00e4olosta.\n\n\"Kerro minulle, miss\u00e4 sinun lapsesi ovat.\" Minun t\u00e4ytyi antaa Alekille pisteit\u00e4 \u2013 h\u00e4n ei antanut is\u00e4ni piittaamattomuuden vaikuttaa itseens\u00e4.\n\nStefanos nauroi ja pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. H\u00e4n antoi tupakan pudota maahan ja astui sen p\u00e4\u00e4lle. T\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nelle pelkk\u00e4 vitsi, mutta katkera sellainen.\n\n\"Min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n heid\u00e4t joka tapauksessa. Jumalat ovat minun puolellani. He ovat sinunkin puolellasi, jos vain autat minua. Viel\u00e4 ei ole liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 tehd\u00e4 oikein ja alkaa palvella heit\u00e4. Sinun t\u00e4ytyy vain l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uskosi.\"\n\nIs\u00e4ni ei en\u00e4\u00e4 virnuillut. \"Mik\u00e4 saa sinut ajattelemaan, etten usko jumaliin?\"\n\nTajusin \u00e4kki\u00e4, mik\u00e4 taustalla kuuluva \u00e4\u00e4ni oli: se oli koski.\n\nIs\u00e4ni ruumis l\u00f6ytyi joesta, ajattelin.\n\nAlekin sormet vapauttivat nuolen.\n\nIs\u00e4ni v\u00e4isti. H\u00e4n otti veitsens\u00e4 esiin. Vasta silloin tajusin, ett\u00e4 ne olivat hyvin tutunn\u00e4k\u00f6iset \u2013 ne olivat nimitt\u00e4in minun veitseni.\n\nAlek ampui toisen nuolen. Is\u00e4ni v\u00e4isti taas, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa aivan viime tipassa. H\u00e4n vastasi rynt\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Alekia p\u00e4in.\n\nHe alkoivat taistella. Liikkeet olivat minulle hyvin tuttuja saarelta, mutta en erehtynyt hetkeksik\u00e4\u00e4n luulemaan t\u00e4t\u00e4 tavanomaiseksi otteluksi. Alusta asti n\u00e4ki, ett\u00e4 he kamppailivat el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kuolemasta.\n\nJa alusta asti n\u00e4ki, ett\u00e4 is\u00e4ni oli hidas. Paljon hitaampi kuin millaisena olin n\u00e4hnyt h\u00e4nen olevan murhatessaan nimett\u00f6mi\u00e4 ihmisi\u00e4. Vaikka Alek oli is\u00e4\u00e4ni pienikokoisempi, h\u00e4n sai Stefanosin helposti maanpintaan.\n\nKuvittelin Alekin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4n silloin is\u00e4ni el\u00e4m\u00e4n, mutta h\u00e4n n\u00e4ytti j\u00e4hmettyneen paikoilleen. H\u00e4n piteli is\u00e4\u00e4ni otteessaan, mutta h\u00e4nen katseensa oli et\u00e4inen.\n\n\"Punainen tukka... Helsinki...\" h\u00e4n mumisi \u00e4\u00e4neen. Siit\u00e4 vihdoin tajusin, mit\u00e4 h\u00e4n teki. H\u00e4n kaiveli is\u00e4ni muistoja.\n\nEnsimm\u00e4ist\u00e4 kertaa n\u00e4in oikean paniikin is\u00e4ni kasvoilla. H\u00e4n rimpuili itsens\u00e4 irti ja juoksi kohti jokea. En ymm\u00e4rt\u00e4nyt h\u00e4nen taktiikkaansa, eik\u00e4 ilmeisesti Alekkaan, sill\u00e4 n\u00e4in hetkellisen h\u00e4mmennyksen h\u00e4nen kasvoillaan ennen kuin h\u00e4n l\u00e4hti is\u00e4ni per\u00e4\u00e4n.\n\nKatsoin syd\u00e4n syrj\u00e4ll\u00e4ni, kun Alek ampui taas yhden nuolen. Se kiisi ilman halki ja osui is\u00e4\u00e4ni selk\u00e4\u00e4n.\n\nH\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi kohti Alekia. Kuvittelin h\u00e4nen sanovan jotain, mutta sitten h\u00e4n kohotti veitsens\u00e4 ja leikkasi oman ranteensa auki.\n\nH\u00e4n sulki silm\u00e4ns\u00e4. Ei kivusta, ei surusta. Helpotuksesta.\n\nH\u00e4n kaatui taaksep\u00e4in. H\u00e4nen ruumiinsa upposi veteen ja vei loput salaisuudet mukanaan.\n\n***\n\nMinua tultiin hakemaan joitakin tunteja auringonnousun j\u00e4lkeen. Minut pestiin ja puettiin seremonia-asuun. En vastustellut. Olin tunteeton olio, jonka kaikki huomio ja ajatukset olivat yhdess\u00e4 asiassa.\n\nMinut talutettiin ulos, ja katseeni kohosi heti kohti taivasta. Olin jo selliss\u00e4ni ollut tuntevinani ilman koleuden, mutta vasta nyt n\u00e4in, miten hurja muutos oli tapahtunut y\u00f6n aikana. En ollut koskaan n\u00e4hnyt yht\u00e4 myrskyis\u00e4\u00e4 taivasta, yht\u00e4 rauhatonta merta. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa annoin itseni tuntea jotain. Saarella satoi harvoin, eik\u00e4 yleens\u00e4 koskaan t\u00e4h\u00e4n aikaan vuodesta. Se, ett\u00e4 aurinko oli juuri t\u00e4n\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 meille selk\u00e4ns\u00e4, ei tuntunut sattumalta. Tummat pilvet peittiv\u00e4t taivaan kauttaaltaan ja imin niist\u00e4 itseeni kylm\u00e4\u00e4 raivoa.\n\nEhk\u00e4 maailma oli todella loppumassa. Ehk\u00e4 meri nielaisisi saaren sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 kukaan saisi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 oli ollut olemassa. Korkeintaan vuosisadan tai parin p\u00e4\u00e4st\u00e4 sukeltajat l\u00f6yt\u00e4isiv\u00e4t meren pohjasta alttarin kappaleita, ja historian kirjoihin kirjoitettaisiin uusi lyhyt luku kadonneista kulttuureista. Aarteenmets\u00e4st\u00e4j\u00e4t yritt\u00e4isiv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikalta jotain arvokasta. Ehk\u00e4 he l\u00f6yt\u00e4isiv\u00e4tkin Callistan rannerenkaan tai jonkun uhrauksissa k\u00e4ytetyist\u00e4 astioista ja niist\u00e4 teht\u00e4isiin pitk\u00e4lle vietyj\u00e4 p\u00e4\u00e4telmi\u00e4. Mutta koskaan, koskaan he eiv\u00e4t onnistuisi p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n edes l\u00e4helle totuutta.\n\nNiin kuin olin aavistellut, kaikki olivat paikalla. Daimoneita ei ollut en\u00e4\u00e4 paljon. Monet tutut kasvot, joiden olin tottunut hymyilev\u00e4n minulle, olivat nyt vakavia ja varautuneita. Mill\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei n\u00e4kynyt vilahdustakaan my\u00f6t\u00e4tunnosta minua kohtaan.\n\nSilloin huomioni kiinnittyi Callistaan.\n\nOli aivan eri asia kuulla jonkun kuolemasta kuin n\u00e4hd\u00e4 se omin silmin. Ruumis lep\u00e4si korokkeella. H\u00e4net oli puettu parhaimpiinsa ja hiukset oli laitettu yht\u00e4 huolellisesti kuin h\u00e4nen el\u00e4ess\u00e4\u00e4n. Joku olisi ehk\u00e4 voinut v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytti nukkuvan, mutta ero oli t\u00e4ysin selv\u00e4.\n\nTuijotin ruumista niin kauan, ett\u00e4 takanani olevat daimonit ty\u00f6nsiv\u00e4t minua sel\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in.\n\nVasta silloin tajusin, mik\u00e4 puuttui.\n\n\"Miss\u00e4 Mikael on?\" kysyin. Kukaan ei vastannut.\n\n\"Tied\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n on t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Callista lupasi, ett\u00e4 saan n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net ennen kuin...\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, sin\u00e4 n\u00e4et h\u00e4net kyll\u00e4\", Vlassisin \u00e4\u00e4ni sanoi. K\u00e4\u00e4nnyin nopeasti sit\u00e4 kohti. H\u00e4n seisoi aivan vieress\u00e4ni. H\u00e4n ei kuitenkaan katsonut minua, vaan edess\u00e4mme olevaa tyhj\u00e4\u00e4 aluetta.\n\nSeurasin h\u00e4nen esimerkki\u00e4\u00e4n. Taivas oli niin tumma, etten ollut n\u00e4hnyt keskell\u00e4 olevaa valtavaa kuoppaa ennen kuin salamat valaisivat maata. Se oli niin syv\u00e4, etten n\u00e4hnyt sen pohjalle. Mik\u00e4 se oli? Hauta?\n\nPari vanhempaa daimonia astui esiin muiden joukosta ja alkoi valmistella seremoniaa. K\u00e4ytin tilaisuuden hyv\u00e4kseni ja kurotin kohti ideoiden maailmaa.\n\nMutta oli niin koko ideoiden maailmaa ei olisi \u00e4kki\u00e4 ollut olemassakaan.\n\nYritin viel\u00e4 uudelleen \u2013 turhaan.\n\nP\u00e4lyilin ymp\u00e4rilleni toivoen, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isin asialle jonkin selityksen. Olin aina pystynyt v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tuntemaan ideoiden maailman, silloinkin, kun en viel\u00e4 ollut osannut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. En voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miten se oli voinut huomaamattani kadota.\n\nJos en pystynyt k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kykyj\u00e4ni, en voinut paeta daimoneilta. Heit\u00e4 oli yksinkertaisesti liian monta.\n\nEn voinut antaa itselleni lupaa panikoida. Pistin siis vastaan ainoalla tavalla, johon kykenin. Suoristin ryhtini, kohotin leukani ja annoin \u00e4\u00e4neni kaikua koko kent\u00e4ll\u00e4. \"Ettek\u00f6 te tajua, ett\u00e4 Callista on huijannut teit\u00e4 koko ajan? H\u00e4nell\u00e4 ei ole aikomustakaan est\u00e4\u00e4 ennustusta toteutumasta, h\u00e4n haluaa sen toteutuvan. Ja te pelaatte h\u00e4nen pussiinsa. H\u00e4n tahtoo tuhota kaiken, en min\u00e4. H\u00e4n itse kertoi kaiken t\u00e4m\u00e4n minulle!\" Minua heng\u00e4stytti, mutta jatkoin silti. \"P\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4 minut menem\u00e4\u00e4n ja kaikki pysyy ennallaan. Lupaan sen.\"\n\nHetken aikaa olin toiveikas. N\u00e4in, ett\u00e4 minua kuunneltiin. Osan ilme oli jopa utelias.\n\nSitten salamat pirstoivat taivasta ja ukkonen jylisi. \u00c4kkin\u00e4inen sadekuuro kasteli meid\u00e4t hetkess\u00e4 litim\u00e4riksi.\n\nJoukossa k\u00e4vi mumina. He olivat kauhuissaan, tajusin. \"En se ole min\u00e4!\" huusin. \"Minulla ei ole t\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4n kanssa mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4!\"\n\nToivoni valui vesipisaroiden mukana maahan. Olin vain vahvistanut heid\u00e4n pelkoaan siit\u00e4, ett\u00e4 olin jonkinlainen lopunajan sanansaattaja. He eiv\u00e4t koskaan uskoisi minua. He olivat seuranneet Callistaa koko ik\u00e4ns\u00e4. Min\u00e4 taas olin ulkopuolinen. Pahempaa: olin petturi. Olin valinnut sudet, en heit\u00e4. Kaikki tapahtui tismalleen niin kuin Callista oli halunnut.\n\nJoku ty\u00f6nsi minua sel\u00e4st\u00e4. Jouduin ottamaan askeleen eteenp\u00e4in \u2013 paha vain, ettei edess\u00e4ni ollut kuin kapea kaistale maata ennen kuoppaa. Nilkkani lipesi, ja huomasin kaatuvani.\n\nPudotus oli juuri niin lyhyt, etten ehtinyt korjaamaan asentoani kun jo iskeydyin kuopan pohjalle.\n\nMutainen maa ei juurikaan pehmitt\u00e4nyt laskuani. Kiroilin suomeksi. Kokeilin nilkkaani. Se ei ollut varmaankaan murtunut, mutta siihen sattui.\n\n\"Oletko kunnossa?\" tuttu \u00e4\u00e4ni kysyi.\n\nNostin p\u00e4\u00e4ni hitaasti. M\u00e4r\u00e4t hiukseni olivat liimautuneet kiinni kasvoihini, ja minun t\u00e4ytyi pyyhk\u00e4ist\u00e4 ne syrj\u00e4\u00e4n.\n\nMikael.\n\nCallista oli luvannut minulle, ett\u00e4 n\u00e4kisin h\u00e4net viel\u00e4. En vain ollut odottanut n\u00e4kev\u00e4ni h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla.\n\nH\u00e4n istui toisella puolella kuoppaa. Varjo lankesi h\u00e4nen ylleen enk\u00e4 n\u00e4hnyt kuin h\u00e4nen \u00e4\u00e4riviivansa, mutta jo se sai ihoni kananlihalle.\n\nH\u00e4n oli laihtunut. Se oli helppo n\u00e4hd\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut paitaa.\n\nKonttasin hitaasti l\u00e4hemm\u00e4s. Miten monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4, tuntia ja minuuttia olin ollut n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa pitk\u00e4\u00e4n aikaan sieluni lauloi.\n\nSe oli kuitenkin hyvin mollivoittoinen laulu.\n\nJuuri silloin salama valaisi h\u00e4net. Pidin huolen, etten kavahtanut kun n\u00e4in h\u00e4nen kasvonsa. H\u00e4nen turvonnut silm\u00e4ns\u00e4 ja revennyt huulensa saivat silti kyynelkanavani pistelem\u00e4\u00e4n. H\u00e4n n\u00e4ytti kamalalta. L\u00e4hestulkoon kuolleelta.\n\n\"Ai niin paha\", h\u00e4n totesi arvioituaan reaktiotani.\n\nH\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4... Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 jos avaisin suuni, ulos purkautuisi vain nyyhkytyst\u00e4. Joten en sanonut mit\u00e4\u00e4n.\n\nKeskityin Mikaelin auki olevaan silm\u00e4\u00e4n. Tunnistin katseen heti. H\u00e4n oli yh\u00e4 oma itsens\u00e4. H\u00e4n ei ollut antanut heid\u00e4n murtaa itse\u00e4\u00e4n.\n\nKurotin h\u00e4nt\u00e4 kohti.\n\n\"Tuo ei taida olla hyv\u00e4 ajatus\", h\u00e4n sanoi.\n\nAnnoin k\u00e4teni pudota.\n\n\"Sit\u00e4 vain, ett\u00e4 minun nahkani tuntuu t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 silt\u00e4 kuin se olisi tulessa. On parempi olla \u00e4rsytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sutta.\"\n\nHyv\u00e4 perustelu, ajattelin.\n\n\"Olin unohtanut, miten kaunis sin\u00e4 olet\", h\u00e4n sanoi \u00e4kki\u00e4. \"Olen kuvitellut sinut mieless\u00e4ni l\u00e4hes joka hetki siit\u00e4 asti, kun p\u00e4\u00e4dyin t\u00e4nne, ja luulin olevani siin\u00e4 jo varsin hyv\u00e4. Mutta olin niin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4.\"\n\nEn tiennyt, mit\u00e4 sanoa. H\u00e4n ei yleens\u00e4 puhunut n\u00e4in suodattamattomasti, ja sain vaikutelman, ett\u00e4 h\u00e4n yritti k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ajatukset pois jostakin. Se huoletti minua.\n\n\"Min\u00e4 tiesin, ett\u00e4 sin\u00e4 tulisit.\" H\u00e4n kuulosti sek\u00e4 turhautuneelta ett\u00e4 ylpe\u00e4lt\u00e4. Toinen suupieli alkoi kohota, mutta vet\u00e4ytyi pian takaisin. Sen oli t\u00e4ytynyt tehd\u00e4 kipe\u00e4\u00e4. Huomasin irvist\u00e4v\u00e4ni. Sanoin nopeasti: \"Et sin\u00e4 p\u00e4\u00e4se sekop\u00e4\u00e4tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4si eroon noin vain. Sit\u00e4 paitsi sin\u00e4h\u00e4n lupasit minulle ulkomaanmatkan.\"\n\n\"T\u00e4m\u00e4 on siis saari\", Mikael sanoi.\n\n\"Niin on\", vastasin.\n\n\"Pakko sanoa, ett\u00e4 kuvittelin mieless\u00e4ni jotain viihtyis\u00e4mp\u00e4\u00e4.\"\n\n\"Pahoittelen\", sanoin sanotuksi. \"Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4 Santorinille tai jonnekin, miss\u00e4 ollaan hieman vieraanvaraisempia.\"\n\n\"Jos t\u00e4m\u00e4 on rangaistukseni siit\u00e4, ett\u00e4 tapoin yhden heid\u00e4n j\u00e4senist\u00e4\u00e4n, sanoisin, ett\u00e4 se on varsin tehokas.\"\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. \"Luulen, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 on enemm\u00e4n tekemist\u00e4 sen kanssa, ett\u00e4 he pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t minua. He haluavat tappaa minut, mutta kukaan heist\u00e4 ei uskalla tehd\u00e4 sit\u00e4.\"\n\nSade oli jo ehtinyt muodostaa lammikon kuopan pohjalle, ja varpaani upposivat veteen kokonaan. Istuin selk\u00e4 kuopan sein\u00e4m\u00e4\u00e4 vasten ja Mikael toisella puolella.\n\n\"Mit\u00e4 he laulavat?\" Mikael kysyi.\n\nEn ollut kiinnitt\u00e4nyt ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 kuuluviin \u00e4\u00e4niin mit\u00e4\u00e4n huomiota, mutta Mikaelin korvat olivatkin tarkemmat kuin omani. Aloin erottaa daimonien hymin\u00e4n ja satunnaisia sanoja sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n\n\"En tied\u00e4\", vastasin lopulta. \"En ole koskaan ollut hautajaisseremoniassa.\"\n\n\"N\u00e4in siis oikein. Papitar on kuollut.\"\n\n\"H\u00e4n meni edelt\u00e4 varmistamaan, ett\u00e4 minun sieluni tai mik\u00e4 lie p\u00e4\u00e4tyy oikeaan paikkaan.\" Se kuulosti niin idioottimaiselta, ja silti se oli johtanut meid\u00e4t t\u00e4h\u00e4n tilanteeseen. Se sai minut kysym\u00e4\u00e4n itselt\u00e4ni, kuinka typeri\u00e4 me olimmekaan.\n\n\"Ja mik\u00e4h\u00e4n se paikka mahtaa olla?\" Mikael kysyi.\n\n\"Ideoiden maailma. Vain kaikkein vahvimmat daimonit p\u00e4\u00e4sev\u00e4t sinne. Kaikki t\u00e4ll\u00e4 saarella luulevat, ett\u00e4 Callista kuoli omasta vapaasta tahdostaan siksi, ett\u00e4 h\u00e4n voisi est\u00e4\u00e4 minua p\u00e4\u00e4sem\u00e4st\u00e4 ideoiden maailmaan ja sy\u00f6ksem\u00e4st\u00e4 nykyiset jumalat vallasta. He eiv\u00e4t tied\u00e4, ett\u00e4 se on tismalleen, mit\u00e4 Callista toivoo tapahtuvan. H\u00e4n sanoi odottaneensa minua tuhansia vuosia.\"\n\n\"Olit oikeassa. N\u00e4m\u00e4 tyypit ovat todella sekaisin.\" H\u00e4n pyyhk\u00e4isi otsaansa. Se oli ainoa kohta h\u00e4nen kasvoissaan, joka ei ollut vaurioitunut. \"No, ainakin t\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 paljon. Minulla on ollut pieni\u00e4 kielivaikeuksia.\"\n\n\"Mutta en ymm\u00e4rr\u00e4, miksi me olemme t\u00e4\u00e4ll\u00e4\", sanoin.\n\n\"Juurihan sin\u00e4 kerroit sen minulle\", Mikael sanoi.\n\n\"Tarkoitan t\u00e4t\u00e4 kuoppaa. En ymm\u00e4rr\u00e4, miksi he ty\u00f6nsiv\u00e4t minut t\u00e4nne sinun kanssasi.\"\n\nEn ollut siit\u00e4 ihan niin huolissani kuin olisi voinut kuvitella. Kuopassa saatoin melkein kuvitella, ett\u00e4 koko maailma oli t\u00e4ss\u00e4. Ei ollut daimoneita, ei saarta, ei mit\u00e4\u00e4n muuta kuin me kaksi. Me emme ehk\u00e4 olleet el\u00e4m\u00e4mme kunnossa, mutta pelkk\u00e4 Mikaelin n\u00e4keminen oli saanut minut paljon p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isemm\u00e4ksi.\n\nMikael oli hetken aikaa t\u00e4ysin liikkumatta. Siit\u00e4 tiesin, ett\u00e4 minulta oli j\u00e4\u00e4nyt jotain tajuamatta. \"Sin\u00e4 et taida tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n on.\"\n\nLaskujeni mukaan olin ollut saarella nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Lapissa oli kulunut kolme. Olin siis l\u00e4htenyt Hukkavaarasta viikko sitten.\n\nViimein tajusin, mik\u00e4 daimonien suunnitelma oli. Mihin he tarvitsivat sutta.\n\nT\u00e4n\u00e4\u00e4n oli t\u00e4ysikuu.\n\nKatsoin kuopan seini\u00e4 kuin olisin n\u00e4hnyt ne ensimm\u00e4isen kerran. Ne olivat pystysuorat ja ainakin nelj\u00e4 metri\u00e4 korkeat \u2013 niin korkeat, etten voinut erottaa niiden reunaa ilman, ett\u00e4 sade sokaisi minut. Toinen meist\u00e4 saattaisi pysty\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n yl\u00f6s, mik\u00e4li toinen nostaisi alhaalta, mutta tiesin, ettei meille annettaisi siihen mahdollisuutta. Ja pian sill\u00e4 ei olisi v\u00e4li\u00e4: kohta toinen meist\u00e4 olisi susi ja toinen helppo saalis.\n\n\"He haluavat, ett\u00e4 min\u00e4 tapan sinut.\" Mikael sanoi \u00e4\u00e4neen sen, mink\u00e4 olin juuri ymm\u00e4rt\u00e4nyt.\n\nSuljin silm\u00e4ni hetkeksi \u2013 ja avasin ne melkein heti. Olin nimitt\u00e4in juuri tajunnut, mit\u00e4 Mikaelin ruhjottu ulkomuoto tarkoitti. \"Mikset sin\u00e4 ole vaihtanut muotoa?\" kysyin.\n\nH\u00e4n olisi voinut parantaa itsens\u00e4 hyvin helposti. Ottaen huomioon, ett\u00e4 suden muodossa h\u00e4n olisi voinut tarjota daimoneille paljon paremman vastuksen, h\u00e4nen ihmishahmolleen t\u00e4ytyi olla hyv\u00e4 selitys.\n\nMikael irvisti. \"He ovat juottaneet minulle jotain, miss\u00e4 on hopeaa. Niin kauan kuin se on elimist\u00f6ss\u00e4ni, en voi muuttua.\"\n\nAnnoin tiedon porautua tajuntaani. H\u00e4net oli myrkytetty. Se tietenkin selitti h\u00e4nen harmaaksi muuttuneen ihonsa ja verest\u00e4v\u00e4t silm\u00e4ns\u00e4.\n\nKurtistin kulmiani. \"Mit\u00e4 sitten tapahtuu, kun t\u00e4ysikuu pakottaa sinut muuttumaan?\"\n\n\"En tied\u00e4\", h\u00e4n kuiskasi.\n\nYritin kuulostaa mahdollisimman luottavaiselta. \"Sinun sutesi ei satuttaisi minua.\"\n\n\"Raisa, sin\u00e4 et voi tiet\u00e4\u00e4. Olen aina muuttanut muotoa omasta tahdostani niin, ett\u00e4 olen voinut s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 edes osan ihmisyydest\u00e4ni kun olen suden muodossa. Joka kerta. Jopa silloin Eskon kanssa.\" H\u00e4n antoi minulle hetken ajatella asiaa ennen kuin jatkoi: \"En ole saanut ruokaa viikkoon. T\u00e4m\u00e4 on vieras paikka ja kaiken lis\u00e4ksi suljettu sellainen. Suteni tulee olemaan hyvin vihainen, hyvin n\u00e4lk\u00e4inen ja hyvin ep\u00e4toivoinen.\"\n\nTodellisuus alkoi v\u00e4hitellen valjeta minulle. Mikael saattoi oikeasti tappaa minut. Siihen vaadittaisiin vain yksi purema, yksi hampaiden raapaisu. Ei edes mit\u00e4\u00e4n syv\u00e4\u00e4 haavaa.\n\nMikaelin t\u00e4ytyi aistia pelkoni, sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: \"Tilanne ei ole toivoton. Minun suteni pit\u00e4isi tunnistaa sinut. Sin\u00e4 olet laumaa. Ja min\u00e4 yrit\u00e4n kaikkeni.\"\n\n\"Tied\u00e4n.\" Minun oli pakko sanoa seuraavat sanat. \"Jos jotain tapahtuu... Tarkoitan, ett\u00e4 jos sinun sutesi vahingossa tekeekin jotain, niin haluan ett\u00e4 tied\u00e4t, etten syyt\u00e4 sinua mist\u00e4\u00e4n.\"\n\nMikael ei vastannut. H\u00e4n oli puristanut silm\u00e4ns\u00e4 kiinni ja olin aika varma, ett\u00e4 h\u00e4n kamppaili kipua vastaan.\n\n\"Sit\u00e4 paitsi me kuolemme joka tapauksessa\", kuulin itseni sanovan. \"Jos sinun sutesi ei tapa minua, he keksiv\u00e4t kyll\u00e4 jotain muuta. Luultavasti he aikovat j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t t\u00e4h\u00e4n kuoppaan ikuisiksi ajoiksi.\"\n\nPieni hymy v\u00e4l\u00e4hti Mikaelin huulilla. \"Sin\u00e4 aina tied\u00e4t, miten lohduttaa minua.\" H\u00e4n avasi silm\u00e4ns\u00e4. \"Sinulla ei siis ole suunnitelmaa?\"\n\n\"Ei\", kuiskasin. Minua h\u00e4vetti my\u00f6nt\u00e4\u00e4 se. Olin p\u00e4\u00e4ssyt t\u00e4h\u00e4n pisteeseen, mutten kuitenkaan sen pidemm\u00e4lle. Varmasti oli olemassa jokin keino. Mutta kaikki ideani olivat tyrehtyneet kun olin tajunnut, etten voinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kykyj\u00e4ni.\n\n\"Ei se mit\u00e4\u00e4n\", h\u00e4n sanoi, ja tiesin h\u00e4nen tarkoittavan sit\u00e4. \"Olen vain niin iloinen, ett\u00e4 sain n\u00e4hd\u00e4 sinut. Tai olen ainakin sitten, kun olemme saaneet sinut pois t\u00e4\u00e4lt\u00e4.\"\n\n\"Sinut my\u00f6s\", muistutin. En l\u00e4htisi ilman h\u00e4nt\u00e4.\n\nAika kului. Emme sanoneet pitk\u00e4\u00e4n aikaan mit\u00e4\u00e4n, ja saatoin n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 Mikael oli todellisissa vaikeuksissa. En ollut koskaan tuntenut itse\u00e4ni yht\u00e4 hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ksi.\n\n\"Puhu minulle\", Mikael mumisi. \"Kerro jokin tarina tai jotain. Mit\u00e4 tahansa.\"\n\n\"No\", aloitin. \"T\u00f6rm\u00e4sin sinun is\u00e4\u00e4si.\"\n\n\"Oikeasti?\"\n\n\"Oikeasti.\" Kerroin h\u00e4nelle lyhyesti, mit\u00e4 oli tapahtunut sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n oli kadonnut. Kun p\u00e4\u00e4sin loppuun, h\u00e4n oli sulkenut silm\u00e4ns\u00e4.\n\nLopulta minun oli pakko kysy\u00e4: \"Kuinka sin\u00e4 jaksat?\"\n\n\"En ole koskaan uskaltanut kokeilla, milt\u00e4 tuntuu jos annan kuun pakottaa suden ulos\", h\u00e4n tunnusti.\n\n\"Ehk\u00e4 sin\u00e4 et t\u00e4ll\u00e4 kertaa muutu. Hopea saattaa pit\u00e4\u00e4 sinut ihmisen\u00e4\", sanoin toiveikkaana.\n\n\"Jos jostain olen varma niin siit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 muutun.\"\n\n\"Vene on tulossa t\u00e4nne p\u00e4in!\" joku huusi ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n\nMeid\u00e4n oli keksitt\u00e4v\u00e4 jotain hyvin, hyvin pian. Me...\n\nAjatukseni keskeytyi. Vene?\n\nEnsimm\u00e4isten viikkojen aikana saarella olin jatkuvasti t\u00e4hyillyt merelle. Kertaakaan en ollut n\u00e4hnyt siell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, en edes lintuja.\n\nIlmoitus veneest\u00e4 tuntui saavan kaikkien daimonien huomion, sill\u00e4 hymin\u00e4 ja laulu lakkasivat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Nousin hitaasti jaloilleni.\n\n\"Tuokaa kaukoputki\", kuulin Vlassisin sanovan. Tai ainakin kuvittelin kuulemani sanan tarkoittavan kaukoputkea. Suoraan sanottuna en ollut uskonut, ett\u00e4 saarella oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 niinkin modernia teknologiaa.\n\nNousin seisomaan. Yritin n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapahtui, mutta se oli mahdotonta. Daimonit olivat piinallisen hiljaa, ja kesti aivan liian pitk\u00e4\u00e4n, ennen kuin kuulin Vlassisin puhuvan.\n\n\"Se on h\u00e4n.\" Tiesin heti, ket\u00e4 h\u00e4n tarkoitti. Olin tainnut tiet\u00e4\u00e4 koko ajan, ja pel\u00e4t\u00e4 my\u00f6s. Veljeni oli tullut pelastamaan minua.\n\nEik\u00e4 h\u00e4n ollut tullut yksin. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuulin nimitt\u00e4in sanottavan: \"H\u00e4nell\u00e4 on susi mukanaan.\"\n\n\"Mit\u00e4 tapahtuu?\" Mikael kysyi.\n\n\"Mitja ja Daniel\", sain sanottua.\n\nMitja, mit\u00e4 sin\u00e4 oikein teet? ajattelin.\n\nYlh\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyi liikett\u00e4. Kuulin k\u00e4skyj\u00e4 ottaa aseita esiin.\n\nYksi susi kymmeni\u00e4 daimoneita vastaan. Jos jonkun olisi pit\u00e4nyt olla peloissaan niin suden, mutta oli helppo sanoa, ett\u00e4 daimonit olivat l\u00e4hell\u00e4 pakokauhua.\n\nHetken aikaa olin ihmeiss\u00e4ni. Sitten tajusin, mit\u00e4 erist\u00e4ytyminen oli tehnyt heille: heit\u00e4 ei ollut uhannut mik\u00e4\u00e4n moneen sataan, ellei jopa tuhanteen vuoteen. He olivat tuudittautuneet siihen, ett\u00e4 heid\u00e4n ainoat vihollisensa paitsi asuivat kaukana poissa, eiv\u00e4t edes tienneet daimonien olemassaolosta. T\u00e4m\u00e4 oli ensimm\u00e4inen kerta ikuisuuteen, kun he tajusivat olevansa uhattuja. Eik\u00e4 heill\u00e4 ollut mahdollisuutta paeta \u2013 meri piti siit\u00e4 huolen.\n\nHe eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n olleet puolustuskyvytt\u00f6mi\u00e4. Heill\u00e4 oli hopeaa. Ja ennen kaikkea heill\u00e4 oli Mikael.\n\n\"Nostakaa susi yl\u00f6s kuopasta\", Vlassis sanoi.\n\nKun joku yritti sanoa vastaan, h\u00e4n \u00e4rj\u00e4hti: \"Kyll\u00e4 me yhden tyt\u00f6n saamme hengilt\u00e4 ilman suttakin! Vai haluatko mieluummin taistella tuota vastaan? Mik\u00e4li et tajunnut, kukaan meist\u00e4 ei voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kykyj\u00e4\u00e4n ennen kuin Callista on p\u00e4\u00e4ssyt perille.\"\n\nEn ollut tiennyt sit\u00e4. Jotenkin Callista oli vienyt ideat menness\u00e4\u00e4n. \u00c4kki\u00e4 ymm\u00e4rsin paljon paremmin daimonien paniikin.\n\nKuolema oli tulossa heit\u00e4 kohti.\n\nEnsimm\u00e4inen daimon hypp\u00e4si kuopan pohjalle. Olin jo ottanut askeleen h\u00e4nt\u00e4 kohti, kun h\u00e4n osoitti minua veitsell\u00e4. Pahus. H\u00e4n l\u00e4hestyi minua kunnes en voinut muuta kuin peruuttaa sein\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni.\n\nKaksi muuta daimonia pudottautui alas. Mikael ei ollut miss\u00e4\u00e4n vaiheessa noussut seisomaan, mik\u00e4 kertoi paljon h\u00e4nen voinnistaan. Daimonit kohottivat h\u00e4net maasta ja kietoivat k\u00f6yden h\u00e4nen vy\u00f6t\u00e4r\u00f6lleen.\n\nLoppua en n\u00e4hnyt, sill\u00e4 veist\u00e4 pitelev\u00e4 daimon peitti n\u00e4kym\u00e4n tarttuessaan k\u00e4sivarteeni.\n\n\"Ei h\u00e4nt\u00e4\", Vlassis sanoi ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n\n\"Mit\u00e4? Ei!\" Kurkotin daimonin ohi, mutta h\u00e4n ty\u00f6nsi veitsen kiinni naamaani.\n\n\"\u00c4l\u00e4 huoli, p\u00e4rj\u00e4\u00e4n kyll\u00e4\", Mikael sanoi \u2013 ja ansaitsi itselleen potkun kylkeen. H\u00e4n ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt \u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4n, mutta min\u00e4 p\u00e4\u00e4stin. Huusin kaikki pahimmat kreikankieliset kiroukset, jotka vain osasin.\n\nMikael onnistuttiin nostamaan kuopan reunalle.\n\n\"\u00c4lk\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00f6 h\u00e4nt\u00e4 karkaamaan\", Vlassis sanoi. \"Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vied\u00e4 h\u00e4net laiturille vastaan. Olkaa valmiita tappamaan h\u00e4net silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4.\"\n\nVlassis oli siis p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt k\u00e4yd\u00e4 kauppaa. H\u00e4n ei tarvinnut Mikaelia mihink\u00e4\u00e4n \u2013 ainoa, jonka h\u00e4n todella tarvitsi, olin min\u00e4.\n\n\"Tied\u00e4n, mit\u00e4 aiot\", huusin h\u00e4nelle. \"He eiv\u00e4t suostu!\"\n\nTai ainakaan Mitja ei suostuisi. Danielista en voinut menn\u00e4 takuuseen. Mik\u00e4li h\u00e4n saisi Mikaelin ehj\u00e4n\u00e4 takaisin ja lupauksen, etteiv\u00e4t daimonit tulisi heid\u00e4n per\u00e4\u00e4ns\u00e4, h\u00e4n saattaisi olla valmis j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n minut saarelle. Mikael olisi tietenkin eri mielt\u00e4, mutta h\u00e4n ei ollut sellaisessa kunnossa, ett\u00e4 h\u00e4nen protestejaan tarvitsisi ottaa huomioon.\n\nToisaalta jo se, ett\u00e4 daimonit olivat valmiita k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kauppaa, oli heilt\u00e4 heikkouden osoitus. Danielilla ei ollut lainkaan kunnioitusta heikkoja vastustajia kohtaan. H\u00e4n haistaisi daimonien pelon paljon paremmin kuin he tajusivat.\n\nKaikki oli siis kiinni Daniel Sarrista. Se ei ollut erityisen mielt\u00e4 ylent\u00e4v\u00e4 ajatus.\n\nAioin joka tapauksessa olla paikalla n\u00e4kem\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4 tapahtui, kun vene ehtisi rantaan. Daimonit eiv\u00e4t voineet j\u00e4tt\u00e4\u00e4 minut kuoppaan ikuisiksi ajoiksi.\n\nPaitsi ett\u00e4 juuri niin he ilmeisesti aikoivat tehd\u00e4.\n\nMaata rapisi kuopan pohjalle, kun kynteni upposivat sein\u00e4\u00e4n. Yritin kiivet\u00e4 yl\u00f6s, mutta loppujen lopuksi sain ainoastaan kynteni repeilem\u00e4\u00e4n.\n\n\u00c4\u00e4net alkoivat kaikota. Tapahtumat olivat selv\u00e4sti siirtym\u00e4ss\u00e4 kohti laituria. Juuri kun olin luopumassa toivosta, kuopan reunalle ilmestyiv\u00e4t kasvot.\n\n\"Adriane!\"\n\nKasvot katosivat.\n\nEn varsinaisesti voinut olla pettynyt. H\u00e4n ei ollut minulle velkaa, vaan p\u00e4invastoin.\n\nSiit\u00e4 huolimatta halusin kiljua. Kaikki, mik\u00e4 minulle oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oli vaarassa juuri nyt, ja min\u00e4 olin jumissa montussa.\n\nKasvot ilmestyiv\u00e4t taas reunalle. Ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa niit\u00e4 oli per\u00e4ti kahdet. Adrianen vierell\u00e4 oli et\u00e4isesti tutunn\u00e4k\u00f6inen mies. H\u00e4nenkin t\u00e4ytyi kuulua palveluskuntaan.\n\n\"V\u00e4ist\u00e4\", Adriane kuiskasi.\n\nPeruutin kiinni sein\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jotain putosi aivan eteeni ja roiskautti kuraa p\u00e4\u00e4lleni. Hetke\u00e4 my\u00f6hemmin tajusin, ett\u00e4 se jokin oli puinen laatikko. He pudottivat alas viel\u00e4 toisenkin laatikon, ja asettelin ne h\u00e4t\u00e4isesti p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in sein\u00e4m\u00e4\u00e4 vasten.\n\nKiipesin tekem\u00e4ni tornin p\u00e4\u00e4lle. Kun kurottauduin varpailleni, yletyin ottamaan k\u00e4sill\u00e4ni kiinni kuopan reunasta. Hypp\u00e4sin, ja mies tarttui minua kainalosta. H\u00e4n veti minut Adrianen avustamana yl\u00f6s montusta.\n\nOlin juuri p\u00e4\u00e4ssyt jaloilleni, kun joku l\u00e4hell\u00e4 kysyi: \"Mit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapahtuu?\"\n\nDaimon oli ilmestynyt viereemme. H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 hapuili kohti vy\u00f6ll\u00e4 roikkuvaa miekkaa.\n\nMinua auttanut palvelija k\u00e4\u00e4ntyi ymp\u00e4ri salamannopeasti. Ehdin tuskin n\u00e4hd\u00e4 veitsen ennen kuin sen ter\u00e4 upposi daimonin kylkeen. Daimon p\u00e4\u00e4sti vain vaimean \u00e4\u00e4nen ennen kuin putosi maahan. H\u00e4n ei noussut yl\u00f6s.\n\nIdeoiden maailman kadottua daimonit eiv\u00e4t voineet en\u00e4\u00e4 parantaa itse\u00e4\u00e4n.\n\nPalvelija seisoi edess\u00e4ni veitsi k\u00e4dess\u00e4. Tunnistin sen yhdeksi omista veitsist\u00e4ni. Sen p\u00e4\u00e4tyminen Lapin metsist\u00e4 t\u00e4m\u00e4n miehen haltuun tuntui enteelt\u00e4. En voinut olla tuijottamatta sen verist\u00e4 ter\u00e4\u00e4.\n\n\"Tapa heid\u00e4t. Niin monta kuin pystyt\", mies sanoi. Ja ojensi veitsen minulle.\n\nOtin sen. Kahva oli viel\u00e4 l\u00e4mmin h\u00e4nen puristuksestaan. En j\u00e4\u00e4nyt miettim\u00e4\u00e4n, miksi h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt auttaa minua. En j\u00e4\u00e4nyt miettim\u00e4\u00e4n, miten helposti ja harjoitellun oloisesti h\u00e4n oli upottanut veitsen daimonin kylkeen. Sen sijaan aloin juosta kohti laituria.\n\nHidastin vauhtiani vasta kun olin niin l\u00e4hell\u00e4, ett\u00e4 saatoin n\u00e4hd\u00e4 ensimm\u00e4isten kallioille ryhmittyneiden daimonien sel\u00e4t.\n\nVene oli jo ehtinyt rantautua. Tulin paikalle juuri ajoissa kuullakseni Vlassisin johtaman ryhm\u00e4n askeleet pitkin laituria.\n\n\"L\u00e4htek\u00e4\u00e4 nyt, ja s\u00e4\u00e4st\u00e4mme sek\u00e4 teid\u00e4n ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n suden hengen\", kuulin Vlassisin sanovan.\n\n\"Me emme tulleet t\u00e4nne neuvottelemaan\", Mitjan \u00e4\u00e4ni vastasi. \"Me tulimme hakemaan heid\u00e4t molemmat. Luovuttakaa h\u00e4net ja siskoni, tai te kuolette.\"\n\nUjuttauduin kahden suuren kiven v\u00e4list\u00e4 niin, ett\u00e4 saatoin n\u00e4hd\u00e4 laiturille. Aivan ensimm\u00e4isen\u00e4 kiinnitin huomiota Danieliin, joka oli suden muodossa. Saattoi olla hyv\u00e4, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut puheroolia.\n\nVeljeni seisoi laiturin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n ollut koskaan n\u00e4ytt\u00e4nyt yht\u00e4 vakuuttavalta, yht\u00e4 aikuiselta. Hetken ajan tunsin silkkaa ylpeytt\u00e4.\n\nEhk\u00e4 Vlassiskin n\u00e4ki h\u00e4ness\u00e4 saman kuin min\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nen ilmeens\u00e4 oli synkk\u00e4. H\u00e4n piteli ter\u00e4\u00e4 Mikaelin leuan alla.\n\n\"Siskosi tuli saarelle omasta vapaasta tahdostaan. En ymm\u00e4rr\u00e4, miksi kuvittelet h\u00e4nen tarvitsevan pelastamista.\"\n\nOlen t\u00e4\u00e4ll\u00e4, sain l\u00e4hetetyksi Mitjalle.\n\nH\u00e4n r\u00e4p\u00e4ytti silmi\u00e4\u00e4n, mutta kukaan ulkopuolinen ei olisi voinut n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 jotain oli juuri tapahtunut.\n\n\"V\u00e4\u00e4r\u00e4 vastaus\", veljeni sanoi.\n\nDaniel kohotti kuononsa kohti taivasta ja p\u00e4\u00e4sti ilmoille ulvonnan.\nNELJ\u00c4STOISTA LUKU\n\nOlisin antanut mit\u00e4 tahansa, jotta olisin voinut pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajan. Tiesin, mit\u00e4 tulisi tapahtumaan. Veitsi Mikaelin kaulalla liikahti samalla millisekunnilla kun Daniel loikkasi Vlassisia kohti.\n\nMikaelin jalka oli kietoutunut Vlassisin nilkan ymp\u00e4rille. Nopea liike, ja Vlassis menetti tasapainonsa. Mikaelilla ei ollut aikaa pyristell\u00e4 irti h\u00e4nen otteestaan. He kaatuivat yhdess\u00e4 veteen ja katosivat pinnan alle.\n\nOdotin. Hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 he ilmestyisiv\u00e4t pintaan. Heid\u00e4n oli pakko.\n\nMit\u00e4\u00e4n ei tapahtunut.\n\nMerivirta! Mitjan \u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4 oli niin luja, ett\u00e4 se melkein kuuroutti minut hetkellisesti.\n\nKatseeni juoksi veden pinnalla kelluvan lehden mukana pitkin rannikkoa. Niin, merivirta. Saarella ollessamme olimme uineet aina vain toisella puolella laituria, sill\u00e4 toista rantaa pitkin kulki virta, joka jossain vaiheessa k\u00e4\u00e4ntyi kohti avomerta.\n\nDaniel k\u00e4vi kiinni ensimm\u00e4iseen vastaan tulevaan daimoniin. H\u00e4nt\u00e4 kohti ammuttiin heti nuolella. Avasin suuni huutaakseni h\u00e4nelle varoituksen, mutta ennen kuin \u00e4\u00e4ni ehti ulos, n\u00e4in, ettei se ollut tarpeellista.\n\nH\u00e4nen oli t\u00e4ytynyt ehti\u00e4 hioa tekniikkansa jo Sarrajuoksan m\u00f6kill\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n ei ep\u00e4r\u00f6inyt. Kun nuoli hipaisi Danielia, h\u00e4n alkoi muuttua. Ennen kuin h\u00e4n kuitenkaan ehti muuttua t\u00e4ysin, h\u00e4n oli jo takaisin suden muodossa \u2013 ja ilman naarmuakaan. En ollut koskaan n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n vastaavaa.\n\nEik\u00e4 Daniel ollut ainoa, joka taisteli daimoneita vastaan. Yksi toisensa j\u00e4lkeen n\u00e4in palvelijoiden tulevan esiin piiloistaan ja aloittavan vimmatun sodan is\u00e4nti\u00e4\u00e4n vastaan. He eiv\u00e4t ehk\u00e4 olleet yht\u00e4 hyvi\u00e4 taistelijoita kuin daimonit, mutta heill\u00e4 oli ylivoima ja heid\u00e4n raivonsa karkotti loputkin ep\u00e4ilykset.\n\nSe oli varsinainen veril\u00f6yly. Daimoneilla ei ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia.\n\nJuoksin kallionreunan viert\u00e4 ja t\u00e4hyilin vesirajaa. N\u00e4in sivusilm\u00e4ll\u00e4, kuinka joku tuli minua kohti, mutta se ei saanut minua pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n. Ei ennen, kuin olin saada veitsest\u00e4.\n\nV\u00e4istin aivan viime hetkell\u00e4. N\u00e4in vilahduksen pitkist\u00e4, kiharista hiuksista ennen kuin onnistuin k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n kokonaan ymp\u00e4ri.\n\nAntonia, Alekin sisko.\n\nEn ollut koskaan n\u00e4hnyt ket\u00e4\u00e4n yht\u00e4 vihaisena. H\u00e4n k\u00e4vi p\u00e4\u00e4lleni sellaisella voimalla, ett\u00e4 olisin voinut vaikka vannoa, ett\u00e4 h\u00e4n oli jotenkin onnistunut s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kykyns\u00e4.\n\nH\u00e4n paiskasi minut mutaan vaikka olin isompi ja vanhempi kuin h\u00e4n. Ehdin tuskin kier\u00e4ht\u00e4\u00e4 ymp\u00e4ri kun n\u00e4in ter\u00e4n v\u00e4l\u00e4ht\u00e4v\u00e4n. Huitaisin veitsell\u00e4ni kohti Antoniaa ja h\u00e4n joutui hyp\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n taaksep\u00e4in. Se antoi minulle mahdollisuuden nousta jaloilleni.\n\nMinulla ei ollut aikaa h\u00e4nen kostolleen. Kuin osoittaakseen, ettei minulta kysytty, h\u00e4n kiersi k\u00e4sivarren kaulani ymp\u00e4ri. Olin h\u00e4nen kuristusotteessaan, ja niin paljon kuin yritinkin, en p\u00e4\u00e4ssyt siit\u00e4 irti.\n\n\"Nyt sin\u00e4 saat maksaa\", h\u00e4n sihisi korvaani.\n\nYht\u00e4kki\u00e4 ote hellitti, ja kun k\u00e4\u00e4nnyin, n\u00e4in, ett\u00e4 Antonia makasi liikkumattomana maassa. Tuijotin h\u00e4nt\u00e4 kunnes tajusin kohottaa katseeni h\u00e4nen takanaan seisovaan hahmoon.\n\nMitja. H\u00e4nen n\u00e4kemisens\u00e4 oli suuri helpotus monestakin eri syyst\u00e4.\n\nKatsoin taas Antoniaa. \"Onko h\u00e4n..?\"\n\nVeljeni pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"H\u00e4n on elossa. Mene!\"\n\nEn tarvinnut toista kehotusta. L\u00e4hdin h\u00f6lkk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kallion reunaa pitkin etsien koko ajan katseellani tuttua hahmoa rantaviivalta.\n\nViimein erotin heid\u00e4t. He seisoivat kasvotusten vain parin metrin mittaisella kaistaleella kalliota, joka j\u00e4i meren ja l\u00e4hes pystysuoran sein\u00e4m\u00e4n v\u00e4liin. Mikael, vain osittain tajuissaan, taisteli Vlassisin kanssa. Vlassis oli selv\u00e4sti niskan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta h\u00e4nen oli t\u00e4ytynyt pudottaa veitsens\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n taisteli yht\u00e4 lailla paljain k\u00e4sin. H\u00e4n l\u00f6i Mikaelia nyrkill\u00e4 naamaan. Mikael pysyi pystyss\u00e4, mutta vain vaivoin.\n\nMinulla oli vain yksi veitsi, joten ep\u00e4r\u00f6in sen heitt\u00e4mist\u00e4.\n\nMinun t\u00e4ytyi p\u00e4\u00e4st\u00e4 heid\u00e4n luokseen. Ei ollut kuin yksi vaihtoehto: minun t\u00e4ytyi hyp\u00e4t\u00e4 mereen ja uida. En tiennyt, kuinka syv\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 puolella saarta oli. Jos alkaisin ajatella asiaa, en saisi itse\u00e4ni liikkeelle. Joten vain hypp\u00e4sin.\n\nOlin t\u00e4hd\u00e4nnyt kohtaan, joka omasta mielest\u00e4ni oli n\u00e4ytt\u00e4nyt ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 katsottuna kaikkein tummimmalta. Kun iskeydyin pinnan l\u00e4pi, m\u00e4rk\u00e4 kangas alkoi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti vet\u00e4\u00e4 minua syvyyksiin. Sitten jalkapohjani osuivat pohjaan, ja ponnistin yl\u00f6s. P\u00e4\u00e4ni ponnahti pinnalle, ja ennen kuin ehdin edes vet\u00e4\u00e4 kunnolla henke\u00e4, olin jo alkanut kauhoa kohti kahta hahmoa puristaen samalla veist\u00e4 toisessa k\u00e4dess\u00e4ni.\n\nKompastelin liukasta kalliota pitkin ja lopulta onnistuin p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n yl\u00f6s merest\u00e4. Mikael ja Vlassis olivat niin keskittyneit\u00e4 toisiinsa, etteiv\u00e4t he edes tajunneet minun saapuneen.\n\nOlin tullut viime hetkell\u00e4. Mikael oli l\u00e4hell\u00e4 loppua. En tuhlannut aikaa, vaan k\u00e4vin suoraan Vlassisin p\u00e4\u00e4lle. H\u00e4n oli selk\u00e4 minuun p\u00e4in, mutta k\u00e4\u00e4ntyi juuri kun tulin h\u00e4nt\u00e4 kohti veitsi ojossa.\n\nKukaan ei halua pit\u00e4\u00e4 m\u00e4rk\u00e4\u00e4, suurta vaatetta yll\u00e4\u00e4n silloin, kun joutuu kamppailemaan henkens\u00e4 edest\u00e4. Sotkeuduin helmaani kriittisell\u00e4 hetkell\u00e4 ja menetin parhaan tilaisuuteni.\n\nVlassis iski minua kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4ll\u00e4. Horjahdin. Samalla n\u00e4in sivusilm\u00e4ll\u00e4, kuinka Mikael putosi polvilleen, ja n\u00e4ytti silt\u00e4, ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 koskaan nousisi yl\u00f6s.\n\nMin\u00e4 ja Vlassis tanssimme ensin my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, sitten vastap\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Tiesin suurimman osan h\u00e4nen tempuistaan. H\u00e4n oli aseettomanakin pelottavan kova vastus. Olin n\u00e4hnyt h\u00e4nen heittelev\u00e4n miehi\u00e4, jotka olivat minua paljon suurempia.\n\nVlassisin katse ei kuitenkaan ollut l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n niin murhanhimoinen kuin olin odottanut. Mikael oli onnistunut heikent\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4. Tajusin pian, ett\u00e4 h\u00e4n joutui k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n suuren osan energiastaan vammojensa piilotteluun.\n\n\"Me voimme taistella, kunnes toinen meist\u00e4 kuolee\", Vlassis sanoi. \"Tai sitten me voimme p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 toisemme menem\u00e4\u00e4n.\"\n\nJos olin siihen menness\u00e4 arvellut h\u00e4nen voimiensa olevan v\u00e4hiss\u00e4, nyt tiesin sen varmasti. Jo toisen kerran t\u00e4n\u00e4\u00e4n h\u00e4n oli valmis k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kauppaa, ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa jollain h\u00e4nelle paljon arvokkaammalla kuin Mikaelin hengell\u00e4.\n\nUskomaton tyyppi, ajattelin. Vlassis oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt selvit\u00e4 hengiss\u00e4. Alek oli ollut nuori ja tyhm\u00e4 ja t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, mutta ainakin h\u00e4nell\u00e4 oli ollut rohkeutta uhrata itsens\u00e4 uskomansa asian eteen.\n\n\"Ja miksi sin\u00e4 kuvittelet minun suostuvan?\" Sylk\u00e4isin sanat suustani samalla kun yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen puolustuksestaan avoimen paikan. Tietenk\u00e4\u00e4n h\u00e4n ei j\u00e4tt\u00e4nyt minulle sellaista.\n\n\"Koska sinulla ei ole aikaa\", h\u00e4n vastasi. \"Palvelijat aikovat tappaa kaikki daimonit. \u00c4l\u00e4 kuvittele, ett\u00e4 sin\u00e4 ja veljesi olette poikkeus. Jos ette l\u00e4hde pian, ette l\u00e4hde t\u00e4\u00e4lt\u00e4 koskaan.\"\n\nH\u00e4n oli siis n\u00e4hnyt, mit\u00e4 saarella tapahtui. H\u00e4nen sanansa kauhistuttivat minua tavalla, jota oli vaikea selitt\u00e4\u00e4. Olin kuvitellut olevani turvassa palvelijoilta. Mutta oikeasti en voinut v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevani parempi kuin muut daimonit ja ansaitsevani heilt\u00e4 armoa.\n\n\"Mist\u00e4 tied\u00e4n, ettet sin\u00e4 l\u00e4hde meid\u00e4n per\u00e4\u00e4mme?\" kysyin.\n\n\"Et mist\u00e4\u00e4n.\"\n\nAinakin h\u00e4nell\u00e4 oli pokkaa my\u00f6nt\u00e4\u00e4 se \u00e4\u00e4neen.\n\nOliko h\u00e4n uskollinen Callistalle? Jos h\u00e4n oli, h\u00e4n ei voisi antaa minun el\u00e4\u00e4.\n\nEnnen t\u00e4t\u00e4 hetke\u00e4 en ollut kertaakaan yritt\u00e4nyt punnita h\u00e4neen persoonaansa. En edes silloin, kun h\u00e4n oli otellut kanssani ja iskenyt minulta tajun kankaalle. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa yritin liitt\u00e4\u00e4 kaikki tuntemani palat yhteen ja n\u00e4hd\u00e4 kokonaisuuden, joka oli Vlassis.\n\nVlassis, josta oli tullut Callistan suosikki vasta, kun is\u00e4ni oli j\u00e4tt\u00e4nyt saaren. Vlassis, joka oli kerran antanut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ettei ehk\u00e4 uskonutkaan jumaliin.\n\nVoisinko luottaa h\u00e4neen vai en?\n\nPudotin veitseni maahan. \"Mene, ennen kuin muutan mieleni.\"\n\nH\u00e4n ei j\u00e4\u00e4nyt odottamaan uutta kehotusta. H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi ja l\u00e4hti juoksemaan kalliota pitkin.\n\nMikael avasi suunsa. \"Raisa, h\u00e4n...\"\n\nH\u00e4n ei koskaan ehtinyt sanoa lausetta loppuun. Olin jo potkaissut veitsen yl\u00f6s maasta ja tarttunut siihen ilmasta. Se l\u00e4hti k\u00e4dest\u00e4ni ja kiisi \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti ilman halki.\n\nJa osui Vlassisia selk\u00e4\u00e4n.\n\nH\u00e4n putosi mahalleen maahan.\n\nK\u00e4velin h\u00e4nen luokseen, vaikka se oli viimeinen asia, jonka olisin halunnut tehd\u00e4.\n\nOtin veitsen h\u00e4nen sel\u00e4st\u00e4\u00e4n ja k\u00e4\u00e4nsin h\u00e4net ymp\u00e4ri.\n\n\"Sin\u00e4 olet tismalleen niin kuin is\u00e4si\", h\u00e4n sanoi kun otin veneen avaimet h\u00e4nen vy\u00f6lt\u00e4\u00e4n. \"Kunniallinen vain niin kauan kuin se palvelee sinua itse\u00e4si.\"\n\nEn sanonut mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli oikeassa.\n\n\"Tee se\", h\u00e4n sanoi. \"Tapa minut.\"\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. \"T\u00e4m\u00e4 saari on nyt heid\u00e4n. Antaa uusien hallitsijoiden p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kohtalosi.\" Ny\u00f6kk\u00e4sin kohti jyrk\u00e4nteen reunaa, jossa t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4 daimon toisensa j\u00e4lkeen j\u00e4i toiseksi kamppailussa palvelijoita vastaan.\n\n\"Aiotko sin\u00e4 vain j\u00e4tt\u00e4\u00e4 minut t\u00e4nne kuolemaan?\" h\u00e4n kysyi.\n\nDaimonit olivat vahvimpia yliluonnollisia, jotka tiesin, ja Vlassis heid\u00e4n joukossaan yksi vahvimmista. Palvelijoiden vihan edess\u00e4 h\u00e4n oli kuitenkin voimaton.\n\nNousin yl\u00f6s ja aloin k\u00e4vell\u00e4 kohti Mikaelia. Annoin Vlassisin j\u00e4\u00e4d\u00e4 makaamaan kalliolle.\n\n\"Raisa! Sin\u00e4 olet pelkuri!\"\n\nJatkoin k\u00e4velemist\u00e4. Joidenkin asioiden t\u00e4ytyi vain tapahtua. Pahojen asioiden. Jotta niiden j\u00e4lkeen voisi tulla toisia, parempia asioita.\n\nIkuisuudelta tuntuneen hetken j\u00e4lkeen tulin viimein Mikaelin luokse. H\u00e4n oli kuin ihmeen kaupalla onnistunut pysym\u00e4\u00e4n tajuissaan. \"Miten tiesit, ett\u00e4 h\u00e4n valehteli?\" h\u00e4n kysyi.\n\n\"H\u00e4n vihasi is\u00e4\u00e4ni\", sanoin. \"Kun Stefanos tapasi \u00e4itini, Vlassis valitsi Callistan puolen. H\u00e4n olisi pett\u00e4nyt minutkin.\" Katsoin h\u00e4nt\u00e4. \"T\u00e4m\u00e4 ei olisi loppunut koskaan, jos olisin antanut h\u00e4nen menn\u00e4.\"\n\nKuulin moottorin \u00e4\u00e4nen. Kohotin katseeni juuri parahiksi kun vene sy\u00f6ksyi esiin niemen takaa.\n\n\"Aika l\u00e4hte\u00e4 kotiin\", sanoin.\n\n\"Raisa!\" Mitja huusi veneest\u00e4.\n\nDaniel oli j\u00e4lleen ihmisen muodossa. H\u00e4n ohjasi veneen l\u00e4helle kalliota. Mitja hypp\u00e4si veteen ja juoksi minua vastaan. H\u00e4nen paidassaan oli verta, mutta se ei voinut olla h\u00e4nen omaansa \u2013 h\u00e4nen askeleensa oli kevyt. Vesi vaahtosi h\u00e4nen jalkojaan vasten, ja hetken aikaa n\u00e4in h\u00e4ness\u00e4 is\u00e4ni. Sitten h\u00e4n seisoi jo edess\u00e4mme kalliolla ja tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n oli sama vanha veljeni.\n\nH\u00e4n heilautti Mikaelin toisen k\u00e4sivarren olalleen ja otti heti suurimman osan h\u00e4nen painostaan kontolleen. Onnistuimme saamaan Mikaelin veneeseen, vaikka vedess\u00e4 liikkuminen oli vaikeaa.\n\n\"Mist\u00e4 hitosta te t\u00e4m\u00e4n veneen saitte?\" kysyin.\n\n\"Vuokrasimme\", Mitja sanoi.\n\nDaniel ohjasi meid\u00e4t niemen k\u00e4rjen ohi.\n\nTuttu hontelo hahmo juoksi kallion viert\u00e4. Kukaan ei n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4\u00e4n, mutta h\u00e4n vilkuili taakseen.\n\n\"Ei, odottakaa!\" huusin.\n\nJotenkin Daniel onnistui kuulemaan sen moottorin jylin\u00e4n yli.\n\n\"N\u00e4en Adrianen. Emme voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 saarelle.\"\n\n\"Ei ole aikaa!\" Daniel huusi.\n\n\"H\u00e4n pelasti minut!\" ja koska tiesin, ett\u00e4 Danielin suostuttelu oli toivotonta, sanoin: \"Te voitte kyll\u00e4 menn\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4 minut maihin.\"\n\nDaniel kiroili. H\u00e4n hiljensi ensin vauhtia ja pys\u00e4ytti sitten veneen kokonaan.\n\nMin\u00e4 ja Mitja hypp\u00e4simme veteen. Mitja oli minua parempi uimari, ja ehti perille ensin.\n\n\"Adriane!\" huusin heti kun ehdin maihin. \"Tule meid\u00e4n mukaamme.\"\n\nH\u00e4n oli pari metri\u00e4 meid\u00e4n yl\u00e4puolellamme. Kuullessaan \u00e4\u00e4neni h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi.\n\nKielekkeelt\u00e4 ei ollut helppoa reitti\u00e4 alas kalliolle, jolla seisoimme. Adriane t\u00e4hyili alas meihin, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4 tehd\u00e4.\n\n\"Hypp\u00e4\u00e4, min\u00e4 otan kyll\u00e4 vastaan\", Mitja sanoi.\n\nH\u00e4n ep\u00e4r\u00f6i vain hetken ennen kuin hypp\u00e4si.\n\nMitja nappasi h\u00e4net helposti kiinni. \"Min\u00e4 en osaa uida\", Adriane sanoi ennen kuin Mitjan k\u00e4det olivat ehtineet irrottaa otteensa.\n\nMitja ei h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4nyt.\n\n\"Pid\u00e4 lujasti kiinni\", Mitja sanoi. H\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi Adrianelle selk\u00e4ns\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 kietoi k\u00e4sivartensa h\u00e4nen kaulalleen. Kaksi askelta ja sitten he olivat jo veden varassa. Olin juuri aikeissa seurata heit\u00e4, kun n\u00e4in jyrk\u00e4nteell\u00e4 seisovan palvelijan t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4n meit\u00e4 jousella.\n\nJ\u00e4hmetyin. Etsin h\u00e4nen katseensa. Sitten, hitaasti, kohotin oikean k\u00e4teni p\u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4lle. Etusormessani roikkui veneen avain.\n\nVene oli palvelijoiden ainut mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois saarelta.\n\nPalvelijan jousik\u00e4si huojui, mutta h\u00e4n ei laskenut asettaan. Kyykistyin hitaasti ja asetin avaimen kivelle jalkojeni juureen. Sitten astuin veteen ja aloin uida.\n\nEhdin melkein saavuttaa Mitjan ja Adrianen ennen kuin he p\u00e4\u00e4siv\u00e4t veneelle. Mitja meni ensin ja auttoi Adrianen yl\u00f6s tikkaita minun varmistellessani selustaa.\n\nMikael makasi lattialla kalpeana. Lys\u00e4hdin h\u00e4nen viereens\u00e4. En ollut huomannut sadetta en\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan, mutta nyt katselin kun pisarat ropisivat h\u00e4nen kasvoilleen ja luomilleen. H\u00e4n tuskin edes liikahti.\n\n\"Mit\u00e4 h\u00e4nelle on tehty?\" Daniel kysyi.\n\n\"He juottivat h\u00e4nelle hopeaa.\"\n\nH\u00e4n kiroili j\u00e4lleen, mutta juuri silloin ukkonen jylisti l\u00e4pi taivaan enk\u00e4 kuullut sanaakaan.\n\nMoottori k\u00e4ynnistyi kolmannella yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Kun vene l\u00e4hti kiit\u00e4m\u00e4\u00e4n merta pitkin, katsoin taakseni.\n\nN\u00e4ytti silt\u00e4 kuin taivas olisi ollut tulessa. Kuvittelin kuulevani daimonien huudot moottorin jylin\u00e4n yli. Kasvoni olivat m\u00e4r\u00e4t sateesta ja kyynelist\u00e4.\n\nNiin paljon verta. Niin paljon tarpeetonta tappamista.\n\n\"Mit\u00e4 min\u00e4 sanoin: \u00e4l\u00e4 koskaan katso olkasi yli\", Daniel huusi. Mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa h\u00e4nen ilmeens\u00e4 oli melkein lempe\u00e4.\n\n***\n\nP\u00e4\u00e4sty\u00e4mme et\u00e4\u00e4lle saaresta Daniel hidasti vauhtia. \"On todella huono idea olla keskell\u00e4 merta juuri nyt\", Mitja huusi.\n\n\"No palataan ihmeess\u00e4 takaisin!\" vastasin.\n\nVeljeni mulkaisi minua vihaisesti, mutta p\u00e4\u00e4tti olla hiljaa.\n\n\"Veljesi on oikeassa. Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 maihin\", Daniel sanoi. Kun n\u00e4in h\u00e4nen kiristyneet leukaper\u00e4ns\u00e4 k\u00e4sitin, ettei h\u00e4n suinkaan puhunut ukkosesta. Olin jo ehtinyt unohtaa t\u00e4ysikuun ja sen, ett\u00e4 sek\u00e4 Mikaelin ett\u00e4 Danielin oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 jonnekin, miss\u00e4 he voisivat muuttua rauhassa.\n\n\"Kreeta on monen tunnin matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4\", sanoin.\n\n\"Mit\u00e4 te puhutte?\" Adriane kysyi.\n\nMitja kertasi nopeasti keskustelun kreikaksi.\n\n\"L\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 on toinen saari\", Adriane sanoi.\n\nEn ollut koskaan kuullut moisesta, mutta minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4.\n\nAdriane nousi yl\u00f6s ja meni Danielin viereen. H\u00e4n osoitti vasemmalle horisonttiin. \"Tuolla\", h\u00e4n sanoi.\n\nDanielin oli t\u00e4ytynyt ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti, sill\u00e4 h\u00e4n teki jyrk\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen ja kiihdytti veneen hurjaan vauhtiin. Sek\u00e4 min\u00e4 ett\u00e4 Mikael kierimme lattialla toiseen laitaan. Se ei ollut t\u00e4ysin kivutonta, ja koska p\u00e4\u00e4dyin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen, uskoin h\u00e4nen kroppansa ottaneen pahimmat kolhut vastaan puolestani.\n\nSe, ettei Mikael p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt \u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4n, sai minut pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pahinta. H\u00e4n oli niin kalpea, etten tiennyt, virtasiko veri en\u00e4\u00e4 lainkaan h\u00e4nen suonissaan.\n\n\"Sinulla ei ole lupaa kuolla\", sanoin.\n\n\"En ajatellutkaan, ett\u00e4 minulla olisi.\"\n\nSen j\u00e4lkeen h\u00e4n sulki silm\u00e4ns\u00e4, enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 ollut varma, oliko h\u00e4n tajuissaan vai ei.\n\n***\n\n\"Olisipa minulla ollut k\u00e4teist\u00e4 mukana\", Daniel murahti.\n\n\"Niin, onhan se aika ik\u00e4v\u00e4\u00e4, ettei poliiseilla ole korttimaksup\u00e4\u00e4tteit\u00e4 lahjusten ottamista varten\", sanoin samalla kun kompastelin Mikaelin painon alla. Kannattelin h\u00e4nt\u00e4, vaikka pysyin tuskin itsek\u00e4\u00e4n jaloillani. \"Sit\u00e4 paitsi luulin, ett\u00e4 kaikki sinun rahasi j\u00e4iv\u00e4t Mikaelille.\"\n\n\"Pid\u00e4tk\u00f6 minua niin tyhm\u00e4n\u00e4?\"\n\nEn tiennyt, kumpi minua \u00e4rsytti enemm\u00e4n: se, ett\u00e4 Daniel oli yh\u00e4 rikas vai se, ett\u00e4 olin kuvitellut h\u00e4nen antaneen kaiken pojalleen.\n\nOlimme j\u00e4tt\u00e4neet myrskyn taaksemme. Kun olimme saavuttaneet saaren, Mitja oli p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt meid\u00e4t maihin ja suunnannut etsim\u00e4\u00e4n paikkaa veneelle. Olimme joutuneet kahlaamaan kymmenisen metri\u00e4 pitkin yleist\u00e4 uimarantaa. Kaksi miest\u00e4, joista toinen oli kantokunnossa, ja kaksi outoihin kaapuihin pukeutunutta tytt\u00f6\u00e4 eiv\u00e4t olleet sellainen seurakunta, joka voisi liikkua ker\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 uteliaita katseita. Viimein olimme my\u00f6s her\u00e4tt\u00e4neet viranomaisten huomion.\n\nOli kest\u00e4nyt hetken, ennen kuin olimme saaneet vakuutettua kaikki mahdolliset ihmiset siit\u00e4, ettei meit\u00e4 tarvinnut vied\u00e4 sairaalaan ja ettemme toisaalta olleet laittomia maahantulijoita, huumekuriireja tai muita rikollisia. Onneksemme kukaan ei ehtinyt ep\u00e4ill\u00e4 meit\u00e4 lapsenkaappauksesta, sill\u00e4 Adrianelle olisi ollut hyvin hankala keksi\u00e4 uskottavaa tarinaa.\n\nSaaresta n\u00e4ki jo kaukaa, ettei se ollut mik\u00e4\u00e4n turistirys\u00e4: kaikki kyltit olivat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kreikaksi, enk\u00e4 n\u00e4hnyt ket\u00e4\u00e4n kaupustelemassa kr\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4. Adriane oli kertonut minulle saaren nimen, mutta se ei ollut sanonut minulle mit\u00e4\u00e4n. Onnistuimme kuitenkin lopulta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n hotellin. Tai pikemminkin majatalon, mutta emme olleet t\u00e4htiluokitusten per\u00e4\u00e4n.\n\nTiskin takana olevan naisen silm\u00e4t levisiv\u00e4t, kun h\u00e4n n\u00e4ki meid\u00e4n tulevan sis\u00e4\u00e4n.\n\n\"Me olemme t\u00e4ynn\u00e4\", h\u00e4n sanoi englanniksi.\n\n\"Me maksamme kolme kertaa sen, mit\u00e4 kukaan muu\", Daniel vastasi.\n\n\"Pahoittelen, herra, me...\"\n\n\"Viisinkertaisesti.\"\n\nNainen r\u00e4p\u00e4ytti kerran silmi\u00e4\u00e4n. \"Tervetuloa hotelli Lagosiin.\"\n\n\"Niin v\u00e4h\u00e4n ajattelinkin.\" H\u00e4n ojensi virkailijalle passinsa ja luottokorttinsa ja sutaisi yhteystiedot kaavakkeeseen. H\u00e4n nappasi avaimen virkailijan k\u00e4dest\u00e4 ennen kuin t\u00e4m\u00e4 ehti aloittaa esittelypuheensa. L\u00e4hdimme nousemaan portaita yl\u00f6s.\n\n\"Oletteko varma, ettei h\u00e4n tarvitse l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4?\" virkailija huusi per\u00e4\u00e4mme. H\u00e4n oli kauhuissaan, muttei niin kauhuissaan, etteik\u00f6 olisi ollut huolissaan Mikaelista. Sit\u00e4 oli pakko arvostaa.\n\n\"Ei, mutta kiitos kun kysyit\", vastasin olkani yli.\n\nDaniel avasi oven ja me seurasimme per\u00e4ss\u00e4. Yritin laskea Mikaelin s\u00e4ngylle, mutta voimani eiv\u00e4t riitt\u00e4neet, ja niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4dyimme lattialle.\n\n\"Minun pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4\", Daniel sanoi. Kun katsoin yl\u00f6s, n\u00e4in, ett\u00e4 h\u00e4n puri leukojaan yhteen. H\u00e4n vilkaisi poikaansa ennen kuin katsoi taas minua. \"Kaksi alfasutta samassa huoneessa ei johda mihink\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4n.\"\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin. Vilkaisin nopeasti ikkunaan: aurinko oli jo ehtinyt vaipua pelottavan alas.\n\n\"Lukitse ovi. Saat itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, oletko sen sis\u00e4- vai ulkopuolella, mutta suosittelen ulkopuolta.\"\n\nH\u00e4n j\u00e4tti puhelimensa ja lompakkonsa p\u00f6yd\u00e4lle ja l\u00e4hti. En kysynyt minne \u2013 minun oli luotettava siihen, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi, mit\u00e4 teki. Siirsin kaiken huomioni k\u00e4sill\u00e4 olevaan ongelmaan.\n\nMikael makasi lattialla k\u00e4sivarsi silmiens\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4. En ollut lainkaan varma, selvi\u00e4isik\u00f6 h\u00e4n muutoksesta hengiss\u00e4. Toisaalta en ollut varma, selvi\u00e4isik\u00f6 h\u00e4n hengiss\u00e4 ilman sit\u00e4.\n\n\"Me tarvitsemme lihaa. Paljon, paljon lihaa\", mutisin. H\u00e4nen sutensa olisi hyvin n\u00e4lk\u00e4inen jos ja kun h\u00e4n edes onnistuisi vaihtamaan muotoa.\n\n\"Min\u00e4 voin menn\u00e4 hakemaan\", Adriane sanoi.\n\nYll\u00e4tyin. En niink\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 h\u00e4n tarjoutui, vaan siksi, ett\u00e4 olin jo unohtanut h\u00e4nen olemassaolonsa. Ja ilmeisesti mutissut kreikaksi.\n\n\"Se ei taida olla hyv\u00e4 ajatus\", sanoin. En uskaltanut p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 harhailemaan kaduille, vaikka h\u00e4nen apunsa olisikin tullut tarpeeseen.\n\n\"Min\u00e4 olen k\u00e4ynyt t\u00e4m\u00e4n saaren kaupoissa\", h\u00e4n sanoi. \"Daimonit toivat meid\u00e4t aina v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4nne ostoksille. Osaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rahaa.\"\n\n\"Ent\u00e4 luottokorttia?\" kysyin.\n\nH\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si.\n\n\"Meid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4mme saattaa olla daimoneita. He tunnistavat sinut.\"\n\n\"En usko, ett\u00e4 kukaan on tulossa\", h\u00e4n sanoi.\n\nAjattelin palavaa taivasta ja palvelijoita veitset k\u00e4dess\u00e4. Ajattelin vuosisatoja jatkunutta orjuuttamista. Kuka min\u00e4 olin sanomaan, ettei palvelijoilla ollut ollut oikeutta tuhota sortajiaan?\n\n\"Olen varovainen\", Adriane lis\u00e4si.\n\nYritin saada ajatukseni kasaan. \"Hyv\u00e4 on. Min\u00e4 annan sinulle Danielin luottokortin. Jos et l\u00f6yd\u00e4 etsim\u00e4\u00e4si kohtuullisen nopeasti, tule takaisin.\"\n\nJ\u00e4lkik\u00e4teen ajatellen kaksitoistavuotiaan tyt\u00f6n l\u00e4hett\u00e4minen yksin pimenev\u00e4lle kaupungille Danielin Amexin ja tunnusluvun kanssa ei ollut kovin j\u00e4rkev\u00e4\u00e4, mutta olin ep\u00e4toivoinen.\n\nHuoleni oli kuitenkin turha, sill\u00e4 h\u00e4n palasi takaisin jo vartin kuluttua mukanaan kaksi t\u00e4ytt\u00e4 muovikassia.\n\nH\u00e4n oli ostanut souvlakia. Paljon souvlakia.\n\n\"Varsinainen lihakauppa oli jo kiinni.\"\n\n\"T\u00e4m\u00e4 kelpaa hyvin\", sanoin. Olin aika varma, etteiv\u00e4t sudet olleet ronkeleita ruuan suhteen.\n\n\"Min\u00e4 muutun pian\", kuulin Mikaelin sanovan lattialta. H\u00e4n oli kier\u00e4ht\u00e4nyt kyljelleen ja kietonut k\u00e4det ymp\u00e4rilleen niin kuin h\u00e4nen vatsaansa olisi koskenut. H\u00e4nen ihonsa kiilteli kosteana. Itse olin kuivunut heti, kun olimme p\u00e4\u00e4sseet pois sadepilvien alta. H\u00e4n siis hikoili.\n\n\"Adriane, sinun t\u00e4ytyy l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4st\u00e4 huoneesta ja lukita ovi per\u00e4ss\u00e4si. Mit\u00e4 ikin\u00e4 tapahtuukin, sin\u00e4 et saa avata ovea ennen kuin min\u00e4 annan luvan, ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6?\" H\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si. \"Ja jos... Jos minusta ei kuulu, soita Mitjalle. Sin\u00e4h\u00e4n tied\u00e4t, miten puhelin toimii?\"\n\nH\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si.\n\n\"Sinunkin pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4\", Mikael sanoi hiljaa.\n\nPudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. \"Jonkun t\u00e4ytyy pit\u00e4\u00e4 huoli, ettet sin\u00e4 satuta ket\u00e4\u00e4n.\"\n\nYksi ovi ei pitelisi h\u00e4nt\u00e4. Vihainen ja n\u00e4lk\u00e4inen ihmissusi irrallaan t\u00e4ydess\u00e4 majatalossa olisi voinut toimia elokuvassa, mutta minulla ei ollut aikomustakaan ottaa selv\u00e4\u00e4, milt\u00e4 se n\u00e4ytti todellisuudessa.\n\nMikael ei ollut kanssani samaa mielt\u00e4, mutta h\u00e4nell\u00e4 ei ollut vaihtoehtoja. H\u00e4n ei pystynyt seisomaan, saati pakottamaan minua ulos huoneesta.\n\nK\u00e4\u00e4nnyin Adrianen puoleen. \"Mene nyt. Ota avain ja puhelin.\"\n\nH\u00e4n teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4. Kuulin kun avain k\u00e4vi lukossa. En p\u00e4\u00e4sisi en\u00e4\u00e4 ulos huoneesta, vaikka haluaisinkin.\n\n\"Ookoo?\" kysyin Mikaelilta.\n\nH\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si ja veti henke\u00e4.\n\nJa samassa h\u00e4n jo alkoi muuttaa muotoa. En halunnut katsoa, joten painoin p\u00e4\u00e4ni.\n\nEhdin tuskin menn\u00e4 asemiin oven eteen kun h\u00e4n jo oli muuttunut. Aivan kuin susi olisi odottanut t\u00e4t\u00e4 hetke\u00e4 jo pitk\u00e4\u00e4n.\n\nKuulin kun h\u00e4n ravisteli itse\u00e4\u00e4n. Kun kohotin katseeni, n\u00e4in h\u00e4nen seisovan edess\u00e4ni keskell\u00e4 huonetta. J\u00e4lleen kerran ihmettelin, miten kaunis h\u00e4nen sutensa oli. Ajatus kuitenkin katosi hyvin nopeasti, sill\u00e4 h\u00e4n alkoi murista.\n\nNojasin koko painollani oveen ja aloin valua kohti lattiaa. Mit\u00e4 ikin\u00e4 tapahtuisikin, Mikael ei saanut p\u00e4\u00e4st\u00e4 sen l\u00e4pi.\n\nSusi otti askeleen l\u00e4hemm\u00e4s. Puristin silm\u00e4ni kiinni.\n\nSuden murina oli \u00e4\u00e4ni, joka kuulosti hyvin vakuuttavalta kymmenen sentin et\u00e4isyydelt\u00e4. Minua pelotti. Paljon. Ja pelko oli tietenkin t\u00e4ydellisen v\u00e4\u00e4r\u00e4 reaktio, sill\u00e4 se vain lietsoi Mikaelin sutta.\n\nLaskin viiteen, sitten kymmeneen. Mit\u00e4\u00e4n ei tapahtunut.\n\nAvasin silm\u00e4ni. Mikael seisoi edelleen edess\u00e4ni. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 oli korkeammalla kuin omani, ja n\u00e4in, kuinka se kallistui puolelle ja toiselle, kun h\u00e4n arvioi tilannetta. Mik\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan antanut ilmi, ett\u00e4 h\u00e4n olisi tunnistanut minut.\n\nVedin syv\u00e4\u00e4n henke\u00e4 ja pid\u00e4tin sit\u00e4 hetken ennen kuin puhalsin ulos. Sit\u00e4 mukaa kun sain pelkoni hallintaan, Mikaelkin tuntui rauhoittuvan.\n\nSouvlakikassi oli edelleen vieress\u00e4ni. Kurotin sit\u00e4 kohti pit\u00e4en katseeni jossain lattian ja Mikaelin v\u00e4limaastossa. Kun susi ei sy\u00f6ksynyt kiinni ranteeseeni, uskaltauduin vet\u00e4m\u00e4\u00e4n kassin itse\u00e4ni kohti.\n\nMikael otti askeleen taaksep\u00e4in. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 roikkui matalalla ja niskakarvat nousivat pystyyn, kun h\u00e4n kuuli kassin kahinan.\n\n\"Ei h\u00e4t\u00e4\u00e4\", sanoin. Yritin pit\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nen tasaisena ja pehme\u00e4n\u00e4. \"T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on jotain, mink\u00e4 luulisin kiinnostavan sinua.\"\n\nOtin ensimm\u00e4isen folioon k\u00e4\u00e4rityn pakkauksen ja avasin sen hitaasti niin, ett\u00e4 Mikael saattoi koko ajan n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 tein.\n\nH\u00e4nen nen\u00e4ns\u00e4 alkoi liikkua. Ty\u00f6nsin avatun pakkauksen h\u00e4nen eteens\u00e4. H\u00e4n haisteli lihaa, kunnes totesi sen sy\u00f6m\u00e4kelpoiseksi. Sen j\u00e4lkeen meni vain muutama sekunti, kun h\u00e4n oli jo nielaissut kaiken. H\u00e4n katsoi minua odottavasti.\n\nAloin avata seuraavaa pakettia, mutta Mikael k\u00e4vi siihen kiinni ennen kuin ehdin saada k\u00e4\u00e4rett\u00e4 auki. Senkin sis\u00e4lt\u00f6 katosi h\u00e4nen suuhunsa saman tien.\n\nSy\u00f6tin h\u00e4nelle souvlakia kunnes viimeinenkin murunen oli kadonnut h\u00e4nen kitaansa. H\u00e4n nuoleskeli rasvaista kuonoaan ja katsoi minua tavalla, joka tarkoitti, ett\u00e4 h\u00e4n toivoi minun taikovan jostain lis\u00e4\u00e4. Naurahdin.\n\n\"No, t\u00e4m\u00e4h\u00e4n oli hauskaa\", sanoin \u00e4\u00e4neen.\n\nOdotin. Mikael ei osoittanut merkki\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 olisi muuttumassa pian takaisin. Uskaltauduin kohottamaan k\u00e4teni, ja pian sormeni l\u00f6ysiv\u00e4t h\u00e4nen turkkinsa.\n\nH\u00e4n tuli makaamaan viereeni. Kun yritin ottaa paremman asennon, kultaiset silm\u00e4t tuijottivat minua ter\u00e4v\u00e4sti, kunnes olin taas liikkumatta. H\u00e4n nukahti p\u00e4\u00e4 reidell\u00e4ni.\n\n***\n\nEn olisi uskonut voivani nukahtaa, mutta kun avasin silm\u00e4ni, tajusin juuri niin tapahtuneen. Mikaelin p\u00e4\u00e4 oli noussut reidelt\u00e4ni ja h\u00e4n tuijotti kohti ovea. Joku koputti siihen, tajusin hetken kuluttua. Toivoin todella, ettei se ollut siivooja.\n\nNousin yl\u00f6s, mutten ennen kuin sanoin h\u00e4nelle: \"Ei h\u00e4t\u00e4\u00e4.\"\n\n\"Kuka siell\u00e4?\" kysyin oven l\u00e4pi.\n\n\"Mit\u00e4 helvetti\u00e4 siell\u00e4 tapahtuu?\" \u00c4\u00e4ni oli Mitjan, ja se sai minut huokaamaan helpotuksesta.\n\n\"Sori. Min\u00e4 taisin nukahtaa.\"\n\n\"Taisit nukahtaa? Daniel pohti t\u00e4ss\u00e4 juuri, pit\u00e4isik\u00f6 h\u00e4nen tapella poikansa kanssa vain siksi, ettei Mikael ehtisi sy\u00f6d\u00e4 sinun ruumistasi kokonaan. J\u00e4isi edes jotain haudattavaa.\"\n\n\"\u00c4l\u00e4 ota h\u00e4nt\u00e4 niin tosissaan\", sanoin. \"H\u00e4nell\u00e4 on tosi kiero huumorintaju.\"\n\nAinakin luulin, ett\u00e4 Daniel oli vitsaillut. H\u00e4nest\u00e4 ei koskaan tiennyt.\n\nMikael katosi vierelt\u00e4ni. Otsani rypistyi, mutta kun n\u00e4in, ett\u00e4 h\u00e4n livahti kylpyhuoneeseen, minulta p\u00e4\u00e4si jo toinen helpottunut huokaus.\n\n\"Luojan kiitos\", mutisin.\n\n\"Mit\u00e4?\"\n\n\"Oven voi kohta avata\", sanoin Mitjalle. \"Mikael vaihtaa juuri muotoa.\"\n\nKuulin avainten rapinaa. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 ovi avattiin, ja n\u00e4in veljeni seisovan edess\u00e4ni siisteiss\u00e4 ja ennen kaikkea verett\u00f6miss\u00e4 vaatteissa. Adriane seisoi Mitjan takana. H\u00e4nen huolestuneet silm\u00e4ns\u00e4 kirkastuivat heti, kun h\u00e4n n\u00e4ki minut.\n\n\"Ole hyv\u00e4\", Mitja sanoi ojentaen minulle muovikassin. Kurkistin sen sis\u00e4\u00e4n. Siell\u00e4 oli v\u00e4rik\u00e4s kes\u00e4mekko, sandaalit sek\u00e4 alusvaatteita. Kohotin katseeni. \"Kiit\u00e4 Adria\", veljeni sanoi.\n\nVeljell\u00e4ni oli h\u00e4nelle lempinimi. S\u00f6p\u00f6\u00e4.\n\nHymyilin tyt\u00f6lle. \"Kiitos.\"\n\nKassin pohjalta l\u00f6ytyi my\u00f6s vaatteita Mikaelille, joten raotin varovaisesti kylpyhuoneen ovea ja pudotin kassin sis\u00e4\u00e4n. Ei mennyt kauan, kun h\u00e4n astui esiin.\n\nOli h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net j\u00e4lleen ihmisen muodossa. H\u00e4n n\u00e4ytti jo paremmalta, muttei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin omalta itselt\u00e4\u00e4n. Suurin osa ruhjeista oli parantunut ja molemmat silm\u00e4t katsoivat minuun.\n\n\"Mik\u00e4 olo?\" kysyin.\n\n\"Ihan hyv\u00e4\", h\u00e4n vastasi. Se ei varmaankaan ollut koko totuus, mutta h\u00e4n oli ilmeisen haluton jakamaan yksityiskohtia, kun paikalla oli niinkin monta ihmist\u00e4.\n\nDaniel ilmestyi paikalle pian veljeni ja Adrin j\u00e4lkeen. H\u00e4nkin oli pukeutunut t\u00e4ysin moitteettomasti, enk\u00e4 viitsinyt kysy\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n oli viett\u00e4nyt y\u00f6ns\u00e4. Sanaakaan sanomatta Adriane ojensi h\u00e4nelle h\u00e4nen puhelimensa ja lompakkonsa. Daniel kohotti kulmiaan ja ty\u00f6nsi ne taskuunsa.\n\nOlimme selvinneet hengiss\u00e4, ja \u00e4kki\u00e4 kaikki tapahtunut tuntui niin ep\u00e4todelliselta, ett\u00e4 sit\u00e4 oli vaikea tajuta. Meill\u00e4 ei ollut hajuakaan, mit\u00e4 tehd\u00e4 seuraavaksi.\n\nKuin yhteisest\u00e4 sopimuksesta k\u00e4\u00e4nsimme kaikki huomion Adrianeen.\n\n\"Tunnetko saaren ulkopuolelta ket\u00e4\u00e4n, jonka luokse voisit menn\u00e4?\" Mitja kysyi.\n\nH\u00e4n pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.\n\nVasta silloin tajusin, etten tiennyt h\u00e4nest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. \"Miten sin\u00e4 p\u00e4\u00e4dyit saarelle?\" kysyin.\n\n\"Min\u00e4 synnyin siell\u00e4\", h\u00e4n sanoi. \"Minun vanhempani olivat daimoneita.\"\n\n\"Mutta sin\u00e4 et ole.\" Tiesin, ettei daimonien lapsista automaattisesti tullut daimoneita. En vain ollut koskaan ajatellut, mit\u00e4 ihmislapsille tapahtui. \"He siis hylk\u00e4siv\u00e4t sinut.\" Vasta sanottuani sen tajusin, miten karkealta kuulostin. Viime p\u00e4ivien tapahtumat olivat vieneet kaiken hienotunteisuuteni menness\u00e4\u00e4n.\n\nAdrianella ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut passia. Minulla ja Mikaelillakaan ei ollut, mutta me voisimme soittaa l\u00e4hetyst\u00f6\u00f6n ja saada tilap\u00e4iset matkustusluvat \u2013 tai ainakin niin Daniel meille vakuutti. Adrianen kohdalla tilanne ei ollut aivan niin yksinkertainen, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut koskaan ollutkaan papereita. Virallisesti h\u00e4nt\u00e4 ei ollut olemassa. Emme voineet ottaa h\u00e4nt\u00e4 mukaan Suomeen, mutta en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n halunnut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 poliisiasemalle tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4nelle sen j\u00e4lkeen tapahtuisi.\n\n\"Min\u00e4 j\u00e4\u00e4n t\u00e4nne h\u00e4nen kanssaan\", Daniel sanoi.\n\nSe oli viimeinen asia, jonka oletin kuulevani h\u00e4nen suustaan. Jopa Mikael n\u00e4ytti yll\u00e4ttyneelt\u00e4.\n\n\"Daniel, sin\u00e4 olet kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hirve\u00e4n hyv\u00e4 hoitamaan monenlaisia asioita, mutta teini-ik\u00e4isest\u00e4 tyt\u00f6st\u00e4 huolehtiminen silloin, kun teill\u00e4 ei ole edes yhteist\u00e4 kielt\u00e4, ei ole yksi niist\u00e4.\"\n\nOdotin joko ivallista hymy\u00e4 tai jotain muuta merkki\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli valmis kinaamaan kanssani, mutta h\u00e4n pysyi vakavana. \"Teid\u00e4n ei tarvitse murehtia. Min\u00e4 pid\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 huolta.\"\n\nMinun oli pakko kysy\u00e4: \"Miksi?\"\n\n\"H\u00e4n auttoi meit\u00e4, vaikka h\u00e4nen ei ollut pakko. V\u00e4hint\u00e4, mit\u00e4 voin tehd\u00e4, on auttaa h\u00e4net alkuun. Enk\u00e4 min\u00e4 muutenkaan voisi palata teid\u00e4n kanssanne Hukkavaaraan.\"\n\n\"Minusta se on hyv\u00e4 idea\", Mitja sanoi.\n\nOlin \u00e4llik\u00e4ll\u00e4 ly\u00f6ty, ja kerroin sen veljelleni katseellani. Mitja ei l\u00e4htenyt mukaan \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4\u00e4n v\u00e4ittelyyn, vaan vilkaisi Adrianea. Tytt\u00f6 oli jo niin pitk\u00e4, ettei Mitjan tarvinnut laskea katsettaan kovin alas. Adriane n\u00e4ytti valppaalta eik\u00e4 lainkaan \u00e4rtyneelt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 puhuimme koko ajan h\u00e4nen ylitseen kielt\u00e4, jota h\u00e4n ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt. Olin ajatellut h\u00e4nen hiljaisuutensa johtuvan sokista, mutta kun h\u00e4n katsoi velje\u00e4ni suurilla silmill\u00e4\u00e4n, tajusin, ettei kyse ollut lainkaan siit\u00e4. H\u00e4n oli nuori, mutta h\u00e4nen oli t\u00e4ytynyt n\u00e4hd\u00e4 paljon pahempia asioita kuin monet aikuiset. H\u00e4nen katseessaan oli jotain paljon vanhempaa kuin h\u00e4nen ik\u00e4isens\u00e4 katseessa kuului olla.\n\n\"Adriane, me joudumme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n, mutta Daniel j\u00e4\u00e4 t\u00e4nne ja pit\u00e4\u00e4 sinusta huolta\", Mitja sanoi ja ny\u00f6kk\u00e4si Danielin suuntaan. Adrianen katse irrottautui h\u00e4nest\u00e4 ja siirtyi Danieliin. Adrianen kannatti harkita uraa pokeriammattilaisena, sill\u00e4 minulla ei ollut aavistustakaan, mit\u00e4 h\u00e4n ajatteli Danielista. \"Me n\u00e4emme viel\u00e4, lupaan sen\", Mitja jatkoi, ja Adrianen katse k\u00e4\u00e4ntyi nopeasti takaisin h\u00e4neen. \"Annan sinulle minun ja Raisan puhelinnumerot. Soita meille heti, jos jotain tapahtuu. Tai itse asiassa soita meille joka tapauksessa.\"\n\nH\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si.\n\n\"Hyv\u00e4. Me etsimme sinut k\u00e4siimme ja tulemme tapaamaan sinua heti, kun voimme, mutta nyt on kaikkien kannalta parempi, ett\u00e4 hajaannumme.\"\n\n\"Ei se mit\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4n kyll\u00e4.\" H\u00e4nen urheutensa ei lakannut h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 minua.\n\nMitja k\u00e4\u00e4ntyi Danielin puoleen. \"Jos olet oikeasti pahoillasi siit\u00e4, mit\u00e4 minulle tapahtui, minulla on sinulle hyvi\u00e4 uutisia: nyt saat tilaisuuden korjata virheesi. \u00c4l\u00e4 tyri t\u00e4t\u00e4.\"\n\nMinullakaan ei olisi ollut pokkaa sanoa Danielille jotain sellaista. En tiennyt, mit\u00e4 he olivat puhuneet kesken\u00e4\u00e4n sill\u00e4 aikaa kun olin ollut saarella, mutta n\u00e4in heti, ett\u00e4 Mitja oli osunut oikeaan. Daniel halusi hyvitt\u00e4\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 Mitjaa kohtaan. \"\u00c4l\u00e4 huoli\", h\u00e4n sanoi. \"T\u00e4ll\u00e4 kertaa min\u00e4 en tyri.\"\n\n***\n\nDaniel j\u00e4isi siis Kreikkaan Adrianen kanssa ainakin joksikin aikaa. Minulla ei ollut hajuakaan, mit\u00e4 sen j\u00e4lkeen tapahtuisi. Toivoin Adrille kaikkea mahdollista hyv\u00e4\u00e4, mutta oli mahdotonta tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 se k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoittaisi.\n\nLoppujen lopuksi oma koti-ik\u00e4v\u00e4ni ohitti huolen Adrianen puolesta. Yll\u00e4tyksekseni ajatuksissani koti oli yht\u00e4 lailla Hukkavaara kuin Helsinki.\n\nMenimme kaikki yhdess\u00e4 lautalla Ateenaan, jossa onnistuimme hankkimaan minulle ja Mikaelille tilap\u00e4iset passit ja lennot kotiin.\n\nKun viimein tuli l\u00e4hd\u00f6n aika, Daniel ja Adri tulivat saattamaan meit\u00e4 lentokent\u00e4lle.\n\n\"Kiitos\", sanoin ensin Adrille. Ja sitten minun oli pakko sanoa sama my\u00f6s Danielille.\n\n\"Ei ole mit\u00e4\u00e4n kiitt\u00e4mist\u00e4\", h\u00e4n vastasi.\n\nPaitsi se, ett\u00e4 h\u00e4n oli tullut minun avukseni. Tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt sen Mikaelin takia, mutta h\u00e4n olisi voinut auttaa poikaansa niin monella muullakin tavalla, ja hyvin monet niist\u00e4 olisivat johtaneet minun tai veljeni kannalta huomattavasti huonompaan lopputulokseen.\n\nYksi asia oli vaivannut minua siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 minun oli pakko kysy\u00e4. \"Sin\u00e4 sanoit, ettet koskaan katso olkasi yli. Silti sin\u00e4 ostit \u00e4itini ty\u00f6n kauan sen j\u00e4lkeen, kun olit luovuttanut h\u00e4nen suhteensa.\"\n\nDaniel ei h\u00e4mmentynyt kysymyksest\u00e4ni. H\u00e4n tuntui heti tiet\u00e4v\u00e4n, mist\u00e4 puhuin. \"Tied\u00e4tk\u00f6, mik\u00e4 sen teoksen nimi on?\"\n\n\"En.\"\n\n\"Anteeksianto.\"\n\nEn tiennyt, mit\u00e4 sanoa.\n\n\"En katsonut olkani yli. Kun ostin sen maalauksen, katsoin suoraan eteenp\u00e4in ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa pitk\u00e4\u00e4n aikaan.\"\n\nH\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi kohti velje\u00e4ni. \"Mitja. Oli hienoa saada tutustua sinuun. Ja min\u00e4 olen oikeasti pahoillani.\"\n\nMitja pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Ei tarvitse olla. Minustahan tuli ihan siedett\u00e4v\u00e4.\"\n\nEn usko, ett\u00e4 olin koskaan n\u00e4hnyt Danielin kasvoilla yht\u00e4 paljon l\u00e4mp\u00f6\u00e4. \"Niin tuli.\"\n\nSitten h\u00e4n jo k\u00e4\u00e4nsi kaiken huomion poikaansa.\n\nOlin odottanut, mit\u00e4 h\u00e4n sanoisi Mikaelille. En tiennyt, pitik\u00f6 Mikael hetke\u00e4 yht\u00e4 latautuneena kuin min\u00e4, mutta min\u00e4 kirjaimellisesti pid\u00e4tin hengityst\u00e4ni. En voinut v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ni paljoakaan heid\u00e4n suhteestaan. Tiesin, ettei Daniel ollut paras mahdollinen is\u00e4, vaikka h\u00e4n ei ollutkaan laiminly\u00f6nyt Mikaelia mill\u00e4\u00e4n vakavalla tavalla.\n\nDaniel katsoi poikaansa. H\u00e4n ei aikonut halata t\u00e4t\u00e4, sen tiesin heti. Mutta t\u00e4m\u00e4 saattoi olla viimeinen kerta kun he n\u00e4kiv\u00e4t toisensa, joten odotin, ett\u00e4 h\u00e4n ainakin sanoisi jotain merkityksellist\u00e4 hyv\u00e4stiksi. Rukoilin, ett\u00e4 h\u00e4n tajuaisi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 arvostelemisen ja neuvomisen v\u00e4liin ja oikeasti osoittaisi tukensa pojalleen.\n\n\"Minun on turha antaa sinulle mit\u00e4\u00e4n neuvoja lauman suhteen, sill\u00e4 sin\u00e4 et kuitenkaan noudata niit\u00e4\", h\u00e4n aloitti. \"Kuka tiet\u00e4\u00e4, ehk\u00e4 sin\u00e4 saat aikaan jotain, mit\u00e4 min\u00e4 en. Kunhan vain muistat, ettei johtamisen kuulu olla helppoa.\"\n\nMikael ny\u00f6kk\u00e4si. Yll\u00e4tyksekseni Daniel vilkaisi minua. \"Ja pid\u00e4 kiinni t\u00e4st\u00e4 tyt\u00f6st\u00e4. H\u00e4n tekee el\u00e4m\u00e4st\u00e4si mielenkiintoisen.\"\n\nDaniel k\u00e4\u00e4nsi selk\u00e4ns\u00e4 ja k\u00e4veli pois Adri rinnallaan. H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 l\u00f6ysi Adrin olkap\u00e4\u00e4n ja puristi sit\u00e4 varsin is\u00e4llisesti.\n\nTajusin seisovani suu auki vasta kun n\u00e4in Mikaelin huvittuneen ilmeen.\n\n\"Sanoinhan, ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinusta.\"\nVIIDESTOISTA LUKU\n\nLentokone kohosi ilmaan. Koko nousun ajan tuijotin herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 turvavy\u00f6valoa. Heti, kun se sammui, napsautin soljen auki ja nostin minun ja Mikaelin v\u00e4liss\u00e4 olevan k\u00e4sinojan yl\u00f6s. Nojauduin h\u00e4nen kainaloonsa ja painoin kasvoni h\u00e4nen paitaansa vasten.\n\nJossain vaiheessa huomasin, ett\u00e4 Mitja oli kadonnut vierest\u00e4mme. Luulin h\u00e4nen l\u00e4hteneen vessaan, mutta kun h\u00e4nt\u00e4 ei n\u00e4kynyt, tajusin h\u00e4nen menneen jonnekin muualle istumaan vain siksi, ett\u00e4 me saisimme olla rauhassa.\n\nKiedoin k\u00e4teni Mikaelin ymp\u00e4rille. H\u00e4n alkoi silitt\u00e4\u00e4 hiuksiani.\n\n\"Sinun t\u00e4ytyy ehk\u00e4 toteuttaa se uhkauksesi\", sanoin.\n\n\"Mik\u00e4?\" H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 v\u00e4reili h\u00e4nen rintakeh\u00e4ns\u00e4 l\u00e4pi.\n\n\"Ei minua haittaisi jos kosisit. Minua ei pelota ajatella, ett\u00e4 me olisimme yhdess\u00e4 lopun ik\u00e4\u00e4mme. Enemm\u00e4n minua pelottaa se, ettei niin k\u00e4y.\"\n\nH\u00e4n suuteli p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. \"Ei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4. Min\u00e4 olen t\u00e4ss\u00e4 enk\u00e4 mene minnek\u00e4\u00e4n.\" H\u00e4n ei sanonut enemp\u00e4\u00e4. Hengitimme toinen toisiamme, kunnes koneessa ilmoitettiin laskeutumisvalmisteluiden aloittamisesta.\n\nDaniel oli hankkinut meille lennot aina Kajaaniin asti. Mitja oli soittanut Hukkavaaraan ja pyyt\u00e4nyt jonkun tulemaan hakemaan meit\u00e4. En ollut tiennyt, kenet he l\u00e4hett\u00e4isiv\u00e4t, mutta n\u00e4hdess\u00e4ni Nikon mustissa vaatteissaan odottamassa meit\u00e4 sis\u00e4\u00e4ntuloaulassa olin \u00e4kki\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kiitollinen, ett\u00e4 vastassa oli nimenomaan h\u00e4n. H\u00e4nen oli t\u00e4ytynyt tulla Helsingist\u00e4 varta vasten meid\u00e4n kotiinpaluumme vuoksi.\n\nH\u00e4n ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, mutta levitti k\u00e4tens\u00e4 jo kauan ennen kuin ehdin h\u00e4nen luokseen. Kun h\u00e4n halasi minua, minusta tuntui ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa silt\u00e4, ett\u00e4 olimme selvinneet. Olimme kotona.\n\nPieni vaalea hahmo s\u00e4nt\u00e4si kohti Mitjaa. Caoimhe. Mitja nosti h\u00e4net yl\u00f6s maasta ja alkoi puhua h\u00e4nen korvaansa matalalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 iiriksi. Kuulin monta variksen raakunnalta kuulostavaa sanaa, joiden kuvittelin tarkoittavan jotain hellytt\u00e4v\u00e4\u00e4.\n\nOlin itsekin varsin herk\u00e4ss\u00e4 mielentilassa. Onneksi oli Niko. \"Sin\u00e4 olet p\u00e4iv\u00e4n my\u00f6h\u00e4ss\u00e4\", h\u00e4n sanoi. Minun oli pakko naurahtaa.\n\nMikael katsoi minua kysyv\u00e4sti. \"Min\u00e4 lupasin, ett\u00e4 toisin sinut takaisin ennen t\u00e4ysikuuta\", selitin.\n\nEn ehtinyt sanoa enemp\u00e4\u00e4, sill\u00e4 Niko halasi minua j\u00e4lleen. \"Min\u00e4 tiesin koko ajan, ett\u00e4 sin\u00e4 tulisit takaisin.\" En viitsinyt huomauttaa, ett\u00e4 h\u00e4nen rutistuksensa ja sanansa olivat hienoisessa ristiriidassa. Olin kiitollinen niist\u00e4 molemmista.\n\nVasta irrotettuaan otteensa h\u00e4n vilkaisi Mikaelia ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kunnolla. H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 levisiv\u00e4t. \"Dude. Oletko sin\u00e4 ihan kunnossa?\"\n\nOlin jo unohtanut, milt\u00e4 Mikael n\u00e4ytti. Tai oikeastaan olin unohtanut, milt\u00e4 h\u00e4n oli n\u00e4ytt\u00e4nyt ennen kuin h\u00e4nt\u00e4 oli n\u00e4\u00e4nnytetty ja kidutettu. H\u00e4nen ihonsa oli menett\u00e4nyt kaiken v\u00e4rins\u00e4 ja silm\u00e4tkin n\u00e4yttiv\u00e4t haaleammilta kuin koskaan.\n\nMikael avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen melkein heti. Oli aivan turha yritt\u00e4\u00e4 valehdella. Lopulta h\u00e4n sanoi: \"Min\u00e4 tulen olemaan kunnossa.\"\n\nNiko vilkuili meit\u00e4 ep\u00e4luuloisesti. \"Mit\u00e4 tapahtui?\"\n\nSiin\u00e4 se viimeinkin oli: kysymys, jota olin sek\u00e4 odottanut ett\u00e4 pel\u00e4nnyt, ja johon joutuisin keksim\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n vastauksen viimeist\u00e4\u00e4n sitten, kun p\u00e4\u00e4simme takaisin Hukkavaaraan.\n\nMit\u00e4 muka saatoin sanoa? Totuus oli liian hullu.\n\nMikael pelasti minut. \"Mit\u00e4 ikin\u00e4 se olikin, se on nyt ohi.\"\n\n***\n\n\"Varoituksen sana: talolle on ker\u00e4\u00e4ntynyt aika paljon porukkaa odottamaan teit\u00e4\", Niko sanoi ohjatessaan auton Sarrien talolle johtavalle tielle. P\u00e4\u00e4stin turhautuneen \u00e4\u00e4nen. Alkumatkasta olin viel\u00e4 harkinnut, ett\u00e4 poikkeaisimme Jaskan luona, sill\u00e4 uskoin h\u00e4nen olevan huolissaan. Kuitenkin mit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s Hukkavaaraa p\u00e4\u00e4simme, sit\u00e4 harmaammaksi Mikaelin kasvot k\u00e4viv\u00e4t, ja sit\u00e4 kipe\u00e4mmin itsekin kaipasin omaa s\u00e4nky\u00e4mme. P\u00e4\u00e4dyin siis lopulta vain soittamaan ja j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jaskan vastaajaan viestin, jossa kerroin olevani kunnossa ja tulevani seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vierailulle.\n\nIlmeisesti toiveet pikaisesta nukkumaanmenosta eiv\u00e4t siis kuitenkaan olleet toteutumassa. En ollut erityisen yll\u00e4ttynyt. Mikael oli ollut viikon poissa, ja kaikki olivat arvatenkin innoissaan h\u00e4nen n\u00e4kemisest\u00e4\u00e4n. Monistakin eri syist\u00e4.\n\n\"Kukaan laumassa ei siis tied\u00e4, miksi Mikael oli poissa?\" kysyin.\n\n\"Ei\", Niko vastasi. \"Jenni ja Juha onnistuivat saamaan koko jutun kuulostamaan silt\u00e4 kuin te olisitte karanneet jonnekin lemmenlomalle.\"\n\n\"Hyv\u00e4\", t\u00f6ks\u00e4ytin. \"Toivotaan, ett\u00e4 he luulevat niin viel\u00e4 huomennakin.\"\n\nNiin kuin Niko oli varoittanut, talo oli t\u00e4ynn\u00e4. Tiesin sen heti, kun astuin autosta ulos, sill\u00e4 olohuoneen valot olivat p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja sis\u00e4ll\u00e4 oli paljon v\u00e4ke\u00e4. Vaimea puheensorina ja musiikki sekoittuivat toisiinsa.\n\nT\u00e4m\u00e4 oli pahin mahdollinen hetki bileille. Kaikki sudet olivat paikalla n\u00e4kem\u00e4ss\u00e4, miten heikossa kunnossa Mikael oli. Ja alfalle heikkouden paljastaminen oli usein hengenvaarallista.\n\nRukoilin, ettei Iivo olisi paikalla.\n\nMikael ei sanonut mit\u00e4\u00e4n. Syd\u00e4nt\u00e4ni s\u00e4rki n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen silm\u00e4ilev\u00e4n etuovelle vievi\u00e4 portaita huolestuneena. Puristin h\u00e4nen k\u00e4tt\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4n veti minut kainaloonsa. Se saattoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omistavalta eleelt\u00e4, mutta todellisuudessa h\u00e4n tarvitsi tukea.\n\nK\u00e4velimme yl\u00f6s hitaasti, ja toivoin, ett\u00e4 ulkopuolisten silmiss\u00e4 n\u00e4ytimme vain silt\u00e4, ett\u00e4 kuhertelimme hetken ennen kuin astuisimme muiden eteen. \"Kaikki menee hyvin\", kuiskasin Mikaelille. En tiennyt, oliko h\u00e4n edes kuullut sanojani, sill\u00e4 h\u00e4n ei vastannut mit\u00e4\u00e4n.\n\nAvatessani oven kuulin, kuinka puhe lakkasi. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin menn\u00e4 suoraan olohuoneeseen.\n\nN\u00e4in Iivon jo ovensuusta. Kaikki toiveikkuuteni katosi. H\u00e4n istui sohvalla, kun tulimme sis\u00e4\u00e4n. Kun h\u00e4n nousi seisomaan, tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n oli odottanut nimenomaan meit\u00e4. Kaikki muut sohvalla istujat seurasivat h\u00e4nen esimerkki\u00e4\u00e4n.\n\nTein ensimm\u00e4isen asian, joka tuli mieleeni: astuin Mikaelin eteen. H\u00e4n ty\u00f6nsi minut hell\u00e4sti sivuun.\n\nKaikki tuijottivat Mikaelia. Tyrmistynyt hiljaisuus valtasi koko tilan.\n\n\"Kuten varmaan kaikki n\u00e4ette, en ole j\u00e4rin hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa\", Mikael aloitti. \"Jos joku teist\u00e4 haluaa laumanjohtajaksi, nyt olisi hyv\u00e4 hetki haastaa minut\", h\u00e4n sanoi. H\u00e4n antoi katseensa kiert\u00e4\u00e4 paikalla olijoissa, mutta jokainen tiesi, kenelle h\u00e4nen sanansa oli tarkoitettu.\n\nEn uskaltanut hengitt\u00e4\u00e4. Iivo katsoi Mikaelia, sitten l\u00e4himpi\u00e4 susia. Sitten taas Mikaelia.\n\n\"Min\u00e4 en aio haastaa sinua\", h\u00e4n sanoi lopulta. \"Yksi syy on tietenkin se, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 se olisi t\u00e4ysin raukkamaista. Mutta min\u00e4 haluan saada t\u00e4m\u00e4n lauman toimimaan yht\u00e4 paljon kuin sin\u00e4kin.\" H\u00e4n piti tauon painottaakseen sanojensa vaikutusta. \"Ilman sinua min\u00e4 ja lupinilaiset emme olisi saaneet mahdollisuutta muuttaa Hukkavaaraan ja rakentaa itsellemme parempaa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sinulla on t\u00e4ysi tukeni.\"\n\nR\u00e4pyttelin. Kun katselin huoneessa olevia susia, n\u00e4in, etten ollut ainoa, joka oli yll\u00e4ttynyt.\n\n\"Sin\u00e4 olet ehk\u00e4 nuori, mutta sinut on tarkoitettu johtamaan t\u00e4t\u00e4 laumaa, vaikka sitten Helsingist\u00e4 k\u00e4sin. Meid\u00e4n tulee olla ylpeit\u00e4, ett\u00e4 johtajamme on valmis panostamaan kaikkensa tulevaisuutemme eteen. Toivon, ett\u00e4 jo omat lapseni voivat perustaa perheen ilman ongelmia.\"\n\nH\u00e4n tarjosi Mikaelille k\u00e4tt\u00e4\u00e4n.\n\nMikael tarttui siihen.\n\nJ\u00e4nnite laukesi koko huoneessa. Hymyt levisiv\u00e4t susien kasvoille, ja \u00e4kki\u00e4 tunnelma oli l\u00e4hes hilpe\u00e4. Jotkut kohottivat pullojaan ja t\u00f6lkkej\u00e4\u00e4n, ja kun muutamat alkoivat taputtaa, koko lauma yhtyi pian hurraukseen.\n\nEn ollut uskoa tapahtunutta todeksi. Kun sudet tulvivat tervehtim\u00e4\u00e4n Mikaelia, en liikahtanut sentti\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nen vierelt\u00e4\u00e4n. Tunsin itseni turvamieheksi, mutten v\u00e4litt\u00e4nyt siit\u00e4. Halusin pit\u00e4\u00e4 huolen, ettei kukaan voinut satuttaa h\u00e4nt\u00e4. Ja ettei kukaan uskaltaisi udella, mit\u00e4 h\u00e4nelle oli tapahtunut ja miksi.\n\nHuoleni osoittautui turhaksi: Mikael oli hyv\u00e4 v\u00e4istelem\u00e4\u00e4n kysymyksi\u00e4. En uskonut, ett\u00e4 kukaan muu tajusi, miten huonossa kunnossa h\u00e4n todella oli.\n\n\"Menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 hetkeksi ulos?\" Mikael kysyi minulta matalalla \u00e4\u00e4nell\u00e4.\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin. Tiesin, ett\u00e4 se oli h\u00e4nen tapansa sanoa, ett\u00e4 h\u00e4n tarvitsi tauon. Kiersimme ryhm\u00e4n poikia ja astuimme pihalle. K\u00e4velimme kauemmas talosta, kauemmas juhlista.\n\nKatseeni osui er\u00e4\u00e4seen tiettyyn kohtaan puutarhassa.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 katsot?\" Mikael kysyi. Heikko tai ei, h\u00e4n oli hyv\u00e4 lukemaan minua.\n\n\"Muistatko ne ensimm\u00e4iset t\u00e4ydenkuun aaton bileet, joihin kutsuit minut?\" kysyin.\n\n\"Tietenkin\", h\u00e4n vastasi.\n\n\"Olin aika innoissani. Toivoin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin juttelemaan sinulle, mutta sinua ei n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n. Sitten katsoin ulos keitti\u00f6n ikkunasta ja n\u00e4in sinut ja Jennin tuolla\", osoitin pihalle. \"Te suutelitte, ja vasta silloin tajusin, miten tyhm\u00e4\u00e4 oli ihastua johonkuhun, joka oli varattu. Pian sen j\u00e4lkeen sain sen ensimm\u00e4isen kohtauksen.\"\n\nMikael katsoi minua hieman oudosti. Oli noloa, ett\u00e4 l\u00e4hes kahden vuoden takaisen ihastumiseni paljastuminen sai minut kiemurtelemaan.\n\nNojasin h\u00e4nt\u00e4 kohti, mutta h\u00e4n ei antanut minun suudella itse\u00e4\u00e4n, vaikka n\u00e4in h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n kullan v\u00e4l\u00e4hdyksen. \"Haluatko tiet\u00e4\u00e4, miten se ilta meni minun n\u00e4k\u00f6kulmastani?\" h\u00e4n kysyi.\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin.\n\n\"Hypin seinille koko p\u00e4iv\u00e4n\", h\u00e4n sanoi. \"Perustelin sinun kutsumisesi sill\u00e4, ett\u00e4 se olisi hyv\u00e4ksi laumalle, mutta oikeasti halusin sinun tulevan itseni vuoksi. Ja kun sin\u00e4 saavuit paikalle, v\u00e4lttelin sinua koko illan. Olin mennyt ulos haukkaamaan happea, sill\u00e4 sinun ajattelemisesi sai minut sekaisin. Jenni k\u00e4ytti hetken hyv\u00e4kseen. Meh\u00e4n olimme tauolla silloin. Hetken aikaa kuvittelin suutelevani sinua, mutta lopulta ty\u00f6nsin h\u00e4net pois.\"\n\n\"Ai.\" Se oli ainoa asia, jonka onnistuin sanomaan.\n\n\"Min\u00e4 olin hulluna sinuun jo silloin.\" H\u00e4n pyyhk\u00e4isi hiukset pois poskeltani. \"Ja t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien toivon, ett\u00e4 ajattelet jotain ihan muuta kuin Jenni\u00e4 ja minua, kun tulet t\u00e4nne pihalle.\" Viimein h\u00e4n suuteli minua.\n\nSen j\u00e4lkeen k\u00e4velimme hetken vaiti.\n\n\"Miksi sin\u00e4 majoitit Nikon, Tanelin, Mitjan ja Ciaon hotellille etk\u00e4 t\u00e4nne?\" kysyin. Aikaisemmin se oli vaivannut minua. Kaiken tapahtuneen j\u00e4lkeen olin l\u00e4hinn\u00e4 utelias.\n\n\"Ajattelin, ett\u00e4 niin olisi kaikkien kannalta parempi.\"\n\n\"Mit\u00e4 tarkoitat?\"\n\n\"Min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 rahajuttu on sinulle vaikea. Ja t\u00e4m\u00e4 talo. Ja koko Hukkavaara. Halusin, ett\u00e4 sin\u00e4 saisit totutella t\u00e4h\u00e4n ihan rauhassa. Mit\u00e4 sitten, jos se maksaa minulle v\u00e4h\u00e4n? Maksaisin vaikka kymmenen kertaa enemm\u00e4n, jos se helpottaisi sinun oloasi.\"\n\n\"Tuo on aika... huomaavaista.\" Olin kuvitellut onnistuneeni pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ajatukseni omana tietonani. Minun olisi pit\u00e4nyt tiet\u00e4\u00e4, ettei se tulisi koskaan onnistumaan Mikaelin kanssa.\n\n\"Min\u00e4 en v\u00e4lit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 talosta\", kuulin h\u00e4nen sanovan. \"Jos sin\u00e4 et halua, meid\u00e4n ei tarvitse koskaan asua t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\"\n\nSe sai minut vihdoin tajuamaan, miten turhan ongelman olin luonut. Sein\u00e4t ja tavarat eiv\u00e4t olleet syyllistyneet mihink\u00e4\u00e4n. Tunsin tarvetta selitt\u00e4\u00e4. \"Juttu on niin, ett\u00e4 ennen t\u00e4t\u00e4 kes\u00e4\u00e4 minulle oli kertynyt t\u00e4st\u00e4 talosta vain ik\u00e4vi\u00e4 muistoja. En min\u00e4 t\u00e4t\u00e4 taloa vihaa, enk\u00e4 Hukkavaaraa, enk\u00e4 varsinkaan sinua. Haluan vain, ett\u00e4 tajuat.\"\n\n\"Tuohon on olemassa hyvin yksinkertainen ratkaisu\", Mikael sanoi.\n\n\"Mik\u00e4?\"\n\n\"Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 luoda parempia muistoja\", h\u00e4n sanoi. H\u00e4n selvitti kurkkuaan. \"Haluaisin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinulle jotakin.\" H\u00e4n vaikutti hieman hermostuneelta, mik\u00e4 sai minutkin hermostumaan. Kaiken sen j\u00e4lkeen, mit\u00e4 olimme joutuneet kokemaan, en ollut varsinaisesti valmis yll\u00e4tyksiin.\n\nKysymysmerkit kasvoivat entisest\u00e4\u00e4n, kun menimme autotallille. Ensin tietenkin luulin, ett\u00e4 olimme menossa jonnekin. Kun h\u00e4n ohjasi minut yl\u00e4kertaan tiesin, ett\u00e4 kyse oli jostain muusta.\n\nEn ollut k\u00e4ynyt siell\u00e4 koskaan aikaisemmin. Kun Mikael painoi valokatkaisijaa, n\u00e4in, ett\u00e4 olimme tulleet suureen, korkeaan huoneeseen. Osaa lattiasta p\u00e4\u00e4llysti vihre\u00e4 tatami, ja nurkassa roikkui nyrkkeilys\u00e4kki. Olimme siis treenisalissa.\n\n\"\u00c4l\u00e4 suutu\", h\u00e4n aloitti. \"Ajattelin, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 voisi jossain vaiheessa tulla sinun ateljeesi.\" H\u00e4n osoitti id\u00e4npuoleisia ikkunoita kohti. \"Tuolta puolelta voi kaataa pari puuta niin, ett\u00e4 t\u00e4nne tulee enemm\u00e4n valoa sis\u00e4\u00e4n.\"\n\n\"Miksi min\u00e4 suuttuisin t\u00e4llaisesta?\"\n\nJ\u00e4lleen kerran Mikaelin ei tarvinnut sanoa mit\u00e4\u00e4n. Olin ollut vet\u00e4\u00e4 pultit jo siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli halunnut maksaa illallisen.\n\nAteljee tuntui kuitenkin sek\u00e4 paljon hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 ett\u00e4 paljon suuremmalta lahjalta.\n\n\"T\u00e4st\u00e4 tulisi hieno ateljee\", sanoin \u00e4\u00e4neen. K\u00e4\u00e4nnyin h\u00e4nt\u00e4 kohti. \"Oletko ihan varma, ettet halua pit\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 treenisalina?\"\n\nMikael pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Me voimme kaataa sein\u00e4n kellarista ja rakentaa treenisalin sinne. Ja vaikka emme voisikaan, sinun ty\u00f6si on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4. Toivon mukaan kummankaan meist\u00e4 ei tarvitse en\u00e4\u00e4 koskaan testata kamppailutaitojamme tosissaan.\"\n\nYksi huoleni oli aina ollut se, ettei Mikael t\u00e4ysin ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mit\u00e4 taide merkitsi minulle. Kuinka tyhm\u00e4 olinkaan ollut.\n\n\"Sin\u00e4 voit muuttaa talossa mit\u00e4 haluat ihan vapaasti\", Mikael sanoi.\n\nT\u00e4m\u00e4 talo voisi olla kotini, ja se yll\u00e4tti itsenikin.\n\n\"Ei minulla ole mit\u00e4\u00e4n valittamista\", vastasin. \"Paitsi ett\u00e4 niiden kreikkalaisten patsaiden on parasta kadota.\"\n\nMikaelin hymy syttyi hitaasti, mutta oli sit\u00e4kin loistokkaampi. \"Olen t\u00e4ysin samaa mielt\u00e4.\"\n\nL\u00e4hdimme autotallista ja k\u00e4velimme hitaasti pihan poikki. Aikaisempi keskustelu oli asettanut jotain minussa aloilleen, ja vaikka vasta tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4isi, mit\u00e4 se jokin tarkalleen ottaen oli, tunsin itseni vahvemmaksi kuin koskaan ennen.\n\nAstuimme lasiovista sis\u00e4\u00e4n. Meid\u00e4t ymp\u00e4r\u00f6i v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti valo, l\u00e4mp\u00f6 ja tutut ihmiset. Ny\u00f6kk\u00e4ilin ja hymyilin v\u00e4h\u00e4n joka suuntaan, ja minulle hymyiltiin takaisin. Saatoin tuntea koko lauman kunnioituksen, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa tunnelma ei ollut lainkaan pelonsekainen, vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4llinen. Olin kiitollinen kaikesta, mink\u00e4 olin saanut: kodista, laumasta ja vierell\u00e4ni seisovasta pojasta.\n\nEhk\u00e4 kuitenkin eniten vierell\u00e4ni seisovasta pojasta. H\u00e4n oli liian kaunis ja hyv\u00e4 minulle, mutta jos se sitten oli lainaa seuraavasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja piti maksaa korkojen kera takaisin, olkoon niin. Maksaisin vaikka kymmenkertaisesti.\n\nMikael kosketti k\u00e4tt\u00e4ni. Kun seurasin h\u00e4nen katsettaan, n\u00e4in Jonin puhuvan lupinilaistyt\u00f6lle, jonka nilkkaan olin piirt\u00e4nyt. Virnistimme toisillemme.\n\nJenni ja Juha istuivat olohuoneessa. Suuntasimme heit\u00e4 kohti juuri, kun Mitja ja Caoimhe ilmestyiv\u00e4t keitti\u00f6n suunnasta. Kun Nikokin liittyi seuraamme, oli porukka kasassa.\n\nT\u00e4ss\u00e4 oli lauman ydin, ajattelin. Ja sattumaa tai ei, samat ihmiset olivat my\u00f6s oman el\u00e4m\u00e4ni ydin.\n\n\"En uskonut, ett\u00e4 talolle olisi ker\u00e4\u00e4ntynyt aivan n\u00e4in paljon v\u00e4ke\u00e4. Aikamoinen vastaanottokomitea\", sanoin.\n\n\"Luulen, ett\u00e4 suurin osa vain kaipasi bileit\u00e4. Meilt\u00e4 j\u00e4i t\u00e4ydenkuun juhlinta v\u00e4liin teid\u00e4n takianne\", Jenni selitti.\n\n\"Ah, olen hyvin pahoillani\", vastasin. \"Kyse onkin siis vain ilmaisesta alkoholista.\"\n\n\"Pit\u00e4\u00e4 paikkansa\", Juha sanoi.\n\n\"No, siin\u00e4 tapauksessa teit\u00e4 ei varmaan kiinnosta kuulla meid\u00e4n seikkailuistamme. Ajattelin, ett\u00e4 olisin kertonut teille, kuinka Daniel Sarri vaani minua ja velje\u00e4ni mets\u00e4ss\u00e4 suden muodossa, tai kuinka h\u00e4n on kehitt\u00e4nyt ihan mielett\u00f6m\u00e4n taistelutekniikan, jossa h\u00e4n vaihtaa muotoa ihmiseksi ja takaisin ihan lennosta, mutta jos teit\u00e4 kerran janottaa, voidaan siirty\u00e4 keitti\u00f6\u00f6n...\"\n\nKaikki tuijottivat minua. Purin huultani, etten olisi nauranut \u00e4\u00e4neen.\n\n\"Mist\u00e4 te oikein puhutte?\"\n\nK\u00e4\u00e4nnyimme \u00e4\u00e4nt\u00e4 kohti. Tiesin, kuka tulija oli jo ennen kuin n\u00e4in h\u00e4net, mutta puolen sekunnin ajan olin silti toivonut, ett\u00e4 katastrofi olisi v\u00e4ltett\u00e4viss\u00e4.\n\nEn ollut tiennyt, ett\u00e4 Taneli oli tullut Nikon mukana Hukkavaaraan. Niko ei ollut maininnut h\u00e4nt\u00e4, ja kun ajattelin asiaa tarkemmin, tajusin, ett\u00e4 siihen oli syy. Molempien kasvoilta n\u00e4ki, ett\u00e4 he olivat riidelleet.\n\nTaneli tuijotti meit\u00e4 tavalla, joka paljasti, ett\u00e4 h\u00e4n oli kuullut joka sanan.\n\nKun katsoin ymp\u00e4rilleni, n\u00e4in, ett\u00e4 yst\u00e4vieni ilmeet olivat harvinaisen yhtenev\u00e4iset: me kaikki n\u00e4ytimme todella syyllisilt\u00e4.\n\n\"Sinunhan piti olla hotellilla\", Niko sanoi.\n\n\"Halusin puhua sinun kanssasi\", Taneli sanoi. \"Tapasin aulassa pari tyyppi\u00e4, jotka antoivat minulle kyydin.\"\n\n\"Taneli, nyt ei ole oikeasti paras hetki\", Niko sanoi. H\u00e4n kuulosti tylylt\u00e4, ja vaikka tiesin sen johtuvan h\u00e4t\u00e4\u00e4nnyksest\u00e4, minun k\u00e4vi silti Tanelia s\u00e4\u00e4liksi. Itse en olisi pystynyt tiuskimaan h\u00e4nelle.\n\n\"Nyky\u00e4\u00e4n meill\u00e4 on vain huonoja hetki\u00e4\", h\u00e4n sanoi hiljaa.\n\nEn tiennyt, mit\u00e4 poissa ollessani oli tapahtunut, mutta saatoin arvata. Siemenet olivat jo it\u00e4neet ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4mme. Niko oli joutunut keksim\u00e4\u00e4n ties mink\u00e4laisia h\u00e4t\u00e4valheita tilanteen takia. En ollut tajunnut, ett\u00e4 juuri niin k\u00e4visi, kun kutsuin heid\u00e4t mukaan Hukkavaaraan.\n\n\"En tied\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapahtuu ja miksi te kaikki olette niin outoja, mutta on selv\u00e4\u00e4, ettei minua haluta t\u00e4nne.\" H\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n t\u00e4ytyi py\u00f6ri\u00e4 paljon muutakin, sill\u00e4 h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 t\u00e4risi. H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi l\u00e4hte\u00e4kseen.\n\n\"Ei, odota\", Niko sanoi. H\u00e4n oli noussut seisomaan. H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 olivat suuret ja h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneet, ja viimeist\u00e4\u00e4n silloin tiesin, ett\u00e4 paras yst\u00e4v\u00e4ni oli rakastunut.\n\nPanoksena oli kuitenkin jotain paljon suurempaa kuin Nikon syd\u00e4n, niin suuri kuin se todellisuudessa olikin. Jos Taneli menisi kertomaan kenellek\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4n oli juuri kuullut, koko lauma olisi vaarassa.\n\nMinun on korjattava t\u00e4m\u00e4, ajattelin. Ja sitten tajusin, ett\u00e4 voisin \u2013 olin sent\u00e4\u00e4n daimon.\n\nAstuin askeleen kohti Tanelia.\n\nNiko tarttui minua k\u00e4sivarresta. \"Ei\", h\u00e4n sanoi.\n\n\"En halua, ett\u00e4 teet sit\u00e4 juttua h\u00e4nelle\", h\u00e4n vastasi kysyv\u00e4\u00e4n katseeseeni. \"Sit\u00e4 paitsi olen valehdellut jo ihan tarpeeksi kauan.\"\n\nEnnen kuin ehdin kysy\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oikein tarkoitti, h\u00e4n oli jo k\u00e4\u00e4ntynyt Mikaelin puoleen. \"En tied\u00e4, miten t\u00e4m\u00e4 virallisesti menee, mutta min\u00e4 eroan laumasta.\"\n\nSitten h\u00e4nen huomionsa oli taas Tanelissa. H\u00e4n tarttui poikayst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00e4dest\u00e4. En ollut koskaan n\u00e4hnyt h\u00e4nen tekev\u00e4n niin. \"Noin kahden minuutin kuluttua sin\u00e4 k\u00e4velet t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ulos etk\u00e4 halua n\u00e4hd\u00e4 minua en\u00e4\u00e4 koskaan, joten minun on parasta sanoa t\u00e4m\u00e4 nyt kun viel\u00e4 voin: sin\u00e4 olet parasta, mit\u00e4 minulle on koskaan tapahtunut. Et tule koskaan tajuamaan, miten paljon minua kaivelee, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 menee nyt vituiksi.\"\n\n\"Mist\u00e4 ihmeest\u00e4 sin\u00e4 puhut?\"\n\n\"Min\u00e4 en ole ihminen! Min\u00e4. En. Ole. Ihminen. Min\u00e4enoleihminen.\" H\u00e4n veti pari kertaa syv\u00e4\u00e4n henke\u00e4 ja jatkoi. \"Min\u00e4 olen ihmissusi. Olen tosi pahoillani, mutta niin nyt vain on. Ja usko pois, min\u00e4 paljon mieluummin olisin se mielipuoli, jona sin\u00e4 minua ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 nyt pid\u00e4t. Siihen on sent\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4kitys. T\u00e4h\u00e4n ei ole. Ainoa syy, miksi olen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n j\u00e4rjiss\u00e4ni on se, ett\u00e4 min\u00e4 en ole yksin. Mikaelkin on ihmissusi. Ja Juha. Ja Jenni. Kaikki t\u00e4ss\u00e4 hiton kyl\u00e4ss\u00e4 ovat ihmissusia ja pakko sanoa, ett\u00e4 he ovat siin\u00e4 paljon parempia kuin min\u00e4. Raisa ja Mitja ovat jotain kummallisia kreikkalaisia mit\u00e4 lie jumalista seuraavia, ja Ciao tuolla on keiju. Mutta esittelyist\u00e4 viis \u2013 me ollaan kaikki ihan friikkej\u00e4. Joten kiitos ja anteeksi. Oli tosi mahtavaa niin kauan kuin sit\u00e4 kesti.\"\n\nEn ollut el\u00e4ess\u00e4ni kokenut yht\u00e4 j\u00e4nnittynytt\u00e4 hiljaisuutta. Kaikki ihokarvani olivat pystyss\u00e4.\n\nTaneli nielaisi. H\u00e4nen katseensa harhaili ryhm\u00e4ss\u00e4mme kuin toivoen, ett\u00e4 joku meist\u00e4 kiist\u00e4isi kaiken, mit\u00e4 Niko oli juuri sanonut. \"Min\u00e4 tiesin, ett\u00e4 sin\u00e4 salasit minulta jotain. Luulin vain, ett\u00e4 sin\u00e4 petit minua.\"\n\n\"Miksi helvetiss\u00e4 min\u00e4 pett\u00e4isin sinua? Min\u00e4? Sinua?\"\n\n\"Niin.\" Sitten: \"Sin\u00e4k\u00f6 et siis ole pett\u00e4nyt minua?\"\n\n\"En todellakaan. Ellet laske sudeksi muuttumista kerran kuussa pett\u00e4miseksi. En tosin ole pett\u00e4nyt sinua sutenakaan. Se olisi sinusta varmaan viel\u00e4 pahempaa, vai? Tai siis ehk\u00e4 ei. El\u00e4imeth\u00e4n paneskelevat...\"\n\n\"Niko, suu kiinni\", sanoin.\n\nKerrankin h\u00e4n totteli minua. Se oli selke\u00e4sti oikea p\u00e4\u00e4t\u00f6s, sill\u00e4 Tanelin huolestuttavasti lasittuneet silm\u00e4t ter\u00e4v\u00f6ityiv\u00e4t hiukan.\n\n\"T\u00e4m\u00e4 kyll\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 asioita\", h\u00e4n mutisi itsekseen.\n\n\"Etk\u00f6 sin\u00e4 alakaan kiljua t\u00e4ytt\u00e4 kurkkua? Hitto, jos olisin tiennyt aikaisemmin...\"\n\nTaneli ravisti k\u00e4tens\u00e4 irti Nikon otteesta. \"Minun pit\u00e4\u00e4 ajatella hetki\", h\u00e4n sanoi.\n\nNiko r\u00e4p\u00e4ytti silmi\u00e4\u00e4n. \"Tietysti\", h\u00e4n sanoi lopulta. \"Jos haluat menn\u00e4 takaisin kotiin, joku voi heitt\u00e4\u00e4 sinut asemalle. Ja jos et halua kuskiksi ket\u00e4\u00e4n meist\u00e4, voin pyyt\u00e4\u00e4 mummia tai Svetlanaa.\"\n\n\"En min\u00e4 ajatellut menn\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n muualle kuin hotellille\", h\u00e4n sanoi.\n\n\"Haluatko, ett\u00e4 tulen sinun kanssasi?\" En ollut koskaan n\u00e4hnyt Nikoa yht\u00e4 haavoittuvaisena.\n\nTaneli n\u00e4ytti harkitsevan asiaa. Lopulta h\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si.\n\nJ\u00e4imme kaikki tuijottamaan heid\u00e4n per\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n\n\"Min\u00e4 en tainnut olla ihan noin helppo\", Mitja kommentoi.\n\n\"Et todellakaan\", sanoin.\n\n\"Ei ehk\u00e4 kannata viel\u00e4 huokaista. H\u00e4n saattaa viel\u00e4 pimahtaa.\"\n\n\"Totta\", sanoin. \"Sin\u00e4 tietysti toivot sit\u00e4 vain siksi, ettei sinun oma pimahduksesi vaikuttaisi niin nololta.\"\n\n\"En min\u00e4 nyt suoranaisesti pimahtanut\", veljeni sanoi.\n\n\"Kyll\u00e4 pimahdit.\"\n\nNaureskelimme h\u00e4nelle hetken, ja h\u00e4n hyv\u00e4ksyi sen. En voinut olla ihailematta, miten paljon h\u00e4n oli kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana. H\u00e4n vaikutti paljon rennommalta, paljon itsevarmemmalta. Olisi voinut melkein uskoa, ett\u00e4 h\u00e4n viihtyi itsens\u00e4 kanssa.\n\nMuut uppoutuivat omiin keskusteluihinsa.\n\n\"Arvaa, mit\u00e4 juuri tajusin?\" Mitja kysyi kreikaksi matalalla \u00e4\u00e4nell\u00e4.\n\n\"No?\"\n\n\"Ehk\u00e4 siin\u00e4 ennustuksessa oli jotain per\u00e4\u00e4. Meid\u00e4n takiamme saarta ei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole olemassa. Me tuhosimme heid\u00e4t.\"\n\n\"En usko, ett\u00e4 he tarkoittivat ihan sit\u00e4, kun sanoivat, ett\u00e4 min\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4isin daimonien aikakauden\", mutisin. Callista ei ainakaan ollut tarkoittanut sit\u00e4. \"Luulen, ett\u00e4 Callista tarkoitti jumalia.\"\n\nKaduin, ett\u00e4 olin mennyt sanomaan h\u00e4nen nimens\u00e4 \u00e4\u00e4neen. Callista on kuollut, muistutin itse\u00e4ni.\n\n\"Onko jumalia olemassa, jos ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka uskoisi niihin?\"\n\nSe oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kysymys, enk\u00e4 osannut vastata siihen.\n\nOloni oli \u00e4kki\u00e4 oudon et\u00e4inen. Puristin silm\u00e4ni kiinni. Kun avasin ne, kuva oli hetken sumea mutta ter\u00e4v\u00f6ityi sitten asteittain.\n\n\"Oletko kunnossa?\"\n\n\"Joo, olen.\" Nousin yl\u00f6s. \"Menen hakemaan juotavaa. Haluatko sin\u00e4 jotain?\"\n\nMitja pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Min\u00e4 odotan t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\"\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin.\n\nOhittelin susia ja menin keitti\u00f6\u00f6n. Otin puhtaan lasin kaapista ja laskin siihen kraanasta vett\u00e4. Jouduin taas r\u00e4pyttelem\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6ni ter\u00e4v\u00e4ksi.\n\nK\u00e4\u00e4nnyin ja olin juuri ottamassa h\u00f6rpyn, kun joku hy\u00f6kk\u00e4si takaani.\n\n***\n\nAivan kuin joku olisi raahannut minua poninh\u00e4nn\u00e4st\u00e4 lattiaa pitkin. Minut vedettiin pois todellisuudesta niin kuin se olisi ollut vain yksi huone muiden joukossa. Paikat vaihtuivat ymp\u00e4rill\u00e4ni, ja kauhukseni tunsin irtautuvani omasta ruumiistani. Potkin ja kiljuin, vaikka minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n, mill\u00e4 potkia tai kiljua. Ja sitten olikin jo my\u00f6h\u00e4ist\u00e4, sill\u00e4 olin ulkopuolella.\n\nHetken aikaa minua h\u00e4ik\u00e4isi niin, ett\u00e4 jouduin nostamaan k\u00e4den silmieni eteen. Kun lopulta laskin sen, n\u00e4in, mist\u00e4 h\u00e4ik\u00e4istyminen oli johtunut: kaikki oli valkoista. Ei ollut seini\u00e4, kattoa, mit\u00e4\u00e4n, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ikuisesti jatkuva valkoisuus.\n\nOtin askeleen eteenp\u00e4in. Vasta silloin huomasin, ettei minulla ollut kenki\u00e4 eik\u00e4 sukkia. Paljaat varpaani pistiv\u00e4t esiin tutunv\u00e4risen hameenhelman alta. Kokeilin korviani ja tunsin tutut suuret korvakorut. Seremoniavaatteet.\n\nJoku seisoi takanani. K\u00e4\u00e4nnyin hitaasti ymp\u00e4ri.\n\nCallista.\n\nR\u00e4pyttelin silmi\u00e4ni yritt\u00e4en saada h\u00e4net katoamaan \u2013 turhaan. H\u00e4n n\u00e4ytti tismalleen samalta kuin seremoniap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, paitsi ett\u00e4 h\u00e4n oli elossa.\n\nTai ehk\u00e4 min\u00e4 en ollutkaan en\u00e4\u00e4 el\u00e4vien kirjoissa.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 teit minulle?\" Vihasin paniikkia, jonka kuulin omassa \u00e4\u00e4ness\u00e4ni.\n\n\"Sin\u00e4 kuvittelit olevasi niin nokkela\", h\u00e4n sanoi. H\u00e4n oli ilmeet\u00f6n, mutta jokin paljasti minulle, ett\u00e4 h\u00e4n oli kaikkea muuta kuin tyyni.\n\n\"Mit\u00e4 kauemmin olet t\u00e4\u00e4ll\u00e4, sit\u00e4 l\u00f6yhemm\u00e4ksi sinun siteesi varjojen maailmaan k\u00e4y. Sinun ruumiisi lakkaa hengitt\u00e4m\u00e4st\u00e4. Ja silloin sinun voimasi, sinun kohtalosi \u2013 ne ovat kaikki minun.\"\n\n\"Eiv\u00e4tk\u00e4 ole.\" Tiesin kuulostavani typer\u00e4lt\u00e4, mutta mik\u00e4 tahansa, mit\u00e4 olisin sanonut, olisi kuulostanut samalta.\n\n\"Etk\u00f6 sin\u00e4 ole tuntenut minua?\" Callista kysyi. \"Min\u00e4 olen ollut sinun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4si jo kauan, tyt\u00e4r. Paljon kauemmin kuin arvaatkaan. Ja kohta sin\u00e4 lakkaat olemasta.\"\n\nAjattelin kaikkia sellaisia hetki\u00e4, jolloin \u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4 oli kehottanut minua tekem\u00e4\u00e4n jotain sellaista, mit\u00e4 en voinut kuvitella keksineeni itse.\n\nEnsimm\u00e4inen ajatukseni oli, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 is\u00e4ni oli tehnyt, oli ollut turhaa. Callista oli aina tiennyt, mist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 minut.\n\n\"Kukaan ei voi tulla pelastamaan sinua\", Callista sanoi. Ja kuin todistaakseen sen h\u00e4n tarttui minuun.\n\nCallista ei ollut koskaan osallistunut kamppailuharjoituksiimme. En ollut kertaakaan n\u00e4hnyt h\u00e4nen tekev\u00e4n mit\u00e4\u00e4n l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n fyysisesti kuormittavaa, mutta siit\u00e4 huolimatta h\u00e4nen otteensa oli niin tiukka, ett\u00e4 tiesin heti, etten p\u00e4\u00e4sisi siit\u00e4 irti.\n\n\"Ei!\" huusin. Yritin hapuilla vapaana olevalla k\u00e4dell\u00e4ni mit\u00e4 tahansa kiinte\u00e4\u00e4.\n\n\"\u00c4l\u00e4 edes kuvittele\", h\u00e4n sanoi. H\u00e4n tarttui ranteisiini. Yritin k\u00e4\u00e4nty\u00e4 ymp\u00e4ri, mutta se johti ainoastaan siihen, ett\u00e4 h\u00e4n puristi minut entist\u00e4 tiukemmin itse\u00e4\u00e4n vasten.\n\nYritin taistella vastaan kaikilla mahdollisilla kyvyill\u00e4ni, mutta mik\u00e4\u00e4n ei toiminut. Lopulta luovutin ja Callista hellitti otettaan. Tunsin h\u00e4net seisomassa takanani. Meni hetki, kunnes tajusin, mik\u00e4 tuntemuksessa vaivasi minua niin paljon. Tunsin h\u00e4nen otteensa, mutta en niin kuin olisin tuntenut jos olisin ollut todellisessa ruumiissani todellisessa maailmassa. T\u00e4m\u00e4 paikka oli kuin uni, jossa aistit olivat mukana vain hyvin sattumanvaraisesti.\n\nSill\u00e4 sekunnilla, kun Callistan ote hellitti lis\u00e4\u00e4, annoin vartaloni pudota koko painollaan.\n\nOlin huomannut meid\u00e4n molempien seisovan jollakin pinnalla, ja vaikka en voinutkaan n\u00e4hd\u00e4 sit\u00e4, olin luottanut siihen, ett\u00e4 se ottaisi minut vastaan yht\u00e4 varmasti kuin mik\u00e4 tahansa lattia. En joutunut pettym\u00e4\u00e4n. Iskeydyin siihen kipe\u00e4sti, mutta vakuutin itselleni, ettei kipu ollut todellista.\n\nCallista kurotti minua kohti. Painoin k\u00e4den n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 lattiaa vasten ja kuvittelin mieless\u00e4ni luukun. Avasin sen ennen kuin se oli tuskin ehtinyt edes ilmesty\u00e4 ja ty\u00f6nsin itseni p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 aukkoon.\n\nToinen pudotus ei ollut yht\u00e4\u00e4n sen hellempi kuin ensimm\u00e4inenk\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan tullut niskaani, joten oletin, ett\u00e4 ovi oli kadonnut ennen kuin Callista oli ehtinyt seurata per\u00e4ss\u00e4ni, ja se oli p\u00e4\u00e4asia.\n\nKun sain ker\u00e4tty\u00e4 itseni lattiasta, huomasin seisovani pitk\u00e4n k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Se oli yht\u00e4 valkoinen kuin aikaisempikin n\u00e4kym\u00e4, mutta nyt tiesin, miss\u00e4 lattia, katto ja sein\u00e4t olivat.\n\nAloin k\u00e4vell\u00e4. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4 alkoi nopeasti mutkitella vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Lopulta se p\u00e4\u00e4ttyi umpikujaan. Silloin painoin taas k\u00e4teni sein\u00e4\u00e4 vasten ja loin oven. Toivoin joka solullani, ett\u00e4 sen takaa paljastuisi Sarrien keitti\u00f6 ja koko t\u00e4m\u00e4 painajainen vain lakkaisi olemasta. Mutta kun avasin oven, huomasin olevani tismalleen samanlaisessa k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 jollaisesta olin juuri tullut.\n\nK\u00e4velin siis eteenp\u00e4in. Minulla ei ollut hajuakaan, kuinka monta k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 olin jo ehtinyt tehd\u00e4, mutta onneksi minulla ei ollut penint\u00e4k\u00e4\u00e4n aikomusta palata takaisin l\u00e4ht\u00f6pisteeseen. Jotenkin en vain uskonut, ett\u00e4 labyrintti noudattelisi mit\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 saattaisin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itseni samasta paikasta, mist\u00e4 olin l\u00e4htenyt.\n\n\u00c4\u00e4ni havahdutti minut ajatuksistani. Se ei kuulostanut milt\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 olisin osannut kuvailla tai selitt\u00e4\u00e4, mutta tiesin, ett\u00e4 sen t\u00e4ytyi olla Callista. Juoksin, enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 v\u00e4litt\u00e4nyt, minne. Juoksin niin lujaa kuin pystyin, mutta k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 edess\u00e4ni ei tuntunut lyhenev\u00e4n yht\u00e4\u00e4n. Jalkani tuntuivat liikkuvan hidastettuina. Mieleeni juolahti ajatus, ett\u00e4 ehk\u00e4 viett\u00e4isin loppuel\u00e4m\u00e4ni juoksemassa t\u00e4t\u00e4 loputonta k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin. En silti keksinyt, mit\u00e4 muuta olisin voinut tehd\u00e4.\n\nYht\u00e4kki\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 haarautui. En olisi huomannut sit\u00e4, ellei joku olisi juuri astunut kulman takaa eteeni. T\u00f6rm\u00e4sin h\u00e4neen p\u00e4istikkaa.\n\nYhden hullun hetken ajan kuvittelin tulijan olevan is\u00e4ni. Sitten tajusin, kuka se tietenkin oli: Mitja.\n\nSit\u00e4 mukaa kun tieto levisi aivolohkosta toiseen, kauhu t\u00e4ytti minut.\n\n\"Sin\u00e4 et saa olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4\", sanoin. \"Sinun pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4 heti takaisin.\" Ty\u00f6nsin h\u00e4nt\u00e4 molemmin k\u00e4sin kohti tulosuuntaa.\n\nMitja ei hievahtanutkaan. \"Min\u00e4 tulin hakemaan sinut.\" H\u00e4n kuulosti melkein ylpe\u00e4lt\u00e4.\n\n\"Sin\u00e4 et ymm\u00e4rr\u00e4\", kuiskasin. \"H\u00e4n on per\u00e4ss\u00e4ni.\"\n\n\"Mist\u00e4 sin\u00e4 puhut?\"\n\n\"Callista toi minut t\u00e4nne, mutta onnistuin pakenemaan h\u00e4nelt\u00e4. H\u00e4n ei saa saada minua kiinni\", sanoin. \"Ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6, Mitja, mit\u00e4 tahansa tapahtuukin, h\u00e4n ei saa saada minua kiinni.\"\n\nRaissa. \u00c4\u00e4ni tuntui tulevan kaikista suunnista yht\u00e4 aikaa.\n\n\"Tuo on h\u00e4n\", sanoin Mitjalle. \"Meid\u00e4n t\u00e4ytyy paeta.\"\n\n\"Paeta minne?\"\n\nTartuin velje\u00e4ni hihasta ja painoin k\u00e4den sein\u00e4\u00e4n samaan aikaan kun toivoin, ett\u00e4 minulla olisi ollut vastaus h\u00e4nen kysymykseens\u00e4.\n\nKun ovi ilmestyi, vedin sen auki ja ty\u00f6nsin Mitjan edell\u00e4ni sis\u00e4\u00e4n.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 teet t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\" sihisin h\u00e4nelle kun ovi oli kadonnut.\n\n\"Sanoin jo: min\u00e4 tulin hakemaan sinua.\"\n\n\"Miten?\"\n\n\"No, sen j\u00e4lkeen kun sin\u00e4 romahdit, me kannoimme sinut yl\u00e4kertaan ja kun selvisi, ett\u00e4 sin\u00e4 edelleen hengitit, min\u00e4 avasin verhon niin leve\u00e4lle kuin pystyin. Sitten vain... seurasin sinua.\"\n\n\"Miksi sin\u00e4 menit tekem\u00e4\u00e4n jotain niin typer\u00e4\u00e4?\"\n\nVeljeni n\u00e4ytti loukkaantuneelta. \"Siksi, ett\u00e4 ajattelin sinun tarvitsevan apua. Ja ehk\u00e4 my\u00f6s siksi, ett\u00e4 Mikael pakotti minut.\"\n\nSe sai minut nielaisemaan. \"Miten h\u00e4n voi?\" kysyin.\n\n\"Ei kovin hyvin. H\u00e4n heitti kaikki paitsi minut ulos.\" Saatoin kuvitella. Min\u00e4kin olisin suunniltani, jos Mikael vain katoaisi omasta ruumiistaan.\n\n\"No. Pystytk\u00f6 sin\u00e4 palaamaan takaisin?\" kysyin veljelt\u00e4ni.\n\nH\u00e4n yritti. H\u00e4n sulki silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4in, kuinka h\u00e4nen otsansa rypistyi voimanponnistuksesta.\n\nSitten h\u00e4n avasi silm\u00e4ns\u00e4 ja tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n oli t\u00f6rm\u00e4nnyt samaan kuin min\u00e4: paluureitti oli ehtinyt muuttua jo moneen kertaan siit\u00e4, kun h\u00e4n oli k\u00e4ytt\u00e4nyt sit\u00e4.\n\n\"En usko\", h\u00e4n tunnusti lopulta.\n\n\"Mahtavaa.\"\n\nPanin viimein merkille, ett\u00e4 ilmassa haisi palaneelta. Katsoin ymp\u00e4rilleni, mutten keksinyt, mist\u00e4 se olisi voinut tulla.\n\n\"Mik\u00e4 tuo on?\" Mitja kysyi. H\u00e4n osoitti jonnekin taakseni, joten k\u00e4\u00e4nnyin ymp\u00e4ri.\n\nKeskell\u00e4 lattiaa oli paperiarkki.\n\nEn ollut n\u00e4hnyt valkoisessa labyrintissa mit\u00e4\u00e4n esineit\u00e4, joten t\u00e4m\u00e4 kiinnitti huomioni. Paperi n\u00e4ytti vanhalta ja rypistyneelt\u00e4. Ja aivan kuin joku olisi yritt\u00e4nyt polttaa sen, sill\u00e4 reunat olivat selv\u00e4sti k\u00e4rventyneet. Kun astuin l\u00e4hemm\u00e4s, n\u00e4in, ett\u00e4 siin\u00e4 oli kirjoitusta.\n\nPudottauduin polvilleni arkin viereen, mutten uskaltanut koskea siihen. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 se katoaisi hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.\n\nMitja istui viereeni. H\u00e4n ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, ja pitk\u00e4n aikaa h\u00e4n vain tuijotti paperia. Sitten h\u00e4n tarttui siihen ja alkoi silm\u00e4ill\u00e4 sit\u00e4. Kuulin, kun h\u00e4n veti henke\u00e4.\n\n\"T\u00e4m\u00e4 on sinulle\", Mitja sanoi.\n\nKatsoin h\u00e4nt\u00e4 ter\u00e4v\u00e4sti. \"Miten niin?\"\n\nH\u00e4n ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, vaan ojensi paperin minua kohti.\n\nSe oli kreikankielinen kirje. Ja se oli osoitettu minulle.\n\nRaissa,\n\nJos sin\u00e4 luet t\u00e4m\u00e4n, jokin on mennyt pahasti pieleen.\n\nSilloin tajusin. Kirje, jonka Stefanos oli polttanut. Se oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n\nMiten? Olin itse n\u00e4hnyt sen palavan poroksi.\n\nEnsimm\u00e4ist\u00e4 kertaa is\u00e4ni puhui minulle suoraan, enk\u00e4 ollut lainkaan varma, kest\u00e4isink\u00f6 sit\u00e4. Pakotin itseni jatkamaan.\n\nKirjoittaessani t\u00e4t\u00e4 sin\u00e4 olet viisitoistavuotias, enk\u00e4 ole n\u00e4hnyt sinua kahteentoista vuoteen. Minulla ei ole hirve\u00e4sti aikaa, mutta minun on kerrottava sinulle t\u00e4m\u00e4:\n\nOn olemassa ennustus, jonka mukaan daimonin ja suden ensimm\u00e4inen lapsi tulee p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n nykyisten jumalten valtakauden. Se lapsi olet sin\u00e4.\n\nKun minulle selvisi, kuka sinun \u00e4itisi on, en ollut huolissani ennustuksen toteutumisesta vaan siit\u00e4, ett\u00e4 tiesin osan daimoneista olevan valmiita tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tahansa, jotta se ei toteutuisi. En koskaan uskonut jumaliin tai ennustuksiin. En uskonut juuri mihink\u00e4\u00e4n muuhun kuin siihen, mink\u00e4 olin itse n\u00e4hnyt ja kokenut.\n\nOlin niin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4.\n\nJumalat ovat totta. Yksi heist\u00e4 tarvitsee sinua sy\u00f6st\u00e4kseen muut jumalat vallasta. H\u00e4nen nimens\u00e4 on Callista. H\u00e4n haluaa, ett\u00e4 sinun daimonvoimasi kasvavat niin suuriksi, ett\u00e4 voit luopua ruumiistasi ja kohota ideoiden maailmaan. Jos luet t\u00e4t\u00e4, niin on jo tapahtunut. Jumalat eiv\u00e4t sied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n inhimillist\u00e4, mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4t\u00e4ydellist\u00e4, ja ihmisruumis jos jokin on sit\u00e4. H\u00e4n imee sinut itseens\u00e4 ja sin\u00e4 lakkaat olemasta. Ja sen j\u00e4lkeen h\u00e4n tuhoaa kaiken.\n\nH\u00e4nt\u00e4 ei voi tappaa. Voit ainoastaan est\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 saamasta haluamaansa. Valinta on sinun.\n\nMuista: jumalat eiv\u00e4t tunne kipua.\n\nOlen niin pahoillani,\n\nIs\u00e4si Stefanos Meletiadis\n\n\"Mit\u00e4 siin\u00e4 sanotaan?\" veljeni kysyi.\n\n\"Etk\u00f6 sin\u00e4 lukenut t\u00e4t\u00e4 ennen kuin annoit minulle?\" kysyin oudolla \u00e4\u00e4nell\u00e4.\n\n\"En. N\u00e4in sinun nimesi enk\u00e4 lukenut pidemm\u00e4lle. Mit\u00e4 siin\u00e4 sanotaan?\"\n\nEttei minulla ollut toivoa. Etten p\u00e4\u00e4sisi koskaan palaamaan Mikaelin luokse.\n\n\"Ei paljon mit\u00e4\u00e4n\", sanoin.\n\n\"H\u00e4n tulee\", Mitja kuiskasi.\n\nH\u00e4n oli oikeassa: kuulin jo liian tutuksi tulleen kumean \u00e4\u00e4nen.\n\nEnnen kuin tajusinkaan, tiesin, mit\u00e4 minun t\u00e4ytyi tehd\u00e4. Mitja vilkaisi minua, ja n\u00e4in, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi, mihin johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen olin tullut. Seremoniavaatteeni katosivat ja tilalle ilmestyi soturinasu.\n\n\"Onko t\u00e4m\u00e4 paras mahdollinen paikka?\" veljeni kysyi.\n\n\"En usko, ett\u00e4 vastaan tulee parempaa.\"\n\nNousimme molemmat yl\u00f6s. Seisoimme rinta rinnan kohti sein\u00e4\u00e4, jonka takaa \u00e4\u00e4ni tuli. Ojensin kaksi veitsist\u00e4ni Mitjalle. H\u00e4n otti ne vastaan sanaakaan sanomatta. Olimme valmiit.\nKUUDESTOISTA LUKU\n\nH\u00e4n tuli sein\u00e4n l\u00e4pi niin kuin se olisi ollut silkkipaperia.\n\nEn voinut teeskennell\u00e4, etteik\u00f6 minua pelottanut. Yll\u00e4tys oli ainoa mahdollisuutemme. Hy\u00f6kk\u00e4simme h\u00e4nen kimppuunsa tismalleen yht\u00e4 aikaa, min\u00e4 vasemmalta puolelta, Mitja oikealta.\n\nN\u00e4in sivusilm\u00e4ll\u00e4 kuinka Mitjan jalka kohosi potkuun. Tein oman ratkaisuni. Kyyristyin ja ty\u00f6nsin toisen jalkani eteen. Liu'uin s\u00e4\u00e4ren varassa kohti Callistaa.\n\nSe oli iso riski, sill\u00e4 lattian pinnasta oli vaikeaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 nopeasti yl\u00f6s. Odotin Callistan v\u00e4ist\u00e4v\u00e4n suuntaani. Suojasin oikealla k\u00e4dell\u00e4ni samaan aikaan kun olin valmis iskem\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vasemmassani olevalla veitsell\u00e4.\n\nH\u00e4n ei kuitenkaan v\u00e4ist\u00e4nyt, vaan otti veljeni potkun vastaan silm\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n r\u00e4p\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. H\u00e4nen katseensa oli minussa.\n\nTarkoitukseni oli kampata h\u00e4nelt\u00e4 jalat alta, mutta en saanut siihen koskaan mahdollisuutta. H\u00e4n kumartui ja tarttui kurkkuuni molemmin k\u00e4sin. Polveni nousi yl\u00f6s maasta, ja huomasin veitsen putoavan k\u00e4dest\u00e4ni. Sormeni kiertyiv\u00e4t h\u00e4nen ranteidensa ymp\u00e4rille.\n\nEn saanut henke\u00e4. Harmaa seitti ilmestyi n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4ni reunoille.\n\nVeljeni tuli h\u00e4tiin. Callistan ote herpaantui ja kaaduin taaksep\u00e4in. Nappasin saman tien veitsen k\u00e4teeni ja hypp\u00e4sin jaloilleni.\n\nHuojuin hetken paikoillani. Heti, kun uskoin pysyv\u00e4ni pystyss\u00e4, rynt\u00e4sin kohti Callistaa.\n\nCallista torjui hy\u00f6kk\u00e4ykseni helposti \u2013 eik\u00e4 h\u00e4n tehnyt muuta. Meni hetki, ennen kuin tajusin, ettei h\u00e4n edes aikonut taistella. H\u00e4n ei yritt\u00e4nyt voittaa minua, koska h\u00e4n oli jo voittanut.\n\nMitja oli kuitenkin asia erikseen. Callista kohotti k\u00e4tens\u00e4, ja veljeni putosi polvilleen pidellen k\u00e4si\u00e4\u00e4n korvillaan.\n\nEn tiennyt, mit\u00e4 h\u00e4nelle tapahtui, mutta sill\u00e4 hetkell\u00e4 en voinut keskitty\u00e4 h\u00e4neen. N\u00e4in nimitt\u00e4in tilaisuuden. Heitin veitseni Callistaa kohti.\n\nH\u00e4n ei hievahtanutkaan, vaikka veitsi iskeytyi h\u00e4nen rintaansa niin lujaa, ett\u00e4 vain osa kahvasta j\u00e4i n\u00e4kyviin.\n\nH\u00e4n tarttui kahvaan ja antoi veitsen pudota jalkojemme juureen. Siit\u00e4 ei l\u00e4htenyt lainkaan \u00e4\u00e4nt\u00e4.\n\nAstuin askeleen taaksep\u00e4in.\n\n\"Sin\u00e4 et voi tappaa minua\", h\u00e4n sanoi. \u00c4\u00e4ni oli t\u00e4sm\u00e4lleen sama, jota h\u00e4n oli k\u00e4ytt\u00e4nyt oppitunneillamme silloin, kun minulta oli mennyt turhan kauan jonkin asian tajuamisessa.\n\nYritin silti k\u00e4yd\u00e4 kauppaa. \"Anna veljeni palata\", sanoin.\n\n\"Voi tyt\u00e4r\", h\u00e4n sanoi. \"Kukaan ei palaa t\u00e4\u00e4lt\u00e4.\"\n\nVedin keuhkot t\u00e4yteen ilmaa. Tunsin veitsen k\u00e4dess\u00e4ni, jokaisen kahvan ymp\u00e4rille puristuneen sormen. Jalkapohjani tasaisella pinnalla. Oli vaikea kuvitella, ett\u00e4 Hukkavaarassa olisi viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 minua, mutta yritin pit\u00e4\u00e4 ajatuksesta kiinni. T\u00e4m\u00e4 ruumis t\u00e4ss\u00e4 valkoisessa huoneessa ei ollut todellinen, vaan vain mieleni rakentama heijastus siit\u00e4, mik\u00e4 makasi tajuttomana Hukkavaarassa. Kun tuo ruumis kuolisi, kaikki maallinen minusta katoaisi. Ja juuri sit\u00e4 Callista odotti.\n\nJumalat eiv\u00e4t tunne kipua.\n\nN\u00e4in Callistan silmien kapenevan. H\u00e4n odotti minun heitt\u00e4v\u00e4n veitsen h\u00e4nt\u00e4 kohti. En tehnyt niin. Sen sijaan painoin ter\u00e4n omaa k\u00e4sivarttani vasten.\n\nKipu tuli viiveell\u00e4. En yritt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n sulkea sit\u00e4 mielest\u00e4ni, vaan keskityin siihen jokaisella solullani. Yllytin kehoani tuntemaan enemm\u00e4n.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 teet?\" Callista kysyi. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut hitustakaan ep\u00e4varmuutta h\u00e4nen \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n.\n\nYksi viilto ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut tarpeeksi. Ei mennyt aikaakaan, kun kipu hellitti tasaiseksi jomotukseksi. Haava yritti jo kuroutua kiinni.\n\nMutta olin saanut tiet\u00e4\u00e4 sen, mink\u00e4 olin halunnut. Tiesin, mit\u00e4 minun piti tehd\u00e4.\n\n\"Kerro h\u00e4nelle, ett\u00e4 olen pahoillani\", sanoin Mitjalle. \"Ja ett\u00e4 rakastan h\u00e4nt\u00e4.\" Mitja tiet\u00e4isi kyll\u00e4, ket\u00e4 tarkoitin, kun sen aika tulisi.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 tarkoitat?\" Mitja kysyi.\n\nEn vastannut. H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 murtui kesken lauseen, ja se melkein riitti py\u00f6rt\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6kseni. Oli oltava jokin toinen keino. Mutta tiesin, ettei ollut.\n\nOli miljoona asiaa, jotka olisin halunnut sanoa h\u00e4nelle ja kaikille muille. Mutta en voinut.\n\nAika on illuusio. Ajattelemme niin helposti, ett\u00e4 on olemassa \"my\u00f6hemmin\".\n\nRynt\u00e4sin kohti Callistaa. H\u00e4n ei tehnyt elett\u00e4k\u00e4\u00e4n est\u00e4\u00e4kseen minua. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n en varmaan voinut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 voisi vahingoittaa h\u00e4nt\u00e4. Aioin todistaa h\u00e4nen luulonsa v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi.\n\nVeitsi oli v\u00e4liss\u00e4mme, ja ty\u00f6nsin sit\u00e4 koko liikkeeni voimalla h\u00e4nt\u00e4 kohti.\n\nHetken aikaa me molemmat seisoimme j\u00e4hmettyneen\u00e4 paikoillamme. P\u00e4\u00e4stin irti veitsest\u00e4.\n\nSen ter\u00e4 ei ollut h\u00e4nen vatsassaan. Se oli minun vatsassani.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 teit?\"\n\nKompuroin taaksep\u00e4in ja painauduin kaksinkerroin.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 teit?!\" Callista jylisi. Ukkonen olisi kuulostanut mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 h\u00e4nen rinnallaan, ja silti se ei aiheuttanut minussa mink\u00e4\u00e4nlaista reaktiota.\n\nKaikki hidastui. Ja sitten kaaduin.\n\nPaperi kahahti allani, kun laskeuduin is\u00e4ni kirjeen p\u00e4\u00e4lle. Palaneen paperin tuoksuun sekoittui jokin metallinen, ja hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 oivalsin, ett\u00e4 se oli vereni haju. En tuntenut l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n niin paljon kuin olin kuvitellut. Kuulin jonkun huutavan, mutta \u00e4\u00e4ni tuntui tulevan jostain muualta, ehk\u00e4 viereisest\u00e4 huoneesta.\n\nMitja oli polvillaan vieress\u00e4ni ja painoi k\u00e4tt\u00e4\u00e4n vatsalleni. Yritin ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 sen pois, mutta k\u00e4teni eiv\u00e4t liikkuneet.\n\nAjattelin Mikaelia. T\u00e4m\u00e4 oli viimeinen asia jonka halusin tehd\u00e4 h\u00e4nelle, mutta minulla ei ollut vaihtoehtoa. H\u00e4n tulisi aina rakastamaan minua, mutta h\u00e4n p\u00e4\u00e4sisi menetyksen yli. Lopulta kaikki p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t sen yli.\n\nH\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n tulisi mahtava. Ja niin paljon kuin olisin halunnut olla osa sit\u00e4, se ei ollut l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuin tieto siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli turvassa.\n\nNiin kuin Daniel oli sanonut, olin saanut kaiken. Ehk\u00e4 vain hetkeksi, mutta se oli enemm\u00e4n kuin useimmat saivat.\n\nJotain paksua ja l\u00e4mmint\u00e4 alkoi valua henkitorveeni. Yritin yski\u00e4 sit\u00e4 pois.\n\nKyyneleet valuivat pitkin Mitjan kasvoja. \"Ei\", h\u00e4n sanoi.\n\n\"El\u00e4 hitonmoinen el\u00e4m\u00e4\", sain sanotuksi.\n\nOlisin halunnut lohduttaa h\u00e4nt\u00e4, mutta \u00e4kki\u00e4 minua v\u00e4sytti. Minulla oli kylm\u00e4. Sitten n\u00e4in valon, ja viimeisen hetken ajan kaikki oli kirkasta.\n\n***\n\nAvasin silm\u00e4ni.\n\nOutoa. En ollut tiennyt, ett\u00e4 ne olivat edes olleet kiinni.\n\nSitten n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4\u00e4ni ilmestyiv\u00e4t silm\u00e4t. Ne olivat siniset. Niin kauniit, ett\u00e4 petyin, kun ne meniv\u00e4t taas jonnekin ulottumattomiini. Vaikka kuinka yritin, en onnistunut k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4ni.\n\nTunsin oloni pehme\u00e4ksi. Aivan kuin minut olisi t\u00e4ytetty h\u00f6yhenill\u00e4.\n\nV\u00e4hitellen \u00e4\u00e4net valuivat tajuntaani. En ensin ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mit\u00e4 ne tarkoittivat, mutta kun pinnistin keskittymiseni aivan \u00e4\u00e4rimmilleen, tajusin erilaisten \u00e4\u00e4nteiden tarkoittavan jotain.\n\n\"Raisa.\"\n\nSe kuulosti tutulta. R\u00e4pyttelin silmi\u00e4ni.\n\n\"Raisa\", \u00e4\u00e4ni toisti.\n\nSen t\u00e4ytyi tarkoittaa minua. Min\u00e4 olin Raisa. Tai ainakin olin joskus ollut.\n\n\"Mitja, kerro mit\u00e4 tapahtui\", joku sanoi.\n\n\"H\u00e4n kuoli. H\u00e4n juoksi kohti Callistaa enk\u00e4 tajunnut, ett\u00e4 h\u00e4n aikoi...\" H\u00e4n ei sanonut lausettaan loppuun, mutta se ei vaivannut minua l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n niin paljon kuin se, miten tutulta t\u00e4m\u00e4kin \u00e4\u00e4ni kuulosti.\n\n\"H\u00e4n ei ole kuollut!\" Nimi pomppasi esiin jostain mieleni perukoilta: Mikael. Huutajan nimi oli Mikael.\n\nSitten tunsin kuinka joku \u2013 ei Mikael, vaan se toinen poika \u2013 alkoi tunkeutua mieleeni. En voinut tehd\u00e4 asialle mit\u00e4\u00e4n. Se ei tuntunut lainkaan niin omituiselta kuin olisi voinut kuvitella, ja aloin pohtia, oliko t\u00e4m\u00e4 jotain, johon olin tottunut.\n\n\"Ei hitto\", poika sanoi. Ja katosi mielest\u00e4ni.\n\n\"Mit\u00e4?\" Mikael kysyi.\n\n\"Jokin on hullusti.\"\n\n\"Miten niin hullusti?\"\n\n\"H\u00e4n ei tied\u00e4, keit\u00e4 me olemme.\"\n\nEn ollut tiennyt, ett\u00e4 sellainen hiljaisuus oli mahdollista. Sitten: \"Pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n vied\u00e4 h\u00e4net sairaalaan?\"\n\n\"En tied\u00e4\", Mikael vastasi.\n\nJokin sanoi minulle, ettei h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4nyt noita sanoja kovin usein. Vihasin kipua, jonka kuulin h\u00e4nen \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 edes tiennyt, kuka h\u00e4n oli.\n\nSuljin silm\u00e4ni. Heid\u00e4n keskustelunsa seuraaminen oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 uuvuttavaksi.\n\n***\n\nJoku puhui taas. Miksi koko ajan jonkun piti puhua? Minua v\u00e4sytti niin, etten saanut silmi\u00e4ni auki.\n\n\"Haluaisin kysy\u00e4 sinulta jotain\", \u00e4\u00e4ni sanoi. Erilainen, pehme\u00e4 \u00e4\u00e4ni. Tyt\u00f6n \u00e4\u00e4ni? Joka tapauksessa se oli miellytt\u00e4v\u00e4.\n\n\"Kysy pois.\"\n\n\"Ennen kuin... Ennen kuin t\u00e4m\u00e4 tapahtui, aioitko sin\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Raisan?\"\n\nTajusin, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4nteet olivat aivan toisenlaisia kuin mit\u00e4 olin kuullut aikaisemmin. Silti tiesin, ett\u00e4 he puhuivat minusta. Yritin keskitty\u00e4.\n\nMy\u00f6s Mikaelilla tuntui olevan vaikeuksia, sill\u00e4 h\u00e4n kysyi: \"Mit\u00e4?\"\n\n\"Raisa luulee, ett\u00e4 sin\u00e4 j\u00e4t\u00e4t h\u00e4net\", tytt\u00f6 sanoi.\n\n\"Mist\u00e4 ihmeest\u00e4 h\u00e4n on saanut sellaista p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4?\" Mikaelin \u00e4\u00e4ni oli \u00e4llistynyt. En ollut ainoa, joka ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mist\u00e4 puhuttiin. Hengitin hitaasti sis\u00e4\u00e4n ja ulos.\n\n\"En ole aivan varma\", tytt\u00f6 sanoi. \"H\u00e4n kertoi minulle jotain susista ja ihmisist\u00e4, pariutumisesta ja siit\u00e4, ett\u00e4 olet k\u00e4ytt\u00e4ytynyt oudosti. H\u00e4n sanoi...\" H\u00e4n hiljeni hetkeksi. \"H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 sinun sutesi hylkii h\u00e4nt\u00e4. Mit\u00e4 se sitten tarkoittaakaan.\"\n\nMikael oli hiljaa hyvin pitk\u00e4\u00e4n. \"Ei helvetti\", h\u00e4n sanoi lopulta.\n\n\"Se ei siis pid\u00e4 paikkansa?\"\n\n\"Ei, ei todellakaan.\" Sitten: \"Itse asiassa tilanne on ihan p\u00e4invastoin. Minun suteni on valinnut Raisan kumppanikseen.\"\n\nJotain kummallista tapahtui rintakeh\u00e4ss\u00e4ni. En tiennyt, mit\u00e4 se oli tai miksi niin tapahtui, enk\u00e4 osannut p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, pidink\u00f6 siit\u00e4 vai en. Halusin tiet\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n.\n\n\"Seh\u00e4n on hyv\u00e4 asia, eik\u00f6?\" tytt\u00f6 kysyi.\n\n\"On\", Mikael sanoi. H\u00e4n kuulosti surulliselta. \"Ja toisaalta taas ei ole.\"\n\nMiksi minun oli vaikea hengitt\u00e4\u00e4? Mit\u00e4 minulle oikein tapahtui?\n\n\"Milloin t\u00e4m\u00e4 tapahtui?\"\n\n\"Ensimm\u00e4isen\u00e4 talvena\", Mikael vastasi.\n\nTytt\u00f6 oli hetken hiljaa. \"Sin\u00e4 olit siis tuntenut h\u00e4net vain muutaman kuukauden.\"\n\n\"Niin.\" Poika p\u00e4\u00e4sti hassun \u00e4\u00e4nen. Nauroiko h\u00e4n?\n\n\"Mit\u00e4 tarkoitat, kun sanot, ett\u00e4 sutesi on valinnut h\u00e4net kumppanikseen?\"\n\n\"En itsek\u00e4\u00e4n tiennyt, mit\u00e4 se tarkoittaa, ennen kuin se tapahtui\", Mikael vastasi. \"Meille ei kerrota, ennen kuin olemme tarpeeksi vanhoja. Ilmeisesti is\u00e4 pelk\u00e4si, ett\u00e4 valitsisin Jennin. En tajunnut sit\u00e4 silloin, mutta oikeasti is\u00e4 ei pit\u00e4nyt Jennist\u00e4.\"\n\n\"Miten se tapahtui?\"\n\n\"Raisan verta p\u00e4\u00e4tyi elimist\u00f6\u00f6ni. Min\u00e4... min\u00e4 maistoin h\u00e4nen vertaan.\"\n\nSeurasi hiljaisuus.\n\n\"Sek\u00f6 riitt\u00e4\u00e4?\"\n\n\"Ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n se. Susi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ei ihminen. Yleens\u00e4 ne kaksi ovat kuitenkin aika samoilla linjoilla mit\u00e4 tulee rakastumiseen ja muuhun. T\u00e4ytyy kuitenkin olla valmis antamaan itsens\u00e4 kokonaan.\"\n\n\"Mist\u00e4 sitten tied\u00e4t, ett\u00e4 niin k\u00e4vi?\"\n\n\"Aluksi en mist\u00e4\u00e4n. Minulla oli outo olo, mutta se meni ohi. Mutta v\u00e4hitellen aloin tajuta, ett\u00e4 jokin oli muuttunut. Olin liian paniikissa kysy\u00e4kseni is\u00e4lt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ja kun vihdoin p\u00e4\u00e4sin siihen pisteeseen, h\u00e4n katosi. Asia varmistui lopullisesti vasta kun tulimme t\u00e4nne ja p\u00e4\u00e4sin lukemaan kaikki is\u00e4n p\u00e4iv\u00e4kirjat ja merkinn\u00e4t.\"\n\n\"Mik\u00e4 on vialla?\"\n\n\"Mik\u00e4\u00e4n ei ole vialla. P\u00e4invastoin, tunnen oloni paljon kevyemm\u00e4ksi. Rauhallisemmaksi. Tied\u00e4tk\u00f6 sen tunteen, kun kaipaat jotain, muttet tied\u00e4 mit\u00e4?\"\n\n\"Luulen tiet\u00e4v\u00e4ni\", tytt\u00f6 sanoi.\n\n\"Kaikki ennen Raisaa oli tuntunut tismalleen silt\u00e4. Tilalle on kuitenkin astunut uusi ongelma: susi ei voi siet\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ettei Raisa ole h\u00e4nen.\"\n\n\"Olet mustasukkainen.\"\n\n\"Niin. En v\u00e4it\u00e4 tavallisestikaan olevani t\u00e4ysin sen yl\u00e4puolella, mutta t\u00e4m\u00e4 on jotain ihan uutta. Se haluaa omistaa h\u00e4net. Jos suteni saisi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, h\u00e4n lukitsisi Raisan jonnekin eik\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isi ket\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n. Ihminen tietenkin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paremmin, mutta el\u00e4imelle ei oikein voi puhua j\u00e4rke\u00e4. Minun t\u00e4ytyy vain oppia el\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kanssa.\"\n\n\"Eli sutesi on vihainen, koska se pelk\u00e4\u00e4 Raisan l\u00e4htev\u00e4n.\"\n\n\"Juuri niin.\"\n\n\"Sin\u00e4 siis tiesit t\u00e4st\u00e4 jo silloin, kun te erositte viime kes\u00e4n\u00e4. Etk\u00e4 kertonut h\u00e4nelle.\"\n\n\"Olisi ollut itsek\u00e4st\u00e4 kertoa. Tajusin, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 antaa h\u00e4nen menn\u00e4. Tiesin, ett\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyy olla jonkun muun kanssa. Miten h\u00e4n voisi muka tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 meill\u00e4 on, ellei h\u00e4nell\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n, mihin verrata?\"\n\nKaikesta kuuli, ett\u00e4 heid\u00e4n sanoillaan oli painoa. Ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n oli oltava jotain valtavaa. En vain pystynyt tuntemaan sit\u00e4.\n\n\"My\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 olin v\u00e4h\u00e4n aikaa tosi katkera\", Mikael jatkoi. \"P\u00e4\u00e4tin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 itselleni ja tavallaan my\u00f6s Raisalle, etten tarvitse h\u00e4nt\u00e4. Osittain se johtui siit\u00e4, ett\u00e4 hetken aikaa minusta tuntui silt\u00e4 kuin el\u00e4m\u00e4ni olisi ohi: minulle kasattiin kaikki lauman velvollisuudet ja sitten kun Raisa kertoi l\u00e4htev\u00e4ns\u00e4 tavoittelemaan omia unelmiaan... Tajusin olevani jumissa. Minun oli pakko l\u00e4hte\u00e4.\"\n\n\"Tied\u00e4n tunteen\", tytt\u00f6 sanoi.\n\nHalusin avata silm\u00e4ni ja tehd\u00e4 \u2013 jotain? Ilmaista, ett\u00e4 olin l\u00e4sn\u00e4. Saada heid\u00e4t puhumaan minulle, eik\u00e4 vain toisilleen. Joku oli kuitenkin liimannut luomeni umpeen.\n\nMikael oli hetken hiljaa. \"Yritin unohtaa h\u00e4net. Juhlin joka ilta eri tyt\u00f6n kanssa. Mutta jo jonkun muun kuin Raisan suuteleminen paljasti, ettei siit\u00e4 tulisi mit\u00e4\u00e4n. Minua ei yksinkertaisesti en\u00e4\u00e4 kiinnostanut.\"\n\n\"Mutta olithan sin\u00e4 sen vampyyrityt\u00f6n kanssa.\"\n\n\"Itse asiassa en ollut. Yritin kyll\u00e4, mutta ei se toiminut. Regina sai minut tajuamaan, ett\u00e4 jokin oli vialla. H\u00e4n on kaunis, hauska ja fiksu, eik\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4, miksi minua ei olisi kiinnostanut.\"\n\n\"En vain pystynyt siihen\", Mikael jatkoi. \"Silloin asiat viimein loksahtivat kohdalleen ja tajusin, mit\u00e4 oli tapahtunut.\"\n\n\"H\u00e4n ei varmasti pit\u00e4nyt torjutuksi tulemisesta.\"\n\n\"Oikeastaan h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n koko tilanne oli vain hirve\u00e4n hauska. Sen takia meist\u00e4 tuli yst\u00e4vi\u00e4. Kerroin h\u00e4nelle luonnollisesti kaiken Raisasta. H\u00e4n kannusti minua hakemaan l\u00e4\u00e4kikseen ja auttoi p\u00e4\u00e4sykokeisiin valmistautumisessa.\"\n\n\"Mitja ep\u00e4ilee, ett\u00e4 muutit Helsinkiin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Raisan takia. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 se paikkansa?\"\n\n\"Tietenkin\", h\u00e4n sanoi. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa koko keskustelun aikana h\u00e4n naurahti. \"Se, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4stin h\u00e4net menem\u00e4\u00e4n ei tarkoittanut, ettenk\u00f6 edelleen toivonut meid\u00e4n viel\u00e4 palaavan yhteen. Ei heti, mutta jossain vaiheessa. En ensin ajatellut pit\u00e4v\u00e4ni h\u00e4neen mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4. Mutta sitten n\u00e4in h\u00e4net klubilla. En tietenk\u00e4\u00e4n ajatellut menev\u00e4ni sinne siksi ett\u00e4 t\u00f6rm\u00e4isin h\u00e4neen, mutta n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen ajatellen se oli t\u00e4rkein syy. Olin kuullut h\u00e4nen veljest\u00e4\u00e4n ja tiesin, ett\u00e4 Mitja soittaisi sin\u00e4 iltana.\"\n\n\"Tiesitk\u00f6 Shaunista?\"\n\n\"En ihan heti, mutta aika pian.\"\n\n\"Et tainnut pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nest\u00e4.\"\n\n\"Sinulla ei ole aavistustakaan. Suteni halusi repi\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 irti. Haluaisi viel\u00e4kin.\"\n\nTytt\u00f6 p\u00e4\u00e4sti mietteli\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nen. \"Mikset ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kertonut Raisalle?\"\n\n\"Koska h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 saada p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse. Se, ett\u00e4 min\u00e4 olen valinnut h\u00e4net ei tarkoita, ett\u00e4 h\u00e4n valitsisi minua. Jos kerron h\u00e4nelle, ett\u00e4 k\u00e4rsin, h\u00e4n tekee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 sen pohjalta. Haluan, ett\u00e4 h\u00e4n valitsee minut, koska h\u00e4n haluaa minut. En mink\u00e4\u00e4n muun vuoksi.\"\n\n\"Sin\u00e4 et halua h\u00e4nen sitoutuvan sinuun pelk\u00e4st\u00e4 velvollisuudesta.\"\n\n\"Tai s\u00e4\u00e4list\u00e4.\"\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 aioit tehd\u00e4?\"\n\n\"Aioin antaa meille aikaa. Kertoa h\u00e4nelle vasta sitten, kun h\u00e4n olisi muutenkin valmis ajattelemaan meit\u00e4 yhdess\u00e4 koko loppuel\u00e4m\u00e4n ajan. En vain ollut tajunnut, ett\u00e4 suteni reagoisi n\u00e4in vahvasti. Olen koko ajan vihannut sit\u00e4, ett\u00e4 joudun pit\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 salassa, mutta viel\u00e4 vaikeampaa minun olisi antaa itselleni anteeksi se, ett\u00e4 h\u00e4n joutuisi k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n minun tekem\u00e4ni virheen takia. Min\u00e4 mokasin, joten minun kuuluu kantaa seuraukset. Ei h\u00e4nen.\"\n\nTytt\u00f6 alkoi sanoa jotakin, mutta Mikael keskeytti h\u00e4net. \"\u00c4l\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. Min\u00e4 en kadu mit\u00e4\u00e4n. Raisa on parasta, mit\u00e4 minulle on koskaan tapahtunut. Sit\u00e4 ei muuta edes se, ett\u00e4 kaikki t\u00e4m\u00e4 tapahtui noin kymmenen vuotta aikaisemmin kuin olin kuvitellut.\"\n\n\"Ent\u00e4 jos Raisa p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sinut?\"\n\n\"Sitten min\u00e4 olen yksin. Ei se ole mik\u00e4\u00e4n tragedia. Jos Raisa on onnellisempi ilman minua, niin sitten min\u00e4kin olen.\"\n\n\"H\u00e4n on siis unelmiesi tytt\u00f6.\"\n\n\"Niin on.\"\n\nHetken aikaa minusta tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 tiesin, mist\u00e4 h\u00e4n puhui. Puolen sekunnin ajan tieto oli hyppysiss\u00e4ni, ja silm\u00e4ni alkoivat kostua. Sitten hetki karkasi ulottuviltani, enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 tiennyt, olinko kuvitellut koko keskustelun. Vajosin tiedottomuuteen.\n\n***\n\nOli pime\u00e4\u00e4, kun havahduin omituiseen \u00e4\u00e4neen. Kirkas, kellomainen kilahdus tuli jostain alhaalta ja kaikui huoneeseeni asti.\n\nSitten kuulin askelia, joita seurasi metallinen loksahdus.\n\n\"Kiitos, ett\u00e4 tulit\", Mikael sanoi jollekin eteisess\u00e4. \"Tied\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 on sinulle paljon vaivaa.\"\n\n\"Tietenkin tulin\", naisen \u00e4\u00e4ni vastasi. \"Onnekseni taivas on ollut t\u00e4ysin pilvess\u00e4. Se antoi minulle pari ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 tuntia.\"\n\nKuulin korkojen \u00e4\u00e4nen, kun ne nousivat yl\u00f6s portaita. Ne eiv\u00e4t kuitenkaan tulleet heti sis\u00e4\u00e4n huoneeseeni. Mikael tuli ensin ja veti verhot ikkunan eteen. Tuli viel\u00e4kin pime\u00e4mp\u00e4\u00e4.\n\nValot napsautettiin p\u00e4\u00e4lle, ja puristin silm\u00e4ni kiinni. Korkokeng\u00e4t saapuivat huoneeseen. Kun raotin silmi\u00e4ni, n\u00e4in vilahduksen kuutiomaisesta laukusta ennen kuin hahmo kumartui aivan minuun kiinni.\n\nPunaiset hiukset. Olin n\u00e4hnyt ne aikaisemminkin. Ja vaikka pidin punaisesta, t\u00e4st\u00e4 naisesta en pit\u00e4nyt.\n\n\"Hei Raisa\", nainen sanoi. \"Regina t\u00e4ss\u00e4. Tutkisin sinua hiukan.\"\n\nEn halunnut h\u00e4nen koskevan minuun, mutta minulta ei kysytty. H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 olivat h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4n kylm\u00e4t, kun h\u00e4n veti peiton syrj\u00e4\u00e4n ja tarttui k\u00e4sivarteeni.\n\nSeurasi ikuisuus, jonka aikana h\u00e4n teki vaikka mink\u00e4laisia asioita, joista en ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n: kuunteli, koputteli ja mittasi. Mik\u00e4\u00e4n siit\u00e4 ei tuntunut kivalta, mutta naisen puolustukseksi oli my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ettei mik\u00e4\u00e4n my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sattunut.\n\nViimein h\u00e4n kumartui ja otti jotain laukustaan. N\u00e4in neulan. Se jotenkin sopi t\u00e4ydellisesti mielikuvaani t\u00e4st\u00e4 Reginasta. Hyvin kursailemattomasti h\u00e4n tarttui k\u00e4sivarteeni ja pisti minua kyyn\u00e4rtaipeeseen. Hetken kuluttua h\u00e4n veti neulan ulos, ja n\u00e4in h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4\u00e4n kaksi pient\u00e4 punaista putkea.\n\nJ\u00e4rkytyksekseni h\u00e4n pyyhk\u00e4isi haavaa sormellansa ja pisti sen suuhunsa.\n\n\"Maistuu ihan tavalliselta\", h\u00e4n sanoi.\n\nH\u00e4n kumartui. Kun h\u00e4n ilmestyi j\u00e4lleen n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4\u00e4ni, veriputket olivat kadonneet ja tilalle oli ilmestynyt ruisku. \"Min\u00e4 vien n\u00e4ytteet labraan.\"\n\n\"Pid\u00e4 huoli, etteiv\u00e4t ne joudu v\u00e4\u00e4riin k\u00e4siin\", Mikael sanoi. \"Minulla ei ole aavistustakaan, mit\u00e4 niist\u00e4 l\u00f6ytyy.\"\n\n\"Rauhoitu. Min\u00e4 olen tehnyt ty\u00f6t\u00e4ni jo kauan. Vaikka on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, etten ole n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista aikaisemmin. Kaiken kaikkiaan kiinnostava tapaus.\"\n\nH\u00e4n vilkaisi k\u00e4dess\u00e4\u00e4n olevaa ruiskua. Senkin sis\u00e4lt\u00f6 oli punaista.\n\n\"Onko tuo...\" Mikael aloitti.\n\n\"Minun vertani\", Regina vastasi.\n\nEn ehtinyt ajatella, mit\u00e4 se tarkoitti kun h\u00e4n jo t\u00f6kk\u00e4si neulan toiseen k\u00e4sivarteeni ja painoi rauhallisesti m\u00e4nn\u00e4n alas.\n\nHe odottivat. En tied\u00e4, mit\u00e4 he uskoivat tapahtuvan, mutta en huomannut mit\u00e4\u00e4n muutosta.\n\nRegina huokaisi. \"Vereni ei toimi. En tietenk\u00e4\u00e4n voi olla t\u00e4ysin varma ilman kuvia ja labratuloksia, mutta en usko, ett\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on fyysisesti mit\u00e4\u00e4n vikaa. Valitettavasti se tarkoittaa, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4ketiede ei voi auttaa h\u00e4nt\u00e4.\"\n\n***\n\nV\u00e4hitellen aloin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jokin oli vialla. Kaikki olivat koko ajan niin huolissaan, ett\u00e4 aloin pohtia sen syit\u00e4. Aivoni penkoivat muistoja laatikoista, mutta eiv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyllist\u00e4. Odotin, mutten oikeastaan tiennyt, mit\u00e4.\n\nJotain sent\u00e4\u00e4n muuttui. Pysyttelin hereill\u00e4 aikaisempaa enemm\u00e4n. Aina v\u00e4lill\u00e4 poika istui s\u00e4nkyni vieress\u00e4 ja soitti kaunista musiikkia. H\u00e4n oli ainoa, jolle pystyin kertomaan, jos minulla oli jano tai jos minun piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 vessaan. Ne eiv\u00e4t olleet niink\u00e4\u00e4n sanoja, joita k\u00e4ytin, mutta jotenkin h\u00e4n aina tuntui ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n, mit\u00e4 tarkoitin. Olin kysynyt, miksi h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4, ja h\u00e4n oli kertonut olevansa veljeni. En tiennyt, mit\u00e4 se tarkoitti, mutta h\u00e4n oli selitt\u00e4nyt sen tarkoittavan sit\u00e4, ett\u00e4 meiss\u00e4 molemmissa virtasi sama veri. Olin alkanut kutsua h\u00e4nt\u00e4 mieless\u00e4ni Samavereksi.\n\nViimein h\u00e4n suostui selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n minulle, miksi kaikki olivat niin huolissaan. Heit\u00e4 huolestutti se, etten pystynyt liikkumaan enk\u00e4 puhumaan. Olin kuulemma joskus pystynyt. Se h\u00e4mm\u00e4stytti minua. Kun k\u00e4skin kroppaani tekem\u00e4\u00e4n jotakin, se ei totellut.\n\nAloin tulla tietoisemmaksi ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4ni, vaikka v\u00e4lill\u00e4 toivoin, ettei niin olisi ollut. Pienimm\u00e4t mahdolliset asiat alkoivat \u00e4rsytt\u00e4\u00e4. Rohtuneet huulet, kutina jalkapohjassa. Ikkunasta tuleva liian kirkas valo tai huoneeseen eksynyt k\u00e4rp\u00e4nen.\n\nEi auttanut, ett\u00e4 niin monet tuntuivat k\u00e4rsiv\u00e4n puolestani. Er\u00e4skin mies istui s\u00e4nkyni vieress\u00e4 tuntikausia. H\u00e4n oli vanhempi kuin muut, eiv\u00e4tk\u00e4 h\u00e4nen maantienv\u00e4riset hiuksensa tai haaleansiniset silm\u00e4ns\u00e4 her\u00e4tt\u00e4neet minussa mink\u00e4\u00e4nlaisia muistoja. Sympatiaa kyll\u00e4kin. Kyyneleet valuivat pitkin h\u00e4nen poskiaan, mutta h\u00e4n ei sanonut sanaakaan.\n\n\"Olen pahoillani.\" Mikael oli sanonut sen h\u00e4nelle jo aivan liian monta kertaa.\n\nP\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 n\u00e4in, mit\u00e4 tilanne teki Mikaelille. H\u00e4n kantoi minua vessaan ja suihkuun. H\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi minua kyljelt\u00e4 toiselle monta kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n oli loputtoman k\u00e4rsiv\u00e4llinen, ja olisin halunnut voida sanoa, ettei h\u00e4nen olisi tarvinnut.\n\nH\u00e4n nukkui huoneeni lattialla. Odotin, ett\u00e4 joku olisi kehottanut h\u00e4nt\u00e4 menem\u00e4\u00e4n jonnekin muualle, mutta kukaan ei tehnyt niin. Sitten tajusin, ett\u00e4 minun s\u00e4nkyni oli oikeasti h\u00e4nen s\u00e4nkyns\u00e4, enk\u00e4 voinut olla ihmettelem\u00e4tt\u00e4, miksei h\u00e4n vain siirt\u00e4nyt minua jonnekin.\n\nH\u00e4n oli niin kaunis, ja vihasin sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tuli koko ajan vain surullisemmaksi. H\u00e4nen ihonsa kalpeni ja silmien alla olevat varjot tummenivat. Tiesin, ett\u00e4 se johtui minusta.\n\nMinun t\u00e4ytyi tehd\u00e4 jotakin. Halusin sanoa h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4n voisi menn\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 poiskin jos halusi, min\u00e4 en nimitt\u00e4in olisi menossa minnek\u00e4\u00e4n.\n\nJonkinlainen suojeluvaisto otti ohjat. Tiesin, ett\u00e4 h\u00e4nen suojelemisensa oli minun teht\u00e4v\u00e4ni, ei kenenk\u00e4\u00e4n muun. Ja kun Mikael sanoi menev\u00e4ns\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n my\u00f6hemmin ulkona, keksin suunnitelman.\n\nMikaelin l\u00e4hteminen oli harvinaista, joten tiesin, ett\u00e4 minun oli pakko laittaa suunnitelmani t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n heti. Kutsuin Samaveren luokseni. H\u00e4n ei ollut viel\u00e4 kertaakaan ollut tulematta, enk\u00e4 t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa joutunut pettym\u00e4\u00e4n.\n\nUsein, kun h\u00e4n tuli huoneeseen, h\u00e4n haisi pahalta \u2013 jonkinlaiselta savulta. Niin t\u00e4ll\u00e4kin kerralla.\n\n\u00c4l\u00e4 aloita, h\u00e4n sanoi p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4.\n\nEn tiennyt olleeni aloittamassa yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n.\n\nKun Mikael tulee takaisin, \u00e4l\u00e4 avaa isoa ovea, sanoin h\u00e4nelle. Iso ovi oli se, joka oli alhaalla. Kukaan ei tullut sis\u00e4\u00e4n ilman, ett\u00e4 joku jo sis\u00e4ll\u00e4 oleva avasi sen.\n\nSamaveren \u00e4llistys t\u00e4ytti mieleni. Oletko ihan varma? Tuo on todella tyly\u00e4.\n\nOlen, vastasin. Jos minun pit\u00e4\u00e4 ottaa joku mukanani t\u00e4h\u00e4n... mustaanpime\u00e4\u00e4n, se olet sin\u00e4, Samaveri. Ei Mikael.\n\nSamaveri ny\u00f6kk\u00e4si.\n\nEtsin oikeaa sanaa. Tiesin, ett\u00e4 se oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4.\n\nLopulta se l\u00f6ytyi.\n\nLupaa, sanoin h\u00e4nelle.\n\nLupaan.\n\nTiesin, ett\u00e4 h\u00e4n tekisi niin kuin sanoin. Hengitin syv\u00e4\u00e4n.\n\nNiin kuin tavallista, suunnitelmani kostautui minulle.\n\nOdotin koko p\u00e4iv\u00e4n kuulevani oven k\u00e4yv\u00e4n. Niin ei koskaan tapahtunut. Sen sijaan Mikael ilmestyi huoneeseeni pukeutuneena paljon siistimmin kuin mit\u00e4 h\u00e4n oli viime aikoina tehnyt. H\u00e4n oli ollut l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4, mutta jokin oli saanut h\u00e4net muuttamaan mielens\u00e4.\n\nJa h\u00e4nen j\u00e4isest\u00e4 ilmeest\u00e4\u00e4n uskoin tiet\u00e4v\u00e4ni, mik\u00e4.\n\n\"Veljesi kertoi juuri, ett\u00e4 mik\u00e4li l\u00e4hden, minua ei en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4stet\u00e4 sis\u00e4\u00e4n\", h\u00e4n sanoi. Oliko h\u00e4n vihainen? Vai huvittunut? En ollut varma.\n\n\"Jos sin\u00e4 aiot j\u00e4tt\u00e4\u00e4 minut, saat sanoa sen p\u00e4in naamaani. Se on ainoa tapa, jolla sin\u00e4 p\u00e4\u00e4set eroon minusta.\"\n\nH\u00e4n oli vihainen. Olin samaan aikaan sek\u00e4 ihmeiss\u00e4ni ett\u00e4 iloinen. En ollut oikeastaan halunnut, ett\u00e4 h\u00e4n menisi pois. Itse asiassa en ollut halunnut sit\u00e4 yht\u00e4\u00e4n.\n\nH\u00e4n kumartui l\u00e4hemm\u00e4s. \"Tehd\u00e4\u00e4n sopimus: sin\u00e4 voit j\u00e4tt\u00e4\u00e4 minut sitten, kun olet p\u00e4\u00e4ssyt yl\u00f6s s\u00e4ngyst\u00e4. Min\u00e4 l\u00e4hden, eik\u00e4 sinun tarvitse n\u00e4hd\u00e4 minua en\u00e4\u00e4 koskaan. Mutta siihen asti pysyn t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\"\n\n***\n\nSitten tapahtui jotain, mink\u00e4 tulisin muistamaan loppuel\u00e4m\u00e4ni.\n\nVaalea, aavistuksen kyll\u00e4styneen n\u00e4k\u00f6inen poika oli k\u00e4ynyt luonani l\u00e4hes yht\u00e4 usein kuin Samaveri. Olin pit\u00e4nyt h\u00e4nest\u00e4 heti, kun olin n\u00e4hnyt h\u00e4net. Jokin h\u00e4nen mustissa vaatteissaan ja \u00e4rtyneess\u00e4 ilmeess\u00e4\u00e4n oli saanut minut ajattelemaan, ettei h\u00e4nen mielenmaisemansa johtunut lainkaan minusta. Se oli mukavaa vaihtelua. H\u00e4n ei saanut minua v\u00e4syneeksi niin kuin kaikki muut.\n\nH\u00e4n livahti huoneeseeni sill\u00e4 aikaa kun Mikael ja Samaveri juttelivat toisessa huoneessa. H\u00e4n ty\u00f6nsi ovea kiinni, muttei varsinaisesti sulkenut sit\u00e4.\n\n\"Nuo kaverit tuolla saavat yritt\u00e4\u00e4 keksi\u00e4, mik\u00e4 sinussa on vikana ja mit\u00e4 sille pit\u00e4isi tehd\u00e4\", h\u00e4n aloitti osoittaen oven suuntaan. \"Me molemmat tied\u00e4mme, etten min\u00e4 ole sellainen tyyppi, joka ratkaisee ongelmia. Mutta jotain min\u00e4kin tajuan.\"\n\n\"Joskus me olemme todella j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 olentoja\", h\u00e4n jatkoi. \"Me jauhamme ja vatvomme ja p\u00e4hk\u00e4ilemme viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 vain haluaisi, ett\u00e4 kaikki lakkaisivat ajattelemasta niin pirun paljon.\"\n\nSynkk\u00e4 poika ei yleens\u00e4 ollut n\u00e4in outo, ja olin utelias tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, mist\u00e4 nyt tuuli.\n\nKuulin metallisen hel\u00e4hdyksen, kun jotain pudotettiin lattialle. Ihmettelin, mit\u00e4 h\u00e4n mahtoi tehd\u00e4.\n\nJa sitten susi hypp\u00e4si s\u00e4ngylleni.\n\nEn ollut koskaan n\u00e4hnyt sellaista sutta. Se oli upea: l\u00e4hes vitivalkoinen. H\u00e4n istui edess\u00e4ni kuin antaen minulle hetken aikaa tottua tilanteeseen. Sitten h\u00e4n asettui ker\u00e4lle viereeni ja laittoi p\u00e4\u00e4ns\u00e4 vatsalleni. H\u00e4n sulki silm\u00e4ns\u00e4 melkein heti.\n\nTunsin h\u00e4nen l\u00e4mp\u00f6ns\u00e4, h\u00e4nen hengityksens\u00e4. H\u00e4n maiskautti suutaan muutaman kerran, ja hymyilin mieless\u00e4ni. El\u00e4in ei v\u00e4litt\u00e4nyt, pystyink\u00f6 puhumaan vai en. Se v\u00e4litti vain t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4.\n\nJoten me torkuimme. Susi oli unessa melkein heti, ja tunsin, miten se n\u00e4ki unta. Yritin kuvitella, millaista se oli.\n\nJossain vaiheessa minun oli t\u00e4ytynyt nukahtaa, sill\u00e4 kun avasin silm\u00e4ni, n\u00e4in, ett\u00e4 Mikael seisoi oviaukossa k\u00e4sivarret ristittyin\u00e4. Minulla ei ollut aavistustakaan, mit\u00e4 h\u00e4n ajatteli, mutta n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n minun katsovan h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi ja l\u00e4hti.\n\nPian ovi avattiin taas. Toinen vaalea, heiver\u00f6isempi poika astui sis\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei n\u00e4ytt\u00e4nyt h\u00e4mm\u00e4styv\u00e4n lainkaan n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n vieress\u00e4ni makaavan suden.\n\nSuden p\u00e4\u00e4 kohosi vatsaltani. H\u00e4n loikkasi alas s\u00e4ngylt\u00e4 ja meni pojan luokse.\n\n\"Hei Raisa\", Poika sanoi samalla kun h\u00e4nen sormensa l\u00f6ysiv\u00e4t suden korvantaustan. \"Valitettavasti joudun viem\u00e4\u00e4n Pupen kotiin.\"\n\nSusi murahti, mutta poika ei n\u00e4ytt\u00e4nyt pel\u00e4styv\u00e4n. H\u00e4n p\u00e4invastoin hymyili, ja huomasin itsekin olevani vailla huolia.\n\nEik\u00e4 minulla tietenk\u00e4\u00e4n ollut aavistustakaan, mit\u00e4 tapahtuisi jo seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n\nMikael tuli huoneeseeni joskus puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen. H\u00e4n kyyristyi viereeni niin, ett\u00e4 h\u00e4nen siniset silm\u00e4ns\u00e4 tunkeutuivat n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4ni. H\u00e4n ei ottanut k\u00e4tt\u00e4ni omaansa, mik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli yleens\u00e4 tapana. H\u00e4n ei hymyillyt. H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 verestiv\u00e4t hieman, aivan kuin h\u00e4n ei olisi nukkunut koko t\u00e4n\u00e4 aikana yht\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa tajusin, ett\u00e4 niin saattoi oikeasti olla.\n\nKatseessa oli kuitenkin my\u00f6s jotain muuta. Jotain, mit\u00e4 en ollut n\u00e4hnyt niiss\u00e4 koskaan aikaisemmin. Aivan kuin h\u00e4n olisi kamppaillut pitk\u00e4\u00e4n jonkin asian kanssa ja viimein vaakakuppi olisi nytk\u00e4ht\u00e4nyt niin, ettei ollut en\u00e4\u00e4 paluuta.\n\nHetken aikaa tunsin jotain, jota en muistanut tunteneeni aikaisemmin. Pelko.\n\n\"Haluaisin kokeilla jotain.\"\n\nH\u00e4nen ilmeett\u00f6m\u00e4n kuorensa alla kupli. Mutta mit\u00e4? Mik\u00e4 sai h\u00e4net niin hermostuneeksi?\n\n\"Sin\u00e4 voit kuolla siihen. Mutta toisaalta uskon, tai ainakin toivon, ett\u00e4 se voisi parantaa sinut.\"\n\nEn ollut aivan varma, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti. Yleens\u00e4 ajattelin vain yhdest\u00e4 sekunnista toiseen, sitten kolmanteen, ehk\u00e4 jopa nelj\u00e4nteen.\n\nMutta halusin, ett\u00e4 h\u00e4n olisi tyytyv\u00e4inen. Olin siis valmis mihin tahansa, mit\u00e4 Mikael keksisik\u00e4\u00e4n ehdottaa.\n\n\"Min\u00e4 en ole tehnyt t\u00e4t\u00e4 koskaan aikaisemmin\", h\u00e4n sanoi.\n\nPidin katseeni h\u00e4ness\u00e4. Suljin silm\u00e4ni hetkeksi ja avasin ne uudelleen merkiksi siit\u00e4, ett\u00e4 ymm\u00e4rsin. H\u00e4nt\u00e4 pelotti, mutta luotin h\u00e4neen.\n\n\"T\u00e4m\u00e4 sattuu\", Mikael sanoi. Ja nielaisi. \"Paljon.\"\n\nH\u00e4n tarkoitti kipua. Se sai minut ep\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n hetkeksi. Tiesin, ett\u00e4 olin kokenut kipua aikaisemminkin ja ett\u00e4 olin selvinnyt siit\u00e4. R\u00e4p\u00e4ytin taas.\n\nMikael sulki silm\u00e4ns\u00e4. Odotin. Kun h\u00e4n avasi ne, n\u00e4in h\u00e4nen sutensa. H\u00e4n kutsui sen tarkoituksella esiin, tajusin.\n\nAivan aluksi en huomannut mit\u00e4\u00e4n. En silloinkaan, kun kummallinen tunne levisi rintakeh\u00e4st\u00e4ni raajoihin ja aina varpaisiin asti. Olin niin h\u00e4nen katseensa lumoissa, ett\u00e4 tajusin kaiken vasta kun oli liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\n\nKipu r\u00e4j\u00e4hti koko kropassani. Kipu, jollaista en ollut kuvitellut voivani tuntea, jollaista ei olisi pit\u00e4nyt voida edes olla olemassa.\n\nEieieieiei, ajattelin. Mit\u00e4 tahansa muuta, paitsi t\u00e4t\u00e4. Vaikka en ollut varma, mik\u00e4 \"t\u00e4m\u00e4\" oli, olin varma, etten halunnut sit\u00e4.\n\nVartaloni alkoi nyki\u00e4. Mikael painoi hartiani kiinni patjaan.\n\n\"\u00c4l\u00e4 tappele vastaan\", h\u00e4n sanoi. H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 oli pingottunut.\n\nEn tapellut vastaan. Miten olisin edes voinut? Saatoin n\u00e4hd\u00e4 vain valkoista. Kroppani pyrki irti patjasta, mutta Mikaelin ote oli ter\u00e4st\u00e4.\n\nYritin huutaa. \u00c4\u00e4ni pakkautui sis\u00e4\u00e4ni kunnes olin varma, ett\u00e4 r\u00e4j\u00e4ht\u00e4isin.\n\n\"\u00c4l\u00e4 tappele vastaan\", Mikael toisti. \"P\u00e4\u00e4st\u00e4 se ulos.\"\n\nAloin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti. En kuitenkaan voinut totella. Minun t\u00e4ytyi pist\u00e4\u00e4 vastaan kaikin keinoin, muuten minusta ei j\u00e4isi mit\u00e4\u00e4n j\u00e4ljelle.\n\nEhk\u00e4 Mikael halusi juuri sit\u00e4? Mutta en voinut.\n\nPaine kasvoi, kunnes \u00e4kki\u00e4 kadoksissa ollut \u00e4\u00e4neni l\u00f6ytyi, ja huusin kovempaa kuin koskaan.\nSEITSEM\u00c4STOISTA LUKU\n\nKorkojen \u00e4\u00e4ni kaikui kadulla. Hetken aikaa ratikan kolina peitti hitaat, m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoiset askeleet alleen, mutta siten ne taas kulkivat Viidett\u00e4 linjaa pitkin ja k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t alas Porthaninkadulle. Tyt\u00f6n nauru sekoittui pojan nauruun. He olivat menossa viett\u00e4m\u00e4\u00e4n perjantai-iltaa.\n\nToinen heist\u00e4 oli veljeni. Ja toinen oli min\u00e4.\n\nOli kulunut kuukausi siit\u00e4, kun olin her\u00e4nnyt Sarrien makuuhuoneessa. En tiennyt, kuinka kauan olin ollut unessa \u2013 se oli saattanut olla yht\u00e4 hyvin tunti tai kolme vuorokautta. Ikkunasta tulvi valoa huoneeseen. Se oli niin ihmeellinen n\u00e4ky, ett\u00e4 ennen kuin huomasinkaan, ty\u00f6nsin peiton syrj\u00e4\u00e4n ja heilautin jalkani s\u00e4ngyn reunan yli lattialle.\n\nKatsahdin alas. Minulla oli yll\u00e4ni l\u00f6ys\u00e4 teepaita, joka viisti reisi\u00e4ni. Ei sukkia.\n\nNousin hitaasti yl\u00f6s. Ensimm\u00e4inen yritykseni ep\u00e4onnistui ja pyll\u00e4hdin takaisin s\u00e4ngylle, mutten luovuttanut. Toisella kertaa onnistuin jo pysym\u00e4\u00e4n pystyss\u00e4, vaikka t\u00e4risin kauttaaltani. Otin varovaisen askeleen kohti ovea.\n\nMit\u00e4 kauemmin olin ollut hereill\u00e4, sit\u00e4 selvemm\u00e4ksi tuli, ett\u00e4 minulla oli kaksi hyvin akuuttia tarvetta: toisaalta tyrm\u00e4\u00e4v\u00e4 jano, ja toisaalta taas kova vessah\u00e4t\u00e4.\n\nKompuroin bambijaloillani kunnes saavutin oven. Avasin sen samalla kun otin toisella k\u00e4dell\u00e4ni tukea karmista.\n\nPys\u00e4hdyin.\n\nMikael nukkui lattialla. Minun Mikaelini. Saatoin n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen kasvoiltaan kaiken, mit\u00e4 viime viikot olivat tehneet h\u00e4nelle. Ja silti h\u00e4n oli yh\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n\nEn halunnut her\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Astuin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n.\n\nK\u00e4yty\u00e4ni vessassa l\u00e4hdin astelemaan portaita askelma kerrallaan pit\u00e4en tiukasti kiinni kaiteesta.\n\nOlin juuri ehtinyt olohuoneen poikki kun kuulin yl\u00e4kerrasta \u00e4\u00e4ni\u00e4.\n\nMikael ilmestyi portaiden yl\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n. H\u00e4n n\u00e4ytti h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneelt\u00e4. Kaikesta p\u00e4\u00e4tellen h\u00e4n oli rynn\u00e4nnyt paikalle suoraan makuuhuoneen lattialta. Kun h\u00e4n n\u00e4ki minut, h\u00e4n j\u00e4hmettyi paikoilleen.\n\nPitk\u00e4n aikaa vain tuijotimme toisiamme.\n\n\"Hei\", sanoin lopulta.\n\n\"Hei\", Mikael vastasi. \u00c4\u00e4ni oli tukkoinen, aivan kuin h\u00e4nell\u00e4 olisi ollut flunssa. H\u00e4n selvitti kurkkuaan ja hankasi kasvojaan. Vasta silloin h\u00e4n tuntui tajuavan, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut p\u00e4\u00e4ll\u00e4 muuta kuin bokserit. H\u00e4n katosi hetkesi ja palasi vet\u00e4en paitaa p\u00e4\u00e4llens\u00e4. Tunsin pistoksen. Koskaan aikaisemmin h\u00e4n ei ollut kokenut tarvetta peitell\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. Jotain oli s\u00e4rkynyt.\n\nH\u00e4n laskeutui portaat huomattavasti ketter\u00e4mmin kuin min\u00e4. \"Sinulla on varmaan jano\", h\u00e4n sanoi. H\u00e4n ei j\u00e4\u00e4nyt odottamaan vastausta, vaan meni ohitseni keitti\u00f6\u00f6n. Minulla oli tunne, ett\u00e4 h\u00e4n v\u00e4ltteli minuun katsomista.\n\nOtin varovaisen askeleen h\u00e4nt\u00e4 kohti. H\u00e4n ei k\u00e4\u00e4ntynyt tiskialtaan luota. Jatkoin k\u00e4velemist\u00e4, kunnes seisoin h\u00e4nen takanaan. N\u00e4in, kuinka h\u00e4nen hartiansa j\u00e4nnittyiv\u00e4t, mutta h\u00e4n ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n sanonut mit\u00e4\u00e4n, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hengitti tavallista hitaammin ja kuuluvammin.\n\nNojasin otsani h\u00e4nen niskaansa vasten. Hengitykseni t\u00e4ytyi kutittaa h\u00e4nen ihoaan, sill\u00e4 h\u00e4n s\u00e4ps\u00e4hti hieman.\n\nKiedoin k\u00e4teni h\u00e4nen ymp\u00e4rilleen. H\u00e4n hengitti syv\u00e4\u00e4n, kuin rauhoittaakseen itse\u00e4\u00e4n, mutta siit\u00e4 ei n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan apua, sill\u00e4 h\u00e4nen pulssinsa hakkasi aivan hulluna. Hassua, mutta oma syd\u00e4meni n\u00e4ytti ottaneen h\u00e4nest\u00e4 mallia.\n\nPuristin h\u00e4nen paidanhelmansa nyrkkiin k\u00e4dess\u00e4ni ja painoin huuleni h\u00e4nen niskaansa.\n\nJuuri kun olin menett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 toivoni, h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi ymp\u00e4ri. Liike oli niin \u00e4killinen, ett\u00e4 olisin kaatunut sel\u00e4lleni, ellei h\u00e4n olisi samassa kahmaissut minua syliins\u00e4. H\u00e4n puristi aivan liian lujaa, mutta sill\u00e4 hetkell\u00e4 en v\u00e4litt\u00e4nyt.\n\n\"\u00c4l\u00e4 koskaan j\u00e4t\u00e4 minua\", h\u00e4n kuiskasi.\n\nPyyhin kyyneleet h\u00e4nen silmiens\u00e4 alta. \"En\", lupasin.\n\nH\u00e4n piteli minua pitk\u00e4n aikaa. Jossain vaiheessa mahani alkoi pit\u00e4\u00e4 hyvin \u00e4\u00e4nek\u00e4st\u00e4 kurinaa. Mikael alkoi nauraa.\n\nSill\u00e4 hetkell\u00e4 tiesin, ett\u00e4 kaikki tulisi olemaan taas hyvin. Muistin yh\u00e4 el\u00e4v\u00e4sti, kuinka olimme nauraneet ja itkeneet ja nauraneet taas, ja jossain vaiheessa Mikael oli vihdoin onnistunut laittamaan meille jotain sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4.\n\nAjattelin sit\u00e4 yh\u00e4 minun ja Mitjan k\u00e4velless\u00e4 metroasemalta kohti klubia. En ollut jaksanut pysy\u00e4 jaloillani montaakaan minuuttia, mutten ollut ollut siit\u00e4 huolissani. Rintani ei ollut koskaan tuntunut yht\u00e4 kevyelt\u00e4 ja t\u00e4ydelt\u00e4.\n\nSaavuimme paikalle hyviss\u00e4 ajoin. Klubia ei avattaisi viel\u00e4 pariin tuntiin, joten menimme takaovesta sis\u00e4\u00e4n. Suuntasimme suoraan lavalle, jossa piuhojen keskell\u00e4 seisoi tuttu hahmo.\n\n\"Hei varpunen\", Konsta sanoi.\n\nHalasin h\u00e4nt\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ja l\u00e4mpim\u00e4sti. H\u00e4n oli palannut jo kaksi viikkoa sitten ja ottanut taas klubin komentoonsa. Veljeni oli pel\u00e4nnyt miten h\u00e4n reagoisi kun saisi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli ottanut lopputilin, mutta Konsta oli vain onnitellut h\u00e4nt\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 ja sanonut h\u00e4nen saavan ty\u00f6ns\u00e4 takaisin koska tahansa. Tiesin heti, ettei Konsta uskonut niin k\u00e4yv\u00e4n. H\u00e4nen luottamuksensa velje\u00e4ni kohtaan tuntui kertakaikkisen hyv\u00e4lt\u00e4.\n\nCaoimhe ilmestyi klubille v\u00e4h\u00e4n meid\u00e4n j\u00e4lkeemme, ja b\u00e4ndi p\u00e4\u00e4si aloittamaan soundcheckins\u00e4. Mitjan, Ciaon ja Konstan itsens\u00e4 lis\u00e4ksi paikalla oli pari Konstan yst\u00e4v\u00e4\u00e4, joita en ollut tavannut aikaisemmin. He soittaisivat t\u00e4n\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 ensimm\u00e4isen ja viimeisen keikkansa.\n\nSuuntasin baaritiskille hakemaan itselleni kokiksen ja istuin sitten katsomon puolelle seuraamaan, mit\u00e4 lavalla tapahtui. Mitja huomautteli jos mist\u00e4kin asiasta, mutta kukaan ei n\u00e4ytt\u00e4nyt kyseenalaistavan h\u00e4nt\u00e4. He olivat kaikki ammattilaisia ja pitiv\u00e4t Mitjaa vertaisenaan.\n\nJossain vaiheessa b\u00e4ndin seuraaminen alkoi kyll\u00e4stytt\u00e4\u00e4, ja huomasin harhailevani kohti takatiloja. Konstan toimiston ovi oli auki, ja menin sis\u00e4\u00e4n.\n\nIstuin h\u00e4nen tuoliinsa. Aloin leikki\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 olevilla toimistotarvikkeilla. Yritin py\u00f6ritell\u00e4 kyn\u00e4\u00e4 sormieni v\u00e4liss\u00e4, mutta se putosi ja jouduin noukkimaan sen lattialta.\n\nKatsoin k\u00e4si\u00e4ni. Ne olivat p\u00e4\u00e4llisin puolin t\u00e4ysin samat k\u00e4det kuin ennenkin. Vain min\u00e4 pystyin tuntemaan eron.\n\nViimeisten viikkojen aikana olin joutunut hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n sen, ettei mik\u00e4\u00e4n palaisi t\u00e4ysin ennalleen. Kaikki se, mik\u00e4 oli tehnyt minusta daimonin, oli kuollut.\n\nOlin el\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4ni luullen olevani ihminen, mutta t\u00e4m\u00e4 kokemus osoitti, ettei minulla ollut ollut hajuakaan, millaista se oikeasti oli. Ihmisen\u00e4 oleminen ei nimitt\u00e4in ollut kaksista. Varsinkin alussa kaikki oli sattunut. Olin ollut hidas, k\u00f6mpel\u00f6 ja v\u00e4synyt hyvin nopeasti.\n\nJa sitten olin ottanut kyn\u00e4n k\u00e4teeni ja tajunnut, etten osannut en\u00e4\u00e4 piirt\u00e4\u00e4.\n\nOlisin halunnut voida sanoa, ettei se ollut murtanut syd\u00e4nt\u00e4ni. Etten ollut itkenyt kadonneiden kykyjeni per\u00e4\u00e4n tai antanut itseni valua itses\u00e4\u00e4liin. Mutta t\u00e4rkeint\u00e4 oli ollut se, etten ollut antanut notkahduksieni kest\u00e4\u00e4 kauan. En ollut luovuttanut. Minulla oli ehk\u00e4 vain t\u00e4m\u00e4 maailma, mutta se oli tarpeeksi.\n\nMusiikki lavan suunnalta oli lakannut jo kauan sitten. Puheensorina oli liikkunut k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin ja pys\u00e4htyi viereiseen huoneeseen. En kuullut sanoja, mutta lauseet kiihtyiv\u00e4t loppua kohti ja p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t nauruun. Huomasin hymyilev\u00e4ni. Liittyisin heid\u00e4n seuraansa, mutten ihan viel\u00e4. En ollut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin tottunut siihen, miten aistini nyky\u00e4\u00e4n toimivat, ja liiat \u00e4rsykkeet uuvuttivat minut. Suljin silm\u00e4ni.\n\nEn tiennyt, kuinka kauan istuin toimistossa omiin ajatuksiini uppoutuneena ennen kuin joku tuli etsim\u00e4\u00e4n minua.\n\nKohotin katseeni, enk\u00e4 yll\u00e4ttynyt kun n\u00e4in Mitjan.\n\n\"Meill\u00e4 on ongelma\", h\u00e4n sanoi.\n\nKuinkas muutenkaan, ajattelin. \"No?\"\n\n\"Sinun pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4 puhumaan Caoimhelle. H\u00e4n on niin suunniltaan, ettei saa pidetty\u00e4 muotoaan.\"\n\nMeni hetki, ennen kuin ymm\u00e4rsin, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti. Olin aikoja sitten unohtanut, etteiv\u00e4t keijut suinkaan oikeasti n\u00e4ytt\u00e4neet silt\u00e4 kuin ollessaan ihmisten keskuudessa. Ihmisten keskuudessa he n\u00e4yttiv\u00e4t aina, no, ihmisilt\u00e4.\n\nJos ei laskettu sit\u00e4 kertaa, kun min\u00e4 ja Mitja olimme l\u00e4hteneet mets\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n daimoneita, en ollut oikeastaan koskaan n\u00e4hnyt Caoimhea poissa tolaltaan.\n\n\"Mit\u00e4 sin\u00e4 teit?\" kysyin Mitjalta.\n\nH\u00e4n ei n\u00e4ytt\u00e4nyt loukkaantuneelta kysymykseni johdosta. H\u00e4n n\u00e4ytti vaivautuneelta.\n\n\"Min\u00e4 kosin h\u00e4nt\u00e4.\"\n\nHypp\u00e4sin jaloilleni. \"Mutta meh\u00e4n puhuimme, ett\u00e4 sin\u00e4 kosisit vasta keikan j\u00e4lkeen! Ent\u00e4 jos h\u00e4n olisi vastannut ei?\"\n\nVasta silloin tajusin, ett\u00e4 juuri niin siin\u00e4 oli t\u00e4ytynyt k\u00e4yd\u00e4. Muussa tapauksessa Mitja olisi kihlattunsa kanssa, ei minun. Ja miksi muuten Ciao olisi ollut poissa tolaltaan? \"No voi hitto.\"\n\n\"Niin, sali on jo t\u00e4ynn\u00e4 ja meid\u00e4n pit\u00e4isi olla lavalla ihan kohta.\"\n\nHeilautin k\u00e4tt\u00e4ni. \"En min\u00e4 sit\u00e4. H\u00e4n siis sanoi ei?\"\n\n\"H\u00e4n sanoi kyll\u00e4.\" Pieni hymy karkasi h\u00e4nen huulilleen, ja pian se muuttui leve\u00e4ksi virnistykseksi.\n\n\"Oikeasti?\"\n\n\"Joo, oikeasti.\"\n\nEn pystynyt en\u00e4\u00e4 olemaan aloillani. Pompin p\u00e4ki\u00f6ideni varassa. \"Mikset sanonut heti? Onneksi olkoon!\"\n\n\"Kiitti. Mutta siis t\u00e4m\u00e4 ongelma, josta puhuin.\"\n\nKurtistin kulmiani. \"Miksi h\u00e4n on poissa tolaltaan? Kihlaus on iloinen asia.\"\n\n\"Sep\u00e4 se. H\u00e4n on omien sanojensa mukaan niin liikuttunut, ettei onnistu n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmiselt\u00e4. Onni kuplii yli, niin h\u00e4n taisi sanoa.\" H\u00e4n ryk\u00e4isi. \"Yritin jo saada h\u00e4nt\u00e4 rauhoittumaan, mutta sinulta se voisi onnistua paremmin.\"\n\n\"Miksi sin\u00e4 menit kosimaan h\u00e4nt\u00e4 ennen keikkaa?\"\n\n\"H\u00e4n tajusi, ett\u00e4 jotain oli meneill\u00e4\u00e4n. H\u00e4n kysyi monta kertaa, mik\u00e4 on vialla ja lopulta sanat vain tulivat ulos suustani.\"\n\n\"Annoitko h\u00e4nelle jo sormuksen?\"\n\n\"Joo. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 se on t\u00e4ydellinen.\"\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin helpottuneena. Kaikkein suurin kysymysmerkki oli omasta mielest\u00e4ni ollut sormus, eik\u00e4 Caoimhen vastaus \u2013 olin nimitt\u00e4in auttanut sen valitsemisessa. Oli ollut iso riski hankkia sormus kysym\u00e4tt\u00e4 Caoimhelta mit\u00e4\u00e4n, mutta Mitja oli halunnut pit\u00e4\u00e4 kaiken yll\u00e4tyksen\u00e4.\n\n\"Miss\u00e4 h\u00e4n on?\" kysyin.\n\nMitja ny\u00f6kk\u00e4si kohti k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4. \"Vessassa.\"\n\nK\u00e4velin p\u00f6yd\u00e4n ymp\u00e4ri ovelle. Jatkoin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin ja koputin ainokaisen vessan oveen. \"Ciao?\"\n\nHetkeen sis\u00e4lt\u00e4 ei kuulunut mit\u00e4\u00e4n. Lopulta: \"Niin?\"\n\nH\u00e4n kuulosti oudolta. Pel\u00e4styneelt\u00e4, mutta \u00e4\u00e4ness\u00e4 oli jotain muutakin.\n\n\"Voinko tulla sis\u00e4\u00e4n?\" kysyin pehme\u00e4sti.\n\n\"Vo-voit. Ovi on auki.\"\n\nSe oli. Vilkuilin ymp\u00e4rilleni varmistaakseni, ettei kukaan seisonut aivan l\u00e4hiet\u00e4isyydell\u00e4. Sen j\u00e4lkeen raotin ovea juuri sen verran, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin pujahtamaan sis\u00e4\u00e4n. Suljin sen per\u00e4ss\u00e4ni ja k\u00e4\u00e4nnyin kohti Caoimhea.\n\nJa k\u00e4\u00e4nnyin saman tien poisp\u00e4in. Tuijotin oveen teipattuja k\u00e4sienpesuohjeita ja niiden alle k\u00e4sin kirjoitettuja vitsikk\u00e4it\u00e4 kommentteja. \"Pyh\u00e4 Sylvi\", kuulin itseni sanovan.\n\nK\u00e4\u00e4nnyin hitaasti uudestaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa olin hieman valmiimpi ottamaan vastaan edess\u00e4ni olevan n\u00e4yn, mutta siit\u00e4 huolimatta minulta lipsahti kirosana ennen kuin ehdin painaa k\u00e4den suulleni.\n\nOlin pit\u00e4nyt Caoimhen ihmismuotoa kauniina. Olin salaa uskonut, ett\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt itsest\u00e4n aavistuksen n\u00e4timm\u00e4n kuin h\u00e4n todellisuudessa oli. Se ei ollut saanut minua ajattelemaan h\u00e4nest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pahaa \u2013 kuka muka ei olisi tehnyt samaa? Nyt tajusin, ettei kyse ollut lainkaan siit\u00e4. Ciao oli tehnyt ihmismin\u00e4st\u00e4\u00e4n niin tavanomaisen n\u00e4k\u00f6isen kuin vain oli pystynyt menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kokonaan omaa ulkomuotoaan.\n\nSilm\u00e4t olivat valtavat. Ne olivat edelleen vihre\u00e4t, mutta h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4n kirkkaat. H\u00e4nen ripsens\u00e4 olivat ep\u00e4normaalin pitk\u00e4t ja paksut. Ne n\u00e4yttiv\u00e4t my\u00f6s vaihtavan v\u00e4ri\u00e4 k\u00e4rki\u00e4 kohden. Leuka ja nen\u00e4 olivat todella sirot. Suu oli pieni, mutta huulet silti t\u00e4ytel\u00e4iset.\n\nJa h\u00e4nen hiuksensa... En ollut aivan varma, saattoiko niit\u00e4 edes kutsua hiuksiksi. Ne olivat samaa kultaa kuin aina ennenkin, mutta nyt ne n\u00e4yttiv\u00e4t v\u00e4h\u00e4n kuin rastoilta, jotka olivat elossa. Mik\u00e4li silm\u00e4ni eiv\u00e4t valehdelleet aivan t\u00e4ysin, h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kasvoi kukkia. Niit\u00e4 oli tosin vain muutama, ne olivat valkoisia ja sijoittuivat h\u00e4nen toisen korvansa taakse. Joka tapauksessa h\u00e4nen hiuksensa olivat valtavat. Latvat ulottuivat vy\u00f6t\u00e4r\u00f6lle asti.\n\nJa hehku. Aivan kuin h\u00e4n olisi ollut oma valonl\u00e4hteens\u00e4. Ei ihme, ettei Mitja ollut onnistunut kuvailemaan h\u00e4nt\u00e4. \"T\u00e4ydellinen\" kun oli sana, joka ei itsess\u00e4\u00e4n kuvannut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Se t\u00e4ytyi n\u00e4hd\u00e4 itse.\n\n\"Anteeksi, en vain ollut yht\u00e4\u00e4n valmistautunut\", sopersin. Kirosin Mitjaa mieless\u00e4ni siit\u00e4, ettei h\u00e4n ollut varoittanut minua.\n\n\"Ei se mit\u00e4\u00e4n\", h\u00e4n vastasi. Ja helpotuksekseni h\u00e4n kuulostikin silt\u00e4, ettei ollut pahastunut.\n\nKiinnitin huomioni h\u00e4nen vaatteisiinsa. Violetti korsettiyl\u00e4osa oli kirjailtu tikkauksilla. H\u00e4nen pitk\u00e4 vaaleanvihre\u00e4 hameensa oli materiaalia, jota paremman puutteessa p\u00e4\u00e4tin kutsua sifongiksi. Sen alta kuulsi jonkinlainen minihame. Ainoa, mik\u00e4 n\u00e4ytti mill\u00e4\u00e4n tavalla tutulta olivat h\u00e4nen vaaleanruskeat cowboy-buutsinsa.\n\nSamassa h\u00e4n jo kapsahti kaulaani. Niin hennoksi tyt\u00f6ksi h\u00e4n oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n painava. Ilman takanani olevaa ovea olisimme molemmat m\u00e4tk\u00e4ht\u00e4neet lattialle.\n\n\"Sinun veljesi pyysi minua vaimokseen!\"\n\n\"Tied\u00e4n\", sanoin h\u00e4nen hiuksiinsa. Ne tuoksuivat ruoholta ja sitruunalta.\n\nCiao otti askeleen taakse niin ett\u00e4 h\u00e4nen kasvonsa mahtuivat kokonaisuudessaan n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4\u00e4ni. \"Sin\u00e4 olet tiennyt koko ajan!\"\n\n\"Niin olen. Usko pois, se oli t\u00e4ysin h\u00e4nen oma ideansa. Olen tietenkin onnellinen teid\u00e4n molempien puolesta. Nyt sinun pit\u00e4isi kuitenkin rauhoittua sen verran, ett\u00e4 voit menn\u00e4 lavalle ja hoitaa t\u00e4m\u00e4n keikan.\"\n\n\"Min\u00e4 yrit\u00e4n.\" H\u00e4n ravisti k\u00e4si\u00e4\u00e4n ja hyp\u00e4hteli jalalta toiselle samalla kun yritti hengitt\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4n.\n\nP\u00e4\u00e4tin, ettei l\u00e4sn\u00e4olostani ollut apua. Palasin takaisin Mitjan luokse. Konsta oli liittynyt h\u00e4nen seuraansa ja he puhuivat matalalla \u00e4\u00e4nell\u00e4.\n\n\"T\u00e4ss\u00e4 saattaa menn\u00e4 hetki\", sanoin heille molemmille.\n\n\"Niin v\u00e4h\u00e4n arvelinkin\", Mitja mutisi.\n\n\"V\u00e4hint\u00e4, mit\u00e4 voimme tehd\u00e4, on ilmoittaa yleis\u00f6lle viiv\u00e4styksest\u00e4.\"\n\nMitja puri huultaan. Tiesin mit\u00e4 se tarkoitti: h\u00e4nell\u00e4 oli idea. H\u00e4n ei vain ollut varma, oliko se hyv\u00e4 vai huono idea.\n\n\"Min\u00e4 menen lavalle\", h\u00e4n sanoi lopulta. \"Yksin. Soitan jotain sill\u00e4 aikaa, kun Caoimhe rauhoittuu.\"\n\nVilkaisin yll\u00e4ttyneen\u00e4 Konstaa. H\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si veljelleni. En ehtinyt sanomaan mit\u00e4\u00e4n, ennen kuin Mitja oli jo kadonnut lavalle.\n\n\"Moi, min\u00e4 olen Mitja\", kuulin veljeni sanovan. Olin \u00e4kki\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ylpe\u00e4 h\u00e4nest\u00e4.\n\n\"Moi!\" kuului yleis\u00f6st\u00e4. Hurrauksesta p\u00e4\u00e4tellen yleis\u00f6 oli ainakin toistaiseksi hyv\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n\nKurkistin verhon takaa juuri, kun Mitja oli istuutumassa pianon taakse. \"Olette ehk\u00e4 jo tajunneet, ett\u00e4 tyt\u00f6t ovat my\u00f6h\u00e4ss\u00e4\", h\u00e4n sanoi mikkiin. Yleis\u00f6ss\u00e4 h\u00f6r\u00e4hdeltiin. \"Ajattelin, ett\u00e4 odottaessamme soittaisin teille v\u00e4h\u00e4n pianoa.\"\n\nH\u00e4n alkoi soittaa jotain klassista kappaletta, jonka tiesin kuulleeni aikaisemmin, mutta jonka s\u00e4velt\u00e4j\u00e4st\u00e4 minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n tietoa. Ep\u00e4ilin, ettei Mitjallakaan ollut. H\u00e4n oli luultavasti kuullut sen joskus hississ\u00e4, kauppakeskuksessa tai puhelimessa jonottaessaan asiakaspalvelijan vapautumista.\n\nKesti hetken, ett\u00e4 silm\u00e4ni tottuivat lavan kirkkaisiin valoihin. V\u00e4hitellen katseeni tarkentui pime\u00e4\u00e4n katsomoon ja n\u00e4in, ett\u00e4 tupa oli t\u00e4ynn\u00e4. Yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yleis\u00f6n joukosta tuttuja kasvoja, ja lopulta erotin Nikon ja Tanelin. He seisoivat l\u00e4hekk\u00e4in, ja n\u00e4ky l\u00e4mmitti minua suuresti. Taneli oli ensimm\u00e4inen ihminen, joka oli koskaan saanut luvan tulla klubille.\n\nEn tiennyt yksityiskohtia vaiheista, joita Taneli oli k\u00e4ynyt l\u00e4pi kuultuaan Nikon yliluonnollisuudesta, mutta arvelin ettei asian hyv\u00e4ksyminen ollut k\u00e4ynyt aivan niin mutkattomasti kuin p\u00e4\u00e4llep\u00e4in n\u00e4ytti. H\u00e4n ei kuitenkaan ollut miss\u00e4\u00e4n vaiheessa l\u00e4htenyt tilannetta pakoon, ja se oli p\u00e4\u00e4asia.\n\nYleis\u00f6 oli hiljentynyt kuuntelemaan. Mitjan soitto oli aina hypnoottista, soitti h\u00e4n sitten mit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Ja h\u00e4n oli tuskin edes p\u00e4\u00e4ssyt l\u00e4mmittelyn alkuun.\n\nVeljeni silm\u00e4t olivat kiinni. Tuttu euforia teki tiens\u00e4 h\u00e4nen kasvoilleen. Euforia, jota min\u00e4 en saisi en\u00e4\u00e4 koskaan tuntea. Minulle taide oli peruuttamattomasti muuttunut.\n\nOlin kuitenkin alkanut v\u00e4hitellen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 tilanteen voitokseni. Ratkaiseva oivallus oli ollut se, ettei minun tarvinnut peitell\u00e4 takapakkiani. Hetken mielijohteesta olin alkanut tallentaa toipumistani kuviksi ja videoksi, ja lopulta loputtomista harjoituksista, toivon ja ep\u00e4toivon hetkist\u00e4 oli kasvanut koko taiteellisen urani odottamattomin, kipein ja rakkain teos.\n\nEn ollut j\u00e4tt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n pois. Olin jopa pyyt\u00e4nyt Tuomoa kuvaamaan, kun tein ensimm\u00e4isen oikean tatuoinnin sitten \"kohtaukseni\". Olin joutunut keksim\u00e4\u00e4n tarinan \u00e4killisest\u00e4 aivoverenvuodosta ja sen j\u00e4lkeisest\u00e4 halvauksesta. Molemmat kollegani olivat olleet j\u00e4rkyttyneit\u00e4 tapahtuneesta kuultuaan. Minun oli ollut pakko tunnustaa heille, etten luultavasti pystyisi en\u00e4\u00e4 koskaan tatuoimaan samalla tasolla kuin ennen ja ett\u00e4 minun oli parempi laittaa pillit pussiin. Ajan kanssa voisin hyv\u00e4ksy\u00e4 sen, ettei taiteeni olisi teknisesti yht\u00e4 loistokasta kuin ennen, mutta tatuoiminen oli toinen juttu. En suostunut ikuistamaan kenenk\u00e4\u00e4n ihoon mit\u00e4\u00e4n puolivillaista. Maailmaan mahtui monta v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4\u00e4 tatuointitaiteilijaa, mutta minulla ei ollut aikomustakaan olla yksi heist\u00e4.\n\nSiksi j\u00e4rkytykseni oli ollut hyvin suuri, kun sek\u00e4 Otso ett\u00e4 Tuomo olivat yksinkertaisesti kielt\u00e4neet minua lopettamasta. Ja mik\u00e4 viel\u00e4 pahempaa, Otso oli vaatinut, ett\u00e4 harjoittelisin h\u00e4neen. H\u00e4n ei ollut hellitt\u00e4nyt ennen kuin olin suostunut. Ja vaikka aluksi en voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi h\u00e4n halusi minun pilaavan ihonsa, minun oli tunnustettava, ett\u00e4 h\u00e4nen sinnikkyytens\u00e4 sai aikaan ainakin yhden asian: tajusin, ett\u00e4 halusin yh\u00e4 tatuoida. Mutta minua pelotti.\n\n\"Jos min\u00e4 s\u00f6ssin t\u00e4m\u00e4n, sinun vaimosi tappaa minut\", sanoin tuolissa istuvalle Otsolle. H\u00e4n oli juuri paljastanut minulle reitens\u00e4. Olin yll\u00e4ttynyt, ett\u00e4 h\u00e4nen kropassaan oli en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 tyhj\u00e4\u00e4 ihoa.\n\n\"T\u00e4m\u00e4 oli Katin idea\", h\u00e4n sanoi. Kati oli h\u00e4nen vaimonsa.\n\nKamera oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta tuskin en\u00e4\u00e4 edes huomasin sit\u00e4. Rypistin Otsolle kulmiani, ja h\u00e4n h\u00f6r\u00e4hti. Otso h\u00f6r\u00e4hteli hyvin harvoin. \"Te ette ole koskaan tavanneet, mutta vaimoni on vahvasti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 sin\u00e4 olet pelastanut meid\u00e4n avioliittomme. Ne kerrat, kun hoputit minua l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kotiin? No, sanotaanko, ett\u00e4 se on auttanut.\"\n\nEn tiennyt, mit\u00e4 sanoa.\n\n\"Kun sin\u00e4 aloitit meill\u00e4, minulla ja Tuomolla oli vakaa aikomus kouluttaa sinusta hyv\u00e4 artisti. Hyvin nopeasti tuli selv\u00e4ksi, ettet sin\u00e4 tarvinnut meit\u00e4. Nyt sin\u00e4 sitten vihdoin tarvitset. Me emme p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinua yht\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n \u2013 ihan sama, vaikka joudumme aloittamaan aivan alusta. Kaikki muutkin ovat joutuneet aloittamaan alusta. Suoraan sanottuna olen iloinen, ett\u00e4 saat kokea sen nyt. Se on nimitt\u00e4in paljon enemm\u00e4n kuin pelkk\u00e4\u00e4 teknisen taidon oppimista.\"\n\nH\u00e4n selvitti kurkkuaan. \"Mit\u00e4 tatuointiin tulee, se on kaikkein rakkain kuvani, tikkasit sen sitten vaikka k\u00e4sin sentin syvyyteen.\"\n\nSilm\u00e4ni kostuivat, ja pian kyyneleet tulvivat yli. Ennen kuin huomasinkaan, kaksi isoa miest\u00e4 oli ottanut minut halaukseen. Se sai minut nauramaan niin, ett\u00e4 meni vartti ennen kuin pystyin aloittamaan ty\u00f6n.\n\nTatuoinnista ei tullut t\u00e4ydellinen, mutta riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4. Ja kun olin esitellyt projektiani Sirpa Kojolle, h\u00e4n oli toivottanut minut tervetulleeksi maalaustaiteen kursseille sitten, kun tunsin olevani valmis siihen.\n\nSiihen olisi tietenkin viel\u00e4 aikaa. Palautin itseni takaisin t\u00e4h\u00e4n hetkeen ja menin vessan ovelle. Koputin siihen ja sanoin: \"Mitjalla on t\u00e4n\u00e4\u00e4n loistava p\u00e4iv\u00e4. Oletko jo valmis?\"\n\n\"En\", Caoimhen \u00e4\u00e4ni tunnusti. \"Pahoin pelk\u00e4\u00e4n, etten tule olemaankaan. Olen viel\u00e4kin aivan ylikierroksilla. Mit\u00e4 enemm\u00e4n yrit\u00e4n rauhoittua, sit\u00e4 mahdottomampaa se on.\"\n\n\"Siin\u00e4 tapauksessa meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 perua t\u00e4m\u00e4. Menen kertomaan Mitjalle.\"\n\nH\u00e4n raotti ovea ja kiskaisi minut hihasta sis\u00e4\u00e4n. Vaikka luulin jo tottuneeni h\u00e4nen ulkon\u00e4k\u00f6\u00f6ns\u00e4, huomasin silti r\u00e4pyttelev\u00e4ni silmi\u00e4ni. \"Ei\", h\u00e4n sanoi.\n\n\"Ciao, meill\u00e4 ei ole muuta vaihtoehtoa.\"\n\nCaoimhe p\u00e4\u00e4sti irti minusta. \"Damn\u00fa air\", h\u00e4n mutisi. \"Min\u00e4 esiinnyn n\u00e4in.\"\n\n\"Oletko varma?\" kysyin. Minulle oli selvinnyt vasta aivan viime aikoina, ett\u00e4 l\u00e4hestulkoon kukaan ei ollut n\u00e4hnyt keijuja heid\u00e4n oikeassa muodossaan. Se oli heid\u00e4n suurin salaisuutensa ja sen paljastamisesta rangaistiin ankarasti.\n\n\"Olen\", h\u00e4n vastasi. H\u00e4nen ilmeens\u00e4 kertoi kuitenkin aivan muuta.\n\nLopulta p\u00e4\u00e4tin uskoa h\u00e4nen sanojaan. Kun l\u00e4hdin vessasta, huomasin Konstan seisovan k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4. Menin h\u00e4nen luokseen. \"Sano kaikille, ett\u00e4 kukaan ei saa poistua klubilta ennen kuin puhelimet on tarkistettu kuvien varalta.\"\n\nCaoimhe p\u00e4\u00e4tti juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 tulla esiin vessasta. Konsta oli n\u00e4hnyt luultavasti kaiken, mit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 maailmalla oli tarjota, ja silti h\u00e4nen kulmansa kohosivat. \"Onko h\u00e4n varma?\" h\u00e4nkin kysyi.\n\n\"On\", sanoin. \"Onnistuuko?\"\n\nH\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si.\n\nSuljin silm\u00e4ni. Mieless\u00e4ni raotin verhoa.\n\nMinun ja Mitjan yhteys oli yh\u00e4 tallella. Se ei ollut olemassa, koska olimme daimoneita, vaan se oli olemassa, koska olimme kaksosia. Emme tienneet, mik\u00e4 kohtalon oikku oli saanut sen aikaan \u2013 ehk\u00e4 sama oikku, joka oli pit\u00e4nyt huolen siit\u00e4, ett\u00e4 olimme kasvaneet erill\u00e4\u00e4n, mutta kuitenkin l\u00f6yt\u00e4neet toisemme.\n\nEn ollut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n vakuuttunut, ett\u00e4 ennustus olisi pit\u00e4nyt paikkansa tai ett\u00e4 jumalat olivat totta. Halusin ajatella, ett\u00e4 Callista oli vain yksi yliluonnollinen monien joukossa. Mutten voinut v\u00e4itt\u00e4\u00e4, etteik\u00f6 kohtaloissa olisi sittenkin ollut jotain per\u00e4\u00e4. Tuntui nimitt\u00e4in silt\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 kaikilla oli juuri ne el\u00e4m\u00e4t, jotka meille oli tarkoitettu.\n\nVaraudu myrskyyn, ajattelin veljelleni.\n\nAina, kuului vastaus.\n\nJuuri silloin yksi henkil\u00f6kunnan j\u00e4senist\u00e4 koputti minua olalle.\n\n\"Mikael on ovella\", h\u00e4n sanoi.\n\nNy\u00f6kk\u00e4sin ja otin minulle tarjotun mikrofonin.\n\nCaoimhe veti henke\u00e4 ja suoristi ryhtins\u00e4. Sitten me molemmat astuimme lavalle.\n\nKirkkaat valot sokaisivat minut hetkeksi. Se ei tietenk\u00e4\u00e4n est\u00e4nyt minua kuulemasta kohahdusta, joka seurasi Caoimhen ilmestymist\u00e4. Mitja lopetti soittonsa, mutta kukaan ei kiinnitt\u00e4nyt siihen huomioita. Hiljaisuus laskeutui koko tilaan ja k\u00e4\u00e4riytyi Caoimhen ymp\u00e4rille.\n\nH\u00e4n seisoi kasvot kohti yleis\u00f6\u00e4 pidellen kitaraansa molemmin k\u00e4sin. En voinut olla ihailematta h\u00e4nen rohkeuttaan, vaikka tiesin sen olevan pitk\u00e4lti esityst\u00e4.\n\nSitten joku alkoi taputtaa. Ja toinen. Parissa sekunnissa tyrmistynyt hiljaisuus muuttui suosionosoitusten myrskyksi. Caoimhelle huudettiin, taputettiin, vihellettiin ja t\u00f6mistettiin. H\u00e4n otti sen kaiken vastaan tyyneydell\u00e4. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa pystyin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n h\u00e4net kuninkaallisena.\n\nH\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan pianon takana istuvaa Mitjaa.\n\nMitja hymyili h\u00e4nelle tavalla, joka oli paitsi ihaileva, my\u00f6s jotain paljon enemm\u00e4n. Caoimhe olisi voinut ottaa mink\u00e4 hahmon tahansa, ja Mitja olisi n\u00e4hnyt h\u00e4net sellaisena kuin h\u00e4n oikeasti oli.\n\n\"Raisa!\"\n\nLakkasin vihdoin tuijottamasta Caoimhea ja k\u00e4\u00e4nnyin yleis\u00f6n puoleen. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n moni silm\u00e4pari oli kiinnittynyt minuun. V\u00e4hitellen aloin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t he hurranneet pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Ciaolle. He hurrasivat my\u00f6s minulle.\n\nT\u00e4m\u00e4 oli ensimm\u00e4inen kerta, kun n\u00e4ytt\u00e4ydyin julkisesti sitten \"onnettomuuden\". Tiesin, ett\u00e4 sudet olivat olleet huolissaan, mutta olin ajatellut, ett\u00e4 he olivat jo ehtineet unohtaa minut sen j\u00e4lkeen kun sana toipumisestani oli alkanut levit\u00e4.\n\n\"Hei, \u00e4lk\u00e4\u00e4 nyt\", sanoin mikrofoniin yritt\u00e4en parhaani mukaan peitt\u00e4\u00e4 liikutukseni. \u00c4\u00e4neni tuskin kuului metelin yli.\n\nOdotin hetken, ett\u00e4 yleis\u00f6 rauhoittuisi hieman. Kun niin ei tapahtunut, kohotin etusormen huulilleni. Muutamassa hetkess\u00e4 desibelit laskivat, kunnes hiljaisuus oli niin t\u00e4ydellinen, ett\u00e4 se t\u00e4ytti huoneen.\n\n\"Kiitos. Meist\u00e4kin on kiva n\u00e4hd\u00e4 teit\u00e4\", sanoin hymyillen. Kuulin naurahtelua, ja Caoimhe hymyili minulle. \"Tied\u00e4n, ett\u00e4 te tulitte t\u00e4nne ennen kaikkea loistavan musiikin takia\", aloitin. \"Sit\u00e4 ennen pyyt\u00e4isin kuitenkin pient\u00e4 palvelusta.\" Odotin taas hetken, jotta sanani ehtisiv\u00e4t rekister\u00f6ity\u00e4. \"T\u00e4n\u00e4\u00e4n on Mikaelin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\", kerroin heille. \"H\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaksikymment\u00e4. Kun h\u00e4n hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 tulee t\u00e4nne, ajattelin, ett\u00e4 voisimme yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net yhdess\u00e4.\"\n\nReaktiosta p\u00e4\u00e4tellen kaikki olivat mukana. K\u00e4vimme nopeasti l\u00e4pi suunnitelman: b\u00e4ndi soittaisi ja kaikki muut laulaisivat. Baarimikot toivat kakun esiin, ja odottava tunnelma valtasi salin.\n\nAjoitus ei olisi voinut olla parempi. Ovi salin per\u00e4ll\u00e4 aukesi, ja Mikael astui sis\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen katseensa ehti pyyhk\u00e4ist\u00e4 nopeasti edess\u00e4 seisovaa ihmismassa ennen kuin h\u00e4n n\u00e4ki minut.\n\nH\u00e4n pys\u00e4htyi, ja pys\u00e4ytti samalla hetkeksi syd\u00e4meni. Sitten se l\u00e4hti villiin, riemukkaaseen laukkaan.\n\nMitja alkoi soittaa pianoa. Muu b\u00e4ndi liittyi mukaan pian mukaan. Kaikki muut ymp\u00e4rill\u00e4ni alkoivat laulaa, mutten saanut suutani auki.\n\nMe kaksi vain tuijotimme toisiamme samalla kun koko t\u00e4yteen ahdettu sali lauloi Paljon onnea vaan.\n\nT\u00e4st\u00e4 illasta tulee el\u00e4m\u00e4ni paras, ajattelin.\n\n***\n\nSeuraavana iltana min\u00e4, Mikael, veljeni ja Caoimhe seisoimme lentokent\u00e4n l\u00e4ht\u00f6aulassa. Tuijotin suurta taulua, josta n\u00e4kyiv\u00e4t seuraavaksi l\u00e4htev\u00e4t lennot: Riika, M\u00fcnchen, Jyv\u00e4skyl\u00e4, Istanbul. Dublinia ei viel\u00e4 n\u00e4kynyt listassa, mutta se ilmestyisi sinne pian.\n\nSiirsin katseeni ymp\u00e4rill\u00e4mme oleviin ihmisiin. Ohitsemme meni matkalaukkuk\u00e4rryj\u00e4 ty\u00f6nt\u00e4v\u00e4 \u00e4\u00e4nek\u00e4s perhe, mutta muuten kent\u00e4ll\u00e4 oli rauhallista. Olin siit\u00e4 iloinen. Se antoi meille muutaman hetken lis\u00e4\u00e4 yhteist\u00e4 aikaa.\n\nVeljeni ja Ciao olivat jo j\u00e4tt\u00e4neet matkatavaransa. Niit\u00e4 ei ollut paljon. Mitja ei ollut ottanut mukaan muuta kuin rinkallisen vaatteita ja lempikitaransa. Olin luvannut l\u00e4hett\u00e4\u00e4 tavaroita per\u00e4st\u00e4 sitten, kun he tiet\u00e4isiv\u00e4t, miss\u00e4 asuisivat.\n\nTaulu p\u00e4ivittyi, ja Dublinin lento ilmestyi listan alimmaiseksi. Huokaisin.\n\nMikael ja Caoimhe siirtyiv\u00e4t hienotunteisesti kauemmaksi minusta ja Mitjasta. En ollut antanut itseni ajatella veljeni l\u00e4ht\u00f6\u00e4, ja nyt kun se oli k\u00e4sill\u00e4, en tiennyt, mit\u00e4 sanoa. Kaikki kuulosti mieless\u00e4ni aivan liian laimealta. H\u00e4nest\u00e4 oli tullut minulle niin hurjan t\u00e4rke\u00e4 lyhyess\u00e4 ajassa.\n\n\"Kumpikaan ei sitten itke\", Mitja varoitti.\n\nVedin henke\u00e4. \"No niin\", aloitin. \"En halua sinun ajattelevan, ettenk\u00f6 uskoisi sinuun, sill\u00e4 min\u00e4 todellakin uskon. Mutta samaan aikaan haluan sinun tiet\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 miss\u00e4 min\u00e4 olen, siell\u00e4 on my\u00f6s sinun toinen kotisi. Sin\u00e4 voit aina palata.\"\n\nSanani olivat heng\u00e4styneit\u00e4 ja oudon muodollisia, mutta veljeni ilme pysyi vakavana. H\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si, ja sitten jo rutistin h\u00e4nt\u00e4 niin lujaa kuin nykyisin pystyin.\n\nTajusin h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti, ett\u00e4 se oli ensimm\u00e4inen kerta, kun halasin h\u00e4nt\u00e4, mutta se ei tuntunut lainkaan oudolta. Mitja nimitt\u00e4in rutisti takaisin.\n\n\"Pid\u00e4 huolta itsest\u00e4si, pikkuveli\", sanoin.\n\nH\u00e4n naurahti. \"Et taida koskaan lakata muistuttamasta minua siit\u00e4, ett\u00e4 olet vanhempi.\"\n\nP\u00e4\u00e4stin irti ja pudistin hymyillen p\u00e4\u00e4t\u00e4ni.\n\nMin\u00e4 ja Caoimhe halasimme samaan aikaan kun Mikael ja Mitja vaihtoivat muutaman sanan. Yll\u00e4tyksekseni hekin halasivat pikaisesti ennen kuin veljeni tarttui kihlattuaan k\u00e4dest\u00e4 ja he l\u00e4htiv\u00e4t astelemaan kohti turvatarkastusta.\n\nKatsoin, kun he asettelivat tavaransa muovitarjottimille ja suuntasivat l\u00e4pivalaisuun. Odotin niin kauan, ett\u00e4 heid\u00e4n selk\u00e4ns\u00e4 katosivat n\u00e4kyvist\u00e4mme. Vasta silloin annoin kyynelten tulla.\n\nMikael kietoi k\u00e4sivartensa ymp\u00e4rilleni ja hautasin kasvoni h\u00e4nen rintaansa vasten.\n\nPystyin aistimaan h\u00e4nen huolensa, kun k\u00e4velimme autolle. H\u00e4n k\u00e4ynnisti auton moottorin ja kurvasi pois lentokent\u00e4n parkkipaikalta.\n\nIlma tuoksui odottavalta sateelta. Moottorin \u00e4\u00e4ni muuttui aavistuksen, kun Mikael vaihtoi vaihdetta pyk\u00e4l\u00e4n suurempaan.\n\nOli jo tullut niin pime\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaupunki oli pelkki\u00e4 ohi vilahtelevia valoja. Mikael vilkuili suuntaani aina kun luuli, etten huomaisi. H\u00e4n oli ollut hyvin huolehtivainen, jopa suojeleva, mutta ymm\u00e4rsin h\u00e4nt\u00e4. Menisi viel\u00e4 hetki, ennen kuin h\u00e4n luottaisi taas t\u00e4ysin siihen, ett\u00e4 olin kunnossa enk\u00e4 katoaisi minnek\u00e4\u00e4n.\n\nHalusin sanoa h\u00e4nelle, ett\u00e4 kyyneleeni olivat hyvi\u00e4 kyyneleit\u00e4, ja ett\u00e4 vaikka minun tulisi ik\u00e4v\u00e4, tiet\u00e4isin, ett\u00e4 veljeni teki hienoja asioita. Aivan kuten Niko, Taneli ja min\u00e4. Maailma oli pienempi kuin koskaan. Miksi ihmeess\u00e4 surisin sit\u00e4, ett\u00e4 veljeni ja yst\u00e4v\u00e4ni saivat n\u00e4hd\u00e4 sen? Eiv\u00e4tk\u00e4 vain n\u00e4hd\u00e4, vaan valloittaa.\n\n\"Sin\u00e4 voit menn\u00e4 tapaamaan h\u00e4nt\u00e4 heti, kun he ovat l\u00f6yt\u00e4neet asunnon ja ehtineet asettua aloilleen.\" Kun en vastannut heti, h\u00e4n jatkoi: \"Itse asiassa luulen, ett\u00e4 pist\u00e4n sinut koneeseen jo ennen sit\u00e4.\"\n\nNaurahdin. \"Haluatko p\u00e4\u00e4st\u00e4 minusta eroon n\u00e4in pian?\"\n\n\"Nyt kun otit asian puheeksi, niin kyll\u00e4. Kaikki oli paljon yksinkertaisempaa silloin, kun et voinut puhua.\"\n\nNauroin, ja h\u00e4n pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \"Vaikea uskoa, ett\u00e4 sait minut juuri vitsailemaan asiasta.\"\n\n\"Meid\u00e4n kuuluukin vitsailla siit\u00e4.\" Joskus aikaisemmin en varmaan olisi uskaltanut. Silloin olin viel\u00e4 ep\u00e4illyt h\u00e4nen rakkauttaan. Jos minun melkein-kuolemisestani oli seurannut jotain hyv\u00e4\u00e4 niin ennen kaikkea se, etten en\u00e4\u00e4 pel\u00e4nnyt meid\u00e4n puolestamme. Sanottiin, ett\u00e4 ihmisill\u00e4 on el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana keskim\u00e4\u00e4rin kolme rakkautta, mutta tunsin itseni etuoikeutetuksi saadessani k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaiken rakkauteni h\u00e4neen.\n\nMikael oli muuttanut minua. Ja vaikka olisi voinut tuntua kauhistuttavalta antaa toiselle sellainen valta \u2013 suurin valta, mit\u00e4 oli olemassa \u2013 se ei pelottanut minua. Sill\u00e4 Mikael ei koskaan muuttaisi minua joksikin, jota en halunnut olla. H\u00e4n saattoi tehd\u00e4 minusta vain paremman, vahvemman.\n\nKaivoin hansikaslokeroa kunnes l\u00f6ysin nen\u00e4liinapaketin. Niistin nen\u00e4ni.\n\n\"Minun pit\u00e4\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 sinulta palvelusta\", sanoin lopulta.\n\n\"Mit\u00e4 tahansa\", Mikael sanoi heti.\n\n\"Voisitko vied\u00e4 minut yhteen paikkaan?\"\n\n\"Nyt?\" Ei ollut vaikeaa seurata h\u00e4nen ajatuksenjuoksuaan: koska olin juuri itkenyt silm\u00e4ni punaisiksi, oli varmasti vaikea kuvitella, ett\u00e4 haluaisin menn\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n muualle kuin kotiin. Ja h\u00e4n olikin oikeassa. Sit\u00e4 ennen minun piti kuitenkin tehd\u00e4 jotain t\u00e4rke\u00e4\u00e4.\n\n\"Jos se vain sopii.\"\n\n\"Tietenkin. Kerro vain minne.\"\n\nOhjeistin h\u00e4net ajamaan seuraavasta liittym\u00e4st\u00e4 it\u00e4\u00e4n. Mikael ei kysynyt, minne olimme menossa, mutta h\u00e4nen huolensa leijui pilven\u00e4 h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n. Jokaisen seuraavan reittiohjeeni t\u00e4ytyi saada h\u00e4net entist\u00e4kin h\u00e4mmentyneemm\u00e4ksi, mutta h\u00e4n onnistui peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen varsin hyvin. Mit\u00e4 kauemmin ajoimme, sit\u00e4 enemm\u00e4n nimitt\u00e4in n\u00e4ytti silt\u00e4, ettemme olleet menossa minnek\u00e4\u00e4n.\n\nLopulta tulimme asutuksen reunalle. Havupuut kasvoivat molemmin puolin yksin\u00e4ist\u00e4 hiekkatiet\u00e4, jota auton valot nieliv\u00e4t edell\u00e4mme. Aivan kuin pimeys olisi juossut meit\u00e4 pakoon.\n\n\"Voit pys\u00e4hty\u00e4 johonkin n\u00e4ille main.\"\n\nMikael teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4 ja ohjasi auton penkereelle. H\u00e4n veti k\u00e4sijarrun p\u00e4\u00e4lle, muttei sammuttanut valoja. Odotin h\u00e4nen murjaisevan jonkun vitsin siit\u00e4, miten t\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4ydellinen paikka ruumiin h\u00e4vitt\u00e4miseen, mutta h\u00e4n ei tehnyt niin. Sen sijaan h\u00e4n tarkkaili minua p\u00e4\u00e4 aavistuksen kenossa.\n\nAvasin turvavy\u00f6n. Sitten avasin takkini vetoketjun ja kiemurtelin k\u00e4sivarteni ulos hihoista. Otin kiinni niskatuesta ja kohottauduin istuimella polvieni varaan.\n\nEn ollut koskaan aikaisemmin yritt\u00e4nyt ry\u00f6mi\u00e4 vaihdekepin yli, ja pian k\u00e4vi selv\u00e4ksi, ettei se onnistunut aivan yht\u00e4 sulokkaasti kuin mielikuvissani. Lopulta kuitenkin onnistuin kampeamaan itseni hajareisin Mikaelin syliin.\n\nH\u00e4n oli j\u00e4hmettynyt sill\u00e4 sekunnilla, kun oli tajunnut, mit\u00e4 aioin tehd\u00e4. Jos en olisi tuntenut h\u00e4nen pulssiaan sormieni alla, en olisi tiennyt h\u00e4nen olevan elossa.\n\nVedin paitani p\u00e4\u00e4ni yli. Selk\u00e4ni kolahti rattiin, mutta onnistuin olemaan kiroilematta \u00e4\u00e4neen. Tunsin, kuinka Mikael veti syv\u00e4\u00e4n henke\u00e4. Tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n saattoi haistaa koko tunteideni kirjon.\n\nH\u00e4n oli sanomaisillaan jotain, mutta keskeytin h\u00e4net painamalla sormeni h\u00e4nen huulilleen. Heilautin hiukseni olkani yli ja kumarruin suutelemaan h\u00e4nt\u00e4.\n\nMikaelin huulet olivat l\u00e4mpim\u00e4t ja maistuivat aavistuksen suolaisilta. Minulta p\u00e4\u00e4si huokaus.\n\nSilloin h\u00e4n tuntui vihdoin her\u00e4\u00e4v\u00e4n eloon. H\u00e4n kietoi k\u00e4sivartensa ymp\u00e4rilleni ja karkotti viimeisetkin sentit v\u00e4lilt\u00e4mme. H\u00e4nen toinen k\u00e4mmenens\u00e4 tuntui kuumalta keskell\u00e4 paljasta selk\u00e4\u00e4ni. Koko ihoni oli pian kananlihalla.\n\nJatkoin suutelemista, kunnes henki oli loppua kesken ja auto alkoi tuntua aivan liian pienelt\u00e4 tilalta kaikille niille asioille, jotka halusin tehd\u00e4.\n\nKun vet\u00e4ydyin kauemmas, n\u00e4in, miten Mikaelin aataminomena kohosi ja laski. H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 olivat kaksi luolaa, joiden syvyytt\u00e4 saattoi vain arvailla. Huulet olivat aavistuksen turvonneet ja h\u00e4nen poskilleen oli ilmestynyt kaksi punaista l\u00e4isk\u00e4\u00e4. Olin varma, ett\u00e4 omat kasvoni olivat paljon punaisemmat.\n\nSeuraavaksi suutelin h\u00e4nen kaulaansa. Tein sen piinaavan hitaasti, ja samalla kurotin jotain pelk\u00e4\u00e4j\u00e4npaikalta.\n\n\"Mi...!\"\n\nH\u00e4n ei koskaan p\u00e4\u00e4ssyt sanan loppuun. Olin nimitt\u00e4in juuri viilt\u00e4nyt h\u00e4nen kaulaansa veitsell\u00e4 haavan. Ennen kuin h\u00e4n ehti tehd\u00e4 tai sanoa mit\u00e4\u00e4n, painoin huuleni h\u00e4nen iholleen ja imin.\n\nHeti, kun h\u00e4nen verens\u00e4 maku ehti rekister\u00f6ity\u00e4 aivoissani, tapahtui jotain muutakin. L\u00e4mmin, pisteli\u00e4s tunne tunkeutui suoniini ja kiipesi pitkin hermoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4ni. Sit\u00e4 ei voinut varsinaisesti sanoa kivuksi, mutta tunne oli eritt\u00e4in ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4 \u2013 vartaloni reagoi siihen t\u00e4risem\u00e4ll\u00e4 holtittomasti. Purin hampaani yhteen ja painoin otsani Mikaelin olalle.\n\nLopulta v\u00e4ristykset lakkasivat. Ne eiv\u00e4t olleet voineet kest\u00e4\u00e4 muutamaa sekuntia kauempaa, mutta tiesin, ett\u00e4 kaikki oli muuttunut peruuttamattomasti. Kaaos oli v\u00e4istynyt. Suljin silm\u00e4ni. Tunsin h\u00e4net kaikkialla. H\u00e4n oli minun ja min\u00e4 h\u00e4nen. Universumin ainoa oikea j\u00e4rjestys.\n\nMikaelin kasvot olivat silkkaa kauhua. Ne tuntuivat kysyv\u00e4n: Mit\u00e4 sin\u00e4 olet mennyt tekem\u00e4\u00e4n?\n\nOtsani l\u00f6ysi h\u00e4nen otsansa. \"Se oli minun p\u00e4\u00e4t\u00f6kseni, ei sinun.\"\n\nSuutelin h\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 viimeisen kerran ennen kuin kurotin kohti ovea.\n\nAvasin oven ja liu'uttauduin Mikaelin sylist\u00e4 maahan. Otin muutaman horjuvan askeleen, kunnes seisoin tien vieress\u00e4.\n\nMikaelin kasvot olivat t\u00e4ynn\u00e4 kauhua. Ja ihmetyst\u00e4. Ja rakkautta \u2013 miten helppoa se olikaan n\u00e4hd\u00e4 kun tiesin, mit\u00e4 etsi\u00e4.\n\nH\u00e4nen katseensa seurasi jokaista liikett\u00e4ni, kun aloin riisua kenki\u00e4ni. H\u00e4n ei edes r\u00e4pytellyt \u2013 vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli unohtanut, miten niin tehtiin. Tunsin h\u00e4net ihollani v\u00e4h\u00e4n samaan tapaan kuin tunsin tuulen.\n\nRiisuin ensin oikean sukkani, sitten vasemman. Jouduin hyp\u00e4htelem\u00e4\u00e4n yhdell\u00e4 jalalla kerran pari, mutta sain kuin sainkin tasapainoni hallintaan.\n\nKun Mikael oli her\u00e4tt\u00e4nyt suteni ensimm\u00e4isen kerran, kumpikaan meist\u00e4 ei olisi osannut arvata sen seurauksia. H\u00e4nen tarkoituksenaan oli ollut parantaa minut, ja juuri niin suteni oli tehnyt minulle. Minulla oli vain hyvin et\u00e4isi\u00e4 muistikuvia unista, joita olin n\u00e4hnyt niiden kahden vuorokauden aikana, jotka olin ollut tiedottomassa tilassa. Niiss\u00e4 juoksin hajun per\u00e4ss\u00e4. Mets\u00e4 vilahteli molemmilla puolillani. Ei ollut v\u00e4rej\u00e4, vain liike ja vainu.\n\nJa keveys. Jokaisessa lihaksessa, jokaisessa j\u00e4nteess\u00e4. Ei ollut ajatusta, vaan pelkk\u00e4 ajo, vaisto, vimma.\n\nEmme olleet puhuneet asiasta. Olimme olleet niin keskittyneit\u00e4 saamaan minut siihen pisteeseen, ett\u00e4 voisin jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, ettei kumpikaan ollut halunnut ajatella asioita, jotka olivat muuttuneet pysyv\u00e4sti. Olin menett\u00e4nyt niin paljon. Mutta olin my\u00f6s saanut jotain. Jotain yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, jonka loppujen lopuksi ei olisi pit\u00e4nyt yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n.\n\nOlin aika varma, ett\u00e4 strippaukseni sai minut n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ennen kaikkea huvittavalta eik\u00e4 lainkaan vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, mutta en antanut sen h\u00e4irit\u00e4 itse\u00e4ni. Minulla oli yll\u00e4ni en\u00e4\u00e4 farkut, alushousut ja rintaliivit.\n\nJokin pyrki minusta ulos. Tunsin sen. Olin tuntenut aina. Vasta aivan viime p\u00e4ivin\u00e4 olin aavistanut, mit\u00e4 se tarkoitti.\n\nKurotin selk\u00e4ni taakse ja avasin hakaset. Annoin olkaimien valua olkavarsiani pitkin kunnes pujotin k\u00e4teni ulos niist\u00e4. Heitin rintsikat mets\u00e4\u00e4n.\n\n\"Aiotko vain istua siell\u00e4 ja tuijottaa?\" kysyin.\n\nMikaelin reaktiosta p\u00e4\u00e4tellen juuri niin h\u00e4n aikoi tehd\u00e4.\n\n\"No, kai min\u00e4 menen sitten yksin.\"\n\nAvasin farkkujeni vetoketjun ja kiskaisin ne ja alushousut yhdell\u00e4 ja samalla liikkeell\u00e4 alas. Nilkoissani olevia housuja lukuun ottamatta olin t\u00e4ysin alasti.\n\n\"Ota kiinni jos saat\", sanoin.\n\nJa muutin muotoa.\n\nSusiraja on ollut huikea matka. Toteutunut unelma ja samalla hauskin mahdollinen kirjoittajakoulu. Se ei kuitenkaan olisi ollut mahdollinen ilman useiden ihmisten apua. Haluaisin kiitt\u00e4\u00e4 seuraavia:\n\n  * Kustantamon ja agentuurin ihmiset. Kustannustoimittajani Katariina Heilala, joka on paitsi perannut virkkeit\u00e4, my\u00f6s valanut uskoa. Laura Andersson, jota ilman Susirajaa ei olisi. Kiitos my\u00f6s my\u00f6hemm\u00e4st\u00e4 luottamuksesta! Saara Tiuraniemi, jota l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja kannustavampaa kustantajaa ei voisi olla. Eevaliina Rusanen, joka loi sarjailmeen, ja Laura Lyytinen, joka teki t\u00e4m\u00e4n kirjan kannen. Elina Ahlb\u00e4ck Literary Agencyn v\u00e4ki, jonka ansiosta Susirajaa luetaan toisella puolella maailmaa. Suomen Kirjailijaliitto, jonka residenssiss\u00e4 Ateenassa aloitin t\u00e4m\u00e4n kirjan kirjoittamisen.\n  * Kainuun riistakeskuksen Marko Paasimaa, joka vastasi sudenmets\u00e4stykseen liittyviin kysymyksiini.\n  * Perheeni. Erityisesti \u00e4itini, joka vuosia sitten k\u00e4ski minua ihan pokkana kirjoittamaan kirjan. \n  * Ihanat yst\u00e4v\u00e4ni. Salla, joka ei anna ostaa polyesterivaatteita. Mari ja Mona, jotka ovat tunteneet minut aina ja uskaltaneet udella juonipaljastuksia. Marcus, my IT expert. Keijuyst\u00e4v\u00e4ni Sohvi. Kollegat pieness\u00e4 liilassa kirjakaupassa (Tack ska ni ha!) ja kirjailijan kammioissa. Annukka Salama, joka paitsi luki, my\u00f6s antoi vertaistukea. T\u00e4m\u00e4 on ihan m\u00e4\u00e4dnessi\u00e4! Ja Katja, joka on lukenut jokaisen osan ennen muita ja keskustellut idiomeista kahdelta aamulla. Muistatko kun sanoit, ett\u00e4 unelmani tulee pakostikin toteutumaan jos en vain koskaan luovuta? No, k\u00e4vi sitten n\u00e4in hassusti. \n  * Lopuksi viel\u00e4 kiitokset kaikille teille, jotka olette l\u00e4hett\u00e4neet minulle fanipostia, bloganneet, tyk\u00e4nneet, kommentoineet, jakaneet ja \/ tai tviitanneet. \n  * Ja ennen kaikkea: kiitos kaikki, jotka olette lukeneet. Te teitte t\u00e4st\u00e4 totta.\n\n","meta":{"redpajama_set_name":"RedPajamaBook"}}
+{"text":"\n\nE-text prepared by Josep Cols Canals, Sam W., and the Online Distributed\nProofreading Team (http:\/\/www.pgdp.net) from page images generously made\navailable by Internet Archive\/Canadian Libraries\n(https:\/\/archive.org\/details\/toronto)\n\n\n\nNote: Images of the original pages are available through\n      Internet Archive\/Canadian Libraries. See\n      https:\/\/archive.org\/details\/trafalgartale00pr\n\n\n\n\n\nTRAFALGAR\n\nA Tale\n\nby\n\nB. PEREZ GALDOS\n\nAuthor of \"Gloria,\" etc.\n\nFrom the Spanish by Clara Bell\n\nRevised and Corrected in the United States\n\n\n\n\n\n\n\nNew York\nWilliam S. Gottsberger, Publisher\n11 Murray Street\n1884\n\nEntered according to Act of Congress, in the year 1884\nby William S. Gottsberger\nin the Office of the Librarian of Congress, at Washington\n\nThis Translation Was Made Expressly for the Publisher\n\nPress of\nWilliam S. Gottsberger\nNew York\n\n\n\n\nCONTENTS.\n\n\n                              PAGE\n    CHAPTER I.                   1\n\n    CHAPTER II.                 14\n\n    CHAPTER III.                22\n\n    CHAPTER IV.                 29\n\n    CHAPTER V.                  50\n\n    CHAPTER VI.                 63\n\n    CHAPTER VII.                77\n\n    CHAPTER VIII.               88\n\n    CHAPTER IX.                111\n\n    CHAPTER X.                 126\n\n    CHAPTER XI.                137\n\n    CHAPTER XII.               154\n\n    CHAPTER XIII.              174\n\n    CHAPTER XIV.               192\n\n    CHAPTER XV.                207\n\n    CHAPTER XVI.               231\n\n    CHAPTER XVII.              244\n\n\n\n\nTRAFALGAR.\n\n\n\n\nCHAPTER I.\n\n\nI trust that, before relating the important events of which I have\nbeen an eye-witness, I may be allowed to say a few words about my\nearly life and to explain the singular accidents and circumstances\nwhich resulted in my being present at our great naval catastrophe.\n\nIn speaking of my birth I cannot follow the example of most writers\nwho narrate the facts of their own lives, and who begin by naming\ntheir ancestry--usually of noble rank, _hidalgos_ at the very least,\nif not actually descended from some royal or imperial progenitor. I\ncannot grace my opening page with high-sounding names, for, excepting\nmy mother whom I remember for some few years, I know nothing of any of\nmy forefathers, unless it be Adam from whom my descent would seem to\nbe indisputable. In short, my history began in much the same way as\nthat of Pablos, the brigand of Segovia; happily it pleased God that it\nshould resemble it in no other particular.\n\nI was born at Cadiz in the notorious quarter \"de la Vi\u00f1a,\" which was\nnot then, any more than at the present day, a good school of either\nmorals or manners. My memory does not throw any light on the events of\nmy infancy till I was six years old, and I remember that, only because\nI associate the idea of being six with an event I heard much talked\nabout, the battle of Cape St. Vincent, which took place in 1797.\n\nEndeavoring to see myself as I was at that time, with the curiosity\nand interest which must attach to self-contemplation, I am aware of a\ndim and hazy little figure in the picture of past events, playing in\nthe creek with other small boys of the same age, more or less. This\nwas to me the whole of life--as it was, at any rate, to our privileged\nclass; those who did not live as I did appeared to me exceptional\nbeings. In my childish ignorance of the world I firmly believed that\nman was made for the sea, Providence having created him to swim as\nbeing the noblest exercise of his limbs and body, and to dive for\ncrabs as the highest use of his intelligence--and especially to fish\nup and sell the highly-esteemed crustacean known as _Bocas de la\nIsla_--as well as for his personal delectation and enjoyment, thus\ncombining pleasure with profit.\n\nThe society into which I was born was indeed of the roughest, as\nignorant and squalid as can well be imagined; so much so that the boys\nof our quarter of the town were regarded as even lower than those of\nthe adjoining suburb of Puntales, whose occupations were the same and\nwho defied the elements with equal devilry; the result of this\ninvidious distinction was that each party looked upon the other as\nrivals, and the opposing forces would meet from time to time for a\npitched battle with stones, when the earth was stained with heroic\nblood.\n\nWhen I was old enough to begin to think that I might go into business\non my own account, with a view to turning an honest penny, I remember\nthat my sharpness stood me in good stead on the quay where I acted as\n_valet de place_ to the numerous English who then, as now, disembarked\nthere. The quay was a free academy peculiarly fitted to sharpen the\nwits and make the learner wide-awake, and I was not one of the least\napt of its disciples in that wide branch of human experience; nor did\nI fail to distinguish myself in petty thefts, especially of fruit, an\nart for which the Plaza de San Juan offered an ample field, both for\nthe experiments of the beginner and the exploits of the adept. But I\nhave no wish to enlarge on this part of my history, for I blush with\nshame now, as I remember the depth to which I had sunk, and I thank\nGod for having released me from it at an early period, and directed me\ninto a better path.\n\nAmong the impressions which remain most vivid in my memory is the\nenthusiastic delight I felt at the sight of vessels of war, when they\nanchored outside Cadiz or in the cove of San Fernando. As I had no\nmeans of satisfying my curiosity, when I saw these enormous structures\nI conceived the most absurd and fanciful ideas about them, imagining\nthem as full of mysteries.\n\nAlways eager to mimic the greater world around us, we boys too had our\nsquadrons of little ships, roughly hewn in wood, with sails of paper\nor of rag, which we navigated with the greatest deliberation and\ngravity in the pools of Puntales or La Caleta. To make all complete,\nwhenever a few coppers came into our hands, earned by one or another\nof our small industries, we bought powder of old \"Aunt Coscoja\" in the\nstreet \"del Torno de Santa Mar\u00eda,\" and with this we could have a\ngrand naval display. Our fleets sailed before the wind in an ocean\nthree yards across, fired off their cannon, came alongside of each\nother to mimic a hand-to-hand fight--in which the imaginary crews\nvaliantly held their own, and swarmed into the tops unfurling the\nflag, made of any scrap of  rag we could pick up in a\ndust-heap--while we danced with ecstasy on the shore at the popping of\nthe artillery, imagining ourselves to be the nationalities represented\nby our respective standards, and almost believing that in the world of\ngrown-up men and great events the nations too would leap for joy,\nlooking on at the victories of their splendid fleets. Boys see things\nthrough strange windows.\n\nThose were times of great sea-fights, for there was one at least every\nyear and a skirmish every month. I thought that fleets met in battle\nsimply and solely because they enjoyed it, or to prove their strength\nand valor, like two bullies who meet outside the walls to stick knives\ninto each other. I laugh when I recollect the wild ideas I had about\nthe persons and events of the time. I heard a great deal about\nNapoleon and how do you think I had pictured him to myself! In every\nrespect exactly like the smugglers whom we not unfrequently saw in our\nlow quarter of the town: _Contrabandistas_ from the lines at\nGibraltar. I fancied him a man on horseback, on a Xerez nag, with a\ncloak, high boots, a broad felt-hat, and a blunderbuss of course. With\nthese accoutrements, and followed by other adventurers on the same\npattern, I supposed this man, whom all agreed in describing as most\nextraordinary, to have conquered Europe, which I fancied was a large\nisland within which were other islands which were the different\nnations: England, Genoa, London, France, Malta, the land where the\nMoors lived, America, Gibraltar, Port Mahon, Russia, Toulon and so\nforth. This scheme of geography I had constructed on the basis of the\nnames of the places from which the ships came whose passengers I had\nto deal with; and I need not say that of all these nations or islands\nSpain was the very best, for which reason the English--men after the\nlikeness of highwaymen--wanted to get it for their own. Talking of\nthese and similar matters I and my amphibious companions would give\nvent to sentiments and opinions inspired by the most ardent\npatriotism.\n\nHowever, I need not weary the reader with trifles which relate only to\nmy personal fancies, so I will say no more about myself. The one\nliving soul that made up to me for the wretchedness of life by a\nwholly disinterested love for me, was my mother. All I can remember of\nher is that she was extremely pretty, or at any rate she seemed so to\nme. From the time when she was left a widow she maintained herself and\nme by doing washing, and mending sailors' clothes. She must have loved\nme dearly. I fell ill of yellow fever which was raging in Andalusia\nand when I got well she took me solemnly to mass at the old cathedral\nand made me kneel on the pavement for more than an hour, and then, as\nan _ex-voto_ offering, she placed an image in wax of a child, which I\nbelieved to be an exact likeness of myself, at the foot of the altar\nwhere the service had been performed.\n\nMy mother had a brother, and if she was pretty, he was ugly and a\ncruel wretch into the bargain. I cannot think of my uncle without\nhorror, and from one or two occurrences which I remember vividly I\ninfer that this man must have committed some crime at the time I refer\nto. He was a sailor; when he was on shore and at Cadiz he would come\nhome furiously drunk, and treat us brutally--his sister with words,\ncalling her every abusive name, and me with deeds, beating me without\nany reason whatever.\n\nMy mother must have suffered greatly from her brother's atrocities,\nand these, added to severe labor for miserable pay, hastened her death\nwhich left an indelible impression on my feelings, though the details\ndwell but vaguely in my memory. During this period of misery and\nvagabondage my only occupations were playing by the sea-shore or\nrunning about the streets. My only troubles were a beating from my\nuncle, a frown from my mother, or some mishap in the conduct of my\nsquadrons. I had never felt any really strong or deep emotion till the\nloss of my mother showed me life under a harder and clearer aspect\nthan it had ever before presented to me. The shock it gave me has\nnever faded from my mind. After all these years I still remember, as\nwe remember the horrible pictures of a bad dream, that my mother lay\nprostrate from some sickness, I know not what; I remember women coming\nand going, whose names and purpose I cannot recall; I remember hearing\ncries of lamentation, and being placed in my mother's arms, and then I\nremember the shudder that ran through my whole body at the touch of a\ncold, cold hand. I think I was then taken away; but mixed up with\nthese dim memories I can see the yellow tapers which gave a ghastly\nlight at mid-day, I can hear the muttering of prayers, the hoarse\nwhispers of the old gossips, the laughter of drunken sailors--and\nthen came the lonely sense of orphanhood, the certainty that I was\nalone and abandoned in the world, which for a time absorbed me\nentirely.\n\nI have no recollection of what my uncle was doing at that time; I only\nknow that his brutality to me increased to such a point that, weary of\nhis cruelty, I ran away, determined to seek my fortune. I fled to San\nFernando and from thence to Puerto Real. I hung on to the lowest class\nthat haunt the shore, which has always been a famous nest for\ngaol-birds. Why or wherefore I quite forget, but I found myself with a\ngang of these choice spirits at Medinasidonia when, one day, a tavern\nwhere we were sitting was entered by a press-gang and we promptly\nseparated, each hiding himself as best he might. My good star led me\nto a house where the owners had pity on me, taking the greatest\ninterest in me, no doubt by reason of the story I told, on my knees\nand drowned in tears, of my miserable plight, my past life and all my\nmisfortunes.\n\nThese good people took me under their protection and saved me from the\npress-gang, and from that time I remained in their service. With them\nI went to Vejer de la Frontera where they lived; they had only been\npassing through Medinasidonia.\n\nMy guardian angels were Don Alonso Gutierrez de Cisniega, a ship's\ncaptain, and his wife, both advanced in years. They taught me much\nthat I did not know, and as they took a great fancy to me before long\nI was promoted to be Don Alonso's page, accompanying him in his daily\nwalks, for the worthy veteran could not use his right arm, and it was\nwith difficulty that he moved his right leg. What they saw in me to\narouse their interest I do not know; my tender years, my desolate\ncircumstances and no doubt too my ready obedience may have contributed\nto win their benevolence, for which I have always been deeply\ngrateful. I may also add--though I say it that should not--as\nexplaining their kind feeling towards me, that although I had always\nlived among the lowest and most destitute class, I had a certain\nnatural refinement of mind which enabled me very soon to improve in\nmanners, and in a few years, notwithstanding I had no opportunities\nfor learning, I could pass for a lad of respectable birth and\ntraining.\n\nI had spent four years in this home when the events happened which I\nmust now relate. The reader must not expect an accuracy of detail\nwhich is out of my power when speaking of events which happened in my\ntender youth, to be recalled in the evening of my existence when I am\nnear the end of a long and busy life and already feel the slow poison\nof old age numbing the fingers that use the pen; while the torpid\nbrain strives to cheat itself into transient return of youth, by\nconjuring up the sweet or ardent memories of the past. As some old men\nstrive to revive the warm delights of the past by gazing at pictures\nof the beauties they have known, I will try to give some interest and\nvigor to the faded reminiscences of my long past days, and to warm\nthem with the glow of a counterfeit presentment of departed glories.\n\nThe effect is magical! How marvellous are the illusions of fancy! I\nlook back with curiosity and astonishment at the bygone years, as we\nlook through the pages of a book we were reading, and left with a leaf\nturned down to mark the place; and so long as the charm works I feel\nas if some beneficent genius had suddenly relieved me of the weight of\nold age, mitigating the burden of years which crushes body and spirit\nalike. This blood--this tepid and languid ichor, which now scarcely\nlends warmth and life to my failing limbs, grows hot again, flows,\nboils, and fires my veins with a swifter course. A sudden light\nbreaks in upon my brain, giving color and relief to numberless strange\nfigures--just as the traveller's torch, blazing in some dark cavern,\nreveals the marvels of geology so unexpectedly that it seems as though\nthey were then and there created. And my heart rises from the grave of\npast emotions--a Lazarus called by the voice of its Lord--and leaps in\nmy breast with joy and pain at once.\n\nI am young again; time has turned backwards, I stand in the presence\nof the events of my boyhood; I clasp the hands of old friends, the\njoys and griefs of my youth stir my soul once more--the fever of\ntriumph, the anguish of defeat, intense delights, acute sorrows--all\ncrowded and mixed in my memory as they were in life. But stronger than\nany other feeling one reigns supreme, one which guided all my actions\nduring the fateful period between 1805 and 1834. As I approach the\ngrave and reflect how useless I am among men--even now tears start to\nmy eyes with the sacred love of country. I can only serve it with\nwords--cursing the base scepticism which can deny it, and the corrupt\nphilosophy which can treat it as a mere fashion of a day.\n\nThis was the passion to which I consecrated the vigor of my manhood,\nand to this I will devote the labors of my last years, enthroning it\nas the tutelary genius, the guiding spirit of my story as it has been\nof my existence. I have much to tell. Trafalgar, Bail\u00e9n, Madrid,\nZaragoza, Gerona, Arapiles!--I can tell you something of all these, if\nyour patience does not fail. My story may not be as elegantly told as\nit should be but I will do my best to insure its being true.\n\n\n\n\nCHAPTER II.\n\n\nIt was on one of the early days of October in that fatal year, 1805,\nthat my worthy master called me into his room and looked at me with\nthe severity that was habitual to him--a severity that was only on the\nsurface for his nature was gentleness itself--he said:\n\n\"Gabriel, are you a brave man?\"\n\nI did not know what to answer, for, to tell the truth, in my fourteen\nyears of life no opportunity had ever presented itself for me to\nastonish the world with any deed of valor; still, it filled me with\npride to hear myself called a man, and thinking it ill-judged to deny\nmyself the credit of courage before any one who held it in such high\nestimation, I answered, with boyish boldness:\n\n\"Yes, sir, I am a brave man.\"\n\nAt this the noble gentleman, who had shed his blood in a hundred\nglorious fights and who nevertheless did not disdain to treat a\nfaithful servant with frank confidence, smiled at me kindly, signed to\nme to take a seat, and seemed on the point of informing me of some\nbusiness of importance, when his wife, my mistress, Do\u00f1a Francisca\nentered the study, and, to give further interest to the discussion,\nbegan to declaim with vehemence.\n\n\"You are not to go,\" she said, \"I declare you shall not join the\nfleet. What next will you be wanting to do?--at your age and when you\nhave long retired as superannuated! No, no, Alonso my dear. You are\npast sixty and your dancing days are over.\"\n\nI can see her now, that respectable and indignant dame--with her\ndeep-bordered cap, her muslin dress, her white curls, and a hairy mole\non one side of her chin. I describe these miscellaneous details, for\nthey are inseparable from my recollection of her. She was pretty even\nin old age, like Murillo's Santa Anna, and her sober beauty would have\njustified the comparison if only the lady had been as silent as a\npicture. Don Alonso somewhat cowed, as he always was, by her flow of\nwords, answered quietly:\n\n\"I must go, Paquita. From the letter I have just now received from my\nworthy friend Churruca, I learn that the united squadrons are either\nto sail from Cadiz and engage the English or to wait for them in the\nbay in case they are so bold as to enter. In either case it will be no\nchild's play.\"\n\n\"That is well, and I am glad to hear it,\" replied Do\u00f1a Francisca.\n\"There are Gravina, Vald\u00e9s, Cisneros, Churruca, Alcal\u00e1 Galiano, and\nAlava; let them pound away at the English dogs. But you are a piece of\nuseless lumber who can do no good if you go. Why you cannot move that\nleft arm which they dislocated for you at Cape St. Vincent.\"\n\nMy master lifted his arm, with a stiff attempt at military precision,\nto show that he could use it. But his wife, not convinced by so feeble\nan argument, went on with shrill asseveration.\n\n\"No, you shall not go, what can they want of a piece of antiquity like\nyou. If you were still forty as you were when you went to Tierra del\nFuego and brought me back those green Indian necklaces.--Then indeed!\nBut now!--I know, that ridiculous fellow Marcial fired your brain this\nmorning with talking to you about battles. It seems to me that Se\u00f1or\nMarcial and I will come to quarrelling.--Let him go to the ships if he\nlikes and pay them out for the foot he lost! Oh! Saint Joseph the\nblessed! If I had known when I was a girl what you seamen were!\nEndless worry; never a day's peace! A woman marries to live with her\nhusband and one fine day a dispatch comes from Madrid and he is sent\noff at two minutes notice to the Lord knows where--Patagonia or Japan\nor the infernal regions. For ten or twelve months she sees nothing of\nhim and at last, if the savages have not eaten him meanwhile, he comes\nback again the picture of misery--so ill and yellow that she does not\nknow what to do to restore him to his right color. But old birds are\nnot to be caught in a trap, and then suddenly another dispatch comes\nfrom Madrid, with orders to go to Toulon or Brest or Naples--go here\nand go there--wherever it is necessary to meet the whims of that\nrascally First Consul...! If you would all do as I say, you would soon\npayout these gentlemen who keep the world in a turmoil!\"\n\nMy master sat smiling and gazing at a cheap print, badly  by\nsome cheap artist, which was nailed against the wall, and which\nrepresented the Emperor Napoleon mounted on a green charger, in the\ncelebrated \"redingote\" which was smeared with vermilion. It was no\ndoubt the sight of this work of art, which I had seen daily for four\nyears, which had modified my ideas with respect to the smuggler's\ncostume of the great man of the day, and had fixed his image in my\nmind as dressed something like a cardinal and riding a green horse.\n\n\"This is not living!\" Do\u00f1a Francisca went on, throwing up her arms:\n\"God forgive me, but I hate the sea, though they say it is one of His\nmost glorious works. What is the use of the Holy Inquisition, will you\ntell me, if it is not to burn those diabolical ships of war to ashes?\nWhat is the good of this incessant firing of cannon,--balls upon\nballs, all directed against four boards, as you may say, which are\nsoon smashed to leave hundreds of hapless wretches to drown in the\nsea? Is not that provoking God?--And yet you men are half-wild as soon\nas you hear a cannon fired! Merciful Heaven! my flesh creeps at the\nsound, and if every one was of my way of thinking, we should have no\nmore sea-fights, and the cannon would be cast into bells. Look here,\nAlonso,\" she said, standing still in front of her husband, \"it seems\nto me that they have done you damage enough already; what more do you\nwant? You and a parcel of madmen like yourself,--had you not enough to\nsatisfy you on the 14th?\"[1]\n\n    [1] The battle of Cape St. Vincent was fought on February 14,\n    1797.\n\nDon Alonso clenched his fists at this bitter reminiscence, and it was\nonly out of consideration for his wife, to whom he paid the utmost\nrespect, that he suppressed a good round oath.\n\n\"I lay all the blame of your absurd determination to join the fleet to\nthat rascally Marcial,\" the lady went on, warming with her own\neloquence; \"that maniac for the sea who ought to have been drowned a\nhundred times and over, but that he escaped a hundred times to be the\ntorment of my life. If he wants to join, with his wooden leg, his\nbroken arm, his one eye, and his fifty wounds--let him go, by all\nmeans, and God grant he may never come back here again--but you shall\nnot go, Alonso, for you are past service and have done enough for the\nKing who has paid you badly enough in all conscience. If I were you, I\nwould throw those captain's epaulettes you have worn these ten years\nin the face of the Generalissimo of the land and sea forces. My word!\nthey ought have made you admiral, at least; you earned that when you\nwent on that expedition to Africa and brought me back those blue beads\nwhich I gave with the Indian necklace to decorate the votive urn to\nthe Virgin 'del C\u00e1rmen.'\"\n\n\"Admiral or not, it is my duty to join the fleet, Paquita,\" said my\nmaster. \"I cannot be absent from this struggle. I feel that I must pay\noff some of my arrears to the English.\"\n\n\"Do you talk of paying off arrears!\" exclaimed my mistress; \"you--old,\nfeeble, and half-crippled....\"\n\n\"Gabriel will go with me,\" said Don Alonso, with a look at me which\nfilled me with valor.\n\nI bowed to signify that I agreed to this heroic scheme, but I took\ncare not to be seen by my mistress, who would have let me feel the\nfull weight of her hand if she had suspected my bellicose\ninclinations. Indeed, seeing that her husband was fully determined,\nshe was more furious than ever, declaring that if she had to live her\nlife again nothing should induce her to marry a sailor. She cursed the\nEmperor, abused our revered King, the Prince of Peace, and all those\nwho had signed the Treaty of Subsidies, ending by threatening the\nbrave old man with punishment from Heaven for his insane rashness.\n\nDuring this dialogue, which I have reported with approximate exactness\nas I have to depend on my memory, a loud barking cough in the\nadjoining room revealed the fact that Marcial, the old sailor, could\noverhear with perfect ease, my mistress's vehement harangue, in which\nshe had so frequently mentioned him in by no means flattering terms.\nBeing now desirous of taking part in the conversation, as his intimacy\nin the house fully justified his doing, he opened the door and came\ninto Don Alfonso's room. Before going any farther I must give some\naccount of my master's former history, and of his worthy wife, that\nthe reader may have a better understanding of what follows.\n\n\n\n\nCHAPTER III.\n\n\nDon Alfonso Gutierrez de Cisniega belonged to an old family of Vejer,\nwhere he lived. He had been devoted at an early age to a naval career\nand, while still quite young, had distinguished himself in defending\nHavana against the English in 1748. He was afterwards engaged in the\nexpedition which sailed from Cartagena against the Algerines in 1775,\nand was present at the attack upon Gibraltar under the Duke de Crillon\nin 1782. He subsequently joined the expedition to the Straits of\nMagellan in the corvette _Santa Mar\u00eda de la Cabeza_, commanded by Don\nAntonio de C\u00f3rdova, and fought in the glorious engagements between the\nAnglo-Spanish fleet and the French before Toulon in 1793, terminating\nhis career of glory at the disastrous battle of Cape St. Vincent,\nwhere he commanded the _Mejicano_, one of the ships which were forced\nto surrender.\n\nFrom that time my master, whose promotion had been slower than his\nlaborious and varied career had merited, retired from active service.\nHe suffered much in body from the wounds he had received on that\nfatal day, and more in mind from the blow of such a defeat. His wife\nnursed and tended him with devotion though not in silence, for abuse\nof the navy and of seamen of every degree were as common in her mouth\nas the names of the saints in that of a bigot.\n\nDo\u00f1a Francisca was an excellent woman, of exemplary conduct and noble\nbirth, devout and God-fearing--as all women were in those days,\ncharitable and judicious, but with the most violent and diabolical\ntemper I ever met with in the whole course of my life. Frankly I do\nnot believe that this excessive irritability was natural to her, but\nthe result and outcome of the worries in her life arising out of her\nhusband's much-hated profession; it must be confessed that she did not\ncomplain wholly without reason, and every day of her life Do\u00f1a\nFrancisca addressed her prayers to Heaven for the annihilation of\nevery fleet in Europe. This worthy couple had but one child, a\ndaughter--the incomparable Rosita, of whom more anon.\n\nThe veteran, however, pined sadly at Vejer, seeing his laurels covered\nwith dust and gnawed to powder by the rats, and all his thoughts and\nmost of his discourse, morning, noon, and night, were based on the\nabsorbing theme that if C\u00f3rdova, the commander of the Spanish fleet,\nhad only given the word \"Starboard\" instead of \"Port\" the good ships\n_Mejicano_, _San Jos\u00e9_, _San Nicol\u00e1s_ and _San Isidro_ would never\nhave fallen into the hands of the English, and Admiral Jervis would\nhave been defeated. His wife, Marcial, and even I myself, exceeding\nthe limits of my duties--always assured him that there was no doubt of\nthe fact, to see whether, if we acknowledged ourselves convinced, his\nvehemence would moderate--but no; his mania on that point only died\nwith him.\n\nEight years had passed since that disaster, and the intelligence that\nthe whole united fleet was to fight a decisive battle with the English\nhad now roused my master to a feverish enthusiasm which seemed to have\nrenewed his youth. He pictured to himself the inevitable rout of his\nmortal enemies; and although his wife tried to dissuade him, as has\nbeen said, it was impossible to divert him from his wild purpose. To\nprove how obstinate his determination was it is enough to mention that\nhe dared to oppose his wife's strong will, though he avoided all\ndiscussion; and to give an adequate idea of all that his opposition\nimplied I ought to mention that Don Alonso was afraid of no mortal\nthing or creature--neither of the English, the French, nor the\nsavages of Magellan, not of the angry sea, nor of the monsters of the\ndeep, nor of the raging tempest, nor of anything in the earth or\nsky--but only of his wife.\n\nThe last person I must mention is Marcial the sailor, the object of\nDo\u00f1a Francisca's deepest aversion, though Don Alonso, under whom he\nhad served, loved him as a brother.\n\nMarcial--no one knew his other name--called by all the sailors \"the\nHalf a Man,\" had been boatswain on various men-of-war for forty years.\nAt the time when my story begins this maritime hero's appearance was\nthe strangest you can imagine. Picture to yourself an old man, tall\nrather than short, with a wooden leg, his left arm shortened to within\na few inches of the elbow, minus an eye, and his face seamed with\nwounds in every direction--slashed by the various arms of the enemy;\nwith his skin tanned brown, like that of all sea-faring men, and a\nvoice so hoarse, hollow and slow, that it did not seem to belong to\nany rational human creature, and you have some idea of this eccentric\npersonage. As I think of him I regret the narrow limits of my palette,\nfor he deserves painting in more vivid colors and by a worthier\nartist. It was hard to say whether his appearance was most calculated\nto excite laughter or command respect--both at once I think, and\naccording to the point of view you might adopt.\n\nHis life might be said to be an epitome of the naval history of Spain\nduring the last years of the past century and the beginning of this--a\nhistory in whose pages the most splendid victories alternate with the\nmost disastrous defeats. Marcial had served on board the _Conde de\nRegla_, the _San Joaquin_, the _Real C\u00e1rlos_, the _Trinidad_ and other\nglorious but unfortunate vessels which, whether honorably defeated or\nperfidiously destroyed, carried with them to a watery grave the naval\npower of Spain. Besides the expeditions in which my master had taken\npart Marcial had been present at many others, such as that of\nMartinica, the action of Cape Finisterre, and before that the terrible\nbattle close to Algeciras in July, 1801, and that off Cape Santa Mar\u00eda\non the 5th of October, 1804. He quitted the service at sixty-six years\nof age, not however for lack of spirit but because he was altogether\n\"unmasted\" and past fighting. On shore he and my master were the best\nof friends, and as the boatswain's only daughter was married to one of\nthe servants of the house, of which union a small child was the token,\nMarcial had made up his mind to cast anchor for good, like a hulk\npast service, and even succeeded in making himself believe that peace\nwas a good thing. Only to see him you would have thought that the most\ndifficult task that could be set to this grand relic of a hero was\nthat of minding babies; but, as a matter of fact, Marcial had no other\noccupation in life than carrying and amusing his grandchild, putting\nit to sleep with his snatches of sea-songs, seasoned with an oath or\ntwo--excusable under the circumstances.\n\nBut no sooner had he heard that the united fleets were making ready\nfor a decisive battle than his moribund fires rose from their ashes,\nand he dreamed that he was calling up the crew in the forecastle of\nthe _Sant\u00edsima Trinidad_. Discovering in Don Alfonso similar symptoms\nof rejuvenescence, he confessed to him, and from that hour they spent\nthe chief part of the day and night in discussing the news that\narrived and their own feelings in the matter; \"fighting their battles\no'er again,\" hazarding conjectures as to those to be fought in the\nimmediate future, and talking over their day-dreams like two ship's\nboys indulging in secret visions of the shortest road to the title of\nAdmiral.\n\nIn the course of these _t\u00eate-\u00e0-t\u00eate_ meetings, which occasioned the\ngreatest alarm to Do\u00f1a Francisca, the plan was hatched for setting\nout to join the fleet and be present at the impending battle. I have\nalready told the reader what my mistress's opinion was and all the\nabuse she lavished on the insidious sailor; he knows too that Don\nAlonso persisted in his determination to carry out his rash purpose,\naccompanied by me, his trusty page, and I must now proceed to relate\nwhat occurred when Marcial himself appeared on the scene to take up\nthe cudgels for war against the shameful _status quo_ of Do\u00f1a\nFrancisca.\n\n\n\n\nCHAPTER IV.\n\n\n\"Se\u00f1or Marcial,\" she began, with increased indignation, \"if you choose\nto go to sea again and lose your other hand, you can go if you like;\nbut my husband here, shall not.\"\n\n\"Very good,\" said the sailor who had seated himself on the edge of a\nchair, occupying no more space on it than was necessary to save\nhimself from falling: \"I will go alone. But the devil may take me if I\ncan rest without looking on at the fun!\"\n\nThen he went on triumphantly: \"We have fifteen ships and the French\ntwenty smaller vessels. If they were all ours we should not want so\nmany. Forty ships and plenty of brave hearts on board!\"\n\nJust as the spark creeps from one piece of timber to the next, the\nenthusiasm that fired Marcial's one eye lighted up both my master's,\nthough dimmed by age. \"But the _Se\u00f1orito_\" (Lord Nelson), added the\nsailor, \"will bring up a great many men too. That is the sort of\nperformance I enjoy: plenty of timbers to fire at, and plenty of\ngunpowder-smoke to warm the air when it is cold.\"\n\nI forgot to mention that Marcial, like most sailors, used a vocabulary\nof the most wonderful and mongrel character, for it seems to be a\nhabit among seamen of every nation to disfigure their mother tongue to\nthe verge of caricature. By examining the nautical terms used by\nsailors we perceive that most of them are corruptions of more usual\nterms, modified to suit their eager and hasty temperament trained by\ncircumstances to abridge all the functions of existence and\nparticularly speech. Hearing them talk it has sometimes occurred to me\nthat sailors find the tongue an organ that they would gladly dispense\nwith.\n\nMarcial, for instance, turned verbs into nouns and nouns into verbs\nwithout consulting the authorities. He applied nautical terms to every\naction and movement, and identified the ideas of a man and a ship,\nfancying that there was some analogy between their limbs and parts. He\nwould say in speaking of the loss of his eye that his larboard\nport-hole was closed, and explained the amputation of his arm by\nsaying that he had been left minus his starboard cat-head. His heart\nhe called his courage-hold and his stomach his bread-basket. These\nterms sailors at any rate could understand; but he had others, the\noffspring of his own inventive genius of which he alone understood the\nmeaning or could appreciate the force. He had words of his own coining\nfor doubting a statement, for feeling sad; getting drunk he always\ncalled \"putting on your coat\" among a number of other fantastical\nidioms; and the derivation of this particular phrase will never occur\nto my readers without my explaining to them that the English sailors\nhad acquired among the Spaniards the nickname of \"great-coats,\" so\nthat when he called getting drunk \"putting your coat on\" a recondite\nallusion was implied to the favorite vice of the enemy. He had the\nmost extraordinary nicknames for foreign admirals; Nelson he called\nthe _Se\u00f1orito_, implying a certain amount of respect for him;\nCollingwood was _Rio Calambre_, (Uncle Cramp) which he believed to be\nan equivalent for the English name; Jervis he called--as the English\ndid too--The old Fox; Calder was known as _Rio Perol_ (Uncle Boiler)\nfrom an association of the name Calder with _caldera_, a kettle, and\nby an entirely different process he dubbed Villeneuve, the Admiral of\nthe united fleets, with the name of _Monsieur Corneta_, borrowed from\nsome play he had once seen acted at Madrid. In fact, when reporting\nthe conversations I can recall, I must perforce translate his\nwonderful phraseology into more ordinary language, to avoid going into\nlong and tiresome explanations.\n\nTo proceed, Do\u00f1a Francisca, devoutly crossing herself, answered\nangrily:\n\n\"Forty ships! Good Heavens! it is tempting Providence; and there will\nbe at least forty thousand guns for the enemies to kill each other.\"\n\n\"Ah! but _Monsieur Corneta_ keeps the courage-hold well filled!\"\nexclaimed Marcial, striking his breast. \"We shall laugh at the\ngreat-coats this time. It will not be Cape St. Vincent over again.\"\n\n\"And you must not forget,\" added my master eagerly recurring to his\nfavorite hobby, \"that if Admiral C\u00f3rdova had only ordered the _San\nJos\u00e9_ and the _Mejicano_ to tack to port, Captain Jervis would not now\nbe rejoicing in the title of Earl St. Vincent. Of that you may be very\ncertain, and I have ample evidence to show that if we had gone to port\nthe day would have been ours.\"\n\n\"Ours!\" exclaimed Do\u00f1a Francisca scornfully. \"As if you could have\ndone more. To hear these fire-eaters it would seem as if they wanted\nto conquer the world, and as to going to sea--it appears that their\nshoulders are not broad enough to bear the blows of the English.\"\n\n\"No,\" said Marcial resolutely and clenching his fist defiantly. \"If it\nwere not for their cunning and knavery...! We got out against them\nwith a bold front, defying them like men, with our flag hoisted and\nclean hands. The English never sail wide, they always steal up and\nsurprise us, choosing heavy seas and stormy weather. That is how it\nwas at the Straits, when we were made to pay so dearly. We were\nsailing on quite confidingly, for no one expected to be trapped even\nby a heretic dog of a Moor, much less by an Englishman who does the\npolite thing in a Christian fashion.--But no, an enemy who sneaks up\nto fight is not a Christian--he is a highwayman. Well now, just fancy,\nse\u00f1ora,\" and he turned to Do\u00f1a Francisca to engage her attention and\ngood-will, \"we were going out of Cadiz to help the French fleet which\nwas driven into Algeciras by the English.--It is four years ago now,\nand to this day it makes me so angry that my blood boils as I think of\nit. I was on board the _Real C\u00e1rlos_, 112 guns, commanded by Ezguerra,\nand we had with us the _San Hermenegildo_, 112 guns too, the _San\nFernando_, the _Argonauta_, the _San Agustin_, and the frigate\n_Sabina_. We were joined by the French squadron of four men-of-war,\nthree frigates and a brigantine, and all sailed out of Algeciras for\nCadiz at twelve o'clock at noon; and as the wind was slack when night\nfell we were close under Punta Carnero. The night was blacker than a\nbarrel of pitch, but the weather was fine so we could hold on our way\nin spite of the darkness. Most of the crew were asleep; I remember, I\nwas sitting in the fo'castle talking to the mate, Pepe D\u00e9bora, who was\ntelling me all the dog's tricks his mother-in-law had played him, and\nalongside we could see the lights of the _San Hermenegildo_, which was\nsailing at a gun-shot to starboard. The other ships were ahead of us.\nFor the very last thing we any of us thought of was that the\n'great-coats' had slipped out of Gibraltar and were giving chase--and\nhow the devil should we, when they had doused all their lights and\nwere stealing up to us without our guessing it? Suddenly, for all that\nthe night was so dark, I fancied I saw something--I always had a\nport-light like a lynx--I fancied a ship was standing between us and\nthe _San Hermenegildo_, which was sailing at a gun-shot to starboard.\n'Jos\u00e9 D\u00e9bora,' says I, 'either I saw a ghost or there is an Englishman\nto starboard?' Jos\u00e9 D\u00e9bora looks himself, and then he says: 'May the\nmain-mast go by the board,' says he, 'if there is e'er a ship to\nstarboard but the _San Hermenegildo_.' 'Well,' says I, 'whether or no\nI am going to tell the officer of the watch.'\n\n\"Well hardly were the words out of my mouth when, rub-a-dub! we heard\nthe tune of a whole broadside that came rattling against our ribs. The\ncrew were on deck in a minute, and each man at his post. That was a\nrumpus, se\u00f1ora! I wish you could have been there, just to have an idea\nof how these things are managed. We were all swearing like demons and\nat the same time praying the Lord to give us a gun at the end of every\nfinger to fight them with. Ezguerra gave the word to return their\nbroadside.--Thunder and lightning! They fired again, and in a minute\nor two we responded. But in the midst of all the noise and confusion\nwe discovered that with their first broadside they had sent one of\nthose infernal combustibles (but he called it 'comestibles') on board\nwhich fall on the deck as if it were raining fire. When we saw our\nship was burning we fought like madmen and fired off broadside after\nbroadside. Ah! Do\u00f1a Francisca, it was hot work I can tell you!--Then\nour captain took us alongside of the enemy's ship that we might board\nher. I wish you could have seen it! I was in my glory then; in an\ninstant we had our axes and boarding-pikes out, the enemy was coming\ndown upon us and my heart jumped for joy to see it, for this was the\nquickest way of settling accounts. On we go, right into her!--Day was\njust beginning to dawn, the yards were touching, and the boarding\nparties ready at the gangways when we heard Spanish oaths on board the\nfoe. We all stood dumb with horror, for we found that the ship we had\nbeen fighting with was the _San Hermenegildo_ herself.\"\n\n\"That was a pretty state of things,\" said Do\u00f1a Francisca roused to\nsome interest in the narrative. \"And how had you been such asses--with\nnot a pin to choose between you?\"\n\n\"I will tell you. We had no time for explanations then. The flames on\nour ship went over to the _San Hermenegildo_ and then, Blessed Virgin!\nwhat a scene of confusion. 'To the boats!' was the cry. The fire\ncaught the _Santa B\u00e1rbara_ and her ladyship blew up with loud\nexplosion.--We were all swearing, shouting, blaspheming God and the\nVirgin and all the Saints, for that seems the only way to avoid\nchoking when you are primed to fight, up to the very muzzle....\"\n\n\"Merciful Heavens how shocking!\" cried my mistress. \"And you escaped?\"\n\n\"Forty of us got off in the launch and six or seven in the gig, these\ntook up the second officer of the _San Hermenegildo_. Jos\u00e9 D\u00e9bora\nclung to a piece of plank and came to shore at Morocco, more dead than\nalive.\"\n\n\"And the rest?\"\n\n\"The rest--the sea was wide enough to hold them all. Two thousand men\nwent down to Davy Jones that day, and among them our captain,\nEzguerra, and Emparan, the captain of the other ship.\"\n\n\"Lord have mercy on them!\" ejaculated Do\u00f1a Francisca. \"Though God\nknows! they were but ill-employed to be snatched away to judgment. If\nthey had stayed quietly at home, as God requires....\"\n\n\"The cause of that disaster,\" said Don Alonso, who delighted in\ngetting his wife to listen to these dramatic narratives, \"was this:\nThe English emboldened by the darkness arranged that the _Superb_, the\nlightest of their vessels, should extinguish her lights and slip\nthrough between our two finest ships. Having done this, she fired both\nher broadsides and then put about as quickly as possible to escape the\nstruggle that ensued. The two men-of-war, finding themselves\nunexpectedly attacked, returned fire and thus went on battering each\nother till dawn, when, just as they were about to board, they\nrecognized each other and the end came as Marcial has told you in\ndetail.\"\n\n\"Ah! and they played the game well,\" cried the lady. \"It was well\ndone though it was a mean trick!\"\n\n\"What would you have?\" added Marcial. \"I never loved them much; but\nsince that night!... If _they_ are in Heaven I do not want ever to go\nthere. Sooner would I be damned to all eternity!\"\n\n\"Well--and then the taking of the four frigates which were coming from\nRio de la Plata?\" asked Don Alfonso, to incite the old sailor to go on\nwith his stories.\n\n\"Aye--I was at that too,\" said Marcial. \"And that was where I left my\nleg. That time too they took us unawares, and as it was in time of\npeace we were sailing on quietly enough, only counting the hours till\nwe should be in port, when suddenly---- I will tell you exactly how it\nall happened, Do\u00f1a Francisca, that you may just understand the ways of\nthose people. After the engagement at the Straits I embarked on board\nthe _Fama_ for Montevideo, and we had been out there a long time when\nthe Admiral of the squadron received orders to convoy treasure from\nLima and Buenos Ayres to Spain. The voyage was a good one and we had\nno mishaps but a few slight cases of fever which only killed off a few\nof our men. Our freight was heavy--gold belonging to the king and to\nprivate persons, and we also had on board what we called the 'wages\nchest'--savings off the pay of the troops serving in America.\nAltogether, if I am not much mistaken, a matter of fifty millions or\nso of _pesos_, as if it were a mere nothing; and besides that,\nwolf-hides, vicu\u00f1a wool, cascarilla, pigs of tin and copper, and\ncabinet woods. Well, sir, after sailing for fifty days we sighted land\non the 5th of October, and reckoned on getting into Cadiz the next day\nwhen, bearing down from the northeast, what should we see but four\nfrigates. Although, as I said, it was in time of peace, and though our\ncaptain, Don Miguel de Zapiain, did not seem to have any suspicion of\nevil, I--being an old sea-dog--called D\u00e9bora and said to him that\nthere was powder in the air, I could smell it. Well, when the English\nfrigates were pretty near, we cleared the decks for action; the _Fama_\nwent forward and we were soon within a cable's length of one of the\nEnglish ships which lay to windward.\n\n\"The English captain hailed us through his speaking-trumpet and told\nus--there is nothing like plain-speaking--told us to prepare to defend\nourselves, as he was going to attack. He asked a string of questions,\nbut all he got out of us was that we should not take the trouble to\nanswer him. Meanwhile the other three frigates had come up and had\nformed in such order that each Englishman had a Spaniard to the\nleeward of him.\"\n\n\"They could not have taken up a better position,\" said my master.\n\n\"So say I,\" replied Marcial. \"The commander of our squadron, Don Jos\u00e9\nBustamante, was not very prompt; if I had been in his shoes.... Well,\nse\u00f1or, the English commodore sent a little whipper-snapper officer, in\na swallow-tail coat, on board the _Medea_, who wasted no time in\ntrifling but said at once that though war had not been declared, the\ncommodore had orders to take us. That is what it is to be English!\nWell, we engaged at once; our frigate received the first broadside in\nher port quarter; we politely returned the salute, and the cannonade\nwas brisk on both sides--the long and the short of it is that we could\ndo nothing with the heretics, for the devil was on their side; they\nset fire to the _Santa B\u00e1rbara_ which blew up with a roar, and we were\nall so crushed by this and felt so cowed--not for want of courage,\nse\u00f1or, but what they call demoralized--well, from the first we knew we\nwere lost. There were more holes in our ship's sails than in an old\ncloak; our rigging was damaged, we had five feet of water in the\nhold, our mizzen-mast was split, we had three shots in the side only\njust above the water line and many dead and wounded. Notwithstanding\nall this we went on, give and take, with the English, but when we saw\nthat the _Medea_ and the _Clara_ were unable to fight any longer and\nstruck their colors we made all sail and retired, defending ourselves\nas best we could. The cursed Englishman gave chase, and as her sails\nwere in better order than ours we could not escape and we had nothing\nfor it but to haul our colors down at about three in the afternoon,\nwhen a great many men had been killed and I myself was lying half-dead\non the deck, for a ball had gone out of its way to take my leg off.\nThose d----d wretches carried us off to England, not as prisoners, but\nas _d\u00e9tenus_; however, with despatches on one side and despatches on\nthe other, from London to Madrid and back again, the end of it was\nthat they stuck for want of money; and, so far as I was concerned,\nanother leg might have grown by the time the King of Spain sent them\nsuch a trifle as those five millions of _pesos_.\"\n\n\"Poor man!--and it was then you lost your leg?\" asked Do\u00f1a Francisca\ncompassionately.\n\n\"Yes, se\u00f1ora, the English, knowing that I was no dancer, thought one\nwas as much as I could want. In return they took good care of me. I\nwas six months in a town they called _Plinmuf_ (Plymouth) lying in my\nbunk with my paw tied up and a passport for the next world in my\npocket.--However, God A'mighty did not mean that I should make a hole\nin the water so soon; an English doctor made me this wooden leg, which\nis better than the other now, for the other aches with that d----d\nrheumatism and this one, thank God, never aches even when it is hit by\na round of small shot. As to toughness, I believe it would stand\nanything, though, to be sure, I have never since faced English fire to\ntest it.\"\n\n\"You are a brave fellow,\" said my mistress. \"Please God you may not\nlose the other. But those who seek danger....\"\n\nAnd so, Marcial's story being ended, the dispute broke out anew as to\nwhether or no my master should set out to join the squadron. Do\u00f1a\nFrancisca persisted in her negative, and Don Alonso, who in his wife's\npresence was as meek as a lamb, sought pretexts and brought forward\nevery kind of reason to convince her.\n\n\"Well we shall go to look on, wife,--simply and merely to look\non\"--said the hero in a tone of entreaty.\n\n\"Let us have done with sight-seeing,\" answered his wife. \"A pretty\npair of lookers-on you two would make!\"\n\n\"The united squadrons,\" added Marcial, \"will remain in Cadiz--and they\nwill try to force the entrance.\"\n\n\"Well then,\" said my mistress, \"you can see the whole performance from\nwithin the walls of Cadiz, but as for going out in the ships--I say\nno, and I mean no, Alonso. During forty years of married life you have\nnever seen me angry (he saw it every day)--but if you join the\nsquadron I swear to you ... remember, Paquita lives only for you!\"\n\n\"Wife, wife--\" cried my master much disturbed: \"Do you mean I am to\ndie without having had that satisfaction?\"\n\n\"A nice sort of satisfaction truly! to look on at mad men killing each\nother! If the King of Spain would only listen to me, I would pack off\nthese English and say to them: 'My beloved subjects were not made to\namuse you. Set to and fight each other, if you want to fight.' What do\nyou say to that?--I, simpleton as I am, know very well what is in the\nwind, and that is that the first Consul--Emperor--Sultan--whatever you\ncall him--wants to settle the English, and as he has no men brave\nenough for the job he has imposed upon our good King and persuaded\nhim to lend him his; and the truth is he is sickening us with his\neverlasting sea-fights. Will you just tell me what is Spain to gain in\nall this? Why is Spain to submit to being cannonaded day after day for\nnothing at all? Before all that rascally business Marcial has told us\nof what harm had the English ever done us?--Ah, if they would only\nlisten to me! Master Buonaparte might fight by himself, for I would\nnot fight for him!\"\n\n\"It is quite true,\" replied my master, \"that our alliance with France\nis doing us much damage, for all the advantages accrue to our ally,\nwhile all the disasters are on our side.\"\n\n\"Well, then, you utter simpletons, why do you encourage the poor\ncreatures to fight in this war?\"\n\n\"The honor of the nation is at stake,\" replied Don Alonso, \"and after\nhaving once joined the dance it would be a disgrace to back out of it.\nLast month, when I was at Cadiz, at my cousin's daughter's\nchristening, Churruca said to me: 'This French alliance and that\nvillainous treaty of San Ildefonso, which the astuteness of Buonaparte\nand the weakness of our government made a mere question of subsidies,\nwill be the ruin of us and the ruin of our fleet if God does not come\nto the rescue, and afterwards will be the ruin of the colonies too and\nof Spanish trade with America. But we must go on now all the\nsame....'\"\n\n\"Well,\" said Do\u00f1a Francisca, \"what I say is that the Prince of Peace\nis interfering in things he does not understand. There you see what a\nman without learning is! My brother the archdeacon, who is on Prince\nFerdinand's side, says that Godoy is a thoroughly commonplace soul,\nthat he has studied neither Latin nor theology and that all he knows\nis how to play the guitar and twenty ways of dancing a gavotte. They\nmade him prime minister for his good looks, as it would seem. That is\nthe way we do things in Spain! And then we hear of starvation and\nwant--everything is so dear--yellow fever breaking out in\nAndalusia.--This is a pretty state of things, sir,--yes, and the fault\nis yours; yours,\" she went on, raising her voice and turning purple.\n\"Yes, se\u00f1or, yours, who offend God by killing so many people--and if\nyou would go to church and tell your beads instead of wanting to go in\nthose diabolical ships of war, the devil would not find time to trot\nround Spain so nimbly, playing the mischief with us all.\"\n\n\"But you shall come to Cadiz too,\" said Don Alonso, hoping to light\nsome spark of enthusiasm in his wife's heart; \"you shall go to\nFlora's house, and from the balcony you will be able to see the fight\nquite comfortably, and the smoke and the flames and the flags.--It is\na beautiful sight!\"\n\n\"Thank you very much--but I should drop dead with fright. Here we\nshall be quiet; those who seek danger may go there.\"\n\nHere the dialogue ended, and I remember every word of it though so\nmany years have elapsed. But it often happens that the most remote\nincidents that occurred even in our earliest childhood, remain stamped\non our imagination more clearly and permanently than the events of our\nriper years when our reasoning faculties have gained the upper hand.\n\nThat evening Don Alonzo and Marcial talked over matters whenever Do\u00f1a\nFrancisca left them together; but this was at rare intervals, for she\nwas suspicious and watchful. When she went off to church to attend\nvespers, as was her pious custom, the two old sailors breathed freely\nagain as if they were two giddy schoolboys out of sight of the master.\nThey shut themselves into the library, pulled out their maps and\nstudied them with eager attention; then they read some papers in which\nthey had noted down the names of several English vessels with the\nnumber of their guns and men, and in the course of their excited\nconference, in which reading was varied by vigorous commentary, I\ndiscovered that they were scheming the plan of an imaginary naval\nbattle. Marcial, by means of energetic gymnastics with his arm and a\nhalf, imitated the advance of the squadron and the explosion of the\nbroadsides; with his head he indicated the alternate action of the\nhostile vessels; with his body the heavy lurch of each ship as it went\nto the bottom; with his hand the hauling up and down of the signal\nflags; he represented the boatswain's whistle by a sharp sibilation;\nthe rattle of the cannon by thumping his wooden leg on the floor; he\nsmacked his tongue to imitate the swearing and confusion of noises in\nthe fight; and as my master assisted him in this performance with the\nutmost gravity I also must need take my share in the fray, encouraged\nby their example and giving natural vent to that irresistible longing\nto make a noise which is a master passion with every boy. Seeing the\nenthusiasm of the two veterans, I could no longer contain myself and\ntook to leaping about the room--a freedom in which I was justified by\nmy master's kind familiarity; I imitated with my head and arms the\nmovements of a vessel veering before the wind, and at the same time\nmaking my voice as big as possible I shouted out all the most\nsonorous monosyllables I could think of as being most like the noise\nof a cannon. My worthy master and the mutilated old sailor, quite as\nchildish as I in their own way, paid no attention to my proceedings,\nbeing entirely preoccupied with their own ideas.\n\nHow I have laughed since when I have remembered the scene! and how\ntrue it is--in spite of all my respect for my companions in the\ngame--that senile enthusiasm makes old men children once more and\nrenews the puerile follies of the cradle even on the very brink of the\ntomb!\n\nThey were deep in their discussion when they heard Do\u00f1a Francisca's\nstep returning from church.\n\n\"She is coming!\" cried Marcial in an agony of alarm, and they folded\nup the maps and began to talk of indifferent matters. I, however, not\nbeing able to cool down my juvenile blood so rapidly or else not\nnoticing my mistress's approach soon enough, went on, down the middle\nof the room in my mad career, ejaculating with the utmost incoherence,\nsuch phrases as I had picked up: \"Tack to starboard! Now Port!\nBroadside to the leeward! Fire! Bang! bom! boom!...\" She came up to me\nin a fury and without any warning delivered a broadside on my\nfigure-head with her right hand, and with such effect that for a few\nmoments I saw nothing but stars.\n\n\"What! you too?\" she cried, battering me unmercifully. \"You see,\" she\nadded, turning on her husband with flashing eyes, \"you have taught him\nto feel no respect for you!--You thought you were still in the\n_Caleta_ did you, you little ne'er do weel?\"\n\nThe commotion ended by my running off to the kitchen crying and\ndisgraced, after striking my colors in an ignominious manner, before\nthe superior force of the enemy; Do\u00f1a Francisca giving chase and\nbelaboring my neck and shoulders with heavy slaps. In the kitchen I\ncast anchor and sat down to cry over the fatal termination of my\nsea-fight.\n\n\n\n\nCHAPTER V.\n\n\nIn opposing her husband's insane determination to join the fleet, Do\u00f1a\nFrancisca did not rely solely on the reasons given in the last\nchapter; she had another and more weighty one which she did not\nmention in the course of that conversation, perhaps because it was\nwiser not. But the reader does not know it, and must be told.\n\nI have mentioned that my master had a daughter; this daughter's name\nwas Rosita; she was a little older than I was, that is to say scarcely\nfifteen, and a marriage had been arranged for her with a young officer\nof artillery named Malespina, belonging to a family of Medinasidonia\nand distantly related to my master. The wedding had been fixed for the\nend of October and, as may be supposed, the absence of the bride's\nfather on so solemn an occasion would have been highly improper.\n\nI must here give some account of my young lady, of her bridegroom, her\nlove-affairs and her projected marriage; and alas! my recollections\ntake a tinge of melancholy, recalling to my fancy many troublesome\nand far-away scenes, figures from another world--and stirring my weary\nold heart with feelings of which I should find it hard to say whether\nthey were more pleasurable or sad. Those ardent memories which now lie\nwithered in my brain, like tropical flowers exposed to a chill\nnorthern blast, sometimes make me laugh--but sometimes make me grave.\nHowever, to my tale, or the reader will be tired of these wearisome\nreflections which, after all, interest no one but myself.\n\nRosita was uncommonly pretty. I remember vividly how pretty she was,\nthough I should find it difficult to describe her features. I fancy I\nsee her now, smiling in my face; the curious expression of her\ncountenance, unlike any other I ever saw, dwells in my mind--from the\nperfect distinctness with which it rises before me--like one of those\ninnate ideas which seem to have come into the world with us from a\nformer existence, or to have been impressed on our minds by some\nmysterious power while we were still in the cradle. And yet I cannot\ndescribe it, for what then was real and tangible remains now in my\nbrain as a vague ideal; and while nothing is so fascinating as a\nbeloved ideal, nothing so completely eludes all categorical\ndescription.\n\nWhen I first went into the house I thought that Rosita belonged to\nsome superior order of beings; I will explain my feelings more fully\nthat you may form an idea of my utter simpleness. When we are little\nand a child comes into the world within our family the grown-up folks\nare apt to tell us that it has come from France, Paris, or England. I,\nlike other children, having no notions as to the multiplication of the\nhuman race, firmly believed that babies were imported packed up in\nboxes like a cargo of hardware. Thus, gazing for the first time at my\nmaster's daughter, I argued that so lovely a being could not have come\nfrom the same factory as the rest of us, that is to say from Paris or\nfrom England, and I remained convinced that there must be some\nenchanted region where heaven-sent workmen were employed in making\nthese choicer and lovelier specimens of humanity. Both of us being\nchildren, though in different ranks of life, we were soon on those\nterms of mutual confidence which were natural to our years, and my\ngreatest joy was in playing with her, submitting to all her vagaries\nand insolence, which is not saying a little, for our relative position\nwas never lost sight of in our games; she was always the young lady\nand I always the servant, so that I got the worst of it when slaps\nwere going, and I need not say who was the sufferer.\n\nMy highest dream of happiness was to be allowed to fetch her from\nschool, and when, by some unforeseen accident, some one else was\nentrusted with this delightful duty I was so deeply distressed that I\nhonestly thought there could be no greater grief in life, and would\nsay to myself: \"It is impossible that I should ever be more miserable\nwhen I am a man grown.\" My greatest delight was to climb the\norange-tree in the court-yard to pick the topmost sprays of blossom; I\nfelt myself at a height far above the greatest king on earth when\nseated on his throne, and I can remember no pleasure to be compared to\nthat of being obliged to capture her in that divinely rapturous game\nknown as hide and seek. If she ran like a gazelle I flew like a bird\nto catch her as soon as possible, seizing her by the first part of her\ndress or person that I could lay my hand on. When we changed parts,\nwhen she was the pursuer and I was to be caught, the innocent delight\nof the blissful game was doubled, and the darkest and dingiest hole in\nwhich I might hide, breathlessly awaiting the grasp of her imprisoning\nhands, was to me a perfect paradise. And I may honestly say that\nduring these happy games I never had a thought or a feeling that did\nnot emanate from the purest and most loyal idealism.\n\nThen her singing! From the time when she was quite little she used to\nsing the popular airs of Andalusia with the ease of a nightingale,\nwhich knows all the secrets of song without having been taught. All\nthe neighbors admired her wonderful facility and would come to listen\nto her, but to me their applause and admiration were an offence; I\ncould have wished her to sing to no one but me. Her singing was a sort\nof melancholy warbling, qualified by her fresh childlike voice. The\nair, which repeated itself with complicated little turns and trills\nlike a thread of sound, seemed to be lost in distant heights and then\nto come back to earth again on the low notes. It was like the song of\nthe lark as it rises towards heaven and suddenly comes down to sing\nclose in our ears; the spirit of the hearer seemed to expand as it\nfollowed the voice, and then to contract again, but always following\nthe swing of the melody and feeling the music to be inseparable from\nthe sweet little singer. The effect was so singular that to me it was\nalmost painful to hear her, particularly in the presence of others.\n\nWe were, as I have said, of about the same age, she being eight or\nnine months older than I was. But I was stunted and puny while she was\nwell grown and vigorous, and at the end of my three years' residence\nin the house she looked much the elder of the two. These three years\nslipped by without our either of us suspecting that we were growing\nup; our games went on without interruption, for she was much livelier\nby nature than I, though her mother would scold her, trying to keep\nher in order and make her study--in which, however, she did not always\nsucceed. At the end of these three years, however, my adored young\nmistress was a woman grown; her figure was round and well formed,\ngiving the finishing touch to her beauty; her face had a tenderer\nblush, a softer form, a gentler look; her large eyes were brighter but\ntheir glance was less restless and eager; her gait was more sober; her\nmovements were, I cannot say lighter nor less light, but certainly\ndifferent, though I could not, either then or now, define in what the\ndifference lay. But no change struck me so much as that in her voice,\nwhich acquired a gravity and depth very unlike the shrill gay tones in\nwhich she had been wont to call me, bewildering my common-sense and\nmaking me leave my various duties to join in her games. The bud, in\nshort, had become a rose, the chrysalis was transformed into a\nbutterfly.\n\nThen, one day--one dreadful, dismal day--my young mistress appeared\nbefore me in a long dress. This alteration made such an impression on\nme that I could not speak a word the whole day. I felt like a man who\nhas been cruelly imposed upon, and I was so vexed with her that in my\nsecret soul I found fifty reasons for seriously resenting her rapid\ndevelopment. A perfect fever of argumentativeness was fired in my\nbrain, and I debated the matter with myself in the most fervent manner\nduring my sleepless nights. The thing that utterly confounded me was\nthat the addition of a few yards of stuff to her skirts seemed\naltogether to have altered her character. That day--a thousand times\nunblessed--she spoke to me with the greatest formality, ordering me\ncoldly and even repellently to do all the things I least liked\ndoing--and she, who had so often been my accomplice and screen in\nidleness, now reproved me for it! and all this without a smile, or a\nskip, or a glance!--No more running, no more songs, no more hiding for\nme to find her, no making believe to be cross ending in a laugh--not a\nsquabble, not even a slap from her sweet little hand! It was a\nterrible crisis in my life--she was a woman and I was still a child!\n\nI need not say that this was an end to our pranks and games; I never\nagain climbed the orange-tree, which henceforth blossomed unmolested\nby my greedy devotion, and unfolded its leaves and shed its luscious\nperfume at its own sweet will; we never again scampered across the\ncourt-yard, nor trotted too and from school--I, so proud of my\nresponsibility, that I would have defended her against an army if they\nhad tried to carry her off. From that day Rosita always walked with\nthe greatest dignity and circumspection. I often observed that as she\nwent up-stairs in front of me she took care not to show an inch, not a\nline, of her pretty ankles, and this systematic concealment I felt to\nbe an insult to my dignity, for I had till lately seen a great deal\nmore than her ankles! Bless me! I can laugh now when I remember how my\nheart was ready to burst over these things.\n\nBut worse misfortunes were in store. One day in the same year as that\nof this transformation old 'Aunt' Martina, Rosario the cook, Marcial,\nand other members of the kitchen society were discussing something\nvery important. I made the best use of my ears and presently gathered\nthe most alarming hints: My young mistress was to be married. The\nthing seemed incredible for I had never heard of a lover. However, the\nparents used to arrange all these matters and the strange thing is\nthat sometimes they did not turn out badly. A young man of good family\nhad asked her hand, and her parents had consented. He came to the\nhouse accompanied by his relatives, who were some kind of counts or\nmarquises with a high-sounding title. The suitor wore a naval uniform,\nfor he served his country as a sailor, but in spite of his elegant\ncostume he was by no means attractive. This no doubt was the\nimpression he made on my young mistress, for from the first she\nmanifested a great dislike to the marriage. Her mother tried to\npersuade her, but all in vain though she drew the most flattering\npicture of the young man's excellent talents, ancient lineage and\nsplendid wealth. The young girl was not to be convinced, and answered\nall these arguments with others no less cogent.\n\nHowever, the sly baggage never said a word about the real reason,\nwhich was that she had another lover whom she really loved. This was a\nyoung artillery officer, Don Rafael Malespina, a fine-looking young\nfellow with a pleasing face. My young mistress had made his\nacquaintance in church, and the traitor Love had taken advantage of\nher while she was saying her prayers; but indeed a church has always\nseemed the fittest place, with its poetical and mysterious influences,\nfor the doors of the soul to be opened for the admission of love.\nMalespina took to lurking round the house, in which I detected him on\nvarious occasions, and this love-affair became so much talked of in\nVejer that the young naval officer came to know of it and challenged\nhis rival. My master and mistress heard the whole story when news was\nbrought to the house that Malespina had wounded his antagonist\nseverely.\n\nThe scandal caused an immense commotion. My mistress's religious\nfeelings were so much shocked by this deed that neither she nor my\nmaster could conceal their wrath, and Rosita was their first victim.\nHowever, months went by; the wounded man got well again, and as\nMalespina himself was a man of birth and wealth, there were evident\nindications in the political atmosphere of the house that Don Rafael\nwas about to be admitted. The parents of the wounded man gave up the\nsuit, and those of the conqueror appeared in their place to ask the\nhand of my sweet young mistress. After some discussion and demur the\nmatch was agreed upon.\n\nI remember the first time old Malespina came. He was a very tall,\ndry-looking man with a gaudily- waistcoat, a quantity of seals\nand ornaments hanging to his watch, and a very large sharp nose with\nwhich he seemed to be smelling every one he talked to. He was terribly\nvoluble and never allowed any one else to get a word in; he\ncontradicted everything, and it was impossible to praise anything\nwithout his saying that he had something far better. From the first I\nfelt sure he was a vain man and utterly untruthful, and my opinion was\namply justified later. My master received him with friendly\npoliteness, as well as his son who came with him. From that time the\nlover came to the house every day, sometimes alone and sometimes with\nhis father.\n\nNow a new phase came over my young mistress. Her coolness to me was so\nmarked that it verged on utter contempt. It made me understand\nclearly, for the first time, the humbleness of my condition, and I\ncursed it bitterly; I tried to argue with myself as to the claims to\nsuperiority of those who really were my superiors, asking myself, with\nreal anguish of mind, how far it was right and just that others should\nbe rich and noble and learned, while my ancestry were of such low\norigin; my sole fortune was my skin, and I hardly knew how to read.\nSeeing what the reward of my devotion was, I fully believed that there\nwas no ambition in this wide world that I dared aspire to; and it was\nnot till long after that I acquired a rational conviction that, by a\nsteady and vigorous use of my own powers, I might gain almost\neverything I was deficient in. Under the scorn with which she treated\nme I lost all confidence in myself; I never dared open my lips in her\npresence, and she inspired me with far greater awe than her parents.\nMeanwhile I attentively watched all the signs of the love that\npossessed her; I saw her sad and impatient when her lover was late; at\nevery sound of an approaching footstep her pretty face flushed and her\nblack eyes sparkled with anxiety and hope. If it was he who came in\nshe could not conceal her rapture, and then they would sit and talk\nfor hours together; but always under the eye of Do\u00f1a Francisca, for\nshe would not have allowed the young lady to have a _t\u00eate-\u00e0-t\u00eate_\nmeeting with any one, even through iron bars.\n\nHowever, they carried on an extensive correspondence, and the worst of\nit all was that I had to be the go-between and courier. That drove me\nmad!--The regular thing was that I should go out and meet the young\ngentleman at a certain place, as punctually as a clock, and he would\ngive me a note to carry to my young mistress; having discharged this\ncommission, she would give me one to take to him. How often have I\nfelt tempted to burn those letters instead of delivering them.\nHowever, luckily for me, I always kept cool enough to resist this base\ntemptation. I need hardly add that I hated Malespina; I no sooner saw\nhim come into the house than my blood boiled, and whenever he desired\nme to do anything I did it as badly and sulkily as possible, wishing\nto betray my extreme disgust. This disgust, which to them seemed\nsimply bad service, while to me it was a display of honest wrath\nworthy of a proud and noble heart, earned me many reprimands, and\nabove all it once led my young lady to make a speech that pierced me\nto the heart like the thrust of an arrow. On one occasion I heard her\nsay: \"That boy is getting so troublesome that we shall have to get rid\nof him.\"\n\nAt last the day was fixed for the wedding, and it was only a short\nwhile before that event that all I have already related took place\nwith reference to my master's project. It may therefore be easily\nunderstood that Do\u00f1a Francisca had excellent reasons for objecting to\nher husband's joining the fleet, besides her regard for his safety.\n\n\n\n\nCHAPTER VI.\n\n\nI remember very well that the day after the cuffing bestowed on me by\nDo\u00f1a Francisca in her wrath at my irreverent conduct and her intense\naversion to all naval warfare, I went out to attend my master in his\ndaily walk. He leaned upon my arm, and on the other side of him walked\nMarcial; we went slowly to suit Don Alonso's feeble pace and the\nawkwardness of the old sailor's wooden leg. It was like one of those\nprocessions in which a group of tottering and worm-eaten saints are\ncarried along on a shaky litter, threatening to fall if the pace of\nthe bearers is in the least accelerated. The two old men had no energy\nor motive power left but their brave hearts, which still acted as\ntruly as a machine just turned out of a workshop; or like the needle\nof a ship's compass which, notwithstanding its unerring accuracy,\ncould do nothing to work the crazy craft it served to guide! During\nour walk my master--after having asserted, as usual, that if Admiral\nC\u00f3rdova had only tacked to port instead of starboard the battle of\n'the 14th' would never have been lost--turned the conversation once\nmore on their grand project, and though they did not put their scheme\ninto plain words, no doubt because I was present, I gathered from what\nthey said that they intended to effect their purpose by stealth,\nquietly walking out of the house one morning without my mistress's\nknowledge.\n\nWhen we went in again indifferent matters were talked over. My master,\nwho was always amiable to his wife, was more so, that day, than ever.\nDo\u00f1a Francisca could say nothing, however trivial, that he did not\nlaugh at immoderately. He even made her a present of some trifles,\ndoing his utmost to keep her in a good humor, and it was no doubt as a\nresult of this conspicuous complaisance that my mistress was crosser\nand more peevish than I had ever seen her. No accommodation was\npossible; she quarrelled with Marcial over heaven knows what trifle,\nand desired him to quit the house that instant; she used the most\nviolent language to her husband; and during dinner, though he praised\nevery dish with unwonted warmth, the lady was implacable and went on\ngrumbling and scolding.\n\nAt last it was time for evening prayers, a solemn ceremony performed\nin the dining-room in the presence of all the household; and my\nmaster, who would not unfrequently go to sleep while he lazily\nmuttered the _Paternoster_, was that evening unusually wide awake and\nprayed with genuine fervor, his voice being heard above all the rest.\nAnother incident occurred which struck me particularly. The walls of\nthe rooms were decorated with two distinct sets of prints: sacred\nsubjects and maps--the hierarchy of Heaven on one hand and the\nsoundings all round Europe and America on the other. After supper my\nmaster was standing in the passage, studying a mariner's chart and\ntracing lines upon it with his trembling forefinger, when Do\u00f1a\nFrancisca, who had gathered some hints of the plan for evasion, and\nwho always appealed to Heaven when she caught her husband red-handed\nin any manifestations of nautical enthusiasm, came up behind him, and\nthrowing up her arms, exclaimed:\n\n\"Merciful Heaven! If you are not enough to provoke a Saint!\"\n\n\"But, my dear,\" my master timidly replied, \"I was only tracing the\ncourse taken by Alcal\u00e1 Galiano and Vald\u00e9s in the schooners _Sutil_ and\n_Mejicana_ when we went to explore the straits of Magellan. It was a\ndelightful expedition--I must have told you all about it.\"\n\n\"I shall come to burning all that paper trash!\" cried Do\u00f1a Francisca.\n\"A plague on voyages and on the wandering dog of a Jew who invented\nthem. You would do better to take some concern for the salvation of\nyour soul, for the long and the short of it is you are no chicken.\nWhat a man! to be sure--what a man to have to take care of!\"\n\nShe could not get over it; I happened to pass that way, but I cannot\nremember whether she relieved her fury by giving me a thrashing and\ndemonstrating at once the elasticity of my ears and the weight of her\nhands. The fact is that these little endearments were so frequently\nrepeated, that I cannot recollect whether I received them on this\nparticular occasion; all I remember is that my master, in spite of his\nutmost amiability, entirely failed to mollify his wife.\n\nMeanwhile I have neglected to speak of Rosita; she was in a very\nmelancholy mood, for Se\u00f1or de Malespina had not made his appearance\nall day nor written her a note; all my excursions to the market-place\nhaving proved vain. Evening came and with it grief fell on the young\ngirl's soul, for there was no hope now of seeing him till next\nday--but suddenly, after supper had been ordered up, there was a loud\nknock at the door. I flew to open it, and it was he; before I opened\nit my hatred had recognized him.\n\nI fancy I can see him now as he stood before me then, shaking his\ncloak which was wet with rain. Whenever I recall that man I see him as\nI saw him then. To be frankly impartial, I must say he was a very\nhandsome young fellow, with a fine figure, good manners, and a\npleasant expression; rather cold and reserved at first, grave and\nextremely courteous with the solemn and rather exaggerated politeness\nof the old school. He was dressed that evening in a frock-coat, with\nriding breeches and top boots; he wore a Portuguese hat and a very\nhandsome cloak of scarlet cloth, lined with silk, which was the height\nof fashion with the gilded youth of that time.\n\nAs soon as he had come in I saw that something serious had happened.\nHe went into the dining-room where all were much surprised to see him\nat so late an hour, for he never called in the evening; but my young\nmistress had hardly time to be glad before she understood that this\nunexpected visit was connected with some painful occasion.\n\n\"I have come to take leave of you,\" said Malespina. They all sat\nstupefied, and Rosita turned as white as the paper on which I am\nwriting; then she turned scarlet and then again as pale as death.\n\n\"But what has happened? Where are you going Don Rafael?\" asked my\nmistress. I have said that Malespina was an artillery officer, but I\ndid not mention that he was stationed at Cadiz and at Vejer only on\nleave.\n\n\"As the fleet is short of men,\" he replied, \"we are under orders to\nembark and serve on board ship. They say a battle is inevitable and\nmost of the vessels are short of gunners.\"\n\n\"Christ, Mother Mary and Saint Joseph!\" shrieked Do\u00f1a Francisca almost\nbeside herself. \"And they are taking you too? That is too much. Your\nduties are on land, my friend. Tell them to manage as best they may;\nif they want men let them find them. Upon my soul this is beyond a\njoke!\"\n\n\"But, my dear,\" said Don Alonso humbly, \"do not you see that they\nmust....\" But he could not finish his sentence, for Do\u00f1a Francisca,\nwhose cup of wrath and grief was overflowing, proceeded to\napostrophize all the potentates of the earth.\n\n\"You--\" she exclaimed, \"anything and everything seems right in your\neyes, if only it is to benefit those blessed ships of war. And who, I\nsay, who is the demon from hell who has ordered land forces on board\nship? You need not tell me.--It is Buonaparte's doing. No Spaniard\nwould have concocted such an infernal plot. Go and tell them that you\nare just going to be married. Come now,\" she added, turning to her\nhusband, \"write to Gravina and tell him that this young man cannot\njoin the squadron.\" Then, seeing that her husband only shrugged his\nshoulders, she cried:\n\n\"He is of no use whatever! Mercy on me! If only I wore trousers I\nwould be off to Cadiz and stop there till I had got you out of this\nmess.\"\n\nRosita said not a word. I who was watching her narrowly perceived how\nagitated she was. She never took her eyes off her lover, and if it had\nnot been for good manners and to keep up her dignity, she would have\ncried and sobbed loudly to relieve the grief that was almost\nsuffocating her.\n\n\"The soldier,\" said Don Alonso, \"is the slave of duty, and our young\nfriend is required by his country to serve on board ship in her\ndefence. He will gain glory in the impending struggle, and make his\nname famous by some great deed which history will record as an example\nto future generations.\"\n\n\"Oh yes--this, that and the other!\" said Do\u00f1a Francisca mimicking the\npompous tone in which her husband had made this speech. \"We know--and\nall for what? To humor those ne'er-do-weels at Madrid. Let them come\nthemselves to fire the cannons, and fight on their own account!--And\nwhen do you start?\"\n\n\"To-morrow morning. My leave is cut short and I am under orders to\nproceed at once to Cadiz.\"\n\nIt would be impossible to describe the look that came into my young\nmistress's face as she heard these words. The lovers looked at each\nother, and a long and mournful silence fell after this announcement of\nMalespina's immediate departure.\n\n\"But this is not to be borne!\" exclaimed Do\u00f1a Francisca. \"They will be\ncalling out the peasantry next--and the women too, if the whim takes\nthem. Lord of Heaven!\" she went on looking up to the ceiling with the\nglare of a pythoness, \"I do not fear to offend Thee by saying: Curses\non the inventor of ships--Curses on all who sail in them, and Curses\non the man who made the first cannon, with its thunder that is enough\nto drive one mad, and to be the death of so many poor wretches who\nnever did any harm!\"\n\nDon Alonso looked at the young officer, expecting to read some\nprotest in his face against these insults to the noble science of\ngunnery. Then he said:\n\n\"The worst of it is that the ships will lack material too and it would\nbe....\"\n\nMarcial, who had been listening at the door to the whole conversation,\ncould no longer contain himself. He came into the room saying:\n\n\"And why should they lack material?--The _Trinidad_ carries 140\nguns--32 thirty-six pounders, 34 twenty-four pounders, 36\ntwelve-pounders, 18 eighty-pounders, and 10 mortars. The _Pr\u00edncipe de\nAst\u00farias_ carries 118, the _Santa Ana_ 120, the _Rayo_ 100, the\n_Nepomuceno_, and the _San_ ...\"\n\n\"What business have you to interfere!\" exclaimed Do\u00f1a Francisca. \"And\nwhat does it matter to us whether they carry fifty or eighty?\" But\nMarcial went on with his patriotic list all the same, but in a lower\nvoice and speaking only to my master, who dared not express his\napprobation. Do\u00f1a Francisca went on:\n\n\"But for God's sake, Don Rafael, do not go. Explain that you are a\nlandsman, that you are going to be married. If Napoleon must fight,\nlet him fight alone: let him come forward and say: 'Here am I--kill\nme, you English--or let me kill you.' Why should Spain be subject to\nhis lordship's vagaries?\"\n\n\"I must admit,\" said Malespina, \"that our alliance with France has\nproved most disastrous.\"\n\n\"Then why was it made? Every one says that this Godoy is an ignorant\nfellow. You might think a nation could be governed by playing the\nguitar!\"\n\n\"After the treaty of Basle,\" the young man said, \"we were forced to\nbecome the enemies of the English, who defeated our fleet off Cape St.\nVincent.\"\n\n\"Ah! there you have it!\" exclaimed Don Alonso, striking the table\nviolently with his fist. \"If Admiral C\u00f3rdova had given the word to\ntack to port, to the vessels in front--in accordance with the simplest\nrules of strategy--the victory would have been ours. I consider that\nproved to a demonstration, and I stated my opinion at the time. But\nevery man must keep his place.\"\n\n\"The fact remains that we were beaten,\" said Malespina. \"The defeat\nmight not have led to such serious consequences if the Spanish\nministry had not signed the treaty of San Ildefonso with the French\nrepublic. That put us at the mercy of the First Consul, obliging us to\nsupport him in wars which had no aim or end but the furthering of his\nambition. The peace of Amiens was no better than a truce; England and\nFrance declared war again immediately, and then Napoleon demanded our\nassistance. We wished to remain neutral, for that treaty did not\noblige us to take any part in the second war, but he insisted on our\nco-operation with so much determination that the King of Spain, to\npacify him, agreed to pay him a subsidy of a hundred millions of\n_reales_--it was purchasing our neutrality with gold. But even so we\ndid not get what we had paid for; in spite of this enormous sacrifice\nwe were dragged into war. England forced us into it by seizing,\nwithout any justification, four of our frigates returning from America\nfreighted with bullion. After such an act of piracy the parliament of\nMadrid had no choice but to throw the country into the hands of\nNapoleon, and that was exactly what he wished. Our navy agreed to\nsubmit to the decision of the First Consul--nay, he was already\nEmperor--and he, hoping to conquer the English by stratagem, sent off\nthe combined fleets to Martinique, intending to draw off the British\nnaval forces from the coasts of Europe. Thus he hoped to realize his\nfavorite dream of invading Great Britain; but this clever trick only\nserved to prove the inexperience and cowardice of the French Admiral\nwho, on his return to Europe would not share with our navy the glory\nof the battle off Finisterre. Then, in obedience to the Emperor's\norders, the combined fleets were to enter Brest. They say that\nNapoleon is furious with the French Admiral and intends to supplant\nhim immediately.\"\n\n\"But from what they say,\" Marcial began, putting his oar in again, as\nwe say, \"Monsieur Corneta wants to cancel it, and is on the look-out\nfor some action which may wipe out the black mark against him. I am\nonly too glad, for then we shall see who can do something and who\ncannot.\"\n\n\"One thing is certain,\" Malespina went on, \"the English fleet is\ncruising in our waters and means to blockade Cadiz. The Spanish\nauthorities think that our fleet ought not to go out of the bay, where\nthey have every chance of conquering the foe; but it seems that the\nFrench are determined to go out to sea.\"\n\n\"We shall see,\" said my master. \"It cannot fail to be a glorious\nbattle, any way.\"\n\n\"Glorious! yes....\" replied Malespina. \"But who can promise that\nfortune shall favor us. You sailors indulge in many illusions and,\nperhaps from seeing things too closely, you do not realize the\ninferiority of our fleet to that of the English. They, besides having\na splendid artillery have all the materials at hand for repairing\ntheir losses at once. As to the men, I need say nothing. The enemy's\nsailors are the best in the world--all old and experienced seamen,\nwhile only too many of the Spanish vessels are manned by raw recruits,\nindifferent to their work and hardly knowing how to serve a gun; our\nmarines, again, are not all we could wish, for they have been\nsupplemented by land-forces--brave enough, no doubt, but certain to be\nsea-sick.\"\n\n\"Well, well,\" said my master, \"in the course of a few days we shall\nknow the end of it all.\"\n\n\"I know the end of it all very well,\" said Do\u00f1a Francisca. \"All these\ngentlemen--though I am far from saying they will not have gained\nglory--will come home with broken heads.\"\n\n\"What can you know about it?\" exclaimed Don Alonso, unable to conceal\nan impulse of vexation, which, however, lasted but a moment.\n\n\"More than you do,\" she retorted sharply. \"But God have you in his\nkeeping, Don Rafael, that you may come back to us safe and sound.\"\n\nThis conversation had taken place during supper, which was a\nmelancholy meal, and after Do\u00f1a Francisca's last speech no one said\nanother word. The meal ended, Malespina took a tender leave of them\nall, and as a special indulgence on so solemn an occasion the\nkind-hearted parents left the lovers together, allowing them to bid\neach other adieu at their ease and unseen, so that nothing might\nprevent their indulging in any demonstration which might relieve their\nanguish. It is evident that I was not a spectator of the scene and I\nknow nothing of what took place; but it may be supposed that no\nreticence on either side checked the expression of their feelings.\n\nWhen Malespina came out of the room he was as pale as death; he once\nmore bid farewell to my master and mistress, who embraced him\naffectionately, and was gone. When we went up to Rosita we found her\ndrowned in tears, and her grief was so desperate that her devoted\nparents could not soothe her by any persuasion or argument, nor revive\nher energy by any of the remedies for which I was sent backwards and\nforwards to the apothecary. I must confess that I was so deeply\ngrieved at the distress of these hapless lovers that my rancorous\nfeelings against Malespina died away in my breast. A boy's heart is\neasily appeased, and mine was always open to gentle and generous\nimpulses.\n\n\n\n\nCHAPTER VII.\n\n\nThe following morning had a great surprise in store for me, and my\nmistress was thrown into the most violent passion I suppose she can\never have known in her life. When I got up I perceived that Don Alonso\nwas in the best of humors, and his wife even more ill-tempered than\nusual. While she was gone to mass with Rosita, I saw my master packing\nin the greatest haste, putting shirts, and other articles of clothing,\nand among them his uniform, into a portmanteau. I helped him and it\nmade me suspect that he was about to steal away; still, I was\nsurprised to see nothing of Marcial. However, his absence was\npresently accounted for; for Don Alonso, having made his rapid\narrangements, became extremely impatient till the old sailor made his\nappearance, saying: \"Here is the chaise. Let us be off before she\ncomes in.\" I took up the valise, and in a twinkling Don Alonso,\nMarcial, and I had sneaked out of the back gate so as to be seen by\nnobody; we got into the chaise, which set off as fast as the wretched\nhack could draw it and the badness of the road allowed. This, which\nwas bad enough for horses was almost impassable for vehicles; however,\nin spite of jolting that almost made us sick, we hurried as much as\npossible, and until we were fairly out of sight of the town our\nmartyrdom was allowed no respite.\n\nI enjoyed the journey immensely, for every novelty turns the brain of\na boy. Marcial could not contain himself for joy, but my master, who\nat first displayed his satisfaction with even less reticence than I,\nbecame sadder and more subdued when we had left the town behind us.\nFrom time to time he would say: \"And she will be so astonished! What\nwill she say when she goes home and does not find us!\"\n\nAs for me, my whole being seemed to expand at the sight of the\nlandscape, with the gladness and freshness of the morning, and above\nall with the idea of soon seeing Cadiz and its matchless bay, crowded\nwith vessels; its gay and busy streets and its creek (the Caleta)\nwhich remained in my mind as the symbol of the most precious gift of\nlife--liberty; its Plaza, its jetty and other spots, all dear to my\nmemory. We had not gone more than three leagues when there came in\nsight two riders mounted on magnificent horses, who were fast\novertaking us and before long joined us. We had at once recognized\nthem as Malespina and his father--the tall, haggard, and chattering\nold man of whom I have already spoken. They were both much surprised\nto see Don Alonso, and still more so when he explained that he was on\nhis way to Cadiz to join a ship. The son took the announcement with\nmuch gravity; but the father, who as you will have understood was an\narrant braggart and flatterer, complimented my master in high-flown\nterms on his determination, calling him the prince of navigators, the\nmirror of sailors, and an honor to his country.\n\nWe stopped to dine at the inn at Conil. The gentlemen had what they\ncould get, and Marcial and I eat what was left, which was not much. I\nwaited at table and heard the conversation, by which means I gained a\nbetter knowledge of the elder Malespina, who at first struck me as a\nboastful liar and afterwards as the most amusing chatterbox I ever in\nmy life met with.\n\nDon Jos\u00e9 Malespina, my young mistress's intended father-in-law--no\nrelation to the famous naval officer of that name--was a retired\ncolonel of artillery, and his greatest pride was founded on his\nperfect knowledge of that branch of military science and on his\npersonal superiority in the tactics of gunnery. When he enlarged on\nthat subject his imagination seemed to gain in vividness and in\nfreedom of invention.\n\n\"Artillery,\" he said, without pausing for a moment in the act of\ndeglutition, \"is indispensable on board ships of war. What is a vessel\nwithout guns? But it is on land, Se\u00f1or Don Alonso, that the marvellous\nresults of that grand invention of the human mind are seen to the best\nadvantage. During the war in Roussillon--you know of course that I\ntook part in that campaign and that all our successes were due to my\npromptness in managing the artillery.--The battle of Masdeu--: How do\nyou suppose that was won? General Ricardos posted me on a hill with\nfour pieces, ordering me not to fire till he sent the word of command.\nBut I, not taking the same view of the case, kept quiet till a column\nof the French took up a position in front of me, in such a way as that\nmy fire raked them from end to end. Now the French troops form in file\nwith extraordinary precision. I took a very exact aim with one of my\nguns, covering the head of the foremost soldier.--Do you see? The file\nwas wonderfully straight.--I fired, and the ball took off one hundred\nand forty-two heads Sir! and the rest did not fall only because the\nfarther end of the line swerved a little. This produced the greatest\nconsternation among the enemy, but as they did not understand my\ntactics and could not see me from where they stood, they sent up\nanother column to attack our troops on my right, and that column\nshared the same fate, and another and another, till I had won the\nbattle.\"\n\n\"Well, se\u00f1or, it was wonderful!\" said my master, who, seeing the\nenormity of the lie, had no mind to trouble himself to contradict his\nfriend.\n\n\"Then in the second campaign, under the command of the Conde de la\nUnion, we gave the republicans a very pretty lesson. The defence of\nBoulou was not successful because we ran short of ammunition; but in\nspite of that I did great damage by loading a gun with the keys of the\nchurch--however, they did not go far, and as a last and desperate\nresource I loaded the cannon with my own keys, my watch, my money, a\nfew trifles I found in my pockets and, at last, with my decorations.\nThe strange thing is that one of the crosses found its billet on the\nbreast of a French general, to which it stuck as if it had been glued\nthere and did him no harm whatever. He kept it, and when he went to\nParis, the Convention condemned him to death or exile--I forget\nwhich--for having allowed himself to accept an order from the hand of\nan enemy.\"\n\n\"The devil they did!\" said my master, highly delighted with these\naudacious romances.\n\n\"When I was in England,\" continued the old soldier, \"you know of\ncourse, that I was sent for by the English to make improvements in\ntheir artillery,--I dined every day with Pitt, with Burke, with Lord\nNorth, Lord Cornwallis, and other distinguished personages, who always\ncalled me 'the amusing Spaniard.' I remember that once, when I was at\nthe Palace, they entreated me to show them what a bull-fight was like\nand I had to throw my cloak over a chair and to prick it and kill it,\nwhich vastly diverted all the court, and especially King George III.,\nwho was very great friends with me, and was always saying that I must\nsend to my country to fetch some good olive-trees. Oh! we were on the\nbest terms possible. All his anxiety was that I should teach him a few\nwords of Spanish, and above all some of our beautiful Andalusian--but\nhe could never learn more than '_otro toro_' (another bull) and\n'_vengan esos cinco_' (that makes five), and he greeted me with these\nphrases every day when I went to breakfast with him off pescadillas[2]\nand a few _ca\u00f1itas_ of Manzanilla.\"\n\n    [2] Pescadillas are a small fish peculiar to the south Atlantic\n    coast of Spain. _Ca\u00f1itas_ is the name given to certain small\n    glasses used only for drinking Manzanilla.\n\n\"That was what he took for breakfast?\"\n\n\"That was what he preferred. I had some pescadillas bottled and\nbrought from Cadiz. They kept very well by a recipe I invented and\nhave at home.\"\n\n\"Wonderful! And you succeeded in reforming the English artillery?\"\nasked my master, encouraging him to go on for he was greatly amused.\n\n\"Perfectly. I invented a cannon which could never be fired, for all\nLondon, including the ministers and parliament, came to entreat me not\nto attempt it, because they feared that the explosion would throw down\na number of houses.\"\n\n\"So that the great gun has been laid aside and forgotten?\"\n\n\"The Emperor of Russia wanted to buy it, but it was impossible to move\nit from the spot where it stood.\"\n\n\"Then you surely can get us out of our present difficulties by\ninventing a cannon to destroy the whole English fleet at one\ndischarge.\"\n\n\"Yes,\" replied Malespina. \"I have been thinking of it, and I believe I\nmay realize my idea. I will show you the calculations I have made, not\nonly with regard to increasing the calibre of guns to a fabulous\ndegree, but also for constructing armor plates to protect ships and\nbastions. It is the absorbing idea of my life.\"\n\nBy this time the meal was ended. Marcial and I disposed of the\nfragments in less than no time, and we set out again; the Malespinas\non horseback by the side of the chaise and we, as before, in the\ntumble-down vehicle. The effects of the dinner, and of the copious\ndraughts of liquor with which he had moistened it, had stimulated the\nold gentleman's inventive powers and he went on all the way, pouring\nout a flood of nonsense. The conversation returned to the subject with\nwhich it had begun, the war in Roussillon, and as Don Jos\u00e9 was\npreparing to relate fresh deeds of valor, my master, weary of so many\nfalsehoods, tried to divert him to something else, by saying: \"It was\na disastrous and impolitic war. We should have done better never to\nhave undertaken it.\"\n\n\"Oh! the Conde de Aranda, as you know,\" exclaimed Malespina,\n\"condemned that unlucky war with the Republic from the first. How\noften have we discussed the question--for we have been friends from\nour childhood. When I was in Aragon we lived together for six months\nat Moncayo. Indeed, it was for him that I had a very curious gun\nconstructed....\"\n\n\"Yes, Aranda was always opposed to it,\" interrupted Don Alonso,\nintercepting him on the dangerous ground of gunnery.\n\n\"So he did,\" said Don Jos\u00e9 to whom rodomontade was irresistible, \"and\nI may say that when that distinguished man so warmly advocated peace\nwith the republicans, it was because I advised it, being convinced\nfrom the first that the war was a mistake. But Godoy, who was then\nsupreme, persisted in it, simply and solely to contradict me, as I\nhave learnt since. But the best of it is that Godoy himself was\nobliged to put an end to the war in 1795, when he understood what it\nreally was, and at the same time he adopted the high-sounding title of\nPrince of Peace.\"\n\n\"How much we want a good statesman, my worthy friend,\" said my master.\n\"A man on a level with the times, who would not throw us into useless\nwars but who could maintain the dignity of the crown.\"\n\n\"Well, when I was at Madrid last year,\" continued Don Jos\u00e9, \"proposals\nwere made to me to accept the post of Secretary of State. The Queen\nwas most anxious for it--the King said nothing. I went with him every\nday to the Prado to fire a few shots.--Even Godoy would have agreed,\nrecognizing my superior qualifications; and indeed, if he had not I\nshould have had no difficulty in finding some snug little fortress\nwhere I might lock him up so that he might give me no trouble.\nHowever, I declined, preferring to live in peace in my own\ncountry-town; I left the management of public affairs in Godoy's\nhands. There you have a man whose father was a mule-boy on my\nfather-in-law's estate in Estremadura....\"\n\n\"I did not know that....\" said Don Alonso. \"Although he is a man of\nobscure origin I always supposed the Prince of Peace to belong to a\nfamily of good birth, whose fortune was impaired but whose ancestry\nwas respectable.\"\n\nAnd so the dialogue went on; Se\u00f1or Malespina uttering his falsehoods\nas if they were gospel, and my master listening with angelic calmness,\nsometimes annoyed by them, and sometimes amused at listening to such\nnonsense. If I remember rightly, Don Jos\u00e9 Maria took the credit of\nhaving advised Napoleon to the bold deeds of the 18th Brumaire.\n\nTalking of these and of other matters we reached Chiclana as night\novertook us, and my master, who was utterly tired and worn out by the\nvillainous chaise, remained in the town, while the others went on,\nbeing anxious to reach Cadiz the same night. While we were at supper\nMalespina poured out a fresh farrago of lies, and I could see that\nhis son heard them with pain, as if he were horrified at having for\nhis father the most romancing liar in the world probably. We took\nleave of them and rested there till next day when we proceeded on our\njourney by day-break, and as the road from Chiclana to Cadiz was much\neasier than that we had already traversed, we reached the end of our\njourney by about eleven o'clock in the morning, without adventure,\nsafe in body and in excellent spirits.\n\n\n\n\nCHAPTER VIII.\n\n\nI cannot describe the enthusiasm that fired my mind at the sight of\nCadiz. As soon as I had a moment to myself--as soon, that is to say,\nas my master was fairly settled in his cousin's house--I went out into\nthe streets and ran to and fro without any fixed destination,\nintoxicated as it were by the atmosphere of my beloved native city.\nAfter so long an absence all I saw attracted my attention as though it\nwere something new and beautiful. In how many of the passers-by did I\nrecognize a familiar face? everything charmed me and appealed to my\nfeelings--men, women, old folks, children--the dogs, nay the houses\neven; for my youthful imagination discovered in each a personal and\nliving individuality; I felt towards them as towards intelligent\ncreatures; they seemed to me to express, like all else, their\nsatisfaction at seeing me, and to wear, in their balconies and\nwindows, the expression of gay and cheerful faces. In short my spirit\nsaw its own gladness reflected in every surrounding object.\n\nI hurried through the streets with eager curiosity, as if I wanted to\nsee them all at once. In the Plaza San Juan I bought a handful of\nsweetmeats, less for the satisfaction of eating them than for that of\nintroducing myself under a new aspect to the sellers, whom I addressed\nas an old friend; some of them with gratitude as having been kind to\nme in my former misery and others as victims, not yet indemnified, to\nmy childish propensity for pillage. Most of them did not remember me;\nsome, however, received me with abusive language, bringing up the\ndeeds of my youth against me and making ironical remarks on my new\nfit-out and the dignity of my appearance, reducing me to flight as\nquickly as possible and damaging my appearance by pelting me with the\nrind or husks of fruit, flung by skilful hands at my new clothes.\nHowever, as I was fully convinced of my own importance, these insults\nincreased my pride more than they hurt my feelings.\n\nThen I went to the ramparts, and counted all the ships at anchor\nwithin sight. I spoke to several sailors that I met, telling them that\nI too was about to join the fleet, and asking them with eager emphasis\nwhether they had seen Nelson's fleet; and then I assured them that\n_Monsieur Corneta_ was no better than a coward and that the impending\nfight would be a grand affair. At last I reached the creek and there\nmy delight knew no bounds. I went down to the shore and, taking off my\nshoes, I leaped from rock to rock; I sought out my old comrades of\nboth sexes but I found only a few, some who were now men had taken to\nsome better mode of living, others had been impressed into the ships,\nand those who were left hardly recognized me. The undulating motion of\nthe water excited my very senses; I could not resist the\ntemptation--urged by the mysterious spell of the sea whose eloquent\nmurmurs have always sounded to me--I know not why--like a voice\ninviting me to happiness or calling me with imperious threats to rave\nand storm. I stripped myself as quick as thought and threw myself into\nthe water as if I were flying to the arms of a lover. I swam about for\nmore than an hour, happy beyond all words, and then, having dressed\nmyself, I continued my walk to the purlieus of _la Vi\u00f1a_ where, in the\ntaverns, I came across some of the most famous rascals of my young\ndays. In talking with them I gave myself out to be a man of position,\nand as such, I wasted the few _cuartos_ I possessed in treating them.\nI asked after my uncle but no one could give me any news of that\ngentleman, and after we had chatted for awhile they made me drink a\nglass of brandy which instantly went to my head and lay me prone on\nthe floor. During the crisis of my intoxication I thought the\nscoundrels were laughing at me to their hearts' content; but as soon\nas I recovered a little I sneaked out of the tavern much ashamed of\nmyself. I still had some difficulty in walking; I had to go by my own\nold home and there, at the door, I saw a coarse-looking woman frying\nblood and tripe. Much touched by recognizing the home of my childhood\nI could not help bursting into tears and the heartless woman, seeing\nthis, took it for granted it was some jest or trick to enable me to\nsteal her unsavory mess. However, I was able to take to my heels and\nso escape her clutches, postponing the expression of my emotion till a\nmore favorable opportunity.\n\nAfter this I thought I should like to see the old Cathedral, with\nwhich the tenderest memory of my childhood was inseparably linked, and\nI went into it; the interior seemed to me most beautiful; never have I\nfelt a deeper impulse of religious veneration in any church. It gave\nme a passionate desire to pray, and I did in fact throw myself on my\nknees, before the very altar where my mother had offered an _ex-voto_\nfor my escape from death. The waxen image which I believed to be an\nexact likeness of myself was still in its place which it filled with\nall the solemnity of sanctity, but it struck me as very like a\nchestnut-husk. And yet this trumpery doll, the symbol of piety and\nmaternal devotion, filled me with tender respect. I said my prayers on\nmy knees, in memory of my good mother's sufferings and death, and\ntrying to realize that she was now happy in Heaven; but as my head was\nnot yet very clear of the fumes of that accursed brandy, I stumbled\nand fell as I rose from my knees and an indignant sacristan turned me\nout into the street. A few steps took me back to the Calle del Fideo,\nwhere we were staying, and my master scolded me for being so long\nabsent. If Do\u00f1a Francisca had been cognizant of my fault I should not\nhave escaped a sound drubbing, but my master was merciful and never\nbeat me, perhaps because his conscience told him he was as much a\nchild as I was.\n\nWe were staying at Cadiz in the house of a cousin of my master; and\nthe reader must allow me to describe this lady somewhat fully, for she\nwas a character deserving to be studied. Do\u00f1a Flora de Cisniega was an\nold woman who still pretended to be young. She was certainly past\nfifty, but she practised every art that might deceive the world into\nbelieving her not more than half that terrible age. As to describing\nhow she contrived to ally science and art to attain her object--that\nwould be an undertaking far beyond my slender powers. The enumeration\nof the curls and plaits, bows and ends, powders, rouges, washes and\nother extraneous matters which she employed in effecting this\nmonumental work of restoration, would exhaust the most vivid fancy;\nsuch things may be left to the indefatigable pen of the\nnovelist--this, being History, deals only with great subjects and\ncannot meddle with those elegant mysteries. As far as her appearance\nwas concerned what I remember best was the composition of her face,\nwhich all the painters of the Academy seemed to have touched up with\nrose color; I remember too that when she spoke she moved her lips with\na grimace, a mincing prudery which was intended either to diminish the\nwidth of a very wide mouth, or to conceal the gaps in her teeth from\nwhose ranks one or two proved deserters every year; but this elaborate\nattempt was so far a failure that it made her uglier rather than\nbetter looking. She was always richly drest, with pounds of powder in\nher hair, and as she was plump and fair--to judge from what was\nvisible through her open tucker, or under the transparency of gauze\nand muslin--her best chance lay in the display of such charms as are\nleast exposed to the injurious inroads of time, an art in which she\ncertainly was marvellously successful.\n\nDo\u00f1a Flora was devoted to everything antiquated, and much addicted to\npiety, but not with the genuine devoutness of Do\u00f1a Francisca; indeed\nshe was in everything diametrically the opposite of my mistress; for\nwhile Do\u00f1a Francisca hated even the glory that was won at sea, she was\nan enthusiastic admirer of all fighting-men and of the navy in\nparticular. Fired by patriotic passion--since at her mature age she\ncould not hope to feel the flame of any other--and intensely proud of\nherself as a woman and as a Spaniard, love of her country was\nsymbolized in her mind by the roar of cannon, and she thought the\ngreatness of a nation was measured by tons of gunpowder. Having no\nchildren her time was spent in gossip, picked up and passed round in a\nsmall circle of neighbors by two or three chatterboxes like herself;\nbut she also amused herself by her indefatigable mania for discussing\npublic affairs. At that time there were no newspapers, and political\ntheories, like public news, were passed on from mouth to mouth, these\nbeing even more falsified then than now, in proportion as talk is less\ntrustworthy even than print.\n\nIn all the large towns, and particularly in Cadiz, which was one of\nthe foremost cities of Spain, there were a number of idle persons who\nmade it their business always to have the latest news from Madrid and\nParis, and to be diligent in distributing it, priding themselves, in\nfact, on a mission which gained them so much consideration. Some of\nthese newsmongers would meet in the evening at Do\u00f1a Flora's house, and\nthis, seconded by excellent chocolate and still better cakes,\nattracted others eager to learn what was going on. Do\u00f1a Flora, knowing\nthat she could not hope to inspire a tender feeling or be quit of the\nburthen of her fifty years, would not have exchanged the part she was\nthus enabled to play for any other that could have been offered to\nher; for, at that time, to be the centre to which all news was\nconveyed was almost as precious a distinction as the majesty of a\nthrone. Do\u00f1a Flora and Do\u00f1a Francisca could never get on together, as\nmay easily be supposed when we consider the enthusiastic military\ntastes of one, and the pacific timidity of the other. Thus, speaking\nto Don Alonso the day we arrived, the good lady said:\n\n\"If you had always listened to your wife you might have been a common\nsailor to this day. What a woman! If I were a man and married to such\na wife I should burst up like a bomb-shell. You did very rightly not\nto follow her advice but to come to join the fleet. Why you are not an\nold man yet, Alonsito; you may still rise to the rank of commodore,\nwhich you would have been sure of if Paca had not clipped your wings,\nas we do to chickens to prevent their straying.\"\n\nWhen, presently, my master's eager curiosity made him press her for\nthe latest news, she went on:\n\n\"The most important news is that all the naval men here are extremely\ndissatisfied with the French Admiral, who displayed his incapacity in\nthe expedition to Martinique and the fight off Finisterre. He is so\ntimid and so mortally afraid of the English that, when the combined\nfleets ran in here last August, he dared not seize the cruisers\ncommanded by Collingwood though they were but three ships in all. All\nour officers are greatly disgusted at finding themselves obliged to\nserve under such a man; indeed Gravina went to Madrid to tell Godoy\nso, foreseeing some terrible disaster if the command were not placed\nin more able hands; but the minister gave him some vague answer as to\nwhy he could not venture to decide in the matter, and as Buonaparte is\nin Germany, dealing with the Austrians, he cannot be appealed to.--But\nit is said that he too is dissatisfied with Villeneuve and has\ndetermined to dismiss him; but meanwhile.... If only Napoleon would\nput the whole fleet under the command of some Spaniard--you, for\ninstance, Alonso--promoting you at once as I am sure you richly\ndeserve....\"\n\n\"Oh! I am not fit for it!\" replied my master, with his habitual\nmodesty.\n\n\"Well, to Gravina, or to Churruca, who is said to be a very first-rate\nsailor. If not I am afraid mischief will come of it. You cannot see\nthe French from here; only think, when Villeneuve's ships arrived they\nwere short of victuals and ammunition, and the authorities here did\nnot care to supply them out of the arsenal. They forwarded a complaint\nto Madrid, and as Godoy's one idea is to do what the French ambassador\nM. de Bernouville asks him, he sent orders that our allies should have\nas much of everything as they required. But this had no effect. The\ncommandant of the navy yard and the commissary of the ordnance stores\ndeclared they would deliver nothing to Villeneuve till he paid for it\nmoney down and in hard cash. This seems to me very right and fair. The\nlast misfortune that could come upon us was that these fine gentlemen\nshould take possession of the little we had left! Pretty times we live\nin! Everything is ruinously dear, and yellow fever on one side and\nhard times on the other had brought Andalusia to such a state that she\nwas not worth a doit--and now, to that you add all the miseries of\nwar. Of course the honor of the nation is the first thing and we must\ngo on now to avenge the insults we have received. I do not want to go\nback to the fight of Finisterre where, through the meanness of our\nallies, we lost the _Firme_ and the _Rafael_, two splendid ships--nor\nof the piratical seizure of the _Real C\u00e1rlos_, which was such an act\nof treachery that the Barbary pirates would have been disgraced by\nit--nor of the plunder of the four frigates--nor of the battle off\nCape St. ...\"\n\n\"That was the thing,\" interrupted my master eagerly. \"Every man must\nkeep his own place, but if Admiral C\u00f3rdova had given the word to\ntack....\"\n\n\"Yes, yes--I know,\" exclaimed Do\u00f1a Flora, who had heard the story a\nhundred times before. \"We must positively give them a thorough beating\nand we will. You, I know, are going to cover yourself with glory. It\nwill enfuriate Paca.\"\n\n\"I am of no use for fighting,\" said my master sadly. \"I am only going\nto look on, for sheer love of it and devotion to the Spanish flag.\"\n\nThe day after our arrival my master received a visit from a naval\nofficer, an old friend of his, whose face I can never forget though I\nsaw him but that once. He was a man of about five and forty, with a\nreally beautiful and gentle face and an expression of such tender\nmelancholy that to see him was to love him. He wore no wig, but his\nabundant hair, untortured by the barber into the fashionable _ailes de\npigeon_, was carelessly tied into a thick pigtail and heavily\npowdered, though with less elaborate care than was usual at that time.\nHis eyes were large and blue, his nose finely chiselled, perfect in\noutline, rather wide, but not so wide as to disfigure him--on the\ncontrary, it seemed to give distinction to his expressive countenance.\nHis chin, which was carefully shaved, was somewhat pointed, and added\nto the melancholy charm of an oval face which was indicative of\ndelicate feeling rather than of energetic determination. This noble\nexterior was well matched by the elegance of his manners--a grave\ncourtesy of which the fatuous airs of the men of the present day\nretain no trace, any more than the modish graces of our _jeunesse\ndor\u00e9e_. His figure was small, slight and even sickly looking. He\nlooked more like a scholar than a warrior, and a brow, behind which\nlofty and subtle thoughts must have lain hid, looked ill-fitted to\ndefy the horrors of battle. His fragile form, inhabited by a soul so\nfar above the common, looked as though it must succumb to the first\nshock. And yet--as I afterwards learnt--this man's heart was as brave\nas his intellect was supreme. It was Churruca.\n\nOur hero's uniform, though it was not in holes nor threadbare, bore\nthe marks of long and honorable service; afterwards, when I heard it\nauthoritatively stated that the Government owed him nine quarters'\npay, I could account for this dilapidated appearance. My master asked\nafter his wife, and I gathered from the answer that he was only lately\nmarried, which filled me with pity; it seemed to me so terrible a\nthing to be dragged off to battle in the midst of so much happiness.\nThen they talked of his ship, the _San Juan Nepomuceno_, which he\nseemed to love as much as his young wife; for, as was well known, he\nhad had it planned and fitted to his own taste, under a special\nprivilege, and had made it one of the finest ships in the Spanish\nfleet. Then of course they discussed the absorbing subject of the day:\nwhether the squadrons would or would not put out to sea and the\nCommodore expressed his opinion at much length, in very much such\nwords as these; for their substance had always remained in my memory\nso that now, by the help of dates and historical records, I can\nreconstruct his speech with considerable accuracy.\n\n\"The French admiral,\" said Churruca, \"not knowing what course to\npursue and being anxious to do something which might cast his errors\ninto oblivion, has, ever since we arrived, manifested an inclination\nto go and seek the English. On the 8th of October he wrote to Gravina,\nsaying that he wished to hold a council of war on board the\n_Bucentaure_ (Villeneuve's ship) to agree on the best course of\naction. Gravina went to the council, taking with him the Vice-Admiral\nAlava, Rear-Admirals Esca\u00f1o and Cisneros, Commodore Galiano and\nmyself. Of the French there were present Rear-Admirals Dumanoir and\nMagon and Captains Cosmas, Maistral, Villiegries, and Prigmy.\n\n\"Villeneuve having expressed his wish to go out to sea, we Spaniards\nunanimously opposed it. The discussion was warm and eager, and Alcal\u00e1\nGaliano and Magon exchanged such hard words that it must have come to\na duel if we had not intervened to pacify them. Our opposition greatly\nannoyed Villeneuve, and in the heat of argument he even threw out\ncertain insolent hints to which Gravina promptly retorted.--And indeed\nthese worthies display a curious anxiety to go forth to seek a\npowerful foe, considering that they forsook us at the battle off Cape\nFinisterre, depriving us of what would have been a victory if they had\nseconded us in time. But there are many reasons, which I fully\nexplained to the council--such as the advanced season, which render it\nfar more advantageous for us to remain in the bay, forcing them to\nform a blockade which they cannot maintain, particularly if at the\nsame time they blockade Toulon and Cartagena. We cannot but admit the\nsuperiority of the English navy, as to the completeness of their\narmament, their ample supply of ammunition, and, above all, the\nunanimity with which they man\u0153uvre.\n\n\"We--manned for the most part with less experienced crews,\ninadequately armed and provided, and commanded by a leader who\ndissatisfies everyone--might nevertheless act to advantage on the\ndefensive, inside the bay. But we shall be forced to obey, to succumb\nto the blind submission of the ministry at Madrid and put our vessels\nand men at the mercy of Buonaparte, who, in return for this servility\nhas certainly not given us a chief worthy of so much sacrifice. We\nmust go if Villeneuve orders it, but if the result is a disaster our\nopposition to his insane resolution stands on record as our acquittal.\nVilleneuve in fact is desperate; his sovereign has used harsh language\nto him, and the warning that he will be degraded from his command is\nprompting him to the maddest acts, in the hope of recovering his\ntarnished reputation, in a single day, by death or victory.\"\n\nSo spoke my master's friend. His words impressed me deeply; child as I\nstill was, I took an eager interest in the events going on around me,\nand since--reading in history all the facts to which I was then\nwitness, I have been able to aid my memory by authenticated dates so\nthat I can tell my story with considerable accuracy.\n\nWhen Churruca left us, Do\u00f1a Flora and my master sang his praises in\nthe warmest terms; praising him especially for the expedition he had\nconducted to Central America to make charts of those seas. According\nto them Churruca's merits as a navigator and a man of learning were\nsuch that Napoleon himself had made him a magnificent present and\nheaped civilities upon him. But we will leave the sailor and return to\nDo\u00f1a Flora.\n\nBy the end of the second day of our stay in her house I became aware\nof a phenomenon which disgusted me beyond measure, which was that my\nmaster's cousin seemed quite to fall in love with me; that is to say,\nthat she took it into her head that I was made to be her page. She\nnever ceased to load me with every sort of kindness, and on hearing\nthat I too was to join the fleet she bewailed herself greatly,\nswearing that it would be a pity if I should lose an arm or a leg, or\neven some less important part of my person--even if I escaped with my\nlife. Such unpatriotic pity roused my indignation, and I believe I\neven went so far as to declare, in so many words, that I was on fire\nwith warlike ardor. My gasconade delighted the old lady and she gave\nme a heap of sweetmeats to recover her place in my good graces.\n\nThe next day she made me clean her parrot's cage--a most shrewd bird\nthat talked like a preacher and woke us at all hours of the morning by\nshrieking \"_perro ingl\u00e9s!_\"--(dog of an Englishman.) Then she took me\nto mass with her, desiring me to carry her stool, and in church she\nwas incessantly looking round to see if I were there. Afterwards she\nkept me to look on while her hair was dressed--an operation that\nfilled me with dismay as I saw the catafalque of curls and puffs that\nthe hair-dresser piled on her head. Observing the stupid astonishment\nwith which I watched the skilful manipulation of this artist--a\nperfect architect of head-pieces--Do\u00f1a Flora laughed very heartily,\nand assured me that I should do better to remain with her as her page\nthan to join the fleet, adding that I ought to learn to dress her\nhair, and by acquiring the higher branches of the art I might earn my\nliving and make a figure in the world. Such a prospect, however, had\nnothing seductive to my fancy, and I told her, somewhat roughly, that\nI would rather be a soldier than a hair-dresser. This pleased her\nmightily and as I was giving up the comb for something more patriotic\nand military she was more affectionate than ever. But notwithstanding\nthat I was treated here with so much indulgence, I must confess that\nthe lady annoyed me beyond measure, and that I really preferred the\nangry cuffing and slapping of Do\u00f1a Francisca to Do\u00f1a Flora's mawkish\nattentions. This was very natural; for her ill-timed caresses, her\nprudery, the persistency with which she invited my presence, declaring\nthat she was delighted with me and my conversation, prevented my going\nwith my master on his visits to the different ships. A servant of the\nhouse accompanied him on these delightful expeditions, while I,\ndeprived of the liberty to run about Cadiz as I longed to be doing,\nwas left at home, sick of life, in the society of Do\u00f1a Flora's parrot\nand of the gentlemen who came every evening to announce whether or no\nthe fleets would quit the bay, with other matters less to the purpose\nand far more trivial.\n\nMy vexation rose to desperation when I saw Marcial come to the house,\nand he and my master went out together, though not to embark finally;\nand when, after seeing them start, my forlorn spirit lost the last\nfaint hope of being one of the party, Do\u00f1a Flora took it into her head\nthat she must have me to walk with her to the Alameda and then to\nchurch to attend vespers. This was more than I could bear and I began\nto dream of the possibility of putting a bold scheme into execution;\nof going, namely, on my own account to see one of the ships, hoping\nthat, on the quay, I might meet some sailor of my acquaintance who\nwould be persuaded to take me.\n\nI went out with the old lady and as we went along the ramparts I tried\nto linger to look at the ships, but I could not abandon myself to the\nenjoyment of the spectacle for I had to answer the hundred questions\nwith which Do\u00f1a Flora persistently persecuted me. In the course of our\nwalk we were joined by some young men and a few older ones. They all\nseemed very conceited, and were the most fashionable men of Cadiz, all\nextremely witty and elegantly dressed. Some of them were poets, or--to\nbe accurate--wrote verses though sorry ones, and I fancied I heard\nthem talking of some Academy where they met to fire shots at each\nother in rhyme, an amusement which could break no bones.\n\nAs I observed all that was going on round me, their extraordinary\nappearance fixed my attention--their effeminate gestures and, above\nall, their clothes, which to me looked preposterous. There were not\nmany persons who dressed in this style in Cadiz; and, reflecting\nafterwards on the difference between their costume and the ordinary\nclothes of the people I was in the habit of seeing, I understood that\nit was that men in general wore the Spanish habit while Do\u00f1a Flora's\nfriends followed the fashions of Madrid or of Paris. The first thing\nto attract my attention were their walking-sticks, which were twisted\nand knotted cudgels, with enormous knobs. Their chins were invisible,\nbeing hidden by the cravat, a kind of shawl wrapped round and round\nthe throat and brought across below the lips so as to form a\nprotuberance--a basket, a dish, or, better still, a barber's basin--in\nwhich the chin was quite lost. Their hair was dressed with elaborate\ndisorder, looking as if it had been done with a birch-broom rather\nthan with a comb. The corners of their hats came down to their\nshoulders; their coats, extremely short-waisted, almost swept the\nground with their skirts; their boots were pointed at the toes;\ndozens of seals and trinkets hung from their waistcoat pockets; their\nbreeches, which were striped, were fastened at the knee with a wide\nribbon, and to put the finishing stroke to these figures of fun, each\ncarried an eye-glass which, in the course of conversation, was\nconstantly applied to the right eye, half-closing the left, though\nthey would have seen perfectly well by using both.\n\nThe conversation of these gentlemen, also, turned on the plans of the\nfleet, but they varied it by discussing some ball or entertainment\nwhich they talked of a great deal, and one of them was the object of\nthe greatest admiration for the perfection with which he cut capers,\nand the lightness of his heels in dancing the gavotte.\n\nAfter chattering for some time the whole party followed Do\u00f1a Flora\ninto the church _del C\u00e1rmen_, and there, each one pulling out a\nrosary, they remained praying with much energy for some little time,\nand one of them, I remember, gave me a smart rap on the top of my head\nbecause, instead of attending devoutly to my prayers like them, I was\npaying too much attention to two flies that were buzzing round the\ntopmost curl of Do\u00f1a Flora's structure of hair. After listening to a\ntiresome sermon, which they praised as a magnificent oration, we went\nout again, and resumed our promenade; the chat was soon more lively\nthan ever; for we were joined by some other ladies dressed in the same\nstyle and among them all there was such a noisy hubbub of compliments,\nfine speeches, and witticisms, with here and there an insipid epigram,\nthat I could gather nothing from it all.\n\nAnd all this time Marcial and my dear master were arranging the day\nand hour when they should embark! While I was perhaps doomed to remain\non shore to gratify the whims of this old woman whom I positively\nloathed, with her odious petting! Would you believe that that very\nevening she insisted on it that I must remain forever in her service?\nWould you believe that she declared that she was very fond of me, and\nin proof of the fact kissed me and fondled me, desiring me to be sure\nto tell no one? Horrible spite of fate! I could not help thinking what\nmy feelings would have been if my young mistress had treated me in\nsuch a fashion. I was confused to the last degree; however, I told her\nthat I wished to join the fleet, and that when I came back she might\nkeep me if it was her fancy, but that if she did not allow me to have\nmy wish I should hate her as much as that--and I spread my arms out\nwide to express the immensity of my aversion.\n\nThen, as my master came in unexpectedly, I thought it a favorable\nopportunity for gaining my purpose by a sudden stroke of oratory which\nI had hastily prepared; I fell on my knees at his feet, declaring in\npathetic accents, that if he did not take me on board with him I\nshould fling myself into the sea in despair.\n\nMy master laughed at this performance and his cousin, pursing her\nlips, affected amusement with a grimace which made her sallow wrinkled\nface uglier than ever; but, finally, she consented. She gave me a heap\nof sweetmeats to eat on board, charged me to keep out of the way of\ndanger, and did not say another word against my embarking, as we did\nvery early next morning.\n\n\n\n\nCHAPTER IX.\n\n\nIt was the 18th of October. I can have no doubt as to the date because\nthe fleet sailed out of the bay next day. We rose very early and went\ndown to the quay, where a boat was waiting to carry us on board.\n\nImagine if you can my surprise--nay surprise do I say?--my enthusiasm,\nmy rapture, when I found myself on board the _Sant\u00edsima Trinidad_, the\nlargest vessel on the main, that floating fortress of timber which,\nseen from a distance, had appeared to my fancy some portentous and\nsupernatural creature; such a monster as alone was worthy of the\nmajesty of the seas. Each time our boat passed under the side of a\nship I examined it with a sort of religious astonishment, wondering to\nsee the hulls so huge that from the ramparts had looked so small; and\nin the wild enthusiasm that possessed me I ran the greatest danger of\nfalling into the water as I gazed in ecstasy at a figure-head--an\nobject which fascinated me more than anything else.\n\nAt last we reached the _Sant\u00edsima Trinidad_. As we approached, the\ncolossal mass loomed larger and larger, and when the launch pulled up\nalongside, lost in the black transparent void made where its vast\nshadow fell upon the water--when I saw the huge hulk lying motionless\non the dark waves which gently plashed against the side--when I looked\nup and saw the three tiers of cannon with their threatening muzzles\nthrust through the port-holes--my excitement was changed to fear; I\nturned pale and sat silent and motionless by my master's side.\n\nBut when we went up the side and stood on deck my spirits rose. The\nintricate and lofty rigging, the busy scene on the quarter-deck, the\nopen view of the sky and bay, the perfect order of everything on deck,\nfrom the hammocks lashed in a row to the bulwarks, to the capstans,\nshells, windsails and hatchways; the variety of uniforms--everything I\nsaw, in short, amazed me to such a degree that for some time I stood\nblankly gazing at the stupendous structure heedless of all else. You\ncan form no idea of any of those magnificent vessels, much less of the\n_Sant\u00edsima Trinidad_, from the wretched prints I have seen of them.\nStill less, again, from the ships of war of the present day, covered\nwith ponderous plates of iron, heavy looking, uninteresting and black,\nwith no visible details on their vast sides, looking to me for all\nthe world like enormous floating coffins. Invented by a materialistic\nage and calculated to suit the naval science of a time when steam has\nsuperseded manual labor, and the issue of a sea-fight is decided by\nthe force and impetus of the vessels, our ships are now mere\nfighting-machines, while those of that day were literally Men-of-War,\nwielding all the implements of attack and defence but trusting mainly\nto skill and valor.\n\nI, who not only see, but observe, have always been in the habit of\nassociating--perhaps to an extravagant extent--ideas and images,\nthings and persons, which in appearance seem most dissimilar or\nantagonistic. When, at a later period, I saw the cathedrals--Gothic,\nas they call them--of Castile and of Flanders, and noted the\nimpressive majesty with which those perfect and elaborate structures\nstand up among the buildings of more modern style, built only for\nutility--such as banks, hospitals, and barracks--I could never help\nremembering all the various kinds of vessels that I have seen in the\ncourse of a long life, and comparing the old ones to those Gothic\ncathedrals. Their curves, so gracefully prolonged, the predominance of\nvertical over horizontal lines, a certain indefinable poetry about\nthem--not historical only but religious too--underlying the\ncomplication of details and the play of colors brought out by the\ncaprices of the sunshine, are, no doubt, what led to this far-fetched\nassociation of ideas--the result in my mind of the romantic\nimpressions of my childhood.\n\nThe _Sant\u00edsima Trinidad_ had four decks; the largest ships in the\nWorld had but three. This giant, constructed at Havana, in 1769, of\nthe finest woods of Cuba, could reckon thirty-six years of honorable\nservice. She measured 220 feet from stem to stern, 58 feet in the\nwaist, that is to say in width, and 28 feet deep from the keel to the\ndeck, measurements which no other vessel at the time could approach.\nHer huge ribs, which were a perfect forest, supported four decks. When\nshe was first built 116 port-holes gaped in her sides which were thick\nwalls of timber; after she was enlarged in 1796 she had 130, and when\nshe was newly fitted in 1805 she was made to carry 140 guns, cannons\nand carronades. The interior was a marvel of arrangement; there were\ndecks for the guns, the forecastle for the crew, holds for stores of\nall kinds, state-cabins for the officers, the galley, the cock-pit and\nother offices. I was quite bewildered as I ran through the passages\nand endless nooks of this floating fortress. The stern cabins on the\nmain deck were a little palace within, and outside like some fantastic\ncastle; the galleries, the flag-turrets at the corners of the\npoop--exactly like the oriels of a Gothic tower--looked like huge\ncages open to the sea, whence the eye could command three quarters of\nthe horizon.\n\nNothing could be grander than the rigging--those gigantic masts thrust\nup to heaven like a menace to the storm. It was difficult to believe\nthat the wind could have strength enough to fill those vast sails. The\neye lost its way and became weary in gazing at the maze of the rigging\nwith the shrouds, stays, braces, halyards, and other ropes used to\nhaul and reef the various sails.\n\nI was standing lost in the contemplation of all these wonders when I\nfelt a heavy hand on the nape of my neck; I thought the main-mast had\nfallen on the top of me. I turned round in alarm and gave a cry of\nhorror at seeing a man who was now holding me by the ears as if he\nwere going to lift me up by them. It was my uncle.\n\n\"What are you doing here, Vermin!\" he asked, in the amiable tone that\nwas habitual with him. \"Do you want to learn the service? Hark ye\nJuan,\" he added, turning to a sailor of most sinister aspect, \"send\nthis landlubber up to the main-yard to take a walk there.\"\n\nI excused myself as best I might from the pleasure of taking a walk\non the main-yard, explaining that I was body-servant to Don Alonso\nGutierrez de Cisniega and had come on board with him. Three or four\nsailors, my affectionate uncle's particular friends, wanted to torment\nme so I decided on quitting their distinguished society and went off\nto the cabin in search of my master. An officer's toilet is no less\nelaborate on board than on shore, and when I saw the valets busied in\npowdering the heads of the heroes they waited on, I could not help\nasking myself whether this was not, of all occupations, the least\nappropriate in a man-of-war, when every minute was precious and where\neverything that was not directly serviceable to the working of the\nship was a hindrance. However, fashion was as tyrannical then as now,\nand even at such a moment as this enforced her absurd and inconvenient\nrules with inexorable rigor. The private soldiers even had to waste\ntheir valuable time in tying their pigtails, poor men! I saw them\nstanding in a line, one behind another, each one at work on the\npigtail of the man in front of him; by which ingenious device the\noperation was got through in a short space of time. Then they stuck on\ntheir fur hats, a ponderous head-piece the use of which no one was\never able to explain to me, and went to their posts if they were on\nduty or to pace the deck if they were not. The sailors did not wear\nthis ridiculous queue of hair and I do not see that their very\nsensible costume has been altered to any great extent since that time.\n\nIn the cabin I found my master eagerly conversing with the captain in\ncommand of the ship, Don Francisco Xavier de Uriarte, and the\ncommander of the squadron, Don Baltasar Hidalgo de Cisneros. From what\nI overheard I could have no doubt that the French admiral had ordered\nthe fleets to put out to sea the next morning.\n\nMarcial was highly delighted at this, and he and a knot of veteran\nsailors who held council on their own account in the forecastle,\ndiscoursed grandiloquently on the imminent fight. Their society suited\nme far better than that of my amiable uncle, for Marcial's companions\nindulged in no horse-play at my expense; and this difference was of\nitself enough to mark the difference of training in the two classes of\nsailors; for the old sea-dogs were of the pure breed originally levied\nas voluntary recruits; while the others were pressed men, almost\nwithout exception lazy, refractory, of low habits, and ignorant of the\nservice.\n\nI made much better friends with the former than with these and was\nalways present at Marcial's conferences. If I did not fear to weary\nthe reader, I might report the explanation he gave us that day of the\ndiplomatical and political causes of the war--a most comical parody of\nall he had heard said, a few nights previously, by Malespina at my\nmaster's house. I learnt from him that my young mistress' lover was on\nboard the _Nepomuceno_.\n\nAll these colloquies came round at last to the same point, the\nimpending battle. The fleet was to sail out of the bay next\nmorning--what joy! To ride the seas in this immense vessel--the\nlargest in the world; to witness a fight at sea; to see what a battle\nwas like, how cannon were fired, how the enemy's ships were\ntaken--what a splendid triumph! and then to return to Cadiz covered\nwith glory.--To say afterwards to all who cared to hear: \"Yes, I was\nthere, I was on board, I saw it all....\" To tell Rosita too,\ndescribing the glorious scene, winning her attention, her curiosity,\nher interest.--To say to her: \"Oh yes! I was in the most dangerous\nplaces and I was not afraid;\"--and to see her turn pale with alarm, or\nfaint, as she heard my tale of the horrors of the battle--and then to\nlook down in contempt on all who would ask me: \"Tell us, Gabrielito,\nwas it so terrible after all?\"--All this was more than enough to fire\nmy imagination, and I may frankly say that I would not, that day, have\nchanged places with Nelson himself.\n\nThe morning of the 19th dawned, the day I hailed so eagerly; indeed it\nhad not yet dawned when I found myself at the stern of the vessel with\nmy master, who wanted to look on at the working of the ship. After\nclearing the decks the business of starting the ship began. The huge\ntopsails were hoisted, and the heavy windlass, turning with a shrill\nclatter, dragged the anchor up from the bottom of the bay. The sailors\nclambered along the yards, while others handled the braces, obedient\nto the boatswain's call; and all the ship's voices, hitherto mute,\nfilled the air with threatening outcries. The whistles, the bell, the\ndiscordant medley of men's voices, mixed with the creaking of the\nblocks, the humming of the ropes, the flapping of the sails as they\nthrashed the mast before they caught the wind--all these various\nsounds filled the air as the huge ship got under way. The bright\nripples seemed to caress her sides, and the majestic monster made her\nway out of the bay without the slightest roll or even lurch, with a\nslow and solemn advance which was only perceptible to those on board\nby watching the apparent motion of the merchantmen lying at anchor\nand the landscape beyond.\n\nAt this moment I stood looking back at the scene behind us. And what a\nscene it was! Thirty-two men-of-war, five frigates, and two\nbrigantines, Spanish and French together--some in front, some behind,\nand some abreast of us--were bursting into sail, as it were, and\nriding before the light breeze. I never saw a lovelier morning. The\nsun flooded those lovely shores with light; a faint purple tinge\n the sea to the east, and the chain of hills which bound the\nhorizon on the side of the town seemed to be on fire in the sunrise;\nthe sky was perfectly clear excepting where, in the east, a few rose\nand golden clouds floated above the horizon. The blue sea was calm,\nand over that sea and beneath that sky the forty ships with their\nwhite sails rode forward, one of the noblest fleets that human eyes\never rested on.\n\nThe vessels did not all sail with equal speed. Some got ahead, others\nwere slow to get under way; some gained upon us, while we passed\nothers. The solemnity of their advance, the height of their masts,\ncovered with canvas, and a vague and obscure harmony which my childish\nears fancied they could detect proceeding from those glorious\nhulls--a kind of hymn, which was no doubt the effect of my own\nimagination--the loveliness of the day, the crispness of the air, the\nbeauty of the sea, which seemed to be dancing with joy outside the\ngulf at the approach of the vessels--all formed the grandest picture\nthat the mind of man can conceive of.\n\nCadiz, itself, like a moving panorama, unfolded itself before our\neyes, displaying in turn every aspect of its vast amphitheatre. The\nlow sun, illuminating the glass in its myriad windows, sprinkled it\nwith living sparks of gold, and its buildings lay so purely white\nabove the blue water that it looked as if it might have been that\nmoment called into being, or raised from the sea like the fanciful\ncity of San Genaro. I could see the wall extending from the mole as\nfar as the fort of Santa Catalina; I could distinguish the bastions of\nBonete and Orejon, and recognize the _Caleta_; and my pride rose as I\nreflected what I had risen from and where I now was. At the same time\nthe sound of the bells of the waking city came to my ear like some\nmysterious music, calling the inhabitants to early mass, with all the\nconfused clamor of the bells of a large town. Now they seemed to me to\nring gladly, and send good wishes after us--I listened to them as if\nthey were human voices bidding us God-speed; then again they tolled\nsadly and dolefully--a knell of misfortune; and as we sailed further\nand further away their music grew fainter till it was lost in space.\n\nThe fleet slowly made its way out of the bay--some of the ships taking\nseveral hours in getting fairly to sea. Marcial meanwhile made his\ncomments on each, watching their behavior, laughing them to scorn if\nthey were clumsy, and encouraging them with paternal advice if they\nwere swift and well-handled.\n\n\"What a lump that Don Federico is!\" he exclaimed as he looked at the\n_Pr\u00edncipe de Ast\u00farias_ commanded by Gravina. \"There goes _Mr.\nCorneta_!\" he exclaimed as he saw the _Bucentaure_ with Villeneuve on\nboard. \"He was a clever man that called you the _Rayo_!\" (Thunderbolt)\nhe cried ironically, as he watched the ship so named, which was the\nleast manageable of all the fleet. \"Well done _Pap\u00e1 Ignacio_!\" he\nadded, pointing to the _Santa Ana_ commanded by Alava.\n\n\"Hoist your topsail properly, senseless oaf!\" he went on, addressing\nDumanoir's ship, _Le Formidable_. \"That Frenchman keeps a hair-dresser\nto crimp the topsail and to clew up the sails with curling tongs!\"\n\nTowards evening the sky clouded over, and as night fell we could see\nCadiz, already at a great distance, gradually vanish in the mist till\nthe last faint outline became one with the darkness. The fleet then\nsteered to the Southward.\n\nAll night I kept close to Marcial, as soon as I had seen my master\ncomfortably settled in his cabin. The old sailor, eagerly listened to\nby a couple of veteran comrades and admirers, was explaining\nVilleneuve's plan of battle.\n\n\"_Mr. Corneta_,\" said he, \"has divided the fleet into four lines. The\nvanguard led by Alava consists of six vessels; the centre, likewise of\nsix, is commanded by _Mr. Corneta_ in person; the rear, again of six,\nis under Dumanoir, and the reserve of twelve ships is led by Don\nFederico. This seems to me not badly planned. I imagine that the\nFrench and Spanish ships are mixed, in order that they may not leave\nus impaled on the bull's horns as they did at Finisterre.\n\n\"From what Don Alfonso tells me the Frenchman says that if the enemy\ncomes up to leeward we are to form in line of battle and attack at\nonce.... This is very pretty talk in the state-room; but do you think\nthe _Se\u00f1orito_ will be such a booby as to come up to leeward of us? Oh\nyes--his lordship has not much brains in his figure-head and is sure\nto let himself be caught in that trap! Well! we shall see--if we see,\nwhat the Frenchman expects!--If the enemy gets to windward and attacks\nus we are to receive him in line of battle, and as he must divide to\nattack if he does not succeed in breaking our line, it will be quite\neasy to beat him. Everything is easy to _Mr. Corneta_ (applause). He\nsays too that he shall give no signals, but expects every captain to\ndo his best. If we should see what I have always prophesied, ever\nsince that accursed subsidy treaty, and that is--but I had better hold\nmy tongue.--Please God...! Well I have always told you that Mr.\nCorneta does not understand the weapons he has in his hands; there is\nnot room in his head for fifty ships. What can you think of an\nadmiral, who, the day before a battle, sends for his captains and\ntells each of them to do what he thinks will win the day.--After that!\n(Strong expressions of sympathy). However, we shall see what we shall\nsee.--But do you just tell me: If we Spanish want to scuttle a few of\nthose English ships, are we not strong enough and many enough to do\nit? Then why in the world need we ally ourselves with the French, who\nwould not allow us to do anything we had a mind to, but would have us\ndancing attendance at the end of their tow-line? Whenever we have had\nto work with them they have got us into mischief and we have had the\nworst of it. Well--may God and the Holy Virgin _del C\u00e1rmen_ be on our\nside, and rid us of our French friends for ever and ever, Amen.\"\n(Great Applause.)\n\nAll his audience agreed heartily; the discussion was continued till a\nlate hour, rising from the details of naval warfare to the science of\ndiplomacy. The night was fine and we ran before a fresh breeze--I must\nbe allowed to say \"_We_\" in speaking of the fleet. I was so proud of\nfinding myself on board the _Sant\u00edsima Trinidad_ that I began to fancy\nthat I was called to play some important part on this great occasion,\nand I could not forbear from swaggering about among the sailors to let\nthem see that I was not there for nothing.\n\n\n\n\nCHAPTER X.\n\n\nOn the morning of the 20th there was a stiff breeze blowing and the\nvessels kept at some distance from each other; but as the wind had\nmoderated soon after noon the admiral signalled that the ships were to\nform in five lines--the van, centre, and rear, and two lines of\nreserve. I was enchanted with watching the docile monsters, obediently\ntaking their places; for, although the conditions of naval man\u0153uvres\ndid not admit of great rapidity nor of perfect uniformity in the line,\nit was impossible to see them without admiration. The wind was from\nthe southwest, according to Marcial, and the fleet, catching the\nbreeze on the starboard quarter, ran towards the straits. During the\nnight a few lights were seen and by dawn on the 21st we saw\ntwenty-seven ships to windward, among which Marcial pointed out three\nas three-deckers. By eight o'clock the thirty-three vessels of the\nenemy's fleet were in sight, forming two columns. Our fleet displayed\na wide front, and to all appearance Nelson's two columns, advancing in\na wedge, were coming down upon us so as to cut our lines through the\ncentre and rear.\n\nThis was the position of the hostile fleets when the _Bucentaure_\nsignalled that we were to put about; maybe you do not understand this.\nIt means that we were to turn completely round and that whereas the\nwind was on our port side it would now be on the starboard, so that we\nshould sail in the opposite direction. The ships' heads were now\nturned northwards and this man\u0153uvre, which was intended to place us\nto windward of Cadiz so that we might reach it in case of disaster,\nwas severely criticised on board the _Trinidad_, especially by\nMarcial, who said:\n\n\"The line of battle is all broken up; it was bad before and is worse\nnow.\"\n\nIn point of fact what had been the vanguard was now in the rear and\nthe reserve ships, which as I heard said, were the best, were hindmost\nof all. The wind had fallen and the ships, being of various tonnage\nand inefficiently manned, the new line could not form with due\nprecision; some of the vessels moved quickly and rushed forward;\nothers went slowly, hanging back or losing their course, and forming a\nwide gap that broke the line before the enemy took the trouble of\ndoing it.\n\n\"Reform the line\" was now the signal; but, though a good ship answers\nher helm with wonderful docility, it is not so easy to manage as a\nhorse. As he stood watching the movements of the ships nearest to us,\nMarcial observed: \"The line is wider than the milky-way. If the\n_Se\u00f1orito_ cuts through it, Heaven help us! we shall not be able to\nsail in any sort of order; they will shave our heads for us if they\nfire upon us. They are going to give us a dose through the centre and\nhow can the _San Juan_ and the _Bahama_ come up to support us from the\nrear--or the _Neptuno_ and the _Rayo_ which are in front. (Murmurs of\napplause.) Besides, here we are to leeward and the 'great-coats' can\npick and choose where they will attack us, while all we can do is to\ndefend ourselves as best we may. All I have to say is: God get us well\nout of the scrape and deliver us from the French for ever and ever,\nAmen.\"\n\nThe sun had now nearly reached the meridian and the enemy was coming\ndown upon us.\n\n\"And is this a proper hour to begin a battle?\" asked the old sailor\nindignantly. \"Twelve o'clock in the day!\"\n\nBut he did not dare to express his views publicly and these\ndiscussions were confined to a small circle into which I, with my\neternal and insatiable curiosity, had squeezed myself. I do not know\nwhy, but it seemed to me that there was an expression of\ndissatisfaction on every face. The officers on the quarter-deck, and\nthe sailors and non-commissioned officers at the bows, stood watching\nthe ships to leeward, quite out of the line of battle, four of which\nought to have been in the centre.\n\nI forgot to mention one preliminary in which I myself had borne a\nhand. Early in the morning the decks were cleared for action, and when\nall was ready for serving the guns and working the ship, I heard some\none say: \"The sand--bring the sand.\" Marcial pulled me by the ear, and\ntaking me to one of the hatchways set me in a line with some of the\npressed men, ship's boys, and other supernumeraries. A number of\nsailors were posted on the ladders from the hatchway to the hold and\nbetween decks, and in this way were hauling up sacks of sand. Each man\nhanded one to the man next to him and so it was passed on without much\nlabor. A great quantity of sacks were thus brought up from hand to\nhand, and to my great astonishment they were emptied out on the upper\ndeck, the poop, and the forecastle, the sand being spread about so as\nto cover all the planking; and the same thing was done between decks.\nMy curiosity prompted me to ask the boy who stood next to me what this\nwas for.\n\n\"For the blood,\" he said very coolly.\n\n\"For the blood!\" I exclaimed unable to repress a shudder. I looked at\nthe sand--I looked at the men who were busily employed at this\ntask--and for a moment I felt I was a coward. However, my imagination\nreverted to the ideas which had previously filled it, and relieved my\nmind of its alarms; I thought no more of anything but victory and a\nhappy issue.\n\nEverything was ready for serving the guns and the ammunition was\npassed up from the store-rooms to the decks by a chain of men, like\nthat which had brought up the sand-bags.\n\nThe English advanced to attack us in two sections. One came straight\ndown upon us, and at its head, which was the point of the wedge,\nsailed a large ship carrying the admiral's flag. This, as I afterwards\nlearned, was the _Victory_, commanded by Nelson. At the head of the\nother line was the _Royal Sovereign_, commanded by Collingwood. All\nthese names, and the strategical plan of the battle, were not known to\nme till later.\n\nMy recollections, which are vividly distinct as to all the graphic and\npicturesque details, fail me with regard to the scheme of action which\nwas beyond my comprehension at the time. All that I picked from\nMarcial, combined with what I subsequently learnt, sufficed to give me\na good idea of the arrangement of our fleets; and for the better\nintelligence of the reader I give in the next page a list of our\nships, indicating the gaps left by those that had not come up, and the\nnationality of each.\n\nIt was now a quarter to twelve. The fatal moment was approaching. The\nanxiety was general, and I do not speak merely from what was going on\nin my own mind, for I was absorbed in watching the ship which was said\nto contain Nelson, and for some time was hardly aware of what was\ngoing on round me.\n\nSuddenly a terrible order was given by our captain--the boatswains\nrepeated it; the sailors flew to the tops; the blocks and ropes\ncreaked, the topsails flapped in the wind.\n\n\"Take in sail!\" cried Marcial, with a good round oath. \"The infernal\nidiot is making us work back.\"\n\nAnd then I understood that the _Trinidad_ was to slacken her speed so\nas to run alongside of the _Bucentaure_, because the _Victory_ seemed\nto be taking measures to run in between those two ships and so cut the\nline in the middle.\n\n                                     Neptuno, Sp.          }\n                                    Le Scipion, Fr.        }\n                                   Rayo, Sp.               }\n                                  Le Formidable, Fr.       } Front.\n                                 ---- Le Duguay Trouin, Fr.}\n                                Le Mont Blanc, Fr.         }\n                               As\u00eds, Sp.                   }\n\n                              San Augustin, Sp.            }\n                             Le H\u00e9ros, Fr.                 }\n    Victory                 Trinidad, Sp.                  }\n    _Nelson_.              Le Bucentaure, Fr.              } Centre.\n    --------------------> ---- Neptune, Fr.                }\n                         Le Redoutable, Fr.                }\n                        L'Intr\u00e9pide, Fr.                   }\n                       ---- Leandro, Sp.                   }\n      Royal\n    Sovereign         ---- Justo, Sp.                      }\n    _Collingwood_.   ---- L'Indomptable, Fr.               }\n    --------------> Santa Ana, Sp.                         } Rear.\n                   Le Fougueux, Fr.                        }\n                  Monarca, Sp.                             }\n                 Le Pluton, Fr.                            }\n\n                Bahama, Sp.                                }\n               ---- L'Aigle, Fr.                           }\n              Monta\u00f1es, Sp.                                }\n             Algeciras, Sp.                                }\n            Argonauta, Sp.                                 }\n           Swiftsure, Fr.                                  } Reserve.\n          ---- L'Argonaute, Fr.                            }\n         Ildefonso, Sp.                                    }\n        ---- L'Achille, Fr.                                }\n       Pr\u00edncipe de Ast\u00farias, Sp.                           }\n      Le Berwick, Fr.                                      }\n     Nepomuceno, Sp.                                       }\n\nIn watching the working of our vessel I could see that a great many\nof the crew had not that nimble ease which is usually characteristic\nof sailors who, like Marcial, are familiar with war and tempests.\nAmong the soldiers several were suffering from sea-sickness and were\nclinging to the ropes to save themselves from falling. There were\namong them many brave souls, especially among the volunteers, but for\nthe most part they were impressed men, obeying orders with an ill-will\nand not feeling, I am very sure, the smallest impulse of patriotism.\nAs I afterwards learnt, nothing but the battle itself made them worthy\nto fight. In spite of the wide differences in the moral stamp of all\nthese men, I believe that during the solemn moments that immediately\npreceded the first shot a thought of God came to every mortal there.\n\nSo far as I am concerned, in all my life my soul has never gone\nthrough any experiences, to compare with those of that hour. In spite\nof my youth, I was quite capable of understanding the gravity of the\noccasion, and for the first time in my life, my mind was filled with\ngrand ideas, lofty aspirations and heroic thoughts. A conviction that\nwe must conquer was so firmly rooted in my mind that I felt quite\npitiful towards the English, and wondered to see them so eagerly\nadvancing to certain destruction. For the first time too I fully\nunderstood the ideal of patriotism, and my heart responded to the\nthought with a glow of feeling such as I had never experienced before.\nUntil now my mother-country had been embodied in my mind in the\npersons of its rulers--such as the King and his famous minister, for\nwhom I felt different degrees of respect. As I knew no more of history\nthan I had picked up in the streets, it was to me a matter of course\nthat everybody's enthusiasm must be fired by knowing that the\nSpaniards had, once upon a time, killed a great number of Moors, and,\nsince then, swarms of French and of English. I considered my\ncountrymen as models of valor; but valor, as I conceived of it, was as\nlike barbarity as one egg is like another; and with such ideas as\nthese, patriotism had been to me nothing more than boastful pride in\nbelonging to a race of exterminators of Moors.\n\nBut in the pause that preceded the battle I understood the full\nsignificance of that divine word; the conception of nationality, of\ndevotion to a mother-country, was suddenly born in my soul, lighting it\nup, as it were, and revealing a thousand wonderful possibilities--as\nthe rising sun dissipates the darkness that has hidden a beautiful\nlandscape. I thought of my native land as a vast place full of people\nall united in brotherly regard--of society as divided into families,\nmarried couples to be held together, and children to be educated--of\nhonor, to be cherished and defended; I imagined an unspoken agreement\namong all these human beings to help and protect each other against any\nattack from without, and I understood that these vessels had been\nconstructed by them all for the defence of their native land; that is\nto say, for the soil on which they lived, the fields watered by their\nsweat, the homes where their ancestors had dwelt, the gardens where\ntheir children played, the colonies discovered and conquered by their\nforefathers, the harbors where their ships found shelter after long\nvoyages--the magazines where they stored their wealth--the Church which\nwas the mausoleum of those they had loved, the dwelling-place of their\nsaints, and the ark of their belief--the public places where they might\ntake their pleasure, the private homes where the venerable household\ngods, handed down from generation to generation, seemed to symbolize\nthe perpetuity of the nation--their family hearth round which the\nsmoke-dyed walls seem still to re-echo with the time-honored legends\nwith which the grand dame soothes the flightiness or the naughtiness of\nthe little ones, the street where friendly faces meet and smile--the\nfield, the sea, the sky--everything which from the moment of birth\nmakes up the sum of existence, from the crib of a pet animal to the\ntime-honored throne of the king; every object into which the soul seems\nto go forth to live, as if the body that clothes it were too narrow a\nshell.\n\nI believed too that the disputes between Spain and France or England\nwere always about something that those countries ought to give up to\nus, and in which Spain could not, on the whole, be wrong. Her\nself-defence seemed to me as legitimate as the aggression was brutal;\nand as I had always heard that justice must triumph, I never doubted\nof victory. Looking up at our red and yellow flag--the colors nearest\nto that of fire--I felt my bosom swell, and could not restrain a few\ntears of enthusiasm and excitement; I thought of Cadiz, of Vejer, of\nthe whole Spanish nation assembled, as it were, on a vast platform and\nlooking on with eager anxiety; and all this tide of emotion lifted up\nmy heart to God to whom I put up a prayer, which was neither a\n_Paternoster_ nor an _Ave_, but a gush of inspiration that came to me\nat the moment.\n\nA sudden shock startled me from my ecstasy, terrifying me with its\nviolent vibration. The first broadside had been fired.\n\n\n\n\nCHAPTER XI.\n\n\nA vessel in the rear had been the first to fire on the _Royal\nSovereign_, commanded by Collingwood, and while that ship carried on\nthe fight with the _Santa Ana_ the Victory came down on us. On board\nthe _Trinidad_ every one was anxious to open fire; but our captain\nwould not give the word till he saw a favorable opportunity.\nMeanwhile, as if the ships were in such close communication that a\nslow-match was lighted from one to the other, the fire ran along from\nthe _Santa Ana_ in the middle, to each end of the line.\n\nThe _Victory_ fired first on the _Redoutable_, and being repulsed,\ncame up to the windward of the _Trinidad_. The moment had come for us;\na hundred voices cried \"fire!\"--loudly echoing the word of command,\nand fifty round-shot were hurled against the flank of the English\nman-of-war. For a minute I could see nothing of the enemy for the\nsmoke, while he, as if blind with rage, came straight down upon us\nbefore the wind. Just within gun-shot he put the ship about and gave\nus a broadside. In the interval between our firing and theirs, our\ncrew, who had taken note of the damage done to the enemy, had gained\nin enthusiasm. The guns were rapidly served, though not without some\nhitches owing to want of experience in some of the gunners. Marcial\nwould have been only too glad to undertake the management of one of\nthe cannon, but his mutilated body was not equal to the heroism of his\nspirit. He was forced to be satisfied with superintending the delivery\nof the charges and encouraging the gunners by word and gesture.\n\nThe _Bucentaure_, just at our stern, was, like us, firing on the\n_Victory_ and the _T\u00e9m\u00e9raire_, another powerful English vessel. It\nseemed as though the _Victory_ must fall into our hands, for the\n_Trinidad's_ fire had cut her tackle to pieces, and we saw with pride\nthat her mizzen-mast had gone by the board.\n\nIn the excitement of this first onslaught I scarcely perceived that\nsome of our men were wounded or killed. I had chosen a place where I\nthought I should be least in the way, and never took my eyes off the\ncaptain who stood on the quarter-deck, issuing his orders with heroic\ncoolness; and I wondered to see my master, no less calm though less\nenthusiastic, encouraging the officers and men in his quavering voice.\n\n\"Ah!\" said I to myself, \"if only Do\u00f1a Francisca could see him now!\"\n\nI am bound to confess that at times I felt desperately frightened, and\nwould gladly have hidden myself at the very bottom of the hold, while,\nat others, I was filled with an almost delirious courage, when I\nlonged to see the glorious spectacle from the most dangerous posts.\nHowever, I will set aside my own insignificant individuality and\nrelate the most terrible crisis of our fight with the _Victory_. The\n_Trinidad_ was doing her immense mischief when the _T\u00e9m\u00e9raire_, by a\nwonderfully clever man\u0153uvre, slipped in between the two vessels thus\nsheltering her consort from our fire. She then proceeded to cut\nthrough the line behind the _Trinidad_, and as the _Bucentaure_, under\nfire, had got so close alongside of the _Trinidad_ that their yards\ntouched, there was a wide space beyond into which the _T\u00e9m\u00e9raire_\nrushed down and, going about immediately, came up on our lee and\ndelivered a broadside on that quarter, till then untouched. At the\nsame time the _Neptune_, another large English ship, ran in where the\n_Victory_ had previously been, while the _Victory_ veered round so\nthat, in a few minutes, the _Trinidad_ was surrounded by the enemy and\nriddled on all sides.\n\nFrom my master's face, from Uriarte's heroic fury, and from a volley\nof oaths delivered by Marcial and his friends, I understood that we\nwere lost and the idea of defeat was anguish to my soul. The line of\nthe combined fleets was broken at several points, and the bad order in\nwhich they had formed after turning round, gave place to the most\ndisastrous confusion. We were surrounded by the enemy whose artillery\nkept up a perfect hail of round and grape-shot on our ship, and on the\n_Bucentaure_ as well. The _Agustin_, the _H\u00e9ros_, and the _Leandro_\nwere engaged at some distance from us where they had rather more\nsea-room, while the _Trinidad_, and the Admiral's ship, utterly hemmed\nin and driven to extremities by the genius of the great Nelson, were\nfighting heroically--no longer in hopes of a victory which was\nimpossible but anxious, at any rate, to perish gloriously.\n\nThe white hairs which now cover my old head almost stand on end as I\nremember those terrible hours, from two to four in the afternoon. I\nthink of those five ships, not as mere machines of war obeying the\nwill of man, but as living giants, huge creatures fighting on their\nown account, carried into action by their sails as though they were\nactive limbs and using the fearful artillery they bore in their sides\nfor their personal defence. As I looked at them then, my fancy could\nnot help personifying them and to this hour I feel as though I could\nsee them coming up, defying each other, going about to fire a\nbroadside, rushing furiously up to board, drawing back to gather more\nforce, mocking or threatening the enemy;--I can fancy them expressing\ntheir suffering when wounded or loftily breathing their last, like a\ngladiator who in his agony forgets not the dignity which beseems\nhim;--I can imagine that I hear the voices of the crews like the\nmurmur of an oppressed sufferer, sometimes eager with enthusiasm,\nsometimes a dull roar of desperation the precursor of destruction,\nsometimes a hymn of triumph in anticipation of victory, or a hideous\nstorm of voices lost in space and giving way to the awful silence of\ndisgrace and defeat.\n\nThe scene on board the _Sant\u00edsima Trinidad_ was nothing short of\ninfernal. All attempt at working the ship had been abandoned, for it\ndid not and could not move. The only thing to be done was to serve the\nguns with the utmost rapidity, and to do as much damage to the enemy\nas they had done to us. The English small-shot rent the sails just as\nif huge and invisible nails were tearing slits in them. The splinters\nof timber and of masts, the stout cables cut through as if they were\nstraws, the capstans, spindles, and other heavy machinery torn from\ntheir place by the enemy's fire, strewed the deck so that there was\nscarcely room to move. Every minute men, till then full of life, fell\non deck or into the sea; the blasphemy of those who were fighting\nmingled with the cries of the wounded, till it was impossible to say\nwhether the dying were defying God or the living crying to him for\nmercy while they fought.\n\nI offered my services for a melancholy task, which was carrying the\nwounded into the cock-pit where the surgeons were busy doing their\nutmost. Some were dead before we could get them there, and others had\nto suffer painful operations before their exhausted bodies could be\nleft to repose.\n\nThen I had the extreme satisfaction of helping the carpenters who were\nconstantly employed in repairing the holes made in the ship's sides;\nbut my youth and inefficiency made me less useful than I would fain\nhave been.\n\nBlood was flowing in rivulets on the upper and lower decks and in\nspite of the sand the motion of the ship carried it from side to side\nmaking sinister patterns on the boards. The cannon-balls, fired at\nsuch a short range, mutilated those they killed in a terrible manner,\nand I saw more than one man still standing with his head blown away,\nthe force of the shock not having been great enough to fling the\nvictim into the sea, whose waters would have extinguished almost\npainlessly the last sensation of existence. Other balls struck a mast\nor against the bulwarks, carrying off a hail of hot splinters that\npierced and stung like arrows. The rifle-shots from the tops and the\nround-shot from the carronades dealt a more lingering and painful\ndeath, and there was hardly a man to be seen who did not bear the\nmarks, more or less severe, of the foe's iron and lead.\n\nThe crew--the soul of the ship--being thus thrashed by the storm of\nbattle and utterly unable to deal equal destruction, saw death at hand\nthough resolved to die with the courage of despair; and the ship\nitself--the glorious body--shivered under the cannonade. I could feel\nher shudder under the fearful blows; her timbers cracked, her beams\ncreaked, her ribs groaned like limbs on the rack, and the deck\ntrembled under my feet with audible throbs, as though the whole huge\ncreature was indignant at the sufferings of her crew. Meanwhile the\nwater was pouring in at a hundred holes in the riddled hull, and the\nhold was fast filling.\n\nThe _Bucentaure_, the Admiral's vessel, surrendered before our very\neyes. Villeneuve struck to the _Victory_. When once the leader of the\nfleet was gone, what hope was there for the other ships? The French\nflag vanished from the gallant vessel's mast and she ceased firing.\nThe _San Augustin_ and the _H\u00e9ros_ still persevered, and the _Rayo_\nand _Neptuno_, of the van, made an effort to rescue us from the enemy\nthat was battering us. I could see what was going on in the immediate\nneighborhood of the _Trinidad_, though nothing was to be seen of the\nrest of the line. The wind had fallen to a calm and the smoke settled\ndown over our heads shrouding everything in its dense white wreaths\nwhich it was impossible for eye to pierce. We could catch a glimpse\nnow and then of a distant ship, mysteriously magnified by some\ninexplicable optical effect; I believe indeed that the terror of that\nsupreme moment exaggerated every impression.\n\nPresently this dense cloud was dispersed for an instant--but in what a\nfearful manner! A tremendous explosion, louder than all the thousand\nguns of the fleet fired at once, paralyzed every man and filled every\nsoul with dread; and just as the ear was stunned by the terrific roar\nan intense flash lighted up the two fleets, rending the veil of smoke\nand revealing the whole panorama of the battle. This catastrophe had\ntaken place on the side towards the South where the rear line had been\nposted.\n\n\"A ship blown up!\" said one to another. But opinion differed as to\nwhether it was the _Santa Ana_, the _Argonauta_, the _Ildefonso_, or\nthe _Bahama_. We afterwards learnt that it was a Frenchman, the\n_Achille_. The explosion scattered in a myriad fragments what had a\nfew moments before been a noble ship of 74 guns and 600 men. But a few\nseconds after we had already forgotten the explosion in thinking only\nof ourselves.\n\nThe _Bucentaure_ having struck, the enemy's fire was directed on us,\nand our fate was sealed. The enthusiasm of the first hour was by this\nextinct in my soul; my heart quaked with terror that paralyzed my\nlimbs and smothered every other emotion excepting curiosity. This I\nfound so irresistible that I could not keep away from places where the\ndanger was greatest. My small assistance was of no great use now, for\nthe wounded were too numerous to be carried below and the guns had to\nbe served by those who had some little strength left. Among these was\nMarcial who was here, there, and everywhere, shouting and working to\nthe best of his small ability, acting as boatswain, gunner, sailor,\nand carpenter all at once, doing everything that happened to be needed\nat this awful moment. No one could have believed that, with hardly\nmore than half a body, he could have done the work of so many men. A\nsplinter had struck him on the head and the blood had stained his face\nand given him a most horrible appearance. I could see his lips move as\nhe licked the blood from them and then he spit it out viciously over\nthe side, as if he thought he could thus punish the enemy.\n\nWhat astonished me most, and indeed shocked me somewhat, was that\nMarcial even in this scene of horror could still cut a good-humored\njoke; whether to encourage his dejected comrades or only to keep his\nown courage up I do not know. The fore-mast fell with a tremendous\ncrash, covering the whole of the fore-deck with rigging, and Marcial\ncalled out to me: \"Bring the hatchets, boy; we must stow this lumber\nin Davy Jones' locker,\" and in two minutes the ropes were cut and the\nmast went overboard.\n\nThen, seeing that the enemy's fire grew hotter, he shouted to the\npurser's mate, who had come up to serve a gun: \"Daddy, order up some\ndrink for those 'great-coats,' and then they will let us alone.\"\n\nTo a soldier, who was lying like a dead creature with the pain of his\nwounds and the misery of sea-sickness, he exclaimed as he whisked the\nslow-match under his nose: \"Take a whiff of orange-flower, man, to\ncure your faintness. Would you like to take a turn in a boat? Nelson\nhas invited us to take a glass of grog with him.\"\n\nThis took place amidships; looking up at the quarter-deck I saw that\nCisneros was killed; two sailors hastily carried him down into his\ncabin. My master remained immovable at his post, but his left arm was\nbleeding severely. I ran up to help him, but before I could reach the\nspot an officer had gone to him to persuade him to retire to his\nstate-room. He had not spoken two words when a ball shot away half his\nhead and his blood sprinkled my face. Don Alonso withdrew, as pale as\nthe corpse which fell on the quarter-deck. When my master had gone\ndown the commander was left standing alone, so perfectly cool that I\ncould not help gazing at him for a few minutes, astounded by such\ncourage. His head was uncovered, his face very white, but his eyes\nflashed and his attitude was full of energy, and he stood at his\npost, commanding the desperate strife, though the battle was lost past\nretrieval. Even this fearful disaster must be conducted with due\norder, and the captain's duty was still to keep discipline over\nheroism. His voice still controlled his men in this struggle between\nhonor and death. An officer who was serving in the first battery came\nup for orders, and before he could speak he was lying dead at the feet\nof his chief; another officer of marines who was standing by his side\nfell wounded on the deck, and at last Uriarte stood quite alone on the\nquarter-deck, which was strewn with the dead and wounded. Even then he\nnever took his eyes off the English ships and the working of our\nguns--the horrible scene on the poop and in the round-house, where his\ncomrades and subalterns lay dying, could not quell his noble spirit\nnor shake his firm determination to face the fire till he too should\nfall. As I recall the fortitude and stoical calmness of Don Francisco\nXavier de Uriarte, I understand all that is told us of the heroes of\nantiquity. At that time the word Sublime was as yet unknown to me, but\nI felt that there must be, in every language under heaven, some human\nutterance to express that greatness of soul which I here saw incarnate\nand which revealed itself to me as a special grace vouchsafed by God\nto miserable humanity.\n\nBy this time most of our guns were silenced, more than half of our men\nbeing incapable of serving them. I might not, however, have been aware\nof the fact, but that being impelled by curiosity I went out of the\ncabin once more and heard a voice saying in a tone of thunder:\n\n\"Gabrielillo, come here.\"\n\nIt was Marcial who was calling me; I ran to his side and found him\ntrying to work one of the guns which had been left silent for lack of\nmen. A ball had shot away the half of his wooden leg, which made him\nexclaim: \"Well! so long as I can manage to keep the one of flesh and\nbone...!\"\n\nTwo sailors lay dead by the gun; a third, though horribly wounded,\nstill tried to go on working it.\n\n\"Let be, mate!\" said Marcial. \"You cannot even light the match,\" and\ntaking the linstock from his hand, he put it into mine, saying: \"Take\nit, Gabrielillo.--If you are afraid you had better jump overboard.\"\n\nHe loaded the cannon as quickly as he was able, helped by a ship's boy\nwho happened to come up; we ran it forward: \"fire!\" was the word, I\napplied the match and the gun went off.\n\nWe repeated this operation a second and a third time, and the roar of\nthe cannon fired by my own hand produced an extraordinary effect on my\nnerves. The feeling that I was no longer a spectator but an actor in\nthis stupendous tragedy for the moment blew all my alarms to the\nwinds; I was eager and excited, or at any rate determined to appear\nso. That moment revealed to me the truth that heroism is often simply\nthe pride of honor. Marcial's eye--the eyes of the world were upon me;\nI must bear myself worthy of their gaze.\n\n\"Oh!\" I exclaimed to myself with an impulse of pride: \"If only my\nyoung mistress could see me now!... Bravely firing cannon like a man!\"\nTwo dozen of English were the least I might have sent to the other\nworld.\n\nThese grand visions, however, did not last long for Marcial, enfeebled\nby age, was beginning to sink with exhaustion; he breathed hard as he\nwiped away the blood which flowed profusely from his head, and at last\nhis arms dropped by his side, and closing his eyes, he exclaimed: \"I\ncan do no more; the powder is rising to my head. Gabrielillo, fetch me\nsome water.\"\n\nI ran to obey him, and when I had brought the water he drank it\neagerly. This seemed to give him fresh energy; we were just about to\nload once more when a tremendous shock petrified us as we stood. The\nmain-mast, cut through by repeated shots, fell amidships and across\nthe mizzen; the ship was completely covered with the wreck, and the\nconfusion was appalling.\n\nI happily was so far under shelter that I got no harm but a slight\nblow on the head which, though it stunned me for a moment, did not\nprevent my thrusting aside the fragments of rope and timber which had\nfallen above me. The sailors and marines were struggling to clear away\nthe vast mass of lumber, but from this moment only the lower-deck guns\ncould be used at all. I got clear as best I could and went to look for\nMarcial but I did not find him, and casting my eyes up at the\nquarter-deck, I saw that the captain was no longer at his post. He had\nfallen senseless, badly wounded in the head by a splinter, and two\nsailors were just about to carry him down to the state-room. I was\nrunning forward to assist when a piece of shell hit me on the\nshoulder, terrifying me excessively, for I made sure my wound was\nmortal and that I was at my last gasp. My alarm did not hinder me from\ngoing into the cabin; I tottered from loss of blood and for a few\nminutes lay in a dead faint. I was roused from my short swoon by\nhearing the rattle of the cannon below and then a voice shouting\nvehemently:\n\n\"Board her! bring pikes!--axes!\"\n\nAnd then the confusion was so complete that it was impossible to\ndistinguish human voices from the rest of the hideous uproar. However,\nsomehow--I know not how--without thoroughly waking from my drowsy\nstate, I became aware that all was given up for lost and that the\nofficers had met in the cabin to agree to strike; nor was this the\nwork of my fancy, bewildered as I was, for I heard a voice exclaiming:\n\"The _Trinidad_ never strikes!\" I felt sure that it was Marcial's\nvoice; but at any rate some one said it.\n\nWhen I recovered perfect consciousness, I saw my master sunk on one of\nthe sofas in the cabin, his face hidden in his hands, prostrate with\ndespair, and paying no heed to his wound.\n\nI went to the heart-broken old man, who could find no way of\nexpressing his grief but by embracing me like a father, as if we were\nboth together on the brink of the grave. He, at any rate, was\nconvinced that he must soon die of grief, though his wound was by no\nmeans serious. I comforted him as best I might, assuring him that if\nthe battle were indeed lost it was not because I had failed to batter\nthe English to the best of my power; and I went on to say that we\nshould be more fortunate next time--but my childish arguments failed\nto soothe him.\n\nGoing out presently in search of water for my master, I witnessed the\nvery act of lowering the flag which was flying at the gaff, that being\none of the few spars, with the remains of the mizzen-mast, that\nremained standing. The glorious flag, the emblem of our honor, pierced\nand tattered as it was, which had gathered so many fighting-men under\nits folds, ran down the rope never to be unfurled again. The idea of\nstricken pride, of a brave spirit giving way before a superior force,\ncan find no more appropriate symbol to represent it than that of a\nflying standard which sinks and disappears like a setting sun. And our\nflag thus slowly descending that fatal evening, at the moment when we\nsurrendered, seem to shed a parting ray of glory.\n\nThe firing ceased, and the English took possession of the conquered\nvessel.\n\n\n\n\nCHAPTER XII.\n\n\nWhen the mind had sufficiently recovered from the shock and excitement\nof battle, and had time to turn from \"the pity of it\" and the chill of\nterror left by the sight of that terrific struggle, those who were\nleft alive could see the hapless vessel in all its majesty of horror.\nTill now we had thought of nothing but self-defence, but when the\nfiring ceased we could turn our attention to the dilapidated state of\nthe ship, which let in the water at a hundred leaks and was beginning\nto sink, threatening to bury us all, living and dead, at the bottom of\nthe sea. The English had scarcely taken possession when a shout arose\nfrom our sailors, as from one man:\n\n\"To the pumps!\"\n\nAll who were able flew to the pumps and labored hard at them; but\nthese ineffectual machines turned out much less water than poured in.\nSuddenly a shriek even more appalling than any we had heard before\nfilled us with horror. I have said that the wounded had been carried\ndown into the hold which, being below the water line, was secure from\nthe inroads of the cannon shot. But the water was fast gaining there,\nand some sailors came scrambling up the hatchways exclaiming that the\nwounded were being drowned. The greater part of the crew hesitated\nbetween continuing to pump and running down to rescue the hapless\nwretches; and God knows what would have happened if an English crew\nhad not come to our assistance. They not only carried up the wounded\nto the second and third deck but they lent a hand at the pumps and\ntheir carpenters set to work to stop the leaks in the ship's sides.\n\nUtterly tired out, and thinking too that Don Alonso might need my\nservices, I returned to the cabin. As I went I saw some Englishmen\nhoisting the English flag at the bows of the _Trinidad_. As I dare to\nbelieve that the amiable reader will allow me to record my feelings, I\nmay say that this incident gave me something to think of. I had always\nthought of the English as pirates or sea-highwaymen, as a race of\nadventurers not worthy to be called a nation but living by robbery.\nWhen I saw the pride with which they hauled up their flag, saluting it\nwith vociferous cheering; when I perceived the satisfaction it was to\nthem to have made a prize of the largest vessel that, until then, had\never sailed the seas, it struck me that their country, too, was dear\nto them, that her honor was in their hands and I understood that in\nthat land--to me so mysteriously remote--called England, there must\nbe, as in Spain, honorable men, a paternal king, mothers, daughters,\nwives, and sisters of these brave mariners--all watching anxiously for\ntheir return and praying to God for victory.\n\nI found my master in the cabin, somewhat calmer. The English officers\nwho had come on board treated ours with the most distinguished\ncourtesy and, as I heard, were anxious to transfer the wounded on\nboard their own ship. One of these gentlemen went up to my master as\nif recognizing him, bowed to him, and addressing him in fairly-good\nSpanish, reminded him of an old acquaintanceship. Don Alonso responded\ngravely to his advances and then enquired of him as to some of the\ndetails of the battle.\n\n\"But what became of our reserve? What did Gravina do?\" asked my\nmaster.\n\n\"Gravina withdrew with some of his ships,\" replied the English\nofficer.\n\n\"Only the _Rayo_ and _Neptuno_ came to our assistance of all the front\nline?\"\n\n\"Four French ships--the _Duguay-Trouin_, the _Mont Blanc_, the\n_Scipion_, and the _Formidable_ were the only ones that kept out of\nthe action.\"\n\n\"But Gravina--where was Gravina?\" Don Alonso persisted.\n\n\"He got off in the _Pr\u00edncipe de Ast\u00farias_; but as he was chased I do\nnot know whether he reached Cadiz in safety.\"\n\n\"And the _San Ildefonso_?\"\n\n\"She struck.\"\n\n\"And the _Santa Ana_?\"\n\n\"Struck too.\"\n\n\"Good God!\" cried my master, unable to conceal his indignation. \"But\nyou did not take the _Nepomuceno_?\"\n\n\"Yes, that too.\"\n\n\"Are you sure of that? With Churruca?\"\n\n\"He was killed,\" said the Englishman with sincere regret.\n\n\"Killed--Churruca killed!\" exclaimed Don Alonso in grievous\nbewilderment. \"And the _Bahama_--she was saved--the _Bahama_ must have\nbeen able to reach Cadiz in safety.\"\n\n\"She was taken too.\"\n\n\"Taken! And Galiano? He is a hero and a cultivated gentleman.\"\n\n\"He was,\" said the Englishman sadly, \"but he too is dead.\"\n\n\"And the _Monta\u00f1es_ with Alcedo?\"\n\n\"Killed, killed.\"\n\nMy master could not control his emotion and as, at his advanced age,\npresence of mind is lacking at such terrible moments, he suffered the\nslight humiliation of shedding a few tears as he remembered his lost\nfriends. Nor are tears unbecoming to a noble soul; on the contrary,\nthey reveal a happy infusion of delicate feeling, when combined with a\nresolute temper. My master's tears were manly tears, shed after he had\ndone his duty as a sailor; but, hastily recovering from this paroxysm\nof grief, and anxious to retort on the Englishman by some pain equal\nto that he had caused, he said:\n\n\"You too have suffered, no doubt, and have lost some men of mark?\"\n\n\"We have suffered one irreparable loss,\" said the English officer in\naccents as deeply sad as Don Alonso's. \"We have lost our greatest man,\nthe bravest of the brave--our noble, heroic, incomparable Nelson.\"\n\nAnd his fortitude holding out no better than my master's he made no\nattempt to conceal his anguish of grief; he covered his face with his\nhands and wept with the pathetic frankness of incontrollable sorrow\nfor his leader, his guardian, and his friend.\n\nNelson, mortally wounded at an early stage of the battle by a\ngun-shot--the ball piercing his chest and lodging in the spine--had\nsimply said to Captain Hardy: \"They have done for me at last, Hardy.\"\nHe lingered till the evening, not losing any details of the battle,\nand his naval and military genius only failed him with the last breath\nof his shattered body. Though suffering agonies of pain, he still\ndictated his orders and kept himself informed of the man\u0153uvres of\nboth fleets; and when at length he was assured that victory was on the\nside of the English, he exclaimed: \"Thank God, I have done my duty!\" A\nquarter of an hour later the greatest sailor of the age breathed his\nlast. The reader will forgive me this digression.\n\nIt may seem strange that we did not know the fate of many of the ships\nof the combined fleets. But nothing could be more natural than our\nignorance, considering the great length of our front and the plan of\nisolated fights contrived and carried out by the English. Their\nvessels had got mixed up with ours and the ships fought at close\nquarters; the one which had engaged us hid the rest of the squadron\nfrom view, besides which the dense smoke prevented our seeing\nanything that was not quite close to us. Towards nightfall and before\nthe firing had altogether ceased, we could distinguish a few ships in\nthe offing, looking like phantoms; some with half their rigging gone,\nand others completely dismasted. The mist, the smoke and, indeed, our\nown wearied and bewildered brains, would not allow us to distinguish\nwhether they were our own or the enemy's, and as, from time to time\nthe glare of a broadside in the distance lighted up the lugubrious\nscene, we could see that the fight was still going on to a desperate\nend between detached groups of ships, while others were flying before\nthe wind without aim or purpose, and some of ours were being towed by\nthe English to the South.\n\nNight fell, increasing the misery and horror of our situation. It\nmight have been hoped that Nature at least would be on our side after\nso much disaster; but, on the contrary, the elements lashed us with\ntheir fury as though Heaven thought our cup of misfortune was not yet\nfull. A tremendous storm burst and the winds and waves tossed and\nbuffeted our ship in their fury and, as she could not be worked, she\nwas utterly at their mercy. The rolling was so terrible that it was\nvery difficult even to work the pumps, and this, combined with the\nexhausted condition of the men, made our condition grow worse every\nminute. An English vessel, which as we learnt was the _Prince_, tried\nto take us in tow; but her efforts were in vain and she was forced to\nkeep off for fear of a collision which would have been fatal to both.\nMeanwhile it was impossible to get anything to eat, and I was dying of\nhunger, though the others seemed insensible to anything but the\nimmediate danger and gave no thought to this important matter. I dared\nnot ask for a piece of bread even, for fear of seeming greedy and\ntroublesome; but at the same time, I must confess--and without\nshame--I looked out sharply to see if there were any place where I\nmight hope to find any kind of eatable stores. Emboldened by hunger, I\nmade free to inspect the hold where the biscuit-boxes were kept, and\nwhat was my astonishment at finding Marcial there before me, stowing\nhimself with every thing he could lay his hands on. The old man's\nwound was not serious, and though a ball had carried away his right\nfoot, as this was only the lower end of his wooden leg the mishap only\nleft him a little more halt than before.\n\n\"Here, Gabrielillo,\" he said, giving me a heap of biscuits, \"take\nthese. No ship can sail without ballast.\" And then he pulled out a\nbottle and drank with intense satisfaction. As we went out of the\nbiscuit-room we saw that we were not the only visitors who had made a\nraid upon it; on the contrary, it was very evident that it had been\nwell pillaged not long since.\n\nHaving recruited my strength I could now think of trying to make\nmyself useful by lending a hand at the pumps or helping the\ncarpenters. They were laboriously repairing some of the damage done,\naided by the English, who watched all our proceedings; indeed, as I\nhave since learnt, they kept an eye on every one of our sailors, for\nthey were afraid lest we should suddenly mutiny and turn upon them to\nrecapture the vessel; in this, however, the enemy showed more\nvigilance than common-sense, for we must indeed have lost our wits\nbefore attempting to recover a ship in such a condition. However, the\n\"great-coats\" were everywhere at once, and we could not stir without\nbeing observed.\n\nNight fell, and as I was perishing with cold I quitted the deck where\nI could scarcely bear myself besides incurring constant risk of being\nswept overboard by a wave, so I went down into the cabin. My purpose\nwas to try to sleep a little while--but who could sleep in such a\nnight? The same confusion prevailed in the cabin as on deck. Those\nwho had escaped unhurt were doing what they could to aid the wounded,\nand these, disturbed by the motion of the vessel which prevented their\ngetting any rest, were so pitiable a sight that it was impossible to\nresign one's self to sleep. On one side, covered with the Spanish\nflag, lay the bodies of the officers who had been killed; and in the\nmidst of all this misery, surrounded by so much suffering, these\nsenseless corpses seemed really to be envied. They alone on board the\n_Trinidad_ were at rest, to them nothing mattered now: fatigue and\npain, the disgrace of defeat, or physical sufferings. The standard\nwhich served them as a glorious winding-sheet shut them out, as it\nwere, from the world of responsibility, of dishonor, and of despair,\nin which we were left behind. They could not care for the danger the\nvessel was in, for to them it was no longer anything but a coffin.\n\nThe officers who were killed were Don Juan Cisniega, a lieutenant in\nthe navy, who was not related to my master, in spite of their identity\nof name; Don Joaquin de Salas and Don Juan Matute, also lieutenants;\nDon Jos\u00e9 Graull\u00e9, lieutenant-colonel in the army; Urias, lieutenant in\ncommand of a frigate, and midshipman Don Antonio de Bobadilla. The\nsailors and marines whose corpses lay strewn about the gun-decks and\nupper-deck amounted to the terrible number of four hundred.\n\nNever shall I forget the moment when the bodies were cast into the\nsea, by order of the English officer in charge of the ship. The dismal\nceremony took place on the morning of the 22nd when the storm seemed\nto be at its wildest on purpose to add to the terrors of the scene.\nThe bodies of the officers were brought on deck, the priest said a\nshort prayer for this was no time for elaborate ceremonial, and our\nmelancholy task began. Each wrapped in a flag, with a cannon-ball tied\nto his feet, was dropped into the waves without any of the solemn and\npainful emotion which under ordinary circumstances would have agitated\nthe lookers-on. Our spirits were so quelled by disaster that the\ncontemplation of death had become almost indifference. Still, a burial\nat sea is more terribly sad than one on land. We cover the dead with\nearth and leave him there; those who loved him know that there is a\nspot where the dear remains are laid and can mark it with a slab, a\ncross, or a monument; but at sea--the body is cast into that heaving,\nshifting waste; it is lost forever as it disappears; imagination\ncannot follow it in its fall--down, down to the fathomless abyss; it\nis impossible to realize that it still exists at the bottom of the\ndeep. These were my reflections as I watched the corpses vanish--the\nremains of those brave fighting-men, so full of life only the day\nbefore--the pride of their country and the joy of all who loved them.\n\nThe sailors were thrown overboard with less ceremony; the regulation\nis that they shall be tied up in their hammocks, but there was no time\nto carry this out. Some indeed were wrapped round as the rules\nrequire, but most of them were thrown into the sea without any shroud\nor ball at their feet, for the simple reason that there were not\nenough for all. There were four hundred of them, more or less, and\nmerely to clear them overboard and out of sight every able-bodied man\nthat was left had to lend a hand, so as to get it done as quickly as\npossible. Much to my horror I saw myself forced to offer my services\nin the dismal duty, and many a dead man dropped over the ship's side\nat a push from my hand helping other and stronger ones.\n\nOne incident--or rather coincidence--occurred which filled me with\nhorror. A body horribly mauled and mutilated had been picked up by two\nsailors, and just as they lifted it one or two of the by-standers\nallowed themselves to utter some of those coarse and grim jests which\nare always offensive, and at such a moment revolting. I know not how\nit was that this poor wretch was the only one which moved them so\ncompletely to lose the sense of reverence due to the dead, but they\nexclaimed: \"He has been paid out for old scores--he will never be at\nhis tricks again,\" and other witticisms of the same kind. For a moment\nmy blood rose, but my indignation suddenly turned to astonishment\nmingled with an indescribable feeling of awe, regret, and aversion,\nwhen, on looking at the mangled features of the corpse, I recognized\nmy uncle. I shut my eyes with a shudder, and did not open them again\ntill the splash of the water in my face told me that he had\ndisappeared forever from mortal ken. This man had been very cruel to\nme, very cruel to his sister; still, he was my own flesh and blood, my\nmother's brother; the blood that flowed in my veins was his, and that\nsecret voice which warns us to be charitable to the faults of our own\nkith and kin could not be silenced after what I had seen, for at the\nmoment when I recognized him I had perceived in those blood-stained\nfeatures some reminder of my mother's face, and this stirred my\ndeepest feelings. I forgot that the man had been a brutal wretch, and\nall his barbarous treatment of me during my hapless childhood. I can\nhonestly declare--and I venture to do so though it is to my own\ncredit--that I forgave him with all my heart and lifted up my soul to\nGod, praying for mercy on him for all his sins.\n\nI learnt afterwards that he had behaved gallantly in the fight, but\neven this had not won him the respect of his comrades who, regarding\nhim as a low sneak, never found a good word for him--not even at that\nsupreme moment when, as a rule, every offence is forgiven on earth in\nthe belief that the sinner is rendering an account to his Maker.\n\nAs the day advanced the _Prince_ attempted once more to take the\n_Sant\u00edsima Trinidad_ in tow, but with no better success than before.\nOur situation was no worse, although the tempest raged with\nundiminished fury, for a good deal of the mischief had been patched\nup, and we thought that if the weather should mend the hulk, at any\nrate, might be saved. The English made a great point of it, for they\nwere very anxious to take the largest man-of-war ever seen afloat into\nGibraltar as a trophy; so they willingly plied the pumps by night and\nby day and allowed us to rest awhile. All through the day of the 22nd\nthe sea continued terrific, tossing the huge and helpless vessel as\nthough it were a little fishing-boat, and the enormous mass of timber\nproved the soundness of her build by not simply falling to pieces\nunder the furious lashing of the waters. At some moments she rolled\nover so completely on her beam ends that it seemed as though she must\ngo to the bottom, but suddenly the wave would fly off in smoke, as it\nwere, before the hurricane, the ship, righting herself, rode over it\nwith a toss of her mighty prow--which displayed the Lion of\nCastile--and we breathed once more with the hope of escaping with our\nlives.\n\nOn all sides we could see the scattered fleets; many of the ships were\nEnglish, severely damaged and striving to gain shelter under the\ncoast. There were Frenchmen and Spaniards too, some dismasted, others\nin tow of the enemy. Marcial recognized the _San Ildefonso_. Floating\nabout were myriads of fragments and masses of wreck--spars, timbers,\nbroken boats, hatches, bulwarks, and doors--besides two unfortunate\nsailors who were clinging to a plank, and who must have been swept off\nand drowned if the English had not hastened to rescue them. They were\nbrought on board more dead than alive, and their resuscitation after\nbeing in the very jaws of death was like a new birth to them.\n\nThat day went by between agonies and hopes--now we thought nothing\ncould save the ship and that we must be taken on board an Englishman\nthen again we hoped to keep her afloat. The idea of being taken into\nGibraltar as prisoners was intolerable, not so much to me perhaps as\nto men of punctilious honor and sensitive dignity like my master whose\nmental anguish at the thought must have been intolerable. However, all\nthe torment of suspense, at any rate, was relieved by the evening when\nit was unanimously agreed that if we were not transferred to an\nEnglish ship at once, to the bottom we must go with the vessel, which\nnow had five feet of water in the hold. Uriarte and Cisneros took the\nannouncement with dignified composure, saying that it mattered little\nto them whether they perished at once or were prisoners in a foreign\nland. The task was at once begun in the doubtful twilight, and as\nthere were above three hundred wounded to be transferred it was no\neasy matter. The available number of hands was about five hundred, all\nthat were left uninjured of the original crew of eleven hundred and\nfifteen before the battle.\n\nWe set to work promptly with the launches of the _Trinidad_ and the\n_Prince_, and three other boats belonging to the English. The wounded\nwere attended to first; but though they were lifted with all possible\ncare they could not be moved without great suffering, and some\nentreated with groans and shrieks to be left in peace, preferring\nimmediate death to anything that could aggravate and prolong their\ntorments. But there was no time for pity, and they were carried to the\nboats as ruthlessly as the cold corpses of their comrades had been\nflung into the sea.\n\nUriarte and Cisneros embarked in the English captain's gig, but when\nthey urged my master to accompany them he obstinately refused, saying\nthat he wished to be last to leave the sinking ship. This I confess\ndisturbed me not a little, for as by this time, the hardy patriotism\nwhich at first had given me courage had evaporated, I thought only of\nsaving my life, and to stay on board a foundering vessel was clearly\nnot the best means to that laudable end. Nor were my fears ill\nfounded, for not more than half the men had been taken off when a dull\nroar of terror echoed through the ship.\n\n\"She is going to the bottom--the boats, to the boats!\" shouted some,\nand there was a rush to the ship's side, all looking out eagerly for\nthe return of the boats. Every attempt at work or order was given up,\nthe wounded were forgotten, and several who had been brought on deck\ndragged themselves to the side in a sort of delirium, to seek an\nopening and throw themselves into the sea. Up through the hatchways\ncame a hideous shriek which I think I can hear as I write, freezing\nthe blood in my veins and setting my hair on end. It came from the\npoor wretches on the lowest deck who already felt the waters rising to\ndrown them and vainly cried for help--to God or men--who can tell!\nVainly indeed to men, for they had enough to do to save themselves.\nThey jumped wildly into the boats, and this confusion in the darkness\nhindered progress. One man alone, quite cool in the midst of the\ndanger, remained in the state cabin, paying no heed to all that was\ngoing on around him, walking up and down sunk in thought, as though\nthe planks he trod were not fast sinking into the gulf below. It was\nmy master. I ran to rouse him from his stupefaction. \"Sir,\" I cried,\n\"we are drowning!\"\n\nDon Alonzo did not heed me, and if I may trust my memory he merely\nsaid without looking round:\n\n\"How Paca will laugh at me, when I go home after such a terrible\ndefeat!\"\n\n\"Sir, the ship is sinking!\" I insisted, not indeed exaggerating the\ndanger, but in vehement entreaty.\n\nMy master looked at the sea, at the boats, at the men who were blindly\nand desperately leaping overboard; I looked anxiously for Marcial and\ncalled him as loudly as I could shout. At the same time I seemed to\nlose all consciousness of where I was and what was happening. I turned\ngiddy and I could see nothing. To tell how I was saved from death I\ncan only trust to the vaguest recollections, like the memory of a\ndream, for in fact I fairly swooned with terror. A sailor, as I fancy,\ncame up to Don Alonso while I was speaking to him; in his strong arms\nI felt myself lifted up and when I somewhat recovered my wits I found\nmyself in one of the boats, propped up against my master's knees,\nwhile he held my head in his hands with fatherly care and kindness.\nMarcial held the tiller and the boat was crowded with men.\n\nLooking up I saw, apparently not more than four or five yards away,\nthe black side of our ship sinking fast; but through the port-holes of\nthe deck that was still above water I could see a dim light--that of\nthe lamp which had been lighted at dusk and which still kept unwearied\nwatch over the wreck of the deserted vessel. I still could hear the\ngroans and cries of the hapless sufferers whom it had been impossible\nto remove and who were within a few feet of the abyss while, by that\ndismal lamp they could see each other's misery and read each other's\nagony in their eyes.\n\nMy fancy reverted to the dreadful scene on board--another inch of\nwater would be enough to overweight her and destroy the little\nbuoyancy that was left her. How far did those poor creatures\nunderstand the nearness of their fate? What were they saying in this\nawful moment? If they could see us safe in our boat--if they could\nhear the splash of our oars, how bitterly must their tortured souls\ncomplain to Heaven! But such agonizing martyrdom must surely avail to\npurify them of all guilt, and the grace of God must fill that hapless\nvessel, now when it was on the point of disappearing for ever!\n\nOur boat moved away; and still I watched the shapeless mass--though I\nconfess that I believe it was my imagination rather than my eyes that\ndiscerned the _Trinidad_ through the darkness, till I believe I saw,\nagainst the black sky, a huge arm reaching down to the tossing\nwaters--the effect no doubt of my imagination on my senses.\n\n\n\n\nCHAPTER XIII.\n\n\nThe boat moved on--but whither? Not Marcial himself knew where he was\nsteering her to. The darkness was so complete that we lost sight of\nthe other boats and the lights on board the _Prince_ were as invisible\nthrough the fog, as though a gust of wind had extinguished them. The\nwaves ran so high and the squalls were so violent that our frail bark\nmade very little way, but thanks to skilful steering she only once\nshipped water. We all sat silent, most of us fixing a melancholy gaze\non the spot where we supposed our deserted comrades were at this\nmoment engaged in an agonizing death-struggle. In the course of this\npassage I could not fail to make, as was my habit, certain reflections\nwhich I may venture to call philosophical. Some may laugh at a\nphilosopher of fourteen; but I will not heed their laughter; I will\ntry to write down the thoughts that occupied me at this juncture.\nChildren too can think great thoughts and at such a moment, in face\nof such a spectacle, what brain but an idiot's could remain unmoved.\n\nThere were both English and Spaniards in our boat--though most\nSpaniards--and it was strange to note how they fraternized, helping\nand encouraging each other in their common danger, and quite\nforgetting that only the day before they had been killing each other\nin hideous fight, more like wild beasts than men. I looked at the\nEnglish who rowed with as good a will as our own sailors, I saw in\ntheir faces the same tokens of fear or of hope, and above all the same\nexpression, sacred to humanity, of kindness and fellowship which was\nthe common motive of all. And as I noted it I said to myself: \"Good\nGod! why are there wars? Why cannot these men be friends under all the\ncircumstances of life as they are in danger? Is not such a scene as\nthis enough to prove that all men are brothers?\"\n\nBut the idea of nationality suddenly occurred to me to cut short these\nspeculations, and my geographical theory of islands. \"To be sure,\"\nsaid I to myself, \"the islands must need want to rob each other of\nsome portion of the land, and that is what spoils everything. And\nindeed there must be a great many bad men there who make wars for\ntheir own advantage, because they are ambitious and wish for power,\nor are avaricious and wish for wealth. It is these bad men who deceive\nthe rest--all the miserable creatures who do the fighting for them;\nand to make the fraud complete, they set them against other nations,\nsow discord and foment envy--and here you see the consequences. I am\ncertain\"--added I to myself, \"that this can never go on; I will bet\ntwo to one that before long the inhabitants of the different Islands\nwill be convinced that they are committing a great folly in making\nsuch tremendous wars, and that a day will come when they will embrace\neach other and all agree to be like one family.\" So I thought then;\nand now, after sixty years of life, I have not seen that day dawn.\n\nThe launch labored on through the heavy sea. I believe that if only my\nmaster would have consented Marcial would have been quite ready to\npitch the English overboard and steer the boat to Cadiz or the nearest\ncoast, even at the imminent risk of foundering on the way. I fancy he\nhad suggested something of the kind to Don Alonso, speaking in a low\nvoice, and that my master wished to give him a lesson in honor, for I\nheard him say:\n\n\"We are prisoners, Marcial--we are prisoners.\"\n\nThe worst of it was that no vessel came in sight. The _Prince_ had\nmoved off, and no light on either side told us of the existence of an\nEnglish ship. At last, however, we descried one at some distance and a\nfew minutes later the vague outline came in sight of a ship before the\nstorm, to our windward, and on the opposite tack to ours. Some thought\nit was a Frenchman, others said it was English; Marcial was sure she\nwas a Spaniard. We pulled hard to meet her and were soon within\nspeaking distance. Our men hailed her and the answer was in Spanish.\n\n\"It is the _San Agustin_\" said Marcial.\n\n\"The _San Agustin_ was sunk,\" said Don Alonso; \"I believe it is the\n_Santa Ana_ which was also captured.\" In fact, as we got close, we all\nrecognized the _Santa Ana_ which had gone into action under the\ncommand of Alava. The English officers in charge immediately prepared\nto take us on board, and before long we were all safe and sound on\ndeck.\n\nThe _Santa Ana_, 112 guns, had suffered severely, though not to such\nan extent as the _Sant\u00edsima Trinidad_; for, though she had lost all\nher masts and her rudder, the hull was fairly sound. The _Santa Ana_\nsurvived the battle of Trafalgar eleven years, and would have lived\nmuch longer if she had not gone to the bottom for want of repairs in\nthe bay of Havana, in 1816. She had behaved splendidly in the fight.\nShe was commanded, as I have said, by Vice-admiral Alava leader of the\nvan which, as the order of battle was altered, became the rear. As the\nreader knows, the line of English ships led by Collingwood attacked\nthe Spanish rear while Nelson took the centre. The _Santa Ana_, only\nsupported by the _Fougueux_, a Frenchman, had to fight the _Royal\nSovereign_ and four other English ships; and in spite of their unequal\nstrength one side suffered as much as the other, for Collingwood's\nship was the first to retire and the _Euryalus_ took her place. By all\naccounts the fighting was terrific, and the two great ships, whose\nmasts were almost entangled, fired into each other for six hours until\nAlava and Gardoqui, both being wounded (Alava subsequently died), five\nofficers and ninety-seven sailors being killed, besides more than 150\nwounded, the _Santa Ana_ was forced to surrender. The English took\npossession of her, but it was impossible to work her on account of her\nshattered condition, and the dreadful storm that rose during the night\nof the 21st; so when we went on board she was in a very critical,\nthough not a desperate situation, floating at the mercy of the wind\nand waves and unable to make any course. From that moment I was\ngreatly comforted by seeing that every face on board betrayed a dread\nof approaching death. They were all very sad and quiet, enduring with\na solemn mien the disgrace of defeat and the sense of being prisoners.\nOne circumstance I could not help observing, and that was that the\nEnglish officers in charge of the ship were not by a great deal so\npolite or so kind as those sent on board the _Trinidad_; on the\ncontrary, among those on the _Santa Ana_ were some who were both stern\nand repellent, doing all they could to mortify us, exaggerating their\nown dignity and authority, and interfering in everything with the\nrudest impertinence. This greatly annoyed the captured crew,\nparticularly the sailors; and I fancied I overheard many alarming\nmurmurs of rebellion which would have been highly disquieting to the\nEnglish if they had come to their ears.\n\nBeyond this there is nothing to tell of our progress that night--if\nprogress it can be called when we were driven at the will of the wind\nand waves, sailless and rudderless. Nor do I wish to weary the reader\nwith a repetition of the scenes we had witnessed on board the\n_Trinidad_, so I will go on to other and newer incidents which will\nsurprise him as much as they did me.\n\nI had lost my liking for hanging about the deck and poop, and as soon\nas we got on board the _Santa Ana_ I took shelter in the cabin with my\nmaster, hoping to get food and rest, both of which I needed sorely.\nHowever, I found there many wounded who required constant attention\nand this duty, which I gladly fulfilled, prevented my getting the\nsleep which my wearied frame required. I was engaged in placing a\nbandage on Don Alonso's arm when a hand was laid on my shoulder. I\nturned round and saw a tall young officer wrapped in a large blue\ncloak whom I did not immediately recognize; but after gazing at him\nfor a few seconds, I exclaimed aloud with surprise; it was Don Rafael\nMalespina, my young mistress's lover.\n\nMy master embraced him affectionately and he sat down by us. He had\nbeen wounded in the shoulder, and was so pale from fatigue and loss of\nblood that his face looked quite altered. His presence here filled me\nwith strange sensations--some of which I am fain to own were anything\nrather than pleasing. At first I felt glad enough indeed to see any\none I knew and who had come out alive from those scenes of horror, but\nthe next moment my old aversion for this man rose up, as strong as\never in my breast, like some dormant pain reviving to torment me after\nan interval of respite. I confess with shame that I was sorry to see\nhim safe and sound, but I must do myself the justice to add that the\nregret was but momentary, as brief as a lightning flash--a flash of\nblackness, as I may say, darkening my soul; or rather a transient\neclipse of the light of conscience which shone clearly again in the\nnext instant. The evil side of my nature for a moment came uppermost;\nbut I was able to suppress it at once and drive it down again to the\ndepths whence it had come. Can every one say as much?\n\nAfter this brief mental struggle I could look at Malespina, glad that\nhe was alive and sorry that he was hurt; and I remember, not without\npride, that I did all I could to show him my feelings. Poor little\nmistress! How terrible must her anguish have been all this time. My\nheart overflowed with pitiful kindness at the thought--I could have\nrun all the way to Vejer to say: \"Se\u00f1orita Do\u00f1a Rosa, your Don Rafael\nis safe and sound.\"\n\nThe luckless Malespina had been brought on board the _Santa Ana_ from\nthe _Nepomuceno_, which had also been captured, and with so many\nwounded on board that it had been necessary, as we learnt, to\ndistribute them or they must have perished of neglect. When the father\nand his daughter's _fianc\u00e9_ had exchanged the first greetings and\nspoken of the absent ones on shore, the conversation turned on the\ndetails of the battle. My master related all that had occurred on\nboard the _Trinidad_ and then he added: \"But no one has told me\nexactly what has become of Gravina. Was he taken prisoner, or has he\ngot off to Cadiz?\"\n\n\"The Admiral,\" said Malespina, \"stood a terrific fire from the\n_Defiance_ and the _Revenge_. The _Neptune_, a Frenchman, came to her\nassistance with the _San Ildefonso_ and the _San Justo_; but our\nenemies were reinforced by the _Dreadnought_, the _Thunderer_, and the\n_Polyphemus_; so that resistance was hopeless. Seeing the _Pr\u00edncipe de\nAst\u00farias_ with all her tackle cut, her masts overboard and her sides\nriddled with balls, while Gravina himself and Esca\u00f1o, his second in\ncommand, were both wounded, they resolved on giving up the struggle\nwhich was quite in vain for the battle was lost. Gravina hoisted the\nsignal to retire on the stump of a mast and sailed off for Cadiz,\nfollowed by the _San Justo_, the _San Leandro_, the _Monta\u00f1es_ and\nthree others; only regretting their inability to rescue the _San\nIldefonso_ which had fallen into the hands of the enemy.\"\n\n\"But tell us what happened on board the _Nepomuceno_,\" said my\nmaster, deeply interested. \"I can hardly believe that Churruca can be\ndead; and, though every one tells me that he is, I cannot help\nfancying that that wonderful man must still be alive somewhere on\nearth.\"\n\nBut Malespina told him that it had been his misfortune to see Churruca\nkilled and said he would relate every detail. A few officers gathered\nround him while I, as curious as they could be, was all ears in order\nnot to lose a syllable.\n\n\"Even as we came out of Cadiz,\" said Malespina, \"Churruca had a\npresentiment of disaster. He had voted against sailing out to sea, for\nhe knew the inferiority of our armament, and he also had little\nconfidence in Villeneuve's skill and judgment. All his predictions\nwere verified--all, even to his own death: for there is no doubt that\nhe had foreseen it as surely as he did our defeat. On the 19th he had\nsaid to Apodaca, his brother-in-law, before going on board: 'Sooner\nthan surrender my ship, I will blow her up or go to the bottom. That\nis the duty of every man who serves his king and country.' And the\nsame day, writing to a friend, he said: 'If you hear that my ship is\ntaken you will know that I am dead.'\n\n\"Indeed it was legible in his sad grave face that he looked forward\nto nothing but a catastrophe. I believe that this conviction, and the\nabsolute impossibility of avoiding defeat while feeling himself strong\nenough for his own part, seriously weighed upon his mind, for he was\nas capable of great deeds as he was of noble thoughts.\n\n\"Churruca's was a religious as well as a superior mind. On the 21st,\nat eleven in the morning, he called up all the soldiers and crew; he\nbid them all kneel and said to his chaplain in solemn tones: 'Fulfil\nyour function, holy Father, and absolve these brave souls that know\nnot what this fight may have in store for them.' When the priest had\npronounced absolution Churruca desired them to stand up, and speaking\nin friendly but audible tones he added: 'My children all:--In God's\nname I promise heavenly bliss to all who die doing their duty. If one\nof you shirks it he shall be shot on the spot; or, if he escapes my\nnotice or that of the gallant officers I have the honor to command,\nhis remorse shall pursue him so long as he crawls through the rest of\nhis miserable and dishonored days.'\n\n\"This harangue, as eloquent as it was wise, combining the ideas of\nreligion and of military duty, filled every man on board with\nenthusiasm. Alas for all these brave hearts!--wasted like gold sunk\nat the bottom of the ocean! Face to face with the English, Churruca\nwatched Villeneuve's preliminary man\u0153uvres with entire disapproval,\nand when the signal was given for the whole fleet to turn about--a\nman\u0153uvre which, as we know, reversed the order of battle--he told his\ncaptain in so many words that this blunder had lost us the day. He\nimmediately understood the masterly plan struck out by Nelson of\ncutting our line through the centre from the rear, and engaging the\nwhole fleet at once, dealing with our ships in separate divisions so\nthat they could not assist each other.\n\n\"The _Nepomuceno_ was at the end of the line. The _Royal Sovereign_\nand the _Santa Ana_ opened fire and then all the ships in turn came\ninto action. Five English vessels under Collingwood attacked our ship;\ntwo, however, passed on and Churruca had only three to deal with.\n\n\"We held out bravely against these odds till two in the afternoon,\nsuffering terribly, however, though we dealt double havoc on the foe.\nOur Admiral seemed to have infused his heroic spirit into the crew and\nsoldiers, and the ship was handled and the broadsides delivered with\nterrible promptitude and accuracy. The new recruits had learnt their\nlesson in courage in no more than a couple of hours' apprenticeship,\nand our defence struck the English not merely with dismay but with\nastonishment.\n\n\"They were in fact forced to get assistance and bring up no less than\nsix against one. The two ships that had at first sailed past now\nreturned, and the _Dreadnought_ came alongside of us, with not more\nthan half a pistol-shot between her and our stern. You may imagine the\nfire of these six giants pouring balls and small shot into a vessel of\n74 guns. But our ship seemed positively to grow bigger in proportion\nto the desperate bravery of her defenders. They themselves seemed to\ngrow in strength as their courage mounted, and seeing the dismay we\ncreated in an enemy six times as strong, we could have believed\nourselves something more than men.\n\n\"Churruca, meanwhile, who was the brain of us all, directed the action\nwith gloomy calmness. Knowing that only care and skill could supply\nthe place of strength he economized our fire, trusting entirely to\ncareful aim, and the consequence was that each ball did terrible havoc\non the foe. He saw to everything, settled everything, and the shot\nflew round him and over his head without his ever once changing color\neven. That frail and delicate man, whose beautiful and melancholy\nfeatures looked so little fitted to dare such scenes of terror,\ninspired us all with unheard-of courage, simply by a glance of his\neye.\n\n\"However, it was not the will of God that he should escape alive from\nthat storm of fire. Seeing that no one could hit one of the enemy's\nships which was battering us with impunity, he went down himself to\njudge of the line of fire and succeeded in dismasting her. He was\nreturning to the quarter-deck when a cannon ball hit his right leg\nwith such violence as almost to take it off, tearing it across the\nthigh in the most frightful manner. We rushed to support him and our\nhero sank into my arms. It was a fearful moment. I still fancy I can\nfeel his heart beating under my hand--a heart which, even at that\nterrible moment, beat only for his country. He sank rapidly. I saw him\nmake an effort to raise his head, which had fallen forward on his\nbreast; I saw him try to force a smile while his face was as white as\ndeath, and he said, in a voice that was scarcely weaker than usual:\n'It is nothing--go on firing.'\n\n\"His spirit revolted against death and he did all he could to conceal\nthe terrible sufferings of his mutilated frame, while his heart beat\nmore feebly every instant. We wanted to carry him down into the\ncabin, but nothing would persuade him to quit the quarter-deck. At\nlast he yielded to our entreaties and understood that he must give up\nthe command. He called for Moyna, his lieutenant, and was told that he\nwas dead; then he called for the officer in command of the first\nbattery, and the latter though himself seriously wounded at once\nmounted the quarter-deck and assumed the command.\n\n\"But from that moment the men lost heart; from giants they shrank to\npigmies; their courage was worn out and it was plain that we must\nsurrender. The consternation that had possessed me from the instant\nwhen our hero fell into my arms had not prevented my observing the\nterrible effect that this disaster had produced in the minds of all. A\nsudden paralysis of soul and body seemed to have fallen on the crew;\nthey all stood petrified and speechless and the grief of losing their\nbeloved leader quite overpowered the disgrace of surrender.\n\n\"Quite half of the men were dead or wounded; most of the guns were\npast serving; all the masts except the main-mast were gone by the\nboard and the rudder could not be used. Even in this deplorable plight\nwe made an attempt to follow the _Pr\u00edncipe de Ast\u00farias_ which had\ngiven the signal to retreat, but the _Nepomuceno_ was mortally\nwounded and could not move nor steer. Even then, in spite of the\nwrecked state of the ship, in spite of the dismayed condition of the\nmen, in spite of a concurrence of circumstances to render our case\nhopeless, not one of the six English captains attempted to board us.\nThey respected our ship even when she was at their mercy.\n\n\"Churruca, in the midst of his agony, ordered that the flag should be\nnailed to the mast, for the ship should never surrender so long as he\nbreathed. The delay alas! could be but brief, for Churruca was going\nrapidly, and we who supported him only wondered that a body so mangled\ncould still breathe; it was his indomitable spirit that kept him alive\nadded to a resolute determination to live, for he felt it his first\nduty. He never lost consciousness till the very end, nor complained of\nhis sufferings, nor seemed to dread his approaching death; his sole\ncare and anxiety was that the crew should not know how dangerous his\ncondition was, so that no one should fail in his duty. He desired that\nthe men should be thanked for their heroic bravery, spoke a few words\nto his brother-in-law, Ruiz de Apodaca, and, after sending a message\nto his young wife he fixed his thoughts on God, whose name we heard\nfrequently on his parched lips, and died with the calm resignation of\na just man and the fortitude of a hero; bereft of the satisfaction of\nvictory but with no angry sense of defeat. In him duty and dignity\nwere equally combined, and discipline was second only to religion. As\na soldier he was resolute, as a man he was resigned, and without a\nmurmur or an accusing word he died as nobly as he had lived. We looked\nat his body, not yet cold, and it seemed all a delusion--he must\nsurely wake to give us our orders; and we wept with less fortitude\nthan he had shown in dying, for in him we had lost all the valor and\nenthusiasm that had borne us up.\n\n\"Well, the ship struck; and when the officers from the six vessels\nthat had destroyed her came on board each claimed the honor of\nreceiving the sword of our dead hero. Each exclaimed: 'He surrendered\nto me!'--and for a few minutes they eagerly disputed the victory, each\nfor the ship he represented. Then they asked the officer who had taken\nthe command to which of the Englishmen he had struck. 'To all,' he\nreplied. 'The _Nepomuceno_ would never have surrendered to one.'\n\n\"The English gazed with sincere emotion on the body of the hapless\nChurruca, for the fame of his courage and genius was known to them\nand one of them spoke to this effect: 'A man of such illustrious\nqualities ought never to be exposed to the risks of battle; he should\nbe kept to live and serve the interests of science and navigation.'\nThen they prepared for dropping him overboard, the English marines and\nseamen forming a line of honor alongside of the Spaniards; they\nbehaved throughout like noble-minded and magnanimous gentlemen.\n\n\"The number of our wounded was very considerable, and they were\ntransferred on board other English or captured ships. It was my lot to\nbe sent to this one which has suffered worse than most; however, they\ncount more on getting her into Gibraltar than any other, now that they\nhave lost the _Trinidad_ which was the finest and most coveted of our\nships.\"\n\nThus ended Malespina's narrative which was attentively listened to as\nbeing that of an eye-witness. From what I heard I understood that a\ntragedy just as fearful as that I myself had seen had been enacted on\nboard every ship of the fleet. \"Good God!\" said I to myself, \"what\ninfinite misery! and all brought about by the obstinacy of a single\nman!\" And child as I was, I remember thinking: \"One man, however mad\nhe may be, can never commit such extravagant follies as whole nations\nsometimes plunge into at the bidding of a hundred wise ones.\"\n\n\n\n\nCHAPTER XIV.\n\n\nA large part of the night was spent in listening to Malespina's\nnarrative and the experiences of other officers. They were interesting\nenough to keep me awake and I was so excited that I found great\ndifficulty afterwards in going to sleep at all. I could not get the\nimage of Churruca out of my mind as I had seen him, handsome and\nstrong, at Do\u00f1a Flora's house. On that occasion, even, I had been\nstartled by the expression of intense sadness on the hero's features,\nas if he had a sure presentiment of his near and painful death. His\nnoble life had come to an untimely end when he was only forty-four\nyears old, after twenty-nine years of honorable service as a soldier,\na navigator, and a man of science--for Churruca was all of these,\nbesides being a noble and cultivated gentlemen. I was still thinking\nof all these things when, at length, my brain surrendered to fatigue\nand I fell asleep on the morning of the 23rd, my youthful nature\nhaving got the better of my excitement and curiosity. But in my\nsleep, which was long if not quiet, I was still haunted by nightmare\nvisions, as was natural in my overwrought state of mind, hearing the\nroar of cannon, the tumult of battle and the thunder of billows;\nmeanwhile I fancied I was serving out ammunition, climbing the\nrigging, rushing about between decks to encourage the gunners and even\nstanding on the quarter-deck in command of the vessel. I need hardly\nsay that in this curious but visionary battle I routed all the English\npast, present, or to come, with as much ease as though their ships\nwere made of paper and their cannon-balls were bread-pills. I had a\nthousand men-of-war under my command, each larger than the _Trinidad_,\nand they moved before me with as much precision as the toy-ships with\nwhich I and my comrades had been wont to play in the puddles of _la\nCaleta_.\n\nAt last, however, all this glory faded away, which, as it was but a\ndream, is scarcely to be wondered at when we see how even the reality\nvanishes. It was all over when I opened my eyes and remembered how\nsmall a part I had actually played in the stupendous catastrophe I had\nwitnessed. Still--strange to say--even when wide awake I heard cannon\nand the all-dreadful tumult of war, with shouts and a clatter that\ntold of some great turmoil on deck. I thought I must still be\ndreaming; I sat up on the sofa on which I had fallen asleep; I\nlistened with all my ears, and certainly a thundering shout of \"God\nsave the King\" left no doubt in my mind that the _Santa Ana_ was\nfighting once more.\n\nI went out of the cabin and studied the situation. The weather had\nmoderated; to the windward a few battered ships were in sight, and two\nof them, Englishmen, had opened fire on the _Santa Ana_ which was\ndefending herself with the aid of two others, a Frenchman and a\nSpaniard. I could not understand the sudden change in the aspect of\naffairs. Were we no longer prisoners of war? I looked up--our flag was\nflying in the place of the Union Jack. What could have happened?--or\nrather what was happening? For the drama was in progress.\n\nOn the quarter-deck stood a man who, I concluded, must be Alava, and\nthough suffering from several wounds he still had strength enough to\ncommand this second action, which seemed likely enough to recover the\nhonor his good ship had lost in the disaster of the first. The\nofficers were encouraging the sailors who were serving those guns that\ncould still be worked, while a detachment kept guard over the English,\nwho had been disarmed and shut up in the lower deck. Their officers\nwho had been our jailers were now become our prisoners.\n\nI understood it all. The brave commander of the _Santa Ana_, Don\nIgnacio de Alva, seeing that we were within hail of some Spanish\nships, which had come out of Cadiz in hope of rescuing some of our\ncaptured vessels and to take off the survivors from such as might be\nsinking, had addressed a stirring harangue to his disheartened crew\nwho responded to his enthusiasm by a supreme effort. By a sudden rush\nthey had disarmed the English who were in charge and hoisted the\nSpanish flag once more. The _Santa Ana_ was free, but she had to fight\nfor life, a more desperate struggle perhaps than the first had been.\n\nThis bold attempt--one of the most honorable episodes of the battle of\nTrafalgar--was made on board a dismasted ship, that had lost her\nrudder, with half her complement of men killed or wounded, and the\nother half in a wretched condition both moral and physical. However,\nthe deed once done we had to face the consequences; two Englishmen,\nconsiderably battered no doubt, fired on the _Santa Ana_; but the\n_As\u00eds_, the _Monta\u00f1es_, and the _Rayo_--three ships that had got off\nwith Gravina on the 21st--opportunely came to the rescue, having come\nout with a view to recapturing the prizes. The brave <DW36>s rushed\ninto the desperate action, with even more courage perhaps than into\nthe former battle, for their unhealed wounds spurred them to fury and\nthey seemed to fight with greater ardor in proportion as they had less\nlife to lose.\n\nAll the incidents of the dreadful 21st were repeated before my eyes;\nthe enthusiasm was tremendous, but the hands were so few that twice\nthe will and energy were needed. This heroic action fills indeed but a\nbrief page in history, for, by the side of the great event which is\nnow known as the Battle of Trafalgar, such details are dwarfed or\ndisappear altogether like a transient spark in a night of gloom and\nhorror.\n\nThe next thing that happened to me personally cost me some bitter\ntears. Not finding my master at once I felt sure he was in some\ndanger, so I went down to the upper gun-deck and there I found him,\ntraining a cannon. His trembling hand had snatched the linstock from\nthat of a wounded sailor and he was trying, with the feeble sight of\nhis right eye, to discover to what point in the foe he had better send\nthe missile. When the piece went off he turned to me trembling with\nsatisfaction, and said in a scarcely audible voice:\n\n\"Ah ha! Paca need not laugh at me now. We shall return to Cadiz in\ntriumph.\"\n\nFinally we won the fight. The English perceived the impossibility of\nrecapturing the _Santa Ana_ when, besides the three ships already\nmentioned, two other Frenchmen and a frigate came up to her assistance\nin the very thick of the fray.\n\nWe were free, and by a glorious effort; but at the very moment of\nvictory we saw most clearly the peril we were in, for the _Santa Ana_\nwas now so completely disabled that we could only be towed into Cadiz.\nThe French frigate _Themis_ sent a cable on board and put her head to\nthe North, but what could she do with such a deadweight in tow as the\n_Santa Ana_, which could do little enough to help herself with the\nragged sails that still clung to her one remaining mast? The other\nships that had supported her--the _Rayo_, the _Monta\u00f1es_, and the _San\nFrancisco de As\u00eds_, were forced to proceed at full sail to the\nassistance of the _San Juan_ and the _Bahama_, which were also in the\nhands of the English. There we were, alone, with no help but the\nfrigate that was doing her best for us--a child leading a giant. What\nwould become of us if the enemy--as was very probable--recovering\nfrom their repulse, were to fall upon us with renewed energy and\nreinforcements? However, Providence thought good to protect us; the\nwind favored us, and our frigate gently leading the way, we found\nourselves nearing Cadiz.\n\nOnly five leagues from port! What an unspeakable comfort! Our miseries\nseemed ended; ere long we should set foot on _terra firma_, and though\nwe brought news no doubt of a terrible disaster, we were bringing\nrelief and joy to many faithful souls who were suffering mortal\nanguish in the belief that those who were returning alive and well had\nall perished.\n\nThe valor of the Spaniards did not avail to rescue any ships but ours,\nfor they were too late and had to return without being able to give\nchase to the English ships that kept guard over the _San Juan_, the\n_Bahama_, and the _San Ildefonso_. We were still four leagues from\nland when we saw them making towards us. A southerly gale was blowing\nup and it was clear to all on board the _Santa Ana_ that if we did not\nsoon get into port we should have a bad time of it. Once more we were\nfilled with anxiety; once more we lost hope almost in sight of safety,\nand when a few hours more on the cruel sea would have seen us safe\nand sound in harbor. Night was coming on black and angry; the sky was\ncovered with dark clouds which seemed to lie on the face of the ocean,\nand the lurid flashes which lighted them up from time to time added\nterror to the gloom. The sea waxing in fury every instant, as if it\nwere not yet satiated, raved and roared with hungry rage, demanding\nmore and yet more victims. The remnant of the mighty fleet which a\nshort time since had defied its fury combined with that of the foe was\nnot to escape from the wrath of the angry element which, implacable as\nan ancient god and pitiless to the last, was as cruel to the victor as\nto the conquered.\n\nI could read the signs of deep depression in the face not only of my\nmaster but of the Admiral, Alava, who, in spite of his wounds, still\nkept on his feet and signalled to the frigate to make all possible\nspeed; but, instead of responding to his very natural haste, the\n_Themis_ prepared to shorten sail so as to be able to keep before the\ngale. I shared the general dismay and could not help reflecting on the\nirony with which Fate mocks at our surest calculations and best\nfounded hopes, on the swiftness with which she flings us from happy\nsecurity to the depth of misery. Here we were, on the wide ocean, that\nmajestic emblem of human life. A gust of wind and it is completely\ntransformed, the light ripple which gently caressed the vessel's side\nswells into a mountain of water that lashes and beats it, the soft\nmusic of the wavelets in a calm turns to a loud, hoarse voice,\nthreatening the frail bark which flings itself into the waters as\nthough its keel were unable to balance it, to rise the next moment\nbuffeted and tossed by the very wave that has lifted it from the\nabyss. A lovely day ends in a fearful night, or, on the other hand, a\nradiant moon that illumines an infinite sky and soothes the soul,\npales before an angry sun at whose light all nature quakes with\ndismay.\n\nWe had experienced all these viscissitudes, and in addition, those\nwhich are the result of the will of man. We had suffered shipwreck in\nthe midst of defeat; after escaping once we had been compelled to\nfight again, this time with success; and then, when we thought\nourselves out of our troubles, when we hailed Cadiz with delight, we\nwere once more at the mercy of the tempest which had treacherously\ndeluded us only to destroy us outright. Such a succession of adverse\nfortune seemed monstrous--it was like the malignant aberrations of a\ndivinity trying to do all the harm he could devise to us hapless\nmortals--but it was only the natural course of things at sea,\ncombined with the fortune of war. Given a combination of these two\nfearful forces and none but an idiot can be astonished at the\ndisasters that must ensue.\n\nAnother circumstance contributed to my master's distress of mind, and\nto mine too, that evening. Since the rescue of the _Santa Ana_\nMalespina had disappeared. At last, after seeking him everywhere, I\ndiscovered him lying in a heap on a sofa in the cabin. I went up to\nhim and saw that he was very pale; I spoke to him but he could not\nanswer. He tried to move but fell back gasping.\n\n\"Are you wounded?\" I asked. \"I will fetch some one to attend to you.\"\n\n\"It is nothing,\" he said. \"Can you get me some water?\"\n\nI went at once for my master.\n\n\"What is the matter--this wound in your hand?\" said he, examining the\nyoung officer.\n\n\"It is more than that,\" replied Don Rafael sadly, and he put his hand\nto his right side close by his sword-belt. And, then, as if the effort\nof pointing out his wound and speaking those few words had been too\nmuch for his weakened frame, he closed his eyes and neither spoke nor\nmoved for some minutes.\n\n\"This is serious,\" said my master anxiously.\n\n\"It is more than serious,\" said a surgeon who had come to examine\nhim. Malespina, deeply depressed by finding himself in so evil a\nplight, and believing himself past all hope, had not even reported\nhimself as wounded, but had crept away to this corner where he had\ngiven himself up to his reflections and memories. He believed that he\nwas killed and he would not have the wound touched. The surgeon\nassured him that though it was dangerous it need not prove mortal,\nthough he owned that if he did not get into port that night so that he\nmight be properly treated on shore, his life, like that of the rest of\nthe wounded, was in the greatest danger. The _Santa Ana_ had lost\nninety-seven men killed on the 21st, and a hundred and forty wounded;\nall the resources of the surgery were exhausted and many indispensable\narticles were altogether wanting. Malespina's catastrophe was not the\nonly one during the rescue, and it had been the will of Heaven that\nanother man very near and dear to me should share his fate. Marcial\nhad been wounded; though at first his indomitable spirit had kept him\nup and he hardly felt the pain and depression, before long he\nsubmitted to be carried down into the cock-pit, confessing that he was\nvery badly hit. My master sent a surgeon to attend to him, but all he\nwould say was that the wound would have been trifling in a man of\nfive-and-twenty--but Marcial was past sixty.\n\nMeanwhile the _Rayo_ passed to leeward and we hailed her. Alava begged\nher to enquire of the _Themis_ whether the captain thought he could\nget us into Cadiz, and when he roundly said, No, the Admiral asked\nwhether the _Rayo_, which was almost unharmed, expected to get in\nsafely. Her captain thought she might and it was agreed that Gardoqui,\nwho was severely wounded, and several others, should be sent on board\nher, among them Don Rafael Malespina. Don Alonso obtained that Marcial\nshould also be transferred to her in consideration for his age which\ngreatly aggravated his case, and he sent me, too, in charge of them as\npage or sick-nurse, desiring me never to lose sight of them for an\ninstant till I saw them safe in the hands of their family, at Cadiz,\nor even at Vejer. I prepared to obey him, though I tried to persuade\nmy master that he too ought to come on board the _Rayo_ for greater\nsafety, but he would not even listen to such a suggestion.\n\n\"Fate,\" he said, \"has brought me on board this ship, and in it I will\nstay till it shall please God to save us or no. Alava is very bad,\nmost of the officers are more or less hurt, and I may be able to be of\nsome service here. I am not one of those who run away from danger; on\nthe contrary, since the defeat of the 21st I have sought it; I long\nfor the moment when my presence may prove to be of some use. If you\nreach home before me, as I hope you will, tell Paca that a good sailor\nis the slave of his country, that I am very glad that I came--that I\ndo not regret it--on the contrary. Tell her that she is to be glad,\ntoo, when she sees me, and that my comrades would certainly have\nthought badly of me if I had not come. How could I have done\notherwise? You--do you not think that I did well to come?\"\n\n\"Of course, certainly,\" I replied, anxious to soothe his agitation,\n\"who doubts it?\" For his excitement was so great that the absurdity of\nasking the opinion of a page-boy had not even occurred to him.\n\n\"I see you are a reasonable fellow,\" he went on, much comforted by my\nadmission. \"I see you have a noble and patriotic soul. But Paca never\nsees anything excepting through her own selfishness, as she has a very\nodd temper and has taken it into her head that fleets and guns are\nuseless inventions, she cannot understand why I.... In short, I know\nthat she will be furious when she sees me and then--as we have not won\nthe battle, she will say one thing and another--oh! she will drive me\nmad! However, I will not mind her. You--what do you say? Was I not\nright to come?\"\n\n\"Yes, indeed, I think so,\" I said once more: \"You were very right to\ncome. It shows that you are a brave officer.\"\n\n\"Well then go--go to Paca, go and tell her so, and you will see what\nshe will say,\" he went on more excited than ever. \"And tell her that I\nam safe and sound, and my presence here is indispensable. In point of\nfact, I was the principal leader in the rescue of the _Santa Ana_. If\nI had not trained those guns--who knows, who knows? You--what do you\nthink? We may do more yet; if the wind favors us to-morrow morning we\nmay rescue some more ships. Yes sir, for I have a plan in my head....\nWe shall see, we shall see. And so good bye, my boy. Be careful of\nwhat you say to Paca.\"\n\n\"I will not forget,\" said I. \"She shall know that if it had not been\nfor you we should not have recaptured the _Santa Ana_, and that if you\nare lucky you may still bring a couple of dozen ships into Cadiz.\"\n\n\"A couple of dozen!--no man; that is a large number. Two ships, I\nsay--or perhaps three. In short, I am sure I was right to join the\nfleet. She will be furious and will drive me mad when I get home\nagain; but I was right, I say--I am sure I was right.\" With these\nwords he left me and I saw him last sitting in a corner of the cabin.\nHe was praying, but he told his beads with as little display as\npossible, for he did not choose to be detected at his devotions. My\nmaster's last speech had convinced me that he had lost his wits and,\nseeing him pray, I understood how his enfeebled spirit had struggled\nin vain to triumph over the exhaustion of age, and now, beaten in\nstrife, turned to God for support and consolation. Do\u00f1a Francisca was\nright; for many years my master had been past all service but prayer.\n\nWe left the ship according to orders. Don Rafael and Marcial with the\nrest of the wounded officers were carefully let down into the boats by\nthe strong-armed sailors. The violence of the sea made this a long and\ndifficult business, but at last it was done and two boat loads were\npulled off to the _Rayo_. The passage, though short was really\nfrightful; but at last, though there were moments when it seemed to me\nthat we must be swallowed up by the waves, we got alongside of the\n_Rayo_ and with great difficulty clambered on board.\n\n\n\n\nCHAPTER XV.\n\n\n\"Out of the frying-pan into the fire,\" said Marcial, when they laid\nhim down on deck. \"However, when the captain commands the men must\nobey. _Rayo_ is an unlucky name for this cursed ship. They say she\nwill be in Cadiz by midnight, and I say she won't. We shall see what\nwe shall see.\"\n\n\"What do you say, Marcial? we shall not get in?\" I asked in much\nalarm.\n\n\"You, master Gabrielito, you know nothing about such matters,\" said\nhe.\n\n\"But when Don Alonso and the officers of the _Santa Ana_ say that the\n_Rayo_ will get in to-night.... She must get in when they say she\nwill.\"\n\n\"Do not you know, you little landlubber, that the gentlemen of the\nquarter-deck are far more often mistaken than we are in the fo'castle?\nIf not, what was the admiral of the fleet about?--_Mr. Corneta_--devil\ntake him! You see he had not brains enough to work a fleet. Do you\nsuppose that if _Mr. Corneta_ had asked my advice we should have lost\nthe battle?\"\n\n\"And you think we shall not get into Cadiz?\"\n\n\"I say this old ship is as heavy as lead itself and not to be trusted\neither. She rides the sea badly and will not answer her helm. Why, she\nis as lop-sided and crippled as I am! If you try to put her to port\noff she goes to starboard.\"\n\nIn point of fact the _Rayo_ was considered by all as bad a ship as\never sailed. But in spite of that, in spite of her advanced age--for\nshe had been afloat nearly fifty-six years--as she was still sound she\ndid not seem to be in any danger though the gale increased in fury\nevery minute, for we were almost close to port. At any rate, did it\nnot stand to reason that the _Santa Ana_ was in greater jeopardy,\ndismasted and rudderless, in tow of a frigate?\n\nMarcial was carried to the cock-pit and Malespina to the captain's\ncabin. When we had settled him there, with the rest of the wounded\nofficers, I suddenly heard a voice that was familiar to me though for\nthe moment I could not identify it with any one I knew. However, on\ngoing up to the group whence the stentorian accents proceeded,\ndrowning every other voice, what was my surprise at recognizing Don\nJos\u00e9 Maria Malespina! I ran to tell him that his son was on board, and\nthe worthy parent at once broke off the string of rodomontade that he\nwas pouring forth and flew to the wounded man. His delight was great\nat finding him alive; he had come out of Cadiz because he could no\nlonger endure the suspense and he must know what had become of his boy\nat any cost.\n\n\"Why your wound is a mere trifle,\" he said, embracing his son. \"A mere\nscratch! But you are not used to wounds; you are quite a mollycoddle,\nRafael. Oh, if only you had been old enough to go with me to fight in\nRousillon! You would have learnt there what wounds are--something like\nwounds! Do you know a ball hit me in the fleshy part of the arm, ran\nup to my shoulder and then right round the shoulder blade and out by\nthe belt. A most extraordinary case, that was. But in three days I was\nall right again and commanding the artillery at Bellegarde.\" He went\non to give the following account of his presence on board the _Rayo_.\n\n\"We knew the issue of the battle at Cadiz, by the evening of the 21st.\nI tell you, gentlemen--no one would listen to me when I talked of\nreforming our artillery and you see the consequences. Well, as soon as\nI knew the worst and had learnt that Gravina had come in with a few\nships I went to see if the _San Juan Nepomuceno_, on board which you\nwere, was one of them; but they told me she had been captured. You\ncannot imagine my anxiety; I could hardly doubt that you were dead,\nparticularly when I heard how many had been killed on board your ship.\nHowever, I am one of those men who must follow a matter up to the end,\nand knowing that some of the ships in port were preparing to put out\nto sea in hope of picking up derelicts and rescuing captured vessels,\nI determined to set out without a moment's delay and sail in one of\nthem. I explained my wishes to Solano and then to the Admiral in\ncommand, my old friend Esca\u00f1o, and after some hesitation they allowed\nme on board. I embarked this morning, and enquired of every one in the\n_Rayo_ for some news of you and of the _San Juan_, but I could get no\ncomfort; nay, quite the contrary, for I heard that Churruca was killed\nand that his ship, after a glorious defence, had struck to the enemy.\nYou may fancy my anxiety. How far was I from supposing this morning,\nwhen we rescued the _Santa Ana_, that you were on board! If I had but\nknown it for certain I would have redoubled my efforts in the orders I\nissued--by the kind permission of these gentlemen; Alava's ship should\nhave been free in two minutes.\"\n\nThe officers who were standing round us looked at each other with a\nshrug as they heard Don Jos\u00e9's last audacious falsehood. I could\ngather from their smiles and winks that he had afforded them much\ndiversion all day with his vainglorious fictions, for the worthy\ngentleman could put no bridle on his indefatigable tongue, even under\nthe most critical and painful circumstances.\n\nThe surgeon now said that his patients ought to be left to rest and\nthat there must be no conversation in their presence, particularly no\nreference to the recent disaster. Don Jos\u00e9 Maria, however,\ncontradicted him flatly, saying that it was good to keep their spirits\nup by talking to them.\n\n\"In the war in Rousillon,\" he added, \"those who were badly\nwounded--and I was several times--sent for the soldiers to dance and\nplay the guitar in the infirmary; and I am very certain that this\ntreatment did more to cure us than all your plasters and dosing.\"\n\n\"Yes, and in the wars with the French Republic,\" said an Andalusian\nofficer who wanted to trump Don Jos\u00e9's trick, \"it was a regular thing\nthat a _corps de ballet_ should be attached to the ambulance corps,\nand an opera company as well. It left the surgeons and apothecaries\nnothing to do, for a few songs, and a short course of pirouettes and\ncapers set them to rights again, as good as new.\"\n\n\"Come, come!\" cried Malespina, \"this is too much. You do not mean to\nsay that music and dancing can heal a wound?\"\n\n\"You said so.\"\n\n\"Yes, but that was only once and it is not likely to occur again.\nPerhaps you think it not unlikely that we may have such another war as\nthat in Rousillon? The most bloody, the best conducted, the most\nsplendidly planned war since the days of Epaminondas! Certainly not.\nEvery thing about it was exceptional; and you may believe me when I\nsay it, for I was in the thick of it, from the Introit to the last\nblessing. It is to my experience there that I owe my knowledge of\nartillery--did you never hear me spoken of? I am sure you must\nrecognize my name. Well, you must know that I have in my head a\nmagnificent scheme, and if one of these days it is only realized we\nshall hear of no more disasters like that of the 21st. Yes,\ngentlemen,\" he said, looking round at the three or four officers who\nwere listening, with consummate gravity and conceit: \"Something must\nbe done for the country. Something must be devised--something\nstupendous, to recoup us at once for our losses and secure victory to\nour fleets for ever and ever, Amen.\"\n\n\"Let us hear, Don Jos\u00e9,\" said one of the audience. \"Explain your\nscheme to us.\"\n\n\"Well, I am devoting my mind to the construction of 300-pounders.\"\n\n\"Three-hundred-pounders!\" cried the officers with shouts of laughter\nand derision. \"Why, the largest we carry is a 36-pounder.\"\n\n\"Mere toys! Just imagine the ruin that would be dealt by a 300-pound\ngun fired into the enemy's fleet,\" said Malespina. \"But what the devil\nis that?\" he added putting out his hand to keep himself from falling,\nfor the _Rayo_ rolled so heavily that it was very difficult for any\none to keep his feet.\n\n\"The gale is stiffening and I doubt our getting into Cadiz to-night,\"\nsaid one of the officers moving away. The worthy man had now but two\nlisteners, but he proceeded with his mendacious harangue all the same.\n\n\"The first thing must be to build a ship from 95 to 100 yards in\nlength.\"\n\n\"The Devil you will! That would be a snug little craft with a\nvengeance!\" said one of the officers. \"A hundred yards! Why the\n_Trinidad_--God rest her--was but seventy and everybody thought her\ntoo long. She did not sail well you know and was very difficult to\nhandle.\"\n\n\"It does not take much to astonish you I see,\" Malespina went on.\n\"What is a hundred yards? Why, much larger ships than that might be\nbuilt. And you must know that I would build her of iron.\"\n\n\"Of iron!\" and his listeners went into fits of laughter.\n\n\"Yes sir, of iron. Perhaps you are not familiar with the science of\nhydrostatics? There can be no difficulty in building an iron ship of\n7000 tons.\"\n\n\"And the _Trinidad_ was of 4000! and that was too big. But do you not\nsee that in order to move such a monster you would want such gigantic\ntackle that no human power could work it?\"\n\n\"Not a bit of it!--Besides, my good sir, who told you that I was so\nstupid as to think that I could trust to the wind alone to propel my\nship? If you knew--I have an idea.--But I do not care to explain my\nscheme to you for you would not understand me.\"\n\nAt this point of his discourse Don Jos\u00e9 was so severely shaken that he\nfell on all fours. But not even this could stop his tongue. Another of\nhis audience walked away, leaving only one who had to listen and to\nkeep up the conversation.\n\n\"What a pitching and tossing,\" said the old man. \"I should not wonder\nif we were driven on shore.--Well, as I was saying--I should move my\nmonster by an invention of my own--can you guess what?--By steam. To\nthis end I should construct a peculiar kind of machine in which the\nsteam, expanding and contracting alternately inside two cylinders,\nwould put certain wheels in motion; then....\"\n\nThe officer would listen no longer, and though he had no commission on\nboard the ship nor any fixed duty, being one of the rescued, he went\noff to assist in working the ship, which was hard enough to do as the\ntempest increased. Malespina was left alone with me for an audience,\nand at first I thought he would certainly cease talking, not thinking\nme capable of sustaining the conversation. But, for my sins, it would\nseem that he credited me with more merit than I could lay claim to,\nfor he turned to me and went on:\n\n\"You understand what I mean? Seven thousand tons, and steam working\ntwo wheels, and then....\"\n\n\"Yes se\u00f1or, I understand you perfectly,\" I replied, to see if he would\nbe silent, for I did not care to hear him, nor did the violent motion\nof the ship which threatened us with immediate peril at all incline my\nmind to dissertations on the aggrandizement of the Spanish navy.\n\n\"I see,\" he continued, \"that you know how to appreciate me and value\nmy inventions. You see at once that such a ship as I describe would\nbe invincible, and as available for attack as for defence. With four\nor five discharges it could rout thirty of the enemy's ships.\"\n\n\"Would not their cannon do it some damage?\" I asked timidly, and\nspeaking out of civility rather than from any interest I felt in the\nmatter.\n\n\"Your observation is a very shrewd one my little gentleman, and proves\nthat you really appreciate my great invention. But to avoid injury\nfrom the enemy's guns I should cover my ship with thick plates of\nsteel. I should put on it a breastplate, in fact, such as warriors\nwore of old. With this protection it could attack the foe, while their\nprojectiles would have no more effect on its sides than a broadside of\nbread-pills flung by a child. It is a wonderful idea I can tell you,\nthis notion of mine. Just fancy our navy with two or three ships of\nthis kind! What would become of the English fleet then, in spite of\nits Nelsons and Collingwoods?\"\n\n\"But they might make such ships themselves,\" I returned eagerly and\nfeeling the force of this argument. \"The English would do the same,\nand then the conditions of the battle would be equal again.\"\n\nDon Jos\u00e9 was quite dumbfounded by this suggestion and for a minute\ndid not know what to say, but his inexhaustible imagination did not\ndesert him for long and he answered, but somewhat crossly:\n\n\"And who said, impertinent boy, that I should be such a fool as to\ndivulge the secret so that the English might learn it? These ships\nwould be constructed in perfect secrecy without a word being whispered\neven to any one. Suppose a fresh war were to break out. We should defy\nthe English: 'Come on, gentlemen,' we should say, 'we are ready, quite\nready.' The common ships would put out to sea and begin the action\nwhen lo and behold! out come two or three of these iron monsters into\nthe thick of the fight, vomiting steam and smoke and turning here and\nthere without troubling themselves about the wind; they go wherever\nthey are wanted, splintering the wooden sides of the enemy's ships by\nthe blows of their sharp bows, and then with a broadside or two.... It\nwould all be over in a quarter of an hour.\"\n\nI did not care to raise any further difficulties for the conviction\nthat our vessel was in the greatest danger quite kept my mind from\ndwelling on ideas so inappropriate to our critical situation. In fact,\nI never thought again of the monster ship of the old man's fancy till\nthirty years after when we first heard of the application of steam to\npurposes of navigation; and again when, half-way through the century,\nour fine frigate the _Numancia_ actually realized the extravagant\ndreams of the braggart of Trafalgar.\n\nHalf a century later I remembered Don Jos\u00e9 Maria Malespina and I said:\n\"He seemed to us a bombastic liar; but conceptions which are\nextravagant in one place and time, when born in due season become\nmarvellous realities! And since living to see this particular instance\nof the fact, I have ceased to think any Utopia impossible, and the\ngreatest visionaries seem to me possible men of genius.\"\n\nI left Don Jos\u00e9 in the cabin and ascended the companion-way, to see\nwhat was going forward, and as soon as I was on deck I understood the\ndangerous situation of the _Rayo_. The gale not only prevented her\ngetting into Cadiz, but was driving her towards the coast where she\nmust inevitably be wrecked on the rocky shore. Melancholy as was the\nfate of the abandoned _Santa Ana_ it could not be more desperate than\nours. I looked with dismay into the faces of the officers and crew to\nsee if I could read hope in any one of them, but despair was written\nin all. I glanced at the sky--it was black and awful; I gazed at the\nsea--it was raging with fury. God was our only hope--and He had shown\nus no mercy since the fatal 21st!\n\nThe _Rayo_ was running northwards. I could understand, from what I\nheard the men about me saying, that we were driving past the reef of\nMarajotes--past Hazte Afuera--Juan Bola--Torregorda, and at last past\nthe entrance to Cadiz. In vain was every effort made to put her head\nround to enter the bay. The old ship, like a frightened horse, refused\nto obey; the wind and waves carried her on, due north, with\nirresistible fury and science could do nothing to prevent it.\n\nWe flew past the bay, and could make out to our right, Rota, Punta\nCandor, Punta de Meca, Regla and Chipiona. There was not a doubt that\nthe _Rayo_ must be driven on shore, close to the mouth of the\nGuadalquivir. I need hardly say that the sails were close reefed and\nthat as this proved insufficient in such a furious tempest the\ntopmasts were lowered; at last it was even thought necessary to cut\naway the masts to prevent her from foundering. In great storms a ship\nhas to humble herself, to shrink from a stately tree to a lowly plant;\nand as her masts will no more yield than the branches of an oak, she\nis under the sad necessity of seeing them amputated and losing her\nlimbs to save her life.\n\nThe loss of the ship was now inevitable. The main and mizzen-masts\nwere cut through and sent overboard, and our only hope was that we\nmight be able to cast anchor near the coast. The anchors were got\nready and the chains and cables strengthened. We were now running\nright on shore, and two cannon were fired as a signal that we wanted\nhelp; for as we could clearly distinguish fires we kept up our hope\nthat there must be some one to come to our rescue. Some were of\nopinion that a Spanish or English ship had already been wrecked here\nand that the fires we saw had been lighted by the destitute crew. Our\nanxiety increased every instant, and as for myself I firmly believed\nthat I was face to face with a cruel death. I paid no attention to\nwhat was doing on board, being much too agitated to think of anything\nbut my end, which seemed inevitable. If the vessel ran on a rock, what\nman could swim through the breakers that still divided us from the\ncoast? The most dangerous spot in a storm is just where the waves are\nhurled revolving against the shore, as if they were trying to scoop it\nout and drag away whole tracts of earth into the gulfs below. The blow\nof a wave as it dashes forward and its gluttonous fury as it rushes\nback again, is such as no human strength can stand against.\n\nAt last, after some hours of mortal anguish, the keel of the _Rayo_\ncame upon a sand bank and there she stuck. The hull and the remaining\nmasts shivered as she struck; she seemed to be trying to cut her way\nthrough the obstacle; but it was too much for her; after heaving\nviolently for a few moments, her stern went slowly down with fearful\ncreaks and groans, and she remained steady. All was over now, nothing\nremained to be done but to save ourselves by getting across the tract\nof sea which separated us from the land. This seemed almost impossible\nin the boats we had on board; our best hope was that they might send\nus help from the shore, for it was evident that the crew of a lately\nwrecked vessel was encamped there, and one of the government cutters,\nwhich had been placed on the coast by the naval authorities for\nservice in such cases, must surely be in the neighborhood. The _Rayo_\nfired again and again, and we watched with desperate impatience, for\nif some succour did not reach us soon we must all go down in the ship.\nThe hapless crippled mass whose timbers had parted as she struck\nseemed likely to hasten her end by the violence of her throes, and\nthe moment could not be far off when her ribs must fall asunder and we\nshould be left at the mercy of the waves with nothing to cling to but\nthe floating wreck.\n\nThose on shore could do nothing for us, but by God's mercy our signal\nguns were heard by a sloop which had put to sea at Chipiona and which\nnow approached us, keeping, however, at a respectful distance. As soon\nas her broad mainsail came in view we knew that we were saved, and the\ncaptain of the _Rayo_ gave orders to insure our all getting on board\nwithout confusion in such imminent peril. My first idea, when I saw\nthe boats being got out, was to run to the two men who most interested\nme on board: Marcial and young Malespina, both wounded, though\nMarcial's was not a serious case. I found the young officer in a very\nbad way and saying to the men around him: \"I will not be moved--leave\nme to die here.\"\n\nMarcial had crawled up on deck and was lying on the planks so utterly\nprostrate and indifferent that I was really terrified at his\nappearance. He looked up as I went near him and taking my hand said in\npiteous tones: \"Gabrielillo, do not forsake me!\"\n\n\"To land!\" I cried trying to encourage him, \"we are all going on\nshore.\" But he only shook his head sadly as if he foresaw some\nimmediate disaster.\n\nI tried to help him up, but after the first effort he let himself drop\nas if he were dead. \"I cannot,\" he said at length. The bandages had\ncome off his wound and in the confusion of our desperate situation no\none had thought of applying fresh ones. I dressed it as well as I\ncould, comforting him all the time with hopeful words; I even went so\nfar as to laugh at his appearance to see if that would rouse him. But\nthe poor old man could not smile; he let his head droop gloomily on\nhis breast, as insensible to a jest as he was to consolation. Thinking\nonly of him, I did not observe that the boats were putting off. Among\nthe first to be put on board were Don Jos\u00e9 Malespina and his son; my\nfirst impulse had been to follow them in obedience to my master's\norders, but the sight of the wounded sailor was too much for me.\nMalespina could not need me, while Marcial was almost a dead man and\nstill clung to my hand with his cold fingers, saying again and again:\n\"Gabrielillo, do not leave me.\"\n\nThe boats labored hard through the breakers, but notwithstanding, when\nonce the wounded had been moved the embarkation went forward rapidly,\nthe sailors flinging themselves in by a rope or taking a flying leap.\nSeveral jumped into the water and saved themselves by swimming. It\nflashed through my mind as a terrible problem, by which of these means\nI could escape with my life, and there was no time to lose for the\n_Rayo_ was breaking up; the after-part was all under water and the\ncracking of the beams and timbers, which were in many places half\nrotten, warned me that the huge hulk would soon cease to exist. Every\none was rushing to the boats, and the sloop, which kept at a safe\ndistance, very skilfully handled so as to avoid shipping water, took\nthem all on board. The empty boats came back at once and were filled\nagain in no time.\n\nSeeing the helpless state in which Marcial was lying I turned,\nhalf-choked with tears, to some sailors and implored them to pick him\nup and carry him to a boat; but it was as much as they could do to\nsave themselves. In my desperation I tried to lift him and drag him to\nthe ship's side, but my small strength was hardly enough to raise his\nhelpless arms. I ran about the deck, seeking some charitable soul; and\nsome seemed on the point of yielding to my entreaties, but their own\npressing danger choked their kind impulses. To understand such\ncold-blooded cruelty you must have gone through such a scene of\nhorror; every feeling of humanity vanishes before the stronger\ninstinct of self-preservation which becomes a perfect possession, and\nsometimes reduces man to the level of a wild beast.\n\n\"Oh the wretches! they will do nothing to save you, Marcial,\" I cried\nin bitter anguish.\n\n\"Let them be,\" he said. \"They are the same at sea as on shore. But you\nchild, be off, run, or they will leave you behind.\" I do not know\nwhich seemed to me the most horrible alternative--to remain on board\nwith the certainty of death, or to go and leave the miserable man\nalone. At length, however, natural instinct proved the stronger and I\ntook a few steps towards the ship's side; but I turned back to embrace\nthe poor old man once more and then I ran as fast as I could to the\nspot where the last men were getting into the boat. There were but\nfour, and when I reached the spot I saw that all four had jumped into\nthe sea and were swimming to meet the boat which was still a few yards\ndistant.\n\n\"Take me!\" I shrieked, seeing that they were leaving me behind. \"I am\ncoming too!--Take me too!\"\n\nI shouted with all my strength but they either did not hear or did not\nheed me. Dark as it was, I could make out the boat and even knew when\nthey were getting into it, though I could hardly say that I saw them.\nI was on the point of flinging myself overboard to take my chance of\nreaching the boat when, at that very moment, it had vanished--there\nwas nothing to be seen but the black waste of waters. Every hope of\nescape had vanished with it. I looked round in despair--nothing was\nvisible but the waves preying on what was left of the ship; not a star\nin the sky, not a spark on shore--the sloop had sailed away.\n\nBeneath my feet, which I stamped with rage and anguish, the hull of\nthe _Rayo_ was going to pieces, nothing remained indeed but the bows,\nand the deck was covered with wreck; I was actually standing on a sort\nof raft which threatened every moment to float away at the mercy of\nthe waves.\n\nI flew back to Marcial. \"They have left me, they have left us!\" I\ncried. The old man sat up with great difficulty, leaning on one hand\nand his dim eyes scanned the scene and the darkness around us.\n\n\"Nothing....\" he said. \"Nothing to be seen; no boats, no land, no\nlights, no beach.--They are not coming back!\"\n\nAs he spoke a tremendous crash was heard beneath our feet in the\ndepths of the hold under the bows, long since full of water; the deck\ngave a great lurch and we were obliged to clutch at a capstan to save\nourselves from falling into the sea. We could not stand up; the last\nremains of the _Rayo_ were on the point of being engulfed. Still, hope\nnever forsakes us; and I, at any rate, consoled myself with the belief\nthat things might remain as they were now till day-break and with\nobserving that the fore-mast had not yet gone overboard. I looked up\nat the tall mast, round which some tatters of sails and ends of ropes\nstill flapped in the wind, and which stood like a dishevelled giant\npointing heavenward and imploring mercy with the persistency of\ndespair; and I fully determined that if the rest of the hull sank\nunder water I would climb it for a chance of life.\n\nMarcial laid himself down on the deck.\n\n\"There is no hope, Gabrielillo,\" he said. \"They have no idea of coming\nback, nor could they if they tried in such a sea. Well, since it is\nGod's will, we must both die where we are. For me, it matters not; I\nam an old man, and of no use for any earthly thing.--But you, you are\na mere child and you....\" But here his voice broke with emotion.\n\"You,\" he went on, \"have no sins to answer for, you are but a child.\nBut I.... Still, when a man dies like this--what shall I say--like a\ndog or a cat--there is no need, I have heard, for the priest to give\nhim absolution--all that is needed is that he should make his peace\nhimself with God. Have you not heard that said?\"\n\nI do not know what answer I made; I believe I said nothing, but only\ncried miserably.\n\n\"Keep your heart up, Gabrielillo,\" he went on. \"A man must be a man,\nand it is at a time like this that you get to know the stuff you are\nmade of. You have no sins to answer for, but I have. They say that\nwhen a man is dying and there is no priest for him to confess to, he\nought to tell whatever he has on his conscience to any one who will\nlisten to him. Well, I will confess to you Gabrielillo; I will tell\nyou all my sins, and I expect God will hear me through you and then he\nwill forgive me.\"\n\nDumb with terror and awe at the solemnity of his address, I threw my\narms round the old man who went on speaking.\n\n\"Well, I say, I have always been a Christian, a Catholic, Apostolic\nRoman; and that I always was and still am devoted to the Holy Virgin\ndel C\u00e1rmen, to whom I pray for help at this very minute; and I say too\nthat though for twenty years I have never been to confession nor\nreceived the sacrament, it has not been my fault, but that of this\ncursed service, and because one always puts it off from one Sunday to\nthe next. But it is a trouble to me now that I failed to do it, and I\ndeclare and swear that I pray God and the Virgin and all the Saints to\npunish me if it was my fault; for this year, if I have never been to\nconfession or communion, it was all because of those cursed English\nthat forced me to go to sea again just when I really meant to make it\nup with the Church. I never stole so much as a pin's head, and I never\ntold a lie, except for the fun of it now and then. I repent of the\nthrashings I gave my wife thirty years ago--though I think she rightly\ndeserved them, for her temper was more venomous than a scorpion's\nsting. I never failed to obey the captain's order in the least thing;\nI hate no one on earth but the 'great-coats,' and I should have liked\nto see them made mince-meat of. However, they say we are all the\nchildren of the same God, so I forgive them, and I forgive the French\nwho brought us into this war. I will say no more, for I believe I am\ngoing--full sail. I love God and my mind is easy. Gabriel hold me\ntight and stick close to me; you have no sins to answer for, you will\ngo straight away to Heaven to pipe tunes with the angels. Ah well, it\nis better to die so, at your age, than to stay below in this wicked\nworld. Keep up your courage, boy, till the end. The sea is rising and\nthe _Rayo_ will soon be gone. Death by drowning is an easy one; do not\nbe frightened--stick close to me. In less than no time we shall be out\nof it all; I answering to God for all my shortcomings, and you as\nhappy as a fairy, dancing through the star-paved heavens--and they\ntell us happiness never comes to an end up there because it is\neternal, or, as they say, to-morrow and to-morrow and to-morrow, world\nwithout end....\"\n\nHe could say no more. I clung passionately to the poor mutilated body.\nA tremendous sea swept over the bows and I felt the water dash against\nmy shoulder. I shut my eyes and fixed my thoughts on God. Then I lost\nconsciousness and knew no more.\n\n\n\n\nCHAPTER XVI.\n\n\nWhen, I know not how long after, the idea of life dawned once more on\nmy darkened spirit, I was conscious only of being miserably cold;\nindeed, this was the only fact that made me aware of my own existence,\nfor I remembered nothing whatever of all that had happened and had not\nthe slightest idea of where I was. When my mind began to get clearer\nand my senses recovered their functions I found that I was lying on\nthe beach; some men were standing round me and watching me with\ninterest. The first thing I heard was: \"Poor little fellow!--he is\ncoming round.\"\n\nBy degrees I recovered my wits and, with them, my recollection of past\nevents. My first thought was for Marcial, and I believe that the first\nwords I spoke were an enquiry for him. But no one could tell me\nanything about him; I recognized some of the crew of the _Rayo_ among\nthe men on the beach and asked them where he was; they were all agreed\nthat he must have perished. Then I wanted to know how I had been\nsaved, but they would tell me nothing about that either. They gave me\nsome liquor to drink, I know not what, and carried me to a neighboring\nhut, where, warmed by a good fire and cared for by an old woman, I\nsoon felt quite well, though still rather weak. Meanwhile I learnt\nthat another cutter had put out to reconnoitre the wreck of the _Rayo_\nand that of a French ship which had met with the same fate, and that\nthey had picked me up still clinging to Marcial; they found that I\ncould be saved but my companion was dead. I learnt too that a number\nof poor wretches had been drowned in trying to reach the coast. Then I\nwanted to know what had become of Malespina, but no one knew anything\neither of him or of his father. I enquired about the _Santa Ana_\nwhich, it appeared, had reached Cadiz in safety, so I determined to\nset out forthwith to join my master. We were at some distance from\nCadiz, on the coast to the north of the Guadalquivir, I wanted\ntherefore to start at once to make so long a journey. I took two days'\nrest to recover my strength, and then set out for Sanl\u00facar, in the\ncompany of a sailor who was going the same way. We crossed the river\non the morning of the 27th and then continued our walk, keeping along\nthe coast. As my companion was a jolly, friendly fellow the journey\nwas as pleasant as I could expect in the frame of mind I was in,\ngrieved at Marcial's death and depressed by the scenes I had so lately\nwitnessed. As we walked on we discussed the battle and the shipwrecks\nthat had ensued.\n\n\"A very good sailor was that old <DW36>,\" said my companion. \"But\nwhat possessed him to go to sea again with more than sixty years on\nhis shoulders? It served him right to come to a bad end.\"\n\n\"He was a brave seaman,\" said I, \"and had such a passion for fighting\nthat even his infirmities could not keep him quiet when he had made up\nhis mind to join the fleet.\"\n\n\"Well, I have had enough of it for my part,\" said the sailor. \"I do\nnot want to see any more fighting at sea. The King pays us badly, and\nthen, if you are maimed or crippled--good-bye to you--I know nothing\nabout you--I never set eyes on you in my life.--Perhaps you don't\nbelieve me when I tell you the King pays his men so badly? But I can\ntell you this: most of the officers in command of the ships that went\ninto action on the 21st had seen no pay for months. Only last year\nthere was a navy captain at Cadiz who went as waiter in an inn because\nhe had no other way of keeping himself or his children. His friends\nfound him out though he tried to conceal his misery, and they\nsucceeded at last in getting him out of his degrading position. Such\nthings do not happen in any other country in the world; and then we\nare horrified at finding ourselves beaten by the English! As to the\narsenals, I will say nothing about them; they are empty and it is of\nno use to hope for money from Madrid--not a _cuarto_ comes this way.\nAll the King's revenues are spent in paying the court officials, and\nchief among them the Prince of Peace; who gets 40,000 dollars as\nCounsellor of the Realm, Secretary of State, Captain-General, and\nSergeant-Major of the Guards.--No, say I, I have had enough of serving\nthe King. I am going home to my wife and children, for I have served\nmy time and in a few days they must give me my papers.\"\n\n\"But you have nothing to complain of friend,\" said I, \"since you were\non board the _Rayo_ which hardly did any fighting.\"\n\n\"I was not in the _Rayo_ but in the _Bahama_, one of the ships that\nfought hardest and longest.\"\n\n\"She was taken and her captain killed, if I remember rightly.\"\n\n\"Aye, so it was,\" he said. \"I could cry over it when I think of\nhim--Don Dionisio Alcal\u00e1 Galiano, the bravest seaman in the fleet.\nWell, he was a stern commander; he never overlooked the smallest\nfault, and yet his very severity made us love him all the more, for a\ncaptain who is feared for his severity--if his severity is unfailingly\njust--inspires respect and wins the affection of his men. I can\nhonestly say that a more noble and generous gentleman than Don\nDionisio Alcal\u00e1 Galiano was never born. And when he wanted to do a\ncivility to his friends he did not do it by halves; once, out in\nHavana he spent ten thousand dollars on a supper he gave on board\nship.\"\n\n\"He was a first-rate seaman too, I have heard.\"\n\n\"Ah, that he was. And he was more learned than Merlin and all the\nFathers of the Church. He made no end of maps, and discovered Lord\nknows how many countries out there, where it is as hot as hell itself!\nAnd then they send men like these out to fight and to be killed like a\nparcel of cabin-boys. I will just tell you what happened on board the\n_Bahama_. As soon as the fighting began Don Dionisio Alcal\u00e1 Galiano\nknew we must be beaten on account of that infernal trick of turning\nthe ships round--we were in the reserve and had been in the rear.\nNelson, who was certainly no fool, looked along our line, and he said:\n'If we cut them through at two separate points, and keep them between\ntwo fires, hardly a ship will escape me.' And so he did, blast him;\nand as our line was so long the head could never help the tail. He\nfought us in detachments, attacking us in two wedge-shaped columns\nwhich, as I have heard say, were the tactics adopted by the great\nMoorish general, Alexander the Great, and now used by Napoleon. It is\nvery certain, at any rate, that they got round us and cut us in three,\nand fought us ship to ship in such a manner that we could not support\nor help each other; every Spaniard had to deal with three or four\nEnglishmen.\n\n\"Well, so you see the _Bahama_ was one of the first to be under fire.\nGaliano reviewed the crew at noon, went round the gun-decks, and made\nus a speech in which he said: 'Gentlemen, you all know that our flag\nis nailed to the mast.' Yes, we all knew the sort of man our Captain\nwas, and we were not at all surprised to hear it. Then he turned to\nthe captain of the marines, Don Alonso Butron, 'I charge you to defend\nit,' he said. 'No Galiano ever surrenders and no Butron should\neither.'\n\n\"'What a pity it is,' said I, 'that such men should not have had a\nleader worthy of such courage, since they could not themselves conduct\nthe fleet.'\n\n\"Aye, it is a pity, and you shall hear what happened. The battle\nbegan, and you know something of what it was like if you were on\nboard the _Trinidad_. The ships riddled us with broadsides to port and\nstarboard. The wounded fell like flies from the very first, and the\ncaptain first had a bad bruise on his foot and then a splinter struck\nhis head and hurt him badly. But do you think he would give in, or\nsubmit to be plastered with ointment? Not a bit of it; he staid on the\nquarter-deck, just as if nothing had happened, though many a man he\nloved truly fell close to him never to stand up again. Alcal\u00e1 Galiano\ngave his orders and directed his guns as if we had been firing a\nsalute at a review. A spent ball knocked his telescope out of his hand\nand that made him laugh. I fancy I can see him now; the blood from his\nwound stained his uniform and his hands and he cared no more than if\nit had been drops of salt-water splashed up from the sea. He was a man\nof great spirit and a hasty temper; he shouted out his orders so\npositively that if we had not obeyed them because it was our duty, we\nshould have done so out of sheer alarm.--But suddenly it was all over\nwith him.--He was struck in the head by a shot and instantly killed.\n\n\"The fight was not at an end, but all our heart in it was gone. When\nour beloved captain fell the officers covered his body that we men\nmight not see it, but we all knew at once what had happened, and\nafter a short and desperate struggle for the honor of our flag, the\n_Bahama_ surrendered to the English who carried her off to Gibraltar\nif she did not go to the bottom on the way, as I rather suspect she\ndid.\"\n\nAfter giving this history and telling me how he had been transferred\nfrom the _Bahama_ to the _Santa Ana_, my companion sighed deeply and\nwas silent for some time. However, as the way was long and dull I\ntried to reopen the conversation and I began telling him what I myself\nhad seen, and how I had at last been put on board the _Rayo_ with\nyoung Malespina.\n\n\"Ah!\" said he. \"Was he a young artillery officer who was transferred\nto the sloop to be taken to shore on the night of the 23d?\"\n\n\"The very same,\" said I. \"But no one has been able to tell me for\ncertain what became of him.\"\n\n\"He was one of a party in the second boat which could not get to\nshore; some of those who were whole and strong contrived to escape,\nand among them that young officer's father; but all the wounded were\ndrowned, as you may easily suppose, as the poor souls of course could\nnot swim to land.\"\n\nI was shocked to hear of Don Rafael's death, and the thought of the\ngrief it would be to my hapless and adored little mistress quite\novercame me, choking every mean and jealous feeling.\n\n\"What a dreadful thing!\" I exclaimed. \"And is it my misfortune to have\nto carry the news to his sorrowing friends? But, tell me, are you\ncertain of the facts?\"\n\n\"I saw his father with my own eyes, lamenting bitterly and telling all\nthe details of the catastrophe with such distress it was enough to\nbreak your heart. From what he said he seemed to have saved everybody\non board the boat, and he declared that if he had saved his son it\nwould have been at the cost of the lives of all the others, so he\nchose, on the whole, to preserve the lives of the greatest number,\neven in sacrificing that of his son, and he did so. He must be a\nsingularly humane man, and wonderfully brave and dexterous.\" But I was\nso deeply distressed that I could not discuss the subject. Marcial\ndead, Malespina dead! What terrible news to take home to my master's\nhouse. For a moment my mind was almost made up not to return to Cadiz;\nI would leave it to chance or to public rumor to carry the report to\nthe sad hearts that were waiting in such painful suspense. However, I\nwas bound to present myself before Don Alonso and give him some\naccount of my proceedings.\n\nAt length we reached Rota and there embarked for Cadiz. It is\nimpossible to describe the commotion produced by the report of the\ndisaster to our fleet. News of the details had come in by degrees, and\nby this time the fate of most of our ships was known, though what had\nbecome of many men and even whole crews had not been ascertained. The\nstreets were full of distressing scenes at every turn, where some one\nwho had come off scot-free stood telling off the deaths he knew of,\nand the names of those who would be seen no more. The populace crowded\ndown to the quays to see the wounded as they came on shore, hoping to\nrecognize a father, husband, son or brother. There were episodes of\nfrantic joy mingled with shrieks of dismay and bitter cries of\ndisappointment. Too often were hopes deceived and fears confirmed, and\nthe losers in this fearful lottery were far more numerous than the\nwinners. The bodies thrown up on the shore put an end to the suspense\nof many families, while others still hoped to find those they had lost\namong the prisoners taken to Gibraltar.\n\nTo the honor of Cadiz be it said never did a community devote itself\nwith greater willingness to the care of the wounded, making no\ndistinctions between friends and foes but hoisting the standard, as it\nwere, of universal and comprehensive charity. Collingwood, in his\nnarrative, does justice to this generosity on the part of my\nfellow-countrymen. The magnitude of the disaster had deadened all\nresentment, but is it not sad to reflect that it is only in misfortune\nthat men are truly brothers?\n\nIn Cadiz I saw collected in the harbor the whole results of the\nconflict which previously, as an actor in it, I had only partially\nunderstood, since the length of the line and the man\u0153uvring of the\nvessels would not allow me to see everything that happened. As I now\nlearnt--besides the _Trinidad_--the _Argonauta_, 92 guns, Captain Don\nAntonio Pareja, and the _San Augustin_, 80 guns, Don Felipe Cagigal,\nhad been sunk. Gravina had got back into Cadiz with the _Pr\u00edncipe de\nAst\u00farias_, as well as the _Monta\u00f1es_, 80 guns, commanded by Alcedo,\nwho with his second officer Casta\u00f1os, had been killed; the _San\nJusto_, 76 guns, Captain Don Miguel Gaston; the _San Leandro_, 74,\nCaptain Don Jos\u00e9 Quevedo; the _San Francisco_, 74, Don Luis Flores;\nand the _Rayo_, 100, commanded by Macdonell. Four of these had gone\nout again on the 23d to recapture the vessels making for Gibraltar;\nand of these, two, the _San Francisco_ and the _Rayo_ were wrecked on\nthe coast. So, too, was the _Monarca_, 74 guns, under Argumosa, and\nthe _Neptuno_, 80 guns; and her heroic commander, Don Cayetano Vald\u00e9s,\nwho had previously distinguished himself at Cape St. Vincent, narrowly\nescaped with his life. The _Bahama_ had surrendered but went to pieces\nbefore she could be got into Gibraltar; the _San Ildefonso_, 74 guns,\nCaptain Vargas, was taken to England, while the _San Juan Nepomuceno_\nwas left for many years at Gibraltar, where she was regarded as an\nobject of veneration and curiosity. The _Santa Ana_ had come safely\ninto Cadiz the very night we were taken off her.\n\nThe English too lost some fine ships, and not a few of their gallant\nofficers shared Nelson's glorious fate.\n\nWith regard to the French it need not be said that they had suffered\nas severely as we had. With the exception of the four ships that\nwithdrew under Dumanoir without showing fight--a stain which the\nImperial navy could not for a long time wipe out--our allies behaved\nsplendidly. Villeneuve, only caring to efface in one day the\nremembrance of all his mistakes, fought desperately to the last and\nwas carried off a prisoner to Gibraltar. Many of their officers were\ntaken with him, and very many were killed. Their vessels shared all\nour risks and dangers; some got off with Gravina, some were taken and\nseveral were wrecked on the coast. The _Achille_ blew up, as I have\nsaid, in the midst of the action.\n\nBut in spite of all these disasters, Spain had paid dearer for the war\nthan her haughty ally. France had lost the flower of her navy indeed,\nbut at that very time Napoleon had won a glorious victory on land. His\narmy had marched with wonderful rapidity from the shores of the\nEnglish Channel across Europe, and was carrying out his colossal\nschemes in the campaign against Austria. It was on the 20th of\nOctober, the day before Trafalgar, that Napoleon, at the camp at Ulm,\nlooked on as the Austrian troops marched past, while their officers\ndelivered up their swords; only two months later, on the 2d of\nDecember, he won, on the field of Austerlitz, the greatest of his many\nvictories.\n\nThese triumphs consoled France for the defeat of Trafalgar; Napoleon\nsilenced the newspapers, forbidding them to discuss the matter; and\nwhen the victory of his implacable enemies, the English, was reported\nto him he simply shrugged his shoulders and said: \"I cannot be\neverywhere at once.\"\n\n\n\n\nCHAPTER XVII.\n\n\nI postponed the fatal hour when I must face my master as long as\npossible, but at last my destitute condition, without money and\nwithout a home, brought me to the point. As I went to the house of\nDo\u00f1a Flora my heart beat so violently that I had to stop for breath at\nevery step. The terrible shock I was about to give the family by\nannouncing young Malespina's death weighed so terribly on my soul that\nI could not have felt more crushed and guilty if I had myself been the\noccasion of it. At last however, I went in. My presence in the\ncourt-yard caused an immense sensation. I heard heavy steps hurrying\nalong the upper galleries and I had not been able to speak a word\nbefore I felt myself in a close embrace. I at once recognized Do\u00f1a\nFlora, with more paint on her face than if it had been a picture, but\nseriously discomposed in effect by the good old soul's delight at\nseeing me once more. But all the fond names she lavished on me--her\ndear boy, her pet, her little angel--could not make me smile. I went\nup stairs, every one was in a bustle of excitement. I heard my master\nexclaim: \"Oh! thank God! he is safe.\" I went into the drawing-room,\nand there it was Do\u00f1a Francisca who came forward, asking with mortal\nanxiety--\"And Don Rafael?--Where is Don Rafael?\"\n\nBut for some minutes I could not speak; my voice failed me, I had not\ncourage to tell the fatal news. They questioned me eagerly and I saw\nDo\u00f1a Rosita come in from an adjoining room, pale, heavy-eyed, and\naltered by the anguish she had gone through. At the sight of my young\nmistress I burst into tears, and there was then no need for words.\nRosita gave a terrible cry and fell senseless; her father and mother\nflew to her side, smothering their own grief, while Do\u00f1a Flora melted\ninto tears and took me aside to assure herself that I, at any rate,\nhad returned whole in every part.\n\n\"Tell me,\" she said, \"how did he come by his death? I felt sure of\nit--I told Paca so; but she would only say her prayers and believed\nthat so she could save him. As if God could be troubled with such\nmatters.--And you are safe and sound--what a comfort! No damage\nanywhere?\"\n\nIt is impossible to describe the consternation of the whole\nhousehold. For a quarter of an hour nothing was to be heard but\ncrying, lamentation, and sobbing; for Malespina's mother had come to\nCadiz and was also in the house. But how mysterious are the ways of\nProvidence in working out its ends! About a quarter of an hour, as I\nsay, had elapsed since I had told them the news when a loud assertive\nvoice fell on my ear. It was that of Don Jos\u00e9 Maria, shouting in the\ncourt-yard, calling his wife, Don Alonso, and Rosita. That which first\nstruck me was that his tones seemed just as strident and cheerful as\never, which I thought very indecorous after the misfortune that had\nhappened. We all ran to meet him, and I stared to see him radiant and\nsmiling.\n\n\"But poor Don Rafael....\" said my master.\n\n\"Safe and sound,\" replied Don Jos\u00e9. \"That is to say not exactly sound,\nbut out of danger, for his wound is nothing to be anxious about. The\nfool of a surgeon said he would die, but I knew better. What do I care\nfor surgeons! I cured him, gentlemen--I, I myself, by a new treatment\nwhich no one knows of but myself.\"\n\nThese words, which so suddenly and completely altered the aspect of\naffairs, astounded the audience. The greatest joy took the place of\ngrief and dismay; and to wind up, as soon as their agitation allowed\nthem to think of the delusion they had suffered under, they scolded me\nsoundly for the fright I had given them. I excused myself by saying\nthat I had only repeated the tale as it was told to me, and Don Jos\u00e9\nflew into a great rage, calling me a rascal, an imposter, and a\nbusybody.\n\nIt was happily true that Don Rafael was alive and out of danger; he\nhad remained with some friends at Sanl\u00facar while his father had come\nto Cadiz to fetch his mother to see him. My readers will hardly\nbelieve in the origin of the mistake which had led me to announce the\nyoung man's death in such perfect good faith; though a few may have\nbeen led to suspect that some tremendous fib of the old man's must\nhave given rise to the report that reached me. And so it was, neither\nmore nor less. I heard all about it at Sanl\u00facar whither I went with\nthe family. Don Jos\u00e9 Maria had invented a whole romance of devotion\nand skill on his own part, and had related more than once the history\nof his son's death, inventing so many dramatic details that for a few\ndays he figured as a hero, and had been the object of universal\nadmiration for his humanity and courage. His story was that the boat\nhad upset, and that as the choice lay between rescuing his son and\nsaving all the others he had chosen the latter alternative as the most\nmagnanimous and philanthropical. This romance he dressed up in so many\ninteresting, and at the same time probable circumstances that it could\nnot fail to be believed. The falsehood was of course very soon found\nout, and his success was of brief duration, but not before the story\nhad come to my ears and put me under the necessity of reporting it to\nthe family. Though I knew very well how absolutely mendacious old\nMalespina could be, I had never dreamed of his lying about so serious\na matter.\n\n       *       *       *       *       *\n\nWhen all this excitement was over my master sank into deep melancholy;\nhe would scarcely speak and seemed as though his soul, having no\nillusions left, had closed accounts with the world and was only\nwaiting to take its departure. The absence of Marcial was to him the\nloss of the only companion of his childish old age; he had no one now\nto fight mimic battles with, and he gave himself up to dull sorrow.\nNor did Do\u00f1a Francisca spare him any drop of mortification, seeing him\nin this crest-fallen state. I heard her the same day saying\nspitefully:\n\n\"A pretty mess you have made of it! What do you think of yourself\nnow? Now are you satisfied? Go, oh go by all means and join the fleet!\nWas I right or was I wrong? If you would only have listened to me. But\nyou have had a lesson I hope; you see now how God has punished you.\"\n\n\"Woman, leave me in peace,\" said my master sadly.\n\n\"And now we are left without any fleet at all, and without sailors,\nand we shall soon find ourselves ruined out of hand if we keep up our\nalliance with the French.--Please God those gentry may not pay us out\nfor their misfortunes. Se\u00f1or Villeneuve!--he has covered himself with\nglory indeed! And Gravina again! If he had opposed the scheme of\ntaking the fleet out, as Churruca and Alcal\u00e1 Galiano did, he might\nhave prevented this heartbreaking catastrophe.\"\n\n\"Woman, woman--what do you know about it? Do not annoy me,\" said Don\nAlonso quite vexed.\n\n\"What do I know about it? More than you do. Yes--I repeat it: Gravina\nmay be a worthy gentleman and as brave as you please; but in this\ncase, much good he has done!\"\n\n\"He did his duty. You would have liked us all to be set down as\ncowards, I suppose?\"\n\n\"Cowards, no--but prudent. It is as I say and repeat: the fleet ought\nnever to have gone out of Cadiz just to humor the whims and conceit of\nVilleneuve.\n\n\"Every one here knew that Gravina, like the others, was of opinion\nthat it ought to stop in the bay. But Villeneuve had made up his mind\nto it, intending to hit a blow that might restore him to his master's\nfavor, and he worked on our Spanish pride. It seems that one of the\nreasons Gravina gave was the badness of the weather, and that he said,\nlooking at the barometer in the cabin: 'Do you not see that the\nbarometer foretells foul weather? Do you not see how it has gone\ndown?' And then Villeneuve said drily: 'What is gone down here is\ncourage!' At such an insult Gravina stood up, blind with rage, and\nthrew the French Admiral's own conduct at Finisterre in his teeth.\nSome angry words were spoken on both sides and at last our Admiral\nexclaimed: 'To sea then to-morrow morning.'\n\n\"But I say that Gravina ought to have taken no notice of Villeneuve's\ninsolence--none whatever; that prudence is an officer's first duty,\nand particularly when he knew--as we all knew--that the fleet was not\nin a condition to fight the English.\"\n\nThis view, which at the time seemed to me an insult to our national\nhonor, I understood later was well-founded. Do\u00f1a Francisca was right.\nGravina ought not to have given way to Villeneuve's obstinacy, and I\nsay it almost dims the halo of prestige with which the popular voice\ncrowned the leader of the Spanish forces on that disastrous occasion.\nWithout denying Gravina's many merits, in my opinion there was much\nexaggeration in the high-flown praises that were lavished upon him,\nboth after the battle, and again when he died of his wounds a few\nmonths later.[3] Everything he did proved him to be an accomplished\ngentleman and a brave sailor, but he was perhaps too much of a\ncourtier to show the determination which commonly comes of long\nexperience in war; he was deficient too in that complete superiority\nwhich, in so learned a profession as the Navy, can only be acquired by\nassiduous study of the sciences on which it relies. Gravina was a good\ncommander of a division under superior orders, but nothing more. The\nforesight, coolness, and immovable determination, which are\nindispensable elements in the man whose fortune it is to wield such\nmighty forces, he had not; Don Cosme Damian Churruca had--and Don\nDionisio Alcal\u00e1 Galiano.\n\n    [3] March, 1806.\n\nMy master made no reply to Do\u00f1a Francisca's last speech and when she\nleft the room I observed that he was praying as fervently as when I\nhad left him in the cabin of the _Santa Ana_. Indeed, from that day\nDon Alonso did nothing else but pray; he prayed incessantly till the\nday came when he had to sail in the ship that never comes home.\n\nHe did not die till some time after his daughter's marriage with Don\nRafael Malespina, an event which took place two months after the\naction which the Spanish know as \"the 21st,\" and the English as the\nbattle of Trafalgar. My young mistress was married one lovely morning,\nthough it was winter time, and set out at once for Medina-Sidonia\nwhere a house was ready and waiting for the young couple. I might look\non at her happiness during the days preceding the wedding but she did\nnot observe the melancholy that I was suffering under; nor, if she\nhad, would she have guessed the cause. She thought more of herself\nevery day, as I could see, and I felt more and more humiliated by her\nbeauty and her superior position in life. But I had taught myself to\nunderstand that such a sweet vision of all the graces could never be\nmine, and this kept me calm; for resignation--honest renunciation of\nall hope--is a real consolation, though it is a consolation akin to\ndeath.\n\nWell, they were married, and the very day they had left us for\nMedina-Sidonia Do\u00f1a Francisca told me that I was to follow them and\nenter their service. I set out that night, and during my solitary\njourney I tried to fight down my thoughts and my feelings which\nwavered between accepting a place in the house of the bridegroom or\nflying from them forever. I arrived very early in the morning and\nfound out the house. I went into the garden but on the bottom step I\nstopped, for my reflections absorbed all my energies, and I had to\nstand still to think more clearly; I must have stood there for more\nthan half an hour.\n\nPerfect silence prevailed. The young couple were sleeping untroubled\nby a care or a sorrow. I could not help recalling that far-off time\nwhen my young mistress and I had played together. To me she had then\nbeen my first and only thought. To her, though I had not been the\nfirst in her affections, I had been something she loved and that she\nmissed if we were apart for an hour. In so short a time how great a\nchange!\n\nI looked round me and all I saw seemed to symbolize the happiness of\nthe lovers and to mock my forlorn fate. Although it was winter time, I\ncould picture the trees in full leaf, and the porch in front of the\ndoor seemed suddenly overgrown with creepers to shade them when they\nshould come out. The sun was warmer, the air blew softer round this\nnest for which I myself had carried the first straws when I served as\nthe messenger of their loves. I seemed to see the bare rose-bushes\ncovered with roses, the orange-trees with blossoms and fruit pecked by\ncrowds of birds thus sharing in the wedding feast. My dreams and\nreflections were at last interrupted by a fresh young voice breaking\nthe silence of the place and which made me tremble from head to foot\nas I heard it. It thrilled me with an indescribable sensation, that\nclear, happy, happy voice--whether of fear or shame I can hardly say;\nall I am sure of is that a sudden impulse made me turn from the door,\nand fly from the spot like a thief afraid of being caught.\n\nMy mind was made up. I quitted Medina-Sidonia forthwith, quite\ndetermined never to be a servant in that house, nor to return to\nVejer. After a few minutes reflection I set out for Cadiz intending to\nget from thence to Madrid; and this was what I ultimately did, in\nspite of the persuasions of Do\u00f1a Flora who tried to chain me to her\nside with a wreath of the faded flowers of her affection!\n\nBut since that day how much I have gone through; how much I have seen,\nwell worthy of record. My fate, which had taken me to Trafalgar, led\nme subsequently through many glorious and inglorious scenes, all in\ntheir way worth remembering. If the reader cares to hear the story of\nmy life I will tell him more about it at a future opportunity.\n\n\n\n\n      *      *      *      *      *      *\n\n\n\n\nTranscriber's note:\n\nMinor punctuation errors have been corrected.\n\nHyphenation and accent usage has been made consistent.\n\nVariant and archaic spelling is preserved as printed.\n\nOne character is named variously as Alonso, Alonzo and Alfonso. Both\nMedina-Sidonia and Medinasidonia appear, as do both Rousillon and\nRoussillon. These are all preserved as printed.\n\nAssuming typographic errors, the following changes have been made:\n\n    Page 20--converstion amended to conversation--Being now desirous\n    of taking part in the conversation, ...\n\n    Page 68--Veger amended to Vejer--... he was stationed at Cadiz\n    and at Vejer only on leave.\n\n    Page 82--Audulusian amended to Andalusian--... and above all\n    some of our beautiful Andalusian--but he could ...\n\n    Page 113--predominence amended to predominance--... the\n    predominance of vertical over horizontal lines, ...\n\n    Page 143--canon-balls amended to cannon-balls--The cannon-balls,\n    fired at such a short range, ...\n\n    Page 166--feeing amended to feeling--... mingled with an\n    indescribable feeling of awe, ...\n\n    Page 178--Gardogui amended to Gardoqui--... for six hours until\n    Alava and Gardoqui, ...\n\n    Page 196--transcient amended to transient--... like a transient\n    spark in a night of gloom and horror.\n\n    Page 208--ruddeless amended to rudderless--... was in greater\n    jeopardy, dismasted and rudderless, ...\n\nA Table of Contents has been added by the transcriber for the\nconvenience of the reader.\n\n\n\n***","meta":{"redpajama_set_name":"RedPajamaBook"}}
+{"text":"\nFYODOR DOSTOYEVSK\u0130\n\n\u0130NSANCIKLAR\n\nROMAN\n\nRus\u00e7a asl\u0131ndan \u00e7eviren\n\nSabri G\u00fcrses\n\n_Bedniye lyudi_ , Fyodor Dostoyevski\n\n\u00a9 2013, Can Sanat Yay\u0131nlar\u0131 Ltd. \u015eti.\n\nT\u00fcm haklar\u0131 sakl\u0131d\u0131r. Tan\u0131t\u0131m i\u00e7in yap\u0131lacak k\u0131sa al\u0131nt\u0131lar d\u0131\u015f\u0131nda yay\u0131nc\u0131n\u0131n yaz\u0131l\u0131 izni olmaks\u0131z\u0131n hi\u00e7bir yolla \u00e7o\u011falt\u0131lamaz.\n\n1. bas\u0131m: 2013\n\n3. bas\u0131m: Aral\u0131k 2013, \u0130stanbul\n\nE-kitap 1. S\u00fcr\u00fcm Ocak 2014, \u0130stanbul\n\n2013 tarihli 3. Bas\u0131m esas al\u0131narak haz\u0131rlanm\u0131\u015ft\u0131r.\n\nYay\u0131na haz\u0131rlayan: Faruk Duman\n\nKapak tasar\u0131m\u0131: Ay\u015fe \u00c7elem Design\n\nISBN 9789750720284\n\nCAN SANAT YAYINLARI\n\nYAPIM, DA\u011eITIM, T\u0130CARET VE SANAY\u0130 LTD. \u015eT\u0130.\n\nHayriye Caddesi No. 2, 34430 Galatasaray, \u0130stanbul\n\nTelefon: (0212) 252 56 75 \/ 252 59 88 \/ 252 59 89 Faks: (0212) 252 72 33\n\nwww.canyayinlari.com\n\nyayinevi@canyayinlari.com\n\nSertifika No: 10758\nFyodor Dostoyevski'nin Can Yay\u0131nlar\u0131'ndaki di\u011fer kitaplar\u0131:\n\n_Budala_ , 1982\n\n_Amcan\u0131n D\u00fc\u015f\u00fc_ , 1994\n\n_Tats\u0131z Bir Olay_ , 2005\n\n_Beyaz Geceler_ , 2009\n\n_Karamazov Karde\u015fler_ , 2010\n\n_\u0130kiz_ , 2010\n\n_Yeralt\u0131ndan Notlar_ , 2011\n\n_Yufka Y\u00fcrek_ , 2011\n\n_\u00d6l\u00fcler Evinden Notlar_ , 2012\nFYODOR M\u0130HAYLOV\u0130\u00c7 DOSTOYEVSK\u0130, 1821'de Moskova'da do\u011fdu. Petersburg Asker\u00ee M\u00fchendislik Okulu'nu bitirdikten k\u0131sa bir s\u00fcre sonra edebiyatla u\u011fra\u015fmak i\u00e7in askerlikten ayr\u0131ld\u0131. \u0130lk roman\u0131 _\u0130nsanc\u0131klar_ (1846), d\u00f6nemin \u00fcnl\u00fc ele\u015ftirmeni Belinski'den b\u00fcy\u00fck \u00f6vg\u00fc ald\u0131. Hemen ard\u0131ndan _\u0130kiz_ (1846) adl\u0131 k\u0131sa roman\u0131 geldi. Daha sonra art arda _Ev Sahibesi_ (1847) _, Beyaz Geceler_ (1848) ve _Yufka Y\u00fcrek_ 'i (1848) yay\u0131mlayan Dostoyevski, _Neto\u00e7ka Nezvanova_ (1849) adl\u0131 roman\u0131 yay\u0131mland\u0131\u011f\u0131 s\u0131ralar, devlet d\u00fczenini y\u0131kmaya \u00e7al\u0131\u015ft\u0131\u011f\u0131 gerek\u00e7esiyle tutukland\u0131; \u00f6l\u00fcm cezas\u0131 Sibirya'da d\u00f6rt y\u0131l a\u011f\u0131r hapis cezas\u0131na \u00e7evrildi. Serbest b\u0131rak\u0131ld\u0131ktan ve evlendikten sonra _Amcam\u0131n R\u00fcyas\u0131_ (1859) adl\u0131 komik \u00f6yk\u00fcy\u00fc yazd\u0131. Ayn\u0131 y\u0131l kaleme ald\u0131\u011f\u0131 _Stepan\u00e7ikovo K\u00f6y\u00fc_ 'n\u00fcn (1859) ard\u0131ndan karde\u015fiyle birlikte _Vremya_ adl\u0131 bir edebiyat dergisi \u00e7\u0131kard\u0131. Ayn\u0131 dergide tefrika edilen _\u00d6l\u00fcler Evinden An\u0131lar_ (1861-62), Dostoyevski'nin ba\u015flang\u0131\u00e7taki ba\u015far\u0131s\u0131n\u0131 yeniden g\u00fcndeme getirdi. Yine ayn\u0131 dergide yay\u0131mlanan _Ezilenler_ (1861), ele\u015ftirmenlerin tepkilerine hedef olmas\u0131na kar\u015f\u0131n okurlarca be\u011fenildi. 1862 yaz\u0131nda \u00e7\u0131kt\u0131\u011f\u0131 bir Avrupa gezisi, beraberinde _Bat\u0131 Bat\u0131 Dedikleri \/ Yaz \u0130zlenimleri \u00dczerine K\u0131\u015f Notlar\u0131_ (1863) adl\u0131 \u00fcnl\u00fc makalesini getirdi. Ayn\u0131 y\u0131l dergisi kapat\u0131ld\u0131. Yeniden Avrupa'ya gitti. Tek umudu, art\u0131k tutkunu haline geldi\u011fi kumard\u0131. T\u00fcm paras\u0131n\u0131 rulette yitirince g\u00fc\u00e7l\u00fckle Rusya'ya d\u00f6nd\u00fc. Karde\u015fiyle _Epoha_ adl\u0131 yeni bir dergi \u00e7\u0131kard\u0131. Derginin ilk say\u0131s\u0131nda _Yeralt\u0131ndan Notlar_ (1864) roman\u0131 tefrika edilmeye ba\u015flad\u0131. Hayat\u0131nda bir talihsizlik dizisi ba\u015flad\u0131; kar\u0131s\u0131n\u0131 ve karde\u015fini kaybettikten sonra dergi kapand\u0131. Alacakl\u0131lar\u0131n\u0131n tehditleri \u00fczerine, bir yay\u0131mc\u0131dan ald\u0131\u011f\u0131 bor\u00e7la Avrupa'ya ka\u00e7t\u0131. _Su\u00e7 ve Ceza_ 'y\u0131 (1866) yazmaya ba\u015flad\u0131 ve onun i\u00e7in ald\u0131\u011f\u0131 avansla Rusya'ya d\u00f6nd\u00fc. \u00d6nce _Kumarbaz_ (1866) adl\u0131 roman\u0131n\u0131 yay\u0131mlad\u0131. Ayn\u0131 y\u0131l tamamlad\u0131\u011f\u0131 _Su\u00e7 ve Ceza_ , ele\u015ftirmenleri ve okurlar\u0131 b\u00fcy\u00fcledi. 1867'de asistan\u0131 Anna Snitkina'yla evlenerek yeniden yurtd\u0131\u015f\u0131na \u00e7\u0131kt\u0131; d\u00f6rt y\u0131l Rusya'dan uzak kald\u0131. Al\u00e7alt\u0131c\u0131 bir yoksulluk i\u00e7inde ge\u00e7en bu d\u00f6nem boyunca \u00fclkeden \u00fclkeye dola\u015ft\u0131. B\u00fct\u00fcn bu g\u00fc\u00e7l\u00fcklere, sara n\u00f6betlerine, vazge\u00e7emedi\u011fi kumar tutkusuna ra\u011fmen, ilk \u00e7ocuklar\u0131n\u0131n trajik \u00f6l\u00fcm\u00fcne de katlanan gen\u00e7 kar\u0131s\u0131, ba\u011fl\u0131l\u0131\u011f\u0131n\u0131 bir an yitirmeden ona ger\u00e7ek a\u015fk\u0131 tatt\u0131rd\u0131. Dostoyevski, bu a\u011f\u0131r ya\u015fam ko\u015fullar\u0131 alt\u0131nda da sendelemeyerek ikinci ba\u015fyap\u0131t\u0131 _Budala_ 'y\u0131 (1870) yazd\u0131. _Budala_ 'y\u0131, 1870'te _Ebed\u00ee Koca_ , 1872'de _Ecinniler_ , 1875'te _Delikanl\u0131_ izledi. _Karamazov Karde\u015fler_ 'i (1879-1880) yazmaya ba\u015flad\u0131\u011f\u0131nda, art\u0131k \u00fclke \u00e7ap\u0131nda tan\u0131nan bir yazard\u0131. Dostoyevski bu arada, Grajdanin'e yazd\u0131\u011f\u0131 \"Bir Yazar\u0131n G\u00fcnl\u00fc\u011f\u00fc\" (1873-1881) ba\u015fl\u0131kl\u0131 k\u00f6\u015fe yaz\u0131lar\u0131n\u0131, 1876-1877 y\u0131llar\u0131 aras\u0131nda ayl\u0131k bir yay\u0131n olarak \u00e7\u0131kard\u0131 ve daha sonra yaz\u0131lar, ayn\u0131 adla kitapla\u015ft\u0131r\u0131ld\u0131. 1881'de Petersburg'da \u00f6len Dostoyevski, Bat\u0131l\u0131 \u00fclkelerin edebiyat ve d\u00fc\u015f\u00fcn ya\u015fam\u0131nda \u00f6nemli bir rol oynam\u0131\u015f, \u00f6zellikle varolu\u015f\u00e7ulu\u011fun temel kaynaklar\u0131ndan biri say\u0131lm\u0131\u015ft\u0131r.\n\n* * *\n\nSABR\u0130 G\u00dcRSES, 1972 y\u0131l\u0131nda \u0130stanbul'da do\u011fdu. 1989'da Ni\u015fanta\u015f\u0131 Anadolu Lisesi'nden mezun oldu. _Gereksinimler, Elde Edemeyi\u015fler ve \u0130lerlemeler_ (\u015fiir, 1990); _Unutulmu\u015f Ay Alt\u0131nda_ (1992); _Bo\u015fvermi\u015fler: Bir Bilimkurgu \u00dc\u00e7lemesi_ (1995); _Sevi\u015fme_ (1996) adl\u0131 kitaplar\u0131 yay\u0131mland\u0131. 1999 y\u0131l\u0131nda \u0130\u00dc Rus Dili ve Edebiyat\u0131 b\u00f6l\u00fcm\u00fcnden mezun oldu. Y\u00fcksek lisans\u0131n\u0131 \u0130\u00dc \u00c7eviribilim B\u00f6l\u00fcm\u00fc'nde \"Vladimir Nabokov'un Eugenie Onegin \u00c7evirisi ve T\u00fcrk\u00e7e Onegin \u00c7evirileri\" ba\u015fl\u0131kl\u0131 teziyle yapt\u0131. 1999 y\u0131l\u0131ndan beri \u0130ngilizceden, 2000 y\u0131l\u0131ndan beri Rus\u00e7adan kitap \u00e7evirisi yap\u0131yor. G\u00fcrses, 1989 Akademi \u015eiir \u00d6d\u00fcl\u00fc, 1991 _Milliyet Sanat_ A\u015fk \u00f6yk\u00fcleri Yar\u0131\u015fmas\u0131'nda ba\u015far\u0131 \u00f6d\u00fcl\u00fc, 2009 Pu\u015fkin Enstit\u00fcs\u00fc Onur Diplomas\u0131, 2010 _D\u00fcnya Kitap_ Y\u0131l\u0131n \u00c7evirisi \u00d6d\u00fcl\u00fc ve 2011 \u00c7eviri Derne\u011fi Gen\u00e7 Soluk \u00d6d\u00fcl\u00fc'n\u00fc ald\u0131. \u0130ngilizceden Joseph Campbell, Jonathan Lethem, John Smolens, Shusha Guppy, Don DeLillo, William Guthrie, Werner Sombart, Kim Stanley Robinson, Fredric Jameson, Slavoj \u017di\u017eek, Karel \u010capek; Rus\u00e7adan Dostoyevski, Turgenyev, Pu\u015fkin, \u0130van Gon\u00e7arov, Mihail Bahtin, Yuri Lotman, Sultan Galiyev, Andrey Bel\u0131y, Yuri Ole\u015fa, Mihail Bulgakov \u00e7evirileri bulunmaktad\u0131r.\n\n### \u0130\u00e7indekiler\n\nBir b\u00fcy\u00fck yazar do\u011fuyor\n\nNisan\n\nMay\u0131s\n\nHaziran\n\nTemmuz\n\nA\u011fustos\n\nEyl\u00fcl\nAh \u015fu benim masalc\u0131lar\u0131m! Yararl\u0131, ho\u015f, keyif verici bir \u015fey kalmam\u0131\u015f gibi yery\u00fcz\u00fcn\u00fc incik cincik kurcalarlar!.. Onlara yazmay\u0131 yasaklamak laz\u0131m! Yani, bu \u015fimdi neye benziyor, biliyor musunuz? Hani bir \u015feyler okurken... insan ister istemez d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcr ve t\u00fcrl\u00fc t\u00fcrl\u00fc sa\u00e7mal\u0131klar gelir akl\u0131na; cidden, yasaklamak laz\u0131m yazmay\u0131; hi\u00e7 d\u00fc\u015f\u00fcnmeden, hepsine yasaklamak laz\u0131m.\n\nV.F. ODOYEVSK\u01301\n\n1. Rus yazar, tiyatro ve m\u00fczik ele\u015ftirmeni, filozof, pedagog Vladimir Odoyevski'nin (1803-1869), \"Jivoy Myortvets\" (Ya\u015fayan \u00d6l\u00fc, 1838) adl\u0131 \u00f6yk\u00fcs\u00fcnden.\n\n# Bir b\u00fcy\u00fck yazar do\u011fuyor\n\n\"Yoksul insanda gurur olmamal\u0131d\u0131r asla, asla!\"\n\n_\u0130nsanc\u0131klar_ ya da as\u0131l isminin birebir \u00e7evirisiyle s\u00f6ylenirse \"Zavall\u0131, Yoksul \u0130nsanlar\" adl\u0131 roman, edebiyat tarihinin tuhaf zirvelerinden biridir. Hem yirmi \u00fc\u00e7 ya\u015f\u0131ndaki bir gencin, Fyodor Mihaylovi\u00e7 Dostoyevski'nin ya\u015fam\u0131nda bir d\u00f6n\u00fcm noktas\u0131d\u0131r hem de Rus edebiyat\u0131n\u0131n geli\u015fiminde.\n\nT\u00fcm\u00fcyle bir tesad\u00fcf\u00fcn, bir \u00e7\u0131k\u0131\u015f aray\u0131\u015f\u0131n\u0131n, yoksulluktan, paras\u0131zl\u0131ktan \u00e7\u0131k\u0131\u015f aray\u0131\u015f\u0131yla bu aray\u0131\u015f\u0131 edeb\u00ee bir deneyime d\u00f6n\u00fc\u015ft\u00fcrme \u00e7abas\u0131n\u0131n ortak \u00fcr\u00fcn\u00fcd\u00fcr bu roman. Petersburg'da m\u00fchendislik e\u011fitimi alan gen\u00e7 Dostoyevski, memur olmak d\u0131\u015f\u0131nda bir se\u00e7enek aramakta, daha sonra _Beyaz Geceler_ 'de, _Ev Sahibesi_ 'nde, _Yufka Y\u00fcrek_ 'de, _\u0130kiz_ 'de anlataca\u011f\u0131 hayalperest ve buhranl\u0131 bir tipin hayat\u0131n\u0131 s\u00fcrmektedir. Yoksulluk i\u00e7inde ya\u015famaktad\u0131r ve buhranlar\u0131 bazen fiziksel, somut ac\u0131lar, hastal\u0131klar olarak d\u0131\u015fa vurmaktad\u0131r.\n\nEdebiyatla, hem yeni \u00e7i\u00e7eklenen ve do\u011falc\u0131l\u0131kla romantizm e\u011filimlerini i\u00e7 i\u00e7e ya\u015fayan yerli edebiyatla, hem de bu edebiyatla i\u00e7 i\u00e7e ge\u00e7mi\u015f olan yabanc\u0131 edebiyatla, Balzac, Schiller, Hoffmann, Scott'la da ilgilenir. Ve ek gelir kazanmak \u00fczere \u00e7eviriye y\u00f6nelir. 1843 y\u0131l\u0131nda karde\u015fi Mihail'le birlikte Eug\u00e8ne Sue'nun _Mathilde_ adl\u0131 roman\u0131n\u0131 \u00e7evirmeye ba\u015flar, ertesi y\u0131l George Sand'\u0131n _La derni\u00e8re Aldini_ adl\u0131 roman\u0131n\u0131 \u00e7evirir. Bu yazarlar\u0131 tesad\u00fcfen se\u00e7mez: Eug\u00e8ne Sue d\u00f6nemin ele\u015ftirmenlerinin sosyalist e\u011filimleri nedeniyle \u00f6vd\u00fc\u011f\u00fc bir yazard\u0131r, George Sand ise bir \u00e7oksatar. Fakat \u00e7eviri yapman\u0131n ba\u015far\u0131l\u0131 bir ge\u00e7im yolu olmad\u0131\u011f\u0131 k\u0131sa s\u00fcrede anla\u015f\u0131l\u0131r. Karde\u015fiyle birlikte Friedrich Schiller'in t\u00fcm oyunlar\u0131n\u0131 \u00e7evirmek \u00fczere anla\u015f\u0131rlar, karde\u015fi iki oyun \u00e7evirir, fakat bunlar da kazan\u00e7 getirmez. Son olarak, 1843 y\u0131l\u0131nda, bir a\u015fk maceras\u0131 y\u00fcz\u00fcnden, zengin bir dul kontesin pe\u015finden Petersburg'a gelen Honor\u00e9 de Balzac bir \u00e7eviri tasar\u0131s\u0131na esin kayna\u011f\u0131 olur: Dostoyevski onun _Eugenie Grandet_ adl\u0131 roman\u0131n\u0131 \u00e7evirir. 1844 y\u0131l\u0131nda yay\u0131mlanan bu \u00e7eviri eser, ad\u0131n\u0131n ge\u00e7ti\u011fi ilk edebiyat \u00fcr\u00fcn\u00fc ve onu kendi eserini yazmaya s\u00fcr\u00fckleyen \u00e7al\u0131\u015fma olacakt\u0131r.\n\n1844 Eyl\u00fcl\u00fc'nde memurluktan bir s\u00fcre \u00f6nce istifa etmi\u015f olan Dostoyevski karde\u015fine yazd\u0131\u011f\u0131 bir mektupta _\u0130nsanc\u0131klar_ '\u0131n do\u011faca\u011f\u0131n\u0131 haber verir:\n\n> Eugenie Grandet b\u00fcy\u00fckl\u00fc\u011f\u00fcnde bir roman\u0131 tamamlamak \u00fczereyim... Biraz de\u011fi\u015fik bir roman... Onu [Nekrasov'un yay\u0131mlad\u0131\u011f\u0131] _Ote\u00e7estvenniye zapiski_ dergisine vermeyi tasarl\u0131yorum.\n\n1844 Kas\u0131m\u0131'nda roman haz\u0131rd\u0131r, ama Aral\u0131k ay\u0131nda neredeyse yeniden yaz\u0131l\u0131r. 1845 May\u0131s\u0131'nda roman son kez bir daha yaz\u0131l\u0131r:\n\n> Art\u0131k roman tamam, bu d\u00fczeltme son d\u00fczeltme oldu. Bir daha ele almamak i\u00e7in s\u00f6z verdim.\n\nDostoyevski, roman\u0131 ilk olarak ev arkada\u015f\u0131 ve yazar Grigorovi\u00e7'e okutur. Grigorovi\u00e7 duygular\u0131n\u0131 \u015f\u00f6yle anlatacakt\u0131r daha sonra:\n\n> _\u0130nsanc\u0131klar_ '\u0131 okumaya ba\u015flay\u0131nca daha ilk sayfalarda Dostoyevski'nin yazd\u0131\u011f\u0131 \u015feyin benim yazd\u0131klar\u0131mdan \u00e7ok daha iyi oldu\u011funu anlad\u0131m; okuduk\u00e7a g\u00fc\u00e7lendi bu izlenimim. O kadar heyecanlanm\u0131\u015ft\u0131m ki birka\u00e7 kez kalk\u0131p boynuna sar\u0131lmak istedim; fakat onun \u015famatal\u0131, a\u015f\u0131r\u0131 duygu g\u00f6sterilerinden ho\u015flanmayan bir insan olmas\u0131 engel oldu bana.\n\nGrigorovi\u00e7 ertesi g\u00fcn roman\u0131 al\u0131p yazar ve yay\u0131mc\u0131 Nekrasov'a g\u00f6t\u00fcr\u00fcr:\n\n> Roman\u0131 ba\u015ftan sona okudum ona. Son sayfada, ya\u015fl\u0131 Devu\u015fkin'in Varenka'ya veda etti\u011fi yerde kendimi daha fazla tutamay\u0131p h\u0131\u00e7k\u0131rmaya ba\u015flad\u0131m; yava\u015f\u00e7a Nekrasov'a bakt\u0131m; onun da g\u00f6z\u00fcnden ya\u015flar ak\u0131yordu. Art\u0131k daha da inan\u0131yordum ona... Hemen ko\u015fup Dostoyevski'ye, saat ge\u00e7 oldu\u011fu halde (gecenin d\u00f6rd\u00fcyd\u00fc) ba\u015far\u0131s\u0131n\u0131 bildirmek istedim...\n> \n> Nekrasov heyecandan \u015fa\u015fk\u0131n bir halde kabul etti... Ev arkada\u015f\u0131m\u0131n karakterini, onun yabanili\u011fini, a\u015f\u0131r\u0131 hassasl\u0131\u011f\u0131n\u0131, i\u00e7ine kapan\u0131kl\u0131\u011f\u0131n\u0131 bildi\u011fim i\u00e7in, olanlar\u0131 ona ertesi g\u00fcn, daha sakince, onu tedirgin etmeden anlatmam daha do\u011fru olacakt\u0131...\n> \n> Ertesi g\u00fcn kap\u0131y\u0131 Dostoyevski a\u00e7t\u0131; yan\u0131mda tan\u0131mad\u0131\u011f\u0131 birini g\u00f6r\u00fcnce \u00e7ekindi, bembeyaz oldu ve uzun s\u00fcre Nekrasov'un ona s\u00f6yledikleri kar\u015f\u0131s\u0131nda sessiz kald\u0131.\n\nNekrasov oradan ayr\u0131l\u0131p hemen ele\u015ftirmen Belinski'ye gider:\n\n\"Yeni Gogol do\u011fdu!\" der Nekrasov daha kap\u0131 a\u011fz\u0131ndan.\n\n\"Bizde mantar gibi Gogol yeti\u015fir!\" diye yan\u0131t verir ciddi bir tav\u0131rla Belinski. Ama roman\u0131 al\u0131r.\n\nAyn\u0131 g\u00fcn, Belinski'ye tekrar u\u011frayan Nekrasov onu heyecan i\u00e7inde bulur:\n\n\"Nerede kald\u0131n\u0131z? Nerede bu Dostoyevski'niz? Gen\u00e7 mi? Ka\u00e7 ya\u015f\u0131nda? Hemen getirin bana onu!..\"\n\nBelinski'nin evine getirilen yirmi \u00fc\u00e7 ya\u015f\u0131ndaki gen\u00e7 yazar, daha sonra orada olanlar\u0131 \u015f\u00f6yle hat\u0131rl\u0131yor:\n\n> Ve i\u015fte... beni onun yan\u0131na g\u00f6t\u00fcrd\u00fcler. Belinski'yi birka\u00e7 y\u0131l \u00f6nce heyecanla okumu\u015ftum, ama bana \u00fcrk\u00fct\u00fcc\u00fc ve sert gelmi\u015fti ve benim _\u0130nsanc\u0131klar_ '\u0131mla alay edecek, diye d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyordum. Beni \u00e7ok sayg\u0131l\u0131 ve a\u011f\u0131rba\u015fl\u0131 bir \u015fekilde kar\u015f\u0131lad\u0131, ama daha bir dakika bile ge\u00e7meden her \u015fey bamba\u015fka oldu... Ate\u015fli ate\u015fli, alevli g\u00f6zlerle konu\u015fuyordu. \"Siz kendiniz anl\u0131yor musunuz?\" diyordu bana tekrar tekrar, al\u0131\u015fkanl\u0131\u011f\u0131 oldu\u011fu \u00fczere ba\u011f\u0131rarak, \"Ne yazm\u0131\u015f oldu\u011funuzu anl\u0131yor musunuz!.. B\u00fct\u00fcn bu korkun\u00e7 ger\u00e7e\u011fi, bizlere g\u00f6stermi\u015f oldu\u011funuz bu ger\u00e7e\u011fi siz mi d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcn\u00fcz? Olamaz, sizin gibi yirmi ya\u015f\u0131nda birinin b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 anlam\u0131\u015f olmas\u0131na imk\u00e2n yok... Ger\u00e7e\u011fi ke\u015ffetmi\u015f ve bir sanat\u00e7\u0131 olarak ilan etmi\u015fsiniz, size bir yetenek verilmi\u015f, yetene\u011finizin de\u011ferini bilin ve emin olun, siz b\u00fcy\u00fck bir yazar olacaks\u0131n\u0131z!\"\n\n* * *\n\nBug\u00fcn, yaz\u0131ld\u0131ktan y\u00fcz elli y\u0131l\u0131 a\u015fk\u0131n bir zaman sonra, _\u0130nsanc\u0131klar_ neden h\u00e2l\u00e2 okunmaktad\u0131r?\n\n\u0130ki temel nedeni vard\u0131r bunun: Birincisi, bu roman Dostoyevski'nin ruhunu ve evrenini, eserlerinde anlatt\u0131\u011f\u0131 Petersburg'un d\u00fcnyas\u0131n\u0131 ilk kez ortaya \u00e7\u0131karan bir kitap olmas\u0131 nedeniyle okunmaktad\u0131r: Ya\u015fl\u0131 Devu\u015fkin ile gen\u00e7 Varvara'n\u0131n bir avlunun kar\u015f\u0131l\u0131kl\u0131 iki odas\u0131nda oturdu\u011fu ve birbiriyle yaz\u0131\u015ft\u0131\u011f\u0131 bina, Dostoyevski'nin \u00f6zellikle ilk d\u00f6nem eserlerinin neredeyse b\u00fct\u00fcn kadrosunu, b\u00fct\u00fcn o yoksul, dar gelirli insanlar\u0131, memurlar\u0131, ev sahibelerini, subaylar\u0131 vb. bar\u0131nd\u0131rmaktad\u0131r. Di\u011fer b\u00fct\u00fcn eserlerin, \u00f6rne\u011fin _Beyaz Geceler_ 'in, _Yeralt\u0131ndan Notlar_ '\u0131n, _Ezilenler_ 'in ve _Delikanl\u0131_ 'n\u0131n kadrosu buradad\u0131r \u2013 hatta Raskolnikov'un bile o hezeyanl\u0131 planlar\u0131n\u0131 Makar Devu\u015fkin'in ve b\u00fcy\u00fck olas\u0131l\u0131kla Bay Prohar\u00e7in'in de oturdu\u011fu bu binan\u0131n \u00e7at\u0131 kat\u0131nda yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131 hayal etmek zor de\u011fildir.\n\nBu roman, Dostoyevski'nin d\u00fcnyas\u0131n\u0131, onu bir yazar yapan d\u00fcnyay\u0131 neredeyse tam kadrosuyla ve Dostoyevski'nin hayalindeki ilk haliyle sergilemektedir.\n\nDi\u011fer yandan, roman\u0131n kal\u0131c\u0131 bir etki b\u0131rakmas\u0131n\u0131n ikinci bir nedeni de, Baudelaire'le ayn\u0131 y\u0131l do\u011fmu\u015f olan Dostoyevski'nin bu romanla bir bak\u0131ma Rus modernizminin \u00f6nc\u00fcleri aras\u0131nda yer alm\u0131\u015f olmas\u0131, en az\u0131ndan bu modernizmin temel karakterini ortaya \u00e7\u0131karm\u0131\u015f olmas\u0131d\u0131r. Bu romanda XIX. y\u00fczy\u0131l sonu Rus roman\u0131n\u0131n ele alaca\u011f\u0131 temel konular\u0131n hemen hepsi vard\u0131r neredeyse: Yoksulluk, paran\u0131n g\u00fcc\u00fc, de\u011fi\u015fen toplumsal ili\u015fkiler, entelijensiya, yani e\u011fitimli, ayd\u0131n kesim ile halk aras\u0131ndaki u\u00e7urum, entelijensiya'n\u0131n hayalperestli\u011fi, edebiyat ile ger\u00e7ek hayat\u0131n \u00e7eli\u015fkisi, yirmi y\u0131l sonra Gon\u00e7arov'un Oblomov karakteriyle tiple\u015fecek olan bir l\u00fczumsuz adaml\u0131k hali, \u015fehir ile k\u00f6y kar\u015f\u0131tl\u0131\u011f\u0131 ve elbette, ironi, mizah. B\u00fcy\u00fck olas\u0131l\u0131kla, Belinski'yi co\u015fkuland\u0131ran \u015fey, bir ilk eserde b\u00fct\u00fcn bu konular\u0131n dengeli bir \u00f6l\u00e7\u00fcyle bir araya getirilmi\u015f olmas\u0131yd\u0131. Belinski bu romandaki do\u011falc\u0131, ger\u00e7ek\u00e7i \u00f6\u011feleri be\u011fenmi\u015f, ama bu roman\u0131n i\u00e7inde k\u0131v\u0131lc\u0131mlanmaya ba\u015flayan ve Dostoyevski'nin _\u0130kiz_ 'de ( _\u0130kiz_ , yani Rus\u00e7as\u0131yla _Dvoynik_ s\u00f6zc\u00fc\u011f\u00fcn\u00fcn Hoffmann'\u0131n, Poe'nun kulland\u0131\u011f\u0131 _doppelg\u00e4nger_ fig\u00fcr\u00fcn\u00fcn bir \u00e7evirisi oldu\u011funu hat\u0131rlayal\u0131m) dizginlerini serbest b\u0131rakaca\u011f\u0131 modernist sesi tan\u0131mam\u0131\u015f ya da yabanc\u0131 bulmu\u015ftur.\n\nN.M. \u00c7irkov, _\u0130nsanc\u0131klar_ 'daki \u015fehir-k\u00f6y kar\u015f\u0131tl\u0131\u011f\u0131na, _O stile Dostoyevskova_ (Dostoyevski'nin \u00dcslubu) adl\u0131 kitab\u0131nda \u015f\u00f6yle dikkat \u00e7ekiyor:\n\n> Bu roman\u0131n ve ayn\u0131 d\u00f6nemdeki eserlerin temel eylem alan\u0131 \u2013 kalabal\u0131k \u015fehir, g\u00fcr\u00fclt\u00fc, ama en \u00f6nemlisi s\u0131k\u0131\u015f\u0131kl\u0131k ve s\u0131k\u0131c\u0131l\u0131k, \u015fehrin ve \u015fehir sakinlerinin kasvetli g\u00f6r\u00fcn\u00fcm\u00fc, \u00e7evrede bulunan e\u015fyalar\u0131n gri, \u00e7amurlu, koyu renkli boyalar\u0131d\u0131r. Dostoyevski'nin ilk d\u00f6nem eserlerindeki kahramanlar\u0131n kaderini belirleyen ve \u00e7evrelerini saran d\u00fcnya budur. Ge\u00e7mi\u015f, k\u00f6y d\u00fcnyas\u0131d\u0131r, kahramanlar\u0131n hat\u0131ralar\u0131nda her \u015feyin parlak renklerle dolu oldu\u011fu ve \"her \u015feyin dingin, herkesin mutlu\" oldu\u011fu bir d\u00fcnyad\u0131r. Bu y\u00fczden, insanlar\u0131n eski, g\u00fczel bir d\u00fcnyadan kopmu\u015f olmalar\u0131 motifi \u00f6nce _\u0130nsanc\u0131klar_ 'da duyulmaya ba\u015flar.\n\nRomanda bu eski, g\u00fczel d\u00fcnya 3 Eyl\u00fcl g\u00fcn\u00fc kad\u0131n karakter taraf\u0131ndan \u015f\u00f6yle anlat\u0131l\u0131r (Gon\u00e7arov, _Oblomov_ 'da buna benzer bir tasvire \"Oblomov'un D\u00fc\u015f\u00fc\" adl\u0131 b\u00f6l\u00fcmdeki Oblomovka k\u00f6y\u00fc tasvirinde yer verecektir):\n\n> K\u00f6ydeyken sonbahar\u0131 ne \u00e7ok severdim! Daha k\u00fc\u00e7\u00fcc\u00fck \u00e7ocuktum, ama o zaman da bir\u00e7ok \u015fey hissederdim. Sonbahar ak\u015fam\u0131n\u0131 sabah\u0131ndan daha \u00e7ok severdim. Evimizden iki ad\u0131m \u00f6tede, da\u011f\u0131n k\u0131y\u0131s\u0131nda, g\u00f6l vard\u0131. Bu g\u00f6l \u2013\u015fimdi g\u00f6zlerimin \u00f6n\u00fcne geliyor\u2013 bu g\u00f6l \u00f6yle b\u00fcy\u00fck, \u00f6yle ayd\u0131nl\u0131k, \u00f6yle temizdi ki, kristal gibiydi!\n\n5 Eyl\u00fcl'de erkek karakter, Petersburg'un yoksul ve zengin insanlar\u0131n\u0131n ya\u015fad\u0131\u011f\u0131 semtlerin, Fontanka ile Gorohovaya'n\u0131n kar\u015f\u0131tl\u0131\u011f\u0131n\u0131 anlat\u0131r:\n\n> Biraz hava almak i\u00e7in Fontanka k\u0131y\u0131s\u0131nda gezmeye \u00e7\u0131kt\u0131m. \u00c7ok s\u0131cak, nemli bir ak\u015famd\u0131. Saat alt\u0131da ortal\u0131k kararm\u0131\u015ft\u0131 \u2013 t\u0131pk\u0131 \u015fimdiki gibi! Ya\u011fmur ya\u011fm\u0131yordu ama sis vard\u0131; s\u0131k\u0131 bir ya\u011fmurdan geri kalmayan bir sis. G\u00f6kte uzun, geni\u015f bulutlar \u015ferit \u015ferit ilerliyordu. Halk ak\u0131n ak\u0131n y\u00fcr\u00fcyordu k\u0131y\u0131da ve hepsinin de y\u00fcz\u00fc sanki kastenmi\u015f gibi korkun\u00e7, kasvetliydi; sarho\u015f adamlar, kalk\u0131k burunlu kad\u0131nlar \u2013 _\u00e7uhonka_ 'lar, \u00e7izme giymi\u015f ba\u015f\u0131 ba\u011fs\u0131z bek\u00e2r kad\u0131nlar, artel i\u015f\u00e7ileri, arabac\u0131lar, t\u00fcrl\u00fc t\u00fcrl\u00fc ihtiya\u00e7lar\u0131n pe\u015findeki karde\u015flerimiz; \u00e7ubuklu \u00f6nl\u00fc\u011f\u00fcn\u00fc giymi\u015f, s\u0131ska, hastal\u0131kl\u0131, y\u00fcz\u00fc ya\u011f kaplanm\u0131\u015f, eline bir kilit alm\u0131\u015f \u00e7ilingir \u00e7\u0131ra\u011f\u0131; iki metre boyunda bir emekli asker \u2013 i\u015fte b\u00f6yle bir halk vard\u0131. O saatte de anla\u015f\u0131lan ba\u015fka bir halk olamazd\u0131. Gemi kanal\u0131 Fontanka!..\n> \n> (...)\n> \n> Gorohovaya'ya sapt\u0131\u011f\u0131mda, ortal\u0131k iyice kararm\u0131\u015f ve gaz lambalar\u0131 yanm\u0131\u015ft\u0131. Uzun zamand\u0131r gitmemi\u015ftim Gorohovaya'ya \u2013 gidememi\u015ftim. Ne g\u00fcr\u00fclt\u00fcl\u00fc bir cadde! Ne kadar \u00e7ok zengin d\u00fckk\u00e2nlar, ma\u011fazalar var; her \u015fey \u0131\u015f\u0131l \u0131\u015f\u0131l yan\u0131yor, camlar\u0131n arkas\u0131nda kuma\u015flar, \u00e7i\u00e7ekler, kurdeleli bir s\u00fcr\u00fc \u015fapkalar var. B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n s\u00fcs diye konuldu\u011funu d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyor insan \u2013 ama \u00f6yle de\u011fil, \u00e7\u00fcnk\u00fc adamlar var, b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 sat\u0131n al\u0131yor, kar\u0131lar\u0131na hediye ediyorlar. Zengin bir cadde! Gorohovaya'da bir s\u00fcr\u00fc Alman f\u0131r\u0131nc\u0131 ya\u015f\u0131yor; cadde halk\u0131n\u0131n da hali vakti yerinde olmal\u0131. Her an bir s\u00fcr\u00fc araba ge\u00e7iyor caddeden; k\u00f6pr\u00fc b\u00fct\u00fcn hepsini nas\u0131l ta\u015f\u0131yabiliyor! \u015eatafatl\u0131 yayl\u0131 arabalar var, camlar\u0131 ayna gibi, i\u00e7leri kadife ve k\u00fcrk kapl\u0131; soylular\u0131n u\u015faklar\u0131 apoletli, k\u0131l\u0131\u00e7l\u0131. B\u00fct\u00fcn arabalar\u0131 seyrettim, i\u00e7lerinde oturan kad\u0131nlar\u0131n hepsi de prenses ve kontesler gibi giyinmi\u015fti. Herhalde, herkesin balolara ve toplant\u0131lara tela\u015f etti\u011fi bir saatti...\n\nParis pasajlar\u0131n\u0131 anlat\u0131yor sanki Baudelaire.\n\n* * *\n\nDostoyevski'nin s\u0131rad\u0131\u015f\u0131 yetene\u011fini fark eden Belinski, 1846 y\u0131l\u0131nda, _\u0130nsanc\u0131klar_ yay\u0131mland\u0131ktan sonra, _Peterburgski Sbornik_ adl\u0131 dergiye yazd\u0131\u011f\u0131 ele\u015ftirilerden birine, Dostoyevski' nin bu s\u0131rad\u0131\u015f\u0131 yetene\u011fini a\u00e7\u0131klamak \u00fczere Pu\u015fkin'i \u00f6rnek vererek ba\u015flar:\n\n> S\u0131rad\u0131\u015f\u0131 bir yetene\u011fin ortaya \u00e7\u0131kmas\u0131 okuyan ve yazanlar aras\u0131nda tart\u0131\u015fma ve anla\u015fmazl\u0131klara yol a\u00e7ar. E\u011fer bu yetenek daha kurulu\u015funu tamamlamam\u0131\u015f bir edebiyat\u0131n erken d\u00f6neminde ortaya \u00e7\u0131km\u0131\u015fsa, bir yandan heyecan dolu \u00e7\u0131\u011fl\u0131klarla, \u00f6l\u00e7\u00fcs\u00fcz \u00f6vg\u00fclerle, di\u011fer yandan ko\u015fulsuz bir yarg\u0131yla, ko\u015fulsuz bir olumsuzlamayla kar\u015f\u0131la\u015f\u0131r. Pu\u015fkin'de b\u00f6yle oldu. Onda \"Kuzeyli bir Byron\" g\u00f6rd\u00fcler (Sanki G\u00fcneyli bir Byron varm\u0131\u015f gibi!), \"\u00e7a\u011fda\u015f insanl\u0131\u011f\u0131n temsilcisi\"ni g\u00f6rd\u00fcler, \u00fcstelik onun daha ilk eserleri i\u00e7in, \u00f6zellikle de di\u011ferlerinden daha zay\u0131f olan ve art\u0131k benzersiz de\u011ferini kesinlikle kaybetmi\u015f olanlar i\u00e7in s\u00f6yleniyordu b\u00fct\u00fcn bunlar; ba\u015fkalar\u0131 da onun eserlerini \u00e7ocukluktan beri al\u0131\u015ft\u0131klar\u0131 t\u00f6rensel gevezeliklere k\u0131yasla \u015fiirin seviyesizle\u015ftirilmesi, s\u0131radanla\u015ft\u0131r\u0131lmas\u0131 olarak g\u00f6r\u00fcyorlard\u0131. Pu\u015fkin'i anlamak ba\u015fka bir ku\u015fa\u011fa kald\u0131 ve bu da \u00f6l\u00fcm\u00fcnden \u00f6nce ger\u00e7ekle\u015fmedi.\n\nArd\u0131ndan Pu\u015fkin ile Gogol ili\u015fkisini de\u011ferlendirmeye ge\u00e7er:\n\n> Ama Pu\u015fkin'in \u00f6nc\u00fcleri i\u00e7in de onun \u00fczerinde az \u00e7ok etki b\u0131rakm\u0131\u015f olduklar\u0131 ve onlar\u0131n \u015fiirinin az \u00e7ok onun \u015fiirini, \u00f6zellikle de ilk denemelerini haber verdi\u011fi s\u00f6ylenebilir. Pu\u015fkin'in \u00fczerinde \u00e7a\u011fda\u015f\u0131 olan Avrupal\u0131 \u015fairlerin etkisi daha a\u00e7\u0131k ve do\u011frudan olmu\u015ftu. E\u011fer Pu\u015fkin'in bu ilk eserleri baz\u0131lar\u0131na tats\u0131z gelmi\u015f, baz\u0131lar\u0131nda da sadece yenili\u011fiyle de\u011fil, \u00f6zg\u00fcnl\u00fc\u011f\u00fc ve kendine \u00f6zg\u00fcl\u00fc\u011f\u00fcyle de tam bir ho\u015fnutluk ve heyecan yaratm\u0131\u015fsa bu, onun yetene\u011finin ne kadar d\u00e2hiyane oldu\u011funu g\u00f6sterir. Ama her \u015feye ra\u011fmen onun ilk eserleri uzaktan da olsa Rus edebiyat\u0131ndaki bir\u00e7ok kimseyi, ama yak\u0131n bir \u015fekilde, yabanc\u0131 edebiyattaki \u00e7ok daha fazla kimseyi hat\u0131rlat\u0131yordu; bu da ona ba\u015far\u0131s\u0131z ve yersiz bir \u015fekilde verilen Rus Byron unvan\u0131n\u0131n bir kan\u0131t\u0131 olarak durmaktad\u0131r. Gogol'\u00fcn Rus edebiyat\u0131nda bir \u00f6nc\u00fcl\u00fc yoktu, yabanc\u0131 edebiyatta da benzerleri yoktu (ve olamazd\u0131). Onun \u015fiirinin soyu, ortaya \u00e7\u0131kmadan \u00f6nce, ima bile edilmemi\u015fti. \u015eiiri birdenbire, beklenmedik \u015fekilde, ba\u015fka hi\u00e7bir \u015fiire benzemeden ortaya \u00e7\u0131kt\u0131. Elbette, Gogol'\u00fcn, s\u00f6zgelimi Pu\u015fkin'den etkilendi\u011fi reddedilemez; ama bu etki do\u011frudan de\u011fildi: Gogol'\u00fcn eserine yans\u0131m\u0131\u015ft\u0131 ama deyim yerindeyse, Gogol'\u00fcn eserinin y\u00fcz hatlar\u0131na, \u00e7ehresine yans\u0131mam\u0131\u015ft\u0131. Bu etki daha \u00e7ok Pu\u015fkin'in, Pu\u015fkin'in kendisinden bile \u00f6ne \u00e7\u0131kt\u0131\u011f\u0131 bir d\u00f6nemin etkisiydi. Tabii e\u011fer Gogol, Pu\u015fkin'den \u00f6nce gelmi\u015f olsayd\u0131, \u015fu anda durdu\u011fu y\u00fcksekli\u011fe eri\u015femezdi. Ama do\u011frudan etki, yani Pu\u015fkin \u00fczerinde ondan \u00f6nceki Rus ve \u00e7a\u011fda\u015f\u0131 olan Avrupal\u0131 \u015fairlerin (az ya da \u00e7ok \u00f6l\u00e7\u00fcde, yak\u0131ndan ya da uzaktan) sahip oldu\u011fu etki d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcl\u00fcrse belli ki Pu\u015fkin taraf\u0131ndan Gogol'e y\u00f6nelik b\u00f6yle bir etki, Gogol'\u00fcn eserlerinde herhangi bir \u015fekilde bulunamaz.\n\nDostoyevski'yi ve _\u0130nsanc\u0131klar_ '\u0131 bu \u00e7er\u00e7evede Pu\u015fkin-Gogol \u00e7izgisinin haber verdi\u011fi bir yetenek olarak de\u011ferlendirir:\n\n> _\u0130nsanc\u0131klar_ ve yeni, s\u0131rad\u0131\u015f\u0131 bir yetenekle, Rus edebiyat\u0131 sahnesine \u00e7\u0131kmaya haz\u0131rlanan bir yetenekle ilgili s\u00f6ylentiler, uzun zamand\u0131r bu roman\u0131n ortaya \u00e7\u0131k\u0131\u015f\u0131n\u0131 haber veriyordu.(...) _\u0130nsanc\u0131klar_ ger\u00e7ek bir ba\u015far\u0131 elde etti. E\u011fer bu roman herkes taraf\u0131ndan tart\u0131\u015fmas\u0131z \u00f6vg\u00fclerle ve tart\u0131\u015fmas\u0131z heyecanla kar\u015f\u0131land\u0131ysa, bu onda kesinlikle yetenek oldu\u011fu, ama s\u0131rad\u0131\u015f\u0131 bir \u015fey olmad\u0131\u011f\u0131 konusunda \u00e7\u00fcr\u00fct\u00fclmesi imk\u00e2ns\u0131z bir kan\u0131t say\u0131l\u0131rd\u0131. B\u00f6yle bir \u00e7\u0131k\u0131\u015f \u00fcz\u00fcc\u00fc olurdu. Ama \u00e7ok daha iyi bir \u015fey oldu: \u015eiiri anlama yetene\u011finden kesinlikle yoksun olan insanlar ve iki-\u00fc\u00e7 yazar bozuntusu d\u0131\u015f\u0131nda, herkes bu roman\u0131n hi\u00e7 de s\u0131radan bir yetene\u011fe ait olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 kabul etti. \u0130lk sefer i\u00e7in daha fazlas\u0131 istenemezdi.\n> \n> (...)\n> \n> En b\u00fcy\u00fck, en dahi, en hatas\u0131z ele\u015ftirmen zamand\u0131r. Fakat, Dostoyevski'nin roman\u0131n\u0131n Petersburg'daki herkes taraf\u0131ndan okundu\u011funu ve sadece Petersburg'un bu yeni \u015fairin yetene\u011fiyle ilgili g\u00f6r\u00fc\u015f\u00fcn\u00fc sergiledi\u011fini unutmamak gerekir. Moskova'da onun _\u0130nsanc\u0131klar_ ve _\u0130kiz_ adl\u0131 romanlar\u0131 daha yeni okunuyor, ta\u015fradaysa daha okunmad\u0131 bunlar. Dostoyevski'nin Moskova ve ta\u015frada ne gibi izlenimler b\u0131rakaca\u011f\u0131n\u0131 \u00f6\u011frenmek \u00e7ok ilgin\u00e7 olurdu. Ama bunu beklerken, kendi izlenimlerimizi de\u011ferlendirmekte gecikmeyelim.\n\nArd\u0131ndan, Dostoyevski \u00fczerindeki Gogol etkisinin, Dostoyevski'nin \u00f6zg\u00fcrl\u00fc\u011f\u00fcnden ve ba\u011f\u0131ms\u0131zl\u0131\u011f\u0131ndan geri planda kald\u0131\u011f\u0131n\u0131 savunur:\n\n> \u0130lk bak\u0131\u015fta Dostoyevski'nin yetene\u011finin satirik, tasvire dayal\u0131 olmad\u0131\u011f\u0131, y\u00fcksek bir yarat\u0131c\u0131l\u0131k seviyesinde oldu\u011fu ve yetene\u011finin h\u00e2kim karakterinin mizah oldu\u011fu yazd\u0131klar\u0131na, ilk bak\u0131ld\u0131\u011f\u0131 anda belli oluyor.\n> \n> Hayat\u0131 ve insan kalbini tan\u0131mas\u0131yla, yani deneyim ve g\u00f6zlemle gelen bir \u015feyle etkilemiyor; hay\u0131r, bunlar\u0131 biliyor, hem de derinden biliyor, ama a _priori_ , \u00f6ncelikle, saf \u015fiirsel olarak, sanatsal olarak biliyor. Onun bilgisi yetenektir, esindir. Onu kimseyle k\u0131yaslamak istemiyoruz, \u00e7\u00fcnk\u00fc bu t\u00fcr k\u0131yaslar\u0131 \u00e7ocuklar yapar ve bunlar hi\u00e7bir \u015feyi a\u00e7\u0131klamaz. Sadece bu yetene\u011fin s\u0131rad\u0131\u015f\u0131 ve kendine \u00f6zg\u00fc oldu\u011funu, daha ilk eseriyle, e\u011filimi ve karakteriyle az ya da \u00e7ok derecede Gogol'e bor\u00e7lu olan o yazar kalabal\u0131\u011f\u0131m\u0131zdan keskin bir \u015fekilde ayr\u0131lm\u0131\u015f oldu\u011funu, yetene\u011finin ba\u015far\u0131s\u0131n\u0131n da buradan geldi\u011fini s\u00f6ylemeliyiz.\n> \n> Onun Gogol'le ili\u015fkisine gelince, g\u00fc\u00e7l\u00fc ve ba\u011f\u0131ms\u0131z bir yetene\u011fe sahip bir yazar olarak onu bir Gogol taklit\u00e7isi olarak adland\u0131ramad\u0131\u011f\u0131m\u0131z gibi, onun Gogol'e olan borcunun Lermontov'un Pu\u015fkin'e olan borcundan daha fazla oldu\u011funu da s\u00f6yleyemeyiz. Dostoyevski'nin iki roman\u0131nda da ( _\u0130nsanc\u0131klar_ ve _\u0130kiz_ ) g\u00fc\u00e7l\u00fc bir Gogol etkisi g\u00f6r\u00fclmektedir, devrik c\u00fcmlelerde bile; ama Bay Dostoyevski b\u00fct\u00fcn yetene\u011fiyle o kadar ba\u011f\u0131ms\u0131zd\u0131r ki \u015fimdi onun \u00fczerinde Gogol etkisi g\u00f6r\u00fcl\u00fcyor olsa bile, herhalde, bu etki devam etmeyecek ve k\u0131sa s\u00fcrede ba\u015fka, sadece ona ait olan kusurlarla birlikte silinip gidecektir, yani Gogol sonsuza dek onun, deyim yerindeyse, sanatsal a\u00e7\u0131dan babas\u0131 olarak kalsa da... Bay Dostoyevski'nin yetene\u011finin, bireyselli\u011finin ve ki\u015filik \u00f6zelliklerinin ne oldu\u011funu kesin olarak belirlemek h\u00e2l\u00e2 g\u00fc\u00e7t\u00fcr, ama b\u00fct\u00fcn bunlara sahip oldu\u011funda hi\u00e7bir \u015f\u00fcpheye yer yok.\n\nYayg\u0131n bir kan\u0131ya g\u00f6re Belinski, _\u0130nsanc\u0131klar_ '\u0131 \u00f6vm\u00fc\u015f fakat k\u0131sa s\u00fcre sonra yay\u0131mlanan _\u0130kiz_ adl\u0131 roman\u0131 be\u011fenmeyerek Dostoyevski'den uzakla\u015fm\u0131\u015ft\u0131r. Bu kan\u0131 genel olarak yanl\u0131\u015ft\u0131r. Belinski _\u0130kiz_ 'i _\u0130nsanc\u0131klar_ kadar iyi bulmam\u0131\u015f, _\u0130kiz_ 'de mizah \u00f6\u011fesinin dengeli kullan\u0131lmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 savunmu\u015ftur; as\u0131l be\u011fenmedi\u011fi kitap _Ev Sahibesi_ olmu\u015ftur. Yukar\u0131daki ele\u015ftirinin devam\u0131nda _\u0130nsanc\u0131klar_ ile _\u0130kiz_ aras\u0131nda temel fark\u0131 \u015f\u00f6yle dile getirir:\n\n> _\u0130nsanc\u0131klar_ 'a bakarak derin insani ve patetik \u00f6\u011fenin, mizahi \u00f6\u011feyle kayna\u015farak onun yetene\u011finin temel karakterini olu\u015fturdu\u011fu sonucuna varm\u0131\u015ft\u0131k; ama, _\u0130kiz_ 'i okurken, bu t\u00fcr bir \u00e7\u0131kar\u0131m\u0131n \u00e7ok acelecilik oldu\u011funu g\u00f6rd\u00fck. Do\u011fru, sadece ahlaken k\u00f6r ve sa\u011f\u0131r olanlar _\u0130kiz_ 'de derin bir patetik, derin bir trajik renk ve ton bulundu\u011funu g\u00f6remez; ama birincisi, bu renk ve ton \u0130kiz'de, mizah\u0131n arkas\u0131na, deyim yerindeyse, saklanm\u0131\u015ft\u0131r, t\u0131pk\u0131 Gogol'\u00fcn _Bir Delinin G\u00fcncesi_ 'ndeki gibi saklanm\u0131\u015ft\u0131r. (...) Genel olarak Bay Dostoyevski'nin yetene\u011fi, b\u00fct\u00fcn b\u00fcy\u00fckl\u00fc\u011f\u00fcne ra\u011fmen, h\u00e2l\u00e2 o kadar gen\u00e7tir ki kendini ifade edemez. Bu da do\u011fald\u0131r; ilk eseriyle her \u015feyi ifade etmi\u015f olan bir yazardan \u00e7ok \u015fey beklenemez. _Zaman\u0131m\u0131z\u0131n Bir Kahraman\u0131_ ne kadar g\u00fczeldi, ama e\u011fer biri \u00e7\u0131k\u0131p da Lermontov'un daha sonra ondan daha iyi bir \u015fey yazamayaca\u011f\u0131n\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcnecek olsa bu, onun Lermontov'un yetene\u011fi hakk\u0131nda \u00e7ok iyi \u015feyler d\u00fc\u015f\u00fcnmedi\u011fini g\u00f6sterirdi.\n\nBelinski, belki de bir bak\u0131ma, otuz y\u0131l kadar sonra Paul Verlaine'in Avrupa modernizminin \u00f6nc\u00fclerinden Arthur Rimbaud kar\u015f\u0131s\u0131nda ya\u015fayaca\u011f\u0131 co\u015fku ve hayalk\u0131r\u0131kl\u0131\u011f\u0131n\u0131 Dostoyevski kar\u015f\u0131s\u0131nda ya\u015famaktad\u0131r, \u00e7\u00fcnk\u00fc onda onun gelece\u011fini g\u00f6rm\u00fc\u015ft\u00fcr:\n\n> B\u00fct\u00fcn bu korkun\u00e7 ger\u00e7e\u011fi, bizlere g\u00f6stermi\u015f oldu\u011funuz bu ger\u00e7e\u011fi siz mi d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcn\u00fcz? Olamaz, sizin gibi yirmi ya\u015f\u0131nda birinin b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 anlam\u0131\u015f olmas\u0131na imk\u00e2n yok... Ger\u00e7e\u011fi ke\u015ffetmi\u015f ve bir sanat\u00e7\u0131 olarak ilan etmi\u015fsiniz, size bir yetenek verilmi\u015f, yetene\u011finizin de\u011ferini bilin ve emin olun, siz b\u00fcy\u00fck bir yazar olacaks\u0131n\u0131z!\n\nBelinski hakl\u0131 \u00e7\u0131kt\u0131.\n\n* * *\n\n_\u0130nsanc\u0131klar_ , Rus\u00e7adan T\u00fcrk\u00e7eye ilk kez, yay\u0131mland\u0131ktan y\u00fcz sekiz y\u0131l sonra, 1954 y\u0131l\u0131nda, Nihal Yalaza Taluy taraf\u0131ndan, _\u0130nsanc\u0131klar_ ismiyle \u00e7evrildi. Rus\u00e7adan ikinci \u00e7evirisi 1970 y\u0131l\u0131nda Ergin Altay taraf\u0131ndan, Nihal Han\u0131m'\u0131n benimsedi\u011fi isimle yap\u0131ld\u0131. Roman\u0131n bu \u00fc\u00e7\u00fcnc\u00fc Rus\u00e7adan \u00e7evirisinde de, Dostoyevski'nin koydu\u011fu as\u0131l isme en yak\u0131n bi\u00e7imi veren \"Zavall\u0131 \u0130nsanlar\", \"Yoksul \u0130nsanlar\" gibi isimler kullanmak yerine, 1954 y\u0131l\u0131nda ya \u00e7evirmen Nihal Yalaza Taluy'un ya da yay\u0131mc\u0131 Ya\u015far Nabi Nay\u0131r'\u0131n bulmu\u015f oldu\u011fu _\u0130nsanc\u0131klar_ ismini, yoksulluk vurgusunu hafifletse de se\u00e7kin bir bulu\u015f olan bu ismi korumay\u0131 uygun g\u00f6rd\u00fck. Bu isim, Nihal Han\u0131m'\u0131n romantikle\u015ftirici \u00e7eviri \u00fcslubunun bir yank\u0131s\u0131 olsa da, hem benimsenmi\u015f hem de zarif bir bulu\u015f olarak korunmay\u0131 hak ediyor.\n\nSABR\u0130 G\u00dcRSES\n\n# KAYNAK\u00c7A\n\nVissarion Belinski, \"'Bedniye Lyudi,' roman g. Dastayeskova,\" _Peterburgski Sbornik_ , 1846, 1848; _Sobranie So\u00e7ineni v Treh Tomah_ , 1948.\n\nN.M. \u00c7irkov, _O stile Dostoyevskova_ , Nauka, 1967.\n\nJoseph Frank, _Dastaevsky: A Writer in His Time_ , Princeton University Press, 2009.\n\nYuri Seleznev, _Dastayevski_ , Molodaya Gvardiya, 1981.\n\n# Nisan\n\n8 Nisan\n\nE\u015fsiz Varvara Alekseyevna,\n\nD\u00fcn mutlu oldum, a\u015f\u0131r\u0131 mutlu oldum, ak\u0131l almaz derecede mutlu oldum! \u0130nat\u00e7\u0131s\u0131n\u0131zd\u0131r, ama hayatta bir kez olsun beni dinlediniz. D\u00fcn ak\u015fam, saat sekizde, uyand\u0131m (biliyorsunuz can\u0131m, i\u015ften geldikten sonra bir saat kadar uyumay\u0131 severim), mumu ald\u0131m, k\u00e2\u011f\u0131tlar\u0131 haz\u0131rlad\u0131m, kalemi \u00e7\u0131kard\u0131m, sonra birden, tesad\u00fcfen bak\u0131\u015flar\u0131m\u0131 yukar\u0131 \u00e7evirdim... Yemin ederim, y\u00fcre\u011fim hop etti! Benim i\u00e7imden ne ge\u00e7ti\u011fini, k\u00fc\u00e7\u00fck kalbimin neyi arzu etti\u011fini anlam\u0131\u015fs\u0131n\u0131z! Pencerenizdeki perdenin ucunun tam da benim size s\u00f6yledi\u011fim gibi k\u0131vr\u0131l\u0131p k\u0131na\u00e7i\u00e7e\u011fi saks\u0131s\u0131na ili\u015ftirildi\u011fini g\u00f6rd\u00fcm; o s\u0131rada pencerede zarif y\u00fcz\u00fcn\u00fcz\u00fc g\u00f6r\u00fcr gibi oldum, sanki odan\u0131zdan bana bak\u0131yor, beni d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyordunuz. Ama o sevimli zarif y\u00fcz\u00fcn\u00fcz\u00fc do\u011fru d\u00fcr\u00fcst g\u00f6remedi\u011fim i\u00e7in can\u0131m \u00e7ok s\u0131k\u0131ld\u0131 g\u00fcvercinim!\n\nBir zamanlar billur gibi g\u00f6r\u00fcrd\u00fck can\u0131m. Ya\u015fl\u0131l\u0131k mutluluk getirmiyor bir tanem! Daha \u015fimdiden ya\u015fard\u0131 g\u00f6zlerim; geceleyin \u00e7al\u0131\u015f\u0131yorum, bir \u015feyler yaz\u0131yorum, sabahleyin bir bak\u0131yorum g\u00f6zlerim k\u0131pk\u0131rm\u0131z\u0131, sanki ba\u015fkalar\u0131ndan utanm\u0131\u015f\u0131m gibi g\u00f6zya\u015flar\u0131m ak\u0131yor. Fakat hayalimde sizin g\u00fcl\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcz canlan\u0131yor mele\u011fim, sizin iyi y\u00fcrekli, davetk\u00e2r g\u00fcl\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcz; kalbimde de sizi \u00f6pt\u00fc\u011f\u00fcm zamanki duygular var, Varenka2 , hat\u0131rlar m\u0131s\u0131n\u0131z, mele\u011fim? Biliyor musunuz g\u00fcvercinim, beni bu arada parma\u011f\u0131n\u0131zla tehdit etmi\u015fsiniz gibi geldi? \u00d6yle mi oldu, yaramaz\u0131m? Bunlar\u0131 mektubunuzda ayr\u0131nt\u0131s\u0131yla yazmal\u0131s\u0131n\u0131z muhakkak.\n\nPeki, ama \u015fu sizin perdenizle ilgili icad\u0131m\u0131za ne diyorsunuz, Varenka? \u00c7ok sevimli, de\u011fil mi? \u0130\u015ften d\u00f6nd\u00fckten sonra otururken, yatarken, uyand\u0131\u011f\u0131mda, sizin beni d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fc\u011f\u00fcn\u00fcz\u00fc, beni hat\u0131rlad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131, hem de sa\u011fl\u0131kl\u0131 ve ne\u015feli oldu\u011funuzu biliyorum. Perdeyi kapat\u0131nca, \"Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, Makar Alekseyevi\u00e7,\" demi\u015f oluyorsunuz, \"uyku vakti!\" Perdeyi a\u00e7\u0131nca da, \"G\u00fcnayd\u0131n Makar Alekseyevi\u00e7\", demi\u015f oluyorsunuz, \"Nas\u0131l uyudunuz?\" ya da, \"Sa\u011fl\u0131\u011f\u0131n\u0131z nas\u0131l Makar Alekseyevi\u00e7?\" Ne diyeyim i\u015fte, rabbimiz sayesinde sa\u011fl\u0131kl\u0131 ve sapasa\u011flam\u0131m! G\u00f6r\u00fcyor musunuz can\u0131mc\u0131\u011f\u0131m, ne kadar hince bir fikir bu; mektuba da hi\u00e7 gerek yok! Kurnazca, \u00f6yle de\u011fil mi? Ama zaten benim icad\u0131m! Peki, iyi yapm\u0131\u015f m\u0131y\u0131m Varvara Alekseyevna?\n\nSize \u015funu s\u00f6yleyeyim, can\u0131m, Varvara Alekseyevna: Bu gece hi\u00e7 beklemedi\u011fim halde \u00e7ok iyi uyudum, bundan da \u00e7ok ho\u015fnutum; oysa yeni ta\u015f\u0131nd\u0131\u011f\u0131 bir evde, yeni bir yerde insan asla uyuyamaz; bir s\u00fcr\u00fc \u015fey d\u00f6n\u00fcp durur kafas\u0131nda! Bug\u00fcn bir \u015fahin gibi ferah kalkt\u0131m, ne\u015fe i\u00e7inde uyand\u0131m! Bu sabahtan daha g\u00fczel ne var ki can\u0131m! Bizim evde k\u00fc\u00e7\u00fck bir pencere a\u00e7m\u0131\u015flar; g\u00fcne\u015fcik \u0131\u015f\u0131l \u0131\u015f\u0131l, ku\u015flar c\u0131v\u0131ld\u0131yor, hava bahar kokular\u0131 sa\u00e7\u0131yor ve b\u00fct\u00fcn do\u011fa canlanm\u0131\u015f... geri kalan her \u015fey de buna ayak uyduruyor; her \u015fey yerli yerinde, baharda nas\u0131l olursa i\u015fte \u00f6yle. Ben de bug\u00fcn bol bol hayal kurdum ve hayallerimde hep siz vard\u0131n\u0131z Varenka. Sizi g\u00f6kteki ku\u015fla, insanlar\u0131 e\u011flendirmek ve do\u011fay\u0131 g\u00fczelle\u015ftirmek i\u00e7in yarat\u0131lm\u0131\u015f ku\u015fla k\u0131yaslad\u0131m. Hep \u015funu d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, Varenka, biz insanlar, kayg\u0131 ve tela\u015f i\u00e7inde ya\u015fayan biz insanlar, g\u00f6kteki ku\u015flar\u0131n kayg\u0131s\u0131z ve masum mutlulu\u011funu da k\u0131skanmal\u0131y\u0131z \u2013 sonra yine buna benzer bir s\u00fcr\u00fc \u015fey geldi akl\u0131ma; yani hep bu t\u00fcr soyut kar\u015f\u0131la\u015ft\u0131rmalar yapt\u0131m. Bende bir kitap var, Varenka, onda da ayn\u0131s\u0131 s\u00f6yleniyor, her \u015fey \u00e7ok ayr\u0131nt\u0131l\u0131 olarak yaz\u0131lm\u0131\u015f. Ben size t\u00fcrl\u00fc t\u00fcrl\u00fc hayal var diye yaz\u0131yorum, can\u0131m. \u0130\u015fte bahar geldi, b\u00fct\u00fcn d\u00fc\u015f\u00fcnceler art\u0131k tatl\u0131, sert, a\u011fdal\u0131, hayaller de sevecen; her \u015fey pembe. B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 ben yazd\u0131m size; fakat hepsini bir kitaptan ald\u0131m. Orada yazar ayn\u0131 arzuyu \u015fiirle dile getiriyor ve \u015f\u00f6yle yaz\u0131yor:\n\n> Neden bir ku\u015f de\u011filim, ke\u015fke bir y\u0131rt\u0131c\u0131 ku\u015f olsam!\n\nFalan filan. T\u00fcrl\u00fc t\u00fcrl\u00fc fikirleri var b\u00f6yle, Tanr\u0131 yard\u0131mc\u0131s\u0131 olsun! Ama siz bu sabah nereye gittiniz Varvara Alekseyevna? Ben i\u015fe gitmeye haz\u0131rlan\u0131yordum daha, o s\u0131rada siz, bir ilkbahar ku\u015fu gibi odan\u0131zdan \u00e7\u0131kt\u0131n\u0131z, avludan ne\u015feyle ge\u00e7ip gittiniz. Size bakarken nas\u0131l da ne\u015felendim! Ah Varenka, Varenka! Kederlenmeyin hi\u00e7; g\u00f6zya\u015flar\u0131 ac\u0131ya yard\u0131mc\u0131 olmaz; bilirim bunu can\u0131m, tecr\u00fcbeyle bilirim. Art\u0131k siz daha sakinsiniz neyse ki, sa\u011fl\u0131\u011f\u0131n\u0131z da biraz d\u00fczeldi. Peki sizin Fedora nas\u0131l? Ah, ne kadar iyi bir kad\u0131n o! Varenka, bana onunla \u015fimdi nas\u0131l ya\u015fad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131, her \u015feyden ho\u015fnut olup olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 yazar m\u0131s\u0131n\u0131z? Fedora biraz homurdan\u0131r; ama siz ona bakmay\u0131n, Varenka. Tanr\u0131 yard\u0131mc\u0131s\u0131 olsun! \u00c7ok iyidir.\n\nSize buradaki Tereza'y\u0131 yazm\u0131\u015ft\u0131m, o da iyi ve g\u00fcvenilir bir kad\u0131nd\u0131r. Oysa ben nas\u0131l tela\u015flanm\u0131\u015ft\u0131m mektuplar\u0131m\u0131z i\u00e7in! Onlar nas\u0131l gidip gelecek diye. Ama sonra i\u015fte Tanr\u0131 mutlulu\u011fumuz i\u00e7in Tereza'y\u0131 g\u00f6nderdi. Bu kad\u0131n iyi, ketum, a\u011fz\u0131 var dili yok sanki. Fakat ev sahibemiz \u00e7ok ac\u0131mas\u0131z. Onu pa\u00e7avra gibi hoyrat\u00e7a \u00e7al\u0131\u015ft\u0131r\u0131yor.\n\nBen de nas\u0131l bir gecekonduya d\u00fc\u015fm\u00fc\u015f\u00fcm, Varvara Alekseyevna! B\u00f6yle ev mi olur! Eskiden sa\u011f\u0131r gibi ya\u015fard\u0131m, siz de bilirsiniz: sessiz, sakin; bir sinek u\u00e7sa, sesi duyulurdu. Ama burada g\u00fcr\u00fclt\u00fc, ba\u011f\u0131rt\u0131, g\u00fcmb\u00fcrt\u00fc! Tabii siz buran\u0131n nas\u0131l bir yer oldu\u011funu bilmiyorsunuz. \u015eimdi, upuzun bir koridor d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcn, kapkara ve pis bir koridor. Sa\u011f taraf\u0131nda \u00e7\u0131plak bir duvar, sol taraf\u0131nda da bir s\u00fcr\u00fc kap\u0131 var, tam bir otel gibi, yanyana s\u0131ralanm\u0131\u015flar. Tabii, otel odalar\u0131na benziyorlar, zaten her biri k\u00fc\u00e7\u00fck birer odadan ibaret; her odada iki ki\u015fi, \u00fc\u00e7 ki\u015fi kal\u0131yor. D\u00fczen falan beklemeyin, buras\u0131 Nuh'un gemisi! Fakat, herhalde, iyi insanlar, hepsi de e\u011fitimli, bilgili insanlar. Biri memur (edebiyat mezunu), okumu\u015f bir adam; hem Homeros'u hem Brambeus'u3 biliyor, onlar\u0131n de\u011fi\u015fik de\u011fi\u015fik eserlerinden bahsediyor, her konuda konu\u015fuyor zeki bir adam! \u0130ki tane subay var, onlar hep iskambil oynuyorlar. Bir ba\u015f\u00e7avu\u015f var; bir de \u0130ngiliz \u00f6\u011fretmen. Durun, sizi e\u011flendireyim, can\u0131m; bir sonraki mektubumda onlar\u0131 satirik bir \u015fekilde, yani tam da olduklar\u0131 gibi, b\u00fct\u00fcn ayr\u0131nt\u0131s\u0131yla anlatay\u0131m size. Ev sahibemiz \u2013 ufak tefek ve pek temiz olmayan bir ihtiyar \u2013 b\u00fct\u00fcn g\u00fcn terlikle ve _schlafrock_ 'la4 gezer ve yine b\u00fct\u00fcn g\u00fcn Tereza'ya ba\u011f\u0131r\u0131r. Ben mutfakta ya\u015f\u0131yorum ya da daha do\u011frusu \u015f\u00f6yle s\u00f6ylemeli: Mutfa\u011f\u0131n hemen yan\u0131nda bir oda var (\u015funu s\u00f6ylemeden ge\u00e7memeli, bizim mutfak temiz, ayd\u0131nl\u0131k, \u00e7ok g\u00fczel bir yerdir), ufak bir oda, m\u00fctevaz\u0131 bir k\u00f6\u015fecik... yani, daha do\u011frusu \u00fc\u00e7 pencereli b\u00fcy\u00fck bir mutfak buras\u0131, duvar taraf\u0131na benim i\u00e7in boydan boya bir paravan kondu, b\u00f6ylece oda gibi bir \u015fey oldu, fazladan bir otel odas\u0131; her \u015feyiyle sade, rahat, penceresi de var, her \u015feyiyle \u2013 kesinlikle, her \u015feyiyle rahat bir yer. \u0130\u015fte b\u00f6yle benim k\u00f6\u015feci\u011fim. Ama can\u0131m, siz sak\u0131n, bunun arkas\u0131nda ba\u015fka, gizemli bir \u015fey aramay\u0131n; mutfak i\u015fte buras\u0131, hepsi bu! Ben de, ne yaz\u0131k ki, paravan\u0131n arkas\u0131ndaki bu odada ya\u015f\u0131yorum, ama bu \u00f6nemli de\u011fil; herkesten ayr\u0131y\u0131m, azla ya\u015f\u0131yorum, sessizce ya\u015f\u0131yorum. Bu k\u00f6\u015feme bir yatak, bir masa, bir komodin, bir \u00e7ift sandalye koydum, bir de ikona ast\u0131m. Do\u011fru, daha iyi evler de var \u2013belki \u00e7ok daha iyisi de vard\u0131r\u2013 ama rahatl\u0131k en \u00f6nemlisi; sonu\u00e7ta ben bunu s\u0131rf rahatl\u0131k i\u00e7in yapt\u0131m, ba\u015fka bir \u015fey i\u00e7in oldu\u011funu sanmay\u0131n. Sizin pencereci\u011finiz de kar\u015f\u0131da, avlunun \u00f6te yan\u0131nda duruyor; avlu da darac\u0131k, gelip giderken sizi seyretmek m\u00fcmk\u00fcn... her \u015fey benim i\u00e7in, benim gibi bir talihsiz i\u00e7in eskisinden daha ne\u015feli, hem de daha ucuz. Burada son bir oda kald\u0131, i\u00e7inde masas\u0131 da var, otuz be\u015f ruble kira istiyorlar. Ate\u015f pahas\u0131! Benim odamsa bana yedi ruble kiraya mal oluyor, masaysa be\u015f g\u00fcm\u00fc\u015f ruble; toplam yirmi d\u00f6rt ruble elli kopek ediyor, eskiden otuz ruble \u00f6d\u00fcyordum, o y\u00fczden de kendimi bir\u00e7ok \u015feyden mahrum b\u0131rakt\u0131m; \u00e7ay\u0131 her zaman i\u00e7mezdim zaten, ama \u015fimdi \u00e7ay i\u00e7in de \u015feker i\u00e7in de para biriktiriyorum. Canca\u011f\u0131z\u0131m, biliyor musunuz, \u00e7ay i\u00e7memek ay\u0131p oluyor; burada herkesin durumu iyi, o y\u00fczden de ay\u0131p oluyor. Ba\u015fkalar\u0131 y\u00fcz\u00fcnden onu da i\u00e7iyorum Varenka, g\u00f6r\u00fcnt\u00fc olsun, hava olsun diye; yoksa benim i\u00e7in fark etmez, tiryakisi de\u011filim. \u0130nsan\u0131n nakit paraya da ihtiyac\u0131 oluyor, \u00e7izme, k\u0131l\u0131k k\u0131yafet i\u00e7in. Geriye de bir \u015fey kalm\u0131yor. Sonu\u00e7ta maa\u015f\u0131m belli. S\u0131zlan\u0131p homurdanm\u0131yorum, ho\u015fnutum. Bu da yeter. Zaten birka\u00e7 y\u0131l yeter; ikramiye de geliyor. Neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, mele\u011fim. Ben iki saks\u0131 k\u0131na\u00e7i\u00e7e\u011fi ve sardunya ald\u0131m \u2013 pahal\u0131 bir \u015fey de\u011fil. Siz \u0131t\u0131r sever miydiniz? It\u0131r da var, isterseniz yaz\u0131n bana; evet, biliyorsunuz, her \u015feyi ayr\u0131nt\u0131s\u0131yla yazabilirsiniz. Fakat bir \u015fey gelmesin akl\u0131n\u0131za, benim b\u00f6yle bir oda tutmu\u015f olmamdan \u015f\u00fcphe etmeyin can\u0131m. Hay\u0131r, rahat oldu\u011fu i\u00e7in yapt\u0131m ve bir tek rahatl\u0131k \u00e7ekti beni. Can\u0131m, zaten para sakl\u0131yorum, biriktiriyorum; param var. Benim b\u00f6yle sessiz oldu\u011fuma, bir sine\u011fin kanad\u0131ndan bile zarar g\u00f6rebilecekmi\u015f gibi olmama ald\u0131rmay\u0131n. Hay\u0131r can\u0131m, hakk\u0131mda yan\u0131lm\u0131yorum, karakter olarak \u00e7ok kararl\u0131 ve ruhu huzurlu bir insan\u0131m ben. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, mele\u011fim! Size neredeyse iki sayfa yazm\u0131\u015f\u0131m, ama i\u015fe de ge\u00e7 kalm\u0131\u015f\u0131m. Can\u0131m, \u00f6p\u00fcyorum parmaklar\u0131n\u0131z\u0131.\n\nSizin en al\u00e7akg\u00f6n\u00fcll\u00fc u\u015fa\u011f\u0131n\u0131z ve sad\u0131k dostunuz,\n\nMakar Devu\u015fkin\n\nHami\u015f: Bir tek ricam var: Bana olabildi\u011fince ayr\u0131nt\u0131l\u0131 yaz\u0131n mele\u011fim. Bu arada size bir paket bonbon \u015fekeri yolluyorum Varenka; afiyetle yiyin onlar\u0131 ve Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, benim i\u00e7in kayg\u0131lanmay\u0131n, \u015fik\u00e2yet etmeyin. Neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, can\u0131m.\n\n8 Nisan\n\nSayg\u0131de\u011fer Beyefendi, Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nBiliyor musunuz, sonunda sizinle ciddi ciddi tart\u0131\u015faca\u011f\u0131z herhalde? \u0130yi kalpli Makar Alekseyevi\u00e7, size yemin ederim, bana sizden hediye almak \u00e7ok a\u011f\u0131r geliyor. Onlar\u0131n sizin i\u00e7in neye mal oldu\u011funu, ihtiyac\u0131n\u0131z olan \u015feylerden vazge\u00e7erek yoksun kald\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 biliyorum. Size ka\u00e7 kere hi\u00e7bir \u015feye, kesinlikle hi\u00e7bir \u015feye ihtiyac\u0131m olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yledim; bu vakte kadar bana yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131z iyiliklerin bedelini \u00f6deyecek g\u00fcc\u00fcm de yok. Hem ne yapay\u0131m ben bu saks\u0131lar\u0131? Yani, k\u0131na\u00e7i\u00e7e\u011fi saks\u0131lar\u0131 neyse de, sardunya ne i\u00e7in? Size dikkatsizlik edip bir kere sardunya demek yetiyor, hemen gidip al\u0131yorsunuz; \u00fcstelik, herhalde, pahal\u0131 bir \u015fey bu? \u00dczerindeki renkler de o kadar \u00e7ekici ki! Ta\u00e7yapraklar\u0131 alev rengi. Siz bu g\u00fczel sardunyay\u0131 nereden buldunuz? Onu pencerenin ortas\u0131na koydum, en g\u00f6r\u00fcn\u00fcr yere; yerdeyken bir sedir koyuyordum, sedirin \u00fcst\u00fcne de \u00e7i\u00e7ekleri koyuyordum; bana b\u00fcy\u00fck bir hazine veriyorsunuz! Fedora sevin\u00e7 i\u00e7inde; odam\u0131z tam bir cennet \u015fimdi; tertemiz, \u0131\u015f\u0131l \u0131\u015f\u0131l! Ama \u015fekerler ne i\u00e7in? Do\u011fru, mektubunuza bakar bakmaz tahmin ettim sizde bir haller oldu\u011funu: Cennet, bahar, u\u00e7u\u015fan g\u00fczel kokular, c\u0131v\u0131ldayan ku\u015flar. Ne oluyor, diye d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, \u015fiir de olmas\u0131n burada? Zaten, do\u011frusu, mektubunuza bir dize yetmemi\u015f Makar Alekseyevi\u00e7! Tatl\u0131 duygular, pembe renkli hayaller, hepsi var burada! Perdeyi hi\u00e7 d\u00fc\u015f\u00fcnmemi\u015ftim; herhalde, kendi kendine tak\u0131lm\u0131\u015f oraya, saks\u0131y\u0131 yerle\u015ftirdi\u011fim s\u0131rada; i\u015fe bak\u0131n!\n\nAh, Makar Alekseyevi\u00e7! Siz beni kand\u0131rmak i\u00e7in, her \u015feyi kendinize harcad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 kan\u0131tlamak i\u00e7in ne s\u00f6ylerseniz s\u00f6yleyin, ne hesaplar yaparsan\u0131z yap\u0131n, benden bir \u015fey saklayamazs\u0131n\u0131z. Besbelli, benim y\u00fcz\u00fcmden bo\u015f yere yoksunluk \u00e7ekiyorsunuz. \u00d6rne\u011fin, kimin akl\u0131na gelirdi sizin b\u00f6yle bir ev tutaca\u011f\u0131n\u0131z? Sizi rahats\u0131z ediyorlar, kayg\u0131land\u0131r\u0131yorlar; s\u0131k\u0131lm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z, rahats\u0131zs\u0131n\u0131z. Siz yaln\u0131zl\u0131\u011f\u0131 seversiniz, ama orada \u00e7evrenizde kim bilir neler neler var! Gelirinize bak\u0131l\u0131rsa, \u00e7ok daha iyi ya\u015fayabilirsiniz oysa. Fedora sizin eskiden de \u015fimdikinden daha iyi ya\u015famad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 s\u00f6yl\u00fcyor. Ger\u00e7ekten hayat\u0131n\u0131z boyunca b\u00f6yle, tek ba\u015f\u0131n\u0131za, yoksunluk i\u00e7inde, mutluluktan, dost\u00e7a davetk\u00e2r s\u00f6zlerden yoksun, yabanc\u0131 k\u00f6\u015felerde kirada m\u0131 ya\u015fad\u0131n\u0131z? Ah, sevgili dostum, \u00e7ok \u00fcz\u00fcld\u00fcm sizin i\u00e7in! En az\u0131ndan sa\u011fl\u0131\u011f\u0131n\u0131za ac\u0131y\u0131n, Makar Alekseyevi\u00e7! G\u00f6zlerinizin zay\u0131flad\u0131\u011f\u0131n\u0131, mum \u0131\u015f\u0131\u011f\u0131nda yazamad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 s\u00f6yl\u00fcyorsunuz; neden yaz\u0131yorsunuz? Mesle\u011fe olan tutkunuzu amirleriniz, siz bunun i\u00e7in \u00e7aba harcamasan\u0131z da, biliyordur herhalde.\n\nSizden bir kez daha rica ediyorum, benim i\u00e7in para harcamay\u0131n. Biliyorum, beni seviyorsunuz ama siz de zengin de\u011filsiniz... Bug\u00fcn ben de ne\u015feyle kalkt\u0131m. \u00c7ok iyiydim; Fedora zaten \u00e7oktan kalkm\u0131\u015f \u00e7al\u0131\u015f\u0131yordu, bana da i\u015f kalm\u0131\u015ft\u0131. \u00c7ok sevindim; sadece ipek almak gerekiyordu, al\u0131p i\u015fe koyuldum. B\u00fct\u00fcn sabah i\u00e7im o kadar feraht\u0131, o kadar ne\u015feliydim ki! Ama \u015fimdi yine kara d\u00fc\u015f\u00fcnceler geldi, kederliyim; kalbim s\u0131zl\u0131yor.\n\nAh, ne yapaca\u011f\u0131m, ne olacak benim kaderim? \u00c7ok a\u011f\u0131r geliyor benim b\u00f6yle bir bilinmezlikte olmam, bir gelece\u011fimin olmamas\u0131, ba\u015f\u0131ma ne gelece\u011fini tahmin edememek. Geriye bakmak da korkutucu. Orada hep ac\u0131 var, bir hat\u0131rayla bile kalbim iki par\u00e7aya ayr\u0131l\u0131yor. Beni mahveden k\u00f6t\u00fc insanlar y\u00fcz\u00fcnden sonsuza dek a\u011flayaca\u011f\u0131m!\n\nHava karar\u0131yor. \u00c7al\u0131\u015fma vakti. Size \u00e7ok \u015fey yazmak isterdim, ama vakit yok, \u00e7al\u0131\u015fmaya oturmal\u0131y\u0131m. Acele etmem laz\u0131m. Elbette, mektuplar g\u00fczel \u015feyler; asla s\u0131k\u0131c\u0131 de\u011fil. Ama neden siz hi\u00e7 kalk\u0131p gelmiyorsunuz? Neden Makar Alekseyevi\u00e7? Gelin, l\u00fctfen! Sizin Tereza'y\u0131 g\u00f6rd\u00fcm. O da hasta sanki; \u00fczg\u00fcnd\u00fc; ona yirmi kopek verdim. Evet! Unutmadan: Hemen yaz\u0131n her \u015feyi, g\u00fcnl\u00fck hayat\u0131n\u0131z\u0131 olabildi\u011fince ayr\u0131nt\u0131l\u0131 bir \u015fekilde yaz\u0131n. \u00c7evrenizde nas\u0131l insanlar var, onlarla ya\u015famaktan ho\u015fnut musunuz? B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 bilmeyi \u00e7ok istiyorum. Aman, hemen yaz\u0131n! Bug\u00fcn kasten perdeyi k\u0131v\u0131rd\u0131m. Erken yat\u0131n; d\u00fcn g\u00f6rd\u00fcm, gece yar\u0131s\u0131na kadar yand\u0131 \u0131\u015f\u0131\u011f\u0131n\u0131z. Neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n. Bug\u00fcn de keder, s\u0131k\u0131nt\u0131, h\u00fcz\u00fcn! Yani, bu da b\u00f6yle bir g\u00fcn i\u015fte! Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n.\n\nSizin olan,  \nVarvara Dobroselova\n\n8 Nisan\n\nSayg\u0131de\u011fer Han\u0131mefendi, Varvara Alekseyevna,\n\nEvet can\u0131m, evet bir tanem, yani, benim talihsiz pay\u0131ma b\u00f6yle bir g\u00fcn d\u00fc\u015fm\u00fc\u015f! Evet, siz alay etmi\u015fsiniz benim gibi bir ihtiyarla. Varvara Alekseyevna! Fakat, benim su\u00e7um, hepsi benim su\u00e7um! Ya\u015fl\u0131l\u0131k \u00e7a\u011f\u0131mda bir tutam sa\u00e7la a\u015fka ve kinayelere kalk\u0131\u015fmak da neyin nesi... Ama \u015f\u00f6yle diyeyim, can\u0131m: Bazen insan tuhaf olur, \u00e7ok tuhaf. Siz benim i\u00e7in kutsals\u0131n\u0131z! Kalkm\u0131\u015f nelerden bahsediyorum, kap\u0131l\u0131p gidiyorum bazen! Ama ne olacak, ne \u00e7\u0131kacak ki bundan? Tabii hi\u00e7bir \u015fey \u00e7\u0131kmayacak, beni mezara g\u00f6t\u00fcrecek bir sa\u00e7mal\u0131k \u00e7\u0131kacak, Tanr\u0131m! Can\u0131m, ben, ben g\u00fccenmedim, her \u015feyi ho\u015fnutlukla hat\u0131rl\u0131yorum, size \u00f6yle s\u00fcsl\u00fc p\u00fcsl\u00fc ve aptalca yazd\u0131\u011f\u0131m i\u00e7in de ho\u015fnutum. \u0130\u015fe de bug\u00fcn pek bir cicili bicili gittim; kalbim c\u0131v\u0131l c\u0131v\u0131ld\u0131. Ruhum sanki bayram yeriydi; ne\u015fe i\u00e7indeydim! Evraklar\u0131 dalg\u0131n dalg\u0131n kayda ge\u00e7irdim... acaba neye benzedi o i\u015fler! Sonra \u00e7evreme bak\u0131nd\u0131m, her \u015fey her zamanki gibiydi... gri ve koyu renkli. Hep ayn\u0131 m\u00fcrekkep lekeleri, hep ayn\u0131 masa ve evraklar, ben bile ayn\u0131yd\u0131m; nas\u0131l \u00f6yle ayn\u0131 kalabilmi\u015fti her \u015fey... Pegasos'un s\u0131rt\u0131na binip gitmek varken burada i\u015fim neydi? Nereden \u00e7\u0131km\u0131\u015ft\u0131 b\u00fct\u00fcn bunlar? G\u00f6kte duran g\u00fcne\u015fin ayartmas\u0131 bundan m\u0131yd\u0131? Pencerenin ard\u0131ndaki avlumuzda bir \u015feyler olmuyorsa, bu kokular da neredendi? Yani, bana her \u015fey aptall\u0131k gibi g\u00f6r\u00fcnd\u00fc. \u0130nsan bazen duygular\u0131n\u0131 aptall\u0131k derecesine vard\u0131r\u0131r da yolunu \u015fa\u015f\u0131r\u0131r ya, \u00f6yle bir \u015fey. Ba\u015fka bir \u015feyden de olmaz, kalbin a\u015f\u0131r\u0131 gereksiz, budalaca ate\u015finden olur hep. Eve gelmedim de s\u00fcr\u00fcklendim sanki; hi\u00e7bir \u015fey yokken ba\u015f\u0131m a\u011fr\u0131yordu; yani bir \u015fey ba\u015fka bir \u015feye yol a\u00e7\u0131yordu. (S\u0131rt\u0131mdan r\u00fczg\u00e2r yemi\u015ftim.) Bahara sevinmi\u015ftim budala gibi, hafif paltomla \u00e7\u0131km\u0131\u015ft\u0131m. Ve duygular\u0131m konusunda yan\u0131lm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z karde\u015fim! Onlar\u0131n a\u015f\u0131r\u0131l\u0131\u011f\u0131n\u0131 kesinlikle ba\u015fka bir y\u00f6ne \u00e7ekmi\u015fsiniz. Babacan bir muhabbet kaplam\u0131\u015ft\u0131 beni, sadece saf babacan bir muhabbet, Varvara Alekseyevna; \u00e7\u00fcnk\u00fc ben sizin gibi ac\u0131l\u0131 bir yetim kar\u015f\u0131s\u0131nda kendimi \u00f6z baban\u0131z yerine koyuyorum; bunu ruhumun derinliklerinden, tertemiz bir kalple, bir akraba gibi s\u00f6yl\u00fcyorum. O da ba\u015fka bir mesele, ben sizin i\u00e7in uzak bir akraba olsam da, hani \"d\u0131\u015f kap\u0131n\u0131n mandal\u0131\" derler, \u00f6yle olsam da her \u015feye ra\u011fmen akraban\u0131z\u0131m ve art\u0131k en yak\u0131n akraban\u0131z ve haminizim; \u00e7\u00fcnk\u00fc siz hamilik ve yak\u0131nl\u0131k g\u00f6stermeleri gereken yak\u0131nlar\u0131n\u0131zdan hainlik ve hakaret g\u00f6rd\u00fcn\u00fcz.\n\n\u015eiir konusunda da, can\u0131m, size \u015funu s\u00f6yleyece\u011fim: Ya\u015fl\u0131l\u0131k \u00e7a\u011f\u0131mda \u015fiirle oyalanmak bana yak\u0131\u015fmaz. Sa\u00e7mal\u0131kt\u0131r \u015fiir! \u015eiir denen \u015feyi art\u0131k okul \u00e7ocuklar\u0131 \u015fak\u0131yor... \u0130\u015fte b\u00f6yle, bir tanem.\n\nRahattan, huzurdan ve t\u00fcrl\u00fc \u015feylerden bahsederek bana neler yaz\u0131yorsunuz \u00f6yle Varvara Alekseyevna? Can\u0131m benim, ben ne s\u0131zlan\u0131yorum ne de kayg\u0131l\u0131y\u0131m, asla \u015fimdikinden daha iyi ya\u015famad\u0131m; bu ya\u015fta da ne kaprisi yapaca\u011f\u0131m? Yiyorum, i\u00e7iyorum, giyiniyorum; daha ne isterim! Kont s\u0131n\u0131f\u0131ndan falan da de\u011filim! Anne babam\u0131n soyluluk unvan\u0131 yoktu ve b\u00fct\u00fcn ailemiz benden daha az gelirle ya\u015fard\u0131. Han\u0131m evlad\u0131 de\u011filim! Fakat, do\u011fruyu s\u00f6ylemek gerekirse, eski evimde durum daha parlak de\u011fildi diyemem; daha rahatt\u0131 can\u0131m. Elbette, \u015fimdiki evim g\u00fczel, hatta belli a\u00e7\u0131lardan daha ne\u015feli ve \u00e7ok daha renkli de denebilir; bunu bir \u015feye itiraz i\u00e7in s\u00f6ylemiyorum, ya\u015fl\u0131lar her \u015feyden yak\u0131n\u0131r. Biz ya\u015fl\u0131, yani g\u00f6rm\u00fc\u015f ge\u00e7irmi\u015f insanlar, eski e\u015fyalara, bir akrabam\u0131za al\u0131\u015ft\u0131\u011f\u0131m\u0131z gibi al\u0131\u015f\u0131r\u0131z. Ev, biliyor musunuz, \u00e7ok k\u00fc\u00e7\u00fck; duvarlar... aman, neler diyorum! Duvarlar, s\u0131radan duvarlar, bir \u00f6zellikleri yok, ama ge\u00e7mi\u015fimle ilgili hat\u0131ralarla birlikte \u00fczerime kasvet \u00e7\u00f6k\u00fcyor... Tuhaf \u015fey \u2013 ama hat\u0131ralar ho\u015f sanki. Hatta k\u00f6t\u00fc olan, o s\u0131rada can s\u0131kan bir \u015fey, hat\u0131ralarda nas\u0131lsa k\u00f6t\u00fcl\u00fc\u011f\u00fcnden ar\u0131n\u0131yor ve hayalimde harika bir g\u00f6r\u00fcn\u00fcm kazan\u0131yor. Sessiz ya\u015fard\u0131k biz Varenka; ben ve ev sahibem, merhume ihtiyar. Baksan\u0131za benim ihtiyar\u0131 bile h\u00fcz\u00fcnle hat\u0131rl\u0131yorum art\u0131k! \u0130yi bir kad\u0131nd\u0131 ve ev i\u00e7in de \u00e7ok \u015fey almazd\u0131. O zamanlar, \u00e7e\u015fitli battaniyelerin par\u00e7alar\u0131ndan uzun \u015fi\u015flerle \u00f6rg\u00fc yapard\u0131; bir tek bununla u\u011fra\u015f\u0131rd\u0131. Birlikte ate\u015fi beslerdik, tek masan\u0131n arkas\u0131na oturur \u00e7al\u0131\u015f\u0131rd\u0131k. Ma\u015fa adl\u0131 bir torunu vard\u0131 \u2013 bebekli\u011fini bile hat\u0131rlar\u0131m \u2013 on \u00fc\u00e7 ya\u015f\u0131nda bir gen\u00e7 k\u0131z olmal\u0131 \u015fimdi. \u00d6yle yaramaz, ne\u015feli bir k\u0131zd\u0131 ki hepimizi g\u00fcld\u00fcr\u00fcrd\u00fc; \u00fc\u00e7\u00fcm\u00fcz b\u00f6ylece ya\u015fay\u0131p giderdik. O zamanlar, uzun k\u0131\u015f ak\u015fam\u0131nda yuvarlak masan\u0131n \u00e7evresine oturur, \u00e7ay i\u00e7er, sonra da i\u015fimize bakard\u0131k. Ya\u015fl\u0131 kad\u0131n da, Ma\u015fa s\u0131k\u0131l\u0131p yaramazl\u0131k yapmas\u0131n diye masallar anlatmaya ba\u015flard\u0131. Hem de ne masallar anlat\u0131rd\u0131! \u00c7ocuk bir yana, akl\u0131 ba\u015f\u0131nda ve zeki bir adam bile otursun dinlesin. Ne demek! Ben de, o zamanlar, \u00e7ubu\u011fumu t\u00fctt\u00fcr\u00fcr, olay nereye var\u0131yor diye dinlerdim. \u00c7ocuk, yani bizim yaramaz k\u0131z d\u00fc\u015f\u00fcncelere dalard\u0131; elini pembe yana\u011f\u0131na yaslar, k\u00fc\u00e7\u00fck a\u011fz\u0131n\u0131 ho\u015f bir \u015fekilde aralar ve korkun\u00e7 bir masal anlat\u0131l\u0131yorsa ya\u015fl\u0131 kad\u0131na sokulur, iyice sokulurdu. Onu seyretmek en sevdi\u011fimiz \u015feydi; mumun yan\u0131p s\u00f6nd\u00fc\u011f\u00fcn\u00fc g\u00f6rmezsin, avluda tipi delirmi\u015f, esip \u00fcf\u00fcr\u00fcyor, duymazs\u0131n. Hayat\u0131m\u0131z \u00e7ok iyiydi, Varenka; b\u00f6yle sanki yirmi y\u0131l birlikte ya\u015fad\u0131k. Ama ben ne sa\u00e7mal\u0131yorum! Herhalde siz b\u00f6yle bir konudan ho\u015flanmazs\u0131n\u0131z, benim i\u00e7in de hat\u0131rlamak kolay de\u011fil, hele \u015fimdi, alacakaranl\u0131k vakti. Tereza bir \u015feyler ta\u015f\u0131yor, benim ba\u015f\u0131m a\u011fr\u0131yor, s\u0131rt\u0131m da a\u011fr\u0131yor, ama bunlar tuhaf d\u00fc\u015f\u00fcnceler, sanki onlar da a\u011fr\u0131yorlar; h\u00fcz\u00fcnlendim ben bug\u00fcn Varenka! Neler yazm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z \u00f6yle, karde\u015fim? Ben size nas\u0131l geleyim? G\u00fcvercinim, elalem buna ne der? Sonu\u00e7ta avludan ge\u00e7mek gerekecek, bizimkiler fark\u0131na var\u0131r, soru sorar, yorum yaparlar, dedikodular ba\u015flar, olay ba\u015fka bir mana kazan\u0131r. Hay\u0131r, mele\u011fim, ben sizi en iyisi sabah kilisede g\u00f6reyim; bu ikimiz i\u00e7in de daha ak\u0131ll\u0131ca ve zarars\u0131z olur. Size b\u00f6yle bir mektup yazd\u0131\u011f\u0131m i\u00e7in de ho\u015f g\u00f6r\u00fcn beni can\u0131m; okuyunca ben de her yerinin ba\u011flant\u0131s\u0131z oldu\u011funu g\u00f6rd\u00fcm. Varenka, ben, ya\u015fl\u0131, e\u011fitimsiz biriyim; gen\u00e7ken okumad\u0131m, \u015fimdi de akl\u0131m t\u00fckendi t\u00fckenecek, yeniden e\u011fitim almam gerekiyor. \u0130tiraf edeyim, can\u0131m, yazman\u0131n \u00fcstad\u0131 de\u011filim ve yabanc\u0131 birinin \u00f6\u011f\u00fct ve uyar\u0131lar\u0131na ihtiya\u00e7 duymadan biliyorum ki, daha maharetli bir \u015feyler yazmak isteseydim, sa\u00e7malamaya ba\u015flard\u0131m. Bug\u00fcn sizi pencerenin k\u0131y\u0131s\u0131nda g\u00f6rd\u00fcm, perdeyi nas\u0131l indirdi\u011finizi g\u00f6rd\u00fcm. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, Tanr\u0131 sizi korusun. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, Varvara Alekseyevna.\n\nMasum dostunuz,  \nMakar Devu\u015fkin\n\nHami\u015f: Can\u0131m akrabam, art\u0131k kimse hakk\u0131nda sat\u0131r yazmayaca\u011f\u0131m. \u00d6fkelenmek i\u00e7in \u00e7ok ya\u015fland\u0131m art\u0131k, can\u0131m! Rus atas\u00f6z\u00fcndeki gibi g\u00fcl\u00fcyorlar bana: \"El i\u00e7in kuyu kazan\u0131n,\" diyorlar, \"evvela kendisi d\u00fc\u015fer.\"\n\n9 Nisan\n\nSayg\u0131de\u011fer Beyefendi, Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nB\u00f6yle kederlenip kapris yapmaya nas\u0131l utanm\u0131yorsunuz dostum ve velinimetim Makar Alekseyevi\u00e7. Siz ciddi ciddi g\u00fccenmi\u015fsiniz! Ah, s\u0131k s\u0131k dikkatsizlik yapar\u0131m, ama benim s\u00f6zlerimi i\u011fneleyici bir \u015faka sayaca\u011f\u0131n\u0131z\u0131 hi\u00e7 d\u00fc\u015f\u00fcnmemi\u015ftim. Emin olun, ben asla sizin ya\u015f\u0131n\u0131z\u0131 ve karakterinizi \u015faka konusu yapmaya kalk\u0131\u015fmad\u0131m. Hep benim bo\u015fbo\u011fazl\u0131\u011f\u0131mdan oldu bu, ama daha da \u00f6nemlisi, \u00e7ok s\u0131k\u0131ld\u0131\u011f\u0131mdan oldu, zaten ne olursa s\u0131k\u0131nt\u0131dan olmaz m\u0131? Sizin kendi mektubunuzla alay etmek isteyece\u011finiz gelmemi\u015fti akl\u0131ma. Sizin benden ho\u015fnut olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 g\u00f6r\u00fcnce, korkun\u00e7 bir kedere kap\u0131ld\u0131m. Hay\u0131r, sevgili dostum ve velinimetim, yan\u0131l\u0131yorsunuz, e\u011fer benim duygusuz ve minnetsiz oldu\u011fumdan \u015f\u00fcphe ediyorsan\u0131z, yan\u0131l\u0131yorsunuz. Bana yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131z her \u015feyi, beni k\u00f6t\u00fc insanlardan, onlar\u0131n \u00f6fke ve nefretinden beni koruman\u0131za kalbimde hak etti\u011fi de\u011feri vermesini biliyorum. Sonsuza dek dua edece\u011fim Tanr\u0131'ya sizin i\u00e7in ve e\u011fer benim duam\u0131n Tanr\u0131 i\u00e7in bir de\u011feri varsa ve g\u00f6kler ona ilgi g\u00f6sterirse, o zaman siz mutlu olacaks\u0131n\u0131z.\n\nBug\u00fcn kendimi \u00e7ok sa\u011fl\u0131ks\u0131z hissediyorum. \u00dczerime ikide bir ate\u015f ve titreme geliyor. Fedora kayg\u0131lan\u0131yor benim i\u00e7in. Bo\u015f yere \u00e7ekiniyorsunuz bize gelmeye Makar Alekseyevi\u00e7. Daha neler! Siz bizim ahbab\u0131m\u0131zs\u0131n\u0131z, hepsi bu!.. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, Makar Alekseyevi\u00e7. Daha fazla yazmayaca\u011f\u0131m, yazam\u0131yorum; \u00e7ok k\u00f6t\u00fc bozuldu sa\u011fl\u0131\u011f\u0131m. Rica ederim yine \u00f6fkelenmeyin bana ve sizin en sad\u0131k ve uysal hizmetk\u00e2r\u0131n\u0131z olma \u015ferefine nail olmam\u0131 sa\u011flayan o sonsuz sayg\u0131 ve sadakatime inan\u0131n.\n\nVarvara Dobroselova\n\n12 Nisan\n\nSayg\u0131de\u011fer Han\u0131mefendi, Varvara Alekseyevna,\n\nAh, can\u0131m benim, ne oldu size! Zaten her seferinde beni \u00fcrk\u00fct\u00fcyorsunuz. Size her mektupta kendinizi koruman\u0131z\u0131, kal\u0131n giyinmenizi, k\u00f6t\u00fc havada d\u0131\u015far\u0131 \u00e7\u0131kmaman\u0131z\u0131, her \u015feye dikkat etmenizi s\u00f6yl\u00fcyorum zaten, ama siz, mele\u011fim, beni dinlemiyorsunuz. Ah, g\u00fcvercinim, sanki \u00e7ocuk gibisiniz! Zaten zay\u0131fs\u0131n\u0131z, saman sap\u0131 kadar zay\u0131fs\u0131n\u0131z, bunu biliyorum. Bir r\u00fczg\u00e2r esse siz hemen hasta olursunuz. \u0130nsan\u0131n kendini sak\u0131nmas\u0131 laz\u0131m, kendine \u00f6zen g\u00f6stermesi, tehlikelerden ka\u00e7\u0131nmas\u0131 ve dostlar\u0131n\u0131 ac\u0131 ve kedere s\u00fcr\u00fcklememesi laz\u0131m.\n\nCan\u0131m, benim g\u00fcnl\u00fck hayat\u0131m\u0131 ve \u00e7evremdeki her \u015feyi ayr\u0131nt\u0131s\u0131yla \u00f6\u011frenmek istedi\u011finizi s\u00f6yl\u00fcyorsunuz. Bu arzunuzu yerine getirmekten mutluluk duyar\u0131m, bir tanem. En ba\u015ftan ba\u015flayay\u0131m, can\u0131m, b\u00f6yle daha d\u00fczg\u00fcn olur. Birincisi, bizim evimizde, temiz hol\u00fcm\u00fczde, \u00e7ok uyduruk merdivenler vard\u0131r; antre d\u00fczg\u00fcnd\u00fcr; temiz, ayd\u0131nl\u0131k, geni\u015f, her yeri maun kaplamad\u0131r. Fakat o bula\u015f\u0131khaneyi hi\u00e7 sormay\u0131n: koku sa\u00e7an, \u0131slak, ya\u011fl\u0131, k\u0131r\u0131k d\u00f6k\u00fck basamaklar, ya\u011f i\u00e7inde duvarlar, \u00f6yle ki dokundu\u011fu zaman insan\u0131n eli yap\u0131\u015f\u0131r duvara. Her sahanl\u0131kta k\u0131r\u0131k d\u00f6k\u00fck sand\u0131klar, sandalyeler ve dolaplar durur, pa\u00e7avralar as\u0131lm\u0131\u015f, pencereler k\u0131r\u0131lm\u0131\u015f; ya\u011f, \u00e7er\u00e7\u00f6p, yumurta kabu\u011fu ve bal\u0131k art\u0131klar\u0131 dolu pis su birikintileri vard\u0131r yerlerde; i\u011fren\u00e7 kokar... k\u0131sacas\u0131, berbatt\u0131r.\n\nOdalar\u0131n durumunu yazm\u0131\u015ft\u0131m size; diyecek bir \u015fey yok, do\u011frusu rahat, ama biraz bo\u011fucudur, yani k\u00f6t\u00fc koktu\u011fundan de\u011fil, \u00fcst\u00fcn\u00fcze afiyet, biraz \u00e7\u00fcr\u00fck kokusu, keskin bir koku vard\u0131r i\u00e7eride. \u0130lk seferinde tats\u0131z bir izlenim olur, ama bu \u00f6nemli de\u011fildir; iki dakika kal\u0131r \u00fczerinizde bu izlenim, sonra ge\u00e7er, hissetmezsiniz, her \u015fey gibi ge\u00e7er, \u00e7\u00fcnk\u00fc siz de k\u00f6t\u00fc kokars\u0131n\u0131z, elbiseniz kokar, elleriniz kokar, her \u015fey kokar... b\u00f6ylece, al\u0131\u015f\u0131rs\u0131n\u0131z. Bizdeki isketeler b\u00f6yle can verir. Denizci, be\u015finci ku\u015fu sat\u0131n ald\u0131, ama bizim evin havas\u0131nda ya\u015fayam\u0131yorlar. Mutfa\u011f\u0131m\u0131z b\u00fcy\u00fck, geni\u015f, ayd\u0131nl\u0131k. Do\u011frusu, sabahlar\u0131 bal\u0131k ya da s\u0131\u011f\u0131r eti k\u0131zart\u0131l\u0131nca, biraz bo\u011fucu oluyor, duman alt\u0131nda kal\u0131yor her yer, ama ak\u015famleyin tam bir cennet. Mutfa\u011f\u0131m\u0131zda hep iplere as\u0131l\u0131 eski \u00e7ama\u015f\u0131rlar oluyor; odam da yak\u0131nda oldu\u011fu i\u00e7in, yani neredeyse mutfa\u011f\u0131n yan\u0131ba\u015f\u0131nda oldu\u011fu i\u00e7in, \u00e7ama\u015f\u0131rlardan gelen koku beni biraz rahats\u0131z ediyor; ama \u00f6nemi yok, insan ya\u015fad\u0131k\u00e7a al\u0131\u015f\u0131yor.\n\nBizde sabah\u0131n erken vakitlerinde bir karga\u015fa ba\u015flar, Varenka, herkes girer \u00e7\u0131kar, ortal\u0131kta gezinir, kap\u0131lar\u0131 \u00e7arpar... kalkmas\u0131 gereken gerekmeyen, bir i\u015fi olan olmayan herkesi kald\u0131r\u0131r bunlar; herkes \u00e7ay i\u00e7meye ba\u015flar. Semaverlerin b\u00fcy\u00fck k\u0131sm\u0131 ev sahibesinindir bizde, say\u0131lar\u0131 az oldu\u011fu i\u00e7in, s\u0131rayla hepimiz saklar\u0131z; fincan\u0131yla biri gelip s\u0131raya d\u0131\u015far\u0131dan girmeye kalkarsa, hemen fincan\u0131 elinden al\u0131n\u0131p ba\u015f\u0131ndan a\u015fa\u011f\u0131ya d\u00f6k\u00fcl\u00fcr. \u0130lk seferinde ben de d\u00fc\u015ft\u00fcm bu hale, ya... fakat yazmayay\u0131m en iyisi! B\u00f6ylece herkesle tan\u0131\u015fm\u0131\u015f oldum. \u00d6nce denizciyle tan\u0131\u015ft\u0131k; \u00e7ok samimiydi, bana her \u015feyi anlatt\u0131: Babas\u0131n\u0131, anas\u0131n\u0131, Tulal\u0131 bir vergi memuruyla evlenen k\u0131zkarde\u015fini, Kron\u015ftadt \u015fehrini anlatt\u0131. Beni kay\u0131rmay\u0131 vaat etti ve bana hemen kendi \u00e7ay\u0131n\u0131 ikram etti. Onu hep iskambil oynad\u0131\u011f\u0131m\u0131z odada buldum. Orada bana \u00e7ay verdiler ve hemen onlar\u0131n co\u015fkulu oyunlar\u0131na kat\u0131lmam\u0131 istediler. Alay m\u0131 ettiler, \u00f6ylesine mi s\u00f6ylediler, bilmiyorum; ama kendileri b\u00fct\u00fcn gece ara vermeden oynam\u0131\u015flard\u0131 ve ben yanlar\u0131na gitti\u011fimde h\u00e2l\u00e2 oynuyorlard\u0131. Tebe\u015fir tozu, kartlar, b\u00fct\u00fcn oday\u0131 kaplam\u0131\u015f, g\u00f6zleri yakan bir duman. Oynamaya kalk\u0131\u015fmad\u0131m, bana hemen i\u015fin felsefesini yapmaya kalk\u0131\u015ft\u0131\u011f\u0131m\u0131 s\u00f6ylediler. Sonra kimse benimle konu\u015fmad\u0131 bir daha; ama do\u011frusu ben de, buna memnun oldum. Onlar\u0131n yan\u0131na gitmiyorum art\u0131k; co\u015fku i\u00e7indeydiler, saf co\u015fku! Fakat edebiyat mezunu memurun odas\u0131nda da ak\u015famlar\u0131 toplant\u0131lar oluyor. Neyse ki onun odas\u0131 iyi, m\u00fctevaz\u0131, masum ve zarif bir yer; her \u015fey terbiye s\u0131n\u0131rlar\u0131nda.\n\nAma, Varenka, bu arada ev sahibemizin de \u00e7ok i\u011fren\u00e7 oldu\u011funu, tam bir cad\u0131 oldu\u011funu s\u00f6yleyeyim size. Tereza'y\u0131 g\u00f6rd\u00fcn\u00fcz. Ne halde sizce? Zavall\u0131, c\u0131l\u0131z bir pili\u00e7 gibi s\u0131ska. Binada toplam iki hizmetli var: Tereza ile ev sahibesinin u\u015fa\u011f\u0131, Faldoni.5 Bilmiyorum, belki, ba\u015fka bir ismi de vard\u0131r, ama ona b\u00f6yle sesleniyorlar; herkes onu b\u00f6yle \u00e7a\u011f\u0131r\u0131yor. Ev sahibesi k\u0131pk\u0131rm\u0131z\u0131, bir _\u00e7uhonka_6 , e\u011fri, kalk\u0131k burunlu, kaba saba; s\u00fcrekli Tereza'ya k\u00fcfrediyor, neredeyse d\u00f6vecek. Yani genel olarak, buradaki hayat\u0131m pek de iyi de\u011fil... En az\u0131ndan geceleri bir anda uyuyup sakinle\u015fseler... Bu da hi\u00e7 olmuyor. Ya bir yerde oturup oyuna dal\u0131yorlar ya da bazen \u00f6yle \u015feyler yap\u0131yorlar ki anlatmaya dilim varmaz. Art\u0131k b\u00fct\u00fcn olup bitene al\u0131\u015ft\u0131m, ama b\u00f6yle bir g\u00fcr\u00fclt\u00fc pat\u0131rt\u0131 i\u00e7inde aile sahibi insanlar\u0131n nas\u0131l ya\u015fad\u0131\u011f\u0131na h\u00e2l\u00e2 hayret ediyorum. Yoksul bir aile gelip ev sahibemizden oda kiralad\u0131, ama di\u011fer odalar\u0131n yan\u0131nda de\u011fil, di\u011fer y\u00f6nde, k\u00f6\u015fede, ayr\u0131 bir oda. Sakin insanlar! Onlar hakk\u0131nda kimse bir \u015fey duymuyor, i\u015fitmiyor. Tek bir k\u00fc\u00e7\u00fck odada, oday\u0131 paravanla b\u00f6lerek oturuyorlar. Adam i\u015fsiz bir memur, yedi y\u0131l \u00f6nce bir sebeple i\u015finden \u00e7\u0131kar\u0131lm\u0131\u015f. Soyad\u0131 Gor\u015fkov; ak sa\u00e7l\u0131, ufak tefek biri; ya\u011f i\u00e7inde, y\u0131rt\u0131k p\u0131rt\u0131k bir giysiyle geziyor, insan bakmaya dayanam\u0131yor; benimkinden kat be kat k\u00f6t\u00fc! Zavall\u0131, c\u0131l\u0131z bir adam (onunla s\u0131k s\u0131k koridorda kar\u015f\u0131la\u015f\u0131yoruz); dizleri titriyor, elleri titriyor, ba\u015f\u0131 titriyor, hep hastal\u0131ktan, ama hangi hastal\u0131ktan Tanr\u0131 bilir; \u00fcrkek, her \u015feyden korkuyor, kenardan kenardan geziyor; ben de \u00e7ekinirim zaman zaman, ama bu benden de beter. Ailesi kar\u0131s\u0131yla \u00fc\u00e7 \u00e7ocuktan ibaret. B\u00fcy\u00fck olan \u00e7ocuk babas\u0131n\u0131n t\u0131pk\u0131s\u0131, onun gibi c\u0131l\u0131z. Kar\u0131s\u0131 bir zamanlar \u00e7irkin de\u011filmi\u015f, ama \u015fimdi pek anla\u015f\u0131lm\u0131yor; yoksul bir halde, ac\u0131nas\u0131 d\u00f6k\u00fcnt\u00fclerle geziyor. Ev sahibesine bor\u00e7land\u0131klar\u0131n\u0131 duydum; kad\u0131n onlara hi\u00e7 kibar davranm\u0131yordu. Gor\u015fkov'un kendisinin de birtak\u0131m tats\u0131zl\u0131klar ya\u015fad\u0131\u011f\u0131n\u0131, i\u015fini bu y\u00fczden kaybetti\u011fini de duydum... bir dava m\u0131 olmu\u015f, mahkemeye mi \u00e7\u0131km\u0131\u015f, birileri ona kar\u015f\u0131 tan\u0131kl\u0131k m\u0131 etmi\u015f... size kesin olarak s\u00f6ylememe imk\u00e2n yok. \u00d6yle yoksullar ki, y\u00fcce Tanr\u0131m! Odalar\u0131 hep sessiz sakin olur, sanki i\u00e7eride kimse ya\u015fam\u0131yormu\u015f gibi. \u00c7ocuklar\u0131n bile sesi duyulmaz. \u00c7ocuklar\u0131n \u015famata yap\u0131p oynad\u0131\u011f\u0131 da g\u00f6r\u00fclmez, ama bu da k\u00f6t\u00fcye i\u015faret. Bir ara, bir gece vakti, kap\u0131n\u0131n yan\u0131ndan ge\u00e7erken bir \u015feyler duydum; o s\u0131rada evde nedense al\u0131\u015f\u0131lmad\u0131k bir sessizlik vard\u0131; bir h\u0131\u00e7k\u0131r\u0131k, sonra bir f\u0131s\u0131lt\u0131, sonra yine h\u0131\u00e7k\u0131r\u0131k, sanki biri a\u011fl\u0131yormu\u015f gibi, ama \u00f6yle sessiz, \u00f6yle ac\u0131kl\u0131 bir ses ki kalbim par\u00e7aland\u0131 ve sonra b\u00fct\u00fcn gece bu yoksullar akl\u0131mdan hi\u00e7 \u00e7\u0131kmad\u0131, do\u011fru d\u00fcr\u00fcst uyuyamad\u0131m.\n\nNeyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, e\u015fsiz dostum Varenka! Size elimden geldi\u011fince her \u015feyi yazd\u0131m. Bug\u00fcn b\u00fct\u00fcn g\u00fcn hep sizi d\u00fc\u015f\u00fcnece\u011fim. Bir tanem, sizin i\u00e7in kalbim hep s\u0131zl\u0131yor. Yani can\u0131m benim, sizi biliyorum, s\u0131cak tutacak bir mantonuz olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 biliyorum. Petersburg'un bu baharlar\u0131, r\u00fczg\u00e2rlar\u0131, sulusepken, karla kar\u0131\u015f\u0131k ya\u011fmurlar\u0131 da beni peri\u015fan ediyor Varenka! Tanr\u0131 bizi b\u00f6yle havalardan korusun! Yaz\u0131mdan dolay\u0131 mazur g\u00f6r\u00fcn beni can\u0131m; \u00fcslubum yok, Varenka, do\u011fru d\u00fcr\u00fcst bir \u00fcslubum yok. Ke\u015fke olsayd\u0131 biraz! Akl\u0131ma ne gelirse yaz\u0131yorum, s\u0131rf sizi biraz e\u011flendirebilmek i\u00e7in. Zaten biraz e\u011fitim alsayd\u0131m, her \u015fey ba\u015fka t\u00fcrl\u00fc olurdu; ama nas\u0131l okuyacakt\u0131m? Bak\u0131r parayla olmuyor \u00f6yle \u015feyler.\n\nEbediyen ve sad\u0131k dostunuz,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n25 Nisan\n\nSayg\u0131de\u011fer Beyefendi, Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nBug\u00fcn kuzenim Sa\u015fa'yla kar\u015f\u0131la\u015ft\u0131m! Korkun\u00e7! O da mahvolacak, zavall\u0131! Bir yerlerden Anna Fedorovna'n\u0131n h\u00e2l\u00e2 beni sorup durdu\u011funu \u00f6\u011frendim. Herhalde hi\u00e7 b\u0131rakmayacak beni takip etmeyi. Beni _affetmek istedi\u011fini_ , ya\u015fananlar\u0131 unutmak ve hemen beni ziyarete gelmek istedi\u011fini s\u00f6ylemi\u015f. Sizin kesinlikle benim akrabam olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131, onun bana bir akrabadan da yak\u0131n oldu\u011funu, sizin aile i\u015flerimize kar\u0131\u015fmaya hi\u00e7 hakk\u0131n\u0131z olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 ve sizin sadakan\u0131z ve sizin gelirinizle ge\u00e7inmemin benim i\u00e7in ay\u0131p ve yak\u0131\u015f\u0131ks\u0131z oldu\u011funu s\u00f6ylemi\u015f... Onun ekme\u011fini yedi\u011fimi unuttu\u011fumu, anneci\u011fimle beni belki de a\u00e7l\u0131ktan kurtarm\u0131\u015f oldu\u011funu, bizi yedirip i\u00e7irdi\u011fini ve iki bu\u00e7uk y\u0131ldan fazla bir s\u00fcre bize bakt\u0131\u011f\u0131n\u0131, b\u00fct\u00fcn bunlara ra\u011fmen borcumuzu affetti\u011fini s\u00f6yl\u00fcyormu\u015f. Anneci\u011fime bile ac\u0131mak istemiyor! Onlar\u0131n bana neler yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131 zavall\u0131 yoksul anneci\u011fim bilseydi! Tanr\u0131 g\u00f6r\u00fcyor!.. Anna Fedorovna aptall\u0131k edip talihime sahip \u00e7\u0131kamad\u0131\u011f\u0131m\u0131, bana mutluluk getirdi\u011fini, ba\u015fka da bir \u015fey yapmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 ve benim kendi onuruma sahip \u00e7\u0131kmad\u0131\u011f\u0131m\u0131, belki de sahip \u00e7\u0131kmak istemedi\u011fimi s\u00f6yl\u00fcyor. Burada su\u00e7 kimin peki, y\u00fcce Tanr\u0131m! Bay B\u0131kov'un kesinlikle hakl\u0131 oldu\u011funu ve herkesle evlenemeyece\u011fini, yani... yazamayaca\u011f\u0131m! B\u00f6yle bir haks\u0131zl\u0131\u011f\u0131 duymak \u00e7ok a\u011f\u0131r bir \u015fey Makar Alekseyevi\u00e7! \u015eimdi ne yapaca\u011f\u0131m\u0131 bilemiyorum. Titriyorum, a\u011fl\u0131yorum, h\u0131\u00e7k\u0131r\u0131yorum; bu mektubu size iki saatte yazabildim. En az\u0131ndan bana kar\u015f\u0131 su\u00e7lu oldu\u011funu kabul eder, diye ummu\u015ftum; ama hi\u00e7 \u00f6yle de\u011fil! Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, kayg\u0131lanmay\u0131n dostum, iyili\u011fimi isteyen tek ki\u015fi! Fedora hep abart\u0131yor, hasta de\u011filim. Sadece d\u00fcn ak\u015fam annemi kilisede anmak i\u00e7in Volkovo'ya gitti\u011fim zaman biraz \u00fc\u015f\u00fctt\u00fcm. Neden siz de benimle gelmediniz; \u00e7ok rica etmi\u015ftim. Ah, yoksul, yoksul anneci\u011fim, kalksayd\u0131 mezar\u0131ndan, \u00f6\u011frenseydi, g\u00f6rseydi onlar\u0131n bana neler yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131!..\n\nV.D.\n\n2. Varvara isminin samimi kullan\u0131m\u0131.\n\n3. Brambeus takma ad\u0131yla yazan, d\u00f6nemin pop\u00fcler gazeteci ve ele\u015ftirmeni J\u00f3zef-Julian S\u1eb9kowski (1800-1858) .\n\n4. (Alm.) Sabahl\u0131k.\n\n5. Nicolas-Germain L\u00e9onard'\u0131n (1744-1793) Rus\u00e7aya 1804'te \u00e7evrilen, _Lettres de deux amants, habitants de Lyon, contenant l'histoire de Th\u00e9r\u00e8se et de Faldoni_ (Lyon'da Oturan \u0130ki \u00c2\u015f\u0131\u011f\u0131n Mektuplar\u0131, Th\u00e9r\u00e8se ile Faldoni'nin Hik\u00e2yesi, 1783) adl\u0131 roman\u0131na g\u00f6nderme.\n\n6. (Rus.) Ruslar\u0131n etnik a\u015fa\u011f\u0131lama amac\u0131yla Finlandiyal\u0131 ve Estonyal\u0131 kad\u0131nlara verdikleri isim.\n\n# May\u0131s\n\n20 May\u0131s\n\nG\u00fcvercinim, Varenka,\n\nSize biraz \u00fcz\u00fcm g\u00f6nderiyorum, can\u0131m; iyile\u015fmeniz i\u00e7in iyi gelirmi\u015f, diyorlar ve doktor da susuzlu\u011fu bast\u0131rmak i\u00e7in bunu tavsiye ediyor, yani bir tek susuzluk i\u00e7in. Siz beyaz ekmek istemi\u015ftiniz ge\u00e7en g\u00fcn, can\u0131m; hemen yolluyorum size. \u0130\u015ftah\u0131n\u0131z nas\u0131l can\u0131m? En \u00f6nemlisi bu. Fakat, Tanr\u0131'ya \u015f\u00fck\u00fcrler olsun, her \u015fey ge\u00e7ti, talihsizli\u011fimiz de art\u0131k kesin olarak sona erdi. \u0130yilik g\u00f6klerden gelir! Kitaba gelince, onu \u015fimdilik hi\u00e7bir yerde bulamad\u0131m. M\u00fckemmel ve \u00e7ok y\u00fcksek \u00fcslupla yaz\u0131lm\u0131\u015f bir kitab\u0131n var oldu\u011funu s\u00f6yl\u00fcyorlar; m\u00fckemmel oldu\u011funu s\u00f6yl\u00fcyorlar, ben kendim okumad\u0131m, ama burada \u00e7ok \u00f6v\u00fcyorlar. Onu kendim i\u00e7in istettim; getirmeye s\u00f6z verdiler. Ama siz de okumak ister miydiniz? Bana g\u00f6re siz bu konuda \u00e7ok nazl\u0131s\u0131n\u0131z; sizin zevkinize hitap etmek zor, sizi art\u0131k tan\u0131yorum g\u00fcvercinim; size, herhalde, hep \u015fairanelik uygun olur, i\u00e7 \u00e7eki\u015fler, a\u015fklar... ama \u015fiir de bulaca\u011f\u0131m, hepsini bulaca\u011f\u0131m; temize \u00e7ekilecek bir defter kald\u0131.\n\nBen \u00f6yle b\u00f6yle ya\u015f\u0131yorum. Siz benim i\u00e7in kayg\u0131lanmay\u0131n, can\u0131m, l\u00fctfen. Fedora'n\u0131n size benim hakk\u0131mda anlatt\u0131klar\u0131 da hepten sa\u00e7mal\u0131k; yalan s\u00f6yledi\u011fini hemen s\u00f6yleyin o dedikoducuya!.. Yeni \u00fcniformam\u0131 kesinlikle satmad\u0131m. D\u00fc\u015f\u00fcnsenize bir, zaten neden, neden satay\u0131m? Dediklerine g\u00f6re, k\u0131rk g\u00fcm\u00fc\u015f ruble ikramiye vereceklermi\u015f bana, neden onu satay\u0131m? Can\u0131m, siz kayg\u0131lanmay\u0131n; ku\u015fkucunun teki Fedora, o tam bir ku\u015fkucu. Ge\u00e7inip gidiyoruz biz, g\u00fcvercinim! Ama siz, mele\u011fim, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, iyile\u015fin, iyile\u015fin, bu ihtiyar\u0131 \u00fczmeyin. Benim zay\u0131flad\u0131\u011f\u0131m\u0131 size kim s\u00f6ylemi\u015f? \u0130ftira, yine iftira! Turp gibiyim ve \u00f6yle \u015fi\u015fmanlad\u0131m ki yine utanmaya ba\u015flad\u0131m, midem g\u0131rtla\u011f\u0131ma kadar dolu; bir de siz iyile\u015fmi\u015f olsan\u0131z! Neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, mele\u011fim; k\u00fc\u00e7\u00fck parmaklar\u0131n\u0131z\u0131n hepsini \u00f6p\u00fcyor sizin sonsuz, de\u011fi\u015fmez dostunuz.\n\nMakar Devu\u015fkin\n\nHami\u015f: Ah, can\u0131m benim, siz yine b\u00f6yle ger\u00e7ekten ne yazmaya kalkm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z?.. Neden kapris yap\u0131yorsunuz! Ben size nas\u0131l \u00f6yle s\u0131k s\u0131k geleyim can\u0131m, nas\u0131l? Size soruyorum. Belki gece karanl\u0131\u011f\u0131ndan yararlan\u0131r\u0131m; ama gece de olmuyor art\u0131k sanki hi\u00e7; bir s\u00fcre b\u00f6yle.7 Ben de, can\u0131m, mele\u011fim, hastal\u0131\u011f\u0131n\u0131z boyunca, kendinizi bilmez durumda oldu\u011funuz s\u0131rada sizi hemen hi\u00e7 b\u0131rakmad\u0131m; ama \u015fimdi hi\u00e7 bilemiyorum b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 nas\u0131l yapt\u0131\u011f\u0131m\u0131; sonra gelip gitmeye ara verdim; \u00e7\u00fcnk\u00fc merak ve sorular ba\u015flam\u0131\u015ft\u0131. Burada zaten t\u00fcrl\u00fc t\u00fcrl\u00fc dedikodu var. Tereza'ya g\u00fcveniyorum ben; o geveze de\u011fildir; ama yine de, kendiniz de takdir edersiniz can\u0131m, bunlar\u0131n hepsi bizim hakk\u0131m\u0131zda her \u015feyi \u00f6\u011frenirse neler olur? Ne d\u00fc\u015f\u00fcnecekler, ne diyecekler o zaman? \u0130\u015fte o y\u00fczden kalbinizi sa\u011flam tutun, can\u0131m, iyile\u015finceye kadar bekleyin; ondan sonra evin d\u0131\u015f\u0131nda bir yerlerde _rendez-vouz_ 'la\u015f\u0131r\u0131z.8\n\n7. Petersburg'da may\u0131s sonu g\u00fcne\u015fin hi\u00e7 batmad\u0131\u011f\u0131 \"beyaz gecelerin\" ba\u015flang\u0131c\u0131d\u0131r.\n\n8. (Fr.) Randevu.\n\n# Haziran\n\n1 Haziran\n\nSevgili Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nBenim i\u00e7in ya\u015fad\u0131\u011f\u0131n\u0131z b\u00fct\u00fcn tela\u015f ve \u00fcz\u00fcnt\u00fc i\u00e7in, bana kar\u015f\u0131 g\u00f6sterdi\u011finiz sevgi i\u00e7in, g\u00fczel ve ho\u015f bir \u015fey yapmay\u0131 \u00f6yle \u00e7ok istiyorum ki, sonunda s\u0131k\u0131nt\u0131dan komodinimi kar\u0131\u015ft\u0131rmaya ba\u015flad\u0131m ve \u015fimdi size g\u00f6ndermekte oldu\u011fum defterimi buldum. Ona ba\u015flarken hayat\u0131m\u0131n mutlu d\u00f6nemindeydim daha. Siz s\u0131k s\u0131k merak edip benim eski g\u00fcnl\u00fck hayat\u0131m\u0131, anneci\u011fimi, Pokrovski' yi, benim Anna Fedorovna'n\u0131n yan\u0131nda ge\u00e7irdi\u011fim g\u00fcnleri ve son olarak, k\u0131sa s\u00fcre \u00f6nce ya\u015fad\u0131\u011f\u0131m talihsizlikleri soruyordunuz ve sab\u0131rs\u0131zca bu defteri, i\u00e7inde, Tanr\u0131 bilir ne diye hayat\u0131m\u0131n birtak\u0131m anlar\u0131n\u0131 kaydetmeye kalk\u0131\u015ft\u0131\u011f\u0131m defteri \u00f6yle \u00e7ok okumak istiyordunuz ki, size g\u00f6nderdi\u011fim i\u00e7in b\u00fcy\u00fck bir mutluluk duyaca\u011f\u0131n\u0131zdan hi\u00e7 ku\u015fku duymuyorum. Benim i\u00e7inse kederli bir i\u015f oldu onu yeniden okumak. Bu karalamalara son sat\u0131r\u0131 koydu\u011fum vakitten bu yana iki kat ya\u015flanm\u0131\u015f\u0131m gibi geliyor bana. B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 farkl\u0131 aral\u0131klarla yazm\u0131\u015f\u0131m. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, Makar Alekseyevi\u00e7! \u015eimdi \u00e7ok s\u0131k\u0131ld\u0131m ve uykusuzluk i\u015fkence ediyor. Nekahat d\u00f6nemi ne kadar s\u0131k\u0131c\u0131!\n\nV.D.\n\n# I\n\nBabac\u0131\u011f\u0131m \u00f6ld\u00fc\u011f\u00fcnde ben sadece on d\u00f6rt ya\u015f\u0131ndayd\u0131m. \u00c7ocuklu\u011fum hayat\u0131m\u0131n en mutlu zamanlar\u0131 oldu. Burada ba\u015flamad\u0131, buradan uzak bir yerde, ta\u015frada, \u0131ss\u0131zlarda ba\u015flad\u0131. Babac\u0131\u011f\u0131m T... eyaletinde, Prens P.nin b\u00fcy\u00fck \u00e7iftli\u011finin k\u00e2hyas\u0131yd\u0131. Prensin k\u00f6ylerinden birinde sessiz sedas\u0131z, sakin ve mutlu ya\u015f\u0131yorduk... \u00c7ok afacan bir \u00e7ocuktum; tek yapt\u0131\u011f\u0131m tarlalarda, korularda, bah\u00e7ede ko\u015fturmakt\u0131, benim i\u00e7in de kimse kayg\u0131lanmazd\u0131. Babac\u0131\u011f\u0131m durmadan bir \u015feylerle me\u015fgul olurdu, anneci\u011fim de ev i\u015fleriyle u\u011fra\u015f\u0131rd\u0131; bana bir \u015fey \u00f6\u011fretmezlerdi, ben de mutluydum bu y\u00fczden. O zamanlar, sabah erkenden ya g\u00f6le, ya koruya, ya harman yerine, ya ekin yerine ko\u015fard\u0131m \u2013 hi\u00e7bir \u015feye ihtiya\u00e7 duymadan g\u00fcne\u015f \u0131s\u0131t\u0131rd\u0131, nereye oldu\u011funu bilmeden k\u00f6yden uzaklara ko\u015far, \u00e7al\u0131lara tak\u0131l\u0131r, elbisemi y\u0131rtard\u0131m \u2013 daha sonra evde azarlarlard\u0131, ama ald\u0131rmazd\u0131m.\n\nB\u00fct\u00fcn hayat\u0131m\u0131 k\u00f6yden \u00e7\u0131kmadan ve tek bir yerde ya\u015fayarak ge\u00e7irecek bile olsam, mutlu olacakm\u0131\u015f\u0131m gibi gelirdi bana. Buna ra\u011fmen daha \u00e7ocuk ya\u015fta do\u011fdu\u011fum yerleri terk etmek zorunda kald\u0131m. Petersburg'a ta\u015f\u0131nd\u0131\u011f\u0131m\u0131z zaman daha on iki ya\u015f\u0131ndayd\u0131m. Ah, kederle topland\u0131\u011f\u0131m\u0131z \u00e2n\u0131 nas\u0131l da h\u00fcz\u00fcnle hat\u0131rl\u0131yorum! Herkesle, sevdiklerimle vedala\u015f\u0131rken nas\u0131l da a\u011flam\u0131\u015ft\u0131m. Babac\u0131\u011f\u0131m\u0131n boynuna at\u0131ld\u0131\u011f\u0131m\u0131 ve g\u00f6zya\u015flar\u0131 i\u00e7inde k\u00f6yde biraz daha kalabilmek i\u00e7in yalvard\u0131\u011f\u0131m\u0131 hat\u0131rl\u0131yorum. Babac\u0131\u011f\u0131m bana ba\u011f\u0131rm\u0131\u015f, annem de a\u011flam\u0131\u015ft\u0131; yapacak bir \u015fey olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131, i\u015flerin b\u00f6yle gerektirdi\u011fini s\u00f6yl\u00fcyorlard\u0131. Ya\u015fl\u0131 Prens P. \u00f6lm\u00fc\u015ft\u00fc. Miras\u00e7\u0131lar\u0131 babam\u0131 i\u015ften \u00e7\u0131karm\u0131\u015ft\u0131. Babam\u0131n Petersburg'daki \u00f6zel yat\u0131r\u0131mlarda paras\u0131 vard\u0131. Durumumuzu d\u00fczeltme umuduyla, burada kalmay\u0131 gereksiz say\u0131yordu. B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 daha sonra annemden \u00f6\u011frendim. Burada Petersburg k\u0131y\u0131s\u0131na yerle\u015ftik ve babam \u00f6l\u00fcnceye dek hep ayn\u0131 yerde ya\u015fad\u0131k.\n\nYeni hayata al\u0131\u015fmak benim i\u00e7in \u00e7ok zor oldu! Petersburg'a sonbaharda gelmi\u015ftik. K\u00f6y\u00fc terk etti\u011fimiz s\u0131rada, hava ayd\u0131nl\u0131k, s\u0131cak, a\u00e7\u0131kt\u0131; k\u00f6y i\u015fleri bitmi\u015fti; harman yerlerinde dev tah\u0131l tepeleri y\u00fckselmi\u015fti ve \u00e7\u0131\u011fl\u0131k \u00e7\u0131\u011fl\u0131\u011fa ku\u015flar konup kalk\u0131yordu; her \u015fey ayd\u0131nl\u0131k ve ne\u015feliydi, ama burada, \u015fehre girdi\u011fimiz s\u0131rada ya\u011fmur, kasvetli sonbahar k\u0131ra\u011f\u0131s\u0131, k\u00f6t\u00fc bir hava, c\u0131v\u0131k \u00e7amur ve yeni, yabanc\u0131, ho\u015f kar\u015f\u0131lamayan, ho\u015fnutsuz, \u00f6fkeli y\u00fczlerden olu\u015fan bir kalabal\u0131k vard\u0131. Bir \u015fekilde yerle\u015ftik. Her \u015feye nas\u0131l tela\u015f etti\u011fimizi, her \u015feyi yapmaya \u00e7al\u0131\u015f\u0131p yeni bir ev sahibesi buldu\u011fumuzu hat\u0131rl\u0131yorum. Babam evde olmuyordu, anneme bir dakika huzur yoktu; beni iyiden iyiye unutmu\u015flard\u0131. Yeni evimizdeki ilk geceden sonra sabahlar\u0131 kalkmak h\u00fcz\u00fcn verdi bana. Pencerelerimiz sar\u0131 bir duvara a\u00e7\u0131l\u0131yordu. Caddede s\u00fcrekli \u00e7amur vard\u0131. Gelip ge\u00e7en azd\u0131 ve hepsi de kal\u0131n kal\u0131n giyinmi\u015fti, hepsi de \u00fc\u015f\u00fcyordu.\n\nEvimizse b\u00fct\u00fcn g\u00fcn a\u015f\u0131r\u0131 bo\u011fucu ve s\u0131k\u0131c\u0131 oluyordu. Akrabam\u0131z da, yak\u0131n tan\u0131d\u0131klar\u0131m\u0131z da yoktu neredeyse. Anna Fedorovna'yla babam tart\u0131\u015fm\u0131\u015flard\u0131. (Babam\u0131n ona biraz borcu vard\u0131.) Bize s\u0131k s\u0131k i\u015fyerinden insanlar geliyordu. Tart\u0131\u015f\u0131yor, g\u00fcr\u00fclt\u00fc yap\u0131yor, ba\u011f\u0131r\u0131yorlard\u0131. Her ziyaretten sonra babam ho\u015fnutsuz, \u00f6fkeli bir hal al\u0131yordu; bazen bir saat boyunca surat\u0131n\u0131 as\u0131p odan\u0131n i\u00e7inde bir k\u00f6\u015feden di\u011ferine dolan\u0131yor ve kimseyle tek kelime konu\u015fmuyordu. Annem onunla o zaman konu\u015fmaya cesaret edemiyor ve susuyordu. Bir kitap al\u0131p bir k\u00f6\u015feye oturuyordum; uslu, sessiz duruyor, k\u0131p\u0131rdamaya cesaret edemiyordum.\n\nPetersburg'a geli\u015fimizden \u00fc\u00e7 ay sonra beni yat\u0131l\u0131 okula g\u00f6nderdiler. \u00d6nceleri yabanc\u0131 insanlar\u0131n aras\u0131nda ne kadar kederlendim! Her \u015fey \u00e7ok kat\u0131, sevimsiz g\u00f6r\u00fcn\u00fcyordu; m\u00fcrebbiyeler ba\u011f\u0131r\u0131yordu, k\u0131zlar as\u0131k suratl\u0131yd\u0131, ben de yabaniydim. Bo\u011fucuydu, \u00e7ok bo\u011fucuydu! Her \u015fey i\u00e7in belirlenmi\u015f saatler, ortak masa, s\u0131k\u0131c\u0131 \u00f6\u011fretmenler... b\u00fct\u00fcn bunlar beni \u00f6nce zorlad\u0131, y\u0131pratt\u0131. Orada uyuyam\u0131yordum. B\u00fct\u00fcn gece a\u011fl\u0131yordum; uzun, s\u0131k\u0131c\u0131, so\u011fuk gecelerde. Geceleri herkes dersleri tekrarlar ya da \u00e7al\u0131\u015f\u0131rd\u0131; ben de tek ba\u015f\u0131ma s\u00f6zl\u00fc ya da yaz\u0131l\u0131 derslere haz\u0131rlan\u0131yor, f\u0131s\u0131ldamaya bile cesaret edemiyordum, hep evimizi, babam\u0131, annemi, ya\u015fl\u0131 dad\u0131m\u0131, dad\u0131m\u0131n masallar\u0131n\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyordum... Ah, nas\u0131l da \u00fcz\u00fcl\u00fcyordum! Evdeki bibloyu, ho\u015fnutsuzlukla hat\u0131rl\u0131yor insan. D\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyor, d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyor: Ne g\u00fczel olurdu \u015fimdi evde olmak! K\u00fc\u00e7\u00fck odam\u0131zda otururdum, semaverin ba\u015f\u0131nda, bizimkilerle birlikte; \u00e7ok s\u0131cak, g\u00fczel, tan\u0131d\u0131k bir yer olurdu. Sanki anneni s\u0131k\u0131 s\u0131k\u0131, ate\u015fli ate\u015fli kucaklam\u0131\u015fs\u0131n gibi! D\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcp durursun, kederden sessizce a\u011flars\u0131n, g\u00f6zya\u015flar\u0131 g\u00f6\u011fs\u00fcne damlar ve yaz\u0131l\u0131 dersler akl\u0131ndan u\u00e7up gider. Yar\u0131nki derse haz\u0131rlanamazs\u0131n; b\u00fct\u00fcn gece r\u00fcyanda \u00f6\u011fretmeni, madam\u0131, k\u0131zlar\u0131 g\u00f6r\u00fcrs\u00fcn; b\u00fct\u00fcn gece r\u00fcyanda dersleri tekrarlars\u0131n, ama ertesi g\u00fcn hi\u00e7bir \u015fey bilemezsin. Bana dizlerimin \u00fcst\u00fcne \u00e7\u00f6kme cezas\u0131 ve bir kap yemek verirlerdi. O kadar ne\u015fesiz, b\u0131kk\u0131nd\u0131m ki. Ba\u015flang\u0131\u00e7ta b\u00fct\u00fcn k\u0131zlar bana g\u00fcl\u00fcyor, benimle alay ediyor, beni d\u00f6v\u00fcyordu, ben derslerde konu\u015funca \u00e7imdik atarlard\u0131, yemek ya da \u00e7ay i\u00e7in s\u0131raya girdi\u011fimiz zaman beni yok yere m\u00fcrebbiyeye \u015fik\u00e2yet ederlerdi. Cumartesi ak\u015famlar\u0131 dad\u0131m\u0131n benim i\u00e7in geldi\u011fi anlar cennet gibi olurdu. Bir mutluluk patlamas\u0131yla ya\u015fl\u0131 kad\u0131n\u0131 kucaklard\u0131m. Beni giydirir, sarar, yolda pe\u015fimden ko\u015ftururdu, bense ona s\u00fcrekli gevezelik edip bir \u015feyler anlat\u0131rd\u0131m. Eve ne\u015feyle, mutlulukla gider, bizimkilere sanki on y\u0131l ayr\u0131l\u0131k ya\u015fam\u0131\u015f\u0131z gibi s\u0131k\u0131ca sar\u0131l\u0131rd\u0131m. Yorumlar, sohbetler, hik\u00e2yeler ba\u015flard\u0131; herkesle merhabala\u015f\u0131r, g\u00fcl\u00fc\u015f\u00fcr, kahkahalar atar, ko\u015fturur, hoplar s\u0131\u00e7rard\u0131m. Babac\u0131\u011f\u0131m dersler, \u00f6\u011fretmenlerimiz, Frans\u0131zca hakk\u0131nda, L'Homond9 grameri hakk\u0131nda ciddi konu\u015fmalar yapard\u0131 ve hepimiz \u00e7ok ne\u015feli, \u00e7ok mutlu olurduk. \u015eimdi bile o dakikalar\u0131 ne\u015feyle hat\u0131rl\u0131yorum. Bir \u015feyler \u00f6\u011frenmeye ve babac\u0131\u011f\u0131m\u0131 memnun etmeye var g\u00fcc\u00fcmle \u00e7al\u0131\u015f\u0131rd\u0131m. Kendini sonuna kadar bana adad\u0131\u011f\u0131n\u0131 g\u00f6r\u00fcr, kendim de Tanr\u0131 bilir nas\u0131l \u00e7abalard\u0131m. Her g\u00fcn gitgide daha karamsar, ho\u015fnutsuz, \u00f6fkeli oluyordu; karakteri iyice bozulmu\u015ftu; i\u015fler y\u00fcr\u00fcm\u00fcyor, bor\u00e7lar \u00f6denmiyordu. Anneci\u011fim de babam\u0131 \u00f6fkelendirmemek i\u00e7in a\u011flamaya, bir \u015fey s\u00f6ylemeye korkar olmu\u015ftu; hastalanm\u0131\u015ft\u0131; iyice k\u00f6t\u00fcle\u015fmi\u015f ve k\u00f6t\u00fc bir \u015fekilde \u00f6ks\u00fcrmeye ba\u015flam\u0131\u015ft\u0131. Yat\u0131l\u0131 okuldan gelince kar\u015f\u0131mda hep h\u00fcz\u00fcnl\u00fc y\u00fczler buluyordum; annem sessizce a\u011fl\u0131yor, babam \u00f6fkeleniyordu. Azarlar, sitemler ba\u015fl\u0131yordu. Babam onu hi\u00e7 mutlu etmedi\u011fimi, hi\u00e7 teselli etmedi\u011fimi s\u00f6ylemeye ba\u015fl\u0131yordu; benim y\u00fcz\u00fcmden her \u015feylerini kaybettiklerini, ama benim h\u00e2l\u00e2 Frans\u0131zca konu\u015fmaya ba\u015flamam\u0131\u015f oldu\u011fumu s\u00f6yl\u00fcyordu; k\u0131sacas\u0131, b\u00fct\u00fcn ba\u015far\u0131s\u0131zl\u0131klar, b\u00fct\u00fcn mutsuzluklar, hepsi, hepsi benim ve annemin \u00fczerine y\u0131k\u0131l\u0131yordu. Ama nas\u0131l i\u015fkence edebiliyordu zavall\u0131 anneme? Ona bakarken kalbim par\u00e7alan\u0131rd\u0131; yanaklar\u0131 sarkm\u0131\u015f, g\u00f6zleri \u00e7\u00f6km\u00fc\u015ft\u00fc, y\u00fcz\u00fcnde veremli bir renk vard\u0131. Benim pay\u0131ma hepsinden daha fazlas\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcyordu. Hep birtak\u0131m ufak tefek \u015feylerden ba\u015fl\u0131yor, sonra i\u015f Tanr\u0131 bilir nereye kadar gidiyordu; hatta genellikle neden bahsedildi\u011fini anlam\u0131yordum bile. Nelere k\u00f6p\u00fcrm\u00fcyordu ki!.. Frans\u0131zcaya, benim b\u00fcy\u00fck bir aptal olu\u015fuma, yat\u0131l\u0131 okulumuzun sahibinin ilgisiz, aptal bir kad\u0131n olmas\u0131na; benim \u015ferefimizi hi\u00e7 d\u00fc\u015f\u00fcnm\u00fcyor olmama; babam\u0131n o vakte dek bir i\u015f bulamamas\u0131na ve L'Homond gramerinin i\u011fren\u00e7 bir gramer olmas\u0131na, Zapolski gramerinin ise10 \u00e7ok daha iyi olmas\u0131na; bana bo\u015f yere bir s\u00fcr\u00fc para harcam\u0131\u015f olmas\u0131na; benim duygusuz, ta\u015f biri olmama... K\u0131sacas\u0131, zavall\u0131 ben var g\u00fcc\u00fcmle \u00e7al\u0131\u015f\u0131r, _dialogue_ 'lar\u013111 ve kelimeleri ezberlerdim, ama her \u015feyde su\u00e7lu bendim, her \u015feyin hesab\u0131n\u0131 verirdim! B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n sebebi de babam\u0131n beni sevmemesi de\u011fildi; benim i\u00e7in, annem i\u00e7in kimseyi dinlemezdi. Ama ne yaz\u0131k ki karakteri b\u00f6yleydi.\n\nKayg\u0131lar, n\u00f6betler, ba\u015far\u0131s\u0131zl\u0131klar zavall\u0131 babac\u0131\u011f\u0131ma a\u015f\u0131r\u0131 i\u015fkence ediyordu: G\u00fcvensiz, huysuz olmu\u015ftu; s\u0131k s\u0131k umutsuzlu\u011fa kap\u0131l\u0131yordu, sa\u011fl\u0131\u011f\u0131n\u0131 ihmal etmeye ba\u015flam\u0131\u015ft\u0131, \u00fc\u015f\u00fctt\u00fc ve birden hastaland\u0131, k\u0131sa s\u00fcre ac\u0131 \u00e7ekti ve \u00f6yle birdenbire, \u00f6yle k\u0131sa s\u00fcrede vefat etti ki biz birka\u00e7 g\u00fcn bu darbeden kendimize gelemedik. Anneci\u011fim donup kald\u0131; hatta ben onun akl\u0131ndan korktum. Babac\u0131\u011f\u0131m \u00f6l\u00fcr \u00f6lmez, alacakl\u0131lar yerden biter gibi geldi, s\u00fcr\u00fcyle \u00fc\u015f\u00fc\u015ft\u00fcler. Elimizde ne varsa, hepsini verdik. Petersburg taraf\u0131ndaki, babam\u0131n biz Petersburg'a geldikten alt\u0131 ay sonra ald\u0131\u011f\u0131 k\u00fc\u00e7\u00fck evimiz de sat\u0131ld\u0131. Kalanlar nas\u0131l payla\u015f\u0131ld\u0131 bilmiyorum, ama biz yataks\u0131z, bar\u0131naks\u0131z, yiyeceksiz kald\u0131k. Annem i\u00e7ten i\u00e7e hastal\u0131kla m\u00fccadele ediyordu, kendimizi ge\u00e7indiremiyorduk, ya\u015famak imk\u00e2ns\u0131zd\u0131, \u00f6l\u00fcme s\u00fcr\u00fckleniyorduk. On d\u00f6rt ya\u015f\u0131ma daha yeni girmi\u015ftim. \u0130\u015fte o s\u0131rada Anna Fedorovna bizi ziyaret etti. Bir malikane sahibi oldu\u011funu ve bizimle akraba oldu\u011funu s\u00f6yl\u00fcyordu hep. Annem de bizim uzaktan akraba oldu\u011fumuzu do\u011frulad\u0131. Babam hayattayken o bize asla gelmemi\u015fti. G\u00f6zya\u015flar\u0131 i\u00e7inde geldi, bizi yan\u0131na almaktan b\u00fcy\u00fck mutluluk duyaca\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yledi; bizim kayb\u0131m\u0131z\u0131n, yoksul halimizin ac\u0131s\u0131n\u0131 payla\u015f\u0131yordu, o arada babam\u0131n su\u00e7lu oldu\u011funu s\u00f6yledi; gelirine g\u00f6re ya\u015famad\u0131\u011f\u0131n\u0131, fazla ileri gitti\u011fini ve art\u0131k kendi g\u00fcc\u00fcm\u00fcze g\u00f6re ya\u015famam\u0131z gerekti\u011fini s\u00f6yledi. Bizimle yine g\u00f6r\u00fc\u015fmek istedi\u011fini s\u00f6yledi, kar\u015f\u0131l\u0131kl\u0131 tats\u0131zl\u0131klar\u0131 unutmay\u0131 \u00f6nerdi; annem ona kar\u015f\u0131 asla herhangi bir k\u00f6t\u00fc his beslemedi\u011fini s\u00f6yleyince de, g\u00f6zya\u015flar\u0131na bo\u011fuldu, annemi kiliseye \u00e7a\u011f\u0131rd\u0131 ve g\u00fcvercini (babama b\u00f6yle diyordu) i\u00e7in din\u00ee t\u00f6ren yapt\u0131rd\u0131. Sonra da annemle g\u00f6rkemli bir \u015fekilde bar\u0131\u015ft\u0131.\n\nUzun giri\u015flerden ve uyar\u0131lardan sonra Anna Fedorovna, bizim yoksul durumumuzu, \u00f6ks\u00fczl\u00fc\u011f\u00fcm\u00fcz\u00fc, umutsuzlu\u011fumuzu, \u00e7aresizli\u011fimizi parlak renklerle tasvir ederek bizi onun yan\u0131na, kendi ifadesiyle, s\u0131\u011f\u0131nmaya davet etti. Anneci\u011fim te\u015fekk\u00fcr etti, ama uzun s\u00fcre karar veremedi; fakat yapacak bir \u015fey olmad\u0131\u011f\u0131ndan ve ba\u015fka t\u00fcrl\u00fc d\u00fczene girmek imk\u00e2ns\u0131z oldu\u011fundan, sonunda Anna Fedorovna'ya teklifini memnuniyetle kabul edece\u011fimizi s\u00f6yledi. Petersburg taraf\u0131ndan Vasilyevski Adas\u0131'na do\u011fru yola \u00e7\u0131kt\u0131\u011f\u0131m\u0131z sabah\u0131 \u00e7ok iyi hat\u0131rl\u0131yorum. Sonbahar sabah\u0131yd\u0131, ayd\u0131nl\u0131k, kuru, so\u011fuk bir sabaht\u0131. Annem a\u011fl\u0131yordu; ben \u00e7ok h\u00fcz\u00fcnl\u00fcyd\u00fcm; g\u00f6\u011fs\u00fcm s\u0131k\u0131\u015f\u0131yordu, ruhum tarifsiz, korkun\u00e7 bir kederle bo\u011fuluyordu... Zor bir zamand\u0131.\n\n# II\n\n\u00d6nceleri, biz, yani ben ve annem yeni yerimize al\u0131\u015famad\u0131k, ikimiz de biraz tedirgin, yabani olduk Anna Fedorovna'n\u0131n yan\u0131nda. Anna Fedorovna Alt\u0131nc\u0131 Hat'ta, kendi evinde ya\u015f\u0131yordu. Evde be\u015f oda vard\u0131. \u00dc\u00e7 tanesinde Anna Fedorovna ve onun yan\u0131nda yeti\u015fen kuzinim Sa\u015fa oturuyordu; Sa\u015fa annesi babas\u0131 olmayan, kimsesiz bir \u00e7ocuktu. Bir odada da biz kal\u0131yorduk ve son olarak, yan\u0131m\u0131zdaki, dip odada, Anna Fedorovna'n\u0131n kirac\u0131s\u0131 olan, Pokrovski adl\u0131 yoksul bir \u00f6\u011frenci kal\u0131yordu. Anna Fedorovna \u00e7ok iyi, bizim tahmin etti\u011fimizden daha zengin ya\u015f\u0131yordu; ama serveti bilmece gibiydi, ne i\u015fle u\u011fra\u015ft\u0131\u011f\u0131 da \u00f6yle. Hep kayg\u0131l\u0131yd\u0131, hep tela\u015fl\u0131yd\u0131, g\u00fcnde birka\u00e7 kez gidip geliyordu; ama ne yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131, neyle u\u011fra\u015ft\u0131\u011f\u0131n\u0131 ve ne i\u00e7in kayg\u0131land\u0131\u011f\u0131n\u0131 asla tahmin edemiyordum. \u00c7ok say\u0131da ve \u00e7ok \u00e7e\u015fitli tan\u0131d\u0131klar\u0131 vard\u0131. Ona zaman zaman misafirler gelirdi ve hepsi de Tanr\u0131 bilir kimdi, hep bir i\u015f i\u00e7in gelir, k\u0131sac\u0131k kal\u0131p giderlerdi. Annem kap\u0131 \u00e7an\u0131 \u00e7alar \u00e7almaz beni odam\u0131za g\u00f6t\u00fcr\u00fcrd\u00fc. Anna Fedorovna bu y\u00fczden anneme \u00e7ok k\u0131zard\u0131 ve durmadan a\u015f\u0131r\u0131 kibirli oldu\u011fumuzu, kibirli olacak halde olmad\u0131\u011f\u0131m\u0131z\u0131, kibirlenecek ba\u015fka \u015feyler oldu\u011funu s\u00f6yler ve saatlerce susmazd\u0131. O zamanlar bu kibirlilik imalar\u0131n\u0131 anlamazd\u0131m; annemin Anna Fedorovna'n\u0131n yan\u0131nda ya\u015famay\u0131 neden istemedi\u011fini de ancak \u015fimdi anl\u0131yor ya da en az\u0131ndan tahmin edebiliyorum zaten. K\u00f6t\u00fc bir kad\u0131nd\u0131 Anna Fedorovna; bize s\u00fcrekli i\u015fkence ediyordu.\n\n\u015eu vakte dek onun bizi neden yan\u0131na davet etti\u011fi bir s\u0131r olarak kald\u0131. \u00d6nceleri bize kar\u015f\u0131 \u00e7ok kibard\u0131, sonra, bizim kesinlikle \u00e7aresiz oldu\u011fumuzu ve gidecek yerimiz olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 g\u00f6r\u00fcnce ger\u00e7ek karakterini a\u00e7\u0131k a\u00e7\u0131k sergiledi. Sonralar\u0131 bana kar\u015f\u0131 \u00e7ok kibar davrand\u0131, hatta kaba bir kibarl\u0131k sergiledi, ama ba\u015flang\u0131\u00e7ta ben de annemle birlikte katlan\u0131yordum. \u0130kide bir azarl\u0131yordu bizi; bir tek kendi iyiliklerinden bahsedip duruyordu. Yabanc\u0131lara bizi yoksul akrabalar\u0131 olarak, yard\u0131ma muhta\u00e7 dul ve yetim olarak tan\u0131t\u0131yor, merhametten, H\u0131ristiyanca sevgi y\u00fcz\u00fcnden yan\u0131na ald\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yl\u00fcyordu. Masada yedi\u011fimiz her lokmay\u0131 say\u0131yordu; e\u011fer yemezsek ayn\u0131 hik\u00e2ye ba\u015fl\u0131yordu: Biz tenezz\u00fcl etmiyormu\u015fuz; sanmayaym\u0131\u015f\u0131z zenginli\u011fin huzur getirece\u011fini; en iyisi de bizdeymi\u015f zaten... \u0130kide bir babac\u0131\u011f\u0131ma hakaret ediyordu; ba\u015fkalar\u0131ndan daha iyi olmak istedi\u011fini, ama daha da k\u00f6t\u00fc oldu\u011funu; kar\u0131s\u0131yla k\u0131z\u0131n\u0131 yery\u00fcz\u00fcnde tek ba\u015f\u0131na b\u0131rakt\u0131\u011f\u0131n\u0131 ve hay\u0131rsever, H\u0131ristiyanl\u0131k ruhuna sahip, merhametli bir akraba bulunmam\u0131\u015f olsaym\u0131\u015f, Tanr\u0131 bilir ba\u015f\u0131m\u0131za neler gelece\u011fini, belki bir sokakta a\u00e7l\u0131ktan \u00e7\u00fcr\u00fcy\u00fcp gidece\u011fimizi s\u00f6ylerdi. Neler neler s\u00f6yl\u00fcyordu b\u00f6yle! Onu dinlemek ac\u0131dan \u00e7ok tiksinti veriyordu. Annem durmadan a\u011fl\u0131yordu; sa\u011fl\u0131\u011f\u0131 g\u00fcnden g\u00fcne k\u00f6t\u00fcle\u015fiyordu, belirgin bir \u015fekilde solmu\u015ftu, buna ra\u011fmen sabahtan ak\u015fama kadar \u00e7al\u0131\u015f\u0131yor, sipari\u015f i\u015fler yap\u0131yor, diki\u015f dikiyorduk. Anna Fedorovna bundan da pek ho\u015flanm\u0131yordu; ikide bir evde bir moda ma\u011fazas\u0131 istemedi\u011fini s\u00f6yl\u00fcyordu. Ama giyinmek laz\u0131md\u0131, \u00f6ng\u00f6r\u00fclmeyen harcamalara haz\u0131r olmak laz\u0131md\u0131, hep paraya sahip olmak laz\u0131md\u0131. Her f\u0131rsatta para biriktiriyor, zaman i\u00e7inde bir yere ta\u015f\u0131nabilece\u011fimizi umut ediyorduk. Fakat annem kalan sa\u011fl\u0131\u011f\u0131n\u0131 da \u00e7al\u0131\u015f\u0131rken kaybetti; ge\u00e7en her g\u00fcn g\u00fc\u00e7ten d\u00fc\u015ft\u00fc. Hastal\u0131k, tam bir kurt gibi, g\u00f6r\u00fcn\u00fcr bir \u015fekilde hayat\u0131n\u0131 kemiriyor ve mezara \u00e7ekiyordu onu. Her \u015feyi g\u00f6r\u00fcyor, her \u015feyi hissediyor, hep ac\u0131 \u00e7ekiyordum; b\u00fct\u00fcn bunlar g\u00f6zlerimin \u00f6n\u00fcnde oluyordu!\n\nG\u00fcnler birbirini koval\u0131yor ve her g\u00fcn bir \u00f6ncekine benziyordu. Sessiz sakin, sanki \u015fehirde de\u011filmi\u015f gibi ya\u015f\u0131yorduk. Anna Fedorovna, kendi iktidar\u0131ndan emin olduk\u00e7a, yava\u015f yava\u015f sustu. Fakat kimse asla ona kar\u015f\u0131 \u00e7\u0131kmay\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcnm\u00fcyordu. Odam\u0131z, onunkinden yar\u0131m koridor uzaktayd\u0131, yan taraf\u0131m\u0131zda da, daha \u00f6nce s\u00f6yledi\u011fim gibi, Pokrovski oturuyordu. Sa\u015fa'ya Frans\u0131zca ve Almanca, tarih, co\u011frafya \u00f6\u011fretiyordu Anna Fedorovna'n\u0131n dedi\u011fi gibi, b\u00fct\u00fcn bilimleri \u00f6\u011fretiyordu ve buna kar\u015f\u0131l\u0131k ondan yer ve yemek al\u0131yordu; Sa\u015fa afacan ve haylaz olsa da, \u00e7ok anlay\u0131\u015fl\u0131 bir gen\u00e7 k\u0131z olmu\u015ftu; on \u00fc\u00e7 ya\u015f\u0131na basm\u0131\u015ft\u0131. Anna Fedorovna anneme, yat\u0131l\u0131 okulda bana \u00f6\u011fretmedikleri \u015feyleri \u00f6\u011frenmeye ba\u015flamam\u0131n k\u00f6t\u00fc olmayaca\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yledi. Annem bunu mutlulukla kabul etti ve ben b\u00fct\u00fcn bir y\u0131l Sa\u015fa'yla birlikte Pokrovski'den ders ald\u0131m.\n\nPokrovski yoksuldu, \u00e7ok yoksul bir delikanl\u0131yd\u0131; sa\u011fl\u0131\u011f\u0131 s\u00fcrekli ders vermesine izin vermiyordu ve bize s\u0131rf al\u0131\u015fkanl\u0131ktan \u00f6\u011frenci diyordu. M\u00fctevaz\u0131, sakin, sessiz ya\u015f\u0131yordu, odam\u0131zdan sesi hi\u00e7 duyulmazd\u0131. G\u00f6r\u00fcn\u00fc\u015f\u00fc \u00e7ok tuhaft\u0131; o kadar hantal y\u00fcr\u00fcr, o kadar hantal bir \u015fekilde vedala\u015f\u0131r, o kadar tuhaf konu\u015furdu ki \u00f6nceleri ona g\u00fclmeden bakamazd\u0131m. Sa\u015fa s\u00fcrekli ona yaramazl\u0131klar yapard\u0131, \u00f6zellikle de bize ders verdi\u011fi s\u0131rada. Ama onun ayr\u0131ca asabi bir karakteri vard\u0131, bir hi\u00e7 i\u00e7in bile olsa aniden \u00f6fkelenir, bize ba\u011f\u0131r\u0131r, bizden \u015fik\u00e2yet eder ve s\u0131k s\u0131k, dersi bitirmeden, \u00f6fkeyle odas\u0131na giderdi. B\u00fct\u00fcn g\u00fcn odas\u0131nda oturur kitap okurdu. Bir s\u00fcr\u00fc kitab\u0131 vard\u0131 ve hepsi de de\u011ferli, nadir kitaplard\u0131. Ba\u015fka bir yerde daha ders veriyordu, biraz \u00fccret al\u0131yordu, eline para ge\u00e7er ge\u00e7mez de hemen kitap almaya ko\u015fuyordu.\n\nZamanla onu daha iyi, daha yak\u0131ndan tan\u0131d\u0131m. \u0130yi kalpli, de\u011ferli bir insand\u0131, kar\u015f\u0131la\u015fm\u0131\u015f oldu\u011fum ki\u015filer aras\u0131nda en iyisiydi. Annem onu \u00e7ok \u00f6v\u00fcyordu. Sonra benim de en iyi dostum oldu \u2013 tabii, annemden sonra.\n\n\u00d6nceleri ben o kadar b\u00fcy\u00fck bir gen\u00e7 k\u0131z oldu\u011fum halde, Sa\u015fa'yla birlikte haylazl\u0131k ederdim ve o zamanlar biz saatlerce Pokrovski'yi nas\u0131l sinirlendirip \u00e7ileden \u00e7\u0131karaca\u011f\u0131m\u0131z\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcnerek kafa yorard\u0131k. A\u015f\u0131r\u0131 g\u00fcl\u00fcn\u00e7 bir \u015fekilde \u00f6fkelenirdi, biz de bunu \u00e7ok e\u011flenceli bulurduk. (Bunu hat\u0131rlarken bile utan\u0131yorum.) Bir keresinde onu a\u011flayacak kadar \u00e7ok k\u0131zd\u0131rm\u0131\u015ft\u0131k ve onun, \"Hain \u00e7ocuklar,\" diye f\u0131s\u0131ldad\u0131\u011f\u0131n\u0131 a\u00e7\u0131k se\u00e7ik duydum. Birdenbire mahcup oldum; utanm\u0131\u015ft\u0131m, k\u0131r\u0131lm\u0131\u015ft\u0131m, ona \u00fcz\u00fclm\u00fc\u015ft\u00fcm. Kulaklar\u0131ma kadar k\u0131zard\u0131\u011f\u0131m\u0131 ve a\u011flayacak gibi bir halde ondan sakin olmas\u0131n\u0131 ve bizim aptalca maskaral\u0131klar\u0131m\u0131za g\u00fccenmemesini rica etmi\u015ftim, ama o kitab\u0131 kapam\u0131\u015f, dersi bitirmeden odas\u0131na gitmi\u015fti. B\u00fct\u00fcn g\u00fcn h\u0131\u00e7k\u0131ra h\u0131\u00e7k\u0131ra a\u011flad\u0131m. Biz \u00e7ocuklar\u0131n ac\u0131mas\u0131zl\u0131\u011f\u0131m\u0131zla onu a\u011flayacak hale getirdi\u011fimizi d\u00fc\u015f\u00fcnmek benim i\u00e7in katlan\u0131lmaz bir \u015fey olmu\u015ftu. Anla\u015f\u0131lan a\u011flamas\u0131n\u0131 bekliyorduk. Anla\u015f\u0131lan bunu istiyorduk; anla\u015f\u0131lan, onun sabr\u0131n\u0131 t\u00fcketmeyi ba\u015farm\u0131\u015ft\u0131k; anla\u015f\u0131lan, zorla onu, o talihsizi, yoksulu, sald\u0131rgan talihini hat\u0131rlamaya zorlam\u0131\u015ft\u0131k! B\u00fct\u00fcn gece s\u0131k\u0131nt\u0131dan, kederden, pi\u015fmanl\u0131ktan uyuyamad\u0131m. Pi\u015fmanl\u0131\u011f\u0131n ruhu rahatlatt\u0131\u011f\u0131 s\u00f6ylenir, oysa tam tersi do\u011frudur. Benim kendi ac\u0131ma ve \u00f6zsevgime ne oldu\u011funu bilmiyorum. Onun beni \u00e7ocuk sanmas\u0131n\u0131 istemiyordum. O s\u0131rada art\u0131k on be\u015fime basm\u0131\u015ft\u0131m.\n\nO g\u00fcnden sonra Pokrovski'nin benim hakk\u0131mdaki fikrini de\u011fi\u015ftirmesini birdenbire nas\u0131l sa\u011flayabilece\u011fime dair binlerce plan yapmaya zorlad\u0131m hayal g\u00fcc\u00fcm\u00fc. Ama birdenbire \u00fcrkek ve \u00e7ekingen olmu\u015ftum; o anki durumumda hi\u00e7bir \u015feye karar veremiyor ve sadece hayal etmekle (Ve Tanr\u0131 bilir neler hayal etmekle!) yetiniyordum. Sa\u015fa'yla birlikte haylazl\u0131k etmeyi b\u0131rakt\u0131m; Pokrovski de bize \u00f6fkelenmeyi kesti; ama benim gururum i\u00e7in bu yeterli de\u011fildi.\n\n\u015eimdi bir zamanlar kar\u015f\u0131la\u015fma f\u0131rsat\u0131 buldu\u011fum insanlar aras\u0131nda en tuhaf, en ilgin\u00e7 ve en zavall\u0131 insanla ilgili birka\u00e7 \u015fey s\u00f6yleyece\u011fim. Ondan \u015fimdi, tam da an\u0131lar\u0131m\u0131n bu k\u0131sm\u0131nda \u015fu noktaya dek hi\u00e7bir ilgi g\u00f6stermedi\u011fim ki\u015fiden bahsetmemin nedeni, Pokrovski'yle ilgili her \u015feyin benim i\u00e7in ans\u0131z\u0131n ilgi \u00e7ekici olmu\u015f olmas\u0131d\u0131r!\n\nEvimize bazen \u00fcst\u00fc ba\u015f\u0131 toprakl\u0131, kirli, k\u00fc\u00e7\u00fck, ak sa\u00e7l\u0131, hantal, b\u00f6n, k\u0131sacas\u0131 a\u015f\u0131r\u0131 tuhaf bir ihtiyar gelirdi. \u0130lk bak\u0131\u015fta onun bir \u015feyden, sanki kendi kendinden utand\u0131\u011f\u0131n\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcnebilirdi insan. Bu y\u00fczden de hep biraz iki b\u00fckl\u00fcm y\u00fcr\u00fcrd\u00fc; \u00f6yle kas\u0131lmalar\u0131, yapmac\u0131k tav\u0131rlar\u0131 vard\u0131 ki hi\u00e7 yan\u0131lmadan onun akl\u0131n\u0131n yerinde olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6ylemek m\u00fcmk\u00fcnd\u00fc. Bazen bize gelirdi, caml\u0131 kap\u0131lar\u0131n a\u011fz\u0131nda durur ve eve girmeye cesaret edemezdi. Birimiz \u2013ben ya da Sa\u015fa, ya da ona iyili\u011fi dokunmu\u015f u\u015faklardan biri\u2013 yan\u0131ndan ge\u00e7ecek olsa hemen sallanmaya ba\u015flar, b\u00fcz\u00fcl\u00fcr, t\u00fcrl\u00fc i\u015faretler yapar ve belki de ancak ona do\u011fru ba\u015f selam\u0131 verilip \u00e7a\u011fr\u0131ld\u0131\u011f\u0131 zaman \u2013evde bir yabanc\u0131 olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 ve ona uygun oldu\u011fu zaman gelebilece\u011fini g\u00f6steren bir i\u015faret\u2013 ancak o zaman ihtiyar sessizce kap\u0131y\u0131 a\u00e7ar, mutlulukla g\u00fcl\u00fcmser, mutluluktan ellerini \u00e7\u0131rpar ve parmak ucunda y\u00fcr\u00fcyerek do\u011fruca Pokrovski'nin odas\u0131na y\u00f6nelirdi. Onun babas\u0131yd\u0131.\n\nDaha sonra bu yoksul ihtiyar\u0131n b\u00fct\u00fcn hik\u00e2yesini ayr\u0131nt\u0131l\u0131 olarak \u00f6\u011frendim. Bir zamanlar bir yerde memurmu\u015f, hi\u00e7bir yetene\u011fi yokmu\u015f ve memuriyette en alt seviyede, en \u00f6nemsiz mevkide \u00e7al\u0131\u015f\u0131yormu\u015f. \u0130lk kar\u0131s\u0131 (\u00f6\u011frenci Pokrovski'nin annesi) \u00f6l\u00fcnce, ikinci kez evlenmeyi d\u00fc\u015f\u00fcnm\u00fc\u015f ve bir k\u00fc\u00e7\u00fck burjuvayla evlenmi\u015f. Yeni kar\u0131s\u0131 evde her \u015feyi alt\u00fcst etmi\u015f; onun y\u00fcz\u00fcnden kimse ya\u015fayamaz hale gelmi\u015f; herkesi avcunun i\u00e7ine alm\u0131\u015f. \u00d6\u011frenci Pokrovski o s\u0131rada daha \u00e7ocukmu\u015f, on ya\u015f\u0131ndaym\u0131\u015f. \u00dcvey annesi ondan nefret ediyormu\u015f. Ama k\u00fc\u00e7\u00fck Pokrovski'nin talihi yaver gitmi\u015f. Memur Pokrovski'yi tan\u0131yan ve eskiden onun hamisi olan toprak sahibi B\u0131kov, \u00e7ocu\u011fu korumas\u0131na alm\u0131\u015f ve onu bir okula yerle\u015ftirmi\u015f. Onunla ilgilenmesinin sebebi merhume annesini tan\u0131mas\u0131ym\u0131\u015f, onu gen\u00e7 k\u0131zken evlendiren Anna Fedorovna'ym\u0131\u015f ve onu memur Pokrovski'yle evlendirmi\u015f. Anna Fedorovna'n\u0131n dostu ve yak\u0131n ahbab\u0131 olan Bay B\u0131kov, c\u00f6mertli\u011fini sergileyerek, geline be\u015f bin ruble \u00e7eyiz vermi\u015f. Bu paralar\u0131n nereye gitti\u011fi bilinmiyor. Bana b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 Anna Fedorovna anlatt\u0131; \u00f6\u011frenci Pokrovski'yse asla aile sorunlar\u0131ndan bahsetmezdi. Annesinin \u00e7ok iyi bir insan oldu\u011funu s\u00f6ylerler, bense neden b\u00f6yle ba\u015far\u0131s\u0131z bir evlilik yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131, b\u00f6yle \u00f6nemsiz bir insanla nas\u0131l evlendi\u011fini anlam\u0131yorum... Gen\u00e7ken, evlendikten d\u00f6rt y\u0131l sonra \u00f6lm\u00fc\u015f.\n\n\u0130lkokuldan sonra gen\u00e7 Pokrovski bir liseye ve sonra da \u00fcniversiteye gitmi\u015f. Petersburg'a \u00e7ok s\u0131k gelen Bay B\u0131kov da onun hamili\u011fini b\u0131rakmam\u0131\u015f. Bozuk sa\u011fl\u0131\u011f\u0131 y\u00fcz\u00fcnden Pokrovski \u00fcniversitedeki \u00e7al\u0131\u015fmalar\u0131n\u0131 s\u00fcrd\u00fcrememi\u015f. Bay B\u0131kov da onu Anna Fedorovna'yla tan\u0131\u015ft\u0131rm\u0131\u015f, onu tavsiye etmi\u015f ve b\u00f6ylece gen\u00e7 Pokrovski Sa\u015fa'ya ne gerekiyorsa \u00f6\u011fretmek \u00fczere i\u015fe al\u0131nm\u0131\u015f.\n\nYa\u015fl\u0131 Pokrovski'yse, kar\u0131s\u0131n\u0131n ac\u0131mas\u0131zl\u0131\u011f\u0131n\u0131n ac\u0131s\u0131yla, kendini pis bir sefahate vermi\u015f ve s\u00fcrekli sarho\u015f gezmeye ba\u015flam\u0131\u015f. Kar\u0131s\u0131 onu d\u00f6v\u00fcyormu\u015f, mutfakta ya\u015famaya zorluyormu\u015f ve o kadar ileri gidiyormu\u015f ki sonunda dayak giyip k\u00f6t\u00fc muamele g\u00f6rmeye al\u0131\u015fm\u0131\u015f ve yak\u0131nmamaya ba\u015flam\u0131\u015f. Asl\u0131nda \u00e7ok ya\u015fl\u0131 bir adam de\u011fildi, ama k\u00f6t\u00fc e\u011filimleri y\u00fcz\u00fcnden neredeyse akl\u0131n\u0131 yitirmi\u015fti. \u0130nsanca soylu duygular\u0131n tek i\u015fareti o\u011fluna duydu\u011fu s\u0131n\u0131rs\u0131z sevgiydi. Gen\u00e7 Pokorovski'nin merhume annesine t\u0131pat\u0131p benzedi\u011fini s\u00f6yl\u00fcyorlard\u0131. Eski iyi kar\u0131s\u0131n\u0131n hat\u0131ralar\u0131 m\u0131yd\u0131 mahvolmu\u015f ihtiyar\u0131n kalbinde o\u011fluna kar\u015f\u0131 s\u0131n\u0131rs\u0131z bir sevgiye sebep olan \u015fey? \u0130htiyar t\u0131pk\u0131 o\u011flu gibi \u00e7ok konu\u015fmuyordu art\u0131k ve haftada iki kere d\u00fczenli olarak onu ziyarete geliyordu. Daha s\u0131k gelmeye cesaret edemiyordu, \u00e7\u00fcnk\u00fc gen\u00e7 Pokorovski babas\u0131n\u0131n ziyaretlerine katlanam\u0131yordu. B\u00fct\u00fcn kusurlar\u0131 i\u00e7inde, tart\u0131\u015fmas\u0131z olarak, ilki ve en \u00f6nemlisi babas\u0131na kar\u015f\u0131 sayg\u0131s\u0131zl\u0131\u011f\u0131yd\u0131. Fakat, ihtiyar da yery\u00fcz\u00fcn\u00fcn en katlan\u0131lmaz varl\u0131klar\u0131ndan biriydi. Birincisi, korkun\u00e7 merakl\u0131yd\u0131, ikincisi durmaks\u0131z\u0131n o\u011flunu en bo\u015f ve manas\u0131z konu\u015fma ve sorularla rahats\u0131z ederdi; son olarak, bazen sarho\u015f bir halde gelirdi. O\u011flu sefahatten, merakl\u0131l\u0131ktan ve ikide bir sa\u00e7malamaktan ihtiyar\u0131 biraz vazge\u00e7irdi, hatta sonunda i\u015f baban\u0131n o\u011flunu peygamber gibi her konuda dinlemesine ve a\u011fz\u0131n\u0131 o izin vermeden a\u00e7mamas\u0131na vard\u0131.\n\nYoksul ihtiyar Petyonka's\u0131na (o\u011fluna bu ismi takm\u0131\u015ft\u0131) hayranl\u0131k duyuyor ve onu seviyordu. Misafirli\u011fe geldi\u011fi zaman, hemen her zaman herhalde o\u011flunun onu nas\u0131l kar\u015f\u0131layaca\u011f\u0131n\u0131 bilmedi\u011fi i\u00e7in kayg\u0131l\u0131, \u00fcrkek bir hal tak\u0131n\u0131r, genellikle uzun s\u00fcre i\u00e7eri girmeye karar veremez, e\u011fer girerse bana yirmi dakika kadar sorard\u0131: Petyonka nas\u0131l? Sa\u011fl\u0131\u011f\u0131 yerinde mi? Nas\u0131l bir ruh halinde, daha \u00f6nemli bir \u015feyle ilgileniyor olmas\u0131n? Ne yap\u0131yor ger\u00e7ekten? Birtak\u0131m \u00f6nemli fikirleri mi yaz\u0131yor? Yeterince u\u011fra\u015f\u0131p sakinle\u015ftirince, ihtiyar sonunda girmeye karar verirdi ve sessiz sessiz, dikkatle kap\u0131y\u0131 \u00e7alar, \u00f6nce sadece kafas\u0131n\u0131 uzat\u0131r ve o\u011flunun \u00f6fkelenmeyip ba\u015f\u0131n\u0131 ondan \u00e7evirmedi\u011fini g\u00f6r\u00fcnce, sessizce i\u00e7eri girer, paltosunu, y\u0131rt\u0131k p\u0131rt\u0131k, delik, s\u00f6k\u00fck u\u00e7lar\u0131yla hi\u00e7 \u00e7\u0131karmad\u0131\u011f\u0131 \u015fapkas\u0131n\u0131 \u00e7\u0131kar\u0131rd\u0131 \u2013 hepsini kancaya asar, b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 usulca, ses \u00e7\u0131karmadan yapard\u0131; sonra dikkatle bir yerde sandalyeye oturur ve o\u011flundan g\u00f6zlerini ay\u0131rmazd\u0131, her hareketini takip eder, Petyonka's\u0131n\u0131n ruh halini tahmin etmeye \u00e7al\u0131\u015f\u0131rd\u0131. E\u011fer o\u011flunun can\u0131 s\u0131kk\u0131nsa, ihtiyar bunu fark eder, hemen yerinden kalk\u0131p, \"Neyse Petyonka, bir dakikal\u0131\u011f\u0131na gelmi\u015ftim. Uza\u011fa gidiyordum, ge\u00e7erken dinlenmek i\u00e7in u\u011frad\u0131m,\" derdi. Sonra sessizce, uysalca paltosunu, \u015fapkas\u0131n\u0131 al\u0131r, sessizce kap\u0131dan \u00e7\u0131kar ve ruhunda k\u00f6p\u00fcren ac\u0131y\u0131 bast\u0131rmak ve onu o\u011fluna belli etmemek i\u00e7in b\u00fcy\u00fck \u00e7aba harcayarak giderdi.\n\nAma o\u011flu, bazen, babas\u0131n\u0131 iyi kar\u015f\u0131lard\u0131 ve o zaman ihtiyar mutluluktan deliye d\u00f6nerdi. Ho\u015fnutluk belirirdi y\u00fcz\u00fcnde, jestlerinde, hareketlerinde. O\u011flu onunla konu\u015facak olursa, ihtiyar hep sandalyesinde biraz do\u011frulur ve sessizce, alttan alarak, neredeyse h\u00fcrmetle yan\u0131t verir ve hep \u00f6zenli, yani anla\u015f\u0131l\u0131r s\u00f6zler s\u00f6ylemeye \u00e7al\u0131\u015f\u0131rd\u0131. Ama dil yetene\u011fi yoktu onda; her seferinde kafas\u0131 kar\u0131\u015f\u0131r, ellerini nereye koyaca\u011f\u0131n\u0131, nas\u0131l hareket edece\u011fini bilemeden geveler, sonra da uzun s\u00fcre kendi kendine, d\u00fczeltmek ister gibi f\u0131s\u0131ldard\u0131. E\u011fer d\u00fczg\u00fcn bir yan\u0131t vermeyi ba\u015farabilirse, ihtiyar rahatlar, \u00fczerindeki yele\u011fi, kravat\u0131, ceketi d\u00fczeltir ve kendi kendine g\u00fcvenen bir havaya b\u00fcr\u00fcn\u00fcrd\u00fc. Bazen de o kadar canlan\u0131rd\u0131 ki sessizce sandalyesinden kalk\u0131p kitap dolu rafa kadar gidecek, eline birka\u00e7 kitap alacak ve hatta hangi kitap olursa olsun bir \u015feyler okuyacak kadar toplard\u0131 cesaretini. B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 yapmac\u0131k bir ald\u0131r\u0131\u015fs\u0131zl\u0131k ve so\u011fukkanl\u0131l\u0131k havas\u0131yla, sanki o\u011flunun kitaplar\u0131n\u0131 hep b\u00f6yle sahiplenebilirmi\u015f, sanki o\u011flunun \u015fefkatine ba\u011fl\u0131 de\u011filmi\u015f gibi yapard\u0131. Ama ben bir keresinde, Pokrovski'nin ondan kitaplara dokunmamas\u0131n\u0131 istemesi \u00fczerine ihtiyar\u0131n ne kadar \u00fcrkt\u00fc\u011f\u00fcn\u00fc g\u00f6rd\u00fcm. Ne yapaca\u011f\u0131n\u0131 bilemedi, tela\u015fland\u0131, kitab\u0131 ba\u015f a\u015fa\u011f\u0131 b\u0131rakt\u0131, sonra d\u00fczeltmeye \u00e7al\u0131\u015ft\u0131, \u00e7evirdi, kitab\u0131n kenar\u0131 d\u0131\u015far\u0131da kald\u0131, g\u00fcld\u00fc, k\u0131pk\u0131rm\u0131z\u0131 oldu ve su\u00e7unu nas\u0131l \u00f6rtece\u011fini bilemedi. Pokrovski verdi\u011fi \u00f6\u011f\u00fctlerle ihtiyar\u0131 k\u00f6t\u00fc al\u0131\u015fkanl\u0131klar\u0131ndan biraz vazge\u00e7irmi\u015fti ve pe\u015f pe\u015fe \u00fc\u00e7 kez d\u00fczg\u00fcn bir halde g\u00f6r\u00fcnce, \u00e7eyrek ruble, yar\u0131m ruble ya da daha \u00e7ok para veriyordu ona. Bazen ona \u00e7izme, kravat ya da yelek al\u0131rd\u0131. O zaman ihtiyar horoz gibi gururlan\u0131rd\u0131. Bazen bize de gelirdi. Bana ve Sa\u015fa'ya horoz\u015fekerleri, elmalar getiriyor ve bizimle hep Petyonka hakk\u0131nda konu\u015fuyordu. Bizden dersleri dikkatle dinlememizi istiyor, Petyonka'n\u0131n iyi bir o\u011ful, \u00f6rnek bir o\u011ful ve iki kat \u00e2lim bir o\u011ful oldu\u011funu s\u00f6yl\u00fcyordu. Bunlar\u0131 s\u00f6ylerken sol g\u00f6z\u00fcn\u00fc g\u00fcl\u00fcn\u00e7 bir \u015fekilde k\u0131rparak e\u011flenceli bir \u015fekilde y\u00fcz\u00fcn\u00fc e\u011fip b\u00fckerdi, g\u00fclmekten kendimizi alamay\u0131p b\u00fct\u00fcn i\u00e7tenli\u011fimizle ona g\u00fclerdik. Anneci\u011fim onu \u00e7ok severdi. Ama Anna Fedorovna'n\u0131n, kar\u015f\u0131s\u0131nda sudan sessiz, otlardan al\u00e7ak duran ihtiyar, ondan nefret ederdi.\n\nBir s\u00fcre sonra Pokrovski'den ders almay\u0131 b\u0131rakt\u0131m. Beni eskisi gibi \u00e7ocuk, asi bir gen\u00e7 k\u0131z say\u0131yor, Sa\u015fa'yla ayn\u0131 g\u00f6r\u00fcyordu. Bundan hi\u00e7 ho\u015flanm\u0131yordum, \u00e7\u00fcnk\u00fc var g\u00fcc\u00fcmle eski halimi saklamak i\u00e7in \u00e7abal\u0131yordum. Ama beni fark etmiyordu. Bu da beni gitgide yaral\u0131yordu. Pokrovski'yle ders d\u0131\u015f\u0131nda hemen hi\u00e7 konu\u015fmam\u0131\u015ft\u0131m, zaten konu\u015famazd\u0131m. K\u0131zar\u0131yordum, ne diyece\u011fimi \u015fa\u015f\u0131r\u0131yordum ve sonra bir k\u00f6\u015fede utan\u00e7tan a\u011fl\u0131yordum.\n\nE\u011fer yak\u0131nla\u015fmam\u0131za tuhaf bir olay yard\u0131mc\u0131 olmasa, b\u00fct\u00fcn bunlar nereye varacakt\u0131, bilemiyorum. Bir ak\u015fam, annem Anna Fedorovna'yla otururken, ben sessizce Pokrovski'nin odas\u0131na gittim. Onun evde olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 biliyordum ve do\u011frusu, onun odas\u0131na gitmek nereden akl\u0131ma gelmi\u015fti bilmiyorum. O zamana kadar o odaya hi\u00e7 bakmam\u0131\u015ft\u0131m, oysa bir y\u0131l\u0131 a\u015fk\u0131n zamand\u0131r yan yana ya\u015f\u0131yorduk. Bu kez kalbim \u00f6yle g\u00fc\u00e7l\u00fc, \u00f6yle g\u00fc\u00e7l\u00fc at\u0131yordu ki g\u00f6\u011fs\u00fcmden f\u0131rlayacak gibiydi. \u00c7evreme \u00f6zel bir merakla bak\u0131nd\u0131m. Pokrovski'nin odas\u0131 \u00e7ok yoksul d\u00f6\u015fenmi\u015fti; pek d\u00fczen yoktu. Duvarlarda kitap dolu be\u015f uzun raf vard\u0131. Masan\u0131n ve sandalyelerin \u00fcst\u00fc kitap doluydu. Kitap ve k\u00e2\u011f\u0131tla! Akl\u0131ma tuhaf bir fikir geldi ve o s\u0131rada i\u00e7imi tats\u0131z bir ho\u015fnutsuzluk duygusu kaplad\u0131. Benim dostlu\u011fum, benim seven kalbim onun i\u00e7in \u00f6nemsizmi\u015f gibi geldi. O e\u011fitimliydi, bense aptall\u0131kla yan\u0131yordum ve hi\u00e7bir \u015fey bilmiyordum, hi\u00e7bir \u015fey okumam\u0131\u015ft\u0131m, bir tek kitap bile... Kitaplarla dolup ta\u015fan uzun raflara k\u0131skan\u00e7l\u0131kla bakt\u0131m. Beni bir ho\u015fnutsuzluk, bir s\u0131k\u0131nt\u0131, bir \u00e7\u0131lg\u0131nl\u0131k kaplad\u0131. Onun b\u00fct\u00fcn kitaplar\u0131n\u0131 tek tek, olabildi\u011fince \u00e7abuk okumay\u0131 istedim ve buna karar verdim. Bilmiyorum, belki de onun bildi\u011fi her \u015feyi \u00f6\u011frenince, onun dostlu\u011funa lay\u0131k olaca\u011f\u0131ma inand\u0131m. \u0130lk rafa at\u0131ld\u0131m; hi\u00e7 d\u00fc\u015f\u00fcnmeden, hi\u00e7 duraksamadan elime ilk gelen tozlu, eski cildi ald\u0131m ve \u00e7ald\u0131\u011f\u0131m kitab\u0131 k\u0131zararak solarak heyecandan ve korkudan titreyerek odama g\u00f6t\u00fcrd\u00fcm, geceleyin, annem uyurken lamba \u0131\u015f\u0131\u011f\u0131 alt\u0131nda onu okumaya karar vermi\u015ftim.\n\nAma odam\u0131za gidince kitab\u0131 tela\u015fla a\u00e7\u0131p da eski, yar\u0131 yar\u0131ya par\u00e7alanm\u0131\u015f, her yerini kurtlar yemi\u015f Latince bir eserle kar\u015f\u0131la\u015f\u0131nca \u00e7ok \u00fcz\u00fcld\u00fcm. Hi\u00e7 vakit kaybetmeden geri d\u00f6nd\u00fcm. Tam kitab\u0131 rafa yerle\u015ftirmek isterken, koridorda bir g\u00fcr\u00fclt\u00fc oldu ve birinin ayak sesleri duyuldu. Acele ettim, tela\u015f ettim, ama kahrolas\u0131 kitap di\u011ferlerinin aras\u0131na \u00f6yle s\u0131k\u0131 yerle\u015ftirilmi\u015fti ki ben birini \u00e7ekince, di\u011ferleri serbest kal\u0131p \u00fcst \u00fcste y\u0131\u011f\u0131lm\u0131\u015f, eski arkada\u015flar\u0131na yer b\u0131rakmam\u0131\u015flard\u0131. Kitab\u0131 araya sokmaya g\u00fcc\u00fcm yetmedi. Fakat kitaplar\u0131 var g\u00fcc\u00fcmle yana ittim. Raf\u0131 tutan ve herhalde k\u0131r\u0131lmak i\u00e7in kasten o \u00e2n\u0131 bekleyen pasl\u0131 mente\u015fe k\u0131r\u0131ld\u0131. Raf\u0131n bir ucu a\u015fa\u011f\u0131ya indi. Kitaplar g\u00fcr\u00fclt\u00fcyle yere d\u00fc\u015ft\u00fc. Kap\u0131 a\u00e7\u0131ld\u0131 ve Pokrovski odaya girdi.\n\nHerhangi birinin onun e\u015fyalar\u0131n\u0131 kar\u0131\u015ft\u0131rmas\u0131na katlanamad\u0131\u011f\u0131n\u0131 belirtmek gerekiyor. Onun kitaplar\u0131na dokunmaya cesaret edenin vay haline! \u0130rili ufakl\u0131, t\u00fcrl\u00fc t\u00fcrl\u00fc bi\u00e7imdeki, t\u00fcrl\u00fc t\u00fcrl\u00fc b\u00fcy\u00fckl\u00fck ve incelikteki kitaplar raflardan yuvarland\u0131; masan\u0131n, sandalyelerin \u00fcst\u00fcne, b\u00fct\u00fcn odaya sa\u00e7\u0131ld\u0131. Ka\u00e7mak istedim ama art\u0131k \u00e7ok ge\u00e7ti. \"Mahvoldum,\" diye d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, \"mahvoldum! Peri\u015fan oldum, bittim! On ya\u015f\u0131nda \u00e7ocuk gibi \u015f\u0131mard\u0131m, haylazl\u0131k ettim; aptal bir gen\u00e7 k\u0131z\u0131m ben! B\u00fcy\u00fck bir aptal\u0131m!!\" Pokrovski deh\u015fetli \u00f6fkelenmi\u015fti. \"\u0130yi yani, bir bu kalm\u0131\u015ft\u0131!\" diye ba\u011f\u0131rd\u0131. \"Yaramazl\u0131k etmeye utanm\u0131yorsunuz!.. Uslu duram\u0131yor musunuz siz?\" diyerek kitaplar\u0131 toplamak i\u00e7in at\u0131ld\u0131. Ona yard\u0131m etmeye \u00e7al\u0131\u015ft\u0131m. \"Gerek yok, gerek yok,\" diye ba\u011f\u0131rd\u0131. \"Sizin yapman\u0131z gereken \u015fey, istenmedi\u011finiz yere girmemek.\" Fakat, benim uysal hareketlerim y\u00fcz\u00fcnden biraz yumu\u015fayarak daha hafif bir sesle, k\u0131sa s\u00fcre \u00f6nceki e\u011fitmen sesiyle, \u00f6\u011fretmenlik hakk\u0131n\u0131 kullanarak devam etti: \"Ne zaman ya\u015f\u0131n\u0131za yara\u015f\u0131r davranacaks\u0131n\u0131z, ne zaman durup bir d\u00fc\u015f\u00fcneceksiniz? Yani ben size bak\u0131yorum, siz art\u0131k \u00e7ocuk de\u011filsiniz, k\u00fc\u00e7\u00fck k\u0131z de\u011filsiniz, art\u0131k on be\u015f ya\u015f\u0131na bast\u0131n\u0131z!\" Ve bu s\u0131rada, herhalde hakl\u0131 oldu\u011fundan, benim k\u00fc\u00e7\u00fck olmad\u0131\u011f\u0131mdan emin olmak i\u00e7in bana bakt\u0131 ve kulaklar\u0131na kadar k\u0131zard\u0131. Anlayamad\u0131m; kar\u015f\u0131s\u0131nda durmu\u015f g\u00f6zlerimi hayretle a\u00e7m\u0131\u015f bir halde ona bak\u0131yordum. Do\u011fruldu, mahcup bir ifadeyle yan\u0131ma geldi, g\u00fc\u00e7bela bir \u015feyler s\u00f6ylemeye \u00e7al\u0131\u015ft\u0131, sanki bir \u015fey y\u00fcz\u00fcnden \u00f6z\u00fcr dilemeye, belki de, benim b\u00fcy\u00fck bir k\u0131z oldu\u011fumu \u015fimdi fark etti\u011fi i\u00e7in \u00f6z\u00fcr dilemeye \u00e7al\u0131\u015ft\u0131. Sonunda anlad\u0131m. O s\u0131rada bana ne oldu\u011funu hat\u0131rlam\u0131yorum; \u015fa\u015f\u0131rd\u0131m, ne yapaca\u011f\u0131m\u0131 bilemedim, Pokrovski'den de \u00e7ok k\u0131zard\u0131m, y\u00fcz\u00fcm\u00fc ellerimle \u00f6rtt\u00fcm ve odadan ko\u015farak \u00e7\u0131kt\u0131m.\n\nNe yapabilece\u011fimi, utan\u00e7tan nereye saklanaca\u011f\u0131m\u0131 bilemiyordum. Ne olursa olsun, beni odas\u0131nda yakalam\u0131\u015ft\u0131! \u00dc\u00e7 g\u00fcn boyunca ona bakamad\u0131m. A\u011flayacak kadar k\u0131pk\u0131rm\u0131z\u0131 oluyordum. En tuhaf d\u00fc\u015f\u00fcnceler, karman \u00e7orman d\u00fc\u015f\u00fcnceler dolan\u0131yordu kafamda. Bunlar\u0131n biri, en delice olan\u0131, onun yan\u0131na gitmek, ona a\u00e7\u0131klamak, ona her \u015feyi itiraf etmek, a\u00e7\u0131k\u00e7a anlatmak ve onu aptal bir gen\u00e7 k\u0131z gibi de\u011fil, iyi niyetlerle hareket etti\u011fime inand\u0131rmakt\u0131. Az kals\u0131n gidiyordum, ama Tanr\u0131'ya \u015f\u00fck\u00fcr, cesaretimi toplayamad\u0131m. Ya yapsayd\u0131m, diye d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorum! \u015eimdi bile bunlar\u0131 hat\u0131rlamak i\u00e7imi s\u0131zlat\u0131yor.\n\nBirka\u00e7 g\u00fcn sonra annem birdenbire a\u011f\u0131r bir hastal\u0131\u011fa yakaland\u0131. \u0130ki g\u00fcn yataktan kalkamam\u0131\u015f ve \u00fc\u00e7\u00fcnc\u00fc g\u00fcn ate\u015fler i\u00e7inde k\u00e2bus g\u00f6rmeye ba\u015flam\u0131\u015ft\u0131. Bir gece anneme bakarak uyumam\u0131\u015ft\u0131m, yata\u011f\u0131n\u0131n yan\u0131nda oturuyor, ona su getirip belli saatlerde ilac\u0131n\u0131 veriyordum.\n\n\u0130kinci gece bitkin d\u00fc\u015ft\u00fcm. Zaman zaman uyku bast\u0131r\u0131yor, g\u00f6zlerim karar\u0131yor, ba\u015f\u0131m d\u00f6n\u00fcyordu ve her an yorgunluktan bay\u0131l\u0131r gibi oluyordum, annemin g\u00fc\u00e7s\u00fcz iniltileri beni uyand\u0131r\u0131yordu, irkiliyor, bir an uyan\u0131k duruyordum, sonra yine uyku bast\u0131r\u0131yordu. Ac\u0131 \u00e7ekiyordum. Bilmiyorum \u2013kendimi hat\u0131rlayam\u0131yorum\u2013 ama k\u00e2buslu uykuyla m\u00fccadele etmenin i\u015fkence dolu \u00e2n\u0131nda korkun\u00e7 bir r\u00fcya, deh\u015fet verici bir hayal belirdi \u00f6n\u00fcmde. Korkuyla uyand\u0131m. Oda karanl\u0131kt\u0131, lamba s\u00f6nm\u00fc\u015ft\u00fc, \u0131\u015f\u0131k huzmeleri birden b\u00fct\u00fcn oday\u0131 kaplad\u0131, duvarda belli belirsiz bir \u015fey yan\u0131p s\u00f6nd\u00fc, sonra t\u00fcmden kayboldu. Nedense deh\u015fete kap\u0131ld\u0131m, bir korku \u00e7\u00f6kt\u00fc \u00fczerime; hayal g\u00fcc\u00fcm korkun\u00e7 bir r\u00fcyayla canlanm\u0131\u015ft\u0131; kalbimi s\u0131k\u0131nt\u0131 sard\u0131... Sandalyeden s\u0131\u00e7ray\u0131p kalkt\u0131m ve ac\u0131 verici, korkun\u00e7 bir \u015fekilde i\u00e7 karart\u0131c\u0131 bir duygu y\u00fcz\u00fcnden kendimi tutamay\u0131p \u00e7\u0131\u011fl\u0131k att\u0131m. O s\u0131rada kap\u0131 araland\u0131 ve odam\u0131za Pokrovski girdi.\n\nSadece onun kollar\u0131nda kendime geldi\u011fimi hat\u0131rl\u0131yorum. Beni \u00f6zenle koltu\u011fa oturttu, bir bardak su verdi ve sorular sordu. Ne yan\u0131t verdi\u011fimi hat\u0131rlam\u0131yorum. \"Siz hastas\u0131n\u0131z, siz \u00e7ok hastas\u0131n\u0131z,\" dedi elimi tutarak, \"ate\u015finiz var, kendinizi mahvediyorsunuz, sa\u011fl\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcnm\u00fcyorsunuz; sakin olun, uzan\u0131n, uyuyun. Ben iki saat sonra uyand\u0131r\u0131r\u0131m sizi, dinlenin biraz... Yat\u0131n, yat\u0131n!\" diye devam etti benim kar\u015f\u0131 \u00e7\u0131kmak i\u00e7in bir \u015fey s\u00f6ylememe f\u0131rsat vermeden. Yorgunluk son g\u00fcc\u00fcm\u00fc de alm\u0131\u015ft\u0131; g\u00fc\u00e7s\u00fczl\u00fckten g\u00f6zlerim kapand\u0131. Koltu\u011fa uzand\u0131m, yar\u0131m saat uyumaya karar verdiysem de sabaha kadar uyudum. Pokrovski beni ancak anneme ila\u00e7 verme vakti geldi\u011fi zaman uyand\u0131rd\u0131.\n\nErtesi g\u00fcn, biraz dinlendikten sonra, bu kez uyumamaya kesin olarak karar vererek, annemin yata\u011f\u0131n\u0131n yan\u0131ndaki koltukta yeniden oturmaya haz\u0131rlan\u0131rken, Pokrovski saat on birde odam\u0131z\u0131n kap\u0131s\u0131n\u0131 \u00e7ald\u0131. Kap\u0131y\u0131 a\u00e7t\u0131m. \"Tek ba\u015f\u0131n\u0131za oturmaktan s\u0131k\u0131l\u0131rs\u0131n\u0131z,\" dedi bana, \"i\u015fte size kitap; al\u0131n; s\u0131k\u0131lmazs\u0131n\u0131z b\u00f6ylece.\" Kitab\u0131 ald\u0131m; hangi kitap oldu\u011funu hat\u0131rlam\u0131yorum; b\u00fct\u00fcn gece uyumad\u0131\u011f\u0131m halde o zaman ona hi\u00e7 bakmam\u0131\u015f da olabilirim. Tuhaf bir i\u00e7 heyecan uyumama izin vermedi; yerimde duram\u0131yordum; birka\u00e7 kez koltuktan kalkt\u0131m ve odada dolanmaya ba\u015flad\u0131m. B\u00fct\u00fcn varl\u0131\u011f\u0131m\u0131 bir i\u00e7 ho\u015fnutluk kaplam\u0131\u015ft\u0131. Pokrovski'nin ilgisinden \u00e7ok mutlu olmu\u015ftum. Onun benim i\u00e7in huzursuz olup kayg\u0131lanmas\u0131ndan gurur duymu\u015ftum. B\u00fct\u00fcn gece d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcp hayaller kurdum. Pokrovski bir daha gelmedi; gelmeyece\u011fini biliyordum ve bir sonraki geceyi merak ediyordum.\n\nErtesi gece, evde herkes yatt\u0131ktan sonra, Pokrovski kap\u0131s\u0131n\u0131 a\u00e7t\u0131 ve odan\u0131n e\u015fi\u011finde durarak benimle sohbet etmeye ba\u015flad\u0131. O s\u0131rada kar\u015f\u0131l\u0131kl\u0131 neler konu\u015ftu\u011fumuzun bir kelimesini bile hat\u0131rlam\u0131yorum; sadece \u00e7ekindi\u011fimi, kendimden utand\u0131\u011f\u0131m\u0131, s\u0131k\u0131ld\u0131\u011f\u0131m\u0131 ve sab\u0131rs\u0131zca konu\u015fman\u0131n sonunu bekledi\u011fimi, ama var g\u00fcc\u00fcmle bu konu\u015fmay\u0131 istedi\u011fimi, b\u00fct\u00fcn g\u00fcn bunu hayal etti\u011fimi, soru ve yan\u0131tlar\u0131m\u0131 haz\u0131rlad\u0131\u011f\u0131m\u0131 hat\u0131rl\u0131yorum \u015fimdi... O gece arkada\u015fl\u0131\u011f\u0131m\u0131z\u0131n ilk k\u0131v\u0131lc\u0131m\u0131 oldu. Annemin hastal\u0131\u011f\u0131 boyunca her gece birka\u00e7 saati beraber ge\u00e7irdik. S\u0131k\u0131lganl\u0131\u011f\u0131m\u0131 az \u00e7ok yenmeyi ba\u015fard\u0131m, oysa her konu\u015fmam\u0131zdan sonra kendimden daha da s\u0131k\u0131l\u0131yordum. Fakat, gizli bir mutlulukla ve gururlu bir ho\u015fnutlukla onun o paha bi\u00e7ilmez kitaplar\u0131n\u0131 benim y\u00fcz\u00fcmden unutmu\u015f oldu\u011funu g\u00f6r\u00fcyordum. Laf aras\u0131nda, \u015faka yollu, kitaplar\u0131n raftan d\u00fc\u015fmesi de konu\u015fuldu. Tuhaf bir and\u0131, ben _a\u015f\u0131r\u0131_ samimi ve a\u00e7\u0131k y\u00fcrekliydim; bir ate\u015f, tuhaf bir heyecan kaplam\u0131\u015ft\u0131 beni ve ona her \u015feyi itiraf ettim... e\u011fitim almak, bir \u015feyler \u00f6\u011frenmek istedi\u011fimi, beni bir gen\u00e7 k\u0131z, bir \u00e7ocuk saymas\u0131ndan s\u0131k\u0131ld\u0131\u011f\u0131m\u0131... Tekrar ediyorum, \u00e7ok tuhaf bir ruh hali i\u00e7indeydim; kalbim yumu\u015fam\u0131\u015ft\u0131, g\u00f6zlerimde g\u00f6zya\u015flar\u0131 birikmi\u015fti \u2013 ve hi\u00e7bir \u015fey saklamay\u0131p her \u015feyi anlatt\u0131m, her \u015feyi \u2013 ona duydu\u011fum dostlu\u011fu, onu sevme arzumu, onunla bir g\u00f6n\u00fcl birli\u011fi i\u00e7inde ya\u015fama, onda teselli bulmak, onu sakinle\u015ftirmek arzumu. Bana biraz tuhaf bir \u015fekilde, \u015fa\u015fk\u0131nl\u0131kla, hayretle bakt\u0131 ve bana tek kelime s\u00f6ylemedi. Birdenbire can\u0131m \u00e7ok yand\u0131, h\u00fcz\u00fcnlendim. Beni anlamam\u0131\u015f gibi, belki de benimle alay ediyormu\u015f gibi geldi. Birdenbire bir \u00e7ocuk gibi, h\u0131\u00e7k\u0131ra h\u0131\u00e7k\u0131ra a\u011flad\u0131m, kendimi tutamad\u0131m; sanki n\u00f6bet ge\u00e7iriyor gibiydim. Ellerimi tuttu, onlar\u0131 \u00f6pt\u00fc, beni g\u00f6\u011fs\u00fcne yaslad\u0131, konu\u015ftu, sakinle\u015ftirdi beni; derinden etkilenmi\u015fti; benimle ne konu\u015ftu\u011funu hat\u0131rlam\u0131yorum, ama ben de a\u011flad\u0131m, g\u00fcld\u00fcm ve yine a\u011flad\u0131m, k\u0131zard\u0131m, mutluluktan tek kelime bile s\u00f6yleyemedim. Fakat, heyecan\u0131ma ra\u011fmen, Pokrovski'de yine de belli bir \u00e7ekingenlik ve \u00fcrkeklik kald\u0131\u011f\u0131n\u0131 fark ettim. Herhalde, benim heyecan\u0131ma, benim co\u015fkuma, b\u00f6yle birdenbire gelen ate\u015fli, alevli arkada\u015fl\u0131\u011f\u0131ma hayret ediyordu. Belki de sadece merak ediyordu \u00f6nce; daha sonra karars\u0131zl\u0131\u011f\u0131 kayboldu ve benimle ayn\u0131 sade, a\u00e7\u0131k duyguyla kabul etti ona olan ba\u011fl\u0131l\u0131\u011f\u0131m\u0131, tatl\u0131 s\u00f6zlerimi, ilgimi ve b\u00fct\u00fcn bunlara ayn\u0131 ilgiyle, ayn\u0131 dostlukla ve ilgiyle, i\u00e7ten bir arkada\u015f, bir karde\u015f gibi yan\u0131t verdi. Kalbim \u00f6yle \u0131s\u0131nm\u0131\u015f, \u00f6yle \u015fenlenmi\u015fti ki!.. Hi\u00e7bir \u015feyi saklamad\u0131m, gizlemedim; her \u015feyi g\u00f6r\u00fcyordu ve g\u00fcnden g\u00fcne daha \u00e7ok ba\u011flan\u0131yordu bana.\n\nVe ger\u00e7ekten, hat\u0131rlam\u0131yorum, onunla bulu\u015fmalar\u0131m\u0131z\u0131n bu ac\u0131 dolu ve buna ra\u011fmen tatl\u0131 saatlerinde, geceleyin, gaz lambalar\u0131n\u0131n titrek \u0131\u015f\u0131\u011f\u0131nda ve zavall\u0131 hasta annemin yata\u011f\u0131n\u0131n yan\u0131ba\u015f\u0131nda neler konu\u015fuyorduk?.. Akla gelen, kalpten \u00e7\u0131kan, dile gelen her \u015feyi \u2013 ve neredeyse mutluyduk... Ah, hem kederli hem mutlu bir vakitti bu \u2013 hep beraberdik; ben de bunu hat\u0131rlarken hem kederli hem mutluyum. Hat\u0131ralar mutlu olsun, kederli olsun, hep ac\u0131 verir; en az\u0131ndan benim i\u00e7in \u00f6yle; ama bu ac\u0131 tatl\u0131 bir ac\u0131. Ve kalp a\u011f\u0131rla\u015ft\u0131\u011f\u0131, darald\u0131\u011f\u0131, s\u0131k\u0131ld\u0131\u011f\u0131, kederli oldu\u011fu zaman, o zaman hat\u0131ralar onu t\u0131pk\u0131 s\u0131cak bir g\u00fcn\u00fcn ard\u0131ndan gelen rutubetli bir gecede \u00e7iy damlalar\u0131n\u0131n zavall\u0131, kurumu\u015f, g\u00fcnd\u00fcz vakti s\u0131caktan kavrulmu\u015f \u00e7i\u00e7e\u011fi canland\u0131rmas\u0131 gibi ayd\u0131nlat\u0131p canland\u0131r\u0131r.\n\nAnnem iyile\u015fti, ama ben geceleri onun yata\u011f\u0131n\u0131n ba\u015f\u0131nda oturmaya devam ettim. Pokrovski bana s\u0131k s\u0131k kitap veriyordu; \u00f6nceleri uyumamak i\u00e7in okuyordum, sonra daha dikkatle, sonra da a\u00e7 gibi okumaya ba\u015flad\u0131m; \u00f6n\u00fcmde bir s\u00fcr\u00fc yeni \u015fey, daha \u00f6nceden bilmedi\u011fim, tan\u0131mad\u0131\u011f\u0131m \u015feyler belirmi\u015fti. Yeni d\u00fc\u015f\u00fcnceler, yeni izlenimler bir anda, g\u00fcr bir sel halinde kalbime h\u00fccum etti. Ve yeni izlenimler bana ne kadar \u00e7ok heyecan, ne kadar \u00e7ok mahcupluk ve \u00e7aba getirdiyse, b\u00fct\u00fcn ruhuma da o kadar tatl\u0131 geliyor, o kadar mutlulukla sars\u0131yorlard\u0131 beni. Bir anda, birdenbire, kalbime doluvermi\u015f, kalbime dinlenme f\u0131rsat\u0131 vermemi\u015flerdi. B\u00fct\u00fcn varl\u0131\u011f\u0131m\u0131 tuhaf bir kaos sarsmaya ba\u015flad\u0131. Ama bu ruhsal zorlama beni t\u00fcm\u00fcyle bozamazd\u0131, bozacak kadar g\u00fc\u00e7l\u00fc de\u011fildi. A\u015f\u0131r\u0131 hayalperesttim ve bu beni kurtard\u0131.\n\nAnnemin hastal\u0131\u011f\u0131 ge\u00e7ince, gece bulu\u015fmalar\u0131m\u0131z ve uzun sohbetlerimiz kesildi; bazen \u00e7o\u011fu bo\u015f ve \u00e7ok anlam ta\u015f\u0131mayan birka\u00e7 s\u00f6zc\u00fck al\u0131\u015fveri\u015fi yapabiliyorduk, ama ben hepsine kendi \u00f6nemini, kendine \u00f6zg\u00fc, imal\u0131 de\u011ferini veriyordum. Hayat\u0131m dopdoluydu, mutluydum, huzurluydum, sessiz bir mutluluk i\u00e7indeydim. B\u00f6yle birka\u00e7 hafta ge\u00e7ti...\n\nBir ara ya\u015fl\u0131 Pokrovski bize geldi. Uzun s\u00fcre bizimle gevezelik etti, her zamankinden farkl\u0131 olarak ne\u015feli, rahat, konu\u015fkand\u0131; g\u00fcl\u00fcyor, kendince \u015faka yap\u0131yordu ve sonunda heyecan\u0131n\u0131n s\u0131rr\u0131n\u0131 a\u00e7\u0131klad\u0131 ve bize Petyonka'n\u0131n do\u011fum g\u00fcn\u00fcn\u00fcn bir hafta sonra oldu\u011funu ve bu f\u0131rsatla o\u011fluna mutlaka gelece\u011fini bildirdi; yeni yele\u011fini giyecekti ve kar\u0131s\u0131 da ona yeni \u00e7izmeler almaya s\u00f6z vermi\u015fti. K\u0131sacas\u0131, ihtiyar fazlas\u0131yla mutluydu ve akl\u0131na gelen her \u015fey hakk\u0131nda gevezelik ediyordu.\n\nOnun do\u011fum g\u00fcn\u00fc! Bu do\u011fum g\u00fcn\u00fc bana gece g\u00fcnd\u00fcz huzur vermez oldu. Hemen Pokrovski'ye dostlu\u011fumuzu hat\u0131rlatmak ve ona bir \u015feyler hediye etmek i\u00e7in karar verdim. Ama ne? Sonunda ona kitap almak geldi akl\u0131ma. Onun Pu\u015fkin'in t\u00fcm eserlerinin12 son bask\u0131s\u0131na sahip olmay\u0131 istedi\u011fini biliyordum ve Pu\u015fkin sat\u0131n almaya karar verdim. El i\u015flerinden kazand\u0131\u011f\u0131m otuz ruble param vard\u0131. Bu paray\u0131 yeni elbiseme saklam\u0131\u015ft\u0131m. Hemen a\u015f\u00e7\u0131m\u0131z\u0131n, ya\u015fl\u0131 Matryona'n\u0131n yan\u0131na ko\u015fup b\u00fct\u00fcn Pu\u015fkin'lerin ne kadara mal oldu\u011funu sordum. Eyvah! Toplam on bir kitab\u0131n bedeli, ciltlenip buraya getirilmesi dahil, en az altm\u0131\u015f ruble olacakt\u0131. Nereden para bulmal\u0131? D\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcp durdum ve ne yapaca\u011f\u0131m\u0131 bilemedim. Annemden rica etmek istemiyordum. Elbette, annem hemen yard\u0131m ederdi; ama o zaman evde herkes bizim hediyemizden haberdar olurdu; b\u00f6ylece bu hediye, Pokrovski' nin bir y\u0131ll\u0131k eme\u011fi kar\u015f\u0131l\u0131\u011f\u0131ndaki bir te\u015fekk\u00fcre d\u00f6n\u00fc\u015fecekti. Ben herkesten habersiz, tek ba\u015f\u0131ma hediye vermek istiyordum. Onun benim \u00fczerimdeki emekleri i\u00e7in de dostlu\u011fumun d\u0131\u015f\u0131nda bir \u015fey \u00f6demeden sonsuza dek bor\u00e7lu kalmak istiyordum. Sonunda, bu g\u00fc\u00e7l\u00fckten \u00e7\u0131kman\u0131n bir yolunu buldum.\n\nGostiniy Dvor'daki sahaflarda bir kitab\u0131n, ikinci el, biraz h\u0131rpalanm\u0131\u015f ve neredeyse yepyeni olarak bazen fiyat\u0131n\u0131n yar\u0131s\u0131na bulunabilece\u011fini biliyordum. Hemen Gostiniy Dvor'a gitmeye karar verdim. Gittim; ertesi g\u00fcn hem bizim hem Anna Fedorovna'n\u0131n bir \u015feye ihtiyac\u0131 oldu. Annemin sa\u011fl\u0131\u011f\u0131 iyi de\u011fildi, Anna Fedorovna o s\u0131rada \u00e7ok tembellik etti\u011fi i\u00e7in bu g\u00f6revi yerine getirmek bana d\u00fc\u015ft\u00fc ve ben Matryona'yla birlikte yola koyuldum.\n\n\u015eans\u0131ma, Pu\u015fkin'i, hem de \u00e7ok g\u00fczel bir ciltle k\u0131sa s\u00fcrede buldum. Pazarl\u0131k etmeye ba\u015flad\u0131m. \u00d6nce kitap\u00e7\u0131lardakinden bile daha y\u00fcksek fiyat verdiler; ama sonra, fakat epey bir \u00e7abayla, birka\u00e7 kez gidip gelerek t\u00fcccar\u0131 fiyat\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcrmeye ve on g\u00fcm\u00fc\u015f rubleyle yetinmeye ikna ettim. \u00c7ok e\u011flenceli olmu\u015ftu pazarl\u0131k yapmak!.. Zavall\u0131 Matriyona ne yapt\u0131\u011f\u0131m\u0131 ve neden bu kadar \u00e7ok kitap almaya kalk\u0131\u015ft\u0131\u011f\u0131m\u0131 anlam\u0131yordu. Fakat felaket! Benim b\u00fct\u00fcn sermayem otuz rubleydi, t\u00fcccarsa daha ucuza vermeye asla yana\u015fm\u0131yordu. Sonunda rica etmeye, \u0131srar etmeye ba\u015flad\u0131m, sonunda yalvard\u0131m. Raz\u0131 oldu, ama sadece iki bu\u00e7uk ruble indi ve bu indirimi s\u0131rf benim hat\u0131r\u0131m i\u00e7in, b\u00f6yle g\u00fczel bir han\u0131mefendi oldu\u011fum i\u00e7in yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131, ba\u015fkas\u0131 olsa asla yapmayaca\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yledi. \u0130ki bu\u00e7uk ruble eksik kald\u0131! S\u0131k\u0131nt\u0131dan a\u011flamak \u00fczereydim. Ama bu ac\u0131ma hi\u00e7 beklenmedik bir olay yard\u0131mc\u0131 oldu.\n\nBiraz \u00f6temde, kitap dolu bir ba\u015fka masan\u0131n ba\u015f\u0131nda, ya\u015fl\u0131 Pokrovski'yi g\u00f6rd\u00fcm. \u00c7evresine d\u00f6rt-be\u015f sahaf toplanm\u0131\u015ft\u0131; bir \u015feyler verip duruyor, bo\u011facak gibi s\u0131k\u0131\u015ft\u0131r\u0131yorlard\u0131. Her biri kendi mal\u0131n\u0131 teklif ediyordu, bir s\u00fcr\u00fc \u015fey teklif ediyorlar, o da bir s\u00fcr\u00fc \u015fey almak istiyordu! Zavall\u0131 ihtiyar ortalar\u0131nda dayak yemi\u015f gibi duruyor ve ona teklif edilen \u015feyi neden alaca\u011f\u0131n\u0131 bilemiyordu. Yan\u0131na gidip burada ne arad\u0131\u011f\u0131n\u0131 sordum. \u0130htiyar beni g\u00f6rd\u00fc\u011f\u00fcne \u00e7ok sevindi; beni tarifsiz seviyordu, belki Petyonka kadar seviyordu. \"Kitap alacakt\u0131m Varvara Alekseyevna,\" dedi bana, \"Petyonka'ya kitap al\u0131yorum. Onun do\u011fum g\u00fcn\u00fc yakla\u015f\u0131yor, o da kitap sever, o y\u00fczden kitap al\u0131yorum ona...\" \u0130htiyar hep g\u00fcl\u00fcn\u00e7 bir \u015fekilde a\u00e7\u0131klama yapard\u0131, ama \u015fimdi iki kat deh\u015fetli bir \u015fa\u015fk\u0131nl\u0131k i\u00e7indeydi. Neyin fiyat\u0131n\u0131 sorsa, bir g\u00fcm\u00fc\u015f ruble, iki ruble, \u00fc\u00e7 g\u00fcm\u00fc\u015f ruble; b\u00fcy\u00fck kitaplar\u0131n fiyat\u0131n\u0131 sormuyordu \u00fcstelik, onlar\u0131 k\u0131skan\u00e7l\u0131kla g\u00f6zden ge\u00e7iriyor, sayfalar\u0131n\u0131 kar\u0131\u015ft\u0131r\u0131yor, elinde d\u00f6nd\u00fcr\u00fcyor ve yine yerine b\u0131rak\u0131yordu. \"Hay\u0131r, hay\u0131r, bu pahal\u0131,\" diyordu al\u00e7ak sesle, \"belki \u015furada bir \u015fey vard\u0131r,\" diyerek incecik defterleri, nota defterlerini, y\u0131ll\u0131klar\u0131 ay\u0131klamaya ba\u015fl\u0131yordu; bunlar\u0131n hepsi \u00e7ok ucuzdu. \"Fakat neden bunlar\u0131 al\u0131yorsunuz ki,\" dedim ona, \"bunlar a\u015f\u0131r\u0131 gereksiz \u015feyler.\" \"Ah, hay\u0131r,\" dedi bana, \"hay\u0131r, baksan\u0131za \u015furada g\u00fczel kitap\u00e7\u0131klar var; \u00e7ok, \u00e7ok g\u00fczel kitap\u00e7\u0131klar var!\" Ve bu son s\u00f6zleri \u00f6yle ac\u0131kl\u0131 bir \u015fekilde uzatarak s\u00f6yledi ki bana iyi kitaplar daha pahal\u0131 oldu\u011fu i\u00e7in s\u0131k\u0131nt\u0131dan a\u011flamaya ba\u015flayacakm\u0131\u015f, solgun yana\u011f\u0131ndan k\u0131rm\u0131z\u0131 burnuna bir g\u00f6zya\u015f\u0131 damlas\u0131 yuvarlan\u0131yormu\u015f gibi geldi. Paras\u0131 olup olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 sordum. \"\u0130\u015fte bu,\" diye bir gazete k\u00e2\u011f\u0131d\u0131na sar\u0131lm\u0131\u015f paralar\u0131n\u0131 uzatt\u0131 bana zavall\u0131, \"i\u015fte yar\u0131m g\u00fcm\u00fc\u015f, yirmi kopek, yirmi bak\u0131r kopek.\" Hemen onu benim sahafa s\u00fcr\u00fckledim. \"\u0130\u015fte toplam on bir kitap, otuz iki bu\u00e7uk ruble tutuyor; bende otuz var; siz de iki bu\u00e7uk koyun, b\u00fct\u00fcn bu kitaplar\u0131 al\u0131p birlikte hediye edelim.\" \u0130htiyar sevin\u00e7ten kendini kaybetti, b\u00fct\u00fcn paralar\u0131n\u0131 d\u00f6kt\u00fc ve sahaf ortak k\u00fct\u00fcphanemizi ona y\u00fckledi. \u0130htiyar kitaplar\u0131n hepsini ceplerine koydu, iki koluna, koltuk altlar\u0131na doldurdu ve b\u00fct\u00fcn kitaplar\u0131 ertesi g\u00fcn gizlice bana getirme s\u00f6z\u00fc vererek al\u0131p eve g\u00f6t\u00fcrd\u00fc.\n\nErtesi g\u00fcn ihtiyar o\u011fluna geldi, bir saat her zamanki gibi onun yan\u0131nda oturdu, sonra bize gelip \u00e7ok komik bir esrarl\u0131 havayla yan\u0131ma oturdu. \u00d6nce g\u00fclerek, ellerini bir s\u0131r sahibi olman\u0131n gururlu ho\u015fnutlu\u011fuyla ovu\u015fturarak bana b\u00fct\u00fcn kitaplar\u0131 getirdi\u011fini ve hepsinin mutfakta, Matryona'n\u0131n himayesinde bir k\u00f6\u015fede durdu\u011funu bildirdi. Sonra sohbet do\u011fal olarak beklenen kutlamaya y\u00f6neldi; sonra ihtiyar bizim nas\u0131l hediye verece\u011fimizi uzun uzun anlatt\u0131, hatta bu konuya o kadar dald\u0131 ki o konu\u015ftuk\u00e7a dilinin alt\u0131nda bir \u015feyler oldu\u011funu, ama s\u00f6ylemeye cesaret edemedi\u011fini, hatta korktu\u011funu anlad\u0131m. Yine de susup bekledim. O vakte dek onun tuhaf a\u011f\u0131z hareketlerinden, s\u0131r\u0131tmalar\u0131ndan, sol g\u00f6z\u00fcyle g\u00f6z k\u0131rpmalar\u0131ndan kolayca okunan o gizli mutluluk, gizli ho\u015fnutluk ortadan kaybolmu\u015ftu. Gitgide daha sab\u0131rs\u0131z ve \u00fcz\u00fcnt\u00fcl\u00fc bir hal al\u0131yordu; sonunda kendini tutamad\u0131.\n\n\"Dinleyin,\" diye ba\u015flad\u0131 s\u00f6ze \u00fcrkerek, al\u00e7ak sesle, \"dinleyin Varvara Alekseyevna... Biliyor musunuz ne yapal\u0131m, Varvara Alekseyevna?..\" \u0130htiyar korkun\u00e7 bir bocalama i\u00e7indeydi. \"Bak\u0131n, onun do\u011fum g\u00fcn\u00fc s\u0131ras\u0131nda, bu on kitab\u0131 al\u0131n ve kendiniz hediye edin, yani kendi hediyeniz olarak, kendiniz verin; ben de on birinci cildi al\u0131r kendi hediyem olarak veririm, yani s\u0131rf benim hediyem olarak. Yani, anl\u0131yor musunuz \u2013 hem siz bir \u015fey vermi\u015f olacaks\u0131n\u0131z, hem de ben bir \u015fey vermi\u015f olaca\u011f\u0131m; ikimiz de bir \u015fey vermi\u015f olaca\u011f\u0131z.\" \u0130htiyar tela\u015flan\u0131p sustu. Ona bakt\u0131m; \u00fcrkek bir merakla benim konu\u015fmam\u0131 bekliyordu.\n\n\"Neden birlikte vermemizi istemiyorsunuz Zahar Petrovi\u00e7?\"\n\n\"Yani, Varvara Alekseyevna, bunun nedeni... yani, \u00e7\u00fcnk\u00fc...\"\n\n\u0130htiyar tam anlam\u0131yla bocalad\u0131, k\u0131pk\u0131rm\u0131z\u0131 oldu, ne diyece\u011fini bilemedi ve \u00f6ylece durdu.\n\n\"Bak\u0131n,\" diye a\u00e7\u0131klad\u0131 sonunda. \"Varvara Alekseyevna, ben, zaman zaman savurganl\u0131k yapar\u0131m... yani neredeyse s\u00fcrekli yapar\u0131m, hep savurganl\u0131k yapar\u0131m demek istiyorum.. \u0130yi olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 da biliyorum... yani, anl\u0131yor musunuz, d\u0131\u015far\u0131da so\u011fuk oluyor, bazen de birtak\u0131m tats\u0131zl\u0131klar ya da \u00fcz\u00fcc\u00fc bir \u015feyler oluyor, ben kendimi tutam\u0131yorum, elimdekiyle savurganl\u0131k yap\u0131yorum, bazen gereksiz yere i\u00e7iyorum. Petenka bundan hi\u00e7 ho\u015flanm\u0131yor. Anl\u0131yor musunuz, Varvara Alekseyevna, buna \u00f6fkeleniyor, bana hakaret ediyor ve bana birtak\u0131m ahlak dersleri veriyor. \u0130\u015fte o y\u00fczden ben de \u015fimdi ona kendi hediyemi vermek, d\u00fczeldi\u011fimi, d\u00fczg\u00fcn davrand\u0131\u011f\u0131m\u0131 g\u00f6stermek istiyorum. Ona kitap almak i\u00e7in para biriktirdim, uzun zamand\u0131r biriktiriyordum, \u00e7\u00fcnk\u00fc bende para olmaz pek, Petenka verirse olur. O da biliyor bunu. O y\u00fczden, \u015fimdi param\u0131 nas\u0131l kulland\u0131\u011f\u0131m\u0131 g\u00f6recek ve b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 s\u0131rf onun i\u00e7in yapt\u0131\u011f\u0131m\u0131 anlayacak.\"\n\n\u0130htiyara \u00e7ok \u00fcz\u00fcld\u00fcm. Biraz d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm. \u0130htiyar sab\u0131rs\u0131zl\u0131kla bak\u0131yordu bana. \"Dinleyin, Zahar Petrovi\u00e7,\" dedim, \"ona hepsini kendiniz verin!\"\n\n\"Nas\u0131l hepsini? B\u00fct\u00fcn kitaplar\u0131 m\u0131?..\"\n\n\"Tabii evet, b\u00fct\u00fcn kitaplar\u0131.\"\n\n\"Kendimden diye mi?\"\n\n\"Kendinizden.\"\n\n\"Bir tek kendimden mi? Yeni kendi ad\u0131ma m\u0131?\"\n\n\"Evet, kendi ad\u0131n\u0131za verin..\"\n\nSan\u0131r\u0131m \u00e7ok a\u00e7\u0131k s\u00f6ylemi\u015ftim, ama ihtiyar uzun s\u00fcre anlayamad\u0131 s\u00f6ylediklerimi.\n\n\"Peki \u00f6yleyse,\" dedi biraz d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fckten sonra, \"olur! Bu \u00e7ok g\u00fczel olur, bu \u00e7ok \u00e7ok g\u00fczel olur, ama siz ne yapacaks\u0131n\u0131z Varvara Alekseyevna?\" \u2013 \"Bir hediye vermeyece\u011fim.\" \u2013 \"Nas\u0131l!\" diye ba\u011f\u0131rd\u0131 ihtiyar \u00fcrkm\u00fc\u015f gibi, \"Petenka'ya bir hediye vermeyecek misiniz, nas\u0131l istemezsiniz ona bir \u015fey vermek?\" \u0130htiyar \u00fcrkm\u00fc\u015ft\u00fc; o s\u0131rada, san\u0131r\u0131m, s\u0131rf ben onun o\u011fluna bir \u015fey vereyim diye teklifinden vazge\u00e7meye de haz\u0131rd\u0131. \u0130yi kalpliydi bu ihtiyar! Bir hediye vermekten mutlu olaca\u011f\u0131m\u0131, ama onun mutlulu\u011funu elinden almak istemedi\u011fimi s\u00f6yledim ona. \"E\u011fer o\u011flunuz ho\u015fnut olursa,\" dedim, \"siz de mutlu olursan\u0131z, o zaman ben de mutlu olurum, \u00e7\u00fcnk\u00fc gizli gizli, kalbimin derinlerinde, ger\u00e7ekten kendim vermi\u015fim gibi hissederim.\" \u0130htiyar bunu duyunca sakinle\u015fti. Bizde iki saat daha oturdu, ama bu arada yerinde oturam\u0131yor, aya\u011fa kalk\u0131yor, geziniyor, gevezelik ediyor, Sa\u015fa'yla \u015fakala\u015f\u0131yor, yana\u011f\u0131m\u0131 \u00f6p\u00fcyor, elimi s\u0131k\u0131yor ve Anna Fedorovna'ya sessizce g\u00fcl\u00fcms\u00fcyordu. Anna Fedorovna sonunda onu evden kovdu. K\u0131sacas\u0131, belki de hi\u00e7 olmad\u0131\u011f\u0131 kadar mutlu olmu\u015ftu.\n\nKutlama g\u00fcn\u00fc saat on bire do\u011fru, ayinden \u00e7\u0131k\u0131p geldi, jilet gibi \u00fct\u00fclenmi\u015f bir frak, yepyeni bir yelek ve yeni \u00e7izmeler giymi\u015fti. \u0130ki elinde iple ba\u011flanm\u0131\u015f kitaplar vard\u0131. O s\u0131rada hep birlikte salonda Anna Fedorovna'n\u0131n yan\u0131nda oturmu\u015f kahve i\u00e7iyorduk (pazar g\u00fcn\u00fcyd\u00fc). \u0130htiyar, san\u0131r\u0131m, Pu\u015fkin'in \u00e7ok iyi bir \u015fair oldu\u011funu s\u00f6yleyerek girdi s\u00f6ze; sonra, birdenbire d\u00fczg\u00fcn davranmak gerekti\u011fini ve bir insan d\u00fczg\u00fcn davranm\u0131yorsa, bunun onun aylak biri oldu\u011funu g\u00f6sterdi\u011fini s\u00f6yledi; k\u00f6t\u00fc e\u011filimler insan\u0131 y\u0131prat\u0131r ve mahvederdi; hatta kendine h\u00e2kim olamaman\u0131n birka\u00e7 y\u0131k\u0131c\u0131 \u00f6rne\u011fini s\u0131ralad\u0131 ve s\u00f6z\u00fcn\u00fc bir s\u00fcredir kesinlikle d\u00fczeldi\u011fini ve art\u0131k \u00f6rnek olacak kadar iyi davrand\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yleyerek tamamlad\u0131. Bunun kan\u0131t\u0131 olarak da uzun zaman biriktirdi\u011fi parayla ald\u0131\u011f\u0131 kitaplar\u0131 hediye ediyordu.\n\nZavall\u0131 ihtiyar\u0131 dinlerken kendimi tutamay\u0131p hem g\u00fcld\u00fcm hem a\u011flad\u0131m; sonu\u00e7ta gerekirse yalan s\u00f6ylemek de laz\u0131m! Kitaplar Pokrovski'nin odas\u0131na g\u00f6t\u00fcr\u00fcld\u00fc ve yere b\u0131rak\u0131ld\u0131. Pokrovski hemen tahmin etti ger\u00e7e\u011fi. \u0130htiyar\u0131 yeme\u011fe davet ettik. O g\u00fcn herkes \u00e7ok ne\u015feliydi. Yemekten sonra oyun oynad\u0131k, iskambil oynad\u0131k; Sa\u015fa hoplay\u0131p z\u0131pl\u0131yordu, ben de ondan geri kalmad\u0131m. Pokrovski benimle ilgilendi ve benimle yaln\u0131z kal\u0131p konu\u015fmak i\u00e7in f\u0131rsat arad\u0131, ama bulamad\u0131. O g\u00fcn son d\u00f6rt y\u0131l boyunca ya\u015fad\u0131\u011f\u0131m en g\u00fczel g\u00fcnd\u00fc.\n\nAma \u015fimdi kederli, a\u011f\u0131r hat\u0131ralar geliyor; kara g\u00fcnlerimin hik\u00e2yesi ba\u015fl\u0131yor. Belki de bu y\u00fczden, kalemim daha a\u011f\u0131r hareket ediyor ve sanki daha fazla yazmaktan ka\u00e7\u0131n\u0131yor gibi. Belki de bu y\u00fczden, mutlu g\u00fcnlerimde ya\u015fad\u0131klar\u0131m\u0131n en k\u00fc\u00e7\u00fck ayr\u0131nt\u0131s\u0131 bile hat\u0131rlay\u0131nca bana b\u00fcy\u00fck bir heyecan ve sevgi veriyor. O g\u00fcnler \u00e7ok k\u0131sa s\u00fcrd\u00fc; onlar\u0131n yerini ac\u0131, ne zaman bitece\u011fini bir tek Tanr\u0131'n\u0131n bildi\u011fi kara ac\u0131 ald\u0131.\n\nPokrovski'nin hastalan\u0131p \u00f6lmesiyle ba\u015flad\u0131 talihsizliklerim.\n\nBurada anlatt\u0131\u011f\u0131m son olaylardan iki ay sonra hastaland\u0131. Bu iki ay i\u00e7inde s\u00fcrekli ge\u00e7im derdindeydi, \u00e7\u00fcnk\u00fc o zamana kadar belli bir mevki sahibi olamam\u0131\u015ft\u0131. B\u00fct\u00fcn veremliler gibi, o da son \u00e2n\u0131na kadar uzun s\u00fcre ya\u015fama umudunu kaybetmedi. Bir yerlerde \u00f6\u011fretmenlik i\u015fi buldu; ama bu mesle\u011fi reddetti. Resm\u00ee bir mevkide \u00e7al\u0131\u015fmas\u0131 sa\u011fl\u0131\u011f\u0131 nedeniyle imk\u00e2ns\u0131zd\u0131. Ayr\u0131ca ilk maa\u015f\u0131n\u0131 almak i\u00e7in beklemek zorunda kalacakt\u0131. K\u0131sacas\u0131, Pokrovski her a\u00e7\u0131dan ba\u015far\u0131s\u0131z oluyordu; karakteri bozuldu. Sa\u011fl\u0131\u011f\u0131 bozuldu; bunu fark etmedi. Sonbahar geldi. Her g\u00fcn ince paltosuyla \u00e7\u0131k\u0131p i\u015f ar\u0131yor, \u00e7e\u015fitli yerlerden i\u015f rica ediyor ve yalvar\u0131yordu ki bu da onu i\u00e7ten i\u00e7e y\u0131prat\u0131yordu; ayaklar\u0131 \u0131slan\u0131yor, ya\u011fmurdan s\u0131r\u0131ls\u0131klam oluyordu ve sonunda yata\u011fa d\u00fc\u015ft\u00fc, bir daha da kalkamad\u0131... Sonbahar sonlar\u0131nda, ekim ay\u0131n\u0131n sonunda \u00f6ld\u00fc.\n\nOnun hastal\u0131\u011f\u0131 boyunca odas\u0131ndan hemen hi\u00e7 \u00e7\u0131kmam\u0131\u015f, ona bakm\u0131\u015f, hizmetini g\u00f6rm\u00fc\u015ft\u00fcm. Genellikle geceleri uyumuyordu. Nadiren kendinde oluyordu; say\u0131kl\u0131yordu; Tanr\u0131 bilir neler s\u00f6yl\u00fcyordu: kendi mevkisini, kitaplar\u0131n\u0131, beni, babas\u0131n\u0131 anlat\u0131yordu... O s\u0131rada daha \u00f6nce hi\u00e7 bilmedi\u011fim, hatta akl\u0131m\u0131n ucundan bile ge\u00e7meyen \u015feyler \u00f6\u011frendim. Hastal\u0131\u011f\u0131n ilk d\u00f6neminde bizimkiler bana tuhaf bir \u015fekilde bak\u0131yordu; Anna Fedorovna ba\u015f\u0131n\u0131 sall\u0131yordu. Ama ben hi\u00e7birine ald\u0131rmad\u0131m ve onlar da Pokrovski'ye yard\u0131mc\u0131 olmam\u0131 k\u0131namaktan vazge\u00e7tiler \u2013 en az\u0131ndan annem vazge\u00e7ti.\n\nPokrovski bazen beni tan\u0131yordu, ama bu nadiren oluyordu. Neredeyse hep kendini kaybetmi\u015f durumda oluyordu. Bazen b\u00fct\u00fcn gece biriyle uzun uzun konu\u015furdu, anla\u015f\u0131lmaz karanl\u0131k s\u00f6zler s\u00f6ylerdi ve h\u0131r\u0131lt\u0131l\u0131 sesi darac\u0131k, mezara benzeyen odas\u0131nda bo\u011fuk bir \u015fekilde yank\u0131lan\u0131rd\u0131; o zaman \u00e7ok korkard\u0131m. \u00d6zellikle son gece \u00e7\u0131ld\u0131rm\u0131\u015f gibiydi; a\u015f\u0131r\u0131 ac\u0131 \u00e7ekti, \u00fcz\u00fcld\u00fc; inlemeleri ruhumu par\u00e7al\u0131yordu. Evdeki herkes \u00fcrkm\u00fc\u015ft\u00fc. Anna Fedorovna Tanr\u0131 onu hemen yan\u0131na als\u0131n, diye dua ediyordu. Doktoru \u00e7a\u011f\u0131rd\u0131lar. Doktor hastan\u0131n sabaha kadar kesinlikle \u00f6lece\u011fini s\u00f6yledi.\n\n\u0130htiyar Pokrovski b\u00fct\u00fcn geceyi koridorda, o\u011flunun odas\u0131n\u0131n \u00f6n\u00fcnde ge\u00e7irmi\u015fti; orada onun i\u00e7in bir \u00f6rt\u00fc serdiler. \u0130kide bir odaya girip \u00e7\u0131k\u0131yordu; korkun\u00e7 g\u00f6r\u00fcn\u00fcyordu. Ac\u0131dan peri\u015fand\u0131, duygusuz ve anlams\u0131z bak\u0131yordu. Korkuyla sallan\u0131yordu ba\u015f\u0131. Ba\u015ftan a\u015fa\u011f\u0131 titriyor ve kendi kendine bir \u015feyler f\u0131s\u0131ld\u0131yor, kendi kendine birtak\u0131m kararlar veriyordu. Ac\u0131dan delirmi\u015f gibi geliyordu bana.\n\nTan vaktinden \u00f6nce, ruhsal ac\u0131dan yorgun d\u00fc\u015fen ihtiyar \u00f6rt\u00fcn\u00fcn \u00fczerinde \u00f6l\u00fc gibi uyuyakald\u0131. Saat sekizde o\u011flu can \u00e7eki\u015fmeye ba\u015flad\u0131; babas\u0131n\u0131 uyand\u0131rd\u0131m. Pokrovski'nin belle\u011fi geri gelmi\u015fti, hepimizle vedala\u015ft\u0131. \u00c7ok tuhaft\u0131! A\u011flayamad\u0131m; ama ruhum parampar\u00e7a olmu\u015ftu.\n\nAma beni en \u00e7ok peri\u015fan eden ve ac\u0131ya bo\u011fan \u015fey onun son anlar\u0131 oldu. Nedense kat\u0131la\u015fm\u0131\u015f diliyle uzun uzun bir \u015feyler rica etti, ama ben s\u00f6ylediklerinden hi\u00e7bir \u015fey anlayamad\u0131m. Kalbim ac\u0131dan a\u011f\u0131rla\u015ft\u0131! Bir saat boyunca huzursuzluk \u00e7ekti, hep bir \u015feyler istedi, so\u011fumu\u015f elleriyle birtak\u0131m i\u015faretler yapmaya \u00e7al\u0131\u015ft\u0131 ve sonra yine ac\u0131kl\u0131, h\u0131r\u0131lt\u0131l\u0131, bo\u011fuk bir sesle bir \u015feyler rica etmeye ba\u015flad\u0131; ama s\u00f6zleri anlams\u0131z seslerden ibaretti ve yine hi\u00e7bir \u015fey anlamad\u0131m. Ona ne bulduysam g\u00f6t\u00fcrd\u00fcm, su verdim; ama o hep h\u00fcz\u00fcnle ba\u015f\u0131n\u0131 sallay\u0131p reddediyordu. Sonunda ne istedi\u011fini anlad\u0131m. Perdeyi a\u00e7\u0131p pancurlar\u0131 a\u00e7mam\u0131 istiyordu. Herhalde, son bir kez g\u00fcn \u0131\u015f\u0131\u011f\u0131n\u0131, Tanr\u0131'n\u0131n \u0131\u015f\u0131\u011f\u0131n\u0131, g\u00fcne\u015fi seyretmek istiyordu. Perdeyi a\u00e7t\u0131m; ama ba\u015flayan g\u00fcn h\u00fcz\u00fcnl\u00fc ve kederliydi, \u00f6len adam\u0131n s\u00f6nmekte olan zavall\u0131 hayat\u0131 gibi. G\u00fcne\u015f yoktu. Bulutlar g\u00f6\u011f\u00fc dumandan bir perdeyle \u00f6rtm\u00fc\u015ft\u00fc; ya\u011fmurlu, kapal\u0131, kederli bir hava vard\u0131. \u0130nce bir ya\u011fmur s\u00fcz\u00fcl\u00fcyordu camlardan ve onlar\u0131 so\u011fuk, kirli su ak\u0131nt\u0131lar\u0131yla siliyordu; donuk ve karanl\u0131kt\u0131 hava. Odaya solgun g\u00fcn\u00fcn \u0131\u015f\u0131nlar\u0131 hafif hafif geliyordu ve ikonan\u0131n \u00f6n\u00fcnde yanan lamban\u0131n titrek \u0131\u015f\u0131\u011f\u0131ndan pek de fazla de\u011fildi. \u00d6len adam h\u00fcz\u00fcnl\u00fc h\u00fcz\u00fcnl\u00fc bakt\u0131 bana ve ba\u015f\u0131n\u0131 sallad\u0131. Bir dakika sonra \u00f6lm\u00fc\u015ft\u00fc.\n\nCenaze t\u00f6renini Anna Fedorovna haz\u0131rlad\u0131. Sade bir tabut sat\u0131n al\u0131nd\u0131 ve bir y\u00fck arabas\u0131 kiraland\u0131. Anna Fedorovna masraflar kar\u015f\u0131l\u0131\u011f\u0131nda merhumun kitaplar\u0131na ve di\u011fer e\u015fyalar\u0131na el koydu. \u0130htiyar onunla tart\u0131\u015ft\u0131, ba\u011f\u0131rd\u0131, alabildi\u011fi kadar kitab\u0131 elinden ald\u0131, ceplerine doldurdu, \u015fapkas\u0131na doldurdu, \u00fc\u00e7 g\u00fcn boyunca yan\u0131nda ta\u015f\u0131d\u0131, hatta kiliseye giderken bile yan\u0131ndan ay\u0131rmad\u0131. O g\u00fcnlerde kendini kaybetmi\u015f gibiydi, sersemlemi\u015fti ve tuhaf bir dalg\u0131nl\u0131kla tabutun \u00e7evresinde u\u011fra\u015f\u0131p duruyordu: Bazen merhumun aln\u0131ndaki _ven\u00e7ik_ 'i13 d\u00fczeltiyor, bazen mumlar\u0131 yak\u0131p al\u0131yordu. Do\u011fru d\u00fcr\u00fcst d\u00fc\u015f\u00fcnemedi\u011fi belliydi. Annem de Anna Fedorovna da kilisedeki ayine kat\u0131lmad\u0131lar. Annem hastayd\u0131, Anna Fedorovna da her \u015feyi toplam\u0131\u015f, ihtiyar Pokrovski'yle tart\u0131\u015fm\u0131\u015f ve evde kalm\u0131\u015ft\u0131. Bir tek benle ihtiyar oradayd\u0131k. T\u00f6ren s\u0131ras\u0131nda bir korku d\u00fc\u015ft\u00fc i\u00e7ime; sanki olacaklar\u0131 sezmi\u015ftim. Kiliseden ka\u00e7mamak i\u00e7in zor tuttum kendimi. Sonunda tabut kapat\u0131ld\u0131, \u00e7ivisi \u00e7ak\u0131ld\u0131, arabaya kondu ve yola \u00e7\u0131kt\u0131. Ona caddenin sonuna kadar e\u015flik ettim. Arabac\u0131 t\u0131r\u0131s gidiyordu. \u0130htiyar pe\u015finden ko\u015fuyor ve ba\u011f\u0131ra \u00e7a\u011f\u0131ra a\u011fl\u0131yordu; a\u011flay\u0131\u015f\u0131 ko\u015ftu\u011fu i\u00e7in titrek, kesik kesik bir sesle duyuluyordu. Zavall\u0131 \u015fapkas\u0131n\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcrd\u00fc ve onu kald\u0131rmak i\u00e7in durmad\u0131. Ba\u015f\u0131 ya\u011fmurdan s\u0131r\u0131ls\u0131klam oldu; r\u00fczg\u00e2r \u00e7\u0131kt\u0131; y\u00fcz\u00fc k\u0131ra\u011f\u0131yla kaplan\u0131p \u0131sland\u0131. \u0130htiyar k\u00f6t\u00fc havan\u0131n fark\u0131nda de\u011filmi\u015f gibiydi ve a\u011flayarak araban\u0131n bir sa\u011f\u0131nda bir solunda ko\u015fuyordu. Eski redingotunun etekleri r\u00fczg\u00e2rda kanat gibi havalan\u0131yordu. B\u00fct\u00fcn ceplerinden kitaplar d\u00f6k\u00fcl\u00fcyordu; iki eliyle dev bir kitap tutuyordu, s\u0131k\u0131ca sar\u0131lm\u0131\u015ft\u0131 ona. Yoldan gelip ge\u00e7enler \u015fapkalar\u0131n\u0131 \u00e7\u0131kar\u0131p ha\u00e7 \u00e7\u0131kar\u0131yorlard\u0131. Baz\u0131lar\u0131 da durmu\u015f \u015fa\u015fk\u0131n \u015fa\u015fk\u0131n ihtiyar\u0131 seyrediyordu. Tek tek \u00e7amura d\u00fc\u015f\u00fcyordu cebinden kitaplar. Onu durduruyor, d\u00fc\u015f\u00fcrd\u00fc\u011f\u00fc \u015feyi g\u00f6steriyorlard\u0131; onu yerden al\u0131p yine tabutun pe\u015finden ko\u015fuyordu. Caddenin k\u00f6\u015fesinde yoksul, ya\u015fl\u0131 bir kad\u0131n yana\u015ft\u0131 tabuta, ona e\u015flik etmeye ba\u015flad\u0131. Eve d\u00f6nd\u00fcm. Korkun\u00e7 bir kederle annemin g\u00f6\u011fs\u00fcne at\u0131ld\u0131m. Kollar\u0131mla onu s\u0131k\u0131 s\u0131k\u0131 sard\u0131m, \u00f6pt\u00fcm ve h\u0131\u00e7k\u0131ra h\u0131\u00e7k\u0131ra a\u011flad\u0131m, \u00fcrkerek sokuldum ona sanki son dostumu kollar\u0131mda korumak ve onu \u00f6l\u00fcme teslim etmemek ister gibi... Ama \u00f6l\u00fcm \u00e7oktan \u00e7\u00f6km\u00fc\u015ft\u00fc zavall\u0131 annemin \u00fczerine!\n\n11 Haziran\n\nD\u00fcn ak\u015famki ada gezimiz i\u00e7in size nas\u0131l minnettar\u0131m, Makar Alekseyevi\u00e7! Ne kadar ayd\u0131nl\u0131k, g\u00fczeldi oras\u0131, ne kadar ye\u015fildi! Uzun zamand\u0131r ye\u015fillik g\u00f6rmemi\u015ftim; hastaland\u0131\u011f\u0131m zaman, \u00f6lmem gerekiyor ve hemen \u00f6lece\u011fim gibi gelmi\u015fti; bir d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcn d\u00fcn neler hissetmi\u015f, nas\u0131l hissetmi\u015f olabilirim! D\u00fcn o kadar h\u00fcz\u00fcnl\u00fc oldu\u011fum i\u00e7in bana k\u0131zmay\u0131n; \u00e7ok iyiydim, \u00e7ok rahatt\u0131m, ama en iyi anlar\u0131mda bile, ben hep h\u00fcz\u00fcnlenirim. A\u011flam\u0131\u015f olmam\u0131n da hi\u00e7 \u00f6nemi yok; ben bile bilmiyorum neden a\u011flad\u0131\u011f\u0131m\u0131. Hastay\u0131m, sinir bozucu hisler i\u00e7indeyim; izlenimlerim hastal\u0131kl\u0131. Bulutsuz, solgun g\u00f6k, g\u00fcne\u015fin bat\u0131\u015f\u0131, d\u00fcn ak\u015famki sessizlik \u2013b\u00fct\u00fcn bunlar\u2013 bilemiyorum ama d\u00fcn b\u00fct\u00fcn bu izlenimleri a\u011f\u0131r ve ac\u0131 verici bulacak bir haldeydim, kalbim kabard\u0131 ve ruhum g\u00f6zya\u015flar\u0131n\u0131 koyuverdi. Ama neden yaz\u0131yorum b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 size? B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 s\u00f6ylemek kendine itiraf etmek zor, bir ba\u015fkas\u0131na anlatmak daha da zor. Ama siz, herhalde beni anlars\u0131n\u0131z. Hem h\u00fcz\u00fcn hem kahkaha! Ger\u00e7ekten, ne kadar iyisiniz Makar Alekseyevi\u00e7! D\u00fcn g\u00f6zlerimin i\u00e7ine, neler hissetti\u011fimi g\u00f6zlerimde okumak i\u00e7in nas\u0131l bakt\u0131n\u0131z \u00f6yle, benim heyecan\u0131ma nas\u0131l hayran oldunuz. Bir \u00e7al\u0131l\u0131k, bir a\u011fa\u00e7l\u0131kl\u0131 yol, bir su k\u0131y\u0131s\u0131 buluyordunuz; bulunca hemen kar\u015f\u0131ma ge\u00e7ip g\u00f6steriyor ve sanki bana kendi m\u00fclk\u00fcn\u00fcz\u00fc g\u00f6steriyormu\u015f gibi bak\u0131yordunuz g\u00f6zlerimin i\u00e7ine. Sizin iyi bir kalbiniz oldu\u011funu kan\u0131tl\u0131yor bu Makar Alekseyevi\u00e7. Sizi bu y\u00fczden seviyorum. Neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n. Bug\u00fcn yine hastaland\u0131m; d\u00fcn ayaklar\u0131m \u0131sland\u0131 ve \u00fc\u015f\u00fctm\u00fc\u015f\u00fcm bu y\u00fczden; Fedora da biraz hasta, o y\u00fczden ikimiz de hasta yat\u0131yoruz. Unutmay\u0131n beni, daha s\u0131k gelin.\n\nSizin olan,  \nV.D.\n\n12 Haziran\n\nG\u00fcvercinim, Varvara Alekseyevna,\n\nCan\u0131m, ben de d\u00fcn ak\u015famdan sonra bana ger\u00e7ek \u015fiirler yazars\u0131n\u0131z diye d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyordum, oysa sizden \u00e7\u0131ka \u00e7\u0131ka bir sayfa \u00e7\u0131km\u0131\u015f. Bunu s\u00f6ylememin nedeni \u015fu: Siz bana bir sayfadan da az yazard\u0131n\u0131z, ama o zaman da s\u0131rad\u0131\u015f\u0131 g\u00fczellik ve tatl\u0131l\u0131kla yazard\u0131n\u0131z. Bir yandan do\u011fa, bir yandan \u00e7e\u015fitli k\u00f6y manzaralar\u0131, bir yandan o duygular; k\u0131sacas\u0131, b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 \u00e7ok g\u00fczel yazm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z. Ama benim b\u00f6yle bir yetene\u011fim yok. On sayfa yazmaya niyetlensem bile, hi\u00e7bir \u015fey \u00e7\u0131kmaz, hi\u00e7bir \u015fey yazamam. Denedim.\n\nCan\u0131m\u0131n i\u00e7i, siz benim iyi, k\u00f6t\u00fcl\u00fckten uzak, yak\u0131n\u0131na bir fenal\u0131k yapamayan ve iyilik d\u00fc\u015fk\u00fcn\u00fc, do\u011fay\u0131 bilen, anlayan biri oldu\u011fumu yaz\u0131yor, dahas\u0131, beni \u00f6vg\u00fclere bo\u011fuyorsunuz. B\u00fct\u00fcn bunlar do\u011fru, can\u0131m, b\u00fct\u00fcn bunlar ger\u00e7ekten do\u011fru; ben ger\u00e7ekten de b\u00f6yleyim, dedi\u011finiz gibiyim ve ben de biliyorum bunu; ama sizin yazd\u0131klar\u0131n\u0131z\u0131 okurken, ister istemez duygulan\u0131yorum, sonra da t\u00fcrl\u00fc fikirler geliyor akl\u0131ma. \u015eimdi dinleyin beni can\u0131m, size bir \u015feyler anlataca\u011f\u0131m.\n\nMemuriyete girdi\u011fimde on yedi ya\u015f\u0131mda oldu\u011fumu s\u00f6yleyerek ba\u015flayay\u0131m, \u015fimdi otuz y\u0131l ge\u00e7mi\u015f oldu bu mesle\u011fe girdi\u011fimden beri. Bir s\u00fcr\u00fc \u00fcniforma eskitti\u011fimi s\u00f6ylemeye gerek bile yok; olgunla\u015ft\u0131m, ak\u0131lland\u0131m, insanlar\u0131 tan\u0131d\u0131m; g\u00f6rd\u00fcm ge\u00e7irdim, diyebilirim, hatta bir keresinde bana ha\u00e7 ni\u015fan\u0131 takmak isteyecekleri kadar \u015fey g\u00f6rd\u00fcm. Belki inanmazs\u0131n\u0131z ama emin olun, yalan s\u00f6ylemiyorum size.\n\nNeyse can\u0131m, k\u00f6t\u00fc insanlar bunu da \u00e7ok g\u00f6rd\u00fcler! Ama size \u015funu s\u00f6yleyeyim can\u0131m, karanl\u0131k bir insan, aptal bir insan olsam da, ne yaz\u0131k ki benim de ba\u015fkalar\u0131ndaki gibi bir kalbim var. Biliyor musunuz Varenka, k\u00f6t\u00fc bir adam bana neler yapt\u0131? Yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6ylemek bile ay\u0131p; sorun bir bakal\u0131m, neden yapt\u0131? S\u0131rf ben uysal oldu\u011fum i\u00e7in, sessiz oldu\u011fum i\u00e7in, iyi kalpli oldu\u011fum i\u00e7in! Onlar\u0131n huyuna gitmedim, zamanla onlar benim huyuma geldi. \u00d6nceleri, \"Ya, Makar Alekseyevi\u00e7, siz \u015f\u00f6yle \u015f\u00f6yle,\" diye ba\u015flad\u0131lar; sonra, \"Ya, Makar Alekseyevi\u00e7'e sormay\u0131n,\" haline geldi bu. Sonra da, \"Ya, tabii, Makar Alekseyevi\u00e7 b\u00f6yledir,\" diye karar verdiler. \u0130\u015fte can\u0131m, g\u00f6r\u00fcyorsunuz i\u015flerin nereye vard\u0131\u011f\u0131n\u0131. Her \u015fey Makar Alekseyevi\u00e7'ten bilinir oldu; Makar Alekseyevi\u00e7'i bizim idarede a\u011fza sak\u0131z ettiler. \u00dcstelik benim ad\u0131ma atas\u00f6zleri, hatta k\u00fcf\u00fcrl\u00fc s\u00f6zler \u00e7\u0131kard\u0131lar, \u00fcniformama, sa\u00e7lar\u0131ma, \u015feklime \u015femalime kar\u0131\u015ft\u0131lar; onlara g\u00f6re olmayan ne varsa, hepsini de\u011fi\u015ftirmek gerekiyormu\u015f! Hem de b\u00fct\u00fcn bunlar, hemen hemen her g\u00fcn tekrar tekrar s\u00f6yleniyordu. Al\u0131\u015ft\u0131m, \u00e7\u00fcnk\u00fc her \u015feye al\u0131\u015f\u0131yorum, \u00e7\u00fcnk\u00fc uysal bir insan\u0131m, \u00e7\u00fcnk\u00fc ben k\u00fc\u00e7\u00fck insan\u0131m; fakat, b\u00fct\u00fcn bunlar ne i\u00e7in? Kime ne k\u00f6t\u00fcl\u00fc\u011f\u00fcm olmu\u015f? Birinin r\u00fctbesine mi engel oldum? \u00dcstlerimin \u00f6n\u00fcnde birini mi karalad\u0131m? \u00d6d\u00fcl m\u00fc istedim? Birine k\u00f6lelik mi yapt\u0131m? B\u00f6yle bir \u015feyi d\u00fc\u015f\u00fcnmeniz bile g\u00fcnaht\u0131r, can\u0131m! Ne diye yapay\u0131m b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131?\n\nBaksan\u0131za, can\u0131m\u0131n i\u00e7i, korkakl\u0131k ve ikbal d\u00fc\u015fk\u00fcnl\u00fc\u011f\u00fcne yetene\u011fim var m\u0131, yapabilir miyim? Peki nedir bana yap\u0131lan bu sald\u0131r\u0131lar, s\u00f6ylesenize Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na? Siz \u015fimdi beni onurlu bir insan say\u0131yorsunuz, ama siz di\u011ferlerinden farkl\u0131s\u0131n\u0131z, can\u0131m. Bir yurtta\u015f i\u00e7in en b\u00fcy\u00fck iyilik nedir? Evstafi \u0130vanovi\u00e7'le yapt\u0131\u011f\u0131m\u0131z \u00f6zel bir g\u00f6r\u00fc\u015fmede, bir yurtta\u015f\u0131n en b\u00fcy\u00fck iyili\u011finin para saklayabilmek oldu\u011funu konu\u015ftuk. \u015eaka yollu \u015f\u00f6yle dedi kendisi (\u015faka oldu\u011funu biliyorum), kimseye y\u00fck olmamak bir ahlak dersidir; ben kimseye y\u00fck olmuyorum! Ben kendi ekme\u011fimi kazan\u0131p yiyorum; do\u011fru, kuru bir par\u00e7a ekmek, hatta kararm\u0131\u015f ekmek; ama \u00e7al\u0131\u015farak kazan\u0131lm\u0131\u015f, yasal ve hile hurda yapmadan elde edilmi\u015f bir ekmek. Ne yapay\u0131m! Yaz\u0131lar\u0131 temize \u00e7ekme i\u015fiyle az kazand\u0131\u011f\u0131m\u0131 ben de biliyorum; yine de gurur duyuyorum bundan; \u00e7al\u0131\u015f\u0131yorum, ter d\u00f6k\u00fcyorum. Ama sonu\u00e7ta ger\u00e7ekten b\u00f6yle; yaz\u0131 temize \u00e7ekiyorum! G\u00fcnah de\u011fil ya yaz\u0131 temize \u00e7ekmek? \"Zaten o yaz\u0131lar\u0131 temize \u00e7eker!\", \"Bu memur m\u00fcsveddesi var ya,\" derler, \"yaz\u0131 temize \u00e7eker!\" Bunda onursuz bir \u015fey var m\u0131? \u015e\u00f6yle daha okunakl\u0131, daha g\u00fczel, g\u00f6ze ho\u015f g\u00f6r\u00fcnen ve a\u015f\u0131r\u0131 ho\u015fnutluk verici bir yaz\u0131; ben onlar i\u00e7in \u00f6nemli evraklar\u0131 temize \u00e7ekiyorum. Ama \u00fcslubum yok, bunu ben de biliyorum, olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131, k\u00f6t\u00fc oldu\u011funu; i\u015fte bu y\u00fczden de meslekte yer edinemedim, hatta i\u015fte size bile \u015fimdi, sevgili akrabam, \u00f6ylece, e\u011flenmeden, i\u00e7imden nas\u0131l ge\u00e7erse \u00f6yle yaz\u0131yorum... Fakat herkes eser verecek olsayd\u0131, kim yaz\u0131lar\u0131 temize \u00e7ekecekti? \u0130\u015fte b\u00f6yle sorup yan\u0131t\u0131n\u0131 da kendim veriyorum, can\u0131m. Yani biliyorum bana gerek oldu\u011funu, vazge\u00e7ilmez oldu\u011fumu ve insanlar\u0131n sa\u00e7mal\u0131klar\u0131na kulak asmamak gerekti\u011fini. Ama ne yaz\u0131k ki m\u00fcsvedde diyerek bir benzerlik buluyorlar! Tamam da bu m\u00fcsvedde laz\u0131m size, bu m\u00fcsvedde i\u015finize yar\u0131yor, bu m\u00fcsvedde sayesinde i\u015fler yolunda gidiyor, bu m\u00fcsveddeye ikramiye vermeniz laz\u0131m; m\u00fcsvedde olsa bile!\n\nFakat, bu konu uzad\u0131 iyice can\u0131m; bundan bahsetmek istemiyordum, ama kendimi tutamad\u0131m. Zaman zaman insan\u0131n hakk\u0131n\u0131 aramas\u0131 da ho\u015f her \u015feye ra\u011fmen. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, can\u0131m, g\u00fcvercinim, benim iyi y\u00fcrekli tesellim! Gelece\u011fim, kesinlikle gelece\u011fim size, s\u00f6z veriyorum bir tanem. Siz s\u0131k\u0131lmay\u0131n bu arada. Kitap da getirece\u011fim size. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, Varenka.\n\n\u0130yili\u011finizi can\u0131 g\u00f6n\u00fclden dileyen,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n20 Haziran\n\nSayg\u0131de\u011fer Beyefendi Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nSize k\u0131sa yazaca\u011f\u0131m, acele ediyorum, elimdeki i\u015fi bitirmem gerekiyor. Bak\u0131n \u015f\u00f6yle bir durum var: iyi bir al\u0131\u015fveri\u015f yapabilirsiniz. Fedora bir tan\u0131d\u0131\u011f\u0131n\u0131n yepyeni bir resm\u00ee redingot, i\u00e7 \u00e7ama\u015f\u0131r\u0131, yelek ve g\u00f6mlek satt\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yl\u00fcyor, fiyat\u0131 da \u00e7ok ucuzmu\u015f; siz alabilirsiniz. Zaten \u015fimdi bir ihtiyac\u0131n\u0131z yok, paran\u0131z da var; \u00f6yle demi\u015ftiniz. Yeter art\u0131k, l\u00fctfen, cimrilik etmeyin; bunlar\u0131n hepsi gerekli \u015feyler. Bir baksan\u0131za kendinize, ne kadar eski giysilerle geziyorsunuz. Ay\u0131p! Hep yamalar i\u00e7inde. Yeni bir \u015feyiniz yok; siz ne kadar var, diye \u0131srar etseniz de, olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 biliyorum. Sizin onu nereye verdi\u011finizi Tanr\u0131 bilir. Beni dinleyin, al\u0131n l\u00fctfen. Bunu benim i\u00e7in yap\u0131n; beni seviyorsan\u0131z, sat\u0131n al\u0131n.\n\nBana hediye olarak i\u00e7 \u00e7ama\u015f\u0131r\u0131 g\u00f6ndermi\u015fsiniz; ama Makar Alekseyevi\u00e7, iflas edeceksiniz. Benim i\u00e7in harcad\u0131\u011f\u0131n\u0131z para \u015faka gibi, \u00e7ok fazla! Ah, sa\u00e7\u0131p savurmay\u0131 nas\u0131l da seviyorsunuz! Benim ihtiyac\u0131m yok ki; b\u00fct\u00fcn bunlar \u00e7ok gereksiz. Beni sevdi\u011finizi biliyorum, eminim buna; do\u011frusu bunu bana hediyelerle hat\u0131rlatman\u0131z gereksiz; onlar\u0131 sizden kabul etmem de zor oluyor; size neye mal oldu\u011funu biliyorum. Son kez s\u00f6yl\u00fcyorum, yeter; duyuyor musunuz? Rica ediyorum, yalvar\u0131yorum size. Makar Alekyesevi\u00e7, benden hat\u0131ralar\u0131m\u0131n devam\u0131n\u0131 g\u00f6ndermemi istemi\u015fsiniz; onlar\u0131 bitirmemi istiyorsunuz. B\u00fct\u00fcn onlar\u0131 nas\u0131l yazd\u0131\u011f\u0131m\u0131, ne yazd\u0131\u011f\u0131m\u0131 bile bilmiyorum! Fakat art\u0131k ya\u015fad\u0131klar\u0131m\u0131 anlatmaya g\u00fcc\u00fcm yetmiyor; onlar\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcnmek bile istemiyorum; bu hat\u0131ralar \u00e7ok rahats\u0131z ediyor beni. Zavall\u0131 \u00e7ocu\u011funu bu canavarlar\u0131n eline b\u0131rakan zavall\u0131 anneci\u011fimden bahsetmek beni peri\u015fan ediyor. Bir tek olay\u0131 hat\u0131rlamak bile kalbimi parampar\u00e7a ediyor. B\u00fct\u00fcn bunlar o kadar yeni ki; b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n \u00fcst\u00fcnden bir y\u0131ldan fazla zaman ge\u00e7mi\u015f olsa bile, ne sakinle\u015febildim ne de kendimi toplayabildim. Ama siz her \u015feyi biliyorsunuz zaten.\n\nSize art\u0131k Anna Fedorovna hakk\u0131nda ne d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fc\u011f\u00fcm\u00fc anlatm\u0131\u015ft\u0131m; beni nank\u00f6rl\u00fckle su\u00e7luyor ve Bay B\u0131kov ile herhangi bir i\u015fbirli\u011fi yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131 reddediyor! Beni yan\u0131na \u00e7a\u011f\u0131r\u0131yor; dilenci oldu\u011fumu, k\u00f6t\u00fc yola d\u00fc\u015ft\u00fc\u011f\u00fcm\u00fc s\u00f6yl\u00fcyor. E\u011fer ona geri d\u00f6nersem, Bay B\u0131kov'la ya\u015fananlar\u0131 yoluna koyaca\u011f\u0131n\u0131 ve onu bana kar\u015f\u0131 i\u015fledi\u011fi su\u00e7u kabul etmeye zorlayaca\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yl\u00fcyor. Bay B\u0131kov'un bana \u00e7eyiz vermek istedi\u011fini s\u00f6yl\u00fcyor. Tanr\u0131 yolunu a\u00e7\u0131k etsin onlar\u0131n! Ben burada sizinle, bana olan ba\u011fl\u0131l\u0131\u011f\u0131yla bana merhum dad\u0131m\u0131 hat\u0131rlatan iyi kalpli Fedora'mla mutluyum. Siz uzak bir akrabam oldu\u011funuz halde beni ad\u0131n\u0131zla koruyorsunuz. Ama onlar\u0131 tan\u0131m\u0131yorum; yapabilsem unutaca\u011f\u0131m onlar\u0131. Ne istiyorlar ki benden? Fedora bunlar\u0131n hep dedikodu oldu\u011funu, sonunda beni rahat b\u0131rakacaklar\u0131n\u0131 s\u00f6yl\u00fcyor. Tanr\u0131'ya \u015f\u00fck\u00fcr!\n\nV.D.\n\n21 Haziran\n\nG\u00fcvercinim benim, can\u0131m,\n\nYazmak istiyorum, ama nas\u0131l ba\u015flayaca\u011f\u0131m\u0131 bilemiyorum. Bizim sizinle ya\u015fad\u0131klar\u0131m\u0131z zaten \u00e7ok tuhaf, can\u0131m. Size s\u00f6yl\u00fcyorum, hi\u00e7 b\u00f6yle mutluluk ya\u015famam\u0131\u015ft\u0131m. Tanr\u0131 bana bir ev ve bir aile verdi sanki! Siz k\u0131z\u0131ms\u0131n\u0131z benim, g\u00fczelim! Kalkm\u0131\u015f size g\u00f6nderdi\u011fim d\u00f6rt \u00e7ama\u015f\u0131rdan bahsediyorsunuz. Size onlar\u0131n laz\u0131m oldu\u011funu da Fedora'dan \u00f6\u011frenmi\u015ftim. Can\u0131m, benim ki\u015fisel mutlulu\u011fum da sizi mutlu etmektir; beni bu mutlulu\u011fumdan al\u0131koymay\u0131n\u0131z, can\u0131m; ili\u015fmeyin, engel olmay\u0131n bana. Ba\u015f\u0131ma hi\u00e7 b\u00f6yle bir \u015fey gelmemi\u015fti, can\u0131m. Art\u0131k d\u00fcnyaya kar\u0131\u015ft\u0131m i\u015fte. Birincisi, iki kat ya\u015f\u0131yorum, \u00e7\u00fcnk\u00fc bana yak\u0131n oturuyor ve co\u015fkuland\u0131r\u0131yorsunuz beni; ikincisi, bug\u00fcn beni kirac\u0131lardan biri, kom\u015fum Ratazyayev, o edeb\u00ee toplant\u0131lar\u0131 yapan memur \u00e7aya davet etti. Bug\u00fcn toplant\u0131 var; edebiyat okumalar\u0131 yapaca\u011f\u0131z. \u0130\u015fte g\u00f6r\u00fcyor musunuz halimizi can\u0131m, i\u015fte! Neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n. B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 bir maksat olmadan, s\u0131rf sizi saadetimden haberdar etmek i\u00e7in yazd\u0131m. Bir tanem, Tereza'dan nak\u0131\u015f i\u00e7in renkli ipli\u011fe ihtiyac\u0131n\u0131z oldu\u011funu s\u00f6ylemesini istemi\u015fsiniz; al\u0131r\u0131m, can\u0131m, ipek de al\u0131r\u0131m. Yar\u0131n b\u00fct\u00fcn isteklerinizi kar\u015f\u0131lamay\u0131 umut ediyorum. Tan\u0131d\u0131\u011f\u0131m yerden alaca\u011f\u0131m. Ama \u015fimdi kesmek zorunday\u0131m\n\nEn i\u00e7ten dostunuz,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n22 Haziran\n\nSevgili Han\u0131mefendi, Varvara Alekseyevna,\n\nSize, bir taneme, evimizde \u00e7ok \u00fcz\u00fcc\u00fc, ger\u00e7ekten ger\u00e7ekten \u00fcz\u00fclmeyi gerektiren bir olay ya\u015fand\u0131\u011f\u0131n\u0131 bildirece\u011fim! Bug\u00fcn, sabah\u0131n be\u015finde, Gor\u015fkov'un k\u00fc\u00e7\u00fck \u00e7ocu\u011fu \u00f6ld\u00fc. Neden oldu\u011funu, k\u0131z\u0131ldan m\u0131 oldu\u011funu bilmiyorum, ne oldu\u011funu Tanr\u0131 bilir! Ziyarete gittim bu Gor\u015fkov'lar\u0131. Can\u0131m, ne kadar yoksuldular! \u00dcstelik nas\u0131l bir da\u011f\u0131n\u0131kl\u0131k! \u015ea\u015facak bir \u015fey de yok; b\u00fct\u00fcn aile bir odada ya\u015f\u0131yor, terbiye gere\u011fi paravanlarla b\u00f6lm\u00fc\u015fler. Tabutu da haz\u0131rlam\u0131\u015flar, basit ama \u00e7ok g\u00fczel bir tabut; haz\u0131r alm\u0131\u015flar, \u00e7ocuk da dokuz ya\u015f\u0131ndaym\u0131\u015f; \u00e7ok umut vaat ediyordu, dediler. Onlar\u0131 seyretmek ne kadar \u00fcz\u00fcc\u00fcyd\u00fc, Varenka! Anne a\u011flam\u0131yor, ama o kadar kederli, o kadar zavall\u0131 ki. Belki omuzlar\u0131ndan bir y\u00fck eksildi\u011fi i\u00e7in rahatlam\u0131\u015f olabilirler; ama iki \u00e7ocuklar\u0131 daha var, daha meme \u00e7a\u011f\u0131nda bir \u00e7ocukla alt\u0131s\u0131na basmak \u00fczere olan bir k\u00fc\u00e7\u00fck k\u0131z. Bir \u00e7ocu\u011fun ac\u0131 \u00e7ekti\u011fini g\u00f6rmek, hem de \u00f6z \u00e7ocu\u011funun ac\u0131 \u00e7ekti\u011fini g\u00f6rmek ama yard\u0131m edememek ne kadar tats\u0131z bir durum! Baba eski p\u00fcsk\u00fc, yamal\u0131 bir ceket giymi\u015f, k\u0131r\u0131k bir sandalyede oturuyor. G\u00f6zya\u015flar\u0131 bo\u015fan\u0131yor g\u00f6zlerinden, belki de \u00fcz\u00fcnt\u00fcden de\u011fil, al\u0131\u015fkanl\u0131ktan g\u00f6zleri doldu\u011fu i\u00e7in a\u011fl\u0131yor. \u00c7ok acayip biri! Onunla konu\u015furken k\u0131pk\u0131rm\u0131z\u0131 oluyor, ne s\u00f6yleyece\u011fini, nas\u0131l yan\u0131t verece\u011fini bilemiyor. K\u00fc\u00e7\u00fck k\u0131z da tabuta yaslanm\u0131\u015f duruyor, peri\u015fan, s\u0131k\u0131nt\u0131l\u0131, dalg\u0131n bir halde! Bir \u00e7ocu\u011fun dalg\u0131n dalg\u0131n d\u00fc\u015f\u00fcnmesinden ho\u015flanm\u0131yorum Varenka, can\u0131m; seyretmesi ho\u015f de\u011fil! Yan\u0131nda, yerde bir pa\u00e7avra kukla duruyor \u2013onunla oynam\u0131yor; dudaklar\u0131na g\u00f6t\u00fcrd\u00fc\u011f\u00fc parmak titriyor; \u00f6ylece duruyor\u2013 k\u0131p\u0131rdam\u0131yor. Ev sahibesi bir \u015feker verdi; \u00e7ocuk ald\u0131, ama yemedi. Kederli, de\u011fil mi, Varenka?\n\nMakar Devu\u015fkin\n\n25 Haziran\n\nSayg\u0131de\u011fer Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nSize kitab\u0131 geri g\u00f6nderiyorum. A\u015f\u0131r\u0131 k\u00f6t\u00fc bir kitap bu! \u0130nsan\u0131n eline almamas\u0131 gerekir. Nereden buldunuz bu paha bi\u00e7ilmez \u015feyi? \u015eaka bir yana, ger\u00e7ekten be\u011feniyor musunuz b\u00f6yle kitaplar\u0131 Makar Alekseyevi\u00e7? Bana birka\u00e7 g\u00fcn i\u00e7inde okuyacak bir \u015feyler temin edeceklerini s\u00f6ylediler. Sizinle de payla\u015f\u0131r\u0131m isterseniz. \u015eimdilik ho\u015f\u00e7a kal\u0131n. Ger\u00e7ekten, yazmaya vakit yok.\n\nV.D.\n\n26 Haziran\n\nSevgili Varenka,\n\n\u0130\u015fin asl\u0131, o kitab\u0131 okumam\u0131\u015ft\u0131m, can\u0131m. Do\u011fru, biraz bak\u0131nca insanlar\u0131 g\u00fcld\u00fcrmek i\u00e7in, komiklik olsun, diye yaz\u0131lm\u0131\u015f bir s\u00fcr\u00fc \u015fey oldu\u011funu g\u00f6rd\u00fcm; niye olmas\u0131n, bence, ger\u00e7ekten komik olabilir; belki Varenka'n\u0131n ho\u015funa gider, diyerek al\u0131p size g\u00f6nderdim.\n\nNeyse, Ratazyayev okumak i\u00e7in bana hakikaten edeb\u00ee bir \u015feyler vermeye s\u00f6z verdi, o kitaplar\u0131 size de getiririm, can\u0131m. Ratazyayev bu i\u015ften anl\u0131yor, i\u015fin uzman\u0131; kendisi de yaz\u0131yor, hem de nas\u0131l yaz\u0131yor! Kalemi cesur ve \u00fcslubu engin; yani her s\u00f6zc\u00fc\u011f\u00fcnde \u2013ne olursa olsun\u2013 en bo\u015f, en s\u0131radan, seviyesiz s\u00f6zc\u00fc\u011f\u00fcnde, benim bazen Faldona ya da Tereza'ya s\u00f6yledi\u011fim t\u00fcrden s\u00f6zc\u00fcklerinde bile, kendine \u00f6zg\u00fc bir \u00fcslup var. Onun ak\u015fam toplant\u0131lar\u0131na da kat\u0131ld\u0131m. Biz t\u00fct\u00fcn i\u00e7iyoruz, o da bize okuyor, be\u015f saat boyunca okuyor, \u00f6ylece dinliyoruz. Edebiyat de\u011fil, tam bir ziyafet! \u00d6yle \u00e7ekici ki, renkler, sadece renkler; her sayfadan buket buket derleyebilir insan! \u00d6yle nazik, iyi kalpli, kibar ki kendisi. Fakat onun kar\u015f\u0131s\u0131nda ben neyim? Hi\u00e7. O \u015f\u00f6hret sahibi bir insan, ya ben? Sadece \u2013 hayata gelmi\u015fim; ama o benimle konu\u015fmaya l\u00fctfediyor. Onun i\u00e7in bir \u015feyleri temize \u00e7ekiyorum. Ama Varenka, siz bunun bir marifet oldu\u011funu, onun ben bunlar\u0131 temize \u00e7ekti\u011fim i\u00e7in bana h\u00fcrmet etti\u011fini sanmay\u0131n. Dedikodulara inanmay\u0131n can\u0131m, al\u00e7ak\u00e7a dedikodulara inanmay\u0131n! Hay\u0131r, bunu kendi iste\u011fimle, kendi irademle, onu ho\u015fnut etmek i\u00e7in yap\u0131yorum, o da beni ho\u015fnut etmek i\u00e7in l\u00fctfediyor benimle konu\u015fmaya. Bu davran\u0131\u015f\u0131n zarafetini anl\u0131yorum, can\u0131m. \u0130yi kalpli, \u00e7ok iyi kalpli bir insan ve benzersiz bir yazar.\n\nEdebiyat da \u00e7ok iyi bir \u015fey, Varenka, \u00e7ok iyi bir \u015fey; bunu onlarda ge\u00e7en \u00fc\u00e7\u00fcnc\u00fc g\u00fcn\u00fcmde anlad\u0131m. Derin bir \u015fey! \u0130nsanlar\u0131n kalplerini g\u00fc\u00e7lendiren, e\u011fiten bir \u015fey ve onlar\u0131n elindeki kitapta da bu konuda bir\u00e7ok \u015fey yaz\u0131lm\u0131\u015f. \u00c7ok g\u00fczel yaz\u0131lm\u0131\u015f! Edebiyat bir tablo, yani bir t\u00fcr tablo ve ayna; ifade tutkusu, ince bir ele\u015ftiri, edebe y\u00f6nelik bir e\u011fitim ve bir belge. Onlarda b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 g\u00f6rd\u00fcm. Can\u0131m, size a\u00e7\u0131k\u00e7a s\u00f6yl\u00fcyorum, aralar\u0131nda oturup (ne yaz\u0131k ki, onlar gibi pipo da i\u00e7ip) dinliyorum; ama onlar \u00e7e\u015fitli konularda yar\u0131\u015f eder gibi tart\u0131\u015fmaya ba\u015flad\u0131lar m\u0131, o zaman tam anlam\u0131yla susup kal\u0131yorum, can\u0131m, sizle ben b\u00f6yle ortamda hemen susup kal\u0131r\u0131z. O anda tam bir k\u00fct\u00fck gibi oluyorum, kendimden utan\u0131yorum, b\u00fct\u00fcn gece sa\u011fa sola bak\u0131n\u0131yorum, genel bir konuya iki-\u00fc\u00e7 s\u00f6zc\u00fck katmak istiyorum, ama iki-\u00fc\u00e7 s\u00f6zc\u00fck bile \u00e7\u0131km\u0131yor! Ve kendime ac\u0131yorum Varenka, b\u00f6yle biri olmad\u0131\u011f\u0131ma \u00fcz\u00fcl\u00fcyorum; atas\u00f6z\u00fcnde dedikleri gibi, b\u00fcy\u00fcm\u00fc\u015f\u00fcm, ama adam olamam\u0131\u015f\u0131m. Zaten \u015fimdi de bo\u015f vaktimde ne yap\u0131yorum? Aptal aptal uyuyorum. Bo\u015f yere uyumak yerine iyi bir \u015feyle u\u011fra\u015fabilirdim; oturup yaz\u0131 yazard\u0131m. Hem bana yarar\u0131 olurdu, hem ba\u015fkalar\u0131na. Can\u0131m, \u00fcstelik, ne kadar kazand\u0131klar\u0131n\u0131 bir g\u00f6rseniz, Tanr\u0131 affetsin onlar\u0131! Misal, Ratazyayev, sizce ne kadar kazan\u0131yor olabilir? Bir sayfa yazmak onun i\u00e7in ne ki? Her g\u00fcn be\u015f sayfa yaz\u0131yor, dediklerine g\u00f6re de sayfa ba\u015f\u0131na \u00fc\u00e7 y\u00fcz ruble al\u0131yor. Sayfaya bir anekdot ya da merakl\u0131 bir \u015fey kondurdu mu, tamam, i\u015fte be\u015f y\u00fcz, ister ver ister verme, sen bilirsin, istersen verme! Ama o bile de\u011fil, her seferinde binli\u011fi cebe indiriyoruz! Nas\u0131lm\u0131\u015f, Varvara Alekseyevna! Ya! Adam\u0131n bir \u015fiir defteri var, hem de k\u0131sa k\u0131sa \u015fiirler; yedi bin, can\u0131m, yedi bin istiyor, d\u00fc\u015f\u00fcnsenize. Bu da sabit m\u00fclk, kocaman bir bina demektir! Be\u015f bin veren olmu\u015f, diyorlar, ama vermemi\u015f kitab\u0131. Onu kand\u0131rmaya \u00e7al\u0131\u015f\u0131yorum, al\u0131n i\u015fte, canca\u011f\u0131z\u0131m, be\u015f bin al\u0131n onlardan sonra da t\u00fck\u00fcr\u00fcrs\u00fcn\u00fcz suratlar\u0131na diyorum, sonu\u00e7ta s\u00f6zkonusu para be\u015f bin! Hay\u0131r, diyor, yedi verecek o d\u00fczenbazlar. Bu kadar a\u00e7\u0131kg\u00f6z, yani!\n\nCan\u0131m, laf\u0131 uzatmay\u0131p size _\u0130talyan Tutkular\u0131_ 'ndan bir yer aktaray\u0131m. Eserine bu ismi vermi\u015f. \u0130\u015fte okuyun Varenka, siz karar verin.\n\n> ...Vladimir irkildi ve i\u00e7indeki tutkular delice k\u00f6p\u00fcrd\u00fc, kan\u0131 alev alev oldu.\n> \n> \"Kontes!\" diye ba\u011f\u0131rd\u0131, \"Kontes! Bunun ne korkun\u00e7 bir tutku oldu\u011funu, bu delili\u011fin ne s\u0131n\u0131rs\u0131z oldu\u011funu biliyor musunuz? Hay\u0131r, hayallerim beni kand\u0131rmad\u0131! Seviyorum, seviyorum dizginsizce, \u00e7\u0131lg\u0131nca, delice! Kocan\u0131z\u0131n b\u00fct\u00fcn kan\u0131 aksa bile benim ruhumun bu \u00e7\u0131lg\u0131n, kaynayan heyecan\u0131n\u0131 s\u00f6nd\u00fcremez! K\u00fcl olmu\u015f g\u00f6nl\u00fcm\u00fc yak\u0131p kavuran cehennem ate\u015fini hi\u00e7bir \u015fey durduramaz. Ah Zinayda, Zinayda!..\"\n> \n> \"Vladimir,\" diye f\u0131s\u0131ldad\u0131 kendini kaybeden Kontes ve omzuna yasland\u0131...\n> \n> \"Zinayda!\" diye ba\u011f\u0131rd\u0131 co\u015fku i\u00e7indeki Smelski. Derin bir i\u00e7 \u00e7ekti. A\u015fk suna\u011f\u0131ndaki yang\u0131n parlak bir alevle canland\u0131 ve talihsiz kurbanlar\u0131n\u0131n g\u00f6\u011fs\u00fcn\u00fc yalad\u0131.\n> \n> \"Vladimir!\" diye f\u0131s\u0131ldad\u0131 kendinden ge\u00e7en Kontes. G\u00f6\u011fs\u00fc inip inip kalk\u0131yordu, yanaklar\u0131 k\u0131pk\u0131rm\u0131z\u0131yd\u0131, g\u00f6zleri yan\u0131yordu...\n> \n> Yeni ve korkun\u00e7 bir d\u00fc\u011f\u00fcn ger\u00e7ekle\u015fti!\n> \n> Yar\u0131m saat sonra ya\u015fl\u0131 kont kar\u0131s\u0131n\u0131n odas\u0131na girdi.\n> \n> \"Bir tanem, sayg\u0131de\u011fer misafirine bir semaver haz\u0131rlanmas\u0131n\u0131 emretmeyecek misin?\" diye sordu kar\u0131s\u0131n\u0131n yana\u011f\u0131ndan bir makas alarak.\n\n\u0130\u015fte b\u00f6yle, \u015fimdi soray\u0131m size can\u0131m, nas\u0131l buldunuz? Do\u011frusu biraz a\u00e7\u0131k sa\u00e7\u0131k, buna diyecek yok, ama ona ra\u011fmen iyi. \u0130yi oldu\u011funa laf yok! Ama durun, izin verin size _Yermak ile Z\u00fcleyha_ hik\u00e2yesinden bir yer aktaray\u0131m.\n\nSibirya'n\u0131n vah\u015fi ve \u00fcrk\u00fct\u00fcc\u00fc sava\u015f\u00e7\u0131s\u0131 olan Kazak \u00f6nder Yermak'\u0131n, esir ald\u0131\u011f\u0131 Sibir Han\u0131 K\u00fc\u00e7\u00fcm'\u00fcn k\u0131z\u0131 Z\u00fcleyha'ya \u00e2\u015f\u0131k oldu\u011funu d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcn, can\u0131m. Anlam\u0131\u015fs\u0131n\u0131zd\u0131r, bu olay tam Korkun\u00e7 \u0130van zaman\u0131nda ge\u00e7iyor. Yermak ile Z\u00fcleyha \u015f\u00f6yle konu\u015fuyorlar:\n\n> \"Beni seviyorsun Z\u00fcleyha! Ah, s\u00f6yle, s\u00f6yle!..\"\n> \n> \"Seni seviyorum Yermak,\" diye f\u0131s\u0131ldad\u0131 Z\u00fcleyha.\n> \n> \"Ey g\u00f6ky\u00fcz\u00fc, ey yery\u00fcz\u00fc, te\u015fekk\u00fcrler size! Mutluyum!.. Co\u015fkun ruhumun gen\u00e7lik \u00e7a\u011f\u0131ndan beri arad\u0131\u011f\u0131 her \u015feyi, her \u015feyi verdiniz bana. Rehber y\u0131ld\u0131z\u0131m sen getirdin beni buraya; bak sen beni ne i\u00e7in getirmi\u015fsin buraya, ey \u00c7obany\u0131ld\u0131z\u0131! B\u00fct\u00fcn d\u00fcnyaya g\u00f6sterece\u011fim Z\u00fcleyha'm\u0131 ve insanlar, o kudurmu\u015f canavarlar cesaret edemeyecek beni su\u00e7lamaya! Ah, ke\u015fke onun zarif ruhunun bu gizli ac\u0131lar\u0131n\u0131 anlayabilselerdi, ke\u015fke benim Z\u00fcleyha'm\u0131n tek bir g\u00f6zya\u015f\u0131nda b\u00fct\u00fcn bir \u015fiiri g\u00f6rebilselerdi! Ah, izin ver \u00f6p\u00fcc\u00fcklerle kurutay\u0131m o g\u00f6zya\u015f\u0131n\u0131, izin ver i\u00e7eyim onu, bu ilah\u00ee... bu do\u011fa\u00fcst\u00fc g\u00f6zya\u015f\u0131n\u0131!\"\n> \n> \"Yermak!\" dedi Z\u00fcleyha, \"D\u00fcnya k\u00f6t\u00fc, insanlar adaletsiz! Kovacaklar bizi, yarg\u0131layacaklar bizi sevgili Yermak'\u0131m! Sibirya'n\u0131n karlar\u0131 aras\u0131nda yeti\u015fmi\u015f zavall\u0131 bir gen\u00e7 k\u0131z ne yapacak senin baban\u0131n yurdunda, sizin so\u011fuk, dondurucu, ruhsuz, onurlu d\u00fcnyan\u0131zda? \u0130nsanlar istemeyecek beni, can\u0131m\u0131n i\u00e7i, sevgilim benim!\"\n> \n> \"O zaman Kazak k\u0131l\u0131c\u0131 onlar\u0131 ikiye kesip \u0131sl\u0131k \u00e7alacak havada!\" diye hayk\u0131rd\u0131 Yermak g\u00f6zlerini devirerek.\n\nYa\u015fl\u0131 k\u00f6r K\u00fc\u00e7\u00fcm Han, bir gece karanl\u0131\u011f\u0131ndan yararlanarak Yermak'\u0131n \u00e7ad\u0131r\u0131na s\u00fcz\u00fcl\u00fcyor; elinden asas\u0131n\u0131 ve tac\u0131n\u0131 alan Yermak'a \u00f6l\u00fcmc\u00fcl bir darbe indirmek iste\u011fiyle kendi k\u0131z\u0131n\u0131 b\u0131\u00e7akl\u0131yor. \u015eimdi Z\u00fcleyha'n\u0131n b\u0131\u00e7akland\u0131\u011f\u0131n\u0131 \u00f6\u011frendi\u011fi zaman Yermak'\u0131n ne yapt\u0131\u011f\u0131na bak\u0131n, Varenka:\n\n> \"Demiri ta\u015fta bilemeye bay\u0131l\u0131yorum!\" diye hayk\u0131rd\u0131 Yermak vah\u015fi bir azg\u0131nl\u0131kla, Bulat b\u0131\u00e7a\u011f\u0131n\u0131 \u015faman ta\u015f\u0131na s\u00fcrterken. \"Bana kan laz\u0131m, kan! Kesip bi\u00e7ece\u011fim, kesip bi\u00e7ece\u011fim, kesip bi\u00e7ece\u011fim!!!\"\n\nB\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n ard\u0131ndan, Z\u00fcleyha's\u0131n\u0131n ard\u0131ndan ya\u015famaya g\u00fc\u00e7 bulamayan Yermak, kendini \u0130rti\u015f Irma\u011f\u0131'na atar ve b\u00f6ylece her \u015fey sona erer.\n\nTabii, \u00f6rne\u011fin, k\u00fc\u00e7\u00fck bir al\u0131nt\u0131 vereyim, \u015fakac\u0131 bir anlat\u0131m tarz\u0131 var, kasten g\u00fcld\u00fcrmek \u00fczere yaz\u0131lm\u0131\u015f:\n\n> \"Bay \u0130van Prokofyevi\u00e7 Jyoltopuz'u bilir misiniz? Bay Prokofi \u0130vanovi\u00e7'i aya\u011f\u0131ndan \u0131s\u0131ran hani. Bay \u0130van Prokofyevi\u00e7 sert karakterli bir insand\u0131r, ama buna ra\u011fmen nadir bulunan hay\u0131rseverlerdendir; buna kar\u015f\u0131l\u0131k, Bay Prokofi \u0130vanovi\u00e7 ball\u0131 turbu \u00e7ok sever. \u0130\u015fte, Bayan Pelageya Antonovna'yla ahbapl\u0131k etti\u011fi zamanlarda... Peki siz Bayan Pelageya Antonovna'y\u0131 tan\u0131r m\u0131s\u0131n\u0131z? Hani ete\u011fini hep ters giyen han\u0131m\u0131.\"\n\nBu tabii mizah Varenka, saf mizah! Bunu bize okudu\u011fu zaman g\u00fclmekten k\u0131r\u0131ld\u0131k. B\u00f6yledir i\u015fte o, Tanr\u0131 affetsin! Tabii bu yaz\u0131 biraz matrak, fazlas\u0131yla da yaramaz, can\u0131m, ama buna ra\u011fmen masum bir yaz\u0131, en k\u00fc\u00e7\u00fck bir serbest fikir ve liberal d\u00fc\u015f\u00fcnce yok i\u00e7inde. Can\u0131m, Ratazyayev'in \u00e7ok terbiyeli oldu\u011funu ve bu y\u00fczden de ba\u015fka yazarlara benzemedi\u011fini, muhte\u015fem bir yazar oldu\u011funu s\u00f6ylemek laz\u0131m. Asl\u0131nda, insan\u0131n akl\u0131na bazen b\u00f6yle bir fikir gelir... Yani ben de bir \u015feyler yazsayd\u0131m, ne olacakt\u0131 o zaman? Varsayal\u0131m, durup dururken \"Makar Devu\u015fkin'in \u015eiirleri\" diye bir kitap \u00e7\u0131kt\u0131 g\u00fcn \u0131\u015f\u0131\u011f\u0131na! Ne derdiniz o zaman mele\u011fim? Bunu nas\u0131l kar\u015f\u0131lard\u0131n\u0131z, ne d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcrd\u00fcn\u00fcz? Kendi ad\u0131ma \u015f\u00f6yle s\u00f6yleyeyim can\u0131m, ben kitab\u0131m \u00e7\u0131kt\u0131ktan sonra kalk\u0131p Neva Bulvar\u0131'nda g\u00f6r\u00fcnmeye cesaret edemezdim. Orada herkes birdenbire, \"\u0130\u015fte bir edebiyat eseri sahibi ve \u015fair Devu\u015fkin geliyor, i\u015fte bu gelen Devu\u015fkin'in ta kendisi!\" dese ne yapard\u0131m! \u00d6rne\u011fin, \u00e7izmelerimi ne yapard\u0131m o zaman? Laf aras\u0131nda s\u00f6yleyeyim, can\u0131m, \u00e7izmelerim ba\u015ftan a\u015fa\u011f\u0131 yama kapl\u0131, pen\u00e7e kapl\u0131, do\u011frusunu s\u00f6ylemek gerekirse, genellikle \u00e7ok tats\u0131z bir durumda oluyorlar. \u0130\u015fte o zaman, herkes edebiyat\u00e7\u0131 Devu\u015fkin'in \u00e7izmelerinin pen\u00e7e pen\u00e7e oldu\u011funu \u00f6\u011frenirdi! Oradaki bir kontes, bir d\u00fc\u015fes bunu \u00f6\u011frenir \u00f6\u011frenmez kim bilir neler s\u00f6ylerdi? Belki de fark etmezdi bile; \u00e7\u00fcnk\u00fc, tahminimce, kontesler \u00e7izmelerle ilgilenmez, hele memurlar\u0131n \u00e7izmeleriyle hi\u00e7 ilgilenmez (sonu\u00e7ta \u00e7izme var, \u00e7izme var), ama ona her \u015feyi anlat\u0131rlard\u0131, onun arkada\u015flar\u0131 beni g\u00f6r\u00fcrlerdi. Hatta ilk olarak Ratazyayev g\u00f6r\u00fcrd\u00fc; Kontes V.ye gidip geliyor o; ona ne zaman istese gitti\u011fini s\u00f6yl\u00fcyor. \u00c7ok tatl\u0131 oldu\u011funu, edebiyattan anlad\u0131\u011f\u0131n\u0131, tam bir kad\u0131n oldu\u011funu anlat\u0131yor. Yap\u0131\u015fkand\u0131r bu Razatyayev!\n\nEvet, fakat, bu konuda bu kadar gevezelik yeter; zaten b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 sizi e\u011flendirmek i\u00e7in, laf olsun diye yaz\u0131yorum mele\u011fim. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, g\u00fcvercinim! Burada bir s\u00fcr\u00fc \u015fey karalad\u0131m size, ama s\u0131rf bug\u00fcn \u00e7ok ne\u015feli bir ruh halinde oldu\u011fum i\u00e7in yapt\u0131m bunu. Bug\u00fcn hep birlikte Ratazyayev'de yemek yedik, derken (\u0130nsan\u0131 kand\u0131r\u0131yorlar, can\u0131m!) kaliteli bir \u015farap \u00e7\u0131kard\u0131lar... Bunu size ne diye yazd\u0131m! L\u00fctfen benim hakk\u0131mda yanl\u0131\u015f bir \u015fey d\u00fc\u015f\u00fcnmeyin Varenka. B\u00fct\u00fcn bunlar \u00f6ylesine \u015feyler. Kitap g\u00f6nderece\u011fim, hemen g\u00f6nderece\u011fim... Burada elime Paul de Kock'un14 bir eseri ge\u00e7ti, ama Paul de Kock size g\u00f6re de\u011fil can\u0131m, asla olamaz... Yo-yo! Size g\u00f6re olamaz Paul de Kock. Can\u0131m, Petersburglu ele\u015ftirmenlerin hepsinde soylu bir ho\u015fnutsuzluk uyand\u0131rd\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yl\u00fcyorlar onun. Size bir kutucuk \u015feker yolluyorum, sadece sizin i\u00e7in ald\u0131m. Ama bonbon \u015fekerini kemirmeyin, onu emin, yoksa di\u015fleriniz a\u011fr\u0131r. Ama siz belki de meyve \u015fekerlemesi seviyorsunuzdur; yaz\u0131n bunu. Neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n. \u0130sa sizinle olsun, g\u00fcvercinim.\n\nSonsuza dek sad\u0131k dostunuz,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n27 Haziran\n\nSevgili Beyefendi Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nFedora e\u011fer istersem baz\u0131 kimselerin bana yard\u0131mc\u0131 olmaktan mutluluk duyaca\u011f\u0131n\u0131 ve bana bir evde, m\u00fcrebbiye olarak \u00e7ok daha iyi bir yer bulabilece\u011fini s\u00f6yl\u00fcyor. Ne dersiniz, dostum \u2013 gitsem mi, gitmesem mi? Elbette, o zaman size y\u00fck olmayaca\u011f\u0131m ve yer de, herhalde, uygun bir yer olacak; ama, di\u011fer yandan, yabanc\u0131 bir eve gitmek biraz zor bir \u015fey. Toprak sahibiymi\u015fler. Benim hakk\u0131mda bilgi almaya, soru sormaya, merak etmeye ba\u015flayacaklar; ne s\u00f6yleyece\u011fim o zaman? Ben hep b\u00f6yle \u00fcrkek, yabani biriyim; al\u0131\u015ft\u0131\u011f\u0131m bir yerde uzun s\u00fcre ya\u015famay\u0131 severim. \u0130nsan\u0131n al\u0131\u015ft\u0131\u011f\u0131 yer iyidir; ac\u0131yla ya\u015fasan da, her \u015feye ra\u011fmen daha iyidir. Kim bir yerden gitmek ister; Tanr\u0131 bilir ne i\u015fler \u00e7\u0131kaca\u011f\u0131n\u0131; belki, sadece \u00e7ocuklara dad\u0131l\u0131k yapt\u0131r\u0131rlar. Bu insanlar b\u00f6yle: \u0130ki y\u0131lda \u00fc\u00e7 m\u00fcrebbiye de\u011fi\u015ftirmi\u015fler.\n\nTanr\u0131 a\u015fk\u0131na, ne tavsiye edersiniz Makar Alekseyevi\u00e7, gitmeli mi, gitmemeli mi? Siz neden hi\u00e7 gelmiyorsunuz bana? Nadiren y\u00fcz y\u00fcze geliyoruz. Neredeyse sadece pazarlar\u0131 ayinde g\u00f6r\u00fc\u015f\u00fcyoruz. Ne kadar \u00fcrkeksiniz b\u00f6yle! T\u0131pk\u0131 benim gibisiniz! Fakat akraban\u0131z say\u0131l\u0131r\u0131m. Siz beni sevmiyorsunuz Makar Alekseyevi\u00e7, ben bazen \u00e7ok kederleniyorum. Bazen, \u00f6zellikle de hava karar\u0131nca, tek ba\u015f\u0131ma otururken, Fedora bir yere gitmi\u015fken. Oturuyorum, d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorum, d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorum \u2013eskiden olan her \u015feyi, mutlu olanlar\u0131, kederli olanlar\u0131\u2013 hepsi ge\u00e7iyor g\u00f6zlerimin \u00f6n\u00fcnden, hepsi sislerin aras\u0131ndaym\u0131\u015f gibi yan\u0131p s\u00f6n\u00fcyor. Tan\u0131d\u0131k y\u00fczler beliriyor (sanki uyan\u0131kken r\u00fcya g\u00f6rmeye ba\u015fl\u0131yorum) \u2013 annemi g\u00f6r\u00fcyorum en \u00e7ok... Ne r\u00fcyalar g\u00f6r\u00fcyorum b\u00f6yle!\n\nSa\u011fl\u0131\u011f\u0131m\u0131n bozuldu\u011funu hissediyorum; g\u00fc\u00e7s\u00fczle\u015ftim; i\u015fte bug\u00fcn, sabahleyin yataktan kalk\u0131nca, bir fena oldum; \u00fcstelik, \u00f6yle k\u00f6t\u00fc bir \u00f6ks\u00fcr\u00fck var ki bende! Yak\u0131nda \u00f6lece\u011fimi hissediyorum. Beni kim g\u00f6mecek? Kim tabutumun pe\u015finden gelecek? Kim benim i\u00e7in \u00fcz\u00fclecek?.. Ve i\u015fte, belki de, yabanc\u0131 bir yerde, yabanc\u0131 bir evde, yabanc\u0131 bir k\u00f6\u015fede \u00f6lece\u011fim!.. Tanr\u0131m, ya\u015famak ne kederli \u015fey, Makar Alekseyevi\u00e7! Dostum, ne diye beni hep \u015fekerle besliyorsunuz? Do\u011frusu, ben paray\u0131 nereden buldu\u011funuzu anlam\u0131yorum? Ah, dostum, saklay\u0131n paran\u0131z\u0131, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, saklay\u0131n onlar\u0131. Fedora benim \u00f6rd\u00fc\u011f\u00fcm hal\u0131y\u0131 sat\u0131yor; elli ruble veriyorlar. \u00c7ok iyi bu; ben daha az verirler san\u0131yordum. Fedora'ya \u00fc\u00e7 ruble verece\u011fim, kendime de sade, daha s\u0131cak tutan bir elbise dikece\u011fim. Size yelek yapaca\u011f\u0131m, ben yapaca\u011f\u0131m ve iyi malzeme se\u00e7ece\u011fim.\n\nFedora bana bir kitap getirdi \u2013 _Biyelkin'in Hik\u00e2yeleri_15 , okumak isterseniz size de g\u00f6ndereyim. L\u00fctfen, kirletmeyin, k\u0131v\u0131rmay\u0131n: ba\u015fkas\u0131n\u0131n kitab\u0131; Pu\u015fkin'in bir eseri bu. Bundan iki y\u0131l \u00f6nce bu hik\u00e2yeleri annemle birlikte okumu\u015ftuk, \u015fimdi onlar\u0131 yeniden okumak beni kederlendiriyor. E\u011fer sizde de kitap varsa g\u00f6nderin bana, tabii Ratazyayev'den almad\u0131ysan\u0131z. Herhalde, e\u011fer bir \u015fey yay\u0131mlad\u0131ysa, kendi eserlerini verecektir o. Onun eserlerini nas\u0131l sevebiliyorsunuz Makar Alekseyevi\u00e7? Bu bo\u015f... neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n! \u00c7ok gevezelik ettim! Kederlendi\u011fim zaman, mutluymu\u015f gibi ondan bundan gevezelik ediyorum. \u0130la\u00e7 bu; hemen ferahl\u0131yorum, hele kalbimde yatan her \u015feyi s\u00f6yleyebilirsem, iyice ferahl\u0131yorum. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n dostum!\n\nSizin olan,  \nV.D.\n\n28 Haziran\n\nCan\u0131m, Varvara Alekseyevna,\n\nYeter kendinize eziyet etti\u011finiz! Nas\u0131l ay\u0131p gelmiyor bu size! Yeter ama, mele\u011fim; b\u00f6yle fikirler nereden geliyor akl\u0131n\u0131za? Hasta de\u011filsiniz bir tanem, hi\u00e7 hasta de\u011filsiniz; \u00e7i\u00e7ek a\u00e7\u0131yorsunuz, ger\u00e7ekten \u00e7i\u00e7ek a\u00e7\u0131yorsunuz; biraz soldunuz, ama yine de \u00e7i\u00e7ek a\u00e7\u0131yorsunuz. Peki o r\u00fcyalar, hayaller ne \u00f6yle! Ay\u0131p ama g\u00fcvercinim, yeter; b\u0131rak\u0131n bu r\u00fcyalar\u0131, \u00f6ylece b\u0131rak\u0131n. Neden ben iyi uyuyorum? Yapacak bir i\u015fim niye yok? Bana baksan\u0131za, can\u0131m. B\u00f6yle ya\u015f\u0131yorum, rahat uyuyorum, sa\u011fl\u0131\u011f\u0131m iyi, dipdiriyim, g\u00f6ren bir daha bak\u0131yor. Yeter, yeter,bir tanem, ay\u0131p. Kendinize gelin. Sizin kafan\u0131z\u0131n i\u00e7ini biliyorum zaten, can\u0131m, bir \u015fey buldunuz mu onu hayal edip ona \u00fcz\u00fcl\u00fcp durursunuz siz. Birinin yan\u0131na girmek mi? Asla! Hay\u0131r, hay\u0131r, hay\u0131r! Neler d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorsunuz b\u00f6yle, nereden \u00e7\u0131k\u0131yor bu? Bir de \u00fcstelik ta\u015fraya! Asla olmaz, can\u0131m, izin vermem, bu niyetinize kar\u015f\u0131 b\u00fct\u00fcn silahlar\u0131m\u0131 ku\u015fan\u0131r\u0131m. Eski fra\u011f\u0131m\u0131 satar, sokakta g\u00f6mlekle dola\u015f\u0131r\u0131m, s\u0131rf siz ihtiya\u00e7 i\u00e7inde olmay\u0131n diye. Hay\u0131r, Varenka, hay\u0131r; sizi tan\u0131yorum art\u0131k! Z\u0131rva bunlar, s\u0131rf z\u0131rva! Ama herhalde, tabii, bundan hep Fedora su\u00e7lu; anla\u015f\u0131lan o aptal kocakar\u0131 size ak\u0131llar vermi\u015f. Ama can\u0131m, siz inanmay\u0131n ona. Yani bunu h\u00e2l\u00e2 anlayamad\u0131n\u0131z m\u0131 birtanem?.. Aptal, \u015firret, huysuz bir kocakar\u0131 o; merhum kocas\u0131n\u0131 da d\u00fcnyadan o g\u00f6\u00e7\u00fcrtt\u00fc. Yoksa sizi bir \u015fekilde g\u00fccendirdi mi? Hay\u0131r, hay\u0131r, can\u0131m, olmaz! Ben ne yapaca\u011f\u0131m o zaman, benim yapacak neyim kalacak? Hay\u0131r, Varenka, bir tanem, siz bunu kafan\u0131zdan \u00e7\u0131kar\u0131n. Bizim neyimiz eksik? Sizsiz biz mutlu olamay\u0131z, siz bizi seviyorsunuz, bu sayede kendimle bar\u0131\u015f\u0131k ya\u015f\u0131yorum; ister diki\u015f yap\u0131n ister kitap okuyun, ama diki\u015f yapmay\u0131 b\u0131rakmay\u0131n, fark etmez, yeter ki bizimle ya\u015fay\u0131n. Bir de d\u00fc\u015f\u00fcnsenize, oras\u0131 kim bilir neye benzer?.. Size kitap getirece\u011fim, sonra yine bir yere gitmek i\u00e7in bulu\u015faca\u011f\u0131z. Yeter ki siz durun, can\u0131m, durun, akl\u0131n\u0131z\u0131 ba\u015f\u0131n\u0131za toplay\u0131n ve bo\u015f yere kayg\u0131lanmay\u0131n! Size gelece\u011fim, hem de \u00e7ok yak\u0131nda, ama siz de benim do\u011frudan ve a\u00e7\u0131k \u00e7a\u011fr\u0131m\u0131 kabul edeceksiniz; iyi de\u011fil, bir tanem, hi\u00e7 iyi de\u011fil! Ben, elbette, e\u011fitimsiz bir insan\u0131m ve e\u011fitimsiz oldu\u011fumu, k\u00f6t\u00fc bir okula gitti\u011fimi biliyorum, bu y\u00fczden dilim iyi de\u011fildir, benim i\u015fim de de\u011fil, ama Ratazyayev'i savunaca\u011f\u0131m, izninizle. Benim dostum, bu y\u00fczden onu savunaca\u011f\u0131m. \u0130yi yaz\u0131yor, \u00e7ok, \u00e7ok ve yine \u00e7ok iyi yaz\u0131yor. S\u00f6yledi\u011finizi kabul etmiyorum ve asla da etmeyece\u011fim. Renkli, kesik kesik, fig\u00fcrlerle yazm\u0131\u015f, t\u00fcrl\u00fc fikirleri var; \u00e7ok iyi! Siz, belki de, duygu katmadan okudunuz Varenka ya da okurken keyfiniz yoktu, Fedora'ya bir \u015fey i\u00e7in k\u0131zm\u0131\u015ft\u0131n\u0131z ya da tats\u0131z bir hal vard\u0131 \u00fczerinizde. Hay\u0131r, bir daha duyguyla okuyun, daha iyi olacak, ho\u015fnut ve ne\u015feliyken, ho\u015f bir ruh hali i\u00e7indeyken, s\u00f6zgelimi, a\u011fz\u0131n\u0131zda bir \u015fekeri emerken, i\u015fte o zaman okuyun. Tart\u0131\u015fm\u0131yorum (kim kar\u015f\u0131 \u00e7\u0131kabilir), Ratazyayev'den iyi yazarlar var, hatta \u00e7ok iyileri var, ama onlar da iyi, Ratazyayev de iyi; iyi yaz\u0131yor ve iyi yazacak. Kendine has biri, kendince yaz\u0131yor ve b\u00f6yle yaparak \u00e7ok iyi yap\u0131yor. Ama, elveda can\u0131m; daha fazla yazamayaca\u011f\u0131m; acele etmem laz\u0131m, i\u015f var. Baksan\u0131za anac\u0131\u011f\u0131m, tatl\u0131 sevdi\u011fim, sakin olun ve Tanr\u0131 ne olaca\u011f\u0131n\u0131 belirlesin, \u015fimdi kesiyorum.\n\nSad\u0131k dostunuz,  \nMakar Devu\u015fkin\n\nHami\u015f: Kitap i\u00e7in sa\u011folun can\u0131m benim, Pu\u015fkin'i de okuyal\u0131m; bug\u00fcn de\u011fil, yar\u0131n gece, dosdo\u011fru size gelece\u011fim.\n\n9. Charles Fran\u00e7oise L'Homond (1792-1794) taraf\u0131ndan haz\u0131rlanan _\u00c9l\u00e9mens de la grammaire fran\u00e7aise_ (1797) adl\u0131 Frans\u0131zca gramer kitab\u0131. 1831 y\u0131l\u0131nda Rusya'da yay\u0131mlanm\u0131\u015ft\u0131.\n\n10. V. Zapolski'nin _Novaya u\u00e7obnaya kniga dlya frantsuzkova yaz\u0131ka_ (Yeni Frans\u0131zca Ders Kitab\u0131, 1817) adl\u0131 kitab\u0131 kastediliyor.\n\n11. (Fr.) Diyalog.\n\n12. Pu\u015fkin'in \u00f6l\u00fcm\u00fcnden sonra, 1838-1841y\u0131llar\u0131 aras\u0131nda, on bir cilt olarak yay\u0131mlanan toplu eserleri kastediliyor.\n\n13. (Rus.) Ortodoks gelene\u011finde \u00f6l\u00fcn\u00fcn aln\u0131na konan, \u00fczerinde Hz. \u0130sa'n\u0131n tasvirinin oldu\u011fu kurdele.\n\n14. Charles-Paul de Kock (1793-1871). Paris'teki ya\u015fam\u0131 yans\u0131tan pornografik romanlar\u0131 o d\u00f6nemde Avrupa'da ilgiyle okunan Frans\u0131z yazar.\n\n15. _Biyelkin'in Hik\u00e2yeleri_ 1831, 1834 ve 1838'de olmak \u00fczere \u00fc\u00e7 bask\u0131 yapm\u0131\u015ft\u0131.\n\n# Temmuz\n\n1 Temmuz\n\nAziz Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nHay\u0131r, dostum, hay\u0131r aran\u0131zda ya\u015famam imk\u00e2ns\u0131z. Uzun uzun d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm ve b\u00f6yle uygun bir i\u015fi geri \u00e7evirmenin \u00e7ok yanl\u0131\u015f olaca\u011f\u0131na karar verdim. Orada benim i\u00e7in en az\u0131ndan bir lokma ekmek gelece\u011finden emin olaca\u011f\u0131m; \u00e7al\u0131\u015f\u0131p \u00e7abalayacak, yabanc\u0131 insanlar\u0131n \u015fefkatini kazanmaya \u00e7al\u0131\u015faca\u011f\u0131m, hatta \u00f6ylesi uygun olacaksa kendi karakterimi de\u011fi\u015ftirmeye \u00e7al\u0131\u015faca\u011f\u0131m. Yabanc\u0131lar aras\u0131nda ya\u015famak, yabanc\u0131 bir merhamet aramak, kendini gizlemek ve zorlamak zor ve a\u011f\u0131r bir \u015fey olacak elbette, Tanr\u0131 yard\u0131mc\u0131m olsun. Sonsuza dek kimsesiz kalamam. Ba\u015f\u0131mdan b\u00f6yle olaylar ge\u00e7mi\u015fti. Hat\u0131rl\u0131yorum, daha k\u00fc\u00e7\u00fck bir \u00e7ocukken yat\u0131l\u0131 okula gidip gelirdim. Pazar g\u00fcnleri evde b\u00fct\u00fcn g\u00fcn hoplay\u0131p s\u0131\u00e7rard\u0131m, her seferinde de k\u0131zard\u0131 annem, g\u00fccenmezdim; kalbimde her \u015fey iyi, ruhumda her \u015fey ayd\u0131nl\u0131k olurdu. Ak\u015fam olurdu ve \u00f6l\u00fcmc\u00fcl bir keder \u00e7\u00f6kerdi i\u00e7ime, saat dokuzda yat\u0131l\u0131 okula gitmem gerekirdi, orada da her \u015fey yabanc\u0131, so\u011fuk, kat\u0131 olurdu, m\u00fcrebbiyeler pazartesi g\u00fcnleri \u00e7ok ac\u0131mas\u0131z olurdu, kalbim k\u0131r\u0131l\u0131rd\u0131, a\u011flamak isterdim; bir k\u00f6\u015feye ge\u00e7erdim, tek ba\u015f\u0131ma yapayaln\u0131z a\u011flard\u0131m, g\u00f6zya\u015flar\u0131m\u0131 saklard\u0131m, bana tembel derlerdi; ama asla bu y\u00fczden, okumak zorunda oldu\u011fum i\u00e7in a\u011flamazd\u0131m. Peki ne oldu? Al\u0131\u015ft\u0131m ve sonra, yat\u0131l\u0131 okuldan \u00e7\u0131kt\u0131\u011f\u0131m zaman, arkada\u015flar\u0131mla vedala\u015f\u0131rken yine a\u011flad\u0131m. Sizin ikinize y\u00fck olarak ya\u015famakla iyi bir \u015fey yapm\u0131yorum. Bu d\u00fc\u015f\u00fcnce bana azap veriyor. Size b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 a\u00e7\u0131k\u00e7a s\u00f6yl\u00fcyorum, \u00e7\u00fcnk\u00fc size kar\u015f\u0131 a\u00e7\u0131k olmaya al\u0131\u015ft\u0131m. Sanki g\u00f6rm\u00fcyor muyum Fedora'n\u0131n nas\u0131l her sabah erkenden kalkt\u0131\u011f\u0131n\u0131, \u00e7ama\u015f\u0131r y\u0131kamaya ba\u015flay\u0131p gece ge\u00e7 vakitlere kadar \u00e7al\u0131\u015ft\u0131\u011f\u0131n\u0131. Oysa ya\u015fl\u0131 kemiklere laz\u0131m olan \u015fey huzurdur. Sanki g\u00f6rm\u00fcyor muyum sizin benim i\u00e7in var\u0131n\u0131z\u0131 yo\u011funuzu harcad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131, bir kenara ay\u0131rd\u0131\u011f\u0131n\u0131z son kope\u011finize kadar hepsini benim i\u00e7in harcad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131. Sizin servetinizle olmaz, dostum. Her \u015feyinizi verece\u011finizi, beni darda b\u0131rakmayaca\u011f\u0131n\u0131z\u0131 yaz\u0131yorsunuz. \u0130nan\u0131yorum dostum, iyi kalbinize inan\u0131yorum; ama siz de \u015fimdi b\u00f6yle s\u00f6yl\u00fcyorsunuz. \u015eimdi elinizde beklenmedik paralar var, ikramiye ald\u0131n\u0131z; ama sonra ne olacak, sonra? Siz de biliyorsunuz, ben hep hastay\u0131md\u0131r; ben sizin gibi \u00e7al\u0131\u015famam, oysa \u00e7ok isterdi ruhum, hem i\u015f de bulunmaz hep. Ne yapaca\u011f\u0131m \u00f6yleyse? \u00dcz\u00fcnt\u00fcyle m\u00fccadele etmek, g\u00f6n\u00fclden sevdi\u011fim ikinize bakmak. K\u00fc\u00e7\u00fcc\u00fck bile olsa size nas\u0131l yararl\u0131 olabilirim? \u00dcstelik ben sizin i\u00e7in neden b\u00f6yle vazge\u00e7ilmezim, dostum? Ben sizin i\u00e7in iyi ne yapt\u0131m? Tek yapt\u0131\u011f\u0131m b\u00fct\u00fcn ruhumla size ba\u011flanmak oldu, sizi sa\u011flam, g\u00fc\u00e7l\u00fc bir \u015fekilde, b\u00fct\u00fcn kalbimle sevmek oldu, ama \u2013Makus talihim!\u2013 sevme yetene\u011fim var ve sevebiliyorum, ama iyilik yapamam, iyiliklerinizin kar\u015f\u0131l\u0131\u011f\u0131n\u0131 size \u00f6deyemem. Beni daha fazla dizginlemeyin, d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcn ve son g\u00f6r\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcz\u00fc s\u00f6yleyin. Yan\u0131t bekleyerek burada kesiyorum.\n\nSizi seven,  \nV.D.\n\n1 Temmuz\n\nZ\u0131rva, z\u0131rva Varenka, sadece z\u0131rva! Sizi \u00f6ylece b\u0131raksak o k\u00fc\u00e7\u00fck kafan\u0131zla neler neler uyduracaks\u0131n\u0131z. O \u00f6yleymi\u015f de bu da b\u00f6yleymi\u015f de! Ben art\u0131k iyice g\u00f6r\u00fcyorum b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n heves oldu\u011funu. Bizim neyimiz yetmiyor size, can\u0131m, siz onu s\u00f6yleyin! Sizi seviyoruz, siz bizi seviyorsunuz, hepimiz ho\u015fnutuz, mutluyuz... daha ne olsun? Hem, yabanc\u0131 insanlar\u0131n aras\u0131nda ne yapacaks\u0131n\u0131z? Siz herhalde daha bilmiyorsunuz yabanc\u0131n\u0131n ne demek oldu\u011funu?.. Hay\u0131r, izin verirseniz ben anlatay\u0131m size yabanc\u0131n\u0131n ne demek oldu\u011funu. Onu tan\u0131yorum, can\u0131m, ben \u00e7ok iyi tan\u0131yorum; onun ekme\u011fini yedim ben. K\u00f6t\u00fcd\u00fcr o, Varenka, k\u00f6t\u00fcd\u00fcr, hem de \u00f6yle k\u00f6t\u00fcd\u00fcr ki sizin k\u00fc\u00e7\u00fck kalbiniz katlanamaz, sitemle, yak\u0131nmayla ve bak\u0131\u015flar\u0131yla k\u00f6t\u00fcl\u00fck sa\u00e7ar. Siz \u015fimdi s\u0131caktas\u0131n\u0131z, iyisiniz, yuvan\u0131zda gibisiniz. Bizi de ba\u015fs\u0131z b\u0131rak\u0131rs\u0131n\u0131z siz. Biz sizsiz ne yapar\u0131z; benim gibi bir ihtiyar ne yapar o zaman? Siz bize laz\u0131m de\u011fil misiniz? Yararl\u0131 de\u011fil misiniz? Nas\u0131l de\u011filsiniz? Hay\u0131r, can\u0131m, kendi k\u0131ymetinizi bilin, nas\u0131l yararl\u0131 de\u011filsiniz? Bana \u00e7ok yararl\u0131s\u0131n\u0131z, Varenka. Benim \u00fczerimde \u00e7ok hay\u0131rl\u0131 bir etkiniz var... Misal, \u015fimdi sizi d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorum, ne\u015feleniyorum... Size ne zaman mektup yaz\u0131p i\u00e7ine duygular\u0131m\u0131 koysam, sizden ayr\u0131nt\u0131l\u0131 bir yan\u0131t al\u0131yorum. Size giyecek bir \u015feyler al\u0131yorum, \u015fapka yapt\u0131rd\u0131m; sizden ara s\u0131ra sipari\u015fler geliyor, sipari\u015fi de hemen... Hay\u0131r, nas\u0131l yarars\u0131z olursunuz? Yani ben tek ba\u015f\u0131ma ihtiyarl\u0131kta ne yapaca\u011f\u0131m, neye g\u00fcvenece\u011fim? Siz, belki de d\u00fc\u015f\u00fcnmemi\u015fsinizdir bunu, Varenka; hay\u0131r, siz kesinlikle bunu d\u00fc\u015f\u00fcnmediniz mi, yani o bensiz ne yapacak demediniz mi? Ben size al\u0131\u015ft\u0131m, can\u0131m\u0131n i\u00e7i. Ne olacak bu? Neva Irma\u011f\u0131'na gider, hayat\u0131ma son veririm. Evet, ger\u00e7ekten, b\u00f6yle olur Varenka; ben sizsiz ne yapar\u0131m! Ah, bir tanem, Varenka! Anla\u015f\u0131lan siz beni bir arabaya y\u00fckleyip Volkovo Mezarl\u0131\u011f\u0131'na g\u00f6t\u00fcrmelerini istiyorsunuz; orada yoksul bir ihtiyar benim mezar\u0131m\u0131 kazs\u0131n; \u00fczerime kum ats\u0131nlar, gitsinler, orada tek ba\u015f\u0131ma kalay\u0131m istiyorsunuz. G\u00fcnaht\u0131r, g\u00fcnaht\u0131r, can\u0131m! Ger\u00e7ekten, g\u00fcnaht\u0131r, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, g\u00fcnaht\u0131r! Size kitab\u0131n\u0131z\u0131 g\u00f6nderiyorum, k\u00fc\u00e7\u00fck dostum benim, Varenka, e\u011fer siz, k\u00fc\u00e7\u00fck dostum, kitab\u0131n\u0131z hakk\u0131ndaki g\u00f6r\u00fc\u015f\u00fcm\u00fc soracak olursan\u0131z, hayat\u0131m boyunca b\u00f6yle harika bir kitap okumad\u0131\u011f\u0131m\u0131 s\u00f6yleyece\u011fim. Soruyorum size can\u0131m, bu vakte dek nas\u0131l bir budala gibi ya\u015fam\u0131\u015f\u0131m ben, Tanr\u0131 affetsin? Ne yapm\u0131\u015f\u0131m? Hangi ormandan gelmi\u015fim? Hi\u00e7bir \u015fey bilmiyormu\u015fum, can\u0131m, hemen hi\u00e7bir \u015fey bilmiyormu\u015fum! Kesinlikle hi\u00e7bir \u015fey bilmiyormu\u015fum! Varenka, size a\u00e7\u0131k\u00e7a s\u00f6yl\u00fcyorum, e\u011fitimsiz biriyim ben; bu vakte dek \u00e7ok az \u015fey okudum, \u00e7ok az okudum, neredeyse hi\u00e7bir \u015fey: \"\u0130nsan\u0131n Hali\"16 , bilgi dolu bir eserdi, okudum; \"\u00c7anlarla T\u00fcrl\u00fc \u015eakalar Yapan \u00c7ocuk\"17 ile \"\u0130bykos'un Turnalar\u0131\"n\u013118 okudum \u2013 i\u015fte hepsi bu, ba\u015fka da bir \u015fey okumad\u0131m. \u015eimdi burada, verdi\u011finiz kitaptaki \"Menzil M\u00fcfeti\u015fi\"ni19 de okudum; size \u015funu s\u00f6yleyeyim, can\u0131m, insan ya\u015fay\u0131p gidiyor, ama hemen yan\u0131nda b\u00f6yle bir kitab\u0131n varl\u0131\u011f\u0131n\u0131, b\u00fct\u00fcn hayat\u0131n\u0131n i\u00e7ine ilmek ilmek i\u015flendi\u011fi bir kitab\u0131n varl\u0131\u011f\u0131n\u0131 bilmiyor. Daha \u00f6nce hi\u00e7 fark etmedi\u011fim \u015fey, i\u015fte burada, daha kitab\u0131 okumaya ba\u015flar ba\u015flamaz kar\u015f\u0131s\u0131na \u00e7\u0131k\u0131yor insan\u0131n, yava\u015f yava\u015f hat\u0131rl\u0131yor, d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyor, anl\u0131yor insan. Dahas\u0131, i\u015fte \u015fu y\u00fczden sevdim sizin kitab\u0131n\u0131z\u0131: i\u00e7inde her \u015fey olan, ba\u015fka bir eseri, okuyorsun okuyorsun, kendini zorluyorsun zorluyorsun; fakat ne kadar kurnaz olursan ol, anlam\u0131yorsun. S\u00f6zgelimi, ben, k\u00fct\u00fck gibiyim, do\u011fu\u015ftan k\u00fct\u00fck gibiyim, hatta \u00e7ok \u00f6nemli eserleri okuyamam; ama bunu okudum, sanki kendim yazm\u0131\u015f\u0131m gibi, sanki bu, misal olarak s\u00f6yl\u00fcyorum, benim kendi g\u00f6nl\u00fcmden \u00e7\u0131km\u0131\u015f gibi, g\u00f6nl\u00fcmde ne varsa alm\u0131\u015f, insan\u0131 ters y\u00fcz etmi\u015f, oturup ince ince her ayr\u0131nt\u0131s\u0131yla yazm\u0131\u015f, kesinlikle b\u00f6yle olmu\u015f! Tanr\u0131m, kolay da bir i\u015f de\u011fil bu; vay vay! Ger\u00e7ekten, ben bile yazabilirdim bunu; neden yazmam\u0131\u015f\u0131m? Sonu\u00e7ta ayn\u0131 hissediyorum, kesinlikle tam kitapta yazd\u0131\u011f\u0131 gibi hissediyorum, tam olarak ayn\u0131 durumday\u0131m \u00fcstelik, misal olarak s\u00f6yl\u00fcyorum, hik\u00e2yedeki zavall\u0131 Samson V\u0131rin gibiyim. Kim bilir ka\u00e7 Samson V\u0131rin dola\u015f\u0131yor aram\u0131zda, yaral\u0131 y\u00fcre\u011fiyle! \u00dcstelik nas\u0131l rahat yazm\u0131\u015f her \u015feyi! O g\u00fcnahk\u00e2r\u0131n i\u00e7meye ba\u015flad\u0131\u011f\u0131n\u0131, haf\u0131zas\u0131n\u0131 kaybetti\u011fini, ac\u0131 \u00e7ekip koyun derisi gocu\u011fuyla b\u00fct\u00fcn g\u00fcn kafay\u0131 \u00e7ekti\u011fini, bir yandan l\u0131k\u0131r l\u0131k\u0131r i\u00e7ti\u011fini, bir yandan ac\u0131 ac\u0131 a\u011flad\u0131\u011f\u0131n\u0131, kay\u0131p koyununu, k\u0131z\u0131 Dunya\u015fa'y\u0131 hat\u0131rlad\u0131k\u00e7a da gocu\u011fun \u00e7amurlu ete\u011fiyle g\u00f6zlerini sildi\u011fini okuyunca az kals\u0131n a\u011fl\u0131yordum, can\u0131m! \u00dcstelik, \u00e7ok do\u011fal! Okuyunca g\u00f6r\u00fcrs\u00fcn\u00fcz; \u00e7ok do\u011fal! Canl\u0131 gibi! Ben bunu g\u00f6rd\u00fcm, \u00e7evremde ya\u015fayan her \u015fey var burada; i\u015fte Tereza \u2013Uza\u011fa gitmeye gerek yok!\u2013 i\u015fte bizim yoksul memur \u2013 sonu\u00e7ta o, belki de, aynen Samson V\u0131rin, sadece k\u00f6t\u00fc bir soyad\u0131 var, Gor\u015fkov. Olay ortak, can\u0131m, sizin de benim de ba\u015f\u0131m\u0131za gelebilir. Neva Bulvar\u0131'nda ya da r\u0131ht\u0131mda ya\u015fayan o kont, o da ayn\u0131 \u015feyi ya\u015fayabilir, ama sadece ba\u015fka t\u00fcrl\u00fc g\u00f6r\u00fcn\u00fcr, \u00e7\u00fcnk\u00fc onun da her \u015feyi kendine g\u00f6redir, y\u00fcksek \u00fcsluplad\u0131r, ama o da ayn\u0131d\u0131r, her \u015fey gelebilir ba\u015f\u0131na, benim de ba\u015f\u0131ma ayn\u0131 \u015fey gelebilir. \u0130\u015fte b\u00f6yle, can\u0131m, bir de siz sizden uzakla\u015fmak istiyorsunuz; g\u00fcnaht\u0131r, Varenka, bir \u015fey olabilir bana. Hem kendinizi hem beni mahvedebilirsiniz, can\u0131m\u0131n i\u00e7i. Ah, yavru ku\u015fumsunuz benim, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, kafan\u0131zdan at\u0131n bu hastal\u0131kl\u0131 fikirleri ve beni bo\u015f yere y\u0131pratmay\u0131n. Siz benim s\u0131ska, t\u00fcys\u00fcz yavru ku\u015fumsunuz, nerede kendi kendinizi besleyeceksiniz, \u00f6l\u00fcmden, k\u00f6t\u00fcl\u00fcklerden kendinizi nas\u0131l koruyacaks\u0131n\u0131z! Yeter, Varenka, kendinize gelin; sa\u00e7ma \u00f6\u011f\u00fct ve iftiralara kulak asmay\u0131n, kitab\u0131n\u0131z\u0131 da bir kez daha okuyun; dikkatle okuyun; bu sizin yarar\u0131n\u0131za olacak.\n\nRatazyayev'le \"Menzil M\u00fcfetti\u015fi\" hakk\u0131nda konu\u015ftum. Bana b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n eskidi\u011fini ve art\u0131k resimli, i\u00e7inde \u00e7e\u015fitli tasvirler olan kitaplar\u0131n \u00e7\u0131kt\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yledi; do\u011frusu, bu dediklerini \u00e7ok iyi anlayamad\u0131m.20 Sonunda Pu\u015fkin'in iyi oldu\u011funu ve kutsal Rusya'y\u0131 \u00f6vd\u00fc\u011f\u00fcn\u00fc s\u00f6yledi ve onun hakk\u0131nda daha bir s\u00fcr\u00fc \u015fey anlatt\u0131 bana. Evet, \u00e7ok iyi, Varenka, \u00e7ok iyi; kitab\u0131 bir kez daha dikkatle okuyun, \u00f6\u011f\u00fcd\u00fcm\u00fc dinleyin ve bana, bu ihtiyara kulak verirseniz, sevindirirsiniz. O zaman Tanr\u0131 sizi \u00f6d\u00fcllendirir, can\u0131m\u0131n i\u00e7i, hemen \u00f6d\u00fcllendirir.\n\nSamimi dostunuz,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n6 Temmuz\n\nSevgili Beyefendi Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nFedora bug\u00fcn bana on be\u015f g\u00fcm\u00fc\u015f ruble getirdi. Zavall\u0131c\u0131k, ona \u00fc\u00e7 ruble verince nas\u0131l mutlu oldu! Size acele yaz\u0131yorum. \u015eimdi sizin i\u00e7in bir yeleklik kuma\u015f kesiyorum \u2013\u00e7ok \u00e7ekici bir malzemeden\u2013 \u00e7i\u00e7ekli, sar\u0131 kuma\u015ftan.\n\nSize bir kitap g\u00f6nderiyorum; i\u00e7inde \u00e7e\u015fitli hik\u00e2yeler var; birka\u00e7\u0131n\u0131 okudum; siz de \"Palto\" adl\u0131 olan\u0131 okuyun.21 Bana birlikte tiyatroya gitmeyi \u00f6neriyorsunuz: pahal\u0131 olmaz m\u0131? Herhalde balkondan bilet almal\u0131. Uzun zamand\u0131r gitmemi\u015ftim tiyatroya, do\u011frusu en son ne zaman gitti\u011fimi hat\u0131rlam\u0131yorum. Fakat yine de korkuyorum, bu giri\u015fim pahal\u0131ya mal olmayacak m\u0131? Fedora ba\u015f\u0131n\u0131 sallamakla yetiniyor. Sizin art\u0131k kazand\u0131\u011f\u0131n\u0131zdan fazla harcamaya ba\u015flad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 s\u00f6yl\u00fcyor; ben de g\u00f6r\u00fcyorum bunu; benim i\u00e7in ne \u00e7ok masrafa giriyorsunuz! Baksan\u0131za dostum, bir tats\u0131zl\u0131k olmas\u0131n. Fedora bana birtak\u0131m dedikodulardan bahsetti \u2013 anla\u015f\u0131lan siz ev sahibenizle ona para \u00f6demedi\u011finiz i\u00e7in tart\u0131\u015f\u0131yormu\u015fsunuz; \u00e7ok korkuyorum sizin i\u00e7in. Neyse ho\u015f\u00e7a kal\u0131n; acelem var. K\u00fc\u00e7\u00fck bir i\u015f; \u015fapkan\u0131n \u00fczerindeki kurdeleyi de\u011fi\u015ftiriyorum.\n\nV.D.\n\nHami\u015f: Biliyor musunuz, e\u011fer tiyatroya gidersek yeni \u015fapkam\u0131 giyece\u011fim, omzuma da siyah \u015fal\u0131m\u0131 alay\u0131m diyorum. G\u00fczel olur mu?\n\n7 Temmuz\n\nSevgili Han\u0131mefendi, Varvara Alekseyevna,\n\nYine d\u00fcnk\u00fc olay hakk\u0131nda konu\u015faca\u011f\u0131m. Evet, can\u0131m, bir ara bir hevese kap\u0131lm\u0131\u015ft\u0131k. Bu aktrise kap\u0131ld\u0131m, hem de delicesine kap\u0131ld\u0131m, hi\u00e7bir \u015feyi g\u00f6z\u00fcm g\u00f6rm\u00fcyordu; en tuhaf olan da onu hemen hi\u00e7 g\u00f6rmemi\u015f olmam, sadece bir kere tiyatroda g\u00f6r\u00fcp hemen kap\u0131lm\u0131\u015f olmamd\u0131. O zamanlar benim paravan\u0131n arkas\u0131ndaki b\u00f6lmede be\u015f gen\u00e7 adam vard\u0131, c\u0131v\u0131l c\u0131v\u0131l be\u015f adam. Onlarla birlikte gittim, istemeden gittim, oysa onlarla hep belli bir edep \u00e7er\u00e7evesini korumu\u015ftum. Onlardan geri kalmamak i\u00e7in her dediklerine tamam dedim. Bana o aktristen bahsedip duruyorlard\u0131! Her ak\u015fam, tiyatro ba\u015flar ba\u015flamaz, b\u00fct\u00fcn ekip \u2013ciddi bir ihtiya\u00e7 i\u00e7in bir kopek bulamad\u0131klar\u0131 halde\u2013 evet, b\u00fct\u00fcn ekip tiyatroya, balkona dolu\u015fuyor ve bu aktrisi deli gibi alk\u0131\u015fl\u0131yor, deli gibi \u0131sl\u0131kl\u0131yordu \u2013 tam bir \u00e7\u0131lg\u0131nl\u0131k! Sonra da hi\u00e7 uyumuyorlard\u0131; b\u00fct\u00fcn gece sabaha kadar ondan bahsediyor, her biri onu kendi Gla\u015fa's\u0131 say\u0131yor, hep bir a\u011f\u0131zdan ona a\u015fk ilan ediyor, kalplerinin kanaryas\u0131 say\u0131yorlard\u0131 onu. Beni bile heyecanland\u0131rm\u0131\u015ft\u0131, savunmas\u0131z b\u0131rakm\u0131\u015flard\u0131; o zamanlar gen\u00e7tim tabii. Onlarla tiyatroya nas\u0131l gitti\u011fimi, kendimi nas\u0131l balkonun d\u00f6rd\u00fcnc\u00fc s\u0131ras\u0131nda buldu\u011fumu hat\u0131rlam\u0131yorum. Sadece perdenin k\u0131y\u0131s\u0131n\u0131 g\u00f6r\u00fcyordum, ama her \u015feyi duyuyordum. Minik aktrisin g\u00fczel bir sesi vard\u0131; tiz, b\u00fclb\u00fcl gibi, bal gibi bir sesi vard\u0131! \u2013 Hepimiz alk\u0131\u015fl\u0131yor, ba\u011f\u0131r\u0131p \u00e7a\u011f\u0131r\u0131yorduk, yani k\u0131sacas\u0131, az kals\u0131n atacaklard\u0131 bizi, hatta birini \u00e7\u0131kard\u0131lar. Eve d\u00f6nerken kafam bulut gibiydi! Cebimde tek bir ruble kalm\u0131\u015ft\u0131, maa\u015fa da en az on g\u00fcn vard\u0131. Siz ne yapard\u0131n\u0131z, can\u0131m? Ertesi g\u00fcn, i\u015fe gitmeden \u00f6nce, Frans\u0131z parf\u00fcmerisine gittim, b\u00fct\u00fcn servetimle ona birtak\u0131m kokular ve \u015f\u0131k bir sabun ald\u0131m; h\u00e2l\u00e2 hi\u00e7 bilmiyorum o zaman b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 niye ald\u0131\u011f\u0131m\u0131? Evde yemek yemedim, onun penceresinin alt\u0131nda gezinmeye gittim. Neva Bulvar\u0131'nda, d\u00f6rd\u00fcnc\u00fc katta oturuyordu. Eve d\u00f6nd\u00fcm, birka\u00e7 saat dinlendim, sonra yine Neva Bulvar\u0131'na penceresinin yan\u0131ndan ge\u00e7meye gittim. \u0130ki hafta boyunca b\u00f6yle dolan\u0131p durdum, pe\u015finden ko\u015ftum; bir atl\u0131 araba kiralad\u0131m ve ikide bir \u00f6n\u00fcnden ge\u00e7meye ba\u015flad\u0131m; iyice kaybetmi\u015ftim kendimi, bor\u00e7land\u0131m, sonra da sevmekten vazge\u00e7tim onu; s\u0131k\u0131ld\u0131m! \u0130\u015fte bir aktris d\u00fcr\u00fcst bir adam\u0131 ne hale getirebiliyor, can\u0131m! Fakat, gen\u00e7tim ben, gen\u00e7tim o zamanlar!..\n\nM.D.\n\n8 Temmuz\n\nSevgili Han\u0131mefendim, Varvara Alekseyevna,\n\nBana bu ay\u0131n 6's\u0131nda g\u00f6nderdi\u011finiz kitab\u0131 size g\u00f6nderiyorum ve bu arada bu mektupla size bir a\u00e7\u0131klama yapmak istiyorum. Beni b\u00f6yle bir a\u015f\u0131r\u0131l\u0131\u011fa zorlaman\u0131z k\u00f6t\u00fc oldu, k\u00f6t\u00fc oldu can\u0131m. L\u00fctfen, can\u0131m; insan\u0131n pay\u0131na d\u00fc\u015fen her olay y\u00fccelerde belirlenir. Birine general apoleti verilir, di\u011ferinin dokuzuncu dereceden memur olmas\u0131 gerekir; b\u00f6yle emredilmi\u015ftir ve buna ses \u00e7\u0131karmadan ve korkarak itaat etmek gerekir. Bunun hesab\u0131 hep insan\u0131n yeteneklerine g\u00f6re yap\u0131lm\u0131\u015ft\u0131r; baz\u0131s\u0131 bir \u015feye yeteneklidir, bir ba\u015fkas\u0131 ba\u015fka bir \u015feye, bu yetenekleri de Tanr\u0131 verir. Yakla\u015f\u0131k otuz y\u0131ld\u0131r memurluk yap\u0131yorum; kusursuz hizmet ediyorum, \u00f6zenli davran\u0131yorum, kurallar\u0131 asla \u00e7i\u011fnemem. Bir yurtta\u015f olarak kendimi, kendine has kusurlar\u0131 olan, ama iyilikleri de olan biri say\u0131yorum. Amirlerime sayg\u0131 g\u00f6steriyorum ve Majesteleri de benden ho\u015fnut; bu vakte dek bana \u00f6zel bir h\u00fcrmet g\u00f6stermediler, ama ho\u015fnut olduklar\u0131n\u0131 biliyorum. Sa\u00e7lar\u0131m\u0131 a\u011fart\u0131ncaya dek ya\u015fad\u0131m; i\u015fledi\u011fim b\u00fcy\u00fck bir g\u00fcnah bilmiyorum. Elbette, kimin k\u00fc\u00e7\u00fck g\u00fcnahlar\u0131 yoktur? Herkes g\u00fcnahk\u00e2r, hatta siz bile g\u00fcnahk\u00e2rs\u0131n\u0131z, can\u0131m! Ama b\u00fcy\u00fck su\u00e7lar ve k\u00fcstahl\u0131klar sergiledi\u011fim, ters birtak\u0131m davran\u0131\u015flar\u0131m ya da toplumsal huzuru bozdu\u011fum g\u00f6r\u00fclmedi asla, b\u00f6yle bir \u015fey hi\u00e7 olmad\u0131; hatta madalya alacakt\u0131m ama neyse! B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 sizin vicdanen biliyor olman\u0131z gerekirdi, can\u0131m, o adam\u0131n da bilmesi gerekirdi; biri bir \u015fey anlatmaya kalk\u0131yorsa, her \u015feyi bilmesi gerekir. Hay\u0131r, bunu hi\u00e7 beklemezdim sizden, can\u0131m; hay\u0131r Varenka! Sizden b\u00f6yle bir \u015feyi asla beklemezdim.\n\nNas\u0131l olur! Bundan b\u00f6yle insan\u0131n sakin sakin ya\u015famas\u0131, kendi k\u00f6\u015fesinde durmas\u0131 imk\u00e2ns\u0131z \u2013sakin olmas\u0131na imk\u00e2n yok\u2013 suya sabuna dokunmadan, hi\u00e7 kayg\u0131lanmadan deyiminde oldu\u011fu gibi, Tanr\u0131 korkusu ta\u015f\u0131y\u0131p kendini bilerek, kimse rahats\u0131z etmeden, kul\u00fcbene girmesinler ve etraf\u0131 yoklamas\u0131nlar diye umut ederek ya\u015famaya imk\u00e2n yok; yani kendi evinde oldu\u011fun gibi ya\u015fayamayacaks\u0131n, hep bilecekler, s\u00f6zgelimi \u00fczerindeki yelek iyi mi, \u00fczerine oturuyor mu, i\u00e7 \u00e7ama\u015f\u0131r\u0131n var m\u0131; \u00e7izmelerin var m\u0131, tabanlar\u0131 neyle kapl\u0131; ne yersin, ne i\u00e7ersin, ne yaz\u0131p duruyorsun? Peki ama bu ne demek can\u0131m; istersem kald\u0131r\u0131m\u0131n \u0131slak oldu\u011fu yerden, belki bir kere de \u00e7\u0131plak ayakla, \u00e7izmelerimi elime al\u0131p ge\u00e7iyorumdur! K\u00f6t\u00fc olan \u015feyleri ne diye yazmal\u0131, her seferinde birinin neye ihtiyac\u0131 oldu\u011funu, \u00e7ay i\u00e7ip i\u00e7medi\u011fini neden yaz\u0131yor? Sanki herkesin de durmadan \u00e7ay i\u00e7mesi laz\u0131m gibi! Acaba ben herkesin a\u011fz\u0131na bak\u0131p ka\u00e7 lokma yuttu\u011funu \u00f6\u011frenmeye \u00e7al\u0131\u015f\u0131yor muyum? Kimi g\u00fccendirdim b\u00f6yle bir \u015fey yaparak? Hay\u0131r, can\u0131m, insan kendisini rahats\u0131z etmeyen birilerini neden g\u00fccendirsin! \u0130\u015fte size \u00f6rnek, Varvara Alekseyevna, bak\u0131n bu ne demek: ate\u015fle, gayretle, samimiyetle \u00e7al\u0131\u015f\u0131p \u00e7abal\u0131yorsun \u2013Ne i\u00e7in!\u2013 amirlerin de sana sayg\u0131 duyuyor (belli etmeseler bile, her \u015feye ra\u011fmen, sayg\u0131 duyarlar). Ve i\u015fte hemen burnunun dibindeki biri, hi\u00e7 sebepsiz yere, ne ondan ne bundan, seninle \u015famata ge\u00e7iyor. Elbette, do\u011fru, bazen sen de yeni bir \u015fey al\u0131nca mutlu oluyor, uyumuyorsun, \u00e7izmelerin yeni, s\u00f6zgelimi b\u00fcy\u00fck bir keyifle giyinmi\u015fsin; bu do\u011fru, bunu hissettim, \u00e7\u00fcnk\u00fc insan\u0131n kendi aya\u011f\u0131n\u0131 incecik ipek \u00e7izmenin i\u00e7inde g\u00f6rmesi bamba\u015fka bir \u015fey oluyor, bu k\u0131sm\u0131 do\u011fru anlat\u0131lm\u0131\u015f! Ama yine de Fedor Fedorovi\u00e7'in b\u00f6yle bir kitaba hi\u00e7 dikkat etmeden nas\u0131l izin verdi\u011fine ve kendini sa\u011flama almad\u0131\u011f\u0131na hayret ediyorum. Do\u011fru, kendisi daha gen\u00e7 bir idareci ve hemen ba\u011f\u0131r\u0131p \u00e7a\u011f\u0131rmay\u0131 seviyor; ama nas\u0131l ba\u011f\u0131r\u0131p \u00e7a\u011f\u0131rmas\u0131n? Nas\u0131l azarlamas\u0131n e\u011fer karde\u015fimizi azarlamak gerekiyorsa. Varsayal\u0131m, \u015f\u00f6yle, s\u00f6zgelimi, hava olsun diye azarlayanlar vard\u0131r \u2013 hava i\u00e7in de yap\u0131labilir; al\u0131\u015ft\u0131rmak gerekir; korkutmak gerekir; \u00e7\u00fcnk\u00fc \u2013aram\u0131zda kals\u0131n Varenka\u2013 karde\u015fimiz azarlanmadan i\u015f yapamaz, herkes bir yerlerde bir i\u015f bulma derdinde, yani, ben \u015furada \u015fuyum, deme derdinde, i\u015fe gelince de yan \u00e7iziyorlar. \u00c7\u00fcnk\u00fc bir s\u00fcr\u00fc r\u00fctbe var ve her r\u00fctbe kesinlikle kendi r\u00fctbesine g\u00f6re bir davran\u0131\u015f bekliyor, do\u011fal olarak, sonra da azarlamalar r\u00fctbe derecesine g\u00f6re de\u011fi\u015fiyor, \u00e7\u00fcnk\u00fc e\u015fyan\u0131n tabiat\u0131 bu! Zaten d\u00fcnyan\u0131n d\u00fczeni bu, can\u0131m, hepimiz birbirimize hava at\u0131yoruz, hepimiz birini azarl\u0131yoruz. Bu tedbir olmasa d\u00fcnya ayakta kalmaz, d\u00fczen diye bir \u015fey olmazd\u0131. Ger\u00e7ekten hayret ediyorum, Fedor Fedorovi\u00e7'in b\u00f6yle bir ay\u0131ba dikkat etmedi\u011fine!\n\nHem b\u00f6yle bir \u015feyi neden yazarlar? Ni\u00e7in gerekliymi\u015f ki bu? Okurlardan biri kalk\u0131p bana palto mu yapt\u0131racak? Yeni \u00e7izmeler mi alacak? Hay\u0131r, Varenka, okuyup yoluna gidecek. Bazen saklan\u0131r insan, saklan\u0131r, yakalanmamak i\u00e7in gizlenir, burnunun ucunu bile g\u00f6stermeye korkar; yerini belli etmez, \u00e7\u00fcnk\u00fc \u00f6nyarg\u0131 kol geziyordur, \u00e7\u00fcnk\u00fc yery\u00fcz\u00fcnde ba\u015fka \u015fey kalmam\u0131\u015f gibi, herkesin aras\u0131ndan seni bulup \u015famataya al\u0131rlar, bir bakars\u0131n senin \u00f6zel hayat\u0131n da, aile hayat\u0131n da edebiyata girmi\u015f, hepsi yay\u0131mlanm\u0131\u015f, okunmu\u015f, alaya al\u0131nm\u0131\u015f, de\u011ferlendirilmi\u015f! O zaman soka\u011fa \u00e7\u0131kacak hali kalmaz insan\u0131n; her \u015fey \u00f6yle bir anlat\u0131lm\u0131\u015ft\u0131r ki, karde\u015fimizi s\u0131rf y\u00fcr\u00fcy\u00fc\u015f\u00fcnden bile tan\u0131r\u0131z art\u0131k. Birazc\u0131k ucundan da olsa d\u00fczeltse, bir \u015feyleri yumu\u015fatsa, ne bileyim, s\u00f6zgelimi adam\u0131n kafas\u0131na evraklar at\u0131ld\u0131ktan sonra olanlar\u0131 de\u011fi\u015ftirse; sonu\u00e7ta bu adamda her \u015feye ra\u011fmen d\u00fcr\u00fcst biri, iyi bir yurtta\u015f, arkada\u015flar\u0131n\u0131n b\u00f6yle davranmas\u0131n\u0131 hak etmiyor, b\u00fcy\u00fcklerini dinliyor (bu bir \u00f6rnek olabilir mesela), kimseye bir fenal\u0131k istemiyor, Tanr\u0131'ya inan\u0131yor ve \u00f6l\u00fcyor (yazar onun hemen \u00f6lmesini istiyorsa e\u011fer), o zaman da arkas\u0131ndan a\u011fl\u0131yorlar. En iyisi onun, bu zavall\u0131n\u0131n \u00f6lmesine izin vermemek, paltosu bulunsun, iyiliklerini ayr\u0131nt\u0131l\u0131 olarak \u00f6\u011frenen general onu kendi kalem dairesine als\u0131n, r\u00fctbesini y\u00fckseltsin ve iyi bir maa\u015f versin, b\u00f6ylece g\u00f6r\u00fcyor musunuz neler olurdu; k\u00f6t\u00fcl\u00fck cezaland\u0131r\u0131lm\u0131\u015f, iyilik de zafer kazanm\u0131\u015f olurdu ve memur arkada\u015flar\u0131n\u0131n da yapt\u0131klar\u0131 yan\u0131na kalmazd\u0131. Mesela, ben b\u00f6yle yapard\u0131m; yoksa bunun \u00f6zel yan\u0131 ne, iyi olan ne var burada? G\u00fcnl\u00fck, rezil hayattan b\u00f6yle bir \u00f6rnek vermek bo\u015f. Yani bana kalkm\u0131\u015f b\u00f6yle bir kitap g\u00f6ndermi\u015fsiniz, bir tanem. Bu kitap k\u00f6t\u00fc niyetli bir kitap, Varenka; k\u0131sacas\u0131 muz\u0131r bir kitap, \u00e7\u00fcnk\u00fc b\u00f6yle bir memurun var olmas\u0131na imk\u00e2n yok. Zaten b\u00f6ylelerini \u015fik\u00e2yet etmek laz\u0131m, Varenka, resm\u00ee olarak \u015fik\u00e2yet etmek.\n\nH\u00fcrmetk\u00e2r u\u015fa\u011f\u0131n\u0131z  \nMakar Devu\u015fkin\n\n27 Temmuz\n\nSevgili Beyefendi, Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nSon olaylar ve mektuplar\u0131n\u0131z beni \u00fcrk\u00fctt\u00fc, sarst\u0131 ve hayrete d\u00fc\u015f\u00fcrd\u00fc, ama Fedora'n\u0131n hik\u00e2yeleri her \u015feyi anlamam\u0131 sa\u011flad\u0131. Ama nas\u0131l bu kadar umutsuz oldunuz ve birdenbire b\u00f6yle bir u\u00e7uruma d\u00fc\u015ft\u00fcn\u00fcz Makar Alekseyevi\u00e7? A\u00e7\u0131klamalar\u0131n\u0131z hi\u00e7 ho\u015fnut etmedi beni. Bana teklif ettikleri uygun i\u015fi kabul etmek i\u00e7in \u0131srar ederken hakl\u0131 oldu\u011fumu g\u00f6r\u00fcyor musunuz \u015fimdi? Bu son maceram\u0131n g\u00f6t\u00fcrd\u00fc\u011f\u00fc yer \u00fcrk\u00fct\u00fcyor ger\u00e7ekten beni.\n\nBana y\u00f6nelik sevginizin sizi benden gizlemeye zorlad\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yl\u00fcyorsunuz. O zaman da, siz bana fazla paran\u0131zdan, zaten her ko\u015fulda rehin sand\u0131\u011f\u0131nda duran paran\u0131zdan bahsetti\u011finiz zaman da anlam\u0131\u015ft\u0131m, size \u00e7ok \u015fey bor\u00e7luyum. \u015eimdi, hi\u00e7 paran\u0131z olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131, \u015fans eseri benim yoksul halimi \u00f6\u011frendi\u011finizi ve bundan etkilenerek maa\u015f\u0131n\u0131zla beni desteklemeye karar verdi\u011finizi, avans ald\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 ve ben hastalan\u0131nca elbiselerinizi satt\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 \u00f6\u011frenince yani, b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 \u00f6\u011frenince, \u00e7ok ac\u0131 verici, hi\u00e7 ya\u015famad\u0131\u011f\u0131m bir durumda kald\u0131m, bunlar\u0131 nas\u0131l kar\u015f\u0131layaca\u011f\u0131m\u0131 ve bu konuda ne d\u00fc\u015f\u00fcnece\u011fimi hi\u00e7 bilmiyorum. Ah Makar Alekseyevi\u00e7! Bana ac\u0131yarak ve akraba sevgisine dayanarak yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131z ilk iyiliklerden \u00f6teye ge\u00e7memeliydiniz, ayr\u0131ca paran\u0131z\u0131 bo\u015f yere savurmamal\u0131yd\u0131n\u0131z. Siz dostlu\u011fumuza ihanet ettiniz, Makar Alekseyevi\u00e7, \u00e7\u00fcnk\u00fc bana kar\u015f\u0131 a\u00e7\u0131k olmad\u0131n\u0131z ve \u015fimdi, sizin bana hediye etti\u011finiz giysileri, \u015fekerleri, gezileri, tiyatrolar\u0131 ve kitaplar\u0131 g\u00f6r\u00fcnce, b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n bedelini \u015fimdi kendi ba\u011f\u0131\u015flanmas\u0131 imk\u00e2ns\u0131z havaili\u011fime \u00fcz\u00fclerek pahal\u0131ya \u00f6d\u00fcyorum (\u00e7\u00fcnk\u00fc ben sizin i\u00e7in hi\u00e7 kayg\u0131 duymadan kabul ettim hepsini); ve sizin benim mutlulu\u011fum i\u00e7in vermek istedi\u011finiz her \u015fey, benim i\u00e7in bir kedere d\u00f6n\u00fc\u015ft\u00fc ve yarars\u0131z bir \u00fcz\u00fcnt\u00fcden ba\u015fka bir \u015fey b\u0131rakmad\u0131 bende. Son zamanlarda s\u0131k\u0131nt\u0131l\u0131 oldu\u011funuzu fark etmi\u015ftim, kendim de s\u0131k\u0131nt\u0131yla bir \u015feyleri bekliyordum, ama bu olup biteni akl\u0131m almad\u0131.\n\nNas\u0131l olur! Nas\u0131l ruhen bu kadar d\u00fc\u015febilirsiniz, Makar Alekseyevi\u00e7! Ama \u015fimdi sizin hakk\u0131n\u0131zda ne d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcrler, ne der hakk\u0131n\u0131zda sizi tan\u0131yan herkes? Ruhunun iyili\u011fi, al\u00e7akg\u00f6n\u00fcll\u00fcl\u00fc\u011f\u00fc ve sa\u011fduyusu y\u00fcz\u00fcnden benim ve herkesin sayg\u0131 duydu\u011fu ki\u015fi, siz, siz \u015fimdi birdenbire i\u011fren\u00e7 bir durumun, anla\u015f\u0131lan daha \u00f6nce hi\u00e7 ya\u015famad\u0131\u011f\u0131n\u0131z bir k\u00f6t\u00fcl\u00fc\u011f\u00fcn i\u00e7ine d\u00fc\u015ft\u00fcn\u00fcz. Fedora bana sizi sokakta sarho\u015f bulduklar\u0131n\u0131 ve evinize polis taraf\u0131ndan getirildi\u011finizi anlat\u0131nca ne hale geldim, bilemezsiniz! Hayretten donakald\u0131m, oysa s\u0131rad\u0131\u015f\u0131 bir \u015feyler olmas\u0131n\u0131 bekliyordum, \u00e7\u00fcnk\u00fc d\u00f6rt g\u00fcnd\u00fcr yoktunuz ortal\u0131kta. Ama hi\u00e7 amirlerinizin size ne diyece\u011fini d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcn\u00fcz m\u00fc Makar Alekseyevi\u00e7, ortadan kaybolman\u0131z\u0131n ger\u00e7ek sebebini \u00f6\u011frendikleri zaman ne diyecekler? Size herkesin g\u00fcld\u00fc\u011f\u00fcn\u00fc s\u00f6yl\u00fcyorsunuz; herkesin ili\u015fkimizi \u00f6\u011frendi\u011fini ve kom\u015fular\u0131n\u0131z aras\u0131ndaki alayl\u0131 \u015fakalarda ad\u0131m\u0131n ge\u00e7ti\u011fini s\u00f6yl\u00fcyorsunuz. Ald\u0131rmay\u0131n buna, Makar Alekseyevi\u00e7 ve Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, sakin olun. Sizin bu subaylarla ya\u015fad\u0131klar\u0131n\u0131z beni \u00fcrk\u00fct\u00fcyor; karanl\u0131k \u015feyler duydum olay hakk\u0131nda.\n\nAnlatsan\u0131za bana, b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n manas\u0131 nedir? Bana a\u00e7\u0131lmaya korktu\u011funuzu yazm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z, dostlu\u011fumu kaybetmekten korktu\u011funuzu, \u00e7aresiz oldu\u011funuzu, hastal\u0131\u011f\u0131mda bana nas\u0131l yard\u0131m edece\u011finizi bilemedi\u011finizi, bana destek olmak ve hastaneye d\u00fc\u015fmeme izin vermemek i\u00e7in her \u015feyi satt\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131, bor\u00e7lanabilece\u011finiz kadar bor\u00e7land\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 ve her g\u00fcn ev sahibesiyle tats\u0131zl\u0131k ya\u015fad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 yazm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z, iyi de b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 benden saklayarak daha da k\u00f6t\u00fc bir i\u015f yapm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z. Ama zaten art\u0131k her \u015feyi \u00f6\u011frendim. Sizin bu talihsiz durumunuzun sebebinin ben oldu\u011fumu \u00f6\u011frenmemi engellediniz, ama \u015fimdi bu davran\u0131\u015flar\u0131n\u0131zla beni iki kat daha \u00e7ok ac\u0131ya s\u00fcr\u00fcklediniz. B\u00fct\u00fcn bunlar etkiledi beni Makar Alekseyevi\u00e7. Ah, dostum! Mutsuzluk bula\u015f\u0131c\u0131 bir hastal\u0131kt\u0131r. Mutsuz ile yoksulun birbirinden uzak durmas\u0131 laz\u0131m, birbirlerine bula\u015ft\u0131rmamak i\u00e7in. Daha \u00f6nce m\u00fctevaz\u0131 ve sakin hayat\u0131n\u0131zda hi\u00e7 ya\u015famad\u0131\u011f\u0131n\u0131z t\u00fcrden mutsuzluklar ya\u015fatt\u0131m size. B\u00fct\u00fcn bunlar eziyor ve y\u0131prat\u0131yor beni.\n\nBana \u015fimdi her \u015feyi, ba\u015f\u0131n\u0131za ne geldi\u011fini ve b\u00f6yle davranmaya nas\u0131l karar verdi\u011finizi a\u00e7\u0131k a\u00e7\u0131k yaz\u0131n. Sakinle\u015ftirin beni, m\u00fcmk\u00fcnse. Sizden bu huzuru talep etmemi sa\u011flayan \u015fey onurum de\u011fil, size kar\u015f\u0131 duydu\u011fum, kalbimden hi\u00e7 silinmeyecek olan dostlu\u011fum ve sevgim. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n. Sab\u0131rs\u0131zl\u0131kla yan\u0131t\u0131n\u0131z\u0131 bekliyorum. Siz beni yanl\u0131\u015f tan\u0131m\u0131\u015fs\u0131n\u0131z, Makar Alekseyevi\u00e7.\n\nSizi y\u00fcrekten seven,  \nVarvara Dobroselova\n\n28 Temmuz\n\nE\u015fsiz Varvara Alekseyevna,\n\nNeyse, her \u015fey art\u0131k sona erdi ve her \u015fey yava\u015f yava\u015f eski haline d\u00f6n\u00fcyor, o y\u00fczden size \u015funu s\u00f6yleyeyim, can\u0131m; benim hakk\u0131mda ne d\u00fc\u015f\u00fcnecekler diye kayg\u0131lanm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z, hemen size \u015funu s\u00f6yleyeyim, Varvara Alekseyevna, gururum her \u015feyden de\u011ferlidir. Bu y\u00fczden de size talihsizliklerim ve b\u00fct\u00fcn bu kar\u0131\u015f\u0131kl\u0131klar hakk\u0131nda, amirlerimin hi\u00e7birinin hi\u00e7bir \u015fey bilmedi\u011fini ve bilmeyece\u011fini, bu y\u00fczden de bana eskisi gibi sayg\u0131 besleyeceklerini bildirmeliyim. Tek korkum var: Dedikodu. Evde ev sahibemiz ba\u011f\u0131r\u0131yordu, ama \u015fimdi, sizin on rublenizle ona borcun bir k\u0131sm\u0131n\u0131 \u00f6dedikten sonra, sadece homurdan\u0131yor, hepsi o kadar. Di\u011ferlerine gelince, onlar\u0131n \u00f6nemi yok; onlardan sadece bor\u00e7 istememek gerekir, yoksa \u00f6nemli de\u011filler. A\u00e7\u0131klamam\u0131n sonunda, can\u0131m, size \u015funu s\u00f6yleyeyim, sizin bana duydu\u011funuz sayg\u0131y\u0131 yery\u00fcz\u00fcnde her \u015feyden y\u00fcksek say\u0131yorum ve art\u0131k ge\u00e7ici s\u0131k\u0131nt\u0131lar\u0131mda bununla teselli buluyorum. Tanr\u0131'ya \u015f\u00fck\u00fcrler olsun, ilk darbe ve ilk sars\u0131nt\u0131lar azald\u0131 ve siz durumu kabullendiniz, size kendimi a\u00e7mad\u0131\u011f\u0131m, sizi kand\u0131rd\u0131\u011f\u0131m, sizden ayr\u0131lma g\u00fcc\u00fcn\u00fc kendimde bulamad\u0131\u011f\u0131m ve sizi k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim gibi sevdi\u011fim i\u00e7in beni hain ve bencil biri saymad\u0131n\u0131z. \u00d6zetle i\u015fe koyuldum \u015fimdi ve mesle\u011fimi lay\u0131k\u0131yla yapmaya ba\u015flad\u0131m. Evstafi \u0130vanovi\u00e7 ben \u00f6nlerinden ge\u00e7erken bir s\u00f6z bile s\u00f6ylemedi. Sizden saklayamam, can\u0131m, bor\u00e7lar\u0131m ve giysilerimin k\u00f6t\u00fc durumu beni bunalt\u0131yor, ama \u00f6nemli bir \u015fey yok ve sizden rica ediyorum, umudunuzu yitirmeyin, can\u0131m. Bana bir yar\u0131m g\u00fcm\u00fc\u015f ruble yollam\u0131\u015fs\u0131n\u0131z Varenka, bu yar\u0131m ruble kalbimi par\u00e7alad\u0131. Nereden nereye, bak\u0131n neler oldu! Yani ben, o ya\u015fl\u0131 budala, size, k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fe yard\u0131m eden ben de\u011filim; siz, \u00f6ks\u00fcz bir yoksul, siz bana yard\u0131m ediyorsunuz! Fedora para g\u00f6ndermekle iyi yapm\u0131\u015f. Bu s\u0131ralar benim herhangi bir yerden para alma umudum yok, e\u011fer b\u00f6yle bir umut belirirse, yazar\u0131m size ayr\u0131nt\u0131s\u0131yla. Ama dedikodular, her \u015feyden \u00e7ok dedikodular huzursuz ediyor beni. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim. K\u00fc\u00e7\u00fck elinizi \u00f6p\u00fcyor ve size iyile\u015fmeniz i\u00e7in yalvar\u0131yorum. \u0130\u015f yeti\u015ftirmem gerekti\u011fi i\u00e7in ayr\u0131nt\u0131l\u0131 yazam\u0131yorum size, \u00e7\u00fcnk\u00fc \u00e7aba ve gayretlerimle a\u00e7\u0131klar\u0131m\u0131 kapatmak istiyorum; b\u00fct\u00fcn olaylar\u0131 ve subaylarla maceralar\u0131m\u0131 daha ayr\u0131nt\u0131l\u0131 anlatmay\u0131 ak\u015fama b\u0131rak\u0131yorum.\n\nSize sayg\u0131 duyan ve sizi y\u00fcrekten seven,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n28 Temmuz\n\nAh, Varenka, Varenka!\n\n\u0130\u015fte \u015fimdi g\u00fcnah sizde ve sizin vicdan\u0131n\u0131zda. Son mektubunuzla beni \u015fa\u015f\u0131rtt\u0131n\u0131z, sersemlettiniz ve ancak \u015fimdi, bo\u015f vakit bulup kalbimin derinliklerine g\u00f6m\u00fclm\u00fc\u015fken, hakl\u0131 oldu\u011fumu, kesinlikle hakl\u0131 oldu\u011fumu anlad\u0131m. Ya\u015fad\u0131\u011f\u0131m yumrukla\u015fmadan bahsetmiyorum (Aman, can\u0131m, aman!), sizi sevdi\u011fimden ve sizi sevmemin hi\u00e7 de mant\u0131ks\u0131z bir i\u015f olmad\u0131\u011f\u0131ndan bahsediyorum. Can\u0131m, siz hi\u00e7bir \u015fey bilmiyorsunuz; e\u011fer bilseydiniz, b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n niye oldu\u011funu, sizi niye sevmem gerekti\u011fini bilseydiniz, b\u00f6yle s\u00f6ylemezdiniz. Siz sadece d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcklerinizi s\u00f6yl\u00fcyorsunuz, ben kalbinizde hi\u00e7 de \u00f6yle ge\u00e7medi\u011fine inan\u0131yorum.\n\nCan\u0131m benim, subaylarla neler ya\u015fad\u0131\u011f\u0131m\u0131 ben de bilmiyorum ve \u00e7ok iyi hat\u0131rlam\u0131yorum. Mele\u011fim, \u015funu belirtmem laz\u0131m ki o vakte kadar korkun\u00e7 bir utan\u00e7 i\u00e7indeydim. Bir d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcn, koca bir ay boyunca, deyim yerindeyse, tek bir ipli\u011fe tutunmu\u015f gibiydim. \u00c7ok yoksul bir haldeydim. Sizden gizledim, evden de gizledim, ama ev sahibem ba\u011f\u0131r\u0131p \u00e7a\u011f\u0131r\u0131yordu. Ona ald\u0131rmazd\u0131m. U\u011fursuz kocakar\u0131 isterse ba\u011f\u0131r\u0131p dursun, ama hem ay\u0131p, hem de, o, Tanr\u0131 bilir nas\u0131l, ili\u015fkimizi \u00f6\u011frenmi\u015f ve b\u00fct\u00fcn eve bunu anlat\u0131p duruyordu, ne yapaca\u011f\u0131m\u0131 bilemeyip kulaklar\u0131m\u0131 t\u0131kad\u0131m. Asl\u0131nda, di\u011ferlerinin de kulaklar\u0131n\u0131 t\u0131kamas\u0131 gerekirdi, ama tersine, daha da a\u00e7t\u0131lar onlar\u0131. Can\u0131m, art\u0131k nereye gidece\u011fimi hi\u00e7 bilmiyorum...\n\nVe i\u015fte, mele\u011fim, b\u00fct\u00fcn bunlar, b\u00fct\u00fcn bu felaketlerin d\u00f6k\u00fcnt\u00fcs\u00fc beni peri\u015fan etti sonunda. Birdenbire tuhaf \u015feyler duydum Fedora'dan, a\u015fa\u011f\u0131l\u0131k bir merakl\u0131n\u0131n sizin evinize geldi\u011fini ve sizi de\u011fersiz bir teklifle incitti\u011fini duydum; sizi incitti\u011fini, \u00e7ok fazla incitti\u011fini, kendi kendime de\u011ferlendiriyorum, can\u0131m, \u00e7\u00fcnk\u00fc ben de derinden incindim. B\u00f6ylece ben, siz benim mele\u011fimsiniz, sars\u0131ld\u0131m, kendimi kaybettim ve tamam\u0131yla peri\u015fan oldum. Ben, dostum, Varenka, duyulmam\u0131\u015f bir delilikle f\u0131rlad\u0131m d\u0131\u015far\u0131, ona, o g\u00fcnahk\u00e2ra gitmek istedim; ne yapmak istedi\u011fimi hi\u00e7 bilmiyordum, \u00e7\u00fcnk\u00fc, mele\u011fim, sizi g\u00fccendirmelerini istemiyordum! Fakat, kederlenmi\u015ftim!\n\nTam o s\u0131rada ya\u011fmur bast\u0131rd\u0131, \u0131sland\u0131m, s\u0131r\u0131ls\u0131klam oldum!.. Geri d\u00f6nmek istedim... O s\u0131rada da yere yuvarland\u0131m, can\u0131m. Emelyan'la kar\u015f\u0131la\u015ft\u0131m, Emelyan \u0130li\u00e7'le, memurdur kendisi, yani memurdu, art\u0131k memur de\u011fil, \u00e7\u00fcnk\u00fc i\u015ften \u00e7\u0131kar\u0131ld\u0131. Art\u0131k ne yap\u0131yor onu da bilmiyordum, bir \u015fekilde ge\u00e7inip gidiyordu; i\u015fte onunla kar\u015f\u0131la\u015ft\u0131k. Bu arada \u2013 ne dersiniz Varenka, e\u011flenceli mi talihsiz dostunuz hakk\u0131nda bir \u015feyler okumak, ya\u015fad\u0131\u011f\u0131 talihsizli\u011fi ve kand\u0131r\u0131l\u0131p azap \u00e7ekmesinin hik\u00e2yesini okumak? \u00dc\u00e7\u00fcnc\u00fc g\u00fcn, ak\u015fam, Emelyan kand\u0131rd\u0131 beni, ben de ona, o subaya gittim. Adresi de bizim kap\u0131c\u0131ya sordum. Can\u0131m, ben, \u015funu unutmadan s\u00f6yleyeyim, bu delikanl\u0131y\u0131 \u00e7oktand\u0131r fark etmi\u015ftim; bizim evde kald\u0131\u011f\u0131 s\u0131rada soru\u015fturmu\u015ftum onu. \u015eimdi g\u00f6r\u00fcyorum ki uygunsuz bir i\u015f yapm\u0131\u015f\u0131m, \u00e7\u00fcnk\u00fc onun hakk\u0131nda bana bir \u015feyler s\u00f6yledikleri s\u0131rada, kendimde de\u011fildim. Varenka, ben, do\u011frusu, hi\u00e7bir \u015fey hat\u0131rlam\u0131yorum; tek hat\u0131rlad\u0131\u011f\u0131m, onun evinde bir s\u00fcr\u00fc subay oldu\u011fu ya da bana herkesin \u00e7ift g\u00f6r\u00fcnd\u00fc\u011f\u00fc. Art\u0131k, Tanr\u0131 bilir. Ayr\u0131ca ne s\u00f6yledi\u011fimi de hat\u0131rlam\u0131yorum, sadece hakl\u0131 \u00f6fkemle bir\u00e7ok \u015fey s\u00f6yledi\u011fimi hat\u0131rl\u0131yorum. Neyse beni d\u0131\u015far\u0131 att\u0131lar, merdivenlerden yuvarlad\u0131lar, yani tam yuvarlamad\u0131lar da ittiler. Geri nas\u0131l d\u00f6nd\u00fc\u011f\u00fcm\u00fc de zaten biliyorsunuz Varenka; i\u015fte hepsi bu.\n\nElbette, kendimi onlar\u0131n seviyesine d\u00fc\u015f\u00fcrd\u00fcm ve gururum incindi, ama yabanc\u0131lar haberdar de\u011fil, sizden ba\u015fka kimse haberdar de\u011fil; o zaman olup olmamas\u0131 fark etmez herhalde. Belki de b\u00f6yledir, Varenka, ne dersiniz? Benim emin olarak bildi\u011fim kadar\u0131yla, ge\u00e7en y\u0131l sizde Aksentiy Osipovi\u00e7 ayn\u0131 \u015fekilde Pyotr Petrovi\u00e7'in \u015fahs\u0131na hakaret etti, ama gizlice, bunu gizlice yapt\u0131. Onu bek\u00e7i odas\u0131na \u00e7a\u011f\u0131rd\u0131, ben de kap\u0131 aral\u0131\u011f\u0131ndan g\u00f6rd\u00fcm her \u015feyi; orada ona bir bak\u0131ma emir verdi, ama soylu bir \u015fekilde yapt\u0131 bunu, \u00e7\u00fcnk\u00fc bunu benim d\u0131\u015f\u0131mda kimse g\u00f6rmedi; beni ilgilendirmez, yani demek istedi\u011fim, kimseye s\u00f6ylemedim bunu. Hem, bundan sonra Pyotr Petrovi\u00e7 ile Aksentiy Osipovi\u00e7 de hi\u00e7bir \u015fey olmam\u0131\u015f gibiydi. Pyotr Petrovi\u00e7, bilirsiniz, kimseye s\u00f6ylemeyecek kadar gururludur, art\u0131k selamla\u015f\u0131yor, el s\u0131k\u0131\u015f\u0131yorlar.\n\nTart\u0131\u015fm\u0131yorum, Varenka, ben sizinle tart\u0131\u015fmaya cesaret edemem, \u00e7ok d\u00fc\u015ft\u00fcm ve daha da deh\u015fet verici olan \u015fey, kendi g\u00f6z\u00fcmde d\u00fc\u015ft\u00fcm, ama bu da art\u0131k, herhalde, kaderime yaz\u0131lm\u0131\u015f bir \u015feydi, herhalde, kader bu \u2013 kaderden de ka\u00e7\u0131lmaz, bildi\u011finiz gibi. Neyse, b\u00f6ylece talihsizliklerimi ve felaketlerimi ayr\u0131nt\u0131l\u0131 olarak a\u00e7\u0131klam\u0131\u015f oldum, Varenka, i\u015fte, hepsi bu, okunmasa da olur, vakti gelince okunur. Ben biraz hastay\u0131m, can\u0131m, duygular\u0131m\u0131n b\u00fct\u00fcn canl\u0131l\u0131\u011f\u0131 kayboldu. Bu y\u00fczden, sevgili han\u0131mefendim, Varvara Alekseyevna, size ba\u011fl\u0131l\u0131\u011f\u0131m\u0131, sevgimi ve sayg\u0131m\u0131 g\u00f6stermek \u00fczere, burada kesiyorum...\n\nH\u00fcrmetk\u00e2r u\u015fa\u011f\u0131n\u0131z  \nMakar Devu\u015fkin\n\n28 Temmuz\n\nSevgili Beyefendi, Makar Alekseyevi\u00e7,\n\n\u0130ki mektubunuzu da okudum, okur okumaz da ah dedim! Dinleyin, dostum, siz ya benden bir \u015feyler sakl\u0131yorsunuz ve bana sadece ya\u015fad\u0131\u011f\u0131n\u0131z tats\u0131zl\u0131klar\u0131n bir k\u0131sm\u0131n\u0131 yaz\u0131yorsunuz ya da... asl\u0131nda, Makar Alekseyevi\u00e7, mektuplar\u0131n\u0131z biraz da\u011f\u0131n\u0131k g\u00f6r\u00fcn\u00fcyor... Bana gelin, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, bug\u00fcn gelin; bak\u0131n, ne diyece\u011fim, hemen bize yeme\u011fe gelin. Orada nas\u0131l ya\u015f\u0131yorsunuz ve ev sahibenizle i\u015fler nas\u0131l yoluna girdi, hi\u00e7 bilemiyorum. Siz b\u00fct\u00fcn bunlar hakk\u0131nda hi\u00e7bir \u015fey yazm\u0131yorsunuz ve sanki kasten susuyor gibisiniz. Yani ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, dostum; hemen gelin bug\u00fcn bize; yemek i\u00e7in hep bize gelmi\u015f olsayd\u0131n\u0131z, en iyisini yapm\u0131\u015f olurdunuz zaten. Fedora \u00e7ok iyi yemek yap\u0131yor. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n.\n\nSizin  \nVarvara Dobroselova'n\u0131z\n\n16. Rus \u00f6\u011fretmen, filozof, \u015fair Aleksandr Gali\u00e7'in 1834'te yay\u0131mlanan bir felsefe kitab\u0131 (Kartina \u00c7eloveka). Psikolog ve filozof olan Gali\u00e7, Pu\u015fkin'in okudu\u011fu lisede Latince, tarih ve mant\u0131k \u00f6\u011fretmeniydi.\n\n17. Fran\u00e7ois Guillaume Ducray-Duminil'in (1761-1819) _Le Petit Carrillonneur_ (K\u00fc\u00e7\u00fck Zango\u00e7, 1809) adl\u0131 kitab\u0131 kastediliyor.\n\n18. Friedrich Schiller'in 1797 tarihli \"Die Kraniche des Ibykus\" adl\u0131 \u015fiirini Rus \u015fair Jukovski 1813 y\u0131l\u0131nda \u00e7evirmi\u015fti.\n\n19. Biyelkin'in Hik\u00e2yeleri'nde yer alan bir \u00f6yk\u00fc.\n\n20. O d\u00f6nemde Rusya'da fizyolojik \u00f6zelliklerin \u00f6ne \u00e7\u0131kar\u0131ld\u0131\u011f\u0131, nat\u00fcralist bir tarz yayg\u0131nla\u015fm\u0131\u015ft\u0131.\n\n21. Nikolay Gogol'\u00fcn 1843'te yay\u0131mlanan kitab\u0131 kastediliyor; bu kitapta \"Palto\" ilk kez yay\u0131mlan\u0131yordu.\n\n# A\u011fustos\n\n1 A\u011fustos\n\nCan\u0131m, Varvara Alekseyevna,\n\nNe mutlu size, can\u0131m, Tanr\u0131 size pe\u015f pe\u015fe iyilikler yapma ve beni mutlu etme f\u0131rsat\u0131 vermi\u015f. Buna inan\u0131yorum Varenka ve melek kalbinizin iyili\u011fine de inan\u0131yorum, bunu da imayla s\u00f6ylemiyorum; ama ne olur bu ya\u015f\u0131mda yapt\u0131\u011f\u0131m hatay\u0131 y\u00fcz\u00fcme vurmay\u0131n. Neyse, g\u00fcnah i\u015flendi art\u0131k, yapacak bir \u015fey yok! Israr ediyorsan\u0131z, g\u00fcnaht\u0131 elbette bu; fakat bunu sizden duymak, bana \u00e7ok a\u011f\u0131r geliyor! B\u00f6yle s\u00f6yledi\u011fim i\u00e7in bana \u00f6fkelenmeyin; benim g\u00f6nl\u00fcmde her \u015fey de\u011fi\u015fti, can\u0131m. Yoksul insanlar do\u011fu\u015ftan kaprisli olur. Bunu daha \u00f6nce de hissetmi\u015ftim, ama art\u0131k daha \u00e7ok hissediyorum. Yoksuldur, kat\u0131d\u0131r; Tanr\u0131'n\u0131n d\u00fcnyas\u0131n\u0131 bir ba\u015fka g\u00f6r\u00fcr ve gelip ge\u00e7en herkese yan yan bakar, \u00e7evresine \u00fcrkek bir bak\u0131\u015f atar, s\u00f6ylenen her s\u00f6z\u00fc dinler: Acaba onun hakk\u0131nda ne konu\u015fuyorlar diye. Yani, o neden b\u00f6yle g\u00f6steri\u015fsiz? Tam olarak ne hissetmesi gerekir? S\u00f6zgelimi, \u015fu yandan nas\u0131l durmal\u0131, bu yandan nas\u0131l durmal\u0131? Ve Varenka'm, yoksul insan pa\u00e7avradan k\u00f6t\u00fcd\u00fcr, kimseden sayg\u0131 g\u00f6remez, yazarlar ne yazarsa yazs\u0131n! Pasakl\u0131n\u0131n tekidir o! Yoksul insan\u0131n ba\u015f\u0131na gelecek olan gelmi\u015ftir. Peki neden b\u00f6yledir? Yoksul insan\u0131n her \u015feyi, onlara g\u00f6re, tersy\u00fcz edilmelidir \u00e7\u00fcnk\u00fc; onun gizli hi\u00e7bir \u015feyi olmamal\u0131d\u0131r, onda gurur olmamal\u0131d\u0131r asla, asla! Zaten Emelyan bir ara s\u00f6ylemi\u015fti, bir yerde ona bir s\u00f6zle\u015fme haz\u0131rlam\u0131\u015flar, her on kopek i\u00e7in adamca\u011f\u0131z\u0131 inceleyip durmu\u015flar. On kopeklerini ona kar\u015f\u0131l\u0131ks\u0131z verdiklerini d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorlarm\u0131\u015f, ama \u00f6yle de\u011fil; yoksul insan\u0131 birbirlerine g\u00f6stermek i\u00e7in \u00f6d\u00fcyorlard\u0131 paray\u0131. Can\u0131m, g\u00fcn\u00fcm\u00fczde hay\u0131r i\u015fleri de biraz tuhaf bir \u015fekilde yap\u0131l\u0131yor... Belki de hep b\u00f6yle yap\u0131l\u0131yordu, kim bilir! Ya yapmay\u0131 beceremiyorlar ya da \u00e7ok ustalar bu i\u015fte, ikisinden biri. Herhalde bilmiyordunuz bunu, al\u0131n i\u015fte! Ba\u015fka bir \u015feyi pas ge\u00e7eriz, ama bunu biliriz! Peki yoksul insan neden b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 bilir ve hep b\u00f6yle d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcr? Cevap? Deneyimle! S\u00f6zgelimi, biliyor ki bir beyefendi restorana gider ve kendi kendine \u015f\u00f6yle der: Bug\u00fcn ne yesem? Ben _saut\u00e9 papillote_22 yiyece\u011fim, ama ayn\u0131 esnada zavall\u0131 adam, g\u00fcn\u00fc ya\u011fs\u0131z lapayla ge\u00e7irecektir. \u0130yi de ona ne, benim ya\u011fs\u0131z lapa yememden? B\u00f6yle insanlar vard\u0131r, Varenka, vard\u0131r, s\u0131rf bunu d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcrler. Ve bunlar, bu edepsiz hicivciler, ortal\u0131kta dolan\u0131r, ta\u015fa b\u00fct\u00fcn aya\u011f\u0131n\u0131zla sa\u011flam bas\u0131yor musunuz yoksa sadece parma\u011f\u0131n\u0131z\u0131n ucuyla m\u0131 bas\u0131yorsunuz, bakarlar; bilmem hangi memur, bilmem hangi dairede, alt\u0131nc\u0131 dereceden memurun, \u00e7izmesinden \u00e7\u0131plak ayaklar\u0131n\u0131n f\u0131rlad\u0131\u011f\u0131n\u0131, dirsek yerlerinin y\u0131rt\u0131lm\u0131\u015f oldu\u011funu hep g\u00f6zler; yetmezmi\u015f gibi b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 uzun uzun tasvir edip bu rezilli\u011fi bir de yay\u0131mlarlar... \u0130yi de sana ne benim dirseklerimin y\u0131rt\u0131lm\u0131\u015f olmas\u0131ndan? Benim kaba s\u00f6zlerimi ho\u015f g\u00f6r\u00fcrseniz, Varenka, size \u015funu s\u00f6ylemek istiyorum, yoksul insan da bu s\u0131rada, \u00f6rnek olarak s\u00f6ylersek, t\u0131pk\u0131 sizin gibi, k\u0131z gibi utanmaktad\u0131r. Sonu\u00e7ta siz de herkesin kar\u015f\u0131s\u0131nda \u2013kaba ifademi ba\u011f\u0131\u015flay\u0131n\u2013 soyunmaya kalkmazs\u0131n\u0131z; i\u015fte yoksul insan da ya\u015fad\u0131\u011f\u0131 ine bu \u015fekilde bak\u0131lmas\u0131n\u0131, yani onun oradaki aile ili\u015fkilerinin nas\u0131l oldu\u011funa bak\u0131lmas\u0131n\u0131 istemez, elbette. Ama o s\u0131rada beni inciten \u015fey, Varenka, benim d\u00fc\u015fmanlar\u0131mla, d\u00fcr\u00fcst bir insan\u0131n \u015ferefine ve gururuna el uzatanlarla bir olunmas\u0131yd\u0131!\n\nBug\u00fcn i\u015fyerinde zavall\u0131 bir ay\u0131 yavrusu, bir ser\u00e7e gibi otururken, utanc\u0131mdan yan\u0131p k\u00fcl olacakt\u0131m sanki. Utand\u0131m Varenka! Ceketinden \u00e7\u0131plak dirsekleri f\u0131rl\u0131yor ve d\u00fc\u011fmeleri ipliklerinden sark\u0131yorsa, utan\u0131r insan do\u011fal olarak. Benim de, sanki kastenmi\u015f gibi, benim de \u00fczerimdeki her \u015fey tam bir karma\u015fa i\u00e7indeydi! \u0130ster istemez insan\u0131n cesareti k\u0131r\u0131l\u0131yor. Ne yapars\u0131n!.. Mesela bug\u00fcn bizzat Stepan Karlovi\u00e7 benimle konu\u015fmaya kalkt\u0131, konu\u015fup durdu, sanki hi\u00e7 fark\u0131nda de\u011filmi\u015f gibi \u015f\u00f6yle dedi laf aras\u0131nda: \"Ah siz, can\u0131m Makar Alekseyevi\u00e7!\" Ba\u015fka da bir \u015fey s\u00f6ylemedi, ne d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fc\u011f\u00fcn\u00fc s\u00f6ylemedi, ama ben her \u015feyi tahmin ettim ve \u00f6yle k\u0131zard\u0131m ki, tepemdeki kelim bile k\u0131pk\u0131rm\u0131z\u0131 oldu. Asl\u0131nda \u00f6nemsiz bir \u015feydi, ama yine de huzursuzluk veren, akla rahats\u0131zl\u0131k veren bir \u015feydi. Ya bir \u015feyler \u00f6\u011frendilerse! Tanr\u0131 korusun, nas\u0131l \u00f6\u011frenebilirler bir \u015feyleri! \u0130tiraf edeyim, bir ki\u015fiden ku\u015fkulan\u0131yorum, \u00e7ok ku\u015fkulan\u0131yorum. Sonu\u00e7ta bu canavarlar ald\u0131rmazlar! Satarlar! Senin b\u00fct\u00fcn \u00f6zel hayat\u0131n\u0131 \u00fc\u00e7 kuru\u015fa satarlar; kutsal bir \u015fey tan\u0131mazlar.\n\n\u015eimdi bunun bir \u015faka oldu\u011funu biliyorum: Ratazyayev'in \u015fakas\u0131. Bizim dairede arkada\u015flar\u0131 var, evet, herhalde, laf aras\u0131nda her \u015feyi bire bin katarak anlatm\u0131\u015f; ya da, kendi dairesinde anlatm\u0131\u015f, sonra laf bizim daireye ula\u015fm\u0131\u015f. Ama evde herkes b\u00fct\u00fcn her \u015feyi ayr\u0131nt\u0131s\u0131yla biliyor ve sizin pencerenizi g\u00f6steriyorlar parmakla; g\u00f6sterdiklerini biliyorum. D\u00fcn size yeme\u011fe gelirken hepsi pencereden sarkm\u0131\u015ft\u0131, ev sahibesi de \u015feytan yine \u00e7ocu\u011fa musallat oldu, diyerek sizin ad\u0131n\u0131z\u0131 edepsiz bir \u015fekilde and\u0131. Ama b\u00fct\u00fcn bunlar Ratazyayev'in sizinle bana kendi edebiyat\u0131nda yer verme ve ince bir hicivle bizi tasvir etmek gibi i\u011fren\u00e7 niyetlerinin kar\u015f\u0131s\u0131nda hi\u00e7 kal\u0131r; bunu kendisi s\u00f6yledi, aram\u0131zdaki iyi insanlar da anlatt\u0131lar bunu bana. Art\u0131k hi\u00e7bir \u015fey d\u00fc\u015f\u00fcnemiyorum can\u0131m, ne diyece\u011fime karar veremiyorum. G\u00fcnah saklanmaz, y\u00fcce Tanr\u0131'y\u0131 \u00f6fkelendirdik, k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim! Can\u0131m, siz bana s\u0131k\u0131l\u0131nca oyalanay\u0131m, diye bir kitap g\u00f6nderece\u011finizi s\u00f6ylemi\u015ftiniz. Ne yapay\u0131m kitab\u0131! Kitap da neymi\u015f? \u0130\u00e7ine ki\u015filer sokulmu\u015f bir masal! Roman da sa\u00e7mal\u0131k olsun diye yaz\u0131lm\u0131\u015ft\u0131r, aylak insanlar okusun diye; inan\u0131n bana, can\u0131m, benim bunca y\u0131ll\u0131k deneyimime inan\u0131n. Ne olacak yani, size Shakespeare falan derlerse, bak\u0131n, edebiyatta bir Shakespeare var, derlerse; Shakespeare de sa\u00e7mal\u0131k, b\u00fct\u00fcn bunlar cidden sa\u00e7mal\u0131k ve hepsi de s\u0131rf hiciv i\u00e7in yap\u0131l\u0131yor!\n\nSizin olan,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n2 A\u011fustos\n\nSevgili Beyefendi, Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nHi\u00e7bir konuda kayg\u0131lanmay\u0131n; Tanr\u0131 yard\u0131mc\u0131m\u0131z olsun, her \u015fey ge\u00e7er. Fedora kendine ve bana bir y\u0131\u011f\u0131n i\u015f buldu, ne\u015feyle \u00e7al\u0131\u015fmaya koyulduk biz; belki de, her \u015fey d\u00fczelir. Fedora benim ya\u015fad\u0131\u011f\u0131m son tats\u0131zl\u0131klar\u0131 Anna Fedorovna'n\u0131n duymu\u015f oldu\u011fundan ku\u015fkulan\u0131yor; ama art\u0131k bir \u00f6nemi yok. Bug\u00fcn s\u0131rad\u0131\u015f\u0131 bir ne\u015fe i\u00e7indeyim. Siz bor\u00e7 almak istiyorsunuz; Tanr\u0131 korusun! \u00d6deme vakti gelince binbir t\u00fcrl\u00fc felaket olur. En iyisi bir s\u00fcre bizimle ya\u015fay\u0131n, bize daha s\u0131k gelin ve ev sahibenize de ald\u0131rmay\u0131n. Di\u011fer d\u00fc\u015fmanlar ve k\u00f6t\u00fc niyetli ki\u015filere gelince, ben bo\u015f ku\u015fkularla kendinize eziyet etti\u011finize inan\u0131yorum Makar Alekseyevi\u00e7! Bak\u0131n, size ge\u00e7en sefer de s\u00f6ylemi\u015ftim, a\u015f\u0131r\u0131 dengesiz bir \u00fcslubunuz var. Neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, g\u00f6r\u00fc\u015fmek \u00fczere. Sizi hemen bana bekliyorum.\n\nSizin olan,  \nV.D.\n\n3 A\u011fustos\n\nMele\u011fim benim, Varvara Alekseyevna,\n\nSize hemen bildirmeliyim, hayat\u0131ms\u0131n\u0131z benim, baz\u0131 umutlar do\u011fdu benim i\u00e7in. Affedersiniz, ama k\u0131z\u0131m, bana bor\u00e7 almamam\u0131 m\u0131 s\u00f6yl\u00fcyorsunuz, mele\u011fim? G\u00fcvercinim, almadan yapamam; durumum k\u00f6t\u00fc, sizin de \u00f6yle, iyi ama birdenbire bir \u015fey olursa ya! Sonu\u00e7ta g\u00fc\u00e7s\u00fczs\u00fcn\u00fcz siz de; neyse i\u015fte bunun i\u00e7in yaz\u0131yorum, hemen bor\u00e7 almam gerekiyor. Neyse, ben devam edeyim.\n\nVarvara Alekseyevna, i\u015fyerinde Emelyan \u0130vanovi\u00e7'le yan yana oturdu\u011fumu da belirteyim. Bu sizin tan\u0131d\u0131\u011f\u0131n\u0131z Emelyan de\u011fil. Bu, t\u0131pk\u0131 benim gibi, alt\u0131nc\u0131 dereceden bir memur ve biz onunla bizim dairenin en eski, en k\u00f6kl\u00fc memurlar\u0131 say\u0131l\u0131r\u0131z. \u0130yi biridir, temiz bir ruhu vard\u0131r, konu\u015fkan de\u011fildir ve hep ay\u0131 gibi bakar. Fakat \u00e7al\u0131\u015fkand\u0131r, kalemi elinden d\u00fc\u015fmez \u2013tam bir \u0130ngiliz yaz\u0131s\u0131 vard\u0131r ve do\u011frusunu s\u00f6ylemek gerekirse, benim kadar iyi yazar\u2013 de\u011ferli bir adamd\u0131r! K\u0131sacas\u0131 biz onunla hi\u00e7 yak\u0131nla\u015fmad\u0131k, ama al\u0131\u015fkanl\u0131kla vedala\u015f\u0131r ve selamla\u015f\u0131rd\u0131k; e\u011fer bana zarf a\u00e7aca\u011f\u0131 laz\u0131m olursa, o zaman rica eder, \"Emelyan \u0130vanovi\u00e7, b\u0131\u00e7a\u011f\u0131 verir misiniz?\" derdim sadece, yani yak\u0131nl\u0131\u011f\u0131m\u0131z yan yana ya\u015farken ne kadar gerekirse o kadard\u0131. \u0130\u015fte o bana bug\u00fcn \u015f\u00f6yle dedi: \"Makar Alekseyevi\u00e7, siz ne d\u00fc\u015f\u00fcnmeye dald\u0131n\u0131z \u00f6yle?\" Bakt\u0131m, adam iyili\u011fimi istiyor, a\u00e7\u0131ld\u0131m ona; yani, \u015f\u00f6yle \u015f\u00f6yle dedim, Emelyan \u0130vanovi\u00e7, her \u015feyi anlatmad\u0131m tabii, Tanr\u0131 korusun, asla anlatmam, \u00e7\u00fcnk\u00fc anlatmaya cesaret edemem, ama elim s\u0131k\u0131\u015f\u0131k falan gibi bir \u015feyler a\u00e7t\u0131m ona. \"Can\u0131m, siz en iyisi,\" dedi Emelyan \u0130vanovi\u00e7, \"bor\u00e7 al\u0131n; baksan\u0131za Pyotr Petrovi\u00e7'ten al\u0131yorlar, faizle veriyor; ben ald\u0131m; makul de bir faiz veriyorum.\" Yani, Varenka, kalbim \u00fcrperdi. D\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, belki Tanr\u0131 onun ruhunu yumu\u015fat\u0131r, Pyotr Petrovi\u00e7 hay\u0131rseverdir, bana da bor\u00e7 verir. B\u00f6ylece hesab\u0131ma g\u00f6re hem ev sahibisine paras\u0131n\u0131 \u00f6derim, hem size yard\u0131m ederim hem de \u00fcst\u00fcmdekileri tamir ettiririm, utan\u00e7tan kurtulurum; yerimde oturam\u0131yorum, Tanr\u0131 cezalar\u0131n\u0131 versin, bu s\u0131r\u0131t\u0131klar yine bizimle alay edecekler diye! Majesteleri de bu aralar masam\u0131n yan\u0131ndan s\u0131k s\u0131k ge\u00e7iyor; Tanr\u0131 korusun, ya bana bir bakar da uygunsuz bir \u015fekilde giyindi\u011fimi g\u00f6r\u00fcrse! En \u00f6nem verdi\u011fi \u015fey de temizlik ve d\u00fczendir. Kendileri, belki, hi\u00e7bir \u015fey s\u00f6ylemeyebilirler, ama ben utan\u00e7tan \u00f6l\u00fcr\u00fcm, \u00f6l\u00fcr\u00fcm i\u015fte. Bunun sonucunda ben, utanc\u0131m\u0131 delik cebime koyup Pyotr Petrovi\u00e7'e gittim, hem umut dolu, hem de bilememekten \u00f6l\u00fcmle canl\u0131l\u0131k aras\u0131 bir halde gittim. Neyse, Varenka, sonu\u00e7ta her \u015fey sa\u00e7ma sapan bir son buldu! Bir \u015feyle me\u015fguld\u00fc, Fedosey \u0130vanovi\u00e7'le konu\u015fuyordu. Yan\u0131na yakla\u015ft\u0131m, ellerine yap\u0131\u015ft\u0131m: \"Pyotr Petrovi\u00e7,\" dedim, \"Pyotr Petrovi\u00e7!\" Ba\u015f\u0131n\u0131 \u00e7evirdi, ben de devam ettim: Durum b\u00f6yle b\u00f6yle, dedim, otuz ruble falan filan dedim. \u00d6nce beni anlayamad\u0131, ama sonra, her \u015feyi a\u00e7\u0131klad\u0131\u011f\u0131m zaman da g\u00fcld\u00fc ve hi\u00e7, \u00f6ylece sustu. Ayn\u0131 \u015feyleri tekrar ettim ona. O da bana, \"Rehin verecek bir \u015feyiniz var m\u0131?\" diye sordu. Bu arada evra\u011f\u0131na d\u00f6nm\u00fc\u015ft\u00fc bile, bir \u015feyler yaz\u0131yor, bana bakm\u0131yordu. Biraz \u015fa\u015falad\u0131m. \"Hay\u0131r, Piyotr Petrovi\u00e7, rehinim yok,\" diyerek ona a\u00e7\u0131klad\u0131m; \"ama,\" dedim, \"maa\u015f alaca\u011f\u0131m, o zaman veririm, hemen veririm, \u00f6nce borcumu \u00f6derim.\" Bu s\u0131rada birisi \u00e7a\u011f\u0131rd\u0131 onu, bekledim, geri geldi, kaleminin ucunu a\u00e7maya koyuldu, beni fark etmemi\u015f gibi yapt\u0131. Ben yine de konu\u015ftum, \"Ne dersiniz,\" dedim, \"Pyotr Petrovi\u00e7, bir \u015fey yap\u0131lamaz m\u0131?\" Sustu, duymam\u0131\u015f gibi yapt\u0131, ben durdum bekledim, d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, son kez deneyeyim, dedim; eline yap\u0131\u015ft\u0131m. Bir \u015feyler s\u00f6yleyecek gibi oldu, kalemini a\u00e7may\u0131 bitirdi, yazmaya ba\u015flad\u0131; ben de uzakla\u015ft\u0131m. Can\u0131m, g\u00f6r\u00fcyor musunuz, belki de\u011ferli insanlar olabilir hepsi ama kibirli, \u00e7ok kibirli insanlar... beni kat kat a\u015farlar! Biz kimiz onlar kim, Varenka! Bu y\u00fczden size yazd\u0131m b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131. Emelyan \u0130vanovi\u00e7 g\u00fcl\u00fcp ba\u015f\u0131n\u0131 sallad\u0131, ama beni i\u00e7tenlikle cesaretlendirdi. Emelyan \u0130vanovi\u00e7 sayg\u0131n bir insan. Bana birini tavsiye etmeye s\u00f6z verdi; Varenka, bu adam, V\u0131borg \u00fczerinde oturuyor, o da faizle para veriyor, 14. dereceden23 biri. Emelyan \u0130vanovi\u00e7 bu adam\u0131n hemen verece\u011fini s\u00f6yl\u00fcyor; yar\u0131n gidece\u011fim mele\u011fim, iyi mi? Ne dersiniz? Zaten bor\u00e7 almamak bir k\u00e2bus! Ev sahibesi beni evden atmak \u00fczere ve bana yemek vermeyi kabul etmiyor. \u00c7izmelerim de \u00e7ok k\u00f6t\u00fc durumda, can\u0131m, d\u00fc\u011fmem bile yok... Daha neler neler eksik bende! \u0130dareden biri bu t\u00fcr uygunsuzluklar\u0131 fark edecek olursa, ne olur? Felaket, Varenka, felaket, tam bir felaket!\n\nMakar Devu\u015fkin\n\n4 A\u011fustos\n\nSevgili Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nTanr\u0131 a\u015fk\u0131na, Makar Alekseyevi\u00e7, olabildi\u011fince \u00e7abuk bir \u015fekilde biraz para bulun; bug\u00fcnk\u00fc ko\u015fullarda sizden hi\u00e7bir \u015fekilde yard\u0131m istemezdim, ama durumumu bir bilseydiniz! Bu dairede kalmam\u0131za imk\u00e2n yok. Korkun\u00e7 tats\u0131zl\u0131klar geldi ba\u015f\u0131ma ve ke\u015fke \u015fu anda ne kadar \u015fa\u015fk\u0131n ve heyecan i\u00e7inde oldu\u011fumu bilseydiniz! D\u00fc\u015f\u00fcnsenize, dostum: Bu sabah bize yabanc\u0131, ya\u015fl\u0131, ihtiyar denebilecek, madalyal\u0131 bir adam geldi. Bizde ne i\u015fi oldu\u011funu anlayamad\u0131\u011f\u0131mdan tedirgin oldum. Fedora o s\u0131rada d\u00fckk\u00e2na gitmi\u015fti. Adam bana nas\u0131l ya\u015fad\u0131\u011f\u0131m\u0131, ne yapt\u0131\u011f\u0131m\u0131 sormaya ba\u015flad\u0131 ve yan\u0131t vermemi bile beklemeden bana o subay\u0131n amcas\u0131 oldu\u011funu s\u00f6yledi; kaba davran\u0131\u015f\u0131 ve bizi b\u00fct\u00fcn binaya k\u00fc\u00e7\u00fck d\u00fc\u015f\u00fcrmesi nedeniyle ye\u011fenine \u00e7ok \u00f6fkelenmi\u015f; ye\u011feninin \u00e7ocuk oldu\u011funu, havai oldu\u011funu ve kendisinin beni korumas\u0131 alt\u0131na almaya haz\u0131r oldu\u011funu s\u00f6yledi; bana gen\u00e7lere kulak asmamam\u0131 \u00f6\u011f\u00fctledi, benim i\u00e7in bir baba gibi kayg\u0131land\u0131\u011f\u0131n\u0131, bana kar\u015f\u0131 babacan duygular besledi\u011fini ve bana yard\u0131m etmeye haz\u0131r oldu\u011funu s\u00f6yledi. K\u0131pk\u0131rm\u0131z\u0131 oldum, ne d\u00fc\u015f\u00fcnece\u011fimi bilemedim, ama hemen kabul etmedim. Zorla elimi tuttu, yana\u011f\u0131m\u0131 ok\u015fad\u0131, \u00e7ok g\u00fczel oldu\u011fumu ve yanaklar\u0131mda gamzeler olmas\u0131ndan \u00e7ok ho\u015fnut oldu\u011funu (Tanr\u0131 bilir ne s\u00f6yledi\u011fini!) s\u00f6yledi ve sonunda, art\u0131k ihtiyar biri oldu\u011funu s\u00f6yleyerek beni \u00f6pmeye kalkt\u0131. (Bu kadar i\u011fren\u00e7ti!) O s\u0131rada Fedora geldi i\u00e7eri. Adam hemen tedirgin oldu ve benim sadeli\u011fime ve ahlak\u0131ma sayg\u0131 duydu\u011funu tekrar s\u00f6yleyip ona kar\u015f\u0131 yabanc\u0131l\u0131k g\u00f6stermememi istedi\u011fini s\u00f6yledi. Sonra da Fedora'y\u0131 bir kenara \u00e7ekti ve tuhaf bir teklifle ona biraz para vermek istedi. Elbette, almad\u0131 Fedora. Sonunda adam evine gitti, gitmeden \u00f6nce bir kez daha b\u00fct\u00fcn s\u00f6zlerini tekrarlad\u0131, bana yine gelece\u011fini ve k\u00fcpe getirece\u011fini s\u00f6yledi (herhalde, \u00e7ok utanm\u0131\u015ft\u0131); bana evimi de\u011fi\u015ftirmemi \u00f6nerdi ve onun elinde olan, bana hi\u00e7bir \u015feye mal olmayacak olan g\u00fczel bir ev tavsiye etti; beni \u00e7ok sevdi\u011fini s\u00f6yledi, onurlu ve ak\u0131ll\u0131 bir gen\u00e7 k\u0131z oldu\u011fumu s\u00f6yledi, yozla\u015fm\u0131\u015f gen\u00e7lerden uzak durmam\u0131 \u00f6\u011f\u00fctledi ve sonunda, Anna Fedorovna'y\u0131 tan\u0131d\u0131\u011f\u0131n\u0131 ve Anna Fedorovna'n\u0131n ondan beni bizzat ziyarete gelece\u011fini bana s\u00f6ylemesini rica etti\u011fini s\u00f6yledi. O zaman her \u015feyi anlad\u0131m. Bana ne oldu, bilmiyorum; hayat\u0131mda ilk kez b\u00f6yle bir \u015fey ya\u015fad\u0131m; kendimi kaybettim; onu ay\u0131plad\u0131m. Fedora bana yard\u0131m etti ve adam\u0131 neredeyse att\u0131k evden. B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n Anna Fedorovna'n\u0131n i\u015fi oldu\u011funa karar verdik; yoksa o nereden bizi bilecekti?\n\n\u015eimdi size sesleniyorum, Makar Alekseyevi\u00e7, yard\u0131m etmeniz i\u00e7in yalvar\u0131yorum. Beni bu durumda b\u0131rakmay\u0131n, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na! Bor\u00e7 al\u0131n, l\u00fctfen, birazc\u0131k olsun para bulun, evden ta\u015f\u0131nmam\u0131z laz\u0131m, burada daha fazla kalmam\u0131za imk\u00e2n yok: Fedora da bunu s\u00f6yl\u00fcyor. En az yirmi be\u015f ruble laz\u0131m bize; bu paray\u0131 size \u00f6deyece\u011fim; \u00e7al\u0131\u015f\u0131p kazanaca\u011f\u0131m; Fedora bana birka\u00e7 g\u00fcnl\u00fck daha i\u015f bulacak, yani e\u011fer sizden daha \u00e7ok faiz isterlerse, ald\u0131rmay\u0131n, kabul edin. Size hepsini \u00f6deyece\u011fim, yeter ki, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na yard\u0131m edin bana. Sizi b\u00f6yle bir durumdayken rahats\u0131z etmek \u00e7ok zor geliyor bana; ama bir tek sizde umudum! Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, Makar Alekseyevi\u00e7, beni d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcn ve Tanr\u0131 yard\u0131mc\u0131n\u0131z olsun!\n\nV.D.\n\n4 A\u011fustos\n\nG\u00fcvercinim, Varvara Alekseyevna,\n\n\u0130\u015fte b\u00fct\u00fcn bu beklenmedik darbeler sars\u0131yor beni! \u0130\u015fte bu t\u00fcr korkun\u00e7 felaketler mahvediyor ruhumu! Bu f\u0131rsat\u00e7\u0131 ve i\u015fe yaramaz pinpon d\u00f6k\u00fcnt\u00fclerinin, mele\u011fim, sizi \u00f6l\u00fcm d\u00f6\u015fe\u011fine s\u00fcr\u00fcklemek istemesi bir yana, b\u00fct\u00fcn bunlar bir yana, bu f\u0131rsat\u00e7\u0131lar beni de oraya s\u00fcr\u00fcklemek istiyorlar. Ve s\u00fcr\u00fckl\u00fcyorlar da, yemin ederim, s\u00fcr\u00fckl\u00fcyorlar! Zaten art\u0131k size yard\u0131m edemezsem \u00f6lmeye haz\u0131r\u0131m! Size yard\u0131m edemezsem, \u00f6l\u00fcm\u00fcm olur benim Varenka, saf, tertemiz bir \u00f6l\u00fcm, ama yard\u0131m edersem o zaman benden u\u00e7up gideceksiniz, yuvadan u\u00e7an bir ku\u015f gibi, bayku\u015flar\u0131n, y\u0131rt\u0131c\u0131 ku\u015flar\u0131n gagalaya gagalaya \u00f6ld\u00fcrmeye haz\u0131rland\u0131\u011f\u0131 bir ku\u015f gibi. \u0130\u015fte bu bana i\u015fkence ediyor, can\u0131m. Ama siz de, Varenka, siz de \u00e7ok ac\u0131mas\u0131zs\u0131n\u0131z! Nas\u0131l yapt\u0131n\u0131z bunu? Size ac\u0131 veriyorlar, sizi incitiyorlar, siz, yavru ku\u015fum, ac\u0131 \u00e7ekiyorsunuz, beni kayg\u0131land\u0131rd\u0131\u011f\u0131n\u0131z i\u00e7in kah\u0131rlan\u0131yorsunuz, hatta borcu \u00f6demeye s\u00f6z veriyorsunuz, yani, do\u011frusunu s\u00f6ylemek gerekirse, zay\u0131f sa\u011fl\u0131\u011f\u0131n\u0131zla bana vaktinde \u00f6demek i\u00e7in \u00f6leceksiniz. Fakat siz, Varenka, bir d\u00fc\u015f\u00fcnsenize neden bahsetti\u011finizi! Neden diki\u015f yapman\u0131z gereksin, neden \u00e7al\u0131\u015fman\u0131z gereksin, zavall\u0131 k\u00fc\u00e7\u00fck kafan\u0131z\u0131 kayg\u0131larla yorman\u0131z, k\u00fc\u00e7\u00fck g\u00fczel g\u00f6zlerinizi y\u0131pratman\u0131z ve sa\u011fl\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 bozman\u0131z niye gereksin? Ah, Varenka, Varenka, g\u00f6r\u00fcyor musunuz g\u00fcvercinim, hi\u00e7bir \u015feye yaram\u0131yorum, ben de biliyorum hi\u00e7bir \u015feye yaramad\u0131\u011f\u0131m\u0131; ama sanki yar\u0131yormu\u015fum gibi yap\u0131yorum! Her \u015feyi a\u015faca\u011f\u0131m, i\u015fleri yoluna sokaca\u011f\u0131m, baz\u0131 edebiyat\u00e7\u0131lar\u0131n evraklar\u0131n\u0131 temize \u00e7ekece\u011fim, onlara gidece\u011fim, bizzat gidece\u011fim, i\u015f isteyece\u011fim; \u00e7\u00fcnk\u00fc onlar, can\u0131m, iyi yaz\u0131c\u0131lar ararlar, biliyorum arad\u0131klar\u0131n\u0131, sizin yorgun d\u00fc\u015fmenize izin vermeyece\u011fim; b\u00f6yle y\u0131k\u0131c\u0131 hallerin i\u00e7ine girmenize izin vermeyece\u011fim. K\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim, ben, hemen i\u015f bulaca\u011f\u0131m, bulamamaktansa \u00f6l\u00fcr\u00fcm. Bir de k\u00fc\u00e7\u00fck g\u00fcvercinim, faizden art\u0131k korkmamam gerekti\u011fini yazm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z; korkmuyorum zaten can\u0131m, korkmuyorum, art\u0131k hi\u00e7bir \u015feyden korkmuyorum. Can\u0131m, ben k\u0131rk ruble isteyece\u011fim; bu \u00e7ok de\u011fildir, de\u011fil mi Varenka, ne dersiniz? Benim s\u00f6z\u00fcme g\u00fcvenip k\u0131rk rubleyi verirler mi acaba? Yani, demek istedi\u011fim, beni bir bak\u0131\u015fta g\u00fcvenilir ve emniyetli biri sayarlar m\u0131? \u00c7ehreme ilk bak\u0131\u015fta benim i\u00e7in iyi bir yarg\u0131ya varabilirler mi? D\u00fc\u015f\u00fcnsenize, mele\u011fim, ikna edebilir miyim ben? Siz ne dersiniz bu konuda? Biliyor musunuz, b\u00f6yle bir korku hissetmek... hastal\u0131kl\u0131, tam olarak s\u00f6ylenirse hastal\u0131kl\u0131! K\u0131rk rubleden yirmi be\u015fini size verece\u011fim, Varenka; iki rubleyi ev sahibisine, kalan\u0131 da kendi masraflar\u0131ma ay\u0131r\u0131r\u0131m. Bak\u0131n, ev sahibesine daha \u00e7ok vermek gerekirdi, hatta fazladan vermek laz\u0131md\u0131; ama b\u00fct\u00fcn her \u015feyi de\u011ferlendirir, benim ihtiya\u00e7lar\u0131m\u0131 bir daha hesaplarsan\u0131z, daha fazla veremeyece\u011fimi g\u00f6r\u00fcrs\u00fcn\u00fcz, bu y\u00fczden, bundan bahsetmek imk\u00e2ns\u0131z, d\u00fc\u015f\u00fcnmek bile gereksiz. Bir g\u00fcm\u00fc\u015f rubleye \u00e7izme alaca\u011f\u0131m; art\u0131k bilemiyorum, yar\u0131n bu eskilerle i\u015fe gidip gidemeyece\u011fimi. Boyun fular\u0131 da gerekli bana, \u00e7\u00fcnk\u00fc eskisi bir y\u0131l\u0131 doldurdu art\u0131k; ama siz bana eski \u00f6nl\u00fc\u011f\u00fcn\u00fczden sadece bir fular yapmay\u0131 de\u011fil, g\u00f6\u011f\u00fcsl\u00fck dikmeyi de vaat etmi\u015ftiniz, fular\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcnmeyece\u011fim o y\u00fczden. Yani b\u00f6ylece, fular da var, \u00e7izme de. \u015eimdi s\u0131ra d\u00fc\u011fmelerde k\u00fc\u00e7\u00fck dostum! Ama siz kabul edersiniz ki, canca\u011f\u0131z\u0131m, d\u00fc\u011fme olmadan yapamam; ceketimin yar\u0131s\u0131nda d\u00fc\u011fme kalmad\u0131 bile! Majesteleri'nin bendeki bu d\u00fczensizli\u011fi fark edip de bir \u015fey s\u00f6yleyebilece\u011fini ne zaman d\u00fc\u015f\u00fcnsem titriyorum, kim bilir neler s\u00f6yler! Can\u0131m, ben, dinleyemem bile s\u00f6ylediklerini; \u00e7\u00fcnk\u00fc \u00f6l\u00fcr\u00fcm, \u00f6l\u00fcr\u00fcm, orac\u0131kta \u00f6l\u00fcr\u00fcm, \u00e7\u00fcnk\u00fc bu olursa utan\u00e7tan \u00f6l\u00fcr\u00fcm, bir tek d\u00fc\u015f\u00fcncesi bile yeter! Ah, can\u0131m! Evet, \u015fimdi b\u00fct\u00fcn ihtiya\u00e7lardan geriye \u00fc\u00e7 ruble kald\u0131; o da ge\u00e7inmeye ve yar\u0131m k\u00fclah t\u00fct\u00fcne gidiyor; \u00e7\u00fcnk\u00fc, k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim, t\u00fct\u00fcns\u00fcz ya\u015fayamam, fakat dokuz g\u00fcnd\u00fcr a\u011fz\u0131ma pipo koyamad\u0131m. Alabilirdim, b\u00fct\u00fcn samimiyetimle s\u00f6yl\u00fcyorum, alabilirdim, ama size de bir \u015fey s\u00f6ylemedim, b\u00fct\u00fcn samimiyetimle. Sizin de ba\u015f\u0131n\u0131zda bela var, siz de en ufak \u015feye ihtiya\u00e7 halindesiniz, bense burada \u00e7e\u015fitli hazlar\u0131n tad\u0131n\u0131 \u00e7\u0131kar\u0131yorum; i\u015fte bu y\u00fczden almad\u0131m ve size bunu s\u00f6ylememin nedeni vicdan azab\u0131 \u00e7ekmemeniz i\u00e7in. Size a\u00e7\u0131k\u00e7a itiraf ediyorum, Varenka, art\u0131k a\u015f\u0131r\u0131 yoksul bir haldeyim, yani buna benzer bir \u015fey asla gelmemi\u015fti ba\u015f\u0131ma. Ev sahibesi beni a\u015fa\u011f\u0131l\u0131yor, kimseden bir sayg\u0131 g\u00f6rm\u00fcyorum; en korkun\u00e7 ihtiya\u00e7lar, bor\u00e7lar i\u00e7indeyim; i\u015fyerinde meslekta\u015flarla daha \u00f6nce de \u015fen \u015fakrak de\u011fildi aram\u0131z, ama can\u0131m, art\u0131k, hi\u00e7 konu\u015fmuyorlar. Sakl\u0131yorum, dikkatle sakl\u0131yorum herkesten, hem kendimi sakl\u0131yorum, hem de i\u015fe gitti\u011fim zaman, yan yan, herkesten uzak durarak gidiyorum. Zaten bunlar\u0131 sadece size itiraf etmek i\u00e7in g\u00fc\u00e7 bulabiliyorum ruhumda... Ya, paray\u0131 vermezlerse?! Neyse, hay\u0131r, en iyisi, Varenka, b\u00f6yle \u015feyleri \u00f6nceden d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcp i\u00e7inizi karartmayay\u0131m. Siz de bunu d\u00fc\u015f\u00fcnmeyin ve k\u00f6t\u00fc d\u00fc\u015f\u00fcncelerle ac\u0131 \u00e7ekmeyin diye uyarmak \u00fczere yaz\u0131yorum bunu da. Ah, Tanr\u0131m, siz ne yapacaks\u0131n\u0131z! Ger\u00e7ekten de, o zaman bu evden \u00e7\u0131kamayacaks\u0131n\u0131z ve ben de sizin yan\u0131n\u0131zda olaca\u011f\u0131m. Ama hay\u0131r, o zaman d\u00f6nemem de, kaybolup giderim bir yere, mahvolurum. Art\u0131k burada bitireyim, t\u0131ra\u015f olmam laz\u0131m, t\u0131ra\u015f daha derli toplu g\u00f6steriyor, derli toplu g\u00f6r\u00fcnmek hep i\u015fe yarar. Neyse, Tanr\u0131 yard\u0131mc\u0131m\u0131z olsun! Dua edip yola koyuluyorum!\n\nM. Devu\u015fkin\n\n5 A\u011fustos\n\nSevgili Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nEn az\u0131ndan siz umutsuzlu\u011fa kap\u0131lmasayd\u0131n\u0131z! Zaten yeterince dert var. Size otuz g\u00fcm\u00fc\u015f kopek g\u00f6nderiyorum; daha fazlas\u0131 gelmiyor elimden. Kendinize gerekeni al\u0131n, yar\u0131na kadar bir \u015fekilde ge\u00e7inebilecek kadar\u0131n\u0131. Bizim elimizde hemen hi\u00e7bir \u015fey kalmad\u0131, yar\u0131n art\u0131k ne olur bilemiyorum. H\u00fcz\u00fcn verici, Makar Alekseyevi\u00e7! Fakat, h\u00fcz\u00fcnlenmeyin; ba\u015faramad\u0131k, ne yapars\u0131n\u0131z! Fedora bunun felaket olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131, bir s\u00fcre daha bu dairede kal\u0131p gerekirse ta\u015f\u0131nabilece\u011fimizi, zaten isterlerse bizi her yerde bulabileceklerini s\u00f6yl\u00fcyor. Fakat yine de art\u0131k burada kalmak iyi olmayacak. E\u011fer kederlenmeyecekseniz, bir \u015feyler yazacakt\u0131m size.\n\nSizin tuhaf bir karakteriniz var Makar Alekseyevi\u00e7! Her \u015feyden \u00e7ok a\u015f\u0131r\u0131 etkileniyor kalbiniz; bu y\u00fczden de hep mutsuz bir insan oluyorsunuz. B\u00fct\u00fcn mektuplar\u0131n\u0131z\u0131 dikketle okuyorum ve her mektubunuzda benim i\u00e7in ac\u0131 \u00e7ekip kayg\u0131land\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131, benim bile kayg\u0131lanmad\u0131\u011f\u0131m kadar kayg\u0131land\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 g\u00f6r\u00fcyorum. Sizin iyi kalbiniz i\u00e7in her \u015fey s\u00f6ylenecektir elbette, ama ben onun \u00e7ok a\u015f\u0131r\u0131 iyi oldu\u011funu s\u00f6yleyece\u011fim. Size dost\u00e7a bir \u00f6\u011f\u00fct vereyim, Makar Alekseyevi\u00e7. Size minnettar\u0131m, her \u015fey i\u00e7in \u00e7ok minnettar\u0131m, bana yapt\u0131klar\u0131n\u0131z i\u00e7in minnettar\u0131m, b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 \u00e7ok iyi anl\u0131yorum; o y\u00fczden takdir edersiniz, sizi \u015fimdi, b\u00fct\u00fcn bu dertlerinizden, benim ister istemez sebebi oldu\u011fum dertlerinizden dolay\u0131 bu halde g\u00f6rmek beni nas\u0131l etkiliyor; art\u0131k sadece benim ya\u015fay\u0131\u015f\u0131mla \u2013mutluluklar\u0131mla, ac\u0131lar\u0131mla, \u00f6fkelerimle\u2013 ya\u015fad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 g\u00f6rmek beni etkiliyor! E\u011fer ba\u015fkas\u0131n\u0131n olan her \u015feyi insan\u0131n kalbine almas\u0131 ve ayn\u0131 g\u00fc\u00e7te hissetmesi m\u00fcmk\u00fcn olsayd\u0131, do\u011frusu, insan bundan en mutsuz insan olurdu. Bug\u00fcn, siz i\u015ften sonra bize geldi\u011finiz zaman, sizi g\u00f6r\u00fcr g\u00f6rmez \u00fcrkt\u00fcm. O kadar solgun, tedirgin, umutsuzdunuz ki, y\u00fcz\u00fcn\u00fczden d\u00fc\u015fen bin par\u00e7a olmu\u015ftu, bana ba\u015far\u0131s\u0131z oldu\u011funuzu anlatmaktan korktunuz, beni \u00fczmekten, tedirgin etmekten korktunuz, kalbinizden her \u015fey u\u00e7up gitti. Makar Alekseyevi\u00e7! H\u00fcz\u00fcnlenmeyin, kederlenmeyin, daha sa\u011fduyulu olun, rica ediyorum, yalvar\u0131yorum size bunun i\u00e7in. G\u00f6receksiniz, her \u015fey iyi olacak, her \u015fey daha iyi olacak; yoksa sizin ya\u015faman\u0131z g\u00fc\u00e7le\u015fecek, ba\u015fkas\u0131n\u0131n ac\u0131lar\u0131yla sonsuz kederlenir ac\u0131 \u00e7ekersiniz. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, dostum; yalvar\u0131r\u0131m size, benim i\u00e7in \u00e7ok kayg\u0131lanmay\u0131n.\n\nV.D.\n\n5 A\u011fustos\n\nG\u00fcvercinim, Varenka,\n\nPeki, iyi, k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim, iyi! Para bulamamam\u0131n bir felaket olmad\u0131\u011f\u0131na karar vermi\u015fsiniz. Peki, iyi, huzurluyum, mutluyum sizin ad\u0131n\u0131za. Hatta beni, bu ihtiyar\u0131 terk etmeyip o evde kald\u0131\u011f\u0131n\u0131z i\u00e7in de mutluyum. Hatta dahas\u0131n\u0131 s\u00f6yleyeyim, kalbim sizin mektubunuzda benim hakk\u0131mda iyi \u015feyler yazd\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 ve duygular\u0131m\u0131 \u00f6vd\u00fc\u011f\u00fcn\u00fcz\u00fc g\u00f6r\u00fcnce b\u00fcy\u00fck bir mutlulukla doldu. Bunu gururdan s\u00f6ylemiyorum, benim kalbim i\u00e7in kayg\u0131land\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 g\u00f6rerek beni sevdi\u011finizi anlam\u0131\u015f oldu\u011fum i\u00e7in s\u00f6yl\u00fcyorum. Peki, iyi; art\u0131k kendi kalbimden bahsedece\u011fim! Kalbim kendince bir havada; siz de cesaretsiz olmamam i\u00e7in uyar\u0131yorsunuz, can\u0131m. Evet, k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim, ne yaz\u0131k ki, ben de s\u00f6yl\u00fcyorum buna, cesaretsizli\u011fe gerek olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131; ama \u00f6yleyse, can\u0131m benim, siz karar verin yar\u0131n hangi \u00e7izmelerle gideyim i\u015fe! Durum bu, can\u0131m; bu t\u00fcr bir fikir bile insan\u0131 mahvedebilir, kesinlikle mahveder. En \u00f6nemlisi, canca\u011f\u0131z\u0131m, kendim i\u00e7in \u00fcz\u00fclm\u00fcyor, kendim i\u00e7in ac\u0131 \u00e7ekmiyorum; bana g\u00f6re hi\u00e7bir \u015fey fark etmez, dondurucu ayazda paltosuz, \u00e7izmesiz gezerim, her \u015feye katlan\u0131r, dayan\u0131r\u0131m, bana v\u0131z gelir; sade, k\u00fc\u00e7\u00fck bir insan\u0131m ben, ama insanlar ne der? D\u00fc\u015fmanlar\u0131m, k\u00f6t\u00fc dillilerin hepsi ne der paltosuz gidersem? Zaten insan paltoyla geziyor, \u00e7izme giyiyorsa ne yaz\u0131k ki hep ba\u015fkalar\u0131 i\u00e7in yap\u0131yor bunu. Bu durumda \u00e7izmeler de, can\u0131m, ruhum benim, isminin onurunu ve de\u011ferini korumak i\u00e7in gerekli; delik \u00e7izmeler i\u00e7indeyken ya ruhum ya onurum zarar g\u00f6r\u00fcr, inan\u0131n, can\u0131m, bunca y\u0131ll\u0131k deneyimime inan\u0131n; benim gibi d\u00fcnyay\u0131 ve insanlar\u0131 tan\u0131yan bir ihtiyar\u0131 dinleyin, birtak\u0131m acemi ve k\u00f6t\u00fc yazarlar\u0131 dinlemeyin.\n\nBen size ayr\u0131nt\u0131s\u0131yla anlatamad\u0131m, can\u0131m, bug\u00fcn asl\u0131nda neler oldu\u011funu, bug\u00fcn neler \u00e7ekti\u011fimi. Neler \u00e7ektim, tek bir sabahta ne kadar \u00e7ok ruhsal zorlu\u011fa katland\u0131m, b\u00f6ylesini b\u00fct\u00fcn y\u0131l hi\u00e7 \u00e7ekmemi\u015ftim. \u015e\u00f6yle oldu: Gittim, \u00f6nce, ondan bor\u00e7 para almak ve i\u015fe gidebilmek i\u00e7in erkenden gittim. Bug\u00fcn de \u00f6yle bir ya\u011fmur vard\u0131, \u00f6yle \u015fiddetli ya\u011fd\u0131 ki! Bir tanem, ben paltoma sar\u0131nd\u0131m, giderken hep d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorum: \"Tanr\u0131m! Ba\u011f\u0131\u015fla,\" diyorum, \"g\u00fcnahlar\u0131m\u0131 ve arzular\u0131m\u0131 yerine getir.\"... Kilisesi'nin yan\u0131ndan ge\u00e7tim, ha\u00e7 \u00e7\u0131kard\u0131m, b\u00fct\u00fcn g\u00fcnahlar\u0131m\u0131 hat\u0131rlad\u0131m, y\u00fcce Tanr\u0131'yla anla\u015fmam\u0131n uygunsuz oldu\u011funu hat\u0131rlad\u0131m. Kendi kendime k\u0131zd\u0131m ve hi\u00e7bir \u015feyi g\u00f6rmek istemedim; \u00f6ylece, yolu takip edip gittim. Caddeler bo\u015ftu, kime rastlasam me\u015fguld\u00fc, dalg\u0131nd\u0131, \u015fa\u015facak bir \u015fey de yoktu; o kadar erken vakitte, b\u00f6yle bir havada kim gezer! Kir pas i\u00e7inde bir i\u015f\u00e7i toplulu\u011fu \u00e7\u0131kt\u0131 kar\u015f\u0131ma; \u00e7arpa \u00e7arpa ge\u00e7tiler, k\u00f6yl\u00fcler! \u00dcrkeklik geldi \u00fczerime, tedirgin oldum, paray\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcnmek bile istemiyordum a\u00e7\u0131k\u00e7as\u0131 \u2013 art\u0131k ne olacaksa olsun! Voskresenski K\u00f6pr\u00fcs\u00fc'nde tabanlar\u0131m iflas etti, art\u0131k neyin \u00fczerinde gitti\u011fimi bilmez haldeydim. O s\u0131rada bizim katip Ermolayev kar\u015f\u0131ma \u00e7\u0131kt\u0131, selam verdi, durdu, g\u00f6zleriyle takip etti sanki votka \u0131smarlamam\u0131 ister gibi; ah, karde\u015fim, diye d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, votkaym\u0131\u015f, nereden \u00e7\u0131kt\u0131 bu votka! Korkun\u00e7 yorulmu\u015ftum, durdum, dinlendim biraz, devam ettim biraz daha. Kasten \u00e7evreme bak\u0131nd\u0131m, birtak\u0131m fikirler gelsin, oyalanay\u0131m, kendime geleyim diye; olmad\u0131 \u2013 tek bir fikir bile gelmedi akl\u0131ma, bir de iki kat \u00e7amurlanm\u0131\u015ft\u0131m, utan\u0131lacak haldeydim. Sonunda uzakta ah\u015fap, sar\u0131, tara\u00e7a gibi bir \u00e7at\u0131 kat\u0131 olan evi g\u00f6rd\u00fcm; tam \u00f6yleymi\u015f, tam Emelyan \u0130vanovi\u00e7'in dedi\u011fi gibiymi\u015f Markov'un evi. (Faizle para veren buydu, can\u0131m, Markov.) Art\u0131k kendimi bilmiyordum ve Markov'un evi oldu\u011funu anlad\u0131\u011f\u0131m halde, bir bek\u00e7iye sordum, \"Karde\u015f,\" dedim, \"bu kimin evi.\" Bek\u00e7i kaba sabayd\u0131, isteksizce konu\u015ftu, sanki birine sinirlenmi\u015f de, s\u00f6zc\u00fckleri di\u015flerinin aras\u0131ndan t\u0131slar gibi, \"Budur, budur,\" dedi, \"Markov'un evi.\" Bek\u00e7iler hep b\u00f6yledir ama bana ne bek\u00e7iden? Hepsi kaba ve tats\u0131z bir his b\u0131rak\u0131r insanda, k\u0131sacas\u0131, hepsi ayn\u0131d\u0131r; insan hep kendi durumuna uygun bir \u015feyle kar\u015f\u0131la\u015f\u0131r, hep b\u00f6yle olur bu. Evin yan\u0131ndan caddede \u00fc\u00e7 kez gidip geldim, gidip geldik\u00e7e de iyice k\u00f6t\u00fcle\u015ftim, \"Hay\u0131r,\" diye d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, \"vermez, hi\u00e7bir \u015fekilde vermez!\" Tan\u0131mad\u0131\u011f\u0131m bir adam, i\u015fim de nazik bir i\u015f, tipim de d\u00fczg\u00fcn de\u011fil, \"Bakal\u0131m kader ne diyecek,\" diye d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm; daha sonra denemedim diye pi\u015fman olmayay\u0131m, diyerek sessizce ittim kap\u0131y\u0131. O s\u0131rada da tats\u0131z bir bela geldi; kirli, budala bir bah\u00e7e k\u00f6pe\u011fi tak\u0131ld\u0131 pe\u015fime; \u00fczerime t\u0131rman\u0131yor, yal\u0131yor! \u0130\u015fte b\u00f6yle rezil, sefil olaylar insan\u0131n pe\u015fini b\u0131rakmaz, can\u0131m, insana \u00fcrkeklik getirir, daha \u00f6nceden haz\u0131rlad\u0131\u011f\u0131n b\u00fct\u00fcn kararl\u0131l\u0131k yerle bir olur; neyse yar\u0131 diri yar\u0131 \u00f6l\u00fc bir halde girdim binaya, dosdo\u011fru belan\u0131n i\u00e7ine dald\u0131m; e\u015fikte, karanl\u0131kta, a\u015fa\u011f\u0131da ne oldu\u011funa bakmad\u0131m, t\u00f6kezledim ve bir kocakar\u0131ya \u00e7arpt\u0131m, kad\u0131n da bir testiden s\u00fct i\u00e7iyordu, b\u00fct\u00fcn s\u00fct d\u00f6k\u00fcl\u00fcverdi. Ciyak ciyak ba\u011f\u0131rd\u0131, esip \u00fcf\u00fcrd\u00fc aptal kocakar\u0131, \"Nereye gidiyorsun, moruk, ne i\u015fin var burada?\" Ba\u015flad\u0131 a\u011f\u0131r a\u011f\u0131r konu\u015fmaya. Can\u0131m, bu t\u00fcr olaylar\u0131n hep benim ba\u015f\u0131ma geldi\u011fini fark ettim; demek kaderime b\u00f6yle yaz\u0131lm\u0131\u015f; durmadan hi\u00e7 alakas\u0131z bir \u015feyler y\u00fcz\u00fcnden bocal\u0131yorum. G\u00fcr\u00fclt\u00fcye ya\u015fl\u0131, cadaloz ve _\u00e7uhonka_ ev sahibesi geldi, ben de ona hemen, \"Markov burada m\u0131 ya\u015f\u0131yor?\" diye sordum. \"Hay\u0131r,\" dedi; durdu, bana iyice bakt\u0131. \"Ne i\u015finiz var onunla?\" Ona a\u00e7\u0131klad\u0131m, Emelyan \u0130vanovi\u00e7 dedim, sonras\u0131n\u0131 anlatt\u0131m, bir i\u015fim var dedim. \u0130htiyar k\u0131z\u0131na seslendi, k\u0131z\u0131 \u00e7\u0131k\u0131p geldi, \u00e7\u0131plak ayakl\u0131, b\u00fcy\u00fck\u00e7e bir k\u0131z. \"Baban\u0131 \u00e7a\u011f\u0131r; yukar\u0131da kirac\u0131n\u0131n yan\u0131nda.\" Bana da, \"Buyurun,\" dedi. \u0130\u00e7eri girdim. Odada hi\u00e7bir \u015fey yoktu, duvarlarda tablolar as\u0131l\u0131yd\u0131, hep birtak\u0131m general portreleri, bir divan duruyordu, yuvarlak bir masa, bir muhabbet \u00e7i\u00e7e\u011fi, bir k\u0131na\u00e7i\u00e7e\u011fi; d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, \u00e7\u0131k\u0131p gidemedim, yeter, \u00f6yle mi, b\u00f6ylemi, gitsem mi kalsam m\u0131? Yani, can\u0131m, az kals\u0131n ka\u00e7acakt\u0131m! En iyisi diye d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, yar\u0131n geleyim; hava da daha iyi olur, gelir beklerim; bug\u00fcn s\u00fct d\u00f6k\u00fcld\u00fc i\u015fte, bu generaller de \u00f6fkeyle bak\u0131yor... Tam kap\u0131ya do\u011fru y\u00fcr\u00fcrken adam i\u00e7eri girdi; kendi halinde, sa\u00e7lar\u0131 ak, g\u00f6zleri h\u0131rs\u0131z\u0131ms\u0131, beli iple ba\u011flanm\u0131\u015f ya\u011fl\u0131 bir sabahl\u0131k var \u00fczerinde. Ne istedi\u011fimi sordu, ben de anlatt\u0131m: \"\u015e\u00f6yle \u015f\u00f6yle,\" dedim, \"i\u015fte Emelyan \u0130vanovi\u00e7, k\u0131rk ruble,\" dedim; \"durum bu.\" Ba\u015fka da bir \u015fey s\u00f6ylemedim. G\u00f6zlerinden davay\u0131 kaybetti\u011fimi g\u00f6rd\u00fcm. \"Hay\u0131r, yaz\u0131k ki,\" dedi, \"konu \u015fu ki, param yok; sizin rehin verebilece\u011finiz bir \u015fey var m\u0131yd\u0131?\" A\u00e7\u0131klamaya \u00e7al\u0131\u015ft\u0131m rehinlik bir \u015fey olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131, ama Emelyon \u0130vanovi\u00e7, a\u00e7\u0131klamaya gerek olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 belli etti. Sonuna kadar dinleyip, \"Hay\u0131r,\" dedi. \"Emelyan \u0130vanovi\u00e7 bilmem! Param yok benim.\" Neyse i\u015fte, neler dedi\u011fini ona anlatt\u0131m. \"Hep b\u00f6yledir zaten,\" diye d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm; bunu biliyordum, hissetmi\u015ftim; k\u0131sacas\u0131, Varenka, yer yar\u0131l\u0131p beni i\u00e7ine alsa \u00e7ok iyi olurdu; hava so\u011fuk, ayaklar\u0131m donmu\u015f, s\u0131rt\u0131m kar\u0131ncalanm\u0131\u015f. Ben adama bak\u0131yorum, o da bana bak\u0131yor ve hi\u00e7bir \u015fey s\u00f6ylemiyor \u2013gitsene, karde\u015fim, diyor, burada yapacak bir \u015fey yok\u2013 yani bu da olsa, iyice yerin dibine ge\u00e7ecektim. \"Nedir peki, ne i\u00e7in para laz\u0131md\u0131?\" (Durmu\u015f neyi soruyor, can\u0131m!) A\u011fz\u0131m\u0131 a\u00e7t\u0131m \u00f6yle bo\u015f bo\u015f durmamak i\u00e7in, ama dinlemedi bile, \"Hay\u0131r,\" dedi, \"para yok; olsayd\u0131,\" dedi, \"memnuniyetle verirdim.\" Ona anlatt\u0131m, anlatt\u0131m, \"Az bir para dedim zaten, size \u00f6deyece\u011fim, vaktinde \u00f6deyece\u011fim,\" vaktinden bile evvel verece\u011fim, ne kadar isterseniz al\u0131n faizi, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, \u00f6deyece\u011fim. Can\u0131m, o anda sizi hat\u0131rlad\u0131m, hep sizin talihsizli\u011finizi ve ihtiya\u00e7lar\u0131n\u0131z\u0131 hat\u0131rlad\u0131m, sizin yar\u0131m rublenizi hat\u0131rlad\u0131m. \"Hay\u0131r,\" dedi, \"faiz \u00f6nemli de\u011fil, ke\u015fke rehin olsayd\u0131! Ama zaten param yok, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na yok; olsayd\u0131,\" dedi, \"memnuniyetle,\" b\u00f6yle yemin de etti, haydut!\n\nNeyse, sonra, bir tanem, oradan nas\u0131l \u00e7\u0131kt\u0131\u011f\u0131m\u0131, V\u0131borg'da nas\u0131l y\u00fcr\u00fcd\u00fc\u011f\u00fcm\u00fc, Voskresenski K\u00f6pr\u00fcs\u00fc'n\u00fc nas\u0131l ge\u00e7ti\u011fimi hi\u00e7 hat\u0131rlam\u0131yorum, \u00e7ok yoruldum, dondum, kemiklerim dondu ve i\u015fe ancak saat onda varabildim. \u00c7amurlar\u0131 temizlemek istedim, ama kap\u0131c\u0131, Snegriyev yapamayaca\u011f\u0131m\u0131, f\u0131r\u00e7ay\u0131 kirletece\u011fimi, f\u0131r\u00e7an\u0131n devlete ait, z\u0131mmetli f\u0131r\u00e7a oldu\u011funu s\u00f6yledi. \u0130\u015fte b\u00f6yleler, can\u0131m, bu adamlar\u0131n ayaklar\u0131n\u0131 sildi\u011fi pa\u00e7avradan daha k\u00f6t\u00fc bir durumda de\u011fil miyim? Bu beni \u00f6ld\u00fcrmez mi, Varenka? Para de\u011fil beni \u00f6ld\u00fcren, b\u00fct\u00fcn bu ya\u015fam kayg\u0131lar\u0131, b\u00fct\u00fcn bu f\u0131s\u0131lt\u0131lar, g\u00fcl\u00fc\u015fler, \u015fakalar. Majesteleri hi\u00e7 haber vermeden i\u015fime son verebilir; ah, can\u0131m, benim alt\u0131n \u00e7a\u011f\u0131m ge\u00e7ti! Bug\u00fcn sizin b\u00fct\u00fcn mektuplar\u0131n\u0131z\u0131 okudum yeniden; h\u00fcz\u00fcnlendim, can\u0131m! Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, bir tanem, Tanr\u0131 sizi korusun!\n\nM. Devu\u015fkin\n\nHami\u015f: Varenka, bu kederimi, size yar\u0131 yar\u0131ya \u015faka yollu anlatmak istedim, fakat, anla\u015f\u0131lan, \u015faka benim i\u015fim de\u011fil. G\u00f6nl\u00fcn\u00fcz\u00fc almak istemi\u015ftim. Size gelece\u011fim, can\u0131m, hemen gelece\u011fim, yar\u0131n gelece\u011fim.\n\n11 A\u011fustos\n\nVarvara Alekseyevna,\n\nG\u00fcvercinim benim, can\u0131m! Bittim ben, bittik ikimiz de, ikimiz birden, onar\u0131lmas\u0131 imk\u00e2ns\u0131z bir \u015fekilde bittik. \u015eerefim, gururum... hepsini kaybettim! Ben \u00f6ld\u00fcm, siz de \u00f6ld\u00fcn\u00fcz can\u0131m, siz de benimle birlikte, onar\u0131lmas\u0131 imk\u00e2ns\u0131z bir \u015fekilde \u00f6ld\u00fcn\u00fcz! Ben yapt\u0131m, sizi \u00f6l\u00fcme ben s\u00fcr\u00fckledim! Beni kovdular, can\u0131m, a\u015fa\u011f\u0131lad\u0131lar, alay ettiler, ev sahibesi de hakaret etmeye ba\u015flad\u0131; ba\u011f\u0131rd\u0131, ba\u011f\u0131rd\u0131 bana bug\u00fcn, azarlad\u0131, azarlad\u0131 beni, paspastan beter yapt\u0131. Ak\u015famleyin Ratazyayev'deyken, oradakilerden biri bir mektup tasla\u011f\u0131n\u0131 y\u00fcksek sesle okumaya ba\u015flad\u0131, benim size yazd\u0131\u011f\u0131m, cebimden gizlice \u00e7ekip ald\u0131\u011f\u0131 bir mektubu okumaya ba\u015flad\u0131. Anac\u0131\u011f\u0131m, ne bi\u00e7im alay ettiler! K\u00fc\u00e7\u00fcltt\u00fcler, k\u00fc\u00e7\u00fcltt\u00fcler bizi, kahkahalar att\u0131lar, al\u00e7aklar! \u00dczerlerine y\u00fcr\u00fcy\u00fcp Ratazyayev'i hainlikle su\u00e7lad\u0131m; ona al\u00e7ak oldu\u011funu s\u00f6yledim! Ratazyayev de as\u0131l benim al\u00e7ak oldu\u011fumu, \u00e7e\u015fit \u00e7e\u015fit _coquette_ 'lerle24 dola\u015f\u0131p g\u00f6n\u00fcl e\u011flendirdi\u011fimi; \"Siz bizden sakland\u0131n\u0131z,\" dedi, \"siz bir Lovelace's\u0131n\u0131z,25 \" dedi; \u015fimdi de beni Lovelace diye \u00e7a\u011f\u0131r\u0131yorlar, ba\u015fka ad\u0131m yokmu\u015f gibi! Duyuyor musunuz, k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim, duyuyor musunuz... art\u0131k her \u015feyi biliyorlar, her \u015feyden haberdarlar ve sizi, bir tanem, sizi biliyorlar, size ait ne var ne yok her \u015feyi, her \u015feyi biliyorlar! Olacak \u015fey de\u011fil! Faldoni de oradayd\u0131, onlar\u0131n taraf\u0131n\u0131 tuttu; bug\u00fcn onu kasaptan bir \u015feyler almaya g\u00f6nderdim; gitmedi, i\u015fim var dedi! \"\u0130yi de sen mecbursun,\" dedim. \"Hi\u00e7 de de\u011fil,\" dedi, \"benim han\u0131m\u0131ma para \u00f6demiyorsunuz, size bir mecburiyetim yok benim,\" dedi. Dayanamad\u0131m onun gibi birinin, e\u011fitimsiz bir k\u00f6yl\u00fcn\u00fcn yapt\u0131\u011f\u0131 bu hakarete ve bir aptal oldu\u011funu s\u00f6yledim; o da bana, \"As\u0131l bunu s\u00f6yleyen aptal,\" dedi. Sarho\u015f oldu\u011fu i\u00e7in bana kar\u015f\u0131 b\u00f6yle kaba konu\u015fuyor, diye d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, \"Sarho\u015fsun, dedim, k\u00f6yl\u00fc herif,\" \u015f\u00f6yle yan\u0131t verdi: \"Siz mi i\u00e7irmi\u015ftiniz beni? Ay\u0131lmak i\u00e7in bile bir damlan\u0131z yok; kuru\u015f i\u00e7in dileniyorsunuz,\" diyerek ekledi: \"Ah, buna bir de efendi diyorlar!\" \u0130\u015fte, can\u0131m, olay nerelere vard\u0131! Ya\u015famak utan\u00e7 veriyor, Varenka! Tam anlam\u0131yla dile d\u00fc\u015ft\u00fck; kimliksiz bir berdu\u015ftan beter olduk. \u00c7ok a\u011f\u0131r felaketler! Bittim ben, kesinlikle bittim ben! Onar\u0131lmas\u0131 imk\u00e2ns\u0131z bir \u015fekilde bittim.\n\nM.D.\n\n13 A\u011fustos\n\nSevgili Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nBa\u015f\u0131m\u0131za pe\u015f pe\u015fe felaketler geliyor, art\u0131k ben de bilmiyorum ne yapaca\u011f\u0131m\u0131! \u015eimdi siz ne yapacaks\u0131n\u0131z, benim de umudum t\u00fckendi; bug\u00fcn sol elimi \u00fct\u00fcyle yakt\u0131m; kazara d\u00fc\u015f\u00fcrd\u00fcm \u00fct\u00fcy\u00fc, elim hem incindi, hem yand\u0131, bir anda. \u00c7al\u0131\u015fmama imk\u00e2n yok, Fedora da \u00fc\u00e7 g\u00fcnd\u00fcr hasta yat\u0131yor. Ac\u0131 verici bir huzursuzluk i\u00e7indeyim. Size otuz g\u00fcm\u00fc\u015f kopek g\u00f6nderiyorum; bu bizim son varl\u0131\u011f\u0131m\u0131z say\u0131l\u0131r, yoksa, Tanr\u0131 biliyor, sizin ihtiyac\u0131n\u0131za yard\u0131m etmeyi \u00e7ok isterdim \u015fimdi. A\u011flayacak kadar \u00fczg\u00fcn\u00fcm! Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, dostum! Bug\u00fcn bize gelseydiniz, beni \u00e7ok teselli etmi\u015f olurdunuz.\n\nV.D.\n\n14 A\u011fustos\n\nMakar Alekseyevi\u00e7,\n\nNeyiniz var sizin? Tanr\u0131 korkunuz yok, herhalde! Beni kesinlikle delirteceksiniz. Utanm\u0131yor musunuz siz! Kendinizi mahvediyorsunuz, sadece kendi itibar\u0131n\u0131z\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorsunuz! \u015eerefli, soylu, gururlu bir insans\u0131n\u0131z, herkes b\u00f6yle biliyor sizi! Ama utan\u00e7tan \u00f6lmeniz laz\u0131m sizin! Yoksa yaz\u0131k de\u011fil mi a\u011farm\u0131\u015f sa\u00e7lar\u0131n\u0131za? Ama, Tanr\u0131'dan korkun! Fedora, art\u0131k size yard\u0131m etmeyece\u011fini s\u00f6yledi, ben de size bir daha para vermeyece\u011fim. Beni ne hale getirdiniz, Makar Alekseyevi\u00e7! Herhalde, bana bir \u015fey olmayaca\u011f\u0131n\u0131, b\u00f6yle \u00e7irkin davranman\u0131z\u0131n beni etkilemedi\u011fini san\u0131yorsunuz; siz h\u00e2l\u00e2 benim sizin y\u00fcz\u00fcn\u00fczden nelere katland\u0131\u011f\u0131m\u0131 bilmiyorsunuz! Merdivenlere bile \u00e7\u0131kam\u0131yorum: herkes bana bak\u0131yor, parma\u011f\u0131yla g\u00f6sterip tuhaf tuhaf \u015feyler s\u00f6yl\u00fcyor; evet, \"benim bir ayya\u015fla ili\u015fkim oldu\u011funu\" a\u00e7\u0131k\u00e7a s\u00f6yl\u00fcyorlar. Bunu duymak ne a\u011f\u0131r \u015fey! Sizi eve ta\u015f\u0131d\u0131klar\u0131 zaman b\u00fct\u00fcn kirac\u0131lar tiksinerek g\u00f6steriyor: \u0130\u015fte, diyorlar, o memuru getirdiler. Sizin y\u00fcz\u00fcn\u00fczden nas\u0131l utand\u0131\u011f\u0131m\u0131 s\u00f6ylemem imk\u00e2ns\u0131z. Yemin ederim, buradan ta\u015f\u0131naca\u011f\u0131m. Bir yere gidip oda hizmet\u00e7isi, \u00e7ama\u015f\u0131rc\u0131 olaca\u011f\u0131m, burada durmayaca\u011f\u0131m. Bana gelmenizi yazm\u0131\u015ft\u0131m, gelmediniz. Demek, benim g\u00f6zya\u015f\u0131 ve ricalar\u0131m sizin i\u00e7in \u00f6nemsiz, Makar Alekseyevi\u00e7! Peki paray\u0131 nereden buldunuz? Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, kendinize gelin. Mahvolacaks\u0131n\u0131z, bir hi\u00e7 i\u00e7in mahvolacaks\u0131n\u0131z! Hem rezalet, hem ay\u0131p bu yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131z! Ev sahibeniz de ak\u015fam eve almak istemedi, sokakta yatt\u0131n\u0131z: Biliyorum bunlar\u0131. Ke\u015fke bunu \u00f6\u011frenmenin bana ne kadar a\u011f\u0131r geldi\u011fini bilseydiniz. Bana gelin, bizde ne\u015feniz yerine gelir; birlikte kitap okuruz, eskileri hat\u0131rlar\u0131z. Fedora din\u00ee ziyaretlerini anlatacak. Benim i\u00e7in, g\u00fcvercinim, peri\u015fan etmeyin kendinizi, beni peri\u015fan etmeyin. Ben bir tek sizin i\u00e7in ya\u015f\u0131yorum, sizin i\u00e7in yan\u0131n\u0131zda kal\u0131yorum. Ne yap\u0131yorsunuz \u015fimdi b\u00f6yle! Soylu bir insan, talihsizlikler kar\u015f\u0131s\u0131nda kararl\u0131 bir insan olun; unutmay\u0131n, yoksulluk kusur de\u011fil. Ne diye umudunuzu yitiriyorsunuz: B\u00fct\u00fcn bunlar ge\u00e7ici! Tanr\u0131 verir \u2013 her \u015fey d\u00fczelir, yeter ki siz \u015fimdi kendinizi toplay\u0131n. Size yirmi kopek g\u00f6nderiyorum, kendinize t\u00fct\u00fcn ya da istedi\u011finiz bir \u015fey al\u0131n, yeter ki, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, k\u00f6t\u00fc bir \u015feye harcamay\u0131n. Bize gelin, hemen gelin. Belki, eskisi gibi, utan\u0131rs\u0131n\u0131z, ama utanmay\u0131n; sahte bir utanga\u00e7l\u0131k bu. Yeter ki siz en samimi bir \u015fekilde pi\u015fman olun. Tanr\u0131'ya g\u00fcvenin. O her \u015feyi iyi eder.\n\nV.D.\n\n19 A\u011fustos\n\nVarvara Alekseyevna, can\u0131m,\n\nUtan\u0131yorum, can\u0131m\u0131n i\u00e7i, Varvara Alekseyevna, \u00e7ok utan\u0131yorum. Fakat, bunun nesi de\u011fi\u015fik, can\u0131m? Neden kalbimi e\u011flendirmeyeyim? O zaman ayakkab\u0131m\u0131n taban\u0131n\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcnm\u00fcyorum, \u00e7\u00fcnk\u00fc sa\u00e7ma geliyor ve o da hep sade, sefil, kirli bir taban olarak kal\u0131yor. \u00c7izmeler de bir sa\u00e7mal\u0131k! Yunan bilgeler de \u00e7izmesiz gezerdi, o zaman bizim karde\u015fimiz niye b\u00f6yle de\u011fersiz meselelerle u\u011fra\u015f\u0131yor? Ne diye g\u00fccendiriyor, ne diye k\u00fc\u00e7\u00fcms\u00fcyor beni bu durumda? Ah! Can\u0131m, can\u0131m, neler yazm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z! Fedora'ya s\u00f6yleyin, sa\u00e7malayan, huzursuz, asi bir kocakar\u0131 kendisi ve iki kat aptal, hem de tarifsiz aptal! Benim ak sa\u00e7lar\u0131ma gelince, bunda yan\u0131l\u0131yorsunuz, bir tanem, \u00e7\u00fcnk\u00fc hi\u00e7 de sizin sand\u0131\u011f\u0131n\u0131z kadar ihtiyar de\u011filim. Emelya size selam s\u00f6yl\u00fcyor. \u00dcz\u00fcl\u00fcp a\u011flad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131 yaz\u0131yorsunuz; ben de size, ben de \u00fcz\u00fcld\u00fcm, a\u011flad\u0131m diye yaz\u0131yorum. Sonu\u00e7ta size her t\u00fcr sa\u011fl\u0131k ve refah dilerim, bana gelince, ben de hem sa\u011fl\u0131kl\u0131 hem mutluyum k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim.\n\nDostunuz,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n21 A\u011fustos\n\nSayg\u0131de\u011fer Han\u0131mefendi ve Sevgili Dostum,\n\nVarvara Alekseyevna!\n\nSu\u00e7lu oldu\u011fumu hissediyorum, size kar\u015f\u0131 kabal\u0131k etti\u011fimi hissediyorum ve bana g\u00f6re, bunun hi\u00e7bir yarar\u0131 yok, can\u0131m, yani benim b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 hissederken sizin hi\u00e7bir \u015fey s\u00f6ylememeniz kar\u015f\u0131s\u0131nda. Su\u00e7 i\u015flemeden \u00f6nce de b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 hissetmi\u015ftim, ama i\u015fte ruhen d\u00fc\u015ft\u00fcm, g\u00fcnah\u0131m\u0131 bilerek d\u00fc\u015ft\u00fcm. Can\u0131m benim, k\u00f6t\u00fc de\u011filim, ac\u0131mas\u0131z de\u011filim; sizin kalbinizi par\u00e7alamak i\u00e7in de, g\u00fcvercinim, en az\u0131ndan kana susam\u0131\u015f bir kaplan olmak gerekir, ama bende bir koyun kalbi var. Ve ben, bildi\u011finiz gibi, kan d\u00f6kmeye arzu duymuyorum; bu y\u00fczden, k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim, hi\u00e7 de su\u00e7lu de\u011filim davran\u0131\u015f\u0131mda, \u00e7\u00fcnk\u00fc ne kalbimde ne de d\u00fc\u015f\u00fcncelerimde su\u00e7 var; \u00fcstelik neyle su\u00e7land\u0131\u011f\u0131m\u0131 da bilmiyorum. Yani bu i\u015f karanl\u0131k bir i\u015f, can\u0131m! Otuz g\u00fcm\u00fc\u015f kopek g\u00f6ndermi\u015fsiniz, sonra da yirmi kopek g\u00f6nderdiniz; sizin \u00f6ks\u00fcz paralar\u0131n\u0131za bakarken kalbim karard\u0131. Eliniz yanm\u0131\u015f, yak\u0131nda a\u00e7l\u0131k \u00e7ekeceksiniz, ama bana t\u00fct\u00fcn almam\u0131 s\u00f6yl\u00fcyorsunuz. Ama nas\u0131l hareket etmeliyim b\u00f6yle bir durumda? Yoksa, hi\u00e7 vicdan azab\u0131 \u00e7ekmeden, bir haydut gibi, sizi, bir \u00f6ks\u00fcz\u00fc soymaya m\u0131 ba\u015flayay\u0131m! Bunun kar\u015f\u0131s\u0131nda ruhen d\u00fc\u015ft\u00fcm, can\u0131m, yani ba\u015fta, hi\u00e7bir \u015feye yaramad\u0131\u011f\u0131m\u0131 ve ayakkab\u0131m\u0131n tabanlar\u0131ndan sadece biraz daha de\u011ferli oldu\u011fumu hissederken, kendimi daha anlaml\u0131 bir \u015fey saymak edepsizlik gibi geldi, tersine, kendi kendimi edepsiz ve belli \u00f6l\u00e7\u00fcde terbiyesiz biri olarak g\u00f6rmeye ba\u015flad\u0131m. Ama, kendi kendime sayg\u0131m\u0131 nas\u0131l kaybettim, nas\u0131l iyi niteliklerimi ve kendi de\u011ferimi reddetmeye kalk\u0131\u015ft\u0131m, her \u015feyi kaybeder etmez de d\u00fc\u015fmeye ba\u015flad\u0131m! Bu da kaderin yaz\u0131s\u0131, ben bundan su\u00e7lu de\u011filim. \u00d6nceleri biraz hava almaya \u00e7\u0131k\u0131yordum. O s\u0131rada her \u015fey birbirini izledi: do\u011fa o kadar a\u011flamakl\u0131yd\u0131, hava da o kadar so\u011fuktu, ya\u011fmur ya\u011f\u0131yordu, o s\u0131rada Emelya'yla kar\u015f\u0131la\u015ft\u0131k yine. Varenka, elinde ne varsa rehin vermi\u015f adam, evinde ne varsa vermi\u015f ve ona rastlad\u0131\u011f\u0131m s\u0131rada, iki g\u00fcnd\u00fcr \u00e7iy damlas\u0131 bile girmemi\u015fti a\u011fz\u0131na, yeni bir \u015fey rehin vermek istiyordu, ama bulam\u0131yordu, verecek bir \u015feyi kalmam\u0131\u015ft\u0131. Yani, Varenka, bende meyil oldu\u011fundan de\u011fil, adama merhamet etti\u011fim i\u00e7in kar\u0131\u015ft\u0131m bu i\u015fe. \u0130\u015fte b\u00f6ylece g\u00fcnah i\u015fledik, can\u0131m! Onunla birlikte nas\u0131l a\u011flad\u0131k! Sizi and\u0131k. O \u00e7ok iyi, \u00e7ok a\u015f\u0131r\u0131 iyi bir insan ve \u00e7ok hassas biri. Can\u0131m, ben b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 anl\u0131yorum; benim de ba\u015f\u0131ma gelen \u015feyler b\u00fct\u00fcn bunlar, \u00e7ok iyi hissediyorum bunlar\u0131. Size ne kadar bor\u00e7land\u0131\u011f\u0131m\u0131 biliyorum, g\u00fcvercinimsiniz benim! Sizi tan\u0131y\u0131nca, birincisi, kendimi daha iyi tan\u0131d\u0131m ve sizi sevmeye ba\u015flad\u0131m; k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim, sizden \u00f6nce, tek ba\u015f\u0131mayd\u0131m ve yery\u00fcz\u00fcnde uyuyor, ya\u015fam\u0131yordum sanki. Onlar, bana zalimlik edenler, \u00e7ehremin bile uygunsuz oldu\u011funu s\u00f6yl\u00fcyorlard\u0131 ve hor g\u00f6r\u00fcyorlard\u0131 beni, kendi kendimi hor g\u00f6r\u00fcr olmu\u015ftum; k\u00fct\u00fck gibi oldu\u011fumu s\u00f6yl\u00fcyorlard\u0131, ben de ger\u00e7ekten k\u00fct\u00fc\u011f\u00fcm ben, diye d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyordum, ama siz kar\u015f\u0131ma \u00e7\u0131k\u0131nca, siz karanl\u0131k hayat\u0131m\u0131 ayd\u0131nlatt\u0131n\u0131z kalbimi ve ruhumu ayd\u0131nlatt\u0131n\u0131z ve ben ruhsal huzur bularak di\u011ferlerinden daha k\u00f6t\u00fc olmad\u0131\u011f\u0131m\u0131 anlad\u0131m; belki par\u0131lt\u0131 yok, \u0131\u015f\u0131lt\u0131 yok, renk yok, ama yine de insan\u0131m, kalbiyle ve d\u00fc\u015f\u00fcnceleriyle bir insan\u0131m ben. \u015eimdi de, kaderin kovalad\u0131\u011f\u0131n\u0131 hissederek, onun taraf\u0131ndan ezilerek, kendi kendimin de\u011ferini reddetmeye kalk\u0131\u015ft\u0131m, ben felaketlerimle i\u00e7im kararm\u0131\u015f ve ruhen d\u00fc\u015fm\u00fc\u015f bir halde bunu yapt\u0131m. \u0130\u015fte siz de her \u015feyi bildi\u011finize g\u00f6re, can\u0131m, size g\u00f6zya\u015flar\u0131yla yalvar\u0131yorum bu konuyu daha fazla kurcalamaman\u0131z i\u00e7in yalvar\u0131yorum, \u00e7\u00fcnk\u00fc kalbim par\u00e7alan\u0131yor, ac\u0131 geliyor, a\u011f\u0131r geliyor.\n\nSize sayg\u0131lar\u0131m\u0131 sunuyorum.\n\nSad\u0131k dostunuz,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n22. (Fr.) K\u00e2\u011f\u0131da sararak pi\u015firilen et ve sebze yeme\u011fi.\n\n23. Memuriyetteki en d\u00fc\u015f\u00fck derece.\n\n24. (Fr.) G\u00fczel g\u00f6r\u00fcnmeye \u00f6zenen kad\u0131n.\n\n25. Samuel Richardson'\u0131n (1689-1761) _Clarissa_ (1748) adl\u0131 roman\u0131n\u0131n ba\u015fkarakteri olan Robert Lovelace, Clarissa Harlowe'u serveti i\u00e7in ba\u015ftan \u00e7\u0131karmaya \u00e7al\u0131\u015fmaktad\u0131r. Bu t\u00fcr durumlar i\u00e7in simge isim halini alm\u0131\u015ft\u0131r. Roman, Rusya'da XIX. y\u00fczy\u0131l ba\u015f\u0131nda pop\u00fcler romanlar aras\u0131ndayd\u0131.\n\n# Eyl\u00fcl\n\n3 Eyl\u00fcl\n\nBir \u00f6nceki mektubumu tamamlamad\u0131m, Makar Alekseyevi\u00e7, \u00e7\u00fcnk\u00fc benim i\u00e7in yazmak zor oldu. Bazen \u00f6yle dakikalar oluyor ki tek ba\u015f\u0131ma kalmaktan, tek ba\u015f\u0131ma h\u00fcz\u00fcnlenip tek ba\u015f\u0131ma kesintisiz kederlenmekten mutlu oluyorum ve b\u00f6yle hallerim gitgide s\u0131kla\u015f\u0131yor art\u0131k. Hat\u0131ralar\u0131m\u0131n a\u00e7\u0131klanamayan bir yan\u0131 var, beni dizginsizce \u00e7ekiyor, \u00f6yle g\u00fc\u00e7l\u00fc \u00e7ekiyor ki birka\u00e7 saat \u00e7evremdeki her \u015feye kar\u015f\u0131 duygusuz kal\u0131p her \u015feyi, ger\u00e7ek her \u015feyi unutuyorum. Ve bug\u00fcn ya\u015fad\u0131\u011f\u0131m her \u015fey, ac\u0131 olsun, kederli olsun, tatl\u0131 olsun, her \u015fey bana ge\u00e7mi\u015fimdeki benzer bir \u015feyi, genellikle de \u00e7ocuklu\u011fumda, \u00e7ocuklu\u011fumun alt\u0131n \u00e7a\u011flar\u0131nda olan bir \u015feyi hat\u0131rlat\u0131yor. Ama bu t\u00fcr anlardan sonra fenala\u015f\u0131yorum. Biraz g\u00fc\u00e7s\u00fczle\u015fiyorum, hayalperestli\u011fim y\u0131prat\u0131yor beni, sa\u011fl\u0131\u011f\u0131m da zaten gitgide k\u00f6t\u00fcle\u015fiyor.\n\nAma bug\u00fcn sonbaharda az bulunan t\u00fcrden daha ayd\u0131nl\u0131k, a\u00e7\u0131k, parlak bir sabah var, beni canland\u0131rd\u0131 ve mutlulukla kar\u015f\u0131lad\u0131m onu. Demek, sonbahar oldu art\u0131k! K\u00f6ydeyken sonbahar\u0131 ne \u00e7ok severdim! Daha k\u00fc\u00e7\u00fcc\u00fck \u00e7ocuktum, ama o zaman da bir\u00e7ok \u015fey hissederdim. Sonbahar ak\u015fam\u0131n\u0131 sabah\u0131ndan daha \u00e7ok severdim. Evimizden iki ad\u0131m \u00f6tede, da\u011f\u0131n k\u0131y\u0131s\u0131nda, g\u00f6l vard\u0131. Bu g\u00f6l \u2013\u015fimdi g\u00f6zlerimin \u00f6n\u00fcne geliyor\u2013 bu g\u00f6l \u00f6yle b\u00fcy\u00fck, \u00f6yle ayd\u0131nl\u0131k, \u00f6yle temizdi ki, kristal gibiydi! Bazen, e\u011fer sessiz bir ak\u015famsa g\u00f6l sakin olurdu; k\u0131y\u0131ya toplanm\u0131\u015f k\u00f6ylerde k\u0131p\u0131rt\u0131 olmazd\u0131, su d\u00fcmd\u00fcz dururdu, ayna gibi. Ayd\u0131nl\u0131k! So\u011fuk! Otun \u00fczerine \u00e7iy d\u00fc\u015fer, k\u0131y\u0131daki izbelerde mumlar yanar, s\u00fcr\u00fc toplan\u0131r; bu s\u0131rada ben de sessizce evden ka\u00e7ar, g\u00f6l\u00fcme bakmaya giderdim ve oturup seyrederdim, bazen. Suyun k\u0131y\u0131s\u0131ndaki bal\u0131k\u00e7\u0131lar \u00e7al\u0131 \u00e7\u0131rp\u0131 toplay\u0131p yakard\u0131 ve \u0131\u015f\u0131k suyun \u00fczerinde uzaklara uzan\u0131rd\u0131. G\u00f6k \u00e7ok so\u011fuk, mavi ve k\u0131z\u0131l, alevli ku\u015faklarla \u00e7evrelenmi\u015f olurdu ve bu ku\u015faklar gitgide daha soluk renge kayard\u0131; ay \u00e7\u0131kard\u0131; havada \u00f6yle bir sessizlik olurdu ki, \u00fcrken bir k\u00fc\u00e7\u00fck ku\u015f kanat \u00e7\u0131rpt\u0131 m\u0131, bir kam\u0131\u015f hafif r\u00fczg\u00e2rdan salland\u0131 m\u0131, bir bal\u0131k suda s\u00fcz\u00fcld\u00fc m\u00fc; hepsi, hepsi duyulurdu. Mavi suyun \u00fczerinde beyaz, ince, saydam bir sis y\u00fckselir, uzaklar karar\u0131r; her \u015fey sanki g\u00f6m\u00fcl\u00fcr dumana, yak\u0131nlarda da her \u015feyin hatlar\u0131 belirginle\u015fmi\u015f, sanki kalemle \u00e7izilmi\u015f gibi olur... kay\u0131k, k\u0131y\u0131, adalar; savrulmu\u015f, k\u0131y\u0131n\u0131n kenar\u0131nda unutulmu\u015f bir f\u0131\u00e7\u0131, hafif hafif sal\u0131n\u0131r suda, salk\u0131ms\u00f6\u011f\u00fct sar\u0131 yapraklar\u0131n\u0131 kam\u0131\u015flara d\u00f6ker, ge\u00e7 kalm\u0131\u015f bir mart\u0131 havalan\u0131r, dalar so\u011fuk suya, sonra yine kanat \u00e7\u0131rpar ve kaybolur siste. Seyrettim, dinledim; mucizevi bir iyilik halindeydim! \u00dcstelik bebektim, \u00e7ocuktum daha!..\n\nSonbahar\u0131 \u00f6yle severdim ki ekinlerin art\u0131k topland\u0131\u011f\u0131, b\u00fct\u00fcn i\u015flerin sona erdi\u011fi, kl\u00fcbelerde toplanmalar\u0131n ba\u015flad\u0131\u011f\u0131, herkesin art\u0131k k\u0131\u015f\u0131 bekledi\u011fi o sonbahar sonunu. O zaman etraf daha da karamsar olurdu, g\u00f6k bulutlarla kaplan\u0131r, sar\u0131 yapraklar \u00e7\u0131plak orman\u0131n k\u0131y\u0131lar\u0131ndaki patikalara toplan\u0131rd\u0131, orman da \u2013\u00f6zellikle de ak\u015famleyin, nemli bir sis \u00e7\u00f6kt\u00fc\u011f\u00fc ve k\u00f6yler sisin i\u00e7inde devler gibi, \u00e7irkin, korkun\u00e7 hayaller gibi g\u00f6r\u00fcn\u00fcp kayboldu\u011fu zaman\u2013 mavile\u015fir, karar\u0131rd\u0131. Y\u00fcr\u00fcrken ge\u00e7 kal\u0131rd\u0131m bazen, di\u011ferlerinden geri kal\u0131r, tek ba\u015f\u0131ma y\u00fcr\u00fcrd\u00fcm, sonra da korkup acele ederdim! Yaprak gibi titrerdim; b\u00f6yle giderken ya \u015fu kovuktan korkun\u00e7 biri \u00e7\u0131karsa, diye d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcrd\u00fcm; bu arada r\u00fczg\u00e2r esip gelir ormandan, u\u011fuldar, k\u00fckrer, ac\u0131kl\u0131 bir \u015fekilde inler, c\u0131l\u0131z dallardan y\u0131\u011f\u0131n y\u0131\u011f\u0131n yaprak kopar\u0131r, havada d\u00f6nd\u00fcr\u00fcr onlar\u0131 ve arkalar\u0131ndan uzun, geni\u015f, g\u00fcr\u00fclt\u00fcc\u00fc bir s\u00fcr\u00fc, y\u00fcrek par\u00e7alay\u0131c\u0131 vah\u015fi bir \u00e7\u0131\u011fl\u0131kla, bir ku\u015f s\u00fcr\u00fcs\u00fc s\u00f6k\u00fcn eder, g\u00f6k karar\u0131r ve hepsini \u00f6rter. Korkun\u00e7 olur ortal\u0131k, bu s\u0131rada \u2013sanki birini duymu\u015f gibi\u2013 bir ses, sanki birisi f\u0131s\u0131ldar: \"Ko\u015f, ko\u015f, \u00e7ocuk, ge\u00e7 kalma; korkun\u00e7 bir \u015fey olacak az sonra, ko\u015f, \u00e7ocuk!\" \u2013 korku d\u00fc\u015fer kalbime ve nefesim alev alm\u0131\u015f gibi ko\u015far\u0131m, ko\u015far\u0131m. Ko\u015farak, nefes nefese var\u0131r\u0131m eve; ev g\u00fcr\u00fclt\u00fcl\u00fc, ne\u015feli; b\u00fct\u00fcn \u00e7ocuklara bir i\u015f vermi\u015fler; bezelye ya da ha\u015fha\u015f ay\u0131klan\u0131r. Islak k\u00fct\u00fckler sobada \u00e7\u0131t\u0131rdar; annem ne\u015feyle seyreder bizim ne\u015feyle \u00e7al\u0131\u015fmam\u0131z\u0131; ya\u015fl\u0131 dad\u0131 Ulyana eski zamanlar\u0131 ya da b\u00fcy\u00fcc\u00fcler ve \u00f6l\u00fclerle ilgili korkun\u00e7 masallar anlat\u0131r. Biz, \u00e7ocuklar da, bir k\u00f6\u015feye b\u00fcz\u00fcl\u00fcr\u00fcz, hepimizin dudaklar\u0131nda bir g\u00fcl\u00fcmseme. Sonra birden bir anda susar\u0131z... Ne o! G\u00fcr\u00fclt\u00fc! Sanki biri vuruyor kap\u0131ya! Hi\u00e7bir \u015fey de\u011filmi\u015f me\u011fer; ya\u015fl\u0131 Frolovna'n\u0131n \u00e7\u0131kr\u0131\u011f\u0131 g\u0131c\u0131rd\u0131yor; ne \u00e7ok g\u00fclerim! Sonra geceleyin korkudan uyuyamam; korkun\u00e7 r\u00fcyalar g\u00f6r\u00fcr\u00fcm. Uyan\u0131r\u0131m, bazen, k\u0131p\u0131rdamaya cesaret edemeden \u015fafak vaktine kadar yorgan\u0131n alt\u0131nda titrerim. Sabahleyin \u00e7i\u00e7ek gibi taze kalkar\u0131m. Pencereden bakar\u0131m; b\u00fct\u00fcn tarla ayaz olmu\u015f; ince sonbahar k\u0131ra\u011f\u0131s\u0131yla kaplanm\u0131\u015f \u00e7\u0131plak dallar; yaprak gibi ince bir buzla \u00f6rt\u00fclm\u00fc\u015f g\u00f6l; g\u00f6l\u00fcn \u00fczerinden beyaz bir duman y\u00fckseliyor; ne\u015feli ku\u015flar ba\u011fr\u0131\u015f\u0131yor. G\u00fcne\u015f parlak \u0131\u015f\u0131nlar sa\u00e7\u0131yor d\u00f6rt bir yana ve \u0131\u015f\u0131nlar cam gibi ince buzda k\u0131r\u0131l\u0131yor. Ayd\u0131nl\u0131k, parlak, ne\u015feli! Sobada yine ate\u015f titre\u015fiyor; semaverin ba\u015f\u0131na oturuyoruz, geceleyin \u00fc\u015f\u00fcm\u00fc\u015f kara k\u00f6pe\u011fimiz Polkan bize pencereden bak\u0131yor ve davetk\u00e2r bir \u015fekilde kuyruk sall\u0131yor. Bir k\u00f6yl\u00fc ge\u00e7iyor pencerenin k\u0131y\u0131s\u0131ndan din\u00e7 bir at\u0131n \u00fcst\u00fcnde, ormana odun toplamaya gidiyor. Herkes \u00f6yle ho\u015fnut, \u00f6yle ne\u015feli ki!.. Ah, ne kadar alt\u0131n bir \u00e7ocukluktu benimki!..\n\n\u0130\u015fte a\u011flad\u0131m \u015fimdi, \u00e7ocuk gibi, hat\u0131ralara kap\u0131l\u0131p gidince. Her \u015feyi \u00f6yle canl\u0131, \u00f6yle canl\u0131 hat\u0131rlad\u0131m, \u00f6yle parlak bir \u015fekilde belirdi ki b\u00fct\u00fcn ge\u00e7mi\u015f \u00f6n\u00fcmde ve \u015fu an \u00f6yle bulan\u0131k, \u00f6yle karanl\u0131k ki!.. Nas\u0131l sona erecek bu, nas\u0131l sona erecek b\u00fct\u00fcn bunlar? Biliyor musunuz, benim bir inanc\u0131m var, bu sonbahar \u00f6lece\u011fime inan\u0131yorum. \u00c7ok, \u00e7ok hastay\u0131m. S\u0131k s\u0131k \u00f6lece\u011fimi d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorum, ama yine de b\u00f6yle \u00f6lmek istemiyorum, buralarda yatmak istemiyorum. Belki de, yine yat\u0131p kalaca\u011f\u0131m, o zamanki, bahar vakti gibi, h\u00e2l\u00e2 iyile\u015femedim. \u0130\u015fte \u015fimdi de \u00e7ok k\u00f6t\u00fcy\u00fcm. Fedora bug\u00fcn b\u00fct\u00fcn g\u00fcn bir yerlere gidecekti, tek ba\u015f\u0131ma oturuyorum. Bir s\u00fcredir tek kalmaktan korkuyorum; odada benimle birlikte ba\u015fkas\u0131 varm\u0131\u015f, biri benimle konu\u015fuyormu\u015f gibi geliyor; \u00f6zellikle de bir \u015feylerle u\u011fra\u015f\u0131rken aniden dalg\u0131nl\u0131ktan \u00e7\u0131k\u0131p kendime gelince, korkuya kap\u0131l\u0131yorum. \u0130\u015fte bu y\u00fczden size b\u00f6yle uzun bir mektup yazd\u0131m; yazd\u0131\u011f\u0131m zaman, ge\u00e7iyor bu. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, mektubu bitiriyorum, \u00e7\u00fcnk\u00fc k\u00e2\u011f\u0131t da vakit de kalmad\u0131. Yapt\u0131\u011f\u0131m elbiseden ve \u015fapkadan gelen paradan sadece bir g\u00fcm\u00fc\u015f ruble kald\u0131. Siz ev sahibesine iki g\u00fcm\u00fc\u015f ruble verdiniz; bu \u00e7ok iyi; bir s\u00fcre susar \u015fimdi.\n\nKendinize bir elbise uydurun. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n; \u00e7ok yoruldum; neden bu kadar g\u00fc\u00e7s\u00fczle\u015fti\u011fimi anlam\u0131yorum; en k\u00fc\u00e7\u00fck u\u011fra\u015f beni yoruyor. \u0130\u015f olsa bile, nas\u0131l \u00e7al\u0131\u015faca\u011f\u0131m? \u0130\u015fte bu mahvediyor beni.\n\nV.D.\n\n5 Eyl\u00fcl\n\nG\u00fcvercinim, Varenka,\n\nMele\u011fim, bug\u00fcn bir s\u00fcr\u00fc olay ge\u00e7ti ba\u015f\u0131mdan. Birincisi, b\u00fct\u00fcn g\u00fcn ba\u015f\u0131m a\u011fr\u0131d\u0131. Biraz hava almak i\u00e7in Fontanka k\u0131y\u0131s\u0131nda gezmeye \u00e7\u0131kt\u0131m. \u00c7ok s\u0131cak, nemli bir ak\u015famd\u0131. Saat alt\u0131da ortal\u0131k kararm\u0131\u015ft\u0131 \u2013 t\u0131pk\u0131 \u015fimdiki gibi! Ya\u011fmur ya\u011fm\u0131yordu ama sis vard\u0131; s\u0131k\u0131 bir ya\u011fmurdan geri kalmayan bir sis. G\u00f6kte uzun, ipliksi bulutlar ilerliyordu. Halk ak\u0131n ak\u0131n y\u00fcr\u00fcyordu k\u0131y\u0131da ve hepsinin de y\u00fcz\u00fc sanki kastenmi\u015f gibi korkun\u00e7, kasvetliydi; sarho\u015f adamlar, kalk\u0131k burunlu kad\u0131nlar \u2013 _\u00e7uhonka_ 'lar, \u00e7izme giymi\u015f ba\u015f\u0131 ba\u011fs\u0131z bek\u00e2r kad\u0131nlar, artel i\u015f\u00e7ileri, arabac\u0131lar, t\u00fcrl\u00fc t\u00fcrl\u00fc ihtiya\u00e7lar\u0131n pe\u015findeki karde\u015flerimiz; \u00e7ubuklu \u00f6nl\u00fc\u011f\u00fcn\u00fc giymi\u015f, s\u0131ska, hastal\u0131kl\u0131, y\u00fcz\u00fc ya\u011f kaplanm\u0131\u015f, eline bir kilit alm\u0131\u015f \u00e7ilingir \u00e7\u0131ra\u011f\u0131; iki metre boyunda bir emekli asker \u2013 i\u015fte b\u00f6yle bir halk vard\u0131. O saatte de herhalde ba\u015fka bir halk olamazd\u0131. Gemi kanal\u0131 Fontanka! Mavnalar\u0131n sonu gelmiyor, insan hepsinin nas\u0131l yer bulabildi\u011fine \u015fa\u015f\u0131yor. K\u00f6pr\u00fclerde \u00e7\u00fcr\u00fck elma ve \u0131slak kurabiyeler satan kocakar\u0131lar oturuyor ve hepsi de kirli, \u0131slak bu kad\u0131nlar\u0131n. Fontanka'da gezmek ne s\u0131k\u0131c\u0131! Ayaklar\u0131n alt\u0131nda \u0131slak mermer, iki yanda y\u00fcksek, kara, isten kararm\u0131\u015f evler; ayaklar\u0131n alt\u0131nda sis, ba\u015f\u0131n tepesinde sis. Bu ak\u015fam b\u00f6yle h\u00fcz\u00fcnl\u00fc, b\u00f6yle karanl\u0131kt\u0131 ortal\u0131k.\n\nGorohovaya'ya sapt\u0131\u011f\u0131mda, ortal\u0131k iyice kararm\u0131\u015f ve gaz lambalar\u0131 yanm\u0131\u015ft\u0131. Uzun zamand\u0131r gitmemi\u015ftim Gorohovaya'ya, gidememi\u015ftim. Ne g\u00fcr\u00fclt\u00fcl\u00fc bir cadde! Ne kadar \u00e7ok zengin d\u00fckk\u00e2nlar, ma\u011fazalar var; her \u015fey \u0131\u015f\u0131l \u0131\u015f\u0131l yan\u0131yor, camlar\u0131n arkas\u0131nda kuma\u015flar, \u00e7i\u00e7ekler, kurdeleli bir s\u00fcr\u00fc \u015fapkalar var. B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n s\u00fcs diye konuldu\u011funu d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyor insan ama \u00f6yle de\u011fil bunlar, \u00e7\u00fcnk\u00fc adamlar var, b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 sat\u0131n al\u0131yor, kar\u0131lar\u0131na hediye ediyorlar. Zengin bir cadde! Gorohovaya'da bir s\u00fcr\u00fc Alman f\u0131r\u0131nc\u0131 ya\u015f\u0131yor; cadde halk\u0131n\u0131n da hali vakti yerinde olmal\u0131. Her an bir s\u00fcr\u00fc araba ge\u00e7iyor caddeden; k\u00f6pr\u00fc b\u00fct\u00fcn hepsini nas\u0131l ta\u015f\u0131yabiliyor! \u015eatafatl\u0131 yayl\u0131 arabalar var, camlar\u0131 ayna gibi, i\u00e7leri kadife ve k\u00fcrk kapl\u0131; soylular\u0131n u\u015faklar\u0131 apoletli, k\u0131l\u0131\u00e7l\u0131. B\u00fct\u00fcn arabalar\u0131 seyrettim, i\u00e7lerinde oturan kad\u0131nlar\u0131n hepsi de prenses ve kontesler gibi giyinmi\u015fti. Herhalde, herkesin balolara ve toplant\u0131lara tela\u015f etti\u011fi bir saatti. Prensesleri ve \u00fcnl\u00fc kad\u0131nlar\u0131 yak\u0131ndan g\u00f6rmek ilgin\u00e7 bir \u015fey; herhalde \u00e7ok iyi bir \u015fey olmal\u0131; hi\u00e7 g\u00f6rmedim ben; belki de \u015fimdiki gibi, arabayla ge\u00e7iyorlard\u0131r. O s\u0131rada sizi hat\u0131rlad\u0131m. Ah, g\u00fcvercinim, bir tanem! Nas\u0131l hat\u0131rl\u0131yorum \u015fimdi sizi, kalbim nas\u0131l da bunal\u0131yor! Neden siz bu kadar mutsuzsunuz Varenka? Mele\u011fim! Neyiniz eksik ki onlardan? Siz benim i\u00e7in iyi kalpli, harika, okumu\u015f birisiniz; neden sizin pay\u0131n\u0131za k\u00f6t\u00fc bir talih d\u00fc\u015fm\u00fc\u015f? Neden her \u015fey b\u00f6yle oluyor, iyi bir insan karanl\u0131kta kal\u0131yor, bir ba\u015fkas\u0131naysa mutluluk kendili\u011finden geliyor? Biliyorum, biliyorum, can\u0131m, b\u00f6yle d\u00fc\u015f\u00fcnmek iyi de\u011fil, serbest fikircilik bu; ama i\u00e7tenlikle, hakikat ad\u0131na, neden baz\u0131lar\u0131 i\u00e7in kader, yavrusu daha annesinin karn\u0131ndayken mutluluk m\u00fcjdesi verir; ama bir ba\u015fkas\u0131 yetimhaneden \u00e7\u0131k\u0131p do\u011fruca sokaklara d\u00fc\u015fer? Zaten mutluluk genellikle Aptal \u0130van'c\u0131\u011fa26 gelir. Yani Aptal \u0130van'c\u0131\u011f\u0131m, dededen kalma \u00e7uvallar\u0131 kar\u0131\u015ft\u0131r, ye, i\u00e7, e\u011flen, fakat sen, oradaki, i\u015fte sen, yutkun, o sana yeter; yani, sana da b\u00f6ylesi lay\u0131kt\u0131r, karde\u015fim, i\u015fte \u00f6yle!\" G\u00fcnah, can\u0131m, g\u00fcnah b\u00f6yle d\u00fc\u015f\u00fcnmek, ama ister istemez gelip giriyor ruha g\u00fcnah. Ke\u015fke siz b\u00f6yle bir araba i\u00e7inde gezseydiniz, bir tanem, can\u0131m\u0131n i\u00e7i. Kibar bak\u0131\u015flar\u0131n\u0131z generalleri esir al\u0131rd\u0131, bizim gibileri de\u011fil; eski bir basma elbiseyle de\u011fil, alt\u0131n s\u0131rmal\u0131 ipekler i\u00e7inde gezerdiniz. \u015eimdiki gibi zay\u0131f, \u00e7\u00f6p gibi olmazd\u0131n\u0131z, \u015feker gibi, ayd\u0131nl\u0131k, k\u0131rm\u0131z\u0131, dolgun bir \u00e7ehreye sahip olurdunuz. Ben de o zaman sokaktan sizin g\u00fc\u00e7l\u00fc bir \u015fekilde ayd\u0131nlat\u0131lm\u0131\u015f pencerelerinize bak\u0131p g\u00f6lgenizden ba\u015fka bir \u015fey g\u00f6remesem bile mutlu olurdum; sadece sizin mutlu ve ne\u015feli oldu\u011funuzu d\u00fc\u015f\u00fcnmek bile mutlu ederdi beni, g\u00fczel ku\u015fum benim, ne\u015felenirdim ben de. Ama \u015fimdi! K\u00f6t\u00fc insanlar\u0131n sizi y\u0131pratmalar\u0131 yetmiyormu\u015f gibi, oraya sefil, ahlaks\u0131z bir adam gelip sizi g\u00fccendiriyor. \u00dczerindeki frakla hindi gibi dikiliyor, alt\u0131n kelebekg\u00f6zl\u00fc\u011f\u00fcyle size bakan o utanmaz, her \u015fey onun elindeymi\u015f gibi, edepsiz a\u011fz\u0131ndan \u00e7\u0131kanlar\u0131 dinlemek gerekliymi\u015f gibi davran\u0131yor! Yeter ama art\u0131k, de\u011fil mi g\u00fcvercinim! Peki neden oluyor b\u00fct\u00fcn bunlar? Siz yetim oldu\u011funuz i\u00e7in, siz savunmas\u0131z oldu\u011funuz i\u00e7in, yan\u0131n\u0131zda kimse olmad\u0131\u011f\u0131 i\u00e7in; s\u0131rt\u0131n\u0131z\u0131 dayayaca\u011f\u0131n\u0131z g\u00fc\u00e7l\u00fc bir dost olmad\u0131\u011f\u0131 i\u00e7in. Peki bir yetimi bir hi\u00e7 i\u00e7in g\u00fccendiren bu insanlara insan m\u0131 dememiz gerekir? Sefil bunlar, insan de\u011fil, sadece sefil; onlar insan de\u011fil, g\u00f6r\u00fcn\u00fc\u015fte \u00f6yleler sadece, buna inan\u0131yorum ben. \u0130\u015fte b\u00f6yle bu insanlar! Ve bence, bir tanem, i\u015fte bug\u00fcn Gorohovaya'da rastlad\u0131\u011f\u0131m laternac\u0131, onlardan daha \u00e7ok hak ediyor sayg\u0131y\u0131. B\u00fct\u00fcn g\u00fcn dolan\u0131p yoruluyor, bo\u011faz\u0131na girecek bayat, kalitesiz bir lokmay\u0131 bekliyor, ama b\u00f6ylece kendisinin efendisi oluyor, kendi kendine bak\u0131yor. Sadaka istemiyor; insanlar\u0131n keyfi i\u00e7in, kurulmu\u015f makine gibi \u00e7al\u0131\u015f\u0131yor... \u0130\u015fte, \"Elimden geldi\u011fi kadar\u0131yla, mutluluk getireyim,\" diyor. Dilenci, bir dilenci o, a\u00e7\u0131k\u00e7as\u0131, bildi\u011fimiz dilenci; ama yine de soylu bir dilenci; yorgun, \u00fc\u015f\u00fcm\u00fc\u015f, ama yine de \u00e7al\u0131\u015f\u0131yor, kendince de olsa her \u015feye ra\u011fmen \u00e7al\u0131\u015f\u0131yor. Bir s\u00fcr\u00fc \u015ferefli insan var, can\u0131m, emeklerinin kar\u015f\u0131l\u0131\u011f\u0131n\u0131 alamasalar da, kimseye boyun e\u011fmeyen, kimseden ekmek istemeyen insanlar var. \u0130\u015fte ben de onun gibiyim, bu laternac\u0131 gibi, o de\u011filim tabii, hi\u00e7 onunla ayn\u0131 de\u011filim, ama kendi fikrimce, t\u0131pk\u0131 onun gibi soylu, terbiyeli bir tav\u0131r i\u00e7indeyim, g\u00fcc\u00fcm yetti\u011fince, yani yapabildi\u011fimce \u00e7al\u0131\u015f\u0131yorum. Daha fazlas\u0131 gelmiyor elimden; ama yapacak bir \u015fey yok.\n\nBu laternac\u0131dan bahsetmemin nedeni, bug\u00fcn yoksullu\u011fumu iki kat hissetmi\u015f olmam. Laternac\u0131ya bakmak i\u00e7in durmu\u015ftum. Bir \u015feyler d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyordum, akl\u0131m\u0131 da\u011f\u0131tmak i\u00e7in durmu\u015ftum. Benden ba\u015fka arabac\u0131lar, bir gen\u00e7 k\u0131z bir de k\u00fc\u00e7\u00fck bir k\u0131z vard\u0131, hepsi de kir pas i\u00e7indeydi. Laternac\u0131 bir pencerenin \u00f6n\u00fcnde duruyordu. Bir \u00e7ocuk, on ya\u015flar\u0131nda olabilecek k\u00fc\u00e7\u00fck bir \u00e7ocuk g\u00f6z\u00fcme \u00e7arpt\u0131; g\u00fczel bir \u00e7ocuktu, ama \u00e7ok hastal\u0131kl\u0131, \u00e7ok c\u0131l\u0131z bir g\u00f6r\u00fcn\u00fc\u015f\u00fc vard\u0131, \u00fczerinde de bir g\u00f6mlekle bir \u015fey daha vard\u0131, ayaklar\u0131 \u00e7\u0131plak say\u0131l\u0131rd\u0131, a\u011fz\u0131 iki kar\u0131\u015f a\u00e7\u0131k m\u00fczi\u011fi dinliyordu, \u00e7ocuk i\u015fte! Hayran hayran seyrediyordu Alman\u0131n kuklalar\u0131 dans ettirmesini, ama kendi eli aya\u011f\u0131 buz kesmi\u015fti, titriyor, g\u00f6mle\u011finin kolunu kemiriyordu. Elinde bir k\u00e2\u011f\u0131t oldu\u011funu fark ettim. Bir adam geldi ve laternac\u0131ya biraz para att\u0131; para do\u011fruca gitti, i\u00e7inde kad\u0131nlarla dans eden bir Frans\u0131z kuklas\u0131n\u0131n durdu\u011fu k\u00fc\u00e7\u00fck sahnenin kutusunun i\u00e7ine d\u00fc\u015ft\u00fc. Para \u00e7\u0131nlad\u0131\u011f\u0131 anda, benim \u00e7ocuk silkindi, \u00fcrkek \u00fcrkek \u00e7evresine bak\u0131nd\u0131 ve o s\u0131rada paray\u0131 benim verdi\u011fimi sand\u0131. Bana do\u011fru ko\u015ftu, elleri titriyordu, sesi titriyordu, bana bir k\u00e2\u011f\u0131t uzat\u0131p \u015f\u00f6yle dedi: Okuyun! K\u00e2\u011f\u0131d\u0131 a\u00e7t\u0131m, hep bildik \u015feyler; i\u015fte, \"Hay\u0131rsever insanlar, bu \u00e7ocuklar\u0131n annesi \u00f6l\u00fcyor, \u00fc\u00e7 \u00e7ocuk a\u00e7, \u015fimdi yard\u0131m edin, yoksa \u00f6lece\u011fim, yavrular\u0131m\u0131 unutmay\u0131n, hay\u0131rsever insanlar, ben de sizi \u00f6teki d\u00fcnyada unutmam.\" Ee, ne olacak; durum belli, hayati bir durum, peki ben ne verece\u011fim ona? Ona hi\u00e7bir \u015fey vermedim. Ama nas\u0131l \u00fcz\u00fcld\u00fcm! Yoksul \u00e7ocuk, so\u011fuktan, belki de a\u00e7l\u0131ktan bitmi\u015f durumda ve yalan s\u00f6ylemiyor, hay\u0131r hay\u0131r, yalan s\u00f6ylemiyor; bu durumu bilirim. Ama \u00e7ocuklar\u0131n bu i\u011fren\u00e7 annesinin ne diye sakland\u0131\u011f\u0131n\u0131 ve onlar\u0131 yar\u0131 \u00e7\u0131plak halde bu so\u011fukta mektuplarla etrafa g\u00f6nderdi\u011fini anlamak m\u00fcmk\u00fcn de\u011fil. Belki aptal bir kocakar\u0131d\u0131r, karaktersizdir; belki onun i\u00e7in kayg\u0131lanan kimse yoktur, ayaklar\u0131n\u0131 k\u0131v\u0131rm\u0131\u015f oturuyordur, belki ger\u00e7ekten hastad\u0131r. Neyse, yine de ilgili yerlere ba\u015fvurmak gerekir; fakat, belki de, sadece \u00fc\u00e7k\u00e2\u011f\u0131t\u00e7\u0131d\u0131r, kasten a\u00e7 ve s\u0131ska \u00e7ocuklar\u0131 hasta ediyor, halk\u0131 kand\u0131rmak i\u00e7in g\u00f6nderiyordur. Bu mektuplar\u0131 ta\u015f\u0131yan yoksul \u00e7ocuk ne \u00f6\u011freniyor? Sadece kalbi kat\u0131la\u015f\u0131yor; dolan\u0131yor, ko\u015fuyor, yalvar\u0131yor. \u0130nsanlar gelip ge\u00e7iyor, ona hi\u00e7 ald\u0131rm\u0131yor. Kalpleri ta\u015f olmu\u015f; dilleri ac\u0131mas\u0131z. \"Defol! \u00c7ekil! Yaramaz!\" \u0130\u015fte bunlar\u0131 duyuyor herkesten ve kalbi kat\u0131la\u015f\u0131yor \u00e7ocu\u011fun, zavall\u0131, \u00fcrkek \u00e7ocuk so\u011fukta, yuvas\u0131ndan d\u00fc\u015fm\u00fc\u015f yavru ku\u015f gibi bo\u015f yere titriyor. Bir bak\u0131yorsun, \u00f6ks\u00fcr\u00fcyor; \u00fczerine \u00e7ullanmak i\u00e7in bekliyor hastal\u0131k, t\u0131pk\u0131 al\u00e7ak bir s\u00fcr\u00fcngen gibi, g\u00f6\u011fs\u00fcne h\u00fccum ediyor, oraya yerle\u015fiyor, bir bak\u0131yorsun \u00f6l\u00fcm tepesine dikilmi\u015f, karanl\u0131k bir k\u00f6\u015fede durduruyor, \u00e7\u0131k\u0131\u015f yok, yard\u0131m eden yok, i\u015fte b\u00fct\u00fcn hayat\u0131 bu! \u0130\u015fte b\u00f6yle, bu da onun ya\u015fam\u0131 oluyor! Ah, Varenka, \"\u0130sa a\u015fk\u0131na\" dendi\u011fini duymak ve yan\u0131ndan ge\u00e7mek, hi\u00e7bir \u015fey vermeyip, \"Tanr\u0131 versin,\" demek \u00e7ok ac\u0131 verici bir \u015fey. Baz\u0131 \"\u0130sa a\u015fk\u0131na\"lar\u0131n etkisi olmuyor. (\"\u0130sa a\u015fk\u0131na\"lar da \u00e7e\u015fit \u00e7e\u015fit olur, can\u0131m.) Baz\u0131lar\u0131 uzun, a\u011f\u0131r, s\u0131radan, ezberden, tam dilenci s\u0131zlanmas\u0131d\u0131r; ona bir \u015fey vermemek ac\u0131 vermez, o uzun zamand\u0131r dilencidir, eski, meslekten dilencidir, bu al\u0131\u015f\u0131k, diye d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcrs\u00fcn, bu bir yolunu bulur, yolunu nas\u0131l bulaca\u011f\u0131n\u0131 bilir. Ama baz\u0131 \"\u0130sa a\u015fk\u0131na\"lar al\u0131\u015f\u0131lmad\u0131k olur, kaba, korkun\u00e7 olur; i\u015fte bug\u00fcn, \u00e7ocuktan mektubu ald\u0131\u011f\u0131m zaman, \u00e7itin hemen dibinde biri duruyordu, herkesten de istemiyordu, bana, \"Bir kuru\u015f versene beyefendi, \u0130sa a\u015fk\u0131na!\" dedi, ama \u00f6yle kesik kesik, kaba bir sesle s\u00f6yledi ki, korkun\u00e7 bir duyguyla irkildim, yine de para vermedim; yoktu. Zaten zengin insanlar yoksullar\u0131n k\u00f6t\u00fc kaderlerinden seslice yak\u0131nmas\u0131n\u0131 sevmez \u2013yani, birileri rahats\u0131z olur, birileri de s\u0131zlan\u0131r! Yoksullar hep s\u0131zlan\u0131r\u2013 uyumaya kalkars\u0131n, onlar\u0131n a\u00e7 iniltileri uykuna engel olur!\n\nBir tanem, size itiraf edeyim, b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 size anlatmaya ba\u015flamam\u0131n sebebi k\u0131smen kalbimi ferahlatmak, ama daha da \u00f6nemlisi size yarat\u0131c\u0131l\u0131\u011f\u0131m\u0131n y\u00fcksek \u00fcslubuna bir \u00f6rnek sunabilmek. \u00c7\u00fcnk\u00fc siz, herhalde, kendiniz de kabul edersiniz ki can\u0131m, bir s\u00fcre \u00f6nce kendime has bir \u00fcslubum olu\u015ftu. Ama \u015fimdi \u00fczerime \u00f6yle bir s\u0131k\u0131nt\u0131 \u00e7\u00f6kt\u00fc ki, d\u00fc\u015f\u00fcncelerimi can\u0131 g\u00f6n\u00fclden hissetmeye ba\u015flad\u0131m ve can\u0131m, bununla bir yere varamaz insan, ama yine de bir par\u00e7a kendi kendine de\u011fer vermeli. Ger\u00e7ekten, bir tanem, s\u0131k s\u0131k kendi kendimi hi\u00e7 neden yokken peri\u015fan ediyorum, kendime hi\u00e7 de\u011fer vermiyorum ve bir ta\u015f par\u00e7as\u0131ndan de\u011fersiz say\u0131yorum. Bunu bir benzetmeyle dile getirirsek, belki de bunun nedeni, benim benden sadaka isteyen \u015fu yoksul \u00e7ocuk gibi itilip kak\u0131lm\u0131\u015f olmamd\u0131r. \u00d6rne\u011fin, \u015fimdi size alegorik bir \u015fekilde s\u00f6yleyeyim can\u0131m; beni bir dinleyin; dinleyin beni, bir tanem, sabah\u0131n erken vaktinde, i\u015fe tela\u015f ederken, \u015fehre bakar\u0131m, onun nas\u0131l uyand\u0131\u011f\u0131n\u0131, kalkt\u0131\u011f\u0131n\u0131, duman \u00e7\u0131kard\u0131\u011f\u0131n\u0131, kaynad\u0131\u011f\u0131n\u0131, k\u00fckredi\u011fini seyrederim, bazen b\u00f6yle bir manzaran\u0131n kar\u015f\u0131s\u0131nda insan k\u00fc\u00e7\u00fcl\u00fcr, sanki merakl\u0131 burnuna fiske yemi\u015f gibi olur ve elini sallar, kendi yolunda sudan sessiz, otlardan al\u00e7ak bir tav\u0131rla ilerler! \u015eimdi bak\u0131n\u0131z etraf\u0131n\u0131za, bu kara, isli, b\u00fcy\u00fck, kocaman binalarda neler oluyor? Bunu anlarsan\u0131z e\u011fer o zaman kendiniz karar verirsiniz, anlams\u0131zca kendinizi s\u0131n\u0131fland\u0131rman\u0131n ve de\u011fersiz bir utanga\u00e7l\u0131\u011fa kap\u0131lman\u0131n hakl\u0131 olup olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131. \u015euna dikkat edin Varenka, d\u00fcz anlamda s\u00f6ylemiyorum, mecazi bir \u015fekilde konu\u015fuyorum. Haydi, bir bakal\u0131m, ne var bu binalarda? \u015eu dumanl\u0131 k\u00f6\u015fede, ihtiya\u00e7 y\u00fcz\u00fcnden ev niyetine say\u0131lan \u0131slak bir kul\u00fcbede, bir i\u015f\u00e7i r\u00fcyas\u0131ndan uyan\u0131yor; r\u00fcyas\u0131nda da, mesela, b\u00fct\u00fcn gece \u00e7izme g\u00f6rm\u00fc\u015f, d\u00fcn kazara kesti\u011fi \u00e7izmeyi g\u00f6rm\u00fc\u015f, sanki insan r\u00fcyas\u0131nda b\u00f6yle bir sa\u00e7mal\u0131k g\u00f6rmek zorundaym\u0131\u015f gibi! Fakat sonu\u00e7ta o bir i\u015f\u00e7i, bir \u00e7izmeci; hep ayn\u0131 \u015feyi d\u00fc\u015f\u00fcnmesi ho\u015f g\u00f6r\u00fclebilir. C\u0131v\u0131l c\u0131v\u0131l \u00e7ocuklar\u0131 ve a\u00e7 bir kar\u0131s\u0131 da var orada; ve bir tek \u00e7izmeciler b\u00f6yle kalkmaz, bir tanem. \u00d6yle olsa \u00f6nemsiz olurdu, bunu yazmaya de\u011fmezdi, ama can\u0131m, orada durum bak\u0131n nas\u0131ld\u0131r: Orada, ayn\u0131 binada, bir \u00fcst ya da alt katta, yald\u0131zl\u0131 odalarda zengin bir \u015fah\u0131s da \u00e7izmeler g\u00f6r\u00fcr belki b\u00fct\u00fcn gece r\u00fcyas\u0131nda, yani ba\u015fka t\u00fcr bir \u00e7izme g\u00f6r\u00fcr, ba\u015fka model bir \u00e7izmedir bunlar, ama yine de \u00e7izmedir; \u00e7\u00fcnk\u00fc benim burada kastetmek istedi\u011fim \u015fu, can\u0131m, hepimiz, bir tanem, biraz \u00e7izmeci gibiyiz. Ama b\u00fct\u00fcn bunlar \u00f6nemsiz, ama bu zengin \u015fahs\u0131n yan\u0131nda onun kula\u011f\u0131na f\u0131s\u0131ldayacak, \"Yeter b\u00f6yle d\u00fc\u015f\u00fcnmek, bir tek kendini d\u00fc\u015f\u00fcnmek, bir tek kendin i\u00e7in ya\u015famak yeter, sen \u00e7izmeci de\u011filsin, senin \u00e7ocuklar\u0131n sa\u011fl\u0131kl\u0131, kar\u0131n\u0131n da bir ihtiyac\u0131 yok; \u00e7evrene bir bak, kayg\u0131lanmak i\u00e7in kendi \u00e7izmelerinden daha soylu bir \u015fey g\u00f6rm\u00fcyor musun etraf\u0131nda!\" diyecek biri olmamas\u0131 k\u00f6t\u00fc as\u0131l. \u0130\u015fte size mecazi olarak demek istedi\u011fim buydu, Varenka. Belki bu a\u015f\u0131r\u0131 serbest fikirdir, bir tanem, ama bu fikir bazen geliyor, bazen ortaya \u00e7\u0131k\u0131yor ve o zaman ister istemez kalpten ate\u015fli bir dil y\u00fckseliyor. S\u0131rf g\u00fcr\u00fclt\u00fc ve g\u00fcmb\u00fcrt\u00fcden \u00e7ekinip insan\u0131n kendisini bu y\u00fczden de \u00fc\u00e7 kuru\u015fluk saymas\u0131 kabul edilemez! Can\u0131m, bitirirken akl\u0131ma geldi, belki de size yalan s\u00f6yledi\u011fimi d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorsunuzdur ya da karamsarl\u0131\u011fa kap\u0131ld\u0131\u011f\u0131m\u0131 ya da bunu bir kitaptan al\u0131p yazd\u0131\u011f\u0131m\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorsunuzdur? Hay\u0131r, can\u0131m, g\u00fcvensizlik ediyorsunuz \u2013 \u00f6yle de\u011fil; yalan\u0131 hor g\u00f6r\u00fcr\u00fcm, karamsarl\u0131\u011fa kap\u0131lmad\u0131m ve hi\u00e7bir kitaptan al\u0131p yazmad\u0131m bunlar\u0131 \u2013 i\u015fte o kadar!\n\nEve kasvetli bir ruh haliyle geldim, masan\u0131n ba\u015f\u0131na oturdum, kendime \u00e7ay demledim, bir fincan \u00e7ay i\u00e7meye haz\u0131rland\u0131m. Sonra, birden, bir bakt\u0131m, odama Gor\u015fkov gelmi\u015f, bizim yoksul kirac\u0131. Sabahleyin onun kirac\u0131lar\u0131n \u00e7evresinde doland\u0131\u011f\u0131n\u0131 ve yan\u0131ma gelmek istedi\u011fini fark etmi\u015ftim. Bu arada \u015funu s\u00f6yleyeyim, can\u0131m, onlar\u0131n ya\u015fay\u0131\u015f\u0131 benimkiyle k\u0131yaslan\u0131r gibi de\u011fil. M\u00fcmk\u00fcn de\u011fil! Bir e\u015f, bir de \u00e7ocuklar! Ben Gor\u015fkov olsayd\u0131m, onun yerinde olsayd\u0131m ne yapaca\u011f\u0131m\u0131 hi\u00e7 bilmiyorum! Neyse i\u015fte Gor\u015fkov geldi, her zamanki gibi g\u00f6z\u00fc ya\u015fl\u0131, burnunu \u00e7ekiyor, ama bir \u015fey s\u00f6ylemiyor. Onu sandalyeye oturttum, k\u0131r\u0131kt\u0131 sandalye, ama ba\u015fka da yoktu. Bir fincan \u00e7ay teklif ettim. Geri \u00e7evirdi, uzun s\u00fcre geri \u00e7evirdi, sonunda ald\u0131 yine de barda\u011f\u0131. \u015eekersiz i\u00e7mek istedi, ben ona \u015feker almas\u0131 gerekti\u011fini anlat\u0131rken yine \u00f6z\u00fcrler dilemeye ba\u015flad\u0131, uzun s\u00fcre itiraz etti, geri \u00e7evirdi, sonunda barda\u011f\u0131na k\u00fc\u00e7\u00fcc\u00fck bir par\u00e7a \u015feker koydu ve \u00e7ay\u0131n muhte\u015fem bir \u015fekilde lezzetli oldu\u011funu s\u00f6ylemeye ba\u015flad\u0131. Ah, sefalet insanlar\u0131 ne kadar k\u00fc\u00e7\u00fclmeye s\u00fcr\u00fckl\u00fcyor! \"Peki ne var, nedir istedi\u011finiz can\u0131m?\" dedim ona. \"\u0130\u015fte b\u00f6yle b\u00f6yle,\" dedi, \"siz velinimetimsiniz, Makar Alekseyevi\u00e7, bana bir efendilik edin, talihsiz aileme yard\u0131m edin; \u00e7ocuklar\u0131m ve kar\u0131m\u0131n elinde hi\u00e7bir \u015fey yok; baba diyorlar bana, ama nerede!\" Bir \u015fey s\u00f6ylemek istedim, ama s\u00f6z\u00fcm\u00fc kesti: \"Zaten buradaki herkesten korkuyorum Makar Alekseyevi\u00e7, yani korkmuyorum da, anl\u0131yor musunuz, utan\u0131yorum; hepsi de kibirli ve ma\u011frur insanlar. Sizi rahats\u0131z etmek istemezdim babac\u0131\u011f\u0131m, velinimetim; biliyorum, sizin de ba\u015f\u0131n\u0131zda tats\u0131zl\u0131klar var, biliyorum \u00e7ok veremezsiniz, ama biraz olsun bor\u00e7 verseniz; size sormaya cesaret ettim, \u00e7\u00fcnk\u00fc iyi kalbinizi biliyorum, sizin de ihtiya\u00e7tan anlad\u0131\u011f\u0131n\u0131z\u0131, yoksulluk nedir bildi\u011finizi... ve kalbinizde bu y\u00fczden merhamet duygusu olaca\u011f\u0131n\u0131 biliyorum.\" Sonunda da, \"Benim c\u00fcretimi ve edepsizli\u011fimi ho\u015f g\u00f6r\u00fcn Makar Alekseyevi\u00e7,\" diyerek bitirdi. Ona ruhen mutlu oldu\u011fumu, ama benim de elimde bir \u015fey olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131, hemen hemen hi\u00e7bir \u015fey olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yledim. \"Babac\u0131\u011f\u0131m, Makar Alekseyevi\u00e7,\" dedi bana, \"sizden \u00e7ok istemiyorum, yani b\u00f6yle b\u00f6yle,\" (o s\u0131rada k\u0131pk\u0131rm\u0131z\u0131 olmu\u015ftu) \"kar\u0131m,\" dedi, \"\u00e7ocuklar\u0131m a\u00e7, birka\u00e7 kuru\u015f olsun yeter.\" Benim kalbim alabildi\u011fine s\u0131k\u0131\u015ft\u0131. \"Vay,\" dedim, \"bu benden bask\u0131n \u00e7\u0131kt\u0131!\" \u00dczerimde sadece yirmi kopek kalm\u0131\u015ft\u0131, ama hesab\u0131m\u0131 ona g\u00f6re yapm\u0131\u015ft\u0131m; ertesi g\u00fcn kendi acil ihtiya\u00e7lar\u0131m\u0131 almak istiyordum. \"Hay\u0131r, g\u00fcvercinim, yapamam; durum ortada,\" dedim. \"Babac\u0131\u011f\u0131m, Makar Alekseyevi\u00e7, ne koparsa g\u00f6nl\u00fcn\u00fczden,\" dedi, \"on kopek de yeter.\" Yani, \u00e7ekmeceyi a\u00e7\u0131p yirmi kope\u011fimi ona verdim, can\u0131m, iyi bir i\u015f u\u011fruna! Ah, tam sefalet! Ona \u015f\u00f6yle dedim: \"Peki, can\u0131m\u0131n i\u00e7i,\" diye sordum, \"bu kadar dara d\u00fc\u015fm\u00fc\u015fs\u00fcn\u00fcz, peki be\u015f g\u00fcm\u00fc\u015f rublelik oday\u0131 nas\u0131l kiral\u0131yorsunuz?\" Alt\u0131 ay \u00f6nce kiralay\u0131p \u00fc\u00e7 ayl\u0131k paray\u0131 pe\u015fin \u00f6dedi\u011fini anlatt\u0131 bana; sonra durum k\u00f6t\u00fcye gitmi\u015f, oradan buradan i\u015f bulamam\u0131\u015f, zavall\u0131. Davas\u0131n\u0131n bu s\u0131ralar sonu\u00e7lanmas\u0131n\u0131 bekliyormu\u015f. Davas\u0131 da tats\u0131z bir \u015fey. Mahkemeye bir konuda hesap vermesi gerekiyormu\u015f, Varenka. Hazineye ihale yapan bir t\u00fcccarla davas\u0131 varm\u0131\u015f; bir hile ortaya \u00e7\u0131km\u0131\u015f, t\u00fcccar mahkemeye d\u00fc\u015fm\u00fc\u015f, ama t\u00fcccar yapt\u0131\u011f\u0131 haydutlu\u011fu Gor\u015fkov'un \u00fcst\u00fcne y\u0131km\u0131\u015f, o da i\u015fe b\u00f6yle bula\u015fm\u0131\u015f. Asl\u0131nda Gor\u015fkov sadece ihmal, dikkatsizlik ve devlet \u00e7\u0131kar\u0131n\u0131 g\u00f6zetmemekten su\u00e7lan\u0131yor. Birka\u00e7 y\u0131ld\u0131r dava devam ediyormu\u015f: Gor\u015fkov'un kar\u015f\u0131s\u0131na t\u00fcrl\u00fc t\u00fcrl\u00fc engel \u00e7\u0131km\u0131\u015f. \"\u00dczerime y\u0131kt\u0131klar\u0131 bu \u015fey tam bir onursuzluk,\" diyor bana Gor\u015fkov, \"su\u00e7suzum, hi\u00e7bir su\u00e7um yok, hile ve ya\u011fmaya kar\u0131\u015fmad\u0131m.\" Bu dava ona biraz leke s\u00fcrm\u00fc\u015f; onu i\u015ften \u00e7\u0131karm\u0131\u015flar ve resmen su\u00e7lu bulunmasa da, masumiyetini ispat edinceye kadar, hakk\u0131 olan ve mahkeme taraf\u0131ndan onaylanm\u0131\u015f olan ciddi bir para toplam\u0131n\u0131 t\u00fcccardan alam\u0131yor. Ona inan\u0131yorum, ama mahkeme onun s\u00f6z\u00fcne inanm\u0131yor; dava da her yerinden dolan\u0131p karman \u00e7orman olmu\u015f, y\u00fcz y\u0131l \u00e7\u00f6zmenin imk\u00e2n\u0131 yok. Biraz \u00e7\u00f6z\u00fclecek gibi oluyor, ama t\u00fcccar bir d\u00fc\u011f\u00fcm daha at\u0131yor. Gor\u015fkov'a vicdanen kat\u0131l\u0131yorum, bir tanem, ac\u0131s\u0131n\u0131 payla\u015f\u0131yorum. \u0130\u015fsiz bir adam; hi\u00e7bir yerden umudu yok; birikim harcanm\u0131\u015f; dava s\u00fcr\u00fcyor, ama bu arada ya\u015famak da laz\u0131m; buna ra\u011fmen hi\u00e7 beklenmedik bir \u015fekilde bir bebek do\u011fmu\u015f, masraf; o\u011flan hastaland\u0131 masraf; \u00f6ld\u00fc ayr\u0131 masraf; kar\u0131s\u0131 hasta; o da m\u00fczmin bir hastal\u0131\u011fa sahip; k\u0131sacas\u0131, \u00e7ekiyor, \u00e7ok \u00e7ekiyor.\n\nFakat, dedi\u011fine g\u00f6re, birka\u00e7 g\u00fcn i\u00e7inde davadan hay\u0131rl\u0131 bir karar bekliyormu\u015f ve art\u0131k bundan hi\u00e7 \u015f\u00fcphesi yok. Yaz\u0131k, yaz\u0131k, \u00e7ok yaz\u0131k ona, can\u0131m! \u015eefkatli davrand\u0131m ona. Bitkin, \u015fa\u015fk\u0131n bir adam; bir koruyucu ar\u0131yor, ben de yak\u0131nl\u0131k g\u00f6sterdim ona. Neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n can\u0131m, \u0130sa sizinle olsun, sa\u011fl\u0131\u011f\u0131n\u0131z bozulmas\u0131n. G\u00fcvercinim benim! Sizi hat\u0131rlamak benim hasta ruhuma ila\u00e7 gibi geliyor ve sizin i\u00e7in \u0131st\u0131rap \u00e7ekiyorum, ama bu \u0131st\u0131rap bana hafif geliyor.\n\nSamimi dostunuz,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n9 Eyl\u00fcl\n\nCan\u0131m, Varvara Alekseyevna,\n\nSize kendimi kaybetmi\u015f bir halde yaz\u0131yorum. Korkun\u00e7 olaylarla heyecan i\u00e7indeyim. Ba\u015f\u0131m d\u00f6n\u00fcyor. \u00c7evremdeki her \u015fey d\u00f6n\u00fcyormu\u015f gibi. Ah, bir tanem, size \u015fimdi neler anlataca\u011f\u0131m! Biz bunu \u00f6ng\u00f6remedik. Hay\u0131r, inanm\u0131yorum bunu \u00f6ng\u00f6remedi\u011fime; bunlar\u0131n tahmin etmi\u015ftim. B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 daha \u00f6nceden hissetmi\u015fti kalbim! Hatta uykumda bile buna benzer \u015feyler g\u00f6rm\u00fc\u015ft\u00fcm.\n\n\u0130\u015fte oldu! Size \u00fcsluba ka\u00e7madan anlatay\u0131m, Tanr\u0131 ruhuma nas\u0131l \u00fcflerse \u00f6yle. Bug\u00fcn i\u015fe gittim. Gittim, oturdum, \u00e7al\u0131\u015f\u0131yorum. Ama \u015funu bilmeniz laz\u0131m, can\u0131m, d\u00fcn ak\u015fam da \u00e7al\u0131\u015fm\u0131\u015ft\u0131m. Yani, ak\u015famleyin Timofey \u0130vanovi\u00e7 geldi ve \u00f6nemli, acil bir evrak haz\u0131rlamak gerekti\u011fini bizzat emretti. \"Temize \u00e7ekin,\" dedi Makar Alekseyevi\u00e7, \"temiz, acele ve dikkatle yaz\u0131n; hemen imzaya gidecek.\" Size \u015funu da belirtmeliyim, mele\u011fim, d\u00fcn ak\u015fam kendimde de\u011fildim, hi\u00e7bir \u015feye bakmak istemiyordum; h\u00fcz\u00fcn, kasvet \u00e7\u00f6km\u00fc\u015ft\u00fc \u00fczerime! Kalbim so\u011fuk, ruhum karanl\u0131kt\u0131; akl\u0131mda hep siz vard\u0131n\u0131z, zavall\u0131 g\u00fczelim. Neyse, temize \u00e7ekmeye koyuldum; temiz, g\u00fczel bir \u015fekilde yazd\u0131m, ama size nas\u0131l anlatmal\u0131, bilmiyorum, karanl\u0131k bir \u015fey bula\u015ft\u0131 bana ya da gizli bir kaderin belirlemesiyle ya da sadece b\u00f6yle olaca\u011f\u0131 i\u00e7in... tam bir sat\u0131r atlam\u0131\u015f\u0131m; anlam da Tanr\u0131 bilir ne hale gelmi\u015f, kalmam\u0131\u015f yani. Evra\u011f\u0131 d\u00fcn ak\u015fam yeti\u015ftiremediler ve onu imza i\u00e7in ancak bug\u00fcn \u00e7\u0131karabildiler Majesteleri'ne. Ben de hi\u00e7bir \u015fey olmam\u0131\u015f gibi i\u015fe her zamanki saatte gittim ve Emelyan \u0130vanovi\u00e7'in yan\u0131ndaki yere yerle\u015ftim. Bir tanem, bir s\u00fcredir eskisinden iki kat daha \u00e7ok utan\u0131yor, \u00e7ekiniyordum gitmeye. Son zamanlarda da kimseye bakam\u0131yordum bile. Birinin sandalyesi g\u0131c\u0131rdasa, korkudan kendimi kaybediyordum. \u0130\u015fte bug\u00fcn de \u00f6yleydi, sinmi\u015ftim, sessizdim, diken \u00fcst\u00fcnde oturuyordum ki Efim Akimovi\u00e7 (b\u00f6yle bir sata\u015fma yery\u00fcz\u00fcnde g\u00f6r\u00fclmemi\u015ftir) y\u00fcksek sesle \"Ne o, Makar Alekseyevi\u00e7, niye \u00f6yle \u00e7\u0131tk\u0131r\u0131ld\u0131m oturuyorsunuz?\" diyerek \u00f6yle bir s\u0131r\u0131tt\u0131 ki herkes, onun ve benim \u00e7evremdeki herkes kahkahadan k\u0131r\u0131ld\u0131, tabii bana g\u00fcl\u00fcyorlard\u0131. Ve durmad\u0131lar, hi\u00e7 durmad\u0131lar! Kulaklar\u0131m\u0131 t\u0131kad\u0131m, g\u00f6zlerimi kapad\u0131m, kimseye kar\u0131\u015fmadan kendi ba\u015f\u0131ma oturdum. B\u00f6yle bir al\u0131\u015fkanl\u0131\u011f\u0131m var; o zaman hemen rahat b\u0131rak\u0131yorlar. Birden bir g\u00fcr\u00fclt\u00fc, ko\u015fu\u015fturma, tela\u015f duydum; duydum ama inanamad\u0131m, kulaklar\u0131m beni yan\u0131ltmas\u0131n? Bana sesleniyorlar, beni \u00e7a\u011f\u0131r\u0131yorlar, Devu\u015fkin diyorlar. Kalbim h\u0131zl\u0131 h\u0131zl\u0131 atmaya ba\u015flad\u0131 ve neden \u00fcrkt\u00fc\u011f\u00fcm\u00fc bilmiyordum bile; sadece \u00fcrkt\u00fc\u011f\u00fcm\u00fc, hayat\u0131mda hi\u00e7 \u00fcrkmedi\u011fim kadar \u00e7ok \u00fcrkt\u00fc\u011f\u00fcm\u00fc biliyordum. Oturdu\u011fum sandalyede b\u00fcz\u00fcld\u00fcm, sanki hi\u00e7bir \u015fey olmam\u0131\u015f, sanki ben de\u011filmi\u015fim gibi. Ama yine y\u00fckseldi sesler, gitgide yakla\u015ft\u0131. \u0130\u015fte tam kula\u011f\u0131m\u0131n dibinde, \"Devu\u015fkin! Devu\u015fkin! Devu\u015fkin nerede?\" dediler. G\u00f6zlerimi kald\u0131rd\u0131m: kar\u015f\u0131mda Evstafi \u0130vanovi\u00e7 duruyor; konu\u015fuyor: \"Makar Alekseyevi\u00e7, hemen Majesteleri'nin yan\u0131na, hemen! Evra\u011f\u0131 rezil etmi\u015fsiniz!\" Bir tek bunu s\u00f6yledi, ama yetti, do\u011fru de\u011fil mi, can\u0131m, s\u00f6ylenmesi bile yetmez mi? \u00d6ld\u00fcm, buz kestim, hissiz kald\u0131m, y\u00fcr\u00fcmeye ba\u015flam\u0131\u015ft\u0131m ama ne ya\u015f\u0131yordum ne de \u00f6l\u00fcyd\u00fcm o anda. Beni bir odadan ge\u00e7irdiler, sonra bir ba\u015fkas\u0131ndan, \u00fc\u00e7\u00fcnc\u00fc bir odadan daha ge\u00e7erek \u00e7al\u0131\u015fma odas\u0131na ula\u015ft\u0131m! O s\u0131rada akl\u0131mdan ne ge\u00e7ti\u011fi konusunda do\u011fru d\u00fcr\u00fcst bir rapor vermeme imk\u00e2n yok. Bakt\u0131m, Majesteleri orada duruyor, herkes \u00e7evresine toplanm\u0131\u015f. San\u0131r\u0131m, selam vermeyi de unuttum. \u015ea\u015fk\u0131na d\u00f6nm\u00fc\u015ft\u00fcm; dudaklar\u0131m, ayaklar\u0131m titriyordu. Neden derseniz: Birincisi, utan\u00e7; sa\u011fdaki aynaya bakt\u0131m, orada g\u00f6rd\u00fc\u011f\u00fcm \u015fey akl\u0131m\u0131 ka\u00e7\u0131rmaya yeterdi. \u0130kincisi, hep b\u00f6yle davran\u0131rd\u0131m, yery\u00fcz\u00fcnde sanki hi\u00e7 yokmu\u015fum gibi yapard\u0131m. Majesteleri de varl\u0131\u011f\u0131mdan haberdar de\u011fildi belki. Belki, duymu\u015ftu, ofisinde bir Devu\u015fkin oldu\u011funu belli belirsiz s\u00f6ylemi\u015flerdi; ama onunla k\u00fc\u00e7\u00fcc\u00fck bir ili\u015fkisi bile olmam\u0131\u015ft\u0131 hi\u00e7.\n\n\u00d6fkeyle s\u00f6ze ba\u015flad\u0131. \"Bunu nas\u0131l yapt\u0131n\u0131z, bay\u0131m! G\u00f6z\u00fcn\u00fcz g\u00f6rm\u00fcyor mu? \u00d6nemli evrak, acele haz\u0131rlanmas\u0131 gerekli, ama siz rezil etmi\u015fsiniz. Nas\u0131l yapabildiniz bunu,\" derken Majesteleri Evstafi \u0130vanovi\u00e7'e d\u00f6nd\u00fc. Ben sadece bana kadar ula\u015fan sesleri dinliyordum: \"Yeteneksizlik! Dikkatsizlik! Tats\u0131zl\u0131k \u00e7\u0131kar\u0131yorsunuz!\" Bir \u015fey i\u00e7in a\u011fz\u0131m\u0131 a\u00e7t\u0131m. Af dilemek istiyordum, ama yapamad\u0131m, ka\u00e7ay\u0131m dedim, denemeye bile cesaret edemedim ve o s\u0131rada... o s\u0131rada, olan oldu, \u015fimdi bile utan\u00e7tan kalemi elimde zar zor tutuyorum. Benim d\u00fc\u011fmem \u2013\u015eeytan als\u0131n onu\u2013 bir iplik ucunda duran d\u00fc\u011fmem... birdenbire koptu, sekti, s\u0131\u00e7rad\u0131 (anla\u015f\u0131lan kazara \u00e7arpm\u0131\u015ft\u0131m ona), \u00e7\u0131nlad\u0131, yuvarland\u0131 ve do\u011fruca, \u00f6yle do\u011fruca, lanetli d\u00fc\u011fme, Majesteleri'nin ayaklar\u0131n\u0131n dibine gitti ve b\u00fct\u00fcn bunlar tam bir sessizli\u011fin ortas\u0131nda oldu! \u0130\u015fte b\u00fct\u00fcn a\u00e7\u0131klamam, b\u00fct\u00fcn \u00f6z\u00fcr\u00fcm, b\u00fct\u00fcn yan\u0131t\u0131m, Majesteleri'ne s\u00f6ylemeye haz\u0131rland\u0131\u011f\u0131m her \u015fey buydu! Sonu\u00e7lar\u0131 korkun\u00e7 oldu! Majesteleri hemen benim \u015fahs\u0131ma ve k\u0131l\u0131\u011f\u0131ma y\u00f6neltti ilgisini. Aynada ne g\u00f6rd\u00fc\u011f\u00fcm\u00fc hat\u0131rlad\u0131m; d\u00fc\u011fmeyi tutmak \u00fczere \u00f6ne at\u0131ld\u0131m! Aptalla\u015fm\u0131\u015ft\u0131m! D\u00fc\u011fmeyi almak i\u00e7in uzand\u0131m ama kayd\u0131m, yuvarland\u0131m, yakalayamad\u0131m, k\u0131sacas\u0131, becerilerimden yoksundum. O s\u0131rada kalan son g\u00fcc\u00fcm\u00fcn de beni terk etti\u011fini hissettim, art\u0131k her \u015fey, her \u015fey bitmi\u015fti! B\u00fct\u00fcn itibar\u0131m\u0131 kaybetmi\u015ftim, b\u00fct\u00fcn insanl\u0131\u011f\u0131m yerle bir olmu\u015ftu! Bir yandan da iki kula\u011f\u0131mda hem Tereza hem Faldoni \u00e7\u0131nl\u0131yordu. Sonunda d\u00fc\u011fmeyi yakalad\u0131m, kalkt\u0131m, kenara \u00e7ekildim, iyi de, aptal, bari sakin sakin dur, elim b\u00f6\u011fr\u00fcnde olsun! Olmaz; d\u00fc\u011fmeyi kopan ipli\u011fe ba\u011flamaya ba\u015flad\u0131m, sanki orada duracakm\u0131\u015f gibi; bir yandan da g\u00fcl\u00fcms\u00fcyorum. Hatta s\u0131r\u0131t\u0131yorum. Majesteleri \u00f6nce ba\u015f\u0131n\u0131 \u00e7evirdi, sonra tekrar bakt\u0131 bana, sonra Evstafi \u0130vanovi\u00e7'le konu\u015ftu\u011funu duydum: \"Nas\u0131l olur?.. Baksan\u0131za, bu ne k\u0131l\u0131k!.. Nas\u0131l olur!.. Ne bu b\u00f6yle!..\" Ah bir tanem, bu da ne b\u00f6yle, nas\u0131l olur? Evet, ne bu b\u00f6yle? Yakaland\u0131n! Evstafi \u0130vanovi\u00e7'in konu\u015ftu\u011funu duyuyorum: \"Zarars\u0131zd\u0131r, kimseye zarar\u0131 olmaz, d\u00fczg\u00fcn davran\u0131r, maa\u015f\u0131 yeterli, derecesine g\u00f6re...\" \"Onu biraz rahatlatal\u0131m,\" dedi Majesteleri. \"Ona avans verelim...\" \"Ama ald\u0131,\" dediler, \"ald\u0131, bir s\u00fcre \u00f6nce alm\u0131\u015ft\u0131. Bir s\u0131k\u0131nt\u0131s\u0131 var herhalde, yoksa davran\u0131\u015flar\u0131 d\u00fczg\u00fcnd\u00fcr, zarars\u0131zd\u0131r, hi\u00e7 zarar vermez.\" Mele\u011fim, ben, yan\u0131yordum, cehennem ate\u015finde yan\u0131yordum! \u00d6ld\u00fcm! \"Peki,\" dedi Majesteleri y\u00fcksek sesle, \"hemen bir daha yaz\u0131ls\u0131n; Devu\u015fkin, gelin buraya, bu kez hatas\u0131z bir daha yaz\u0131n; ama bir dakika...\" Bu s\u0131rada Majesteleri di\u011ferlerine d\u00f6nd\u00fc, \u00e7e\u015fitli emirler verdi hepsi da\u011f\u0131l\u0131p gitti. Onlar gidince Majesteleri tela\u015fla c\u00fczdan\u0131ndan y\u00fcz ruble \u00e7\u0131kard\u0131. \"Al\u0131n,\" dedi, \"elimden gelen, nas\u0131l isterseniz \u00f6yle harcay\u0131n...\" ve elime s\u0131k\u0131\u015ft\u0131rd\u0131. Mele\u011fim, sars\u0131ld\u0131m, b\u00fct\u00fcn ruhum sars\u0131ld\u0131; bana ne oldu bilmiyorum; kendisinin elini tutmak istedim. Ama o da k\u0131pk\u0131rm\u0131z\u0131 olmu\u015ftu, g\u00fcvercinim, evet, do\u011fruluktan \u015fa\u015fm\u0131\u015f bir tek sa\u00e7 telim bile yoktur, bir tanem; benim de\u011fersiz elimi tuttu, onu s\u0131kt\u0131, b\u00f6yle eliyle s\u0131kt\u0131, sanki akran\u0131ym\u0131\u015f\u0131m gibi, sanki onun gibi bir generalmi\u015fim gibi. \"Gidin,\" dedi, \"elimden gelen bu. Hata yapmay\u0131n, bu kez ucuz atlatt\u0131k.\"\n\nCan\u0131m, art\u0131k \u015f\u00f6yle karar verdim: Sizden ve Fedora'dan rica edece\u011fim \u2013\u00e7ocuklar\u0131m olsayd\u0131, onlara emrederdim\u2013 Tanr\u0131'ya, \u00f6z baban\u0131z i\u00e7in de\u011fil, her g\u00fcn ve sonsuza dek Majesteleri i\u00e7in dua edin. Yine s\u00f6yl\u00fcyorum, can\u0131m ve abart\u0131l\u0131 bir tav\u0131rla s\u00f6yl\u00fcyorum \u2013dinleyin beni, can\u0131m, iyi dinleyin\u2013 yemin ederim, talihsizli\u011fimizin ac\u0131mas\u0131z g\u00fcnlerinde size, yoksullu\u011funuza ve kendime, kendi ezikli\u011fime ve yeteneksizli\u011fime bakarken, ruhsal utan\u00e7tan \u00f6l\u00fcp \u00f6l\u00fcp dirilirdim, buna ra\u011fmen, size yemin ederim, benim i\u00e7in de\u011ferli olan \u015fey y\u00fcz ruble de\u011fil, Majesteleri'nin bizzat kendisinin bir saman tanesinin, bir sarho\u015fun, benim gibi de\u011fersiz birinin elini s\u0131kmaya tenezz\u00fcl etmesi oldu! Bunu yaparak beni kendime getirdi. Bu davran\u0131\u015flar\u0131yla ruhumu dirilttiler, hayat\u0131m\u0131 sonsuza dek daha tatl\u0131 k\u0131ld\u0131lar ve kesin olarak inan\u0131yorum ki Y\u00fccelerin Y\u00fccesi kar\u015f\u0131s\u0131nda ne kadar g\u00fcnahk\u00e2r olsam da, Majesteleri'nin mutlulu\u011fu ve refah\u0131 i\u00e7in etti\u011fim dualar onun taht\u0131na kadar ula\u015f\u0131yordur!..\n\nCan\u0131m! \u015eimdi deh\u015fetli bir ruh kar\u0131\u015f\u0131kl\u0131\u011f\u0131, deh\u015fetli bir heyecan i\u00e7indeyim! Kalbim \u00e7arp\u0131yor, g\u00f6\u011fs\u00fcmden f\u0131rlamak istiyor. B\u00fct\u00fcn g\u00fcc\u00fcm eridi gitti sanki. Size o paradan k\u0131rk be\u015f ruble g\u00f6nderiyorum, yirmi rubleyi ev sahibesine verece\u011fim, geriye otuz be\u015f kal\u0131yor: yirmisi elbiseyi tamire gidiyor, on be\u015fini de ge\u00e7inmeye b\u0131rak\u0131yorum. B\u00fct\u00fcn bu sabahki izlenimler benim varl\u0131\u011f\u0131m\u0131 derinden sarst\u0131. Uzanaca\u011f\u0131m. Fakat iyiyim, \u00e7ok iyiyim. Sadece ruhum s\u0131zl\u0131yor ve orada, derinlerde, ruhumun titredi\u011fi, \u00fcrperdi\u011fi, k\u0131p\u0131rdand\u0131\u011f\u0131 duyuluyor. Size gelece\u011fim; ama \u015fimdi b\u00fct\u00fcn bu duygulardan sarho\u015f gibiyim... Tanr\u0131 her \u015feyi g\u00f6r\u00fcyor, can\u0131m benim, paha bi\u00e7ilmez g\u00fcvercinim!\n\nSayg\u0131n dostunuz,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n10 Eyl\u00fcl\n\nSevgili Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nSizin mutlulu\u011funuza tarifsiz sevindim ve sizin amirinizin iyiliklerini takdir ediyorum, dostum. Art\u0131k ac\u0131lar\u0131n\u0131zdan kurtulacaks\u0131n\u0131z! Ama tabii, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, bo\u015f yere para harcamay\u0131n. Tutumlu ya\u015fay\u0131n, olabildi\u011fince m\u00fctevaz\u0131 ya\u015fay\u0131n ve bug\u00fcnden itibaren hep biraz olsun bir \u015feyleri bir kenara koyun ki talihsizlik sizi yine birdenbire yakalamas\u0131n. Bizim i\u00e7in, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, kayg\u0131lanmay\u0131n. Fedora'yla ben bir \u015fekilde ya\u015far\u0131z. Ne i\u00e7in bize para g\u00f6nderdiniz, Makar Alekseyevi\u00e7? Bize hi\u00e7 de gerekli de\u011fil. Elimizdekiyle yetiniyoruz. Do\u011fru, bu daireden ta\u015f\u0131nmak i\u00e7in acilen paraya ihtiyac\u0131m\u0131z var, ama Fedora eski bir alaca\u011f\u0131n\u0131 almay\u0131 umut ediyor. Fakat, kendime acil ihtiya\u00e7lar i\u00e7in yirmi ruble ay\u0131r\u0131yorum. Geri kalan\u0131 da size g\u00f6nderiyorum. Paray\u0131 al\u0131n l\u00fctfen Makar Alekseyevi\u00e7. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n. Art\u0131k huzurla ya\u015fay\u0131n, sa\u011fl\u0131kl\u0131 ve ne\u015feli olun. Size daha \u00e7ok yazard\u0131m, ama korkun\u00e7 bir yorgunluk hissediyorum, d\u00fcn b\u00fct\u00fcn g\u00fcn yataktan kalkamad\u0131m. Gelmeye s\u00f6z vererek iyi yapt\u0131n\u0131z. Beni ziyaret edin l\u00fctfen Makar Alekseyevi\u00e7.\n\nV.D.\n\n11 Eyl\u00fcl\n\nSevgili Varvara Alekseyevna,\n\nYalvar\u0131r\u0131m size, bir tanem, benden uzakla\u015fmay\u0131n \u015fimdi, \u015fimdi, tam da kesinlikle mutlu ve her \u015feyden ho\u015fnut oldu\u011fum s\u0131rada. G\u00fcvercinim! Fedora'y\u0131 dinlemeyin, ben de sizin emretti\u011finiz her \u015feyi yapaca\u011f\u0131m; d\u00fczg\u00fcn davranaca\u011f\u0131m, s\u0131rf Majesteleri'ne olan sayg\u0131mdan da kendime d\u00fczg\u00fcn ve sayg\u0131n bakaca\u011f\u0131m; biz yine birbirimize mutlu mektuplar yazaca\u011f\u0131z, birbirimize d\u00fc\u015f\u00fcncelerimizi a\u00e7aca\u011f\u0131z, mutluluklar\u0131m\u0131z\u0131, kayg\u0131lar\u0131m\u0131z\u0131 yazaca\u011f\u0131z, e\u011fer kayg\u0131m\u0131z olursa; birlikte ya\u015fayaca\u011f\u0131z; uyumlu ve mutlu. Edebiyatla ilgilenece\u011fiz... K\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim! Benim kaderimde her \u015fey de\u011fi\u015fti ve hep iyiye do\u011fru de\u011fi\u015fti. Ev sahibesi daha s\u0131cak davran\u0131yor, Tereza daha ak\u0131ll\u0131, hatta Faldoni de biraz konu\u015fkan oldu. Ratazyayev'le bar\u0131\u015ft\u0131k. Mutluluktan, ben bizzat gittim ona. Do\u011frusu, biraz iyi oldu, can\u0131m, onun hakk\u0131nda s\u00f6ylenen k\u00f6t\u00fc \u015feyler, hepsi sa\u00e7mal\u0131kt\u0131. \u015eimdi anlad\u0131m bunlar\u0131n hep i\u011fren\u00e7 iftiralar oldu\u011funu. Bizi yazmay\u0131 hi\u00e7 d\u00fc\u015f\u00fcnmemi\u015f: bana kendisi s\u00f6yledi. Yeni eserini okudu bana. Bana Lovelace demesine gelince; bu da bir hakaret ya da edepsiz bir \u015fey de\u011filmi\u015f, bunu da a\u00e7\u0131klad\u0131 bana. Bu s\u00f6z birebir olarak yabanc\u0131 dilden aktar\u0131lm\u0131\u015f ve \"\u00e7apk\u0131n \u00e7ocuk\" anlam\u0131na geliyor ve daha g\u00fczel, daha edeb\u00ee s\u00f6ylemek gerekirse, \"yere bakan, y\u00fcrek yakan\". \u0130\u015fte, hepsi bu, ba\u015fka bir \u015fey de\u011fil. Masum bir \u015fakaym\u0131\u015f, k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim. Cahillik ettim, aptall\u0131k edip g\u00fccendim. Ama art\u0131k onun \u00f6n\u00fcnde ben \u00f6z\u00fcr dileyece\u011fim... Hava da bug\u00fcn harika, Varenka, \u00f6yle g\u00fczel ki. Do\u011frusu, sabahleyin biraz de\u011fi\u015fti, so\u011fuk oldu. \u00c7izme almaya gittim ve harika \u00e7izmeler ald\u0131m. Neva Bulvar\u0131'nda gezdim. \"Ar\u0131c\u0131k\"27 okudum. Ah! En \u00f6nemli \u015feyi de anlatmay\u0131 unutacakt\u0131m size.\n\nBak\u0131n ne olmu\u015f:\n\nBu sabah Emelyan \u0130vanovi\u00e7 ve Aksent Mihaylovi\u00e7'le Majesteleri hakk\u0131nda konu\u015ftum. Evet, Varenka, kendileri bir tek bana \u015fefkatli davranmam\u0131\u015f. Sadece bana iyilik etmemi\u015f ve kalplerinin iyili\u011fini b\u00fct\u00fcn d\u00fcnyaya ilan etmi\u015fler. Bir\u00e7ok mevkiden onun \u015ferefine \u00f6vg\u00fcler y\u00fckseliyor, minnettarl\u0131k g\u00f6zya\u015flar\u0131 d\u00f6k\u00fcl\u00fcyor. Zat\u0131\u00e2lileri yetim bir k\u0131z yeti\u015ftirmi\u015fler. Onun bir yere yerle\u015ftirilmesini emretmi\u015fler; \u00fcnl\u00fc biriyle, \u00f6zel bir g\u00f6revle Majesteleri'ne ba\u011fl\u0131 olarak \u00e7al\u0131\u015fan bir memurla evlendirmi\u015fler. Bir dul kad\u0131n\u0131n o\u011flunu da bir \u015fubeye yerle\u015ftirmi\u015fler ve daha bir\u00e7ok hay\u0131r ger\u00e7ekle\u015ftirmi\u015fler. Can\u0131m, ben de buna katk\u0131 yapmay\u0131 bir sorumluluk sayd\u0131m, orada bulunan herkese Majesteleri'nin davran\u0131\u015f\u0131n\u0131 anlatt\u0131m; her \u015feyi anlatt\u0131m ve hi\u00e7bir \u015fey saklamad\u0131m. Utanc\u0131 cebime saklad\u0131m. Ne utanc\u0131 olacak burada, b\u00f6yle bir durumda gurur mu d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcl\u00fcr! B\u00f6yle b\u00f6yle diye anlatt\u0131m ba\u011f\u0131ra \u00e7a\u011f\u0131ra, Majesteleri'nin \u015fan\u0131na \u015fan kat\u0131ls\u0131n! S\u00fcr\u00fckleyici bir \u015fekilde konu\u015ftum, ate\u015fli bir \u015fekilde konu\u015ftum ve k\u0131zarmad\u0131m, tersine b\u00f6yle anlatt\u0131\u011f\u0131m i\u00e7in gurur duydum. Her \u015feyi anlatt\u0131m (sizin hakk\u0131n\u0131zda sa\u011fduyulu davran\u0131p sustum, can\u0131m), ev sahibemi, Faldona'y\u0131, Ratazyayev'i, \u00e7izmeleri, Markov'u... hepsini anlatt\u0131m. Birileri k\u0131s k\u0131s g\u00fcld\u00fc, evet, do\u011fru, hepsi k\u0131s k\u0131s g\u00fcld\u00fc. Fakat bu benim g\u00f6r\u00fcn\u00fc\u015f\u00fcm y\u00fcz\u00fcndendi, herhalde, g\u00fcl\u00fcn\u00e7 bir \u015fey buldular g\u00f6r\u00fcn\u00fc\u015f\u00fcmde ya da \u00e7izmelerimde \u2013 tabii \u00e7izmelerimde. Ama \u00e7irkin bir niyetle yapm\u0131\u015f olamazlard\u0131 bunu. Gen\u00e7 olduklar\u0131, belki de zengin olduklar\u0131 i\u00e7in yapt\u0131lar; ama k\u00f6t\u00fc, \u00e7irkin bir niyetle alay etmediler konu\u015fmamla. Yani Majesteleri'ni d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcrsek, asla bunu yapm\u0131\u015f olamazlar. Do\u011fru de\u011fil mi, Varenka?\n\n\u015eu vakte dek h\u00e2l\u00e2 kendime gelemedim, can\u0131m. B\u00fct\u00fcn bu olaylar beni serseme \u00e7evirdi! Sizin odununuz var m\u0131? \u00dc\u015f\u00fcmeyin, Varenka; uzun zamand\u0131r hastas\u0131n\u0131z. Ah, can\u0131m, kederli d\u00fc\u015f\u00fcncelerinizle beni mahvediyorsunuz. Tanr\u0131'ya dua ediyorum, sizin i\u00e7in ona ne \u00e7ok dua ediyorum, can\u0131m! \u00d6rne\u011fin, y\u00fcn \u00e7oraplar\u0131n\u0131z var m\u0131, ya da daha s\u0131cak tutacak elbiseleriniz var m\u0131? Bak\u0131n, g\u00fcvercinim. E\u011fer bir \u015feye ihtiyac\u0131n\u0131z varsa, hemen s\u00f6yleyin, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, g\u00fccendirmeyin bu ihtiyar\u0131. A\u00e7\u0131k ve rahat olun bana kar\u015f\u0131. Art\u0131k k\u00f6t\u00fc zamanlar ge\u00e7ti. Benim ad\u0131ma kayg\u0131lanmay\u0131n. \u0130leride her \u015fey \u00e7ok ayd\u0131nl\u0131k olacak, g\u00fczel olacak!\n\nKederli zamanlar oldu, Varenka! Ama art\u0131k fark etmez, ge\u00e7ti art\u0131k! Y\u0131llar ge\u00e7iyor, bu zaman\u0131 i\u00e7 \u00e7ekip hat\u0131rlayaca\u011f\u0131z. Kendi gen\u00e7lik y\u0131llar\u0131m\u0131 hat\u0131rl\u0131yorum. Heyhat! Bazen bir kopek olmazd\u0131. So\u011fuk olurdu, a\u00e7l\u0131k olurdu, ama ne\u015feli olurdum, yeterdi. Sabahleyin Neva Bulvar\u0131'nda gezerdik, g\u00fczel k\u00fc\u00e7\u00fck bir y\u00fczle kar\u015f\u0131la\u015f\u0131r, b\u00fct\u00fcn g\u00fcn mutlu olurdum. Enfes, enfes zamanlard\u0131, can\u0131m! Yery\u00fcz\u00fcnde ya\u015famak g\u00fczeldir, Varenka! \u00d6zellikle de Petersburg'da. D\u00fcn g\u00f6zya\u015flar\u0131 i\u00e7inde itiraf ettim y\u00fcce Tanr\u0131'ya, bu kederli zamanda i\u015fledi\u011fim g\u00fcnahlar\u0131m\u0131 affetmesi i\u00e7in yalvard\u0131m; ho\u015fnutsuzluk, liberal fikirler, iti\u015fip kak\u0131\u015fmalar ve hakaretler. Dua ederken sizi and\u0131m co\u015fkulanarak. Bir tek siz, mele\u011fim, korudunuz beni, bir tek siz teselli ettiniz, hay\u0131rl\u0131 \u00f6\u011f\u00fctlerle ve emirlerle cesaretlendirdiniz beni. Can\u0131m, bunu asla unutamam. Sizin mektuplar\u0131n\u0131z\u0131n hepsini \u00f6pt\u00fcm bug\u00fcn, g\u00fcvercinim! Neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, can\u0131m. Buraya yak\u0131n bir yerde giyecek sat\u0131ld\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yl\u00fcyorlar. Gidip bakaca\u011f\u0131m. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, mele\u011fim. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n.\n\nRuhunu size adam\u0131\u015f olan,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n15 Eyl\u00fcl\n\nSevgili Beyefendi Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nKorkun\u00e7 bir heyecan i\u00e7indeyim. Dinler misiniz, ba\u015f\u0131m\u0131za neler geldi. Biraz k\u00f6t\u00fc bir \u015feyler seziyorum. Ama siz karar verin, de\u011ferli dostum: Bay B\u0131kov, Petersburg'da. Fedora kar\u015f\u0131la\u015fm\u0131\u015f onunla. Arabayla gidiyormu\u015f, arabaya durmas\u0131n\u0131 emretmi\u015f, Fedora'n\u0131n yan\u0131na gelmi\u015f ve nerede oturdu\u011funu sorgulamaya ba\u015flam\u0131\u015f. \u00d6nce s\u00f6ylememi\u015f o. Sonra B\u0131kov g\u00fclerek kimin yan\u0131nda ya\u015fad\u0131\u011f\u0131n\u0131 zaten bildi\u011fini s\u00f6ylemi\u015f. (Anla\u015f\u0131lan, Anna Fedorovna ona her \u015feyi anlatm\u0131\u015f.) O zaman Fedora kendini tutamam\u0131\u015f ve caddenin ortas\u0131nda onu azarlamaya, ona sitem etmeye ba\u015flam\u0131\u015f, onun ahlaks\u0131z bir adam oldu\u011funu, benim ya\u015fad\u0131\u011f\u0131m talihsizliklerin sebebinin o oldu\u011funu s\u00f6ylemi\u015f. B\u0131kov da para olmay\u0131nca, do\u011fal olarak, insan mutsuz olur diye yan\u0131t vermi\u015f. Fedora ona benim \u00e7al\u0131\u015farak ya\u015famaya cesaret edebilece\u011fimi, evlenebilece\u011fimi, ama olmazsa bir evde i\u015f bulabilece\u011fimi, ama art\u0131k mutlulu\u011fu sonsuza dek kaybetti\u011fimi, hasta oldu\u011fumu ve yak\u0131nda \u00f6lece\u011fimi s\u00f6ylemi\u015f. O da buna kar\u015f\u0131l\u0131k benim h\u00e2l\u00e2 \u00e7ok gen\u00e7 oldu\u011fumu, akl\u0131m\u0131n h\u00e2l\u00e2 bulutlarda oldu\u011funu ve bizim erdemimizin soldu\u011funu (onun ifadesi bu) s\u00f6ylemi\u015f. Fedora'yla ben onun bizim evi bilmedi\u011fini d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorduk, ama d\u00fcn, ben bir \u015feyler almak i\u00e7in Gostiniy Dvor'a gitti\u011fim s\u0131rada, odam\u0131za gelmi\u015f; anla\u015f\u0131lan, beni evde bulmak istememi\u015f. Uzun s\u00fcre Fedora'ya nas\u0131l ge\u00e7indi\u011fimizi sormu\u015f; evdeki her \u015feyi g\u00f6zden ge\u00e7irmi\u015f; benim yapt\u0131\u011f\u0131m i\u015flere bakm\u0131\u015f, sonunda da sormu\u015f: \"Sizinle arkada\u015f olan \u015fu memur nas\u0131l biridir?\" O s\u0131rada siz avludan ge\u00e7iyormu\u015fsunuz; Fedora ona sizi g\u00f6stermi\u015f; o da bak\u0131p g\u00fclm\u00fc\u015f; Fedora ondan gitmesini rica etmi\u015f, ona benim art\u0131k \u00fcz\u00fcnt\u00fcden sa\u011fl\u0131\u011f\u0131m\u0131 yitirdi\u011fimi ve onu evde g\u00f6rmenin bana iyi gelmeyece\u011fini s\u00f6ylemi\u015f. Ses \u00e7\u0131karmam\u0131\u015f B\u0131kov; \u00f6ylesine geldi\u011fini, bir \u015fey yapmaya gelmedi\u011fini s\u00f6ylemi\u015f ve Fedora'ya yirmi be\u015f ruble vermek istemi\u015f; o da, do\u011fal olarak, almam\u0131\u015f. Ne demek b\u00fct\u00fcn bunlar? Neden geldi bize? Anlayam\u0131yorum, bizi nereden \u00f6\u011frenmi\u015f olabilir, anlayam\u0131yorum! Tahminlerimden sonu\u00e7 \u00e7\u0131karamad\u0131m. Fedora bize gelip giden, \u00e7ama\u015f\u0131rc\u0131 Nastasya'n\u0131n ahbab\u0131 olan g\u00f6r\u00fcmcesi Aksinya olabilir diyor, Nastasya'n\u0131n amca taraf\u0131ndan ye\u011feni de Anna Fedorovna'n\u0131n ye\u011feninin bir arkada\u015f\u0131n\u0131n \u00e7al\u0131\u015ft\u0131\u011f\u0131 dairede bek\u00e7ilik yap\u0131yormu\u015f. B\u00f6ylece yay\u0131lm\u0131\u015f olmas\u0131n bir dedikodu? Fakat, Fedora yan\u0131l\u0131yor da olabilir; ne d\u00fc\u015f\u00fcnece\u011fimizi bilemiyoruz. Acaba bize gelir mi yeniden? D\u00fc\u015f\u00fcncesi bile korkutuyor beni! Fedora d\u00fcn b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 anlatt\u0131\u011f\u0131 zaman, o kadar korktum ki korkudan d\u00fc\u015f\u00fcp kalacakt\u0131m sanki. H\u00e2l\u00e2 ne istiyorlar benim gibi bir yoksuldan? Ah! Korku i\u00e7indeyim \u015fimdi; her an B\u0131kov i\u00e7eri girecekmi\u015f gibi geliyor. Ne yapaca\u011f\u0131m! Kader daha neler haz\u0131rl\u0131yor bana? \u0130sa a\u015fk\u0131na, hemen bana gelin Makar Alekseyevi\u00e7. Gelin, Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, gelin.\n\nV.D.\n\n18 Eyl\u00fcl\n\nCan\u0131m, Varvara Alekseyevna,\n\nBug\u00fcn evimizde katlan\u0131lmas\u0131 imk\u00e2ns\u0131z derecede ac\u0131, hi\u00e7bir \u015feyle a\u00e7\u0131klanamaz ve beklenmedik bir olay ya\u015fand\u0131. Bizim yoksul Gor\u015fkov (size belirtmem gerekiyor, can\u0131m) kesin olarak akland\u0131. Karar daha \u00f6nce \u00e7\u0131km\u0131\u015f, ama bug\u00fcn Gor\u015fkov kesin karar\u0131 dinlemeye gitmi\u015fti. Dava onun i\u00e7in \u00e7ok mutlu bir \u015fekilde sona erdi. Dikkatsizlik ve ihmal y\u00fcz\u00fcnden ona isnat edilen su\u00e7lar\u0131n hepsi i\u00e7in kesin beraat karar\u0131 verildi. T\u00fcccar\u0131n ona ciddi miktarda zarar \u00f6demesi karara ba\u011fland\u0131, b\u00f6ylece durumunu ciddi bir \u015fekilde yoluna koyacak, onuru \u00fczerindeki lekeden de kurtulacak ve her \u015fey yoluna girecek... k\u0131sacas\u0131, her istedi\u011fi eksiksiz olarak ger\u00e7ekle\u015fti. Eve saat \u00fc\u00e7te geldi. Y\u00fcz\u00fc karman \u00e7ormand\u0131, kire\u00e7 gibi bembeyazd\u0131, dudaklar\u0131 titriyordu ama g\u00fcl\u00fcyordu; kar\u0131s\u0131n\u0131, \u00e7ocuklar\u0131n\u0131 kucaklad\u0131. Hepimiz onun odas\u0131nda toplan\u0131p onu tebrik ettik. Bizim davran\u0131\u015f\u0131m\u0131zdan \u00e7ok heyecanland\u0131, herkese e\u011filerek te\u015fekk\u00fcr etti, her birimizin elini birka\u00e7 kez s\u0131kt\u0131. Hatta bana o b\u00fcy\u00fcm\u00fc\u015f, dikle\u015fmi\u015f ve art\u0131k g\u00f6zlerinde g\u00f6zya\u015flar\u0131 kalmam\u0131\u015f gibi geldi. Heyecan i\u00e7indeydi, zavall\u0131. \u0130ki dakika yerinde duram\u0131yordu; her \u015feyi tutup b\u0131rak\u0131yor, sonra yine al\u0131yor, Tanr\u0131 bilir neler s\u00f6yl\u00fcyordu \u2013 \"Onurum, onur, ismimin itibar\u0131, \u00e7ocuklar\u0131m,\" diyordu \u2013 tekrar tekrar bunlar\u0131 s\u00f6yl\u00fcyordu! Hatta a\u011flad\u0131. \u00c7o\u011fumuz a\u011flamakl\u0131 olduk. Ratazyayev elbette onu cesaretlendirmek i\u00e7in \u015f\u00f6yle dedi: \"Ama canca\u011f\u0131z\u0131m, elde bir \u015fey olmay\u0131nca onur neye yarar; para, canca\u011f\u0131z\u0131m, en \u00f6nemlisi para; i\u015fte bunun i\u00e7in \u015f\u00fck\u00fcr edin Tanr\u0131'ya!\" B\u00f6yle derken de omzunu s\u0131vazlad\u0131. Gor\u015fkov g\u00fccenmi\u015f gibi geldi bana, yani a\u00e7\u0131k\u00e7a ho\u015fnutsuzlu\u011funu belli etmedi, ama Ratazyayev'e tuhaf bir \u015fekilde bak\u0131p elini omzundan indirdi. Daha \u00f6nce b\u00f6yle bir \u015fey olmazd\u0131, can\u0131m! Fakat, t\u00fcrl\u00fc t\u00fcrl\u00fc karakter var. S\u00f6zgelimi, i\u015fte ben, b\u00f6yle mutluluklar kar\u015f\u0131s\u0131nda kibirli davranmazd\u0131m; sonu\u00e7ta, bir tanem, a\u015f\u0131r\u0131 tevazu ve ezilip b\u00fcz\u00fclme sadece ruhsal iyilik n\u00f6betine yakalanmaktan ve kalbin a\u015f\u0131r\u0131 yumu\u015fak olmas\u0131ndan da kaynaklanabilir... ama, fakat, ben ne kar\u0131\u015f\u0131r\u0131m! \"Evet, dedi, para da iyidir; Tanr\u0131'ya \u015f\u00fck\u00fcr, Tanr\u0131'ya \u015f\u00fck\u00fcr!\" Onun odas\u0131nda bulundu\u011fumuz s\u00fcrece hep, \"Tanr\u0131'ya \u015f\u00fck\u00fcr, Tanr\u0131'ya \u015f\u00fck\u00fcr!..\" deyip durdu. Kar\u0131s\u0131 lezzetli ve bereketli bir yemek sipari\u015f etti. Ev sahibemiz bizzat onlar i\u00e7in yapt\u0131 yeme\u011fi. Yemek vaktine kadar oturamad\u0131 yerinde Gor\u015fkov. Ona seslensinler, seslenmesinler, b\u00fct\u00fcn odalar\u0131 dola\u015ft\u0131. Kendi odas\u0131na giriyor, g\u00fcl\u00fcms\u00fcyor, sandalyeye oturuyor, bir \u015feyler s\u00f6yl\u00fcyor, bazen de hi\u00e7 konu\u015fmuyor, sonra \u00e7\u0131k\u0131yordu. Ba\u015f\u00e7avu\u015fun odas\u0131nda oyun kartlar\u0131n\u0131 ald\u0131 eline; onu oturtup d\u00f6rd\u00fcnc\u00fc olarak oynatt\u0131lar. Oynad\u0131, oynad\u0131, oyunda birtak\u0131m sa\u00e7mal\u0131klar yapt\u0131, \u00fc\u00e7-d\u00f6rt el oynad\u0131 ve oynamay\u0131 b\u0131rakt\u0131. \"Hay\u0131r,\" dedi, \"yani ben,\" dedi, \"bu b\u00f6yle olmaz,\" diyerek oradan \u00e7\u0131kt\u0131. Koridorda benimle kar\u015f\u0131la\u015ft\u0131, iki elimi tuttu, dosdo\u011fru g\u00f6zlerimin i\u00e7ine bakt\u0131, tuhaf bir \u015fey g\u00f6r\u00fcyormu\u015f gibiydi; elimi s\u0131k\u0131p gitti, hep g\u00fcl\u00fcms\u00fcyordu, ama a\u011f\u0131r, tuhaf bir \u015fekilde, sanki \u00f6lm\u00fc\u015f gibi g\u00fcl\u00fcms\u00fcyordu. Kar\u0131s\u0131 mutluluktan a\u011fl\u0131yordu; hepsi bayram gibi ne\u015feliydiler. H\u0131zl\u0131 h\u0131zl\u0131 yemi\u015fler yeme\u011fi. Yemekten sonra da kar\u0131s\u0131na, \"Ruhum, izninle, ben biraz uzanaca\u011f\u0131m,\" demi\u015f ve gidip yata\u011fa yatm\u0131\u015f. K\u0131z\u0131n\u0131 yan\u0131na \u00e7a\u011f\u0131rm\u0131\u015f, elini ba\u015f\u0131na koymu\u015f ve uzun uzun \u00e7ocu\u011fun ba\u015f\u0131n\u0131 ok\u015fam\u0131\u015f. Sonra yine kar\u0131s\u0131na seslenmi\u015f: \"Petyonka nerede? Bizim Petyonka nerede?..\" Kar\u0131s\u0131 ha\u00e7 \u00e7\u0131kar\u0131p \u00e7ocu\u011fun \u00f6lm\u00fc\u015f oldu\u011funu s\u00f6ylemi\u015f. \"Evet, evet, biliyorum, hepsini biliyorum, Petyonka art\u0131k Cennet'te.\" Kar\u0131s\u0131 onun kendinde olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131, olay\u0131n onu sarst\u0131\u011f\u0131n\u0131 anlayarak ona \u015f\u00f6yle demi\u015f: \"Ruhum, biraz uyusan.\", \"Evet, iyi olur, \u015fimdi... ben biraz,\" derken s\u0131rt\u0131n\u0131 d\u00f6n\u00fcp yatm\u0131\u015f, bir s\u00fcre sonra yan d\u00f6nm\u00fc\u015f, bir \u015fey s\u00f6ylemek istemi\u015f. Kar\u0131s\u0131 anlayamay\u0131p sormu\u015f: \"Ne dedin, hayat\u0131m?\" Ama Gor\u015fkov yan\u0131t vermemi\u015f. Kad\u0131n biraz daha beklemi\u015f, uyuyakald\u0131\u011f\u0131n\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcp bir saatli\u011fine ev sahibesinin yan\u0131na gitmi\u015f. Bir saat sonra d\u00f6nm\u00fc\u015f, bakm\u0131\u015f, kocas\u0131 h\u00e2l\u00e2 uyanmam\u0131\u015f, hi\u00e7 ses \u00e7\u0131karmadan yat\u0131yor. Uyudu\u011funu d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcp bir k\u00f6\u015feye oturmu\u015f ve i\u015f yapmaya ba\u015flam\u0131\u015f. Yar\u0131m saat \u00e7al\u0131\u015ft\u0131\u011f\u0131n\u0131 ve birtak\u0131m d\u00fc\u015f\u00fcncelere dald\u0131\u011f\u0131n\u0131, ne d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fc\u011f\u00fcn\u00fc bile hat\u0131rlamad\u0131\u011f\u0131n\u0131, ama kocas\u0131n\u0131 unutup gitti\u011fini s\u00f6yl\u00fcyor. Sonra birden kayg\u0131l\u0131 bir hisle kendine gelmi\u015f ve ilk olarak odadaki mezar sessizli\u011fi dikkatini \u00e7ekmi\u015f. Yata\u011fa bak\u0131nca kocas\u0131n\u0131n hep ayn\u0131 halde yatt\u0131\u011f\u0131n\u0131 g\u00f6rm\u00fc\u015f. Yan\u0131na gitmi\u015f, battaniyeyi \u00e7ekip bakm\u0131\u015f \u2013adam art\u0131k buz gibiymi\u015f\u2013 \u00f6lm\u00fc\u015f can\u0131m; Gor\u015fkov \u00f6lm\u00fc\u015f, aniden \u00f6lm\u00fc\u015f, sanki \u015fim\u015fek \u00e7arpm\u0131\u015f gibi! Peki neden \u00f6ld\u00fc, Tanr\u0131 bilir. Bu beni \u00e7ok etkiledi Varenka, bu vakte dek kendime gelemedim. Bir insan\u0131n b\u00f6yle sessiz sedas\u0131z \u00f6lebilece\u011fine inanmak zor. Ne zavall\u0131, ne talihsiz bir adamm\u0131\u015f bu Gor\u015fkov! Ah, kader, b\u00f6yle kader! Kar\u0131s\u0131 \u00fcrkm\u00fc\u015f, g\u00f6zya\u015flar\u0131 i\u00e7indeydi. K\u00fc\u00e7\u00fck k\u0131z bir k\u00f6\u015feye saklanm\u0131\u015f. Orada tam bir ko\u015fu\u015fturma ya\u015fan\u0131yor; t\u0131bbi tahkikat yap\u0131lacak... Herhalde size anlatmam g\u00fc\u00e7. Ama yaz\u0131k, ah \u00e7ok yaz\u0131k! \u00d6l\u00fcm\u00fcn ne g\u00fcn ne de saat bildi\u011fini d\u00fc\u015f\u00fcnmek \u00e7ok h\u00fcz\u00fcnl\u00fc... Hi\u00e7 yoktan \u00f6l\u00fcveriyor insan...\n\nSizin,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n19 Eyl\u00fcl\n\nSevgili Bayan Varvara Alekseyevna,\n\nDostum, Ratazyayev'in bana bir yazardan i\u015f ald\u0131\u011f\u0131n\u0131 bildirmek istiyorum hemen. Biri gelmi\u015f ona, kal\u0131n bir elyazmas\u0131n\u0131 getirmi\u015f, Tanr\u0131'ya \u015f\u00fck\u00fcr, bir s\u00fcr\u00fc i\u015f demek bu. Fakat \u00f6yle \u00f6zensiz yaz\u0131lm\u0131\u015f ki, bu i\u015fin alt\u0131ndan nas\u0131l kalkaca\u011f\u0131m\u0131 bilemiyorum; hemen de istiyorlar. Neredeyse hi\u00e7 anlamad\u0131\u011f\u0131m bir \u015feyler yazm\u0131\u015flar... Yapra\u011f\u0131 k\u0131rk kope\u011fe anla\u015ft\u0131k. B\u00fct\u00fcn bunlar\u0131 size art\u0131k fazladan param olaca\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6ylemek i\u00e7in yaz\u0131yorum, bir tanem. Neyse, \u015fimdi ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, can\u0131m. Hemen i\u015fe koyulmam laz\u0131m.\n\nSad\u0131k dostunuz,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n23 Eyl\u00fcl\n\nSevgili Dostum, Makar Alekseyevi\u00e7,\n\n\u00dc\u00e7 g\u00fcnd\u00fcr size bir \u015fey yazamad\u0131m, dostum, bir s\u00fcr\u00fc, bir s\u00fcr\u00fc kayg\u0131m, bir s\u00fcr\u00fc tedirginli\u011fim vard\u0131.\n\n\u00dc\u00e7 g\u00fcn \u00f6nce B\u0131kov geldi. Tek ba\u015f\u0131mayd\u0131m. Fedora bir yere gitmi\u015fti. Kap\u0131y\u0131 a\u00e7t\u0131m ve onu g\u00f6r\u00fcnce o kadar \u00fcrkt\u00fcm ki yerimden k\u0131p\u0131rdayamad\u0131m. Bembeyaz oldu\u011fumu hissettim. Her zamanki g\u00f6steri\u015fli g\u00fcl\u00fc\u015f\u00fcyle i\u00e7eri girdi, bir sandalye \u00e7ekip oturdu. Uzun s\u00fcre kendime gelemedim, sonunda bir k\u00f6\u015feye i\u015fimin ba\u015f\u0131na oturdum. Bir s\u00fcre sonra g\u00fclmeyi kesti. Herhalde, halim onu etkilemi\u015fti. Son zamanlarda \u00e7ok k\u00f6t\u00fcle\u015ftim; yanaklar\u0131m ve g\u00f6zlerim \u00e7\u00f6kt\u00fc, mendil gibi bembeyaz oldum... Ger\u00e7ekten, beni bir y\u0131l \u00f6nce tan\u0131yanlar \u015fimdi tan\u0131makta g\u00fc\u00e7l\u00fck \u00e7ekiyor. Uzun s\u00fcre ve dimdik bakt\u0131 bana, sonunda yine ne\u015felendi. Bir \u015feyler s\u00f6yledi; ne yan\u0131t verdi\u011fimi hat\u0131rlam\u0131yorum, o tekrar g\u00fcld\u00fc. Bir saat oturdu benim yan\u0131mda; uzun s\u00fcre konu\u015ftu benimle; \u015funu bunu sordu. Sonunda, veda etmeden \u00f6nce, elimi tuttu ve \u015f\u00f6yle dedi (kelimesi kelimesine yaz\u0131yorum size): \"Varvara Alekseyevna! Aram\u0131zda kals\u0131n, akrabam\u0131z olan, benim de yak\u0131n bir tan\u0131d\u0131\u011f\u0131m ve arkada\u015f\u0131m olan Anna Fedorovna, al\u00e7ak bir kad\u0131n.\" (Bu s\u0131rada onun i\u00e7in edepsiz bir s\u00f6zc\u00fck kulland\u0131.) \"Sizin kuzeninizi yoldan \u00e7\u0131kard\u0131 ve sizi mahvetti. Kendi pay\u0131ma ben de bu durumda al\u00e7ak bir rol ald\u0131m, ama bu da, ya\u015fam\u0131n bir cilvesi.\"\n\nBunu derken c\u0131rtlak bir kahkaha att\u0131. Sonra g\u00fczel konu\u015fman\u0131n \u00fcstad\u0131 olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 ve en \u00f6nemlisi de bir a\u00e7\u0131klama yapmak gerekti\u011fini ve asil davranmak ad\u0131na susmamas\u0131 gerekti\u011fini belirterek kalan \u015feyleri de k\u0131sa k\u0131sa s\u00f6yleyece\u011fini bildirdi. Bunu diyerek ellerimi arand\u0131, bana benim onurumu yeniden kazand\u0131rmay\u0131 bir bor\u00e7 bildi\u011fini, zengin oldu\u011funu, beni d\u00fc\u011f\u00fcnden sonra bozk\u0131rdaki k\u00f6y\u00fcne g\u00f6t\u00fcrece\u011fini, orada tav\u015fan avlayaca\u011f\u0131n\u0131; art\u0131k Petersburg'a bir daha gelmeyece\u011fini, \u00e7\u00fcnk\u00fc Petersburg'un i\u011fren\u00e7 oldu\u011funu, burada, Petersburg'da, kendi ifadesiyle, haydut bir ye\u011feni oldu\u011funu, onu miras\u0131ndan mahrum etmeye yemin etti\u011fini ve tam da bunun i\u00e7in, yani yasal bir v\u00e2ris sahibi olabilmek i\u00e7in benim elimi istedi\u011fini, evlilik teklifinin ba\u015fl\u0131ca sebebinin bu oldu\u011funu s\u00f6yledi. Sonra benim \u00e7ok yoksul ya\u015fad\u0131\u011f\u0131m\u0131, b\u00f6yle bir barakada ya\u015farken hasta olmam\u0131n \u015fa\u015f\u0131rt\u0131c\u0131 olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131, e\u011fer bir ay daha b\u00f6yle kal\u0131rsam benim i\u00e7in \u00f6l\u00fcm\u00fcn ka\u00e7\u0131n\u0131lmaz oldu\u011funu belirtti, Petersburg'daki evlerin i\u011fren\u00e7 oldu\u011funu s\u00f6yledi ve en sonunda da bir \u015feye ihtiyac\u0131m olup olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 sordu.\n\nTeklifinden o kadar etkilenmi\u015ftim ki, neden oldu\u011funu anlayamadan a\u011flad\u0131m. G\u00f6zya\u015flar\u0131m\u0131 minnettarl\u0131\u011f\u0131ma verdi ve bana benim iyi, duygulu ve e\u011fitimli bir gen\u00e7 k\u0131z oldu\u011fuma hep inand\u0131\u011f\u0131n\u0131, ama daha \u00f6nce b\u00f6yle bir \u00f6nlem almaya, benim bug\u00fcnk\u00fc davran\u0131\u015flar\u0131m\u0131, ayr\u0131nt\u0131s\u0131yla \u00f6\u011frendikten sonra karar verdi\u011fini s\u00f6yledi. Bu s\u0131rada sizi sordu, her \u015feyi i\u015fitti\u011fini, sizin soylu ilkelere sahip bir insan oldu\u011funuzu, kendi ad\u0131na size bor\u00e7lu kalmak istemedi\u011fini s\u00f6yleyerek benim i\u00e7in yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131z her \u015fey i\u00e7in size be\u015f y\u00fcz ruble vermenin yeterli olup olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 sordu. Ben ona sizin benim i\u00e7in yapt\u0131klar\u0131n\u0131z\u0131n parayla \u00f6denemeyece\u011fini a\u00e7\u0131klay\u0131nca, bana bunlar\u0131n sa\u00e7mal\u0131k oldu\u011funu, b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n romanlarda ve \u015fiirlerde oldu\u011funu, gen\u00e7 oldu\u011fumu ve romanlar\u0131n gen\u00e7 k\u0131zlar\u0131 bozdu\u011funu, kitaplar\u0131n terbiyeyi bozmaktan ba\u015fka bir i\u015fe yaramad\u0131\u011f\u0131n\u0131 ve kitap g\u00f6rmeye dayanamad\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yledi; onun kadar ya\u015fay\u0131p ondan sonra insanlardan bahsetmeyi tavsiye etti; \"O zaman,\" diye ekledi, \"insanlar\u0131 tan\u0131m\u0131\u015f olacaks\u0131n\u0131z.\" Sonra onun teklifini iyice bir d\u00fc\u015f\u00fcnmem gerekti\u011fini s\u00f6yledi, b\u00f6yle \u00f6nemli bir ad\u0131m\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcncesizce atmam\u0131n \u00e7ok tats\u0131z olaca\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yledi, d\u00fc\u015f\u00fcncesizlik ve u\u00e7ar\u0131l\u0131\u011f\u0131n deneyimsiz gen\u00e7leri mahvetti\u011fini, ama benim taraf\u0131mdan olumlu yan\u0131t almay\u0131 \u00e7ok istedi\u011fini, son olarak da, tersi durumda, Moskova'da bir t\u00fcccar kad\u0131nla evlenmek zorunda kalaca\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yledi, \"... \u00e7\u00fcnk\u00fc,\" dedi, \"haydut ye\u011fenimi mirastan reddetmeye kararl\u0131y\u0131m.\"\n\nGergefimin \u00fczerine zorla be\u015f y\u00fcz ruble b\u0131rakt\u0131, \u015feker almak i\u00e7in dedi; k\u00f6yde b\u00f6rek gibi \u015fi\u015fmanlayaca\u011f\u0131m\u0131, orada ya\u011f\u0131n i\u00e7inde y\u00fczen peynir gibi olaca\u011f\u0131m\u0131, art\u0131k \u00e7ok tela\u015f\u0131 oldu\u011funu, b\u00fct\u00fcn g\u00fcn birtak\u0131m i\u015flerle u\u011fra\u015fmas\u0131 gerekti\u011fini ve iki i\u015f aras\u0131nda bana ko\u015fup geldi\u011fini s\u00f6yledi. Sonra gitti. Uzun zaman d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, tekrar tekrar d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm, d\u00fc\u015f\u00fcnmekten peri\u015fan oldum, dostum, sonunda karar\u0131m\u0131 verdim. Dostum, onunla evlenece\u011fim, teklifini kabul etmek zorunday\u0131m. E\u011fer beni rezaletten kurtarabilecek biri varsa, onurlu ismimi bana geri verecek, yoksulluktan, yoksunluktan ve gelecekteki mutsuzluktan \u00e7\u0131karacak biri varsa, bir tek o. Gelecekten ne bekleyebilirim, kaderden ne isteyebilirim? Fedora kendi mutlulu\u011fumu kaybetmeme gerek olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yl\u00fcyor; bu durumda neye mutluluk diyece\u011fiz, diyor. En az\u0131ndan kendim i\u00e7in ba\u015fka bir yol bulam\u0131yorum, de\u011ferli dostum. Ne yapaca\u011f\u0131m? \u00c7al\u0131\u015f\u0131yorum ve b\u00fct\u00fcn sa\u011fl\u0131\u011f\u0131m bozuldu; s\u00fcrekli \u00e7al\u0131\u015fmam imk\u00e2ns\u0131z. Birinin yan\u0131nda i\u015fe girmek? Kederden t\u00fckenirim, kimsenin yan\u0131na gidemem. Do\u011fu\u015ftan hastal\u0131kl\u0131y\u0131m ve bu y\u00fczden hep ba\u015fkas\u0131na y\u00fck olaca\u011f\u0131m. Elbette, art\u0131k Cennet'e de gidemem, ama ne yapaca\u011f\u0131m, dostum, ne yapaca\u011f\u0131m? Neyi se\u00e7ece\u011fim ben?\n\nSizden \u00f6\u011f\u00fct vermenizi rica etmiyorum. Tek ba\u015f\u0131ma d\u00fc\u015f\u00fcnmek istedim. Sizin \u015fu anda okudu\u011funuz karar de\u011fi\u015fmeyecek ve zaten kesin karar\u0131m\u0131 vermem i\u00e7in beni s\u0131k\u0131\u015ft\u0131ran B\u0131kov'a karar\u0131m\u0131 hemen a\u00e7\u0131klayaca\u011f\u0131m. \u0130\u015flerinin beklemeyece\u011fini, gitmesi gerekti\u011fini ve onlar\u0131 bo\u015f i\u015fler y\u00fcz\u00fcnden erteleyemeyece\u011fini s\u00f6yledi. Mutlu olup olmayaca\u011f\u0131m\u0131 Tanr\u0131 bilir. Onun, o aziz, s\u0131rr\u0131na eri\u015filmez kudretinin elinde benim kaderim, ama karar\u0131m\u0131 verdim. B\u0131kov'un iyi biri oldu\u011funu s\u00f6yl\u00fcyorlar; bana sayg\u0131 g\u00f6sterecek; belki de ben de ona sayg\u0131 g\u00f6sterece\u011fim. Evlili\u011fimizden ba\u015fka ne beklenir ki?\n\nSizi her konuda bilgilendiriyorum, Makar Alekseyevi\u00e7. Benim kederimi anlayaca\u011f\u0131n\u0131za inan\u0131yorum. Beni niyetimden al\u0131koymay\u0131n. Bo\u015fa \u00e7aba harcars\u0131n\u0131z. Beni b\u00f6yle davranmaya s\u00fcr\u00fckleyen \u015feyleri kalbinizde bir tart\u0131n. \u00d6nce \u00e7ok kayg\u0131 duyuyordum, ama \u015fimdi sakinim. \u0130leride ne olacak, bilmiyorum. Ne olacaksa olacak; Tanr\u0131 nas\u0131l yazd\u0131ysa!..\n\nB\u0131kov geldi; mektubu bitirmeden b\u0131rak\u0131yorum. Size daha bir s\u00fcr\u00fc \u015fey anlatmak istiyordum. B\u0131kov geldi art\u0131k!\n\nV.D.\n\n23 Eyl\u00fcl\n\nCan\u0131m, Varvara Alekseyevna,\n\nCan\u0131m, ben, hemen yan\u0131t veriyorum; can\u0131m, ben, size \u015fa\u015fk\u0131nl\u0131k i\u00e7inde oldu\u011fumu bildirece\u011fim hemen. B\u00fct\u00fcn bunlar b\u00f6yle... D\u00fcn Gor\u015fkov'u g\u00f6mm\u00fc\u015ft\u00fck. Evet, b\u00f6yledir, Varenka, b\u00f6yledir; B\u0131kov soylu davranm\u0131\u015f; ama i\u015fte, g\u00f6r\u00fcyor musunuz, bir tanem, siz de kabul etmi\u015fsiniz. Elbette, hepsi Tanr\u0131'n\u0131n iradesi; bu b\u00f6yledir, bunun muhakkak b\u00f6yle olmas\u0131 gerekir, yani burada muhakkak Tanr\u0131'n\u0131n iradesinin olmu\u015f olmas\u0131 gerekir; ve g\u00f6klerdeki Yarat\u0131c\u0131'n\u0131n tasar\u0131s\u0131 elbette hay\u0131rl\u0131 ve tart\u0131\u015f\u0131lmazd\u0131r, kaderler de \u00f6yle, onlar da hay\u0131rl\u0131 ve tart\u0131\u015f\u0131lmazd\u0131r. Fedora da size kat\u0131l\u0131yor. Elbette, art\u0131k mutlu olacaks\u0131n\u0131z, can\u0131m, ho\u015fnut olacaks\u0131n\u0131z g\u00fcvercinim, bir tanem, sevgilimsiniz, mele\u011fimsiniz benim; i\u015fte, g\u00f6r\u00fcyor musunuz Varenka, bu nas\u0131l \u00e7abuk oldu?.. Evet, i\u015fler... Bay B\u0131kov'un i\u015fleri var; elbette, kimin i\u015fi yok, onun da i\u015fleri olabilir... Onu sizden \u00e7\u0131karken g\u00f6rd\u00fcm. G\u00f6z al\u0131c\u0131, g\u00f6z al\u0131c\u0131 bir adam; hatta \u00e7ok g\u00f6z al\u0131c\u0131 bir adam. Ama b\u00fct\u00fcn bunlar biraz, konu pek de onun g\u00f6z al\u0131c\u0131 bir adam olmas\u0131 de\u011fil, ben \u015fimdi kendimde de\u011filim pek. Fakat biz \u015fimdi birbirimize nas\u0131l mektup yazaca\u011f\u0131z? Ben, ben nas\u0131l tek ba\u015f\u0131ma kalaca\u011f\u0131m? Mele\u011fim, ben, her \u015feyi tart\u0131yorum, sizin bana yazd\u0131\u011f\u0131n\u0131z gibi her \u015feyi tart\u0131yorum kalbimde, bu nedenleri tart\u0131yorum. Yirmi yapra\u011f\u0131 yazmay\u0131 bitirdim ben, ama bu arada bu olaylar olmu\u015f! Can\u0131m, madem siz \u015fimdi gidiyorsunuz, sizin bir s\u00fcr\u00fc al\u0131\u015fveri\u015f yapman\u0131z gerekir, \u00e7e\u015fitli ayakkab\u0131lar, elbiseler, bak\u0131n benim Gorohovaya'da tan\u0131d\u0131\u011f\u0131m bir d\u00fckk\u00e2n var; hat\u0131rlay\u0131n, size ondan bahsetmi\u015ftim. Ama olacak \u015fey de\u011fil! Nas\u0131l yapars\u0131n\u0131z, can\u0131m, nas\u0131l? \u015eimdi gitmemeniz gerekir, kesinlikle olmaz, asla olmaz. B\u00fcy\u00fck al\u0131\u015fveri\u015fler yapman\u0131z laz\u0131m, araba da tutmak laz\u0131m. Bu arada hava da k\u00f6t\u00fc; baksan\u0131za, bardaktan bo\u015fan\u0131rcas\u0131na ya\u011fmur ya\u011f\u0131yor ve b\u00f6yle bir ya\u011fmurda, yani... \u00fcstelik, \u00fc\u015f\u00fct\u00fcrs\u00fcn\u00fcz, mele\u011fim; kalbiniz \u00fc\u015f\u00fcr! Siz korkuyordunuz yabanc\u0131 bir insandan, ama gidiyorsunuz. Peki ben burada nas\u0131l tek ba\u015f\u0131ma kalaca\u011f\u0131m? \u0130\u015fte Fedora sizi b\u00fcy\u00fck mutluluk bekledi\u011fini s\u00f6ylemi\u015f... zaten tam bir kocakar\u0131d\u0131r ve benim \u00f6lmemi ister. Bug\u00fcn ak\u015fam ayinine gidecek misiniz, can\u0131m? Sizi g\u00f6rm\u00fc\u015f olurdum. Can\u0131m, kesinlikle do\u011fru, do\u011fru sizin e\u011fitimli, iyilik\u00e7i ve duygulu bir gen\u00e7 k\u0131z oldu\u011funuz; ama ke\u015fke o gidip t\u00fcccar kad\u0131nla evlenseydi! Ne dersiniz? Ke\u015fke t\u00fcccar kad\u0131nla evlense! Varenka'c\u0131\u011f\u0131m, hava karar\u0131nca ben size bir saatli\u011fine gelirim hemen. \u015eimdi erken karar\u0131yor hava, ben de gelece\u011fim. Can\u0131m, kesinlikle bir saatli\u011fine gelece\u011fim bug\u00fcn. \u015eimdi siz B\u0131kov'u bekliyorsunuz, o gidince, o zaman... Ama bekleyin, can\u0131m, gelece\u011fim...\n\nMakar Devu\u015fkin\n\n27 Eyl\u00fcl\n\nDostum, Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nBay B\u0131kov, bana hemen \u00fc\u00e7 d\u00fczine Hollanda kuma\u015f\u0131ndan giysiye sahip olmam gerekti\u011fini s\u00f6yledi. \u0130ki d\u00fczinesi i\u00e7in terzi aramam\u0131z laz\u0131m hemen, zaman\u0131m\u0131z da \u00e7ok az. Bay B\u0131kov \u00f6fkelendi, bu \u0131v\u0131r z\u0131v\u0131r\u0131n \u00e7ok ayak ba\u011f\u0131 oldu\u011funu s\u00f6yledi. D\u00fc\u011f\u00fcn\u00fcm\u00fcz be\u015f g\u00fcn sonra, d\u00fc\u011f\u00fcnden sonraki g\u00fcn de gidiyoruz. Bay B\u0131kov tela\u015f ediyor, sa\u00e7mal\u0131klarla \u00e7ok vakit kaybetmemek gerekti\u011fini s\u00f6yl\u00fcyor. Ko\u015fu\u015fturmadan peri\u015fan oldum ve ayakta zor duruyorum. Korkun\u00e7 i\u015f var, do\u011frusu, bu hi\u00e7 olmasa en iyisi olacakt\u0131. Hatta, ipekli ve ipeksiz dantellerimiz yetmiyor, daha \u00e7ok almak gerekecek, \u00e7\u00fcnk\u00fc Bay B\u0131kov kar\u0131s\u0131n\u0131n a\u015f\u00e7\u0131 kad\u0131n gibi gezmesini istemedi\u011fini s\u00f6yl\u00fcyor, benim kesinlikle, \"b\u00fct\u00fcn toprak sahibi e\u015flerini \u00e7atlatmam\" gerekiyormu\u015f. Bunu kendisi s\u00f6yledi. \u0130\u015fte b\u00f6yle, Makar Alekseyevi\u00e7, l\u00fctfen Gorohovaya'daki Madam \u015eifon'a u\u011fray\u0131n ve rica edin, birincisi bize terzi g\u00f6ndersin, ikincisi, bir zahmet kendisi de gelsin. Bug\u00fcn hastay\u0131m. Yeni evimiz so\u011fuk ve her \u015fey darmada\u011f\u0131n. Bay B\u0131kov'un teyzesi ya\u015fl\u0131l\u0131ktan zor nefes al\u0131yor. Biz gitmeden \u00f6nce \u00f6lecek diye korkuyorum, ama Bay B\u0131kov \u00f6nemsiz bu, kendine gelir diyor. Evimizde korkun\u00e7 bir da\u011f\u0131n\u0131kl\u0131k var. Bay B\u0131kov bizimle oturmuyor, hep birilerine gidiyor, Tanr\u0131 bilir nereye. Bu y\u00fczden bir tek Fedora i\u015flere bak\u0131yor: Bay B\u0131kov'un her i\u015fe bakan oda u\u015fa\u011f\u0131 daha \u00fc\u00e7\u00fcnc\u00fc g\u00fcn kim bilir nerelere kayboldu. Bay B\u0131kov her sabah geliyor, hep \u00f6fkeli ve ak\u015famleyin evin k\u00e2hyas\u0131n\u0131 d\u00f6vd\u00fc, bu y\u00fczden polisle bir tats\u0131zl\u0131k ya\u015fand\u0131... Size mektup getirecek kimse de yok. \u015eehir postanesinden yaz\u0131yorum. Evet! Az kals\u0131n en \u00f6nemlisini unutuyordum. Madam \u015eifon'a s\u00f6yleyin, _blonde_ 'lar\u013128 hemen tamir etsin, d\u00fcnk\u00fc kal\u0131ba g\u00f6re yaps\u0131n ve yeni se\u00e7imleri g\u00f6stermek i\u00e7in bizzat gelsin bana. Ona bir de s\u00f6yleyin, _canezou_29 konusunu bir daha d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fcm; onu _crochet_30 ile \u00f6rmek gerekecek. Hatta, mendillerdeki armalar\u0131n harfleri _tambour_ 'la31 i\u015flenecek; anl\u0131yor musunuz? _Tambour_ 'la yap\u0131lacak, d\u00fcz olmayacak. Bak\u0131n unutmay\u0131n, _tambour_ 'la! Bak\u0131n az kals\u0131n unutuyordum! Pelerinin \u00fczerindeki yapraklar kabart\u0131lm\u0131\u015f, anten ve halkalar _cordonnet_32 i\u015flensin, sonra yakaya dantel ya da geni\u015f farbala dikilsin. L\u00fctfen s\u00f6yleyin bunlar\u0131, Makar Alekseyevi\u00e7.\n\nSizin,  \nV.D.\n\nHami\u015f: Sizi hep sipari\u015flerimle b\u0131kt\u0131rd\u0131\u011f\u0131m i\u00e7in vicdan azab\u0131 \u00e7ekiyorum. \u00dc\u00e7 g\u00fcnd\u00fcr sabahtan ak\u015fama ko\u015fturuyorsunuz. Ama ne yapars\u0131n\u0131z! Evimizde hi\u00e7bir d\u00fczen yok, ben de sa\u011fl\u0131ks\u0131z\u0131m. Yani bana k\u0131zmay\u0131n Makar Alekseyevi\u00e7. Ne keder! Ah, ne olacak b\u00f6yle, dostum, tatl\u0131m, iyi y\u00fcreklim Makar Alekseyevi\u00e7? Ben gelece\u011fime bakmaya korkuyorum. Hep bir \u015feyler seziyorum ve sanki bir duman\u0131n i\u00e7inde ya\u015f\u0131yor gibiyim.\n\nHami\u015f: Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, dostum, size \u015fimdi s\u00f6ylediklerimi unutmay\u0131n. Hata yapars\u0131n\u0131z diye \u00e7ok korkuyorum. Unutmay\u0131n, d\u00fcz olmayacak, _tambour_ 'la yap\u0131lacak.\n\nV.D.\n\n27 Eyl\u00fcl\n\nSevgili Han\u0131mefendi Varvara Alekseyevna,\n\n\u0130steklerinizin hepsini dikkatle yerine getirdim. Madam \u015eifon kendisinin de _tambour_ 'la dikmeyi d\u00fc\u015f\u00fcnd\u00fc\u011f\u00fcn\u00fc s\u00f6yledi; bu daha sayg\u0131n olur dedi, bilmiyorum, oras\u0131n\u0131 \u00e7ok iyi anlayamad\u0131m. Bir de, siz orada farbala yazm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z, o da farbaladan bahsetti. Fakat ben unuttum can\u0131m, onun bana farbala hakk\u0131nda ne dedi\u011fini. Tek hat\u0131rlad\u0131\u011f\u0131m, bir s\u00fcr\u00fc \u015fey s\u00f6yledi\u011fi; ne kadar i\u011fren\u00e7 bir kocakar\u0131! Ne diyor b\u00f6yle? Zaten kendisi size anlatacak. Can\u0131m, ben iyice sersemledim. Bug\u00fcn i\u015fe de gitmedim. Fakat siz, bir tanem, bence bo\u015f yere kayg\u0131lan\u0131yorsunuz. Sizin huzurunuz i\u00e7in b\u00fct\u00fcn d\u00fckk\u00e2nlar\u0131 dola\u015fmaya haz\u0131r\u0131m. Gelecekte neler olaca\u011f\u0131ndan korktu\u011funuzu yaz\u0131yorsunuz. Zaten bug\u00fcn saat yedide hepsini \u00f6\u011freneceksiniz. Madam \u015eifon bizzat size gelecek. Kayg\u0131lanmay\u0131n yani; umutlu olun, can\u0131m; belki her \u015fey daha iyi olur, yani. Ama \u015funu diyeyim, bu farbela denen \u015feye lanet olsun; ah, nedir bu farbala, farbala! Size ko\u015fup gelecektim, mele\u011fim, ko\u015fup gelecektim, hemen ko\u015fup gelecektim; sizin binan\u0131z\u0131n kap\u0131s\u0131na iki kez geldim. Ama hep B\u0131kov, yani, demek istedi\u011fim, Bay B\u0131kov hep \u00f6yle sinirli ki, o oradayken yani... Neyse, aman bo\u015fverin!\n\nMakar Devu\u015fkin\n\n28 Eyl\u00fcl\n\nSevgili Beyefendi, Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nTanr\u0131 a\u015fk\u0131na, hemen kuyumcuya ko\u015fun. Ona inci ve z\u00fcmr\u00fct ta\u015fl\u0131 k\u00fcpe yapmas\u0131na gerek olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yleyin. Bay B\u0131kov bunun \u00e7ok pahal\u0131 oldu\u011funu, el yakt\u0131\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yl\u00fcyor. \u00d6fkelendi; cebine dadand\u0131\u011f\u0131m\u0131z\u0131, onu soydu\u011fumuzu s\u00f6yl\u00fcyor, d\u00fcn de e\u011fer \u00f6nceden b\u00f6yle masraflar \u00e7\u0131kaca\u011f\u0131n\u0131 bilseymi\u015f, hi\u00e7 temas kurmam\u0131\u015f olaca\u011f\u0131n\u0131 s\u00f6yledi. Bizi nik\u00e2hlad\u0131klar\u0131 zaman kalk\u0131p gidece\u011fimizi, konuk falan olmayaca\u011f\u0131n\u0131 ve benim hoplay\u0131p z\u0131playarak dans etmeyi en az\u0131ndan bayrama kadar hi\u00e7 umut etmememi s\u00f6yledi. \u0130\u015fte b\u00f6yle diyor! Tanr\u0131 biliyor bana b\u00fct\u00fcn bunlar\u0131n laz\u0131m olup olmad\u0131\u011f\u0131n\u0131! Bay B\u0131kov kendisi sipari\u015f etmi\u015fti hepsini. Ona yan\u0131t vermeye de cesaret edemiyorum; b\u00f6yleyken \u00e7ok sinirli oluyor. Ne yapaca\u011f\u0131m ben?\n\nV.D.\n\n28 Eyl\u00fcl\n\nG\u00fcvercinim, Varvara Alekseyevna,\n\nKuyumcu, tamam, diyor; ama ben kendi ad\u0131ma hasta oldu\u011fumu ve yataktan kalkacak halde olmad\u0131\u011f\u0131m\u0131 s\u00f6ylemeliyim. Tam da b\u00f6yle tela\u015fl\u0131, zaruri bir vakitte so\u011fuk alg\u0131nl\u0131\u011f\u0131 \u00e7ulland\u0131, olacak \u015fey de\u011fil! Bir de size bildirmek zorunday\u0131m ki talihsizliklerim tam olsun diye Majesteleri sert olmaya karar verdiler ve Emelyan \u0130vanovi\u00e7'e uzun uzun \u00f6fkelenip ba\u011f\u0131rd\u0131lar, zavall\u0131 adam neredeyse korkudan \u00f6lecekti. \u0130\u015fte size her \u015feyi haber veriyorum. Size bir \u015feyler daha yazmak isterdim, ama sizi yormaktan korkuyorum. Zaten ben, can\u0131m, aptal, s\u0131radan bir insan\u0131m, akl\u0131ma ne gelirse yaz\u0131yorum, belki de, siz orada bir \u015feye ve b\u00f6yle... neyse, aman bo\u015fverin!\n\nSizin olan,  \nMakar Devu\u015fkin\n\n29 Eyl\u00fcl\n\nVarvara Alekseyevna, Bir Tanem,\n\nBug\u00fcn Fedora'y\u0131 g\u00f6rd\u00fcm, g\u00fcvercinim. Sizin yar\u0131n evlenece\u011finizi s\u00f6yledi, \u00f6b\u00fcr g\u00fcn de gidiyormu\u015fsunuz, Bay B\u0131kov atlar\u0131 kiralam\u0131\u015f bile. Majesteleri'nden bahsetmi\u015ftim size, can\u0131m. Bir de, Gorohovaya'daki d\u00fckk\u00e2n\u0131n faturas\u0131n\u0131 g\u00f6zden ge\u00e7irdim; hepsi do\u011fru, ama \u00e7ok pahal\u0131. Fakat Bay B\u0131kov ne diye size \u00f6fkeleniyor? Neyse, mutlu olun, can\u0131m! Ben mutluyum; evet, mutlu olaca\u011f\u0131m, e\u011fer siz de mutlu olacaksan\u0131z. Kiliseye gelirdim, can\u0131m, ama gelemem, belim a\u011fr\u0131yor. Ama ben de mektuplar\u0131m\u0131z\u0131 d\u00fc\u015f\u00fcn\u00fcyorum: \u015fimdi kim onlar\u0131 getirip g\u00f6t\u00fcrecek, can\u0131m? Evet! Fedora'ya \u00e7ok iyilik yapm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z, bir tanem! \u0130yi bir \u015fey yapm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z, dostum; bunu \u00e7ok iyi yapm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z. \u0130yi bir \u015fey! Yapt\u0131\u011f\u0131n\u0131z her iyi i\u015f i\u00e7in Tanr\u0131 sizi m\u00fck\u00e2fatland\u0131racakt\u0131r. \u0130yi i\u015fler \u00f6d\u00fcls\u00fcz kalmaz, iyilik yapanlar hep Tanr\u0131'n\u0131n adaletinin tac\u0131n\u0131 takar, er ya da ge\u00e7. Can\u0131m! Size \u00e7ok \u015fey yazmak isterdim, yani her saat, her dakika her \u015feyi yazard\u0131m, her \u015feyi yazard\u0131m! Bende bir kitab\u0131n\u0131z kald\u0131, \"Biyelkin'in Hik\u00e2yeleri\", ama siz, can\u0131m, almay\u0131n onu benden, hediye edin bana, g\u00fcvercinim. Kitab\u0131 yine okumak istedi\u011fimden de\u011fil. Ama siz de biliyorsunuz, can\u0131m, k\u0131\u015f geliyor; geceler uzun olacak; h\u00fcz\u00fcnl\u00fc olacak, i\u015fte o zaman okunur. Can\u0131m, ben evimden \u00e7\u0131k\u0131p sizin eski eve ta\u015f\u0131naca\u011f\u0131m ve Fedora'dan yer kiralayaca\u011f\u0131m. Bu onurlu kad\u0131ndan art\u0131k asla ayr\u0131lmam; bu kadar \u00e7al\u0131\u015fkan bir kad\u0131ndan. Sizin bo\u015faltt\u0131\u011f\u0131n\u0131z eve d\u00fcn ayr\u0131nt\u0131l\u0131 bir \u015fekilde bakt\u0131m. Sizin gergefiniz, \u00fczerinde i\u015flemesiyle bir yerde dururdu, hi\u00e7 el de\u011fmemi\u015f bir halde duruyor: k\u00f6\u015fede. \u0130\u015flemenize bakt\u0131m. Orada \u0131v\u0131r z\u0131v\u0131r bir \u015feyler daha kalm\u0131\u015f. Benim bir mektubuma iplik dolamaya ba\u015flam\u0131\u015fs\u0131n\u0131z. Sehpada bir k\u00e2\u011f\u0131t buldum, \u00fczerinde \u015f\u00f6yle yaz\u0131yordu: \"Sevgili Bay, Makar Alekseyevi\u00e7, aceleyle\"...Hepsi bu. Anla\u015f\u0131lan, en ilgin\u00e7 yerde birisi size engel olmu\u015f. K\u00f6\u015fede paravan\u0131n arkas\u0131nda k\u00fc\u00e7\u00fck yata\u011f\u0131n\u0131z duruyor... K\u00fc\u00e7\u00fck g\u00fcvercinim!!! Neyse, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n; Tanr\u0131 a\u015fk\u0131na, bu mektuba acilen bir yan\u0131t verin.\n\nMakar Devu\u015fkin\n\n30 Eyl\u00fcl\n\nPaha Bi\u00e7ilmez Dostum, Makar Alekseyevi\u00e7,\n\nHer \u015fey bitti! Benim kaderim ba\u011fland\u0131; nas\u0131l olacak bilmiyorum, ama Tanr\u0131 ne buyurursa \u00f6yle olacak. Yar\u0131n yola \u00e7\u0131k\u0131yoruz. Sizinle son kez vedala\u015f\u0131yorum, paha bi\u00e7ilmez dostum, velinimetim, bir tanem! Benim i\u00e7in ac\u0131 \u00e7ekmeyin, mutlu ya\u015fay\u0131n, hat\u0131rlay\u0131n beni ve Tanr\u0131'n\u0131n hay\u0131r duas\u0131 \u00fczerinizde olsun! D\u00fc\u015f\u00fcncelerimde, dualar\u0131mda sizi s\u0131k s\u0131k hat\u0131rlayaca\u011f\u0131m. \u0130\u015fte b\u00f6yle bitti bu vakit! Ge\u00e7mi\u015f hat\u0131ralardan yeni hayat\u0131ma ta\u015f\u0131d\u0131\u011f\u0131m kayda de\u011fer \u00e7ok az \u015fey var; en de\u011ferlileri sizinle ilgili hat\u0131ralar olacak, kalbimdeki en de\u011ferli \u015fey siz olacaks\u0131n\u0131z. Biricik dostumsunuz benim; bir tek siz sevdiniz beni. Her \u015feyi g\u00f6rd\u00fcm, sizin beni nas\u0131l sevdi\u011finizi de biliyordum! Benim bir tek g\u00fcl\u00fc\u015f\u00fcmle mutlu oluyordunuz, bir tek sat\u0131r mektubumla. \u015eimdi benden vazge\u00e7meniz gerekecek! Tek ba\u015f\u0131n\u0131za burada nas\u0131l kalacaks\u0131n\u0131z! Kiminle kalacaks\u0131n\u0131z, iyi, paha bi\u00e7ilmez, biricik dostum benim! Size kitab\u0131 b\u0131rak\u0131yorum, i\u015flemeyi, yar\u0131m kalm\u0131\u015f mektubu b\u0131rak\u0131yorum; bu yar\u0131m kalm\u0131\u015f sat\u0131ra bakt\u0131\u011f\u0131n\u0131z zaman, akl\u0131n\u0131zdan ge\u00e7ireceksiniz sonraki sat\u0131rlar\u0131, benden duymak ya da okumak istediklerinizi akl\u0131n\u0131zdan ge\u00e7ireceksiniz, sanki ben yazm\u0131\u015f\u0131m gibi; neyi yazmad\u0131ysam \u015fimdi! Hat\u0131rlay\u0131n zavall\u0131 Varenka'n\u0131z\u0131, b\u00f6yle g\u00fc\u00e7l\u00fc bir \u015fekilde sevdi\u011finiz k\u0131z\u0131. B\u00fct\u00fcn mektuplar\u0131n\u0131z Fedora'daki komodinde, \u00fcst \u00e7ekmecede kald\u0131. Hasta oldu\u011funuzu yazm\u0131\u015fs\u0131n\u0131z, Bay B\u0131kov da bug\u00fcn beni hi\u00e7bir yere b\u0131rakmaz. Size yazaca\u011f\u0131m, dostum, s\u00f6z veriyorum, ama neler olabilece\u011fini bir tek Tanr\u0131 bilir. \u0130\u015fte, sonsuza dek vedala\u015fal\u0131m \u015fimdi, dostum, g\u00fcvercinim, bir tanem, sonsuza dek!.. Ah, \u015fimdi nas\u0131l sar\u0131l\u0131rd\u0131m size! Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, dostum, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n, ho\u015f\u00e7a kal\u0131n. Mutlu ya\u015fay\u0131n; sa\u011fl\u0131kl\u0131 olun. Benim dualar\u0131m sonsuza dek size dair olacak. Ah! Ne kadar h\u00fcz\u00fcnl\u00fcy\u00fcm, nas\u0131l eziliyor b\u00fct\u00fcn ruhum. Bay B\u0131kov \u00e7a\u011f\u0131r\u0131yor beni.\n\nSizi sonsuzca seven,  \nV.\n\nHami\u015f: Ruhum \u00f6yle dolu, \u00f6yle dolu ki g\u00f6zya\u015flar\u0131yla... G\u00f6zya\u015flar\u0131 eziyor, par\u00e7al\u0131yor beni. Ho\u015f\u00e7a kal\u0131n. Tanr\u0131m! Ne kadar h\u00fcz\u00fcnl\u00fc! Hat\u0131rlay\u0131n, hat\u0131rlay\u0131n yoksul Varenka'n\u0131z\u0131!\n\n* * *\n\nCan\u0131m Varenka, G\u00fcvercinim, Paha Bi\u00e7ilmezim,\n\nSizi \u00e7a\u011f\u0131r\u0131yorlar, siz de gidiyorsunuz! Ama \u015fimdi sizi benden alacaklar\u0131na, g\u00f6\u011fs\u00fcmden kalbimi s\u00f6k\u00fcp alsalard\u0131 daha iyi olurdu! Nas\u0131l yap\u0131yorsunuz bunu! Hem a\u011fl\u0131yorsunuz, hem de gidiyorsunuz?! \u0130\u015fte sizden mektubu az \u00f6nce ald\u0131m, g\u00f6zya\u015f\u0131ndan s\u0131r\u0131ls\u0131klam. Demek, gitmek istemiyorsunuz; demek, sizi zorla g\u00f6t\u00fcr\u00fcyorlar, demek, bana \u00fcz\u00fcld\u00fcn\u00fcz, demek, beni seviyorsunuz! Nas\u0131l olacak, kiminle olacaks\u0131n\u0131z art\u0131k? Sizin k\u00fc\u00e7\u00fck kalbiniz h\u00fcz\u00fcnl\u00fc, bulan\u0131k ve so\u011fuk olacak. Keder yiyip bitirecek onu, h\u00fcz\u00fcn par\u00e7alara ay\u0131racak. \u00d6leceksiniz orada, orada \u0131slak topra\u011fa koyacaklar sizi; sizin i\u00e7in a\u011flayacak kimse olmayacak! Bay B\u0131kov hep tav\u015fan kovalayacak... Ah, can\u0131m, can\u0131m! Ne diye bu karar\u0131 verdiniz, nas\u0131l b\u00f6yle bir \u00f6nlem almaya karar verebildiniz? Ne yapt\u0131n\u0131z, ne yapt\u0131n\u0131z, kendinize ne yapt\u0131n\u0131z! Orada sizi mezara g\u00f6t\u00fcr\u00fcyorlar; sizi peri\u015fan edecekler orada, k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim. Can\u0131m, siz zaten t\u00fcy gibi zay\u0131fs\u0131n\u0131z! Peki ben neredeydim? Ne diye burada durup aptal gibi, seyrettim! Nas\u0131l oluyor da ate\u015flenmi\u015f bir \u00e7ocu\u011fun say\u0131klamalar\u0131na kulak asmad\u0131m. Ama ben aptal\u0131m. Hi\u00e7bir \u015fey d\u00fc\u015f\u00fcnemedim. Hi\u00e7bir \u015fey g\u00f6remedim. Sanki b\u00fct\u00fcn bunlar olmas\u0131 gereken \u015feylerdi; sanki benimle ilgisi yoktu; b\u0131rakm\u0131\u015f farbala pe\u015finde ko\u015fuyorum!.. Hay\u0131r, ben, Varenka, kar\u015f\u0131 koyaca\u011f\u0131m; yar\u0131n, belki de, iyile\u015fece\u011fim, o zaman kar\u015f\u0131 koyaca\u011f\u0131m!.. Can\u0131m, ben, tekerle\u011fin alt\u0131na ataca\u011f\u0131m; sizin gitmenize izin vermeyece\u011fim! Hay\u0131r, ger\u00e7ekten de bu nedir b\u00f6yle? Ne hakla oluyor b\u00fct\u00fcn bunlar? Ben de sizinle gelece\u011fim; araban\u0131z\u0131n arkas\u0131ndan ko\u015faca\u011f\u0131m, e\u011fer beni almazsan\u0131z g\u00fcc\u00fcmle ko\u015faca\u011f\u0131m, ruhum bedenden ayr\u0131l\u0131ncaya dek. Ama nereye gitti\u011finizi biliyor musunuz, nereye gidiyorsunuz, can\u0131m? Belki de bilmiyorsunuz bunu, bana sorsan\u0131za! Oras\u0131 bozk\u0131r, bir tanem, oras\u0131 bozk\u0131r, \u00e7\u0131r\u0131l\u00e7\u0131plak bozk\u0131r; i\u015fte t\u0131pk\u0131 benim \u00e7\u0131plak avucum gibi! Orada duygusuz kocakar\u0131yla okumam\u0131\u015f adam, sarho\u015f sarho\u015f gezer. Orada art\u0131k a\u011fa\u00e7lar\u0131n yapraklar\u0131 d\u00f6k\u00fclm\u00fc\u015ft\u00fcr, ya\u011fmur vard\u0131r, so\u011fuktur; ama siz oraya gidiyorsunuz! Tabii, Bay B\u0131kov'un orada i\u015fi varm\u0131\u015f; orada tav\u015fan pe\u015finde ko\u015facak o; peki ya siz? Siz bey kar\u0131s\u0131 olmak istiyor musunuz, can\u0131m? Ama, siz \u00e7ocuk mele\u011fimsiniz benim! Bir baksan\u0131za kendinize, bir bey kar\u0131s\u0131na benziyor musunuz?.. B\u00f6yle bir \u015fey nas\u0131l olur, Varenka! Kime mektup yazaca\u011f\u0131m ben, can\u0131m? Evet! Siz bir d\u00fc\u015f\u00fcnsenize bakal\u0131m, can\u0131m, \u015fimdi bu adam kime mektup yazacak? Kime can\u0131m diyece\u011fim ben; b\u00f6yle sevgi dolu bir isimle kime seslenece\u011fim? Sonra sizi ben nerede bulaca\u011f\u0131m, k\u00fc\u00e7\u00fck mele\u011fim? Ben \u00f6lece\u011fim, Varenka, hemen \u00f6lece\u011fim; benim kalbim kald\u0131rmaz b\u00f6yle mutsuzlu\u011fu! Ben sizi, Tanr\u0131'n\u0131n g\u00fcn \u0131\u015f\u0131\u011f\u0131 gibi sevdim, \u00f6z k\u0131z\u0131m gibi sevdim, sizi hep sevdim, can\u0131m, bir tanem! Ve ben bir tek sizin i\u00e7in ya\u015f\u0131yordum! \u00c7al\u0131\u015f\u0131yordum, evrak yaz\u0131yordum, gidip geliyordum, geziyordum, g\u00f6zlemlerimi k\u00e2\u011f\u0131da aktar\u0131yordum dost\u00e7a mektuplar \u015feklinde, b\u00fct\u00fcn bunlar, can\u0131m, siz burada, kar\u015f\u0131mda, yak\u0131nda ya\u015fad\u0131\u011f\u0131n\u0131z i\u00e7indi. Siz, belki de bilmiyordunuz bunu, ama b\u00fct\u00fcn bunlar b\u00f6yle oldu! Evet, dinleyin can\u0131m, siz bir tart\u0131n bakal\u0131m, sevgili g\u00fcvercinim, nas\u0131l olur, siz nas\u0131l bizden ka\u00e7\u0131p gidersiniz? Bir tanem, gidemezsiniz, olmaz; basit\u00e7e, kesinlikle, olamaz b\u00f6yle bir \u015fey! Zaten bak\u0131n ya\u011fmur ya\u011f\u0131yor, siz de zay\u0131fs\u0131n\u0131z, \u00fc\u015f\u00fct\u00fcrs\u00fcn\u00fcz. Araban\u0131z su al\u0131r; kesinlikle su al\u0131r. \u015eehir kap\u0131s\u0131ndan \u00e7\u0131kt\u0131\u011f\u0131n\u0131z anda, k\u0131r\u0131l\u0131r; kasten k\u0131r\u0131l\u0131r. Zaten bu Petersburg'da rezil arabalar yaparlar! B\u00fct\u00fcn bu arabac\u0131lar\u0131 bilirim; hepsi fason \u00e7al\u0131\u015f\u0131r, oyuncak gibi s\u00fcslerler arabalar\u0131, ama dayan\u0131ks\u0131z yaparlar! Yemin ederim, kasten yaparlar! Can\u0131m, ben, Bay B\u0131kov'un \u00f6n\u00fcnde dizlerimin \u00fcst\u00fcne \u00e7\u00f6kerim; ona kan\u0131tlayaca\u011f\u0131m, her \u015feyi kan\u0131tlayaca\u011f\u0131m! Siz de can\u0131m, siz de kan\u0131tlay\u0131n; mant\u0131kl\u0131 bir \u015fekilde kan\u0131tlay\u0131n ona! Burada kalaca\u011f\u0131n\u0131z\u0131 ve gidemeyece\u011finizi s\u00f6yleyin!.. Ah, neden bu adam Moskova'daki t\u00fcccar kad\u0131nla evlenmedi? Gitsin orada onunla evlensin! T\u00fcccar kad\u0131n ona daha \u00e7ok yak\u0131\u015f\u0131r; bunu da \u00e7ok iyi biliyorum! Ben de sizi burada tutard\u0131m. Ondan size ne can\u0131m, B\u0131kov'dan size ne? Birdenbire nas\u0131l o sizin i\u00e7in de\u011ferli oldu? Belki de, siz size hep farbala al\u0131yor diye, belki de s\u0131rf bu y\u00fczden ilgi duydunuz! \u0130yi de nedir bu farbala? Ne i\u015fe yarar farbala? Tam bir sa\u00e7mal\u0131k bu, can\u0131m! Burada insan hayat\u0131ndan bahsediyoruz, ama can\u0131m, siz kalkm\u0131\u015f, \u0131v\u0131r z\u0131v\u0131ra tak\u0131l\u0131yorsunuz \u2013 farbala'ym\u0131\u015f; farbala budur, can\u0131m \u2013 \u0131v\u0131r z\u0131v\u0131rd\u0131r. Hem ben size bizzat, maa\u015f\u0131m\u0131 al\u0131r almaz, farbala al\u0131r\u0131m; size al\u0131r\u0131m onu, can\u0131m; o d\u00fckk\u00e2n ahbab\u0131md\u0131r zaten; maa\u015f\u0131 al\u0131ncaya kadar bekleyin beni, \u00e7ocuk mele\u011fim benim, Varenka! Ah, Tanr\u0131m, Tanr\u0131m! Ama siz kesinlikle bozk\u0131ra gidiyorsunuz Bay B\u0131kov'la, d\u00f6nmemek \u00fczere gidiyorsunuz! Ah, can\u0131m!.. Hay\u0131r, bana yine yaz\u0131n, bana yine mektupla yaz\u0131n her \u015feyi ve gitti\u011finiz zaman, oradan mektup yaz\u0131n. Yoksa, yoksa g\u00f6ksel mele\u011fim benim, bu en son mektup olacak; fakat asla olamaz, bu en son mektup olamaz. Yani siz, nas\u0131l olur, b\u00f6yle birdenbire, sahiden, kesinlikle en son mektup bu! Ama olamaz, ben yazaca\u011f\u0131m, siz de yazacaks\u0131n\u0131z... Benim \u00fcslubum da daha yeni \u015fekillenmi\u015fti... Ah, bir tanem, ne \u00fcslubu! Zaten art\u0131k ne yazd\u0131\u011f\u0131m\u0131 bile bilmiyorum i\u015fte, hi\u00e7 bilmiyorum, hi\u00e7bir \u015fey bilmiyorum, tekrar okumuyorum da, \u00fcsluba da \u00f6zen g\u00f6stermiyorum, yaz\u0131yorum s\u0131rf yazmak i\u00e7in, s\u0131rf size daha \u00e7ok yazmak i\u00e7in... G\u00fcvercinim benim, bir tanem, can\u0131ms\u0131n\u0131z benim!\n\n1844-1846\n\n26. Aptal \u0130van, Rus halk masallar\u0131n\u0131n, bizdeki Kelo\u011flan benzeri, saf bir gen\u00e7 kahraman\u0131d\u0131r.\n\n27. Petersburg'da 1825-1864 aras\u0131nda yay\u0131mlanan _Severnaya P\u00e7ola_ (Kuzey Ar\u0131s\u0131) adl\u0131 tutucu dergi kastediliyor. Gogol, _Bir Delinin G\u00fcncesi_ adl\u0131 kitab\u0131nda, bu gazeteyle \"klasik memur gazetesi\" diyerek alay etmi\u015fti.\n\n28. (Fr.) \u0130pek dantel.\n\n29. (Fr.) Kolsuz bluz.\n\n30. (Fr.) T\u0131\u011f.\n\n31. (Fr.) Gergef, kasnak.\n\n32. (Fr.) Kordone.\n","meta":{"redpajama_set_name":"RedPajamaBook"}}
+{"text":" \nThank you for downloading this Simon & Schuster eBook.\n\n* * *\n\nJoin our mailing list and get updates on new releases, deals, bonus content and other great books from Simon & Schuster.\n\nCLICK HERE TO SIGN UP\n\nor visit us online to sign up at  \neBookNews.SimonandSchuster.com\n\n## Contents\n\nForeword by Debbie Reynolds and Carrie Fisher\n\nINTRODUCTION\n\nA GALLERY OF GOLDEN AGE MOMS\n\nMotherhood in the Movies by Sam Robards\n\nSILENT MOMS\n\nTHE MOTHER MARTYRS OF PRE-CODE\n\nTHE GREAT AMERICAN MOM\n\nOn Jane Darwell in The Grapes of Wrath by Eva Marie Saint\n\nSERIAL MOMS\n\nPERENNIAL MOMS\n\nOn Movie Motherhood by Jane Powell\n\nAUNTS\n\nMAMMIES AND NANNIES\n\nA MOM BY ANY OTHER NAME\n\nWHEN MOMS COLLIDE WITH THEIR KIDS\n\nBAD SEEDS\n\nMALEVOLENT MOMS\n\nCRIME AND HORROR MOMS\n\nOn Being a Mother and Actress by Tippi Hedren\n\nSCI-FI MOMS\n\nSHOWBIZ MOMS\n\nThe Greatest Mama of Them All by Illeana Douglas\n\nA GALLERY OF MODERN MOMS\n\nSEMPER MOM!\n\nCredits\n\nAbout Turner Classic Movies and Richard Corliss\n\n## Foreword by Debbie Reynolds and Carrie Fisher\n\nMovie mothers are a topic near and dear to me for many reasons. I've been a movie admirer since I was a little girl and I have always loved my mother. I had the immense honor of working with marvelous actresses who played my mother from age seventeen, until I portrayed a mother myself in the movie Mother. And of course, I am a mother of two wonderful children, one of whom is likewise an actress and a mother.\n\nI raised my children on the great old movies that always had delightful actors\u2014great character actors, and especially great mothers. These movie mothers made my children happy, as they have so many children. If you had a difficult childhood, movie mothers depicted understanding, aided you through those hard years and gave you hope. How many of us wanted our real mothers to be more like our reel mothers, the ones we grew up with in the movies? I will guess all of us!\n\nGreer Garson in Mrs. Miniver and Maureen O'Hara in How Green Was My Valley, Jane Darwell in The Grapes of Wrath and Margaret Wycherly in Sergeant York\u2014to name just a few. We loved them all because of their wisdom and understanding, which always saved the day (and, more importantly, the children).\n\nI was lucky when it came to both kinds of mothers, the real and the reel. My own mother instilled in me the desire to accomplish every project that I started and follow it through to its completion. Both of my parents were in agreement on that point. Also, always to follow \"The Golden Rule\" and be kind to everyone\u2014that was her major influence on shaping me as a person, which I, in turn, have imparted to my own children. Her ideas and teachings have followed me throughout my life. I am very grateful to both of my parents for their love and guidance, which have served me well in both my career and life. But it's also fun for anyone to imagine being hugged and completely understood by a movie mother, who happens to be a marvelous actress and so loved by millions\u2014and I had plenty of those experiences as well.\n\nWhen I moved to MGM Studios, I got to work with Bette Davis as my mother in The Catered Affair. She was fabulous\u2014powerful, yet helpful. Scary too, because she was always helping to teach you how to properly act, and she made every point a strong one. How I grew to adore her. She was a wonderful \"second mother.\" MGM had all the beautiful actresses under contract, including the supporting actresses who never played the glamorous mothers, but the more supportive, loving, funny mothers.\n\nMy next movie mother was a lady by the name of Una Merkel. She was the sweetest and most loving of all. We remained great friends for many years afterward. Later, Lilli Palmer played my mother in the movie The Pleasure of His Company, with Fred Astaire and Tab Hunter. See? Just like that I had three new mothers!\n\nOf course, I enjoyed watching movie mothers as much as I did working with them. My favorite was Spring Byington\u2014so cute and cuddly, always understanding when others were critical. In Presenting Lily Mars she, or rather, her role, let you believe you could realize your dreams. And remember Irene Dunne in I Remember Mama? Among my other favorites were Myrna Loy, Agnes Moorehead, Dorothy McGuire, Sophia Loren, Jane Wyatt, Donna Reed and Norma Shearer.\n\nThe movie studios, of course, made a point of distinguishing between reel mothers and real mothers. The Breen Office and the Production Code forced married couples into separate beds on the set (how did they think these women became mothers?), and films could rarely depict motherhood in any way that was nearly so messy as it is in real life. Movie mothers were neat, organized, energetic, and seemed always ready to be a perfect spouse and parent. They made most of us forget the areas in our life we weren't so happy with, for a movie moment.\n\n\u2014Debbie Reynolds\n\nThe first awareness I had of what a family was came from the television show Father Knows Best. Robert Young played the role of the father, Mr. Anderson\u2014the man who presumably knew best. Jane Wyatt portrayed the iconic 1960s television mother, always in the kitchen wearing her apron and making dinner, beaming proudly over her beloved brood. Somehow my memories of these characters are far more vivid than a lot of my recollections of my own relatives. The TV father would come home each evening dressed in a suit and tie, and pull his daughter onto his lap, giving her a hug and a kiss. He lovingly referred to his daughter as \"Princess,\" a title that would become synonymous with me, but more on that another time. Their Princess, their kitten, their baby girl would grow up to be just like her mother but do more charity work and play tennis. She would never be too big to be Mommy and Daddy's favorite little girl.\n\nI dreamt of having a family like this. Never mind that I had a beautiful mother all my own at home, who beamed proudly at my brother and me. My mother was nothing like Margaret Anderson, the mother character on Father Knows Best. She didn't wear an apron or serve homemade meals\u2014well, until recently, but there is no apron involved when she makes dinner for her adored dog, Dwight. Not only that, I didn't have a father who knew best; he refused to hoist me onto the safe harbor of his lap and make it all better than okay. I found out later that many of my schoolmates lacked their own Father Knows Best families\u2014we all lived in this media-made world where everyone grinned and lived happily ever after every day. Is it any wonder we all grew up to be serial killers or failed anorexics (if we were lucky) before the age of thirty-five?\n\nIt must have conveniently slipped my rebellious adolescent mind that I had my very own media mother at home. I really didn't need Margaret Anderson. I mean, let's face it, Margaret wasn't prettier than my mom, and both were loving and kind. What Margaret was that Debbie wasn't was edited. In addition, Margaret could cook, whereas my mother had a cook. My mother could spell apron; Mrs. Anderson just wore one. But kindness and aprons aside, I think the biggest difference is the editing. Editing rescues us from the tedium and upset of everyday life. I don't mean to suggest that my mother is boring and upsetting\u2014beyond quite the opposite\u2014but let's face it, everyone shares that potential. I know I do. Ask around.\n\nParents are rarely strangers, although my father was frequently the exception to that rule. It was Father Knows Best that taught me that my relationship with my male parent was many miles from ideal. So, media can teach us something, the welcome lesson of what we have versus the punishing ideal that whispers what we lack\u2014what we endure, as opposed to what we desire. The odd thing was, because my mother, for the most part, could be found wandering through \"Ideal Land,\" I was envied, as most kids my age only knew the edited, filmed version of Debbie Reynolds. I envied others, as I assumed they lived with the beaming, apron-clad Mrs. Anderson.\n\nAs far as I know, I've only played mothers a few times in my nuanced career as an actress. I truly wasn't certain of this fact until I looked myself up on IMDb, something I have to do these days in order to reminisce. The difficulty is that I try not to get too far into character when acting, as there's a chance I might be unable to easily extract myself later. Unfortunately, I can only say with absolute certainty that I was anyone's parent when I played Carol Peterson. My husband and I had a nine-year-old son named Dave. (I thought I had had two children, though according to IMDb, I had one. So you see, as the saying goes, you never know for certain how many children you have until you verify it online.) So, judging from my casting record, I wasn't really the maternal type. Which might explain why I only had one child in Actual Unedited Life. A fine example of life imitating art (or thereabouts), depending on whether or not you consider the movie The 'Burbs art, in which I played a Mrs. Anderson-type mother as Tom Hanks's wife.\n\nAccording to my source at IMDb, I was in something called From Here to Maternity. Inspired by one of Anton Chekhov's early short stories (I'm lying), I'm assuming the piece related to women waiting to welcome their little stranger; so, though I wasn't a bona fide parent \u00e0 la The 'Burbs, my guess is that I played a mother-to-be (that, or a gynecologist). Though I discovered it on IMDb as a credit of mine, the main things I found out were that it was a short and Richard Simmons was also in it, hopefully playing a pregnant person himself.\n\nIt turns out, not only have I not played a host of screen moms, I haven't had a lot of screen mothers. But then, how many do you really need? Lee Grant was my mother in Shampoo, though we didn't have any scenes together. Anne Bancroft played my mother-in-law in Garbo Talks, and last but far, far away from least, Natalie Portman portrayed the mother-to-be of my Star Wars character Princess Leia (alluded to earlier) three times.\n\nBut, though this was a fine assortment of moms, I must've felt cheated in some way, because once I began writing, the very first screenplay I wrote, Postcards from the Edge, included the mother of all mothers. I'm not bragging or anything. I'm just stating a fact. If you saw it, you'd know what I mean. It was the story of a mother and daughter. A mother and daughter in show business. As I recall, a certain amount of the dialogue in Postcards was actually taken from my relationship with my mother, from our Actual Unedited Life. Go figure.\n\nAll my life I'd watched mothers and daughters in films and either wished that my mother and I were at least a little more like them, as their characters trended toward the ideal, or was thrilled that we were as unlike them as we were.\n\nObviously, the relationships that appealed to me most could be found in black and white films (both speaking and silent), but they were also in Technicolor films and occasionally even modern-day color films\u2014of the sentimental and\/or old-fashioned variety.\n\nOf course, the film relationships that made me feel even more grateful in the extreme for having Debbie Reynolds as a parent were in films such as Mommie Dearest, Carrie, and, of course, the classic mother-daughter tribute, Nice Girls Don't Explode, to name but a few.\n\nEither way\u2014whether you want to feel beat up and\/or inspired by the seemingly ideal, filmed relationship, or thrilled and relieved by those cinematic torture-filled, murderous relationships\u2014it's always interesting to shake out the cobwebs of your Actual Familial Female Intertwining (AFFI). It's never boring to check out someone else's idea of family life and see where you fall on the chaotic scale of art imitating life. See if by treating yourself to a mother-daughter film you can maybe even tip that scale, change your place on it or revel in the wonder of where you fell. Take leave of your Actual Unedited Life for a few hours and be anointed in entertainments of every style and type. You can never go wrong, even if you have to go wrong in a self-righteous way. My plan is to do a documentary of my mother and my life. That way we can document our actual life and pop in the editing later on\u2014a kind of combination of real life and life of the artistic variety. Call it Wash Out That Grey Gardens! or The Over Fifty Shades of Grey Gardens.\n\n\u2014Carrie Fisher\n\n## INTRODUCTION\n\n* * *\n\n## Where Have All the Mothers Gone?\n\nI remember Mama. We called her Mom or Mother. Elizabeth McCluskey Corliss lived her entire long life in Philadelphia. For forty-one years Elizabeth taught first grade in the city's public school system; for thirty years she was married to the love of her life, my father, Paul, until his death in 1963; and for many more years she raised\u2014uplifted\u2014my brother, Paul Jr., and me, teaching us less by command than by example, by her easy charm and uncommon sense. I hardly exaggerate when I say that everyone who knew Elizabeth adored her, and that she repaid that affection a thousandfold. She loved her siblings, her sons, her grandchildren, her whole extended family and the friends she had accumulated over a gracious lifetime.\n\nHer life, which lasted one hundred years, two months and twenty-two days\u2014exactly the span of Gloria Stuart, the actress who played the older Rose in James Cameron's Titanic\u2014wasn't all good luck: Within a year and a half in her mid-fifties she lost her husband and a breast to cancer. Her dear sister Margaret, who lived with us, died of cancer a few years later. But nothing dimmed Elizabeth's dimpled optimism, her belief in the decency of the people she knew. I knew most of them, and I agree they were good. Just not as wonderful as my mom.\n\nGrowing up in the 1950s, I imagined that my mother was the inspiration for television moms played by Donna Reed and Harriet Nelson, and that cheerful family programs like Father Knows Best were documentaries filmed with hidden cameras in our neighborhood. TV shows of that decade did what my parents did: teach, comfort and reassure. But who would make a movie of Elizabeth Corliss's life? In fifties films, I saw few women who reminded me of my mom. James Dean, who I thought nearly matched me in faunlike sensitivity, had a clueless mother in Rebel Without a Cause and a brothel-owning mother in East of Eden. A slew of serious films sprang from novels and plays that ripped the Band-Aid off generational wounds. No movie family convened as we did each evening in the living room, eating tuna salad on table trays and watching the evening news on a twelve-inch Philco set. The Corliss home life was surely worth living, I'll testify to that, but Hollywood might say it was not worth filming.\n\nI sing the movie mother, proud and strong. Also warm and gentle and, on occasion, misguided or downright nasty. Motherhood has embraced multitudes across the history of the medium, from the earliest peep shows\u2014when that regal mom Mary Queen of Scots was shown being beheaded in an 1895 trick film\u2014through the 1930s-'40s golden age of both Hollywood and mothers, and up to the most modern films, when . . . Wait a minute, what happened? Where have all the mothers gone?\n\nThey should still be around, because they always have been. Mothers have driven dramatic literature from Euripides's Medea in 431 B.C. to Tyler Perry's Madea today. Ever since the Greeks, the theater has honored the compact between what any audience has experienced\u2014the joys and tensions of the maternal bond\u2014and what it can see onstage. Shakespeare knew that the actions of mothers could stoke classic tragedy: If Gertrude hadn't married her late husband's brother, her son, Hamlet, would have been just another morbid teen instead of a palace insurrectionist. In some of the great plays of the mid-twentieth century\u2014Death of a Salesman. Long Day's Journey into Night, A Raisin in the Sun and Who's Afraid of Virginia Woolf?\u2014women address their own or their husbands' infirmities and the urges of their children, real or imagined. In the last decade, Perry's touring plays about the sassy Mabel \"Madea\" Simpson, a character he says is based on his own mother and aunt, may not win drama awards, but they have extended into the twenty-first century the theater's fascination with mother love.\n\nAmerican television, for its entire lifespan, has teemed with mothers, from Lucy Ricardo and June Cleaver to Marge Simpson and Breaking Bad's Skyler White. All have served as anchors of love, loyalty and common sense. Mostly, they serve at home, where the hearth is, and the TV set. The media room is near the kitchen, traditionally portrayed as Mom's domain, and the typical small-screen drama\u2014a weekly habit, not an event\u2014affirms her time-honored values: nurturing, reassurance, continuity, commitment. Learning and hugging, as the old TV rule goes. Mother knows best.\n\nIn films of the last half century, though, mothers have nearly become an endangered species. We grant that a modern superhero may have a mom: Thor (Chris Hemsworth) reveres his Fridda (Ren\u00e9 Russo); and in Man of Steel, Superman (Henry Cavill) has a birth mother (Ayelet Zurer) and an Earth mother (Diane Lane), both of them selflessly devoted to their boy. A villain, like the drug-cartel prince played by Ryan Gosling in Only God Forgives, may also have a mother: the cartel queen Kristin Scott Thomas, with a vicious mouth and a malicious will. But mainstream Hollywood has essentially consigned mother stories to foreign films (the Korean Mother and Pieta, for example) and to indie movies of the Sundance stripe (Precious, The Kids Are All Right), which have inherited the domestic-drama genre that long sustained American cinema. In real life, mothers far outnumber superheroes or serial killers in this country\u2014but not on this country's multiplex screens.\n\nWhy is the mother movie near extinction? Let us suggest a few reasons.\n\n1. Movies are about movement. People watch TV but go to a movie. The big screen doesn't duplicate the cozy home viewing of TV; it's a giant wall for communal dreams. Having got out of the house, filmgoers presumably wanted to see the characters on that wall do the same: break out of the status quo to court danger and achieve physical triumph. The convention of womanly acceptance gave way to the depiction of manly quests. Unlike the theater and TV, media that from their beginnings embraced the power of the voice, cinema began in silence; it was all show, no talk. On a movie set, a crew member shouts, \"Lights, camera, action!\"\u2014not \"Lights, camera, chatting.\"\n\nWhen sound films replaced silents in the late 1920s, they did become more like theater: filmed plays, in which people talked out their conflicts, often brilliantly. These were sophisticated wars of words, in an arena where women could battle men on equal terms, and win. But most of today's big movies are all show, little tell; they offer world-threatening scenarios resolved by rockets, space suits, muscles\u2014in a word, manpower. Hollywood replaced weighty subjects with heavy lifting. Superheroes may have mothers, but they aren't mothers.\n\n2. The role of women has evolved. For millennia, mothers have superbly performed crucial tasks\u2014keeping the brood together, cooking and cleaning, instilling the values of civility and civilization\u2014that were not seen as intrinsically cinematic; they were routine duties, drudge work, homework. In the last half century, the number of women in the workforce has risen sharply until it is now close to the percentage of employed men. That change should have cued a new era of movies about working women, including working mothers. But the demographic trend coincided with the ebbing of movie realism and the blooming of fantasy; we're talking about you, Star Wars. The mammoth success of that sci-fi epic, surely the single most influential movie of the past forty years, certified Hollywood's flight away from women (and mothers) and toward heroic sons (with father issues).\n\nThe increased economic power of women meant only that they had more money to spend on movies about science-fiction and pulp-fiction men. If women wanted to see the drama and fun of a working mother's life in fictional form, they watched TV. In the rare cases when a woman is at the center of some big action picture, she is usually the solitary warrior, as unencumbered by children as any Marvel man. Katniss Everdeen couldn't win the Hunger Games if she had to go home at sundown to cook the kids' dinner.\n\n3. The audience has evolved. For generations, when moviegoing was a family activity, Hollywood designed its films to appeal to all and offend few. In the half century of feature filmmaking before the industry introduced its rating system in 1968, anyone of any age could see any movie; that fact imposed a self-censorship on filmmakers and a modicum of good behavior on film content. Even in the early years of G-, PG-, R- and X-rated movies, Hollywood believed that, when a dating couple was considering what to see at the Bijou, the woman usually made the choice. Today, that rule doesn't apply so much. Movies are still a relatively cheap date, but women tend to go in groups to see a women's movie (Sex and the City, Mamma Mia!) and men go in packs to see guy movies (everything else). Since men, young men, are the crucial demographic in a hit franchise, Hollywood produces stories to appeal to their fantasy self-image.\n\nAnd that's just in North America. In the rest of the world\u2014a huge market that accounts for more than half of the business for pictures produced by the big studios\u2014audiences don't care about the niceties of dialogue, especially as spoken by women with children. The global box office seems to validate this gender prejudice. Of the seventeen films that had earned more than a billion dollars at the worldwide box office through the end of 2013, the top two\u2014James Cameron's Avatar and Titanic\u2014were, yes, love stories of the Romeo-and-Juliet stripe, on the Atlantic or in outer space, but the heroine's mother in Titanic was the merest marplot. And Titanic, unlike Star Wars, was seen as a fluke, not a blueprint for a new spate of fateful romances. In the other billion-dollar movies, mothers were usually poignantly distant memories (as with Harry Potter's late mum) or nonexistent. Only the James Bond film Skyfall boasted a significant maternal figure: Judi Dench's M, the stern surrogate mom to both 007 and the movie's villain, Silva. Otherwise, it's all superheroes, pirates, wizards and Mad Hatters.\n\nThat list is tabulated by dollars, which have inflated as ticket prices soared over the decades. But the true measure of a film's success is tickets sold, and by this standard, five of the all-time top ten films contain significant maternal figures. In tenth place, Snow White and the Seven Dwarfs: a wicked stepmother, scheming to kill a girl who learns to mother seven small bachelors. At nine, The Exorcist: a single mother battles her child's possession by demons. At eight, Doctor Zhivago: the search for the lost child of the good doctor and his vibrant love Lara. At three, The Sound of Music: the nun postulant who becomes the wonderful, singing stepmother of seven starchy Austrian kids. And at number one, in what is still the most popular of all films, Gone With the Wind, with three prime maternal roles: Scarlett, the willful belle whose motherhood is creased by tragedy; Melanie, the saintly one, whose baby Scarlett midwifes; and Mammy, the house slave and Earth Mother of them all.\n\nTurner Classic Movies knows the importance of GWTW. It was the first film shown on the network, as well as on its predecessor, TNT, when that channel was the flagship of the Ted Turner's MGM-RKO-Warner Bros. library. Moms still live in old movies, especially on TCM\u2014which, if it shows a series of Irene Dunne or Fay Bainter films, can seem like Turner Classic Mothers. To look at the movies of Hollywood's golden age and beyond is to chart both the progression of women's power and the devolution of motherhood as the defining aspect of womanhood. Recalling the movies' saintly or sinful women, we hope to bring them back to life in all their heroism and travail, their wit and their passion.\n\nThis book will trace the course of movie mothers from their birth in silent films, through their flourishing in the golden age and into the thinning of the herd in later decades. These pages are graced by good moms and bad, stepmothers and surrogate mothers, maternal figures in crime movies, horror films and sci-fi epics. We don't guarantee that all your favorite movie mothers are included, but we offer more than a hundred for your edification and fond remembrance. You will revisit old friends; you may meet new ones. Where have the movie mothers gone? Here.\n\nA word of warning: Any mother's story spans her whole life, and we sometimes tell what happens at the end, without the black flag of a SPOILER ALERT. But the appeal of these stories is less in their resolutions than in the details that give mood and meaning to any film. Mothers may die, but they'll never die out\u2014not on TCM and not in this book, where we remember Mamas: mine, yours and the movies'.\n\nThe Human Comedy, 1943: Widowed mother Fay Bainter with her children Donna Reed and Mickey Rooney and family friend Marsha Hunt.\n\n## A GALLERY OF GOLDEN AGE MOMS\n\n* * *\n\n## These actresses played women who were heart strong and hearth warm.\n\nGolden Age Hollywood, which reveled in good women passing their finest qualities on to their young charges, boasted an informal stock company of actresses suitable for all manner of dear ladies; in memory they blend into a composite portrait of classic movie moms. Finding Fay Bainter, Beulah Bondi or Anne Revere in a film, audiences of the 1930s and '40s were instantly assured that maternal warmth awaited. At a higher level of marquee glamour, Myrna Loy and Irene Dunne proved ideal movie mothers: poised and caring, with a salutary leavening of worldly humor.\n\n### FAY BAINTER\n\nOnstage from childhood, she trod the boards for thirty-five years before getting her first movie role, at forty, as Lionel Barrymore's wife and the mother of two grown children in the 1934 film This Side of Heaven. Bainter executed a diversionary maneuver as Bondi's impatient daughter-in-law in 1937's Make Way for Tomorrow (see the chapter \"Bad Seeds\") before solidifying her primacy as Hollywood's most motherly mother, with large eyes that cooed with empathy and the fret lines that were a concerned mom's war scars. She nurtured William Holden in Our Town (1940); twice served as Mickey Rooney's mother, in Young Tom Edison (1940) and The Human Comedy (1943); and played an Iowa farm woman shepherding her children Jeanne Crain and Dick Haymes in Rodgers and Hammerstein's State Fair (1945). As if testing the tensile strength of Bainter's characters, the studios often multiplied her children and amped up her woes. Warners transferred the Lane sisters and Gale Page from Claude Rains's care in Four Daughters to Bainter's in Daughters Courageous (1939). And in Mrs. Wiggs of the Cabbage Patch (1942) she is a shantytown mother with more kids than Ma Kettle and as many domestic challenges as Ma Joad. And she still managed to play it as comedy.\n\nThe essential Bainter films are two from 1938. Mother Carey's Chickens casts her as a Rhode Island \"hen\" who sustains her \"chicks\"\u2014primarily, daughters Anne Shirley and Ruby Keeler\u2014after the death of her sea captain husband. She imparts a mother's lore about first love to Shirley and scares away prospective buyers of the family's overmortgaged home by claiming the place is haunted. Offered the chance to live with their rich aunt, the daughters naturally stick with Mom. Anyone would\u2014anyone who had seen White Banners, in which Bainter is Hannah, a woman of mystery who brightens the Indiana lives of Paul and Marcia Ward (Rains and Kay Johnson) and their children with her good cooking, spot-on housekeeping and inspired hints for the inventions that Paul hopes to patent. Being a more genial Mary Poppins is only incidental to Hannah's secret mission: monitoring the progress of the Wards' neighbor boy Peter (Jackie Cooper), the child she had out of wedlock and was forced to abandon.\n\nWhite Banners, 1938: Fay Bainter intercedes between Claude Rains and the \"neighbor boy\" Jackie Cooper.\nThe performance earned Bainter a Best Actress Oscar nomination in the same year she won for Best Supporting Actress in a more worldly role as Bette Davis's aunt in Jezebel. Davis took Best Actress, and posterity wouldn't take it from her. But Bainter's work in White Banners deserves some award, for bringing shivering heartache and beneficence to Hannah, the constant mother and secular saint.\n\n### BEULAH BONDI\n\nIf Fay Bainter's face was a velvet pillow that welcomed a child's cuddles and cries, Beulah Bondi's was sharp, beaky, with small eyes and a thin mouth. Yet her features could crinkle with a memory of passion as Victor Moore's wife on their fiftieth wedding anniversary in Make Way for Tomorrow, or with rabid joy at the sight of a dear son, like Fred MacMurray in Remember the Night (1940). In that Preston Sturges script, directed by Mitchell Leisen, MacMurray is a Manhattan DA who has brought a shoplifting sharpie (Barbara Stanwyck) to his Indiana home for Christmas.\n\nLike Bainter, Bondi came to movies in her forties, a ready-made mom. (In her 1931 film debut, Street Scene, she reprised her role as a tenement gossip in Elmer Rice's Broadway hit.) Often playing women far older than she, Bondi certified her golden age Mom status by serving as James Stewart's mother in four films, including three released within twenty months. In Of Human Hearts (1938) she is a minister's pioneer wife, Mary, selling precious silver spoons so her son Jason (Gene Reynolds as a boy) can read Harper's Monthly, and, a decade later, selling the family horse to buy a uniform for the grown Jason (Stewart) to wear as a Civil War doctor; even Abraham Lincoln intercedes to return a young man to his mother. Bondi and Stewart were granted a comic respite in Vivacious Lady (1938), with the mother a friendly negotiator in the war between Stewart's jazzy bride Ginger Rogers and his stuffy father (Charles Coburn). The following year Bondi shone in the small, pivotal role of Ma Smith, the source of Senator Jimmy's humane grit in Mr. Smith Goes to Washington.\n\nRemember the Night, 1940: Fred MacMurray with his best girls, mother Beulah Bondi and aunt Elizabeth Patterson.\n\nIt's a Wonderful Life, 1946: James Stewart with Beulah Bondi as Ma Bailey and Samuel S. Hinds as his father, Peter.\nBondi's last work with Stewart was her finest: spanning a quarter century as Ma Bailey to his George in Frank Capra's It's a Wonderful Life (1946). For most of the film she is the perfect mom, kissing George and saying, \"That's for nothing,\" informing him of the crush his future wife Mary (Donna Reed) has on him and, when the Bailey Building & Loan fails, praying for the restoration of her boy's emotional equilibrium. Toward the end, in George's glimpse of Bedford Falls as the noir-Dickensian Pottersville, Bondi metamorphoses into the crone figure, suspicious and bitter, telling the son she never had that he should be in a lunatic asylum. A sepulchral vision of a town missing one small, crucial soul, this section of It's a Wonderful Life also suggests that the first requisite of a wonderful mother is the child into whom she can pour her love.\n\n### ANNE REVERE\n\nBefore Beulah Bondi got the part of Ma Bailey, Frank Capra had considered casting Anne Revere. But the actress, a direct descendant of Revolutionary War hero Paul Revere, was never short of mother roles\u2014until she lost a later revolutionary war, when Hollywood blacklisted her in 1951. Some called her \"Anne Severe\" for her strong features worth chiseling on Mount Rushmore and for a glance that could penetrate platinum. And she played her share of forbidding biddies: the widow in Sunday Dinner for a Soldier, and Alice Faye's older sister in Fallen Angel (both 1945). Robert Rossen's Body and Soul (1947) casts her as Anna Davis, the proud, defiant mother of John Garfield's Charley, who, after his father dies, turns to boxing to support his urban-poor family. Abraham Polonsky's script sizzles with elemental mother-son exchanges. \"I want money, money, MONEY!\" Charlie tells Anna. And when she spits out, \"Better you go buy a gun and shoot yourself,\" he snaps back, \"You need money to buy a gun!\"\n\nNational Velvet, 1943: Anne Revere encourages her horse-loving daughter Elizabeth Taylor.\n\nShe mothered a saint\u2014Bernadette of Lourdes (Jennifer Jones) in 1943's The Song of Bernadette\u2014and an angel: Elizabeth Taylor, then twelve, in National Velvet (1944). As Mrs. Brown, she teaches Velvet a species of Hollywood moral relativism (\"What's the meaning of goodness if there isn't a little badness to overcome?\") and the value of pursuing unlikely goals. \"We're alike,\" she tells her daughter. \"I, too, believe that everyone should have a chance at a breathtaking piece of folly once in his life. . . . You're twelve; you think a horse of yours can win the Grand National. Your dream has come early; but remember, Velvet, it will have to last you all the rest of your life.\" And as the mother of Gregory Peck, crusading journalist, in Gentleman's Agreement (1947), she both encourages her son to expose anti-Semitism and gently chides him for his own moderate sexism. All three of the roles earned Revere Oscar nominations for Best Supporting Actress. She won for National Velvet.\n\nGentleman's Agreement, 1947: Anne Revere counsels her son, Gregory Peck, on the stain of ethnic bigotry.\nAs Montgomery Clift's mother in A Place in the Sun (1951), her last film role before being blacklisted, Revere cedes pride of place to Taylor, now a ravishing eighteen-year-old, as the posh girl who purrs to her new beau, \"Tell Mama. Tell Mama more.\"\n\n### MYRNA LOY\n\nOne of Hollywood's minor mysteries is why producers thought that Montana's very Anglo Myrna Williams\u2014screen name, Myrna Loy\u2014was suitable for roles of exotic mischief early in her career. In 1932 she played a malevolent Eurasian with hypnotic powers in Thirteen Women and Boris Karloff's sadistic daughter (\"The whip! The whip!\") in The Mask of Fu Manchu. Lucky for Loy, MGM's Irving Thalberg saw the affable modernity in the actress's screen presence; he teamed her with William Powell and Clark Gable in 1934's Manhattan Melodrama. She proved the perfect complement to each of these strong men, making seven films in all with Gable, fourteen with Powell, including the six Thin Man movies that stand today as the definitively breezy fantasy of modern marriage (see the \"Serial Moms\" chapter). Rarely top-billed, Loy shone as the wise mate with a bubbling intelligence and a high emotional IQ. In the words of the Cole Porter song that Richard Schickel used for the title of his TCM Loy tribute film in 1991, she was \"so nice to come home to.\"\n\nAs Milly Stephenson in William Wyler's The Best Years of Our Lives (1946), she is the wife whom Fredric March's Al comes home to\u2014beautifully visualized in the embrace of a reluctant warrior and the woman who has shared his ordeal from a continent away. During World War II, Loy had virtually retired from the screen to work for the Red Cross and other relief agencies. So the film, written by Robert E. Sherwood from MacKinley Kantor's verse novel, was a homecoming for Loy as well. Now forty-one, and having segued into mother roles, Loy is not different, simply more mature; Milly must counsel her daughter Peggy (Teresa Wright), who loves another veteran, the unhappily married Fred Derry (Dana Andrews). When Peggy, believing herself in a unique romantic dilemma, tells her parents they never had any trouble, Milly turns to Al and snaps back: \" 'We never had any trouble!' How many times have I told you I hated you, and believed it in my heart? How many times have you said you were sick and tired of me\u2014that we were all washed up? How many times have we had to fall in love all over again?\" She is describing a married life that Peggy never knew, and that audiences of that time had rarely seen in the movies.\n\nA year later, in The Bachelor and the Bobby Soxer, Loy played Shirley Temple's older sister\u2014older by twenty-three years, in real life, so it may as well have been a mother role. In this comedy about a teenager with a crush on a playboy, Loy winds up with Cary Grant, who would be her husband in Mr. Blandings Builds His Dream House (1948). Like The Egg and I, which spawned the Ma and Pa Kettle series, Blandings is a warning against city folk's dreams of a country home. For a change, Loy's Muriel Blandings is the source of exasperation rather than wifely wisdom. She drives husband Jim and the renovators daft with minute instructions on the color scheme (\"Not just yellow\u2014a very gay yellow, something bright and sunshiny\"). And she expresses her concern for her two teenage daughters by insisting, \"I refuse to endanger the lives of my children in a house with less than four bathrooms!\"\n\nThe more familiar Loy\u2014the lovely, flinty American mom\u2014returned in The Red Pony (1949), John Steinbeck's story of a Salinas County ranch couple (Loy and Shepperd Strudwick) and their young son (Peter Miles) who yearns for, and finally gets, his pony. Loy's genial unflappability was tested\u2014and she aced the test\u2014as Lillian Gilbreth in Cheaper by the Dozen (1950). Like Meet Me in St. Louis, this movie was based on a memoir of a happy family and was set in the same house that MGM built for the Judy Garland film. (In a TV version of Meet Me in St. Louis, in 1959, Loy took the Mary Astor role, with Walter Pidgeon as her husband and Jeanne Crain, Jane Powell and Patty Duke as their daughters.)\n\nMr. Blandings Builds His Dream House, 1948: Myrna Loy leads husband Cary Grant and daughters Connie Marshall and Sharyn Moffett to their new country estate.\nCheaper by the Dozen\u2014which shares only its title with the two Steve Martin comedies of 2003 and 2005\u2014mines its humor from the efforts of Lillian's husband Frank (Clifton Webb) to apply his theories of time-and-motion efficiency to his large brood. Lillian was Frank's partner in these studies, and continued his work after his death (shown in the sequel Belles on Their Toes, 1952). Given Myrna's light touch in the film, she is also the smiling referee between her husband's conservative edicts of dress and behavior and her children's pleas for access to the twentieth century. Lillian manages to assuage both factions, the way Loy so often found a golden mean in her film roles. Her chiding felt like a caress; her voice suggested common sense after a nice bath. She was the wife as good pal, the mother as best friend, the home any moviegoer would be grateful to share.\n\n### IRENE DUNNE\n\nShe could play lover, friend or mother, in cutting comedy or ennobling weepie. Her drawling smile semaphored a you've-got-to-be-kidding undercut to her dashing leading men. Earning renown in 1920s musicals\u2014including the Jerome Kern-Oscar Hammerstein II-Edna Ferber classic Show Boat\u2014Dunne entered films in her early thirties and quickly hit the mother lode. She earned her first of five Best Actress Oscar nominations as Sabra Cravat in Cimarron, the 1931 Best Picture winner taken from another of Ferber's multigenerational novels.\n\nJoining her journalist husband Yancey (Richard Dix) in the Oklahoma territory in 1889, Sabra outlasts his male pride (\"You shouldn't interfere when men are having a little friendly shootin' \"), edits his newspaper under his name, raises a daughter (Nancy Dover) and eventually wins public office. In effect, she drags or lifts Oklahoma and feminism into the twentieth century. Yancey shows his pride and gratitude with this florid testament: \"Wife and mother, stainless woman, hide me, hide me in your love.\" That might have been the epigram for The Secret of Madame Blanche (1933), a Madame X-ish story of a good woman wronged and persevering to raise her son (Douglas Walton) to become less like his vanished father and more like her. Such was the march of civility in women's films of the 1930s, or any Hollywood decade that took mother love seriously.\n\nDunne starred in three Kern movie musicals: Roberta (1935), the 1936 Show Boat remake\u2014in which she plays Magnolia, the showstopper and single mom\u2014and High, Wide and Handsome (1937). She also put her lilting laugh to sparkling use in such comedies as Theodora Goes Wild (1936), The Awful Truth (1937) and My Favorite Wife (1940), all of which come close to defining screwball comedy at its most raucous and refined. Comedy is a genre more concerned with courtship than with motherhood. But occasionally a lighthearted tryst took an abrupt left turn toward catastrophe\u2014with Charles Boyer in Love Affair or Cary Grant in the all-time weepie Penny Serenade.\n\nDunne's Julie and Grant's Roger yearn for kids, but on a New Year's Eve in Tokyo, disaster strikes; as critic Donald Ritchie caustically put it, \"hundreds are destroyed in an earthquake so that Irene Dunne's miscarriage may be successfully accomplished.\" With Julie unable to bear children, the couple must adopt, and they find an infant that kindly Beulah Bondi says is \"like no other in the world.\" Bondi means that the girl, Trina, is unique because she is theirs. As the clueless Julie and Roger cope with raising a child, and the story continues to pirouette between slapstick and tragedy, Penny Serenade confronts issues that can drive a loving couple apart. Cementing Julie's resolve are vintage pop songs that remind her of episodes in Peter's and her life and that underline No\u00ebl Coward's tart, truthful observation in Private Lives: \"Extraordinary how potent cheap music is.\" Dunne's performance is equally potent, and not cheap but priceless.\n\nIn a movie career that lasted little more than twenty years, ending with the minor comedy It Grows on Trees in 1952, Dunne played good mothers with the same lithe determination she had brought to her portrayal of a feisty daughter-in-law in The Silver Cord (see the chapter \"Malevolent Moms\"). She was the American nurse in wartime London, hoping that her soldier son did not meet the fate of her World War I husband, in The White Cliffs of Dover (1944). She served as teacher and surrogate mom to the children of monarch Rex Harrison in Anna and the King of Siam (1946). She deflated William Powell's bluster in Life with Father (1947) and a year later incarnated the beatific Norwegian matriarch in I Remember Mama (see the chapter \"The Great American Mom\"). All three of these films were based on biographies of real women who held their families\u2014and, in Anna Leonowens's case, an Asian country\u2014together with the gifts of tact and stubbornness. But could any of them have radiated Irene Dunne's easy, enduring grace? And who could sing her babies a lovelier lullaby?\n\nPenny Serenade, 1941: Beulah Bondi makes Irene Dunne and Cary Grant the new parents of the infant Trina (Baby Biffle).\n\nThe White Cliffs of Dover, 1944: World War II nurse Irene Dunne tends to her soldier son, Peter Lawford.\n\n### Motherhood in the Movies\n\nGrowing up, the films of my mother's that made an impression on me at that time were mainly from the Warner Bros. years\u2014a time when the parts she was playing were about as far from motherhood as I could imagine. As a result, I simply couldn't identify the person whom I called \"Mom\" as the same person I saw on-screen. And because the sixties and seventies were such a time of change in the business of movies, yet still very much dominated by men on-screen, I was confronted by many more screen fathers than mothers.\n\nIt was the discovery of Beulah Bondi in It's a Wonderful Life (1946) that helped me to understand more fully these difficult constraints placed on movie mothers. While she was the very thread of motherhood that ran through the thirties and forties, what struck me about her character in It's a Wonderful Life was not her time onscreen as a mom\u2014despite her success as an actor at injecting humanity into a stock \"mom\" character\u2014but rather her appearance in George Bailey's nightmare Bedford Falls, had he not been born. Mary Bailey as a spinster was closed, pinched, afraid. Unhappy in capital letters, without the joy of motherhood, we were told. Reinforcing this theme was Violet, played by Gloria Grahame, who was decidedly not a mother either in the actual Bedford Falls or in George's nightmarish vision. Her character's only option was, short of full emancipation, to be a fallen woman. While there is no denying Frank Capra's unparalleled ability to open up the inner recesses of an audience's emotions, this was a decidedly male point of view on motherhood, and the lack thereof.\n\nMy godmother, Katie Hepburn, a paragon of an independent woman as Eleanor of Aquitaine in The Lion in Winter (1968), jumped out at me as a newer type of mother. Sure of herself, with an unquenchable ambition not only of her own but for her favorite son as well. Yet a prisoner of her ambition, her upbringing and, quite literally, her husband the king. Her own woman, but again, only to a point\u2014ultimately defined by men.\n\nIt would be years before the art form would give us the two screen mothers who, for me, stood out the most: Dianne Wiest in Parenthood (1989) and Emma Thompson in Love Actually (2003) were actual, fully formed women. Wiest had recently played a character who was so emotionally needy, in Hannah and Her Sisters (1986), that it was jarring and thrilling to see her as a mother who was there for her kids. Not just there, but able and willing to talk to them on their terms and not afraid to not know the answers. Emma Thompson, whose performance gave Love Actually a real emotional foundation, was so completely present and fully committed to her marriage and children that I couldn't understand Alan Rickman's infidelity to her, despite his secretary's attributes. But I completely understood her willingness to remain in that marriage, doing the dirty work that men are sometimes unable to. That, it seems, is motherhood.\n\nAnd yet, screen parents carry just as much power in their absence as well. After seeing Cecil Kellaway's character in Harvey (1950) talk about his wish to return to the Akron of his youth, I was fascinated about his character's upbringing there, so golden and safe that he would willingly return. What created that warm memory? How did he grow up? Clearly in the arms of a loving mother and father.\n\n\u2014Sam Robards\n\nMadame Butterfly, 1915: America's Sweetheart, Mary Pickford, as a suffering young Japanese mother.\n\n## SILENT MOMS\n\n* * *\n\n## The cinema's first female stars brought a girlish poignancy to maternal love.\n\nImagine, at the dawn of the twentieth century, entering an arcade or music hall for the first glimpse of that new mechanical marvel: the motion picture. Or, in the 1920s, a visit to that true cathedral of commerce, the movie palace. In a lavish auditorium seating up to four thousand people, the lights would dim, and on a huge screen, magic would ensue. To a generation of Americans, home-bred or immigrant, silent movies provided the kind of iridescent spectacles that a mother gifted in storytelling might enthrall her child with at bedtime. Those theaters were the worldwide audience's womb, nursery, babysitter and mom.\n\nThe first American films, created in the 1890s by Thomas Edison's company to be shown as \"peep shows\" in arcades, were documentaries, lasting only a few seconds each, that showed the manly spectacles of blacksmiths hammering, athletes flexing their muscles, firemen at a blazing house, combatants in a boxing ring. Women appeared infrequently and sensationally in Edison's early pictures. The 1895 film The Execution of Mary, Queen of Scots employed trick photography to portray the beheading of the monarch (and mother of the future king of England); it may be the first mother movie and the first splatter film. In the notorious Fatima, Muscle Dancer, the skimpily dressed performer whirls and shimmies, and when the shaking of bosom and booty reaches its climax, two censorious rows of fence posts are painted on the image to obscure the action.\n\nIn 1896 Edison released its most popular picture of the decade, and one of its first to be viewed not through a peephole but on a large screen. A twenty-second excerpt from the Broadway play The Widow Jones, it featured two heavyset, middle-aged stage actors, May Irwin and John C. Rice, embracing, silently chatting and finally smooching. The movie, known as The Kiss, stoked a furor because of its intimacy: the two figures in medium close-up (instead of the standard long shot) engaged in a traditionally private moment. Here was the forerunner of every love story, romantic comedy and by extension\u2014if the kiss were to lead to kids\u2014motherhood drama.\n\nAs the form attracted larger audiences by expanding into music halls, then storefront nickelodeons and finally theaters across the land\u2014and as filmmakers like D. W. Griffith enlarged the cinematic vocabulary\u2014movies might have acknowledged that half of their constituency was female, and that 100 percent had mothers. Yet the masters of this new medium, invented after most of its customers had been born, sensed that they should offer dreams of escape: leaving home to discover the manifest destiny of a happy ending.\n\nThe early film entrepreneurs also realized that the old would rather watch the young than the young the old. The harsh lighting of the first motion picture cameras punished the faces of middle-aged stage stars (like Rice and Irwin) while idealizing the features of girleens and college-age men. Beauty was youth, youth beauty; that twist on Keats's adage is all the movies knew on earth, and all they needed to know.\n\n### GRIFFITH'S GIRLS\n\nThe first movie-bred performer to become famous was Florence Lawrence. Born Florence Bridgwood in Hamilton, Ontario, she was barely eighteen when she joined Biograph Studios, where D. W. Griffith was the house director. (For mother roles\u2014in nearly 200 shorts and features covering the entire span of his twenty-three-year film career\u2014he cast the flinty, saintly Kate Bruce.) Lawrence appeared with John R. Cumpson, then more than twice her age, in eleven \"Mr. and Mrs. Jones\" shorts, directed by Griffith, about the comic misadventures of a young married couple. In one film, The Peachbasket Hat, a Jones baby shows up, but only as the prop in a farcical confusion involving the couple's maid and her gypsy friends.\n\nAt the time, film actors were not publicly identified (neither were the directors or crew). Carl Laemmle would change that. He signed Lawrence to his Independent Moving Pictures Company (IMP) and promoted her into celebrity with an outrageously effective publicity stunt: spreading the rumor that she had died, then announcing, \"We nail the lie,\" and producing his new star in the flesh. Lawrence moved to two other studios but by 1916 had been supplanted by real actors, real stars: Lillian Gish and Mary Pickford, both discovered by Griffith while still in their teens. Lawrence sank into bit parts\u2014one of her last was a townsperson in the Barbara Stanwyck film So Big! (1932)\u2014and died a suicide in 1938 at age fifty-two.\n\nLaemmle had made Lawrence a famous name, but Mary Pickford virtually invented movie stardom. Tutored on Broadway and at Biograph, where she made 132 short films directed by Griffith between 1909 and 1912, Pickford was the first to kindle the wildfire of the film public's ardor; Charlie Chaplin, who would achieve even greater renown, made his mark slightly later. Fans mobbed Pickford; they fetishized her luxuriant curls; they bought massage creams and calendars with her face on them. And though she was known for playing cute or pathetic little girls, it was the five-foot pixie who first made the moguls pay huge sums for talent. \"No, I really cannot afford to work for only $10,000 a week,\" she coyly told Adolph Zukor of Famous Players in 1916, back when that was real money. Although she never took a director's credit, she supervised every aspect of her films. And in 1919, as the cofounder of United Artists with Griffith, Chaplin and her soon-to-be husband Douglas Fairbanks, Pickford showed the canniest business sense.\n\n\"America's Sweetheart,\" like her predecessor Florence Lawrence, was Canadian. Pickford was born in Toronto in 1892, as Gladys Smith, to a father who died when she was five and a stage mother, Charlotte, determined to raise her three children out of poverty. Mary and her siblings, Jack and Lottie, all became actors, and Charlotte remained Pickford's closest adviser. (Mary faced the moneymen without an agent or manager.) Hidden under the celebrated ringlets, Pickford's adding-machine brain calculated that the worldwide audience would pay to see moral tales of girls\u2014Stella Maris, Amarilly of Clothes-Line Alley, Pollyanna, Little Annie Rooney\u2014who grew up poor, as she had, colliding with the rich and ultimately instructing them that the lower class is not a lower species. Far from being lace valentines, many of her films exposed the crimes of orphanages run like penitentiaries and the tragedies of children allowed to die from inhumanity or neglect. Like Dickens, Pickford wed sentiment to social passion and created enduring popular art.\n\nFrozen in a simulated preadolescence for most of her silent-film career, \"Little Mary\" specialized in sweet, spunky teens and tweens. (Four of the milder literary properties she filmed when she was in her twenties\u2014The Poor Little Rich Girl, Rebecca of Sunnybrook Farm, The Little Princess and Daddy-Long-Legs\u2014were remade as talkies for the child star Shirley Temple.) Occasionally Pickford would wander from her prototype to play a young mother. She was not quite convincing as the Japanese heroine in the 1915 Madame Butterfly, but the film did honor the ending of the original story by having Cho-Cho-San kill herself when she realizes her Western lover will not stay with her and their infant.\n\nIn Little Lord Fauntleroy (1921), Pickford essayed two roles: Cedric Errol, the poor American boy who becomes an English aristocrat, and his beloved widowed mother. (One shot, a miracle of double exposure, shows Pickford the boy leaning in to kiss Pickford the mother.) And in Tess of the Storm Country, which she made in 1914 and again in 1922, the Pickford character is a poor squatter who selflessly claims as her own the illegitimate baby of the landowner's daughter. Refused milk for the dying infant, Tess sneaks into a church to perform an emergency baptism\u2014a surrogate mother's final brave gesture.\n\nPickford is again an impromptu mom in director William Beaudine's Sparrows (1926), perhaps the finest of her surviving films. On a baby farm, where cash-strapped parents have sent the children they can't afford to raise, Molly protects nearly a dozen younger unfortunates from the owner, an evil, limping hunchback named Grimes (Gustav von Seyffertitz). She is the only mother these waifs know\u2014also their cheerleader, their teacher and scoutmistress and, when they must straddle a rickety tree branch across an alligator-infested swamp, their Indiana Jones. Too young for sexual fervor, Molly invests all her energy in mothering her forlorn charges. Yet Grimes will not give her enough food to keep them healthy: one infant dies of malnutrition, and Molly dreams that Jesus has come to take him to heaven. Fate finally intervenes in the guise of a wealthy widower whose baby Grimes had kidnapped and Molly has saved. When the baby cries out for Molly, the widower lets her and the whole orphan gang stay in his mansion. \"You win, Mama Molly,\" he says. Another victory for Pickford, the mother of movie stardom.\n\nIf Pickford was the great female star of silent Hollywood, Lillian Gish was its greatest actress. Another child of a deserted mother who saw the theater as a way to support her family, Lillian moved in 1912 from Ohio to New York City, where Pickford introduced Lillian and her younger sister, Dorothy, to Griffith. Both Gish girls became popular performers, appearing together in Griffith's Orphans of the Storm (1921), but Dorothy was more the saucy soubrette, Lillian the elfin tragedian. Her wispy frame and doll face, dominated by soulful blue eyes, made Lillian ideal for demure young women who rise to heroism to battle life's disasters. She played the female lead in The Birth of a Nation (1915), though the men carried that Civil War story to its controversial climax in the founding of the Ku Klux Klan. In Griffith's Intolerance (1916), a film figure that interwove four stories across three millennia\u2014think Cloud Atlas, but more wildly ambitious\u2014Gish was the recurring figure of Eternal Motherhood, sitting next to a cradle, as Walt Whitman's lines from Leaves of Grass (\"Out of the cradle endlessly rocking . . . uniter of here and hereafter\") crept across the screen.\n\nSparrows, 1926: Mary Pickford as the impromptu mom to the abandoned children in a Southern \"baby farm.\"\nGriffith's Way Down East (1920) was famous for its climax: Richard Barthelmess running across the ice floes on a frozen river to save Gish (who spent so much time collapsed on the sheet of ice that her right hand never fully regained its feeling). But Gish is the real elemental sensation as the poor, saintly Anna, seduced into a fake marriage by the rich rou\u00e9 Lennox Sanderson (Lowell Sherman), who abandons her when he learns she is pregnant. Scorned as a fallen woman at the moment her own loving mother has died, Anna is left alone to tend both the ailing baby and her social shame. \"Maternity\u2014Woman's Gethsemane\" reads one of the intertitles that link Anna's plight with Jesus on the way to Calvary. As she realizes her infant son is dying, Anna pours a lifetime of devotion and desperation into her few moments of motherhood. Like Pickford's Tess, she baptizes the child (with the garishly ironic name Trust Lennox) and breathes on its cold hands in a futile fight to sustain its life. This is a performance of exquisitely balanced frenzy and subtlety; John Barrymore, the preeminent romantic classical actor of his day, called it \"the most superlative exquisite and poignantly enchanting thing I have ever seen in my life.\"\n\nIntolerance, 1916: Lillian Gish as the figure of Eternal Motherhood.\n\nGish stayed with Griffith longer than his other top stars, leaving in 1921 for the company that would become Metro-Goldwyn-Mayer, where she continued to suffer triumphantly in The White Sister, La Boh\u00e8me and The Wind. She was able to make The Scarlet Letter (1926) only after convincing balky Protestant groups that the Nathaniel Hawthorne novel, about a fiery Puritan minister who sires a child with a member of his congregation, would not give religious offense. Gish and Frances Marion, the eminent scenarist who wrote twenty Pickford films, solved or sidestepped this problem by focusing on Hester Prynne (Gish), not the Reverend Dimmesdale (Lars Hanson), and by making her another in the actress's long line of wronged women. Marked with a scarlet \"A\" for \"adulteress,\" cursed and besmirched by the sanctimonious locals, Hester is every bit as unjustly ostracized as Anna was in Way Down East.\n\nThis time, the love child, Pearl, gets a proper baptism\u2014from her father the reverend\u2014and grows into healthy girlhood. Eight years after Pearl's birth, Hester wants to flee to Europe with her daughter and Dimmesdale; she tears off her embroidered \"A\" and removes her bonnet to let her long hair flow free as a signifier of her sexual liberation. But the minister must pay for his \"sin.\" He denounces himself before the congregation, revealing an \"A\" branded on his chest. In one of many Piet\u00e0 images in Gish films, he dies in Hester's arms, asking, \"Is this not a better freedom than any we have dreamed of?\" Well, no, but, under Victor Sj\u00f6str\u00f6m's acute directorial hand, the ending emphasizes the silent-film law that a lover's survival is less important than a mother's.\n\nThe Scarlet Letter, 1926: Lillian Gish as Hester Prynne, with Joyce Coad as her daughter, Pearl.\n\n### SACRIFICING IN SILENCE, AND SACRIFICING IN THE SILENTS\n\nLess important, that is, unless the mother's death makes for better melodrama, as in that warhorse of self-sacrifice, Madame Butterfly. One version of that story, 1922's The Toll of the Sea, which Frances Marion adapted and Chester M. Franklin directed, was the first Technicolor feature shot in the U.S.\u2014and the rare American silent film with a non-Caucasian female lead. Anna May Wong, born in Los Angeles's Chinatown, would later costar with Douglas Fairbanks (The Thief of Bagdad) and Marlene Dietrich (Shanghai Express). She was just seventeen when she played the Asian child-woman in love with a white man.\n\nThe sea throws Allen Carver (Kenneth Harlan) onto the rocks near a Chinese village, where he is rescued and cared for by young Lotus Flower (Wong). He leaves her with child and returns four years later with a Caucasian wife. Lotus Flower sees her duty and hands the child over to his new family, after which she throws herself into the sea that brought her a two-edged gift. The climax is the standard act of noble renunciation\u2014bowing to convention while showing how it destroys decent people\u2014that the movies frequently imposed on heroic outsiders. Wong, who cries real, fat tears when Lotus Flower is heartbroken, shares her most intense scene with the wonderfully poised child performer known as Baby Moran. Taken from his mother and held by Carver's wife, the little boy touches Wong's face, leans in and, with great tenderness, kisses her twice. A good child always knows its rightful mother.\n\nSo often, for the virgin goddesses of the silent cinema, the purest emotion was not between woman and man but mother and child. Greta Garbo usually played women of the world whose attachment to any man could be a kiss of death for him or her. A goddess from a distant, cooler planet, the Garbo woman rarely bothered to marry, let alone bear a child\u2014because, in any screen affair, she was the far more mature one, a figurative mother to her callow courtiers. (Garbo's two films based on Anna Karenina, in which her Anna makes a rapturous connection with her young sons, are addressed in the \"Perennial Moms\" chapter.)\n\nImported from Sweden in 1925, after supporting roles in just three feature films, Garbo was a relative novice in movies. Yet she intuitively understood the unique power of silent-screen acting: how the fervid glance, the slumped shoulders or the gentle caressing of a child could express emotion as eloquently as any stirring oration. By 1926, with Pickford in Sparrows, Gish in The Scarlet Letter and Garbo at the beginning of her sixteen-year reign at MGM, Hollywood had refined the silent film into a unique and elevated art form. As Pickford dismissively said, \"Adding sound to movies would be like putting lipstick on the Venus de Milo.\" In fact, the Warner brothers were about to apply exactly that cosmetic\u2014giving rise to the talkies and, within three years, effectively slaughtering the silents.\n\nThe Toll of the Sea, 1922: Will Anna May Wong forfeit her child (Baby Moran) to his father's Caucasian wife (Beatrice Bentley)?\nThe birth of talking pictures was long in gestation. As early as 1889, Edison and Dickson had devised a machine that could record sound with film. When the medium reached its early maturity in the years after The Birth of a Nation, silent films were rarely silent. Indeed, every movie was also a musical: in smaller houses a pianist seated to one side of the screen would accompany the images, and in the movie palaces a full orchestra performed elaborate pastiche scores. By the mid-twenties, technology had advanced to permit sound to be recorded on film (the system that would be used for the first eighty years of talkies) or on records played in sync with the drama. The Warners employed the latter process, known as Vitaphone, for The Jazz Singer: the first feature film to include singing and some talking. Al Jolson's cry to the audience\u2014\"Wait a minute, wait a minute, you ain't heard nothin' yet!\"\u2014was truly the shout heard 'round the world.\n\nThe Jazz Singer, 1927: Al Jolson sings to his \"mammy\" (Eugenie Besserer).\n\nJolson, the Lithuanian rabbi's son known as the World's Greatest Entertainer, plays Jakie Rabinowitz, whose father the cantor (Warner Oland, the Swede who later impersonated Charlie Chan in sixteen movies) insists he go into the family business. He condemns the boy's love of Negro-inflected secular music, while Jakie's mother, Sara (Eugenie Besserer), encourages him to follow his heart and art. With this maternal blessing, Jakie changes his name to Jack Robin and becomes a vaudeville star. As Sara proudly says (in intertitles), \"He's not my boy anymore\u2014he belongs to the whole world now.\" Jakie returns briefly to the congregation, replacing his dying father to sing the \"Kol Nidre.\" The cantor addresses his last words to his wife: \"Mama, we have our son again.\" In the final scene, Jakie is back onstage, in blackface, belting the maternal torch song \"My Mammy.\" \"Doncha know me?\" he cries out to a tearful, smiling Sara in the front row. \"It's your little baby!\"\n\nLadies and gentlemen, mothers and sons: the talkies!\n\nThe Sin of Madelon Claudet, 1931: Helen Hayes with Neil Hamilton, in the happy prelude to decades of suffering.\n\n## THE MOTHER MARTYRS OF PRE-CODE\n\n* * *\n\n## Condemned by society or hounded by fate, these mothers heroically protected their children in the early Depression years.\n\nThe \"Pre-Code era\"\u2014actually, the period between the introduction of a moderately liberal Production Code in 1930 and the establishment of a much stricter set of rules that went into effect July 1, 1934\u2014is fondly recalled for saucy movies that spoke in the tart cadences of fast-talking men and faster women. This freedom created fresh stars, including James Cagney, Barbara Stanwyck, Mae West and Jean Harlow, and teased audiences with a sexual impudence that riled the burghers of propriety. Watch Baby Face or Employees' Entrance or The Story of Temple Drake and feel the sizzle.\n\nIn Hollywood movies and American life, though, other codes of behavior still applied: that a man could desert a pregnant woman, or terminate a marriage if the girl wasn't of his class, or, in the depths of the Great Depression, sell his wife's child to a rich couple. Under those strictures, a quartet of strong movie mothers dared to assert rights to their children, against all the odds that a patriarchal, puritanical society could stack against them. Spanning years, often decades, these Pre-Code weepies put mothers on-screen, and their avatars in the audience, through the emotional wringer. They may not have the contemporary sass of the Cagney films, but they can still touch hearts, because their themes of love and loss, sacrifice and redemption, are timeless.\n\n\"I wish Spaniards wouldn't put so much tragedy in their music,\" says the bon vivant Carlo (Lewis Stone) to his mistress Madelon (Helen Hayes) one night at the theater. \"They ask for love with so many tears.\" Watching The Sin of Madelon Claudet in theaters in 1931, moviegoers shed buckets of tears at this portrayal of the purest love: Madelon's for Larry, the son she had to abandon soon after he was born. A French country girl who falls for an American painter (Neil Hamilton) and is left pregnant when he returns home, Madelon falls much farther: into a liaison with the cool Carlo, a jewel thief masquerading as a count; into a ten-year jail sentence, when Carlo is arrested and she convicted for his crimes; and onto the streets, where she is reduced to getting men drunk and stealing their money. And all in support of the son she has rarely seen. Put baldly, this is the story of a woman who becomes a prostitute to put her boy through med school. But can a harlot also be a saint? Kindly Dr. Dulac (Jean Hersholt) thinks so, saying of Madelon and Larry that her \"life has been one long martyrdom for him.\"\n\nAdapting Edward Knoblock's 1923 play The Lullaby, screenwriter Charles MacArthur (Hayes's husband) tightened the dramatic strings by dispensing with a murder trial, having Dr. Dulac narrate the story to Larry's wife and elevating the young man's vocation from sailor to physician, which affords him a professional as well as personal interest in the woman who crosses his path only twice. MacArthur also gave his wife, a Broadway star in her talking-film debut, a role to display the range of emotions that would win her a Best Actress Oscar. Hayes ages seamlessly from teen farm girl to courtesan to a pretty petty thief and then to an \"old hag\" whose company no man would pay for\u2014and who, when an innkeeper reaches for her purse, screams, \"Keep off of me or I'll cut your face open!\" Yet in Hayes's performance, under Edgar Selwyn's acute direction, Madelon betrays no shame for her actions, no regret or self-pity for her sorry status. Money is life for this woman, because every penny she earns or steals goes to Dr. Dulac to support Larry's studies. \"Tell him he had a good mother,\" she says to Dulac, who replies, \"A great mother.\"\n\nFrom Madelon's tragedy, Hayes makes plangent music. Her emotional arias come in four magnificent scenes:\n\n1. When Madelon gives birth, she speaks in gaunt delirium: \"I wish it was dead. I wish we were both dead. Take it away!\" But when handed the baby, she becomes instantly attached and addicted to motherhood, smiling through tears at this social burden for her to endure, this gift for her to redeem.\n\n2. In prison, she leans into the mesh screen separating her from her friend Rosalie (Marie Prevost), who has kept contact with the boy. Through the mesh, she kisses Rosalie once, then again, saying of the second kiss, \"That was for him.\"\n\n3. After her release from prison, Madelon meets Larry (Frankie Darro), now about thirteen and a ward of the state. He confesses that he fought with another boy who called his mother a jailbird\u2014\" 'cause anybody as beautiful as my mother wouldn't be in jail.\" Identifying herself as someone who knew Madelon, and realizing that Larry's devotion for his missing mother is as innocent and intense as hers for him, she decides to protect the boy's reputation by telling him his mother is dead. Then she asks, \"Could you give an old friend a kiss?\" As he pecks her on the lips, she clasps his face in her hands like a lifeline. As he leaves, she begs for a hug and devours him in her embrace. \"That's from your mother.\"\n\n4. In her only scene with the grown Larry (Robert Young), she has entered his home for one last meeting. Still without revealing her identity, she tells him that she is a mother who lost contact with her child. Larry diagnoses her physical condition as dire, adding, \"I guess mothers are hard to kill.\" She holds his hands, gazing up with both a spaniel's adoration and a mother's pride in her caring son, then retreats into the night. Larry's wife (Karen Morley), to whom Dr. Dulac relates Madelon's story, says, \"She should have told him.\" \"Oh,\" Dulac says, \"she's too great a woman for that.\" So everyone keeps the secret from Larry. Missing the big reconciliation is frustrating for audiences, but the moral must be: Where's the sanctity in maternal martyrdom if you brag about it?\n\n\"I'm taking the kid with me,\" reads the farewell note from the rotten, barely literate husband in the 1930 film Sarah and Son. \"You're not a fit wife, and a woman who is not a fit wife isn't a fit mother, neither. He'll be all right, don worry. Better than with you. But you will never see I or him again.\" Sarah Storm (Ruth Chatterton), an Austrian immigrant who is the fittest wife and mother imaginable, has long wished for the departure of the shiftless, abusive Jim (Fuller Mellish Jr.), her partner in a vaudeville act. \"Maybe I'd be sorry like nothing,\" she says. \"I'd be glad to get rid of such a big loafer.\" He's gone soon enough, as malingering impregnators often are in Pre-Code weepies. But to abscond with their child is to rob Sarah of one of her two reasons for living: motherhood and show business. She also learns that her younger sister Rosel, whom she raised from infancy, has died back in Austria. As Sarah hones her singing skills and American accent by entertaining World War I troops in hospitals, she encounters Jim again, who speaks one word: \"Ashmore\"\u2014the name of the Texas oil baron to whom, years before, he sold Bobby.\n\nIn ten more years, Sarah has become a \"prima donna soprano\" with enough fortune to engage lawyer Howard Vanning (Fredric March) to search for her son. Mrs. Ash-more (Doris Lloyd) refuses to allow Sarah a visit with the boy and, when she insists, spitefully sends an imposter\u2014a deaf-mute. Finally meeting the real Bobby (Philippe De Lacy, Greta Garbo's son in the 1927 Anna Karenina adaptation Love) on a dock at Vanning's country home, Sarah befriends him and, on a boat ride, saves him from drowning. As Bobby lies in bed, delirious, both \"mothers\" enter. He cries out, \"Mother! It's cold! I'm afraid\"\u2014and hugs Sarah. \"He knows, somehow,\" the chastened Mrs. Ashmore acknowledges. And Sarah sings the tune with which she used to lull Bobby to sleep: Brahms's \"Lullaby\" (the theme of this movie, and of The Sin of Madelon Claudet). The boy has his mother and, with Vanning, perhaps a good father as well. Under Dorothy Arzner's direction, Chatterton\u2014diva of the soulful, reproachful glance\u2014wrestles her early mittel-European accent to a draw, and by the end nearly matches her work in 1929's Madame X. This time, the boy she loves gets to know who his mom is.\n\nSarah and Son, 1930: Ruth Chatterton fights for years to reclaim her son (Philippe De Lacy).\n\nA wronged woman seeking reunion with her son needed twenty, twenty-five years to accomplish the job: that was the dictum that governed Madelon Claudet, Madame X, Sarah Storm and Ellen Holmes, whom Jean Arthur embodies in director Lambert Hillyer's The Most Precious Thing in Life (1934) as a sweet teen aging into spinsterhood. In their courtship at Eastmore College, the richboy football hero Bob Kelsey (Donald Cook) is keen on Ellen, who works in the college laundry, as her mother did. But once they're married and back home with his snooty mother (Mary Forbes), the difference in class clashes like cymbals or symbols. Ellen wants to call their new son Francis. \"Such a common name,\" says the elder Mrs. K, and the boy is christened Christopher. When Bob insists on his mother raising the boy, Ellen leaves, and the Kelseys tell the child his mother is dead.\n\nFast-forward to 1930, when Ellen is now a washerwoman at Eastmore, which Chris (Richard Cromwell) has entered as a freshman. A pampered bully, as befits his upbringing, Chris needs an education\u2014mothering\u2014from the old woman he calls Biddy. She offers tips on how to impress the football coach (Ward Bond) and steers him toward pretty Patty O'Day (Anita Louise), a younger version of herself. When his father objects to Chris's romantic alliance with a splendid girl of the lower class, Ellen confronts him. \"You want him to marry that scrubwoman's daughter?\" he demands, leaving him defenseless against her zinger, \"He's a scrubwoman's son.\" Now Ellen spits out the truth she so long withheld: \"For twenty years I've kept still, so he could have what I thought was the best. Do you think I'm going to let you cheat him now? You've had your chance and you've ruined it. Now it's my turn. I'm not going to let you wreck my boy's happiness.\"\n\nA few years before she became Frank Capra's all-American glamour girl in Mr. Deeds Goes to Town, You Can't Take It with You and Mr. Smith Goes to Washington, Arthur plays the elder Ellen, who's barely forty, in gray hair pulled back in a bun and with cobweb lines of age on her pallid face. (Hayes as Madelon Claudet achieved a similar makeunder.) Also, Arthur's honeyed voice assumes a high-pitched, wizened tone, like the Cumaean Sybil with strep throat. Her Ellen speaks with an authority she has earned in two decades of suffering at the soft hands of class prejudice, and all to claim the most precious thing in life: a mother's right to guide her spoiled son into being a loving, responsible man.\n\nThe Most Precious Thing in Life, 1934: Jean Arthur as Biddy, whose son (Richard Cromwell) doesn't realize that his college-dorm cleaning lady is his mother.\nClass differences become cultural chasms in Madame Butterfly, Paramount's 1932 adaptation of the John Luther Long story that David Belasco turned into a Broadway hit and Giacomo Puccini into an opera warhorse. Sylvia Sidney might seem an odd choice to play the highborn Japanese woman who marries an American navy officer and is left to cope with their child and hope for his return. Like Barbara Stanwyck, Sidney parlayed New York grit and gravity into a tantalizing screen glamour. Yet she brings pathos and humor to Cho-Cho San, who brags of her pidgin English, \"I learned from a visiting scholar. She teach me very high-class Brooklyn accent.\" (Sidney was Bronx-born.) A preternaturally mature star by the age of twenty, in the 1931 films City Streets, Street Scene and An American Tragedy, Sidney was dubbed \"the Saddest Eyes in Hollywood\"; her tears could sparkle like emeralds. She sheds a noble shower of them here, under Marion Gering's direction, and in the general direction of Cary Grant's Lieutenant Pinkerton. Simultaneously hoping and grieving, Sidney fills those eyes with the solemn, soaring music of a woman whose son is the only living remnant of a vanished love.\n\nMadame Butterfly, 1932: Sylvia Sidney as Cho-Cho San, from ancient Tokyo by way of the Bronx, with Cary Grant as Lieutenant Pinkerton.\n\nAt the start, Cho-Cho San is already mourning a death: her mother's. \"May I do nothing to bring dishonor to my departed mother's honorable name,\" she intones to her gods. \"Make it possible for me to be of assistance to my illustrious family from now on, even though I'm only a woman.\" However subservient the words, Sidney stares heavenward like a haughty headmistress. Then, after she allows Pinkerton to court her, Cho-Cho San indirectly causes her father's suicide, being told, \"Your father died with honor when he could no longer live with honor.\" Pinkerton weds her, in what he believes is a ceremony valid only in Japan, and sails away. \"I will wait for always,\" Cho-Cho San avers. \"I know he will come. He will not forget.\" She gives her child (played by Philip Horomato, the only Asian in the cast) the name Trouble, saying to the absent Pinkerton, \"We wait till you come back to call him Joy.\" Butterfly sustains her wan hope for four years, until the lieutenant returns with his \"real\" (American) wife. After handing her child over to the couple, she follows her father into the afterlife by committing suicide.\n\nThree women\u2014Madelon, Sarah and Ellen\u2014lose their children, then metaphorically reclaim them. One, Cho-Cho San, raises her son and gives him away. All four of these films' leading actresses locate every nugget of histrionic gold. Sidney especially brings a power, both demure and defiant, to the handover of her child. It is not a gesture of surrender but a gift from a goddess who sinned by loving a mortal. Her Butterfly is a deity who dies.\n\nThe Grapes of Wrath, 1940: Ma Joad (Jane Darwell) leads her family (Henry Fonda, Russell Simpson, Doris Bowdon seated in the rear) to California, the land of broken promises.\n\n## THE GREAT AMERICAN MOM\n\n* * *\n\n## As warm and nourishing as apple pie.\n\nThey endured hardship in the silent films and in the early talkies, then flourished in the 1940s: the decade of the great American movie mom. Back when going to the pictures was a happy national habit\u2014when, in 1946, 150 million Americans bought four billion movie tickets, or one every two weeks for every man, woman and child in the country\u2014Hollywood made most of its product for the family and made sure Mom was part of the audience's on-screen family. Some of the most acclaimed and popular films of the forties portrayed the heroism of mothers. Poor women led their broods across the country for a better life, and Ma Joad was there in The Grapes of Wrath. Women whose husbands had gone to war sacrificed to maintain civility at home: Anne Hilton in Since You Went Away and Kay Miniver in Mrs. Miniver. Women used tact and music to restore harmony to the household: Mrs. Smith in Meet Me in St. Louis. Women struggled to raise their children above their own status: Katie Nolan in A Tree Grows in Brooklyn and Marta Hanson in I Remember Mama.\n\nThese and a hundred other female characters in forties films fused into the Great American Movie Mom. The sextet of moms in this chapter represents a small but instructive glimpse at how Hollywood made good films about good women. Ma Joad and Katie Nolan might hide their love under a veneer of toughness, but they believed their guiding mission was to elevate their offspring. And the other four lavished affection as their children's confessor, coach and cheerleader. Call them the tip of the nice-berg.\n\nThe Joad family in The Grapes of Wrath (1940) ought to be called Job, so many plagues do they suffer. In the Oklahoma dust bowl, the sharecroppers forfeit their land and their home, which Ma Joad (Jane Darwell) is ready to leave without a farewell glance: \"I never had my house pushed over before. Never had my family stuck out on the road. Never had to lose everything I had in life.\" The sprawling family crowds into an old truck to seek an employment bonanza promised in California. Isn't it the Golden State? But both grandparents die en route. The child of Ma's daughter Rose of Sharon is stillborn. The family can earn only five cents a box for picked peaches, and the farm they work is effectively a prison, with barbed wire and armed guards. Son Tom (Henry Fonda) gets involved in labor agitation and kills a man. Directed by John Ford and scripted by Nunnally Johnson from John Steinbeck's novel, the movie wrings every drop of rage and pathos out of the plight of desperate farmers, ten years into the Depression.\n\nTom is the firebrand of the family, Ma the hearth. She sees the Joads' woes as the middle chapter in a story as old as humankind. \"Woman can change better than a man,\" she says. \"A man lives sorta, well, in jerks. Baby's born or somebody dies, and that's a jerk. He gets a farm or loses it, and that's a jerk. With a woman, it's all in one flow, like a stream. Little eddies and waterfalls. But the river, it goes right on.\" She might be describing the difference between male- and female-oriented Hollywood films, between combustion and continuity. In the movie's famous peroration, Ma proclaims that the underclass will triumph because women like her have the power to replenish America with their children, millions of them. \"Rich fellas come up and they die,\" she says, \"and their kids ain't no good and they die out. But we keep a-comin'. We're the people that live. They can't wipe us out; they can't lick us. We'll go on forever, Pa, 'cause we're the people.\" As men kill, so women give life. Their bodies are the arsenals of future generations.\n\nMa Joad is on the front lines of a labor battle. Anne Hilton (Claudette Colbert) in Since You Went Away (1944) mans\u2014or womans\u2014the home front when her husband goes to war. Producer David O. Selznick's metaphorical follow-up to Gone With the Wind, with World War II replacing the Civil War, again ignores the men risking their lives in the field to concentrate on the women coping without them. But unlike Scarlett O'Hara, whose ambition drove her into business to save her plantation, Anne exhibits the more passive heroism of waiting and worrying, her smile a rictus of dread, her poise a plug for the scream lodged in her heart.\n\nIn this nearly three-hour movie, the drama comes in the silence that may be punctuated at any moment by a phone call, or the doorbell ring of a Western Union telegram, announcing a death in the family. Anne's two daughters\u2014college-age Jane (Jennifer Jones) and teenage Bridget (Shirley Temple)\u2014try pursuing the adventures of girls their age; they also volunteer for the war effort, as does Anne eventually, by working in a shipyard. The Hiltons do nothing so indecorous as suffer; they abide and endure. Only Jones, under John Cromwell's direction, gets to emote in sync with women in the audience whose beaux never came home. And to both parental roles, Anne must add that of chaplain, when she comforts Jane by urging catharsis: \"Cry, darling. Cry your heart out. I won't try to tell you that you'll get over it soon, because it will take time. Maybe a long time.\"\n\nSince You Went Away, 1944: Jennifer Jones (left) and Shirley Temple listen as mother Claudette Colbert reads a letter from their father away at war.\nGreer Garson in Mrs. Miniver (1942) had something to cry about. World War II left English cities, and Kay Miniver's decorous village of Balham, cratered by Nazi bomb raids; the local church lost its roof in those sorties. She suffers the loss of family; she confronts and disarms a downed German aviator. She is determined to maintain a semblance of normality by reading her youngest son Alice in Wonderland during an air raid. Mrs. Miniver taught that there's no crying in wartime, except in the audience. She kept a stiff upper lip even as moviegoers' lips were tremulous from her shining example.\n\nThe United States was never in danger of Nazi planes strafing its cities, but American boys were risking their lives in the European Theater. The movie meant to show what they were fighting for; as film historian David Thomson has written, it \"conditioned American public opinion to the sentimental explanation for a necessary war.\" Directed by William Wyler at MGM's Culver City studios, the movie featured Canadian Walter Pidgeon as husband Clem and New Yorkers Richard Ney and Teresa Wright as their grown son and his wife. (Not long after the filming, Garson the mother married Ney the son.) Studio boss Louis B. Mayer made sure that the Minivers approximated his ideal of small-town Americana, but with a starchier accent; Andrew Sarris called the Minivers a \"British version of the Hardy family.\" Because Kay Miniver is Yankee by adoption and adaptation, she qualifies as a Great American Mom.\n\nOut of twelve Oscar nominations, Mrs. Miniver won six: Best Picture, Director, Actress (Garson), Supporting Actress (Wright), Screenplay and Black and White Cinematography. Everyone loved the movie; Winston Churchill called it \"propaganda worth a hundred battleships,\" and Nazi propaganda minister Joseph Goebbels urged the German film industry to study and imitate it. Churchill was speaking from gratitude, Goebbels from envy\u2014and all at a mother's resolve to celebrate the small gifts of life as the skies rain death.\n\nForties films could create dramatic sparks without resorting to political outrage or the background noise of the war against Hitler. Mothers didn't have to domineer and dominate to be persuasive. Sometimes a woman's gentlest touch could push her husband's buttons and coax him toward the decision that she and her children hoped for. A single subtle scene can reveal it. In Meet Me in St. Louis (1944), set in December 1903 in MGM's dream of the urban Midwest, businessman Alonzo Smith (Leon Ames) has been offered a better job in New York. His announcement of the family's imminent departure triggers heartache and resentment for his girls, Rose (Lucille Bremer), Esther (Judy Garland), Agnes (Joan Carroll) and Tootie (Margaret O'Brien), who bolt from the dinner table to their rooms. Only his wife, Anna (Mary Astor), remains, attending his sputtering with a gaze that scrupulously avoids reproach. Following him into the living room and handing him his cake, she says gravely, \"If you think it's best for us to go away, why, that's what we'll do.\"\n\nMrs. Miniver, 1942: Greer Garson and Walter Pidgeon clutch their children (Christopher Severn and Clare Sanders) during an air raid.\nShe sits down at the piano to play the love ballad \"You and I\" (cowritten by the film's producer, Arthur Freed). \"It's good to hear you play, Anna,\" Mr. Smith muses. \"It's been a long time.\" When he tries singing in a scratchy tenor, his accompanist obliges: \"I'll put it down in your key.\" She prompts a few words, then sings in harmony. The four girls creep downstairs, eat their cake and listen to the last verse: \"Time goes by, but we'll be together, you and I.\" Accompanying these musical sentiments of lasting love, director Vincente Minnelli's tableau of father, mother and daughters establishes that the clan will not crack, because who they are is more important than where they are. Anna's ostensible compromises, indicated by Astor with not even a secret smile, have secured the notion of a permanent home. The genius of motherhood has restored the family.\n\nMeet Me in St. Louis, 1944: Mary Astor and husband, Leon Ames, sing a song at Christmas, attended by daughter Margaret O'Brien.\n\nSome mothers get outshone by their husbands, at least in their children's eyes. That is the burden that Katie Nolan (Dorothy McGuire) finds most difficult to bear in A Tree Grows in Brooklyn (1945). She works tirelessly scrubbing floors to keep her singing-waiter husband Johnny (James Dunn, who won the Supporting Actor Oscar for the role) and their preteen children Francie (Peggy Ann Garner) and Neeley (Ted Donaldson) in their turn-of-the-century tenement flat. Yet Francie, the soul and narrator of director Elia Kazan's beautiful debut film, loves her irresponsible father as a vital force, while only tolerating her mother as the family's grim judge and drudge. Johnny provides the entertainment and Katie the essentials, which she thinks he and the kids take for granted; they appreciate his gaiety, not her utility. No one feels better knowing that Katie's hard work pays the rent; but when Johnny sings \"Annie Laurie,\" even Katie's adamantine heart can soften. It reminds her of a million years ago, when she was young and in love with him. Since they had children they have grown into two mismatched boarders in the same apartment: Johnny the alcoholic charmer, Katie weary and severe. He can't quit drinking and she can't get bubbly.\n\nFrancie has the aspirations and aptitude to become a writer. (She grew up to become Betty Smith, whose memories of her Brooklyn family became the bestseller the movie was based on.) A helpful teacher asks her to understand the difference between imagination and pipe dreams, but for most of the film Francie's guiding pipe dream is her father. And because a child has to take sides, she views her mother with resentment, for not being Johnny. \"Some of its best scenes,\" wrote Time critic James Agee when the movie was released, \"are those in which the long-estranged parents try vainly to make up, and in which the father and daughter realize, beyond any chance of forgetting, that she is growing up and that he never will.\" A Tree Grows in Brooklyn traces the growing up of both Katie, who realizes that Johnny's blarney is a healing gift, and Francie, who learns to like and love her mother. McGuire, who was often cast as an ideal mom in Disney films (Old Yeller, Swiss Family Robinson) and was Jesus's mother in The Greatest Story Ever Told, finds the perfect register for Katie, a woman who can't express the devotion she feels for her dear, bright daughter. Katie is a mother whose mute heroism only the sympathetic viewer can see.\n\nA Tree Grows in Brooklyn, 1945: Dorothy McGuire (center) with Peggy Ann Garner and Ted Donaldson.\n\nMarta Hanson (Irene Dunne) in I Remember Mama (1948) is a secular saint, worth praying to for special favors\u2014because she always gives. Like the Sally Benson book that spawned Meet Me in St. Louis, and Smith's A Tree Grows in Brooklyn, Kathryn Forbes's Mama's Bank Account was a fictionalized memoir, this one looking back in rapture at her Norwegian mother's grit and gentility. Kindness seeps through Marta's formal manner as she does the weekly accounts, adjudicates among her three contentious sisters, and scrimps to educate her four children. The one boy, Nels (Steve Brown), wants to attend high school; at Mama's urging, the three daughters chip in from their meager savings. Katrin (Barbara Bel Geddes), the story's narrator and rememberer, has literary dreams that she achieves with the publication of the lightly fictionalized story that became Mama's Bank Account. Mama, so industrious that her one nervous tic is to scrub the floor, impersonates a hospital cleaning woman to sneak in to see her youngest daughter. Other than that, sensational incidents are few.\n\nThis may seem an impossibly idealized family portrait, yet the film, directed by George Stevens, provides an acute, organic view of the Hanson home\u2014its ebb and flow, as Ma Joad might call it. So chipper is the mood of the piece that, when it ran for nearly two years on Broadway (where Nels was played by the young Marlon Brando), it was described as a comedy. Dunne often brought a coloratura comic lilt to her films. That larkish impulse is subdued here, in a movie role first offered to Greta Garbo, but Dunne's Marta is reserved, not grave. (And her resemblance to Bel Geddes, in their soft, rhyming faces, makes them look not just kindred but kin.) Her generous spirit sets a high standard for the other family members; it lifts them to meet her. An extraordinary ordinary woman, Marta is a nexus of maternal virtues: the great Norwegian-American mom.\n\nI Remember Mama, 1948: Irene Dunne as the Northern nurturer who lovingly provides the best for her family, including daughter Katrin (Barbara Bel Geddes, far right).\n\n### On Jane Darwell in The Grapes of Wrath\n\nBeing an actress, wife, mother and grandmother has been the best of all worlds for me. All these roles have given me an understanding of what it means to have close and important family relationships.\n\nThis kind of family love and devotion was beautifully depicted in the 1940 John Ford film The Grapes of Wrath, based on the novel by John Steinbeck. It's the story of a poor sharecropper family making its way west in the 1930s, looking for work. They journey from the dust bowl of Oklahoma to California in a broken-down truck during the Great Depression.\n\nThe actress Jane Darwell plays the mother who keeps the family all together. She's a devoted wife, mother and grandmother who cleans, washes and cooks without a break; she's everything to everyone in the family. There's not one false moment in her performance, a magnificent portrayal of a true farm lady who loves and is devoted to her family. In a wrenching good-bye scene, she knows one of her sons (played by Henry Fonda) must leave the family and sends him off with all her love. Of course, her heart is breaking, but she'll cry after he leaves.\n\nThese are life lessons to be learned and Jane Darwell was a fine teacher. I saw The Grapes of Wrath in the late fifties, when I was a young mother, and it made a lasting and indelible impression on me. Inspired by Darwell's closeness to her family, I turned down several films because I didn't want to be away from home, and I chose to take our children with me on two distant film shoots that didn't interfere with their schooling: Exodus and Grand Prix. I admired Darwell's combination of tenderness and strength, and she became a role model for me.\n\nThere's no better example of motherhood in a film that I have ever seen. It's no wonder she won an Academy Award for her performance. The picture was made in 1940, but Darwell's beautiful portrayal lives on.\n\n\u2014Eva Marie Saint\n\nA Hardy clan: Fay Holden as Emily Hardy shares a laugh with Mickey Rooney as Andy.\n\n## SERIAL MOMS\n\n* * *\n\n## The wife-mother flourished in family-friendly film series.\n\nThe movie landscape was so different, almost lunar, before the James Bond films legitimized big-budget sequels in the 1960s. Since then, the sequel has become the norm. In nine of the past ten years, the top-grossing picture has been an extension of some earlier blockbuster. (The one exception: Avatar.) Pre-Bond, though, the most successful Hollywood movies were unique and induplicable; nobody made a Gone With the Wind II or The Even Better Years of Our Lives. In the 1940s, the only sequels to be among their years' ten most popular films were four of the Bob Hope-Bing Crosby Road movies, The Bells of St. Mary's (with Bing reprising his Father Chuck O'Malley character from Going My Way) and Jolson Sings Again (following The Jolson Story).\n\nFar below these, in budget and popular esteem, were the family-films series: thrifty B movies designed to fill the bottom half of a studio's double-feature bill. In these modest, amiable entertainments, such wife-mother types as Louise Jones, Blondie Bumstead and Phoebe Kettle flourished or at least persisted from the mid-1930s to the mid-'50s. They sketched the domestic grit of the middle- or working-class woman coping with the comic shortcomings of her kin. Her motto: not divide and conquer, but abide and endure.\n\nThese movies have to be distinguished from the postwar \"A\" film series Father of the Bride and Father's Little Dividend (with Joan Bennett and Spencer Tracy as the parents) and Cheaper By the Dozen and Belles on Their Toes (with Myrna Loy and Clifton Webb), each of which lasted only two episodes. The Jones family, Blondie and Ma and Pa Kettle pictures stretched over seventeen, twenty-eight and ten features, respectively. They also focused far more acutely on the burden of motherhood than did MGM's two \"family\" series of higher esteem: The Thin Man and the Hardys. Nick and Nora Charles (William Powell and Myrna Loy) suaved their way through six MGM features from 1934 to 1947\u2014a fantasy of the chic married couple beloved by swells and thugs alike. By the fourth entry, Shadow of the Thin Man, they had acquired a son, Nick Jr. (Dickie Hall), who had sprouted into a teenager (Dean Stockwell) by the 1947 finale, Song of the Thin Man, but little Nicky was a less prominent and useful member of the clan than the Charles's wire fox terrier, Asta.\n\nAnd though the fifteen Hardy films from 1937 to 1946 surely fit MGM boss Louis B. Mayer's dewy vision of the American family, the moral authority on view was utterly patriarchal. In nearly every episode, impulsive Andy (Mickey Rooney) would commit some minor breach of propriety, think himself a big shot in small-town Carvel, and receive a third-act lesson from his father, Judge James Hardy (Lewis Stone); his study is Andy's courtroom. And the judge takes his counsel less from his wife, Emily (Fay Holden), than from maiden aunt Milly (Sara Haden). Emily would disappear for a film to tend her ailing mother, and in Judge Hardy and Son she risks death from pneumonia\u2014not giving care but needing it. Andy relies on his mom for favors, his father for wisdom. The route of sagacity is more man-to-boy than mother-to-child. Sister Marian (Cecilia Parker) might get maternal advice from Emily, but since the stories depended on Andy's mischief, and the series on Rooney's star quality, girl talk was mostly a background whisper.\n\nThe Jones Family series, at 20th Century-Fox, preceded the MGM Hardys by a year: the first installment, 1936's Every Saturday Night (in which the family name was Evers), launched a seasonal skein, four films a year, until On Their Own concluded the project in 1940. In small-town Maryville, pharmacist John Jones (Jed Prouty) and his wife, Louise (Spring Byington, who played Andy's mom in the first Hardy film, A Family Affair), share a crowded home with their five children\u2014sensible eldest daughter Bonnie (Shirley Deane), egotistical Jack (Kenneth Howell), studious Roger (George Ernest), histrionic Lucy (June Carlson) and baby Bobby (Billy Mahan)\u2014and John's mother (Florence Roberts). In the sixth installment, Hot Water, John runs for Maryville mayor and wins. In the next film, Borrowing Trouble, John becomes a Big Brother to the orphan Tommy McGuire (Marvin Stephens), who moves in with the Joneses for the rest of the series. Occasionally the family travels: Off to the Races, Down on the Farm, A Trip to Paris, The Jones Family in Hollywood.\n\nOn the road or at home, the family dynamic rarely varies. John blusters as his children challenge the authority he tries to assert. Louise (billed in the screen credits as \"Mrs. John Jones\") knits and purrs, defusing family feuds with a smiling \"Yes, dear\" that could signal either approval or mild exasperation. The emotional anchor of the series, she also urges financial restraint in a money-strapped household with many mouths to feed; the Great Depression, still endemic, was the unspoken subtext in many Jones movies. But she frequently allows Granny\u2014more tolerant of the kids than John, and more assertive than Louise\u2014to fire the salvos of flinty common sense. \"You're not bringing them up,\" Granny warns her son of his children in the first film, \"you're always knocking them down.\" In the Jones family, it was often Grandmother who knew best.\n\nThe Jones Family films: parents Spring Byington and Jed Prouty at the table with his mother (Florence Roberts) and the sprawling clan.\n\nBarely nosed out in family-film obscurity by the 1938-41 Republic Pictures series The Higgins Family (starring real-life husband, wife and son James, Lucile and Russell Gleason as the nuclear unit), the Joneses got little respect even from their own studio. A 1936 Fox pressbook described the films as \"energetic hokum . . . tolerably amusing in an entirely inconsequential way . . . They strive, and rather successfully, to catch the spirit of a small-town tribe; but that, in itself, is not too important an enterprise.\" Important, perhaps not; salutary, for sure. The Jones movies allotted sympathy to every one of the family members, including Father; over the series they all got to step out of their mild caricatures to reveal a clever brain and a giving heart. In a film frame that could be clogged with eight or more Joneses fighting for attention, the noise could be antiphonal but the lilting melody rang through\u2014a chorus of all for one and one for all.\n\nA daily comic strip from 1930 to today\u2014and over the decades a radio show, live-action TV sitcom and two animated cartoon specials\u2014Blondie came to movies in 1938. In the early days of Chic Young's strip, Blondie Boopadoop had been a ditsy flapper and her beau Dagwood Bumstead a scion of wealth whose father disinherited him when he married. By the time of the Columbia film series, Blondie (Penny Singleton) had matured into an ideal of the American wife-mother: pert, sweet-tempered and ferociously competent\u2014qualities needed to manage the household on a tight budget, and to save her amiably inept spouse (Arthur Lake) from catastrophes at home and at work with his splenetic boss J. C. Dithers (Jonathan Hale). Film historian Jeanine Basinger synopsized each plot of the series this way: \"Dagwood screws everything up, and Blondie sorts everything out.\"\n\nGiven the youthful demands of their boy, Alexander, a.k.a. Baby Dumpling (Larry Simms), and their daughter, Cookie (Marjorie Ann Mutchie), who joined the family in 1942 in Blondie's Blessed Event, Blondie can be seen as a single mom with three kids. Dagwood is the perpetually addled adolescent, the good-hearted but hopeless teenage son whose appetites don't extend much beyond devouring the triple-decker sandwich that popular culture named after him. In the series debut, Blondie!, when Dagwood asks about the dinner menu, Blondie parries, \"What difference does it make? You cover everything with ketchup anyway.\" In an argument, the two parents use the three-year-old Baby Dumpling as a marriage mediator; Blondie tells the child, \"He forgets that we have a happy home because I planned and schemed.\" Dragged into court at the film's climax, she explains to the judge, \"Most men have a lot of little boy in them.\" She turns the Bumstead bumbling into triumph when she wheedles a raise and a bonus out of Mr. Dithers for Dagwood. (In later films, Dithers will directly employ Blondie for the more complex deals.) Her last words: \"Sometimes I think it's harder to raise a husband than a baby.\"\n\nLest Blondie come across as a scold, her tongue sharpened by domestic misery, Singleton delivers her lines with generous cheer. On Broadway from her teens as an eccentric dancer (under the name Dorothy McNulty) and in movies since 1930, when she led her college classmates through the rousing \"Varsity Drag\" in MGM's musical Good News, and much later the voice of space-age wife Jane on the cartoon series The Jetsons, Singleton radiated an unquenchable effervescence\u2014think Ginger Rogers, cubed\u2014and a good wife's tolerance for her husband's failings and flailings. She provided the perfect partner for Lake, a kind of Fred MacMurray lite, who softened Dagwood's doltishness with his blithely befuddled innocence. Though they endured a brief marital separation in 1939's Blondie Meets the Boss (she got custody of Baby Dumpling, Dagwood of the Bumstead dog, Daisy), the two loved and sustained each other; they and their children grew up together. The final film, Beware of Blondie in 1950, opens with a placid living room tableau: Mother knitting, Father reading, the teenage Alexander doing homework and grade-schooler Cookie playing the piano. The girl pauses in her practice to glance at her older brother's math problem and correct it. In the Bumstead family, heredity and Hollywood gave the girls all the brains.\n\nMa and Pa Kettle were real people\u2014anyway, realish. Neighbors of Betty MacDonald when she and her husband moved to Cape Flattery on Washington's Olympic Peninsula to become chicken farmers, the \"Kettles\" provided rural color to MacDonald's bestselling 1945 memoir The Egg and I. They also graced the 1947 movie version, starring Claudette Colbert and Fred MacMurray as the MacDonalds, and stole the show with their raucous backwoods wit. Recognizing the star quality of this supporting couple, Universal International gave the Kettles their own franchise, which lasted nine films, from 1949 to 1957.\n\nAs played by Marjorie Main (fifty-nine at the start of the series) and Percy Kilbride (sixty-one), Phoebe and Franklin Kettle might seem unlikely parents of fifteen kids who ranged from college age to infancy, but probability was the least of the screenwriters' concerns. This was flat-out, deadpan farce: a live-action cartoo of rubes who managed to survive with gumption and luck\u2014and the popular success of their low-budget series. Each episode cost about $500,000 to produce and usually earned five times that amount at the box office. The guess here is that the peninsular couple who inspired the Ma and Pa characters never saw a penny of that largesse.\n\nThat scruple aside, as well as the derisive portrayal of two Native Americans (Oliver Blake and Teddy Hart) who helped out on the farm, the Ma and Pa films provide a lot of fun, in their oddly abrasive way. Though natives of the Pacific Northwest, the Kettles exhibit an inbred indolence that would be at home in Faulkner's Yoknapatawpha County, Mississippi. Ma, in a sack dress that Tyler Perry's Madea would consider infra dig, presides over a brood so large that she often refers to her kids by the wrong names. (\"Now hang on there, Billy.\" \"I'm Danny!\") Ma's dinner table is a pigsty with plates, and her kitchen closet holds more junk than a full season of Storage Wars; \"Might as well be one place as another,\" she opines. Pa, with a lower IQ than Ma's and a longer fuse, is a man of few words\u2014his prayer before dinner is \"Much obliged\"\u2014and compact actions: he changes radio stations by slamming his chair onto the floor. With children running around like field mice, Pa hardly gets the chance to relieve himself, drawling, \"Maybe we should have had less kids and more bathrooms.\"\n\nIn the series debut, Ma and Pa Kettle, Pa wins a model home that promptly becomes a horror house. Then the Kettles get infected with wanderlust, in . . . at the Fair, . . . on Vacation, . . . at Waikiki, and . . . in the Ozarks. But with the whole family along, only the backdrop changes; the constant is Ma's gruffly doting, mostly un-ruffleable attitude toward her children. A few of the older kids are housebroken, but the rest seem feral. The \"Be-ware of childrun\" sign outside the farmhouse is no idle admonition: trespassers will be discouraged with slingshot rocks and peashooter pellets. In fact, the whole family is heavily armed. Suspicious of any stranger, they could be the Kettle militia, the Minute-Mas.\n\nWhat's the appeal of these movies about a backwoods, backward family of borderline sociopaths? That the Kettles are presented without explanation or apology; they barge onto the screen, occupy it for an hour or so, then retreat until the next incursion, leaving the viewer to decide if they're nice, nuts or both. Sometimes they seem like yokel geniuses, as in . . . Back on the Farm's classic scene of Ma and Pa \"proving\" on a blackboard that twenty-five divided by five is fourteen. (Watch it on YouTube: \"Ma and Pa Kettle Math.\") The Kettle films are the low-rent equivalents of those amazingly cluttered Preston Sturges comedies\u2014The Miracle of Morgan's Creek or Hail the Conquering Hero\u2014except that the supporting cast of small-town eccentrics has seized control of the narrative. Kilbride, channeling the comic solemnity of Buster Keaton, serves as the ideal opposite to Main, with her Brillo-pad voice and hulking bonhomie; together they exhibited a kind of bleak hope on an endless road, as if Vladimir and Estragon, in Samuel Beckett's Waiting for Godot, had been a married couple. Marjorie's Ma didn't have to lavish maternal sagacity on the kids, just a kind of authority by default. Besides, they were all fellow lifers in the only prison they knew and accepted: the Kettle family.\n\nThe Ma and Pa Kettle films: Marjorie Main and Percy Kilbride rode herd on their fourteen, fifteen (nobody knew how many) kids.\n\nThe B movie family series insisted not only on a continuity of talent (the actors were under contract) but continuity in writers and directors. If the Blondie series had auteurs, they would be Frank R. Strayer, director of the first dozen features, and Richard Flournoy, who wrote nine of those twelve. Charles Lamont helmed Ma and Pa Kettle and four of the eight sequels. Often, the craftsmen of one series moved on to others. Strayer came to Blondie after directing four of the Jones films. Karen DeWolf contributed scripts to both series. Jack Henley wrote six of the later Blondie movies, then four of the Kettles. These anonymous artisans probably considered this work not an adventure but a job: maneuvering stock domestic characters from Point A to Point B and back home again for supper.\n\nFor unlike the majority of golden age movies that pursued one story to its conclusion, but quite like the sitcoms then on radio and later on television, these family-film series didn't so much resolve as organically evolve: parents got older and children grew up. Andy Hardy graduated from high school, entered college and, in World War II, joined the military; in a 1958 postscript to the series, Andy Hardy Comes Home, he returned to Carvel with a family of his own. The movies' Blondie and Dagwood welcomed their second child, daughter Cookie, shortly after she was introduced in the comic strip. The Kettles' eldest son, Tom (Richard Long), studied animal husbandry at college and married the newspaper gal (Meg Randall) who had reported on the model home won by Ma and Pa. And when Bonnie Jones married her beau Herbert Thompson (The Higgins Family's Russell Gleason), the family expanded to four generations, with episodes on newlywed economics (Love on a Budget) and the perils of young motherhood under the gaze of a buttinsky brood (Everybody's Baby). By the end of the series, three tiers of mothers\u2014Grandma, Louise and Bonnie\u2014were speaking womanly truth to male power, more or less simultaneously.\n\nAging with their audiences, encountering minor domestic trials and triumphs, the Joneses and the other film families came as close to a middle-class audience's rosy doubles as fictional characters could get. And since they showed up in new films three or four times a year, they might have been more familiar to a moviegoing woman than some of her own relatives. They were Ma, Pa and the rest of us kids, on the big screen.\n\nMadame X, 1929: Young lawyer Raymond Hackett defends the mystery lady Ruth Chatterton, who is\u2014had he but known!\u2014his mother.\n\n## PERENNIAL MOMS\n\n* * *\n\n## Mother stories retold across the decades.\n\nOn the stage, actresses test their mettle by playing a Shakespeare or Ibsen heroine, Blanche DuBois or Edward Albee's Martha. On-screen, classic novels may give birth to enduring female icons, as Leo Tolstoy's Anna Karenina has done for more than a century, but often the source is a French melodrama (Madame X) or the less elevated species of literature known as women's fiction (for Stella Dallas and Imitation of Life).\n\nWhatever the provenance, these stories paint indelible portraits of women stigmatized by the sin of adultery, or by the accident of class or race. They lash loving mothers to the rack of noble suffering. And they reach their apogee with some form of convulsive public event: a trial, a wedding, a funeral or a train-station suicide. Crucially, these properties allow prominent stars to tear a passion to tatters. Here you will find Ruth Chatterton, Barbara Stanwyck, Greta Garbo, Vivien Leigh, Lana Turner (twice) and two other actresses\u2014Fredi Washington and Susan Kohner\u2014whose daring performances place them in that august company. That's a bonus of movies about Perennial Moms: they transcend stereotype to achieve archetype.\n\n### MADAME X\n\nAlexandre Bisson's play, first staged in Paris in 1908, spread around the world like news of a royal scandal. In 1910 Broadway mounted two productions, one in French starring Sarah Bernhardt. The same year, the first movie version appeared in Denmark. Pauline Frederick headed a Hollywood silent feature adaptation in 1920, but talkies were the true medium for Madame X: all that suffering meted out to the hapless Jacqueline Floriot deserves to be declaimed rather than mimed. In all, Bisson's play spawned about a dozen screen versions, including an overwrought, undernourished 1966 version with Lana Turner and a more crackling 1981 TV movie starring Tuesday Weld.\n\nThe plot traces a woman's journey of degeneration and regeneration, sin and redemption. When Jacqueline commits adultery, her husband, a distinguished judge, bans her from their house and severs her ties to her beloved infant son Raymond, whom he tells that his mother is dead. As if to prove her husband's dim view of her actions, she leaves Paris and sinks into sin as the globe-trotting Madame X. Decades later, a drunken Jacqueline lets her real identity slip to the bounder Laroque. He takes her back to Paris, with plans to blackmail the judge, and she shoots him dead. When she goes on trial for murder, the young lawyer assigned to defend her is . . . Raymond! He doesn't know she is his mother, and she won't tell him.\n\nThe 1929 Madame X, directed by Lionel Barrymore, snagged a nomination for Best Actress in the second year of the Academy Awards and launched Ruth Chatterton on a triumphant four-year run of movie agony at MGM and Warner Bros. All well earned, since she hits the proper high notes of emotion\u2014full, not shrill\u2014in each of Jacqueline's three big scenes. At the beginning, when her husband (Lewis Stone) exiles her from their home, she plants herself against the door she will vanish through and utters a sibylline curse. \"Remember this,\" she intones, \"that if it ever occurs to you again to tell that boy his mother is dead, you tell him too that her last request was to be allowed to look at him, just once. And you refused it. You tell him that, Louis.\" In her act 2 confrontation with the venomous Laroque (Ullrich Haupt), Chatterton's Jacqueline proves her maternal mettle by shooting him dead; the pain and resolution play subtly, starkly, across her face.\n\nThe climax, in which Jacqueline takes the witness stand to justify the killing of Laroque as the act of shielding her son from learning what his mother had become, propels Raymond (Raymond Hackett) into spasms of sympathy for her and denunciations of the unjust husband who sent her away\u2014his own father, had he but known. Why is this mother's sacrifice kept secret, when every rule of melodrama screams for revelation, forgiveness and reconciliation? Perhaps because Jacqueline, having sinned and confessed, must pay her penance: saving her son's good name while denying herself a final healing embrace. The harboring of her secret makes Chatterton a screen sister to Helen Hayes in The Sin of Madelon Claudet and Jean Arthur in The Most Precious Thing in Life.\n\nThe 1937 Madame X, directed by Sam Wood, executes a few plot handsprings to satisfy a stricter Production Code and tilt some sympathy toward the husband. At the start, Jacqueline (Gladys George) is involved in a tryst that leads to a crime of passion. She returns home and finds that her son, Raymond, is ill; because she has evaded her duties as a mother and a wife, her husband Bernard (Warren William) is almost justified in throwing her out and in telling their son that his mother is dead. To hide from the law, she becomes a governess, not a harlot, while Bernard shows signs of kindness by searching for her. The climax is the same, with Jacqueline choosing death before her son's dishonor and the grown Raymond (John Beal) defending her as passionately as if he knows she is his own mother. \"She was a wonderful woman, Father,\" he says at the end. \"Whoever she was.\"\n\nIn the eight years between the 1929 and 1937 Madame X films, between the birth of talkies and their luxurious flowering, Hollywood had imposed a more naturalistic style of acting on sound films; George doesn't scale the histrionic Alps that Chatterton did, and the makeup that aged each actress twenty years is more nuanced here. But both performances are splendid, just in different registers\u2014the difference between George's sotto voce and Chatterton's fortissima.\n\n### STELLA DALLAS\n\nIn some venerable films about sacrificing mothers, a murder can be easier to forgive than bad manners. And any poor woman deserves a rich husband, unless her demeanor and couture are loud enough to wake the neighbors\u2014and embarrass her dear daughter. The 1923 novel Stella Dallas by Olive Higgins Prouty, who also wrote Now, Voyager, sees issues of class (upper vs. lower) as matters of tone in speaking (dulcet vs. braying) and dress. The gulf of social acceptance is nearly as wide as that between a black woman and a woman who can pass for white in the 1934 film Imitation of Life. Of course, a semblance of breeding is more easily achieved than a modification in skin color. If Henry Higgins had taught Stella Dallas the fine points of elocution, as he did for Eliza Doolittle, she might have kept her high-born husband, Stephen, and lived comfortably ever after. But then she would not have created a dilemma for her sweet Laurel: to choose between a birth mother and, as society and even Stella see it, a better one.\n\nPeople who have never read Stella Dallas, or seen any of the films, know the ending: a mother standing in the rain, smiling through tears, as she peers into a townhouse window to glimpse her daughter's wedding. Here's the rest of the story. In a weak moment, Stephen Dallas, the mill owner's son, marries Stella Martin, a millworker's daughter. By the time their daughter, Laurel, is ten, Stephen is far away at his New York City job, and Stella is keeping time\u2014not explicitly sexual, more for laughs\u2014with the boisterous, borderline-repellent Ed Munn. The Munn connection further befouls the odor of Stella's reputation among the small-town gentry, and Laurel is denied access to a private school for young ladies of good background.\n\nNow a teenager with an unblemished soul and impeccable demeanor, Laurel has fallen in love with Richard, a plutocrat, and he with her. When Stella overhears mocking comments about her by Laurel's friends, who say that Richard would never marry a girl with \"that mother,\" she leaps into expiatory action. She visits Helen Morrison, the refined widow whom Stephen has been courting in New York, saying she will agree to divorce him if Helen raises Laurel as her own. Yet the girl, still ferociously faithful to her mother, refuses to leave home. How can Stella push her daughter into the destiny she deserves in New York? By turning Laurel against her. By announcing she's about to marry Ed Munn. The trick works. Stephen and Helen marry, and then Laurel and Richard, in a wedding Stella doesn't feel worthy of joining. She stands outside, in a final gesture of sanctified masochism, to see that her little girl has found happiness in the upper class.\n\nMadame X, 1937: In the remake just eight years later, Gladys George is the notorious defendant, John Beal her unknowing son.\nThe challenge of the three Stella Dallas films, which spanned two-thirds of a century and ended with Bette Midler's endearing if anachronistic Stella in 1990, is to portray a woman who is crass in her behavior but harbors class in her heart. Gaudy and gauche, Stella is the sort of woman whose voice rises rudely above the murmurs on a train, as the more decorous riders flee to other cars. She is the \"loathly lady\" from Chaucer's Wife of Bath tale, and for viewers to sympathize with her, they must be shown how much she loves her daughter and how fully that love is reciprocated. (The plot might have been more piquant if Laurel, as she matured into a young lady, had been tempted to renounce her mother as a route to the social acceptance she craved\u2014if she had said, \"I'm ashamed of the mother I love.\" But that's another story: Imitation of Life.)\n\nScreenwriter Frances Marion establishes the Stella-Laurel bond early in the 1925 Stella Dallas, directed by Henry King and starring Belle Bennett. Of the infant Laurel, Stella tells Stephen (Ronald Colman), \"Maybe I haven't been much of a mother, but I love my baby\u2014and I'd die if she were taken away from me.\" Whatever kind of mother she may be, she's quite a sight. Strutting through town in her mismatched faux finery, she stokes an almost Technicolor riot in the black and white film, and, though the movie is silent, when Stella is shown sleeping you can practically hear her snore. But Laurel (persuasively impersonated from the ages of ten to twenty by sixteen-year-old Lois Moran) can see the character behind this cartoon. And just as important as Laurel's love is Stella's snooty dismissal by \"nice people.\" They shake her hand as if it were a decayed fish, boycott the birthday party she has thrown for Laurel and libel her within her hearing: \"To think that that dreadful creature we saw today is Laurel's mother! . . . A mother like that is a millstone around her neck.\" Rather than exposing Stella's deficiencies, these rejections serve to solder Laurel's loyalty. Stella becomes her daughter's great lost cause.\n\nStella Dallas, 1925: Belle Bennett as the frowsy Stella, Ronald Colman as her husband, Stephen, and Jean Hersholt as the ungentlemanly caller.\nFor Stella to convince both Laurel and the audience of her noble renunciation, she needs a confederate: Helen (Alice Joyce), the woman her husband wants to marry, and the mother of three boys. \"Why no,\" she protests to Stella, \"I couldn't rob a mother of her only little girl.\" Stella presses her point: \"I'd like people to think she's yours. You're the kind of a mother she could be proud of; I\u2014I ain't. . . . She'll never be nobody with me shackled around one foot.\" The girl will be moving up and not lacking the love of a good woman. In fact, Helen has already prepared Laurel's bedroom, which is about the size of the old Penn Station concourse; on the bed pillow, Stella plants a moist kiss. An intertitle describes Stella and Helen as \"two mothers, united by an understanding beyond words.\" Their benign conspiracy doesn't change Laurel's mind until Stella's letter announcing her alliance with Ed Munn (Jean Hersholt). Helen is not fooled, saying to Stephen, \"That pitiful letter\u2014couldn't you read between the lines?\" Indulgent but myopic, he replies, \"Helen dear, you see with the eyes of an angel.\" And, in a line that reveals a woman's empathy in reading another woman's soul, Helen says, \"No, Stephen\u2014with the eyes of a mother.\"\n\n(Here the writer pauses to compose himself, wipe his own eyes and continue.)\n\nBarbara Stanwyck was no dewy damsel. Like James Cagney, her male equivalent at Warners in the early thirties, she carried the flag of the urban poor, with all their hard-won wisdom, their skepticism, their knowing which rules to play by and which to disregard. Many of her films were fables of the underclass fighting the privileged class, and winning. So Stanwyck seemed an odd choice for the leading role in the 1937 Stella Dallas\u2014where the war of the classes was the film's subject, not just its subtext, and where the screen's toughest cookie would impersonate a self-sacrificing back-street mother. How could a character played by brassy Barbara Stanwyck be willing to forfeit her husband (John Boles) and her daughter (Anne Shirley) to another woman (Barbara O'Neil, who two years later played Scarlett's mother, the matriarch of Tara, in Gone With the Wind) and consign herself to the company of that belligerent oaf Ed Munn (Alan Hale)?\n\nStella Dallas, 1937: Barbara Stanwyck in the frock with the marshmallow sleeves and Anne Shirley as her loving daughter, Laurel.\n\nIn this King Vidor version, Stanwyck plays Stella hard and broad, almost taunting the audience to dismiss her. The former Broadway dancer strides across the room, cranking her arms like a fast-walk marathoner. The sleek clotheshorse sports a dress that resembles a giant banana split, with oversize marshmallows for triceps. She often shouts her lines, as if trying to drown out the voices in Stella's head telling her she's not good enough. At times, Stanwyck seems outside her character, commenting on and subverting the sentiment that the 1925 film embraced; she will cue the audience to pity Stella here, despise her there. But that is her genius. She pushes viewers' sympathy away, then draws it in like a master angler. At the end, resplendent in the serious actress's \"no-makeup\" makeup look, Stanwyck has transformed skeptics\u2014the ones she created in the first half of the film\u2014into true believers. For once, this classy underclass dame told an audience that the poor should leave their best dream, their children, in the care of the upper class. And nothing in Stanwyck's moist eyes and triumphant smile, at the final fadeout, says that she doesn't believe it herself.\n\n### ANNA KARENINA\n\n\"All happy families are alike,\" begins Leo Tolstoy's 1875-77 novel. \"Each unhappy family is unhappy in its own way.\" Brought to the big or small screen a couple dozen times, in Germany, Italy, Argentina, and of course Russia, Anna Karenina offered the domestic tragedy of a dutiful wife betraying her stuffy husband and precious son for the unreliable affection of Count Vronsky, in a liaison that leads to ostracism and death. The character gave meaty roles to Greta Garbo\u2014twice, in the silent Love and a talkie remake\u2014and to Vivien Leigh and Keira Knightley. The last might seem a distant third in competition with a pair of cinema's most incandescent actresses, but Knightley gives the boldest interpretation of the woman who, as generations of schoolchildren and moviegoers know, threw herself under a train after her adulterous passion turned to ashes.\n\nLove (1927), directed in lambent, late-silent-film fashion by Edmund Goulding, cast Garbo opposite the Vronsky of John Gilbert, MGM's silent dreamboat and, at the time, the actress's off-screen paramour. \"John Gilbert and Greta Garbo in Love,\" the posters proclaimed, as if the movie were a gossip headline. The studio might also have been acknowledging that this wasn't exactly Tolstoy's story, since screenwriter Frances Marion contrived to give Anna a happy ending. (Three years after they part, Karenin dies and the lovers are reunited.) Of all the Vronskys, Gilbert's is the rare one to court Anna without realizing that she is married; he is also the most smitten by, and loyal to, the woman on whom he would brand a social stigma. And Garbo was playing the femme fatale established in her earlier movies. To her lovers she was an obsession; to her husbands, only an ornament. Karenin (Brandon Hurst), with dead eyes and a sewn-on scowl, cares not about her faithlessness but about his position. \"I may find it convenient not to know,\" he says in the intertitles. \"I shall do nothing [until] you have made public your guilt.\" That happens soon enough, followed by Karenin's painful penalty: forbidding Anna to see their son, Serezha.\n\nLove, 1927: Garbo as Anna Karenina with Philippe De Lacy as her seraphic son.\n\nIn any Garbo film, the camera is her true mirror and lover. But both of her Anna Kareninas place her son, not Vronsky, near the center of Anna's heart. Played in Love by the seraphic nine-year-old Philippe De Lacy, Serezha exudes a pre-Raphaelite sensuality that makes him the ideal love object for a repressed and doting mother. When Anna and Serezha meet after a long separation, he takes her head in his hands as he kisses it from above, in patented Garbo style. She gives him many loving pats on all four cheeks. Not that the relationship is creepily incestuous\u2014only that Anna is more suited to being a mother than a mistress, and that Serezha, as her son, will be ever faithful to the woman who bore him. Because, after all, she's Garbo.\n\nThe difference between Freddie Bartholomew, who played Garbo's son (here called Sergei) in the 1935 Anna Karenina, and De Lacy is the difference between an asexual fawn and an androgynous satyr, between Peter Pan and pagan Pan. Anyway, Bartholomew needn't have radiated preadolescent warmth in competition with Vronsky, since Fredric March is starchy and sexless in the role. (Perhaps Garbo was in part to blame for that. Director Clarence Brown later recalled that, when March \"showed signs of wanting to get romantic . . . before each love scene Garbo put a small piece of garlic in her mouth.\") The more powerful character is Basil Rathbone's Karenin, a figure of preening righteousness who is jealous less of her passion for her lover than of her devotion to her son\u2014a bond that excludes him. When Karenin surprises Anna during her clandestine visit to Sergei, he orders her out of the house. As Garbo walks down the grand staircase and out the door, her posture becomes more stooped, with all the albatrosses of a disapproving Russian society on her lustrous shoulders. She knows she will never see her son again. A rendezvous with the train awaits.\n\nBetween her signature Hollywood roles as Scarlett O'Hara in Gone With the Wind and Blanche DuBois in A Streetcar Named Desire, Leigh played Emma Hamilton to her husband Laurence Olivier's Lord Nelson in Lady Hamilton (That Hamilton Woman in the United States), Cleopatra to Claude Rains's Julius Caesar and, in 1948, Anna Karenina. Director Julien Duvivier surrounded Leigh with one towering presence\u2014Ralph Richardson as Karenin\u2014and two actors who made little impression in their important roles: twenty-three-year-old Kieron Moore as Vronsky and Patrick Skipwith (in his only film appearance) as Sergei. Both are, in effect, her doomed boys\u2014the charges to whom she imparts her tragic wisdom\u2014even as Karenin treats her less as a wife than as a misbehaving daughter. From the first scene, in a train to Moscow, where Anna shows a picture of her adored son to a stranger who we soon learn is Vronsky's mother, to her final farewell to Sergei, Leigh summons a fiery maternal love. But the movie produces more visual smoke than emotional steam in chugging toward its tragic destination.\n\nJoe Wright's brazen, exhilarating Anna Karenina (2012), scripted by Tom Stoppard, reimagines the Tolstoy story as comic opera that blooms into grand opera. Wright stages most of the action in a reproduction of a nineteenth-century theater, while Sidi Larbi Cherkaoui's virtuoso choreography sets dozens of characters awhirl and aghast at the reckless affair that Anna (Keira Knightley), wife of a respected judge (Jude Law), pursues with the dashing Vronsky (Aaron Taylor-Johnson). All the world, the world of the Russian aristocracy, becomes the stage on which the lovers play out their scandalous affair.\n\nAnna Karenina, 1935: Basil Rathbone as Karenin, Greta Garbo as Anna and Freddie Bartholomew as their son prove that this unhappy family is different.\nKnightley's Anna is the girlish wife of a good, gray man for whom she feels respect; her love is poured into their beautiful son, Serhoza (Oskar McNamara). Once smitten with the precocious Vronsky, who might be Serhoza a dozen years older, she is raised to heavenly ecstasy before tumbling into the abyss of shame. It's a nervy performance, acutely attuned to the volcanic changes that a na\u00efve creature must enjoy and endure on her first leap into mad passion. Wright allows more sympathy for Law's Karenin, a decent fellow stunned by his wife's betrayal, than for Taylor-Johnson's Vronsky, a primping soldier somewhat startled to realize that his lovely conquest thinks the tryst is eternal love. Why would Anna risk not just her marriage but access to her son? It's just not sensible. But that is Wright's\u2014perhaps Tolstoy's\u2014point: that motherhood is a mature commitment and adulterous passion a meteorological accident.\n\n### IMITATION OF LIFE\n\n\"Hope for the best, expect the worst. \/ You could be Tolstoy or Fannie Hurst.\" Mel Brooks's lyric for a song from his 1970 film The Twelve Chairs expressed the received opinion of the novelists' relative literary merits. Hollywood had a different opinion. From Tolstoy's novels it made expensive adaptations only of Anna Karenina and Resurrection, filmed as 1934's We Live Again, with Fredric March this time seducing Anna Sten. (The 1956 War and Peace was Italian producer Dino De Laurentiis's big idea.)\n\nHurst, though, was movie gold. Back Street, detailing the decades-long affair of a working-class woman and the banker who loves her but will never leave his wife and kids, got spun into three Universal weepies: with Irene Dunne in 1932, Margaret Sullavan in 1941 and Susan Hayward in 1961. Hurst's novel Sister Act, about a widowed father and his musical family, birthed Warner Bros.' Four Daughters (with Claude Rains, Gale Page and the three Lane sisters) in 1938, plus two sequels and the 1954 musical remake Young at Heart. A Hurst short story became Warners' Humoresque (1946), in which a mother (Ruth Nelson) encourages her son (John Garfield) to pursue his career as a violinist and warns him against entanglement with his benefactress (Joan Crawford). But all these were the merest lace valentines compared with the films made from Hurst's 1933 novel Imitation of Life: director John M. Stahl's in 1934 and Douglas Sirk's in 1959. These two hit the jackpot, both as mother-daughter tales and as potent parables for an America mired in racial confusion.\n\nThe star billing for the two movies\u2014Claudette Colbert, Warren William and Rochelle Hudson in 1934, Lana Turner, John Gavin and Sandra Dee in 1959\u2014suggests that the story is about a widowed woman whose stalwart beau becomes the object of her daughter's affections. Mother and child fighting over the same man? Can't-miss melodrama. Actually, that is only the docile subplot in a much more volatile generational tangle: between the leading lady's African-American maid and her daughter, who is so light-skinned she can pass for white. She does so, breaking both the color barrier and her mother's heart.\n\nThe 1959 Imitation of Life, described by Dave Kehr in The New York Times as \"a Lana Turner soap opera turned into an exercise in metaphysical formalism by Sirk's finely textured and densely layered images,\" earned Oscar nominations for both Juanita Moore (as Annie, the mother) and Susan Kohner (as Sarah Jane, the daughter). The climactic scene of Annie's funeral, when Sarah Jane throws herself on her mother's coffin to beg forgiveness, sticks in the viewer's gut as one of the signature movie moments of repentance and catharsis.\n\nKohner was born of mixed ethnic legacy. Her father was the Czech-Jewish Paul Kohner, the renowned agent who had worked as a producer at Universal on late silent and early sound films, including the 1931 Spanish-language version of Dracula. Her mother was Lupita Tovar, the Mexican actress who played the female lead in Dracula's Spanish-language \"remake,\" which was shot at night on the same sets used for the Bela Lugosi picture. (Susan's sons became directors: Paul with American Pie, Chris with About a Boy.) Kohner pours a nervy sensuousness into Sarah Jane; she radiates light in her attempts to enter posh society by seeming Caucasian, and heat in her verbal takedown of the clearly outmatched Lana. Annie sympathizes with Sarah Jane's dilemma, asking, \"How do you tell a child that she was born to be hurt?\" But the young woman crushes her mother's spirit by refusing to attend \"a colored teachers' college,\" by denying the legacy of her mother and her race, and by proclaiming, \"I'm somebody else. I'm white . . . white . . . white!\"\n\nImitation of Life, 1959: Lana Turner and her daughter Susie (Terry Burnham) with Juanita Hall and her light-skinned Sarah Jane (Karin Dicker); the grown-up girls would later be played by Sandra Dee and Susan Kohner.\nThe social and racial vectors of the 1934 Imitation of Life are even more wrenching, both on-screen and in the two actresses' biographies. The black mother, Delilah (Louise Beavers), has devised a pancake recipe that makes a fortune for her employer Bea (Colbert). Delilah is now a millionaire, sharing a mansion with Bea. The two women share an affection and respect unusual for films of that period; they are partners in business and in the mutual raising of their two kids. Yet Delilah's wealth never gives her a feeling of equality with whites. She insists on sleeping in the basement, as she always did, with her rebellious daughter Peola (Fredi Washington).\n\nPeola's wonderful mother is exactly the wrong mother for her, so far apart are their respective ideas of what is possible and proper. When the girl leaves home and finds a job as a restaurant cashier, Delilah begs her to come home, and Peola denies her mom, as Peter did Jesus. \"Even if you pass me on the street,\" she later says, \"you'll have to pass me by.\" Bea is shocked by this callousness, but Peola tells her, \"You don't know what it's like to look white and be black. You don't know. I can't go on this way any longer!\" Washington's plangent contralto makes this line a heartbreaker.\n\nThe stocky, Christmas-angel-faced Beavers, who had worked as a maid to silent screen star Leatrice Joy (Mrs. John Gilbert), went on to play maids in many movies; she also followed Ethel Waters and Hattie McDaniel as the problem-solving maid in the early-fifties sitcom Beulah. But the true revelation and pathos come from Washington, an elegant, light-skinned beauty born of black parents in 1903. Getting work in Dudley Murphy's indie films of the early sound era, she played Duke Ellington's dancer girlfriend in 1929's Black and Tan and a prostitute opposite Paul Robeson in 1933's The Emperor Jones (where makeup darkened her skin so viewers would not think Robeson was consorting with a white woman). Washington's exotic outsider status pursued her, defined her, wherever she went. She occasionally accompanied her husband, trombonist Lawrence Brown, with the Duke Ellington orchestra on dates in the American South. Josephine Baker's adopted son Jean-Claude has said that the black musicians \"could not go into ice cream parlors, so she would go in and buy the ice cream, then go outside and give it to Ellington and the band. Whites screamed at her, 'N\u2014\u2014 lover!' \" To feed her friends, Washington really did pass for white.\n\nImitation of Life, 1934: Louise Beavers and Sebie Hendricks (later Fredi Washington), with Claudette Colbert and Baby Jane Quigley (later Rochelle Hudson).\nIn those days the word \"passing\" had an almost tragic heft. It meant not only secretly renouncing one's race but becoming a \"real\" American\u2014to enjoy the privileges of equality and anonymity, at a time when a tenth of all citizens were denied access to voting booths, hotels, restaurants, restrooms and a fair shake from the white majority. \"America\" was a club whose membership numbered 120 million or so, all of them white. Why shouldn't someone who looked as if she belonged in the club try to join it, if only as a kind of double agent? So Peola decides that, to escape second-class citizenry and be accepted by whites, she must convince them that she is \"one of them.\" Gliding on the edges of white society, she wonders why, if her mother's employer could ascend to its elevated center through money, a light-skinned young woman couldn't get there with prettiness.\n\nAt least, in the two versions of Imitation of Life, Hollywood addressed the subject of passing\u2014a clear metaphor for color-blindness. \"I know it's asking a lot,\" Peola says. \"But I've got to live my own life.\" On the movie's terms, this is only an imitation of life, a sham citizenship. Peola is a tragic figure whose quest is seen as a betrayal of mother, roots, self. And Washington, who lived to be ninety, got only one more role in a Hollywood film: One Mile from Heaven (1937), where she plays a \"black\" woman who claims that the \"white\" girl she cares for is her natural daughter.\n\n### IMITATION OF IMITATION OF LIFE\n\nLike the United States, Mexico had a race problem. With much intermarrying between the indigenous population and the descendants of Spanish \u00e9migr\u00e9s, the country was its own rainbow coalition, or contradiction. Most of the movie stars were light-skinned; those who weren't often played comic or villainous relief. And at least once, in its own golden age, the Mexico film industry didn't ignore the race issue. Director Joselito Rodr\u00edguez's 1948 film Little Black Angels (Angelitos Negros) is officially based on a play by the Cuban F\u00e9lix B. Caignet, but it's a transparent gloss on Imitation of Life: the story of a light-skinned woman who disdains all people of color\u2014including her dark-skinned mother\u2014without realizing that she is a member of the race she hates. Available with English subtitles in the Pedro Infante Collection from Warner Home Video, the movie is crucial, touching and bizarre.\n\nInfante, the actor-singer megastar who was the Crosby, Sinatra and Elvis of 1940s-'50s Mexico, plays the nightclub entertainer Jos\u00e9 Carlos, deeply in love with Ana Luisa (Emilia Gui\u00fa), a blond schoolteacher who's snooty to those of darker hue. She's downright rude to Jos\u00e9 Carlos's Afro-Cuban bandmate, Fernando (Chimi Monterrey) and thinks that Jos\u00e9 Carlos's performing in blackface is demeaning, but he shrugs that off with a laugh: \"You're very lucky: You're being courted by two men. A white one by day and a black one by night.\" As boy and girl get closer to marriage, unexpected opposition emerges from Ana Luisa's black maid Merc\u00e9 (Rita Montaner), who has raised her selflessly since infancy; Ana Luisa believes she is an orphan. Merc\u00e9's reason for fighting the betrothal: she is Ana Luisa's mother, though she has never told the girl. Love has made Merc\u00e9 endure both her maid status and the contempt her daughter sometimes shows her\u2014as when she denies Merc\u00e9's plea to attend the wedding.\n\nA year later, a child, Bel\u00e9n, is born, and her skin is dark. Ana Luisa, horrified, and fearful of being ostracized by her rich friends, blames Jos\u00e9 Carlos for having had black ancestors. Now would be the time to tell Ana Luisa where she came from, but the doctor says her heart is too weak to take a severe shock. Four years later, Bel\u00e9n (Titina Romay) is a darling child with the loving disposition of her father\u2014and her grandmother. But Ana Luisa still resents and recoils from her: \"Why didn't God send me a white, blond girl? I would have loved her so much.\" Desperate for affection from her mother, Bel\u00e9n puts pancake makeup on her face, saying, \"I want to be white so Mama will love me.\" Touched by this poignant travesty, Ana Luisa kisses Bel\u00e9n for the first time.\n\nNow the tensions boil over and the ironic dialogue gets hotter. Ana Luisa exclaims, in agony, \"Oh, if only my mother were alive!\" and, in anger, \"I'd kill myself if my mother were black.\" (Hearing that, Jos\u00e9 Carlos slaps her.) Merc\u00e9, ground down by the ill feelings, is getting weaker. And when Ana Luisa calls her a \"damn black woman\" and strikes her, Jos\u00e9 Carlos shouts the words that were denied to Ruth Chatterton and Gladys George in their Madame X films, but which this movie has been galloping toward: \"Don't! She is your mother!\" Shock; guilt; death; sensation! Cue tears that would flood the Rio Grande.\n\nLittle Black Angels, 1948: Pedro Infante cradles his dark-skinned daughter, flanked by the local priest (Nicholas Rodr\u00edguez) and the child's grandmother (Rita Montaner).\n\nPretty amazing, eh? The movie extends the subterfuge of Imitation of Life's Peola, who knew her mother was black but needed to pass for white, to Ana Luisa, so at ease in her dismissal of blacks because she believes she is white. Finally learning the true color of her mother and herself, Ana Luisa must now accept all those of color or despise herself forever. But as unusual as the Little Black Angels narrative is, the casting is even stranger. Except for Monterrey, all the actors playing African or mixed-race characters, including Merc\u00e9 and Bel\u00e9n, were white. The movie is a tale of mother love submerged in race hatred\u2014a plea for harmony among people of all colors\u2014done in blackface.\n\n### On Movie Motherhood\n\nThere are movie mothers, moms, mamas, maws and mums. Most of them were sweet, loving and caring, and taught us lessons to live by. But there were bad ones, too\u2014like Mildred Pierce, played by Joan Crawford\u2014who could put us on the wrong track.\n\nThere were many actresses who made wonderful movie moms: Barbara Stanwyck, Marlene Dietrich, Selena Royle, Ann Harding and more. To me, Fay Bainter was the perfect mom. She was gentle but strong and understanding\u2014a complete mom. I don't know if she had any children or not, but she obviously liked children, or was a fantastic actress.\n\nI played a mother once in Seven Brides for Seven Brothers, though that wasn't the focus of the film. It was a Technicolor musical, and like most musicals and most color films, it was not a \"mother movie\" per se (the black and white films focused strongly on character, whereas color seems to dissipate the drama). In a musical, mothering is rarely that important. You know it will be a short scene with lots and lots of music. But I had a couple of children of my own when I did this film, and because I wanted the children and adored the children, I didn't have to work at being a mother for this role.\n\nAbove all, I really miss the tearjerkers, but they are not in vogue today. I'll always remember my favorite, Irene Dunne in I Remember Mama. Irene had a great sense of whatever was needed, and an intelligent sense of humor that was catching and on the mark. I have always loved everything she did.\n\n\u2014Jane Powell\n\nGigi, 1958: Isabel Jeans instructs her niece Gigi (Leslie Caron) in the art of being a courtesan.\n\n## AUNTS\n\n* * *\n\n## Sometimes another relative can step into the role.\n\nMovie aunts come in two basic packages. One is the woman who may not be suited for motherhood but is obliged to assume the rearing of her absent sister's or brother's child. She tends to be the disciplinarian, almost a prison matron, imposing structure and strictures on a young, intrusive presence. If she has a child of her own, as Aunt Petunia Dursley does in the Harry Potter movies, she spoils her offspring and torments the foundling. The second type is the free spirit, a believer in inspiration over obedience. When a child is entrusted to her care, she teaches her most important, joyous lesson: to embrace life with a capital L.\n\nIn Auntie Mame (1958), Manhattan diva Mame Dennis (Rosalind Russell) offers her ten-year-old nephew Patrick (Jan Handzlik) a most liberal education, including enrollment in a Greenwich Village progressive school, where the children \"romp around naked\" playing Fish Families, and all the finest adult literature. When Patrick shows Mame a list of words he doesn't understand\u2014\"neurotic, heterosexual\"\u2014she says, \"You won't need some of these words for months and months.\" As Patrick (now played by Roger Smith) grows stolid in young manhood in his twenties and gets engaged to a snooty \"Aryan from Darien,\" Mame expertly scotches the alliance with one of her scandalous cocktail parties; as she serves flaming cocktails, she asks, \"There now, are we all lit?\" Plenty of men we know wish they'd been raised by Mame, who famously said, \"Life's a banquet, and most poor suckers are starving to death!\"\n\nAuntie Mame, 1958: Mame (Rosalind Russell) defends her nephew Patrick (Jan Handzlik) against the boy's stuffy lawyer (Fred Clark).\nPatrick Dennis's education was downright Amish compared with the lessons that Leslie Caron in Gigi (1958) receives from her aunt Alicia (Isabel Jeans): how to be a courtesan. In Alan Jay Lerner and Frederick Loewe's original movie musical, based on a Colette novella and directed by Vincente Minnelli, teenage Gigi learns how to please a man, win his patronage and, when the game becomes tiresome, end it. \"Marriage is not forbidden to us,\" Alicia tells the girl, \"but instead of getting married at once, it sometimes happens we get married at last.\" Alicia's ethos is purely monetary: \"Wait for the first-class jewels, Gigi. Hold on to your ideals.\" But this marvelous movie is a romance. When Gigi grows up and conquers the aristocrat Gaston (Louis Jourdan), they both shock their jaded relatives by falling into that bourgeois trap called love. Alicia has taught her student the price of everything; Gigi, on her own, learns the value of values.\n\nMore often, aunts are the stuffy beneficiaries of a child's fresh perspective. In Disney's 1960 version of Pollyanna, the Eleanor Porter novel that Mary Pickford had filmed forty years before, Hayley Mills is the orphan who revives the spirit of rich, crabby Aunt Polly (Jane Wyman). While Polly teaches the girl good posture, Pollyanna helps her aunt relax, enjoy life and let the town build a new orphanage. Even a brief case of paralyzed legs can't wipe the smile permanently from this Miss Sunshine, who manages to implant a smile in Aunt Polly's Grinchy heart.\n\nAny adaptation of Mark Twain's Tom Sawyer, like David O. Selznick's 1938 film, will put his guardian at a disadvantage. May Robson's Aunt Polly must be the disciplinarian whose strategies backfire\u2014as when she punishes Tom (Tommy Kelly) for his playing hooky by insisting he whitewash the fence and he persuades other boys to do the job\u2014and who, for all her sensible strictures, can never wrest sympathy from the spirit of impish, impious youth that Twain created. Robson clucks at Tom and all but winks at the audience, to show her, if not Polly's, complicity in the fun.\n\nRobson was at one time set for the role of Auntie Em in The Wizard of Oz (1939). The part went instead to Clara Blandick, who had played Aunt Polly in the 1938 Twain sequel Tom Sawyer, Detective. Her casting would make Em perhaps the most perplexing figure in the canon of movie aunts. She is a woman worn from running the Gale farm; her husband Henry (Charley Grapewin) and the three farmhands (Ray Bolger, Jack Haley and Bert Lahr), who will later show up in Oz, are clearly her subordinates. When her niece Dorothy (Judy Garland) begs for attention\u2014evil Miss Gulch (Margaret Hamilton) wants to dognap Toto\u2014Em, preoccupied with the urgency of counting chickens, dismisses her with a \"Find yourself a place where you won't get into any trouble.\" That would be a corner of the farm where Dorothy sings \"Over the Rainbow.\" With the aid of a cyclone and a bump on the head, Dorothy is in Oz. Black and white becomes ravishing Technicolor, and a solitary girl defeats the Wicked Witch and saves the kingdom. She has escaped prosaic Kansas for the poetry of Oz, the mundane dialogue of the farm for the immortal songs of the Emerald City. In the scarecrow, the Tin Man and the Cowardly Lion, Dorothy has found the family she dreamed of.\n\nFrank Morgan's Professor Marvel, later the Wizard, must teach the runaway Dorothy\u2014and the audience\u2014that Em's stern ways conceal a love for her niece. He says that her aunt is near death from worry, because \"Someone has just about broken her heart . . . someone she loves very much.\" The movie hasn't exactly shown us this; the Em on screen looks like a Dust Bowl refugee in a Dorothea Lange photo and behaves like Ma Joad without the fiery optimism. She may well be a woman, like the mother in A Tree Grows in Brooklyn, who feels love for the girl but hasn't the gift of expressing it\u2014of taking time from her duties to caress and console a lonely niece. But when the Professor intuits (really, invents) Em's tender feelings, Dorothy believes it.\n\nThat is why, throughout her stay in the Merry Old Land of Oz, the orphan girl keeps yearning to return to Kansas and Auntie Em. She decides that the mother figure she has thought of as an oppressor is really her guardian angel\u2014that the rainbow is in Auntie Em's heart. Dorothy has convinced herself that, whatever the seductions of Oz, she can find happiness back in her own farmyard.\n\nThe Wizard of Oz, 1939: Dorothy (Judy Garland) petitions her Auntie Em (Clara Blandick) and Uncle Henry (Charley Grapewin) to save Toto from the clutches of the wicked old Miss Gulch (Margaret Hamilton).\n\nGone With the Wind, 1939: Who pulls the strings at Tara\u2014Scarlett (Vivien Leigh) or Mammy (Hattie McDaniel)?\n\n## MAMMIES AND NANNIES\n\n* * *\n\n## They pour their love or pain into other people's children.\n\nThe very word \"mammy\" is antique, anachronistic and possibly offensive. It summons a vision of the Old South that is, to modern sensibilities, a magnolia-scented gulag where black slaves toiled in the fields to sustain a cotton economy or worked in the owners' houses as a permanent indentured servant class. Director Steve McQueen's 12 Years a Slave, based on the memoir of a free Northern black man sold into Southern bondage, serves as scalding testimony to a stained era.\n\nYet in those houses, and in the less ornate homes of the South for a century after the Confederacy collapsed, women of color could speak the truth of the powerless to whites, share the affectionate kinship of sisterhood with the women in charge and infuse their values in the de facto raising of white children. If Mammy in Gone With the Wind has no name but her job, she still is a brave and formidable woman\u2014an elemental force recognized by the Academy of Motion Picture Arts and Sciences when, in 1940, it made Hattie McDaniel the first African-American to win an Oscar for Best Supporting Actress.\n\nGone With the Wind (1939), which in terms of tickets sold is still the most popular movie of all time, is remembered as the love story of Scarlett O'Hara (Vivien Leigh) and Rhett Butler (Clark Gable). Misremembered, really, since the object of Scarlett's true and unrequited ardor is the prim aristocrat Ashley Wilkes (Leslie Howard). She marries Rhett not for his sex appeal, which was evident to every female in the movie audience, but for his money, which will restore her social standing after the Civil War and maintain her estate. Indeed, Scarlett's abiding beau\u2014her constant lover and the spur to her ambition\u2014is the land, Tara. Producer David O. Selznick's film, no less than the Margaret Mitchell novel that spawned it, is really about real estate, the eternal obsession of field marshals and homemakers alike. Less a war movie than a woman's picture, GWTW stints on the men's battlefield exploits and sticks with the home-front females: Scarlett, Ashley's demure bride Melanie (Olivia de Havilland) and the Tara house servants Mammy (Hattie McDaniel) and Prissy (Butterfly McQueen).\n\nScarlett, for all her Southern-belle airs, is a modern businesswoman, as ingenious and ruthless as any man in rebuilding her wealth. Trained to dominate by charm, she is unschooled in all the skills Mammy possesses\u2014including bossing Scarlett to uphold the honor of Tara. \"If you don't care what folks says about dis family, I does!\" she thunders, making sure her famished employer eats some food. It is Mammy who summons Melanie to Tara after the death of Scarlett's and Rhett's daughter, Bonnie. She stares smoldering disapproval at Rhett, chides Scarlett for continuing to moon after Ashley and carries much of the narrative in her capacious bosom. Scarlett may be Tara's mistress, but Mammy is its muscle and heart.\n\nThe Member of the Wedding, 1952: Ethel Waters comforts Julie Harris and Brandon deWilde.\n\nThe black servant class persisted long after the official end of segregation; en masse, it has raised several hundred years of white children. In The Member of the Wedding (1952), from Carson McCullers's novel and play, the housekeeper Berenice Sadie Brown (Ethel Waters) takes care of Frankie Addams, a twelve-year-old tomboy (played by twenty-seven-year-old Julie Harris). In a Southern backwater in late summer, the impossible dreams are the most fervent: Frankie wants to accompany her older brother and his bride to Alaska. With her mother dead and her father absent, Frankie begrudges Berenice's attempts to impose discipline but accepts her moral authority. A black woman is the only friend, the only mother figure, this white girl has.\n\nAnother Southern story: In New Orleans in 1918, a child is born who looks like a tiny old man\u2014a wrinkled thing with cataracts, arthritis and a murderer's curse on his head; his mother died giving birth to him. Thus begins The Curious Case of Benjamin Button (2008), the expansion by screenwriter Eric Roth and director David Fincher of F. Scott Fitzgerald's 1922 fable about a person who was born an old man and got younger each day for the rest of his long life. His father leaves Benjamin (Brad Pitt) on the steps of an old folks' home, where he is cared for by a black maid, Queenie (Taraji P. Henson), who cradles him with a mother's love, saying, \"You as ugly as an old pot, but you still a child of God.\" In this nursery for the aged, death is the biggest part of life; that suits Benjamin, who was born with an old man's wisdom\u2014the knowledge that every story has a beginning and an end, even if they run in opposite directions. Benjamin never forgets Queenie through his Forrest Gump-ish series of adventures, though of course he outlives her. Courting the beautiful Daisy (Cate Blanchett), he becomes her husband and, as he spirals into his teens, tweens and infancy, her most beloved child.\n\nThe Help, 2011: Cicely Tyson, the matriarch of maids, with the young Skeeter (Lila Rogers).\n\nFinally, Jackson, Mississippi, in the 1960s, a full century after the Civil War. White women live in fancy homes, not plantation mansions, but they still have women darker than themselves to cook the food and mind the babies. An ensemble morality play, The Help (2011), directed by Tate Taylor from Kathryn Stockett's novel, draws its characters in broad, swift strokes, so that the heroines and harridans are instantly distinguishable. Black is beautiful and white is either hateful or na\u00efve\u2014unless the white person is the Stockett stand-in Skeeter (Emma Stone), herself raised by a woman of color (Cicely Tyson) and now planning a book of testimony by the town's black maids. In itemizing the small-mindedness of the ruling class, the film raises admiration for the maids and outrage at the contempt with which their employers treat them. There is ferocious moral power in the saintly stoicism of Viola Davis's Aibileen and a stoic warmth in Octavia Spencer's Minny, for whom revenge is a dish best served as a chocolate pie. Davis was nominated for a Best Actress Oscar, and Spencer won for Supporting Actress. Hattie McDaniel would be pleased.\n\nBlossoms in the Dust, 1941: Foundling-home founder Greer Garson and her brood of \"illegitimate\" children.\n\n## A MOM BY ANY OTHER NAME\n\n* * *\n\n## Because it's the right thing to do.\n\nThe misanthropic wit Oscar Levant told this brief fable: \"A son murders his mother and cuts her heart out to present to his sweetheart. . . . In his hurry he stumbles, and the disembodied heart that he clutches in his hand cries out, 'Did you hurt yourself, son?' \" Levant's explanation, that \"the mother's solicitude for her son was unimpaired,\" assumes a bond that extends from womb to tomb\u2014and, in this case, beyond it. But the maternal spirit can also fill a woman who didn't give birth to the objects of her love. Sometimes she inherits a child from the wife of a previous marriage. Sometimes kids just show up, and instinct or ethics or bravado compels a woman to let them stay. She may find a lonely child on a foundling-home doorstep, on the mean streets or on a deserted hilltop mansion. Whatever the circumstances, these women become mothers because it is the right thing to do. Their Bible lesson might be: Suffer the little children, that they suffer no more.\n\n### MOTHERS OF LOST CHILDREN\n\nA woman's kindness toward children can be indiscriminate; she opens her arms to all wounded creatures. Edna Kahly Gladney (Greer Garson) in Blossoms in the Dust (1941) founded the Texas Children's Home and Aid Society of Fort Worth, which gave shelter, education and, crucially, legal legitimacy to children of unwed parents. Gladney, herself born out of wedlock, persuaded the Texas state senate to strike the word \"illegitimate\" from birth records, declaring in a gallery speech that galvanized listeners (and earned Garson her first of five consecutive Best Actress Oscar nominations) that \"there are no illegitimate children. There are only illegitimate parents.\"\n\n\"It's a hard world for little things,\" says Rachel Cooper (Lillian Gish) in The Night of the Hunter (1955), the miracle of mood, depredation and redemption directed by Charles Laughton and scripted by James Agee from Davis Grubb's novel. In the West Virginia swamps of the 1930s, Rachel has no government approval, only a selfless impulse to collect unwanted children. John Harper (Billy Chapin) and his younger sister, Pearl (Sally Jane Bruce), need her intervention. Their father has been hanged, after first hiding his stolen money; their mother, Willa (Shelley Winters), has fallen for the Reverend Harry Powell (Robert Mitchum), who wants that money and will threaten the children or marry Willa\u2014and worse\u2014to get it. As seductively malevolent as Powell is, with his baritone parables and the words L-O-V-E and H-A-T-E tattooed on his knuckles, so beatifically empowered is Rachel, describing herself as \"a strong tree with branches for many birds.\"\n\nEdna and Rachel give homes to the young that society has discarded. Christine Collins, played by Angelina Jolie in Clint Eastwood's Changeling (2008), loses the person she loves most: her nine-year-old boy Walter (Gattlin Griffith, later Kate Winslet's son in Labor Day). Several weeks after his disappearance, which triggers a highly publicized manhunt, word comes that the boy has been located. Instantly Christine sees that this \"Walter\" (Devon Conti) is not her son; but the police insist that he is. Case closed. When she points out the obvious differences in height and dental records, the officer in charge (Jeffrey Donovan) orders her confined to a psychiatric ward.\n\nThe Night of the Hunter, 1955: Lillian Gish protects Ruby (Gloria Castilo) and her other foundling children with love and a rifle.\nBased on the notorious Wineville Chicken Coop case, Changeling is an indictment of the corruption rampant in the municipal government, the police department and the medical establishment of Los Angeles in the 1920s; it's almost Chinatown, for real. As a heartbroken mother determined to find her son, dead or alive, Jolie fights on through a stream of tears; her sighs come with shrugs worthy of Atlas. Sleuthing at great personal risk and in a mire of depravity, Jolie's Christine is a reallife hero of the old, urban West, with no weapon but her inexhaustible love.\n\n### STEPMOTHERS\n\nMoviegoers would have to wait until 1965 for a luminous portrait of a stepmother\u2014first, granted, a nun postulant and a governess\u2014who charmed seven children and their stern father by singing to them in the Austrian hills. A Best Picture Oscar winner and, in real dollars, still the third-biggest hit in American box-office history (after Gone With the Wind and Star Wars), Robert Wise's The Sound of Music (1965) built on Julie Andrews's skill with children as the nanny in the previous year's Mary Poppins. Her character, Maria, served as an antidote to all rotten stepmoms, an inspiration to children with a \"new\" mother and, in more recent years, camp fodder for the revival engagements of the Sing-a-Long-a Sound of Music, at which the audience dressed in convent or Tyrolean garb and warbled the Rodgers and Hammerstein secular hymns in harmony with Maria.\n\nBy that time the traditional family structure had been sundered into postnuclear shards; more than a third of all kids had stepmothers, and these second-class citizens of golden age movies saw Hollywood toss some affirmative-action love their way. (Though they might not always have loved the results.) Director Chris Columbus's Stepmom (1998), in which Isabel Kelly (Julia Roberts) marries the ex-husband of Jackie Harrison (Susan Sarandon) and must try to control her two new children, gaudily mixed the zingers of sassy sitcom kids with the emotional blackmail of Jackie's cancer. All this banter and badgering nearly obscures Jackie's sensible homily about two-mother families: \"They don't have to choose. They can have us both. I have their past, you can have their future.\" But please: tens of millions stepmothering in domestic America, and this is how Hollywood addresses the issue?\n\nThe Sound of Music, 1965: Julie Andrews, in her transformation from governess to stepmother of the von Trapp children.\nNow we move on to another death, this time of a child, in a much better movie, Don Roos's The Other Woman (made in 2008, released in 2011), from Ayelet Waldman's novel Love and Other Impossible Pursuits. Emilia (Natalie Portman) had set her sights on Jack (Scott Cohen), her law firm's new boss, and pretty much seduced him away from his obstetrician wife Carolyn (Lisa Kudrow). Soon after they were married they had a daughter, Isabel, who died just after coming home from the maternity ward. A few years later, Emilia is still adjusting to losing Isabel while being a mother, kind of, to Jack and Carolyn's son, Will (Charlie Tahan).\n\nAs a second wife who in many eyes still wears a home-wrecker tag, Emilia has two missions: to win Will over from his efficient, stern mom, and to earn membership in the boys' club at home. Jack needs constant reassurance that he hasn't broken his first family for a failed second time around. Emilia must connect with Will because it might prove her marriage a success. Eventually they build an intimacy of equals, which for Will is a different sort of bond from the one he shares with his father, but warmer and just as strong. The relationship isn't at all romantic, but by the end she's become Will's first girl friend. If The Other Woman turns Wife No. 1 into a caricature and the husband into a cipher, it eventually ingratiates by the connection of young Tahan and Portman, in what is arguably her subtlest and most natural performance. Her Emilia is a woman wrestling with demons who overcomes them when she discovers that one of her opponents\u2014her balky stepson\u2014just showed up in her corner.\n\nThe Other Woman, 2011: Natalie Portman tries making peace with her stepson, Charlie Tahan.\n\n### SURROGATE MOMS\n\nIn the decades when an unwed woman with a child could stoke scandal and banishment from polite society, Hollywood occasionally played the story as a comedy of mistaken identity. In Bachelor Mother (1939), Ginger Rogers is a salesgirl who notices an abandoned newborn on the steps of a foundling home on Christmas Eve and takes it inside to hand to the authorities. They think she's the mother, and so do the owner of her department store (Charles Coburn) and his playboy son (David Niven). She must declare the child her own, tapping her own unexpected yen for motherhood and winning, under the rules of romantic comedy, a rich husband and a richer father-in-law, who overcomes curmudgeonly scruples to declare, \"I don't care who's the father\u2014I'm the grandfather!\" In similar style, two young masters of romantic comedy movies, screenwriter Norman Krasna and director Garson Kanin, evaded Production Code prudence and created this effervescent charmer of a movie about the unwed nonmother who became a wed mother.\n\nEverything's proper in The King and I (1956), director Walter Lang's film of the Rodgers and Hammerstein Broadway hit. The widow Anna Leonowens (Deborah Kerr) has come with her young son to Siam as governess to the children of the King (Yul Brynner) in the mid-nineteenth century. Anna and the King are each emotionally isolated: she as a widow and a foreigner, he as a monarch bred to believe in his own infallibility. When they finally, lightly touch in the majestic \"Shall We Dance?\" it has the thrilling impact of two worlds colliding in harmony. The King is weaned from his stubbornness by seeing Anna's deft connection with his kids. She teaches not just their schoolwork but also lessons in independence, even rebellion against their master. And he learns that a woman is more than a concubine; she is a professor of the civilizing impulse.\n\nBachelor Mother, 1939: David Niven suspects that the infant Ginger Rogers is feeding is her own baby.\n\nIn its casting, the movie may rasp against modern ethnic sensitivity, let alone visual sense; none of the Siamese courtiers and only a few of the children are played by Asians. Yet this remains the most satisfying of all the story's film versions, which include Irene Dunne and Rex Harrison in Anna and the King of Siam in 1948, Jodie Foster and Chow Yun-fat in Anna and the King in 1999 and, the same year, an animated feature called The King and I. Brynner, in the role that defined his career, and Kerr, with her appealing blend of gentility and moral passion, make a lovely mismatched couple\u2014stern father, warm mother\u2014who tiptoe or polka to the brink of breaking convention. Shall they dance? Divinely. Will they consummate their affections? Impossible, impossible!\n\nAt the beginning of Tim Burton's Edward Scissorhands (1990), Peg the Avon lady (Dianne Wiest) wanders into a forbidding castle on a hill and discovers Edward (Johnny Depp), a grim automaton with shears at the ends of his arms. With equal parts salesmanship and motherly determination, she starts chattering: \"Do you live up here all by yourself? What happened to your face? No, I won't hurt you. But at the very least, let me give you a good astringent.\" In a trice she has told the creature, \"I think you should just come home with me.\" There, amid a quiet riot of coordinated pastels, she shows Edward pictures of her husband and kids, offers him the run of the refrigerator and gets him new clothes. Edward is the innocent other, a literary type that stretches from Kaspar Hauser to Being There's Chauncey Gardiner, and Peg is the gentle mom of fifties sitcoms, approached for once with love, not derision. Despite her best efforts, this story of the Frankenstein monster as dreamboat will not end well, but it will end beautifully. Burton's career-long theme\u2014of the misfit as gentle genius\u2014gets its most bittersweet rendition here, perhaps because this time, the creature has a loving surrogate mom.\n\nEdward Scissorhands, 1990: Dianne Wiest invites the boy with the cutlery cuticles (Johnny Depp) to come live at her place.\n\nThe Blind Side, 2009: Sandra Bullock reads to her son (Jae Head) and her adopted son (Quinton Aaron).\nThe Blind Side (2009) earned Sandra Bullock a Best Actress Oscar as Leigh Anne Tuohy, the Memphis mom who took in the homeless black teen Michael Oher (Quinton Aaron), prodding and coaching him toward football renown. In writerdirector John Lee Hancock's film of the Michael Lewis nonfiction book, Leigh Anne struts through life with a scary assurance; she's a blond tornado, looking for people to challenge, causes to champion. Finding Michael gives her a goal that unites home, school and her preternatural ambition. It's as if Erin Brockovich had been given charge of E.T. What Leigh Anne sees in Michael is a gentle stillness; he's like a Buddha statue transplanted to Tennessee, and his only impediment to gridiron stardom is that he doesn't like to hurt people. Leigh Anne can solve that problem too. She has just the energy to push this soft boulder up the hill of achievement. No Miss Daisy was ever so driving.\n\nThe Blind Side has its cheesy moments, and its fable of a black child saved from his addict mother by a noble white woman allows for indelicate racial generalizations. But it offers a heroine rarely seen in modern movies (including Bullock movies). Too often, women with career drive are portrayed as rudderless and incomplete; they must end up being educated and tamed by men. But Bullock's Leigh Anne is a take-charge gal who pursues her vision and achieves it with very little help from men\u2014and with no apologies. She has the holy mission, the elbows-out attitude and, let's say, the balls of a tough male film hero. Bullock could have dedicated her Oscar to all strong women, on-screen or off.\n\nA Raisin in the Sun, 1961: A Chicago mother (Claudia McNeil) is torn between helping her two grown children (Sidney Poitier and Diana Sands) and realizing her own dream of a move to the suburbs.\n\n## WHEN MOMS COLLIDE WITH THEIR KIDS\n\n* * *\n\n## Sometimes it's tough sharing space with a grown child.\n\nOn the \"Babysitting\" episode of NPR's This American Life, first broadcast in 2001, Myron Jones and his sister Carol Jones Bove, then near seventy, described being raised in 1940s Buffalo, New York, by their strict widowed mother\u2014a woman so deficient in giving love or accepting it that her teenage kids invented a family for whom they said they babysat, just to get free of Mom for a few hours a night. Carol recalled, \"When I was thirty-five, I lashed out at her . . . told her how I felt about her. And she sat in a chair in the kitchen and she was crying. And I had never even seen her cry before. And when I finally stopped talking, she said, 'I did the very best I could.' And I thought, Oh my God, she did. Her best was so bad. Her best was so empty.\"\n\nIn the centuries before women's financial liberation, most men, even those of limited means, had some choice in their line of work: bootblack or bank teller, street sweeper or salesman. Women had many jobs\u2014cook, housekeeper, child producer, teacher, nurse\u2014under a single compound title: wife-mother. And aside from enduring this 24\/7 grind, they were expected to seem to be enjoying it, as if the ordeal were a blessing, as if they were to whistle, and smile and nurture, while they worked. The law of averages would indicate that not all women were physically or emotionally suited to these demanding chores. Even if they did the very best they could, their children might judge the effort as bad or empty. Were the mothers at fault? The children? Or was it all a question of perspective? Maybe they just weren't suitable companions; husbands and wives sometimes take decades to come to that conclusion.\n\nHere are a few examples of mothers and children whom personalities or circumstances put at emotional odds. Whether the figures are heroic or pathetic or comic, or a mixture of all three, they have trouble sharing the same space, especially when grown children live with their mothers. These psychodramas and psychological comedies recognize the truth of Amy Tan's observation, in The Kitchen God's Wife, \"Whenever I'm with my mother, I feel as though I have to spend the whole time avoiding land mines.\"\n\n\"Seems like God didn't see fit to give the black man nothin' but dreams,\" says Lena Younger (Claudia McNeil), quoting her late husband, Big Walter, in A Raisin in the Sun (1961). \"But He did give us children to make them dreams seem worthwhile.\" Those dreams may soon explode like fatal fireworks in a two-bedroom Chicago apartment that also houses Lena's thirty-five-year-old son, Walter Lee (Sidney Poitier); her college-age daughter, Beneatha (Diana Sands); and Walter Lee's wife, Ruth (Ruby Dee), and their son, Travis (Stephen Perry). Beneatha, hoping to become a doctor, needs money to pursue her studies. Walter Lee, chafing at his chauffeur's job, hopes to start a business of his own, a liquor store, with some friends. Ruth, strapped for funds in a marriage grown cold, is pregnant with a second child she plans to abort. They all could use a chunk of Big Walter's $10,000 insurance policy. But Lena has her own mission: to move her family out of a ghetto flat and into a nice house in a white neighborhood. That means no investment in a business she disapproves of: Walter Lee's liquor store. \"You butchered up a dream of mine,\" he cries. \"You, mama, who's always talkin' 'bout her children's dreams.\"\n\nWinner of the New York Drama Critics Circle award in 1959, A Raisin in the Sun made Lorraine Hansberry, twenty-eight, the first black woman to have a play on Broadway. She took her title from a Langston Hughes poem\u2014which asks whether \"a dream deferred\" dries up \"like a raisin in the sun?\"\u2014and the kernel of her plot from a lawsuit that her realtor father brought against racially segregated housing in Chicago (Hansberry v. Lee), which the Supreme Court decided in his favor in 1940. But the play and its faithful film version, with the original cast under Daniel Petrie's astute direction, contain echoes of other classic family parables and other powerful, burdened wives and mothers. Lena is like Ma Joad in The Grapes of Wrath, determined to move from the meager home she cherished to a future of uncertain hope. She could also be Linda Loman in Death of a Salesman, if Linda had believed in Willy's dream and tried to impose it on her grown sons after he died. Lena hasn't raised her family through war's battles and blitzes, but when the Youngers get a glimpse of their possible home in the suburbs, her children give her a straw hat with the dedication: \"To our own Mrs. Miniver.\"\n\nAs much as Walter Lee and Beneatha love their mother, they also resent her clinging to the ways of her generation. Beneatha harbors all manner of advanced ideas, from black nationalism to modern dance, but when she declares herself an atheist, Lena slaps her hard and thunders, \"Now you say after me: In my mother's house there is still God..\" Walter Lee, the chauffeur-servant who wants to be a boss, bitterly proclaims, \"I'm a volcano, I'm a giant, and I'm surrounded by ants!\" Smoldering with a black man's aspirations, he feels he's treated like a child by the mother who often summons the memory of Big Walter to demean her son. (\"I'm waiting to hear how you'd be like your father, be the man that he was.\") Haunted and taunted, frustrated and emasculated, he finally assails Lena: \"You're the head of this family! You run our lives the way you want, you spend the money the way you want.\" In this titanic war of wills, only Ruth can apply the balm of perspective. \"You just got some strong-willed children,\" she tells her mother-in-law, \"and it takes a strong woman like you to keep 'em in hand.\"\n\nJuggling a half-dozen hot-button issues in a finely crafted problem play, Hansberry (who died of pancreatic cancer at thirty-four) never let agitprop overwhelm her flair for family drama; she gives each character compelling reasons for speaking up in pride and pain. The entire cast rises to the splendid occasion she created for them. Poitier, who took a year off from movie stardom to appear in the play, is the marquee name, but McNeil\u2014just six and a half years older than the actor playing her son\u2014is the dominant force. With an ample frame suggesting an urbanized, updated Hattie McDaniel, McNeil plants herself at the center of the screen and rarely yields the spatial foreground or moral high ground. In his memoir, The Measure of an Actor: A Spiritual Autobiography, Poitier recalls that McNeil \"was in complete dominance over most of the other members of the cast.\" On the matter of whether the mother or the daughter should be the focus of the piece, \"we argued constantly.\" Poitier might have skipped the debate and ceded preeminence to McNeil's grand, grounded performance. She makes Lena a mother with whom it would be a challenge and an honor to collide.\n\nThe first TV play to be expanded into a movie, Marty (1955), won four Oscars: Best Motion Picture, Director (Delbert Mann), Actor (Ernest Borgnine) and Screenplay (Paddy Chayefsky). In a decade when Hollywood was fighting the incursion of TV with, to quote the Cole Porter song from Silk Stockings, \"glorious Technicolor, breathtaking CinemaScope and stereophonic sound,\" Marty signaled both a return to the black-and-white intimacy of thirties movies and a harbinger of the Sundance genre of indie films. It was a relationship dramedy about an ordinary guy\u2014the thirty-four-year-old Bronx butcher Marty Piletti\u2014with nothing but a friend (Joe Mantell), an eventual girlfriend (Betsy Blair) and a mother (Esther Minciotti), whom he lives with. He spends his days chopping meat and his weeknights with his pal Angie. Saturdays, at his mother's insistence, he goes to a local dance, looks for a nice girl and comes home alone, with defeat that nags like an impacted molar.\n\nMarty, 1955: Esther Minciotti as Ernest Borgnine's comforting, confining mother.\nMarty, whose \"charm lies in his almost indestructible good humor\" (says Chayefsky in the script), and his mother are decent people with irreconcilable agitations; they could be a long-married couple whose arguments have become rituals. She wants him to find a nice girl; he thinks he can't. One Saturday evening at the kitchen table, Marty tries to explain his situation: \"Sooner or later there comes a point in a man's life when he's gotta face some facts. And one fact I gotta face is that whatever it is that women like, I ain't got it. I chased enough girls in my life, I went to enough dances. I got hurt enough. I don't wanna get hurt no more. . . . I'm gonna stay home tonight and watch the Hit Parade.\" When his mother keeps pressing her case, the quiet man explodes: \"I'm ugly, I'm ugly, I'm ugly\u2014Ma, leave me alone!\" Just as quickly, he subsides back into resignation. \"All right,\" he says, \"so I'll go to the Stardust Ballroom, I'll put on a blue suit and I'll go. And you know what I'm gonna get for my trouble? Heartache. A big night of heartache.\"\n\nThe scene's wellspring is excellent writing from Chayefsky, but it flows through Borgnine's precise and intuitive orchestration of emotion. He recognized that Marty has accepted his failure\u2014a disease he's lived with so long he can diagnose it without getting upset\u2014and that only when his mother pushes the point does he trip-hammer into rage. After his outburst, he sits down; pats his mother's hand twice, as if to say it's all right; and eats his spaghetti. (That was a Borgnine touch. As he told Robert Osborne during a TCM interview in 2009, \"It's one of those gestures: I understand, Mom, that's how I feel.\") So Marty won by making his mom realize he thinks he's a loser. But guess what? He's wrong, she's right, because later in the film, Miss Wonderful\u2014or, in the Chayefsky universe of livable compromises, Miss Okay\u2014is waiting for Mr. Ugly.\n\nHollywood quickly got the Marty message. Within three months of its Oscar victory, MGM released The Catered Affair (1956), another Bronx tale from a Chayefsky teleplay (adapted for movies by Gore Vidal) and starring Borgnine. This time, instead of Esther Minciotti as the woman of his house, the actor had Bette Davis. Borgnine is Tom Hurley, a cab driver who has nearly saved enough money to buy his own hack; Davis is his wife, Agnes Hurley, whom the decades have left about as chipper as a DMV drudge at the end of a horrible day. One morning, their daughter, Jane (Debbie Reynolds), tells them that she will be marrying her beau Ralph (Rod Taylor). Nothing fancy, just a quick service with the immediate family and no reception. But when Ralph's middle-class parents start bragging about the big weddings they gave their daughters, Aggie gets competitive, even as the guest list rises toward two hundred for what Tom calls \"this criminal breakfast we're serving a bunch of strangers.\" Ready to plunder his taxi savings, Aggie tells Jane, \"You're going to have a big wedding whether you like it or not. And if you don't like it, you don't have to come.\"\n\nIn the TV version, Thelma Ritter played Aggie. It requires a leap of faith, and fondness for the magnificent Bette, to believe that Davis's grand gestures can be shoehorned into a lumpen character in a tiny apartment. But under Richard Brooks's direction, she pushes Aggie past parody into a snapshot of bluster and defeat. As she makes the bed, Aggie offers Jane a mother's wisdom on wedded bliss: \"Marriage is a big thing like some girls don't know nowadays. You gotta make sacrifices, and when the children start comin' you gotta put 'em first, ahead of everybody. . . . And then one day you'll find out a lotta time's gone by, and you wake up knowin' this is the way it's always gonna be, just like this, day after day, year after year, just the same. . . . And don't get married thinkin' it's only a good time. It's not a bad time but it's not a good time, livin' all your life with one man and strugglin' to raise the children decent.\" In a single spouting of autobiography masquerading as advice, Aggie has escalated from acidic realism to primal scream.\n\nThe Catered Affair, 1956: Bette Davis eyes her bride-to-be daughter, Debbie Reynolds.\n\"If you've never been hated by your child,\" the real Davis once said, \"you've never been a parent.\" (Her daughter B. D. Hyman published a memoir, My Mother's Keeper, after which the star disinherited her and her children.) As a mother, on-screen or off, Davis might have been a handful, and in The Catered Affair Aggie's bitter whims test Jane's patience. Reynolds's smart tactic is to glide through the turmoil by ignoring it; she might be closing her eyes and picturing Mom as played by Mary Astor. Jane knows that the wedding is something she doesn't need or want but her mother does. Decades earlier, Aggie's father had offered Tom $300 to marry her. She has held up her end of the connubial contract dutifully but not warmly; when she slips out of her dress, she tells her husband to \"turn around.\" And now, with Jane leaving, she and Tom will be alone together for the first time. No wonder the sour, stoic Aggie collapses in sobs\u2014and why, when discovered, she shrugs and says, \"Well, that was a dumb thing to do.\" A lady, especially a movie queen in a Bronx tenement, has to salvage her dignity.\n\nHaving imagined Debbie Reynolds as the child of Ernest Borgnine and Bette Davis, you must now picture Reynolds, forty years later, as the mother of Albert Brooks. Who could the father have been\u2014Albert Einstein? (Which happens to be Brooks's birth name.) In Mother (1996), the actor-director-cowriter plays John Henderson, devastated and impoverished by the failure of his second marriage. Years before the trend of America's adult children moving back in with their folks exploded into a societal phenomenon, John decides to return home. By staying with his widowed mother Beatrice (Reynolds), he thinks he will be able to unearth the root of his problems with women. It's as if he figured that therapy would be more successful if he lived with his shrink\u2014or, rather, with the person who made him feel he needed a shrink.\n\nBeatrice isn't sold on the idea; she's accommodated herself to the single life, and to a man friend. (\"We're not intimate, dear,\" she tells her son. \"We just have sex occasionally.\") And she pretty clearly is disappointed in John: she introduces him to her friends as \"my other son.\" But he moves back into his old bedroom, with the furnishings of his youth, to promote his DIY psychotherapy. Often he acts as Beatrice's analyst. She says, \"I love you, John\"; he replies, \"I know you think you do, Mother.\" The odd couple argues over food: his organic and fresh, hers generic and years old. Scanning her refrigerator, which he calls \"a food museum,\" he tries some frozen sherbet in what she says is its \"protective ice coating.\" One bite, and he observes, \"This tastes like an orange foot.\" All right, so culinary habits evolved from Beatrice's prime to John's. That's how they eventually find solace: by understanding that two people are different, even or especially if one gave birth to the other. In her first starring role in a quarter century, Reynolds infused Beatrice with a delicate comic underplaying\u2014organic, not generic\u2014that lets the viewer decide if this mother was right or wrong, or just a woman trying to remember what she loved about her amiably neurotic son.\n\nMother, 1996: Debbie Reynolds has a maternal issue\u2014son Albert Brooks.\n\"She respects me, but she doesn't want to become like me,\" says Jane Fonda of her daughter in Neil Simon's California Suite (1978). \"We have a perfectly normal mother-daughter relationship.\" In the 1976 Freaky Friday, mother Ellen (Barbara Harris) and daughter Annabel (Jodie Foster) did become each other, for a day, by simultaneously shouting a magic curse. A progenitor of body-switch comedies, Mary Rodgers's book and screenplay also gave pert prominence to the distinction of family roles: the mother burdened by domestic chores, the tween girl with a carefree life she thinks is indentured servitude. The humor, befitting a Disney film, is carefree and laundered: Annabel as Ellen calls her father\/husband \"Daddy,\" and, since she's in charge of cooking, prepares a rum-raisin banana-split breakfast. She should move in with Debbie Reynolds's Beatrice.\n\nThe 2003 remake, in a snider time for movie comedy, manages the same easy, mostly sexless fantasy, this time with Jamie Lee Curtis as Tess, the mother, and the momentarily adorable Lindsay Lohan as Anna, the kid. One generation's scandal is the next one's rite of passage, as when Tess, in Anna's body, realizes her daughter had her navel pierced. And Anna is shocked to pinch her flesh and realize she's old, \"like the Crypt Keeper.\" The mild satirical point is that we are what we are even when we look like someone else. Says Tess-Anna to Anna-Tess, \"When you get your body back, you're grounded.\"\n\nFreaky Friday, 1976: Jodie Foster and Barbara Harris endure a one-day body switch.\n\nA woman with a teenage or adult child has to acknowledge, at least implicitly, a challenge to her own youth and sex appeal. Some mothers get the message early, like Charlotte Haze in Stanley Kubrick's 1962 film of the Vladimir Nabokov novel Lolita. Charlotte may thrust her charms under the nose of visiting scholar Humbert Humbert (James Mason), but one look at the fourteenyear-old Lo (Sue Lyon) in her skimpy bikini, with her downy skin and a vixen's smile, obliterates all thoughts of mature womanhood in Humbert the besotted nympholept. A telling satire on, among many topics, the American worship of youth as it blossomed in the 1950s, Lolita pushes its point by encasing Charlotte, whom the Nabokov novel describes as \"a weak solution of Marlene Dietrich,\" in the zaftig shrillness of Shelley Winters. Viewers may not share Humbert's taste for underage flesh, but they may be as glad to see Winters meet her watery end here (thunderstorm, speeding car) as they were to see Montgomery Clift drown her in A Place in the Sun.\n\nMother-daughter resentment over good looks is even pricklier when the older woman is the dish, the younger the dishrag. In The Mirror Has Two Faces (1996), Columbia professor Rose Morgan (Barbra Streisand) feels totally out-glammed by her pretty sister Claire (Mimi Rogers) and their haughty, resplendent mother, Hannah (Lauren Bacall), who presses her advantage by telling Rose to put on some makeup. Rose: \"I am wearing makeup,\" adding, \"What's the point? I'll still look like me, only in color.\" Rose soon gets her Bette Davis-in-Now, Voyager makeover and her all-but-ideal husband (Jeff Bridges). She also gets to make up with her mother. In a lovely scene shared by two generations of Jewish movie queens\u2014the forties cover girl Bacall and the sixties sensation Streisand\u2014Rose asks, \"How did it feel to be beautiful?\" Hannah's reply: \"It was wonderful!\" At that moment, the mean parent is humanized, as Rose realizes that most mothers, like most people, have their own memories, dreams and regrets.\n\nFreaky Friday, 2003: Lindsay Lohan and Jamie Lee Curtis take on the roles of Foster and Harris\u2014and Harris and Foster.\n\nLolita, 1962: Shelley Winters concentrates on ignoring the affection her daughter, Sue Lyon, betrays for the new boarder, James Mason.\n\nMildred Pierce, 1945: Joan Crawford slaves her way to success for her thankless child, Ann Blyth.\n\n## BAD SEEDS\n\n* * *\n\n## What's a mother to do when she senses something terribly wrong in the child she loves?\n\n\"How sharper than a serpent's tooth,\" keened King Lear, \"it is to have a thankless child.\" He was speaking of Cordelia, the one of his three daughters who loved him enough to tell him the bleak truth, and the only one to accompany the monarch on his journey into madness. Whereas Lear misread his good daughter, some movie mothers are blinded by love from realizing, until too late, the devious minds behind their children's seraphic faces.\n\nThe trickle of evil-kid movies became a flood after the success of 1978's Halloween, which begins with a mother discovering that her adorable eight-year-old son has just slashed his sister to bits. But even in its more decorous golden age, Hollywood occasionally made films about children who were thankless, soulless, rotten to the core or simply unable to do the right thing by a mother's love. Here be monsters\u2014underage sociopaths. And\u2014if we look in the mirror of our last example, Make Way for Tomorrow\u2014here we may be.\n\nOn his Campbell Playhouse broadcast of October 29, 1939, Orson Welles described Booth Tarkington's 1918 novel The Magnificent Ambersons as \"the truest, cruelest picture of the growth of the Middle West, and the liveliest portrait left to us of the people who made it grow.\" In its tale of two intertwined dynasties, the upstart Morgans and the old-money Ambersons, Welles's 1942 film version contrasted the go-getter grace of early-twentieth-century entrepreneurs with the dissolution, the spread of ethical and emotional flab, of a young man born to wealth. \"True\" would describe this story of a son who sabotages his mother's one chance for happiness; \"cruel\" the film's fate at the scissors of the RKO executives who had sponsored Welles's previous effort, Citizen Kane; and \"lively\" Ambersons' sustained grip, even in its mutilated form, on audiences today.\n\n\"Old money\" in Indianapolis meant three generations. Major Amberson (Richard Bennett) had created the family fortune by \"buying and building and trading and banking,\" by fighting and conniving for it, employing brains and elbows and possibly fists. Was the major a robber baron? His grandson George Amberson Minafer only assumes he was a baron, an American monarch, which must make George a royal\u2014if only a royal pain. His mother, Isabel (Dolores Costello), a sad beauty who loved the upstart Eugene Morgan (Joseph Cotten), instead married the middle-class cipher Wilbur Minafer (Don Dillaway). George, the only child of that drab marriage, is unlovely and unloving but not unloved. Indeed, his mother has lavished all her devotion on him\u2014too much\u2014and in the scorching sun of her indulgence, he spoils.\n\nA \"girlie-cutie\" in ringlets, young George had been a spiteful prig: the towns people couldn't wait for the day \"when that boy would get his comeuppance.\" At first, Eugene tried to overlook George's faults: \"Oh, he's still only a boy. Plenty of fine stuff in him. Can't help but be. He's Isabel Amberson's son.\" That's ardor trumping evidence. In fact, George more closely resembles Wilbur's spinster sister Fanny (Agnes Moorehead), who secretly loved Eugene and, when ignored, poured her poison into her nephew. By his college years, George's unchecked privilege has calcified into contempt for everyone less lucky (or, as he thinks, less worthy) than he. It will fester into envy of Eugene: of the older man's success as a manufacturer of automobiles, and of the love that Eugene and Isabel share\u2014the film's one pure connection. Eugene's daughter, Lucy (Anne Baxter), who inherited her father's good sense and pacific poise, might have offered George the lifeline of her affection, if only his vision weren't occluded by moral myopia, if only he would stop insulting her father and his business. \"Automobiles!\" he spits out as an expletive to the startled Lucy. \"People aren't going to spend their lives lying on their backs in the road letting grease drip in their faces.\"\n\nAs the mechanical marvel of motion pictures displaced the stage in bringing narrative myths to the public, so did cars replace carriages; they signaled the freedom of Americans to go where and when they wanted. Economically, that mobility was also vertical, spurring Eugene's wealth while the Amberson fortune is sapped by George's profligacy. The older man is the gleaming technological future; the younger, the crumbling aristocratic past. George, who disdains all professions, from lawyers and bankers to tinker-mechanics like Eugene, tells Lucy he plans to be \"a yachtsman.\" But his real career, his one mission, will be to keep his mother for himself and away from Eugene. Raised as the sole object of her love, he won't admit that anyone else can occupy her heart.\n\nIn a letter to Isabel, Eugene finally dares to address her misshapen maternal bond. \"Oh, dearest woman in the world, I know what your son is to you and it frightens me. . . . Will you live your life your way, or George's way? Dear, it breaks my heart for you, but what you have to oppose now is your own selfless and perfect motherhood. Are you strong enough, Isabel? Can you make a fight?\" She cannot. She takes a European holiday with George, which he prolongs as her health ebbs. By the time they return, she is near death, and again George refuses Eugene's request to visit his beloved. (Her dying words: \"I'd like to have seen him. Just once.\") Let Eugene be the inventor; George has a unique gift for destruction. By the end he might agree that he killed his mother.\n\nOn the Campbell Playhouse radiocast of Ambersons, Welles had played George. Perhaps Welles thought he would squeeze too much of his grand, wastrel charm into the George role on film; the twenty-six-year-old actor-director's outsize showmanship might have won some sympathy for this agent of malice and misery. He gave the part to Tim Holt, a twenty-two-year-old cowboy star with a thin voice and no hint of screen charisma. Holt drove home the theme that a small personality, pursuing narrow vindictiveness, can bring down a great house. In some of the film's many elegant long-take long shots, Welles plants Holt just off center screen in a family debate; yet George's meanness dominates the action, because his mother and the other characters are too weak to challenge his viperous will.\n\nDeparting for Latin America to research his next project, It's All True, Welles left behind his 132-minute Ambersons. Then another family crime occurred. After a poorly received preview screening, the George Minafers at RKO cut fully a third of the film, down to 88 minutes. They then destroyed the excised footage, confounding all attempts at restoration. (In 2002, director Alfonso Arau shot Welles's screenplay for an Ambersons TV movie. Starring Madeleine Stowe as Isabel, Bruce Greenwood as Eugene and Jonathan Rhys Meyers as George, it ran 139 minutes.) From a mistaken form of love for her son, Isabel had criminally spoiled him. From the frantic desperation to carve a marketable commodity out of Welles's second masterpiece, the RKO executives turned the Amberson property into its own ruined, haunted mansion. Like the demolition crew at the end of Citizen Kane, they consigned precious footage to the flames, saying, in effect, \"Throw that junk in.\"\n\nMildred Pierce (Joan Crawford) had one nice daughter: Kay (Jo Ann Marlowe). But this pert tomboy, who wanted to be a dancer, died of pneumonia at ten. In the 1945 Mildred Pierce, from the James M. Cain novel, Kay's death leaves the bereaved mother with her elder daughter, Veda (Ann Blyth), the very definition of thanklessness. Veda might have admired Mildred\u2014the family's sole support after the departure of her shiftless husband Bert (Bruce Bennett)\u2014for working hard to give her the material bounty she never had. That is the American ethos: parents strive so their children can thrive. Veda, though, has the snobbish airs of a girl born to wealth; she could be George Minafer transplanted from turn-of-the-century Indianapolis to 1940s Glendale, California. Mildred, in her voice-over narration, calls her \"a young lady with expensive tastes.\" Translation: ungrateful bitch.\n\nThe mild contempt that Veda ladled on her kid sister (\"You act like a peasant,\" she told Kay) ripens to venom against her mother. When she learns that Mildred's job is waitressing, she explodes\u2014\"Did you have to degrade us?\"\u2014ignoring the elementary math that the cash Mildred earns buys the new home, clothes and status that Veda thinks she deserves. Mildred's keen entrepreneurship\u2014buying a roadside property from playboy Monte Beragon (Zachary Scott) and expanding it to a flourishing chain of restaurants\u2014brings them wealth, but Veda wants to be more than moneyed. She wants to be old money, with its attendant luxe and dissolution. Another American story: children take for granted the gifts their parents struggled to lavish on them; they resent the grimy grind that produced the largesse. To Veda, the poloplaying idler Monte represents wealth unsullied by labor. \"I want the kind of life that Monte taught me,\" she tells Mildred, \"and you won't give it to me.\"\n\nVeda can never forgive her mother for making money the old-fashioned way: by earning it. The girl has a simpler route to her own wealth: she becomes engaged to a rich young man, then takes money from his family to walk away. That check finances Veda's dreams of escape. \"With this money I can get away from you,\" she tells Mildred in a memorably serpentine soliloquy. \"From you and your chickens and your pies and your kitchens and everything that smells of grease. I can get away from this shack with its cheap furniture, and this town and its dollar days, and its women that wear uniforms and its men that wear overalls.\" She hates the working class, but not as much as she despises the mother who rose from it. \"You think just because you made a little money you can get a new hairdo and some expensive clothes and turn yourself into a lady. But you can't, because you'll never be anything but a common frump whose father lived over a grocery store and whose mother took in washing. With this money I can get away from every rotten, stinking thing that makes me think of this place or you.\" Mildred tears up the check, slaps Veda and throws her out.\n\nBroke but independent, Veda takes a job singing at a nightclub dive; when Mildred sees this, her face freezes in shame\u2014in a generational flip of the scene in Applause where Helen Morgan performs in a burlesque house with her abashed daughter in the audience. (In 1957, Blyth would star in the Warners biopic The Helen Morgan Story.) And still Mildred wants Veda's love and respect. In her most cynical transaction, Mildred offers Monte one-third of the restaurant business to marry her\u2014\"Sold, one Beragon\"\u2014and buys a new house with a picture of the young Veda atop the grand piano. Veda's brief return and honeyed words (\"I'll never say mean things to you again\") brings tears to Mildred's eyes. She will cry again when she discovers that Veda wants one more thing Mildred owns: Monte.\n\nRanald MacDougall's script adds the framing device of a murder to the Cain novel (to whose plot particulars Todd Haynes adhered much more faithfully in his five-and-a-half-hour HBO miniseries in 2011), and director Michael Curtiz imprisons the characters in the rhomboidal architecture of film noir shadows. Crawford, who won the Best Actress Oscar in her first Warners movie after sixteen years at MGM, should be the dominant figure, sporting career-woman jackets with the shoulder pads of an NFL lineman and radiating the nobility of an ardent mother who, like another of Shakespeare's tragic heroes, \"loved not wisely, but too well.\" Yet it's Blyth who corrals the viewer's appalled fascination. From her doll's face come the most heinous words a mother could hear, including her climactic plea: \"Give me another chance. It's your fault I'm the way I am.\" Veda has decided that, if she's bad, her mother must be the seed.\n\nThe Bad Seed. And Christine Penmark (Nancy Kelly) has the nastiest\n\"Oh, I've got the prettiest mother,\" eight-year-old Rhoda Penmark (Patty McCormack) purrs in a metallic singsong at the start of the 1956 film daughter. An icon of midcentury wholesomeness in blond pigtails with a chirpy voice to charm grownups, Rhoda seems miffed that her classmate Claude won the penmanship medal she coveted but, later, is unfazed at the news of Claude's death at a school picnic. Christine is mystified, but the creepy janitor Leroy (Henry Jones) knows a vicious kid when he sees one. Taunting Rhoda about the missing medal, he says that the state executes children who murder: \"They got a little blue chair for little boys and a little pink chair for little gals.\" (Leroy's intuitive sleuthing will earn him a fiery demise in the basement furnace.) When Christine finds the medal, she confronts Rhoda. \"Do you realize that you murdered him?\" \"But it was his fault!\" Psychopathy always has an excuse.\n\nTrailers for the movie implored audiences to keep its secret: not that Rhoda is elfin evil in a pinafore dress, which is evident from reel one, but that her malignancy may be inherited. (Christine is horrified to learn that her actual mother was a serial killer, Bessie Denker, and infers that the bad seed skipped a generation, from Bessie to Rhoda.) William March's 1954 novel and the play adaptation of the same year by Maxwell Anderson both ended with Christine's suicide and Rhoda's survival. The Hollywood Production Code allowed murder but insisted on retribution, so in director Mervyn LeRoy's studiously stagey film version, which reunited virtually all of the original Broadway cast, Christine survives, and Rhoda returns to the site of Claude's death, where God's lightning strikes her down. (In a 2004 interview, McCormack recalls that, as a good Catholic girl, she had prayed to get the Rhoda role. God answered her prayers too.) For good measure, the movie summons the actors for a curtain call. Kelly, the last to appear, bends McCormack over her knee and gives her a severe spanking, as if a good mother could beat the devil out of a killer child.\n\nBad kids: where do they come from? Hollywood films had invested so much narrative capital in the idealizing of the American family\u2014in ancestry as destiny\u2014that they did handsprings when they had to justify the source of childhood monstrosity. George Minafer? The product of a loveless marriage and a mother's thoughtless worship. Veda Pierce? Her lazy father, Bert, was just as dependent on, and dismissive of, Mildred's efforts to support the family. Rhoda Penmark? Like grandmother, like granddaughter.\n\nMelodrama resides in the far corners of most people's experience. Audiences can distance themselves from genre excesses with a shiver or a shrug, saying, \"Well, my mother wasn't a serial killer.\" It's the rare film, touching issues closer to home, that burrows into the collective conscience and gives a moviegoer more chills and squirms than any homicidal child could. Perhaps that is why so few of these films get made. The 1937 film Make Way for Tomorrow, directed by Leo McCarey from Vi\u00f1a Delmar's screenplay, addresses two uncomfortable, unavoidable topics\u2014the struggles of the middle class in the Great Depression, and the responsibility that adult children owe to their parents\u2014and does so with judicious grace. What Welles said of Tarkington's Ambersons applies here: the movie manages to be simultaneously cruel, lively and true.\n\nThe title sounds chipper; it could be the billboard slogan for some lustrous planned community. But to Lucy (Beulah Bondi) and Barkley Cooper (Victor Moore), married for a half century, \"Make way for tomorrow\" has a dictatorial air, as in: get out of the way for the next generation\u2014you old folks are yesterday. Bark, a bookkeeper, has been out of work for four years, and now the bank has foreclosed on the house where he and Lucy raised their five children. At a family conference, the eldest son, George (Thomas Mitchell), and his wife, Anita (Fay Bainter), agree to take Lucy into their Manhattan apartment, sharing a room with their teenage daughter Rhoda (Barbara Read), while Bark will sleep on the couch in the smalltown home of daughter Cora (Elizabeth Risdon) and her husband Bill (Ralph Remley), who is also out of work. Though it might seem thoughtless, separating the single organism that Barkley and Lucy have grown into, their children have limited space and means, and their own lives to lead. The chain of family obligations goes down the generations, not back up. As Bark says, \"I sometimes think that children should never grow past the age when you have to tuck 'em into bed every night.\"\n\nIn short order, Lucy gets on the nerves of her hosts as much as the squeaks from her rocking chair. Her nattering presence drives Rhoda's young friends away from visiting the apartment. She disrupts a bridge class Anita teaches in the living room and upsets the players with her side of a phone call from Bark, which ends with Lucy promising, \"We'll soon be together always.\" She already suspects that is a fantasy; George has been receiving mail from the Idylwild Home for Aged Women. In a beautiful scene, Lucy anticipates her son's plan by insisting that she go to the home. But George mustn't tell Bark: \"It'll be the first secret I've ever had from him.\" Bark is also being moved, to another daughter out in California\u2014for health reasons, the exasperated Cora proclaims. He and Lucy get one last day together, in Manhattan, where they rekindle their love, far from the children to whom they have become such a bother. \"I guess this is the first time away from home together since our honeymoon,\" Bark notes. And their last.\n\nThe movie validates the testimony of the great French auteur Jean Renoir that \"Leo McCarey understood people better than any other Hollywood director.\" The Japanese screenwriter Kogo Noda recognized the knotty human elements in Make Way for Tomorrow and wrote the script for a similarly poignant tale of aged parents and busy children: Yasujiro Ozu's 1953 masterpiece Tokyo Story. Some critics have charged McCarey, who won Best Director Oscars for screwball comedy (The Awful Truth) and uplifting priestly drama (Going My Way), with ruthless sentimentalism. Make Way for Tomorrow, though, is a spectacular balancing act of humor and dread. Yes, the movie opens with a rendition of \"Mother\"\u2014\" 'M' is for the million things she gave me; \/ 'O' means only that she's growing old\"\u2014and closes with \"Let Me Call You Sweetheart.\" But the first song is meant sarcastically and the second as an elegy for two people, together forever, now parting. Earlier, Lucy says of a movie she saw that it's \"a little sad in places, but it had a happy ending.\" Make Way for Tomorrow is a little sad and a little funny, but it dares to follow its narrative logic to a wrenching conclusion.\n\nTokyo Story, 1953: two aging parents (Chish\u00fa Ry\u00fc, Chieko Higashiyama), one dutiful daughter (Setsuko Hara).\n\nMcCarey allows some jokes at the grown kids' expense, as when a friendly stranger hears that Bark and Lucy have five children, saying, \"I'll bet they brought you a lot of pleasure,\" and Bark replies, \"I bet you haven't any children.\" Toward the end, Robert (Ray Mayer), the mild scoundrel of the siblings, pronounces stern judgment on the grown children when he observes, \"We've known all along that we're probably the most good-for-nothing bunch of kids that were ever raised. But it didn't bother us much until we found out that Pop knew it too.\" The children have behaved selfishly, or at least clumsily, toward their parents, but this is a film of nuances, not extremes; of no real villains, only victims. And no final catharsis. Moviegoers may feel a momentary cleansing when a wicked child gets her comeuppance in Mildred Pierce or The Bad Seed. But some real-life dilemmas elude easy solutions. Such as: Where do people go between old age and death? And: Should grown children disrupt their lives for the parents who sacrificed theirs?\n\nNow Voyager, 1942: A malicious Boston matriarch (Gladys Cooper) schemes to ensure that the life of her daughter (Bette Davis) is a Vale of tears.\n\n## MALEVOLENT MOMS\n\n* * *\n\n## An actress's fast route to Oscar nominations: playing rotten mothers. Throw these mommas from the train!\n\nBad mothers: you know they're out there. Not you, dear reader, or your mom. Sweet and spotless, we're sure. But the law of averages would argue that, among the billions of women who have given birth and raised kids, a few must be really rotten. From misguided notions of the maternal bond, a woman may become a dominating, domineering mother. Or avarice may drive her to propose a marriage between her daughter and her first cousin, and to allow her husband to die without treatment (Bette Davis's Regina Giddens in The Little Foxes). Perhaps she wishes to assert her own youthfulness by initiating an affair with the young neighbor who will become her daughter's boyfriend (Anne Bancroft as Mrs. Robinson in The Graduate). Or she exercises power, not affection, over her child, until and after she dies (Judi Dench in J. Edgar).\n\nSome of these sins stain the four mothers in this chapter. Mrs. Vale in Now, Voyager may be imposing a literal meaning on the old verse \"A son's a son till he takes a wife; a daughter's a daughter the rest of her life\"; she treats her daughter as an unloved maid. Mrs. Phelps in The Silver Cord extends that truism to her two sons. Needing love, she takes it, drains it from them, and cripples them by refusing, when they're grown, to treat them as adults with their own wills and passions. Mrs. Iselin in The Manchurian Candidate uses her son to terrorist political ends. (Note that the mothers in all three films are not referred to by their first names; each is a \"Mrs.,\" a widow concentrating her twisted energies on her children.) In Precious, Mary Johnston prostitutes her daughter to hold on to her man\u2014the girl's father.\n\nAs goodness can reveal nobility, evil can display grandeur. Medea, the queen who killed her children, was a tragic figure and an object lesson in Euripides's fifthcentury B.C. play. Played by Maria Callas in Pier Paolo Pasolini's 1969 film, she is an otherworldly eminence\u2014a ghost whose nature and duty it is to bring the living to death. Twenty-five hundred years of drama have verified the lasting lure of wicked women. And by tracing the descent of \"bad mothers\" into ignominy, the actresses who play them rise in stature. \"Some of my most interesting roles have been completely unsympathetic,\" Barbara Stanwyck said in the late 1940s. \"Actresses welcome such parts, knowing that vitriol makes a stronger impression than syrup.\" Audiences know that too. We may deplore bad movie mothers, but they lure us into their webs.\n\n### NOW, VOYAGER . . .\n\nThis is the movie where a man lights two cigarettes and gives one to the woman he loves\u2014back when smoking was cool. It's the film where Bette Davis's Charlotte Vale transforms herself from spinster to bombshell by dropping twenty-five pounds, choosing a livelier couture, trading sensible shoes for stylish ones, taking off her glasses and tweezing her eyebrows. Casey Robinson's screenplay, from the third in Olive Higgins Prouty's quintet of Vale novels, packs in mother hatred, adoptive-mother love, three nervous breakdowns, two ill-starred engagements, an adulterous affair, a messily platonic relationship and a huge, rich, hostile family. This 1942 tightrope walk above a tub of scalding bathos is also, arguably, the best movie directed by anyone named Irving. Last name: Rapper.\n\nBut as potent as is the smoldering, erotic glow of passion and nicotine between Charlotte and Paul Henreid's Jerry Durrance, and a Max Steiner score that samples Tchaikovsky's grandly romantic Symphony No. 6, the film is also a scathing portrait of maternal possessiveness. Mrs. Henry Vale holds her only daughter's life and potential happiness in a death grip. And Gladys Cooper (who, like Davis, was Oscar-nominated for her performance) embodies her as a severe, sepulchral creature with gray hair in a bun\u2014like a better-dressed, slightly more animated but no less vindictive Mother Bates. Mother Vale has kept Charlotte a virtual prisoner in their Boston mansion since the girl was twenty and dared to fall in love with a man not of her class. Now Charlotte is nearly twice that age, and still, she tells the amiable psychiatrist Dr. Jaquith (Claude Rains), \"I am my mother's well-loved daughter [this with sarcasm]. I am her companion. I am my mother's servant. My mother! My mother!\" Charlotte won't challenge the Vale virago, but Jaquith will: \"[Charlotte] is most seriously ill, thanks to you. My dear Mrs. Vale, if you had deliberately and maliciously planned to destroy your daughter's life, you couldn't have done it more completely.\"\n\nIn believing that the frumpy, withdrawn Charlotte could never attract a husband, Mrs. Vale could be a New England cousin of another plutocrat with a homely daughter, Austin Sloper in Henry James's Washington Square (filmed in 1949 as The Heiress, with Ralph Richardson and Olivia de Havilland). A parent's contempt is reflected in her child's shattered self-image. But Mrs. Vale's true meanness resides in the grim pleasure she takes in imposing her steel will on her only daughter. She has ruined Charlotte out of rancor and for sport.\n\nAfter her recovery in Jaquith's sanatorium and her shipboard affair with Jerry, the transformed Charlotte is prepared to live at home as her mother's equal. (\"Remember that whatever she may have done,\" Jaquith advises, \"she's your mother.\") To Mrs. Vale, though, the new Charlotte is a threat to her domestic despotism. She insists that Charlotte doff the Orry-Kelly gowns and don the old frump attire. \"As to your hair and eyebrows,\" she piquantly adds, \"you can say that often after a severe illness one loses one's hair, but you're letting yours grow as quickly as possible.\" Charlotte cannot be surprised that her mother demands the status quo. Yet something has changed: Charlotte is no longer afraid of her.\n\nBad mothers in movies often say they wish their child had died. Mrs. Vale pushes that curse into derision: \"I should think you'd be ashamed to be born and live all your life as Charlotte Vale. Miss Charlotte Vale.\" By now, Charlotte's external and internal makeover gives her confidence to fight back: \"Dr. Jaquith says that tyranny is sometimes an expression of the maternal instinct. If that's a mother's love, I want no part of it. I didn't want to be born. You didn't want me to be born either. It's been a calamity on both sides.\" Stricken by her daughter's bold veracity, Mrs. Vale has a heart attack and dies. Charlotte blames herself: \"We quarreled. I did it.\" Only a good daughter would feel so guilty. Yet after an earlier argument her mother had tumbled down the Vale staircase, risking killing herself just to spite Charlotte. Now she is dead, and with the added malediction of leaving her substantial fortune to Charlotte, she means to haunt her decent daughter forever. Mrs. Vale's bony hands claw at her from the grave.\n\n### THE SILVER CORD\n\n\"You'll love Mother, she's marvelous,\" David Phelps (Joel McCrea) tells his bride Christina (Irene Dunne). In fact, Mrs. Phelps (Laura Hope Crews) is a marvel of scheming, suffocating possessiveness; she makes Mrs. Vale seem liberal by comparison. But whereas Charlotte's mother ruled with a tyrant's icy hauteur, Mrs. Phelps in The Silver Cord (1933) is jovial, when it suits her, and doting, to a fault. She employs flutter and bluster to shackle her grown sons David and Robert (Eric Linden) and divert outsiders. Christina is a gifted scientist who has returned from Germany to the States to work at the Rockefeller Institute\u2014an appointment Mrs. Phelps dismisses by observing airily that \"science is hardly a profession, is it? It's more of a hobby.\" She then assigns the new husband and wife to separate bedrooms.\n\nIn her close adaptation of Sidney Howard's 1926 play, screenwriter Jane Murfin focuses on how the apron strings of a strong woman can strangle her weak sons. Telling Robert, \"Sit down\u2014no, no, head in my lap,\" for an oddly erotic Piet\u00e0, Mrs. Phelps persuades him to break off his engagement to Hester (Frances Dee) and seals the deal with the malevolent-mother tactic of kissing him on the mouth. (See The Manchurian Candidate.) Later she tucks David into his solitary bed, sits on it, holds his hand and continues her dulcet plotting against Christina. Neither mama's boy\u2014the effeminate Robert or the rugged-looking David\u2014is a match for her. Robert declares that he broke up with Hester because of \"the ideal of womankind that Mother gave us both by being the great woman that she is.\" Christina, who is pregnant, probes David about his mother's hold on him, and \"what she may not do with you\u2014to me, and the baby.\" Yet he remains myopic, saying, \"A man's mother's his mother.\" (As in: the rest of his life.) \"And what's his wife?\" asks Christina, who comes to the sickening belief that she's \"going to have a baby by a man who belongs to another woman.\"\n\nLet us consider Mrs. Phelps's side for a moment. Her battle with Christina may in part be one of their respective generations; the cozy ideals of one age often seem antediluvian to the next. Christina is a modern, indeed pioneering, career woman; she seconds Hester's notion of raising children: \"Have 'em, love 'em and then leave 'em be.\" Mrs. Phelps, raised in an earlier century, makes an eloquent plea for stay-at-home moms. \"Give us our due, Christina. We weren't altogether bustles and smelling salts, we girls who did not go out into the world. We made a great profession, which I fear is in some danger of vanishing from the face of the earth. We made a profession of motherhood. That may sound old-fashioned to you. Believe me, it had its value.\"\n\nIt had, and has. But Mrs. Phelps distorted that value when she transferred the passion missing from her marriage to her sons. Widowed at twenty-five, she effectively became her boys' mother and wife. Any woman to whom David and Robert might feel romantic attraction earned the designation of a home wrecker, the Other Woman. \"And I do not deny,\" she tells Christina, \"that I'd cut off my right hand and burn the sight out of my eyes to rid my son of you.\" In this singeing five-character drama, which deserves to be rescued from obscurity, the main combatants are three strong women; the men are their puny pawns. Crews, reprising her Broadway role under John Cromwell's direction (he staged both the play and the film), reveals Mrs. Phelps's depredation artfully, gradually, like the slow opening of a Venus flytrap. But the movie allows the two modern women to render stern judgment on maternal love turned rancid. Christina: \"You're not fit to be anyone's mother.\" And Hester, as she walks out of this nest of near-incest: \"I'm going to marry an orphan!\"\n\n### THE MANCHURIAN CANDIDATE\n\n\"My boys, my two boys,\" she says with a smile, hugging her son and her husband. \"That's all I've ever cared about.\" Her second husband is Johnny Iselin (James Gregory), a U.S. senator in the 1950s Red-baiting mold, who uses a Heinz ketchup label to determine the number of Communists he insists are in the State Department. Her son, Johnny's stepson, is Raymond Shaw (Laurence Harvey), a Cold War cold-fish misfit who quite systematically kills eight people and, in the twisted political and domestic world of The Manchurian Candidate (1962), turns out to be the hero. And Mrs. Iselin (Angela Lansbury), whom Johnny calls \"Babe\" and Raymond \"Mother\"\u2014which he pronounces as if expectorating a toad\u2014is the complete villainous package: Joe McCarthy's puppeteer, the Red menace and the would-be assassin of a presidential candidate. Frank Sinatra and Janet Leigh also appear in the movie, as two of the three top-billed stars, but Lansbury and Harvey provide the central tension of two exceptional, odious creatures: a mother and her son whom genetics and geopolitics have consigned to a death match.\n\nWriter George Axelrod and director John Frankenheimer's surreal, pertinent, acerbically comic film version of Richard Condon's multi-conspiracy novel proposes the view that America's most rabid anti-Communists were in cahoots with the Kremlin. Johnny is a secret Soviet agent, and Raymond, during his service in the Korean War, was brainwashed by Moscow and Peking to follow their murderous instructions whenever he hears a code phrase about card playing. The next time he hears it, his mission will be to shoot and kill this year's presidential nominee and thus sweep Senator Iselin\u2014the Manchurian candidate\u2014into the White House with, as Johnny's boss and Raymond's controller prophesizes, \"powers that will make martial law seem like anarchy.\" We don't know the identity of the American Soviet boss until Mrs. Iselin says to Raymond, \"Why don't you pass the time by playing a little solitaire?\"\n\nThe Manchurian Candidate, 1962: Mrs. Iselin (Angela Lansbury), the mother of war hero Raymond Shaw (Laurence Harvey). Is she Little Bo Peep or the Red Queen?\n\nIn Lansbury's exquisite, audacious performance, which earned her an Oscar nomination and deserved more, Mrs. Iselin becomes both a ruthless, ingenious manipulator of realpolitik and, in her way, a victim. For her allies abroad also control her; they turned the son she may somehow love into the instrument of death she needs to use. In her last speech to Raymond she says, \"I told them to build me an assassin. I wanted a killer from a world filled with killers, and they chose you because they thought it would bind me closer to them.\" She cradles Raymond's face in her hands. \"But now, we have come almost to the end. One last step. And then when I take power, they will be pulled down and ground into dirt for what they did to you\u2014and what they did in so contemptuously underestimating me.\" Then she gives her son a big slimy smooch on the lips; mother love never seemed so despotic or desperate.\n\nLansbury was just thirty-six during the filming, Harvey thirty-three (his first two wives were, respectively, six and seventeen years older than he). The actor's reptilian sangfroid makes him the perfect mom-hating son\u2014and until nearly the end he doesn't know half of her capacity for evil. In the Mrs. Iselin character, Lansbury goes farther, darker and deeper: she invests a mother's love, a lover's passion and a killer's calculation in the Raymond relationship. Whatever Mrs. Iselin's defining political motives, that kiss is a satanic promise that no one, no nation or ideology, can ruin her son without tasting this mother's vengeance.\n\n### PRECIOUS: BASED ON THE NOVEL \"PUSH\" BY SAPPHIRE\n\nClaireece Precious Jones (Gabourey Sidibe) is an illiterate, grossly obese sixteen-year-old with a wildly abusive mother, Mary (Mo'Nique), and a vagrant father who comes home only to rape his daughter. He has just impregnated the girl for the second time; her first child\u2014dubbed Mongo, for Mongoloid\u2014is brain-damaged and stays with Precious's grandmother. Word of the girl's pregnancy has led to her suspension from junior high school and threatens the family's eligibility for the welfare checks that are their only support. Precious's life is an unrelenting hell, and when a well-meaning soul suggests that things may be looking up, she tartly replies, \"I'm lookin' up. Lookin' for a piano to fall. A desk, a couch, TV. My mom, maybe.\" Mary Johnston is the all-time most vile, deplorable, eye-magnetizing monster movie mother: Momzilla.\n\nThe novel Push by Sapphire (Ramona Lofton) updated the woeful early life of Celie, protagonist of Alice Walker's The Color Purple, from the early-twentieth-century American South to modern Harlem. Like the book, the film made in 2009, scripted by Geoffrey Fletcher and directed by Lee Daniels, is a horror story that becomes a hymn to the transformative effects of schooling. In this nearly all-female saga, Precious finds someone, Ms. Rain (Paula Patton), who gives her time, her passion and, best of all, a sense of hope to the poor kids in her care; she incarnates the view that a good teacher can be the best mother. As demonized as Ms. Rain is idealized, Mary Johnston bends her own talents for abuse to verbal and physical torrents against her daughter. In one tirade (with the obscenities excised here), she roars, \"I shoulda aborted your ass! . . . I knew it when the doctor put you in my goddam hand you wasn't a goddam thing! You wear that smirk on your face, bitch?\" She heaves a glass that lands at her daughter's feet. \"Now smile about that, you fat bitch!\"\n\nVenturing inside Mary Johnston's mind, one finds a disturbed but poignant rationalization for her misbehavior. \"Real women sacrifice!\" she tells Precious. And Mary sacrificed Precious: she allowed her to be raped by her father so that he would continue to have sex with her. To the social worker Mrs. Weiss (Mariah Carey), Mary cries, \"Who else was going to love me? Who else was going to touch me? Who else was going to make me feel good about myself?\" In scenes like this one, audiences must bow, or cringe, before the explosion of malice, cunning and finally self-pity that Mo'Nique displays as Precious's brutal mom. A stand-up comedian by trade, Mo'Nique commands the screen even in those infrequent moments when her character's not doing something awful. She does more than bring what could be a cartoon of malice to vivid screen life; she makes a dreadful emotional sense of the Worst Mom Ever.\n\n### . . . AND NOW, VOYAGER\n\nWe can't leave it at this. Too many exposed nerves, too much genetic detritus in these stories of women whose motherly legacy is the pain of their children. Old movies aren't the only form of entertainment that requires a happy ending. Some book chapters do as well. So let us return to our first bad-mothers example and see if Charlotte Vale managed to crawl from under the rock of her mother's evil and find the sunlight. At night.\n\nCharlotte, the heiress, has checked herself back into Dr. Jaquith's spa-clinic, where she meets Tina (Janis Wilson), the troubled twelve-year-old daughter of Charlotte's erstwhile lover Jerry. Fleeing from conflicts with her own mother, Tina is a next-generation image of Charlotte's dismal life before Jerry. Charlotte takes the girl out for ice cream and camping trips and at night comforts the crying Tina. \"This is Jerry's child in my arms,\" she says in ecstatic voice-over. \"This is Jerry's child clinging to me.\" Propriety, and Dr. Jaquith's strict instructions, may keep Charlotte from resuming her affair with an unhappily married man. But she can be his daughter's mother, in a way, by bringing the child to live with her in the Vale mansion. Jerry gets visitation rights, and Charlotte says, \"We can talk about your child.\" \"Our child,\" he says, correcting her. Their love is expressed through joint custody of Tina and by sharing the cigarettes he lights, two at a time. \"Oh, Jerry, don't let's ask for the moon,\" says the woman who has freed herself from the grasp of a bad mother by becoming a wonderful one. \"We have the stars.\"\n\nWhite Heat, 1949: James Cagney as Cody Jarrett and Margaret Wycherly as the mother who spurred him to the top of the world.\n\n## CRIME AND HORROR MOMS\n\n* * *\n\nWhether breaking the law or battling demons, they never forget their kids.\n\n\"Don't know what I'd do without ya, Ma,\" the gangster Cody Jarrett (James Cagney) tells his enabling mom as he sits on her lap and she pours him a shot of whiskey. \"Well,\" Norman Bates (Anthony Perkins) primly observes, \"a boy's best friend is his mother.\" In two violent genres\u2014crime movies like White Heat and the horror films inspired by Psycho\u2014a mother would seize center screen by working her will on her offspring. That influence was often malignant, occasionally benign. But both varieties tended to illustrate the ferocious devotion of a mother to her child. They also gave actresses the opportunity to embody women who did things, heroic or egregious, rather than simply stand by and watch men escalate the body count.\n\n### CRIME MOMS\n\nIn The Public Enemy, the 1931 gangster film that made him a star, Cagney played Tom Powers, a tough guy with a na\u00efve, doting mother and an abusive father, a cop, who dealt out punishment with a leather strop. (At the end, Tom's enemies deliver his body, wrapped like a parcel, to his mother's doorstep, as she fluffs his bedroom pillows, awaiting her prodigal son's return.) Cagney felt straitjacketed by hoodlum roles and played none in the decade after 1939's The Roaring Twenties. But when he revisited the genre to play Cody, the career criminal in director Raoul Walsh's 1949 classic White Heat, Cagney lent full force to his portrait of a sociopath with an Oedipus complex.\n\nMa Jarrett (Margaret Wycherly, who was Gary Cooper's mother in Sergeant York) pours all her ardor and craftiness into Cody; she massages his roiling skull, offers canny advice on eluding the Feds, runs the gang when he's in prison and goes out to buy his favorite strawberries\u2014inadvertently tipping off the law to the gang's hideout. Cody treats her as mother and spouse, and ignores his slatternly wife, Verna (Virginia Mayo), as if she were a tropical disease. Verna responds by betraying Cody, as any woman but his mother would. Cody recognizes that Ma was also bred to a life of crime. \"Some life!\" he sneers. \"First there was my old man, died kickin' and screamin' in a nuthouse. Then my brother. And after that, it was takin' care of me. Always tryin' to put me on top. 'Top of the world,' she used to say.\" At the end, cornered atop a huge gas-storage tank, he pumps bullets into the facility and shouts, \"Made it, Ma! Top of the world!\" Boooom! Now he can join her.\n\nThis primal modern crime movie\u2014written by Ivan Goff and Ben Roberts, who later created the pinup-detective TV series Charlie's Angels\u2014establishes a Freudian basis for Cody's behavior, exactly as Alfred Hitchcock's Psycho, the primal modern horror film, would do for Norman Bates eleven years later. \"The only person he's ever cared about or trusted is his mother,\" a Treasury Department man (John Archer) tells Hank Fallon (Edmond O'Brien), the undercover agent assigned to infiltrate Cody's gang. \"No one else has ever made a dent, not even his wife. His mother's been the prop that's held him up. He's got a fierce, psychopathic devotion for her. All his life, whenever he got in a spot, he just put out his hand and there was Ma Jarrett.\" Fallon's job is to worm his way into Cody's trust and \"take Mama's place. . . . I'll practice up on my lullabies.\" In another Psycho premonition, the shot of Cody's face dissolving into his mother's anticipates the climactic dissolve of Norman's face into his mother's skull. And after Ma's death, Cody has a Norman-like conversation with her ghost. \"That was a good feelin' out there,\" he says, \"talkin' to her, just me and Ma. Good feelin'. Liked it.\" He pauses to reflect: \"Maybe I am nuts.\"\n\nCriminals of a more ambitious sort\u2014Nazis in South America, just after the war, with a uranium cache\u2014tiptoe Teutonically through Notorious (1946), the Hitchcock thriller famous for a wine bottle filled with uranium dust and the record-length kissing scene between Cary Grant and Ingrid Bergman. Grant, as U.S. secret agent Devlin, must convince Bergman's Alicia Huberman, the promiscuous daughter of a Nazi bigwig, to fly down to Rio and cozy up to another Nazi, Alexander Sebastian (Claude Rains). Her undercover assignment extends to marrying Sebastian, who has fallen in love with her, while taking orders from Devlin, who insults and mistreats Alicia and puts her life in jeopardy; he loves her too, but duty comes first. Indeed, the Nazi, not the Fed, is the only male character with a purchase on audience sympathy: whatever his war crimes, Sebastian is the smitten dupe. The only member of his entourage who sees through Alicia's scheme is his mother (Leopoldine Konstantin, billed as Madame Konstantin). Like Ma Jarrett, the sepulchral Frau Sebastian can smell betrayal in her son's wife.\n\nHitchcock cleverly cast Rains, fifty-six when the movie was shot, as a paternal figure to Bergman, then thirty\u2014a suaver, more affectionate version of Alicia's own father. Konstantin, just three years older than Rains, serves as Sebastian's grasping mother and early warning system for all suspicious outsiders. His sharp instincts occluded by love, he attributes her misgivings to spite: \"You've always been jealous of any woman I've shown any interest in.\" When he discovers the wine bottle Devlin has tampered with, and realizes that Alicia gave Devlin the keys to the cellar, the little man sinks into a cuckolded husband's despair and goes to the only person who might save him. When he begs his mother for help, she tartly replies, \"We are protected by the enormity of your stupidity.\" Their wills now merged in his peril, they begin poisoning Alicia. As the drug takes effect and her senses blur, she sees two figures fuse into a single image: mother and son, Rio's first family of the Third Reich.\n\nArizona \"Arrie\" Clark, known to the law and the tabloid press as Kate \"Ma\" Barker, cared for her kids, at least as played by Shelley Winters in Roger Corman's 1970 film Bloody Mama. The real Ma Barker may have been only an accomplice to the crimes of her four sons, but the script, by Robert Thom and Don Peters, promotes her to mastermind. The 1967 Bonnie and Clyde cued a spate of biopics on the most wanted criminals of the 1930s. Using the same mixture of bloodshed and broad comedy, the Corman film had its own theme song: \"Ma Barker taught her boys \/ To play with guns like toys . . .\"\n\nBloody Mama, like White Heat before it, provides a psychological backstory to explain its protagonist's errant ways: As a girl, Kate was brutalized by her father and brothers. Turning an excess of abuse into an excess of love, Kate dominates her grown sons, Herman (Don Stroud), Arthur (Clint Kimbrough), Fred (Robert Walden) and Lloyd (the young Robert De Niro). What might be tender affection from another mother\u2014washing Herman's back and chest as he takes a bath, flirting with Lloyd to get him to sample her homemade cookies, leading the lads in a group sing of the antiwar anthem \"I Didn't Raise My Boy to Be a Soldier\"\u2014is for Ma the hothouse flowering of derangement. She raised her boys to rob banks and shoot cops, and when the sons develop a fondness for a businessman (Pat Hingle) they have kidnapped, Ma recognizes the threat of an appealing father figure and orders them to kill him. (They don't.) The sons may be Cody Jarrett quadrupled\u2014four kinds of poisonous nuts\u2014but Ma, as Winters plays her, is a villain of grandeur. The actress shoots out so much demonic energy that the machine gun she carries is a redundant appliance.\n\nSleek and sinewy where Winters was buxom, Angie Dickinson played the fictional Wilma McClatchie in another Depression-era drama, Big Bad Mama (1974), produced by Corman and directed by Steve Carver from a script by William W. Norton and Frances Doel. Instead of four grown sons, Wilma has two teenage daughters, blond Billy Jean (Susan Sennett) and brunette Polly (Robbie Lee), both as man-hungry as Mom. While dispensing maternal mots\u2014\"Keep your legs together, Billie Jean, and shut up\"\u2014Wilma also runs their lives in a fashion that merges the protective with the exploitative. She bursts into a men's-club smoker and wrests her girls from the shame of stripping, which they were eager to do. \"A mother's still got rights in this country,\" Wilma announces as she fleeces the club of its treasury. With the FBI in pursuit, she takes over a bootlegging operation and falls in with a bank robber (Tom Skerritt) and a gambler (William Shatner), whose favors she occasionally shares with her randy kids.\n\nBloody Mama, 1970: Shelley Winters as Ma Barker; one of her sons was the young Robert De Niro.\n\nLike a Dust Bowl Scarlett O'Hara, Wilma keeps saying, \"We ain't ever gonna be poor again.\" These are her dying words\u2014though Dickinson miraculously reappeared, thirteen years later, in the Corman-produced Big Bad Mama II, where a slightly more righteous Wilma indulges in criminal behavior to expose the venality of the land baron who foreclosed on her house. As she tells one of her kids: \"Your mama may not always be right, but Mama will always be Mama.\" Well, she's right about that.\n\nThey don't call firebugs \"arson auteurs\" or serial stabbers \"knife surgeons.\" Yet the underworldlings who separate marks from their money are known as con artists, perhaps because the tools of their trade are the gifts of a great actor's performance: glamour, intimacy, cool patter, the steady stare that conceals the lie. Doesn't a mother rely on similar subterfuges to get her child to eat his kale or stop crying? Con artists might deserve the name \"gifters,\" but Jim Thompson labeled them The Grifters in his 1963 paperback original about three dissemblers who play their deadliest tricks on one another. It's only fitting that, in the book and the 1990 film adaptation written by Donald E. Westlake and directed by Stephen Frears, two of these should be mother and son.\n\nBig Bad Mama, 1974: Angie Dickinson with her daughters, Susan Sennett and Robbie Lee, and their escorts, William Shatner and Tom Skerritt.\nRoy Dillon (John Cusack) works the \"short con,\" using loaded dice and legerdemain to skin cashiers and sailors. Roy's girlfriend Myra (Annette Bening) is cheaper and perkier, aiming for the \"long con\"\u2014the elaborate scheme that takes suckers for big stakes. And Roy's mother Lilly (Anjelica Huston) is the con woman supreme. Abused and abusing since girlhood, she can pull off a motel-room kill and do it with a hard smirk. She can also stand up for Roy, at least when he's been seriously wounded by a baseball bat after a grift went wrong. \"My son is going to be all right,\" she tells the hospital doctor. \"If not, I'll have you killed.\" Lilly means she'll call on the muscle of her bookmaker boss Bobo Justus (Pat Hingle, having survived Bloody Mama), a sadist who imposes discipline by burning Lilly's hand with a lighted cigar when she ducks out on a job. She explains she did it to tend to Roy, and Bobo, nonplussed, asks, \"What the f\u2014are you doing with a son?\"\n\nRoy must wonder that too. He is grateful for Lilly's fast work in the hospital. \"I guess I owe you my life, Lilly,\" he says, and she, imposing the bond of motherhood, replies, \"You always did, Roy.\" But this typical Thompson antihero\u2014a smart guy getting outsmarted by fate, fast company or himself\u2014doesn't stand much of a chance with a mother who is barely fifteen years older than he is and who treats him, in her friendlier moments, less as a boy than as a beau. He can rebuff her seductions, but he can't duck her wrath. Neither can Myra, who's also a bit older than Roy and plies her sexuality to pay the rent or pawn a jewel. They might be battling mother figures at war over custody of Roy's sooty soul. Huston (in a role once meant for Cher) and Bening make for two splendidly sexy carnivores, with Cusack as the would-be lion tamer whose destiny is to be devoured. Guess who finally dines on Roy? The one crime-movie mother who isn't ready to die for her son but can find a reason to kill him.\n\nNot every crime mother is hard as nails. One is as soft as Charmin tissue, until she's pushed to extremes because the lurid mores of modern America are not the ones she has tried to instill in her children. In Serial Mom, Beverly Sutphin (Kathleen Turner) is a suburban matron with a caring dentist husband, Eugene (Sam Waterston), and two fairly normal teenage kids named Misty (Ricki Lake) and Chip (Matthew Lillard). She also has an urge to kill anyone who affronts her antique notion of decency. If someone should chastise her children or date a fast girl or wear white after Labor Day, Mom goes maniacal.\n\nThe Grifters, 1990: Mother Anjelica Huston and girlfriend Annette Bening contend over which one of them gets to destroy John Cusack.\nYou could say that the fifties made her do it. Anyway, fifties family sitcoms. Forty years later, Beverly wants to live\u2014does live, poor deranged dear\u2014in the white-bread, Populuxe world of Ozzie and Harriet Nelson. Modern movies? \"They're so violent.\" When Chip lets slip the word \"shit,\" Mother reproves him: \"You know how I hate the brown word.\" As her crimes escalate, and with them her tabloid renown, Chip gently asks his mother if she's a serial killer. Beverly responds, with an indulgent smile, \"The only serial I know anything about is Rice Krispies.\" But the cops don't buy her pristine propriety. \"All units,\" the radio bulletin sounds. \"Serial Mom is headed south on Keswick. Proceed with caution. She is armed and f\u2014in' nuts.\"\n\nShould we have mentioned earlier that John Waters's movie is a comedy? And not so much about a compulsive murderer as about the modern mix of celebrity and notoriety? (Patty Hearst played the juror who gets whacked for wearing white.) \"My movies aren't about violence,\" Waters has said, \"but about how America is so confused about fame.\" Serial Mom, which came out a few months before the O. J. Simpson killings and trial, offers further evidence that in the modern United States, the wages of sin are stardom. Beverly has earned role-model rep when a friend of Misty's asks, \"Can I borrow your mother? My aunt is coming for dinner, and she's always getting on my nerves.\" In Waters's world, even a killer's family stays true to her. \"Is it menopausal?\" asks a worried but sympathetic Eugene, who tells the kids, \"No matter what your mother is, we'll love her anyway.\"\n\nJanine \"Smurf\" Cody (Jacki Weaver) seems every inch the sassy Aussie mom, brandishing a steely-cheery attitude gleaned from some Carry On film or Benny Hill sketch. But in writer-director David Mich\u00f4d's 2010 film Animal Kingdom, Smurf is the leader of a Melbourne crime family. Family, literally, for the gang comprises Smurf's three sons: Andrew (Ben Mendelsohn), whom everyone, from reverence or fear, calls Pope; Craig (Sullivan Stapleton), a hyperactive coke addict who sells drugs; and Darren (Luke Ford), the youngest, who tags along on his brothers' sprees. They are joined by their seventeen-year-old nephew J (James Frecheville) after his mother dies of a heroin overdose. Turns out she was the renegade white sheep of the family, keeping J away from her toxic clan\u2014and especially from the smiling Smurf, who sees every malicious act as a moral imperative. Her own eleventh commandment: \"We do what we have to do, we do what we must. Just because we don't want to do something doesn't mean it can't be done.\"\n\nSerial Mom, 1994: Beverly Sutphin (Kathleen Turner) has a loving husband (Sam Waterston), two nice teen kids (Ricki Lake and Matthew Lillard) and an urge to kill the people whose lifestyles she disapproves of.\nBased loosely on the 1980s exploits of Kath Pettingill, whose sons were convicted of armed robbery and acquitted of murder, Animal Kingdom also implicitly cites White Heat: Cody Jarrett, meet Janine Cody. Smurf's sons are just as dependent on her as Cody was on Ma. More than a comforter and abettor to her sons' misbehavior, she is their spiritual guide\u2014the petite, purring, bleach-blond fountainhead of the family disease. A twisted parody of maternal devotion, Smurf gives a full-mouth kiss to one son, snuggles on the lap of another, counsels that \"it's all right to cry\" when hearing bad news and suggests that Pope might want to go back on his meds. When she learns that J could be persuaded by a Melbourne detective (Guy Pearce) to give state's evidence against his uncles, Smurf pinwheels into action, hatching a plot to get rid of a bad seed who might turn good. Weaver earned an Oscar nomination for playing this pert agent of iniquity. Hers is an ordinary suburban, dead-thrilling kind of evil. She makes the best bad mama of twenty-first-century crime movies.\n\nHonorable mention in this category goes to Kristin Scott Thomas, that aristocratic icon of English and French cinema, who has wicked fun as Crystal in Nicolas Winding Refn's 2013 film Only God Forgives. Spitting obscenities at the world, depraved by greed and mother love, Crystal runs a drugsmuggling syndicate; her elder son, Julian (Ryan Gosling), manages the Bangkok branch. She flies in from the States on learning of the death of her younger son, Billy (Tom Burke). Told that Billy raped and slaughtered a sixteen-year-old girl, Crystal shrugs: \"I'm sure he had his reasons.\" No wonder both her sons are Oedipal wrecks.\n\nSome crime-family movie mothers\u2014like Morgana King as Mama Corleone in the first two Godfather films\u2014knew their place: in the kitchen, away from the dirty business. Profiting from the blood money that sustained their family, they could pretend that hubby made his stash in the olive oil business they took no part in. Others, like Ma Jarrett, Ma Barker, Wilma McClatchie and Smurf Cody, ran the family crime business with the ruthless brio of working-class women elbowing into a men-only job. Scott Thomas's Crystal, dolled up in a blond hairdo and slinky clothes, represents the next generation, the new breed of crime mother: a career woman who chose to make her millions through drug smuggling instead of, say, investment banking.\n\nOne thing never changed, though. Crystal, Mrs. Sebastian, the Mas Jarrett and Barker, Wilma McClatchie and Smurf Cody\u2014they did it for their kids. Beverly Sutphin did it in a desperate rear-guard belief that her children should grow up in the same antiseptic environment she did. Only The Grifters' Lilly stands outside this group. Not protective but predatory, she consumes her young for the same reason a mama scorpion does: she's still hungry.\n\n### HORROR MOMS\n\nSometimes, not seeing is believing. In Alfred Hitchcock's Psycho (1960), Norman Bates's mother is a spectral presence: glimpsed behind a window shade or a shower curtain, heard chastising her son (\"Huh, boy? You have the guts, boy?\"), or viewed indistinctly from above, carried by Norman from her bedroom to the fruit cellar. Only at the end do we get a quick hard look at Mrs. Bates: a mummified corpse, her hollow eyes seeming to move as a light swings above her. But she has dominated the film, because of the postmortem influence she holds on her son. Norma Bates lives in Norman (Anthony Perkins); her fury stoked his madness. \"He tried to be his mother,\" says the psychiatrist (Simon Oakland) at the end of the movie. \"And now he is.\"\n\nPsycho, scripted by Joseph Stefano from Robert Bloch's novel, set new rules for the horror genre. Rather, it said the old rules no longer applied. A movie could kill off the major character in the second act; it could turn a nice guy into a psychopath who is also a victim; it could be both clinically realistic and artistically adventurous in the depiction of violence. The first major slasher movie, Psycho established the incestuous connection of prurience and puritanism: show a pretty woman undressed, then punish her display, and the viewer's voyeurism, in the shower. Virtually all modern horror films flow from this exalted source.\n\nModern horror, like ancient Greek tragedy from Jocasta and Oedipus to Medea and her unlucky offspring, often resides in the relationship between mother and son. Psycho came out at the popular crest of Freudian psychoanalysis, which traced an adult's emotional wounds to an infantile trauma involving the mother. In the 2012 film Hitchcock, a fictional retelling of the making of Psycho, Stefano (Ralph Macchio) tells Hitch (Anthony Hopkins) that he spends a lot of time in therapy talking to his shrink about \"the usual things: sex, rage, my mother . . .\" Click. Whether or not that conversation took place, Stefano and, no less, Perkins crept inside Norman to provide a superb study of derangement, of a dual, dueling personality, of a grown child strangled by his umbilical tether to his mother\u2014a theme of which succeeding horror films would take extensive note.\n\nPsycho, 1960: \"A boy's best friend is his mother.\"\n\nTo Marion Crane (Janet Leigh), his guest for the evening at the Bates Motel, Norman can perceptively and charmingly discuss his widowed mother's failings and his loyalty to her: \"If you love somebody, you wouldn't leave them even if they treat you badly. Do you understand? I don't hate my mother. I hate what she's become. I hate her illness.\" When Marion suggests putting Mrs. Bates \"someplace,\" meaning an asylum, Norman lashes out: \"Have you ever seen the inside of one of those places? The laughing, and the tears, and those cruel eyes studying you?\" (Apparently he has.) He sees his mother's disease as a facet of her quirky humanity: \"It's not like my mother is a maniac or a raving thing. She just goes a little mad sometimes. We all go a little mad sometimes,\" he says, and asks his visitor, \"Haven't you?\"\n\nNorman went a little\u2014a lot\u2014mad long ago, when he killed his mother after she told him she was marrying another man, effectively ending her exclusive relationship with her son. (He also murdered the interloping man\u2014a casual casualty of his envious wrath.) Now, briefly, he has connected with Marion, who, on the run after stealing $40,000 from her boss, privately resolves to return home. She won't get there because, having shared a sandwich and a soulful chat with Norman, she just graduated to number one on Mother Bates's to-kill list. (She is collateral damage of the jealous-mother side of Norman.) But this man still loved the thing he killed. To keep Mother near, he husbanded her corpse and taxidermized it, wore her dress, spoke in her voice and, when Marion took a shower, became his vengeful mom. The psychiatrist: \"He was never all Norman, but he was often only Mother.\"\n\nPsycho eventually devolved into a franchise: three sequels, all starring Perkins, then Gus Van Sant's shot-by-shot 1998 remake with Vince Vaughn, and now an A&E series, Bates Motel. In this origins story, which imagines how mother and son constructed the cage they can never crawl out of, Norma (Vera Farmiga) fiercely shelters and dotes on the seventeen-year-old Norman (Freddie Highmore), doing her best to annihilate all pretty girls who might distract him from her love. The Hitchcock film, until its last scene, explains little about Mrs. Bates and shows less. The Master of Suspense would never tip his hand about a movie mystery. But the audience learned all it needed to know about Mother from her nagging and knifing, and from the fear, love and madness in Norman's eyes.\n\nA mean mother and the weak son who takes postmortem power from her: that was Psycho. All the crimes could be attributed to natural, if creepy and twisted, motives. But in the Vietnam years\u2014when, not to overstate the case, everything in popular culture changed\u2014upscale horror films found a new explanation for a son's or daughter's infernal streak. The root of all evil shifted from the natural to the supernatural, from the secular to the religious. Could it be . . . Satan?\n\n\"What Jesus was to the 1950s movie epic,\" wrote Roger Ebert in his review of The Omen, \"the devil is to the 1970s.\" In that film and two important predecessors, a child from hell had a decent earthly mother. Lucifer, or rather his near relation the antichrist, was the force behind 1968's Rosemary's Baby, filmed by Roman Polanski from Ira Levin's bestseller. Frustrated actor Guy (John Cassavetes) makes a deal with the devil: get me the starring role in a play and you can have Satan impregnate my wife, Rosemary (Mia Farrow). By the merest chance, some of Guy's neighbors in their new Central Park West apartment house are members of a coven who drug Rosemary on the night the Horned One will debauch her. She had planned dreamily for her first child, but not This One. At the culmination of her arduous pregnancy, when Rosemary first sees her demon baby, a small smile wreathes her face, as if she believes that a good mother can handle a difficult child. Adrian may be Satan's son, but he will always be Rosemary's baby.\n\nRosemary's Baby, 1968: Mia Farrow, impregnated by the devil, ponders weighty issues.\n\nPregnancy and delivery are just the first two traumas mothers endure. A dozen or so years after, they must monitor the child's volcanic changes of body and mood, otherwise known as puberty. In the 1973 film The Exorcist, directed by William Friedkin from William Peter Blatty's novel and screenplay, single mom Chris MacNeil (Ellen Burstyn) notices that her daughter Regan (Linda Blair) is suffering from even more troubling symptoms: she spits out obscenities, causes her bed to shake and has traded in Captain Howdy, her imaginary friend from childhood, for a demon named Pazuzu. Chris can't be the first fretful mother to say of her twelve-year-old, \"That thing upstairs isn't my daughter.\" Regan's, though, is a rarer case: not of rambunctious hormones but of satanic possession. The agnostic mom must brush away sensible skepticism and employ two Catholic priests (Jason Miller and Max von Sydow) who specialize in exorcism.\n\nThe first horror movie to be nominated for the Best Picture Oscar, with Burstyn, Miller and Blair nominees in the acting categories, The Exorcist was a popular smash\u2014ninth on the all-time list of real-dollar box-office grossers. The movie earned its notoriety from its high fright quotient and from the obscenities that the demon expels through Regan (euphemized in the first season of Saturday Night Live as \"Your mama sews socks that smell!\"). But at its tremulous heart, this is a love story about a mother who will try anything, beyond science or sense, to rid her child of the attitudes, the disease, the demons that have seized her.\n\nLee Remick, that glistening American beauty, and movie patriarch Gregory Peck: how could they be the parents of the antichrist? Through some strenuous plot exertions by David Seltzer in his original screenplay for the 1976 film The Omen. Katherine Thorn (Remick) gives birth in Rome to a son who soon dies. To secure her emotional stability, Katherine's wealthy diplomat husband Robert (Peck) follows the suggestion of a local priest and adopts the child of a woman who gave birth that same night. Bad idea for Robert, smart for the movie, since the boy, Damien (Harvey Spencer Stephens), is the Book of Revelation's jackal-born antichrist, complete with a retinue of enabling, infernal nannies. One of these handmaidens hangs herself from the Thorn roof; another, Mrs. Baylock (Billie Whitelaw), shows up to comfort the parents and raise the little one to his prophesized stature: \"Have no fear, little one. I am here to protect Thee.\"\n\nThe Exorcist, 1973: Ellen Burstyn tries to soothe her sweet, Satan-possessed daughter, Linda Blair.\nAnd Damien is there to rid the world of Robert and Katherine\u2014his first step to ascending the apocalyptic throne. He bangs his tricycle against a stepladder Katherine is perched on, causing her to miscarry the child who might have been a nuisance or a rival. As Katherine recuperates, she is pushed out of a high window by Mrs. Baylock, who must think of herself as the true mother Damien never had. And when Robert resolves to kill his adopted son, the son wins. The surprise of director Richard Donner's stolid, solid film was the demise of the parents who served as audience surrogates. That innovation proved a prophecy: from then on, stars would be less important than franchises. With The Omen on its way to becoming a trilogy, Peck and Remick, and William Holden and Lee Grant in 1978's Damien: Omen II, were disposable commodities, as was the time-honored notion of heroic mothers who went through hell to nurture a better world. In sequels, only the antichild need survive.\n\nStephen King is the Oliver Sacks of horror fiction. As Sacks has documented unusual cases of people with neurological disorders that can seem like gifts, so King creates ordinary people blessed or cursed with extraordinary abilities: the girl with pyrokinetic powers in Firestarter, the death-row inmate with the gift of healing in The Green Mile. In his first published novel he related the story of a teen girl's telekinesis, triggered like a mega-explosion of puberty in the high school shower. The book already bore kid-sister similarities to Norman Bates and Psycho. And when Brian De Palma, Hitchcock's most persistent imitator, directed the 1976 movie of Carrie, he underlined the connection by changing the girl's Thomas Ewen Consolidated School to . . . Bates High School.\n\nPoor Carrie (Sissy Spacek) suffers vicious taunting from her classmates, but her first and final torturer is her mother, Margaret (Piper Laurie), an evangelical kook as virulent as Mrs. Bates. Foregrounding the mother-daughter antagonism, and pushing their final confrontation to the film's climax, De Palma and screenwriter Lawrence D. Cohen fashioned the most vivid specimens of a possessive parent with murderous intent and a meek child driven to revenge.\n\nCarrie has always been a reproach to her mother: Margaret's late husband, with whom she had \"lived sinlessly,\" got drunk one night and had sex with her, and, even worse, Margaret says, \"I liked it!\" Carrie's existence is a constant reminder of that moral crime to a woman who believes that religion is \"spreading the gospel of God's salvation through Christ's blood\" but that \"the Lord visited Eve with the curse, and the curse was the curse of blood.\" Carrie's first menstrual period (which Margaret never prepared her for) marks the visitation of that curse on the next generation. Margaret regrets having brought Carrie into the world and, at the end, tries to take her out of it, which triggers the girl's last violent eruption of telekinesis. Yet Carrie feels a tenderness for her mother; her final impulse is to save her. This important gesture is missing in the inferior 2013 remake starring Chlo\u00eb Grace Moretz and Julianne Moore, where horror-film vengeance overcomes the love for a deranged mother.\n\nCarrie, 1976: Blaming her daughter, Carrie (Sissy Spacek), for all sins of the flesh, Margaret White (Piper Laurie) prepares to exact some Old Testament retribution.\n\nMothers may lurch into madness from hating their children or from loving and losing them. In Wes Craven's The Last House on the Left (1972), a kind of slasher remake of Ingmar Bergman's The Virgin Spring, a husband and wife, upon learning that the four strangers staying the night have slaughtered their daughter, determine to take grisly revenge. Sean S. Cunningham, the producer of Last House, then borrowed from Psycho for his Friday the 13th franchise. Jason Voorhees, the hockey-masked angel of death, was not the killer of the Crystal Lake camp counselors in the original 1980 Friday film. His mother, Pamela (Betsy Palmer), had blamed the camp for the death by drowning of her teenage son twenty-three years before and came back to massacre the next generation of counselors. In the sequels, Jason, revived by the miraculous science of Hollywood greed, did his own dirty work. But the 2009 reboot begins with the boy witnessing his mother's beheading after her murder spree. Decades later, Jason (Derek Mears) returns to kidnap a girl, Whitney (Amanda Righetti), who looks just like Pamela\u2014as if Norman Bates had found a living replica of Norma. Whitney, no fool, pretends to be Pamela, distracting the smitten Jason long enough to eviscerate him with his own machete. Son and \"mother\" lock one last time in intimate enmity.\n\nAt the heart of these films is a parent's grief at the loss of a child. The old are meant to die, the young to live. A child's death upends and outrages that natural order, leaving its gravest mark on the woman who bore and raised the child. A mature mother is expected to deal with it, tend the emotional wound until, with time, scar tissue forms. She may even take pride in her children's sacrifice, as Alleta Sullivan (Selena Royle) did in The Fighting Sullivans (1944), after all five of her sons were killed together at Guadalcanal. But an unstable mother may never recover from the signal atrocity of her child's death and may choose a more drastic remedy: evening the score through the catharsis of violence. If she did not love and grieve so fiercely, she would not act so furiously. Such a mother is the patron demon of horror films\u2014though they usually spend less time probing the inconsolable ache than reveling in the repellent spectacle. Melodrama reduces sad moms to mad moms, and over the movie decades their march has grown to parade proportions.\n\nTwo of the most popular, profitable movies of 2013 unleashed the ancient spirits of killer moms to haunt modern families, and in each film, an outside mother figure intervenes, confronting evil with her own surprising strength. In Andr\u00e9s Muschietti's richly atmospheric Mama, Annabel (Jessica Chastain) realizes that a maleficent force has claimed the two young nieces of her boyfriend. The ghost, whom the girls call Mama, was a nineteenth-century woman, Edith Brennan, sent to an insane asylum, her only child given to nuns. She escaped the asylum, retrieved her baby and, pursued by the law, jumped off a cliff to her death. Not realizing her infant was snagged on a tree branch and saved, Edith has taken Annabel's nieces as living avatars of the child she thought dead. Annabel must summon her own protective maternal instincts to try prying the girls from Mama's clutches.\n\nThe malignant force in director James Wan's The Conjuring is another nineteenth-century spirit: the witch Bathsheba, who slaughtered her children and, before killing herself, laid a curse on anyone who would occupy her Rhode Island home. In the 1970s, when the Perrons, Carolyn (Lili Taylor) and Roger (Ron Livingston), unwittingly move in with their five daughters, they sense Bathsheba's wrath and call on two real-life ghostbusters, Lorraine (Vera Farmiga) and Ed Warren (Patrick Wilson), famed for their exorcism of a Long Island house that inspired the 1979 film The Amityville Horror. Bathsheba soon co-opts Carolyn's will, forcing her to attempt killing her daughters, and Lorraine must find a way around the witch to reach the good mother she hopes Carolyn still is.\n\nA huge critical and popular hit, The Conjuring plays it straight. Like Mama, it abjures CGI gimmicks and instead weaves an ominous mood out of long takes, astute performances from splendid actors\u2014especially Farmiga, taking a break from Norma Bates to play a mother figure who is savior, not corrupter\u2014and that most terrifying of aural effects: silence. Both Mama and The Conjuring ignore the more lurid Psycho imitations of the past half century and return to the pristine Hitchcock model: dramatizing the spell that the dead cast on the living, and a clinging mother on the children she left behind. \n\n### On Being a Mother and Actress\n\n\"Ahhh . . . a daughter of great fortune!\" said the mysterious tea leaf reader at the Russian Tea Room in New York City as she looked into my eyes. I will never forget that statement, made several years prior to the birth of my beautiful daughter, Melanie Griffith, at Doctors Hospital in New York.\n\nWhen Melanie was put into my arms, I told her she was beautiful and that she was going to have a very special life. That phrase from the tea leaf reader has often proven to be true. Even as a child, Melanie was giving, thoughtful, funny, sensitive\u2014loved animals and was always so kind and loving to them. She began displaying her independence and self-assuredness around age one, liked to mimic me and was always interested in what I was doing. She loved books; she still does. We loved shopping; we still do. She loved playing with makeup; we still do.\n\nHer father, the late Peter Griffith, and I divorced when she was two years old. I was a working mom\u2014as a fashion model with the Eileen Ford Agency, later doing TV commercials, the residuals from which made our lives financially secure. It was difficult at times, but we learned to make it work. Melanie's nanny, the late Josephine Milton, was a good teacher to Melanie and they liked each other, which made it much easier for me as I would so have loved to be with Melanie all the time. All of those feelings strongly made decisions for me. By the time Melanie was four, I felt we should have a house where she could just say, \"Mommy, I'm going out to play,\" which wasn't possible living in a New York City apartment. So all of us packed up\u2014Melanie, me, Josephine, the puppy, the kitty\u2014and off we flew to Los Angeles, where I rented a wonderful home in Westwood.\n\nI thought my career as a fashion model and in commercials would go on as it had in New York. But it didn't. I was worried. Then, on Friday the thirteenth of October, 1961, along came the call from an executive at Universal Studios asking if I was the woman in the Sego Pet Milk commercial. I was. A few days later I was under contract to Alfred Hitchcock, though he had seen only my reel of about fifteen commercials and my book of fashion photos. I was asked by the agent at MCA to read the contract carefully, and, if I approved of it, to sign it, and we would then go to the studio to meet Mr. Hitchcock! I could hardly wait to get home and tell Melanie we were going to be all right. Our lives had changed.\n\nAt the time, children weren't as welcome on film sets as they are today, but Melanie was allowed to be on the set of The Birds (1963) to meet Mr. Hitchcock, Rod Taylor, Suzanne Pleshette and Jessica Tandy. Then came Marnie (1964), another Hitchcock film, so Melanie met Sean Connery, Diane Baker and Louise Latham.\n\nMy real-life role as Melanie's mom had made me more aware of the complexities of Marnie and the complicated life she had experienced. All life situations come to aid you in the roles you play.\n\nIt was all very exciting, on the surface. I never talked to anyone but my sister Patty about the difficult situation I was having at the studio. By the end of Marnie I ended the relationship with Hitchcock. I demanded to be let out of my contract, but he refused to let that happen. He said he would ruin my career, and he did. He continued to pay me for almost two years, turning down roles offered to me, saying, \"She isn't available.\"\n\nLuckily, I received a call from Charlie Chaplin to join Marlon Brando, Sophia Loren and Charlie's son Sydney in A Countess from Hong Kong (1967). So off we went to London. Melanie had a really wonderful time with Sophia. That amazing lady took Melanie under her wing and they were inseparable. I could see Sophia would make a really caring, devoted mother, and later she did. We love Sophia.\n\nAs a mother, I probably should have suspected that all of these experiences would encourage Melanie to become an actress. As years went by, she became more beautiful by the minute. Soon she was cast in big films, one after the other. The most important in my eyes was Working Girl (1988), for which she earned an Academy Award nomination for Best Actress. I believe Melanie's role as a real-life mother gave her so many acting tools to excel in scenes with children, as is clear in her films Milk Money (1994) and Crazy in Alabama (1999), featuring her real-life children. Melanie is the most creative woman I have ever known, and I am so proud of her for her honesty, her bravery and her capacity to love. She is also the best mother to my three beautiful grandchildren!\n\nBless my \"daughter of great fortune\"! I love her more than my next breath. And a great tip of my hat to that mystical tea leaf reader. She had it so right!\n\n\u2014Tippi Hedren\n\nClose Encounters of the Third Kind, 1977: Melinda Dillon and her four-year-old son (Cary Guffey) who talks to aliens.\n\n## SCI-FI MOMS\n\n* * *\n\nThey face down aliens, benign or devouring, to protect their kids.\n\n\"Oh, come on,\" says Sarah Connor, a lonely L.A. waitress who's just been told she is destined to give birth to a child who will save the world. \"Do I look like the mother of the future?\" She does if she is the heroine of a science-fiction film, a genre that turns the impossible into the plausible. Sci-fi typically launches muscular guys on a mission to conquer the solar system through superior weaponry and battle skills. But in some of the finest examples, the hero is a woman: a mother-to-be like Sarah in The Terminator, a single mom in Close Encounters of the Third Kind, a woman warrior who discovers the mother within her when she defends an orphan girl in Aliens. In the Superman reboot Man of Steel, she is the caring adoptive mom who instills the finest American values in an alien boy named Clark Kent.\n\nIn several of the films, humanity makes contact with the metaphorical divine; science-fiction writers are as fond of Jesus analogies as horror writers are of Satan figures. But all of these mothers show how caring for children can contribute to saving the planet.\n\nTwo events in the late 1940s cued science fiction's graduation from the pulp magazines to the movie screen: the onset of the Cold War, in which the U.S. and the USSR became global rivals armed with atomic and hydrogen bombs, and the spreading stories of unidentified flying objects\u2014flying saucers\u2014in America's skies. If we weren't going to die in a nuclear Armageddon, or if our small towns and coastal cities didn't face destruction by insects or lizards that A-bomb fallout had irradiated into giant monsters, then we might be invaded or annihilated by evil spacemen! Dozens of no-budget movies throughout the fifties energetically exploited this nexus of popular fear. But among the earliest A-budget sci-fi films was director Robert Wise's The Day the Earth Stood Still (1951), which imposed both a liberal and a biblical agenda on this nervous planet, while leavening the doomsday message with the healing touch of a mother and son.\n\nFrom a spaceship that lands in Washington, DC's President's Park comes Klaatu (Michael Rennie), a human-looking emissary from a more advanced species than ours, and his oversize robot Gort. He says he has come in peace, but a nervous U.S. soldier shoots him. Escaping from a military hospital, Klaatu assumes the pseudonym \"Mr. Carpenter\" and takes lodging at a boardinghouse, where he befriends war widow Helen Benson (Patricia Neal) and her son, Bobby (Billy Gray). Bobby takes his stately guest to the Lincoln Memorial and to the home of a world-renowned scientist the boy happens to know. During a global shutdown of electrical power\u2014the half hour the Earth stands still\u2014Klaatu confides his identity to Helen and says that, should he be apprehended, she must sneak onto the spaceship and give Gort this message: \"Klaatu barada nikto.\" To save the world, he trusts not in government officials but in a mother with a kind face and an open mind.\n\nBehind Bernard Herrmann's eerie theremin music and the pulp poetry of a robot carrying a pretty woman into a spaceship, The Day the Earth Stood Still is a parable of Christ returning to Earth with an apocalyptic warning. Adapting Harry Bates's 1940 story \"Farewell to the Master,\" screenwriter Edmund H. North turned Klaatu into the alien Messiah. His Earth name is Carpenter (Jesus's trade); he dies and rises again; and like so many movie Christs, he has an elegant bone structure and a posh English accent. He also befriends a woman whom others would ignore: Helen is a sinless Mary Magdalene. When her boyfriend Tom (Hugh Marlowe) gets jealous and informs the government, Helen breaks off their relationship. She presumably kept Tom around to be a father figure to Bobby. Now the boy has the ultimate role model: God the Son. But Klaatu's final message carries some of the Old Testament God's severity. All nations must live in peace, he proclaims. But if our military belligerence extends into outer space, then robots like Gort will destroy the Earth. \"The decision rests with you.\" In other words, try to be as peaceful as we, your superiors, are\u2014or we'll kill you.\n\nSci-fi mothers often found themselves drawn to celestial powers. In Steven Spielberg's Close Encounters of the Third Kind (1977), the mission of single mom Jillian Guiler (Melinda Dillon) is simply to find her missing four-year-old Barry (Cary Guffey). First he wanders to a hillside where strangers have convened to hear a plangent astral melody; then he is abducted\u2014in fact, briefly adopted\u2014by aliens, propelling Jillian and fellow searcher Roy Neary (Richard Dreyfuss) on a trip that culminates in the first official meeting of humankind and extraterrestrials. Barry has hitched a ride on a starship, to be returned unharmed to his mother. This vision of alien benignity pays heartfelt homage to the spirit of early Disney features, not only in its use of the Pinocchio song \"When You Wish Upon a Star\" but also in its childlike belief in the magic of movies and in the precious link between mother and son. Spielberg built on this domestic innocence in 1982's E.T. the Extra-Terrestrial, where Dee Wallace as the divorced mother is the top-billed performer. The story, though, is really about her boy Elliott (Henry Thomas) and his very special pal\u2014another godlike being who befriends an anxious mother's sensitive son.\n\nE.T. the Extra-Terrestrial., 1982: Suburban mom Dee Wallace and daughter Drew Barrymore are witnesses to the closest encounter of all.\nThe New Woman meets the Man of Iron in The Terminator. A humanoid robot (who but Arnold Schwarzenegger?) has taken a trip back from the mid-twenty-first century to the movie's present time (when but 1984?) to try to reverse the history of the future. A man named John Connor is destined to lead the survivors of a nuclear war to victory over evil machines like Arnold\u2014if a woman named Sarah Connor (Linda Hamilton) lives long enough to give birth. While the automaton Arnold goes on his mission to perform a \"retroactive abortion,\" another time traveler, Kyle Reese (Michael Biehn), follows him to save John's prospective mother and terminate the Terminator. Aside from its kick-ass thriller energy, James Cameron's movie is a hip retelling of the Annunciation: Sarah is a secular Virgin Mary, John is her divine son and Reese is the messenger angel sent to impregnate Sarah with the holy word. Hamilton imbues Sarah with an indomitable maternal protectiveness of the child she may not as yet have conceived. The New Testament vibe continues in Cameron's 1991 sequel Terminator 2: Judgment Day, which sends Sarah and the teenage John (Edward Furlong) on the sci-fi equivalent of the Holy Family's flight into Egypt.\n\nThe Terminator, 1984: Waitress Sarah Connor (Linda Hamilton) asks, \"Do I look like the mother of the future?\"\n\nAliens, 1986: A devoted surrogate mom (Sigourney Weaver) defends little Newt (Carrie Henn) against one big bad mother.\nHowever odd it seems to propose the five-times-married Cameron as a feminist filmmaker, he has filled almost all his stories (The Abyss, True Lies, Titanic, Avatar) with strong, or at least headstrong, women. In Aliens, the 1986 sequel to Ridley Scott's 1979 sci-fi horror thriller, Cameron set up the ultimate fantasy confrontation between two righteous single mothers: the earthling heroine Ripley (Sigourney Weaver) and a mammoth bug\u2014the matriarch of the creatures killing off the Sulaco's crew members. In the first film, Ripley had shown protective affection only for her cat, Jones. Now she has taken maternal responsibility for Newt (Carrie Henn), an orphan who tells Ripley, \"My mommy always said there were no monsters, no real ones. But there are.\" The main monster is the alien queen, on a mission to protect her slavering, devouring and, as she sees it, endangered young. When the queen goes for Newt, Ripley slips inside the exoskeleton of a forklift power loader to wage war, one mother against another. When she saves and hugs Newt, the girl calls her \"Mommy.\"\n\nRipley, a character that Weaver puckishly nicknamed \"Rambolina,\" applies mother wit as well as a warrior's will to defeating her giant-insect rival. That combination makes her the definitive heroine in science-fiction action pictures. In an age that rewards strength over grace, let there be women as strong as Ripley. May homeless children have no less determined an adoptive mother; may extraterrestrial predators meet no less wily an antagonist. Trust moviegoers to detect the glamorous resolve beneath the smudges and sweat on Ripley's face and the feral humor in her challenge to Big Mama Alien: \"Get away from her, you bitch!\"\n\nIn director Zack Snyder's Man of Steel (2013), the twelve-year-old Clark Kent (Dylan Sprayberry) saves a school bus from disaster and, more horrifying, discovers he has X-ray vision that gives him an inside look at death; it's like the most violent onset of puberty. Understandably traumatized, he locks himself in a Smallville school closet. His mother Martha (Diane Lane) arrives, but the boy is still empowered by panic: he turns the outside doorknob glowing hot, until Martha's calming words about his special nature reduce his fears. For Clark, this episode provides a revelatory lightning flash of his Otherness.\n\nBut the parents who found him as an infant in a spaceship have known from the start that he's different: he is Kal-El, a superior, indeed supreme being, sent from another planet by his loving parents Jor-El (Russell Crowe) and Lara (Ayelet Zurer). Martha and her husband, Jonathan (Kevin Costner), have decided that the best way to raise this superman is as a normal American kid. Under their gentle tutelage, Clark (played as an adult by Henry Cavill) will learn to reconcile the Krypton divinity of his nature with the Kansas humanity of his nurture.\n\nThis movie takes its cue from Bryan Singer's 2006 film Superman Returns, which posited our hero as the Christian God come to Earth to save humankind: Jesus Christ Superman. As Man of Steel screenwriter David S. Goyer noted, \"We didn't come up with these allusions of Superman being Christ-like. That's something that's been embedded in the character from the beginning\" (since his 1938 debut in Action Comics). Goyer goes further, giving the character a backstory reminiscent of the Gospels: the all-seeing father from afar (plus a mother); the Earth parents; the ascetic wandering in his early maturity (forty days in the desert for Jesus, a dozen years in odd jobs for Kal-El); his public life, in which he performs a series of miracles; and then, at age thirty-three, the ultimate test of his divinely human nature. \"The fate of your planet rests in your hands,\" the Holy Ghostly Jor-El, in one of his frequent postmortem visits, tells his only begotten son. You could call Man of Steel the psychoanalytical case study of a god-man with a two-father complex.\n\nBut whereas the Gospels spent little space on Jesus's early years, Man of Steel, being an origins story, devotes its first hour or so to demonstrating that Kal-El\/ Clark is the sum of the love of his two sets of parents. His birth father and mother sacrificed themselves to give him life away from their dying planet; his Earth mother and father fill him with sensible wisdom. When the nine-year-old Clark worries that \"the world's too big,\" Martha expertly comforts him: \"Then make it small. Focus on my voice. Pretend it's an island out in the ocean. Can you see it?\" And the boy, soothed and enlightened, says, \"I see it.\" Lane, an uplifting presence in movies since her debut at fourteen in 1979's A Little Romance, plays Martha as grave, generous and ferociously protective of her boy, this otherworldly treasure and responsibility. At the climax, after Clark has singlehandedly repelled an attack on Metropolis, Martha displays a mother's abiding concern for her son when she asks, \"What are you going to do when you're not saving the world?\" (Answer: Go to work at the Daily Planet.) He may be Superman, but he will always be her baby.\n\nMan of Steel, 2013: Even Superman (Henry Cavill) needs an earth mother (Diane Lane).\n\nMother Wore Tights, 1947: Bette Grable and Dan Dailey as the showbiz parents of Mona Freeman.\n\n## SHOWBIZ MOMS\n\n* * *\n\nTensions at home for ladies in the limelight.\n\nIt's said that everyone has two jobs: her own and show business. Such is the proprietary spell that popular entertainment casts on the mass audience. But when a woman's main job is performing under the spotlight, managing her family can be a burden for all concerned. Movies about showbiz moms detail the grind and the glory, while touching ever so lightly on the social significance of these pioneer working women.\n\nIn the 1920s, for example, only one in four women was employed outside the home\u2014usually either in subordinate (secretarial) roles or in positions (nurse, teacher, maid, waitress) that extended the traditional role of motherhood into the workplace. If any job allowed women a chance at equality, even supremacy, it was acting. Ladies of the stage and then the screen became among the world's most famous, loved and desired figures.\n\nBeing adored, and sustaining that popularity, was a full-time job. A movie actress might have a six a.m. makeup call; she'd be on the set when she could be driving her daughter to school, and exhausted by early evening, when the parent-teacher conference was scheduled. The life of a stage performer often required living out of suitcases; home was a series of hotels or boardinghouses; showtime for her was bedtime for her kids. It's appropriate that the name of the definitive musical about a showbiz mother and daughter was Gypsy\u2014not just because Gypsy Rose Lee was the stripper nom de plume taken by Mama Rose's daughter Louise, but also because women in vaudeville and stock companies were forever on the move. Like it or not, they had the gypsy in their souls.\n\nSo Mother Wore Tights in a vaudeville act with her husband, and when she went back on the road with him after twice giving birth, she left her daughters in the care of their grandmother. Desertion? No: gamely, and gamly, supporting her family the only way she knows\u2014for Myrtle McKinley Burt is played by all-American pinup girl Betty Grable (with chipper Dan Dailey as her husband, Frank) in the 1947 Fox musical, set in the early twentieth century and based on Miriam Young's rosy reminiscence of her song-and-dance family. The only agitation arises when the elder daughter, Iris (Mona Freeman), falls in love with a well-bred collegiate and is briefly embarrassed that her parents will be performing nearby. Chagrin is fleeting: the young man loves Myrtle as much as her audiences do, and Iris ultimately follows Mother's example by getting married and going onstage.\n\nApplause, 1929: Burlesque matron Helen Morgan (far right) titillates the crowd but shocks her prim daughter.\nA teenage girl could accept a mother in vaudeville. What of a mother in burlesque? In Rouben Mamoulian's Applause (1929), one of the first talking pictures to plunder the full cinematic resources of silent films, heavyset chorines shake their stuff onstage for the lowlifes in the seats. The headliner, Kitty Darling (Helen Morgan), is a true trouper: she gave birth to her daughter April one night directly after a performance. Then she sent the child to a convent school, far from the seedy luminescence of Manhattan fleshpots. When April (Joan Peers) is seventeen, she visits New York and is ushered into Kitty's theater, where she sees what her mother does for a living, and mortification streaks her face like a tragic mask. Can it get worse? It can and does. The man Kitty has married to give April a father figure assaults the girl with kisses and groping, and insists that she join her mother's tawdry act. April refuses, until the night Kitty dies from taking poison, and April goes on in her place\u2014briefly, before running off with a decent guy who will rescue her from the grimy business of show.\n\nMorgan, the torch singer who starred as Julie in the original 1927 Broadway production of Show Boat (and would reprise her role in James Whale's 1936 film version), was only twenty-eight, nine years older than Peers, when she made Applause. Yet the star's alcohol abuse added a couple of decades to her appearance. She is no pert twenties flapper; she's all flapped out. When Kitty struts onstage, in a spangled costume open at the front to reveal a tiny brassiere, she almost solicits the insults\u2014\"They oughta auction off that faded old blonde!\"\u2014shouted by the customers. She endures these leers and Bronx cheers to give the daughter she cherishes a better life than hers. If only you could realize that I'm abasing myself for you, dear: that was the message of so many showbiz-mother films, from Applause to Blonde Venus . . .\n\n. . . where Mother wears a gorilla costume. Marlene Dietrich was an icon of Teutonic glamour, whether she performed in tuxedos, tights or, as in this 1932 drama, ape couture, to the tune of \"Hot Voodoo,\" backed by a dozen African-American chorines. As with Kitty in Applause, Helen Faraday is working onstage less for the glory than for her family: she must support her chemist husband Ned (Herbert Marshall), who has suffered radium poisoning, and their young son, Johnny (six-year-old Dickie Moore). To raise more money for Ned's treatments she rents herself out to millionaire Nick Townsend (the young Cary Grant), and when the cured Ned returns to discover her infidelity, she flees with her son. The boy loves his mother, though their fugitive life propels them into a Depression-era social spiral, from swank dives to farmhouse to flophouse. They are apprehended, and the boy is taken by his father, who tells Helen, \"Stay away from Johnny, for good. Give him a chance to forget you. That's the only way you can be a good mother to him now.\"\n\nBlonde Venus, 1932: Marlene Dietrich dallies with Cary Grant to support her son, Dickie Moore.\n\nDietrich's seven films for director Josef von Sternberg established her cool allure as a smiling goddess who made her body available to many men, her heart to few. Blonde Venus domesticated Dietrich, making her a loving wife and mother\u2014a woman who betrayed her husband to save his life, and who kidnapped her son to nurture him; between her nightclub shows, she teaches him the alphabet. Oddly, erotic passion informs neither Helen's marriage to Ned nor her affair with Nick. (We repeat: the young Cary Grant!) Her most intense and playful emotional relationship is with Johnny, whom she cuddles in a hayloft, bathes and kisses . . . bathes with kisses. In a life on the run with his mother, the lad finds adventure: \"I hope they never find us.\" And when Helen finally comes home to Ned, Johnny stage-manages their reconciliation. \"Aw, you're not doing it right at all,\" he says, playfully pouting. \"You're supposed to kiss each other.\" Like a kindergarten Sternberg, Johnny is directing his parents to their happy ending.\n\nMothers, the true auteurs of the children to whom they give birth, tend also to be their directors. And if a woman isn't a stage or screen star, perhaps she can guide her child to the fame that life denied her. \"You are my daughter and you can become an actress,\" says mama Maddalena in Luchino Visconti's Bellissima (1952), adding, \"I could have done it myself if I'd wanted to.\" No matter that the open casting call at the Cinecitt\u00e0 studio is for a girl eight to ten, and that tiny Maria (Tina Apicella) is barely six\u2014for Maddalena is played by Anna Magnani, the great Earth Mother of Italian cinema in Roberto Rossellini's Open City and The Miracle, and Pier Paolo Pasolini's Mamma Roma. Who can stop this cyclonic force of nature from securing the ing\u00e9nue role for her daughter? Not her exasperated working-class husband, nor anyone connected with the film project\u2014nor even Maria, a shy sweetie with no perceptible ambition to see her name in lights. For Maddalena, stardom seems as close as the outdoor movie theater next to her Rome tenement. Some night, she hopes, little Maria will be a giant light on that screen.\n\nAt Cinecitt\u00e0, Maddalena meets Iris, a lovely young woman who appeared in a few films but now can get movie work only as an assistant editor. (Liliana Mancini, the actress playing this role, endured the same career trajectory in her own life.) \"Give up your dreams,\" Iris advises all aspiring performers, \"and stick to a real job.\" A flicker of resignation briefly creases Maddalena's face when she sneaks into a projection booth and overhears the crew making jokes about her daughter's screen test\u2014before she assaults the director with an impassioned aria about the great little actress he is ignoring. In Cesare Zavattini's original script, Maria was denied the role. But such is Magnani's magnificence, as one of the all-time indomitable movie moms, that Visconti decided the only plausible ending was a happy one. Bellissima finally reconciles stardom in movies with a mother's belated understanding of her child's needs. Maria gets the part, and Maddalena turns it down. It's enough that the girl is a star in her mother's eyes.\n\nBellissima, 1952: Soundstage mom Anna Magnani wants her young daughter (Tina Apicella) to be a star, but it's mother who has the star quality.\n\"History,\" Winston Churchill said, \"is written by the victors.\" But the history of showbiz mothers is written by the survivors: their daughters. Occasionally, those recollections are as sunny as in Mother Wore Tights. More often, they brandish an exasperation tinged with affection (Postcards from the Edge) and respect (Gypsy). And sometimes they serve as acts of revenge for a miserable childhood. Thank you, Mommie Dearest.\n\nJoan Crawford won an Oscar for Mildred Pierce as the selfless mother of a rancid child. But at the B-movie end of a legendary career, she devolved from screen queen to scream queen by headlining a series of tawdry psychological thrillers. In the first of these, What Ever Happened to Baby Jane? (1962), she got to swap torments with another Warner Bros. leading lady, Bette Davis. In two others, Strait-Jacket (1964) and Berserk! (1967), the Crawford character is suspected of violent murders that turn out to have been committed by her deranged daughter. The reason, in Berserk!: years ago, Mother had ignored her little girl, so the grown daughter (Judy Geeson) is getting close to Mom by killing off the competition.\n\nChristina Crawford, whom Joan adopted in 1940 after her divorce from Franchot Tone, certainly wished she had received less attention from Mommie dearest. In the 1981 movie of Christina's memoir, Joan (Faye Dunaway) is both the apotheosis and the parody of the wicked mother figure. She treats the girl (played by Mara Hobel as a child and Diana Scarwid as an adult) like a scullery maid; she demeans her, beats her, nearly chokes her to death. No less hurtful is Joan's trick of seeming the victim\u2014\"You love to make me hit you!\"\u2014to a daughter whose fear and devotion she demands in equal doses. When she insisted that Christina call her \"mommie dearest,\" Faye's Joan says, \"I wanted you to mean it.\"\n\nMommie Dearest, 1981: Faye Dunaway as Joan Crawford and Mara Hobel as the actress's adopted daughter, Christina.\nWhether the charges are Bible-true or exaggerated from spite (Christina, who also became an actress, published the book a year after she learned she had been cut out of Joan's will), director Frank Perry's movie lurches between inside-Hollywood expos\u00e9 and a catalog of child abuse, between operatic high camp and a Joan Crawford horror movie. (Joan, in the rose garden: \"Tina, bring me the axe!\") In the infamous scene of Joan whupping the young Christina with a wire coat hanger, Dunaway is photographed from below and in moody lighting as a classic monster from the closet. Unlike many over-the-top performances, this one is not a pleasure but an ordeal to watch\u2014a scary-great turn, up there with Anthony Perkins's in the monster-mother film Psycho. So indelible was the connection of these stars to these roles that they were instantly defined by them, and their careers never quite recovered.\n\nGypsy from its Broadway premiere in 1959, had a more benign effect on starring actresses: it extended their \u00e9clat through middle age and beyond. Ethel Merman created the role of Mama Rose, who shepherds her two daughters through vaudeville until Louise emerges as Gypsy Rose Lee and June as actress June Havoc. Angela Lansbury, Tyne Daly, Bernadette Peters and Patti LuPone headlined Broadway revivals of the classic show by author Arthur Laurents, composer Jule Styne and lyricist Stephen Sondheim.\n\nThis is the primal tale of showbiz striving\u2014bad breaks, no breaks, heartbreak, then the big break\u2014that is also a kind of backstage Gone With the Wind: the period drama of a woman whose hurricane will triumphs over all obstacles and all those she wants to love her. Like a shark, Rose has a single mission: to push her daughters toward the stardom that fate or circumstance denied her. \"I was born too soon,\" she says, \"and started too late.\" And like Charles Foster Kane, she conflates her function as promoter with her prot\u00e9g\u00e9's role onstage. \"We're going to be a great opera star,\" Kane boasted of Susan Alexander. Susan's career flopped, while Gypsy's flourished, allowing Rose to proclaim, \"I always promised my daughter we'd be a star.\"\n\nThe starchy 1962 movie replaced Merman with actual Hollywood star Rosalind Russell, who played Rose as an equally bombastic, slightly more acidic cousin of Russell's Auntie Mame (with Natalie Wood as Louise). It remained for Bette Midler, in the 1993 CBS TV film, to put the definitive balls and verve into the part. In the climactic aria \"Rose's Turn,\" Midler summons the ferocity of an oak-strong mother whose daughters have learned from her and left her. \"Give 'em love and what does it get you? . . . One quick look as each of 'em leaves you!\" Caroming toward madness, Midler's Rose rises to majesty as she gives each line a caress or a curse. She underscores the moral of this \"musical fable\": that in a family of two girls who became famous performers, Mama really deserved top billing.\n\nGypsy 1962: Rosalind Russell as Mama Rose and Natalie Wood as Gypsy Rose Lee.\n\nGypsy, 1993: Everything's coming up Bette Midler!\n\"I was such an awful mother,\" Doris Mann (Shirley MacLaine) says sarcastically to her daughter Suzanne Vale (Meryl Streep), adding, \"What if you had a mother like Joan Crawford or Lana Turner?\" \"These are the options?\" Suzanne replies. \"You, Joan or Lana?\" In Hollywood, kind of. Because Postcards from the Edge (1990) was based on a novel by Carrie Fisher, the writer and actress whose parents were Debbie Reynolds and Eddie Fisher, audiences were welcome to infer it was the inside dish on her movie-star mom. In fact, this is the tale of two people, who happen to be mother and daughter, learning to accept their vast differences in personality. Think of Gypsy siring Terms of Endearment.\n\nThe novel, written in epistolary form, concentrated more on the dark laughter of the rehab clinic. The movie, scripted by Fisher and directed by Mike Nichols, drops the postcards but keeps the edge in its sympathetic, evenhanded portrayal of two women who must fight their addictions: the daughter to hard drugs, the mother to alcohol (though Doris claims, \"Now I just drink like an Irish person\") and both to each other. Neither is the villain or the heroine. Suzanne might love to blame all her woes on her mother, but a wise director (Gene Hackman) gives her some advice that is applicable to all children. \"I don't know your mother,\" he says, \"but I'll tell you something. She did it to you and her mother did it to her and back and back and back all the way to Eve, and at some point you just say, 'F\u2014it, I start with me.' \"\n\nPostcards starts and ends with the family ties of women who get on each other's nerves, like some feuding vaudeville duo, and, despite or because of that abrasion, are great company. Streep, in one of her few daughter roles, catches Suzanne's exhaustion and impatience with a mother who's too much of a kooky character to hate. MacLaine, in a role that Reynolds wanted to play, softens her Terms of Endearment mom with a plethora of frailties. She also brandishes her musical chops with a wonderfully fulsome rendition of Sondheim's Follies song \"I'm Still Here\": \"First you're another sloe-eyed vamp, \/ Then someone's mother, then you're camp.\" In Postcards she is all of these. Better still, she finds an aging woman's tenacious grimace under decades of gamine makeup.\n\nDoris and Suzanne, and MacLaine and Streep, duel to a draw in the titanic battle of mother and daughter\u2014not just in show business clans but often in the lives of people we know\u2014to determine which one is the family's true, incandescent presence. And at the end they realize that a family, like a movie, can have two great stars.\n\nPostcards from the Edge, 1990: Shirley MacLaine and Meryl Streep as a most theatrical mother and daughter.\n\n### The Greatest Mama of Them All\n\nMama Rose inspires all of us whose hearts lie in performing. You don't quit. You don't whine. You just go on, and pretty soon, \"Everything's Coming Up Roses.\"\n\nGypsy is my favorite musical. Every song by Jule Styne and Stephen Sondheim is memorable. It has also given us numerous great tour de force performances. There have been many versions of this musical mother-daughter story, starring the likes of Bernadette Peters, Tyne Daly, Bette Midler. Each has brought varied nuances to the showbiz tyrant who will stop at nothing to achieve stardom for her children. I was always enthralled with Rosalind Russell's brittle film performance. Sure, Ethel Merman owned the Broadway production. She was the original\u2014the barking mama who drove her children to succeed at all costs. We have all come to love and hate her. After all, she was a monster, right? Or was she?\n\nI saw the 1962 film Gypsy (directed by Mervyn LeRoy) many times on television. It seemed to play in heavy rotation with Auntie Mame (1958). I often got the films confused because they both starred Rosalind Russell playing a dysfunctional, kooky showbiz mom or surrogate mom. I loved the theatrical mother she played in Mame and I loved the vulnerability and sacrifice she brought to Gypsy. Rosalind Russell's Mama Rose is the driving force, the beating heart, the blood and sweat of showbizness. She instilled in her children, Baby June and Gypsy Rose Lee, that someday their ship would come in, but before it did they had eight shows a week and two on Sunday, so they had to \"sing out, Louise! Sing out!\"\n\nMama Rose\u2014both the historical woman and the many fictional portrayals\u2014was the ultimate stage mother because she sacrificed the love of her children for the love of the audience. I like to think that a child's responsibility is to come through for his or her parents, to see their frailties and supplement their dreams. Mama Rose loved her children, but she simply loved show business more. Couldn't they forgive her for that? Sure, she did make them do that lousy act with the cow, but to me those two kids just seemed ungrateful. After all, she got them out of burlesque! They were playing the Orpheum circuit! What were they carping about in \"If Mama Was Married\"? If Mama was married, they would never have learned the time step or that \"You Gotta Have a Gimmick\" with those interesting stripper ladies! In short, they wouldn't have made it without their mother's drive and ambition.\n\nMaybe that's what they resented. The symbiotic relationship that drew them together and pulled them apart. Fame.\n\nThe culminating moment in Gypsy is the confrontation between Mama Rose and her elder daughter, now a star, Gypsy Rose Lee. In the film, daughter Natalie Wood, clad in white fur, accuses her mother of driving her and sister Baby June to be successful because she\u2014Mama Rose\u2014never could be. It's the first time you actually see Mama Rose cry. Her years of toil as a stage mother have left her haggard, unsure of who she really is. In the end, she is neither rewarded nor loved for her sacrifice. Both of her children have rejected her. Left alone onstage, she contemplates if it was worth it. And then what does Mama Rose do? She dries her tears and sings the showstopper of all time. Curtain up. Light the lights. It's \"Rose's Turn.\"\n\n\u2014Illeana Douglas\n\nTerms of Endearment, 1983: Shirley MacLaine and Debra Winger swim in the turbulent flow of mother-daughter love.\n\n## A GALLERY OF MODERN MOMS\n\n* * *\n\nIn the last forty years, these very contemporary stars kept the torch of motherhood burning.\n\nForty is a dangerous stage in a film actress's career; fifty could be a death knell. Once Hollywood stardom was gynocentric, but for the last few decades it has been guy-ocentric, allowing male stars to go on exuding their macho musk forever. For actresses, \"mid\" often means \"the end\"; they are discarded, while the latest vixen is promoted. If they find a reprieve, it is usually playing mother roles. That's how Shirley MacLaine has extended her movie career to nearly a half century, how Ellen Burstyn keeps honorably and Emmy-winningly employed forty years after The Exorcist. Sally Field and Meryl Streep have been playing mothers, and earning Oscars for them, since the late seventies\u2014around the same time that Susan Sarandon reaped shock and admiration for her work as a prostitute mom in Pretty Baby. Let the Stallones and Schwarzeneggers go on impersonating surly studs into their Medicare years. These great ladies will take roles that connect with real people on the screen and in the audience.\n\n### SHIRLEY MACLAINE\n\nA Broadway dancer in her teens and a movie star at twenty-one in Alfred Hitchcock's The Trouble with Harry MacLaine spread the charm of a soiled but resolute gamine through a decade of memorable films\u2014Some Came Running, The Apartment, Irma La Douce (with an Oscar nomination for each of these three). Radiating too much independence to be a submissive-daughter type in Hollywood films, she proved in her forties to be a dynamite movie mom. Her facility with both light comedy and dark drama prepared her for the emotional teeterboard of Deedee in The Turning Point (1977), a woman whose daughter's rise in the ballet world tests her decision, when she was young, to give up her career for marriage. MacLaine's delicate equipoise between a mother's pride and a dancer's regret resulted in her fourth Best Actress nomination.\n\nFifth time was the charm, with a win as Aurora Greenway in Terms of Endearment (1983), James L. Brooks's adaptation of the Larry McMurtry novel about a woman who nearly crushes her daughter Emma (Debra Winger) with maternal love. Spanning three decades, this warmly episodic film saunters through Aurora's widowhood, Emma's marriage and the turbulent flow of mother-daughter bonding and bondage. Epic emotions play out on an intimate scale as the two women get in each other's way and heart. Opposing forces of nature, they naturally dominate their men: Jack Nicholson as Aurora's astronaut beau (\"I was just inches from a clean getaway\") and Jeff Daniels as Emma's unworthy husband (\"I mean, who am I if I'm not the man who's failing Emma?\").\n\nAs in 1990's Postcards from the Edge (see the chapter \"Showbiz Moms\"),\n\nMacLaine got the showier role and was showered in acclaim, all deserved. Terms of Endearment delivers an emotional body blow toward the end, when the actress nimbly pirouettes from outsize comedy to subtle pathos and reveals the pain behind Aurora's grand gestures. MacLaine would find use for them thirty years later, as the brassy American mother of Countess Crawley (Elizabeth McGovern) in the British serial drama Downton Abbey and, deglamorized, as Ben Stiller's earthy mom in The Secret Life of Walter Mitty. You needn't be a believer in reincarnation to suspect that MacLaine will go on dancing forever.\n\n### SALLY FIELD\n\nEven as TV's Gidget and the Flying Nun in her teens and early twenties, she was great mother material. The apple cheeks framing an incandescent smile suggested a generosity that Field, in her mature roles, could pass on to her movie children. From her Emmy-winning role in Sybil (1976), where she played a woman who created more than a dozen personalities to erase an abused childhood, she graduated to film stardom, and her first Best Actress Oscar, as a North Carolina textile worker in Norma Rae (1979). A widowed mother of two who cares for her own mother, going deaf from the noise in the mill, Norma Rae realizes, thanks to a New York labor organizer (Ron Liebman), that she harbors the spirit of a heroic maternal figure: Mary Harris \"Mother\" Jones, who helped win livable working conditions for Pennsylvania miners. The adorably feisty Field shows how a woman who never thought herself more than ordinary, and whose prime weekend recreation is soaking her tired feet, can give birth to a passion for social justice.\n\nField earned her second Oscar for Places in the Heart (1984), writer-director Robert Benton's poignant memory film of his own mother in Depression-era Waxahachie, Texas. Widowed when a wandering drunk kills her sheriff husband, Edna Spalding must raise her two young children and bring the family cotton crop to market, helped only by a blind man (John Malkovich) and a black man (Danny Glover). Lending a bit of her autobiography to Edna, Field engenders an aura of communal resolve that prepares the viewer for the final scene: an amazing grace of reconciliation. As calmly resolute as she was in Places in the Heart Field adroitly switched to empathetic agitation in Steel Magnolias (1989) as a woman who must watch and worry as her diabetic daughter (Julia Roberts) risks her life to bear a child. She played another woman with an unusual child as the loving, supportive mother in Forrest Gump (1994). If the IQ-challenged Forrest (Tom Hanks) had the good luck to stumble into every headline event in forty years of American history, it is because his mother honed and home-cooked that Alabama boy's preternaturally sweet soul.\n\nPlaces in the Heart 1984: Widowed mother Sally Field fights to save her farm and raise her two kids (Gennie James and Yankton Hatten).\nThe core of her Mary Todd Lincoln in Steven Spielberg's Lincoln (2012) was less nurturing than nudging: advising her president husband (Daniel Day-Lewis) on political tactics and pleading with him to keep their son Robert (Joseph Gordon-Levitt) from joining the Union Army. \"She was complicated and brilliant,\" Field has said of Mrs. Lincoln, \"and she would not be looked at fondly.\" The actress has given brilliant, often complicated performances over her half-century career. Really, though, what viewer doesn't look at Sally Field fondly?\n\n### ELLEN BURSTYN\n\nAfter purging the devil from your young daughter, in The Exorcist (see the chapter \"Crime and Horror Moms\"), what's a mother to do? Leave your New Mexico home and drive your eleven-year-old kid with the R-rated mouth toward California to pursue your unlikely dream as a singer\u2014and get stuck slinging hash at Mel's Diner. In Martin Scorsese's mother-son road movie Alice Doesn't Live Here Anymore (1974), Burstyn's Alice tried balancing threats with affection, often in a single tirade. When Tommy (Alfred Lutter III) wonders for the zillionth time, \"Are we in Arizona yet?\" Alice explodes into \"If you ask me that one more time, I'm gonna beat you to death,\" then, as if instantly exorcised, adds, \"Just sit back there and relax and enjoy life, huh?\" Monitoring this exchange, any parent (or child) could say, \"Yep, that's me.\" Robert Getchell's screenplay, while nailing the bonhomie of waitresses and acknowledging the violent eruptions of which quiet men are capable, dawdles in a few clich\u00e9s, like the dreamboat (Kris Kristofferson) waiting for Alice in the final reels. Yes, he loves Alice, and he even likes her kid.\n\nAlice Doesn't Live Here Anymore 1974: Ellen Burstyn gets a cold one from her son, Alfred Lutter III.\nAn adventurous actress, Burstyn appeared in a naughty movie version of Henry Miller's Tropic of Cancer the year before breaking out in The Last Picture Show (1971), the Peter Bogdanovich film of another Larry McMurtry novel. She is Lois Farrow, once the reigning beauty of Anarene, Texas, who married a poor boy and \"scared [him] into getting rich.\" Her daughter, Jacy (Cybill Shepherd), who has assumed the crown, figures she can prod the same success out of her beau Duane (Jeff Bridges), but Mom is skeptical: \"You're not scary enough.\" They share something, though: the bed of a local oilman (Clu Gulager). Like mother, like daughter, perhaps even on the same night.\n\nLois was a nun compared to Sara Goldfarb in Darren Aronofsky's Requiem for a Dream (2000). The first line of Hubert Selby Jr.'s source novel\u2014\"Harry locked his mother in the closet\"\u2014gets to the essence of two warring addicts: Sara, the Blanche DuBois or Mary Tyrone of Brighton Beach, and her son (Jared Leto). They're made for each other: Mom swears by amphetamines and TV hucksters; Harry loves heroin and, to buy it, steals her TV set. By the time the crash-dieting Sara starts hallucinating that her refrigerator is clambering through the kitchen to devour her, Burstyn has woven strands of madness into a brave and mesmerizing distillation of paranoia. She takes the viewer on a jolting trip through the theme park called hell.\n\n### SUSAN SARANDON\n\nUtterly, sumptuously at ease under the eye of the camera, Sarandon finds a star's equilibrium between the personality she is and the person she's bringing to the screen. No one else in films manages to be so regal and so egalitarian. From her movie debut in Joe through her early prime in The Rocky Horror Picture Show, Atlantic City, The Hunger and The Witches of Eastwick and up to the four roles across the millennia she played in the Wachowskis' Cloud Atlas Sarandon has been the American cinema's beacon of erotic intelligence: our own Statue of Libertine. She's got the advantage of those expressive orbs; young moviegoers, asked to conjure up the memory of Bette Davis, might say she had Susan Sarandon eyes. But it's her mouth that sets the tone; it seems ever on the verge of a smile, as if she understands that our lives may end in tragedy, but we're myopic if we don't see the fun in it.\n\nThe Last Picture Show, 1971: Ellen Burstyn and Cybill Shepherd in a Prom Queen battle of the generations.\nGravity mixes with the comedy in Sarandon's attitude. She has the range to be big sister (Thelma & Louise) both manager and Madame (Bull Durham) and doting, crackpot mom (Anywhere But Here). She was Ariel, a very earthy sprite, in Paul Ma-zursky's Shakespeare update Tempest. In the past dozen years, older but no less alluring, she has movie-mothered Jake Gyllenhaal (Moonlight Mile) Shia LaBeouf (Wall Street: Money Never Sleeps) Orlando Bloom (Elizabethtown) Rachel Weisz (The Lovely Bones) Liv Tyler (Robot & Frank) Jason Segal and Ed Helms (Jeff, Who Lives at Home) and her own daughter Eva Amurri (Middle of Nowhere). Yet she earned her Oscar playing a nun (in Dead Man Walking) whose faith and spirituality glow like God's love light.\n\nShe boldly redefined the movies' notion of motherhood in Louis Malle's Pretty Baby (1978). Her Hattie was a New Orleans prostitute with a twelve-year-old daughter\u2014Brooke Shields in the flush of her nymphancy\u2014and an ethical obtuseness more shocking than the silk and sizzle of her exposed flesh. (The same year, Sarandon and Shields reunited as American-Romany mother and daughter in King of the Gypsies.) In George Miller's Lorenzo's Oil from 1992, a Sarandon character faces one of her gravest challenges. She and Nick Nolte play a married couple suckerpunched by fate: their son has a dreadful disease, whose incurability the wife is loath to accept. The parents share an intimate closeup, nearly three minutes long, whose focus gradually shifts from Nolte describing the disease to Sarandon's dawning dread as she realizes the consequences. Tears drop simultaneously from both eyes, as if the last of this mother's illusions had been squeezed out of her. It is a devastating scene, played with spectacular subtlety.\n\nWe should also remember Sarandon for an overlooked performance in an underappreciated film: the Wachowskis' Speed Racer (2008). In this technologically precocious fable of the little man fighting the big corporation, Pops Racer (John Goodman) is a mechanic turned car designer and his son Speed (Emile Hirsch) is the youngster ready to win the big rallies against a rigged system. Sarandon plays\n\nMom, the family's emotional center and a font of dewy sagacity. Mom seems utterly at home in the Wachowskis' hallucinogenic reimagining of the 1950s Father Knows Best as a Tex Avery cartoon. And like a good '50s mother, she is her son's biggest fan and the source of his cheerful determination. Of Speed's mastery behind the wheel, she says it is \"inspiring and beautiful, and everything art should be.\" We could say the same about the forty-plus-year career of Susan Sarandon.\n\nLorenzo's Oil 1992 : Susan Sarandon helps research a cure for the rare disease afflicting her son (Zack O'Malley Greenburg).\n\nThe Manchurian Candidate, 2004: The credenza gives bat wings to Eleanor Shaw (Meryl Streep), manipulative mother of Raymond Shaw (Liev Schreiber).\n\n### MERYL STREEP\n\nThe most honored actress\u2014or actor\u2014of her generation, Dame Meryl has also been Mama Meryl, in a dozen or so movies, almost since the beginning of her film career. In 1979 she costarred with Dustin Hoffman in Kramer vs. Kramer and won her first Oscar in the chilly role of a mother who walks out on her husband and eight-year-old son. Streep's second Oscar came for Sophie's Choice (1982), in which William Styron's Polish woman, trapped in the Nazi Holocaust, faces the awful decision of which of her children she must consign to death. Streep's blond, aristocratic affect and the hauteur of her cheekbones have allowed her to play all manner of mothers who are suspect because she looks so darned smart. She was Lindy Chamberlain, the Australian woman unjustly convicted of murdering the baby she said was abducted by a dingo, in A Cry in the Dark (1988). In Marvin's Room (1996) she was the selfish mother of a troubled child\u2014a definition that, if raised to nuclear proportions, might fit her Eleanor Shaw in the 2004 remake of The Manchurian Candidate. No son, no domestic or foreign government, is safe from the toxic touch of Eleanor, who, in Streep's satirical turn, oddly resembled the then junior senator from New York: Hillary Clinton.\n\nTackling any role in the belief she can wrestle behavioral truth out of it\u2014for example, the lesbian mother of Claire Danes in The Hours (2002)\u2014Streep has also submerged herself in many genres. She became an action figure, an expert rafter protecting her young son against two killers in The River Wild (1994). She sang country music as Shirley MacLaine's daughter in Postcards from the Edge; played Lindsay Lohan's country-singing mom in the Robert Altman movie based on Garrison Keillor's radio show A Prairie Home Companion (2006); and, in Mamma Mia! (2008), sang ABBA hits while juggling three suitors, arranging her daughter's wedding and nearly exploding with manic energy. Over-the-top is just the launch pad for her turn as the cancer-ridden matriarch in the 2013 film of the Pulitzer-winning play August: Osage County. Hers is the loudest performance but not the most acute: Julia Roberts and Julianne Nicholson as her daughters, and Margo Martindale as her sister, all do work more grounded and less histrionic.\n\nA taut, naturalistic Streep is on view in . . . First Do No Harm (1997), a fact-based TV movie that she produced as well as starred in. Playing the mother of an epileptic child, Streep searches for treatments her doctor will not prescribe and juggles questions of aching financial need, the humiliations of the newly poor, the sight of kids crying while the parents argue over huge hospital bills. She has the small gestures and tight, hectoring voice of a woman untrained for conflict, and, finally, the exhaustion of a longtime caregiver. Here she shows that great acting can be the sum of the most minute calibrations, in a character who overcomes emotional exhaustion to attain domestic heroism.\n\nMamma Mia! 2008: Meryl Streep, with Amanda Seyfried, sings her way into her daughter's heart.\n\nTyler Perry's Madea: an old-fashioned matriarch for the twenty-first century.\n\n## SEMPER MOM!\n\n* * *\n\n## Why movies will always have mothers.\n\nHas Hollywood pushed movie moms out of the calendar? The studios usually schedule some romantic comedy or drama for Valentine's Day, and every Friday the thirteenth, which occurs one to three times a year, a horror film will open. A mothers' movie on Mother's Day would be an annual treat; alas, that celebration falls on the second weekend of what Hollywood calls its summer season. So instead of a cinematic tribute to the women who gave us life and raised us, we get a would-be blockbuster aimed at the all-important fourteen-to-twenty-four guy market. Indeed, whole summers can pass without any big American picture that prominently features a cheery or, for that matter, a scary mom. Independent movies may try to fill the gap; Woody Allen's Blue Jasmine starring Cate Blanchett as a Manhattan widow who locates her elusive stepson in San Francisco, was the most popular indie film of summer 2013. But for most of the year, to see mothers in the popular media, you have to watch TV: HBO, Showtime, TCM.\n\nGood news! The suspicion that movies have rendered mothers extinct is only a seasonal depression. Toward the end of the year, the producers gear up their campaigns for critics' and industry awards, culminating in Oscar night. In effect, Hollywood has relocated Mother's Day from May to December. And since the average member of the Academy of Motion Picture Arts and Sciences is nearly twice as old (fifty-eight) as the typical moviegoer (mean age: thirty), films with Oscar ambitions resemble TV biopics more than big-screen action franchises and are more likely to contain juicy roles for actresses of a certain age\u2014i.e., mother movies. Mind you, this return to the maternal cannot be attributed to studio bosses getting sentimental late in the year. It's all about the money: An Oscar nomination brings untold millions in free publicity to the films and performers receiving them.\n\nAnd often the gamble on movie moms, especially those taken from real life, pays off in statuettes. Reese Witherspoon earned the Best Actress Oscar in 2006 as June Carter Cash in Walk the Line and a year later Helen Mirren won as Elizabeth II, the imperious, helpless mother-in-law of the late Diana, in The Queen. But it was Julia Roberts who inaugurated the new millennium of Academy Awards for true-life mothers by taking Best Actress as the star of Steven Soderbergh's Erin Brockovich.\n\nA twice-divorced, unemployed mother of three, Erin lacks money for her kids' day care or her own meal at a diner. Brassy of couture and character, she talks her way into a job for a lawyer (Albert Finney) and begins digging into a lawsuit until she uncovers a public health scandal: Pacific Gas and Electric had covered up the fact that it had improperly disposed of hexavalent chromium, poisoning the local water supply. A double underdog as an uneducated single mother, this paralegal helped win one of the largest civil judgments in California history: $333 million to her grateful plaintiffs. (The real Brockovich has a cameo as a waitress.) Academy voters responded to Roberts's performance, which plays this inspirational figure at a near-comic level of intensity and volume. So did audiences: the film earned $256.3 million worldwide, or nearly $400 million in today's dollars. Those are blockbuster numbers for a little movie about a single mom on a mission.\n\nMore recently, mother roles have become the surest route to Oscar gold. In the four years of Academy Awards from 2010 to 2013, women who played mothers won the Best Actress twice: Sandra Bullock in The Blind Side as Leigh Anne Tuohy, the Memphis mom who adopted a homeless black teen and spurred him to football renown and emotional stability, and Meryl Streep as Margaret Thatcher in The Iron Lady. In all four of those years, the Best Supporting Actress award went to movie mothers: Mo'Nique in Precious Melissa Leo in The Fighter Octavia Spencer in The Help Anne Hathaway in Les Mis\u00e9rables. These films gave audiences the chance to engage in an unfamiliar activity\u2014to cry without shame at the movies\u2014and, because they struck that atavistic chord, most were box-office hits. Moviegoers, get out your handkerchiefs; moguls, stock your bank accounts and trophy cases.\n\nLate 2013 saw the theatrical debuts of several contending, contentious mother movies\u2014all starring Oscar laureates for Best Actress. In August: Osage County John Wells's film of Tracy Letts's Pulitzer Prize-winning play, Streep and Julia Roberts faced off as the mother-daughter team in a family cage match whose prime saints and monsters were all women. Labor Day adapted by director Jason Reitman from Joyce Maynard's novel, handed Kate Winslet the sultry role of a depressive mother whose encounter with an escaped convict (Josh Brolin) may help her reclaim her sexuality and provide a father figure for her thirteen-year-old son (Gattlin Griffith). Philomena directed by Stephen Frears and inspired by a true story, casts Judi Dench as a working-class Irish woman searching for the son whom, fifty years earlier, she was forced to give up for adoption. The movie stokes both outrage at the mistreatment of unwed mothers by Catholic nuns and delight at the sweet nature of Dench's Philomena, a mother who never gives up.\n\nThe mother-movie genre is just as tenacious in the face of daunting odds, for two reasons: to earn Oscar prestige for studios and to give distinguished actresses great roles. And perhaps there's a third reason: Tyler Perry. In nine feature films, all based on his plays, the Atlanta-based multimedia mogul has incarnated the outsize character of Madea (a.k.a. Mabel Simmons), a mother, grandmother and trash-talking, Bible-quoting earth mother. Produced on the cheap and aimed at African-American audiences, specifically older women, Perry's movies have earned some $700 million at the domestic box office. These are tales of class as much as race, setting wealthy people of color who mimic the white lifestyle against poor folks who are black and proud. Standing above them in sassy judgment\u2014and resembling, as one of her relatives describes her, \"a fat Energizer bunny\"\u2014is Madea, a truth teller with nothing to lose.\n\nA black actor playing a fat woman is not exactly an innovation, as Martin Lawrence and Eddie Murphy have shown. But the six-foot-five-inch Perry, who in civvies has the smooth good looks of a Will Smith, cuts a startling figure. Outfitted in a purple print dress, giant glasses and sandbag bosoms, carrying a purse with three handguns and often punctuating her comments with the wave of a cigarette, Madea shouts out advice and ridicules the supporting players for being too short, too fat or insufficiently black. With titles that recall those of the old Blondie or Ma and Pa Kettle movie series\u2014Madea's Family Reunion, Madea Goes to Jail, Madea's Big Happy Family and Madea's Witness Protection\u2014the films are calculated combustions of domestic melodrama and low comedy, Saturday-night insult humor climaxing in a Sunday-morning sermon. In the 2013 A Madea Christmas she negotiates a truce between a stubborn black lady and her lovely daughter, married to a white man. You're left thinking that Madea's tough love could solve any Middle East crisis in no time.\n\nA long shot to win mainstream critical acclaim\u2014or any Oscar, ever\u2014Tyler Perry offers a salutary reminder of the breadth of mother roles. From the era of the nickelodeons to the age of Netflix, these women, their interpreters and their films have given audiences the finest excuses for laughing and crying at the movies. Mary Pick-ford a century ago achieved what Streep and her sister actors create today: portrayals of motherhood in all its faces, heroic or troubled, horrifying or edifying.\n\nWhatever the financial restraints in an industry focused on the young male audience, and of an art form that wants to look forward, mother movies should always be around. Children must be shown where they came from, and from whom. Working mothers\u2014and, as the National Organization for Women pointed out decades ago, \"Every mother is a working mother\"\u2014deserve the affirmation of popular culture for their important, impossible job. All of us need images in films to reflect and enrich, challenge and validate, the ones in our hearts. On that big screen, we demand to see our better selves: our mothers.\n\n## Credits\n\nThe following photographs are courtesy of Everett Collection: pages ii (Terms of Endearment, Bloody Mama, Mommie Dearest), , , , , , , , , , , , , , , , , , , .\n\nThe following photographs are courtesy of Turner Theatrical Library: pages ii (Madame X, Gone With the Wind, Mildred Pierce, I Remember Mama) xxii, , , , , , , , , , , , \u201399, , , , .\n\nThe following photographs are courtesy of Photofest: pages ii (Mamma Mia!, A Tree Grows in Brooklyn, The Help, The Grapes of Wrath, The Night of the Hunter, Gypsy), , , , , , , , , , , , , , , , , , \u201395, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , .\n\nPhoto courtesy of Debbie Reynolds: page xi.\n\nPhoto courtesy of Sam Robards: page 19.\n\nPhoto \u00a9 Barry King: page 57.\n\nPhoto courtesy of Jane Powell: page 91.\n\nPhoto \u00a9 2013 by Bill Dow: page 181.\n\nPhoto courtesy of Illeana Douglas: page 209.\nTURNER CLASSIC MOVIES (TCM) is a Peabody Award\u2013winning network that presents great films, uncut and commercial free, from the largest film libraries in the world. Currently seen in more than 85 million homes, TCM is the foremost authority in classic films.\n\nRICHARD CORLISS is the movie critic for Time magazine, whose staff he joined in 1980. For fifteen years the editor of Film Comment, he wrote the book Talking Pictures: Screenwriters in the American Cinema and monographs on Greta Garbo and Lolita.\n\nMEET THE AUTHORS, WATCH VIDEOS AND MORE AT\n\nSimonandSchuster.com\n\nauthors.simonandschuster.com\/Richard-Corliss\nWe hope you enjoyed reading this Simon & Schuster eBook.\n\n* * *\n\nJoin our mailing list and get updates on new releases, deals, bonus content and other great books from Simon & Schuster.\n\nCLICK HERE TO SIGN UP\n\nor visit us online to sign up at  \neBookNews.SimonandSchuster.com\nThis book is for Mary Corliss, its inspirer and first reader, who helped choose the films and photographs and poured her loving critical acuity into the entire process; and for Priscilla Painton, Shannon Clute and Sydney Tanigawa\u2014the three glorious godparents of Mom in the Movies.\n\n\u2014Richard Corliss\n\nSimon & Schuster\n\n1230 Avenue of the Americas\n\nNew York, NY 10020\n\nwww.SimonandSchuster.com\n\nCopyright \u00a9 2014 by Simon & Schuster, Inc., and Turner Entertainment Networks, Inc., a Time Warner Company. All Rights Reserved.\n\nTCM is the trademark of Turner Entertainment Networks, Inc.\n\nForeword copyright \u00a9 2014 by Debbie Reynolds\n\nForeword copyright \u00a9 2014 by Carrie Fisher\n\nAll rights reserved, including the right to reproduce this book or portions thereof in any form whatsoever.\n\nFor information address Simon & Schuster Subsidiary Rights Department, 1230 Avenue of the Americas, New York, NY 10020.\n\nFirst Simon & Schuster hardcover edition April 2014\n\nSIMON & SCHUSTER and colophon are registered trademarks of Simon & Schuster, Inc.\n\nThe Simon & Schuster Speakers Bureau can bring authors to your live event.\n\nFor more information or to book an event, contact the Simon & Schuster Speakers Bureau at 1-866-248-3049 or visit our website at www.simonspeakers.com.\n\nInterior design by Ruth Lee-Mui\n\nJacket design by Marc Cohen\n\nJacket photographs: Front (left to right), Changeling, Erin Brockovich, The King and I courtesy of Photofest; A Raisin in the Sun courtesy of Everett Collection. Back (left to right), Aliens courtesy of Photofest; Mildred Pierce courtesy of Turner Theatrical Library; Forrest Gump, Lorenzo's Oil courtesy of Everett Collection.\n\nLibrary of Congress Cataloging-in-Publication Data\n\nCorliss, Richard.\n\nMom in the movies : the iconic screen mothers you love (and a few you love to hate) \/ by Richard Corliss ; foreword by Debbie Reynolds and Carrie Fisher; [with editorial assistance from Turner Classic Movies].\u2014First Simon & Schuster hardcover edition.\n\npages cm\n\n1. Mothers in motion pictures. I. Turner Classic Movies (Firm) II. Title.\n\nPN1995.9.M63C68 2014\n\n791.43'65252\u2014dc23 2013044850\n\nISBN 978-1-4767-3826-0\n\nISBN 978-1-4767-3828-4 (ebook)\n","meta":{"redpajama_set_name":"RedPajamaBook"}}